Siga este link para ver outros tipos de publicações sobre o tema: Palvelut.
Artigos de revistas sobre o tema "Palvelut"
Crie uma referência precisa em APA, MLA, Chicago, Harvard, e outros estilos
Veja os 50 melhores artigos de revistas para estudos sobre o assunto "Palvelut".
Ao lado de cada fonte na lista de referências, há um botão "Adicionar à bibliografia". Clique e geraremos automaticamente a citação bibliográfica do trabalho escolhido no estilo de citação de que você precisa: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
Você também pode baixar o texto completo da publicação científica em formato .pdf e ler o resumo do trabalho online se estiver presente nos metadados.
Veja os artigos de revistas das mais diversas áreas científicas e compile uma bibliografia correta.
1
Heikkilä, Rauha, Matti Mäkelä, Anja Noro, Johanna Lammintakanen e Sanna Laulainen. "Millaisilla palveluilla enintään keskivaikeasti oireilevat muistisairautta sairastavat henkilöt pärjäävät kotona?" Gerontologia 34, n.º 2 (25 de maio de 2020): 74–87. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.84723.
Texto completo da fonteResumo:
Tässä tutkimuksessa selvitettiin kotona asuvien enintään keskivaikeasti oireilevien muistisairautta sairastavien henkilöiden palveluprofiili. Lisäksi selvitettiin millaiset tilapäiset palvelut tukevat kotona asumista sekä millaisiin palveluihin henkilöt ohjautuivat seitsemän kuukauden kuluttua palvelutarpeen arvioinnista. Kotona asuvat henkilöt jaettiin säännöllisiä palveluja vasta hakeviin ja säännöllistä kotihoitoa saaviin. Säännöllisiä palveluja vasta hakevien palveluprofiili: melkein joka toinen muistisairas oli erittäin suuren palvelutarpeen tarvesegmentissä Kognitiovaje ja suuri ADL-avun tarve. Noin joka toisella muistisairaalla ei ollut säännöllisiä palveluja. Säännöllisen kotihoidon saajien palveluprofiili: noin joka kolmas muistisairas oli suuren palvelutarpeen tarvesegmentissä Rajattu kognitiovaje. Heidän pääpalveluna oli kotihoito ja hyvin vähän muiden palvelujen käyttöä. Puolen vuoden seuranta-aikana säännöllisiä palveluita vasta hakevista noin joka kolmannella tapahtui muutosta palveluissa, säännöllisen kotihoidon saajista noin joka viidennellä. Muistisairaiden kotona asumista tuki läheisapu sekä lyhyet sairaalahoidon ja ympärivuorokautisen hoivan jaksot.
2
Rauhala, Minna, e Ulla-Mari Kinnunen. "Terveyskylässä palvelua asiakkaalle". Finnish Journal of eHealth and eWelfare 9, n.º 2-3 (22 de maio de 2017): 251. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.60948.
Texto completo da fonteResumo:
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) koordinoima Virtuaalisairaala 2.0 -hanke on erikoissairaanhoidon palveluiden ja toiminnan muutoksen kehittämistä digitaalisten palvelukanavien avulla. Terveyskylä on osa Virtuaalisairaala 2.0 -hankkeen palvelutuotantoa. Terveyskylän palvelutasoja ovat kansalaisille avoimet palvelut, hoitopalvelut potilaille sekä palvelut ammattilaisille. eTerveyspalveluiden suunnittelu ja tuotanto perustuvat palveluarkkitehtuuriin. Terveyskylän palvelut suunnitellaan asiakaslähtöisesti potilaan ja ammattilaisen kommunikaatiota ja yhteistyötä rakentaviksi. Eri tuottajien muodostaman terveyden- ja sosiaalihuollon digitaalisten palveluiden ekosysteemin on toimittava kansalaisen kannalta palvelupeilinä, jotta hän saa sujuvaa ja saumatonta tukea ja ohjausta sekä hoitoa palvelujen virrassa. Digitaalisten palveluiden kehittämisen myötä kansalaisten, potilaiden, ammattilaisten ja organisaatioiden tarpeet sekä uusista palveluista saatavat hyödyt uudistavat palvelukulttuuria ja tuottavat toiminnan tehostamista. Tämän artikkelin tavoitteena on tarkastella, millainen palvelu Terveyskylä on.
3
Kivekäs, Eija, Pasi Kuosmanen, Ulla-Mari Kinnunen, Martti Kansanen e Kaija Saranto. "Sähköiset terveyspalvelut osaksi potilaan arkea". Finnish Journal of eHealth and eWelfare 11, n.º 1-2 (10 de março de 2019): 25–37. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.69813.
Texto completo da fonteResumo:
Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että mielenkiinto sähköisiä terveyspalveluja kohtaan on lisääntynyt ja samoin tarve niiden käytön ohjaukseen. Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida, millaisen merkityksen erikoissairaanhoidon vastaanotolla asioivat potilaat antavat sähköisille palveluille. Lisäksi he arvioivat sähköisten palvelujen hyödyllisyyttä ja helppokäyttöisyyttä. Tutkimusaineisto koottiin yliopistosairaalan poliklinikoilla asioivilta potilailta tai heidän saattajiltaan keväällä 2017. Kysely koostui Likert-asteikollisesta väittämistä (n=29) ja viidestä taustamuuttujasta. Aineistosta (n=113/150, 75%) analysointiin luku- ja prosenttimäärät sekä rakenneyhtälömallia käyttäen tutkittiin Teknologian hyväksyminen –mallin pohjalta asetetut hypoteesien sopivuus aineistoon. Vastaajat arvioivat sähköisten palvelujen käytön motivoivan seuraamaan omaa terveyttä. He kokivat, että sähköiset palvelut ovat helposti saatavilla ja he haluavat käyttää sähköisiä palveluja terveydentilan seurantaan sekä luottavat sähköisten palvelujen mahdollisuuksiin. Vastaajista puolet oli käyttänyt Internetistä saatavilla olevia terveystestejä, mutta terveystarkastuksen sähköisesti oli tehnyt vain muutama. Kanta-palvelut olivat tuttuja ja käyttökokemuksen lisääntyessä palvelut koettiin mielekkäiksi. Nuoret hallitsivat tietotekniikan käytön, kun taas iäkkäämmät vastaajat epäilevät käyttötaitojaan. Tutkimus osoitti, että palvelujen mielekkyys vaikuttaa merkittävästi niin asennoitumiseen kuin aikomukseen käyttää sähköisiä palveluja.
4
Kokko, Riitta-Liisa. "Asiakaslähtöisyys tavoitteena työllistymistä edistävässä monialaisessa yhteispalvelussa". Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 26, n.º 2 (31 de maio de 2018): 123–39. http://dx.doi.org/10.30668/janus.66411.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa tarkastellaan asiakaslähtöisyyden ilmenemistä työllistymistä edistävässä monialaisessa ja lakisääteisessä TYP-yhteispalvelussa työntekijöiden kuvaamana. TYP-palvelussa tavoitellaan henkilökohtaista, kasvokkain tapahtuvaa palvelua ja asiakaslähtöisyyttä. Millä tavoin asiakaslähtöisyys ilmenee työntekijöiden kuvauksissa TYP-palvelun asiakastyössä? Tutkimuksen aineistona ovat kuuden TYP-verkoston työntekijöiden 19 teemahaastattelua. Aineiston analyysin viitekehyksenä käytettiin käsitteitä järjestys ja muutos sekä asiakkaan tilanne ja asiakkuus. Tutkimuksessa jäsentyi kolme työorientaatiota: asiakaslähtöinen, organisaatiokeskeinen ja toimenpidekeskeinen työote. Lakisääteisyys ja velvoittavuus ohjasivat palvelua organisaatio- ja toimenpidekeskeisyyteen. Asiakaslähtöisyys esiintyi asiakkaan prosessin tukemisena, organisaatiokeskeisyys palvelukokonaisuuden turvaamisena ja toimenpidekeskeisyys valintoina palvelukonseptista. TYP-palvelu tuotti yhteistyöhön järjestystä ja muutosta. Asiakaslähtöisyys toteutui suurelta osin toimenpidekeskeisen työorientaation rinnalla.
5
Valkonen, Satu, Jaana Pesonen e Kristiina Brunila. "Varhaiskasvatuksen markkinat – Näkökulmana yksityistyvät palvelut". Kasvatus 52, n.º 2 (22 de junho de 2022): 223–34. http://dx.doi.org/10.33348/kvt.111446.
Texto completo da fonteResumo:
Tarkastelemme tässä artikkelissa varhaiskasvatuksen palvelujärjestelmän yksityistymistä ja selvitämme, millaisesta yhteiskunnallisesta ilmiöstä varhaiskasvatuksen markkinoitumisessa Suomessa on kyse. Markkinoitumisen ymmärrämme sisältävän yleisesti ne prosessit, joissa liiketoiminnan arvot, pyrkimykset ja käytännöt alkavat saada jalansijaa kasvatusinstituutioissa ja niitä koskevassa julkisessa keskustelussa. Analysoimme palvelujärjestelmän yksityistymistä suuntaamalla huomiomme yksityisten päiväkotien määrän ja laadun muutoksiin sekä siihen, miten koulutuksen muuttuva hallinta kytkeytyy palveluiden tuottamiseen. Hyödynnämme tutkimusaineistona tilastoja ja julkisia aineistoja varhaiskasvatuksen palvelujärjestelmistä. Hallinnan viitekehys nostaa esille koulutuksen globaalia, kansallista ja paikallista hallintaa sekä optimoinnin ja tehostamisen vaikutuksia kasvatuksen ja koulutuksen järjestämisen ehtoihin ja sisältöihin. Käsittelemme myös jo nyt havaittavissa olevia, mutta myös mahdollisia tulevia kehityssuuntauksia.
6
Jormanainen, Vesa. "Valtakunnallisten Kanta-palvelujen käyttöönotto apteekeissa ja kuntien julkisessa perusterveydenhuollossa vuosina 2010–2016". Finnish Journal of eHealth and eWelfare 11, n.º 3 (5 de maio de 2019): 169–82. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.77601.
