Siga este link para ver outros tipos de publicações sobre o tema: Leikit.
Teses / dissertações sobre o tema "Leikit"
Crie uma referência precisa em APA, MLA, Chicago, Harvard, e outros estilos
Veja os 50 melhores trabalhos (teses / dissertações) para estudos sobre o assunto "Leikit".
Ao lado de cada fonte na lista de referências, há um botão "Adicionar à bibliografia". Clique e geraremos automaticamente a citação bibliográfica do trabalho escolhido no estilo de citação de que você precisa: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
Você também pode baixar o texto completo da publicação científica em formato .pdf e ler o resumo do trabalho online se estiver presente nos metadados.
Veja as teses / dissertações das mais diversas áreas científicas e compile uma bibliografia correta.
1
Sohlo, T. (Tuuli), e M. (Mia) Somero. "Leikisti vai oikeesti?:leikin merkitys esi- ja alkuopetuksessa". Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704131508.
Texto completo da fonteResumo:
Tässä tutkimuksessa tutkimme leikkiä ja sen merkitystä esi- ja alkuopetuksessa. Lisäksi meitä kiinnosti vuorovaikutustaidot ja niiden kehittyminen leikin avulla. Tulevina opettajina halusimme myös perehtyä aikuisen rooliin leikin ohjaajana ja hyvän ilmapiirin rakentajana luokassa.
Tutkimuksemme perustuu kirjallisuuteen, missä aluksi perehdymme leikin eri teorioihin. Tässä tutkimuksessa tutustumme moniin eri leikin ja vuorovaikutustaitojen teoreetikoihin, mistä ehkä tunnetuimmat ovat Lev Vygotsky ja Jean Piaget.
Leikkiä määritellessämme koemme tärkeäksi eritellä ohjatun leikin ja omaehtoisen leikin. Näitä molempia muotoja käytetään esi- ja alkuopetuksessa ja on puhuttu paljon siitä, minkä verran näitä leikkimuotoja tulisi opetuksessa olla. Avaamme tässä osiossa myös erilaisia leikkimuotoja, kuten roolileikit, sääntöleikit ja luovat leikit.
Asetimme tutkimukseemme kolme tutkimuskysymystä:
1. Mitä leikki on alkuopetuksessa?
2. Mitä vuorovaikutustaitoja lapsi oppii leikkiessä yhdessä muiden kanssa?
3. Minkälainen vaikutus opettajalla on leikin ohjaajana ja luokan ilmapiirin rakentajana?
Vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä elämässä tarvittavia taitoja, joita harjaannutetaan leikin kautta. Tämän takia tutkimme tarkemmin myös niiden kehittymistä. Uudessa opetussuunnitelmassa painotetaan laaja-alaisten osaamistavoitteiden kautta vuorovaikutustaitoja ja niitä tulisi harjoitella jokaisessa oppiaineessa. Teoriaosuudessa syvennymme sekä esiopetuksen että perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteisiin, missä huomiomme kiinnittyy erityisesti leikin painottamiseen opetuksessa. Vertailemme tässä sekä uusia ja vanhoja että esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmia leikin osalta.
Aiheemme on ajankohtainen ja etsiessämme vastauksia tutkimuskysymyksiin löysimme paljon tärkeää tietoa ja hyödyllisiä vinkkejä tulevaa opettajan uraa varten. Leikin sisällyttämisellä opetukseen on todettu olevan paljon positiivisia vaikutuksia lapsen kehitykselle ja motivoitumiselle. Samalla vuorovaikutustaidot pääsevät harjaantumaan ja ne ovatkin tärkeimpiä taitoja mitä koulussa voidaan opettaa tulevaa elämää varten.
2
Sohlo, T. (Tuuli). "Leikisti vai oikeesti?:leikin merkitys esi- ja alkuopetuksessa". Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705031653.
Texto completo da fonteResumo:
Tässä tutkimuksessa tutkimme leikkiä ja sen merkitystä esi- ja alkuopetuksessa. Lisäksi meitä kiinnosti vuorovaikutustaidot ja niiden kehittyminen leikin avulla. Tulevina opettajina halusimme myös perehtyä aikuisen rooliin leikin ohjaajana ja hyvän ilmapiirin rakentajana luokassa.
Tutkimuksemme perustuu kirjallisuuteen, missä aluksi perehdymme leikin eri teorioihin. Tässä tutkimuksessa tutustumme moniin eri leikin ja vuorovaikutustaitojen teoreetikoihin, mistä ehkä tunnetuimmat ovat Lev Vygotsky ja Jean Piaget.
Leikkiä määritellessämme koemme tärkeäksi eritellä ohjatun leikin ja omaehtoisen leikin. Näitä molempia muotoja käytetään esi- ja alkuopetuksessa ja on puhuttu paljon siitä, minkä verran näitä leikkimuotoja tulisi opetuksessa olla. Avaamme tässä osiossa myös erilaisia leikkimuotoja, kuten roolileikit, sääntöleikit ja luovat leikit.
Asetimme tutkimukseemme kolme tutkimuskysymystä:
1. Mitä leikki on alkuopetuksessa?
2. Mitä vuorovaikutustaitoja lapsi oppii leikkiessä yhdessä muiden kanssa?
3. Minkälainen vaikutus opettajalla on leikin ohjaajana ja luokan ilmapiirin rakentajana?
Vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä elämässä tarvittavia taitoja, joita harjaannutetaan leikin kautta. Tämän takia tutkimme tarkemmin myös niiden kehittymistä. Uudessa opetussuunnitelmassa painotetaan laaja-alaisten osaamistavoitteiden kautta vuorovaikutustaitoja ja niitä tulisi harjoitella jokaisessa oppiaineessa. Teoriaosuudessa syvennymme sekä esiopetuksen että perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteisiin, missä huomiomme kiinnittyy erityisesti leikin painottamiseen opetuksessa. Vertailemme tässä sekä uusia ja vanhoja että esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmia leikin osalta.
Aiheemme on ajankohtainen ja etsiessämme vastauksia tutkimuskysymyksiin löysimme paljon tärkeää tietoa ja hyödyllisiä vinkkejä tulevaa opettajan uraa varten. Leikin sisällyttämisellä opetukseen on todettu olevan paljon positiivisia vaikutuksia lapsen kehitykselle ja motivoitumiselle. Samalla vuorovaikutustaidot pääsevät harjaantumaan ja ne ovatkin tärkeimpiä taitoja mitä koulussa voidaan opettaa tulevaa elämää varten.
3
Siltala, N. (Niina). "Kielenkehityksen tukeminen inarinsaamenkielisissä kielipesissä leikin kontekstissa". Bachelor's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201811293161.
Texto completo da fonteResumo:
Tässä kandidaatintutkielmassa tutkin inarinsaamenkielisissä kielipesissä käytettäviä pedagogisia menetelmiä, joilla tuetaan lasten kielenoppimista leikin kontekstissa. Tutkimuskysymykseni on: ”miten inarinsaamenkielisissä kielipesissä tuetaan lasten kielitaitoa leikissä tai leikin kautta”. Tutkielmassani tarkastelen kysymystä erityisesti työntekijöiden näkökulmasta. Tutkimuskysymykseen sisältyvät ohjatut leikit ja pelit, kasvattajan rooli vapaan leikin aikana sekä pedagogisen toimintaympäristön merkitys kielipesässä. Tutkielmani teoria koostuu kahdesta osasta: saamelaispedagogiikasta sekä leikin teoriasta. Saamelaispedagogiikan osuudessa kirjoitan saamelaispedagogiikan arvoista, saamelaisen varhaiskasvatuksen toteutuksesta sekä kielipesistä. Leikin teoriaosuudessa avaan leikin kehittymisen vaiheita, leikkiä pedagogisena menetelmänä sekä pedagogisen toimintaympäristön merkitystä leikissä. Itse tutkimus on laadullinen tutkimus, ja aineistonkeruumenetelmänä käytin teemahaastattelua. Haastattelin henkilöä, joka on ollut inarinsaamenkielisessä kielipesässä töissä sen perustamisesta alkaen. Tutkimustulosten mukaan inarinsaamenkielisissä kielipesissä on käytössä useita erilaisia pedagogisia menetelmiä, joilla kielenoppimista tuetaan leikin kontekstissa. Erilaisia kuvakortteja ja pelejä käytetään ohjatuissa tuokioissa, ja näillä tuokioilla on useimmiten selkeät kielelliset tavoitteet. Vapaan leikin aikana kasvattajat sanoittavat lasten leikkejä saameksi. Kielipesissä pedagogisena toimintaympäristönä nähdään myös kielipesän aitojen ulkopuolinen maailma. Tutkimuksen läpileikkaavana teemana sekä teoriassa että tutkimustuloksissa on kasvattajan keskeinen rooli lasten kielenoppimisessaTaan kandidaattuđhâstuvâst mun tuuđhâm pedagogilijd vuovijd, maid kevttih anarâškielâlijn kielâpiervâlijn tuárjuđ párnái kielâoppâm sierâ konteevstâst. Muu tutkâmkoččâmuš lii: ”Maht anarâškielâlijn kielâpiervâlijn tuárjuh párnái kielâtááiđu sierâin tâi sierâ peht”. Tuđhâstuvâst mun suogârdâm koččâmuš eromâšávt pargei uáinust. Tutkâmkoččâmuš ana sistees stivrejum sierâid já speelâid, šoddâdeijee rooli rijjâ sierâdem ääigi sehe pedagogilii toimâpirrâs merhâšume kielâpiervâlist. Tuđhâstuv teoria šadda kyevti uásist: sämipedagogiikâst sehe sierâ teoriast. Sämipedagogiik uásist mun čálám sämipedagogiik áárvuin, sämmilii arâšoddâdem olášutmist sehe kielâpiervâlijn. Sierâ teoriauásist mun čielgiim sierâ ovdánemmuddoid, sierâ pedagogilii vyehin sehe pedagogilii toimâpirrâs merhâšume sierâst. Jieš tutkâmuš lii kvaliteetlâš tutkâmuš, já amnâstuv nuurrâmvyehin mun kevttim teemasahhiittâllâm. Mun sahhiittâllim ulmuu, kote lii lamaš anarâškielâlii kielâpiervâlist pargoost ton vuáđudem rääjist. Tutkâmpuátusij mield anarâškielâlijn kielâpiervâlijn láá kiävtust maaŋgah sierâlágán pedagogiliih vyevih, moiguin tuárjuh kielâoppâm sierâ konteevstâst. Jieškote-uvlágán kovekoortah já speelah kiävttojeh stivrejum puudâi ääigi, já tain puudâin láá táválávt čielgâ kielâliih ulmeh. Rijjâ sierâdem ääigi šoddâdeijeeh sännejeh párnái sierâid sämikielân. Kielâpiervâlijn pedagogilâš toimâpirâsin annoo meid kielâpiervâl aaiđij ulguupiälááš maailm. Teeman čoođâ tutkâmuš sehe teoriast já tutkâmpuátusijn lii šoddâdeijee tehálâš rooli párnái kielâoppâmist
4
Mustonen, S. (Saaramari). "Varhaisen kiintymyssuhteen ja leikin merkitys lapsen sosiaaliselle kehitykselle". Bachelor's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201612013160.
Texto completo da fonteResumo:
Kandidaatintyöni tavoitteena on selvittää, miten kiintymyssuhteella on merkitystä lapsen sosiaaliselle kehitykselle sekä miten leikki edesauttaa lapsen sosiaalisten taitojen kehitystä. Sosiaalisuus tarkoittaa sitä, että ihminen viihtyy sosiaalisissa tilanteissa muiden ihmisten kanssa. Sosiaalisuudessa korostuu emotionaalisen kiintymyssuhteen merkitys lapselle. Sosiaalisuus nähdään sosiaalisten taitojen pohjana. Sosiaaliset taidot ovat opittua käytöstä, joita lapselle tärkeät aikuiset ohjaavat. Ne ovat perusta onnistumiselle sosiaalisissa suhteissa.
Varhainen vuorovaikutus muokkautuu varhaislapsuudessa lapsen ja aikuisen välille. Tällöin lapsi oppii vuorovaikutuksessa elämässä tarvittavia taitoja. Varhaisessa vuorovaikutuksessa olennaista on, miten lapsen ilmeisiin ja eleisiin vastataan sekä miten aikuinen osoittaa lapselle hoivaa. Varhainen vuorovaikutus toimii pohjana lapsen ja aikuisen välille syntyvälle kiintymyssuhteelle. Kiintymyssuhde ennustaa lapsen muodostamia käsityksiä sosiaalisesta maailmasta.
