Siga este link para ver outros tipos de publicações sobre o tema: Poliittiset kriisit.
Artigos de revistas sobre o tema "Poliittiset kriisit"
Crie uma referência precisa em APA, MLA, Chicago, Harvard, e outros estilos
Veja os 24 melhores artigos de revistas para estudos sobre o assunto "Poliittiset kriisit".
Ao lado de cada fonte na lista de referências, há um botão "Adicionar à bibliografia". Clique e geraremos automaticamente a citação bibliográfica do trabalho escolhido no estilo de citação de que você precisa: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
Você também pode baixar o texto completo da publicação científica em formato .pdf e ler o resumo do trabalho online se estiver presente nos metadados.
Veja os artigos de revistas das mais diversas áreas científicas e compile uma bibliografia correta.
1
Markkola, Pirjo, Tuomas Laine-Frigren e Kirsi-Maria Hytönen. "Muuttuva työläisperhe tutkimuksen kohteena". Väki Voimakas, n.º 28 (2 de novembro de 2023): 7–22. http://dx.doi.org/10.55286/vv.122900.
Texto completo da fonteResumo:
Tämä artikkelikokoelma osoittaa, että työläisperheen historian valossa on mahdollista tarkastella monia sellaisia kysymyksiä, jotka ovat ajankohtaisia tänäänkin. Perheen, arjen ja työn yhdistämisen kysymykset, perheenjäsenten mahdollisuudet kouluttautua, tai vaikkapa poikkeavat perhejärjestelyt ovat sellaisia ajankohtaisia ongelmia, jotka ovat olleet olennaisesti läsnä myös menneisyyden työtätekevien perheiden elämässä. Sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset muutokset sekä erilaiset kriisit ovat historian aikana vaikuttaneet eri tavoin perheiden ja yksittäisten perheenjäsenten olosuhteisiin, näkökulmasta riippuen joko rajoittaen mahdollisuuksia tai synnyttäen erilaisia toimintatapoja ja -strategioita. Työn ja talouden realiteetit ovat keskeisesti vaikuttaneet siihen, miten työläisperheissä on orientoiduttu tulevaisuuteen.
2
Sadinmaa, Antti. ""Poliittinen kriisi on avain muiden kriisien ratkaisemiseen" : keskustelua Nancy Fraserin kanssa". Tiede & edistys 38, n.º 2 (1 de fevereiro de 2013): 158–63. http://dx.doi.org/10.51809/te.105105.
Texto completo da fonte
3
Ovaska, Juho. "Kriisitön vuosikymmen". Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 20, n.º 2 (12 de maio de 2020): 112–28. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.91513.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa analysoidaan 1980-lukua käsittelevän suomalaisen historiantutkimuksen ja presidentti Mauno Koiviston muistelmien pohjalta muodostuvia historiakuvia. Lähtökohtana artikkelissa on arkikäsitykseen pohjautuva vuosikymmenjaottelu, jonka avulla tarkastellaan historiantutkimuksen kohdistumista 1980-luvun eri aihepiirien tutkimukseen. Suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuneita merkittäviä rakenteellisia muutoksia oli 1980-luvulla sisäpoliittisten voimasuhteiden muuttuminen, talouselämän sääntelyn ja ideologisen ajattelun muutokset sekä media-alan murros. Ulkopolitiikassa sen sijaan korostettiin jatkuvuutta. Koiviston tyyli kuvata tapahtumat muistelmissaan rauhallisina, vailla paniikkia ja kriisitunnelmia, on korostanut 1980-luvusta vallitsevaa vakauden vaikutelmaa. Muistelmissa heijastuu Koiviston ”matalan profiilin” poliittinen strategia 1980-luvun tapahtumahistorian kuvauksessa. Kansallisesta näkökulmasta vuosikymmen ei sisällä suurta dramatiikkaa syksyn 1981 presidentin virkakauden ennenaikaisen päättymisen ja syksyn 1989 kansainvälisten murrosten välisenä ajanjaksona, mutta 1980-lukua käsittelevä historiantutkimus heijastaa yhteiskunnan eri osa-alueilla tapahtuneita laaja-alaisia muutoksia. Tapahtuneiden muutosten hidastempoisuus on saanut muutokset näyttämään vakailta ja hallituilta, jolloin vuosikymmen näyttäytyy poikkeuksellisen kriisittömänä ajanjaksona Suomen 1900-luvun historiassa.
4
Ratilainen, Saara, e Daniil Zhaivoronok. "Feministinen sodanvastainen liike ja mediavälittyneisyyden mahdollisuusrakenne". Idäntutkimus 31, n.º 2 (11 de julho de 2024): 21–40. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.142965.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkeli tutkii Venäjän Feminististä sodanvastaista liikettä (FAS), joka perustettiin helmikuussa 2022. Liikettä määrittää aktivistien maastapako ja liikkeen aktioiden sijoittuminen yhtaikaa niin Venäjälle kuin sen rajojen ulkopuolelle. Artikkelin aineistona toimivat liikkeen aktivistien haastattelut ja mediadata. Analyysissa sovelletaan mediatutkimuksen näkökulmia sosiaalisten liikkeiden tutkimukseen hyödyntäen mediavälittyneisyyden mahdollisuusrakenteen (Cammaerts 2012) teoreettista kehystä ja arvioidaan, miten FAS käyttää ylirajaista mediaa pääasiallisena toiminnan kenttänään sotilaallisen kriisin aikana. Tulokset paljastavat, että FAS hyödyntää taitavasti mediatyökaluja jäsenten hankintaan, kansainvälisen mediahuomion kiinnittämiseen ja poliittisten vaatimustensa levittämiseen. Lisäksi liike on käynnistänyt hankkeita, jotka tarjoavat suoraa apua sodan ja poliittisen sorron kohteeksi joutuneille. Se on myös määritellyt diskursiivisesti uudelleen feminismin roolia sota-aikana. Mediaan toiminnan kenttänä liittyy kuitenkin myös merkittäviä haasteita, jotka toisinaan rasittavat aktivistien sisäistä dynamiikkaa ja heikentävät liikkeen ydinsanomia. Analyysi valottaa mediavälitteisen feministisen aktivismin monimutkaisia prosesseja sota-ajan kontekstissa ja Venäjän feministisen liikkeen merkitystä oppositioyhteisöjen ylläpitämisessä voimakkaan repressiivisissä olosuhteissa. This article investigates Feminist Anti-War Resistance (FAR), a transnational project launched by Russian feminists opposing the full-scale invasion of Ukraine since February 2022. Using interviews with activists and media data, it applies the Mediation Opportunity Structure framework (Cammaerts 2012) to assess how FAR has navigated the media landscape to amplify its influence amidst a political crisis. The findings reveal that FAR has skilfully used media tools to recruit activists, garner international media attention and disseminate its agenda. Furthermore, the movement has launched projects providing direct aid to those affected by war and political repression and discursively redefined the role of feminism in wartime. However, the media also present challenges, sometimes straining internal dynamics among activists and diluting the movement’s core messages. The analysis sheds light on the complex processes of mediated feminist activism within a wartime context and its significance for maintaining oppositional communities under oppressive conditions.