Texto completo da fonteResumo:
Tutkimuksessa selvitettiin valtakunnallisten Kanta-palvelujen (resepti-palvelu ja Potilastiedon arkisto) käyttöönottoa apteekkien ja terveyskeskusten käyttöönottojen päivämäärien aineistossa vuosina 2010–2016. Palvelujen käyttöönottoa tarkasteltiin valtakunnallisesti, erityisvastuualueittain (erva) ja sairaanhoitopiireittäin (shp) sekä sähköisten potilaskertomusten tuotemerkkien ja terveyskeskusten lukumäärän mukaan. Kaksi valtakunnallista Kanta-palvelua saatiin käyttöön 5,5 vuodessa (keskimäärin 4,6 vuodessa erva:lla ja 3,6 vuodessa shp:ssä). Resepti-palvelu saatiin käyttöön apteekeissa ja terveyskeskuksissa valtakunnallisesti 3,4 vuodessa (keskimäärin 2,3 vuodessa erva:lla ja 1,1 vuodessa shp:ssä). Ahvenanmaalla palvelu otettiin käyttöön 7.12.2016 viimeisenä julkisessa terveydenhuollossa. Resepti-palvelun saaminen käyttöön apteekeissa valtakunnallisesti kesti 2,4 vuotta (keskimäärin 1,3 vuotta erva:lla ja 0,6 vuotta shp:ssä) sekä 3,4 vuotta terveyskeskuksissa (keskimäärin 2,0 vuotta erva:lla ja 0,6 vuotta shp:ssä). Potilastiedon arkisto (PTA) on käytössä Manner-Suomessa, mutta ei Ahvenanmaalla. Valtakunnallisesti PTA saatiin käyttöön 2,0 vuodessa (keskimäärin 1,5 vuodessa erva:lla ja 0,6 vuodessa shp:ssä). Kuntien terveyskeskuksissa oli vuosina 2010–2016 käytössä viisi sähköisen potilaskertomuksen tuotemerkkiä. PTA:n valtakunnallinen käyttöönotto kesti sitä pitempään, mitä enemmän sähköisiä potilaskertomuksia käyttäviä kuntia (terveyskeskuksia) kuului käyttöönoton piiriin. Yleisesti mitä vähemmän shp:ssä oli käytössä sähköisten potilaskertomusten eri tuotemerkkejä, sitä lyhyempi oli käyttöönottojen kesto.
7
Santasalo, Tuomas. "Miksi kaupunkisuunnittelussa kauppa ja palvelut suunnitellaan selvityksien kautta? Eikö palveluita voisi suunnitella niin kuin asuntoja ja liikenneväyliä?" Yhdyskuntasuunnittelu 59, n.º 2-3 (21 de dezembro de 2021): 7–8. http://dx.doi.org/10.33357/ys.113040.
Texto completo da fonte
8
Karsio, Olli Veli-Pekka, e Liina-Kaisa Tynkkynen. "Kotitori: integroitu palveluohjausmalli yksityisen ja julkisen rajalla". Gerontologia 31, n.º 3 (11 de outubro de 2017): 212–26. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.63415.
Texto completo da fonteResumo:
Sosiaali- ja terveyspalveluiden kentältä on mahdollista tunnistaa entistä enemmän toimijoita ja palveluita, joihin perinteiset yksityisen tai julkisen määritelmät eivät enää sovi. Yksi esimerkki tämän kaltaisesta palvelusta on Tampereella vuonna 2009 aloittanut vanhojen ihmisten kotihoidon palveluohjauksesta ja palveluintegraatiosta vastaava Kotitori. Tutkimuskysymyksemme on, millainen palveluintegraation ja -ohjauksen muoto Kotitori on? Erityisesti kysymme, mitä tavoitteita Kotitorin perustamiseen liitettiin, sekä miten julkisen ja yksityisten toimijoiden tehtävät ja niiden väliset suhteet määrittyvät Kotitorin toiminnassa. Vastaamme tutkimuskysymyksiin analysoimalla Kotitorin perustamisasiakirjoja ja palvelun perustamisessa ja aloittamisessa keskeisesti vaikuttaneiden toimijoiden haastatteluita. Kotitorin toiminnassa julkisen ja yksityisen palvelun rajat ja tehtävät määritellään uudelleen. Se edustaa uudentyyppistä julkisrahoitteista palvelua, jossa yksityisen ja julkisen rajat sekoittuvat.
Kotitori: Service integrator and case management model in between the public and private sectors
Kotitori service integrator is a publicly funded, but privately produced service in the field of eldercare services. It is responsible for case management and service integration of homecare services for the elderly. It started in 2009 in the city of Tampere in Finland. It aims to combine the resources of public and private sectors to better meet the needs of elderly service users. We study in this article, what kind of service integration and case management service Kotitori is. Firstly, we ask, what goals were included in the foundation of the service integrator model. Secondly, how are the tasks and relations between public and private actors defined in Kotitori service model? The research data consists of interviews and municipal documents concerning the foundation of Kotitori service integrator model. We conclude that Kotitori represents a novel service integrator and case management service, in which the tasks and relations between public and private sectors are redefined.
9
Häyrinen, Kristiina. "Sähköiset palvelut tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tukena". Finnish Journal of eHealth and eWelfare 12, n.º 1 (5 de março de 2020): 1–2. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.90639.
Texto completo da fonte
10
Blomgren, Sanna. "Palvelut ja etuudet heikossa työmarkkina-asemassa olevien toimijuuden tukena". Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 31, n.º 1 (2 de março de 2023): 24–42. http://dx.doi.org/10.30668/janus.111242.
Texto completo da fonteResumo:
Heikossa työmarkkina-asemassa olevat ihmiset joutuvat siirtymään säännöllisesti erilaisten palvelujen ja etuuksien välillä. Tässä artikkelissa tarkastelen, mitkä tekijät työ- ja toimintakykyä sekä työllistymistä tukevissa sosiaali-, terveys-, kuntoutus- ja työllisyyspalveluissa ja etuuksissa edistävät sekä mitkä tekijät rajoittavat näiden ihmisten toimijuutta. Tutkimusaineistona ovat vuonna 2019 kerätyt ryhmähaastattelut, joihin osallistui yhteensä 37 henkilöä eri puolilla Suomea. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen perusteella heikossa työmarkkina-asemassa olevien ihmisten toimijuutta edistävät ja rajoittavat tekijät paikantuivat palvelujen organisoimisen tapoihin, ammattilaisten toimintakäytäntöihin sekä etuusjärjestelmän sääntöihin ja tulkintaan. Palvelujen ja etuuksien kykyä tukea ihmisten toimijuutta voitaisiin vahvistaa muuttamalla toimintakäytäntöjä tarvelähtöisemmiksi, ennustettavammiksi ja läpinäkyvämmiksi sekä järjestämällä etuuksien ja palvelujen kokonaisuus käyttäjien näkökulmasta nykyistä ymmärrettävämmäksi.
11
Kuosmanen, Voitto. "Yhteiskunnan muutos haastaa palvelut, asiantuntijuuden ja asiakkuuden rakentumaan sosiaalipedagogiselle perustalle". Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 13 (30 de novembro de 2012): 133–44. http://dx.doi.org/10.30675/sa.122076.
Texto completo da fonte
12
Hotti, Virpi, e Henna Lauronen. "Kognitiivisten palvelujen ja kognitiivisten prosessien kohdentaminen". Finnish Journal of eHealth and eWelfare 9, n.º 2-3 (21 de maio de 2017): 121. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.61006.
Texto completo da fonteResumo:
Kognitiivinen aikakausi lisää ihmisten aivokuntoa eli kognitiivista suorituskykyä sekä kognitiivisten palvelujen että niitä hyödyntävien sovellusten avulla. Kognitiivisten palvelujen kehittäminen kuuluu kognitiiviseen laskentaan, jossa pyritään algoritmien avulla matkimaan aivomekanismeja. Jotta aivomekanismeja opitaan matkimaan, on tunnettava kognitiiviset toiminnallisuudet. Tässä artikkelissa kognitiiviset palvelut (IBM:ltä neljä ja Microsoftilta seitsemän) kohdennetaan kognitiivisiin prosesseihin 14 kohdentamisäännön avulla. Koska kohdentaminen edellytti kognitiivisten palvelujen tuotosten yksityiskohtaista tarkastelua, niin myös tuotosten hyödyntämiseen muodostettiin kohdentamismalli.
13
Pennanen, Pekka, e Jyri Liukko. "Sosiaalipolitiikan järjestäminen muuttuvassa hyvinvointivaltiossa: tarkastelussa tulosperusteinen rahoitussopimus". Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 27, n.º 2 (2 de junho de 2019): 127–43. http://dx.doi.org/10.30668/janus.70140.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa tutkimme vaikuttavuusinvestoimista ja sen sovellusta, tulosperusteista rahoitussopimusta, uudenlaisina sosiaalipolitiikan toteutusmekanismeina. Vaikuttavuusinvestoimisessa hyvinvointia tavoitellaan yksityisen ja julkisen rahoitusjärjestelyn yhteistyöllä. Kysymme, miten vaikuttavuusinvestoimista ja tulosperusteista rahoitussopimusta perustellaan ja minkälaisia ongelmia siinä nähdään. Aineisto koostuu vaikuttavuusinvestoimisen parissa työskentelevien asiantuntijoiden haastatteluista. Kansainvälisen keskustelun on esitetty nojaavan kolmeen narratiiviin. Suomalaisessa keskustelussa ilmenee osittain samoja teemoja kuin kansainvälisessä kirjallisuudessa. Suomessa mallia perustellaan etenkin heikolla taloustilanteella. Muita perusteluita ovat mallin mahdollistamat paremmat palvelut ja eri sektoreiden yhteistyö. Mallissa nähdään myös riskejä. Prosessina vaikuttavuusinvestoiminen on jatkoa markkinoitumiselle ja yksityisen palvelutuotannon kasvulle. Ehdotamme artikkelissa myös uutta käännöstä tulosperusteiselle rahoitussopimukselle.
14
Anis, Merja, e Maili Malin. "Ulkomaalaistaustaiset lapset ja nuoret lastensuojelun sijaishuollossa: sijoitusten määrän, perusteen ja sijoituspaikan tarkastelu vuosina 1991-2015". Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 31, n.º 1 (2 de março de 2023): 4–23. http://dx.doi.org/10.30668/janus.115427.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkeli käsittelee ulkomaalaistaustaisia lapsia ja nuoria lastensuojelun sijaishuollon asiakkaina analysoimalla rekisteritietoja sijoitettujen määrästä, sijoitusten perusteista ja sijoituspaikoista Suomessa vuosina 1991-2015 ja vertailemalla tietoja suomalaistaustaista väestöä koskevaan rekisteriaineistoon. Aineisto on luokiteltu pakolaistaustaisiin, muihin ulkomaalaistaustaisiin ja valtaväestöön. Ulkomaalaistaustaiset jaotellaan lisäksi ulkomailla syntyneeseen ja Suomessa syntyneeseen sukupolveen. Tutkimusmenetelminä ovat kuvailevat ristiintaulukoinnit ja ryhmäkeskiarvot. Ulkomaalaistaustaisilla lapsilla ja nuorilla on ollut suhteellisesti enemmän kodin ulkopuolisia sijoituksia kuin valtaväestöllä tutkimusajankohtana. Kiireelliset sijoitukset ja laitossijoitukset korostuvat kaikissa ulkomaalaistaustaisten ryhmissä verrattuna valtaväestöön. Lastensuojelun asiakkuus vaihtelee lapsen ja nuoren etnisen ja maahanmuuttotaustan mukaan. Tulokset indikoivat, että varhaisen tuen ja lastensuojelun avohuollon palvelut eivät riittävästi vastaa ulkomaalaistaustaisten lapsiperheiden tuen tarpeisiin.
