Artigos de revistas sobre o tema "Kokeminen"
Siga este link para ver outros tipos de publicações sobre o tema: Kokeminen.
Crie uma referência precisa em APA, MLA, Chicago, Harvard, e outros estilos
Veja os 39 melhores artigos de revistas para estudos sobre o assunto "Kokeminen".
Ao lado de cada fonte na lista de referências, há um botão "Adicionar à bibliografia". Clique e geraremos automaticamente a citação bibliográfica do trabalho escolhido no estilo de citação de que você precisa: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
Você também pode baixar o texto completo da publicação científica em formato .pdf e ler o resumo do trabalho online se estiver presente nos metadados.
Veja os artigos de revistas das mais diversas áreas científicas e compile uma bibliografia correta.
1
Mikkonen, Iiris. "Työvoimakoulutukseen hakeutumisen motivaatio ja koulutuksen kokeminen". Aikuiskasvatus 15, n.º 2 (1 de fevereiro de 1995): 93–101. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92315.
Texto completo da fonte
2
Keisala, Katja. "Kielteiset tunteet kulttuurienvälisten vuorovaikutustaitojen oppimisessa". Aikuiskasvatus 37, n.º 1 (15 de fevereiro de 2017): 40–46. http://dx.doi.org/10.33336/aik.88396.
Texto completo da fonteResumo:
Kielteisten tunteiden kokeminen on hyödyksi kulttuurienvälisten vuorovaikutustaitojen oppimiselle, jos tunteet vain tunnistetaan ja otetaan huomioon työyhteisökoulutuksissa. Kouluttajan on tuettava tunteiden käsittelemistä ja hyödynnettävä osallistujien kokemuksia.
3
Turunen, Mikko. "Ajan kokeminen ja käsitteellistäminen Lassi Nummen lyriikassa". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, n.º 1 (1 de março de 2014): 8–22. http://dx.doi.org/10.30665/av.74931.
Texto completo da fonte
4
Suomi, Maiju, e Elina Koivisto. "Alusta monilajisille kohtaamisille". Tahiti 12, n.º 3 (17 de novembro de 2022): 91–98. http://dx.doi.org/10.23995/tht.121957.
Texto completo da fonteResumo:
Alusta-paviljonki Helsingissä Arkkitehtuuri- ja Designmuseoiden tapahtumapihalla tarjoaa tilan monilajisille kohtaamisille heinäkuusta 2022 lokakuuhun 2023. Tutkimuspaviljonki etsii keinoja tukea luonnon monimuotoisuutta rakennetussa ympäristössä sekä ilmentää luonnon ja kulttuurin yhteenkietoutunutta luonnetta arkkitehtuurin keinoin. Pölyttäjäystävälliset perennat, lahopuu sekä savesta muovatut rakenteet kutsuvat ihmisiä ja toislajisia eläimiä viihtymään jaetussa tilassa. Alustan on toteuttanut Suomi/Koivisto arkkitehtien luotsaama monialainen työryhmä. Paviljonki on osa Maiju Suomen käytäntölähtöistä väitöskirjatutkimusta Aalto-yliopiston muotoilun laitoksen Empirica-tutkimusryhmässä. Työssään hän tutkii, miten arkkitehtuurin tekeminen ja kokeminen muuttuu, kun haastamme ihmiskeskeisen maailmankuvan arkkitehtuurin perustana. Samalla paviljonki toimii koelaboratoriona Elina Koiviston luonnonmateriaalien rakennuskäyttöä tarkastelevassa tutkimuksessa.
5
Kuosmanen, Voitto. "Toisin kokeminen ja toisin eläminen ihmisen kasvun ja sosiaalipedagogisen kasvatuksen ja ohjauksen haasteena". Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 16 (30 de novembro de 2015): 165–78. http://dx.doi.org/10.30675/sa.122657.
Texto completo da fonteResumo:
Ihminen ratkaisee koko elämänsä ajan jännitettä, joka rakentuu hänen omien pyrkimystensä sekä yhteisöön ja yhteiskuntaan sopeutumisen välille. Jos ihminen sopeutuu liikaa yhteisön ajattelu- ja toimintatottumuksiin, hän menettää vapautensa ja mahdollisuutensa rakentaa itse valitsemaansa elämää. Jos ihminen haluaa vapautua ajatteluaan ja toimintaansa rajoittavasta sopeuttamisesta, hänen on etsittävä ja löydettävä tie muutokseen. Jotta hän voi muuttaa elämäänsä, hänen on saatava kokemus toisin elämisestä. Kuinka toisin kokeminen ja toisin eläminen voisi olla mahdollista? Tässä tekstissä pohdin ihmisen pyrkimyksiä vapautua holhouksesta oman elämänsä eläjäksi sekä sosiaalipedagogisen kasvatuksen ja ohjauksen roolia sen mahdolliseksi tekemisessä. Toisin elämisen mahdollisuutta pohdin Jürgen Habermasin kehittämän ja Juhani Pietarisen täydentämän tiedonintressiteorian valossa.
6
Laes, Tuulikki, e Laura Kiuru. "Identiteettityöskentely aikuisbändissä". Aikuiskasvatus 43, n.º 1-2 (14 de junho de 2023): 55–69. http://dx.doi.org/10.33336/aik.127920.
Texto completo da fonteResumo:
Aikuisten bändisoiton harrastaminen on tullut osaksi suomalaista uudistuvaa musiikkikasvatusta vaihtoehtona perinteisemmille myöhäisiän harrastusmuodoille. Tutkimuksessa tarkastellaan aikuisbänditoimintaan osallistumista transformatiivisen oppimisen tilana tarjoumien ja sosiaalisen tunnustamisen näkökulmista. Tavoite on syventää ymmärrystä bändisoittoa harrastavien myöhäisikäisten aikuisten kokemuksista. Miten osallistujien identiteettityöskentely nousee esiin aikuisbändin oppimiskontekstissa? Minkälaisia tarjoumia aikuisbändissä opiskelu ja esiintyminen antavat osallistujille? Tutkimusaineisto koottiin haastattelemalla kuutta bändeihin osallistunutta aikuisopiskelijaa puolistrukturoidulla menetelmällä, jota avustettiin esiintymistilanteiden videoinneilla. Haastatteluissa ilmeni mielekkään ja transformatiivisen oppijaidentiteetin rakentuvan oppimisen kamppailun kautta. Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kokeminen toteutui bändin ohjaajan ammattitaidon, vastuullisuuden ja monimuotoisessa yhteisössä tapahtuvien neuvotteluiden onnistuessa. Julkiset esiintymiset aikuisbändin osallistujana laajensivat oppimistapahtumaa. Ne loivat tarjoumia oman identiteetin uudelleen konstruointiin sekä musiikin oppijana että yhteiskunnan toimijana.
7
Uimonen, Heikki. "Kertojien kaupungit". Alue ja Ympäristö 49, n.º 1 (12 de junho de 2020): 19–35. http://dx.doi.org/10.30663/ay.79502.
Texto completo da fonteResumo:
Kaupunkikokemukset rakentuvat yksityisistä ja yhteisistä muistoista ja aistitusta ympäristöstä. Tähän perustuen ympäristön kokeminen voidaan ymmärtää ihmissuhteisiin liittyvänä toimintana, joka rakentaa ja pitää yllä ihmisten yhteenkuuluvuutta ja muokkaa siten yhteisön sosiaalisia suhteita. Artikkelissa tarkastellaan eri tyyppisiä taiteellisia ja kaupunkitilapoliittisia interventioita ja erityisesti sitä, kuinka niihin liittyvien kaupunkisuhteiden on mahdollista rakentua dialogissa kahden ympäristöstään kertovan henkilön välillä. Tutkimustehtävänä on tarkastella ylisukupolvisen kaupunkitilan muodostumista kävelyjen ja keskustelujen yhteydessä sekä sitä, kuinka näin saatu tutkimusaineisto voidaan kontekstoida kaupunkia koskevaan kulttuurihistorialliseen tietoon ja tutkimukseen. Teoreettis-metodologisesti artikkeli nojaa yhteisvaranto-käsitteeseen sekä ympäristökokemuksia tutkivaan aistielämäkerralliseen kävelymenetelmään (sensobiographic walking). Artikkeli on osa aistittuja elinympäristöjä, niiden kokemista sekä muistoja tarkastelevaa [anonymisoitu] -tutkimushanketta. Kävelyjen perustella voidaan tulla johtopäätökseen, että yhdessä aistitut, muistellut ja keskustellut ympäristöt rakentavat diskursiivista ja kerroksista kaupunkitilaa, joka näyttäytyy tutkimuksessa enemmän kuin osiensa summana. Lisäksi niiden myöhemmät mentaaliset ja virtuaaliset representaatiot ylläpitävät ja muokkaavat yhdessä ja erikseen koettua kaupunkisuhdetta sekä jatkavat kaupunkipoliittista neuvottelua tilan ja kulttuuritarjonnan symbolisista omistussuhteista.
8
Anttila, Pia, Tiia Ngandu, Arja Häkkinen, Jenni Lehtisalo, Miia Kivipelto e Jenni Kulmala. "Liikkumisen kannustimet muistisairauksien riskiryhmään kuuluvilla ikääntyneillä". Gerontologia 36, n.º 1 (11 de março de 2022): 4–15. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.108980.
