Siga este link para ver outros tipos de publicações sobre o tema: Esittäjät.
Artigos de revistas sobre o tema "Esittäjät"
Crie uma referência precisa em APA, MLA, Chicago, Harvard, e outros estilos
Veja os 50 melhores artigos de revistas para estudos sobre o assunto "Esittäjät".
Ao lado de cada fonte na lista de referências, há um botão "Adicionar à bibliografia". Clique e geraremos automaticamente a citação bibliográfica do trabalho escolhido no estilo de citação de que você precisa: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
Você também pode baixar o texto completo da publicação científica em formato .pdf e ler o resumo do trabalho online se estiver presente nos metadados.
Veja os artigos de revistas das mais diversas áreas científicas e compile uma bibliografia correta.
1
Turunen, Maija. "Monitaiteisen yhteistyön mustat ruusut". Trio 12, n.º 2 (31 de dezembro de 2023): 9–36. http://dx.doi.org/10.37453/tj.136179.
Texto completo da fonteResumo:
Tässä artikkelissa tutkin Maikki Järnefeltin 1904 ja 1906 Gramophone Companyn levytyksiä käyttäen aineistona äänittäjän, äänityslaitteen sekä esittäjän vuorovaikutuksessa syntynyttä soivaa lopputulosta. Miten äänityslaitteen ominaisuudet muuttavat äänitteeltä kuultua esitystä verrattuna äänityshuoneessa esitettyyn versioon? Miten laulaja on muokannut esitystään äänitystilanteeseen sopivaksi omasta aloitteestaan tai äänittäjän ohjaamana? Äänitteeltä voidaan kuulla summa äänitysteknologian mahdollisuuksia ja rajoituksia sekä äänittäjän ja taiteilijan valintoja. Mekaaniselle äänityslaitteelle laulaminen on vaatinut muutoksia siihen, miten esittäjä käyttää kehoaan tai instrumenttinsa dynamiikkaa. Esimerkiksi voimakkailla äänillä tuli liikkua poispäin äänitystorvesta ja kaikkein hiljaisimpia nyansseja tuli välttää. Äänittäjän tehtävä oli ohjata esittäjän ja äänityslaitteen vuorovaikutusta. Lisäksi äänittäjä muokkasi soivaa lopputulosta valitsemalla äänityslaitteeseen osat, jotka tallentavat instrumentin soinnin parhaalla mahdollisella tavalla. Tutkimuksen tulokset antavat osviittaa siitä, että äänitystilanne ei ehkä vaikuttanutkaan kovin paljon Järnefeltin laulutapaan tavoilla, jotka monissa historiallisia äänityksiä kuvaavissa teksteissä mainitaan, esim. liioiteltu teksti ja äärimmäisten nyanssien välttäminen. Äänitteeltä kuultava ääni on sen sijaan hyvin erilainen verrattuna samassa tilassa kuultuun. Liittämällä toisiinsa eri aineistoista koostuvia palasia, jotka kuvaavat Maikki Järnefeltin ääntää, on mahdollista luoda jonkinlainen kokonaiskuva, millainen se olisi voinut olla. Artikkelin tarkoitus on tuoda esiin vuorovaikutusta, jonka tuloksena äänitteet syntyvät sekä tutkia yhden maamme mielenkiintoisen laulajattaren laulutaidetta soivan aineiston pohjalta.
2
Pyylampi, Olli. "Agogiikka ja rekisteröiminen esittäjän keinovaroina saksalaisessa urkumusiikissa". Trio 10, n.º 1 (10 de julho de 2021): 86–90. http://dx.doi.org/10.37453/trio.110129.
Texto completo da fonteResumo:
The subject of my doctoral studies is the use of agogics in German organ music between the 17th and the 19th century. The repertoire of my five concerts proceeded chronologically in order to demonstrate the evolution of agogics. In my written thesis, I investigate my methods of choosing stops when performing German romantic music.
3
Kärrylä, Ilkka. "Mihin katosi vaatimus taloudellisesta demokratiasta?" Väki Voimakas, n.º 32 (13 de setembro de 2022): 299–338. http://dx.doi.org/10.55286/vv.121755.
Texto completo da fonteResumo:
Taloudellisen demokratian käsite on viime vuosikymmeninä kadonnut poliittisesta kielenkäytöstä. Läpi 1900-luvun erityisesti työväenliike esitti vaatimuksia demokraattisen päätöksenteon laajentamisesta yrityksiin, työmarkkinoille ja kansantalouteen. 1990-luvun alussa taloudellinen demokratia jasen naapurikäsitteet, kuten yritysdemokratia, kuitenkin katosivat poliittisesta keskustelusta. Ilkka Kärrylä tulkitsee artikkelissaan, että vaatimukset kansalaisten tai työntekijöiden vallasta taloudessa ja yrityksissä sopivat huonosti yhteen kapitalistisen yksityisomistuksen sekä markkinamekanismiin ja asiantuntijuuteenperustuvan vallankäytön kanssa. Näiden legitimiteetti on vahvistunut 1970-luvulta alkaen talouskriisien, globalisaation ja reaalisosialismin romahduksen myötä. Uusliberaali ajattelu on esittänyt markkinatalouden ja yksityisomistuksen yksilönvapauden ja hyvinvoinnin takeina. Vaihtoehtoiset tavat järjestää talous ja yhteiskunta ovat jääneet marginaaliin, ja demokraattinen keskustelu niistä on hiipunut. Vahvasta yksilönvapauden eetoksesta huolimatta taloudellinen toiminta ei näytä erityisen vapaalta, vaan niin valtiot kuin yksilötkin joutuvat sopeutumaan erilaisiin välttämättömyyksiin kilpaillessaan muiden kanssa. Kärrylä esittää, että keskustelu taloudellisesta demokratiasta olisi edelleen aiheellista, vaikka todelliset muutokset pääoman vallan rajoittamiseksi edellyttäisivätkin ylikansallista yhteistyötä.
4
Frick, Maria, Soile Loukusa, Katja Dindar, Leena Mäkinen, Marja-Leena Mattila, Hanna Ebeling e Tuula Hurtig. "Miten autismikirjon henkilöt ja verrokit kuvailevat ja esittävät toisen henkilön ajatuksia?" Puhe ja kieli, n.º 1 (16 de abril de 2021): 23–41. http://dx.doi.org/10.23997/pk.107690.
