Добірка наукової літератури з теми "Piirtäjät"

Olin aika nuori, oikeastaan lapsi, kun sain tosi voimakkaalta tuntuneen oivalluksen, että en pysty moneenkaan asiaan enkä voi käydä monessakaan paikassa, mutta voin piirtää. Voin piirtää seikkailuja ja salaisuuksia. Silloin oli jo olemassa se ongelma, että kuviteltu piirustus oli ihan eri kuin piirustus, joka lopulta syntyi, ja jossain piirtämisen vaiheessa on alistuttava siihen, että tästä tulee nyt tällainen ja keskityttävä syntyvään piirustukseen. Sitten on hetken aikaa taas hauskaa.

Jukka-Pekka Pietiäisen kirjoittama elämäkerta on ensimmäinen tieteellinen kokonaisesitys Lapuan liikkeen johtajasta Vihtori Kosolasta (1884–1936). Elämäkerta piirtää kuvan maalaisliittolaistaustaisesta aktivistista, joka ajautui oikeistoradikaalin Lapuan liikkeen keulakuvaksi ja josta rakennettiin kuvaa Jumalan valitsemana talonpoikaisena kansanjohtajana. Pietiäinen osoittaa, että kansanjohtajaksi Kosolasta ei ollut ja että tosiasiallisesti Lapuan liike oli enimmäkseen muiden kuin talonpoikien ohjaksissa.

Työn jatkuva muutos yhdessä elinikäisen oppimisen ajattelun kanssa korostaa yksilön oikeutta, mutta myös velvollisuutta oppimiseen, itsensä kehittämiseen ja kouluttautumiseen. Kun työstä, oppimisesta ja koulutuksesta on ollut puhe, äänessä ovat olleet lähinnä edelläkävijät, menestyjät, asiantuntijat ja kehittämishankkeet. Teollinen työ sinänsä tai sen työntekijät ovat jääneet katveeseen. Sirpa Mäkisen artikkelissa ääneen pääsevät tehdastyöläiset tuottamaan moniulotteisemman kuvan ihmisestä työssä, koulutuksen merkityksistä ja oppimisen mahdollisuudesta, oikeudesta ja pakosta kuin mitä työelämään kohdistunut kasvatustieteellinen tutkimus on tähän mennessä piirtänyt. – Artikkeli perustuu kirjoittajan väitöskirjaan Oppiminen marginaalissa : pitkittäistutkimus tekstiilitehtaan työntekijöistä (Tampereen yliopisto 2005).

Artikkelissa tarkastellaan yhden suvun jäsenten elämistiloja ja niiden kulttuurisia merkityksiä. Muistelukerronta-aineisto on koottu monivuotisessa, yhteistoiminnallisessa tutkimushankkeessa. Artikkeli jäsentyy kulttuurintutkimuksessa ja kansatieteessä olennaiseksi nousseiden käsitteiden, tilan ja paikan, avulla käydyn teoreettiseen keskustelun kautta. Muistelukerronta sanoittaa ja tekee näkyväksi suvun kulttuurinperinnöllistämisprosesseja. Elämistiloja käsittelevä muistelukerronta osoittaa tutkimuskohteena olevalle suvulle merkityksellistä tilaan sitoutuvaa kulttuuriperintöainesta erityisesti lapsuuden ja nuoruuden aikaisten, muistelluiden elämistilojen avulla. Lapsuuden kokemusmaailmasta välittyy tutkimusaineistossa erilaisia sävyjä ja kerrostumia, joita purkamalla ja käsitteellistämällä voidaan rakentaa ja ymmärtää eri sukupolvien lapsuuden kokemusmaailmaa. Tässä muisteluaineistossa esille nousevat erityisesti maaseudun ja kaupungin lapsuuden elämistilat, mutta myös mummolat ja mökit sekä luovutetutn Karjalan alueet, jotka nousevat esille paitsi haastatteluissa myös visuaalisen muistelun keinoin. Yhden suvun muisteluaineisto piirtää kuvaa koko Suomen kansan itsenäisyyden ajan vaiheista, lapsen silmin nähtynä ja koettuna.