Texto completo da fonteResumo:
Liikunnallisesti aktiivinen elämäntapa ylläpitää tehokkaasti ikääntyneiden terveyttä ja toimintakykyä. Liikunnan harrastamiseen vaikuttavat kuitenkin monet yksilölliset tekijät, jotka tulisi huomioida kannustettaessa ikääntyneitä henkilöitä liikkumaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaiset liikkumisen kannustimet ovat yhteydessä aktiiviseen liikunnan harrastamiseen ikääntyneillä ihmisillä, joilla riski muistisairauteen sairastumiseen on kohonnut. Tämä poikkileikkaustutkimus on osa laajempaa FINGER-tutkimusta (Finnish Geriatric Intervention Study to Prevent Cognitive Impairment and Disability), johon osallistui 1 260 keski-iältään 69-vuotiasta henkilöä. Tutkittavien fyysistä aktiivisuutta ja liikkumisen kannustimia kartoitettiin kyselylomakkeen avulla. Liikkumisen kannustimien ja fyysisen aktiivisuuden yhteyttä tarkasteltiin logistisella regressioanalyysillä. Tutkimuksessa havaittiin, että liikunnan kokeminen hauskaksi, sairauden vuoksi lisätty liikunta, liikunnan myönteinen vaikutus terveydentilaan ja mielialaan sekä ystävien tapaaminen liikunnan parissa lisäsivät todennäköisyyttä kuulua liikuntaa aktiivisesti harrastavien ryhmään. Myös tiedotusvälineistä saatu tieto lisäsi liikunnan harrastamisen todennäköisyyttä. Tutkimuksen tulokset osoittivatkin, että erityisesti muistisairauksien riskiryhmään kuuluville ikääntyneille henkilöille on tärkeää antaa oikeaa tietoa liikunnan hyödyistä, ohjata mielekkääksi koettujen liikuntaharrastusten pariin sekä kannustaa sosiaalisen aktiivisuuden lisäämiseen liikunnan keinoin. Motivational factors associated with physical activity engagement among older adults Physical activity is an effective way to promote the health of older adults. However, several individual factors may affect motivation to engage in physical activity. The purpose of this study was to investigate which motivational factors are associated with high levels of physical activity among older people. The study is part of a larger FINGER study, which includes 1260 people with a mean age of 69 years. Physical activity and motivational factors were assessed using questionnaires and the associations were analyzed with multivariate logistic regression models. The results showed that persons who perceived physical activity as fun, who wanted to maintain physical and mental health, and who met other people when engaging in physical activity were more physically active. The results indicate that it is important to provide information about the benefits of physical activity, to support engaging activities that are perceived joyful, and to provide possibilities to be socially active.
9
Meretoja, Hanna. "Kirjallisuus ja mahdollisen taju". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, n.º 4 (31 de dezembro de 2016): 67–72. http://dx.doi.org/10.30665/av.66181.
Texto completo da fonteResumo:
Kirjallisuuden ytimessä on kuvittelukyky. Lukeminen vie meidät erilaisiin maailmoihin, tutkimaan aikoja, paikkoja ja kokemisen tapoja, joihin meillä ei muuten olisi pääsyä. Mutta koska elämme ajassa, jota hallitsee kaikki elämänalueet läpäisevä hyötyajattelu, myös kirjallisuudentutkijat kohtaavat yhä useammin kysymyksen: mitä hyötyä kuvittelemisesta on ja miksi tutkia jotakin mikä on vain kuviteltua?
10
Ervasti, Marja, Tapio Tenhu e Hannu Heikkinen. "TAIKA: Taiteen kokemiseen liittyvän tiedon merkitys opettajaksi opiskelevan koulutuspolulla". Kasvatus 53, n.º 2 (22 de abril de 2022): 187–94. http://dx.doi.org/10.33348/kvt.115925.
Texto completo da fonte
11
Vepsä, Suvi. "Minä olen moneus". Tahiti 12, n.º 3 (17 de novembro de 2022): 28–49. http://dx.doi.org/10.23995/tht.120184.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa tarkastelen mikrobien toimijuutta nykytaiteen prosesseissa. Lähestyn aihetta kolmen teoreettis-metodologisen käsitteen, kanssa-tekemisen, kanssa-kokemisen ja kanssa-ajattelun kautta erityisesti uusmaterialistisista teorioista ammentaen. Tutkimuksessani tuon suomalaiseen taidekeskusteluun biotaiteen rinnalle uuden käsitteen, monilajisen taiteen. Artikkelini purkaa ihmiskeskeistä taiteen ja tekijyyden hahmottamisen tapaa korostamalla taideprosessin jatkuvaa yhteismuotoutumista inhimillisten ja ei-inhimillisten toimijuuksien välisissä kohtaamisissa, jotka tapahtuivat Lilli Haapalan, Oona Leinovirtasen ja Riina Hannulan Suut ja syljet -näyttelyssä. Näissä prosesseissa myös oma minuuteni katsoja-kokijana tulee uudeksi, kun etäisen katsojan roolin ottamisen sijaan asetun osaksi taiteen tapahtumaa. Vältettävän patogeenisen uhan sijaan mikrobit nähdään artikkelissa aktiivisina kanssa-toimijoina, jotka erilaisten ruumiillis-materiaalisten prosessien kautta kytkevät ihmisen osaksi laajempia ekologisia sommittumia.
12
Martinsuo, Miia, e Veikko Teikari. "Opiskelijan resurssit ja etenemisen haasteet sivutoimisissa jatko-opinnoissa". Aikuiskasvatus 28, n.º 1 (15 de fevereiro de 2008): 35–47. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93798.
Texto completo da fonteResumo:
Runsaasti jatko-opintokiinnostusta herättävät tutkimusalat joutuvat pohtimaan, kohdistavatko ne toimintansa vain nelivuotisen, nopean ja tehokkaan tutkijanuralle tähtäävän jatkokoulutuksen väylälle vai hyväksyvätkö ja tukevatko ne myös asiantuntijuuttaan syventävien, sivutoimisten ”elämäntapaopiskelijoiden” selvästi hitaampaa jatkokoulutuksen väylää. Artikkeli perustuu tutkimukseen, jossa selvitettiin Teknillisen korkeakoulun Tuotantotalouden osaston sivutoimisten jatko-opiskelijoiden opintojen viivästymistä jatko-opiskelijoiden itsensä kokemina.
13
Kemppainen, Raija Pini. "Maahanmuuttajaesimiesten kokemuksia suomalaisissa työyhteisöissä". Aikuiskasvatus 28, n.º 2 (15 de maio de 2008): 135–41. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93814.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa kuvataan pienimuotoista haastattelututkimusta, missä kartoitettiin maahanmuuttajaesimiesten kokemuksia suomalaisesta työelämästä. Kaikki haastateltavat olivat asuneet Suomessa liki koko aikuisuutensa ajan. Edetäkseen työyhteisöissään heidän oli kuitenkin pitänyt tehdä paljon töitä ja näyttää pystyvänsä. Voidaanko puhua nousua jarruttavasta lasikatosta tai labyrintista, joilla viitataan naisten kokemiin esteisiin työuralla? Asennekasvatuksen ohessa kirjoittaja pitää tärkeänä saada työelämän pelisäännöt avoimiksi ja selkeiksi.
14
Turunen, Mikko Juhana. "Maiseman poetiikkaa Aleksis Kiven lyriikassa". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, n.º 4 (16 de dezembro de 2018): 38–53. http://dx.doi.org/10.30665/av.74283.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa tarkastellaan Aleksis Kiven lyriikan tapoja rakentaa, esittää ja merkityksellistää maisemia. Tutkimusaihe mahdollistaa monitieteisen törmäyttämisen, joka hyödyntää kirjallisuustieteen analyysikeinojen lisäksi maisematutkimuksen sekä humanistisen maantieteen ja jossain määrin kirjallisen maantieteen välineitä. Kuitenkin kaunokirjallisten representaatioiden maisema on verbalisoinnin vuoksi erilainen kuin moniaistisesti hahmottuva todellinen maisema.
Kiven lyriikan maisemille on tyypillistä samanaikainen konkreettisuuden vaikutelma ja sen taustalla oleva elämyksellinen tai merkityksiä luova tendenssi. Maisemaa voi lukea topografisesti tai luontorunon konventioista käsin, mutta usein representaatioon liittyy viitteitä, jotka ehdottavat tulkintakehyksiä tai säätelevät maiseman vastaanottoa. Metafyysinen maisema limittyy usein lyyrisen minän kokemisen tapaan, jolloin maisemareseption eletty, koettu ja esitetty ulottuvuus aktivoituvat runon puhetilanteessa. Paikoin runoissa esiintyvät uskonnollisten näkyjen maisemat, joissa ilmenee raamatullista laina-ainesta sekä yleisempää subliimin, epifanian tai henkilökohtaisen hurmoksen visualisointia. Kuvauksista voi tunnistaa ns. idealisoidun ihannemaiseman piirteitä ja romantiikalle tyypillisiä topoksia sekä maisematutkimuksen mallinnuksista tuttua spatiaalista jäsennystä. Ideologisen maisemoitumisen tendenssejä on vain rajallisesti nähtävissä, mikä poikkeaa Kiveä ympäröineen kirjallisuuden linjoista.
15
Snellman, Olli, Jaakko Seikkula, Jarl Wahlström e Katja Kurri. "Aikuisten turvapaikanhakija- ja pakolaisasiakkaiden terapeuttisissa keskusteluissa kuvaamat hyödylliset muutokset". Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 26, n.º 3 (13 de setembro de 2018): 228–46. http://dx.doi.org/10.30668/janus.68918.
Texto completo da fonteResumo:
Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka kuusi aikuista turvapaikanhakija- ja pakolaisasiakasta kuvaavat kokemiaan hyödyllisiä muutoksia luonnollisissa terapeuttisissa keskusteluissa. Asiakkaiden keskustelukäynnit kriisikeskuksen työntekijöiden luona videotallennettiin. Tutkimuksen kohteena olivat asiakkaiden esittämät ja tulkkien suomeksi välittämät ilmaukset. Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä laadullista sisällönanalyysia. Analyysissä syntyi neljä hyödyllisen muutoksen kategoriaa. Hyödyllisen muutoksen kategorioita ovat helpottuneempi olotila, uusien ongelmiin ja elämään liittyvien hallintakeinojen omaksuminen, itseymmärryksen ja voimaantumisen tunteen lisääntyminen ja rakentavammat tavat suhtautua ongelmiin. Asiakkaiden kokemat hyödylliset muutokset ovat samansuuntaisia kuin mitä on havaittu myös aiemmissa turvapaikanhakija- ja pakolaisasiakkaiden ja muunlaisten asiakasryhmien parissa tehdyissä laadullisissa tutkimuksissa. Tämän tutkimuksen perusteella turvapaikanhakija- ja pakolaisasiakkaita voidaan auttaa terapeuttisella keskusteluavulla.