Texto completo da fonteResumo:
Tarkastelemme referointikeinoja, joita aikuiset autismikirjon henkilöt ja verrokit käyttävät puhuessaan toisen henkilön ajatuksista. Aineisto on kerätty tutkimustilanteessa, jossa tutkittavia pyydetään kertomaan, mitä videolla nähty henkilö voisi ajatella. Tässä tutkimuksessa referointikeinot on luokiteltu kuvaileviksi ja esittäviksi sen mukaan, pysyykö vuoron näkökulma eli deonttinen origo meneillään olevassa puhetilanteessa vai siirtyykö se referoitavaan puhetilanteeseen. Tutkimus osoittaa, että autismikirjon henkilöiden ja verrokkien referointikeinot ovat pääosin samankaltaisia, joskin verrokkiryhmän edustajien vastauksissa on hieman enemmän kuvailua ja autismikirjon henkilöillä esitystä. Kaksi tutkittavaa autismikirjon henkilöä käyttää myös ns. paljaita esityksiä, jotka eivät sisällä lainkaan sellaisia deonttisia markkereita, jotka sitoisivat sanotun meneillä olevaan puhetilanteeseen. Tällainen referointi on suomenkielisessä puheessa melko harvinaista, ja katsomme sen mahdollisesti kuvastavan yksittäisten autismikirjon henkilöiden erilaista tapaa hahmottaa tai käsitellä puhetilanteen osallistumiskehikkoa.
5
Kleemola, Olli. "Sotienvälisen ajan kuvateosten sisällissota". Väki Voimakas, n.º 31 (1 de junho de 2018): 265–89. http://dx.doi.org/10.55286/vv.122442.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa tarkastellaan historiallisen valokuvatutkimuksen keinoin sotienvälisellä kaudella ilmestyneiden kahden kuvateoksen Suomen sisällissodasta konstruoimaa kuvaa. Artikkelin aineistona toimivat sotienvälisellä kaudella ilmestyneet kuvateokset Suomen vapaussota kuvissa (Otava 1934) ja Vapaussodan kuvahistoria (Otava 1938), jotka molemmat edustavat valkoisen Suomen näkökulmaa vuoden 1918 sotaan. Kuvateosten sisältöä analysoidaan kahden pääteeman kautta. Tarkastelun kohteena ovat yhtäältä sodankäyntiä ja valkoisten puolen sotilaita sekä heidän toimintaansa esittävät kuvat. Toisen teemakokonaisuuden muodostavat punaisia ja heidän toimintaansa esittävät kuvat.
Artikkelissa vastataan kysymyksiin siitä, minkälaista mielikuvaa edellä mainituista sodan osa-alueista kirjoissa on pyritty luomaan, mistä syystä, ja millaisia kuvia tähän on käytetty. Lisäksi tarkastellaan, miten teemojen esittely eri kirjoissa eroaa toisistaan, ja pohditaan, mistä nämä erot voisivat johtua.
6
Meretoja, Hanna. "Kertomusten eettinen potentiaali ja vaarat: kuusi mittapuuta". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, n.º 1 (28 de março de 2018): 6–25. http://dx.doi.org/10.30665/av.70005.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkeli esittää heuristisen mallin kertomusten eettisen potentiaalin ja vaarojen erittelyyn ja arvioimiseen. Se edustaa kontekstualisoivaa lähestymistapaa, jonka mukaan kertomusmuoto itsessään ei ole eettinen tai epäeettinen, vaan kertomusten eettinen merkitys muotoutuu niiden kertomisen, tulkinnan ja käytön konteksteissa – osana kulloistakin maailmallista tilannetta, jossa ne toimivat. Artikkelissa tutkitaan tästä näkökulmasta erilaisia tapoja, joilla kertomukset voivat olla eettisesti arvokkaita tai ongelmallisia. Artikkelin esittämä heuristisen malli tarjoaa välineitä analysoida ja arvioida kertomusten eettistä potentiaalia ja vaaroja kuudesta näkökulmasta kysymällä, 1) laajentavatko vai supistavako kertomukset mahdollisen tajuamme, 2) kehittävätkö vai hämärtävätkö ne itseymmärrystämme, 3) edistävätkö vai haittaavatko ne toisten kokemusten ymmärtämistä niiden ainutkertaisuudessa, 4) osallistuvatko ne osallistavien vai poissulkevien kerronnallisten välitilojen rakentamiseen, 5) kehittävätkö vai heikentävätkö ne kykyämme tarkastella maailmaa eri näkökulmista ja 6) toimivatko ne eettisen tutkimisen vai dogmatismin muotoina. Dikotomioiden sijaan tarkoitus on rakentaa janoja, jotka auttavat sekä fiktiivisten että ei-fiktiivisten kertomusten eettisen ulottuvuuden erittelyssä. Artikkelissa mallia testataan analysoimalla sen valossa pohjoismaisen lehdistön lokakuussa 2017 julkaisemaa Sofi Oksasen avointa kirjettä Melania Trumpille. Mallin tarjoamat kuusi näkökulmaa auttavat tuomaan esiin Oksasen kirjeen ambivalentin kompleksisuuden ja erittelemään differentioidusti tapoja, joilla kirje yhtäältä tekee näkyväksi alistavia kulttuuristen tarinamallien mekanismeja ja toisaalta itse sortuu näiden mallien uusintamiseen. Samalla analyysi osoittaa tutkijan kriittisen itsereflektion merkityksen sekä sen, ettei mallia tulisi käyttää yksinkertaiseen kertomusten eettiseen pisteyttämiseen arviointijanoilla. Kertomusten eettisesti relevanttien ulottuvuuksien erittelyyn tarkoitettua mallia sovellettaessa on tärkeää muistaa, että kertomusten monisyisyyden ymmärtäminen vaatii viime kädessä pikemmin tulkintaa kuin lokerointia.
7
Toimituskunta. "Selvitysmies Pentti Arajärvi esittää : tutkintoihin johtavan aikuiskoulutuksen tulee olla maksutonta". Aikuiskasvatus 23, n.º 4 (1 de dezembro de 2003): 328–31. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93525.
Texto completo da fonte
8
Soini, Tiina, Janne Pietarinen e Kirsi Pyhältö. "Pedagoginen hyvinvointi peruskoulun opettajien työssä". Aikuiskasvatus 28, n.º 4 (1 de dezembro de 2008): 244–57. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93841.