5
Kaunismaa, Eeva, Päivi Nerg, Minna Karhunen e Jarkko Majava. "Julkisen hallinnon strategia: Näin suomalaista julkista hallintoa uudistetaan 2020-luvulla". Hallinnon Tutkimus 40, n.º 1 (12 de abril de 2021): 69–77. http://dx.doi.org/10.37450/ht.102468.
Texto completo da fonteResumo:
Kiihtyvä ilmastokriisi, ikääntyvä ja keskittyvä väestö, digitalisaatio ja sen aiheuttama työn murros sekä globaalistuva ja muuttuva talous haastavat kuitenkin hallinnon rakenteita ja toimenpiteitä, jotka on luotu pääasiassa viime vuosisadan aikana. Lisääntyvät kriisit ja poikkeustilanteet haastavat demokraattisen järjestelmän kykyä toimia ja ohjata yhteiskunnallista kehitystä. Ne nostavat esiin jännitteitä esimerkiksi demokraattisen päätöksenteon ja yli vaalikausien ulottuvien kehityskaarien sekä asiantuntijatiedon ja poliittisen päätöksenteon välille. Siksi tarvitaan uusia tapoja varmistaa hyvinvointi kestävällä tavalla.
Julkisen hallinnon strategia rakentaa suomalaisen hallinnon uudistamisen kehyksen, jotta suomalaisella yhteiskunnalla on valmiuksia kehittää vastauksia tämän vuosikymmenen isoihin periaatteellisiin kysymyksiin ja vahvistaa demokraattisen oikeusvaltion tulevaisuutta. Strategian kuusi päämäärää määrittävät suomalaisen hallinnon uudistamiselle yhteisen suunnan. Sen toimintalinjaukset puolestaan tunnistavat konkreettiset muutoksen kohteet, joilla lisätään hallinnon toimintaedellytyksiä ja kyvykkyyksiä, jotta suomalainen yhteiskunta on valmis vastaamaan tämän vuosikymmenen akuutteihin haasteisiin ja muutoksiin. Nämä molemmat näkökulmat ja uudistamisen tasot tarvitaan, jotta suomalainen hallinto kykenee luomaan kestävää hyvinvointia vielä 2030-luvulla.
6
Kabata, Miika. "Pääoman alkulähteillä". Tutkimus & kritiikki 2, n.º 1 (15 de novembro de 2022): 59–84. http://dx.doi.org/10.55294/tk.120922.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkeli tarkastelee Friedrich Engelsin varhaista panosta marxilaisen poliittisen taloustieteen kritiikin muodostumisessa. Artikkelissa pureudutaan niiden metodologisten ja sisällöllisten ideoiden juurille, jotka pian alkoivat jäsentää erityistä marxilaista tutkimusotetta. Samalla se valottaa kysymystä, millaista tietoa ja millä tavoin Karl Marx ja Engels pyrkivät saavuttamaan kriittisen yhteiskuntatieteellisen tutkimusprojektinsa avulla. Engelsin vuoden 1843 nuoruuden kirjoitelmaa Ääriviivoja kansantaloustieteen arvosteluksi (Umrisse) voi pitää marxilaisen poliittisen taloustieteen kritiikin ensimmäisenä ituna. Marx näki Umrissen olleen “nerokas luonnostelma taloudellisten kategorioiden kritiikiksi”. Engels muotoilee teoksessa ensi kertaa metodologisia ja sisällöllisiä ideoita, jotka kuuluvat marxilaisen kapitalismikritiikin erottaviin tunnuspiirteisiin. Marxin Pääoman teoreettisten ideoiden tarkastelu Umrissessa esiintyvien muotoilujen valossa osoittaa, että Engelsin näkyvä ja näkymätön merkitys Marxin poliittisen taloustieteen kritiikin muodostumisessa on ollut moninainen. Engelsin Umrissessa esittämät muotoilut toimivat Marxille metodologisina avaimina hahmotettaessa arvolakia yhteiskunnallisena luonnonlakina, pääoman perustaa ihmistyössä ja kapitalismille ominaisten yhteiskunnallisten muotojen kehkeytymistä tältä pohjalta, arvon ja vaihtoarvon välttämätöntä eroa tavarantuotannon perustalla sekä työttömyyden sääntelelevän roolin keskeisyyttä kapitalistisessa kasautumisessa. Engelsin jälki Pääoman innoittajana tulee esiin myös epäsuorasti Marxin tavassa analysoida ḱapitalistisen kilpailun ja maankoron erityispiirteitä sekä kysynnän ja tarjonnan suhdetta ja kriisien välttämättömyyttä kapitalismissa. Vaikka Umrissea voi pitää vain hahmotelmana, joka sisältää myöhemmän arvo- ja lisäarvoteorian kannalta ristiriitaisia muotoiluja, sen avulla on mahdollista nostaa esille monia tärkeitä teemoja, joita ei ole Pääoman sisältöä ja metodologiaa tarkasteltaessa aina tarpeeksi painotettu.
7
Ritvanen, Juha-Matti. "Kun itänaapuri vaihtui". Työväentutkimus Vuosikirja 35 (20 de dezembro de 2021): 39–54. http://dx.doi.org/10.37456/tvt.109419.