15
Van Aerschot, Lina, Päivi Eskola e Mari Aaltonen. "Muistisairaiden ja puoliso-omaishoitajien kokemuksia tuen riittämättömyydestä". Gerontologia 35, n.º 3 (22 de setembro de 2021): 264–82. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.99262.
Texto completo da fonteResumo:
Muistisairautta sairastavien ikääntyneiden kotona asuminen onnistuu usein omaishoitajien avulla, mutta tukea tarvitaan myös sosiaali- ja terveyspalveluista. Aina kaikki eivät kuitenkaan saa riittävää apua ja tukea. Niin muistisairautta sairastavat ihmiset kuin omaishoitajatkin voivat kärsiä avun riittämättömyydestä. Tässä artikkelissa tutkimme, millaista tukea muistisairaat ja heidän puolisonsa kaipaavat ja millaisia kokemuksia heillä on avun riittämättömyydestä. Tutkimuksemme mukaan muistisairautta sairastavien ikääntyneiden ja omaishoitajien kohtaama avun riittämättömyys liittyy sekä palvelujärjestelmään ja erilaisiin tukimuotoihin että henkisen tuen tarpeisiin. Muistisairautta sairastavat ja heidän omaishoitajansa eivät niinkään kohtaa tilanteita, joissa he eivät saisi lainkaan tarvitsemaansa apua, mutta saatu apu ei aina vastaa tarpeita tai se on liian vähäistä. Omaishoitajat myös paikkaavat palvelujärjestelmän puutteita ottamalla vastuun puolisonsa hoivasta tilanteissa, joissa julkiset palvelut ovat riittämättömiä tai niitä ei ole saatavilla. Kotona asumisen tueksi tarvittava apu on riittämätöntä useammin omaishoitajien kuin heidän muistisairautta sairastavien puolisoidensa kannalta. Usein tämä tarkoittaa sitä, että omaishoitajat kantavat vastuuta hoivasta oman jaksamisensa kustannuksella.
16
Siirilä, Kaija, Anja Rantanen e Mira Palonen. "Haja-asutusalueella ilman säännöllistä kotihoitoa asuvien iäkkäiden kokemuksia terveydenhuollon palveluista". Gerontologia 37, n.º 2 (9 de junho de 2023): 165–80. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.121998.
Texto completo da fonteResumo:
Tässä laadullisessa tutkimuksessa tarkastellaan haja-asutusalueella ilman säännöllistä kotihoitoa asuvien iäkkäiden suoria ja välillisiä kokemuksia terveydenhuollon palveluista. Väestön ikääntyessä terveydenhuollon palvelutarve kasvaa, ja samaan aikaan palvelut keskittyvät yhä enemmän kasvukeskuksiin. Toisaalta juuri haja-asutusalueella asuvien iäkkäiden palvelut ovat vaarassa vähentyä, erityisesti niillä, joilla on puutteita digitaidoissa. Aineisto muodostui kahdeksan länsisuomalaisella haja-asutusalueella ilman säännöllistä kotihoitoa asuvan yli 75-vuotiaan henkilön haastatteluista. Tutkimukseen osallistujat rekrytoitiin lumipallo-otannalla ja haastattelut toteutettiin avoimina yksilöhaastatteluina puhelimitse tai kasvotusten. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimukseen osallistujat kokivat terveydenhuollon palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden heikentyneen ja siten vaikeuttaneen heidän asiointiaan. Palvelukokemus nähtiin merkityksellisenä, ja haastateltavat olivat kuitenkin varsin tyytyväisiä fyysisiin palveluihin niihin päästessään. Lähipalveluissa erityisesti hoitajan rooli oli merkittävä. Sähköiseen asiointiin suhtauduttiin ristiriitaisesti: se koettiin hankalaksi mutta samalla monien palveluiden saamisen ehdoksi. Osallisuutta omaa hoitoa koskevaan päätöksentekoon pidettiin tärkeänä, ja tähän liittyi keskeisesti kuulluksi tulemisen tunne. Läheisillä oli merkittävä rooli asioinnin tukena ja usein konkreettisena apuna palveluihin kulkemisessa. Experiences of the older people living in a rural area without regular home care regarding healthcare services The study examines the experiences of the older people living in a rural area without regular home care regarding healthcare services. As the population ages, the need for healthcare services increases, and at the same time, services are increasingly concentrated in growth centers. Older people living in rural areas have traditionally not been considered the most active population group to promote their service needs or defend their interests, and therefore hearing them out is justified. The data consisted of interviews with eight people over 75 living in a rural area in Western Finland without regular home care. The interviewees were recruited for the study by snowball sampling and the interviews were carried out as open individual interviews by phone or face to face. The data were analyzed using inductive content analysis. The participants in the study felt that the availability of healthcare services had weakened and thus made their lives more difficult. In addition, the increased eHealth services caused difficulties in everyday life. However, the elderly interviewed were quite satisfied with the physical services when they got to them. Service experience and the role of nurses were meaningful to them. Everyday life was managed with a little help, and the support received from loved ones played a significant role in getting services. In addition, participation in decision-making regarding one's own care was perceived as important.
17
Karisalmi, Nina, Johanna Kaipio e Pekka Lahdenne. "Lasten potilaskokemukset digitaalisten palveluiden kehittämisen lähtökohtana". Finnish Journal of eHealth and eWelfare 9, n.º 2-3 (21 de maio de 2017): 167. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.63090.
Texto completo da fonteResumo:
Terveyspalveluja tarjoavat organisaatiot ovat entistä useammin kiinnostuneita asiakkaidensa – potilaiden – kokemuksista. Tässä artikkelissa raportoitava tutkimus on osa laajempaa tutkimushanketta, jossa selvitetään lapsipotilaiden ja heidän perheidensä näkemyksiä sairaalakäynneistä, saadusta hoidosta ja jokapäiväisestä elämästä sairauden kanssa.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä asioita erikoissairaanhoidon piirissä olevat lapset pitävät omassa potilaskokemuksessaan tärkeinä ja arvokkaina. Näihin liittyen kuvataan, miten digitaaliset palvelut voisivat tulevaisuudessa nivoutua osaksi lasten potilaspolkuja ja tukea parempaa potilaskokemusta. Tutkimuksen aineisto kerättiin 10–16-vuotiailta pitkäaikaissairailta lapsilta videopäiväkirjan avulla. Tutkimukseen osallistui 14 lasta ja nuorta.
Tutkimuksen tuloksena saatiin selville, mikä lasten ja nuorten mielestä tällä hetkellä toimii heidän sairautensa hoidossa, missä asioissa on vielä parannettavaa sekä minkälaisia toiveita nuorilla on jatkossa hoitonsa suhteen. Nämä havainnot voidaan luokitella kolmeen teemaryhmään: fyysiset puitteet, lapsen ja perheen kohtaaminen, hoidon helppous ja järkevyys. Lapset ja nuoret arvostavat esimerkiksi toimivia ja viihtyisiä tiloja, yksilöllistä ja lämmintä kohtaamista, hoidon jatkuvuutta sekä kontrollikäynnin ja sairauden hoidon helppoutta. Esiin nousseisiin parannettaviin asioihin voidaan vaikuttaa fyysisillä muutoksilla, sujuvoittamalla vuorovaikutustilanteita sekä digitaalisten palvelujen avulla. Tulevaisuudessa digitaalisten palveluiden voidaan nähdä olevan yksi keskeinen keino tukea parempaa lasten ja nuorten potilaskokemusta.
18
Halonen, Ulla. "Aikuiset lapset muistisairaan vanhemman kotona asumisen mahdollistajina". Gerontologia 36, n.º 1 (11 de março de 2022): 16–32. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.107685.
Texto completo da fonteResumo:
Väestön vanhetessa ja muistisairauksien lisääntyessä aikuisten lasten merkitys muistisairaan vanhempansa kotona asumisen mahdollistajina vahvistuu. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan aikuisten lasten muistisairaalle vanhemmalleen antamaa apua ja hoivaa sekä niiden antamiseen tarvittavaa tukea. Lisäksi tutkitaan, mistä aikuiset lapset ovat saaneet tukea vanhemman hoivaamiseen ja miten eri tahoilta saatava tuki ja palvelut vastaavat tuen tarpeisiin. Tutkimuksen aineisto kerättiin puhelinhaastatteluilla eri puolilla Suomea asuvilta aikuisilta lapsilta (n=20). Analyysimetodina oli laadullinen sisällönanalyysi. Tutkimus osoittaa, että aikuisilla lapsilla on tärkeä rooli sairastuneen vanhempansa arjen sujuvuuden seuraajina ja käytännön asioiden hoitajina. Merkittävä osa huolenpidosta kohdistuu kokonaisuuden koordinointiin. Tutkimuksen mukaan aikuisten lasten tuen tarpeet ovat yksilöllisiä, ja niihin vaikuttavat sairastuneen toimintakyky ja asumismuoto sekä autettavan ja aikuisen lapsen mahdollisesti saama tuki tai palvelu. Eniten kaivataan tukea sairauteen liittyviin tietoihin ja taitoihin sekä henkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja palveluohjausta palveluiden koordinointiin. Aikuisten lasten tuen tarpeet tulee huomioida aiempaa paremmin, jotta he voivat toimia vanhempansa kotona asumisen mahdollistajina. Adult children enabling a parent with memory disease to live at home As the population is aging and memory disorders are increasing, the role of adult children in enabling an elderly parent with memory disease to live at home is increasing. This study examines the situations of adult children caring for their parents with memory disease living at home, and their needs for support and services. In addition, it analyzes where adult children have received support and services, and how various sources of support meet their needs. The study data were collected through telephone interviews with adult children who live throughout Finland (n=20). The data were analyzed by theory-based content analysis. The results of the study show that the bulk of adult children’s care-giving focuses mostly on everyday practical matters. In addition, adult children play a significant role in coordinating services for their parents. Some of the family members felt that they carried complete responsibility for their impaired parent’s everyday care. According to the study, adult children’s needs for support greatly affect the life situation of the parent and their family, the parent’s functional ability, and the possibility to receive support and other services for both the parent and the family. Support is needed the most in regards to information and practical knowledge of the disease, mental health maintenance and coordinating services. Better observation of the adult child’s caregiving and support needs would aid them in enabling their parent to remain living at home.
19
Ylilehto, Marja, Pia Liljamo, Lasse Raatiniemi e Outi Kanste. "Johtajien käsitykset e-palveluiden yleistymisen vaikutuksista hoidon tarpeen arviointitoimintaan – laadullinen tutkimus erikoissairaanhoidon yhteispäivystyksestä". Finnish Journal of eHealth and eWelfare 13, n.º 1 (27 de fevereiro de 2021): 32–48. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.96161.