16
Näsi, Altti. "Digitaalisen valokuvan merkitys visuaalisena keskusteluna ja yhteisöllisyyden rakentajana pirkanmaalaisen päiväkodin WhatsApp-ryhmässä". Media & viestintä 42, n.º 2 (27 de junho de 2019): 122–40. http://dx.doi.org/10.23983/mv.83375.
Texto completo da fonteResumo:
Tutkimus pyrkii lisäämään ymmärrystä modernin viestintäteknologian avulla välitettyjen valokuvien merkityksistä yhteisöjen sisäisessä viestinnässä. Tapaustutkimuksen kohteena on pirkanmaalaisen päiväkodin perustama WhatsApp-ryhmä ja siellä jaetut valokuvat, joita analysoidaan visuaalisena keskusteluna ja joiden merkitystä tarkastellaan yhteisöllisyyden kokemisen näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat Mikko Villin tutkimus (2010) valokuvajakamisen aikaansaamasta etäläsnäolon tunteesta sekä Asko Lehmuskallion (2012) pohdinta filmiajan ja digitaalisen ajan amatöörivalokuvan käytön eroista. Edellä mainittuun valokuvatutkimukseen yhdistetään lisäksi Seymor Sarasonin (1974) kehittämiä ajatuksia yhteisöstä ja yhteisöllisyyden tunteen rakentumisesta.
Empiirinen aineisto koostuu lasten huoltajien puolistrukturoiduista teemahaastatteluista, joita tyypiteltiin sisällönanalyysillä. Tutkimuksen tulokset vahvistavat digiajan perhevalokuvauksen tutkimuksista saatuja tuloksia siltä osin, että kuvat herättävät voimakkaita tunteita ja aikaansaavat vastaanottajissa läsnäolonkokemuksen. Päiväkodin henkilöstö valikoi jaettavaksi päiväkodin tapahtumia myönteisessä valossa esittäviä kuvia (vrt. Lehmuskallio 2012), jolloin kuvat lisäsivät vanhempien kokemaa turvallisuudentunnetta sekä paransivat ryhmän jäsenten keskinäistä tunnistamista. Koska päiväkoti on lähiyhteisö ja perhettä julkisempi ryhmä, huoltajat eivät halunneet itse aktiivisesti osallistua vapaa-ajalla otettujen valokuvien jakamiseen. Päiväkodin WhatsApp-ryhmä toimikin perinteisen yksisuuntaisen tiedotuskanavan tavoin. Huoltajien valokuville antama merkitys vaihteli sen mukaan, millaisia odotuksia heillä oli valokuvia kohtaan ja miten hyvin nämä odotukset täyttyivät tai olivat täyttymättä.
17
Lahtomaa, Mervi, Nina Haltia e Arto Jauhiainen. "”Hinta hieman rajoittaa käsitystä kaikille tasavertaisesta koulutusmahdollisuudesta” – opiskelijoiden kokemuksia avoimen yliopiston opintomaksuista". Kasvatus 55, n.º 2 (15 de abril de 2024): 167–85. http://dx.doi.org/10.33348/kvt.126094.
Texto completo da fonteResumo:
Korkeakoulutuksen tasa-arvon yhtenä peruspilarina on Suomessa pidetty tutkintokoulutuksen maksuttomuutta. Avoimen yliopiston tehtäväksi on nähty koulutuksellisen tasa-arvon lisääminen. Tutkintoon johtamaton avoin yliopisto-opetus on kuitenkin lähtökohtaisesti maksullista. Avoimen väylä puolestaan on opiskelijavalintatapa, joka perustuu avoimessa yliopistossa suoritettuihin opintoihin. Tämä tutkimus tarkastelee, 1) miten avoimen yliopiston opiskelijat kokevat opintomaksut, 2) mitkä tekijät ovat yhteydessä opiskelijoiden maksuissa kokemiin haasteisiin ja 3) millaisia näkökulmia opiskelijoilla on avoimen yliopiston opintomaksuihin. Aineistona oli vuonna 2018 toteutettu valtakunnallinen opiskelijakysely (N=4709). Tutkimustulosten mukaan opintomaksut aiheuttivat haasteita osalle opiskelijoista. Eniten haasteita opintomaksuissa kokivat matalasti koulutetut, nuoremmat ikäluokat, työttömät ja pienituloiset. Avointen vastausten analyysissa tunnistettiin kolme näkökulmaa opintomaksuihin: 1) maksut eriarvoistavana tekijänä, 2) opiskelija maksavana asiakkaana ja 3) taloudellinen tuki opintojen mahdollistajana. Opintomaksut eriarvoistavat mahdollisuuksia opiskella avoimessa yliopistossa ja vahvistavat koulutuskuluttajuuteen kytkettyjä käsityksiä koulutuksesta yksityisenä hyödykkeenä. Tutkimus tuo avointa yliopistoa käsittelevään tutkimukseen uuden näkökulman: opiskelijoiden kokemukset avoimen yliopiston opintomaksuista.
18
Sandbacka, Kasimir. "Myöhäismoderni melankolia Tove Janssonin novelleissa ”Aikakäsite” ja ”Lokomotiivi”". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, n.º 4 (16 de dezembro de 2018): 22–37. http://dx.doi.org/10.30665/av.74415.
Texto completo da fonteResumo:
Tässä artikkelissa tarkastelen, kuinka Tove Janssonin novelleissa ”Aikakäsite” (viitteissä A) ja ”Lokomotiivi” (viitteissä L) kokoelmasta Dockskåpet och andra berättelser (1978, suom. Nukkekaappi ja muita kertomuksia, 1980) melankolia ilmentää modernille tai myöhäismodernille ajalle ominaista tapaa ymmärtää ja kokea yksilön suhde yhteiskuntaan.
Tulkintani lähtökohtana on Karin Johannissonin (2012) melankolian kulttuurihistoria, jossa melankoliaa tarkastellaan nimenomaan modernina tuntemuksena. Johannissonin teorian avulla pyrin löytämään henkilöhahmojen melankolisten tuntemusten kulttuuriset ja yhteiskunnalliset vaikuttimet ja osoittamaan, ettei melankoliassa ole kyse vain yksilön sairaudesta tai poikkeamasta. Johannisson hyödyntää tarkastelussaan Raymond Williamsin (1977) tuntemusrakenteen käsitettä, johon minkäkin tässä artikkelissa tukeudun. Tuntemusrakenne tarkoittaa aikakaudelle ominaista kokemisen ja tuntemisen tapaa ja kirjallisuudessa se ilmenee Williamsin mukaan ennen kaikkea tyylissä. Toisinaan hankalaksi ja epämääräiseksikin koetun tyylin käsitteen selkiyttämiseen ja kontekstuaalisen ja tekstuaalisen tason kytkemiseen käytän Daniel Hartleyn (2017) kerronnan ja tyylin jäsentelyä.
Novelleissa on kiintoisa ristiveto yksilökeskeisen psykopatologian ja yhteiskunnallisemmin kontekstualisoitavan tuntemusrakenteen välillä. ”Aikakäsite” tuntuu kutsuvan meitä sulkemaan päähenkilön normaalin ulkopuolelle; ”Lokomotiivin” näkökulma on monisyisempi ja sen metafiktiivinen rakenne antaa enemmän tilaa tulkita päähenkilön tuntemuksia yksilön ja yhteiskunnan suhteen heijastumina. Siinä näennäisen objektiivinen kertoja ei astu ottamaan kertomuksen totuutta haltuunsa, vaan kertojan pyrkimys ottaa omaa kokemustaan haltuun fiktionsa avulla taittuu kuin prismassa totuuksien kirjoksi. Toisaalta voidaan ajatella, että ”Aikakäsite” nimenomaan tekee näkyväksi sen, miten meitä kutsutaan arvioimaan toistemme normaaliutta ja suuntaamaan normalisoiva katseemme toisiimme. Näin se tuo esiin melankolisen jännitteen modernin subjektin ja modernin yhteiskunnan normatiivisen kontrollin välillä, kroonisen vierauden ja riittämättömyyden tunteesta kumpuavan alakulon.
19
Arjoranta, Jonne, e Johannes Koski. "Pepe-sammakko Kiasmassa". Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 31, n.º 3 (19 de novembro de 2018): 6–29. http://dx.doi.org/10.23994/lk.76569.
Texto completo da fonteResumo:
Analysoimme artikkelissamme trollauskampanjaa, joka kohdistui nykytaiteen museo Kiasman ARS17-näyttelyssä esillä olleeseen #ALONETOGETHER-taideteokseen keväällä 2017. Poikkeuksellisen suuria tunteita puolesta ja vastaan herättäneen teoksen luona nähtiin kevään aikana innostuneita museokävijöitä, mutta myös teoksen hengen ja normatiivisen galleriakontekstin ulkopuolelle tarkoituksella jättäytyneitä osallistujia.