Texto completo da fonteResumo:
Neuvostoliiton hajoaminen on 1900-luvun keskeisimpiä poliittisia tapahtumia. Yksi ratkaisevimmin prosessiin vaikuttaneista tekijöistä oli kansallisuuskysymys – erityisesti Venäjän itsenäisyyspyrkimykset. Neuvostoliiton luhistuminen merkiksi myös suurta käännettä Suomen ulkopolitiikassa. Tässä artikkelissa tarkastellaan Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden muutosta sekä Suomen Venäjä-politiikan muotoutumista vuosina 1990–1992. Tutkimus edustaa arkistolähteisiin pohjaavaa historiantutkimusta.Neuvostoliiton taloudellinen ja yhteiskunnallinen kriisi pakotti Suomea arvioimaan uudelleen idänpolitiikan perusteita ja tavoitteita. Suomi pyrki yhtäältä tukemaan Mihail Gorbatšovia ja hänen uudistuksiaan ja toisaalta rakentamaan yhteyksiä Boris Jeltsinin Venäjään. Artikkeli tuo esiin, että maamme ulkopoliittinen johto pyrki välttämään vaikutelmaa siitä, että Suomi hyödyntää itäisen naapurimaan sekavaa tilannetta ja heikkoutta, koska sellainen toiminta
8
Moilanen, Ulla, e Sofia Paasikivi. "Esihistoriallisten tartuntatautien ja epidemioiden tutkimusmahdollisuudet Suomessa". Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 23, n.º 2 (1 de junho de 2023): 5–18. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.125929.
Texto completo da fonteResumo:
Epidemioiden historiallinen tutkimus painottaa usein kirjallisia lähteitä, mutta tartuntataudit ovat olleet ihmisten seuralaisina esihistoriallisista ajoista lähtien. Käsittelemme artikkelissa esihistoriallisten epidemioiden tutkimuskeinoja. Keskitymme muinaisten taudinaiheuttajien luonnontieteellisiin analyysimenetelmiin ja arkeologisessa aineistossa näkyviin epidemioiden epäsuoriin vaikutuksiin. Epidemioilla voi olla demografisia, poliittisia, sosiaalisia, uskonnollisia ja taloudellisia vaikutuksia, vaikka myös muut tekijät voivat laukaista kriisejä. Mahdollisista kriiseistä kertovat ilmiöt ovat usein monitulkintaisia, mutta minkä tahansa kriisiajanjakson tunnistaminen voi johtaa myös epidemian jäljille, sillä epidemiat liittyvät tyypillisesti muihin väestökriiseihin. Myös ilmastotekijät vaikuttavat tautien esiintymiseen. Esitämme, että arkeologisen aineiston monitieteisellä tutkimuksella voidaan tehdä päätelmiä kriisien kokonaisvaikutuksista ja että paras tapa esihistoriallisten epidemioiden tutkimukseen on kiinnittää huomiota sekä laajoihin että paikallisiin, pienimuotoisiin ilmiöihin ja arkeologisen aineiston piirteisiin monesta eri näkökulmasta. Historical research of epidemics often emphasises literary sources, but infectious diseases have accompanied humans since prehistoric times. This article discusses the ways prehistoric epidemics can be identified and studied. We focus on scientific analyses of ancient pathogens and the indirect impact of epidemics that may be visible in archaeological material. Epidemics can have demographic, political, social, religious and economic impacts, although other factors can also trigger similar crises. The phenomena are often complicated and challenging to identify and interpret. However, identifying any period of crisis in prehistory can also lead to the identification of an epidemic, since epidemics are typically linked to other population crises. Climate factors may also influence the emergence of diseases. The interdisciplinary study of archaeological data allows conclusions to be drawn about the overall impact of crises. Thus, the best way to study prehistoric epidemics is to focus on both large-scale and local, small-scale phenomena.
9
Elomäki, Anna, e Hanna Ylöstalo. "Feministisempää poliittisen talouden tutkimusta". Poliittinen talous 8 (12 de janeiro de 2021). http://dx.doi.org/10.51810/pt.101636.
Texto completo da fonteResumo:
Taloustieteen, talouspolitiikan ja taloutta koskevan julkisen keskustelun tavoin myös poliittisen talouden tutkimus on Suomessa ollut varsin miehistä, eivätkä feministiset näkökulmat ole olleet sen keskiössä. Puheenvuorossaan Poliittinen talous -lehden uudet päätoimittajat Anna Elomäki ja Hanna Ylöstalo esittelevät feministisiä näkökulmia poliittisen talouden tutkimukseen. He tuovat esiin kaksi feministisen poliittisen talouden tutkimuksen erityistä kontribuutiota poliittisen talouden keskusteluun. Ensinnäkin, feministinen tutkimus on lisännyt ymmärrystä taloudesta paitsi poliittisena, myös sukupuolittuneena järjestelmänä. Toiseksi, feministinen tutkimus on haastanut talousteorialle ja talouspolitiikalle tyypillisen erottelun uusintavan ja tuottavan työn ja talouden välillä teoretisoimalla sosiaalista uusintamista ja hoivaavaa taloutta. Puheenvuorossa pohditaan myös feministisen poliittisen talouden näkökulmien selitysvoimaa käytännössä tarkastelemalla niiden avulla koronakriisiä. Koronakriisi on syventänyt sukupuolittunutta ja rodullistunutta epätasa-arvoa, lisännyt sosiaaliseen uusintamiseen kohdistuvia paineita ja vahvistanut finansialisoituneen kapitalismin ja 2010-luvun talouskurin tuottamaa sosiaalisen uusintamisen kriisiä.