Texto completo da fonteResumo:
Oppiminen ja hyvinvointi kietoutuvat yhteen. Ne voidaan jopa hahmottaa yksilön kasvu- ja kehitysprosessin eri ulottuvuuksina: riittävä hyvinvointi on tavoitteellisen oppimisen edellytys ja oppiminen mahdollistaa hyvinvointia edesauttavan muutoksen. Kirjoittajat esittävät, että pedagogisen hyvinvoinnin jäsentäminen ilmiönä voisi avata uuden näkökulman opettajien työssä jaksamiseen. Se voi myös auttaa löytämään tapoja tukea opettajien jaksamista. Artikkelin empiirinen osa perustuu perusopetuksessa toimivien opettajien haastatteluihin. Millaisia kuormittumista aiheuttavia ja toisaalta jaksamista tuottavia asioita tutkimuksessa nousi esille?
9
Minn, Even. "Dramaturgin muistiinpanoja". Tiede & edistys, n.º 3 (31 de outubro de 2022): 190–98. http://dx.doi.org/10.51809/te.122724.
Texto completo da fonteResumo:
Olen dramaturgi, kirjoittaja ja luovan kirjoittamisen ohjaaja. Toimin nykytaiteen, esittävän taiteen ja kirjallisuuden kentillä. Minua kiehtoo tanssiva, henkinen ruumis, joka on sinut eläimyytensä kanssa. Ajatteluni nojaa transfeminismiin ja spekuttamiseen, mahdottomien todellisuuksien esiinpuljaamiseen ja mahdollistamiseen.
10
Tapola-Haapala, Maria, e Eveliina Heino. "Sosiaalityön opettajien näkemyksiä kaunokirjallisuudesta sosiaalityön opetuksessa". Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 28, n.º 2 (2 de junho de 2020): 133–49. http://dx.doi.org/10.30668/janus.74160.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa tarkastellaan sosiaalityön opettajien näkemyksiä kaunokirjallisuuden hyödyntämisestä sosiaalityön opetuksessa. Tutkimusaineisto koostuu 14 kyselyvastauksesta sosiaalityötä Suomen eri yliopistoissa opettavilta henkilöiltä. Tutkimuskysymykset ovat: Millä tavoin opettajat ovat käyttäneet kaunokirjallisuutta sosiaalityön opetuksessa? Millaisina opettajat näkevät kaunokirjallisuuden käytön annin ja esteet sosiaalityön opetuksessa? Millaisiin yleisempiin sosiaalityön tietoperustaa koskeviin käsityksiin opettajien kaunokirjallisuutta koskevien pohdintojen voidaan nähdä kytkeytyvän? Vastanneet opettajat suhtautuvat kaunokirjallisuuden hyödyntämiseen myönteisesti, ja kaunokirjallisuuden nähdään tukevan monin tavoin opetusta. Kuitenkin esille tuodaan myös kaunokirjallisuuden hyödyntämisen haasteita. Opettajien vastauksissa korostuu näkemys reflektiivisyyden, pohdinnan, empatian ja omien tunteiden tarkastelemisen tärkeydestä sosiaalityön ammatillisuudessa. Toisaalta opettajat esittävät erilaisia näkökulmia kaunokirjallisuuden luonteeseen tiedon lähteenä.
11
Snellman, Olli, Jaakko Seikkula, Jarl Wahlström e Katja Kurri. "Aikuisten turvapaikanhakija- ja pakolaisasiakkaiden terapeuttisissa keskusteluissa kuvaamat hyödylliset muutokset". Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 26, n.º 3 (13 de setembro de 2018): 228–46. http://dx.doi.org/10.30668/janus.68918.
Texto completo da fonteResumo:
Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka kuusi aikuista turvapaikanhakija- ja pakolaisasiakasta kuvaavat kokemiaan hyödyllisiä muutoksia luonnollisissa terapeuttisissa keskusteluissa. Asiakkaiden keskustelukäynnit kriisikeskuksen työntekijöiden luona videotallennettiin. Tutkimuksen kohteena olivat asiakkaiden esittämät ja tulkkien suomeksi välittämät ilmaukset. Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä laadullista sisällönanalyysia. Analyysissä syntyi neljä hyödyllisen muutoksen kategoriaa. Hyödyllisen muutoksen kategorioita ovat helpottuneempi olotila, uusien ongelmiin ja elämään liittyvien hallintakeinojen omaksuminen, itseymmärryksen ja voimaantumisen tunteen lisääntyminen ja rakentavammat tavat suhtautua ongelmiin. Asiakkaiden kokemat hyödylliset muutokset ovat samansuuntaisia kuin mitä on havaittu myös aiemmissa turvapaikanhakija- ja pakolaisasiakkaiden ja muunlaisten asiakasryhmien parissa tehdyissä laadullisissa tutkimuksissa. Tämän tutkimuksen perusteella turvapaikanhakija- ja pakolaisasiakkaita voidaan auttaa terapeuttisella keskusteluavulla.
12
Filander, Karin, Risto Ikonen, Merja Ikonen-Varila, Päivi Siivonen, Heikki Silvennoinen e Outi Ylitapio-Mäntylä. "Mikä RAKE?" Aikuiskasvatus 36, n.º 1 (15 de fevereiro de 2016): 50–54. http://dx.doi.org/10.33336/aik.88474.
Texto completo da fonteResumo:
Kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen rakenteellisen kehittämisen raportti esittää suosituksia kasvatustieteiden alan uudistamiseksi. Suomalaisen aikuiskasvatustutkimuksen erityisluonne ja tärkeys ymmärretään raportissa puutteellisesti, väittävät alan tutkijat puheenvuorossaan.
13
Kyrö, Paula. "Naisyrittäjien toisenlainen todellisuus". Aikuiskasvatus 24, n.º 4 (1 de dezembro de 2004): 295–308. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93583.
Texto completo da fonteResumo:
Viimeaikainen naisyrittäjyystutkimus on kyseenalaistanut yrittäjyystutkimuksen luoman käsityksen menestyksestä ja esittänyt, että naisyrittäjyystutkimusta tulisi tehdä naisten omista lähtökohdista. Tässä kerrottavassa tutkimuksessa pyritään lähestymään naisten erilaisia näkemyksiä yrittäjyydestään fenomenografian avulla. Ensimmäisessä vaiheessa fenomenografian ajatuksia sovelletaan perinteistä poiketen kollektiiviseen näkemykseen naisyrittäjyyden tutkimuksesta aineistona aiemmat tutkimukset. Toisessa vaiheessa aineistoina käytetään naisyrittäjien kirjoittamia tarinoita omasta yrittäjyydestään.