Tässä katsauksessa kuvataan ammattikorkeakoulupedagogiikkaan kohdistunutta tutkimusta sekä määrällisesti että laadullisesti Suomessa julkaistujen väitöskirjojen kautta. Koulutustehtävä on alusta pitäen ollut ammattikorkeakoulutuksen kivijalka, jonka rinnalle tutkimus, kehittämis- ja innovaatiotoiminnalle on tullut yhä keskeisempi rooli. Pedagogista kehittämistyötä on tehty ammattikorkeakouluissa sekä valtakunnallisissa verkostoissa, ammattikorkeakoulukohtaisesti että akateemisissa tutkimuksissa. Tavoitteenamme on luoda yleiskuva ammattikorkeakoulupedagogiikan väitöstutkimuksen määrästä sekä tutkituista osa-alueista sisältöineen. Tämä artikkeli piirtää pohjakuvan yksityiskohtaisemmille tutkimuksille. Aineiston muodostavat väitöskirjat ovat vuosilta 1996–2016 (n=103). Tulokset kertovat (1) tutkimuksen painottuvan oppimisen ja osaamisen osa-alueille, (2) painotuksen siirtymisestä yksittäisen opiskelijan oppimisesta pedagogisiin malleihin, (3) opetussuunnitelmiin, ohjaukseen ja opinnäytetöihin kohdistuneen tutkimuksen vähenemisestä sekä (4) koulutusaloista sosiaali- ja terveysalan olevan vahvimmin edustettuna. Väitöstutkimukset osoittavat ammattikorkeakoulupedagogiikan kehitystä sisältökeskeisyydestä osaamisperusteisuuteen sekä koulutusalakohtaisesta pedagogiikasta monialaisesti sovellettaviin pedagogisiin malleihin ja käytänteisiin. Työelämäyhteistyö on muuttunut yksittäisistä aktiviteeteista systemaattiseksi ja sisäänrakennetuksi osaksi ammattikorkeakoulupedagogiikkaa. Katsauksen kohteena olleet tutkimukset ilmentävät ammattikorkeakouluille ominaista pragmatismia: tiedon lähteet ovat käytännössä ja tulokset ovat palautettavissa kehittämään ammattikorkeakoulupedagogiikkaa.

Artikkelissa käsitellään piirrosten asemaa suomalaisissa perinnetieteissä, erityisesti kansatieteilijä Axel Olai Heikelin ja folkloristi Elsa Enäjärvi-Haavion tutkimuksissa. Yhtäältä tutkimuksessa syvennytään siihen, miten tutkimuksia, tutkijoita ja piirtäjiä on paikannettu oppihistoriallisesti. Toisaalta keskitytään siihen, mitä piirroksilla on tehty tutkimuksissa. Näkökulmina ovat sekä kulttuurintutkimuksen konteksteihin että etnometodologisiin tutkimuskäytäntöihin syventyvät tarkastelutavat. Artikkelissa sivutaan myös monia visuaalisen tutkimuksen keskusteluja. Analyysissa sovelletaan sekä kategorioiden tutkimisen (jäsenkategorisoinnin analyysi) että multimodaalisen tutkimuksen menetelmiä. Tutkimusaineistona on Heikelin ja Enäjärvi-Haavion tutkimuksia sekä näihin liittyviä arkistoaineistoja piirroksineen. Lisäksi tarkastellaan useita tutkimuksia suomalaisen perinteentutkimuksen ja sen oppihistorian alalta. Tutkimuksen aluksi tuodaan esiin, miten oppihistoriallisissa teksteissä ja alan tutkimuksissa sekä Heikel että Enäjärvi-Haavio näyttäytyvät alan pioneereina, mutta samalla myös moniulotteisina tutkijoina. Piirtäjät ja taitelijat esitetään samaisissa teksteissä nimenomaan piirrosten tekijöinä, tosin heidänkään roolinsa eivät ole aina yksiulotteisia. Artikkelin jälkimmäisessä osassa tarkastellaan erityisesti piirrosten menetelmällisiä ulottuvuuksia. Multimodaalisen tutkimuksen keinoin osoitetaan lisäksi, miten tutkimusten näkökulmat konkretisoituvat käytännössä piirrosten myötä. Artikkelissa havainnollistetaan monin esimerkein, miten piirrosten näkökulmasta katsottuna folkloristiikan ja kansatieteen näkökulmat kohtaavat. Piirrokset eivät näyttäydy myöskään vain kuvituksena perinnetieteellisen tiedon kannalta, joten niiden huomioiminen on perusteltua yleisemmin oppialan keskustelujen piirissä.