10
Kangas, Jarkko, Markus Ojala e Mervi Pantti. "Lännessä olemme, itään katsommeUkrainan kriisin kehykset ja Venäjän esitykset suomalaisissa mediakuvissa". Media & viestintä 38, n.º 4 (14 de dezembro de 2015). http://dx.doi.org/10.23983/mv.62074.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkeli selvittää, millaisia merkityksiä Ukrainan kriisistä suomalaisen valtavirtamedian kuvasto rakentaa. Tutkimuksen aineistona ovat Helsingin Sanomien sekä Ylen ja MTV3:n televisiouutisten Ukraina-juttujen kuvat. Havaintoja verrataan kolmen ulkomaisen julkaisun kuvallisiin esityksiin. Representaatioita tutkitaan kahdesta näkökulmasta. Erving Goffmanin kehysteorian pohjalta tutkimme kuvien tarjoamia tilannemääritelmiä sekä ja niiden taustalla vaikuttavia kehyksiä. Toiseksi analysoimme, millaisia rooleja Venäjän presidentti Vladimir Putin mediakuvissa saa ja millaisia käsityksiä Venäjästä kuvat rakentavat. Havaintoja verrataan aiempaan tutkimukseen Suomen median Venäjä-käsityksistä. Kuvien analyysi nostaa esiin kaksi hallitsevaa tulkintakehystä. Politiikka-kehyksessä kriisi määrittyy poliittiseksi ongelmaksi, jonka ratkaisu on poliittisten prosessien varassa. Humaani kehys taas kohdistaa huomion inhimillisiin menetyksiin, suruun ja väkivallan seurauksiin. Lukijaa puhutellaan empaattisena myötäeläjänä, joka samaistuu ukrainalaisten ahdinkoon. Suomen mediassa politiikan painopiste oli kansainvälisessä politiikassa, kun taas ulkomaiset julkaisut korostivat enemmän Venäjän merkitystä. Presidentti Putin esitettiin mediakuvissa syytettynä, vahvana johtajana, Ukrainan arkkivihollisena ja poliittisen kamppailun voittajana. Poliittisesti Putin asemoitiin ensin lännen (MTV3) ja Ukrainan (Yle) ja myöhemmin Ukrainan (MTV3, YLE, HS) vastapuoleksi. Havainnot heijastavat suomalaiselle Venäjä-kuvalle keskeistä toiseuden ajatusta ja irrationaalista tulkintakehystä.
11
Houtbeckers, Eeva. "Ekofeministinen kohtuutalous ja ekososiaaliset kriisit". Poliittinen talous 10, n.º 2 (20 de dezembro de 2022). http://dx.doi.org/10.51810/pt.111959.
Texto completo da fonteResumo:
Ekososiaaliset yhteen kietoutuvat kriisit aiheuttavat lukuisia ongelmia ihmisyhteisöjen ja muunlajisten elämän jatkuvuudelle. Ekososiaalisten kriisien juurisyyt palautuvat poliittiseen talouteen. Kohtuusajattelijat ovat osoittaneet, miten kapitalistinen järjestys mahdollistaa jatkuvan talouskasvun, joka on johtanut ylituotantoon ja -kulutukseen, kun taas ekofeministit muistuttavat, että kaikki eivät ole vastuussa näistä kriiseistä. Lisäksi dualistiset ja hierarkkiset ajattelutavat ylläpitävät naisten, vähemmistöjen ja muunlajisten hyväksikäyttöä. Yhteyden luominen näiden keskusteluiden välille on tärkeää, mikäli halutaan yhtäältä purkaa sukupuolittunutta taloudellista hyväksikäyttöä ja toisaalta kapitalistista kasvutaloutta. Tämä katsaus esittelee lyhyesti ekofeminismin historiaa ja ekofeminististä poliittista taloutta. Lisäksi se erittelee ekofeministisen kohtuutalousajattelun teemoja Ariel Sallehin ja Stefania Barcan teoksissa. On tärkeää tuoda esille ekofeminististä kohtuusajattelua, jotta ajankohtaisissa keskusteluissa ei sivuutettaisi naisten, vähemmistöjen ja muunlajisten institutionalisoitunutta hyväksikäyttöä taloudellisessa toiminnassa.
12
Järvensivu, Paavo, Tero Toivanen, Tere Vadén, Ville Lähde, Antti Majava, Jussi Ahokas, Emma Hakala e Jussi T. Eronen. "Teollisen kestävyysmurroksen tiedevetoinen suunnittelu". Poliittinen talous 11 (23 de março de 2023). http://dx.doi.org/10.51810/pt.124766.
Texto completo da fonteResumo:
Ekologisten kriisien hillitsemiseksi yhteiskuntien on toteutettava nopea kestävyysmurros. Teollisuuden uudistaminen on tässä tehtävässä ratkaisevassa asemassa. Poliittisen talouden tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota erityisesti valtioiden tärkeään rooliin kestävyysmurroksen ohjaamisessa. Ekologisen kriisin nopean hillinnän vuoksi kasvavaa kiinnostusta on kohdistunut myös uudenlaisen teollisuuspolitiikan ja talouden suunnittelun tutkimukseen. Suunnitelmallista teollista kestävyyssiirtymää koskevat tutkimushavainnot ovat kuitenkin jääneet toistaiseksi hajanaisiksi ja yleistasoisiksi. Artikkeli osallistuu poliittisen talouden tutkimuksen piirissä käytävään kestävyysmurroskeskusteluun analysoimalla teollisen siirtymän roolia kestävyysmurroksessa. Artikkeli keskittyy teollisen siirtymän suunnittelun edellytyksiin Suomen kaltaisessa pitkälle teollistuneessa valtiossa ja ehdottaa teollisen siirtymän edistämiseksi tiedevetoisen suunnittelun ideaa. Artikkeli osoittaa, että tiedevetoisella suunnittelulla voi olla teollista siirtymää ja siihen tarvittavaa tiedontuotantoa merkittävästi edistävä vaikutus. Tiedevetoisen suunnittelun konkretisoimiseksi artikkeli ehdottaa lopuksi teollisen siirtymän suunnitteluyksikköä institutionaalisena ratkaisuna kestävyysmurroksen edistämiseksi kansallisessa kontekstissa.
13
Jouhki, Jukka. "Venäjä, Ukraina ja sumea länsi: Banaali oksidentalismi Helsingin Sanomissa". Media & viestintä 38, n.º 4 (14 de dezembro de 2015). http://dx.doi.org/10.23983/mv.62068.
Texto completo da fonteResumo:
Analysoin artikkelissani Helsingin Sanomien pääkirjoitusaukeaman tekstejä vuodelta 2014 ja selvitän, millaisen kuvan ne rakentavat länsimaista. Pohdin myös, millä tavalla Ukrainan kriisi ja Venäjän osallisuus siinä osaltaan vahvistavat näkemystä länsimaista kaikessa heterogeenisuudessaan yhtenäisenä toimijana. Artikkelini osoittaa, että maantieteellisestä laajuudestaan ja poliittisesta epäyhtenäisyydestään huolimatta (tai sen vuoksi) länsimaat on hyvä esimerkki Benedict Andersonin ja Michael Billigin kuvailemasta median, sananvalintojen ja pienten arkipäiväisten käytäntöjen avulla ylläpidetystä kuvitellusta yhteisöstä. Se on yhteisö, jonka olemassaololle on tärkeää, että siihen uskotaan ja sitä yhtenäisenä entiteettinä käsitteleviä narratiiveja toistetaan. Analyysini paljastaa myös, että Ukrainan kriisin käsittely pääkirjoituksissa luo osaltaan pohjaa oksidentalismille, länsiuskolle. Pääkirjoituksissa länsimaat esitetään ”luonnollisena” ja yhtenäisenä kokonaisuutena, jonka jäseniä yhdistävät kulttuuriset, sosiaaliset ja geopoliittiset tekijät.
