Artigos de revistas sobre o tema "Vaikutukset"
Siga este link para ver outros tipos de publicações sobre o tema: Vaikutukset.
Crie uma referência precisa em APA, MLA, Chicago, Harvard, e outros estilos
Veja os 50 melhores artigos de revistas para estudos sobre o assunto "Vaikutukset".
Ao lado de cada fonte na lista de referências, há um botão "Adicionar à bibliografia". Clique e geraremos automaticamente a citação bibliográfica do trabalho escolhido no estilo de citação de que você precisa: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
Você também pode baixar o texto completo da publicação científica em formato .pdf e ler o resumo do trabalho online se estiver presente nos metadados.
Veja os artigos de revistas das mais diversas áreas científicas e compile uma bibliografia correta.
1
Simola, Heli. "Pakotteiden vaikutuksesta Venäjän talouteen". Idäntutkimus 30, n.º 3 (24 de outubro de 2023): 4–20. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.129815.
Texto completo da fonteResumo:
Tässä artikkelissa esitetään alustavia arvioita Venäjälle vuonna 2022 asetettujen pakotteiden kokonaistaloudellisista vaikutuksista ja tarkastellaan niitä aiemman tutkimuskirjallisuuden valossa. Lisäksi arvioidaan tekijöitä, jotka ovat vahvistaneet ja heikentäneet nykyisten pakotteiden vaikutuksia Venäjän talouteen. Analyysin pohjalta Venäjään kohdistettujen pakotteiden taloudelliset vaikutukset eivät ole olleet pieniä aiemmassa kirjallisuudessaesitettyihin arvioihin verrattuna. Vaikutukset eivät kuitenkaan ole pakotteiden laajuudesta huolimatta olleet myöskään poikkeuksellisen suuria. Venäjään kohdistuvien pakotteiden taloudellisia vaikutuksia ovat vahvistaneet niiden laajuus sekä toimien että niitä noudattavien maiden osalta ja Venäjän tärkeiden talouskumppaneiden osallistuminen niihin. Vaikutuksia ovat heikentäneet nousevien talouksien pidättäytyminen pakotteista ja Venäjän valtion tukitoimet. Pakotteiden vaikutukset ovat olleet voimakkaimpia niillä talouden osa-alueilla, joihin niitä on erityisesti kohdistettu.
2
Ruuskanen, Tiina. "Kierrätysmateriaaleja hyödyntävien kasvualustojen tuotantoprosessin ympäristö- ja yhteiskunnallinen kustannus-hyötyanalyysi". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 30 (31 de janeiro de 2014): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75333.
Texto completo da fonteResumo:
1.5.2012 voimaan tulleen jätelain vaatimuksesta on biohajoavien jätteiden hyödyntämistavoite lähes 100 % ja siksi on biojätteiden hyödyntämismahdollisuuksiin liittyvä tutkimus erittäin ajankohtaista. EU:n Life+ ohjelmaan kuuluva ”Elinkaarianalyysin soveltaminen kestävään, kierrätysmateriaaleja hyödyntävään viherrakentamiseen” – hanke keskittyy kierrätysmateriaalien käytön mahdollisuuksiin viherrakentamisessa ja hankkeen yksi tavoitteista on tarkastella kasvualustojen tuotantoprosessin ympäristölle ja yhteiskunnalle aiheutuvia vaikutuksia sekä arvioida niiden kustannuksia. Tarkastelussa käytetään elinkaarianalyysin ja kustannus-hyötyanalyysin yhdistelmää ja ympäristövaikutuksille lasketaan mahdollisuuksien mukaan myös kustannukset. Kasvualustojen tuotantoprosessin merkittävimmät ympäristövaikutukset liittyvät ilmastopäästöihin. Kompostointiprosessissa huomioitaan metaani ja dityppioksidin päästöt ja niiden ilmastovaikutus ilmaistaan ekvivalenttisena hiilijalanjälkenä. Kompostointiprosessin hiilijalanjälki on 95 kg CO2-ekv. per tonni kompostia. Muut raaka-aineet ja prosessi huomioiden on laskujen mukainen hiilijalanjälki puistomullalle 39 kg CO2-ekv. per tonni tuotetta ja puutarhamullalle 56 kg CO2-ekv. per tonni tuotetta. Perinteisellä valmistustavalla, jossa kompostin sijaan käytetään jyrsinturvetta, hiilijalanjälki ja vastaavat luvut ovat puistomullalle 48 kg CO2-ekv. per tonni tuotetta ja puutarhamullalle 62 kg CO2-ekv. per tonni tuotetta. Ympäristökustannuksia laskettaessa huomioitaan myös muut ympäristölle aiheutuvat vaikutukset, joista rehevöittävät ja happamoittavat vaikutukset vesistöön ovat tärkeimpiä. Hyvin hoidetussa laitoksessa pystytään kompostoinnin vaikutukset vesistöön pitämään melkein olemattomina. Turpeen nosto puolestaan aiheuttaa huomattavia vaikutuksia vesistöön ja se nostaa turvetta sisältävien tuotteiden ympäristökustannukset korkeammaksi. Yhteiskunnallisen vertailun tekee haasteelliseksi turpeen noston ja kompostointi prosessin erilaisuus ja vaikuttavuus eri alueilla. Yhteisinä tekijöinä ovat kuitenkin työllisyys, melu, pöly, hyväksyttävyys, haju ja terveysriskit. Käytetään puolikvantitatiivista menetelmää, jossa vertailu suoritetaan numeeristen painoarvojen avulla. Turpeen käytöllä on enemmän negatiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia verrattuna kompostin käyttöön. Laskelmien tulokset suosivat kasvualustatuotteiden valmistuksessa turpeen korvaamista kompostilla. Tarpeellista on myös kompostituotteiden valikoiman laajentaminen ja sen avulla laajempi kompostin käyttö epäorgaanisten lannoitteiden korvaajana.
3
Manninen, Jyri. "Sopeuttavaa sivistystyötä?" Aikuiskasvatus 30, n.º 3 (15 de setembro de 2010): 164–74. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93879.
Texto completo da fonteResumo:
Välittömien oppimistulosten lisäksi vapaalla sivistystyöllä on yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan kannalta myös laajempia vaikutuksia, kuten henkinen hyvinvointi ja itsensä toteuttaminen. Vaikutukset ovat kuitenkin enimmältään sopeuttavia, vallitsevaa tilannetta ja korkeintaan rauhallista kehitystä tukevia. Vapaa sivistystyö – ja aikuiskasvatus yleisemminkin – näyttäisi kadottaneen kriittisen, yhteiskunnan ja yksilön muutosta tavoittelevan roolin, joka sillä oli vielä 1800-luvun lopulla. – Artikkeli pohjautuu tutkimukseen, jossa kartoitettiin vapaan sivistystyön oppilaitoksissa vuonna 2007 opiskelleiden aikuisten kokemia koulutukseen osallistumisen aikaansaamia laajempia vaikutuksia.
4
Komp, Kathrin, e Tuukka Niemi. "Elämänkaaren vaikutukset eläkkeeseen". Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 26, n.º 3 (13 de setembro de 2018): 264–68. http://dx.doi.org/10.30668/janus.66684.
Texto completo da fonteResumo:
Väestön ikääntyminen siirtää huomion eläkejärjestelmän asemaan. Tutkijat, työmarkkinajärjestöt ja päätöksentekijät pohtivat, miten eläkejärjestelmää tulisi uudistaa sekä järjestelmän taloudellisen kestävyyden että ikääntyvien toimeentulon takaamiseksi. Tämä artikkeli korostaa elämänkaarinäkökulman merkitystä näissä kysymyksissä. Yksilöiden elämänkaaret koostuvat mm. yksittäisistä tapahtumista tai jaksoista, jotka voivat vaikuttaa jopa vuosikymmenien ajan ihmisen elämässä. Esimerkiksi nuorena koettujen työttömyysjaksojen vuoksi työuran kehitys voi keskeytyä ja johtaa lopulta pienempiin eläkkeisiin, tai keski-ikäisenä tapahtuneen maasta- tai maahanmuuton vuoksi nuorempana kerätyt eläkkeet voivat olla myöhemmin riittämättömiä. Tämän kaltaiset vuosienkin päähän ulottuvat vaikutukset kaikilla elämänalueilla tulee ottaa huomioon eläkeuudistuksissa. Tehokkain lähestymistapa eläkejärjestelmän uudistukselle näyttää olevan koordinoitu, varhainen puuttuminen ongelmiin eri päätöksenteon alueilla.
5
Helenius, Jenna. "Liikkeen luovutuksen vaikutukset kilpailukieltosopimuksiin". Helsinki Law Review 14, n.º 1 (8 de fevereiro de 2021): 50–73. http://dx.doi.org/10.33344/vol14iss1pp50-73.
Texto completo da fonte
6
Niemi, Jyrki, Leena Kerkelä e Heikki Lehtonen. "Maailmankaupan vapautumisen vaikutukset maataloudelle". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 23 (31 de janeiro de 2008): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75830.
Texto completo da fonteResumo:
Maailman kauppajärjestö WTO:n käynnissä olevalla Dohan neuvottelukierroksella maataloustuotteiden kauppasäännöistä sopiminen on yksi kierroksen pääkysymyksiä. Tavoitteeksi on asetettu maataloustuotteiden vientitukien lopettaminen sekä teollisuusmaissa maksettavien maataloustukien merkittävä vähentäminen ja maataloustuotteiden tullien alentaminen. Vientitukien poistaminen koskee Euroopan unionissa (EU) ja sitä kautta myös Suomessa erityisesti maitoa, sokeria ja rehuviljaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on arvioida käynnissä olevan Dohan neuvottelukierroksen aiheuttamia muutospaineita EU:n maatalous- ja elintarvikemarkkinoihin ja sitä kautta syntyviä heijastusvaikutuksia Suomen maatalous- ja elintarviketaloudelle. Keskeiset selvitettävät kysymykset ovat: 1) Mitä vaikutuksia vientituen poistamisella olisi EU-alueella ja Suomessa? 2) Miten tullien merkittävä alentaminen vaikuttaisi maataloustuotteiden markkinoihin EU:ssa ja Suomessa? Tärkeä kysymys on myös se, onko vuonna 2003 sovittu yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) uudistus edistänyt unionin maatalouden sopeutumista liberaalimpaan kaupan ympäristöön. Tutkimuksen kvantitatiiviset tulokset on saatu hyödyntämällä globaalia taloutta kuvaavaa numeerista GTAP-tasapainomallia ja mallia tukevaa tietokantaa. Tutkimustulosten mukaan vientituista luopuminen merkitsisi EU:ssa alempaa tuottajahintatasoa ja sen seurauksena tuotannon supistumista ja viennin vähentymistä. Vientitukien poistuminen vaikuttaisi EU:ssa eniten rehuviljan tuotantoon. Suomessa vientitukien poistosta aiheutuva viennin väheneminen olisi haasteellisinta rehuviljan ja maidon tuotannolle. Mallilaskelmien mukaan rehuviljan tuotanto alenisi Suomessa pitkällä aikavälillä noin 14 prosenttia ja maidontuotanto lähes seitsemän prosenttia. Vientitukien poistamisen ja tuontitullien alentamisen yhteisvaikutuksia EU:n ja Suomen maatalousmarkkinoihin on arvioitu tutkimuksessa kahden vaihtoehtoisen skenaarion pohjalta: (1) EU:n ehdotus, jonka mukaan korkeimpia tulleja alennettaisiin 60 prosenttia ja muita tulleja 25–60 prosenttia ja (2) USA:n ehdotus, joka leikkaisi korkeimpia tulleja peräti 90 prosenttia. Tuontitullien alentamisen seurauksena EU:n tuotanto ja vienti supistuisivat lähes kaikkien maataloushyödykkeiden kohdalla. Voimakkainta tuotannon väheneminen olisi sokerissa ja naudanlihatuotteissa. Simulointitulosten perusteella USA:n ehdotuksen toteutuminen vähentäisi sokerin ja naudanlihan tuotantoa unionissa yli 20 prosenttia. Maitotaloustuotteiden tuotanto alentuisi EU:ssa vajaat 12 prosenttia. Suomessa sokerin, rehuviljan ja muun kasvinviljelytuotannon volyymi alenisi tulosten mukaan yli 15 prosenttia USA:n ehdotuksen toteutuessa. Maidontuotannon volyymi alentuisi noin 13 prosenttia.Maatalouskaupan vapauttaminen johtaisi tutkimustulosten mukaan myös maataloustuotteiden maailmankaupan merkittävään alueelliseen uusjakoon. EU:n menettämistä maailmanmarkkinoista suurimman osan saisivat USA, Australia, Uusi-Seelanti ja MERCOSUR-maat.
7
Virolainen, Meri, e Panu Kallio. "Vientitukien poistamisen vaikutukset maitosektorille". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 21 (31 de janeiro de 2006): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76132.
Texto completo da fonteResumo:
Tutkimuksen selvitettiin vientitukien poistamisen vaikutuksia EU:n ja Suomen maitosektorille. Tätä tarkoitusta varten rakennettiin Armington –tyyppinen kaupan osittaistasapaino malli. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää 1) Jos vientituet poistettaisiin WTO-neuvottelujen lopputuloksena, mitä EU:n maitosektorille tapahtuisi tämän jälkeen? 2) Miten Suomen maitosektori sopeutuisi vientitukien muutokseen ja kuinka maitotuotteiden kauppa muuttuisi? Tutkimuksessa perehdyttiin aluksi kirjallisuuden avulla eri osittaistasapainomalleihin, joita tutkimalla luotiin katsaus mallien teoreettisiin peruslähtökohtiin ja selvitettiin vaihtoehtoisia tapoja mallintaa EU:n maatalouspolitiikka ja WTO:n rajoitteita. Mallityyppien vertailun jälkeen rakennettiin Armington –tyyppinen kaupan osittaistasapainomalli. Tässä simulointimallissa on 7 maata/maaryhmää: Suomi, EU-14 –maat, kahdeksan KIE-maata ja Yhdysvallat, nettoviejät eli NEC -ryhmä (Kanada, Uusi Seelanti ja Australia), Venäjä ja muu maailma. Mallia varten kerättiin huomattava määrä dataa. ZMP:ltä saatiin EU-maitomarkkinoita koskevaa dataa, YK:sta ulkomaankauppaan liittyvä Comtrade -dataa, Tullihallitukselta Suomen ulkomaankauppa-aineistoa. Lisäksi aineisto on kerätty lukuisista muista lähteistä. Malli koodattiin lopuksi Exceliin. Tutkimuksessa käytetyn mallin tulokset voidaan tiivistää seuraavasti. Vientitukien poistolla olisi suhteellisen vähän vaikutusta maidon tuottajahintoihin, vaikka implikaatiot kauppaan olisivat melko suuria. Vientitukien poiston vaikutukset olisivat kuitenkin selvästi suurimmat Suomen maitosektorille, jossa sekä tuottajahinta että maidontuotanto alentuisivat noin 4 %. Myös EU-14 -maissa tuottajahinnat ja maidontuotanto vähentyisivät hieman, noin pari prosenttia. Toinen merkittävä tulos oli, että vientitukien poistaminen alentaisi eniten EU-14 –maiden, Suomen ja USA:n maitotuotteiden vientiä. Näin ollen nämä maat myös menettäisivät eniten maitotuotteiden kaupan maailmanmarkkinaosuuksia. Suomen maitotuotteiden viennin määrä sekä viennin arvo alentuisivat noin viidenneksellä. Eniten maitotuotteiden vientitukien poistosta kärsisi rasvattoman maitojauheen ja muiden maitotuotteiden vienti. Vientitukien poistamisen seurauksena NEC –ryhmän maat ja EU:n uudet jäsenmaat hyötyisivät selvästi lisäten markkinaosuuksiaan maitotuotteiden maailmanmarkkinoilla. Tämä on tutkimuksen kolmas keskeinen tulos. NEC –ryhmän maitotuotteiden viennin volyymi lisääntyisi lähes 7 %, mutta viennin arvo kasvaisi lähes 15 %, koska vientihinnat nousisivat kaikissa tuoteryhmissä. Neljäs merkittävin tulos oli, että maitotuotteiden maailmankauppa vähentyisi vientituen poistettaessa noin 13 %. Eniten alentuisi etenkin voin ja muiden maitotuotteiden kauppa. Mallin kahden tärkeimmän tuojan (Venäjä ja muu maailma) tuonti alentuisi noin 15 %. Maitotuotteiden maailmankaupan volyymin alentumisesta huolimatta, tuonnin arvo kasvaisi noin 5 %. Tämä johtuu tuontihintojen noususta.