Taideteoksen luona Kiasmassa vieraili useita ihmisiä, jotka pyrkivät häiritsemään pääasiassa yhtä taiteilijoista, Shia LaBeoufia, jonka kanssa pystyi kommunikoimaan teoksen välityksellä. Lisäksi häirintä näkyi verkossa, osin teoksen verkottuneen muodon ja osin trollien verkkokulttuurisen taustan vuoksi. Suomalaiselta Ylilauta-kuvalaudalta sekä sen kansainväliseltä vastineelta 4chanilta käynnistynyt häirintä kytkeytyi osaksi pidempää teoksen taiteilijoiden ja trollien välistä historiaa, jota tarkastelemme sekä transnationaalisen verkkokulttuurin ilmentymänä että yhdysvaltalaisen äärioikeistolaisen poliittisen alt-right-diskurssin suomalaistuneena versiona. Häirintään käytettiin kuvalautakulttuurille ominaista sanastoa ja kuvastoa, joiden eräänlaisena tiivistymänä voidaan pitää Pepe-sammakkoa, sarjakuvamaista symbolia, johon kiinnittyy trollien poliittisia ja retorisia tavoitteita ja joka toisaalta ilmentää myös trollaukselle ominaista trivialisoivaa lähestymistapaa.
Analyysimme keskittyy yhtäältä trollauksen ristiriitaiseen rooliin poliittisesti motivoituneena toimintana ja leikkinä, ja toisaalta yleisöä osallistavan taideteoksen kokemiseen leikillisenä tapahtumana. Tarkastelemme myös, miten taiteilijat, trollit ja museokävijät pyrkivät sääntelemään, kaappaamaan ja muokkaamaan teoksen affektiivisia ulottuvuuksia yrittämällä hallita teoksen leikillistä tilaa. Osoitamme, miten trollauksen ymmärtäminen leikkinä auttaa ymmärtämään tapahtumia erityisesti #ALONETOGETHER-taideteoksen yhteydessä, ja miten trollaus voi olla samaan aikaan sekä leikkisää että poliittista.
20
Nordquist, Hilla. "Kriittiset tilanteet, väkivalta ja niihin liittyvä stressi ensihoitajien työssä". Kriminologia 3, n.º 2 (9 de novembro de 2023): 1–20. http://dx.doi.org/10.54332/krim.125185.
Texto completo da fonteResumo:
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suomalaisten ensihoitajien kohtaamia kriittisiä tilanteita, väkivaltaa ja niihin liittyvää stressiä. Tutkimuksen aineisto kerättiin EMS Critical Incident Stress -kyselyllä, jossa oli listattuna 31 ensihoitajien työn kriittistä tilannetta. Vastaajat (N = 436) raportoivat työuransa aikana kohtaamiensa kriittisten tilanteiden määrän ja arvioivat niihin liittyvää, viimeisen kuuden kuukauden sisällä kokemaansa stressiä. Aineisto analysoitiin logistisella regressioanalyysilla, khiin neliö -testillä, Kruskal-Wallis -testillä ja Mann-Whitney U-testillä. Yleisimpiä kriittisiä tilanteita, jotka sisälsivät uhan ensihoitajaa itseään kohtaan, olivat tuttujen henkilöiden kohtaaminen ensihoitotehtävillä, mahdollisessa hengenvaarassa olo, aseella uhatuksi tuleminen, aggressiivisten väkijoukkojen kohtaaminen ja pahoinpitelyn kohteena oleminen. Kriittisistä potilastilanteista kuoleman kohtaaminen monessa muodossa, pahoinpidellyn aikuisen kohtaaminen, seksuaalisesti hyväksikäytetyn aikuisen ja eri tavoin laiminlyötyjen ikääntyneiden kohtaaminen erottuivat yleisyydellään muista ensihoitajien kriittisistä tilanteista. Erilaisten kriittisten tilanteiden kohtaaminen yleistyi työuran edetessä. Työkokemusvuodet olivat myös yhteydessä aseellisen uhkauksen ja pahoinpidellyksi tulemisen kokemiseen. Koetulla väkivallalla oli yhteys ensihoitajien työkykyyn ja palautumiseen. Kriittisiin tilanteisiin liittyvän stressin aiheuttajina erottuivat erityisesti ensihoitajan itsensä tekemät virheet sekä erilaiset lapsiin kohdistuneet rikokset ja onnettomuudet. Tällaisella stressillä oli yhteys ensihoitajien työkykyyn ja palautumiseen. Johtopäätöksenä on, että monet ensihoitajien yleisimmin kohtaamista kriittisistä tilanteista ovat taustoiltaan tahallisia ja rangaistavia tekoja, eivätkä onnettomuuksia. Lisätutkimuksia, mielellään pitkittäisasetelmalla, tarvitaan erityisesti kriittisten tilanteiden luonteesta ja ilmaantuvuudesta, väkivaltakokemusten vaikutuksista sekä ennaltaehkäisy- ja tukistrategioista, joilla turvataan ensihoitajan hyvinvointi ja kyky suoriutua työstään myös tulevaisuudessa.
21
Leppälä, Jarkko, Tiina Mattila, Kim O. Kaustell e Juha Suutarinen. "Maatilayrityksen johtamisen kehittämistarpeet ja verkkopalvelu johtamistoimen välineenä". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 21 (31 de janeiro de 2006): 1–8. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76038.
Texto completo da fonteResumo:
MTT maatalousteknologian tutkimus (Vakola) toteutti Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen rahoittaman Johtamisella hyvinvointia eli Jopas- kehityshankkeen vuosina 2003–2004. Hankkeen tavoitteena oli tuottaa materiaali internetissä toteutettavaan maatilan johtamistoimen internet- sivustoon, joka opastaa maatilayrittäjää suunnitelmallisempaan tilanpitoon. Tässä artikkelissa tarkastellaan tutkimusaineistoa ja analyysia JopasWeb- verkkopalvelun suunnittelussa. Hankkeen lähtökohtana keskeistä oli maatilan johtamista helpottavat tietotarpeet eri työtehtävissä maatilayrittäjän ja hänen perheensä hyvinvointia unohtamatta. Verkkopalvelun suunnittelussa haluttiin tarkentaa käsitystä siitä, mitä maatilayrittäjät itse pitävät tällä hetkellä tärkeinä ja vaativina johtamistoimen tehtävinä, mitä he ajattelevat tilan johtamisesta ja minkälaista tietoa he haluaisivat tilan hallinnan avuksi. Jopas- sivuston sisällön luomisen pohjaksi selvitettiin asiantuntijapaneelin ja kolmellesadalle maatalousyrittäjille suunnatun kyselytutkimuksen avulla yrittäjien näkemyksiä maatilan johtamisen ongelma-alueista ja oleellisista johtamistaidoista. Kyselyssä maatalousyrittäjien tuli pohtia valittujen johtamistoimenpiteiden tärkeyttä ja vaativuutta omassa toiminnassaan. Jopas- sivuston sisältöä täydennettiin myös arvioimalla ja ottamalla mukaan muita maatilayrittäjille suunnattuja internet-sivustojen sisältöjä. Hankkeen tuloksena julkaistiin elokuussa 2005 Internetissä maatilayrittäjille suunnattu uusi verkkopalvelu, JopasWeb. Sivuston kokoamisen vaiheisiin kuului aiheen mukaisen materiaalin läpikäynti, arviointi ja kokoaminen siten, että se voitiin julkaista sähköisenä, helppokäyttöisenä palvelukokonaisuutena. JopasWeb sisältää opastavaa ja kertovaa tekstiä, linkkejä, tarinoita tai pieniä juttuja, yhteystietoja, kirjallisuutta sekä vuorovaikutuskanavia. JopasWebin sisältämät linkit valikoitiin tätä tarkoitusta varten luotujen kriteerien avulla ja ne tuovat esiin johtamisen ja hyvinvoinnin kannalta oleellisiksi ja mielenkiintoisiksi arvioituja sivustoja. Verkkopalvelun sisällön jäsentäminen korkeintaan kymmeneen osa-alueeseen arvioitiin lisäävän sivuston ja käsiteltävän asiakokonaisuuden selkeyttä. JopasWeb- verkkopalvelun julkaisemisen jälkeen käyttäjien kommentit ovat liittyneet sivustossa olevien linkkien avautumiseen. Lisäksi on saatu muutamia uusia linkkiehdotuksia. Suurin hankaluus maatilayrittäjien johtamistoimen verkkopalvelun toteuttamisessa oli se, ettei kaikkiin maatilayrittäjien vaativiksi ja tärkeiksi kokemiin asioihin löytynyt vielä riittävän hyvää palvelutarjontaa internetistä.