Turvallinen kiintymyssuhde edesauttaa lapsen suotuisaa kehitystä. Tämä vaikuttaa lapsen sosiaalisten taitojen kehitykseen. Turvallisesti kiintyneet lapset ovat sosiaalisia ja empaattisia. Aikuisen kohtelu lasta kohtaan voi vaikuttaa lapsen sosiaalisiin taitoihin heikentävästi, mikä voi ilmetä esimerkiksi puutteina vuorovaikutuksessa. Turvattomasti kiintyneellä lapsella voi esiintyä sosiaalisia ongelmia ja aggressiivista käyttäytymistä. Lapselle saattaa muodostua kielteinen käsitys ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta.
Leikki on aktiivista toimintaa. Leikillä on merkitystä lapsen terveelle kehitykselle ja itsetietoisuudelle. Leikki on välttämätöntä lapsen sosiaalisen kehityksen kannalta. Sen avulla lapsi pyrkii ymmärtämään sosiaalista maailmaa sekä luomaan käsityksiä itsestä ja muista. Leikki kehittää lapsen vuorovaikutustaitoja, sillä leikki on aina sosiaalista toimintaa.
5
Karevuo, T. (Tiina). "Leikin kehykset:lasten vertaiskulttuurin ja varhaiskasvatusympäristön vaikutukset lasten leikille". Bachelor's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201805312072.
Texto completo da fonteResumo:
Vuonna 2016 voimaan tulleet varhaiskasvatussuunnitelman perusteet velvoittavat kasvattajia tukemaan lapsen osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia omassa yhteisössään sekä tukemaan lapsen toimintaa vertaisryhmässä. Tutkimuksissa leikki näyttäytyy lapsille omana toiminnan kenttänä ja isona osana vertaiskulttuuria. Leikki sosiaalisena tilanteena on lapsille tärkeä toiminnallinen konteksti, jossa opitaan arkielämässä tarvittavia taitoja, sosiaalisia normeja, tutkitaan fysiikan lakeja ja luodaan vertaissuhteita sekä lasten omaa kulttuuria.
Vertaisryhmässä toimimista ja leikkiä on osattu jo pitkään arvostaa erityisesti tulevaisuuden oppimisen ja sosiaalisten taitojen kannalta. Modernin maailman eriytyneet yhteisöt, kuten instituutiot ja harrastusryhmät, ovat kuitenkin jo lapsille tärkeitä keskinäisen toiminnan tapahtumapaikkoja. Näissä vertaisryhmien merkitys lapselle itselle korostuu. Kasvattajalle on siis yhä merkityksellisempää tuntea lasten leikin ja vertaiskulttuurin moniulotteisuutta.
Kirjallisuuskatsaukseni on aihetta läpileikkaava tietolähde erityisesti varhaiskasvattajille, mutta myös muille lasten kanssa toimiville. Tarkastelen vertaiskulttuuria ja varhaiskasvatusympäristöä lasten toimintaan vaikuttavina kehyksinä leikin kontekstissa. Tutkielmani taustateoriana toimii Goffmanin kehysanalyysi, jonka avulla jäsentelen varhaiskasvatuksen toimijoiden toiminta- ja ajattelumalleja.
Varhaiskasvatuksessa lapsiryhmän vertaiskulttuuri ja varhaiskasvatuksen formaali kulttuuri muodostavat lasten toiminnan ja leikin kehykset. Lasten vertaiskulttuurin käsitys lapsena olemisesta ja toimimisesta voivat erota formaalin kulttuurin ohjaamasta huomattavasti. Lapset toimivat näiden kulttuurien välissä hakien omaa paikkaansa yhteisössä ja toteuttaen omia tavoitteitaan. Lapsille merkittävinä tavoitteina näyttäytyvät osallisuus, ryhmään kuuluminen sekä toimintaan vaikuttaminen. Lapset pyrkivät aktiivisesti rakentamaan ja määrittelemään omia ja toisten toiminnan mahdollisuuksia monin, kyseenalaisinkin, keinoin. Leikissä vertaiskulttuuri vaikuttaa leikin rakentumiseen sekä rooleihin ja toisaalta leikkijän roolit määrittävät hänen paikkaansa yhteisössä. Aikuiset eivät aina ymmärrä lasten tilannekohtaisia kehyksiä ja varhaiskasvatuksen käytännöt saattavat rajata lasten toiminnan mahdollisuuksia paljonkin. Lasten havainnointi ja tieto lasten vertaiskulttuurien piirteistä auttaa kasvattajia kehittämään käytäntöjä lasten vertaiskulttuurin positiivisia puolia tukeviksi.
6
Huebsch, Chris, e Karsten Petersen. "Directory Zugriff leicht gemacht - LDAP". Universitätsbibliothek Chemnitz, 2002. http://nbn-resolving.de/urn:nbn:de:bsz:ch1-200200798.
Texto completo da fonte
7
Blumtritt, Ute, Henriette Rösch e Michaela Voigt. "Open Access-Zeitschriften leicht gemacht". Saechsische Landesbibliothek- Staats- und Universitaetsbibliothek Dresden, 2014. http://nbn-resolving.de/urn:nbn:de:bsz:14-qucosa-148688.
Texto completo da fonteResumo:
Über die Publikationsfonds der DFG, mit denen Gebühren für Veröffentlichungen in Open Access-Zeitschriften für sächsische Wissenschaftlerinnen und Wissenschaftler bezuschusst werden können, berichteten wir im letzten Heft. Daneben bieten die drei Hochschulbibliotheken in Chemnitz, Leipzig und Dresden jeweils auch die Möglichkeit, selbst Open-Access-Journale herauszugeben. Open Access-Zeitschriften ermöglichen ohne Umwege direkten und kostenfreien Zugriff. Deshalb unterstützen Bibliotheken weltweit Wissenschaftlerinnen und Wissenschaftler auch bei der Herausgabe eigener Open Access-Zeitschriften.
8
Silva, Rúben Dias. "Leiria, capital da cultura 2027". Master's thesis, Universidade de Lisboa, Faculdade de Arquitetura, 2018. http://hdl.handle.net/10400.5/17141.
Texto completo da fonteResumo:
Dissertação de Mestrado Integrado em Arquitetura, com a especialização em Arquitetura apresentada na Faculdade de Arquitetura da Universidade de Lisboa para obtenção do grau de Mestre.Leiria, Capital da Cultura 2027 pretende abrir uma discussão sobre o obsoleto estado de uma série de espaços centrais na cidade de Leiria. Com a falta de orientação e investimento no centro, deparamo-nos neste momento com inúmeras falhas na estrutura urbana da cidade, fisicamente parada no tempo. Torna-se relevante refletir sobre estes espaços, expectantes e com capacidade de constituir a base da regeneração urbana da cidade, agora que Leiria se prepara para a hipótese de se tornar Capital Europeia da Cultura em 2027. Esta investigação manifesta-se no desenvolvimento prático de uma proposta urbana, paisagística e arquitetónica que agarra em locais centrais na cidade, reinventando-os como um só numa conceção contemporânea, de uma arquitetura transformativa e relacional, de encontro e de partilha, na procura pelo espaço ritual dos nossos tempos e na intenção de colocar Leiria no mapa cultural.
ABSTRACT: Leiria, Capital da Cultura 2027 intends to start a discussion about the current obsolete condition of a series of central sites in the city of Leiria, Portugal. With a lack of orientation and investment, we now come across to an innumerable list of flaws in the city’s urban structure, physically stopped in time. It becomes important to think about these sites, expectants and with the ability of being the basis for the urban regeneration of Leiria, at the same time as the city prepares itself for the chance of becoming European Capital of Culture in 2027. This investigation expresses itself through the practical development of an urbanistic, landscape and architectural proposal that combines these central sites in one only, reinventing them in a contemporary conception of an architecture of transformation and relation, meeting and share, searching for the ritual place of today and with the intention of placing Leiria in the cultural map.
N/A
9
Saastamoinen, R. (Riikka). "Luokanopettajien näkemyksiä omaehtoisesta leikistä perusopetuksessa". Master's thesis, University of Oulu, 2014. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201401171051.
Texto completo da fonteResumo:
Omaehtoisella leikillä tarkoitetaan lasten itse keksimää ja toteuttamaa leikkiä, johon aikuinen ei vaikuta lainkaan. Leikin tapahtumat etenevät tällöin lapsen tai lapsiryhmän muodostaman mielenkiinnon pohjalta. Lapset oppivat vapaan leikin aikana huomaamattaan monia taitoja, joista on hyötyä arkielämän tilanteissa. Esimerkiksi keskittymiskyky sekä ilmaisu-, yhteistyö- ja ongelmanratkaisutaidot kehittyvät omaehtoisen leikin kautta. Opetussuunnitelmassa leikki mainitaan kuitenkin vain työtapojen yhteydessä: käytettävien työtapojen tulisi antaa edellytyksiä ja rohkaista lasta omaehtoiseen leikkiin. Vapaalle leikille jää aikaa usein vain ulkona vietetyillä välitunneilla, mikä on suuri muutos esiopetuksesta perusopetukseen siirtyville lapsille.
Tässä tutkimuksessa tarkoituksenani oli selvittää luokanopettajien näkemyksiä omaehtoisesta leikistä, sen käytöstä ja hyödyistä koulussa. Lisäksi tutkin opettajien arvioita oppilaiden leikkimisestä kouluaikana ja kouluympäristön motivoivuudesta leikin näkökulmasta. Tutkimuksen aineistonkeruun toteutin keväällä 2013 sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi 50 kainuulaista opettajaa. Lomake koostui strukturoiduista monivalintakysymyksistä ja kahdesta avoimesta kysymyksestä.
Tutkimukseen osallistuneiden opettajien suhtautuminen omaehtoiseen leikkiin oli positiivista: se nähtiin tärkeänä osana etenkin alkuopetusikäisten lasten koulupäivää. Vastanneista opettajista noin puolet kertoi antavansa leikkiaikaa myös oppitunneilla. Omaehtoisen leikin nähtiin vaikuttavan myönteisesti esimerkiksi kouluviihtyvyyteen ja luokkahenkeen. Oppilaita koskevista hyödyistä mainittiin eniten sosiaalisten taitojen kehittyminen sekä leikin vaikutus jaksamiseen ja keskittymiseen. Opettajalle omaehtoisesta leikistä nähtiin olevan hyötyä oppilaiden havainnoimisessa ja oppilaantuntemuksen kehittämisessä.
Kyselyyn vastanneet opettajat kertoivat oppilaiden leikkivän välitunneilla, mutta yli puolet kertoi heidän koulullaan olevan myös oppilaita, jotka eivät leiki. Opettajien arvion mukaan oppilasmäärältään pienillä kouluilla oli vähemmän leikkimättömiä lapsia kuin isoilla. Noin puolet vastanneista oli havainnut leikkimisen vähentyneen verrattuna aiempiin ikäpolviin. Syyksi leikkimisen vähentymiselle nähtiin etenkin sähköisten laitteiden lisääntynyt käyttö ja lasten varhainen aikuistuminen. Opettajat olivat pääasiassa tyytyväisiä koulupihan leikkivälineisiin, mutta luokkaympäristössä useita leikkivälineitä oli vain alle puolella vastanneista. Monet opettajat olivat kiinnostuneita luokkaympäristön kehittämisestä leikin näkökulmasta.
Koska tutkimuksen vastaajamäärä jäi pieneksi, tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää laajasti. Tulokset ovat kuitenkin suuntaa-antavia näkemyksiä kainuulaisten opettajien suhtautumisesta omaehtoiseen leikkiin ja heidän arvioista oppilaiden leikkimisestä. Tutkielman tarkoituksena onkin herättää keskustelua leikin tärkeydestä kouluarkeen liittyen.
10
Pellikainen, J. (Janne). "Esiopetusikäisten lasten leikki kouluvalmiuden tukijana". Master's thesis, University of Oulu, 2013. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201312051984.
Texto completo da fonteResumo:
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten esiopetusikäisten lasten leikki tukee kouluvalmiutta. Tutkimuksessa selvitettiin aluksi mitä lapset esiopetuksessa leikkivät ja tätä tietoa verrattiin kouluvalmiuden teoriaan. Koska leikkiä ja kouluvalmiutta on yhdessä tutkittu vähän, kohdistuu tämä tutkimus tärkeään ja vähän tutkittuun aiheeseen.
Tutkimuksen teoriaosassa perehdyttiin leikkiin, sen kehitykseen ja leikin ja lapsen kehityksen väliseen suhteeseen sekä aikuisen rooliin leikissä. Näin luotiin perustaa leikin ymmärtämiselle. Esiopetusikäisen lapsen kehityksessä tapahtuu niin fyysistä kuin henkistäkin muutosta. Teoriaosassa tarkasteltiin myös esiopetusikäisen lapsen kehitystä ja toimintaa. Lisäksi teoriaosassa määriteltiin kouluvalmiutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Teoriaosalla luotiin pohjaa leikin ja kouluvalmiuden välisen yhteyden tarkasteluun.