8
Karhula, Timo. "Hyvinvointimuutosten taloudelliset vaikutukset kananmunantuotannossa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 23 (31 de janeiro de 2008): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.77019.
Texto completo da fonteResumo:
Suomen Euroopan unionin jäsenyyden seurauksena kananmunatilojen taloudellinen tilanne on varsinkinpienillä tiloilla joutunut muita tuotantosuuntia vaikeampaan asemaan. Tilojen taloudellisen ahdingon lisäksikanasektorilla on useita muitakin epävarmuutta aiheuttavia tekijöitä, kuten tuotteeseen liittyvät ylituotanto-ongelmat ja markkinahäiriöt, pakkaamotoimintaan liittyvät ongelmat ja kanataloutta koskeviinmaataloustukiin liittyvä epävarmuus. Suomen Euroopan unionin jäsenyysaikana kananmunatilojen lukumääräonkin vähentynyt erittäin voimakkaasti, peräti 70 %.Euroopan unionin neuvoston direktiivi (1999/74/EY) määrittää kananmunantuotantoon käytettävienkanojen suojelua koskevat vähimmäismääräykset. Maa- ja metsätalousministeriö on antanut tähän direktiiviinperustuvan asetuksen (10/EEO/2000) kanojen pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista. Asetuskieltää perinteisten häkkien käytön munivien kanojen pitopaikkana vuoden 2012 alusta alkaen, jolloinhäkkituotannosta on siirryttävä virikehäkki- tai lattiakanalatuotantoon tai vaihtoehtoisesti lopetettava kananmunantuotantokokonaan. Edelleen kuitenkin noin 80 % kananmunista tuotetaan häkkikanaloissa. Kanojenhyvinvointimuutoksiin perustuvat vaatimukset aiheuttavat kananmunantuottajille suuria investointejaaivan lähitulevaisuudessa, jos tiloilla aiotaan jatkaa tuotantoa vuoden 2012 jälkeen.Investoinnit virikehäkkeihin tai lattiakanaloihin muodostuvat tiloille kalliiksi ja lisäävät riskejä epävarmassatoimintaympäristössä. Kananmunien tuotantokustannuksen on arvioitu nousevan hyvinvointimuutostenseurauksena keskimäärin 0,30 €/kg. Tuotot eivät riitä ennen eivätkä varsinkaan investointiensuorittamisen jälkeen kattamaan tuotantokustannuksia. Häkkikanaloista luopumisen myötä työvaltaisempaanteknologiaan siirtymisen seurauksena tuottojen ja tuotantokustannusten erotus kasvaa edelleen jasiten tilojen kannattavuus laskee. Ellei kananmunan hinta käänny nousuun, kananmunantuottajien on tingittävätulevaisuudessa tuntipalkastaan vielä noin kaksi euroa.Suomessa kananmunantuotannon asema on jo nyt hyvin haastava ja tulevaisuudessa sektorilla tulleeolemaan suuria muutoksia ja ongelmia. Heikosti kannattavilta tiloilta vaaditaan investointeja kanojenhyvinvoinnin edistämiseksi ja samalla odotetaan myös investointeja rakennekehityksen nimissä. Suoritetutinvestoinnit kuitenkin pakottavat jatkamaan tuotantoa pitkään, vaikka taloudelliset toimintaedellytyksetheikkenisivät ja toimintaympäristö muuttuisi. Oman epävarmuutensa sektorille tuovat maatalouspoliittisetuudistukset. Kananmunantuottajat ovatkin reagoineet epävarmaan toimintaympäristöön, sillä noin puoletkananmunantuottajista harkitsee luopuvansa tuotannosta lähitulevaisuudessa. Tutkimuksen valossa kananmunantuottajieninvestointihaluttomuus ja tuotannosta luopumisinnokkuus ovat hyvin ymmärrettävissä.
9
Lehtonen, Heikki. "Maitokiintiöjärjestelmän päättymisen vaikutukset Suomen maitosektorille". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 23 (31 de janeiro de 2008): 1–8. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75901.
Texto completo da fonteResumo:
Maitokiintiöjärjestelmän katsotaan haittaavan merkittävästi EU:n maitosektorin kilpailukykyä, kehitystä ja tehokkuutta etenkin tilanteessa jossa maitotuotteiden kysyntä kasvaa sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti. Viime vuosina on julkaistu laajalti tutkimuksia maitokiintiöjärjestelmän poistamisen vaikutuksista maitosektorilla EU:ssa ja jäsenmaittain. Tutkimusten mukaan maitokiintiöiden poistumisesta voi seurata merkittäviä alueellisia siirtymiä maidontuotannossa. Tässä tutkimuksessa arvioidaan kiintiöjärjestelmän päättymisen vaikutuksia Suomessa. Vaikutukset riippuvat paljon epävarmasta maailmanmarkkinatilanteesta. Kansainvälisissä tutkimuksissa kiintiöjärjestelmän poistamisen vaikutukset maidon tuottajahintaan vaihtelevat -10-30 % välillä. Tuotetasolla voin ja maitojauheen hintojen arvioidaan alenevan enemmän kuin juustojen ja tuoretuotteiden. Tutkimusmenetelmänä käytettiin DREMFIA -sektorimallia jossa maidontuotanto on yksi maatalouden päätuotantosuunnista. Maitojalosteita on mukana 18 erilaista. Kotimaiset tuotteet ovat epätäydellisiä substituutteja ulkomaisten kanssa. Maitokiintiöiden kauppa on mallinnettu 3 eri kiintiökauppa-alueella. Kiintiöjärjestelmän päättyminen on mallinnettu em. -10-30 % hintaskenaarioiden avulla sekä korottamalla maitokiintiöitä DREMFIA -mallin kaikilla 18 tuotantoalueella 2% vuodessa 2011-2020. Nämä seikat tekisivät kiintiöt käytännössä merkityksettömiksi vuoteen 2015, jonka jälkeen ne voitaisiin poistaa. Tulosten mukaan maitokiintiöistä luopuminen on hyvistä markkinanäkymistä huolimatta haasteellinen Suomen maitosektorille. Jo tehdyt politiikkauudistukset (CAP –reformi) heikentävät maidon tarjontaa Suomessa, varsinkin Etelä-Suomen alueella. Peltoalalle maksettavien tukien lisäksi kannustinta maidon tuotantoon heikentää viljan hinnan nousu. Tämä korostaa maidon hintatason ja kansallisen tuen merkitystä Suomen maitosektorille. Jos EU-tasolla toteutuu keskimäärin 15% hinnanalennus tuottajahintatasolla mitattuna, Suomen maidontuotanto ei vähenisi vielä enempää kuin 10%. Noin 10%:n EU-hintojen alennuksella maidontuotanto voisi vielä elpyä lähelle vuoden 2006 tuotannon tasoa, ja hyvän markkinatilanteen jatkuessa tuotanto kasvaisi selvästi yli nykyisen kiintiön vuoteen 2020. Tuotanto kasvaisi C1- ja C2-tukialueille ja tuotanto vähenisi Etelä- ja Pohjois-Suomessa jopa 20-30 %. Jos hinnanalennus EU:n sisämarkkinoilla olisi 15-20%, Suomen maidontuotanto jäisi pysyvästi 10-20% vuoden 2006 tuotantoa alhaisemmaksi. Samalla maidon tuottajahinta alenisi 10-15% Suomessa. 25-30%:n hinnanalennukset johtaisivat tuotannon vähenemiseen 25-32%:lla 1,6-1,8 miljardiin litraan eli alle omavaraisuustason. Tulosten mukaan maidon hinnan alenemisen aiheuttamaa tuotantomotivaation laskua on vaikea korvata pinta-alatuilla kuten nurmituella, koska avainasemassa ovat suurten tilojen laajennukset.
10
Härkäpää, Kristiina, Aila Järvikoski, Anu Kippola-Pääkkönen e Ilona Autti-Rämö. "Sopeutumisvalmennuskurssin koetut hyödyt ja vaikutukset". Kuntoutus 40, n.º 3-4 (21 de setembro de 2021): 5–19. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.111383.
Texto completo da fonteResumo:
Sopeutumisvalmennuksen tavoitteena on tukea kuntoutujaa vamman tai pitkäaikaisen sairauden hallinnassa ja tarjota mahdollisuus vertaistukeen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sopeutumisvalmennuksen koettuja hyötyjä sekä terveydentilassa, toimintakyvyssä, hallinnan tunteessa ja valtaistumisessa tapahtuneita muutoksia ja niihin yhteydessä olevia kontekstitekijöitä. Tutkimukseen osallistui syöpää, fibromyalgiaa ja tyypin 1 diabetesta sairastavia kuntoutujia, jotka vastasivat ennen kurssin alkua lomakekyselyyn (n = 377) ja puoli vuotta kurssin päättymisen jälkeen seurantakyselyyn (n = 303). Kuntoutujista 58 % ilmoitti saaneensa valmennuksesta erittäin tai melko paljon hyötyä arjessa selviytymiseen: diabetesta sairastavat useammin kuin muut. Hyötykokemukset olivat epävakaassa elämäntilanteessa olevilla muita kuntoutujia harvinaisempia. Terveyteen liittyvä valtaistuminen oli vahvistunut kaikissa kuntoutujaryhmissä, erityisesti tiedollisen hallinnan osalta. Tutkimuksessa ei ollut vertailuryhmää, mikä on otettava huomioon tuloksia arvioitaessa.
Abstract
Subjective benefits, empowerment and psychological well-being after psychosocial rehabilitation
Adaptation training is psychosocial rehabilitation that aims to empower clients to cope with their illness or disability. The aim of the study was to examine subjective benefits as well as changes in subjective health, functional capacity, sense of mastery and health-related empowerment and contextual factors connected with these changes. The study group consisted of persons with cancer, fibromyalgia and Type 1 diabetes answering a pre-treatment questionnaire (n = 377) and six months after the intervention a mailed follow-up questionnaire (n = 303). Of the respondents, 58 % reported positive gains for their daily life from the intervention, those with diabetes more often than other groups. Those in disadvantaged life situations reported gains more seldom than the other groups. Health-related empowerment had strengthened in all study groups. There was no comparison group in the study which must be taken into account when assessing the results.
Keywords: psychosocial rehabilitation, subjective benefits, empowerment
11
Mikkonen, Jenni, e Teija Skyttä. "Koronapandemian vaikutukset matkailutoimijoiden osaamisen kehittämiseen". Aikuiskasvatus 41, n.º 2 (8 de junho de 2021): 156–63. http://dx.doi.org/10.33336/aik.109325.
Texto completo da fonteResumo:
Koronapandemiaan ajoittunut eteläsavolainen matkailualan osaamisen kehittämishanke muutti alan toimijoiden prioriteetteja. Digitaalinen myynti, vastuullisuus ja verkostoituminen nousivat kehittämisen kärjiksi. Pandemia vahvisti matkailualan toimijoiden yhteisöllisyyttä ja toi esiin alueellisten verkostojen merkityksen osaamisen jakamisessa ja rakenteiden kehittämisessä.
12
Kuosmanen, Janne, Mari Oinonen, Kalevi Paldanius, Petri Kainulainen, Pirjo Suhonen e Sirpa Lintunen. "Sukupolvenvaihdoksen onnistuminen ja vaikutukset perhesuhteisiin". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 33 (31 de janeiro de 2016): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75176.
Texto completo da fonteResumo:
Pohjois-Savossa maatiloilla tehdään 120–130 sukupolvenvaihdosta vuosittain. Vuonna 2012 viljelijöiden keski-ikä oli 51,7 vuotta, ja yli 55-vuotiaiden viljelijöiden määrä oli liki 40 %. Tämä tarkoittaa, että lähivuosina yhä useammat viljelijät saavuttavat eläkeiän, jolloin myös sukupolvenvaihdosten määrä tule nousemaan. Tutkimuksessa on kartoitettu, kuinka sukupolvenvaihdokset ovat kohdetiloilla sujuneet, ja miten sukupolvenvaihdos vaikuttanut perhesuhteisiin. Sukupolvenvaihdoksella tarkoitetaan yrityksen omistuksen siirtymistä henkilöltä toiselle. Sukupolvenvaihdos voidaan toteuttaa vaiheittaisena hyvin suunniteltuna prosessina, mutta se saattaa tapahtua myös yllättäen, esimerkiksi yrittäjän kuoleman seurauksena. Sukupolvenvaihdosta ohjaavat monet lait ja siihen liittyy paljon erilaisia henkilö- ja rahoituskysymyksiä sekä tunteita, asenteita ja sosiaalisia paineita. Sukupolvenvaihdos voidaan nähdä muutosprosessina, jolla pyritään varmistamaan yrityksen kannattavuus, vakavaraisuus sekä jatkuvuus. Sukupolvenvaihdoksen tekemiseen tulee varata aikaa, jotta luopuja sekä jatkaja ovat valmiita siirtymään uusiin rooleihinsa. Jatkajalla tarkoitetaan henkilöä, joka ryhtyy jatkamaan yritystoimintaa josta luopuja siirtää päätäntävallan ja vastuun toiselle henkilölle, jatkajalle. Jatkaja on henkilö, jonka nimiin yrityksen omistus siirtyy, ja luopujan voidaan sanoa siirtyvän sivustakatsojan rooliin. Ihmissuhteet ovat merkittävässä osassa etenkin perheyrityksissä. Perheyritykseen kuuluu perhe, liiketoiminta sekä omistajuus, ja on mahdollista että yritystoiminta nivoutuu muun elämän kanssa tiiviisti yhteen, ja näitä kahta voi olla joskus vaikea erotella toisistaan. Perheyrityksessä ihmissuhteilla on suuri merkitys ja vaikutus yritykseen, mutta yritys vaikuttaa myös yrityksen sisäisiin ihmissuhteisiin. Perheyrityksissä tavoitteellisempaa on turvata yrityksen jatkuvuus kuin lyhyellä tähtäimellä saatavat voitot. Erityisesti sukutiloilla pidetään tärkeänä tilan jatkumista suku-polvien ajan. Kysely lähetettiin Pohjois-Savossa vuonna 2010–2012 sukupolvenvaihdoksen tehneille tiloille, vastausprosentti oli 24,5 % (N=167). Vastaajajoukko edustaa melko hyvin Pohjois-Savon nuorten viljelijöiden joukkoa, mutta vähäisen vastausmäärän takia tuloksia ei kannata yleistää liikaa. Vastaajiksi ovat saattaneet valikoitua vain ne tilat, joilla on mennyt hyvin. Tuloksista käy ilmi, että kyselyyn vastanneiden sukupolvenvaihdokset ovat onnistuneet pääasiassa hyvin. Ongelmia ei ole ollut muutamia yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta. Asiantuntijoilta oli saatu enimmäkseen riittävästi apua sukupolvenvaihdokseen ja tämä apu koettiin tarpeelliseksi. Vastausten mukaan sukupolvenvaihdoksen asiantuntijapalveluissa voitaisiin enemmän huomioida ihmissuhteet ja herättää keskustelua sukupolvenvaihdoksen tekijöiden välillä niistä. Sovittavista asioista oli päästy pääsääntöisesti hyvin yhteisymmärrykseen, eivätkä perhesuhteet olleet muuttuneet valtaosalla vastaajista. Tehtyjen ratkaisujen ja sukupolvenvaihdoksen onnistumisen välillä ei vaikuta olevan tiettyä kaavaa.
13
Puustinen, Markku, Kirsti Granlund, Tapio Salo, Katri Siimes, Sirkka Tattari, Sari Väisänen, Jari Koskiaho e Jarmo Linjama. "Maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutukset muuttuvissa ilmastooloissa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 26 (31 de janeiro de 2010): 1–8. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75702.