22
Kallioniemi, Marja, e Hanna-Riitta Kymäläinen. "Työhyvinvointi maatiloilla: stressi, työturvallisuus eläinten hoitotyössä ja naisten työolosuhteet maidontuotantotiloilla". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 30 (31 de janeiro de 2014): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75273.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkeliväitöskirjan kokoavana teemana on työhyvinvointi suomalaisilla maatiloilla. Vuonna 2004 toteutettuun puhelinhaastatteluun vastasi 1 182 päätoimista viljelijää. Toinen, laadullinen aineisto kerättiin kesällä 2007 kymmeneltä maidontuotantotilalta haastatellen ja havainnoiden naisten työtä. Päätoimiset viljelijät kokivat haastatteluaineiston mukaan vähemmän stressiä kuin työikäinen väestö Suomessa keskimäärin. Laadullisen tutkimusaineiston mukaan suurin osa maitotiloilla työskentelevistä naisista kertoi kokevansa luonnonläheisen työn tuotantoeläinten parissa antoisana. Meneillään oleva rakennemuutos ja maatalouden harjoittamiseen liittyvät lisääntyneet riskit kuitenkin kuormittavat viljelijöiden arkea. Kirjallisuuskatsauksen mukaan stressiä aiheuttavat useimmin tilan taloudellinen tilanne, erilaiset maatalouden harjoittamiseen liittyvät säännöt, hallinto sekä luonnonolosuhteet. Työhyvinvointiin liittyvistä ongelmista kertovat kyselyn tulokset: noin joka neljäs (26 %) päätoiminen viljelijä koki voimattomuutta tai väsymystä, noin joka viides (19 %) koki unettomuutta tai vaikeuksia nukahtaa ja 16 % vastaajista koki ylirasittuneisuutta tai tunnetta siitä, että kaikki käy yli voimien. Ongelmat sosiaalisessa kanssakäymisessä ja terveydentilassa olivat yhteydessä oireiden kokemiseen. Lisäksi yli kaksi viikkoa kestänyt torjunta-aineiden ruiskutustyö edellisen kasvukauden aikana oli yhteydessä oireisiin. Myös kansainvälisten tutkimusten mukaan torjunta-aineille altistuminen on yhteydessä viljelijöiden henkisen hyvinvoinnin ongelmiin, kuten masennukseen. Melan tilastojen mukaan kotieläinten hoitotyöt olivat vuonna 2012 työvaihe, jossa yleisimmin (43 % kaikista työtapaturmista) sattui vakuutetuille maatalousyrittäjille työtapaturmia. Laadullisessa tutki-muksessa selvitettiin, miksi tapaturmien määrässä oli huomattavia eroja eri maitotilojen kesken. Tulosten mukaan luottamuksellinen, hyvä vuorovaikutussuhde eläinten kanssa, hoidon rutiininomaisuus, tietämys eläinten luontaisesta käyttäytymisestä ja eläinten stressin kokonaisvaltainen välttäminen auttavat vähitellen luomaan hoitajalle turvalliset työolosuhteet. Maatiloilla työskentelevillä naisilla on tärkeä rooli eläinten hyvinvoinnin vaalijoina ja kestävän maatalouden rakentajina. Suurin osa maidontuotantotiloilla työskentelevistä naisista halusi olla ammattinimikkeeltään maatalousyrittäjä. Oma jaksaminen oli haastatteluissa toistuva teema. Myös töihin vaikuttavat vanhat ajattelumallit tulivat keskusteluissa esiin. Töiden järjestäminen oman tai puolison sairauden aikana huolestutti, eikä lomalle lähteminenkään ollut helppoa. Kotieläinten hoitajien hyvinvoinnilla on kirjallisuuslähteiden mukaan yhteys työturvallisuuteen, elintarvikkeiden laatuun ja eläinten hyvinvointiin. Maaseudulle ominaiset pitkät välimatkat, omavaraisuutta korostava ajattelu sekä häpeä vaikeuttavat hyvinvoinnin ongelmiin puuttumista. Työhyvinvointi maatiloilla on osa ruuantuotannon vastuullisuutta ja kestävyyttä.
23
Heikkilä, Jaakko, Eija Pouta, Sari Forsman-Hugg, Johanna Mäkelä e Merja Isoniemi. "Kuluttajien näkemyksiä siipikarjanlihan turvallisuudesta". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 26 (31 de janeiro de 2010): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75699.
Texto completo da fonteResumo:
Siipikarjanlihan kysyntä Suomessa on kasvanut merkittävästi viime vuosina. Viime vuosiin asti suurin osa tästä kysynnästä on katettu kotimaisella tarjonnalla, mutta viime aikoina siipikarjanlihan tuonti on lisääntynyt. Samaan aikaan siipikarjanlihan kuluttajien keskuudessa on myös lisääntynyt kiinnostus siihen, miten liha on tuotettu ja kuinka turvallista se on. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme suomalaisten kuluttajien näkemyksiä siipikarjan turvallisuudesta sekä näiden näkemysten taustalla olevia tekijöitä. Tutkimus perustuu internet-paneeliin, jossa haastateltiin 1312 suomalaista kuluttajaa. Paneelin vastausprosentti oli 51 %, ja vastaukset ovat edustava otos suomalaisista 18-79 –vuotiaista internet-käyttäjistä. Tutkimus käsittelee sekä yleisiä turvallisuusasenteita että suhtautumista eri lähteistä tuleviin turvallisuusriskeihin: biologisiin riskeihin (zoonoosit ja geneettisesti muunnellun rehun käyttö) ja kemiallisiin riskeihin (lihan kemiallinen käsittely). Erityisesti analysoidaan sitä, kuinka koetut riskit vaikuttavat ostoaikomuksiin. Kunkin ”riskituotteen” ostoaikomuksesta tehtiin logistinen regressiomalli, jonka avulla selitettiin ostoaikomusta sosiodemografisilla sekä asenneperusteisilla muuttujilla. Mallien selitettävä muuttuja oli, lopettaisiko vastaaja broilerinlihan ostamisen vai jatkaisiko hän sen ostamista kun tietty turvallisuuteen liittyvä ominaisuus ilmaantuisi. Vastaajien heterogeenisuutta riskiruoan ostoaikomusten suhteen analysoitiin edelleen etsimällä latenttien ryhmien logistisella regressiolla sellaisia ryhmiä, joiden ostokäyttäytyminen riskien vaikuttaessa olisi mahdollisimman samankaltaista. Tutkimuksessa todettiin turvallisuuden olevan erittäin merkittävä ostopäätökseen vaikuttava tekijä. Tutkimus antaa myös käsityksen biologisten ja kemiallisten riskien kokemisesta kuluttajien keskuudessa. Ostoaikomuksilla mitattuna suhtautuminen kemiallisiin riskeihin on voimakkaampaa kuin suhtautuminen biologisiin riskeihin. Erityisesti zoonoottiset riskit, jotka saattavat olla myös kuluttajan hallittavissa kiinnittämällä huomiota ruoan valmistukseen, vaikuttavat ostoaikomuksiin vähemmän kuin tuotantoon liittyvät kemialliset riskit tai gm-rehun käyttö. Tässä tutkimuksessa esitetty kemikaalikäsittely ja gm-rehu ovat vahvasti kuluttajien omaan käsitykseen ja uskomuksiin pohjaavia riskejä. Niiden kokemiseen lienee mahdollista vaikuttaa jonkin verran tarjoamalla objektiivista tietoa riskitasoista, kuten tässä tutkimuksessa tarjottiin zoonoottisen riskin tasosta. Sosioekonomisten taustatekijöiden suhteen riskiruoan kaihtajat ovat melko odotetun kaltaisia: keskimääräistä useammin naisia, vanhuksia, lapsiperheitä ja ihmisiä, joilla on muita enemmän broileria ruokavaliossaan. Vaikka suhtautuminen yksittäisiin riskitekijöihin kuten kemikaalikäsittelyyn oli voimakkaan kielteinen, voidaan kaiken kaikkiaan todeta riskiruokaa yleisellä tasolla sietävän ryhmän olevan yllättävänkin suuri, noin 40 % kuluttajista.
24
Walliander, Haron. "Kaahailua idyllissä". Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 34, n.º 4 (20 de dezembro de 2021): 7–23. http://dx.doi.org/10.23994/lk.112959.
Texto completo da fonteResumo:
Tutkin artikkelissani lähipeluun menetelmin, miten kotimainen digitaalinen peli My Summer Car (Suomi 2016) esittää 1990-luvun lama-ajan Suomen maaseutua ja miesten joutilaisuutta. My Summer Car on yhden ihmisen, Johannes Rojolan, projekti, ja siten se kuvaa tekijänsä näkemyksiä esittämästään aikakaudesta. Pelin vertailukohtana käytetään maaseutua ja joutilaisuutta käsitteleviä humoristisia elokuvia sekä televisiosarjoja. Kysyn, miten peli eroaa niistä.Esitän, että My Summer Car luo lama-ajan Suomesta omannäköisensä tulkinnan, jossa pelien omaleimaisuus vaikuttaa joutilaisuuden kokemiseen. Selviytymispeligenre pakottaa pelaajan aktiiviseksi toimijaksi, jolloin pelaajan positio suhteessa muihin pelin joutilaisiin hahmoihin muuttuu. Tällöin joutilaisuuden ja aktiivisen toimijuuden raja hämärtyy, ja peli pakottaa pelaajan näkemään joutilaisuuden monipuolisemmin. Joutilaisuus–aktiivisuus-asetelma on My Summer Carissa erilainen verrattuna kotimaisiin elokuviin ja televisiosarjoihin. My Summer Carissa maaseudun pelillistäminen on tarkoittanut sitä, että poikakulttuuriin olennaisesti kuuluva homososiaalisuus on poissa, sillä pelistä puuttuu käytännössä nuorten miesten yhteisöllisyys. Jäljelle jää vain rappioromantiikan ideaali, jota toistetaan.Avainsanat: joutilaisuus, rappioromantiikka, maaseutu, nostalgisointi, digitaaliset pelitSpeeding in the Idyll. The Representation of 90s Recession Era Finnish Countryside and Idleness in My Summer CarIn this article I explore through close playing method how the Finnish digital game My Summer Car (2016) depicts the fictional Finnish countryside during the 90s recession and the idleness of men. My Summer Car is a project of one person, Johannes Rojola, and thus describes the author’s views on the era he presents. The game’s representation is compared with other humorous films and television series situated in the countryside. The research focuses on the idleness represented in My Summer Car and asks how the game differs from these other Finnish audiovisual products.I claim that My Summer Car creates a unique interpretation of the recession in Finland, in which the uniqueness of digital games affects the experience of idleness. The survival game genre forces the player to become an active player, changing the player’s position in relation to other idle characters in the game. In this case, the line between idleness and active action is blurred and the game forces the player to see idleness in a more versatile way. The idleness–activity setting in My Summer Car is different from other Finnish movies and TV series. Gamification of My Summer Car’s countryside causes homosociality, an integral part of boy culture, to vanish, as there is no sense of community among young men in the game. All that remains is the repeated ideal of romanticized decadence.Keywords: idleness, romanticized decadence, countryside, nostalgization, digital games
25
Simelius, Susanne, Reeta Turunen, Mari Herttalampi e Taru Feldt. "Omantunnon stressi hyvinvoinnin riskitekijänä terveydenhuollossa". Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 59, n.º 4 (13 de dezembro de 2022). http://dx.doi.org/10.23990/sa.102584.