Tarkastelemme luokanopettajaopiskelijoiden (n = 87) kieliopin hallintaa sekä käsityksiä kielellisestä tuesta matematiikan opetuksessa. Aineisto on kerätty opettajankoulutuksessa toteutetun monikielisyys- ja kielenoppimiskurssin yhteydessä kurssin alussa ja lopussa kyselylomakkeella, jolla kartoitettiin kielellistä tukemista matematiikan opetuksen yhteydessä. Tulosten perusteella näyttää siltä, että kieliopin hallintaan tulisi opettajankoulutuksessa kiinnittää jatkossa enemmän huomiota. Opiskelijoilla oli kuitenkin vankka käsitys erilaisista kielellisen tuen muodoista, kuten visuaalisuudesta ja sanaston ja rakenteiden tarkastelusta. Matematiikan oppiainekohtaisen kielitaidon tukemista tai oppilaiden ensikielen käyttämistä oppimisen tukena ei juurikaan mainittu, vaikka aiheita oli käsitelty kurssilla. Lisäksi osa opiskelijoista osoitti vielä loppumittauksessakin odottavansa oppilailta kielellistä toimijuutta tunnistamatta oppilaan kielellisen tuen tarpeita. Tutkimus osoittaa, että opettajankoulutuksen kieliopillisen tiedon opetusta on kehitettävä, samoin monikielisen oppilaan kielellisen tukemisen pedagogiikka vaatii huomiota. "This should be drawn. This exercise is linguistically difficult to all." Pre-service class teachers' grammatical knowledge and perceptions of linguistic support Abstract This study focuses on pre-service teachers’ (n = 87) grammatical knowledge and their perceptions of implementing linguistic support when teaching mathematics. The data were gathered at the beginning and at the end of a course on multilingualism and language learning with a test concerning linguistic support in teaching mathematics. In the future, students’ grammatical knowledge needs to be further developed in teacher education. Students were able to name various means of linguistic support, although the role of subject specific language and using students’ L1 as a tool for learning were not present in the students’ responses. Some pre-service teachers had high expectations of their students' agency in language awareness without recognizing the need for linguistic support by the teacher. There is a need for developing pre-service teachers’ grammatical knowledge in teacher education. Also, future teachers’ abilities to linguistically support multilingual learners should be focused on more. Keywords: pre-service class teachers, linguistically responsible pedagogy, linguistic support, grammar, mathematics

Artikkelissa pohditaan koulutusjärjestelmän lähitulevaisuutta suunnittelun ja hallinnon näkökulmasta. Koulutusta koskevien intressien ajatellaan sitovan koulutusjärjestelmää niin, ettei suuria mullistuksia ole näköpiirissä. Muutosten ajatellaan toteutuvan sekä ulkoisten että sisäisten ryhmien toiminnan tuloksena. Siten yritetään piirtää karrikoitu kuva nykyisistä koulutusideologioista. Toisena tapana tarkastella muutoksen suuntaa käytetään kansainvälisiä koulutuspoliittisia kannanottoja. Huolimatta siitä, että muutoksen katsotaan olevan lähinnä uudelleenmuotoutumista, artikkelissa päätellään koulutushallinnon muutoksen olevan todennäköisen. Markkinoiden ohjauksen ja itseohjauksen lisääntymisen katsotaan jo osaksi tapahtuneen, mutta byrokraattisen ohjauksen purkamisen ja sen seurausten olevan vielä avoimia kysymyksiä. Lopuksi tarkastellaan koulua ja vastaavaa aikuisoppilaitosta organisaationa ja sen kehittämisen strategioita. Artikkelin mukaan kysymys siitä, millainen organisaatio koulu on, on monitahoinen. Suomalaisessa keskustelussa on saatettu liioitella koulun harmonista ja avointa luonnetta. Artikkeli päättyy päätelmiin koulutuksen hallinnon muutostarpeesta ja kunnan koulutushallinnon tutkimisen tärkeydestä.

Verkkouutisten kommentoinnin tutkimus ja tätä kautta tuntemus on jäänyt mediatutkimuksen kentällä toistaiseksi vähäiseksi, ja verkkokeskusteluiden arvoa julkisen keskustelun muotona on systemaattisesti väheksytty. Tässä artikkelissa kommentointia tarkastellaan julkisen keskustelun ja ennen kaikkea julkison käsitteen viitekehyksessä. Teoreettinen ja analyyttinen perusta rakentuu ajatukselle julkiseen keskusteluun osallistuvasta julkisosta. Artikkelissani selvitän, onko kommentointi mahdollista käsittää julkisen keskustelun muodoksi ja julkisona toimimiseksi. Tähän kysymykseen kytkeytyy pyrkimys keskustelunanalyysin soveltamisesta kommentointiin: voiko kommentointia tutkia keskusteluna? Aineisto koostuu Talvivaaran kaivoksen kipsisakka­altaan vuotoa koskevasta verkkouutisoinnista ja kommentoinnista kolmessa lehdessä ja kontekstissa: paikallisessa, maakunnallisessa ja valtakunnallisessa. Menetelmällinen testaus osoittaa, että kommentointi pitää sisällään keskustelua, jossa puhutellaan sekä uutista, kommentoijia että laajempaa julkista kuulijakuntaa, ”muita”. Ratkaiseviksi tekijöiksi julkison kehittymisen kannalta nousevat myös muun muassa nimimerkkien vaikutus ja jaetun ongelman kontekstisidonnaisuus. Kokonaisuudessaan analyysi piirtää kuvaa varsin erilaisista julkisona keskustelemisen muodoista, joissa keskustelun laatua merkittävämmässä roolissa vaikuttavat toiminnan motiivit.