Texto completo da fonteResumo:
1990-luvun loppuvuosilta saakka todettu leutojen ja sateisten talvien toistuminen saattaa olla ensimmäisiä maataloutta koskevia konkreettisia seurauksia ilmastonmuutoksesta. Sen vaikutusten arviointi maatalouden aiheuttamaan vesistökuormitukseen on keskeinen tehtävä jo ennen kuin ilmasto muuttuu pysyvästi erilaiseksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten ilmastonmuutos vaikuttaa kiintoaine- ja ravinnekuormitukseen viljelytoimenpiteiden jatkuessa muuttumattomina ja kuinka paljon vaihtoehtoiset toimenpiteet ja toimenpideyhdistelmät vähentävät kuormitusta nykyilmastossa sekä muuttuneissa ilmasto-oloissa neljän erilaisen ilmastoskenaarion perusteella. Tutkimus perustui kuormitusmallien käyttöön, joilla laskettiin eroosion, fosforin ja typen kuormituksen muutoksia.INCA-N-mallin tulosten mukaan koko peltoalueen viherkesannointi vähentää valuma-alueen epäorgaanisen typen kuormitusta nykyilmastossa n. 50 %. Tulevaisuuden ilmastossa vähenemä olisi keskimäärin vain 26 % nykytilan kuormitukseen verrattuna. Tämä johtuu valunnan ja osittain typen mineralisaation lisääntymisestä etenkin kasvukauden ulkopuolella myös viherkesantokasvustossa (Granlund ym. 2010). Viljelykasvin ominaisuuksien pysyessä nykyisinä, COUP-mallin mukaan typen huuhtoutuminen kaksinkertaistuu sekä 2025 että 2085 skenaarioissa. Typen huuhtoutumista kohottavat sekä lämpötilan nousun vauhdittama maan typen mineralisaatio että talviaikaisen valunnan lisääntyminen.Toholammille tehtyjen ICECREAM-mallin simulaatioiden mukaan pintavalunnan ajoittuminen muuttuu ratkaisevasti. Jatkossa ei ole enää selkeää kevätvaluntapiikkiä, joka on yleensä tullut pintavaluntana, ja pohjavalunnan määrä (suureksi osaksi salaojiin) kasvaa jonkin verran. Torjunta-aineiden huuhtoutumisriski tulevaisuudessa todennäköisesti kasvaa johtuen monista syistä: 1) skenaarioiden mukaiset syys- ja talvisateet lisäävät pelloilta vesistöihin poistuvan veden (joko pintavalunta tai salaojavalunta) määrää 2) pelloilla seisova lammikoitunut pintavesi irrottaa maahan normaalisti tiukastikin sitoutuvat aineet ja 3) torjunnan ja torjunta-aineiden käyttötarve ajoittuu syksyyn syysmuotoisten kasvien yleistyessä.Viljelyalueiden valumavesien hallintamallin (VIHMA) laskentatulosten mukaan maatalouden nykyiset peltotoimenpiteet ovat alentaneet koko peltoalalla, kun hydrologinen vuosivaihtelu jätetään huomiotta, eroosiota ja partikkelifosforin kuormitusta yhteensä 20 %, kokonaisfosforikuormitusta 12 %ja typpikuormitusta 6 %. Jos nykyisten toimenpiteiden vaikutuksia arvioidaan hydrologisesti kuormittavien vuosien olosuhteissa, eroosio ja partikkelifosforin kuormitus on pienentynyt n. 7 % ja kokonaisfosforin ja -typen kuormituksessa ei ole tapahtunut lainkaan muutoksia.Ilmastonmuutos lisää riskiä peltomaan ravinteiden huuhtoutumiselle leutojen talvien yleistyessä. Peltojen vesitalouden ja rakenneongelmien hallintaan tulee kehittää uusia teknisiä ratkaisuja kastelun ja kuivatuksen tarpeiden muuttuessa. Luonnonmukaisen vesistörakentamisen periaatteiden soveltaminen peruskuivatuksessa voidaan nähdä peltojen kuivatustarpeen ja tuottoedellytysten sekä vesistöjen tilatarpeen integroivana toimenpiteenä. Kosteikot kuuluvat järjestelmään välttämättöminä uoman osina.Sekä peltokasvien satoisuuden että ympäristön kannalta optimaalinen ravinnetalous edellyttää maaperän omien ravinnevarastojen mahdollisimman tarkkaa hyödyntämistä. Tavoitteena tulee olla fosforilukujen alentaminen kestävälle tasolle ja kasvien typen käytön tehostaminen mineralisaatioprosessien kiihtyessä myös syys- ja talvikaudella. Intensiivisen maanmuokkauksen korvaaminen pysyvän kasvipeitteen kaltaisilla vaihtoehdoilla on keskeinen toimenpide kuormitusherkillä alueilla.
14
Riepponen, Leena, e Ellen Huan-Niemi. "EU:n maatalousuudistuksen vaikutukset Suomen maitotiloilla". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 19 (31 de janeiro de 2004): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.77124.
Texto completo da fonte
15
Arovuori, Kyösti, Hanna Karikallio e Perttu Pyykkönen. "Integroituvien markkinoiden vaikutus Suomen elintarvikeketjulle". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 26 (31 de janeiro de 2010): 1–9. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75689.
Texto completo da fonteResumo:
Muualla maailmassa tapahtuvat vaikutukset tuntuvat entistä voimakkaampina myös Suomen markkinoilla. Markkinoiden integraatio on tullut jäädäkseen, ja sen voi odottaa myös syvenevän. Maatalousmarkkinoilla tämä näkyy käytännössä siten, että maailmanmarkkinoilla tapahtuvat hintamuutokset näkyvät suoraan myös kotimaisissa tuottajahinnoissa. Markkinoiden integraatio ja sitä kautta maailmanmarkkinoilta Suomeen välittyvät vaikutukset vaihtelevat kuitenkin eri raaka-aineilla ja eri tuotteilla hyvinkin paljon. Tarkastelun kohteena ovat markkinoiden integraation vaikutukset Suomen maito-, liha- ja vilja-aloilla. Elintarvikkeiden hinnanmuodostus on maataloustuotteita monimutkaisempaa. Merkittäviä hinnan muodostusta ohjaavia tekijöitä ovat kotimarkkinoiden kilpailu sekä kulutustottumukset. Maailmanmarkkinat heiluttavat kuitenkin esimerkiksi teollisuuden ja kaupan voimasuhteita Artikkelissa arvioidaan suomalaisten ruuan kulutusmenojen jakautumista elintarvikeketjun osapuolille 2000-luvulla. Tulosten mukaan maatalouden ja elintarviketeollisuuden merkitys ruokaketjussa pienentynyt, kun taas kaupan asema on vahvistunut. Kotimaisten maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden markkinat ovat pitkälle kansainvälistyneet ja integroituneet, mutta vähittäiskaupan markkinat ovat pysyneet selvästi enemmän alueellisesti rajoittuneina.
16
Mustajärvi, Linda Johanna, Janne Sakari Kotiaho, Atte Moilanen, Mikko Mönkkönen e Leila Suvantola. "Ekologisten haittojen hyvittäminen suojelualueita ennallistamalla". Alue ja Ympäristö 48, n.º 2 (19 de dezembro de 2019): 83–98. http://dx.doi.org/10.30663/ay.70941.
Texto completo da fonteResumo:
Ihmistoiminnasta aiheutuvat ekologisesti haitalliset vaikutukset voidaan kompensoida tuottamalla luonnon kannalta hyötyjä, esimerkiksi ennallistamalla elinympäristöjä tai perustamalla uusia luonnonsuojelualueita. Elinympäristön ennallistaminen mahdollistaa elinympäristön palautumisen kohti luonnontilaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voitaisiinko jo aiemmin suojelluilla alueilla tehtävällä ennallistamisella saavuttaa ekologisessa kompensaatiossa tarvittava luontohyöty. Voi ehkä vaikuttaa siltä, että tällä tavoin tuotetut hyödyt eivät ole luonnon kannalta lisäisiä, koska toimenpiteet kohdistuvat alueisiin, jotka ovat jo suojeltu. Suomessa on kuitenkin tällä hetkellä monia suojelualueita, joilla tehtävät ennallistamistoimet tuottaisivat luontohyötyjä, mutta joihin ei ole taloudellisia resursseja. Ihmisen toiminnasta aiheutuvia ekologisesti haitallisia vaikutuksia ei pääsääntöisesti kompensoida lainkaan. Näin ollen elämme tilanteessa, jossa vapaaehtoiset kompensaatiot olisivat joka tapauksessa lisäisiä, sillä vaihtoehtoisesti ennallistamista ei tehtäisi lainkaan. Tässä työssä esitetään myös laskentamalli suojelualueilla tuotettavien ennallistamishyötyjen arviointiin.
17
Voutila, Liisa, Anna Ollila, Jarkko Niemi, Anna Valros, Claudio Oliviero, Mari Heinonen e Olli Peltoniemi. "Valkuaisruokinnan tasojen vaikutukset immunokastroitujen karjujen tuotantotuloksiin". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 30 (31 de janeiro de 2014): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75312.
Texto completo da fonteResumo:
Karjunhajua esiintyy karjujen eli kastroimattomien urossikojen lihassa hyvin yleisesti, mikäli ne teurastetaan sukukypsyysiässä. Ulkomaisten tutkimusten perusteella immunokastraatio ja kasvatus normaaliin teuraspainoon on kannattavampaa kuin karjujen teurastaminen liian kevyenä. Lisäksi immunokastroiduista karjuista saadaan vähintään yhtä hyvälaatuista lihaa kuin leikoista. Immunokastroitujen karjujen valkuaisruokintasuositusta ja tuotannon kannattavuuden optimointia ei ole vielä tehty suomalaisen sianlihantuotannon näkökulmasta. Muutenkin suomalaisten sikojen valkuaisruokintasuositukset olisi syytä päivittää, koska eläinaines on muuttunut edellisen päivityksen jälkeen. Tutkimuksessa selvitettiin immunokastroitujen karjujen ja leikkojen kustannustehokasta valkuaisruokintaa. Immunokastroituja karjuja ja leikkoja kasvatettiin yhteensä 208 kpl kolmivaiheisella täysrehuruokinnalla MTT:n Hyvinkään tutkimusasemalla 27 kg:sta noin 114 kg loppuelopainoon. Immunokastraatiorokote annettiin 3. ja 7. kasvatusviikolla. Seitsemälle sialle annettiin kolmas rokote 9. tai 10. kasvatusviikolla immunokastraation onnistumisen varmistamiseksi. Kolme ryhmää sai ruokintavaiheissa standardoitua ohutsuolisulavaa (SID) lysiiniä rehuyksikössä (ry) R1: vähän (8,5; 7,2; 6,3), R2: noin nykysuositus (9,5; 8,1; 7,1) tai R3: paljon (10,0; 8,5; 7,4). SID metioniini-, kystiini-, treoniini- ja tryptofaanipitoisuudet vakioitiin suhteessa lysiiniin. Rehu jaettiin kahdesti päivässä ja 1., 2. ja 3. ruokintavaiheen lopussa annettu energiamäärä oli 2,44; 3,20 ja 3,40 ry/d. Teurastuksen yhteydessä sikojen ruhot luokitettiin Autofom-laitteistolla. Tilastollisessa mallissa lysiinitaso (3 kpl) ja sukupuoli (2 kpl) olivat vakioidut muuttujat. Kasvu- ja teurastietoaineistossa karsina oli satunnaismuuttuja. Sikojen päiväkasvu oli kaikissa ryhmissä samanlainen, vaikka alkupaino siihen vaikuttikin (p<0,001). R2 ja R3 rehuhyötysuhde oli parempi kuin R1 ja parempi immunokastroiduilla karjuilla kuin leikoilla (p<0,05). Immunokastroiduille karjuille ei suositella ruokinnan rajoittamista, koska se hidastaa kasvua, vaikka rehuhyötysuhde ei muutu. Tässä tutkimuksessa ruokinta oli lähes vapaa. Teurassaanto oli leikoista parempi kuin karjuista (75,8 vs. 74,9%; p<0,005), mikä oli odotettu tulos. Koko ruhon lihaprosentti oli R3:ssa korkeampi kuin R1:ssa (p<0,05). R3 immunokastroitujen karjujen koko ruhon lihaprosentti oli muita parempi (p<0,05). Tässä kokeessa immunokastroitujen karjujen kasvattaminen oli hyvän rehuhyötysuhteen ja ruhon lihaprosentin ansiosta taloudellisesti kannattavampaa kuin leikkojen mutta vain R3:ssa. Tämän tutkimuksen perusteella immunokastroiduilla karjuilla on parempi rehuhyötysuhde ja lihaprosentti ja niiden tuotanto on taloudellisesti kannattavampaa kuin leikoilla. Ero korostuu, kun rehu on kallista ja sioille annetaan paljon valkuaista.
18
Makkonen, Ismo. "Päästökauppa ja sen vaikutukset sähkön hintaan". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 30 (31 de janeiro de 2014): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75414.
Texto completo da fonteResumo:
Päästökauppa on osa laajempaa päästökauppajärjestelmää, jonka tarkoituksena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä Euroopan unionin alueella aiheuttamalla lisäkustannuksia voimalaitoksille, jotka käyttävät fossiilisia polttoaineita. Päästökauppajärjestelmässä päästöjen vapautumiselle on asetettu katto, mikä määrittää kuinka monta hiilidioksiditonnia kasvihuonekaasuja päästökaupan piiriin kuuluvat laitokset saavat aiheuttaa. Laitokset voivat ostaa päästöoikeuksia markkinoilta, mikäli niille jaetut päästöoikeudet eivät riitä kattamaan niiden aiheuttamia päästöjä. Laitosten on myös mahdollista myydä niille jaettuja päästöoikeuksia toisille laitoksille, mikäli ne eivät tarvitse kaikkia oikeuksia. Kaikki EU:n jäsenmaat ovat mukana päästökaupassa ja Suomessa päästökaupan piiriin kuuluu noin 600 energiantuotanto- ja teollisuuslaitosta. Koko EU:n alueella päästökauppa koskee noin 12 000 laitosta, joiden aiheuttamat päästöt ovat noin puolet EU-maiden aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä. Päästökauppakaudet on jaettu kolmeen velvoitekauteen, joiden aikana päästökaupan ehdot ja vaatimukset kiristyvät siirryttäessä päästökauppakaudelta toiselle. Ensimmäinen päästökauppakausi käsitti vuodet 2005 – 2007, toinen päästökauppakausi vuodet 2008 – 2012 ja kolmas päästökauppakausi käsittää vuodet 2013 – 2020. Neljännen päästökauppakauden ehdoista ei ole vielä sovittu, mutta päästökauppa tulee jatkumaan direktiivin mukaan myös vuoden 2020 jälkeen. Ensimmäisellä ja toisella päästökauppakaudella direktiivi koski vain hiilidioksidipäästöjä, koska järjestelmä haluttiin pitää mahdollisimman yksinkertaisena. Kolmannella päästökauppakaudella päästökauppaa käydään kaikilla kasvihuonekaasuilla, joita ovat hiilidioksidin lisäksi metaani, typpioksiduuli, fluori- ja perfluorihiilivedyt ja rikkiheksafluoridi. Tutkimuksen aineistona on käytetty päästökauppaa ja ilmastonmuutosta käsittelevää kirjallisuutta ja alan tutkimuksia. Sähkön tuotantokustannuksien laskelmien teossa on käytetty apuna tutkimusta sähkön tuotantokustannuksista. Laskelmia on tarkennettu vastaamaan tämän hetkisiä sähkön tuotantokustannuksia. Sähkön tuotantokustannuksien vertailuun otettiin tässä tutkimuksessa mukaan myös vesivoima. Maataloussektorin suorat kasvihuonekaasupäästöt eivät vielä kuulu päästökaupan piiriin, mutta epäsuorasti päästökauppa vaikuttaa maatalouden kannattavuuteen sähkön hinnan kautta. Päästökaupan aiheuttamasta sähkön hinnannoususta johtuen teollisuuden tuotantokustannukset ovat nousseet. Nämä ovat siirtyneet tuotteiden hintoihin sekä heikentäneet suoraan maatilojen kannattavuutta. Sähkön markkinahinta määräytyy kalleimman tarvittavan varavoimalaitoksen rajakustannuksen mukaan. Sähkön tuottaminen on kalleinta puusta ja fossiilisista polttoaineista, mutta edullisinta vesi-, ydin- ja tuulivoimasta.
19
Hautsalo, Katja, Sari Teeri e Minna Huhtala. "Mentoroinnin vaikutukset kotihoitotyön veto- ja pitovoimaisuuteen". Gerontologia 38, n.º 2 (7 de junho de 2024): 169–77. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.142711.