Texto completo da fonteResumo:
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella suomalaisen sairaanhoitopiirin potilastyötä tekevän henkilöstön (n = 735) omantunnon stressiä ja sen yhteyksiä työuupumukseen. Lisäksi tutkittiin, muuntaako työn merkityksellisyys omantunnon stressin ja työuupumuksen välistä yhteyttä. Tutkimuksen teoreettisena mallina toimi työn vaatimusten ja voimavarojen malli. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että omantunnon stressi on riskitekijä työuupumukselle. Vaikka työn merkityksellisyyden kokemukset olivat yleisiä potilastyössä ja sen kokeminen oli yhteydessä vähäisempään työuupumukseen, ei työn merkityksellisyyden kuitenkaan havaittu suojaavan omantunnon stressin aiheuttamalta työuupumukselta. Yleisimmin kohdattavia eettisesti haastavia tilanteita olivat kokemukset potilaiden riittämättömästä kohtelemisesta ja ristiriitaisten vaatimusten kohtaaminen työssä. Tällaisista tilanteista koettiin myös paljon huonoa omaatuntoa. Näin ollen terveydenhuoltohenkilöstön omantunnon stressin ja uupumuksen vähentämiseksi heille tulisi taata työolosuhteet, jotka mahdollistavat työn tekemisen ammattinsa määräysten, eettisten sääntöjen ja arvojen mukaisesti huolimatta lisääntyvistä kustannustehokkuusvaatimuksista.
26
Metso, Pekka, Laura Kallatsa, Sini Mikkola e Talvikki Ahonen. "Kokemukset hengellisestä yhteydestä ja hengellisyyden muutoksesta koronapandemian aikana Suomen ortodoksisessa ja evankelis-luterilaisessa kirkossa". Diakonian tutkimus, n.º 2 (17 de dezembro de 2021). http://dx.doi.org/10.37448/dt.109489.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkeli tarkastelee Suomen ortodoksisen ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toimintaan osallistuneiden (N=555) kokemuksia hengellisestä yhteydestä ja muutoksista omassa hengellisyydessä koronaepidemian ensimmäisen aallon aikana. Hengellisen yhteyden käsite pitää sisällään seurakunta-, ehtoollis- ja rukousyhteyden. Tutkimusaineistomme koostuu kahdesta kyselylomakeaineistosta: ortodoksisen kirkon striimattuihin jumalanpalveluksiin osallistuneiden tuottamasta aineistosta (N=330) ja evankelis-luterilaisen kirkon toimintaan pandemian aikaan osallistuneiden tuottamasta aineistosta (N=225). Uskonnollisten yhteisöjen merkitys yhteiskunnallisissa kriiseissä vahvistuu, ja ihmiset hakeutuvat kirkon toimintojen piiriin. Kyselyyn vastanneiden kokemus hengellisestä yhteydestä etäyhteyksien aikana oli varsin jakaantunutta: osa koki hengellisen yhteyden vahvistuvan esimerkiksi uudenlaisten yhteyksien syntymisen myötä ja oman autonomian lisääntyessä suhteessa kirkon tilaisuuksiin osallistumiseen. Osa koki lähinnä verkkoyhteyksien kautta tapahtuvan toiminnan vieraannuttavan heitä ja seurakuntayhteyden jopa katkeavan. Hengellisyyden muuttuminen näkyy etenkin koronapandemian heijastumisena rukousaiheisiin sekä rukouselämän ja uskon syventymiseen. Ortodoksiaineistossa korostui tämän lisäksi pyhien läsnäolon voimakkaampi kokeminen.
27
Ekqvist, Eeva, e Katja Kuusisto. "Päihdekäyttö, retkahdusriskit ja retkahtamisen välttäminen kolmen kuukauden kuluttua laitospäihdekuntoutuksesta". Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 61, n.º 2 (13 de maio de 2024). http://dx.doi.org/10.23990/sa.122488.
Texto completo da fonteResumo:
Tutkimuksessa tarkastellaan kuntoutujien päihdekäytössä tapahtuneita muutoksia laitospäihdekuntoutuksen jälkeen sekä sitä millaisissa tilanteissa kuntoutujat ovat kokeneet retkahduspainetta ja millaiset keinot ovat vuorostaan auttaneet retkahduksen ehkäisemisessä. Aineiston muodostavat kuntoutujien (N=65) vastaukset laitospäihdekuntoutuksen kolmen kuukauden seurantakyselyyn. Aineistoa on analysoitu pienille aineistoille sopivilla tilastollisilla menetelmillä sekä laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Päihteettömänä kolmen kuukauden kuluttua kuntoutuksen päättymisen jälkeen on puolet tutkimukseen osallistuneista. Myös yli puolet kuntoutujista on onnistunut kuntoutuksen alussa asettamansa tavoitteen saavuttamisessa. Retkahduspaineiden kokeminen on yleistä ja retkahdusriskit ovat varsin yksilöllisiä. Kuntoutujat kuvaavat retkahduspaineiden liittyvän sosiaalisiin suhteisiin ja tilanteisiin, arjenhallintaan sekä mielialaan ja mielenterveyteen. Yleisimmin retkahtamista pyritään välttämään osallistumalla itsehoitoryhmiin ja sen nähdään myös auttavan retkahduksen ehkäisyssä. Intervallijaksot ja muu ammatillinen tuki on tulosten perusteella yhteydessä vähäisempään päihdekäyttöön seurannassa. Laitospäihdekuntoutuksella on moninaisia positiivisia vaikutuksia ongelmallisesta päihdekäytöstä irtautumiseen, jotka ovat havaittavissa kolme kuukautta kuntoutuksen päättymisestä.
28
Kurtelius, Tuulikki, e Kristiina Kumpulainen. "Yksinäisyyden kokemisen muutokset nuoreksi kasvamisen polulla". Kasvatus & Aika 16, n.º 4 (21 de dezembro de 2022). http://dx.doi.org/10.33350/ka.107919.
Texto completo da fonteResumo:
Tässä laadullisessa seurantatutkimuksessa tarkastellaan nuorten yksinäisyyden kokemuksia ajallisesta näkökulmasta. Tutkimusaineisto koostuu 22 peruskoulua käyvän nuoren haastatteluaineistosta, joka on kerätty nuorten ollessa 12–13-vuotiaita. Haastatteluissa nuoret tarkastelevat kolme vuotta aiemmin kuvaamiaan yksinäisyyden kokemuksia. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin yksinäisyystutkijoiden Burgess ym. (1999), Goossens & Marcoen (1999) ja Hymel ym. (1999) näkökulmia ajan kulkuun liittyvistä muutoksista lasten ja nuorten kokemassa yksinäisyydessä. Aineiston analyysiä ohjasi retrospektiivinen tutkimusote (Neale 2012), joka mahdollisti tutkimusaineiston vertailun aikahorisontissa. Kokemukset yksinäisyydestä ryhmiteltiin aineiston perusteella kolmen pääteeman alle. Ajan vaikutus kokemuksiin -teemassa näkyi sosiaalisen ympäristön muutoksen vaikutus yksinäisyyden kokemiseen. Suhde vertaisiin -teema toi esiin nuorten tarpeen tulla huomioiduksi ja hyväksytyksi. Yksinäisyyden kokemusten käsittely -teema valotti yksinäisyyden käsittelyä kasvamisen, sinnikkyyden ja sopeutumisen näkökulmista. Haastatellut nuoret kertoivat kokevansa yksinäisyyttä vähemmän kuin kolme vuotta aiemmin, mutta kokemukset olivat moniulotteisempia. Yksinäisyys koetteli erityisesti niitä murrosikäisiä nuoria, joiden kertomuksissa heijastui negatiivinen minäkuva tai puutteelliset taidot kohdata vertaisia. Tulosten perusteella nuorilla oli kuitenkin halu selviytyä ja rakentaa pysyviä suhteita ikätovereihin. Koulun vertaisten tarjoama tuki nouseekin varteenotettavaksi tekijäksi, kun pohditaan keinoja nuorten kokeman yksinäisyyden vähentämiseen.
29
Mäkiniemi, Jaana-Piia, e Anne Mäkikangas. "Etäjohtaminen koronapandemian aikana – työn vaatimukset yliopistossa työskentelevien esihenkilöiden kokemina". Hallinnon Tutkimus 42, n.º 2 (22 de março de 2023). http://dx.doi.org/10.37450/ht.115592.
Texto completo da fonteResumo:
Academic remote leadership in the time of COVID-19 – job demands experienced by supervisorsThe COVID-19 pandemic made many supervisors suddenly remote leaders, thus forcing them to adapt to a new way of working. Little is yet known about how they worked and how they experienced remote leadership. The study aims to analyze the experiences of 233 supervisors in the spring of 2021 with a focus on the demands of supervisors’ work during the corona pandemic. Through qualitative content analysis, four types of hindrance and challenge demands were identified from the supervisors’ writings. The demands were related to organizational functioning, work, social relationships, and well-being at work. The results showed that the supervisors felt they did not receive the support they would have needed, their workload have increased, the nature of social interactions changed, and the requirements of remote leadership for well- being at work were emphasized. In particular, ...