14
Vainikka, Eliisa, Antti Kanner, Riikka Era, Auli Harju, Anu Koivunen, Olli Seuri e Eetu Mäkelä. "Kilpailukykyloikasta ruutitynnyriin: Metaforat ja affektiivisuus poliittisen kriisin journalismissa". Media & viestintä 43, n.º 4 (17 de dezembro de 2020). http://dx.doi.org/10.23983/mv.100616.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa tarkastellaan Juha Sipilän (kesk.) hallituksen kilpailukykysopimusprosessia (2015–2016) koskevaa journalismia kielessä esiintyvien metaforien kautta. Tutkimuksemme etenee laskennallisten menetelmien avulla käsitellystä laajasta aineistosta (HS, YLE, STT ja Iltalehti) rajatumman aineiston laadulliseen lähilukuun. Tutkimus käsittelee sitä, millaisena kilpailukykysopimukseen liittyvä poliittinen prosessi esitettiin kielessä esiintyvien metaforisten ilmausten kautta. Vastaamme kahteen tutkimuskysymykseen: Miten kilpailukykysopimustapausta merkityksellistetään journalismissa sekä mitä metaforilla tehdään journalismin kielessä. Näkökulmanamme on metaforien yhdistäminen affektiivisuuden käsitteeseen, joka ymmärretään tässä tutkimuksessa laajasti kielen kommunikatiivisena ja dialogisena ulottuvuutena. Metaforisessa kielessä on tällöin kyse affektiivisesta merkityksellistämisestä, minkä kautta ohjataan lukijan huomiota, säädellään etäisyyttä ja läheisyyttä suhteessa lukijoihin sekä rakennetaan lukijasuhdetta. Metaforat saavat siis journalismissa niin argumentaatioon kuin lukijasuhteen rakentamiseenkin liittyviä tehtäviä. Kilpailukykysopimusta jäsennettiin journalismissa erityisesti kolmen metaforamaailman, matkan, draaman ja sodan kautta. Matkan ja liikkeen metaforan kautta kuvattiin erityisesti poliittisia prosesseja sekä talouden liikkeitä; matkametafora tuottaa käsitystä politiikasta strategisena hallintona ja hallintana, jossa kansalaisten ja lukijoiden rooli on rajattu. Sodan maailmaan liittyvät voimakkaat metaforat kuvasivat politiikkaa konflikteina ja vastakkaisten pyrkimysten yhteentörmäyksinä. Draaman maailmaan liittyvillä metaforilla taas otettiin etäisyyttä politiikan toimijoihin ja kutsuttiin lukijoita seuraamaan politiikkaa etäältä, yhdessä sitä arvioivan journalismin kertojan kanssa.
15
Hakala, Salli. "Symbolisen johtajuuden kriisi". Media & viestintä 32, n.º 2 (1 de fevereiro de 2009). http://dx.doi.org/10.23983/mv.62958.
Texto completo da fonteResumo:
Koulusurmien tutkimus on nostanut esiin kysymyksen symbolisen johtajuudesta yhteiskunnassa. Koulusurmat iskivät hyvinvointiyhteiskunnan symboliseen ytimeen: kouluun. Media näytti, miten äärimmäisillä terroriteoilla voi päästä valtakunnan ykkösjulkisuuteen. Laaja media-analyysi osoitti, että tasavallan presidentti ja muut poliittiset toimijat jäivät sivusta seuraajiksi, kun kouluampujat ja heidän uhrinsa kohtasivat – myös mediassa. Kansakunnan hädässä myötätunnon osoittaminen pelkällä tiedotteella tai luettuna puheena televisiolähetyksessä näyttäytyi virkamiesmäisenä sururituaalina ampujien kuvamanifesteihin verrattuna. Erityisesti Kauhajoella järjestystä yhteiskuntaan luotiin poliisin eristysnauhalla ja sotilaiden vartiolla, ja nämä vallan symbolit levisivät myös verkossa. Tässä artikkelissa pohditaan symbolista johtajuutta käyttäen apuna Kyösti Pekosen (1991) analyysia symbolisesta modernissa politiikassa. Kriisissä symbolinen johtajuus, tai sen puute, puhuttelee aina turvallisuuden tunnettamme.
16
Linjakumpu, Aini. "Kaltio-tapaus pilakuvakriisin ylikansallisena muotona". Media & viestintä 33, n.º 4 (1 de abril de 2010). http://dx.doi.org/10.23983/mv.62922.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa tarkastellaan tapahtumaketjua, jonka aiheutti taiteilija Ville Rannan Kaltio-lehdessä julkaistu sarjakuva tanskalaisista Muhammed-pilakuvista ja niiden synnyttämästä monikansallisesta kriisistä vuonna 2006. Tapahtumia analysoidaan pelon käsitteen avulla: miten pelko tuotti ja ohjasi tietynlaista toimintaa? Analyysissa tarkastellaan pelkoon liittyvien tekijöiden ylikansallisuutta, eli sitä, miten myös suomalainen kokemusmaailma sekä sosiaalinen ja poliittinen toiminta ovat osa globaaleja virtauksia. Toisaalta pelkoa tarkastellaan toiminnan lamautumisen kannalta. Artikkelissa esitetään, että itsesensuuri on pelon kautta rakentunutta ennakoivaa toimintaa. Lopuksi arvioidaan pelkoa poliittisten käytänteiden syntymisen kannalta. Pelon politiikkaa ei voi helposti sijoittaa perinteisiin politiikan tutkimuksen kategorioihin, eikä sitä pystytä ennakoimaan kovinkaan suurella varmuudella. Ihmisten tunteisiin ja kokemuksiin liittyvä politiikka ja politiikan teoria ovatkin tapoja ymmärtää ja tehdä tulkintoja ilmiöistä, joihin monet muut politiikan tulkintatavat eivät anna riittäviä vastauksia.
17
Bhatia, Riina, e Emma Lamberg. "Ekologisista kriiseistä globaalisti oikeudenmukaiseen kestävyyssiirtymään?" Poliittinen talous 12, n.º 1 (25 de abril de 2024). http://dx.doi.org/10.51810/pt.142438.