Tutkimus oli kvalitatiivinen ja luonteeltaan pohjaa fenomenografiaan. Aineisto kerättiin teemahaastattelumenetelmää käyttäen kahdessa oululaisessa esiopetusryhmässä. Haastatteluihin osallistui kahdeksantoista lasta, 11 poikaa ja 7 tyttöä. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin tekstimuotoon. Aineisto analysoitiin tavalla, jossa yhdisteltiin sisällönanalyysin sekä fenomenografisen analyysin menetelmiä.
Tutkimustuloksista käy ilmi, että leikki tukee monipuolisesti lapsen kouluvalmiutta. Leikissä lapsi toimii lähikehityksen vyöhykkeellä, jossa oppimista ja kehitystä tapahtuu. Kouluvalmiuden kannalta merkittäviä taitoja ja kykyjä tarvittiin myös leikeissä. Tärkeimmäksi alueeksi erottui sosiaalisten valmiuksien tukeminen. Leikissä lapsi harjoitteli sosiaalisia taitojaan ja nämä katsottiin myös kouluvalmiuden kannalta merkittäviksi. Leikki tuki myös motoristen valmiuksien kehittymistä. Lapset leikkivät luonteeltaan sellaisia leikkejä, jotka tukivat niin hienomotorisia taitoja kuin karkeamotorisiakin taitoja. Kognitiiviset valmiudet saivat tukea etenkin erilaisten pelien kautta. Lapsen havaintokyky ja pitkäjänteisyys harjaantuivat ja nämä ovat tärkeitä koulussa keskittymisen kannalta.
Tutkimuksella saatiin ajankohtaista ja suuntaa antavaa tietoa leikin kouluvalmiutta tukevasta puolesta ja sen mahdollisuuksista. Aiheesta on vain vähän tutkimustietoa, joten tutkimukselle oli tarvetta ja se lisäsi ymmärrystä aiheesta. Kvalitatiivisella tutkimuksella ei pyritä yleistyksiin, mutta tutkimuksen tulokset antoivat suuntaa siihen, että leikki tukee kouluvalmiutta laajemmassakin mittakaavassa kuin näissä kahdessa esiopetusryhmässä. Tulokset haastavat opettajia pohtimaan leikin merkitystä lapsen kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle.
11
Wang, Yan Hui. "Michel Leiris face au jazz". Paris 7, 2014. http://www.theses.fr/2014PA070127.
Texto completo da fonteResumo:
« Le plus souvent ma plume parle en une écriture froide, écrit Michel Leiris dans À cor et à cri (p. 109), mais j'aime quand il advient qu'elle chante en une écriture chaude, mutation répondant à une hausse de ton ou de tension qui fouette momentanément le sang de l'acagnardé que je suis. » Tout au long de sa vie, Michel Leiris vit ainsi dans une situation contrastée. Sa nature froide, dure, indifférente, logique. . . L'angoisse parfois terriblement, il aime les choses plutôt chaudes, comme il dit, les choses qui peuvent l'inciter, lui rendre du merveilleux, de l'enthousiasme comme la tauromachie, l'opéra, et le jazz. Le jazz est un élément important dans la vie de l'écrivain. Cette musique est vraisemblablement la clé pour mieux comprendre Michel Leiris. Le jazz pour lui, représente non seulement une musique pure, mais aussi tout ce qui se rapporte aux Noirs d'Afrique et d'Amérique, à condition de ne pas les confondre : « Ce qui [serait] vraiment les rabaisser tous, tant les Africains que les Américains, car à l'échelle de l'Afrique, le jazz est une ravissante petite polissonnerie artiste, alors que l'Afrique, à l'échelle brillante du jazz, est un amas de chose sombres, plates, parfois clinquantes mais presque toujours misérables (et c'est tout ce qui fait sa beauté) » (Miroir de l'Afrique, p. 362). Une recherche sur Leiris face au jazz permettra donc de trouver une nouvelle voie d'accès à l'écrivain-anthropologueIn most often cases, my pen expresses in the way of a cold writing", Michel Leiris writes in À cor et à cri (p. 109), "but I like when it sings in a style of warm writing, which is a mutation responding to a raising of the tone or of the tension that whips momentarily my languid blood. " Throughout his life, Michel Leiris lives in a contrastive situation. His nature is cold, hard, indifferent, logic. . . Sometimes terribly anxious, but he likes things rather hot, as he says, the things that can stimulate him and give him the wonderfulness or the enthusiasm such as bullfighting, opera, and jazz. Jazz is an important element in his life. This music style is really the key to understand Michel Leiris. For him, Jazz is not only a pure music, but also anything that is related to the Blacks of Africa and to the Blacks of America, if they are not mixed up: "This precisely makes not only African but also African in America underestimate the value of Jazz, since for Africa, Jazz is a little charming mischief of art; however, for Jazz, Africa consists of a pile of gloomy, flat and flashy things that are nearly always miserable (which, nevertheless, build its unique beauty)" (Miroir de l'Afrique, P362). The research on Leiris face au jazz will allow us to find a new way to approach the writer and also the anthropologist
12
Taniguchi, Asako. "Michel Leiris : un devenir poésie". Paris 7, 2005. http://www.theses.fr/2005PA070073.
Texto completo da fonteResumo:
Vouloir déterminer le moment où la parole se change en poésie : en prenant comme fil conducteur cette question lancée par Michel Leiris dans À cor et à cri, la présente étude se consacre à savoir comment chez Leiris les mots cessent de n'être que des mots et comment le texte revêt à un moment donné une lumière chatoyante qui nous éveille et nous fait vivre dans le temps. À partir de Glossaire j'y serre mes aloses, microcosme où se reflète sous sa forme la plus concentrée l'œuvre de Michel Leiris. Nous entrons dans le déchiffrement attentif de textes volontairement divers et tâchons de saisir ce que veut dire au juste le fait que sa plus grande ambition était d'« être un poète » et qu'à vingt-deux ans il ait choisi transmuer comme maître mot. Ni plomb ni or, l'écriture de Leiris est le plomb en train de devenir or, « Devenir-poésie » : recherche non d'un nouveau champ, mais d'une nouvelle manière de parler de Leiris. Cette thèse s'efforce de suivre à chaque instant la métamorphose de ses textes, qui n'est, sans doute, autre chose que leur lecture, dont nous proposons ici plusieurs exemplesTryinq to examine the exact moment when speech turns into poetry : the present study follows the lead on this question put forth by Michel Leiris in À cor et à cri in order to find out how in Leiris's works words cease to be just words, how the text at one point takes on a shimmerinq colour which makes us more alive and more sensitive to the course of time. Startinq from Glossaire j'y serre mes aloses as from a microcosm in which Leiris's work is reflected in its most condensed form, the author undertakes the close and careful decipherment of a set of texts deliberately chosen from a wide range of leirisian works and tries to understand what it actually means that Leiris's deepest ambition was "to be a poet" and that when he was twenty-two he chose "transmuate" as his maître mot. Leiris's writinq is neither lead nor gold, but lead in the process of becoming gold. "Becominq-poetry" : rather than opening a new field of study, this thesis aims at creating a new way of speakinq about Leiris in an attempt to follow as closely as possible the gradual transformation of his texts. Which may be nothing else but the process of reading them, as the author shows by several examples
13
Lacoste, Isabelle. "Leiris, Limbour : une influence souterraine". Aix-Marseille 1, 2001. http://www.theses.fr/2001AIX10069.
Texto completo da fonteResumo:
A maintes reprises, Leiris exprima son admiration pour Limbour et l'influence de l'oeuvre et des choix de cet auteur sur son propre parcours, tout en disant à quel point son écriture et celle de son ami s'opposaient, et combien les marques tangibles de l'influence ne pourraient être trouvées que dans peu de ses écrits. Le but de cette thèse est de mettre en lumière les signes patents de la présence et de l'influence limbourienne chez Leiris et d'éclairer plus particulièrement l'origine d'Aurora sous les auspices de cette influence à travers une étude de la réécriture des textes de Limbour dans le roman leirisien, trop souvent jusqu'ici qualifié de "fragmenté" ou de récit dans l'aspiration surréaliste et lyrique, ou encore reconduisant des conceptions esthétiques et romanesques qu'une réécriture affichée de textes du XIXe pouvait suggérer. Le décryptage qu'implique l'étude de la pratique de la réécriture, parce qu'il est une lecture verticale, nous invite à quitter l'aspect fragmenté ou l'intertextualité mise en avant pour "vagabonder" autrement, dans les sentiers limbouriens ouverts par Leiris, dans cet univers qui'il revisite, pour aller vers un livre autre. Lire Aurora, c'est alors se détourner de la lecture première, traverser différemment le texte, le perdre pour mieux s'y orienter, entrer dans le rêve de l'autre, passer de la part occulte et fougueuse affichée de l'écrit de jeunesse à la part occultée méditée, à l'influence "souterraine ou sous-marine" de Limbour dans lequel Leiris scrute sa propre image, l'interroge et construit, au travers même d'un secret qui s'affiche au grand jour, la recherche de l'authenticité, et sa propre histoire, poétiquement
14
Goumegou, Susanne. "Traumtext und Traumdiskurs Nerval, Breton, Leiris". Paderborn München Fink, 2004. http://deposit.d-nb.de/cgi-bin/dokserv?id=2869255&prov=M&dok_var=1&dok_ext=htm.
Texto completo da fonte
15
Sousa, Acácio Fernando dos Santos Lopes de. "Elites políticas de Leiria: 1910-2000". Doctoral thesis, Faculdade de Ciências Sociais e Humanas, Universidade Nova de Lisboa, 2013. http://hdl.handle.net/10362/12108.
Texto completo da fonteResumo:
Tese apresentada para cumprimento dos requisitos necessários à obtenção do grau de Doutor em Ciência Política/Elites e Pensamento PolíticoApós a queda do regime dinástico, o Estado liberal continuou a manter a mesma estrutura na I República portuguesa, entre 1910 e 1926. Findou a transição familiar da Coroa e mudaram os destinatários do recrutamento político, mas mantiveram-se os mecanismos de carreira, o voto capacitário e, sobretudo, a instabilidade política. Leiria foi um espelho muito próximo da realidade nacional, no que toca a continuidades e descontinuidades dos protagonistas e das práticas políticas. Com a mudança para o regime autoritário, entre 1926 e 1974, Leiria continuou a acompanhar as lógicas de recrutamento e de ação da generalidade do País, com uma nova particularidade que passava pela proximidade geográfica de Fátima, cujo impacto popular não deixou de influenciar, de forma marcante, as elites leirienses que, mesmo com as possibilidades de desenvolvimento surgidas na década de sessenta, não se conseguiram autonomizar com projetos alternativos e representativos de largos estratos da população. Também com o regime democrático, depois de 1974, a influência inicial da Igreja Católica foi visível, assim como a transferência de parte de “aparelho” partidário da Ação Nacional Popular para os novos Partido Popular Democrático e Centro Democrático Social. Por outro lado, só na década de noventa, a participação feminina começou a ser efetiva na política e nos centros de decisão locais. Excetuando, contudo, uma ou outra particularidade, até ao final do séc. XX, Leiria não terá fugido ao retrato geral das cidades médias de província, tal como poderemos observar nas suas elites políticas, através dos seus representantes parlamentares, dos governadores civis e dos presidentes das Câmara, ao longo de 90 anos de República. Contudo, as particularidades existentes e diferenciadoras, merecerão uma atenção e análise especiais
16
Molla, Christiane. "La figure héroïque chez Michel Leiris". Montpellier 3, 1995. http://www.theses.fr/1995MON30047.
Texto completo da fonteResumo:
Référencée par son auteur même à la tauromachie, l'oeuvre de Michel Leiris décline toutes les facettes d'une figure heroïque dans laquelle se projette le "je" de l'autobiographe. Nourrie par le mythe, délibérément situé dans un environnement hyperbolique, le sujet forge ainsi son propre statut heroïque. Au fil d'une oeuvre et d'une écriture véritablement "fondatrices" se construirait alors une identité de substitution, seule agréée par son créateur. La genèse du double mythique passe par différentes phases : revendication d'une lignée prestigieuse à laquelle présiderait un père poète, une mère cantatrice, collection d'images ou de scènes à la gloire du je héros posant tour à tour en guerrier, voyageur ou dandy, exhibition dominée toutefois par la figure de l'artiste. Cependant la projection heroïque participe d'un effet de trompe-l'oeil généralisé, du décor à l'énoncé, aptitude qui la préserve en fait d'une éternité "pétrifiante" et la perpétue néanmoins dans ses phases heroïques, indéfiniment renouvelables. Mené dans les limites internes au texte, ce jeu subtil avec la mort enjeu majeur dans une autobiographie - cum enjeu majeur dans une autobiographie - culmine dans l'illusion que suscite aussi l'oeuvre entière, celle d'un écrit perpetuel, ultime défi aux règles du genre et, sur le plan "heroïque", accomplissement absolu de la figure textuelleReferred by his own author to the bullfighting, Michel Leiris's work illustrate all the facets of an heroic figure onto which the autobiographer projects himself. Fed by myth, delibertly situated in an hyperbolic environment, the subject builts thus his own heroic status. As the works grow, a substituted identity, claimed by his creator, would so be founded. The genesis of the mythic double goes through different stages : aspire to a prestigious lineage, with a poet as gather, a singer as mother, collect the pictures or the scenes that glorify the I as a heroe, alternatly warrior, traveller or dandy, all exhibitions dominated by the figure of the artist. Nevertheless the heroic projection takes part in a general effect of trompe-l'oeil, presentin the decor and the utterance, which aptitude protects her in fact from a petrifiying eternity, and yet perpetuates her in her heroic phases. Played into the text, this subtle game against the death - which is the essential stake in an autobiography - reaches its highest point in the illusion of the whole work miming a never-ending piece of writing as a last challenge to the rules of its genre, and as an absolute accomplishment ofthe textual figure
17
Frenzel, Michael, e Manfred Curbach. "Deckentragwerke aus geschichteten Betonen – leicht und effizient". Saechsische Landesbibliothek- Staats- und Universitaetsbibliothek Dresden, 2015. http://nbn-resolving.de/urn:nbn:de:bsz:14-qucosa-171629.