Texto completo da fonte
20
Vänninen, Irene, Delia Pinto e Anne Nissinen. "Hyönteisten valobiologian ja visuaalisen ekologian kasvinsuojelulliset sovellukset". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 26 (31 de janeiro de 2010): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75817.
Texto completo da fonteResumo:
Valobiologia on biologian haara, joka tutkii valon vaikutuksia eliöihin. Visuaalisella ekologialla tarkoitetaan eliöiden näköaistiin perustuvia vasteita ympäristön optisiin ärsykkeisiin ja siitä määräytyvää käyttäytymistä. MTT:ssa on osana ympärivuotisen kasvihuoneviljelyn tutkimuksia perehdytty hyönteisten valobiologiaan ja sovellettu tuotettua tietoa ansarijauhiaisten torjunnan tehostamiseen tekovalotetuilla tomaatti- ja kurkkuviljelmillä. Valobiologisia ilmiöitä ovat mm. fotosynteesi, näkö, eliöiden vuorokausi- ja vuodenaikaisrytmit, bioluminesenssi sekä UV-säteilyn vaikutukset eliöihin. Valon määrä, laatu (aallonpituusjakauma) ja päivänpituus vaikuttavat hyönteisten migraatioon ja suunnistautumiseen, kehitysnopeuteen ja –biologiaan ja lisääntymiseen. Valoreseptoreiden (verkkosilmät, pistesilmät) kautta vastaanotetut visuaaliset signaalit ohjaavat hyönteisten suunnistautumista, ravinnon ja parittelukumppaneiden löytämistä ja luontaisten vihollisten välttämistä. Sekä valon aallonpituus että voimakkuus vaikuttavat fototaksismiin eli eliön suuntautumiseen kohti ärsykettä tai siitä pois, missä on myös kyse valon suorasta vaikutuksesta hyönteisiin. Valojaksoisuus vaikuttaa ratkaisevasti hyönteisten aktiivisuuteen, saalistukseen, lisääntymiseen ja vuodenaikaisrytmeihin. Valojakso sekä valon laatu vaikuttavat diapaussin dynamiikkaan sekä migraatioon taipuvaisten yksilöiden osuuteen. Valon määrällä on silläkin vaikutuksia sekä hyönteisten käyttäytymiseen että biologiaan. Valon määrä ja laatu (etenkin UV-aallonpituudet) sekä valojaksoisuus vaikuttavat myös kasvien primaari-ja sekundäärimetaboliaan sekä puolustusrakenteisiin. Niiden kautta valo vaikuttaa epäsuorasti sekä kasvintuhoojiin että niiden luontaisiin vihollisiin ja siten kasvivioitusten määrään. Hyönteisten pyydystäminen valoansoilla ja tarkkailu väriansoilla on yksi visuaalisen ekologian sovellus. Hyönteisten suunnistautumista isäntäkasveille voidaan häiritä poistamalla suunnistautumiselle välttämättömät aallonpituudet kuten UV-säteily spektristä tai mahdollisesti antamalla kasveille vain fotosynteesille välttämättömiä aallonpituuksia. Hyönteisten elinympäristön valojakson pituutta tai aallonpituusjakaumaa säätelemällä voidaan vaikuttaa diapaussiin kasvinsuojelua edistävästi. Suomen kasvihuonetuotannossa valobiologian kasvinsuojelullisesti tärkeimmät sovellukset ja haasteet liittyvät fototaksismin hyväksikäyttöön hyönteisten käyttäytymisen manipuloimiseksi, päivänpituuteen ja aallonpituusjakaumaan sekä epäsuoriin valoilmaston vaikutuksiin kasvien kautta. UV:n vähäisyys luonnonvalossa talvikuukausina yhdistyneenä suurpainenatriumlamppujen UV-köyhään spektriin luo tilanteen, jossa kasveissa ei muodostune UV-valossa indusoituvia puolustusaineita. Kohdistettuja UV-käsittelyiden antaminen kasveille voisikin olla yksi keino lisätä vihanneskasvien hyönteispuolustuksen vahvuutta, mutta edellyttää spesifisten kasvihyönteislajiparien vuorovaikutuksen tutkimusta eri UV-valoilmastoissa.
21
Pesonen, Maiju, Arto Huuskonen e Markku Honkavaara. "Palkokasvisäilörehujen vaikutukset sonnien kasvu- ja teurastuloksiin sekä lihan laatuun". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 33 (31 de janeiro de 2016): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75223.
Texto completo da fonteResumo:
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää alsikeapilasäilörehun sekä hernevehnä- ja härkäpapuvehnäsäilörehujen tuotantovaikutukset kasvavien sonnien ruokinnassa timoteisäilörehuun verrattuna. Lisäksi tutkittiin eri säilörehuruokintojen mahdolliset vaikutukset lihan laatuun. Tutkimuksessa oli koe-eläiminä 50 ayrshire-sonnia ja 50 angus-sonnia. Sonnit kasvatettiin viiden eläimen ryhmäkarsinoissa. Tutkimuksen alussa sonnit jaettiin rodun ja elopainon perusteella kahteen erikseen analysoitavaan ruokintakokeeseen. Ensimmäisessä ruokintakokeessa tutkittiin alsikeapilasäilörehun tuotantovaikutuksia suhteessa timoteisäilörehuun, ja kokeessa oli kolme erilaista koeruokintaa: 1) seosrehu, jonka kuiva-aineesta 65% oli timoteisäilörehua ja 35 % litistettyä ohraa (kontrolliryhmä), 2) seosrehu, jonka kuiva-aineesta 32,5 oli timoteisäilörehua, 32,5 % alsikeapilasäilörehua ja 35 % litistettyä ohraa ja 3) seosrehu, jonka kuiva-aineesta 65 % oli alsikeapilasäilörehua ja 35 % litistettyä ohraa. Toisessa ruokintakokeessa tutkittiin härkäpapuvehnä- ja hernevehnäsäilörehujen tuotantovaikutuksia suhteessa timoteisäilörehuun.Koeruokinnat olivat: 1) seosrehu, jonka kuiva-aineesta 65 % oli timoteisäilörehua ja 35 % litistettyä ohraa (kontrolliryhmä), 2) seosrehu, jonka kuiva-aineesta 65 % oli härkäpapuvehnäsäilörehua ja 35 % litistettyä ohraa ja 3) seosrehu, jonka kuiva-aineesta 65 % oli hernevehnäsäilörehua ja 35 % litistettyä ohraa. Tulosten perusteella kaikki tutkimuksessa mukana olleet säilörehut soveltuivat hyvin kasvavien sonnien ruokintaan. Ruokintojen havaittiin vaikuttavan vain vähän tai ei lainkaan sonnien rehun syöntiin sekä kasvutuloksiin. Palkokasvisäilörehujen sisällyttäminen ruokintaan lisäsi sonnien valkuaisen saantia, mutta tämä näkyi ainoastaan heikentyneenä raakavalkuaisen hyväksikäyttönä, koska sonnien valkuaisen tarve täyttyi myös timoteisäilörehupohjaisella ruokinnalla. Palkokasvien käytön suurimmat edut lienevätkin naudanlihantuotannossa lunastettavissa peltoviljelyn kautta. Lihanautojen ruokinnan kannalta olisi eduksi, jos dieetin raakavalkuaispitoisuus ei nousisi kovin korkealle tasolle, koska tällöin typen hyväksikäyttö heikkenee ja ylimääräistä typpeä menetetään erityisesti virtsan mukana. Ruhon ja lihan laadussa havaittiin vain vähän eroja koeruokintojen välillä. Alsikeapilasäilörehun sisällyttäminen ruokintaan näytti vähentävän hieman ruhojen rasvoittumista timoteisäilörehuruokintaan verrattuna. Ulkofileen laatuun ruokinnoilla ei ollut käytännössä juuri mitään vaikutuksia. Aistinvaraisten arvioiden perusteella palkokasvien käyttö ei aiheuttanut makuvirheitä tuotettuun lihaan. Rodun vaikutukset olivat kokeessa varsin odotettuja, ja ne heijastelivat maitorotuisen ja liharotuisen eläinaineksen eroja naudanlihantuotannossa. Angus-sonnien kasvu- ja teurasominaisuuksien todettiin olevan paremmat kuin ay-sonneilla. Aistinvaraisessa arviossa angus-sonnien ulkofile arvioitiin mureammaksi, mehukkaammaksi ja maukkaammaksi kuin ay-sonnien ulkofile.
22
Rosengren, Heidi, Jaakko Heikkilä, Kirsi-Maarit Siekkinen e Niina Tammiranta. "Newcastlen taudin eteneminen, bioturvallisuus ja vaikutukset siipikarjanlihan tuotannossa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 23 (31 de janeiro de 2008): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75858.
Texto completo da fonteResumo:
Lintuinfluenssan ohella paramyksovirus-1:n (PMV-1) aiheuttama Newcastlen tauti (ND) on siipikarjasektorilla yksi vakavimmista eläintaudeista, jolla on merkittäviä terveydellisiä seurauksia tartunnan saaneille linnuille. Tästä syystä taudin leviämistä vastustetaan maailmanlaajuisesti, ja se on kansainvälisen eläintautijärjestön (OIE) sekä Euroopan Unionin korkeimmin priorisoituja siipikarjatauteja. Riskistatuksestaan johtuen ND:llä on esiintyessään myös muitakin kuin terveydellisiä vaikutuksia, jotka vaikuttavat siipikarjan tautitilanteen seurantaan ja riskinhallintaan sekä näistä johtuviin taloudellisiin seurauksiin. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme epidemiologisten ja riskinhallinnan tapahtumasarjojen vaikutusten yhteyksiä ND:n taloudellisiin vaikutuksiin ja niiden kohdentumisen Suomessa. ND -taudinpurkauksen kulku on tapahtumasarja, johon vaikuttaa sekä PMV-1 että sen biologiset ominaisuudet, tartunnan leviämismekanismit ja lintujen immuunivaste, mutta myös ihmisten toiminta (tuotantotavat ja -rakenne, kauppa, riskinhallintapolitiikka). Bioturvallisuutta ja ND:n esiintymisen seurantaa pidetään yllä sekä tautivapaana että taudinpurkauksen aikana, ja siksi myös sen vaikutuksia on tarkasteltava molempina ajanjaksoina. Ihmistoiminnan seurauksena bioturvallisuus voi joko parantua tai huonontua ja vaikuttaa siten epidemiologiseen tapahtumasarjaan: esimerkiksi siipikarjasektorin tuotannolliset ratkaisut voivat vaikuttaa tartunnan leviämisen riskiin. Taudin leviämisen estämiseksi sekä tartunnan hävittämiseksi tehdyt toimenpiteet tuovat osalle toimijoista kustannuksia, jotka heijastuvat toisille toimijoille kustannuksina tai hyötyinä. ND:n kustannusvaikutukset ulottuvat siipikarjasektorin lisäksi myös sektorin ulkopuolisiin toimijoihin, esimerkiksi tuotantopanosten tuottajiin sekä täysin sivullisiin toimijoihin kuten elämyselinkeinoihin ja harrastajiin. Terveydelliset vaikutukset voivat ulottua siipikarjan lisäksi myös luonnonvaraisiin lintuihin, jotka saman eläintyypin vapaina edustajina elävät tuotantoeläinten läheisyydessä. Bioturvallisuus on ns. julkishyödyke, jota markkinat eivät tuota riittävästi. Tästä johtuva valtion mukanaolo tuo esiin koko joukon valintoja: Miten turvallisuus tuotetaan? Mikä on sopiva määrä? Kuka sen maksaa? Miten sitä valvotaan? Riskinarviointiin liittyvälle tutkimukselle on tarvetta jo pelkästään kansainvälisten sitoumustemme takia, mutta myös kansallisista tehokkuusnäkökohdista tarkasteltuna. On myös merkkejä siitä, että vastuu bioturvallisuuden ylläpitämisestä on siirtymässä yhä enenevässä määrin viranomaisilta elinkeinolle ja tuottajille. Kustannusten ja hyötyjen jakautumisen kautta päästään pohtimaan, millaisia kannusteita eri toimijoilla on ylläpitää bioturvallisuutta ja toimia vastuullisesti koko yhteiskunnan kannalta. Jatkossa yhdistämällä tätä tietoa ND:n riskinarviointiin voidaan selvittää bioturvallisuuden ja taudinpurkauksen vaikutusten suuruus ja kohdistuminen, ja saada näin perusteet yhteiskunnan kannalta edullisimpien ND:n vastustustoimenpiteiden valinnalle.
23
Rehunen, Antti, Kati Pitkänen, Anna Strandell e Kimmo Nurmio. "Monipaikkaisuuden ja paikkariippumattomuuden vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen". Yhdyskuntasuunnittelu 59, n.º 4 (24 de março de 2022): 11–42. http://dx.doi.org/10.33357/ys.115567.
Texto completo da fonteResumo:
Tässä artikkelissa tutkimme monipaikkaisuuden ja paikkariippumattomuuden vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen. Nojaamme tarkastelumme alue- ja yhdyskuntarakenteen tutkimuksessa kehitettyihin mittareihin. Tutkimusmenetelmänä käytämme valtakunnallisiin aineistoihin perustuvia paikkatietoanalyyseja ja alueellista laskentaa täydennettynä aiemman tutkimuksen havainnoilla. Monipaikkaisuus vaikuttaa väestön jakautumiseen eri alueille ja sitä kautta palvelujen, rakennetun ympäristön ja infrastruktuurin käyttöön. Erityisesti vapaa-ajan asutuksella on merkittävä vaikutus henkilövuosien alueelliseen jakautumiseen. Työssäkäynti kokoaa päiväväestöä keskuksiin ja etätyö lisää päiväväestön määrää kaupunkien ympäryskunnissa. Monipaikkaisuuden muotojen ja vaikutusten alueellinen tunnistaminen on tärkeää kestävän alue- ja yhdyskuntarakenteen suunnittelussa.
24
Niemi, Jarkko K., Tapani Lyytikäinen, Leena Sahlström, Heikki Lehtonen, Jonna Kyyrö e Alina Sinisalo. "Afrikkalaisen sikaruton taudinpurkauksen simuloidut taloudelliset vaikutukset Suomessa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 33 (31 de janeiro de 2016): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75212.
Texto completo da fonteResumo:
Afrikkalainen sikarutto on helposti leviävä virustauti, jota ei ole tavattu Suomessa. Tauti voi aiheuttaa mittavia kustannuksia kotieläinalalle ja veronmaksajille, sekä häiritä sioista saatavien tuotteiden kansainvälistä kauppaa. Afrikkalainen sikarutto on levinnyt viimeisten kahden vuoden aikana Venäjältä Puolaan ja Baltian maihin. Esimerkiksi marraskuuhun 2015 mennessä Virossa oli raportoitu 18 kotisikatapausta ja lähes 500 villisikatapausta. Suomen ja Baltian välillä on vilkas matkailijaliikenne, ja maatilojen välillä on yhteistyötä, joten riski taudin leviämiseksi Suomeen on jatkuvasti olemassa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia taloudellisia tappioita afrikkalainen sikarutto voisi aiheuttaa Suomeen levitessään. Tutkimusmenetelmänä käytettiin stokastista Monte Carlo-simulaatiomallia, joka jäljittelee taudin leviämistä Suomessa sen jälkeen kun tauti on levinnyt yhdelle Suomen sikatiloista, sekä osittaisen tasapainon mallia, joka jäljittelee sikamarkkinoiden tilannetta Suomessa. Simulaatiot tehtiin sekä vuoden 2009 tilarakenteella että vuoteen 2033 sijoittuvina projektioina. Afrikkalaisen sikaruton simuloitiin aiheuttavan tyypillisesti 10,5 miljoonan euron (95 % välillä 4,6-22,7 miljoonaa euroa, keskimäärin noin 7400 € per sikatila) menetykset suomalaiselle sika-alalle. Verovaroista korvattavien välittömien kustannusten arvioitiin jäävän tyypillisesti alle puoleen miljoonaan ja useimmissa tapauksissa alle miljoonaan euroon. Tulos johtui sitä, että simulaatioiden perusteella taudin arvioitiin leviävän useimmiten vain 1-2 sikatilalle. Tartunnan saaneen tilan koko, tyyppi ja sijainti vaikuttivat tappioihin. Verovaroista korvattavat kustannukset ovat kuitenkin vain osa kokonaiskustannuksista. Suurimmat taloudelliset tappiot arvioitiin aiheutuvan kotieläinyrityksille (sikatilat, lihateollisuus), joiden menetysten arvioitiin olevan 7,4–38,1 miljoonaa euroa. Taudin esiintyminen Suomessa keskeyttänee sikatuotteiden viennin EU:n ulkopuolisiin maihin, ja jossain määrin myös EU:n alueelle. Siten kotimaan markkinoille syntyy ylitarjontaa, joka laskee sianlihan hintaa Suomessa. Kuluttajien (kuluttajat, kauppa) simuloitiin hyötyvän hetkellisestä ylitarjonnasta 3,1-15,8 milj. euroa. Lisäksi tappioiden suuruuteen vaikuttaa se, miten voimakkaasti ja miten pitkäksi ajaksi sianlihan vienti heikkenee. Tulokset viittaavat siihen, että jokainen lisäkuukausi aiheuttaisi kansantaloudelle 2-3 miljoonan euron lisätappiot. On mahdollista, että rajoitukset kestävät joidenkin vientikohteiden osalta useita kuukausia, jopa vuosia, ja ne voivat koskea koko Suomen sianlihantuotantoa riippumatta siitä, miten laajalle tauti pääsee leviämään. Afrikkalaisen sikaruton taloudelliset tappiot olivat samaa suuruusluokkaa vuoden 2009 tilanteessa ja vuoteen 2033 sijoittuvissa projektioissa, joskin verovaroista korvattaviin kustannuksiin liittyvä riski nousi nykytilanteeseen verrattuna
25
Huan-Niemi, Ellen, Jyrki Niemi e Janne Niemi. "Markkina- ja politiikkamuutosten vaikutukset maa- ja elintarviketaloudelle". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 26 (31 de janeiro de 2010): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75826.