Texto completo da fonteResumo:
Sukupuoli ja sosiaalinen uusintaminen sekä globaalin talouteen kytkeytyvät koloniaalit valtasuhteet ovat olleet keskeisiä katvealueita niin kansainvälisessä kuin suomalaisessakin poliittisen talouden tutkimuksessa. Myös ekologisia kriisejä ja kestävyyssiirtymää koskevassa poliittisen talouden tutkimuksessa globaali sukupuolittunut eriarvoisuus on jäänyt suhteellisen vähälle huomiolle. Toisinaan myös ekologisten kriisien feministiset ja postkolonialistiset analyysit ovat jääneet etäälle toisistaan. Siksi tämä katsaus pohtii ekologisiin kriiseihin ja kestävyyssiirtymään liittyviä poliittisen talouden kysymyksiä korostamalla teoreettista synergiaa feministisen ja postkolonialistisen analyysin välillä. Ensin katsaus arvioi, miten feministinen ja postkolonialistinen tarkastelu lisää ymmärrystä ilmastokriisiin liittyvistä globaaleista rakenteellisista eriarvoisuuksista. Toiseksi katsaus luotaa, miten myös kestävyyssiirtymään tähtäävät toimet kietoutuvat globaalissa taloudessa koloniaaliin ja sukupuolittuneeseen alistukseen. Lopuksi katsaus perustelee, miksi feministinen ja postkolonialistinen tarkastelu ovat edellytyksiä globaalisti solidaarisemman kestävyyssiirtymän kuvittelulle, ja näin peräänkuuluttaa tarvetta talouteen kytkeytyvien kriisien moninäkökulmaiselle tarkastelulle.
18
Ikäheimo, Hannu-Pekka, e Olli Seuri. "Vuosipäiväjournalismi historian tulkitsijana ja nykyisyyden muokkaajana: Kehysanalyyttinen tutkimus EU:n historiaa käsittelevistä vuosipäiväjutuista kolmessa suomalaisessa päivälehdessä". Media & viestintä 43, n.º 2 (14 de junho de 2020). http://dx.doi.org/10.23983/mv.95673.
Texto completo da fonteResumo:
Tässä artikkelissa analysoidaan, miten kolme suomalaista päivälehteä esittävät EU:n historiaa ja Suomen EU-historiaa. Aihetta lähestytään tärkeitä merkkipäiviä – Rooman sopimuksen solmiminen, Suomen EU-jäsenyys, Suomen Emu-jäsenyys – käsittelevän vuosipäiväjournalismin kautta. Aineisto kattaa vuodet 1995–2019. EU:ta koskevien vuosipäiväjuttujen kehysanalyysistä ja sisällönanalyysistä käy ilmi, että suomalaisilla sanomalehdillä, toimittajilla ja poliittisella eliitillä on vahvasti jaettu käsitys EU:n historiallisesta ja poliittisesta merkityksestä. EU nähdään menestystarinana, eikä merkkejä konsensuksen murtumisesta näy edes 2000-luvulla kumuloituvien kriisien keskellä. Määrällisessä kehysanalyysissä arvopainotus näkyy normaalisti journalismissa vähän esiintyvän moraalikehyksen yleisyytenä. Se myös vankistaa kuvaa vuosipäiväjournalismista erityisenä kerronnan lajinaan. Tutkittujen lehtien perusteella Euroopan integraatioon liittyvillä vuosipäivillä on vakiintunut asema suomalaisessa journalismissa. Aineistosta on kuitenkin havaittavissa kaksi erilaista juonnetta: Euroopan unionin historia esitetään harmonisena, kun taas vasta 1990-luvulta alkavaan Suomen EU-historiaan liittyy myös ristiriitoja ja poliittisia jännitteitä. Mitä kauempana tapahtumat ovat (maantieteellisesti, ajallisesti ja kulttuurisesti), sitä ristiriidattomampana ne sanomalehdessä esitetään.
19
Brunila, Tuukka. "Miten tutkia valtiovaltaa?" Tiede & edistys, n.º 2 (31 de agosto de 2023). http://dx.doi.org/10.51809/te.131970.
Texto completo da fonteResumo:
Mitchell Dean & Daniel Zamora, The Last Man Takes LSD – Foucault and the End of Revolution London: Verso, 2021. 256 s. Viimeisen kymmenen vuoden aikana valtiovalta on palannut keskeiseksi teemaksi poliittiseen teoriaan. Esimerkiksi uusliberalismia käsittelevät tutkimukset painottavat, että siinäkään kyse ei ole niinkään valtion vähenevästä roolista vaan pikemminkin valtion tehtävien uudelleenjärjestelystä pakkovaltana, eli välineenä pakottaa yksilöt tottelemaan taloudellista järjestystä. Uusliberaalissa hallinnossa valtiovallan tehtäväksi on tullut taloudellista järjestelmää haastavien toimijoiden, kuten työväenliikkeen, tukahduttaminen. (Ks. esim. Harvey 2007, 75–79 tai Slobodian 2018.) Toisaalta taas erilaiset kriisit, kuten pandemiat tai talouden ja ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat vaikeudet, ovat palauttaneet valtiovallan toimet ja valtion laajemman merkityksen yhteiskuntajärjestykselle teoreettisen keskustelun ytimeen (ks. Brunila & Lehtinen 2021). Valtion merkitys ei siis globalisaatiosta huolimatta ole millään yksinkertaisella tavalla vähentynyt. Lisäys: Tekstin verkkoversioon lisätty tieto kirjoittajan tutkimusrahoituksesta.
20
Kovanen, Sunna. "Elinkeinotoiminnan käytännöt ja reilun siirtymän mahdollisuudet Portugalin supistuvalla maaseudulla". Alue ja Ympäristö 50, n.º 2 (15 de dezembro de 2021). http://dx.doi.org/10.30663/ay.109125.