Texto completo da fonteResumo:
Betondeckenplatten sind material- und energieintensive Biegetragwerke, wenn sie – wie derzeit üblich – ebenflächig und aus einer Betonsorte hergestellt werden. Während der Projektlaufzeit wurde untersucht, in welcher Höhe das Eigengewicht und der Verbrauch an natürlichen Ressourcen reduziert werden kann, indem verschiedene, leistungsfähige Betonsorten sowohl über die Plattenhöhe als auch entlang ihrer Tragrichtung
kraftflussgerecht angeordnet werden. Der Schwerpunkt der Forschung lag dabei auf der Entwicklung geeigneter Berechnungsmodelle, der Analyse maßgebender Versagensarten und der experimentellen Nachweisführung an einachsig gespannten, dreischichtigen klein- und großformatigen Deckenplatten.
18
Cheung, Fabienne. "Identity in play : Leiris, Perec, and Bénabou". Thesis, University of Manchester, 2018. https://www.research.manchester.ac.uk/portal/en/theses/identity-in-play-leiris-perec-and-benabou(63287300-a8d0-4de7-af45-42bc9cce6cb5).html.
Texto completo da fonteResumo:
This thesis concerns the autobiographical writing of Michel Leiris (1901-1980), Georges Perec (1936-1982), and Marcel Bénabou (1939-). The thesis interrogates the idea that idenitity is 'in play' for all three interrelated writers. Identity being 'in play' carries with it the suggestion from French of 'en jeu'. I will demonstrate the ways in which identity is not only 'in play', but 'at stake' for Leiris, Perec, and Bénabou.
19
Salonen, E. (Essi), e L. (Laura) Yli-Hukka. "Varhaiskasvatusta metsässä:ympäristö ja leikki sosiaalisia taitoja vahvistamassa". Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201902221240.
Texto completo da fonteResumo:
Tiivistelmä. Tässä kandidaatintutkielmassa tutkimme, miten luonto- ja metsäpäiväkotien toimintatavat tukevat 3–6-vuotiaiden lasten sosiaalisia taitoja. Luonto- ja metsäpäiväkodeissa luonto on sekä varhaiskasvatuksen toimintaympäristö että pedagoginen väline oppimisessa. Erilaisten tutkimusten kautta tutustuimme näiden päiväkotien käytäntöihin ja toimintatapoihin, kuten päiväjärjestyksiin, asenteisiin ja opettajan positioon suhteessa lapsiin. Taustateorioiden ja käsitteiden avulla tutkimme, miten luonto- ja metsäpäiväkotien ominaiset piirteet ja käytänteet tukevat lasten sosiaalisia taitoja.
Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassamme on kolme taustateoriaa: Bronfenbrennerin ekologinen teoria, kontekstuaalisen kasvun malli ja prosessuaalinen ja relationaalinen näkemys lasten ja ympäristön suhteesta. Näissä kaikissa teorioissa lapsi nähdään erottamattomana osana ympäristöä, mikä on keskeinen näkökulma tutkielmamme kannalta. Toteutimme tutkielman integroivana, kuvailevana kirjallisuuskatsauksena.
Tutkimustulokset jakautuivat kahteen teemaan: ympäristöön ja leikkiin. Sekä psykososiaalinen että fyysinen ympäristö tarjoumineen ovat sosiaalisten taitojen kannalta tärkeässä roolissa. Varhaiskasvatuskontekstissa syntyvää stressiä vähentää luonto itsessään, pienemmät ryhmäkoot ja vähäinen melu. Lapsiin kohdistuva luottamus antaa mahdollisuuksia sosiaalisten taitojen kehittämiseen vastuun ja vapauden kautta. Leikin osalta tuloksista nousivat esille kuvitteluleikki ja riskialtis leikki. Näissä leikeissä lapset saavat spontaaneja sosiaalisia kontakteja ja ovat toistensa kanssa aktiivisessa vuorovaikutuksessa.
20
Pietiläinen, V. (Veera), e E. (Elisa) Tölli. "Esikouluikäisten lasten käsityksiä leikistä ja leikkimisen vertaissuhteista". Master's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201903131312.
Texto completo da fonteResumo:
Tiivistelmä. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia lasten käsityksiä leikistä ja leikkimisen vertaissuhteista. Tutkimuksen tarkoitus on antaa kasvattajille lasten näkökulmasta tietoa, jota he voivat hyödyntää työssään. Tutkimuksessa käsitellään lasten käsityksiä, joten se luonteeltaan on laadullinen fenomenografinen tutkimus. Tutkimuksen viitekehyksessä tarkastellaan leikin käsitettä ja tutkitaan sen eri luokittelua ja kehitystä esikouluiässä sekä leikkivälinettä osana leikkiä. Lisäksi teoriaosuudessa käsitellään leikin vertaissuhteet, joihin liittyvät muun muassa sukupuoliroolit sekä vertaissuhteissa ilmenevät ongelmat, kuten kiusaaminen.
Tutkimusaineistona on Pauliina Mattisen vuonna 2012 haastattelemalla keräämä aineisto, joka on saatu käyttöön Aila-portaalin kautta. Mattinen haastatteli pirkanmaalaisessa päiväkodissa seitsemää esikouluikäistä lasta, joista kolme on tyttöä ja neljä poikaa (N=7). Tutkimuksessa käytetään analyysimenetelmänä sisällönanalyysiä.
Tutkimuksen tuloksissa ilmenee, että leikki on lasten käsitysten mukaan mielekästä toimintaa ja että leikkiin liittyy välineet sekä leikki-idea. Haastatteluissa nousee esiin myös lasten erilaiset leikit, kuten rooli- ja sääntöleikit. Leikkiminen on mahdollista sekä yksin että yhdessä ja esikouluikäiset leikkivät useimmiten samaa sukupuolta olevien kanssa. Tulosten mukaan tyttöjen ja poikien leikit eroavat toisistaan, riidat ovat osa leikkiä ja kiusaamista tapahtuu esikoulussa. Tutkimuksen tulokset ovat samankaltaisia aiemman tutkimuksen ja teorian kanssa.
Tutkimuksessa pyritään läpinäkyvyyteen analysointivaiheessa erityisesti, koska käytössä on valmis aineisto. Tutkimus on toteutettu eettisiä työskentelytapoja käyttäen parityönä, mikä osaltaan lisää luotettavuutta. Lisäksi tutkimuksessa huomioidaan myös lapsitutkimuksen näkökulma osana eettisyyttä ja luotettavuutta. Tutkimustulokset kertovat lasten näkökulmaa, mutta saatuja tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia lapsia. Jatkotutkimuksen aiheita ovat kiusaamisen ehkäisy, leikkikaverin valikoituminen, erilaiset leikkiympäristöt, aikuisen tuki leikissä ja sukupuolittuneet leikit.
21
Leicht, Christoph [Verfasser]. "Nicht-adiabatische Halbleitereinzelelektronenpumpe unter Magnetfeldeinfluss / Christoph Leicht". Hannover : Technische Informationsbibliothek und Universitätsbibliothek Hannover (TIB), 2014. http://d-nb.info/1049215141/34.
Texto completo da fonte
22
Freitas, Cibele Beirith Figueiredo. "O acervo de João Otávio Nogueira Leiria". Pontifícia Universidade Católica do Rio Grande do Sul, 2009. http://hdl.handle.net/10923/4195.
Texto completo da fonteResumo:
Made available in DSpace on 2013-08-07T19:02:21Z (GMT). No. of bitstreams: 1
000423919-Texto+Completo-0.pdf: 1771203 bytes, checksum: 4e38ecaf90241b271a4237744114dc8b (MD5)
Previous issue date: 2009This study intends to describe the material that composes the João Otávio Nogueira Leiria’s collection catalog, divided in four classes, which are: “Edition’s receipts”, “Publications in the press”, “Correspondence” and “Critical Fortune”, with the objective of drawing the profile of the man, writer and the journalist João Otávio Nogueira Leiria, rescuing the memory and spreading the knowledge about historical, social and cultural aspects of the Rio Grande do Sul’s State.
O presente estudo busca descrever o material que compõe o Acervo João Otávio Nogueira Leiria, dividido em quatro classes: “Comprovantes de edição”, “Publicações na imprensa”, “Correspondência” e “Fortuna crítica”, com o objetivo de traçar o perfil do homem, poeta e jornalista João Otávio Nogueira Leiria, resgatando a memória, socializando e difundindo o conhecimento sobre aspectos históricos, sociais e culturais do Estado do Rio Grande do Sul.
23
Määttä, P. (Pekka). "Leikki ja lasten muu toiminta päiväkotiympäristöjen suunnittelussa". Master's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201805311995.
Texto completo da fonteResumo:
Diplomityöni on tutkielma, jossa perehdyn lasten leikkiin ja muuhun toimintaan päiväkotiympäristöissä. Pyrin löytämään keinoja, kuinka päiväkotiympäristöjen suunnittelussa voitaisiin ottaa huomioon leikki ja lasten muu toiminta. Viitekehyksenä työssäni on erityisesti varhaiskasvatusta käsittelevä kasvatustieteen alan kirjallisuus, sekä Rakennustietosäätiön ohjekortiston ohjekortti. Paneudun myös lasten toiminnallisuutta käsittelevään arkkitehtuurin kirjallisuuteen. Käsittelen kasvatustieteen kirjallisuudesta esille nousevia teemoja kolmen esimerkkikohteen kautta, sekä esitän konseptiluonnoksissani lasten omaehtoista toimintaa tukevia ratkaisuja. Kirjallisuudessa painottuu ympäristön toiminnallisuus ja lasten toiminta. Lasten maailmankuva perustuu paljolti toiminnan kautta ympäristöön tutustumiseen. Voidaankin todeta, että ympäristön luominen on enemmän kuin pelkän fyysisen ympäristön luomista. Se on kulttuurin luomista. Koska toiminnallisuus on lasten kokemusmaailmassa ensisijainen vaikuttamisen väylä, olen jättänyt materiaalit ja tilojen visuaalisuuden työssäni vähemmälle huomiolle, jotta katse kiinnittyisi vahvemmin toiminnallisuuteen ja kokemuksellisuuteen. Suurin yksittäinen esiin nouseva teema on leikki ja leikin alalajina erityisesti pitkäkestoinen leikki. Etsin leikkiä edesauttavia ilmiöitä ja pyrin niiden pohjalta löytämään luonnosmaisissa konseptiesityksissäni ratkaisuja laadukkaan leikkiympäristön syntymiseksi. Työssäni esitän ratkaisuja myös pitkäkestoisen leikin turvaamiseksi ja leikkimaailman säilyttämiseksi katkojen ajaksi. Terminä paljon esillä on ’tarjouma’, joka tarkoittaa ympäristön tarjoamia virikkeitä lasten leikille ja muulle toiminnalle. Teemana esille nousee myös minuutta tukeva ympäristö, joka edellyttää usein ympäristöltä persoonallisuutta. Kuten nuoren omassa huoneessa tila tehdään oman näköiseksi julisteiden avulla, tulisi vastaavan tapainen toiminta mahdollistaa myös pienille lapsille heidän päivähoitoympäristöissään. Perinteisesti tämä on mahdollistettu esimerkiksi valokuvilla lasten omien paikkojen, kuten päiväunivuoteiden yhteydessä. Havaintojeni mukaan personoinnin voisi mahdollistaa jo rakennuksen suunnitteluvaiheessa ja kytkeä sen näin aidosti osaksi ympäristöä. Lasten oma toiminta voidaan näin nähdä ympäristölle mahdollisuutena, ei uhkana. Muita tärkeitä esille nousseita teemoja ovat ympäristön moniaistillisuus, tilojen jäsentelyn vaikutus lasten toimintaan, ympäristön vaikutus päiväkodin hierarkiaan, sekä lasten näkökulma. Teemojen pohjalta olen suunnitellut konseptitasoisia luonnoksia, joissa esittelen ideoita leikkiä ja lasten muuta toimintaa tukevan päiväkotiympäristön aikaansaamiseksi. Konsepteissa painottuvat lasten toiminta ja päiväkodin tapahtumat. Esitän mahdollisuuksia liikkuvien leikkien lisäksi myös rauhoittumista ja lepoa tukevien ratkaisujen löytämiseksiIn my Master’s Thesis my focus is on children’s play and other activities in daycare centre environments. My aim is to find out means of design how to better take into account children’s activities at daycare centre environments. The literary framework for my Thesis lies on studies concerning theory about early childhood education. Also, The Rules and Information File concerning Daycare environments of Finnish Building Information Group’s (RT) targeted for designers is one of my main sources. In addition, I will focus on architectural literature about children’s activity in environments. The themes pointed out in educational literature I will discuss through three architectural case studies. Further, I will present my design concepts demonstrating solutions supporting children’s spontaneous activities. In the literature, environments’ functionality and childrens activities are widely emphasized. Child’s worldview is mainly based on exploring the environment through actions. Therefore, creating the environment is more than just creating the physical environment, but it is about creating culture. Since, the emphasis in my Thesis is on actions and activities in children’s environments, I have left material studies and the overall spatial visuality to a smaller role. Hence, my aim is to focus on functionality and experiential aspects. The biggest single theme in my Thesis is childrens play, especially long lasting play. My aim is to find phenomena to foster play and further, to find design solutions for high quality children’s play environments through conceptual design proposals. Affordance is often referred concept, meaning cues inspiring the play and other children’s action offered by the environment. As a theme there also child’s selfdom supporting environment is emphasized, meaning that environment has to be personal or be personalized in some way. Similarly, youngsters have posters in their room, should also the little children be able to personalize their environments. Usually in Finland personalization has been made possible by placing pictures of children or their family nearby their own places like beds. According to my findings, personalization could be taken into consideration already in the architectural design phase and thereby, it could be genuine feature of the whole environment. Hence, children’s action would be seen as an opportunity, not a threat. Other important themes in my Diploma Thesis are ’using all the senses’, ’the impact of space orientation on childrens activity’, ’the impacts of the environment on the daycare centre’s hierarchy’ and ’children’s view’. Based on the aforementioned themes I have designed conceptual sketches to support play and other children’s activities in daycare centre environments. The focus is on design concepts for children’s actions and other activities in the daycare centre environments. In addition to design solutions for children’s independent moving plays, I will also offer proposals for design concepts concerning rest and relax
24
Frenzel, Michael, e Manfred Curbach. "Deckentragwerke aus geschichteten Betonen – leicht und effizient". Technische Universität Dresden, 2014. https://tud.qucosa.de/id/qucosa%3A28784.