Texto completo da fonteResumo:
Politiikkamuutosten vaikutuksia EU:n maatalous- ja elintarvikemarkkinoihin ja sitä kautta syntyviä heijastusvaikutuksia Suomen maatalous- ja elintarviketaloudelle on arvioitu tässä tutkimuksessa hyödyntämällä globaalia taloutta kuvaavaa numeerista tasapainomallia ja mallia tukevaa tietokantaa (Global Trade Analysis Project, GTAP). Malli tarjoaa mahdollisuuden maatalousmarkkinoiden, maatalouspolitiikan ja rakennekehityksen välisten vuorovaikutussuhteiden analyyttiselle tarkastelulle. Keskeistä maatalouspolitiikan vaihtoehtojen vaikutusten arvioinnissa on se, mihin lähtötilanteeseen vaikutuksia verrataan. Viime vuosien aikana Suomessa on toteutettu lukuisia maatalouspolitiikan uudistuksia kuten vuonna 2003 päätetty CAP-reformi, muutokset ympäristö- ja LFA-tuissa 2007, sekä muutokset kotieläintalouden kansallisissa tuissa vuonna 2009. Marraskuussa 2008 EU:n maatalousministerit päättivät uudesta yhteisen maatalouspolitiikan reformista eli niin sanotusta terveystarkastuksesta. Päätös oli jatkoa edellisille uudistuksille ja linjaukselle lisätä EU:n maatalouden markkinasuuntautuneisuutta. Tutkimuksessa esitetyn skenaariosimuloinnin pohjana (business as usual) on EU-ministerineuvoston terveystarkastuspäätös yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiseksi (sisältäen maitokiintiöjärjestelmän lakkauttamisen) sekä WTO:n maatalousneuvotteluissa vuonna 2008 tehty viimeisin neuvotteluesitys maatalouden vientitukien lopettamiseksi, maataloustukien leikkaamiseksi ja tuontisuojan madaltamiseksi. Kasvihuonepäästöjen osalta pohjaskenaario olettaa EU:n täyttävän Kioton ilmastosopimuksen yhteydessä tekemänsä sitoumukset. Suomen maataloustuotanto vähenee pohjaskenaariossa runsaat 12 prosenttia ja jalostettujen elintarvikkeiden tuotanto lähes seitsemän prosenttia keskipitkällä aikavälillä. Maidontuotannon suhteellinen kilpailukyky EU:n maitomarkkinoilla heikkenee tuotantokiintiöitä vapautettaessa. GTAP-mallin tulosten mukaan maidontuotanto jäisi pohjaskenaariossa vajaat viisi prosenttia nykyistä tasoa alemmaksi. Naudanlihantuotannon arvioidaan puolestaan vähenevän samalla ajanjaksolla lähes 14 prosenttia. Kansallisten tukien irrottamisen seurauksena sianlihantuotannon ennakoidaan alenevan noin yhdeksän prosenttia. Simulointitulokset osoittavat myös viljan tuotantomäärien alenevan lähes 10 prosenttia. Tätä pohjaskenaariota vasten tarkastellaan vaihtoehtoisia skenaarioita, joita ovat (i) maailmanlaajuisen talouskasvun merkittävä heikkeneminen pitkällä aikavälillä (ii) kasvihuonekaasupäästöjen rajoittaminen, jossa tarkastelun kohteena on hiilidioksidipäästöjen lisäleikkausten vaikutus maataloustuotantoon, (iii) EU:n maataloustukien ja kansallisten tukien täydellinen alasajo sekä (iv) radikaali maatalouskaupan liberalisointiskenaario, jossa sekä maataloustuista että maataloustuotteiden tulleista luovutaan globaalisti. Saatujen tulosten mukaan maailmanlaajuisen talouskriisin pitkittyminen vaikuttaisi merkittävästi EU:n elintarvikkeiden vientikysyntään, erityisesti jalostettujen maito- ja lihatuotteiden kysyntään maailmalla. Talouskriisi alentaisi maailmanmarkkinahintoja ja kiristäisi kilpailua sisämarkkinoilla. Hiilidioksidipäästöjen lisärajoitteet vähentäisivät Suomessa erityisesti viljan- ja maidontuotantoa mutta uuden teknologian kehittyminen todennäköisesti lieventäisi vaikutuksia. Maataloustukien alasajo EU:ssa vähentäisi Suomessa erityisesti viljan- ja maidontuotantoa ja pellon hinta alentuisi puoleen. Maatalouskaupan täydellinen liberalisointi merkitsisi Suomessa tuotannon ja viennin supistumista lähes kaikkien maataloushyödykkeiden kohdalla, erityisesti sokerin- ja lihantuotannossa.
26
Nousiainen, Jouni, Lauri Jauhiainen e Pekka Huhtanen. "Lypsylehmien kestävyyden vaikutukset maidontuotantoon ja rehun hyväksikäyttöön". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 21 (31 de janeiro de 2006): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76056.
Texto completo da fonteResumo:
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää determinististä simulointimallia käyttäen, mikä on karjan uudistuksen osuuden vaikutus maidontuotantoon, rehun energian, valkuaisen, typen ja fosforin hyväksikäyttöön. Tutkittavat uudistuksen osuudet olivat 20, 30, 35, 40, 45 ja 50 prosenttia vuodessa. Suurin osa tekijöistä, kuten lehmien ikä ensimmäisen kerran poikiessa, lypsykausittainen tuotoskyky, poikimavälit ja keskimääräinen aika, mikä poistettaessa on kulunut edellisestä poikimisesta, on vakioitu. Tavoiteltu keskimääräinen tuotostaso on 8400 kiloa maitoa. Simuloidun karjan poikimajakauma arvioitiin tuotostarkkailutietojen perusteella. Uudistukseen tarvittavan nuorkarjan lisäksi laskettiin vielä, minkä verran ylimääräisiä eläimiä on, kun ne poistetaan tai myydään 10, 90, 455 (tässä iässä elopaino vastaa teurastuspalkkioon edellytettyä 170 kilon ruhopainoa) ja 730 (55 päivää ennen poikimista) päivän iässä ja miten ne vaikuttavat tunnuslukuihin. Eläimiltä laskettiin paino ja kasvu eri-ikäisinä, sekä maidontuotanto eri lypsykausina. Niihin perustuen laskettiin energian, valkuaisen ja fosforin tarve käyttäen ruokintasuosituksia sekä maitoon, kasvuun ja vasikoihin pidättynyt typpi ja fosfori sekä hyväksikäytöt ja ylijäämat. Kaikki tiedot summattiin käsittelyittäin ja tulokset laskettiin lehmäpaikkaa kohti vuodessa. Käyttöiän vaikutus karjan keskituotokseen on pieni, maidossa korkeimman ja matalimman uudistuksen ero on vain 128 kg, 20:n ollessa korkeampi. Vaikka otettaisiin huomioon pelkästään lypsykauden tuotos, 20 % uudistuksen maidon keskituotos on vain 388 kg suurempi kuin 50:n. Jos kaikki lypsylehmän ja uudistuseläinten tarvitsema energia kohdennetaan tuotettuihin energiakorjattuihin maitokiloihin ja OIV valkuaiskiloihin, ovat ne samoin kuin typen ylijäämä lehmäpaikkaa kohti 1,15 kertaa suurempia 50 % uudistuksella 20 % verrattuna. Fosforin ylijäämä oli 1,1- kertaa suurempi, koska maidontuotantokauden noin 10 g:n normien ylitys on mukana laskelmissa. Kun karjaan lisätään ylimääräistä nuorkarjaa ja niiden kasvatusaikaa pidennetään, aletaan lähentyä 50 % uudistuksen rehuhyötysuhteita ja ylijäämiä. Tässä yksinkertaistetussa tilanteessa rehuhyötysuhteet ja ylijäämät ovat laskettavissa kaavalla (R2 = 0,994): a + b x uudistuksen osuus (20- 50) + c x nuorkarjan kasvatusikä (0 -730) + d x uudistuksen osuus x nuorkarjan kasvatusikä. Kertoimet ovat rehuyksikköä / energiakorjattu maitokilo tunnusluvulla 0,724, 4,27E-03, 2,07E-04 ja -3,96E-06, OIV / valkuaistuotoksella 2,11, 0,0116, 5,61E-04 ja -1,08E-05, typen ylijäämällä 118,0, 0,738, 0,0388 ja -7.43E-04 sekä fosforin ylijäämällä 15,9, 0,0624, 3,54E-03 ja -6,82E-05. Jos kestävyyden karjakohtaisia vaikutuksia halutaan tutkia tarkemmin, on otettava huomioon esimerkiksi lehmien tuotoskyvyn vaihtelu jalostusvalinnan ja poistopolitiikan seurauksena, sairauksien aiheuttamat tuotannonmenetykset eri lypsykausilla sekä nuorkarjan kuolleisuus eri ikäluokissa.
27
Kola, Jukka, e Sami Kilpeläinen. "CAP-reformi: maitopolitiikan muutokset ja vaikutukset Suomessa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 19 (31 de janeiro de 2004): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76211.
Texto completo da fonte
28
Partanen, Kirsi, Anu Artjoki, Sini Perttilä, Hilkka Siljander-Rasi, Sinikka Pelkonen, Tarja Pohjanvirta e Erkki Virtanen. "Happoseosten ja kantaja-aineen vaikutukset vieroitetuilla porsailla". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 21 (31 de janeiro de 2006): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76671.
Texto completo da fonteResumo:
Porsasrehuihin lisätään orgaanisia happoja tai happoseoksia parantamaan porsaiden kasvua ja rehuhyötysuhdetta sekä vähentämään ripulin esiintymistä vieroituksen jälkeen. Useat nestemäiset hapot ovat kuitenkin pistävän hajuisia ja syövyttäviä, mikä hankaloittaa niiden käsittelyä rehunvalmistuksessa. Nestemäisten happojen imeyttäminen kiinteään kantaja-aineeseen helpottaisi happojen käsittelyä, mutta kantaja-aineen vaikutusta happojen tehoon ei tunneta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten happoseosten lisääminen porsasrehuun joko nestemäisenä tai piimaakantajaaineeseen imeytettynä vaikuttaa vieroitettujen porsaiden kasvuun, rehuhyötysuhteeseen, ripulisuuteenja sonnan E. coli –bakteerien määrään. Tutkittavat kaksi happoseosta olivat muurahaishapponatriumformiaatti- fosforihappopohjaisia ja niissä oli sama määrä joko kaliumsorbaattia tai maitohappoa. Molempia happoseoksia lisättiin rehuihin 4,9 g/kg joko nestemäisenä tai piimaahan imeytettynä. Piimaata oli sekä hapottomassa että happoseoksia sisältäneissä rehuissa 0 tai 5,1 g/kg. Sorbaattia ja maitohappoa sisältäneet happoseokset laskivat porsasrehun pH:n 5,5:stä 5,2 ja 5,1:een.Kokeessa oli 384 vieroitettua porsasta 48 pahnueesta. Porsaat vieroitettiin 25-36 päivän ikäisinä. Porsaat kasvatettiin neljän porsaan karsinoissa ja jokaisessa koekäsittelyssä oli 16 karsinaa. Porsaat olivat kokeessa 25 päivän ajan ja ne saivat rakeistettua rehua automaatista vapaasti. Ripulihavainnot (ulosteen kiinteys) merkittiin ylös päivittäin. Porsailta kerättiin sotanäytteitä (12 karsinasta per käsittely) 5, 10 ja 20 päivän kuluttua vieroituksesta ja näytteistä määritettiin vesipitoisuus sekä E. coli –bakteerien kokonaismäärä ja hemolyyttisten E. coli –pesäkkeiden osuus. Porsaiden vieroituspaino oli piimaata sisältäneillä ruokinnoilla pienempi (10,0 vs. 10,3 kg, P < 0,05) kuin kantaja-aineettomilla ruokinnoilla, mikä johtui hieman nuoremmasta vieroitusiästä (30,5 vs. 31,4 pv). Kantaja-aineettomien ja piimaata sisältäneiden ruokintojen välinen porsaiden painoero kasvoi kokeen edetessä 1,3 kg:n suuruiseksi, sillä kantaja-aineen käyttö hidasti porsaiden kasvua (306 vs. 342 g/pv, P < 0,05). Piimaan kasvua hidastava vaikutus oli lähes merkitsevä (P = 0,06) silloinkin, kun vieroituspainoa käytettiin kasvujen analysoinnissa kovariaattina. Piimaan käyttö huononsi myös rehuhyötysuhdetta (1,86 vs. 1,72 kg ka/kasvu kg, P < 0,05). Porsaat kasvoivat hapottomilla sekä S- ja M-happoseoksia sisältäneillä ruokinnoilla keskimäärin 307, 334 ja 330 g/pv ja käyttivät rehua 1,86, 1,78 ja 1,74 kg kuiva-ainetta kasvukiloa kohti. Kumpikaan happoseoksista ei kuitenkaan vaikuttanut merkitsevästi porsaiden kasvuun eikä rehuhyötysuhteeseen. Happoseokset eivät vaikuttaneet ripulipäivien lukumäärään, eikä ripulin vakavuutta kuvaavaan ripuli-indeksin suuruuteen. Piimaakantaja-aine pienensi ripuli-indeksiä ensimmäisten 11 päivän aikana vieroituksen jälkeen kantaja-aineettomaan ruokintaan verrattuna (3,7 vs. 5,1, P < 0,05), mutta ei enää myöhemmin. Sontanäytteet kerättiin 5, 10 ja 20 pv vieroituksen jälkeen, jolloin 57, 65 ja 54 %:ssa näytekarsinoista havaittiin ulosteen löystymistä tai ripulia. Sonnan vesipitoisuus pieneni suoraviivaisesti ajan myötä vieroituksen jälkeen, mutta E. coli –bakteerien määrä ja hemolyyttisten E. coli -pesäkkeiden osuus olivat suurimmillaan 10 pv vieroituksesta ja pienimmillään 20 pv vieroituksesta. Happoseoksilla ja kantaja-aineella ei ollut merkitsevää vaikutusta sonnan vesipitoisuuteen, E. coli–bakteerien kokonaismäärään eikä hemolyyttisten E. coli -pesäkkeiden osuuteen. Tulosten perusteella 5,1 g piimaakantaja-ainetta kg:ssa porsasrehua huononsi porsaiden kasvua ja rehuhyötysuhdetta, vaikka se pienensikin ripulin vakavuutta kuvaavaa ripuli-indeksiä ensimmäisten 11 päivän aikana vieroituksen jälkeen. Useista hapoista ja suoloista koostetut happoseokset eivät 4,9 g/kg lisäystasolla vaikuttaneet merkitsevästi porsaiden kasvuun, rehuhyötysuhteeseen eikäripulisuuteen, eivätkä kantaja-aine ja happoseokset vaikuttaneet sonnan E. coli –bakteerien määrään.