Virittäjä rakentuu palapelinä: lehden rungon muodostavat tutkimusartikkelit, jotka julkaistaan lehdessä alkuperäistä lähetysaikataulua ja toisaalta muokkausten ja hyväksymisten aikatauluja tarkasti seuraten. Artikkeleista ei toisin sanoen koota lehteä temaattisin perustein vaan nimenomaan yksittäisten kirjoitusten hyväksymisjärjestystä kunnioittaen. Virittäjään päätyessään artikkelit muodostavat aina silti jonkinlaisen kokonaisuuden: tekstit ilmestyvät osana samaa numeroa, joka rajaa niiden välille koherenssia. Eri suuntauksia edustavien tutkimussuuntausten ja varsin erilaistenkin aiheiden välillä alkaa helposti nähdä yhdenmukaisuuksia, kun niille luodaan yhteinen toimituksellinen raami. Tässä keskikesällä ilmestyvässä Virittäjässä tarkastellaan kieltä varsin moninaisista näkökulmista ja erilaisissa teoreettisissa kehyksissä, mutta tekstejä yhdistää kielellisten rajojen jatkuva liike. Harry Lönnroth piirtää kuvan Alvar Aallon elämän monista rinnakkaisista kielistä, ja Johanna Vaattovaara ja Elizabeth Peterson tarkastelevat damn-sanan käyttöä ja siihen liitettyjä merkityksiä osana suomea. Maria Sarhemaan tutkimus keskittyy etunimistä appellatiivistuneiden sanojen pejoratiivistuneeseen käyttöön, kun taas Leealaura Leskelä tarkastelee arviointia osana kehitysvammaisten työntekijöiden tehtävänohjausta; tutkimus korostaa sitä, miten kehumisen myönteiset ja kielteiset vaikutukset riippuvat aina siitä vuorovaikutustilanteesta, jossa ne ilmaistaan ja tulkitaan. Tutkimusartikkeleja täydentää Krista Teeri-Niknammoghadamin havaintokirjoitus, joka käsittelee kieliopillinen-käsitteen merkityksiä Virittäjän sivuilla. Muistokirjoituksia ilmestyy tässä lehdessä kaksi: Esa Itkonen kirjoittaa emeritusprofessori Raimo Anttilasta ja Susanna Shore ja Markus Hamunen yliopistonlehtori Tapani Kelomäestä. Sisäisen koherenssin ohella Virittäjälle hahmottuu ainakin sen silloisen lukijakunnan parissa yhteys kulloinkin ajankohtaisiin tapahtumiin. Kiinnostavaa tältä kannalta on se, että Virittäjässä julkaistavat tekstit ovat tyypillisesti käyneet läpi pitkän arviointi-ja toimitusprosessin ja usein odottaneet julkaisuaan jo pidemmän ajan; silti niille voi rakentua uutta ajankohtaisuutta nimenomaan julkaisuhetkellä. Esimerkiksi vuoden 2022 ensimmäisessä Virittäjässä julkaistiin raportti nimistöntutkimuksen konferenssista, jossa kommentoitiin Ukrainassa käytyä keskustelua siitä, minkälaista kirjoitusasua Kiova-nimestä pitäisi käyttää englanninkielisissä keskusteluissa, ja tuotiin esiin suurvaltojen vaikutus nimistöpolitiikkaan. Virittäjän queer-numero (2/2022) taas ilmestyi parahiksi ennen kuin eduskunta aloitti syksyllä 2022 translain uudistusta koskevan lakiesityksen käsittelyn. Nyt ilmestyvän Virittäjän taustalle voi lukea ainakin kiivaana käyvän, eri tavoin painottuneen keskustelun suomen kielen, englannin kielen ja monikielisyyden asemasta osana suomalaista yhteiskuntaa ja koulutusta. Ajankohtaisessa tulkintakehyksessä voidaan myös kysyä, onko tämä kirjoitus päätoimittajan vai tekoälyn kirjoittama. Chat GPT:tä lainaten: ”Tervetuloa lukijat tämän kielitieteellisen lehden pariin!” Laura Visapää