30
Koivunen, Anu. "Affektin paluu?Tunneongelma suomalaisessa mediatutkimuksessa". Media & viestintä 31, n.º 3 (1 de março de 2008). http://dx.doi.org/10.23983/mv.63018.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa kartoitetaan humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kansainvälisessä kentässä havaittavaa ”affektiivista käännettä” eli tieteiden väliset rajat ylittävää kiinnostusta tutkia ihmisen ja maailman suhteita, merkityksenmuodostusta ja kulttuurin ja yhteiskunnan olemisen tapoja tuntemisen, tuntumisen ja kokemisen käsittein. Vaikka kysymyksenasettelut heijastuvat myös uuteen suomalaiseen mediatutkimukseen, artikkeli esittää puheen käänteestä olevan Suomessa liioittelua. Pikemminkin mediatutkimuksen perinteitä jäsentää tunneongelma: tunteiden ja kokemuksellisuuden kysymysten sivuuttaminen ja/tai käsittäminen ongelmaksi. Artikkelissa jäljitetään tunneongelmaa 1960-luvun lopun varhaiseen yleisradiotutkimukseen, jossa –toisin kuin esimerkiksi kansalaisuutta ja julkisoutta selvittävässä tutkimuksessa – tunteet ja affektiivisuus tematisoituivat selkeästi samalla kun järjen ja tunteen sekä asian ja viihteen kyseenalaistamattomat vastakkainasettelut muovasivat tutkimusagendaa. Artikkelissa esitetään, että mediatutkijoiden kollektiivisena haasteena on tämän niin sanotun poliittisen modernismin perintöön liittyvän ”tunneongelman” purkaminen: tunteiden, kokemuksellisuuden ja aistimellisuuden vakavasti ottaminen yli ja ohi viihteen kategorian, relevantin kriittisen sanaston ja tutkimusmenetelmien kehittäminen sekä tunteiden käsittäminen keskeiseksi kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen alueeksi.
31
Hörkkö, Eeva, Heikki Silvennoinen e Tero Järvinen. "Työssä oppimisen mahdollisuudet ja työelämän luottamus palkansaajien kokemina Suomessa vuosina 2004–2016". Työelämän tutkimus, 13 de setembro de 2022. http://dx.doi.org/10.37455/tt.102922.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa tutkitaan tilastollisin menetelmin, 1) miten koettu mahdollisuus työssä oppimiseen ja työelämän luottamus ovat yhteydessä sosioekonomiseen asemaan, sukupuoleen, työnantajasektoriin ja työsuhteen luonteeseen, 2) miten koetut työssäoppimismahdollisuudet ja luottamus ovat yhteydessä toisiinsa, ja 3) miten oppimismahdollisuuksien ja luottamuksen yhteys on mahdollisesti muuttunut vuosien 2004–2016 välillä. Aineistona (N = 3 896) käytetään työolobarometrin 2004, 2010 ja 2016 kyselyaineistoa (Työministeriö & Tilastokeskus 2004; Työ- ja elinkeinoministeriö & Tilastokeskus 2010; 2016). Koko tarkastelujakson ajan tärkeät selittäjät hyville työssäoppimismahdollisuuksille ovat ylemmän ja alemman toimihenkilön asemat sekä luottamuksellinen alaisten ja johdon välinen suhde. Valtio työnantajana ja määräaikainen työsuhde ennustavat hyviä työssäoppimismahdollisuuksia. Naiset kokevat työssäoppimismahdollisuutensa miehiä paremmiksi. Alaisten ja johdon väliset luottamukselliset suhteet ovat kahdentoista vuoden kuluessa parantuneet lähes kaikkien kokemuksissa.
32
Parente-Čapková, Viola. "The Effeminate Race?" Joutsen/Svanen - Erikoisjulkaisut, n.º 4 (23 de dezembro de 2020). http://dx.doi.org/10.33347/jses.86170.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelini tarkastelee venäläisyyden esittämistä L. Onervan novellissa “Manja Pavlovna” (kokoelmasta Murtoviivoja, 1909) sekä romaanissa Yksinäisiä (1917) ja tutkii venäläisyyteen näissä teoksissa kiinnittyviä affekteja ja emootioita. Analysoimalla L. Onervan teosten tunne-esitysten kieltä ja retoriikkaa osoitan, kuinka tekstit kommentoivat ironisesti suomalaisuuden ja venäläisyyden kuvauksia, stereotypioita ja ideoita. Teokset kyseenalaistavat ajan poliittisiin jännitteisiin ja rasistisiin rotuteorioihin kytkeytyviä käsityksiä venäläisestä sielusta primitiivisenä, atavistisena ja dekadenttina Toisena, joka yhtä aikaisesti kiehtoo ja pelottaa. Allegoristen kuvausten jännitteet – erityisesti Venäjään projisoidut pelot – heijastavat Suomen kulttuurista asemaa idän ja lännen välissä. Artikkeli nostaa esille myös Onervan teksteissä muukalaisuuden kohtaamiseen ja kokemiseen kytkeytyvän häpeän tunteen, joka on usein muovannut kansakuntia tunneyhteisöinä.
33
Ylitalo, Riikka. "”Det är också sant att livet ofta / liknar en väldig sorg”". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 17, n.º 1 (14 de abril de 2020). http://dx.doi.org/10.30665/av.85158.
Texto completo da fonteResumo:
Tua Forsström ja Arja Tiainen käsittelevät 1970-luvun runoissaan naisen tunteita kaupunkitilassa. Kummankin kirjailijan runoissa tunteiden kokemisen paikkana on yleensä Helsinki, joka saa runoissa subjektiivisia merkityksiä.
Tiaisen lyriikassa puhujan kerrotaan usein suoraan olevan nainen. Puhujan tunteita kaupunkiympäristössä ovat vieraus ja pelko, mutta myös itsevarmuus. Puhuja tuo mieleen kaupungissa kuljeskelevan flanöörin, joka on perinteisesti maskuliininen hahmo. Peloistaan huolimatta Tiaisen runojen puhuja uskaltaa liikkua yksin kaduilla ja kahviloissa.
Pelko on Tiaisen ja Forsströmin runojen naisia yhdistävä tunne. Forsströmin runoissa korostuvat myös suru ja yksinäisyys. Kuten ”pelko”-sana Tiaisen runoissa, Forsströmin lyriikassa sana ”suru” (sorg) toistuu usein. Tunteiden nimeäminen lisää runojen emotionaalisuutta ja on osoitus siitä, että puhujat ovat tietoisia kokemistaan tunteista. Joissakin runoissa tunne on pääteltävissä puhetilanteesta tai puheen sävystä.
Forsströmin runot eroavat Tiaisen flanöörirunoista siinä, että niissä puhuja on useimmiten helsinkiläisessä kerrostaloasunnossa. Forsströmin runojen puhuja kokee lähiössä kielteisiä tunteita, mutta toivon tunnekaan ei ole hänelle vieras. Tiainen tuo runoissaan esiin lähiöasumisen hyviä puolia, mikä on harvinaista 1970-luvun suomalaisessa kirjallisuudessa.
34
Immonen, Annukka. "Tunnekokemusten metonyymisyys Sirkka Turkan runossa "Syvällä metsässä nukkuu suuri hirvi"". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 17, n.º 3 (24 de novembro de 2020). http://dx.doi.org/10.30665/av.95633.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa hyödynnetään enaktiivisia ja fenomenologisia tunnekäsityksiä sekä metonymia-tutkimusta ja havainnollistetaan, miten Turkan runossa ”Syvällä metsässä nukkuu suuri hirvi” puretaan metonyymisyyden kautta kartesiolaisia jakoja, joita mielen ja ruumiin, järjen ja tunteiden, kulttuurin ja luonnon ja ihmisen ja eläimen välille on länsimaisessa ajattelussa rakennettu. Tutkimuksen kohteena on, miten runossa esitetään ja konstruoidaan lyyrisen minän maailmassa olemisen ja kokemisen tapoja. Artikkeli osoittaa, miten lyyrinen minä on ruumiillistuneen mielensä, tunnekokemustensa ja affektiivisen merkityksellistämisen kautta metonyymisesti osa ympäristöään. Lyyrinen minä kokee sijoittuvansa kulttuurisesti ja antropomorfisesti värittyneestä perspektiivistään huolimatta samalle elävien organismien muodostamalle metonyymiselle jatkumolle kuin runossa esiintyvät luonnon edustajat.
Artikkelissa tarkastellaan metonyymisyyden ja muiden kuvallisuuden keinojen kautta, miten lyyrinen minä projisoi, kohtaa ja käsittelee vaikeita eksistentiaalisia tunnetiloja ja niihin kietoutuvia emootioita. Runon puheenomaisuus saa aikaan vaikutelman lyyrisen minän kokemusten autenttisuudesta, ja runossa hyödynnetään myös retorisia keinoja, joiden kautta luodaan runon esteettistä tunnelmaa. Dynaamisuutta ja affektiivisuutta siihen tuo erityisesti äänteellinen toisto ja säkeiden typografinen asettelu. Enaktiivisiin ja fenomenologisiin tunnekäsityksiin perustuva teoreettinen kehys yhdistettynä metonyymisyyteen tekstin rakennusperiaatteena luo uudenlaisia näkökulmia tekstissä esiintyvien elementtien välisisiin suhteisiin ja verkostoihin, sen luonteeseen esteettisenä konstruktiona sekä lukijaan vaikuttamisen keinoihin.
35
Ritakorpi, Minna, Marja Kaunonen, Minna Kaila, Susanna Paldanius e Noora Seilo. "Sähköiseen terveyskyselyyn vastaamatta jättäneet yliopisto-opiskelijat - katoanalyysi". Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 56, n.º 1 (1 de fevereiro de 2019). http://dx.doi.org/10.23990/sa.70440.
Texto completo da fonteResumo:
Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS) lähettää ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijoille sähköisen terveyskyselyn. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten sähköiseen terveyskyselyyn vastaamatta jättäneet yliopisto-opiskelijat eroavat kyselyyn vastanneista terveydentilan, terveystottumusten ja sosiaalisten tilanteiden kokemisen suhteen. Lisäksi tarkoituksena oli saada tietoa opiskelijoiden syistä jättää vastaamatta sähköiseen kyselyyn. Kohdejoukkona oli lukuvuonna 2011–2012 sähköiseen terveyskyselyyn vastaamatta jättäneet opiskelijat, joista 498 satunnaisesti valitulle opiskelijalle tehtiin puhelinhaastattelu. Puhelinhaastattelussa opiskelijoille esitettiin sähköisessä terveyskyselyssä olleita kysymyksiä terveydentilasta, terveystottumuksista ja sosiaalisten tilanteiden kokemisesta. Vastauksia verrattiin niiden opiskelijoiden vastauksiin, jotka olivat vastanneet sähköiseen kyselyyn samana lukuvuotena (N=8750). Määrällinen aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin ja avoin kysymys laadullisella sisällön analyysillä.