29
Virolainen, Meri, Panu Kallio e Phil Abbott. "Vientitukien poistamisen vaikutukset EU:n ja Suomen maitosektorille". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 19 (31 de janeiro de 2004): 1–2. http://dx.doi.org/10.33354/smst.77155.
Texto completo da fonte
30
Ruuskanen, Anna-Maria, Hanna Ristolainen, Elisa Tiilikainen, Päivi Topo e Eila Kankaanpää. "Ikääntyneiden ryhmätoiminnan taloudellinen arviointi ja vaikutukset osallisuuteen". Gerontologia 37, n.º 1 (10 de março de 2023): 36–52. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.115373.
Texto completo da fonteResumo:
Osallisuuden edistämistä pidetään keskeisenä yhteiskuntapoliittisena tavoitteena ja ikääntyneiden osallisuutta vahvistavaa toimintaa järjestetään laajasti eri sektoreilla. Erityisesti erilaisten ryhmämuotoisten toimintamallien on nähty edistävän ikääntyneiden osallisuuden kokemusta. Tämä systemaattinen kirjallisuuskatsaus käsittelee tutkimusjulkaisuja, joissa on tarkasteltu ikääntyneiden ryhmätoiminnan vaikutuksia osallisuuteen ja toiminnan taloudellista arviointia. Osallisuuden kokemuksia oli tarkasteltu monissa tutkimuksissa, mutta taloudellisen arvioinnin näkökulma oli harvinaisempi. Lopulliseen tarkasteluun valikoitui viisi artikkelia. Näissä osallisuutta oli arvioitu monilla erilaisilla mittareilla, mikä vaikeutti vertailtavuutta. Lähes kaikissa tutkimuksissa havaittiin, että interventio paransi osallisuutta jolla-kin mittarilla. Koska tutkimusartikkeleita oli vähän ja taloudelliset arvioinnit oli toteutettu erilaisilla menetelmillä, ei interventioiden kustannusvaikuttavuudesta voida tehdä päätelmiä. Economic evaluation of group-based intervention for older people and effects on social inclusion Increasing social inclusion is a central goal of social policy. Activities to increase social inclusion of older people are widely organized in different sectors. Especially, various group-based approaches seem to increase social inclusion of older people. In this systematic review, we examine studies which evaluated the effects of group-based interventions to increase social inclusion of older people, and which also applied an economic evaluation. The perspective of economic evaluation was not common. We could include only five articles in the review. In these articles, social inclusion had been assessed with many different indicators, making studies difficult to compare. Four studies reported that the intervention increased social inclusion regardless of the indicator used. Because the methods in the studies varied, no numerical conclusions could be drawn about the cost-effectiveness of the interventions.
31
Hildén, Mikael, Outi Meinander e Eeva Kuntsi-Reunanen. "Policy Brief: Ikiroudan sulaminen, vaikutukset ja sopeutumistoimet". Ilmastokatsaus 12/2022 24, n.º 12 (23 de janeiro de 2023): 8–11. http://dx.doi.org/10.35614/issn-2341-6408-ik-2022-12-02.
Texto completo da fonte
32
Ekberg, Laura. "Karibialaisen kirjallisuuden trendit ja niiden vaikutukset käännöskirjallisuuteen". Mikael: Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen aikakauslehti 17, n.º 1 (17 de abril de 2024): 26–39. http://dx.doi.org/10.61200/mikael.137468.
Texto completo da fonteResumo:
Heterolingualism has long been an integral part of Caribbean literatures. The trends of how different heterolingual practices are used in the literary works have changed over the decades. This has also influenced how the works are translated. This article discusses the ways in which the trends seen in original Caribbean literary production impact how these works are translated into Finnish and what kinds of works are selected for translation. Special focus is given to the trend of renouncing the use of italics as a marker for code-switching in Caribbean literary works. Although this trend has spread quickly in original works, it has not been as readily adopted in Finnish translations. The article focuses mainly on the translations of works whose primary language is English.
33
Ollila, Mirkka. "Saamelaisten kiristyvä oikeudellinen asema Luoteis-Venäjällä". Idäntutkimus 30, n.º 4 (30 de dezembro de 2023): 5–23. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.126832.
Texto completo da fonteResumo:
Tässä artikkelissa paneudutaan Venäjän alkuperäiskansojen oikeudellisen kehyksen vaikutuksiin Kuolan saamelaisten elämän eri osa-alueilla. Venäjällä sekä perustuslaki että liittovaltion lait takaavat alkuperäiskansojen elämäntavan suojelun erinäisten oikeuksien turvin. Tästä huolimatta useat tutkijat ja tiedotusvälineet ovat kirjoittaneet yhä enemmän alkuperäiskansojen oikeuksien toteutumiseen liittyvistä haasteista, etenkin viimeisen vuosikymmenen aikana. Tutkimuksessa saamelaisten oikeuksien vaikutuksia tarkastellaan laillisen moninaisuuden avulla ottaen huomioon lakien kolonialistisen luonteen ja lopputuloksen. Tutkimuksen aineisto koostuu neljästä haastattelusta, 21 uutisartikkelista vuosilta 2013-2022 ja yhdestä podcastista. Tulokset osoittavat, että saamelaisten oikeuksien kolme vaikutusaluetta ovat: oikeuksien valvonta itsehallinnon ja itsemääräämisen kautta; perinteisen toimeentulon harjoittamiseen liittyvät esteet; ja ristiriidat oikeuksien olemassaolossa de jure. Venäjän Federaation kolonialistinen asenne sen arktisia alueita kohtaan ilmenee Kuolan niemimaan kapitalistisen edun ensisijaisuutena saamelaisten oikeuksien ja perinteiden kustanuksella. Tutkimuksessa painottuu Putinin hallinnon taannuttava vaikutus saamelaisten oikeuksien toteutumiseen. Näin ollen saamelaisten oikeuksien harjoittamisen esteet ja vaikutukset nähdään tarkoituksellisina, sortavina ja väestöä tukahduttavina.
34
Toimituskunta. "Yrityskoulutusta yrityshautomoiden keinoin". Aikuiskasvatus 25, n.º 3 (15 de setembro de 2005): 246. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93640.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkeli perustuu Juhani Ylikerälän väitöskirjaan Yrityshautomokokemuksen vaikutukset tradenomiopiskelijan yrittäjäuran syntyyn ja kehittymiseen : yrityshautomotoiminta liiketalouden alan ammattikorkeakoulun yrittäjäkoulutuksessa (Helsingin kauppakorkeakoulu 2005)
35
Knuuttila, Marja, e Eero Vatanen. "Maatalouden taaksepäin suuntautuneet arvonlisäysvaikutukset maakunnissa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 26 (31 de janeiro de 2010): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75809.
Texto completo da fonteResumo:
Maatalouden osuus kansataloudessa on jatkuvasti pienentynyt tuotannon kasvaessa muilla toimialoilla maataloutta nopeammin. Samanaikaisesti maatalous on kuitenkin integroitunut muuhun talouteen aikaisempaa enemmän työnjaon lisääntymisen myötä. Maatalouden muilta toimialoilta ostamien tuotantopanosten ja maataloustuotteiden myynti välituotteina edelleen jalostettavaksi muilla toimialoilla on kasvanut. Tämä tarkoittaa sitä, että maatalouden ostojen ja myyntien kautta osa muiden toimialojen tuotannosta on kytköksissä maatalouteen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin niitä maatalouden vaikutuksia muiden toimialojen tuotantoon, jotka syntyvät maatalouden hankkiessa panoksia (välituotteita) muilta toimialoilta. Näitä hankintoja kutsutaan toimialan taaksepäin suuntautuviksi kytkennöiksi ja niitä tutkitaan panos-tuotosanalyysin avulla. Tässä tutkimuksessa selvitettiin toimialan koko tuotoksen vaikutukset tuotosmallilla. Tutkimuskohteena olivat maatalouden tulo- eli arvonlisäysvaikutukset koko maassa ja maakunnissa. Tutkimus tuottaa tietoa maatalouden merkityksestä aluetaloudessa ja se on tärkeä myös alueiden tuotantorakenteiden hahmottamisen kannalta. Ostojen ja myyntien kautta tuotannonmuutokset yhdellä toimialalla heijastuvat myös muille toimialoille. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää maatalous-, maaseutu- ja aluepoliittisessa päätöksenteossa esimerkiksi ennakoitaessa maataloustuotannon muutoksen vaikutuksia aluetalouteen. Hankintojen eli tuotantoketjun taaksepäin suuntautuvien kytkentöjen avaamisella tutkimus myös tuottaa yksityiskohtaisempaa tietoa maatalouden kotimaisesta kustannusrakenteesta eli siitä, kuinka maatalouden kulut eri toimialoille kohdistuvat. Tietoa voidaan hyödyntää kotimaisessa elintarvikkeiden hinnanmuodostusta selvittävässä tutkimuksessa. Kotitaloudet ovat keskeinen toimija aluetaloudessa käyttäessään maataloudesta ansaittuja tuloja alueella, joten ne sisällytettiin yhtenä toimialana mukaan analyysiin. Aineistona käytettiin Tilastokeskuksen vuonna 2006 valmistunutta alueellista panos-tuotosaineistoa vuodelta 2002. Tutkimuksessa selvitettiin ensinnäkin sitä, kuinka suuret maatalouden taaksepäin suuntautuvien kytkentöjen kerrannaisvaikutukset ovat ja mille toimialoille ne ensisijaisesti kohdistuvat. Toiseksi selvitettiin sitä, kuinka suuria maatalouden taaksepäin suuntautuvat kerrannaisvaikutukset ovat suhteessa alueen muihin toimialoihin. Kolmanneksi, laskettiin tuotosmallilla maatalouden absoluuttiset bruttoarvonlisäysvaikutukset maakunnittain. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että maatalouden taaksepäin suuntautuvista vaikutuksista selvästi suurimmat kohdistuvat kaupan alalle. Kauppa välittää tiloille suurimman osan maatalouden tarvitsemista panoksista. Yhtä maatalouden välitöntä arvonlisäysyksikköä kohden aiheutuu hankintojen ja kotitalouksien kulutuksen kerrannaisvaikutuksina välillistä arvonlisäystä koko maassa keskimäärin 0,69 yksikköä ja maakunnissa keskimäärin 0,39 yksikköä. Välillisesti eli maatalouden taaksepäin suuntautuvien kytkentöjen kautta toimialojen tuotannossa syntyy arvonlisäystä noin 1 miljardi euroa, mikä on enemmän kuin arvonlisäystä syntyy välittömästi maatalouden työn ja pääoman korvaukseksi markkinoilta saatuina myyntituloina (0.8 mrd. euroa). Maatalous ei kuitenkaan 27 toimialan välisessä vertailussa sijoittunut korkealle toimialan taaksepäin suuntautuvien kerrannaisvaikutusten määrässä. Maatalouden hankintojen vaikutukset olivat samankaltaisia eri maakunnissa. Alkuperäinen tutkimus sisälsi sekä maatalouden että metsätalouden taaksepäin suuntautuvien vaikutusten analyysin, joista tässä artikkelissa on raportoitu vain maatalouden tuloksia.
36
Simola, Antti, Jouko Kinnunen, Hannu Törmä e Jukka Kola. "Bioenergian tuotannon talous-, työllisyys-, ja ympäristövaikutukset aluetasolla – yleisen tasapainon mallinnustarkastelu". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 26 (31 de janeiro de 2010): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75811.
Texto completo da fonteResumo:
Bioenergian tuotannolle on julkisessa keskustelussa asetettu useita toiveita. Kansallisella tasolla sen toivotaan auttavan kasvihuonekaasupäästöjen torjunnassa ja ilmastonmuutoksen ehkäisyssä. Lisäksi bioenergian tuotannon toivotaan synnyttävän uutta taloudellista toimintaa maaseutualueille ja tehostavan luonnonvarojen hyödyntämistä. Kansallisessa pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa on asetettu selkeät tavoitteet bioenergian käytön lisäämiselle. Bioenergian tuotannon vaikutuksia eri alueiden tasolla ei ole kuitenkaan tätä ennen kattavasti selvitetty. Tämä tutkimus pyrkiikin tuomaan lisävalaistusta bioenergian tuotannon lisäämisen aluetaloudellisiin vaikutuksiin. Käytimme analyysissämme rekursiivisesti dynaamista yleisen tasapainon aluemallia RegFin-DynBio. Mallissa on mukana 20 Suomen maakuntaa, yhteensä 38 toimialaa ja bioenergian sisältävä energian tuotantorakenne. Hyödyntäen maa- ja metsätalouden bioenergiapotentiaaliaineistoja selvitimme mallin avulla kuinka bioenergian tuotannon lisääminen vaikuttaa talouden eri indikaattoreihin. Tutkimme bioenergian tuotannon lisäämistä kolmella eri suuruusluokalla: 1) varovainen lisäys, 2) ilmasto- ja energiastrategian mukainen lisäys, sekä 3) koko teknis-taloudellisen bioenergiapotentiaalin hyödyntäminen. Rajoitimme tarkastelumme koskemaan maa- ja metsätalouden sivutuote- ja jätevirtojen hyödyntämistä sähkön- ja lämmöntuotannossa. Tällä tavalla pystyimme rajaamaan tarkastelumme ulkopuolelle kysymykset elintarvikkeiden ja puumateriaalin poistumisesta markkinoilta sekä myös valtaosan biopolttoaineiden tuotantoon liitetyistä ympäristöhaitoista. Johtopäätöksenä toteamme, että bioenergian tuotanto aiheuttaa melko lieviä kustannuksia koko kansantalouden tasolla sekä talouskasvulle että työllisyydelle. Tulos johtuu siitä, että bioenergialla korvattava olemassa oleva tuotanto on nykyisellä hintatasolla kannattavampaa kuin markkinoille syötettävä bioenergia. Suurimmat menetykset koituivat energian tuotannoltaan kapea-alaisille maakunnille, joissa teollisuuden osuus kokonaistuotannosta oli suhteellisesti suurin. Parhaiten pärjäsivät eteläisen Suomen palveluvaltaisemmat maakunnat, joissa oli mahdollisuuksia kasvattaa maakaasun käyttöä energian tuotannossa. Kaiken kaikkiaan vaikutukset jakautuivat eri maakuntien välillä varsin epätasaisesti. Merkittävä poikkeus on Etelä-Pohjanmaan maakunta, jossa bioenergian teknis-taloudellinen potentiaali on verrattain suuri omaan energiankulutukseen verrattuna. Koko potentiaalin hyödyntäminen tuottaa maakunnalle vientituloja ja vaikuttaa positiivisesti sekä BKT:hen että työllisyyteen. Eniten bioenergian voimakkaasta hyödyntämisestä kärsivät rakennekehityksessä jo ahtaalla oleva Kainuu sekä Itä-Uusimaa, jossa on paljon öljynjalostusteollisuutta maakunnan koko taloudelliseen toimintaan suhteutettuna. Loppupäätelmänä voidaan joka tapauksessa todeta, että bioenergian vaikutukset aluepolitiikan kannalta eivät näyttäisi olevan niin suotuisia kuin on toivottu.
37
Hiltunen, Ilmari, Aleksi Suuronen e Reeta Pöyhtäri. "Journalistien painostus ja uhkailu Suomessa: yleisyys ja vaikutukset". Media & viestintä 45, n.º 2 (21 de junho de 2022): 46–71. http://dx.doi.org/10.23983/mv.120278.
Texto completo da fonte
38
Sallila, Pekka. "Infoähky ja tietoyhteiskunnan muut vaikutukset tietotyön sankareiden haasteina". Aikuiskasvatus 18, n.º 4 (1 de dezembro de 1998): 330–31. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92532.
Texto completo da fonte
39
Lamminen, Marjukka, Tuomo Kokkonen, Anni Halmemies-Beauchet-Filleau, Tytti Termonen, Pirkko Korhonen, Aila Vanhatalo e Seija Jaakkola. "Härkäpapusäilörehun ja rypsitason vaikutukset maitotuotokseen ja ravintoaineiden hyväksikäyttöön". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 33 (31 de janeiro de 2016): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75197.