Texto completo da fonteResumo:
Betondeckenplatten sind material- und energieintensive Biegetragwerke, wenn sie – wie derzeit üblich – ebenflächig und aus einer Betonsorte hergestellt werden. Während der Projektlaufzeit wurde untersucht, in welcher Höhe das Eigengewicht und der Verbrauch an natürlichen Ressourcen reduziert werden kann, indem verschiedene, leistungsfähige Betonsorten sowohl über die Plattenhöhe als auch entlang ihrer Tragrichtung
kraftflussgerecht angeordnet werden. Der Schwerpunkt der Forschung lag dabei auf der Entwicklung geeigneter Berechnungsmodelle, der Analyse maßgebender Versagensarten und der experimentellen Nachweisführung an einachsig gespannten, dreischichtigen klein- und großformatigen Deckenplatten.
25
V, Gesamtverband der Deutschen Versicherungswirtschaft e. "Leicht-Lkw-Kombinationen im Unfallgeschehen: Unfallforschung kompakt". Gesamtverband der Deutschen Versicherungswirtschaft e. V, 2017. https://publish.fid-move.qucosa.de/id/qucosa%3A74578.
Texto completo da fonteResumo:
Während der Großteil des Güterfernkehrs auf der Straße mit 40-Tonnen-Sattelzügen oder -Gliederzügen (Lkw mit Anhänger) abgewickelt wird, werden für ein besonderes Segment des Transports auch wesentlich leichtere Lkw eingesetzt. Wo es darum geht, Materialien und Produkte mit geringer Dichte zu befördern, beispielsweise Schaumplatten für die Bauwirtschaft und Dämmstoffe für die Automobilindustrie, aber auch leere Getränkedosen und Kunststoffrohre, wird zwar viel Transportvolumen, aber wenig Nutzlast benötigt. In diese Nische stießen vor einigen Jahren sogenannte Volumenzüge oder Leicht-Lkw-Kombinationen. Sie zeichnen sich in der Regel durch ein leichtes Fahrgestell aus, wie es sonst eher für Verteiler-Lkw zum Einsatz kommt, gepaart mit einem Starrdeichselanhänger. Zur Erreichung maximalen Transportvolumens wird mit den Planenaufbauten in Leichtbauweise die zulässige Gesamtzuglänge von 18,75 Metern und Höhe von 4 Metern meist voll ausgeschöpft (Abb. 1). Bis Oktober 2015 waren diese Gliederzüge auch von der Maut für Lkw auf deutschen Fernstraßen ausgenommen, wenn die zulässige Gesamtmasse des Zugfahrzeugs unter 7,5 Tonnen und die des gesamten Zuges unter 12 Tonnen blieb. Unbeladen bringen der Lkw etwa 5,0 Tonnen und der Anhänger nur etwa 2,2 Tonnen auf die Waage. Darüber hinaus eröffnet sich die Möglichkeit, die Fahrzeuge von Inhabern der alten Führerscheinklasse 3 lenken zu lassen. Zusammen mit vergleichsweise niedrigen Anschaffungs- und Betriebskosten ergeben sich so Kostenvorteile, aufgrund derer einige Betreiber diese umgangssprachlich auch als „Mautkiller“ oder „Jumbozüge“ bezeichneten Fahrzeuge in größerer Zahl einsetzen. In den Blickpunkt der Unfallforschung gerieten Leicht- Lkw-Kombinationen, als in Medienberichten verstärkt von Fahrzeugen berichtet wurde, die bei starkem Wind umstürzten. Wenngleich diese Unfälle in den meisten Fällen glimpflich ausgingen, weil sich die Fahrer nicht schwer verletzten und keine anderen Verkehrsteilnehmer zu Schaden kamen, führten sie doch oft zu erheblichen Verkehrsbehinderungen, wenn die umgekippten Gespanne die Fahrbahn blockierten. Das Forschungsprojekt „Unfallgeschehen mit Leicht-Lkw-Kombinationen“ der Unfallforschung der Versicherer mit ihrem Auftragnehmer hatte daher zum Ziel, Unfälle mit Beteiligung dieser Fahrzeuge zu quantifizieren und zu charakterisieren sowie gegebenenfalls Vorschläge für Maßnahmen zur Reduzierung der Unfallhäufigkeit zu erarbeiten [1].
26
Saillier, Didier. "Michel Leiris en ses revues (1924-1990)". Paris, EHESS, 2003. http://www.theses.fr/2003EHESA146.
Texto completo da fonteResumo:
Très présent dans les milieux intellectuels français du XXe siècle, Michel Leiris (1901-1990) a publié abondamment dans les revues qui se veulent la vitrine des avant-gardes et autres mouvements littéraires et artistiques. Son œuvre autobiographique et son travail ethnologique ont occulté cet aspect là qui n'a jamais été étudié de façon systématique. Cette thèse tente de mêler plusieurs disciplines à la fois, telles que l'histoire des idées, l'histoire littéraire et artistique, l'histoire de l'anthropologie, la sociologie et la psychanalyse. La première partie analyse l'itinéraire de l'écrivain-ethnologue en empruntant des notions de la sociologie de Pierre Bourdieu pour saisir comment à partir de déterminismes tant familiaux que de classe sociale, Leiris est parvenu à se détacher du cercle restreint de son origine, pour rejoindre le monde des artistes qui, en retour, l'a entraîné dans une logique propre au champ littéraire. La seconde partie observe chronologiquement, les passages de Leiris au sein des revues et met en valeur ses apports et son originalité dans le concert des voix que représente le travail revuiste. Ces revues ont pour nom : La Révolution surréaliste, Documents, Les Cahiers du Sud, Minotaure, La critique sociale, La Nouvelle revue française, La Bête noire, Les lettres françaises, Les Temps modernes, Présence africaine, Critique, GradhivaBeing present in the French intellectual milieux troughout the XX century, Michel Leiris (1901-1990) published a lot in the journals wich aimed to become show-cases of the activities of various literary and artistic movements, of avant-garde in the first place. The autobiographic writings and ethnological work of Michel Leiris have concealed this aspect of his creative activities, and it has not yet been studied systematically. The thesis borrows the approaches from different disciplines - the history of ideas, literary and art history, history of anthropology, sociology and psychoanalysis. The first part analyses the life-path of the writer-ethnologist. The conceptions of Pierre Bourdieu's theory are used to highlight how the logic and constraints of literary field acted in the life of Leiris who had avoided the path predetermined by his family and social class to join the artistic circles. The second part follows chronologically the passages of Leiris in the world of journals and shows the originality of his voice and of his contribution to the following journals : La Révolution surréaliste, Documents, Les Cahiers du Sud, Minotaure, La critique sociale, La Nouvelle revue française, La Bête noire, Les lettres françaises, Les Temps modernes, Présence africaine, Critique, Gradhiva
27
Hiltunen, S. (Salla). "Ensimmäisen luokan oppilaiden käsitykset leikistä heidän kertomissaan saduissa". Master's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201805101721.
Texto completo da fonteResumo:
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia käsityksiä ensimmäisen luokan oppilailla oli leikistä. Tutkimukselle asetettiin kolme tutkimuskysymystä. Tutkielmassa tutkittiin, millaisia käsityksiä ensimmäisen luokan oppilailla oli sosiaalisen vuorovaikutuksen ja leikin yhteydestä sekä vapaaehtoisuuden ja mielikuvituksen yhteydestä leikkiin. Lisäksi tutkittiin, millaisia käsityksiä lapsilla oli emotionaalisuuden ja leikin yhteydestä.
Pro gradu -tutkielma laadullisena tutkimuksena sijoittui osaksi lapsuudentutkimusta ja siinä tuli esille lapsinäkökulma. Lapset nähtiin tutkimuksessa aktiivisina oman elämänsä toimijoina ja rakentajina, jolloin korostettiin sitä, että lasten elämästä ja käsityksistä on tärkeä saada tietoa heiltä itseltään. Leikki on yleismaailmallinen ilmiö ja läsnä lasten joka päiväisessä elämässään, joten oli tärkeää antaa lasten kertoa omista leikkiin liittyvistä käsityksistään. Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä käytettiin sadutusta. Aineistonkeruu toteutettiin helmikuussa 2018 saduttamalla 14 ensimmäisen luokan oppilasta heidän koulupäiviensä aikana. Lapset saivat halutessaan myös piirtää omaan satuun liittyvän kuvan. Kuvia ei analysoitu tutkimuksessa, vaan niitä käytettiin tutkielman kuvituksessa.
Kerronnallista aineistoa lähestyttiin fenomenografisella tutkimusotteella ja analysointimenetelmällä. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi kohdistui niihin merkityksiin, joita lapset antoivat tutkittavasta ilmiöstä, leikistä. Lasten antamista merkityssisällöistä muodostettiin alatason kategorioita, joita yhdisteltiin kuvauskategorioiksi. Kuvauskategorioiksi muodostuivat sosiaalinen vuorovaikutus leikissä, vapaaehtoisuus ja mielikuvitus leikissä sekä leikki ja emotionaalisuus.
Tutkimustulosten perusteella sosiaalinen vuorovaikutus oli tärkeää leikissä. Saduissa ilmeni käsityksiä sekä yhdessä että erikseen leikkimisestä. Leikkikaverit olivat lapsille tärkeitä. Lapset yhdistivät leikkiin vapaaehtoisuuden ja mielikuvituksen. Lasten käsitysten mukaan vapaaehtoisuus ja mielikuvitus leikissä näyttäytyivät erilaisissa leikeissä, leikkivälineiden käytössä ja käyttämättömyydessä, erilaisissa leikkipaikoissa sekä leikin rakentumisessa. Lapset yhdistivät leikkiin tunteita. Lasten käsitysten mukaan leikissä voi sekä kokea että käsitellä erilaisia tunteita.