Sähköiseen terveyskyselyyn vastaamatta jättäneet opiskelijat kokivat terveydentilansa ja mielialansa paremmaksi sekä sosiaaliset tilanteet positiivisemmin kuin terveyskyselyyn vastanneet opiskelijat. He kokivat myös vähemmän yksinäisyyttä. Vastaamatta jättäneissä opiskelijoissa oli vastanneita enemmän ylipainoisia. Yleisimmät syyt jättää vastaamatta kyselyyn olivat, että opiskelija ei muistanut saaneensa kutsua vastata kyselyyn, ei ehtinyt vastata, ei pitäneet vastaamista tärkeänä tai koki terveydentilansa riittävän hyväksi. Tutkimuksen tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että katoon ei jää enemmän terveydentilansa heikommaksi kokevia tai psyykkisesti oireilevia.
36
Ridanpää, Juha. "Huumori ja meänkielisten tilallinen identiteetti". Elore 24, n.º 1 (17 de maio de 2017). http://dx.doi.org/10.30666/elore.79279.
Texto completo da fonteResumo:
Tässä artikkelissa tarkastellaan, kuinka kielellisten vähemmistöjen tilallinen identiteetti rakentuu ja muotoutuu huumorin kautta. Tutkimuskohteena on Ruotsin puoleisessa Tornionlaaksossa meänkieltä puhuvat kielelliset vähemmistöt. Tutkimuskysymystä lähestytään narratiivisen identiteetin käsitteen kautta, jolla viitataan siihen, kuinka yksilöt ja ryhmät rakentavat kertomuksen itsestään suhteessa laajempiin yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin diskursseihin. Tutkimus perustuu kahdeksaan syyskuun 2015 ja helmikuun 2016 välillä eri kulttuuritoimijoiden kanssa käytyyn ryhmäkeskusteluun, joissa huumoria lähestyttiin sekä keskustelun temaattisena aiheena että kerronnan muotona. Keskusteluissa kävi ilmi, että meänkieliset kokevat omaavansa erityisen, omanlaatuisen ja poikkeavan huumorintajun, jota luonnehtii mm. härskiys ja rankkuus sekä toiseuden kokemiseen yhdistyvä itseironisuus. Samoin yhdeksi keskeiseksi keskustelun aiheeksi nousi kysymys siitä, onko meänkieli hauska kieli jo itsessään ja tällä tavoin meänkielisten narratiivista identiteettiä luonnehtiva ominaispiirre. Lisäksi tutkimuksessa tuli esille, kuinka itseironia toimii merkittävänä työkaluna vähemmistöidentiteettiä käsiteltäessä.
37
Aro, Laura. "Marja-Liisa Honkasalo & Ilkka Kangas & Ullamaija Seppälä (toim.): Sairas, potilas, omainen. Näkökulmia sairauden kokemiseen. Helsinki: SKS. 2003." Elore 10, n.º 2 (1 de dezembro de 2003). http://dx.doi.org/10.30666/elore.78423.
Texto completo da fonte
38
Apiainen, Riikka, Päivi Åstedt-Kurki, Mira Palonen e Jari Kylmä. "Sateenkaariperheiden äitien kokemuksia perheensä elämästä ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä – integratiivinen kirjallisuuskatsaus". Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 55, n.º 3 (31 de agosto de 2018). http://dx.doi.org/10.23990/sa.74423.
Texto completo da fonteResumo:
Tämän integratiivisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvata sateenkaariperheiden äitien kokemuksia perheensä elämästä ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä aiempien kansainvälisten tutkimusten avulla. Katsaus on tarpeen, koska esimerkiksi terveydenhuoltohenkilökunnan on tärkeä tunnistaa erilaiset perheet ja niiden todellisuus sellaisena kuin perheet sen itse kokevat. Lisäksi heillä on oltava riittävästi tietoa erilaisista perheistä kyetäkseen tukemaan näitä perheitä. Systemaattinen tiedonhaku suoritettiin Cinahl, Medline, PsycINFO, Linda, Arto ja Medic-tietokannoista ja aineistoon valittiin yhteensä 49 tutkimusartikkelia kahdeksasta eri maasta. Aineisto analysoitiin temaattisella analyysilla. Äitien kokemukset perheensä elämästä osana yhteiskuntaa muodostuivat kolmesta ulottuvuudesta: eläminen perinteisestä heteroydinperheestä poikkeavassa perheessä, eläminen vähemmistöasemasta aiheutuvien ennakkokäsitysten kanssa ja selviytyminen sateenkaariperheenä. Eläminen perinteisestä heteroydinperheestä poikkeavassa perheessä merkitsi äitien keskinäisten roolien etsimistä ja tasapainon vahvistamista sekä elämistä sosiaalisena äitinä ja vanhempana, jota ei tunnusteta eikä tunnisteta. Äitien kokemukset elämisestä vähemmistöasemasta aiheutuvien ennakkokäsitysten kanssa olivat kolmenlaisia: ympäristön suhtautumiseen kohdistuvat pelot, kohtaamiset ihmisten kanssa, joilla oli ennakkokäsityksiä sekä kokemus siitä, että heidän kohtaamansa asiat olivat aiheuttaneet seurauksia perheenjäsenten terveydelle ja hyvinvoinnille. Selviytyminen sateenkaariperheenä sisälsi äitien aktiivista toimintaa perheensä selviytymisen parantamiseksi ja selviytymistä vaihtelevan sosiaalisen ja yhteiskunnallisen tuen kanssa. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan tunnistaa sateenkaariperheiden äideillä olevan tuen tarpeissaan erityispiirteitä. Ne kohdistuvat vanhemmuuteen ja parisuhteeseen, äitien seksuaalisen identiteettiin ja perheen lähipiiriin. Lisäksi ne kohdistuvat sosiaalisen äidin roolin vahvistamiseen, perheen tunnistamiseen ja normaaliuden tunteen kokemiseen sekä koulutusvastuun jakamiseen sateenkaariperhemuodosta yhdessä äitien kanssa. Jatkossa on tutkittava empiirisesti suomalaisten sateenkaariperheiden äitien kokemusta perheidensä elämästä osana suomalaista yhteiskuntaa.
39
Valovesi, Ulla, e Riitta Rainio. "Laulava kallio". Elore 29, n.º 1 (23 de junho de 2022). http://dx.doi.org/10.30666/elore.113573.
Texto completo da fonteResumo:
Olemme tutkineet kaikua yli 100 kalliomaalauksella, ja poikkeuksellisen hyvä kaiku vaikuttaa olevan paikoille luonteenomaista. Varsinkin laulun kaikuminen maalauskallioilla eli näille paikoille ominainen laulumaisema erottaa usein maalauskallioita ympäristön muista kallioista. Tässä artikkelissa tarkastelemme Raaseporissa sijaitsevan Lammasjärven kalliomaalausten laulumaisemaa aistihavaintoihin perustuvana kokemuksena laulamalla yhdessä maalauskallion kaiun kanssa, vertaamalla maalauskallioita niitä monin tavoin muistuttaviin saamelaisiin seitoihin sekä äänittämällä, mittaamalla ja tuottamalla spektrianalyysikuvaajia. Ruumiillisena kokemuksena maalauskallio hahmottuu kanssalaulajana, joka nousee esiin kallion halkeamien muodostavista suurista ihmismäisistä kasvoista. Kallion pinta on poikkeuksellisen rikas, ja siitä voi hahmottaa myös mm. karhun tassut ja karhujen päitä. Laulaminen yhdessä maalauskallion kaiun kanssa vaikuttaa laulajan tietoisuuden tilaan sekä tapaan hahmottaa kallioita. Useissa historiallisissa lähteissä kaiku mainitaan tärkeänä piirteenä seitoja valittaessa. Joikaaminen on ollut keskeinen tekijä seidoilla pidetyissä seremonioissa, ja ilman omaa joikua saamelainen noita ei voinut langeta loveen. Lammasjärven maalauskallion poikkeuksellinen laulumaisema viittaa kuuloaistin ja äänen käyttöön myös kalliomaalauksilla sekä kaikumisen aiheuttamaan tavallista voimakkaampaan sonic driving -vaikutukseen, joka edesauttaa toisen tietoisuuden tilaan siirtymistä. Tulokulmalaskenta vahvistaa, että kaiku vastaa suoraan maalauskalliosta. Äänisignaalin analyysityökaluilla tuotetut spektrianalyysikuvaajat näyttävät miten kallio vastaa lauluun ääntä heijastamalla ja toistaa jokaisen äänen tarkasti - kallio kirjaimellisesti laulaa samaa laulua laulajan kanssa. Spektrianalyysikuvaajat tarjoavat korvin havaittavalle äänisignaalille vaihtoehtoisen, visuaalisen representaation ja tuovat signaalista esiin uutta, mitattavaa ja vertailtavaa tietoa. Kalliomaalauspaikat ovat olleet moniaistisesti koettavia paikkoja, jotka tarjoavat poikkeuksellisen hyvän mahdollisuuden yhteyden kokemiseen ja kommunikaatioon ihmisen sekä luonnon muiden kanssalaulajien ja kanssaeläjien välillä. Seitojen tapaan ne sijoittuvat osaksi vuorovaikutteista, relationaalista epistemologiaa ja ontologiaa sekä paikasta lähtevää, moniaistista tiedonmuodostusta