Texto completo da fonteResumo:
Sähköisten terveydenhuoltopalveluiden (e-palvelut) yleistyminen muuttaa hoidon tarpeen arviointitoimintaa erikoissairaanhoidon yhteispäivystyksessä. Päivystyksellisellä hoidon tarpeen arvioinnilla tarkoitetaan ammattilaisen suorittamaa arviota potilaan tarvitsemasta päivystyshoidosta. E-palveluiden yleistyessä ihmiset arvioivat yhä useammin itse omaa hoidon tarvettaan sähköisillä työkaluilla ennen päivystykseen saapumista ja ilman kontaktia terveydenhuollon ammattilaiseen. E-palveluiden käyttöönotto on haasteellista ilman ymmärrystä teknologian, ihmisten ja toimintaympäristön välisistä suhteista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata johtajien käsityksiä 1) päivystyksen hoidon tarpeen arviointitoiminnasta, 2) e-palveluiden yleistymisen vaikutuksista hoidon tarpeen arviointitoimintaan, 3) e-palveluiden yleistymisestä aiheutuvaan toiminnan muutokseen varautumisesta ja 4) toiminnan muutoksen onnistumiseen vaikuttavista tekijöistä.
Tutkimusaineisto kerättiin syksyllä 2019 teemahaastattelulla viiden yliopistosairaanhoitopiirin yhteispäivystyksen operatiivisesta johtamisesta vastaavilta hoitotyön johtajilta ja lääkärijohtajilta (n=10). Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.
Tulosten mukaan e-palveluiden yleistymisen vaikutukset kohdistuvat yhteispäivystyksessä ihmisiin ja toimintaan. Ammattilaisten työ, asiakkaiden toimintamallit sekä hoidon tarpeen arviointitoiminta muuttuvat ja päivystystoiminta kehittyy. Johtajat ymmärtävät e-palveluiden yleistymisen vaikutukset sosioteknisen lähestymistavan mukaisena, koko yhteispäivystystä koskevana toiminnan muutoksena. E-palveluiden yleistymisestä aiheutuvaan toiminnan muutokseen on varauduttu, mutta siinä on myös haasteita. Varautumista pyritään edistämään ja siihen tarvitaan tukea. Yhteispäivystyksessä toiminnan muutoksen onnistumiseen vaikuttavat esimerkiksi asenne, hyötyjen osoittaminen, toimintaympäristö ja resurssit.
Edellytykset e-palveluiden käyttöönoton onnistumiselle yhteispäivystyksen hoidon tarpeen arviointitoiminnassa ovat optimistiset. Toiminnan muutokseen on tärkeää varautua ja huomioida muutoksen onnistumista edesauttavat ja estävät tekijät. Ilman riittävää taloudellista varautumista toiminnan muutoksen onnistuminen voi olla vaikeaa. Tuloksia voidaan hyödyntää e-palveluiden käyttöönotossa ja kehittämisessä yhteispäivystyksen hoidon tarpeen arviointitoimintaa tukeviksi sekä toiminnan muutosten ennakoinnissa ja johtamisen tehostamisessa.
20
Kivistö, Mari. "Teknologiavälitteinen eDepressiokoulu masennuksesta toipumisen tukena". Kuntoutus 44, n.º 2 (18 de junho de 2021): 48–57. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.109479.
Texto completo da fonteResumo:
Tutkimuksessa tarkasteltiin teknologiavälitteisesti videoneuvottelusovelluksella toteutettavaa ryhmäinterventiota, eDepressiokoulua, masennuksesta toipumisen näkökulmasta. Masennus on kokonaisvaltainen ilmiö sosiaalisine kytkentöineen. Laaja-alainen toipuminen on identiteettiin, osallisuuteen ja yhteiskunnalliseen asemaan heijastuva muutosprosessi, jonka tavoitteena on toipujan hyväksi kokema arki.
Tapausesimerkkinä toimivat yhdessä sairaanhoitopiirissä toteutetut kaksi eDepressiokoulupilottia. Tutkimuksessa kysyttiin, miten eDepressiokoulu heijastuu toipumiseen ja millainen merkitys eDepressiokoulun eri elementeillä, kuten teknologiavälitteisyydellä, ryhmämuotoisuudella ja strukturoidulla rakenteella, on toipumisessa. Asiakkaiden ja työntekijöiden haastatteluin ja kirjallisesti tuottama kokemuksellinen tutkimusaineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.
Tulosten perusteella eDepressiokoulu on lupaava interventio masennuksesta toipumisen tukemisessa. Perinteisen depressiokoulun tavoin eDepressiokoulu vahvistaa identiteettiä, tarjoaa uutta tietoa ja uusia taitoja, rohkaisua ja vertaistukea sekä vahvistaa myönteistä ajattelua ja toiveikkuutta. Osa asiakkaista koki myös teknologisten taitojensa parantuneen sekä suhtautumisensa etäpalveluihin muuttuneen myönteisemmäksi. Myös osa ammattilaisista kuvasi ennakkoluulojensa karisseen havaittuaan eDepressiokoulussa etuja. eDepressiokoulun koettiin tarjoavan mahdollisuuden matalankynnyksen palveluun tilanteissa, joissa pitkien välimatkojen tai vallinneen koronapandemian vuoksi olisi muutoin jääty ilman palvelua. Tilannekuvan asiakkaan arjesta koettiin täydentyvän asiakkaiden kotoa käsin kameran välityksellä osallistuessa. Teknologiavälitteinen eDepressiokoulu tukee arjessa toipumista.
21
Kyyrä, Jaana, e Pasi Mattila. "Maatalouslaskenta 2010:n tuloksia". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 28 (31 de janeiro de 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75520.
Texto completo da fonteResumo:
Vuoden 2010 maatalouslaskennan tulokset osoittavat, että suomalaisen maatalouden rakennemuutos jatkuu. Tilojen määrä vähenee ja viljelijät ovat entistä iäkkäämpiä. Kotieläintilojen viljelijät ovat keskimäärin nuorempia ja he ovat hallinneet tilaa lyhyemmän ajan kuin kasvinviljelytilojen viljelijät. Karjatiloja on aiempaa harvemmassa ja viljatilojen osuus kasvaa. Suurimmalla osalla kotieläintiloista maatalous on päätoimista, kun taas kasvinviljelytiloilla maataloutta harjoitetaan usein sivutoimisesti. Tehdyn maataloustyön määrä on kotieläintiloilla suurempi kuin kasvinviljelytiloilla, vaikka kasvintuotannossa työskentelevien henkilöiden lukumäärä on suurempi. Kolmannes maa- ja puutarhataloudessa työskentelevistä on naisia. Suomalainen viljelijä on keskimäärin 51-vuotias ja hän on hallinnut tilaa keskimäärin reilut 20 vuotta. Noin puolella tilojen vastuuhenkilöistä on maatalous- tai puutarha-alan koulutus. Noin kolmannes Suomen lähes 64 000 maatilasta ja puutarhayrityksestä harjoittaa maa- ja puutarhatalouden ohella muuta yritystoimintaa. Monialaisia tiloja on useimmiten kaupungeissa tai niiden läheisyydessä sekä harvaan asutuilla alueilla. Harvinaisempia ne ovat ydinmaaseudulla. Eniten muuta yritystoimintaa on kasvinviljelyyn tai erikoiskasvintuotantoon suuntautuneilta tiloilta. Suhteellisesti yleisintä monialaisuus on hevostiloilla. Monet kotieläintilat ovat keskittyneet vain kotieläintalouteen. Lypsykarja- ja sikatilojen joukossa monialaisten tilojen osuus on pienin. Lähes 90 prosentilla monialaisista tiloista muussa yritystoiminnassa hyödynnetään maatalous- ja puutarhatuotantoon tarkoitettuja koneita, rakennuksia, aluetta tai tuotteita. Noin 40 prosentilla muuta yritystoiminta harjoittavista tiloista muun yritystoiminnan liikevaihto jää alle 10 000 euron vuodessa, joten sillä vain täydennetään maataloutta. Yleisin toimiala on palvelut. Se on liikevaihdoltaan merkittävin muun yritystoiminnan toimiala noin 70 prosentilla monialaisista tiloista. Maatalouslaskenta 2010:n yhteydessä toteutettiin ensimmäistä kertaa tuotantomenetelmätutkimus, jossa kerättiin tietoa energiankulutuksesta ja -tuotannosta, kastelusta, peltoviljelystä ja kotieläinten hoidosta. Mukana oli noin 14 000 maatalous- ja puutarhayritystä eli noin joka viides Suomen tiloista. Näiden tilojen tiedoista on estimoitu kaikkia Suomen tiloja kuvaavat tulokset. Ensimmäiset tuotantomenetelmätutkimuksen tuloksista julkaistiin lokakuussa 2011. Seuraavat julkistukset ovat joulukuussa ja vuoden 2012 tammikuussa. Tuotantomenetelmätutkimuksen ensimmäisten tulosten mukaan noin puolet Suomen pelloista muokataan ja/tai kylvetään vuoden aikana. Yleisin perusmuokkausmenetelmä on syyskyntö. Keskimäärin viidennes peltoalasta on paljaana talvella. Neljännes pelloista saa lantaa. Lannanlevitykseen käytetyn peltoalan osuus on luonnollisesti karjatiloilla suurempi kuin kasvinviljelytiloilla. Lietelannan levitysalasta lähes kolmanneksella lanta sijoitetaan suoraan maahan ja pintalevitetystä lannasta suurin osa mullataan levityksen jälkeen.
22
Saastamoinen, Markku. "Hevosalan nykytila, haasteet ja tutkimustarpeet". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 26 (31 de janeiro de 2010): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75704.