Tutkimuksen perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että lapsilla on useita erilaisia käsityksiä leikistä. Leikki on lapsille tärkeä osa elämää. Lapsilla on erilaisia käsityksiä sosiaalisen vuorovaikutuksen, vapaaehtoisuuden, mielikuvituksen ja erilaisten tunteiden yhteydestä leikin ilmiöön. Sadutusaineiston perusteella ei voida kuitenkaan tehdä kovin pitkälle meneviä tai yleistettäviä tulkintoja, vaan tämän tutkielman tulokset tarjoavat pikemminkin ikkunan sadun kertoneiden lasten maailmaan ja heidän tietoonsa.
28
Berissi, Marianne. "Littérature sans mémoire : lectures d'enfance de Michel Leiris". Aix-Marseille 1, 2007. http://www.theses.fr/2007AIX10080.
Texto completo da fonteResumo:
Il s'agit d'interroger le motif des lectures d'enfance dans l'oeuvre autobiographique de Michel Leiris à travers ce qu'il en dit et ce qu'en disent ses textes, de mettre au jour le travail d'une "intertextualité archaïque" et de voir quelles sont les modalités de remémoration des textes lus. La bibliothèque virtuelle de l'auteur qui comprend des textes littéraires aussi bien que des illustrés et des manuels a présidé à la construction des fantasmes et des mythes personnels, à l'assimilation de modes d'intellection et de structures qui se révèleront fécondants dans l'entreprise autobiographique. L'exploration de ce corpus montre que la diversité et les différences de statut de ces lectures n'ont aucune incidence sur l'exactitude du souvenir ni sur la place qui leur est leur accordée. Leiris rêve d'une "littérature sans mémoire" qui participerait de la modernité par la remise en cause des canons officiels.
29
Greiff, Martin Sebastian. "Notwendigkeit und Möglichkeiten einer Entkriminalisierung leicht fahrlässigen ärztlichen Handelns". Hamburg Kovač, 2005. http://www.verlagdrkovac.de/3-8300-1989-0.htm.
Texto completo da fonte
30
Hand, S. "Representation and response in the works of Michel Leiris". Thesis, University of Oxford, 1985. http://ethos.bl.uk/OrderDetails.do?uin=uk.bl.ethos.371656.
Texto completo da fonte
31
Schubert, Eugen [Verfasser]. "Klassifikation leicht verwundbarer Verkehrsteilnehmer mit hochauflösendem Automobilradar / Eugen Schubert". Ulm : Universität Ulm, 2018. http://d-nb.info/1178527875/34.
Texto completo da fonte
32
Talpin, Camille. "Michel Leiris et l'art de son temps (1922-1990)". Thesis, Bourgogne Franche-Comté, 2018. http://www.theses.fr/2018UBFCH029.
Texto completo da fonteResumo:
Poète proche du surréalisme, écrivain autobiographe et ethnologue africaniste, Michel Leiris (1901-1990) fut aussi l'ami des plus grands artistes du XXe siècle - André Masson, Joan Miró, Alberto Giacometti, Pablo Picasso, Wifredo Lam ou bien Francis Bacon. Les rapports amicaux, affinitaires et électifs entre l'écrivain et les peintres et sculpteurs ont épousé des formes diverses et ont suscité, chez le premier, l'écriture de nombreux commentaires sur l'œuvre des seconds. Dévoilant des exercices d'écriture divers - le poème, l'article de revue, la préface ou l'essai -, les écrits sur l'art expriment une singularité commune, incarnée par la profonde subjectivité à partir de laquelle Leiris témoigna de sa vision sur l'œuvre de ses amis artistes. Il s'agit donc, dans cette thèse, d'interroger la sensibilité artistique singulière du poète dans le cadre de l'histoire de l'art. Moins spécialiste de l'art qu'amateur d'art, au sens strict du terme - celui qui aime -, Michel Leiris a fait de son écriture, un lieu d'expérimentation et de quêtes à l'égard de la création artistique de son temps. En retraçant les circonstances des rencontres avec les artistes, puis, en étudiant les amitiés entretenues avec ces derniers, il pourra être démontré en quoi Leiris incarne une personnalité singulière et emblématique, dans le champ spécifique de l'histoire de l'art. Son écriture sera, en outre, reliée aux expériences toujours plus nouvelles, auxquelles l'écrivain participa durant tout le XXe siècle - le surréalisme, l'ethnographie ou l'engagement politique. L'expression de sa sensibilité pourra ainsi être replacée au centre des débats épistémologiques de l'histoire de l'art et des sciences humaines et sociales. Il s'agira, en effet, de questionner les quêtes de " présence ", de réalisme, de modernité, de beauté, de sacré ou la figure de l'altérité dans l'art, au prisme des problématiques inhérentes à la discipline de l'histoire de l'art, tout en considérant le rapport sensible et subjectif de Leiris aux œuvresA poet close to surrealism, an autobiographer and an Africanist ethnologist, Michel Leiris (1901-1990) was also the friend of the greatest artists of the twentieth century - André Masson, Joan Miró, Alberto Giacometti, Pablo Picasso, Wifredo Lam or Francis Bacon. The relationships between the writer and painters or sculptors gave rise with the former to the writing of numerous commentaries on the work of the latter. Revealing different writing exercises - poem, review article, preface or essay -, the writings on art express a common singularity of the poet within the scope of art history. Less an expert in art than a lover of art, Michel Leiris has made his writing a place of experimentation and quests towards the artistic creation of his time. By relating the circumstances of the meetings with the artists, then, by studying the friendships maintained with the latter, it can be demonstrated how Leiris embodies a singular and emblematic personality in the specific field of art history. Moreover, his writing will be linked to the ever renewed experiments in which the writer participated throughout the twentieth century - surrealism, ethnography or political commitment. Thus, the expression of his sensitivity can be placed at the centre of the epistemological debates of art history and the Humanities and Social Sciences. Actually, it will be a matter of questioning the quests of "presence", realism, modernity, beauty, sacred and the figure of the otherness in art, through issues inherent in the discipline of art history, while considering Leiris's sensitive and subjective link with the works of art
33
Freitas, Cibele Beirith Figueiredo. "O acervo de Jo?o Ot?vio Nogueira Leiria". Pontif?cia Universidade Cat?lica do Rio Grande do Sul, 2010. http://tede2.pucrs.br/tede2/handle/tede/1963.
Texto completo da fonteResumo:
Made available in DSpace on 2015-04-14T13:38:15Z (GMT). No. of bitstreams: 1
423919.pdf: 1771203 bytes, checksum: 4e38ecaf90241b271a4237744114dc8b (MD5)
Previous issue date: 2010-01-15O presente estudo busca descrever o material que comp?e o Acervo Jo?o Ot?vio Nogueira Leiria, dividido em quatro classes: Comprovantes de edi??o, Publica??es na imprensa, Correspond?ncia e Fortuna cr?tica, com o objetivo de tra?ar o perfil do homem, poeta e jornalista Jo?o Ot?vio Nogueira Leiria, resgatando a mem?ria, socializando e difundindo o conhecimento sobre aspectos hist?ricos, sociais e culturais do Estado do Rio Grande do Sul.
34
Braga, Marta Cristina Mendes. "Arte e poder na obra de Mário-Henrique Leiria". Master's thesis, Faculdade de Ciências Sociais e Humanas, Universidade Nova de Lisboa, 2012. http://hdl.handle.net/10362/9126.
Texto completo da fonteResumo:
Dissertação apresentada para cumprimento dos requisitos necessários à obtenção do grau de Mestre em Estudos PortuguesesA presente tese insere-se no âmbito dos Estudos Portugueses e visa abordar as relações de arte e de poder na obra de Mário-Henrique Leiria, centralizando-se nos dois volumes de contos intitulados Contos do Gin Tonic e Novos Contos do Gin, publicados em 1973. Face à ausência de estudos significativos sobre este autor, justifica-se o interesse deste trabalho, não só por dar a conhecer parte do seu pensamento teórico, que se mantém inédito até aos dias de hoje, mas principalmente porque permite entender as dificuldades que Mário-Henrique Leiria sentiu, enquanto artista plástico e escritor, durante o período do Estado Novo. Apresenta-se uma breve incursão ao percurso artístico-biográfico do autor de forma a compreender a importância da arte na sua vida, seguida de uma sucinta contextualização artística, política e social que revelará muitas das condicionantes que determinaram a sua trajectória individual. Desvelam-se algumas das críticas tecidas na obra leiriana, em especial ao establishment da arte, através da demonstração de elementos textuais que indiciam as distintas estruturas de poder a que a arte esteve exposta, e de que forma as relações entre estas e aquelas evoluíram desde o período surrealista do autor (1949 – 1951) até ao momento da publicação das suas obras, na década de 70. A análise de uma narrativa extraída de Contos do Gin Tonic, fundamentada com o apoio dos textos críticos inéditos do autor, originou a discussão em torno de diversos temas directamente ligados à arte, como o meio artístico, o artista, o objecto artístico, a recepção artística e a crítica de arte. A arte e a literatura, enquanto meios de expressão de inconformismo e instrumentos de subversão, são armas de luta preferenciais de Mário-Henrique. A literatura, em particular, é passível de ser aqui observada sob a perspectiva dos seus recursos estilísticos - a ironia, a paródia, a simples comicidade e o humor negro -, que comportam um triplo aspecto funcional: como diferentes estratégias discursivas para expressar uma perspectiva da vivência de uma determinada contingência política e social; como meio de sublevação que se faz essencialmente pela palavra; e, por fim, como via de acesso a um espaço único de liberdade, que é, afinal, o da criação artística.
35
Karvonen, T. (Tuomo). "Miten leikki näkyy digitaalisessa pelissä:kontekstina MinecraftEDU-kerho suomalaisessa peruskoulussa". Master's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201612023180.
Texto completo da fonteResumo:
Leikki on ollut olemassa jo ennen ihmisiä, sillä eläimetkin leikkivät keskenään. Leikin sitominen kulttuuriin, kuten urheiluun, tekee leikistä pelaamista. Digitaaliset pelit ovat tulleet osaksi yhteiskuntaa ja muodostavat nykyään suuren osan viihteestä. Alan ollessa suuri, se väistämättä vaikuttaa lapsiin ja nuoriin sekä heidän elämäänsä. Digitaalisia pelejä on monenlaisia ja useissa peleissä ei ole varsinaista päämäärää tai loppua. Digitaalisia pelejä ei ole myöskään pakko pelata annettujen tavoitteiden mukaisesti eli pelillä voi siis leikkiä. Sellaiset pelit ovat kuin digitaalisia leluja eli puhutaan digitaalisesta leikistä. Leikki on tullut digitaaliseen aikaan, onko siis uusi leikkimuoto syntynyt.
Tämä tutkimus on tapaustutkimus, jonka tavoitteena on tutkia digitaalisessa pelissä tapahtuvaa leikkiä ja kontekstina on MinecraftEDU pelin ympärille rakennettu kerho, joka järjestettiin viikoittain kahdeksan viikon aikana. Kerhossa oli 16 iältään 10–12-vuotiasta osallistujaa. Aineisto tähän tutkimukseen kerättiin videoimalla ja havainnoimalla niin, että pelin sisäisiä sekä kerhotilan tapahtumia tarkasteltiin kokonaisuutena. Tavoitteen lisäksi etsin vastausta kysymyksiin: 1) kuinka perinteinen leikki näkyi pelissä, 2) kuinka uppoutuminen digitaalisiin peleihin ilmeni MinecraftEDU-kerhossa sekä 3) onko perinteisessä ja digitaalisessa leikissä eroja.
Tulokset osoittivat, että kerhon osallistujat leikkivät digitaalisesti pelin välityksellä perinteisiä leikkejä kuten hippaa, taistelua ja roolileikkiä tai esittävää leikkiä. Osallistujat osoittivat syvää uppoutumista peliin mm. ilon ja ärtymyksen muodossa. Leikin ja pelin käsitteet eivät ole täysin yhtenäisiä varsinkaan digitaalisten pelien suhteen. Johtopäätöksissä tulen siihen, että puhekielellisesti pelejä ”pelataan”, mutta tapahtuvaa ilmiötä leikin käsite kuvaa paremmin. Digitaalisissa peleissä tapahtuva leikki eli digitaalinen leikki viittaa pelillä leikkimiseen, jolloin tapahtuma ei ole pelaamista vaan leikkimistä.
36
Tähtinen, L. (Liisa). "6–8-vuotiaiden lasten käsityksiä ilmiöstä leikki kotikontekstissa:fenomenografinen tutkimus". Master's thesis, University of Oulu, 2013. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201312051990.