14
Heiskanen, Nelli, Raija Komppula, Henna Konu, Katja Pasanen, Juho Pesonen, Juulia Räikkönen e Jarno Suni. "Liiketaloustieteellinen matkailututkimus Suomessa". Matkailututkimus 20, n.º 1 (10 de maio de 2024): 19–47. http://dx.doi.org/10.33351/mt.144741.
Texto completo da fonteResumo:
Tässä katsauksessa tarkastellaan liiketaloustieteellisen matkailututkimuksen teemoja Suomessa 2000-luvulla. Katsaukseen on otettu mukaan suomalaisissa instituutioissa tuotettua liiketaloustieteen tutkimusperinteeseen tukeutuvaa matkailututkimusta siten, että esiin nostetaan tutkimusteemoja, joiden piirissä on julkaistu eniten suomalaista tutkimusta. Toisaalta kiinnitetään huomiota myös tutkimusaukkoihin. Katsaus osoittaa, että suomalaista liiketaloustieteellistä tutkimusta hallitsee markkinoinnin tieteenalaan kuuluva tutkimus, kun taas tieteenaloista ’johtaminen ja organisaatio’ sekä ’laskentatoimi ja rahoitus’ tutkimusta ei suomalaisessa matkailututkimuksessa juuri esiinny. Matkailumarkkinoinnin suosituimpia tutkimusteemoja ovat asiakasymmärrys, asiakasarvo, elämys, matkailupalvelujen kehittäminen, imago ja brändi, markkinointiviestinnän ja digitaalisen liiketoiminnan tutkimus sekä matkakohteen johtaminen ja yhteistyö. Jonkin verran tutkimusta on tehty myös yrittäjyystutkimuksen alalla. Liiketaloustieteelliselle matkailututkimukselle on ominaista, että teoreettisen kontribuution lisäksi tutkijat esittävät myös liikkeenjohdollisia suosituksia.
15
Karhu, Juha. "Ari Hirvosen oikeudellisesta ajattelusta ja ajatuksista oikeudesta". Tiede & edistys, n.º 3 (7 de dezembro de 2021): 223–27. http://dx.doi.org/10.51809/te.112639.
Texto completo da fonteResumo:
Haen tässä kirjoituksessa Ari Hirvosen oikeudellisen ajattelun peruselementtejä hyvin tietoisena siitä, että Hirvosta itseään innosti ajatus perustattomasta perustasta. Sovellan tarkasteluissani Panu Minkkisen ja Sami Santasen esittämää luonnehdintaa, jonka mukaan Hirvosen tutkimuksille ja pohdinnoille on ominaista tapa ”tuoda harkitusti yhteen keskenään toisistaan eroavia ajatusrakenteita ja tiedonaloja. … juuri kontaktin ansiosta tällaisten ajatusmallien välille syntyy itsessään merkityksellistä kitkaa ja jopa kiistaa.” (Helsingin Sanomat 13.9.2021) ...
16
Saarti, Jarmo. "Varastokirjaston palveluiden taso turvattava mahdollisessa yhdistymisessä". Signum 49, n.º 3 (20 de dezembro de 2017): 32. http://dx.doi.org/10.25033/sig.68835.
Texto completo da fonteResumo:
Suomen tieteellinen kirjastoseura (STKS) esittää huolensa kirjastoaineiston vapaan saatavuuden ja liikkuvuuden varmistamisesta Varastokirjaston mahdollisesti yhdistyessä Kansalliskirjastoon. Useat kirjastot ovat perustelleet kokoelmakarsintojaan sillä, että Varastokirjasto toimittaa maksutta näitä aineistoja ja jäljenteitä varastoidusta aineistosta asiakkaille.
17
Miettinen, Reijo. "Miten kokemuksesta voi oppia?" Aikuiskasvatus 18, n.º 2 (15 de maio de 1998): 84–97. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92491.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa käsitellään sitä, miten David Kolb perustelee teoksessaan Experiential Learning kokemusoppimisen malliaan, mitä hän esittää John Deweyn siitä sanoneen, sekä verrataan tätä esitystä Dewey-tutkijoiden tulkintaan kokemuksen ja reflektiivisen ajattelun luonteesta Deweyn filosofiassa.
18
Mikkola, Martti. "Venymämitat kontinuumimekaniikassa Hillin-Sethin mukaan". Rakenteiden Mekaniikka 50, n.º 1 (12 de maio de 2017): 1. http://dx.doi.org/10.23998/rm.63299.
Texto completo da fonteResumo:
Suhteellinen muodonmuutos kontinuumimekaniikassa voidaan määrittaa usealla tavalla. R. Hill ja B.R. Seth ovat esittäneet yleisen kaavan, jonka mukaan useat suhteellisenmuodonmuutoksen mitat voidaan määrittää. Artikkelissa kyseista kaavaa sovelletaan tavallisimpiin venymämäärittelyihin mukaan lukien H. Henckyn esittämä logaritminen venymä. Myösvenymänopeuksien lausekkeet esitetään. Kuhunkin venymämittaan liittyvä jännitys johdetaan. Sovelluksina tarkastellaan vedettyä sauvaa ja yksinkertaista leikkausta.
19
Kajanto, Anneli. "Vanha yrityskulttuuri muutosten este ja ehto, mutta ydintyövoiman osuutta voitaisiin tuntuvasti kasvattaa". Aikuiskasvatus 19, n.º 1 (15 de fevereiro de 1999): 78–81. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93205.
Texto completo da fonteResumo:
Työorganisaatioiden organisatoriset ja kulttuuriset perusrakenteet ovat pysyviä, vaikka johtamisretoriikat eri aikoina vaihtelevat. Henkilöstö jakautuu suunnittelijoihin ja suorittavaan työväkeen, ja ryhminä ne ovat erillään toisistaan. Tämä on yksi Kimmo Kevätsalon teeseistä, joita hän esittää tuoreessa väitöskirjassaan ”Jäykät joustot ja tuhlatut resurssit”.
20
Ketola, Eino. "Sosiaalidemokraattien ohjelma Suomen itsenäisyyden toteuttamiseksi keväällä ja kesällä 1917". Väki Voimakas, n.º 30 (15 de novembro de 2022): 235–52. http://dx.doi.org/10.55286/vv.122622.
Texto completo da fonteResumo:
Eino Ketola esittää poleemisesti, että mikäli sosiaalidemokraatit olisivat alkuvuonna 1917 keskittyneet itsenäistymispyrkimysten sijaan enemmän sosiaalisiin reformeihin, olisi eduskunnan hajottaminen mahdollisesti jäänyt toteutumatta. Tämä puolestaan olisi hillinnyt poliittisen kuohunnan kärjistymistä ja ehkä jopa estänyt sisällissodan syttymisen.