Texto completo da fonteResumo:
Hevostalous on ainoa kotieläintuotannon ala, joka kasvaa. Kaikissa EU-maissa on nähtävänä samankaltainen hevosalan kehitys, myös niissä, joissa se on jo entuudestaan merkittävää toimintaa. Hevosia on Suomessa noin 75 000, ja määrä lisääntyy vuosittain noin tuhannella. Hevosen voidaan arvioida vaikuttavan lähes 500 000 henkilön elämään elinkeinotoiminnan, harrastuksen ja hevosenomistuksen kautta. Hevosalan yritystoiminnasta Suomessa kolme neljäsosaa tapahtuu maaseudulla. Hevosala työllistää meillä koko- tai osa-aikaisesti 15 000 – 16 000 ihmistä. Koko EU:n alueella alan työllistävä vaikutus on 300 000 henkilöä. Euroopan eri maissa työllisyysvaikutuksen arvioidaan olevan yksi ihminen 3 – 10 hevosta kohti. Maaseudun yritys- ja elinkeinotoiminnan monipuolistamisessa voimakkaasti kasvava hevostalous eri toimintamuotoineen on merkittävä mahdollisuus. Hevosrehujen tuotanto ja hevosten omistajille ja hevosharrastajille tarjottavat palvelut ovat tästä esimerkkejä. Myös hevostoiminnassa käytettävien tarvikkeiden tuotannosta voi syntyä maaseudulle ja maatiloille pienyritystoimintaa. Alan nopea kasvu tuo mukanaan paljon haasteita. Sekä harrastaja- että yrittäjäjoukkoon tulee jatkuvasti uusia ihmisiä, joiden kokemustausta sekä alasta että hevosista on entistä vähäisempi. Tämä ei ole ongelma yksin Suomessa, vaan kaikkialla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hevosalan keskeiseksi yhteiskunnalliseksi ja ympäristöhaasteeksi ovat nousseet maankäyttökysymykset. On luonnollista, että talliyritykset sijoittuvat lähelle asiakkaitaan, jolloin hevosilla liikutaan lähellä asutusta ja muuta elinkeinotoimintaa. On lisäksi tyypillistä, että monille alueille on syntynyt talliyritysten keskittymiä, jolloin hevosten ympäristövaikutukset kasvavat huomattavasti. Hevosalan toimijoiden huolenaiheena ja yhteisenä haasteena on ollut alan huono tuntemus ja arvostuksen puute viranomaisten ja muun yhteiskunnan taholta tai osana maataloussektoria. Hevostalouden merkitystä ja esimerkiksi työllistävää ja sosiaalisia vaikutuksia ei tunneta ja tunnusteta edelleenkään riittävästi. Tämä näkyy mm. tutkimusrahoituksen suuntaamisessa. Hevosalan tutkimus- ja kehittämistoiminnassa korostuvat erityisesti hevosten hyvinvointiin liittyvä tutkimus sekä alan yhteiskunnallisen ja taloudellisen merkityksen tutkimus. Myös ympäristöasiat ovat keskeisessä roolissa. Yhteiskunnallinen tutkimus on tärkeätä kehitettäessä ohjaustoimia, jotka mahdollistavat hevosalan taloudellisen ja hyvinvointipoliittisen potentiaalin saamisen käyttöön laajasti yhteiskunnassa. Sen avulla alan näkemykset välittyvät yhteiskunnallisiin päätöksiin ja päätöksentekijät saavat tutkittua tietoa päätöksenteon tueksi. Hevostutkimuksessa kansainvälinen yhteistyö tulee lisääntymään, koska kasvavan alan haasteet ovat eri maissa samankaltaisia. On tärkeätä, että hevostalous otetaan osaksi EU:n maaseutupolitiikkaa ja sen puiteohjelmia. Jatkossa hevosala tulee ottaa paremmin huomioon myös Suomessa yliopistotasoisessa opetuksessa ja tutkijakoulutuksessa. Hevosalan tutkimus-, kehittämis-, opetus- ja erilaiset asiantuntijatehtävät tarvitsevat alan yliopistotutkinnon suorittaneita osaajia.
23
Niemi, Liisa, Minna Koivula, Salla-Maaria Laaksonen e Mikko Villi. "Vaakakupissa vaarat ja vastuu: Julkisen palvelun median arvot sosiaalisen median alustojen paineessa". Media & viestintä 44, n.º 2 (27 de junho de 2021): 23–44. http://dx.doi.org/10.23983/mv.109858.
Texto completo da fonteResumo:
Sosiaalisen median alustat ovat muovanneet media-alan prosesseja ja käytäntöjä merkittävästi. Alustayritysten toimintaa ohjaavat erilaiset arvot ja tavoitteet kuin mediaorganisaatioita, mikä aiheuttaa toimijoiden välille ristiriitaa. Toimintatavoistaan ja arvoistaan sosiaalisessa mediassa joutuvat neuvottelemaan erityisesti julkisen palvelun mediayhtiöt, joiden peruskivenä ovat julkisen palvelun arvot. Tarkastelemme tässä artikkelissa suomalaisen julkisen palvelun mediayhtiön Yleisradion alustasuhdetta laadullisen haastatteluaineiston avulla. Kysymme, miten Yleisradiossa kuvataan ja perustellaan suhdetta sosiaalisen median alustoihin ja minkälaiseen arvopuheeseen suhteen kuvaaminen kytkeytyy. Analyysimme perusteella Ylen alustasuhde näyttäytyy tasapainotteluna. Ylen toiminta sosiaalisen median alustoilla pohjautuu sen oman legitimiteetin varmistamisen lisäksi eettisyyteen ja vahvaan julkisen palvelun eetokseen. Arvopuheen osalta nousevat esiin ennen kaikkea universaaliuteen, riippumattomuuteen ja yhteiskunnan palvelemiseen liittyvät arvot. Alustasuhteen tasapainotteleva, neuvotteleva olemus korostuu niin puheessa kuin haastateltavien kuvaamissa työkäytännöissä. Alustat eivät vain yksipuolisesti muuta media-alan prosesseja, vaan osin myös olemassaolollaan ohjaavat arvopohjaiseen keskusteluun ja pohdintaan.
24
Pesonen, Liisa, Frederick Teye, Markku Koistinen, Jere Kaivosoja, Raimo Linkolehto, Pasi Suomi e Ari Ronkainen. "CropInfra – Tulevaisuuden kasvintuotantotilan tuotanto- ja tiedonhallintainfrastruktuuri". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 28 (31 de janeiro de 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75577.
Texto completo da fonteResumo:
Viljelijän toimintaympäristö muuttuu nopeasti, ja yhteiskunta asettaa viljelylle yhä enemmän ja monimutkaisempia vaatimuksia muun muassa viljelyn ympäristövaikutusten sekä tuotettujen raaka-aineiden, laadun, turvallisuuden, tuotantotavan ja jäljitettävyyden suhteen. Samaan aikaan maatiloille kohdistetaan kasvavia tuotannon tehostamisvaatimuksia tuotantopanosten jatkuvan hinnannousun ja tuotteesta saatavan hinnan erotuksen puristuksessa. Viljelijöiden kapasiteetti ja hyvinvointi kyseenalaistuvat lisääntyneen henkilökohtaisen työmäärän ja toiminnan monimutkaistumisen seurauksena. Viljelijät hyödyntävät enenevissä määrin teknologiaa avustamaan työtehtävissä, ja ongelmaksi onkin muodostunut erilaisten tuotannossa käytettävien järjestelmien yhteensopimattomuus sekä puutteellinen koordinaatio, tiedon jakaminen ja liitettävyys. MTT:n CropInfra –hankkeessa tutkittiin ja kehitettiin edelleen aiemmissa tutkimushankkeissa tuotettuja tiedonhallinnan konsepteja uudeksi, käytäntölähtöiseksi kasvintuotannon tuotanto- ja tiedonhallintainfrastruktuuriksi. Hankkeen konkreettisena pilottina MTT Vakolan maatilalle Vihtiin rakennettiin uusi tiedonhallintainfrastruktuuri instrumentoimalla maatilan nykyiset pellot ja kalusto tarvittavilla tiedonkeruu- ja siirto- ja varastointilaitteistoilla. Infrastruktuurin yksityiskohtien määrittelyissä ja käytettävien teknologioiden valinnassa on käytetty hyväksi muun muassa muiden MTT:n tutkimusten ja tutkimusryhmien tutkimustapauksia. CropInfran ytimessä on Internet-palvelin, tietovarasto sensoriverkoilta ja työkoneilta saapuvalle paikkatiedolle, tietokanta aggregoidulle tilatiedolle sekä sovelluksia datan jalostamiseksi automaattisesti tiedoksi myös tosiaikaisesti. CropInfra noudattaa SOA (Service Oriented Architecture) periaatteita, ja sen palvelin on linkittynyt ulkopuolisten, maatilan tiedonhallintaa avustavien sovellusten palvelimiin standardoitujen tiedonsiirtorajapintojen kautta, niin pitkälti kuin sellaisia on määritelty. Tiedonhallintajärjestelmän avusteiset ominaisuudet, kuten tiedon analysointi, aggregointi, järjestely ja laskenta päätöksentekoa varten on toteutettu ns. pilvipalveluina. Maatilan olosuhteista mitataan ja dokumentoidaan tietoja ympäristöön sijoitetuilla kiinteiltä anturiverkoilla, kuten MAASÄÄ-verkosto, joista data siirretään langattomasti palvelimille. Liikkuvat työkoneet on varustettu mittausantureilla ja tiedonkeruuyksiköillä peltotöiden vaiheiden ja tehtävän työn paikkakohtaista dokumentointia ja tosiaikaista monitorointia varten. Tiedonsiirto työkoneista palvelimelle ja vastaavasti ohjeiden siirto takaisin työkoneille tapahtuu liikkuvan laajakaistan avulla. Näin alustasta muodostuu standardeja ja automaatiota hyödyntävä älykäs toimintaympäristö kasvinviljelytöihin sekä maatilakohtaiseen ympäristötiedon hallintaan. Rakennettu infrastruktuuri on alati päivittyvä, ja palvelee erilaisia projekteja tarjoten olosuhteet tulevaisuuden älykkään tuotannon tutkimiseksi ja kehittämiseksi.
25
Kemppainen, Laura, Veera Koskinen, Nuriiar Safarov, Sirpa Wrede, Antero Olakivi e Anne Kouvonen. "Ikääntyvät venäjänkieliset ja ylirajainen terveyspalveluiden käyttö". Idäntutkimus 29, n.º 2 (22 de junho de 2022): 3–20. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.114477.
Texto completo da fonteResumo:
Tutkimme Suomessa asuvien ikääntyvien venäjänkielisten ylirajaista terveyspalvelujen käyttöä ja käytön syitä. Analysoimme vuonna 2019 kerättyä CHARM-kyselyaineistoa ja syvennämme tuloksia haastatteluaineiston temaattisen analyysin avulla. Lähes 30 prosenttia yli 50-vuotiaista Suomessa asuvista venäjänkielisistä oli käynyt kyselyä edeltävän vuoden aikana Suomen ulkopuolella lääkärissä. Ulkomailla lääkärissä käynti oli yleisempää naisilla, työttömillä, korkeasti koulutetuilla sekä vastaajilla, joiden kotitalouden nettotulot olivat yli 2 500 euroa kuukaudessa. Kansalaisuus jossain muussa maassa kuin Suomessa lisäsi käytön todennäköisyyttä ja pidempi asumisaika Suomessa puolestaan vähensi sitä. Eläminen kroonisen sairauden kanssa sekä täyttämätön hoidontarve olivat yhteydessä ylirajaiseen palveluiden käyttöön. Kyselyaineistossa tärkeimmiksi syiksi palveluiden ylirajaiselle käytölle nousivat halvempi hinta, nopeampi hoitoon pääsy ja omankieliset palvelut. Haastatteluaineistossa esiintyivät nämä samat syyt, mutta esiin nousivat myös koetut pettymykset suomalaisessa terveydenhuollossa. Tulokset osoittavat, että ikääntyvät venäjänkieliset kohtaavat monenlaisia esteitä hoitoon pääsylle ja toimivalle hoidolle Suomessa. Sivuutetuksi tulemisen kokemukset ja väärinymmärrykset voivat johtaa avun hakemiseen Suomen ulkopuolelta. Terveyspalvelujen laatua ja saavutettavuutta tulisi kehittää vastaamaan moninaistuvan ikääntyvän väestön tarpeita. In this article, we examine the transnational use of health services and the reasons given for their use by older Russian-speaking migrants living in Finland. We analyse the CHARM survey data collected in 2019, and elaborate the results with thematic analysis of the interview data. Almost 30 per cent of Russian-speakers over the age of 50 living in Finland had seen a doctor outside Finland in the year before the survey. Visiting a doctor abroad was more common among women, the unemployed, the highly educated and respondents with a net household income of more than 2,500 euros per month. Having citizenship in a country other than Finland increased the likelihood of use and having a longer period of residence in Finland reduced it. People living with a chronic illness and those who had an unmet need for care used more health services abroad. In the survey data, the main reasons for the cross-border use of services were cheaper prices, faster access to treatment and the delivery of services in one’s own language. These same reasons appeared in the interview material, but the interviewees also mentioned perceived disappointments with Finnish health care. The results show that older Russian-speakers face a variety of barriers to accessing and navigating care in Finland. Experiences of misunderstanding and of being ignored can lead to seeking help from outside Finland. The quality and accessibility of health services should be developed to meet the needs of a diversifying ageing population.