Texto completo da fonteResumo:
Tämä tutkimus tarkastelee reilun siirtymän mahdollisuuksia supistuvan maaseudun kontekstissa, jossa siirtymäpolitiikan haasteiksi tunnistetaan supistumisen kokemukset ja niiden kapitalosentriset tulkinnat. Siirtymän mahdollisuuksia tutkitaan ekologiseen ja sosiaaliseen kestävyyteen pyrkivän elinkeinotoiminnan käytäntöjen sekä aluekehityksen vakiintuneiden instituutioiden näkökulmasta. Tutkimus kysyy, miten ekososiaalinen elinkeinotoiminta voi edistää reilua siirtymää supistuvan maaseudun oloissa ja millaisia jännitteitä ekososiaalisen elinkeinotoiminnan ja aluekehityksen instituutioiden välillä ilmenee, kun kapitalosentrismiä haastavat poliittiset käytännöt valtavirtaistuvat. Empiirisesti tutkimus koskee kolmen elinkeinotoimijan työtä Alentejon alueella Portugalissa. Tutkimusaineisto on kerätty laadullisten teemahaastattelujen, fokusoidun etnografian ja dokumenttianalyysin avulla vuoden 2019 aikana. Ekososiaalinen elinkeinotoiminta voi edistää reilua siirtymää kiinnittämällä nuoria, koulutettuja aktiiveja sekä globaalin kansalaistoiminnan verkostoja maaseudun paikallistalouteen ja -yhteisöihin. Samanaikaisesti elinkeinotoimijoiden haasteena on vastata puuttuvien peruspalveluiden ja toimeentulon tarpeeseen. Siinä onnistuessaan ne voivat tarjota pitkäjänteisen, tilanteisen oppimisen paikkoja taloudellisen vastuun ja kestävän hyvinvoinnin toteuttamisesta maaseudun arjessa. Tämä mahdollisuus jää toistaiseksi institutionalisoituneen kapitalosentrisen aluekehityksen kehyksessä huomaamatta, missä kehityksen ongelma määrittyy suhteellisen taantumisen kautta. Talouden supistuminen kriisin johdosta voi edesauttaa ekososiaalisten elinkeinojen skaalautumista, mutta nopea kasvu voi riskeerata niiden vakauden ja kestävyyden.
21
Rautio, Pekka. "”Ei havaittavaa haittaa…” – Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden tiedottamisen politisoituminen Suomessa". Media & viestintä 34, n.º 2 (1 de fevereiro de 2011). http://dx.doi.org/10.23983/mv.62909.
Texto completo da fonteResumo:
Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus vuonna 1986 oli haastava kriisi hallittavaksi Suomelle, sillä maalla oli onnettomuuden tapahtumahetkellä poliittisesti virittyneitä kytköksiä neuvostoliittolaiseen ydinvoimateknologiaan. Tämä edellytti tapahtuman käsittelyssä ja tiedottamisessa ulkopoliittista herkkyyttä. Tosin reagointi Tshernobylin tapaukseen ei ollut ongelmatonta muuallakaan Euroopassa onnettomuuden totaalisesta yllätyksellisyydestä johtuen. Valmistautuminen tapahtumien käsittelyyn oli kokonaisuudessaan puutteellista ja radioaktiivisen laskeuman seurauksena Eurooppaan iski informaatiokatastrofi. Suomessa viranomaiset yrittivät luovia tapahtuneesta mahdollisimman huomiota herättämättömällä tavalla, mikä aiheutti eurooppalaisella media-agendalla syytöksiä suomalaisen tiedotuspolitiikan jähmeydestä. Aikaisemmin Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden kriisiviestintää on tutkittu Suomessa erityisesti valtion keskushallinnon ja paikallishallinnon tiedottamisen näkökulmista sekä Suomen ulkopuolella Euroopan eri maiden perspektiivistä. Tässä artikkelissa tarkastellaan, mitkä taustatekijät vaikuttivat Tshernobylin onnettomuuden jälkeiseen viranomaistiedottamiseen Suomessa. Tapahtumien kulkua kuvaillaan artikkelissa tiedottamisen politisoitumisena, ilmiönä, jossa onnettomuudesta ei ilmoitettu aiheutuvan kansalaisille havaittavaa haittaa.
22
Ampuja, Marko. "Innovaatio nykykapitalismin ideologisena arvona". Tutkimus & kritiikki, 5 de agosto de 2021, 13–42. http://dx.doi.org/10.55294/tk.95248.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa tarkastellaan kriittisesti innovaatioita koskevia valtavirtanäkemyksiä nykykapitalismille ominaisina ajatusmuotoina. Esitys nojautuu ns. Projekt Ideologie-Theorien (PIT) kehittelemään ideologiateoreettiseen näkökulmaan ja käsitteistöön. Ideologiateoreettisesta perspektiivistä innovaatiota voi luonnehtia ”ideologiseksi arvoksi”, johon eri ideologiset mahdit vetoavat pyrkiessään organisoimaan hegemoniaansa. Artikkelissa käydään aluksi läpi hallitsevia tapoja ymmärtää innovaatioita. Tarkastelen yhtäältä suomalaisen innovaatiopolitiikan kehitystä ja toisaalta taloustieteellisesti suuntautuneen innovaatiotutkimuksen päälinjoja. Tätä seuraa kuvaus siitä, miten teknologisen innovoinnin asemaa kapitalismissa on lähestytty marxilaisessa tutkimusperinteessä, minkä jälkeen analysoin innovaatiopuhetta kapitalismin uusliberaalille suhdanteelle ominaisena ilmiönä. Artikkelini keskeisenä väitteenä on, että valtavirtaisella innovaatiopuheella on poliittisesti ja ideologisesti merkittävää populaaria vetovoimaa, joka perustuu sen loihtimille mielikuville luovuudesta, yrittäjyydestä, kilpailukyvystä ja talouskasvusta. Ne muodostavat positiivisen markkinaliberaalin vastinparin uusliberalismin autoritaarisille ja kurinalaistaville piirteille. Artikkelin lopussa pohdin sitä, uhkaako uusliberalismin nykyinen ”orgaaninen kriisi” hallitsevien markkinavetoisten innovaationäkemysten asemaa sekä tarkastelen sitä, minkälaisia vaihtoehtoja niille on esitetty.
23
Käppi, Matleena, Silja Tuunanen, Annukka Näyhä e Janne Kotiaho. ""En minä, mutta muut!"". Alue ja Ympäristö 50, n.º 2 (15 de dezembro de 2021). http://dx.doi.org/10.30663/ay.102426.