21
Visakko, Tomi. "Eksistentiaalinen rationaalisuus ja moniäänisyyden hallinta yritysten verkkosivujen visio-, missio- ja strategiateksteissä". Puhe ja kieli, n.º 1 (10 de junho de 2019): 23–43. http://dx.doi.org/10.23997/pk.70130.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa tarkastellaan eksistentiaaliseksi rationaalisuudeksi kutsuttua semioottista prosessia yritysten verkkosivujen visio-, missio- ja strategiateksteissä. Tavoitteena on ymmärtää, miten teksteissä määritellään julkisesti yrityksen identiteettiä, pyrkimyksiä ja sosiaalisia suhteita. Erityisesti huomion kohteena on se, miten tässä prosessissa hyödynnetään eksplikoitua moniäänisyyttä eli miten teksti mallintaa suhdettaan toisiin ääniin. Analyysi kohdistuu sellaisiin metadiskursiivisiin signaaleihin, joilla osoitetaan diskursiivisten ainesten lähteitä ja keskinäisiä suhteita. Tutkimuksessa on käyty 131 tekstistä läpi joukko intertekstuaalisia suhteita kuvaavia tai presupponoivia morfosyntaktisia rakenteita (puhetta tai ajatusta esittävät että-lauseet ja referatiivirakenteet, lainausmerkit, mukaan- ja mielestä-postpositiolausekkeet, kieltolauseet, kysymyslauseet) ja analysoitu niiden käyttöä erilaisissa tekstuaalisissa rakenteissa. Tyypillisiä moniäänisyyden hallinnan muotoja ovat traditionaalisten ja auktoritatiivisten äänten välittäminen, eri äänten metalingvistinen reflektio ja yhteensovittaminen, yrityksen kannalta positiivisten äänten tarjoaminen rekontekstualisoitaviksi sekä negatiivisten äänten kumoaminen tai neutralisoiminen.
22
Lassila, Hilkka. "Yrittäjyyskasvatus sosiaalisen pääoman valossa". Aikuiskasvatus 28, n.º 3 (15 de setembro de 2008): 196–205. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93828.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelin tavoitteena on koota käsitteellisesti niitä tekijöitä, jotka muodostavat sosiaalisen pääoman yrityskasvatuksellisessa oppimisverkossa. Hilkka Lassila yhdistää yrittäjyyteen ja yrittäjyyskasvatukseen liittyvää liiketaloustieteellistä ja kasvatustieteellistä keskustelua sosiologiseen keskusteluun. Lopuksi hän esittää kirjallisuudesta konstruoidun mallin. Malli pyrkii kuvaamaan oppimisverkostossa sosiaalisen pääoman muotoutumiseen vaikuttavia tekijöitä, jotka tukevat yrittäjyyskasvatukselle asetettuja tavoitteita.
23
Aholainen, Mari Paula Susanna. "Mitä ikääntyneiden kulttuuripalveluilla tarkoitetaan". Gerontologia 33, n.º 4 (4 de dezembro de 2019): 171–89. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.80012.
Texto completo da fonteResumo:
Ikääntyneiden kulttuuripalvelut ymmärretään usein konkreettisten toimintojen ja niitä perustelevien hyvinvointivaikutusten näkökulmasta. Ikääntyneiden kulttuuripalveluiden merkitykset muodostuvat kuitenkin laajemmista yhteiskunnallisista rakenteista ja tekijöistä. Tämä tutkimus yhdistää kulttuuripolitiikan kulttuurigerontologiaan. Hyvinvointiperusteinen kulttuuripolitiikka sekä ikääntyneiden yksilöllisiä kulttuurisia valintoja esiin tuova kulttuurigerontologia tuottavat merkityksiä ikääntyneiden kulttuuripalveluille, (uuden) markkinoita huomiovan julkisjohtamisen kontekstissa. Tässä artikkelissa tutkitaan Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Sosiaali- ja terveysministeriön kahdeksastatoista asiakirjasta vuosilta 2010-2017, kuinka ikääntyneiden kulttuuripalveluita kuvaava käsitteistö jäsentyy niitä kuvaaviksi merkityksiksi. Merkityksiä luokitellaan ominaispiirteiden ja käyttöalueiden avulla. Analyysin tuloksena ikääntyneiden kulttuuripalvelut muodostavat neljä käyttöaluetta: rakenteellisuuteen ja suunnitelmallisuuteen pyrkivä käyttöalue, ihmis- ja asiakaskeskeinen käyttöalue, asiantuntijuuden käyttöalue sekä yhteiskunnallinen käyttöalue. Tulokset esittävät tutkimuskohteen moniulotteisuuden: ikääntyneiden kulttuuripalveluiden muotoutumisen taustalla vaikuttavat arvopohja, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, taiteilijoiden työllisyystilanne ja käsitykset ammattilaisuudesta sekä pyrkimys pysyvyyteen ja yhteistyörakenteisiin. Yhteistyörakenteet muuntavat taiteen asemaa ja kieltä hoidon kontekstissa, joka aiheuttaa osaltaan kriittistä keskustelua taiteen ja hyvinvoinnin yhteyksistä.
24
Herranen, Jaana, e Maija Aksela. "Oppilaiden kysymykset oppilaslähtöisessä luonnontieteen opetuksessa". Lumat: International Journal of Math, Science and Technology Education 3, n.º 7 (30 de dezembro de 2015): 999–1004. http://dx.doi.org/10.31129/lumat.v3i7.983.
Texto completo da fonteResumo:
Oppilaiden kysymykset ovat tärkeä osa oppijakeskeistä luonnontieteiden opetusta. Niitä korostetaan myös uusissa opetussuunnitelmien perusteissa. Oppilaiden kysymyksiä ei kuitenkaan välttämättä osata hyödyntää opetuksessa riittävästi. Tässä artikkelissa kuvataan, millainen merkitys oppilaiden kysymyksillä on, ja mitä lähestymistapoja aikaisempi teoria esittää käytettäväksi kysymyslähtöisessä opetuksessa. Artikkeli liittyy Hyvä kysymys! -kehittämishankkeeseen, joka on yksi LUMA SUOMI -ohjelman kehittämishankkeista. Artikkelissa pohditaan myös, millaista tutkimusta oppilaiden kysymyksistä voisi jatkossa tehdä.