26
Kekoni, Taru. "Monialaiset palaverit ja palvelun käyttäjän osallisuus sosiaalityön tutkimuskohteena". Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 30, n.º 2 (10 de junho de 2022): 203–6. http://dx.doi.org/10.30668/janus.111190.
Texto completo da fonte
27
Movtayeva, Elisa, Virve Marionneau e Johanna Järvinen-Tassopoulos. "Suomen venäjänkieliset tarvitsevat palveluita rahapelihaittoihin". Idäntutkimus 30, n.º 3 (24 de outubro de 2023): 53–55. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.126788.
Texto completo da fonte
28
Ekqvist, Eeva, e Katja Kuusisto. "Aikuissosiaalityön asiakkaiden tulevaisuuteen suhtautuminen ja toiveet". Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 28, n.º 1 (10 de março de 2020): 42–59. http://dx.doi.org/10.30668/janus.69882.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa tarkastellaan 1) miten aikuissosiaalityön asiakkaat suhtautuvat tulevaisuuteensa, 2) riskitekijöitä, jotka ovat yhteydessä epävarmaan tulevaisuuteen suhtautumiseen sekä 3) mitä asiakkaat toivovat tulevaisuudeltaan. Aineisto muodostuu asiakastyytyväisyyskyselyn vastauksista (N=272). Tulevaisuuteen suhtautuminen oli yhteydessä taustamuuttujiin, kuten ikään, sukupuoleen, työttömyyden ja asiakkuuden kestoon, vuorovaikutukseen työntekijän kanssa, työskentelysuhteen tavoitteellisuuteen sekä palveluodotuksiin vastaamiseen. Vastaajilla, joiden odotuksiin saatu palvelu ei vastannut, oli kuusinkertainen riski tulevaisuuteen epävarmasti suhtautumiseen verrattuna niihin, joiden odotuksiin palvelu oli vastannut. Myös työskentelyn tavoitteellisuuden laskiessa riski tulevaisuuteen epävarmasti suhtautumiselle kasvoi. Asiakkaiden tulevaisuuden toiveissa keskeisimmiksi nousevat työhön, koulutukseen ja taloudelliseen tilanteeseen liittyvät seikat.
29
Saarinen, Suvi, e Nina Kilkku. "Tuetun asumisen palvelun piirissä olevien mielenterveys- ja päihdekuntoutujien tarpeet". Kuntoutus 39, n.º 1 (10 de janeiro de 2022): 44–51. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.113398.
Texto completo da fonte
30
Antikainen, Maria, Henna Knuutila, Kaisa Vehmas, Minna Kulju e Pirjo Heikkilä. "Millaista kestävää arvoa voidaan luoda kuluttajille kiertotaloutta edistävällä Vaatteet palveluna -mallilla?" Kulutustutkimus.Nyt 15, n.º 1-2 (7 de abril de 2022): 30–58. http://dx.doi.org/10.54333/kulutustutkimus.98493.
Texto completo da fonteResumo:
Vaateteollisuus on yksi saastuttavimmista teollisuudenaloista. Sekä yritykset että kuluttajat ovat tottuneet ’ota-käytä-heitä pois’ -toimintamalliin, joka realisoituu usein heikkolaatuisen pikamuodin kautta. Alalla tarvitaan radikaali muutos uusiin kestäviin kiertotalouden liiketoimintamalleihin. Jotta voidaan luoda menestyksekkäitä liiketoimintamalleja, on keskeistä ymmärtää, miten näistä uusista liiketoimintamalleista saadaan kuluttajille houkuttelevia. Vaatteet palveluna -malli on yksi kiertotalouden malleista, jota yritykset ovat alkaneet toteuttaa. Tässä tutkimuksessa pyrimme ymmärtämään, millaista arvoa yritykset tuottavat Vaatteet palveluna -mallilla kuluttajille sekä millaisia hyötyjä ja esteitä kuluttajat kokevat kyseiselle mallille. Aineistomme on koottu kuluttajakyselyllä ja yritystyöpajassa. Tutkimuksessamme rakennetaan viitekehys asiakasarvon ulottuvuuksista Vaatteet palveluna- mallille. Tutkimus tuottaa konkreettista ymmärrystä siitä, millaista rahallista, toiminnallista, emotionaalista, sosiaalista sekä ympäristöön liittyvää hyötyä voidaan kuluttajille Vaatteet palveluna -mallin avulla tuottaa sekä toisaalta millaisia uhrauksia kuluttajat kokevat mallin valitsemisesta.
31
Salonen, Jukka. "Kevätviljapeltojen rikkakasviseurannat julkaistu verkossa". Kasvinsuojelulehti 56, n.º 4 (18 de dezembro de 2023): 18–21. http://dx.doi.org/10.54335/ksl.142076.
Texto completo da fonteResumo:
Yleisimpien rikkakasvien esiintyminen kevätviljapelloilla 1960-luvulta alkaen. Luonnonmukaisen ja tavanomaisen viljelyn runsaimmat rikkakasvit ennen ja nyt. Muun muassa näitä tietoja voi tarkastella Luken Luonnonvaratieto-palvelun sivustolla.
32
Mielonen, Jukka, Kaija Saranto, Hanna Kuusisto, Anssi Kemppi e Ulla-Mari Kinnunen. "Ikääntyvien näkemyksiä sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisistä palveluista". Gerontologia 35, n.º 1 (25 de março de 2021): 3–12. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.89447.
Texto completo da fonteResumo:
Väestön ikääntyminen uhkaa kasvattaa sosiaali- ja terveydenhuoltokuluja. Aiempien tutkimusten mukaan ikääntyvän väestön selviytyminen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden sähköistymisestä on epävarmaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata 65 vuotta täyttäneiden suomalaisten valmiutta ja halua käyttää sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisiä palveluita ja niihin liittyvää tietotekniikkaa sekä lääkinnällisiä laitteita ja tietojärjestelmiä. Tutkimus toteutettiin keväällä 2019 verkkokyselynä. Aineiston validoinnin jälkeen otoskoko oli 978. Viitekehyksenä käytettiin UTAUT (Unified Theory of Technology Acceptance) -mallia. Tutkimusaineisto analysoitiin kvantitatiivisella tilastoanalyysillä ja induktiivisella sisällönanalyysillä. Kyselyyn vastanneilla 65–74-vuotiailla on hyvät tietotekniset taidot, tarvittavat laitteet sekä halukkuus käyttää sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisiä palveluita. Yli 75-vuotiaat kokevat tietotekniset taitonsa välttäviksi tai huonoiksi. Suurin osa vastanneista käytti tietotekniikkaa tai älylaitetta kotonaan pankkipalveluihin ja uutisten lukemiseen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Enemmistö oli käyttänyt sähköisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ainakin joskus. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tulee ohjata väestöä aiempaa aktiivisemmin sähköisten palveluiden piiriin. Palveluverkkojen suunnittelussa on otettava huomioon ikääntyvän väestön kyky käyttää sähköisiä palveluita.
33
Vainio-Korhonen, Kirsi. "Suomalaisen naisyrittäjän historia – ruokaa, vaatteita ja hoivaa". Aikuiskasvatus 21, n.º 2 (15 de maio de 2001): 133–41. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93353.
Texto completo da fonteResumo:
Harva nainen on päätynyt yrittäjäksi koulutuksen kautta. Itsensä työllistäneiden naisten tärkein harjaantumisympäristö on ollut ja on edelleenkin koti taikka palvelus- tai työpaikka. Naisten yritysstrategiat vaikuttavat samantyyppisiltä 1700-, 1800- ja 1900-luvuilla. Naisyrittäjyys on aina ollut suuria taloudellisia riskejä karttavaa pienyrittäjyyttä.
34
Leino, Ritva. "Julkinen palvelu, huomiotalous ja datan valta: Käyttäjäystävälliset datakäytännöt ovat valtava haaste". Media & viestintä 44, n.º 2 (27 de junho de 2021): 139–44. http://dx.doi.org/10.23983/mv.109866.
Texto completo da fonteResumo:
Ritva Leino kirjoittaa Yleisradion ja Reilu Data -hankkeen yhteistyöstä vuosina 2018–2020. Hanke on osa Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa Kansalaisuuden kuilut ja kuplat (BIBU) -tutkimushanketta.
35
Savinotko, Siiri. "Memoriaali – kohti osallistavaa kokoelmatyötä kulttuuriperintösektorilla". Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 22, n.º 4 (5 de dezembro de 2022): 48–55. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.122182.
Texto completo da fonteResumo:
Mikkelissä toteutettiin vuosina 2020–2022 Memoriaali-hanke, jossa kehitettiin uudenlaista kokoelmien keräämiseen, hallintaan ja esittämiseen tarkoitettua palvelua kulttuuriperintösektorilla toimiville muistiorganisaatioille. Hankkeessa tunnistettiin useita kokoelmatyöhön liittyviä haasteita, joihin kehitettävällä Memoriaali-palvelulla haluttiin vastata. Yksi hankkeen tärkeimmistä lähtökohdista oli osallistaminen kokoelmatyössä. Osallistamalla käyttäjä kokoelmatyön ydinprosesseihin kuten aineistojen kuvailuun käyttäjälle luotiin pääsy osaksi kokoelmiin liittyvää tiedontuotantoa ja asiantuntijuutta.
36
Suni, Minna. "Miten produktiivisen syntaksin indeksi palvelee toisen kielen tutkimusta". Lähivõrdlusi. Lähivertailuja, n.º 17 (1 de outubro de 2006): 103. http://dx.doi.org/10.5128/lv17.07.
