Literatura científica selecionada sobre o tema "Hautausmaat"

Tapamme käsitellä kuolleita kertoo yhteiskunnan tilasta ja muutoksista. Käsittelemme artikkelissamme transnationalismia kuolematutkimuksen kautta suomalais-venäläisessä kuoleman kontekstissa. Selvitämme, millaisen ylirajaisen kuolemanmaiseman Suomessa pääkaupunkiseudulla ja Pohjois-Karjalassa sekä Venäjällä Karjalan tasavallassa sijaitsevat hautausmaat muodostavat. Metodologisina valintoina ovat kuljeskelevan etnografian, transnationaalin subjektin ja ”väärän katsojan” käsitteet. Näillä tavoitetaan ylirajaista arkea elävän ihmisen tapaa katsoa, kokea ja ymmärtää hautausmaita. Hautausmaat nähdään erityisinä julkisen ja yksityisen tilan affektiivisina yhdistelminä, jotka toimivat kansallisessa kontekstissa, mutta samalla ovat tekemisissä universaalin ilmiön, kaikkia yhdistävän kuoleman kanssa. Hautausmaiden julkista tilaa voidaan käyttää ihmisten yksilöittämiseksi, kansallistamiseksi ja erottamiseksi toisistaan, mutta yksityisen surun ja elämän katoavaisuuden läsnäolo voi myös yhdistää ihmisiä eritasoisten kansallisten rajojen yli.

Artikkelissa tutkimme Varkauden hautausmaiden sukunimiä yhdistämällä kielimaisema- ja nimistöntutkimuksen näkökulmia. Lähestymme hautausmaita kielimaisemana (Landry & Bourhis 1997: 23) ja tarkastelemme, mistä hautausmaamaiseman visuaalisesti dominoivin osa, vainajien nimet, kertoo ja miten nimiä voi lähestyä kielimaisematutkimuksen keinoin. Varkaus on itäsuomalainen teollisuuskaupunki, joka kasvoi voimakkaasti 1980-luvulle asti. Muuttoliikkeen keskeisin moottori oli teollisuustyö, jonka perässä Varkauteen muutettiin sekä muualta Suomesta että ulkomailta. (Soikkanen 1963; Itkonen 2004.) Analysoimme, millaisen nimimaiseman vainajien sukunimet muodostavat ja mitä nimet kertovat paikkakunnan historiasta ja sen kehitykseen vaikuttaneista ihmisistä. Kielimaisematutkimuksessa erisnimien luokittelu kielen perusteella on osoittautunut vaikeaksi (Edelman 2009), eikä hautausmaiden henkilönnimiä ole aikaisemmin tutkittu kielimaisematutkimuksen näkökulmasta. Artikkelin tavoite on osoittaa, että nimistöntutkimuksen menetelmien avulla on mahdollista analysoida hautausmaamaiseman henkilönnimien kieliä. Aineisto koostuu Varkauden kahden vanhimman hautausmaan, Pirtinniemen ja Ala-Kankun, hautamuistomerkkien valokuvissa (1442 kpl) esiintyvistä vainajien sukunimistä (544 kpl). Sukunimien kieli on määritelty niiden rakenneosien, kuten johdinten, perusteella. Lisäksi nimet on jaoteltu nimistöntutkimuksen vakiintuneen luokittelun mukaan kantasanatyyppisiin, yhdyssanatyyppisiin, johtimellisiin, patronyymisiin ja aviollisiin kaksoisnimiin eli yhdistelmänimiin (ks. esim. Ainiala ym. 2008). Nimien kielittäinen luokittelu taas nojaa kielimaisematutkimukseen. Tutkitut hautausmaamaisemat ovat monikielisiä. Suomen- ja ruotsinkielisten sukunimien (Halonen, Kuusi, Lumiala; Karlsson, Wasastjerna) lisäksi hautamuistomerkeissä näkyy saksan- ja englanninkielisiä sukunimiä (Brummer, Seseman, Wahl; Vright). Kielellistä moninaisuutta ilmentävät myös monikieliset oppineistonimet (Antell, Ålander), jotka yhdistelevät eri kielten aineksia sekä monenkieliset nimet (Mark), jotka kuuluvat useamman kielen nimijärjestelmään. Varkauden vanhimmat hautausmaat ovat jähmettyneitä maisemia, joissa ei juuri näy suomalaisen sukunimistön uusimpia virtauksia, kuten aviollisia kaksoisnimiä. Vanhemmalla ja pienemmällä Pirtinniemen hautausmaalla on enemmän vieraskielisiä nimiä kuin Suomen sukunimistössä keskimäärin, kun taas Ala-Kankussa suomenkielisiä nimiä on keskimääräistä enemmän. Lisäksi itäsuomalaiset -nen-johtimelliset sukunimet (Koponen) korostuvat kummassakin nimimaisemassa. Molemmat nimimaisemat suomenkielistyvät lähestyttäessä nykyaikaa. Monikielisyys on osin myös kätkettyä ja piiloutuu käännettyjen, mukailtujen ja lainattujen nimien ja nimielementtien taakse. Varkauden hautausmaiden nimimaisemat heijastavat paikkakunnan itäistä sijaintia, suomalaisen ja suomenruotsalaisen nimijärjestelmän sisäänrakennettua monikielisyyttä, kääntämisen vaikutuksia ja teollisuuden vuoksi paikkakunnalle suuntautunutta muuttoliikettä. Hautausmaanimimaisema ei siis ole kopio yhteisön ja sen jäsenten kielistä, vaan monikielisyys on useiden muiden eri tekijöiden summa.

Vocational education and culture – European prospects from theory and practice, toim. Anja Heikkinen, Tampere (1995). Arvosteltavan teoksen artikkelit perustuvat Hämeenlinnassa 1995 pidettyyn seminaariin.