25
Seppänen, Minna, e Jaana Vaahtera. "Varhaisimmat suomenkieliset kreikan ja latinan kieliopit suomalaisen sivistyksen asialla". Sananjalka 62, n.º 62 (30 de outubro de 2020): 176–94. http://dx.doi.org/10.30673/sja.91110.
Texto completo da fonteResumo:
Tämän tutkimuksen kohteena on kolme klassisia kieliä käsittelevää kielioppiteosta, joiden ensimmäiset painokset ovat ilmestyneet vuosina 1858–1881. Johan Gabriel Geitlinin kahdessa osassa ilmestynyt latinan kielioppi (Latinalainen kielioppi umpisuomalaisen nuorison hyödyksi 1858 ja Lause-oppi 1860), Gustaf Cannelinin Kreikan kieli-oppi, alotteleville (1863) ja Carl Johan Lindeqvistin Kreikan kielioppi (1881). Aikaisemman tutkimuksen sivuutettua klassisten kielten suomenkieliset kieliopit tarkastelemme tässä artikkelissa erityisesti kielioppien esipuheita, joissa kielioppien laatijat saavat tilaisuuden koettaa ohjata yleisöä lukemaan teosta oikein sekä esittää tulevaa kritiikkiä ennakoivaa apologiaa. Tutkimusaineistomme sisältääkin lisäksi näitä kielioppeja koskevia arvioita sekä vastineita näihin arvioihin; näitä ilmestyi verrattain runsaasti eri sanoma- ja aikakauslehdissä. Kritiikit hahmottuvat kirjoittajien tilaisuuksina esittää korjauksia sekä pedagogisia ja kieliteoreettisia näkemyksiä. Sekä kielioppien laatijat että niiden arvioijat olivat tyypillisesti alansa korkeita asiantuntijoita, oppikoulujen ja yliopiston opettajia. Kielioppien kirjoittaminen oli osa kieli-, kansallisuus- ja koulutuskeskustelua: ensimmäinen latinan kielioppi ilmestyi samoihin aikoihin kuin Jyväskylän suomenkielinen yläalkeiskoulu aloitti toimintansa. Varhaisimmat tarkastelemistamme kieliopeista näyttäytyvätkin isänmaallisina tekoina; on nähtävissä, että 1880-luvulla kahtena painoksena ilmestynyttä Lindeqvistin kreikan kielioppia arvioitiin jo hieman eri kriteerein kuin sitä edeltäviä. Kielioppien kautta ovat omalta osaltaan tarkasteltavissa myös pedagogiset ja kielitieteelliset ajatukset; pedagogiikkaan kiinnitetään keskusteluissa runsaastikin huomiota.
26
Hirsto, Heidi, Merja Koskela e Kaisa Penttinen. "Kun tietoa mitataan euroissa: Tulosjulkistukset tiedosta neuvottelemisen areenoina". Media & viestintä 44, n.º 1 (29 de março de 2021): 72–94. http://dx.doi.org/10.23983/mv.107301.
Texto completo da fonteResumo:
Sijoittajaviestintä on vahvasti säännelty organisaatioviestinnän alue, jossa informaatiolla on usein välittömiä taloudellisia seurauksia. Sääntelyllä pyritään edistämään erityisesti informaation saatavuutta, läpinäkyvyyttä ja tasapuolisuutta. Tässä artikkelissa tarkastellaan tulosjulkistustilaisuuksia, joissa pörssiyhtiöt julkistavat osavuosituloksensa ja analyytikot esittävät kysymyksiä yritysjohdolle. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, millaisia tiedosta neuvottelemisen käytänteitä tulosjulkistustilaisuuksissa ilmenee, sekä pohtia, miten niiden kautta voidaan osaltaan tukea tai ehkäistä tasapuolisuuden vaatimuksen toteutumista. Tarkastelun kohteena on rajankäynti informaation ja tiedon, julkisen ja salatun sekä eksplisiittisen ja implisiittisen välillä. Aineistona on kuuden tulosjulkistustilaisuuden kysymys – vastaus-osiot. Niiden diskurssianalyyttinen tarkastelu tuo esiin tulosjulkistustilaisuudelle ominaisia salaamisen ja läpinäkyvyyden käytäntöjä, jotka liittyvät tilanteen julkiseen ja vuorovaikutteiseen luonteeseen vahvasti normitetussa ympäristössä. Siinä missä läpinäkyvyyden on nähty tuottavan uusia salaamisen käytäntöjä, tiukat salaamisen vaatimukset näyttävät puolestaan johtavan uusiin läpinäkyvyyden käytäntöihin, jotka mahdollistavat esimerkiksi keskeneräisen ja jäsentymättömän informaation esiin nostamisen. Analyysi tuo esiin, että keskustelussa rakentuvan tiedon läpinäkyvyys ja tasapuolisuus on osittaista ja näkökulmasidonnaista ja sitä kautta taloudellisen tiedon mikropolitiikan tulosta.
27
Heikkinen, Vesa. "Riittääkö liberaali kansalaisuus?" Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 20, n.º 1 (4 de março de 2020): 50–69. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.89063.
Texto completo da fonteResumo:
Riittääkö liberaali kansalaisuus?
Tässä kirjoituksessa käsitellään nykyeurooppalaisen suhdetta kansalaisuuteen poliittisen filosofian valossa. Kansalaisuuden kehitys on yleisesti tavattu jakaa klassiseen tasavaltalaiseen traditioon sekä moderniin liberaaliin traditioon. Kirjoitus käy läpi näiden olennaiset piirteet, ja asettaa kysymykseksi nykyisen eurooppalaisen mahdolliset näkökulmat omaan kansalaisuuteensa. Tässä kirjoitus ottaa lähtökohdakseen jo Aristoteleen esittämän vertauksen, jossa kansalaista kuvataan osana laivan miehistöä. Nykyisin niin eurooppalainen kuin kansallinenkin lainsäädäntö takaavat oikeudet ensi sijassa yksilöille liberaalin kansalaistradition hengessä. Mikäli tämän päivän Eurooppa tarvitsee kuitenkin tämän lisäksi suurempaa yhteenkuuluvuutta – kuin miehistöä yhteiseen laivaan – yksilön harteille jää kysymys siitä, onko hänen laivansa ensi sijassa kansallisvaltion vanha höyrylaiva, vaiko suuri Eurooppalainen risteilyalus.