Texto completo da fonte
37
Forsberg, Henrik. "Famines in Mnemohistory and National Narratives in Finland and Ireland, c. 1850-1970". Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 20, n.º 2 (12 de maio de 2020): 129–35. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.90732.
Texto completo da fonteResumo:
FM Henrik Forsbergin väitöskirja ”Famines in Mnemohistory and National Narratives in Finland and Ireland, c. 1850-1970” (Nälänhädät muistohistoriassa ja kansallisissa kertomuksissa Suomessa ja Irlannissa, noin 1850-1970) tarkastettiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa 24.1.2020. Vastaväittäjänä toimi professori emeritus Cormac Ó Gráda (University College Dublin) ja kustoksena professori Jari Eloranta.
Väitöskirja on julkaistu elektronisesti ja se on luettavissa E-thesis-palvelun kautta osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3417-2.
38
Reinikainen, Niina, Virpi Jylhä e Milla Rosenlund. "Epilepsiaa sairastavien henkilöiden kokemukset digitaalisten palveluiden käytöstä". Finnish Journal of eHealth and eWelfare 16, n.º 2 (27 de maio de 2024). http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.143569.
Texto completo da fonteResumo:
Digitaaliset palvelut ovat mahdollistaneet hyvinvointitietojen tuottamisen ja ajantasaisen seurannan sekä lisännyt kansalaisen ja terveydenhuollon vuorovaikutusta hoitoprosessin aikana. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata epilepsiaa sairastavien kokemuksia digitaalisten palveluiden käytöstä ja selvittää millaiset kehitystoimet lisäävät kansalaisen osallistamista digitaalisten palveluiden hyödyntämisessä. Tutkimus toteutettiin kolmena fokusryhmähaastatteluna epilepsiaa sairastaville henkilöille (N=8) joulukuun 2022 ja maaliskuun 2023 välisenä aikana. Haastattelut tallennettiin ja aineisto litteroitiin tietoturvallisen käytänteen mukaisesti. Litteroidut aineistot analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä hyödyntäen Atlas.ti ohjelmaa. Tulosten mukaan epilepsiaa sairastavat kokivat palvelut pääsääntöisesti helppokäyttöisinä. Omien hyvinvointitietojen tuottaminen ja välittäminen terveydenhuollon ammattilaisille koettiin tärkeäksi, sillä niiden nähtiin edistävän hyvinvointia ja parantavan hoidon tehokkuutta ja laatua. Terveydenhuollon henkilöstölle välitettiin hyvinvointitietoa esitietolomakkeiden ja oirepäiväkirjojen avulla, kun taas vuorovaikutusta toteutettiin pääosin viestien muodossa. Reseptien uusintapyynnöistä Kanta -palvelun kautta näytti tulleen vakiintunut käytäntö. Lisäksi Kanta -palvelun Omatietovarantoon tallennettiin toisinaan hyvinvointilaitteiden, kuten älykellojen ja sormusten kautta saatavaa tietoa. Terveydenhuollon organisaatioiden tarjoamissa digitaalisissa palveluissa havaittiin eroavaisuuksia. Haastateltavat kokivat, että omien hyvinvointitietojen hyödyntäminen vastaanottokäynnillä tuo lisäarvoa potilaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja hoidon seurannassa. Terveydenhuollon ammattilaiset hyödyntävät kuitenkin digitaalisia palveluita eritasoisesti, jonka vuoksi saatavilla oleva tieto saattoi jäädä hyödyntämättä. Digitaalisten palveluiden käytettävyyden kehitystarpeina haastateltavat kokivat kirjautumisen ja tiedon kirjaamisen sujuvoittamisen. Lisäksi saatavuuden parantamiseksi tarjolla tulisi olla yksi digitaaliset palvelut kattava asiointikanava.
39
Koivula, Mira, Irina Laatikainen e Pirjo Vesa. "Siun soten asiakkaille annettavan digituen malli". Finnish Journal of eHealth and eWelfare 15, n.º 1 (6 de abril de 2023). http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.122335.
Texto completo da fonteResumo:
Digitalisaatio mahdollistaa parempien palveluiden tuottamisen asiakkaille edistäen yhdenvertaisuutta sekä terveyttä ja hyvinvointia. Tutkimuksellisessa kehittämistyössä käytettiin menetelminä kyselyä (n=346) ja kehittämispalavereja sekä hyödynnettiin näkökulmataulukkoa Valtiovarainministeriön AUTA-hankkeen digituen mallia. Kyselyn vastaukset analysoitiin Webropol-raportointityökalun avulla. Varsinainen kehittämistyö toteutettiin kyselyn tulosten pohjalta kehittämispalavereissa jatkuvana arviointina. Näiden pohjalta laadittiin Digituki-malli Siun sotelle. Kyselytutkimuksen tulosten perusteella tukea digitaalisten palvelujen käyttöön tarvitaan jokaisessa ikäluokassa sekä eri taitotasoilla. Digitaaliset palvelut koetaan hyödyllisiksi ja asiakkaat ovat kiinnostuneita digipalvelujen oppimiseen. Kyselyyn vastanneilla on kattavasti käytössä digitaalisten palvelujen käyttöön tarvittavia laitteita sekä vahvan tunnistautumisen välineitä. Enemmistö vastaajista toivoo digitukea verkkokoulutuksina tai lähikoulutuksina. Lähikoulutusta toivovat taitotasoltaan runsaasti apua tarvitsevat asiakkaat, kun taas taitavat digitaalisia palveluja käyttävät toivovat koulutuksen tapahtuvan etänä. Kyselyvastauksissa nousee myös esille tarve palveluiden piiriin ohjaamisesta. Taitoa palvelujen käyttöön on, mutta asiakkailla ei ole tietoa kaikista olemassa olevista palveluista. Digituki-mallissa muodostettiin digituen palvelut asiakkaan digitaitojen mukaan. Tuloksista ilmeni, että digitaaliset palvelut ovat vahva osa Siun soten alueen asukkaiden arkea. Tuki digitaalisten palvelujen käyttöön on erittäin tärkeää, jotta jokaisella on tasavertainen mahdollisuus lisääntyviin ja kehittyviin sotepalveluihin. Mallin avulla digituki on mahdollista vakiinnuttaa osaksi hyvinvointialueen laadukkaita palveluita ja edistää sähköistä sosiaali- ja terveydenhuollon asiointia.
40
Kettunen, Jaana, Outi Ruusuvirta-Uuksulainen, Juhani Rautopuro, Raimo Vuorinen e Eelis Piirilä. "Lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opinto-ohjauksen määrällinen saatavuus ja riittävyys". Koulutuksen tutkimuslaitos: Raportteja ja työpapereita, 13 de janeiro de 2023, 1–61. http://dx.doi.org/10.17011/ktl-rt/1.
Texto completo da fonteResumo:
Tässä raportissa tarkastellaan lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opinto-ohjauksen saatavuutta ja riittävyyttä osana elinikäisen ohjauksen jatkumoa valtioneuvoston (2020) hyväksymän elinikäisen ohjauksen strategian 2020–2023 painopistealueiden mukaisesti. Kansallisessa elinikäisen ohjauksen strategiassa 2020–2023 korostetaan, että ohjauspalvelujen järjestämistä koskevassa päätöksenteossa tulee varmistaa palvelujen saatavuus, tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus. Palvelujen tuottajien tulee varmistaa, että palvelut ovat saatavilla monikanavaisesti ja ne rakentuvat itsepalvelusta, avustetusta palvelusta sekä intensiivisestä ohjauksesta opiskelijoiden tarpeiden mukaisesti. Palvelujen järjestäjän tulisi arvioida, vastaavatko palvelut eri opiskelijaryhmien tarpeita ja että ne toteutetaan kustannus- ja resurssitehokkaasti.
41
Hedman, Johanna, Marjut Vastamäki e Grigori Joffe. "Nuorten mielenterveyspalvelut – määrä, tarjonta ja kohdentuminen Uudenmaan alueella". Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 55, n.º 1 (5 de fevereiro de 2018). http://dx.doi.org/10.23990/sa.69221.
Texto completo da fonteResumo:
Nuorten pahoinvointi on ollut keskeisenä huolena viimeaikaisessa tutkimuksessa ja julkisessa keskustelussa. Erityisesti lastensuojelun asiakaslapsille kasautuu paljon kuormittavia tekijöitä. Nuoria lähellä olevat palvelut sekä varhainen puuttuminen ovat tehokkaimpia lisäämään yhteiskuntaan kiinnittymistä. Suomessa on käynnissä laaja palvelurakenneuudistus, mutta muutoksen tueksi tarvittava tutkimustieto on kuitenkin puutteellista.
Tutkimuksessa kuvataan nuorten mielenterveyspalveluita Uudenmaan alueella vuonna 2014. Kaikki Uudenmaan alueen nuorille tarkoitetut mielenterveyspalvelut kartoitettiin ja toiminnot luokiteltiin nuorille sovelletulla ESMS-R-työkalulla. Palveluita tarkastellaan lukumäärän, monipuolisuuden ja avohoidon henkilöstöresurssien perusteella sekä suhteutetaan lastensuojelun asiakasnuorten määrään. Nuorten hyvinvoinnin riskitekijät ja palveluiden monipuolisuus korreloivat alueen väkiluvun kanssa. Avohoidon henkilöstön resursointi ei ollut suhteessa väkimäärään, lastensuojelun avohuollon asiakkaisiin tai kodin ulkopuolelle sijoitettuihin. Lisäksi monilla alueilta puuttuivat kokonaan esimerkiksi päivätoimintojen ja liikkuvan avohoidon palvelut.
Tarkastelun perusteella alueen nuorten mielenterveyspalveluiden avohoito vaikuttaisi eriarvoiselta ja sattumanvaraiselta. Tulokset ovat tarpeen suunniteltaessa palveluiden kehittämistä siten, että kaikilla nuorilla on tarjolla yhtäläisiä palveluita kotikunnasta riippumatta. Nämä asiat tulisi huomioida myös tulevassa sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessa.
42
Alahuhta, Maija, e Eija Niemelä. "Paljon sosiaali- ja terveyspalveluja käyttävien asiakkaiden palveluiden toteutuminen – työntekijöiden ja johtavien viranhaltijoiden haastattelututkimus". Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 54, n.º 1 (3 de fevereiro de 2017). http://dx.doi.org/10.23990/sa.60620.