Texto completo da fonteResumo:
Tutkimuksessa selvitettiin 6–8-vuotiaiden lasten käsityksiä ilmiöstä leikki kotikontekstissa. Tarkoituksena oli tutkia kohderyhmän käsityksiä leikistä, leikkivälineistä ja niiden merkityksestä sekä saada tietoa tämän ikäryhmän leikkivälinevalinnoista. Keskeinen näkökulma oli lapsitutkimus. Se ohjasi pääosin kaikkia tutkimuskäytänteitä ja sen toteutusta. Tavoitteena oli saada tietoa suoraan lapsilta ja arvostaa heidän käsityksiä osana tutkimuskulttuuria ja yhteiskuntaa. Kohderyhmän ikä valikoitui henkilökohtaisesta ja ammatillisesta kiinnostuksesta esi- ja alkuopetusikäisten toimintaa kohtaan. Osaksi myös halusta levittää tietoa leikin merkityksestä, jota voin hyödyntää tulevassa opettajan ammatissani. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä lelujen maahantuoja- ja markkinointiyritys Amo Oy:n kanssa.
Tutkimukseen osallistui kymmenen perhettä, joista informantteja oli yhteensä 13 lasta. Aineisto koostui lapsihaastatteluista. Se kerättiin kahdessa osassa jokaisen lapsen kotona helmikuussa 2013. Ensimmäisessä haastatteluosuudessa kerättiin tietoa lasten leluvalintoihin liittyen. Haastattelussa lapset saivat valita kahdeksan omavalintaista lelua tutkimukseen tehdystä epävirallisesta lelukatalogista. Se oli koostettu Amo Oy:n joulukuun 2011 ja vuoden 2012 aarrekirjoista. Amo Oy lahjoitti lelut jokaiselle tutkimukseen osallistuvalle lapselle. Toisessa haastatteluosuudessa kerättiin tietoa yleisesti kaikkiin tutkimusongelmiin liittyen.
Tutkimusaineisto analysoitiin Ference Martonin 1981 esittelemän fenomenografisen tutkimusmenetelmän mukaisesti. Fenomenografian tarkoituksena on kuvata maailma juuri sellaisena kuin joukko ihmisiä sen käsittää ja ymmärtää. Menetelmä sopi tutkimukseen, koska tarkoituksena oli saada tietoa lasten käsityksistä ilmiöstä leikki kotikontekstissa. Menetelmän tarkemmat tiedot kirjoitettiin suomenkielisten tutkijoiden tekstien pohjalta. Analyysimetodia ohjasi erityisesti Anneli Niikon 2003 kirjoittama teos ”Fenomenografia kasvatustieteellisessä tutkimuksessa.” Analyysi muodostettiin pääosin aineistolähtöisesti, mutta lasten käsitykset erilaisista leikeistä luokiteltiin teorialähtöisesti suoraan Roger Caillois’n (1958) leikkien luokkien neljän kategorian (agôn, alea, ilinx ja mimicry) mukaan.
Tutkimustulokset todistavat leikin ja leikkivälineiden suuren merkityksen lapsen elämässä kotikontekstissa. Lapsille leikki on tekemistä ja ilman sitä, he eivät tietäisi, mitä tehdä. Leikkivälineet ovat usein ainoa asia, mikä on lapsen omaa. Lapsia kiinnostavia leikkivälineitä on paljon, mutta mielenkiintoisia ovat erityisesti sellaiset, joissa lapsi voi tuottaa tai tehdä itse jotain. Lelut tuovat turvaa ja rikastuttavat leikkejä, mutta leikkiä voi myös ilman leikkivälineitä. On selvää, että lapset tarvitsevat ja haluavat leikkiä, leikkivälineillä tai ilman.
Tutkimus puhuu lasten omien käsitysten puolesta osana tutkimusyhteisöä. Se auttaa kasvattajia ja aikuisia ymmärtämään lasten leikkitoimintaa, sen vaikutuksia ja merkitystä osana lasten elämää.
37
Nikula, A. (Aleksi). "Leikki ja peli Hannu Rajaniemen Jean le Flambeur -trilogiassa". Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201711303222.
Texto completo da fonteResumo:
Tutkimuksessani analysoin pelin ja leikin tematiikkaa Hannu Rajaniemen Jean le Flambeur -trilogiassa, joka koostuu teoksista The Quantum Thief (2010), The Fractal Prince (2012) ja The Causal Angel (2014). Primaarilähteitäni ovat trilogian englanninkieliset alkuperäisteokset, mutta viittaan myös teosten suomennoksiin. Keskeinen tutkimuskysymykseni on: Miten peli toimii Hannu Rajaniemen tekstissä? Tutkimukseni tarkoitus on selvittää, mitä peli tarkoittaa Jean le Flambeur -sarjassa ja miten pelin teema näkyy teosten tekstissä, henkilöhahmoissa ja maailmassa. Tutkimukseni kirjallisuusanalyysin teoreettinen viitekehys perustuu leikin ja pelin käsitteille. Ensisijaiset teoreettiset lähteeni ovat Johan Huizingan teoksen Leikkivä ihminen, yritys kulttuurin leikkiaineksen määrittelemiseksi (1984) leikkiteoria ja Roger Caillois’n siihen tekemät määritelmät teoksessa Man, play and games (2001). Määrittelen peli-käsitteen leikin alalajiksi käyttämällä ensisijaisesti Katie Salenin ja Eric Zimmermanin teoksen Rules of play: game design fundamentals (2004) määritelmää, mutta laajennan pelien sosiaalisen ulottuvuuden käsittelyä Jane McGonigalin teoksen Reality is broken, why games make us better and how they can change the world (2011) ja muiden tutkijoiden avulla. Lisäksi esittelen aineistossa toistuvat käsitteet peliteoria ja pelillistäminen sekä pelin alalajit roolipelin ja videopelin esimerkkeinä tutkimukseeni liittyvistä peleistä. Tutkimukseni osoittaa, että peliä ja pelillistä kieltä käytetään sarjassa aktiivisesti sekä henkilöhahmojen dialogissa ja toiminnassa että yleisesti tekstissä ja kerronnassa. Teosten henkilöhahmot rinnastavat sarjan tapahtumia peleihin ja käyttävät uhkapelitermistöä tapahtumiin viitatessaan. Matemaattinen peliteoria on keskeinen osa sarjan tematiikkaa, ja henkilöhahmot, kuten Jean le Flambeur ja Kuningaspettäjä, käsittelevät teosten tapahtumia pelitilanteina, jotka he ratkaisevat peliteoreettisia käyttäytymismalleja käyttämällä. Lisäksi sarjassa viitataan usein peliteoreettisiin ongelmiin, kuten Vangin dilemmaan. Näin teosten henkilöhahmot rinnastetaan sarjassa käytävän valtapelin pelaajiksi. Tekstitasolla teosten leikillisyys näkyy esimerkiksi etsivätarinoiden ja satujen muodon jäljittelyssä ja kerronnan fokalisaation muutoksissa. Sarjassa keskeinen zoku-yhteiskunta on inspiroitunut Huizingan leikistä, mikä ilmenee suorina viittauksina Huizingaan, Caillois’iin ja McGonigaliin. Zokut myös soveltavat leikin ja pelin ominaisuuksia yhteiskuntamallissaan, joka hyödyntää fyysisesti toimintaa rajoittavia taikapiirejä ja pelimäisiä kokemustasoja. Esitän, että sarjassa esitettyjä näkemyksiä peleistä ja pelillisyydestä voidaan verrata myös omaan yhteiskuntaamme.
38
Sermet, Joëlle de. "Michel Leiris poète surréaliste : de la lyre au miroir". Paris 7, 1994. http://www.theses.fr/1994PA070022.
Texto completo da fonteResumo:
Michel Leiris, membre du groupe surréaliste de 1924 a 1929, est essentiellement connu pour son autobiographie. Pourtant il se disait avant tout poète : la poésie constitue l'horizon de l'ensemble de ses écrits. Le but de cette thèse est d'éclairer l'origine d'une œuvre placée sous le signe de la poésie, a travers une étude des textes surréalistes de Michel Leiris, jusqu'ici négligés par la critique. Chacune des trois parties s'articule autour de l'une des poétiques expérimentées par l'auteur, depuis ses premiers essais lyriques jusqu'a la mise en chantier de son autobiographie, au début des années trente. La première partie s'attache aux tentatives de dépersonnalisation semi-automatique esquissées dans Simulacre, Glossaire : J'y serre mes gloses et Le forçat vertigineux, pour mettre en évidence, au-delà de la voix blanche qui s'y manifeste, et de l'initiative laissée aux mots, la définition d'un lyrisme de nature paradoxale. A l'inverse, les récits oniriques : "le pays de mes rêves", le point cardinal et Aurora, forment un triptyque ou la relation des rêves est prétexte a une quête introspective et fantasmatique des sources de l'inspiration. L'énonciation poétique brouille les limites génériques et subvertit des cadres narratifs instables. La troisième voie, perceptible dans Grandes fuite de neige, Failles et La néréide de la mer rouge, est celle d'une effusion verbale cathartique qui se confie aux pouvoirs de la métaphore. Ce brassage éclectique de references personnellesMichel Leiris, a member of the surrealist group from 1924 to 1929, is generally known for his autobiography, however, he considered himself above all a poet : poetry is at the basis of his entire body of work. The aim of this thesis is to shed light on the origins of a poetically oriented oeuvre, by means of a study of Michel Leiris's surrealist texts works which have been neglected by critics. Each of the three parts focuses on one of the poetics that Leiris experimented with, from his early lyrical essays up to the foundations for his autobiographical project in the beginning of the thirties. The first section deals with his attempts at semiautomatic depersonalisation as sketched in Simulacre, Glossaire : J'y serre mes gloses and Le forcat vertigineux. The thesis underlines the definition of a paradoxical lyricism one finds there behind the neutral voice characteristic of these texts which leave the initiative to the words themselves. On the other hand, three oneiric narrations, "le pays de mes reves", Le point cardinal and Aurora, form a triptych where the relating of dreams is a pretext for an introspective and fantasizing quest for the sources of inspiration. Poetic enunciation blurs generic limits and subverts unstable narrative frames. The third path, perceptible in Grande fuite de neige, failles and la Nereide
39
Séguin, Claire. "Identité et arts plastiques dans l'oeuvre de Michel Leiris". Paris 7, 1995. http://www.theses.fr/1995PA070093.
Texto completo da fonteResumo:
Notre these propose au lecteur de suivre le parcours de miche leiris, ecrivain qui s'est forme aupres de peintres et a toute sa vie entretenu avec eux des rapports etroits d'amities. Notre etude cherche a montrer, a travers l'analyse de leurs experiences partagees, le role joue par la peinture, et de facon plus generale par les arts plastiques, dans la constitution d'une identite litteraire chez michel leiris. Une premiere partie, qui s'attache a l'identification de motifs picturaux dans son oeuvre autobiographique, et notamment dans l'age d'homme, analyse la facon dont il introduit l'image dans la trame narrative de ses textes. Elle revele l'existence d'un processus de la memoire associe a l'image depuis l'enfance, puis entreprend de cerner la lente elaboration d'une culture picturale personnelle de l'auteur. Notre attention se reporte dans une seconde partie vers les ecrits sur l'art de michel leiris. Ses relations amicales avec les peintres lui permettent de publier des oeuvres en collaboration. Il redige aussi des textes de critique d'art dans lesquels il developpe sa propre conception de l'artiste. Il souligne alors les similitudes et les differences qu'il voit entre l'image et le mot, le peintre et le poete. Ces experiences multiples interviennent toutes dans la constitution d'une identite litteraire chez michel leiris. Une troisieme partie complete cette etude en portant son interet sur la question de l'imaginaire dans les textes de l'ecrivain et analyse a partir du ruban au cou d'olympia le role tres particulier joue par la peinture dans cette oeuvre, notamment celui, assez secret, de la peinture surrealisteOur thesis invites the reader to follow the route taken by michel leiris, a writer who learned his craft at the elbow of artists and who has, all his life, maintained close friedships with them. Our study seeks to show, through analysing their shared experiences, the role played by painting, and in a more general way by the visual arts in the construction of michel leris's literary idendity. A first part, which concentrates on identifying prictorial motifs in his autobiographical work, and especially in l'age d'homme, analyses the way in which he introduces images into the narrative flow of his text. This first section reveals the existence of a memory process associated with images which dates from childhood, then attempts to describe the lengthy development of the author's personal pictorial culture. In a second part, our attention is drawn to what michel leiris has written about art. His friendships with painters have allowed him to publish works in collaboration with them. He also writes as an art critic, setting out his personal conception of the artist. Here, then, he underlines the similarities and differences he sees between the image and the written word, the artist and the poet. These multiple experiences have all contribued to building up the literary identity of michel leiris. A third part completes the study, examining the imaginary quality of the writer's texts and, looking at the ruban au cou d'olumpia, analyses the very special role played by painting in this work, and particularly the, somewhat secretive, role of surrealist art
40
Yu, Ho-Shik. "L'identité fantôme dans l'écriture de soi de Michel Leiris". Paris 10, 1998. http://www.theses.fr/1998PA100062.