28
Ansio, Heli, Susanna Visuri, Henriikka Kannisto, Vuokko Puro e Pia Houni. "Turvallisuuskulttuuri ja turvallisuudesta tinkiminen esittävien taiteiden työssä". Työelämän tutkimus 21, n.º 1 (12 de abril de 2023): 5–32. http://dx.doi.org/10.37455/tt.109703.
Texto completo da fonteResumo:
Tarkastelemme artikkelissamme laadullisen aineiston avulla turvallisuuskulttuuria esittävissä taiteissa Suomessa. Kysymme, miksi esittävän taiteen alalla työskentelevät kokevat joutuvansa tinkimään työturvallisuudesta ja -hyvinvoinnista. Tarkastelemme alan turvallisuuskulttuuria turvallisuudesta tinkimistä kuvaavien esimerkkien kielellisten ja kerronnallisten piirteiden kautta. Aineistonamme ovat vastaukset laajempaan tutkimuskyselyyn kuuluneeseen avoimeen kysymykseen, jossa pyydettiin vastaajia kertomaan esimerkki turvallisuudesta tinkimisestä taiteellisten ratkaisujen vuoksi. Avovastausten laadullinen sisällönanalyysi ja semioottinen tekstianalyysi osoittavat, että turvallisuudesta tinkimistä taiteellisten ratkaisujen vuoksi kuvataan yhtäältä ainutkertaisena tai harvinaisena, toisaalta yleisenä, jopa alaan kuuluvana välttämättömyytenä. Alan valtarakenteet näkyvät turvallisuudesta tinkimisessä esimerkiksi ammattilaisten välisinä hierarkioina. Tuloksista käy ilmi, että turvallisuudesta ei tingitä vain taiteellisista syistä, vaan taiteelliset, tuotannolliset ja taloudelliset ratkaisut kietoutuvat toisiinsa.
29
Siivonen, Päivi. "Yrittäjämäisiä ja työllistettäviä korkeakoulutettuja kasvattamassa: menestyjiä vai uupuneita suorittajia?" Ammattikasvatuksen aikakauskirja 25, n.º 4 (20 de dezembro de 2023): 66–73. http://dx.doi.org/10.54329/akakk.142038.
Texto completo da fonteResumo:
Tämä kirjoitus pohjautuu ”Korkeakoulusta valmistuneiden työllistettävyys ja sosiaalinen positioituminen työmarkkinoille” -hankkeessa (2018–2022) tehtyyn tutkimukseen. Yrittäjämäisyyttä ja työllistettävyyttä tarkastellaan kriittisestä näkökulmasta: miten opiskelijat ja erityisesti kaupalliselta alalta valmistuneet asemoituvat ja pyrkivät vastaamaan työllistettävyyteen ja siihen liittyviin ihanteisiin ja vaateisiin? Entä millaisia seurauksia yksilölle itselleen on jatkuvasta itsensä muokkaamisesta työllistettävyyden ihannemittoihin? Tutkimus tuo esiin, että kaupalliselta alalta valmistuneet maisterit ovat omaksuneet yrittäjämäisyyden ja työllistettävyyden yksilökeskeiset ihanteet varsin kritiikittömästi. He esittävät itsensä ihanteiden mukaisina, koska omaa arvoa ja asiantuntijuutta ”täytyy” osoittaa ja todistella sekä itselle että muille. Nuorta ikää ja siitä johtuvaa työkokemuksen puutetta sekä naissukupuolta pyritään paikkaamaan korostamalla sosiaalisuutta, innokkuutta ja kunnianhimoista huippusuorittamista. Syrjintään ja vähättelyyn vastataan huippusuorittamisella ja eteen tulevat esteet ylitetään omin voimin. Oman osaamisen ja kyvykkyyden osoittaminen itselle ja muille vahvistaa omaa pätevyyttä työntekijänä. Metelin nostaminen bisnesorganisaatioiden epätasa-arvoisista rakenteista ei palvelisi tätä päämäärää. Itsensä esittäminen työllistettävänä on kuitenkin jo itsessään kuluttavaa.
Epätasa-arvoisiin rakenteisiin liittyviä näkökulmia olisi tärkeää integroida korkeakoulutukseen ja erityisesti yrittäjyyskasvatukseen ja tarkastella työpahoinvointia rakenteellisena eikä pelkästään yksilöpsykologisena ongelmana.
30
Hakonen, Marko, e Janne Tienari. "Näköala fuusioon: Aalto-yliopisto, kampusmuutto ja identiteetit". Työelämän tutkimus 19, n.º 2 (15 de junho de 2021): 119–46. http://dx.doi.org/10.37455/tt.101899.
Texto completo da fonteResumo:
Vastaamme tässä artikkelissa kysymykseen siitä, miten akateemisten työntekijöiden paikkaan ja sosiaalisiin ryhmiin kiinnittyneet identiteetit rakentuvat organisaation toimintojen keskittämiseen tähtäävässä muutossa, joka on osa yliopistojen fuusiota. Tämä on monimutkainen prosessi, jota avaamme Aalto-yliopiston toimintojen keskittämisen ja Aallon kauppakorkeakoulun Etu-Töölöstä Otaniemen kampukselle tapahtuneen muuton kautta. Aikaisempi tutkimus on kuvannut paikkaidentiteetin ja sosiaalisen identiteetin yhteyksiä ja vuorovaikutusta muuttuvassa – tässä fuusioprosessin ja kampusmuuton kokeneessa – organisaatiossa varsin rajoittuneesti. Tuomme ”näköalan” käsitteen avulla esiin identiteettien kerrostumisen ulottuvuuksia muutostilanteissa. Ydinlöydöksemme on, että paikka- ja ryhmäsidonnaiset identiteetit kietoutuvat toisiinsa ja kerrostuvat monimutkaisemmin kuin aikaisempi tutkimus on esittänyt. Väitämme, että ”näköala” eli ihmisten kontekstisidonnainen henkilöhistoria auttaa ymmärtämään näitä yhteyksiä. Tämä tuo uusia ulottuvuuksia akateemisten identiteettien tutkimukseen.
31
Lohtaja, Aleksi. "Mitä on tutkiva mielikuvitus?" Tiede & edistys, n.º 4 (7 de fevereiro de 2022): 325–29. http://dx.doi.org/10.51809/te.114375.
Texto completo da fonteResumo:
Sanna Ryynänen & Anni Rannikko: Tutkiva mielikuvitus — Luovat, osallistuvat ja toiminnalliset tutkimusmenetelmät yhteiskuntatieteissä. Gaudeamus, Helsinki 2021. 328 s.