Texto completo da fonteResumo:
Tutkimuksen tarkoitus oli kuvata, miten paljon palveluja käyttävien asiakkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut toteutuivat erään peruspalvelukuntayhtymän työntekijöiden ja johtavien viranhaltioiden näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää paljon palveluja käyttävien asiakkaiden palveluja. Tutkimuksen tiedonantajina (n=14) olivat yksitoista sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaista ja kolme johtavassa asemassa olevaa henkilöä. Aineisto kerättiin ryhmäkeskusteluilla (n=4), joissa teemoina olivat Terveyshyötymallin osa-alueet. Keskustelut nauhoitettiin, litteroitiin ja analysoitiin sisällönanalyysillä. Asiakkaan omahoitoon sitoutumisen tukeminen koettiin tärkeäksi ja siihen pyrittiin tekemällä yhdessä hoito- ja palvelusuunnitelma. Hoitosuunnitelma koettiin myös tärkeäksi hoitopäätösten tueksi. Tärkeänä päätöksenteon tukena terveydenhuollon työntekijät pitivät lääkärin konsultaatiota ja sosiaalihuollossa lainsäädäntöä. Palveluiden koordinointi ja yhteistyö eri sosiaali- ja terveydenhuollon sektoreiden, myös yksityisten ja kolmannen sektorin kesken, kaipaa kehittämistä. Tietotekniikasta oli hyötyä esimerkiksi hoitopäätöksiä tehtäessä, mutta tietojärjestelmien yhteensopimattomuus ja tietoturva koettiin asiakkaiden palveluiden ja hoidon esteeksi. Paljon palveluja käyttävien asiakkaiden palveluiden koordinoinnissa tulee kehittää palvelunohjausta.
43
Kannasto, Elisa, e Ari Haasio. "“Tuntuu, että vietän liikaakin aikaa Internetissä.”". Informaatiotutkimus 40, n.º 3 (5 de novembro de 2021). http://dx.doi.org/10.23978/inf.107929.
Texto completo da fonteResumo:
Verkko ja sen palvelut muodostavat merkittävän osan yksilöiden arjesta. Tässä artikkelissa, virtuaalisen kotiseudun käsitettä mallinnetaan yksilölle keskeisten ja rakkaiden verkkopalvelujen muodostamana kokonaisuutena. Tutkimuksessa opiskelijat raportoivat verkon käyttöään täyttämällä verkkopäiväkirjaa webropol-kyselyn muodossa. Näistä päiväkirjoista muodostettiin tuloksena neljä virtuaalista kotiseutua ja käyttäjäprofiilia. Verkon käyttäjillä on tiettyjä pakotettuja palveluita, joita heidän täytyy käyttää. Nämä kuuluvat yksilön verkkouniversumiin. Niistä sivustoista ja palveluista, jotka ovat yksilölle keskeisiä ja erityisen rakkaita taas muodostuu heidän virtuaalinen kotiseutunsa. Tulosten mukaan verkon palveluiden käyttö ei ole välttämättä aktiivista tekemistä ja sisällöntuotanto vaan enemmänkin passiivista mediakuluttamista ja ystävien sekä yhteisöjen seuraamista.
44
Hämeenaho, Pilvi. "Maaseudun palvelut ja hyvä arki". Elore 21, n.º 2 (17 de novembro de 2014). http://dx.doi.org/10.30666/elore.79162.
Texto completo da fonte
45
Talvitie, Vesa, e Annarilla Ahtola. "Sote-palvelut – diagnoosilla vai ilman?" Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 58, n.º 1 (10 de fevereiro de 2021). http://dx.doi.org/10.23990/sa.102075.
Texto completo da fonte
46
Riissanen, Niina. "Metsätieto ja sähköiset palvelut -kärkihanke". Metsätieteen aikakauskirja 2019 (2019). http://dx.doi.org/10.14214/ma.10254.
Texto completo da fonte
47
Hartikka, Veera, Akseli Hiltunen, Sari Lappalainen, Tiina Parkkila, Minna Raatikainen, Jani Risikko, Seppo Sarkanen e Jaakko Sulkamo. "Siirtymävaiheesta kohti toimivampia käytäntöjä: Kokemuksia Keski-Suomen hyvinvointialueen käynnistymisestä". JYU Reports, 20 de outubro de 2023, 1–138. http://dx.doi.org/10.17011/jyureports/2023/26.
Texto completo da fonteResumo:
Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluiden siirtyminen hyvinvointialueiden järjes-tämisvastuulle vuoden 2023 alussa oli yksi Suomen merkittävimmistä julkisen hallinnon uudistuksista. Tässä Jyväskylän yliopiston hyvinvoinnin yhteisön JYU.Wellin toteuttamassa kartoituksessa selvitet-tiin Keski-Suomen hyvinvointialueen toiminnan alkamista asukkaiden, työntekijöiden, kolmannen sektorin ja yksityisten palveluiden tuottajien näkökulmista. Keski-Suomen hyvinvointialue on asetta-nut tavoitteekseen, että palvelut ovat ihmislähtöisiä, yhdenvertaisia, saavutettavia ja vaikuttavia. Kartoitus tuotti kokemustietoa lasten, nuorten ja perheiden palveluista, työikäisten palveluista, ikään-tyneiden palveluista sekä vammaispalveluista. Kyselyissä, haastatteluissa ja tapaamisissa eri puolilla Keski-Suomea saavutettiin lähes 2000 asukasta ja hyvinvointialueen toimijaa. Tässä raportissa kuva-taan heidän näkemyksiään palveluiden muutoksista, palveluiden myöntämisen kriteereistä, palvelu-seteliuudistuksesta sekä asukkaiden osallisuuden kokemuksista heti uudistuksen toteuduttua. Lisäksi esitetään kehittämisehdotuksia ihmislähtöisten, yhdenvertaisten, saavutettavien ja vaikuttavien palveluiden edelleen kehittämiseksi.
48
Välkkilä, Laura Johanna, Katja Joronen, Anna-Maija Koivisto e Outi Kanste. "Kouluterveydenhoitajan palvelut: sosiodemografisten tekijöiden yhteys nuorten kokemuksiin". Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 57, n.º 2 (24 de abril de 2020). http://dx.doi.org/10.23990/sa.83301.
Texto completo da fonteResumo:
Sosiodemografisten tekijöiden on todettu olevan yhteydessä nuorten palvelujen saatavuuteen ja kokemuksiin palveluista. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sukupuolen, kouluasteen, sosioekomisen aseman, kuntaryhmityksen ja syntyperän yhteyttä nuorten kokemaan tyydyttymättömään palvelutarpeeseen kouluterveydenhoitajan palvelujen näkökulmasta. Tutkimuksessa käytettiin valtakunnallisen Kouluterveyskyselyn aineistoa vuodelta 2017 (n=139 829). Aineistosta rajattiin pois ne nuoret, joilla ei ollut ollut tarvetta kouluterveydenhoitajan palveluille. Rajausten jälkeen aineistoksi muodostui 28 967 8.- ja 9.-luokkalaisen sekä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijan vastaukset.
Nuorten palvelutarpeen tyydyttymistä tutkittiin palvelujen käyttöä sekä tuen ja avun saamista koskevilla kysymyksillä. Analyysia varten muodostettiin 4-luokkainen yhdistelmämuuttuja, jonka luokat olivat 1) päässyt palveluihin ja saanut tukea, 2) päässyt palveluihin mutta ei saanut tukea, 3) ei päässyt palveluihin mutta saanut tukea sekä 4) ei päässyt palveluihin eikä saanut tukea. Aineistoa analysoitiin ristiintaulukoinnilla, χ2-testillä ja multinomiaalisella regressioanalyysilla.
Yksitoista prosenttia nuorista oli kokenut tyydyttymätöntä palvelutarvetta kouluterveydenhoitajan palveluissa. Kaikilla tutkittavilla taustatekijöillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys nuoren kokemaan tyydyttymättömään palvelutarpeeseen. Erityisesti nousi esiin perheen huonon taloudellisen tilanteen sekä nuoren ulkomaalaistaustaisuuden yhteys koettuun tyydyttymättömään palvelutarpeeseen. Suomalaiset nuoret eivät ole yhdenvertaisessa asemassa kouluterveydenhoitajan palvelujen saatavuudessa eikä tuen ja avun saamisessa.
49
Kallinen, Kati, Anna Nikupeteri, Merja Laitinen, Lauri Lantela, Tuija Turunen, Henna Nurmi e Jaana Leinonen. "Lasten arjen hyvinvoinnin tekijät". Kasvatus & Aika 15, n.º 2 (24 de junho de 2021). http://dx.doi.org/10.33350/ka.80332.
Texto completo da fonteResumo:
Tarkastelemme artikkelissa, millaisista tekijöistä lasten arjen hyvinvointi rakentuu lasten kertomana. Tutkimus nojautuu lapsuuden sosiologiseen tutkimusperinteeseen, jossa lapset ymmärretään aktiivisina toimijoina. Osallistumme tutkimuksellamme lasten hyvinvointia käsittelevään tutkimuskeskusteluun sekä tuotamme tietoa lasten hyvinvoinnista päätöksenteon, palveluiden kehittämisen ja lasten hyvinvoinnin edistämisen tueksi. Artikkeli on osa laajempaa Perhekeskustoimintamalli Lappiin – integroidut monitoimijaiset palvelut perheille -hanketta (2017–2018), jonka tavoitteena oli kehittää lapsiperheille suunnattuja hyvinvointia tukevia palveluja sekä tuottaa tutkimustietoa kehittämistyöhön. Artikkelissa analysoimme päiväkodeissa ja kouluissa kerättyjä lasten ryhmä- ja parihaastatteluaineistoja, joihin osallistui yhteensä 115 lasta. Muodostimme narratiivisen sisällönanalyysin perusteella neljä narratiivia, joista lasten hyvinvointi rakentuu: 1) turvallisuuden rakentuminen, 2) kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen, 3) tietämisen ja päätöksenteon mahdollisuus sekä 4) aktiivinen osallisuus ja toimijuus. Tutkimuksen mukaan lapsilla on rajalliset mahdollisuudet toimia aktiivisina osallistujina arjessaan. Tulokset korostavat pienten, arkisten asioiden merkitystä lasten hyvinvoinnille. Lasten tiedon kuunteleminen heidän hyvinvointiaan koskevissa asioissa edellyttää lasten kohtaamista arjessa, suhtautumista lapsiin aktiivisina toimijoina ja tiedontuottajina sekä lasten hyvinvoinnille antamien merkitysten arvostamista.
50
Harjuniemi, Marja-Leena, Katri Rintamäki e Minna Marjamaa. "Avoimen tieteen viikko Liègen yliopistossa – Mitä opittiin?" Signum 49, n.º 3 (20 de dezembro de 2017). http://dx.doi.org/10.25033/sig.68832.
Texto completo da fonteResumo:
Belgialainen Liègen (ULg) yliopistokirjasto järjesti jo kolmannen kerran Open access -aiheisen Erasmus-viikon korkeakouluhenkilöstölle. Ohjelma oli rakennettu niin Liègen yliopiston kirjaston asiantuntijoiden kuin osallistujien esityksistä.Esitysten aiheina oli mm. avoin julkiseminen, tekijänoikeudet, aineistonhallinta, avoimen tieteen työkalut ja palvelut. Mitä viikosta jäi käteen suomalaisille osallistujille?