Texto completo da fonteResumo:
Palkoviljat ovat kiinnostava vaihtoehto heinäkasveille karkearehuna typensitomiskykynsä ja suuren biomassan tuotantopotentiaalinsa vuoksi. Lisäksi palkoviljojen ja viljakasvien seosviljelyn on raportoitu vaikuttavan positiivisesti maidontuotantoon, maatilan talouteen ja ympäristöön. Tässä tutkimuksessa selvitettiin härkäpapu-kevätvehnäsäilörehun (Vicia faba – Triticum aestivum) vaikutusta lypsylehmien rehun syöntiin, ravintoaineiden hyväksikäyttöön ja maidontuotantoon, kun sillä korvattiin osa nurmisäilörehusta. Kokeessa oli 8 ay-lehmää, joiden poikimisesta oli kokeen alkaessa kulunut 100 päivää. Koemallina oli toistettu 4x4 latinalainen neliö. Koeasetelmaltaan 2x2 faktoriaalisen kokeen koekäsittelyinä olivat säilörehun kasvilaji ja väkirehun raakavalkuaispitoisuus. Säilörehuvaihtoehdot olivat timotei-nurminatarehu (Phleum pratense – Festuca pratensis) (Nurmi) ja seos, jossa puolet nurmisäilörehun kuiva-aineesta korvattiin härkäpapu-kevätvehnäsäilörehulla (Nurmi-härkäpapu -seos). Kevätvehnän osuus härkäpapusäilörehussa oli vain noin 10 % kuiva-aineesta. Väkirehuannos (13 kg/pv) sisälsi rypsirouhetta joko 2,0 tai 3,5 kg, jolloin väkirehun raakavalkuaispitoisuus oli vastaavasti 175 tai 200 g/kg ka. Ruokinta toteutettiin erillisruokintana ja lehmät saivat säilörehua vapaasti. Nurmisäilörehun ja nurmi-härkäpapusäilörehuseoksen raakavalkuaispitoisuudet olivat 155 ja 160 g/kg ka, NDF-pitoisuudet 517 ja 477 g/kg ka ja in vitro D-arvot 678 ja 642 g/kg ka. Molempien rehujen säilöntälaatu oli hyvä. Härkäpapusäilörehun heikommasta sulavuudesta huolimatta nurmisäilörehun korvaaminen osittain härkäpapusäilörehulla ei vaikuttanut lypsylehmien kuiva-aineen syöntiin, maito-, rasva- tai valkuaistuotokseen. Rypsiannostuksen lisääminen pienensi maidon rasvapitoisuutta ja -tuotosta (-2,15 g/kg ja -90 g/pv), minkä seurauksena myös energiakorjattu maitotuotos pieneni suuntaa antavasti (-1,3 kg/pv). Rypsiannostuksen lisääminen myös lisäsi molemmilla säilörehukäsittelyillä maidon ureapitoisuutta (+3,75 mg/100ml) ja heikensi rehutypen hyväksikäyttöä maidontuotantoon (-1,65 %-yksikköä). Ureapitoisuuden lisääntyminen oli kuitenkin merkitsevästi suurempaa härkäpapuruokinnalla kuin puhtaalla nurmiruokinnalla. Nurmisäilörehun korvaaminen osittain härkäpapusäilörehulla lisäsi pötsin ammoniakkipitoisuutta (+2,45 mmol/l). Rypsiannostuksen lisääminen vähensi pötsin voihappopitoisuutta nurmiruokinnalla, mutta ei härkäpapuruokinnalla. Muut erot pötsin VFA-pitoisuuksissa olivat vähäisiä. Nurmisäilörehuun verrattuna härkäpapuruokinta vähensi plasman NEFA-pitoisuutta (-0,015 mmol/l) ja lisäsi plasman histidiini-, leusiini- ja valiinipitoisuuksia (+10, +11 ja +20 μmol/l, vastaavasti). Tulosten perusteella nurmisäilörehusta voidaan korvata puolet heikommin sulavalla härkäpapu-kevätvehnäsäilörehulla ilman, että lypsylehmien maitotuotos heikkenee. Tässä kokeessa pienempi rypsiannos (2 kg) osoittautui paremmaksi, sillä suurempi annos (3,5 kg) ei lisännyt kuiva-aineen syöntiä eikä maitotuotosta, vaan sen sijaan vähensi maidon rasvapitoisuutta ja heikensi typen hyväksikäyttöä maidontuotantoon.
40
Hyytiä, Nina. "Infrastruktuuriparannusten vaikutukset Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois- Karjalan aluetalouksiin". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 26 (31 de janeiro de 2010): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75810.
Texto completo da fonteResumo:
Kuljetuskustannukset ovat yksi tärkeimmistä tekijöistä, jotka määrittävät ja rajoittavat yritysten sijoittumista ja menestymisen edellytyksiä syrjäisillä alueilla. Infrastruktuurin kohentaminen on nostettu keskeiseksi keinoksi edistämään syrjäisempien alueiden kilpailukykyä, vähentämään alueiden välistä epätasa-arvoa ja edistämään taloudellista ja sosiaalista koheesiota. Infrastuktuurin parantaminen onkin keskeinen politiikkatavoite alueellisella, kansallisella ja Euroopan Unionin tasolla.Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kahden suhteellisen syrjäisen maaseutualueen Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan välisiä eroja kuljetuskustannusten laskiessa ja/tai infrastruktuurin parantuessa. Koko maakuntien lisäksi tarkastellaan eroja maakuntien keskusten Seinäjoen ja Joensuun ja näitä ympäröivän muun maakunnan välillä. Yhtenä tavoitteena on selvittää, menevätkö hyödyt parannuksista kaupunkikeskuksiin vai maaseutualueille. Politiikka- ja muita vaikutuksia ja eroja maaseutu- ja kaupunkialueilla analysoidaan numeerisen, yleisen tasapainon -mallin avulla. Mallin pohja-aineistona ovat maaseutualueen ja kaupunkialueen erottelevat sosiaalisen tilinpidon matriisit.Infrastruktuurin parannuksia ei tässä tutkimuksessa mallinnettu antamalla sektoreille suoria tukia vaan sitä vastoin etsittiin mekanismeja, jotka vaikuttaisivat yritysten kustannuksiin siten, että politiikkatoimilla olisi pysyviä vaikutuksia. Tuloksia esitellään kahdesta erilaisesta simulaatiosta. Ensimmäisessä simulaatiossa koko kuljetussektorin tehokkuutta on parannettu nostamalla CES-tuotantofunktion ns. tehokkuusparametrin arvoa 10%. Toisessa simulaatiossa kaikkien sektoreiden kuljetuskustannuksia on laskettu 10%. Maakuntia ja kaupunki-ja maaseutualueita vertaillaan mm. alueellisen arvonlisäyksen, investointien, työllisyyden, pääoman korkojen, tuotannontekijätulojen, paikallisen tuotannon, viennin, tuonnin, verojen ja kotitaluksien kulutuksen avulla. Sektoreita tarkastellaan erikseen ja alkutuotantoon, teollisuuteen ja palveluihin aggregoituina.Tehokkuuden parantaminen antoi samansuuntaisia tuloksia kummastakin maakunnasta. Alueellinen arvonlisäys nousi kummassakin maakunnassa kuitenkin niin, että Etelä-Pohjanmaalla kaupunkialue hyötyi maaseutualuetta enemmän kun taas Pohjois-Karjalassa suurempi hyöty tuli maaseudulle. Työllisyys parani kummassakin maakunnassa. Kuljetuskustannusten alentaminen sen sijaan vaikutti eri tavoin Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa johtuen mm. alueiden erilaisesta elinkeinorakenteesta. Etelä-Pohjanmaalla maaseutualue hyötyi, mutta kaupunkialueella arvonlisäys laski hieman. Pohjois-Karjalassa tulos oli päinvastainen. Kuljetuskustannusten lasku mahdollisti raaka-aineiden ja alhaisen jalostusasteen tuotteiden viemisen maakunnan ulkopuolelle. Vienti lisääntyi, mutta paikalliset myyntimäärät laskivat. Aikaisempien tutkimusten tapaan infrastuktuuriparannuksilla ei saatu yksiselitteisiä ja samansuuntaisia vaikutuksia eri maakunnissa, vaan erilaiset toimenpiteet ja alueiden elinkeinorakenteen ja sijainnin erilaisuus vaikuttivat lopputuloksiin merkittävästi.
41
Saarela, Into, Erkki Joki-Tokola e Matti Ylösmäki. "Eloperäisten fosforilannoitteiden pitkän ajan vaikutukset maahan ja satoihin". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 21 (31 de janeiro de 2006): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76117.
Texto completo da fonteResumo:
Luonnossa fosfori (P) liikkuu pääasiassa biologisesti ja palautuu maahan orgaanisina yhdisteinä. Kasvi- ja eläinjätteiden lahotessa suurin osa niiden P:sta vapautuu fosfaatti-ioneina, jotka pidättyvät maahan samalla tavalla kuin lannoite-P. Orgaanista fosforia on vuosituhansien kuluessa kertynyt suuria määriä sekä turpeisiin että kivennäismaan pintakerrokseen. Jääkauden jälkeen muodostuneista orgaanisista P-yhdisteistä on varastoitunut viljeltyihin kivennäismaihin arviolta prosentin verran, mikä vastaa noin sadan vuoden aikana muodostunutta määrää. Lannassa ja kasvinjätteissä tulee fosforia vuosittain Suomen peltoihin nykyisin jopa enemmän kuin epäorgaanisissa lannoitteissa. Eloperäistenkin lannoitusaineiden P:sta suurin osa on epäorgaanista ja enimmäkseen hyvin helppoliukoista. Kunhan lanta saadaan sopivina annoksina juurten ulottuville, sekä kuivike- että lietelannat ovat ravinnesisältöönsä verrattuna hyviä P:n lähteitä. Kalkkistabiloidun puhdistamolietteen ja turkiseläinlannan sisältämä kalsiumfosfaatti ei liukene veteen, mutta on suhteellisen helposti saatavilla happamista maista. Alumiinilla ja raudalla saostettu puhdistamolietteen P on vaikeasti saatavaa. Orgaaniset lannoitteet ovat maanparannusaineita, jotka toistuvasti käytettyinä parantavat maan fysikaalisia ominaisuuksia ja biologista aktiivisuutta ja saattavat helpottaa P:n saantia myös välillisesti. Puhdistamolietteiden alumiinin ja raudan vaikutus P:n liukoisuuteen ei häviä ajan mukana. Neljä vanhaa ja yksi uusi koe Korsirehuilla tuotetun vanhanaikaisen naudan olkikuivikelannan P:sta orgaanisten yhdisteiden osuus on noin puolet. Vanhojen oppikirjojen mukaan lannan P on väkilannoitteiden veroista, mutta täsmällisiä vertailuja on julkaistu vähän. Pitkään vaikuttavien eloperäisten P-lannoitteiden elinkaaren mallintaminen edellyttää teorioiden testaamista ja matemaattisten yhtälöiden kalibrointia koetulosten avulla. Lannan P:n vaikutusta selvitettiin neljän vuosina tehdyn 1926−1965 pitkäaikaisen lannoituskokeen sekä Jokioisissa vuosina 1991−1998 tehdyn kenttäkokeen perusteella. Vanhoissa kokeissa usean vuoden välein levitettyä lantaa verrattiin joka vuosi annettuihin väkilannoitteisiin. Jokioisissa niukkafosforiselle savimaalle peruslannoitteeksi levitettyä superfosfaattia, lantaa ja puhdistamolietettä verrattiin vuosittain kylvölannoituksessa sijoitettuihin P-pitoisiin lannoitteisiin. Kotoiset lannat hyviä fosforin lähteitä Vanhoissa kokeissa usean vuoden välein levitetyssä lannassa tuli fosforia vuotta kohti vähän, mutta se oli tehokasta. Ilman P-lannoitusta saatu suhteellinen sato prosentteina runsaalla P-lannoituksella saadusta kasvoi Ruukissa saraturpeella v. 1926−1967 lannan P-määrällä 5 kg/ha/v 62 %:sta 84 %:iin ja rahkatupeella v. 1930−1967 P-määrällä 4 kg/ha/v 76 %:sta 91 %:iin. Tammelan hiesusavella v. 1929−1953 suhteellinen sato suureni P-määrällä 8 kg/ha/v 92 %:sta 98 %:iin ja Tohmajärven hietamoreenilla v. 1949−1965 P-määrällä 7 kg/ha/v 87 %:sta 96 %:iin. Ohrakiloa vastaavia rehuyksiköitä saatiin lannan P:llä lisää turvemailla 63−88 ry/P-kg ja kivennäismailla 23−33 ry/P-kg. Lannan vaikutuksen perusteella voidaan arvioida, että saman verran eli noin 6 kg/ha/v fosforia sisältävät viljan oljet vaikuttavat ajan mittaan hyvin merkittävästi pellon fosforitalouteen. Jokioisten savimaalle peruslannoitteeksi levitetyt superfosfaatti ja lanta olivat P-kiloa kohti melkein yhtä tehokkaita kuin vuosittain sijoitetut P-pitoiset yleislannoitteet. Viljasato suureni Jokioisissa v. 1991−1998 pienillä P-määrillä 64−78 kg/P-kg ja suurilla 33−38 kg/P-kg. Rautapitoisen puhdistamolietteen teho oli heikompi, vain 14 kg/P-kg. Orgaaniset lannoitteet paransivat kasvuoloja muutenkin kuin P-lannoitteina. Kun peruslannoituksia täydennettiin yleislannoitteen P:lla, puhdistamoliete tuotti viljaa viisi prosenttia enemmän kuin superfosfaatti.
42
Martiskainen, Paula, Arto Huuskonen, Jaakko Mononen, Leena Tuomisto, Risto Kauppinen, Janne Kiljala, Heli Lindeberg, Leena Ahola e Teppo Rekilä. "Laidunnuksen vaikutukset maitorotuisten sonnivasikoiden käyttäytymiseen ja hyvinvointiin luomunaudanlihantuotannossa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 19 (31 de janeiro de 2004): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.77095.
Texto completo da fonte
43
Jauhiainen, Jussi S., e Miriam Tedeschi. "Paperittomien maahanmuuttajien digitaaliset kuilut Suomessa". Media & viestintä 45, n.º 2 (21 de junho de 2022): 24–45. http://dx.doi.org/10.23983/mv.120276.
Texto completo da fonteResumo:
Tutkimme Suomessa ilman viranomaisten lupaa asuvien maahanmuuttajien internetin ja sosiaalisen median käyttöä ja tähän liittyvää viestintää: kenellä näistä paperittomista oli mahdollisuus käyttää internetiä ja sosiaalista mediaa, mihin he niitä käyttivät ja mitä vaikutuksia niiden käytöllä oli aiemmassa kotimaassa (eli asuinmaassa, jossa he vakituisesti oleskelivat), matkalla Suomeen ja Suomessa. Samalla tutkimme eroja näiden käytöissä eli digitaalisia kuiluja paperittomien keskuudessa. Aineisto perustuu Suomessa vuonna 2019 olleiden paperittomien keskuudessa toteutettuun kyselyyn (n=100) sekä havainnointiin ja keskusteluihin heidän kanssaan. He käyttivät internetiä ja sosiaalista mediaa aiemmassa kotimaassaan matkan valmisteluun. Monilla käyttö yleistyi siirryttäessä lähtömaasta Suomeen. Suomessa käytännössä kaikki käyttivät internetiä ja kolme neljästä myös sosiaalista mediaa. Käytön mahdollisuuksia ja taitoa koskeva digitaalinen kuilu paperittomien välillä kapeni, mutta vaikutukset eivät olleet samat kaikille. Tutkimukseen osallistuneet käyttivät Suomessa internetiä ja sosiaalista media rakentaakseen ja ylläpitääkseen sosiaalisia suhteitaan, pitääkseen yhteyttä perheeseensä ja tukeakseen jokapäiväisten tarpeiden täyttymistä (kuten työ, ruoka, vaatetus ja asunto). Huhut, virheellinen informaatio ja valvonta internetissä ja sosiaalisessa mediassa toivat lisähaasteita paperittomille Suomessa.
44
Rinne, Marketta, Pekka Huhtanen e Juha Nousiainen. "Säilörehun ja koko rehuannoksen syönti-indeksit auttavat lypsylehmien ruokinnan suunnittelussa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 23 (31 de janeiro de 2008): 1–8. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75909.