Texto completo da fonteResumo:
Pour comprendre qui il est, michel leiris s'adonne a l'ecriture de soi. Pour lui c'est en se racontant qu'il peut etablir son identite. Selon l'identite narrative proposee par paul ricoeur 1 acte de raconter permet d'apporter une coherence a l'ensemble d'une vie malgre les nombreuses actions heterogenes qu'elle peut renfermer. Mais le probleme reside dans le fait que l'identite de leiris est toujours remise en cause par le recit meme. Dans son autobiographie ou il a signe un pacte avec les mots, il procede a la reconstruction de soi. Nous en retenons trois points la mythification, la coherence retrospective et la denomination. Il s'agit d'interroger la lisibilite d'un recit de vie. A cote de cette concordance, nous remarquons la discordance que nous abordons a travers la crise de la cloture, la felure et l'illusion rhetorique. D'ou nait un mouvement dialectique que nous baptisons le fantome, sous le signe duquel le narrateur est oblige de raconter 1 impossibilite de narrer, comme si la mort manquee laissait place au recit de son impossible experience. Donc, l'authenticite de son ecriture se revele au cours de la mise en question des rapports entre le dicible et l'indicible, entre le simulacre et la verite cachee. Ces aspects sont repertories dans le voyage sans illusion ; dans le combat tauromachique autour de la cape vide ; et dans la mise en scene de soi qui met en valeur l'auto-accusation. Leur denominateur commun : le drame leirisien est le drame du temps (la degradation). Ses jeux sont sans cesse renouveles pour atteindre une regle introuvable. Cette difficulte est annoncee dans son choix delibere de 1 inachevement. Mais la dissonance revele la lucidite extreme qui s'avere etre creatrice notre auteur revendique l'experience de l'echec comme la condition de l'individualite. Ainsi se dessine un realiste tragique qui est << mangeur du langage >>.
41
Ferreira, Marta Alexandra Marques. "Avaliação da qualidade do ar no município de Leiria". Master's thesis, Universidade de Aveiro, 2008. http://hdl.handle.net/10773/603.
Texto completo da fonteResumo:
Mestrado em Engenharia do AmbienteA constante evolução da sociedade actual e o seu desenvolvimento desenfreado põem de parte, muitas vezes, os impactos em termos de qualidade ambiental que daí advêm. No sentido de controlar a qualidade do ar, é importante proceder à sua avaliação através do recurso a modelos que permitem analisar as concentrações dos poluentes na atmosfera, a contribuição das diversas fontes e influência de determinadas condições, sejam elas topográficas, meteorológicas ou outras. O objectivo principal do presente trabalho é avaliar a qualidade do ar no município de Leira, através da aplicação de um de modelo da qualidade do ar. Para a realização deste estudo efectuou-se uma pesquisa acerca dos modelos de qualidade do ar em termos de funcionalidades, bem como as vantagens e limitações da sua aplicação em diferentes condições e para diferentes objectivos. Foi seleccionado o modelo ADMS que se baseia no modelo gaussiano, e inclui também o módulo químico e de street-canyon. Procedeu-se à caracterização da área de estudo, à análise das emissões de tráfego obtidas a partir do modelo TREM, assim como dos dados meteorológicos fornecidos pelo modelo MM5, respeitantes ao dia 21 de Setembro de 2007, dia alvo do estudo. O modelo foi aplicado para analisar a variação espacial e temporal dos poluentes SO2, CO, NOx, COV e PM10. Os resultados obtidos foram validados através da comparação com medições de concentração de poluentes efectuadas num ponto localizado dentro da área de estudo para o dia seleccionado. De uma maneira geral, os resultados da modelação demonstram boa concordância com os valores medidos. ABSTRACT: The constant evolution of our society and its wild development, do not consider its impacts in the quality of the environment. In order to control air quality, it is important to proceed to its evaluation, using models that allow analyzing the concentration of the pollutants emitted into the atmosphere, the contribution of the sources and the influence of certain conditions, whether topographical, meteorological or other. The main objective of this work, intends to evaluate the quality of the air in the city of Leiria, trough the application of a model of air quality. To accomplish of this study, a review of air quality models in terms of functionalities, as well as the advantages and limitations of its application in different conditions and for different purposes, have been performed. The model ADMS is based on the gaussian model, that also includes the chemical and of streetcanyon modules. It was proceeded the characterization of the study area, to the analysis of the traffic emissions obtained by TREM model, as well as the meteorological data supplied by the MM5 model, concerning the 21 September of 2007, the study target day. The model was applied to analyze the space distribution and temporal variation of pollutants SO2, CO, NOx, COV and PM10. The results were validated through the comparison with measurements of pollutants concentration, performed in a point located inside of the study area for the selected day. In general way, the modeling results shows a good agreement with the measured values
42
Koné, N'Bégué. "L' émergence de l'Afrique dans l'oeuvre de Michel Leiris". Thesis, Montpellier 3, 2013. http://www.theses.fr/2013MON30047.
Texto completo da fonteResumo:
L’émergence de l’Afrique dans l’œuvre de Michel Leiris témoigne de sa volonté de connaître l’autre et de se réévaluer par la rencontre de l’autre. Leiris sillonne l’Afrique d’Ouest en Est au cours de la mission Dakar/Djibouti de 1931 à 1933 en tant que secrétaire archiviste de la mission ethnographique et linguistique dirigée par Marcel Griaule. Cette mission est une occasion pour Leiris de rentrer en contact aves les Africains et de s’éloigner pour un moment de l’Europe. Le séjour à Sanga, lui permet de pénétrer dans l’univers sacré des Dogon et d’analyser la symbolique des masques. De même son séjour en Abyssinie le met en contact avec les possédés et les génies zar. L’Éthiopie est le dernier pays visité par Leiris et le pays qui le marque le plus fortement. Les Noirs ne font aucune différence entre Leiris et les autres colons blancs à cette époque de la colonisation. De son contact avec l’Afrique naissent plusieurs ouvrages dont L’Afrique fantôme et La Langue secrète des Dogon de Sanga. Leiris espère par son voyage en Afrique trouver une thérapie à ses maux. Dans cette vaste entreprise, il verra se briser au contact des Africains le mythe du voyage régénérateur et ne parviendra pas à se défaire de ses obsessions. L’Afrique fantôme apporte un témoignage sur la position ambiguë de l’ethnologie de cette époque. En toute objectivité, il essaie de tout dire sur lui et sur ce qu’il ressent en Afrique. Il fait de l’altérité sa principale préoccupation ; de l’Afrique aux Antilles, il s’intéresse aux cultures des Noirs tout en ayant souvent un avis critique à leur egard. Il devient l’ethnologue de lui-même, interrogeant le monde à partir de l’échantillon de catégorie humaine qu’il est, se faisant témoin extérieur, en quelque sorte, de ce qui se déroule en lui et autour de lui. L’Afrique reste un fantôme pour Leiris à l’image d’Emawayish, la Gondarienne d’Éthiopie dont il tombe amoureux pendant son séjour en AbyssinieThe emergence of Africa in the work of Michel Leiris testifies his willingness to know the other and at the same time to re-evaluate his own self through the encounter with the other. Leiris travels through Africa from the west to the east during the Dakar/Djibouti mission from 1931 to 1933 as the recording archivist of the ethnographic and linguistic mission headed by Marcel Griaule. This mission becomes an occasion for Leiris to get in touch with Africans and to be away from Europe for a moment. His stay in Sanga allows him to enter the sacred universe of Dogon people and to analyse the significance of the masks. As far as that goes, his stay in Abyssinia also gives him the opportunity to be in direct contact with the possessed people and the Zar spirits. Ethiopia is the last country visited by Leiris and it is the country which touches him the most. Blacks do not make any difference between Leiris and the other white colonialists during this particular period of colonisation. His encounter with Africa gives birth to several pieces of work such as Ghost Africa and The Secret Language of Sanga’s Dogons. Leiris hopes that his travel to Africa will help him find a therapy to his problems. In this vast enterprise, he will see the myth of a regenerative travel broken and will not be able to get rid of his obsessions. Ghost Africa is a testimony on the ambiguous position of ethnology of this particular period. Objectively; he tries to say everything on his own self and on what he feels while in Africa. The other becomes his main concern, from Africa to the West Indies; he is interested in the cultures of the black people with often a critical comment on them. He becomes ethnologist himself, questioning the world from the sample of human category that he is, as an external witness somehow, of what is happening in his own self and around him. Africa remains a ghost for Leiris because of the image of Emawayish, the Gondarian of Ethiopia with whom he falls in love during his stay in Abyssinia
43
Leicht, Hannes [Verfasser]. "Stereoregular Functionalized Poly(dienes) from Catalytic Polymerization / Hannes Leicht". Konstanz : KOPS Universität Konstanz, 2018. http://d-nb.info/1220634298/34.
Texto completo da fonte
44
Klein, Jens. "Der Einfluss einer Gasdurchströmung auf die Fliesseigenschaften leicht verdichteter Schüttgüter". [S.l. : s.n.], 2002. http://deposit.ddb.de/cgi-bin/dokserv?idn=969258267.
Texto completo da fonte
45
Klein, Jens. "Der Einfluss einer Gasdurchströmung auf die Fließeigenschaften leicht verdichteter Schüttgüter". Doctoral thesis, Technische Universitaet Bergakademie Freiberg Universitaetsbibliothek "Georgius Agricola", 2009. http://nbn-resolving.de/urn:nbn:de:swb:105-1478141.
Texto completo da fonteResumo:
Im Rahmen dieser Arbeit wird der Einfluss einer Gasdurchströmung auf die Fließeigenschaften von Schüttgutern beschrieben. Es wird ein dafür geeignetes Ringschergerät vorgestellt. Die Untersuchungen zeigten, dass eine Gasdurchströmung die Normalspannungen im Schüttgut beeinflussen. Dadurch verändern sich auch die Scherspannungen und damit die Fließkennwerte. Es wurde ein Modell entwickelt, das die Veränderung der Normalspannung beschreibt. Auf dieser Grundlage kann die Änderung der Fließkennwerte ermittelt werden. Das Modell kann auf verschiedene technische Apparaturen übertragen werden.
46
Leipig, Miriam [Verfasser]. "Untersuchungen zum Nachweis von Encephalitozoon cuniculi beim Kaninchen / Miriam Leipig". München : Verlag Dr. Hut, 2010. http://d-nb.info/1008331449/34.
Texto completo da fonte
47
Stepanek, Patrick [Verfasser]. "Flexibel automatisierte Montage von leicht verformbaren großvolumigen Bauteilen / Patrick Stepanek". Aachen : Shaker, 2007. http://d-nb.info/1170526853/34.
Texto completo da fonte
48
Leikam, Claudia [Verfasser], e Manfred [Akademischer Betreuer] Schartl. "Oncogene-induced senescence in melanocytes / Claudia Leikam. Betreuer: Manfred Schartl". Würzburg : Universitätsbibliothek der Universität Würzburg, 2013. http://d-nb.info/103865310X/34.
Texto completo da fonte
49
Kelly, Julia. "The autobiographer as critic : the art writings of Michael Leiris". Thesis, Courtauld Institute of Art (University of London), 1998. http://ethos.bl.uk/OrderDetails.do?uin=uk.bl.ethos.265295.
Texto completo da fonte
50
Trindade, Ana Rita Rodrigues Baptista de Palma. "Convento de Santana de Leiria: história, vivências e cultura material". Master's thesis, Faculdade de Ciências Sociais e Humanas, Universidade Nova de Lisboa, 2013. http://hdl.handle.net/10362/10246.
Texto completo da fonteResumo:
Dissertação apresentada para cumprimento dos requisitos necessários à obtenção
do grau de Mestre em ArqueologiaFundado em 1494 por D. Catarina, Condessa de Loulé, viúva de D. João Coutinho morto na Batalha de Arzila em 1471, o Convento de Santana estabeleceu-se em Leiria como comunidade de Dominicanas, na zona do antigo Rossio, junto ao Rio Lis. A sua comunidade foi extinta em 1880, após a morte da última religiosa, Soror Joaquina do Rosário, e o seu edifício demolido em 1916, para a construção do actual Mercado de Santana no mesmo local. A população conventual foi constituída por mulheres de origens nobres e burguesas locais e regionais que entraram no convento como religiosas ou como recolhidas, sendo servida por criados e escravas. A tutela da casa ficou a cargo de frades dominicanos do Mosteiro da Batalha. Vivendo permanentes dificuldades económicas, a casa sobreviveu essencialmente de uma economia rentista, de doações, e, ainda da propriedade individual das religiosas e recolhidas. A casa terá vivido o seu auge entre o século XVII e início do século XVIII, entrando posteriormente em decadência. O espólio arqueológico cerâmico recolhido aquando da intervenção arqueológica ocorrida entre 1999 e 2000 no Mercado de Santana, poderá ser um reflexo de toda esta realidade. Apresentamos uma análise da sua colecção de faiança portuguesa, datada entre os séculos XVI e XVIII, de cerâmica fina decorada, bem como de porcelana chinesa, das dinastias Ming e Qing.