Texto completo da fonteResumo:
Ympäristö- ja ilmastokriisien ratkaiseminen vaatii muutoksia kaikkialla yhteiskunnassa, erityisesti tuotannossa, kulutuksessa ja infrastruktuurissa. Tarvittavan kestävyysmurroksen esteinä toimii mm. institutionaalisia, rakenteellisia ja yksilöiden psykologiaan liittyviä tekijöitä. Kestävyysmurroksen edellytys on, että yhteiskunnan eri tasoilla tulisi tapahtua samansuuntaista, synergistä muutosta. Tähän nojaa esimerkiksi transitiotutkimuksen monitasotarkastelu. Kestävyysmurroksen käytännön toteutumisen kannalta oleellinen kysymys on, mille tahoille asetetaan vastuuta ekologisten kriisien ratkaisemisesta. Ympäristöongelmiin liittyvää vastuunsiirtoa itseltä muille havaitaan eri yhteiskunnan tasoilla, mm. perusteluna yksilöiden valinnoille ja riittämättömälle ympäristöpolitiikalle. Vastuunsiirtoa on selitetty psykologiassa esimerkiksi kognitiivisella dissonanssilla eli tiedon ja toiminnan välisellä ristiriidalla sekä heikolla pystyvyyden tunteella. Tähän kontekstiin peilaten esittelemme uuden käsitteen, “En minä, mutta muut”-ilmiön, havainnollistamaan ympäristövastuun pakoilua kestävyysmurroksen hidasteena. “En minä, mutta muut”-ilmiö eli EMMI-ilmiö kuvaa ajattelu- ja argumentointitapaa, jossa ympäristöongelmiin liittyvä vastuu siirretään itseltä tai omalta ryhmältä muille. Ilmiön kontekstualisoinnin tueksi esittelemme ilmiötä koskevan kyselytutkimuksen, jonka kohderyhmänä oli suomalaisten yritysten johtoportaan edustajat. Havaitsimme positiivisen korrelaation ympäristöongelmiin liittyvän vastuun ja merkittävyyden kokemusten välillä ja saimme viitteitä siitä, että suurta vastuuta ja merkittävyyttä kokevat yrittäjät saattavat harjoittaa ekologisesti kestävämpää liiketoimintaa kuin vastuunsiirtoa ja alhaista merkittävyyttä (EMMI-ilmiötä) kokevat yrittäjät. EMMI-ilmiötä voidaan pitää mahdollisena esteenä ympäristömyönteiselle toiminnalle. Ilmiöllä voi olla yksilö- ja yritystason lisäksi laajempaa poliittista merkitystä esimerkiksi kansainvälisissä ilmastosopimusneuvotteluissa ja kansallisessa päästövähennysten toimeenpanossa, mutta lisätutkimuksia aiheesta tarvitaan.
24
Mertanen, Tomi. "Kulttuuria kaikelle kansalle". Työväentutkimus Vuosikirja 36 (22 de dezembro de 2022). http://dx.doi.org/10.37456/tvt.119721.
Texto completo da fonteResumo:
Käsittelen tässä artikkelissa Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) ja Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) kulttuuripolitiikkaa sodanjälkeisistä vuosista kommunismin romahtamiseen saakka. Valotan SKDL:n ja SKP:n kulttuuripolitiikan suuria päämääriä eri aikakausina tarkastelemalla niiden kulttuuripoliittisia linjoja yleisellä tasolla. Artikkeli perustuu SKDL:n ja SKP:n tuottamiin julkaisuihin, liitto- ja edustajakokouspöytäkirjoihin sekä puolue- ja kulttuuriohjelmiin. Sodan jälkeen perustettu SKDL otti nopeasti keskeisen aseman suomalaisessa kulttuuripolitiikassa. Kansandemokraatit toimivat kulttuurin alalla aktiivisesti, mistä parhaana esimerkkinä on sen vuonna 1947 laatima kulttuuriohjelma – ensimmäinen suomalaisten poliittisten puolueiden laatima kulttuuriohjelma. Sen edistykselliset ja monelta osin muiden puolueiden aatemaailmaa ravistelleet linjaukset synnyttivät laajan kulttuuripoliittisen keskustelun. SKDL:n ja SKP:n kulttuuripoliittiset tavoitteet pysyivät miltei samoina vuosien 1945–1990 välisenä aikana, eroja syntyi lähinnä painotuksissa. Vuoden 1947 ohjelman kieli oli varsin neutraalia, vuonna 1964 se oli selvästi radikaalimpaa ja 1970-luvun alussa marxilainen retoriikka saavutti huippunsa kielenkäytössä. Vuosikymmenen puolivälin jälkeen sanamuodot lievenivät huomattavasti ja lähenivät sodan jälkeistä aikaa. Näin kävi myös itse tavoitteille. 1960- ja 1970-lukujen yksityiskohtaisista ja ajoittain varsin radikaaleista tavoitteista siirryttiin jälleen laajempiin linjoihin. Ohjelmien keskeisiä vaatimuksia olivat demokratian ja valtiojohtoisuuden lisääminen kulttuurin eri aloilla, taiteilijoiden ja taiteen aseman parantaminen, joukkoviestinten demokratisoiminen sekä työväenkulttuurin aseman kohentaminen. Kaikki esillä pidetyt teemat juonsivat vasemmiston sosialistisesta maailmankatsomuksesta. Kaikkia ajamiaan kulttuuripoliittisia teemoja SKDL ja SKP eivät saaneet toteutetuksi. Moniin epäkohtiin saatiin muutoksia, mutta ne eivät juuri koskaan vastanneet täysin alkuperäisiä tavoitteita. Vaikka SKDL ja SKP toimivat kulttuuripolitiikassa erittäin aktiivisesti, pystyivät muut puolueet yhdessä estämään kaikkein radikaaleimmat uudistukset. Silti SKDL:n ja SKP:n kulttuuripolitiikkaa voi luonnehtia melko onnistuneeksi aina 1970-luvun lopulle saakka. Tuohon asti ne toimivat kulttuuripolitiikassa lähes poikkeuksetta aloitteentekijöinä ja saivat muut puolueet muuttamaan asenteitaan. SKDL:n ja SKP:n aloittaman ja ylläpitämän keskustelun pohjalta saatiin aikaan monia nykypäivänä itsestään selviltä tuntuvia uudistuksia muun muassa taiteilijoiden asemaan sekä kulttuurihallintoon. Vasta 1980-luvulla SKDL ja SKP ajautuivat syvään kriisiin, joka esti tehokkaan toiminnan niin yleis- kuin kulttuuripolitiikan alalla.