Texto completo da fonteResumo:
Rehujen vapaaehtoisen syönnin arviointi on yksi ruokinnansuunnittelun tärkeimmistä asioista, koska syönnin vaihtelu on erittäin suurta. Se vaikuttaa lehmien ravintoaineiden saannin vaihteluun huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi rehujen sulavien ravintoaineiden pitoisuuden vaihtelu. Rehujen vapaaehtoisen syönnin määrään vaikuttavat eläimen, ympäristön, rehuannoksen ja yksittäisten rehujen ominaisuudet ja näiden tekijöiden yhdysvaikutukset. Tässä artikkelissa esitetään ns. Tuotosvasteaineistoon perustuen suhteelliset säilörehun ja koko rehuannoksen syönti-indeksit, joiden perusteella voidaan arvioida säilörehun laadun sekä väkirehuruokinnan määrän ja laadun vaikutuksia rehujen syönnin suhteelliseen muutokseen tilanteissa, joissa ruokinta perustuu vapaaseen säilörehun syöttöön tai seosrehuruokintaan. Säilörehun syönti-indeksi suurenee, kun säilörehun sulavuus (D-arvo) suurenee ja käymislaatu paranee (kokonaishappojen pitoisuus pienenee). Kuiva-ainepitoisuuden vaikutus on käyräviivainen siten, että syönti on suurimmillaan kun säilörehun kuiva-ainepitoisuus on n. 420 g/kg KA. Ensimmäisen sadon rehua syödään enemmän kuin koostumukseltaan samanlaista mutta jälkisadosta tehtyä rehua. Palkokasveja tai kokoviljasäilörehua sisältävän säilörehun vapaaehtoinen syönti on suurempi kuin pelkistä nurmiheinistä tehdyn koostumukseltaan vastaavan säilörehun. Vaikutukset ovat käyräviivaisia ja yhtälöitä kannattaa käyttää siten, että korkeintaan puolet säilörehun kuiva-aineesta on muita kasvilajeja myös tilanteissa, joissa niiden pitoisuus todellisuudessa on suurempi. Väkirehuannoksen suurentaminen vähensi säilörehun vapaaehtoista syöntiä siten, että korvaussuhde [vapaasti syötetyn säilörehun syönnin väheneminen, kun väkirehun saantia lisätään (kg KA/kg KA)] oli keskimäärin 0.47. Korvaussuhde ei kuitenkaan ollut lineaarinen vaan säilörehun syönti vähentyi enemmän kun väkirehuannokset olivat suuria. Väkirehun valkuaispitoisuuden suureneminen lisäsi säilörehun syöntiä käyräviivaisesti, mutta valkuaisen hajoavuuden lisääntyminen vähensi sitä. Väkirehun kuitupitoisuuden suureneminen lisäsi, mutta rasvapitoisuuden suureneminen vähensi säilörehun vapaaehtoista syöntiä. Väkirehun energiapitoisuuden muutokset lehmien energian saantiin ovat siis vapaalla säilörehuruokinnalla odotettua vähäisempiä. Yhdistämällä säilörehun ja väkirehun syönti-indeksit voidaan arvioida koko rehuannoksen syöntipotentiaali. Säilörehun ja koko rehuannoksen syönti-indeksejä voidaan hyödyntää kun arvioidaan, miten paljon rehuannoksen syönti muuttuu sen koostumusta muutettaessa. Säilörehuerän vaihtamisen yhteydessä voidaan syönti-indeksejä tarkastelemalla valita väkirehuannos siten, että kokonaissyönti ja maitotuotos pysyvät halutulla tasolla. Syönti-indeksien laskemiseen on Artturi-verkkopalvelussa (www.mtt.fi/artturi) käytettävissä laskurit. Rehuannoksen koostumuksen vaikutusten tunteminen lehmien vapaaehtoiseen syöntiin tekee mahdolliseksi lehmien ravintoaineiden saannin ja maidontuotannon mallintamisen ja mallien käytön ruokinnan optimoinnissa. Kun rehuannoksen vaikutukset syöntiin on mallinnettu, on jatkotutkimuksissa mahdollista selvittää eläintekijöiden vaikutusta syöntiin.
45
Satokangas, Pasi. "Matkailun taloudelliset vaikutukset: tutkimusmenetelmän pohdintaa ja tuloksia Tunturi-Lapista". Matkailututkimus 16, n.º 1 (10 de junho de 2020): 111–16. http://dx.doi.org/10.33351/mt.91341.
Texto completo da fonte
46
Niemi, Jarkko K., Tapani Lyytikäinen, Leena Sahlström, Terhi Virtanen e Heikki Lehtonen. "Tartuntatautiepidemian koko, kesto ja välilliset vaikutukset ratkaisevat taloudelliset menetykset". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 26 (31 de janeiro de 2010): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76839.
Texto completo da fonteResumo:
Herkästi tarttuvat eläintaudit, kuten suu- ja sorkkatauti, voivat Suomeen levitessään aiheuttaa mittavaa taloudellistavahinkoa. Menetyksiä aiheuttavat mm. taudin hävittämiseen liittyvien toimenpiteiden kustannuksetja kansainväliseen kauppaan liittyvien rajoitusten riski. Riskinhallintatoimien kohdistamiseksi on tärkeäätietää, miten suuria menetyksiä taudinpurkaus voi aiheuttaa ja mitkä tekijät vaikuttavat menetyksiin.Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten suurta taloudellista vahinkoa suu- ja sorkkatautipurkausvoisi aiheuttaa tuottajille, kuluttajille ja veronmaksajille ja mistä menetykset johtuisivat. Tässä keskitytäänsikatuotantoon rajoittuvaan tautipurkaukseen ja taloudellisia vaikutuksia tarkastellaan vain sikataloudenosalta. Sikatalous on pitkälle eriytynyt muista tuotantomuodoista, ja vain harvalla sikatilalla on muitaeläimiä. Siat eivät ole taipuvaisia saamaan tartuntaa ilmavälitteisesti.Tutkimusaineistona oli rekisteritietoja, tiloilta ja alan toimijoilta kerättyjä tietoja, sekä aineistoa lihankulutuksesta, viennistä, hinnoista, tuotantokustannuksista ja taudin hävityksen resurssitarpeista. Suu- jasorkkataudin leviämistä sikatilojen välillä arvioitiin Monte Carlo-simulaatiomallilla ja tautipurkauksen taloudellisiavaikutuksia sikamarkkinoilla osittaisen tasapainon mallilla. Taudin leviäminen oletettiin mahdolliseksinaapurileviämisenä alle 3 km säteelle tartuntatilasta sekä tartuntatilalta lähtevän eläinkuljetuksen,eläinkuljetusajoneuvon tai eläinsuojassa tai tilalla käyvän ihmisen välityksellä. Taloudellisia vaikutuksialaskettiin kuluttajille, tuottajille (alkutuotanto ja teurastamot) ja veronmaksajille.Simuloitujen tautipurkausten kuluttajille, tuottajille ja veronmaksajille aiheuttaman taloudellisenhyvinvointitappion mediaani oli 20,5 miljoonaa euroa. Sikatuottajien menetys oli 25,4 miljoonaa euroa javeronmaksajien 1,4 miljoonaa euroa. Kuluttajat hyötyivät alentuneista markkinahinnoista 6,3 miljoonaaeuroa. Mikäli tauti sattui leviämään monelle tilalle, menetykset saattoivat nousta enimmillään yli 50 miljoonaaneuroon.Taloudelliset menetykset olivat yhteydessä tartuntatilojen määrään, tautipurkauksen kestoon, rajoittaviamääräyksiä saavien tilojen määrään ja lihan hintaa alentavaan vientikaupan vähenemiseen. Ensimmäinentautihavainto aiheuttaakin pääosan menetyksistä, mikäli vientikumppanit toimivat eläintautijärjestöOIE:n ohjeiden mukaan. Suurin tuotantovaikutus liittyi rajoittavien määräysten aiheuttamiin menetyksiintartunnasta vapaille tiloille.Taudin maahantulon estäminen on tärkeää. Lisäksi riskinhallinnassa kannattaa kiinnittää huomiotatoimenpiteisiin, joilla taudin leviäminen saadaan pysäytettyä ja tauti hävitettyä maasta nopeasti, sekä tuotantomenetystenehkäisemiseen tartunnasta vapailla tiloilla ja vientimarkkinoilla. Mahdollisia toimenpiteitäovat mm. taudin seurannan tehostaminen tautivapaana aikana, eläinliikenteen putkitus ja teurastusjärjestelytsuoja- ja valvontavyöhykkeillä.
47
Ylitepsa, Marjut, Ulla Jämsä e Essi Xiong. "Etäfysioterapian toteuttaminen ja sen vaikutukset AVH-potilaan yläraajan kuntoutuksessa". Kuntoutus 46, n.º 3 (11 de outubro de 2023): 35–43. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.137876.
Texto completo da fonteResumo:
Tämän integratiivisen kirjallisuuskatsauksen tavoite oli selvittää, miten AVH- kuntoutujien etäfysioterapiassa yläraajan kuntoutus on toteutettu ja mitä vaikutuksia sillä on saatu yläraajan toimintaan. Katsauksessa kuvataan AVH-potilaan yläraajakuntoutuksesta tehtyjä etäfysioterapiatutkimuksia vuosilta 2016–2021. Katsaukseen otettiin mukaan vain ne tutkimukset, joissa tutkittava harjoitteli kotiympäristössä ilman terveydenhuollon henkilöstön läsnäoloa. Vaikka ihmiskontaktien puute ja tekniset ongelmat vähensivät tyytyväisyyttä etäkuntoutukseen, se koettiin pääosin mielekkäänä ja motivoivana kuntoutusmuotona. Kirjallisuuskatsauksen perusteella etäfysioterapia on yhtä tehokasta kuin lähifysioterapia ja se on myös kustannustehokkaampaa ja säästää kuntoutujaa matkustamisen rasituksilta. Laitteiston kehityksessä tulisi jatkossa ottaa huomioon laitteiden helppokäyttöisyys sekä käyttö kotiympäristössä.
48
Cajander, Niko. "Vuokratyöntekijöiden epätyypillisen työsuhteen tuomat haasteet ja vaikutukset työhyvinvointiin ravintolatyössä". Työelämän tutkimus 21, n.º 2 (20 de junho de 2023): 322–28. http://dx.doi.org/10.37455/tt.129130.
Texto completo da fonte
49
Mäkelä, Liisa. "Opettajien kokemuksia työn tuunaamisesta koira-avusteisen pedagogiikan avulla". Aikuiskasvatus 41, n.º 3 (5 de outubro de 2021): 222–35. http://dx.doi.org/10.33336/aik.111578.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa tutkitaan opetustyön tuunaamista ja sitä, miten opettajat kokevat sen vaikuttaneen työn vaatimuksiin ja voimavaroihin sekä hyvinvointiin. Työn tuunaamisen tapa on koira-avusteisen pedagogiikan hyödyntäminen opetustyössä. Aineisto kerättiin haastattelemalla 14 opettajaa, joilla oli kokemusta koira-avusteisesta työstä. Tulokset osoittivat, että työn tuunaamisella työn vaatimukset ja voimavarat sekä lisääntyivät että vähenivät. Pääosin opettajat kokivat muutokset myönteisinä. Vaikka esimerkiksi työn suunnittelu vaati aiempaa enemmän aikaa, koiran läsnäolo luokassa paransi ilmapiiriä, minkä kuvattiin lisänneen hyvinvointia. Kielteisiksi koettuja muutoksia oli vähän, mutta niiden vaikutukset olivat hyvin kielteisiä. Tilanteet koskivat sosiaalisia suhteita ja kielteisiä asenteita koira-avusteista työtä kohtaan. Koiran kanssa työskentely vaikutti positiivisesti opettajien hyvinvointiin muillakin tavoin, esimerkiksi koiran silittämisen koettiin laskevan stressiä. Työyhteisöissä tulisi suhtautua ennakkoluulottomasti erilaisiin työn tuunaamisen tapoihin, sillä näin työntekijän hyvinvointi voi merkittävästikin kohentua. Työn tuunaamisen reunaehdot ja vaikutukset sidosryhmiin tulisi selvittää, sillä epäonnistuessaan menetelmä voi aiheuttaa pettymystä ja työpaikan vaihtoajatuksia.
50
Tuomisto, Leena, e Arto Huuskonen. "Juotto- ja vieroitusstrategioiden vaikutukset maitorotuisten vasikoiden kasvuun, terveyteen ja hyvinvointiin". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 30 (31 de janeiro de 2014): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75407.
Texto completo da fonteResumo:
Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää juottomäärän ja vieroitusstrategioiden vaikutuksia maitorotuisten vasikoiden kasvuun, terveyteen, hyvinvointiin sekä myöhempään tuotokseen. Kirjallisuuden perusteella vasikoille tulisi tarjota runsaasti juomaa (maitoa tai juomarehua vähintään 7,5 l/vrk). Runsaasti (vähintään 7,5 l/vrk) juotetut vasikat kasvavat juottokaudella paremmin kuin niukasti (4,0–6,0 l/vrk) juotetut vasikat. Runsaan juoton haittana on kuitenkin kiinteän rehun vähäinen syönti juottokaudella. Runsaasti juotettujen vasikoiden energian saanti yleensä pienenee vieroituksen yhteydessä, koska maidon tai juomarehun määrä vähenee nopeammin kuin kiinteän rehun syönti kasvaa. Tämä näkyy tavallisesti kasvun väliaikaisena taantumisena. Juottomäärän ei useimmissa tutkimuksissa ole havaittu vaikuttavan vasikoiden terveyteen. Niukalla juotolla vasikat vierailevat useammin tuloksetta (vasikalla ei ole voimassa olevaa juontioikeutta) juottoautomaatilla, viettävät kaikkiaan juottoautomaatilla enemmän aikaa ja häiritsevät juovaa eläintä useammin kuin runsaalla juotolla. Nämä käyttäytymismuutokset viittaavat siihen, että vasikat jäävät nälkäisiksi niukalla juotolla. Juottoautomaatin kapasiteetti pystytään hyödyntämään parhaiten juottamalla vasikoita runsaasti, jolloin yksittäisen vasikan juottoautomaatilla viettämä aika lyhenee. Juottokauden hyvällä ravitsemuksella ja kasvulla on muutamissa kokeissa havaittu myönteisiä vaikutuksia hiehojen tuotokseen ensimmäisellä tuotoskaudella. Tosin useissa muissa kokeissa vastaavaa yhteyttä ei ole todettu. Hyvin niukan juoton (juomarehua 4 l/vrk) on todettu heikentävän sonnien elinikäiskasvua. Tuotanto-oloissa vieroitus on mahdollinen stressin lähde, koska maidolta tai juomarehulta vieroitus tapahtuu aiemmin ja nopeammin kuin luonnossa. Asteittainen vieroitus juoman määrää vähentämällä kannustaa vasikoita väkirehun syöntiin. Nuoret vasikat eivät kuitenkaan pysty täysin kompensoimaan maidon juonnin vähenemistä väkirehun syöntiä lisäämällä, mikä näkyy kasvun taantumisena. Asteittainen vieroitus on kuitenkin parempi vieroitustapa kuin äkillinen vieroitus. Runsaasti juotetut vasikat voivat hyötyä portaittaisesta vieroituksesta, joka tapahtuu laimentamalla maitoa vedellä. Vieroitukseen liittyvää stressireaktiota voidaan lieventää tarjoamalla vasikalle edelleen pääsy juottolaitteelle juomaan lämmintä vettä muutaman päivän ajan vieroituksen jälkeen. Varhainen, kuuden viikon iässä tapahtuva vieroitus vaarantaa vasikoiden hyvinvoinnin. Kuuden viikon iässä tapahtuvassa vieroituksessa vasikoiden kasvu heikkenee, juoksuleikki vähenee ja nälästä kertova käyttäytyminen lisääntyy. Runsaasti juotetut vasikat hyötyvät vieroituksen lykkäämisestä 12–13 viikon ikään, koska myöhäinen vieroitus parantaa kiinteän rehun syöntiä ja kasvua ja vähentää nälästä kertovaa käyttäytymistä vieroituksen aikana. On kuitenkin todennäköistä, että vieroittaminen hieman aiemmin, noin kymmenen viikon iässä, ei vaaranna vasikoiden hyvinvointia.