Sosiologi C. Wright Mills esittää klassikkoteoksessaan Sosiologinen mielikuvitus (2015), että hyvä yhteiskuntatieteellinen tutkimus edellyttää mielikuvituksellista kykyä liikkua eri näkökulmien välillä ja tunnistaa olennaisia kysymyksiä myös teemoissa, joiden tutkimus voi vaikuttaa alkuun vähäpätöiseltä. Nykyisin yhteiskuntatieteissä tunnustetaan laaja-alaisesti tällaisen sosiologisen mielikuvituksen tarpeellisuus, mutta näkökulman menetelmällinen perustelu ja metodologisointi itsessään on edelleen hankalaa. Minkälaista metodologiaa sosiologinen tai yhteiskuntatieteellinen mielikuvitus vaatii?
32
Jaakonaho, Mari. "Mitä asemakaava määrää?" Yhdyskuntasuunnittelu 59, n.º 2-3 (21 de dezembro de 2021): 9–33. http://dx.doi.org/10.33357/ys.99598.
Texto completo da fonteResumo:
Asemakaavoituksella on tärkeä rooli resurssiviisaan kaupungin rakentumisen ohjaamisessa. Vähäisen tutkimuksenvuoksi sekä asemakaavoituksen sisällön kehittäminen että kaavaohjauksesta käytävä keskustelu ovat pintapuolisia. Tämä tutkimus pohjautuu Vantaalla vuosina 2015–2019 hyväksyttyihin 152 asemakaavaan. Se esittää viisi resurssiviisaan kaupungin aineistolähtöisesti muodostettua ulottuvuutta: nämä ovat materiaalitehokas kaupunki, ilmastonkestäväkaupunki, kestävän liikkumisen kaupunki, terveellinen ja turvallinen kaupunki sekä sosiaalisesti kestävä kaupunki. Tutkimus käsittelee näiden ulottuvuuksien ja niiden eri teemojen esiintymistiheyttä ja sen muutosta tarkastelujaksolla. Lisäksi työ analysoi kaavatyön yhteydessä tehdyn teknisen ilmastovaikutuslaskennan (KEKO) vaikutusta asemakaavojen sisältöön.
33
Nortio, Emma, Sanna Ryynänen, Sirkku Varjonen, Pinja Hahtola e Jenni Urpilainen. "Osallistava teatteri maahanmuuttodialogin välineenä". Sosiaalipedagogiikka 24 (18 de dezembro de 2023): 125–38. http://dx.doi.org/10.30675/sp.128752.
Texto completo da fonteResumo:
Mitä tapahtuu, kun kolme yhteiskuntatieteilijää ja kolme esittävän taiteen ammattilaista järjestävät lähiökuppilassa maahanmuuttoa ja rasismia käsittelevän tapahtuman? Tutkijoiden ja taiteilijoiden yhteistyönä syntyneet Puhekupla-tilaisuudet perustuivat osallistavan teatterin käytäntöihin ja dialogisuuden periaatteisiin. Tavoite oli luoda tila, jossa eri tavoin ajattelevat ihmiset voivat jakaa maahanmuuttoon ja kulttuurien kohtaamiseen liittyviä kokemuksia ja näkemyksiä. Tässä käytäntökuvauksessa esittelemme tapahtumakonseptin taustaa ja sisältöä sekä reflektoimme tutkijoiden ja taiteilijoiden yhteistyön edellytyksiä ja seurauksia. Erittelemme tapahtumien meissä herättämiä tunteita sekä reflektoimme projektimuotoisen työskentelyn ominaispiirteitä. Kehystämme Puhekupla-tilaisuudet julkiseksi sosiaalipedagogiikaksi, joka edistää ihmisten kokoontumista yhteen ja elvyttää vapauden ja moniarvoisuuden ihanteisiin pohjautuvia yhteisöllisen keskustelun ja julkisen pohdinnan perinteitä. Tilaisuuksissa kokemuksellisuus, tunteet ja leikki sekä maahanmuuttokysymyksiin liittyvä tutkimustieto ja yhteinen pohdinta harjaannuttivat dialogista keskustelutapaa, joka on yksi demokratian elinvoimaisuuden edellytys.
34
Palukka, Hannele, Tiina Tiilikka e Petra Auvinen. "Kokemusasiantuntija sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä – osallisuuden mahdollistaja vai osallistamispolitiikan edustaja". Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 27, n.º 1 (8 de março de 2019): 21–37. http://dx.doi.org/10.30668/janus.66252.
Texto completo da fonteResumo:
Kokemusasiantuntijuus hyödyttää palvelujärjestelmää ja sen asiakkaita sekä kokemusasiantuntijoina työskenteleviä, joilla katsotaan olevan kaksoisrooli sekä asiakkaina ja palveluiden käyttäjinä että oma-ehtoisina toimijoina. Artikkelissa kysytään, miten kokemusasiantuntijat asemoivat itsensä päihde- ja mielenterveyspalveluiden hyödyntäminä asiakkaina suhteessa palvelujärjestelmään, sen palveluksessa oleviin ammattilaisiin sekä päihde- ja mielenterveyskuntoutujiin. Tutkimuksessa haastateltiin ko-kemusasiantuntijoita, jotka toimivat kokemusasiantuntijoina erilaisissa tehtävissä päihde- ja mie-lenterveysasiakkaiden tukena ja ammattilaisten rinnalla. Aineiston analyysi kytkeytyy sosiologisen kulttuurintutkimuksen tapaan lähestyä tutkimuskohdetta kulttuurisena ilmiönä. Tutkimus esittää, että kokemusasiantuntijoiden asema on ristiriitainen yhtäältä asiakkaan kuntoutumista vahvistavina päihde- ja mielenterveyspalveluiden toimijoina ja toisaalta hallinnon harjoittaman osallistamispoli-tiikan välineinä.
35
Juntunen, Riikka. "Lihavan naislaulajuuden muodostuminen musiikkireality-ohjelmissa". Musiikki-lehti 51, n.º 2 (16 de agosto de 2021): 83–108. http://dx.doi.org/10.51816/musiikki.110849.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkeli käsittelee lihavan naislaulajuuden esittämistä musiikkiesityksiä sisältävissä tosi-tv-kilpailuissa, aineistona Susan Boylen ja Yoli Mayorin esitykset Got Talent -formaatissa. Tutkimuksessa kysytään, miten ohjelmissa esitetään ja tuotetaan naislaulajien sukupuolta suhteessa ruumiinkokoon musiikillisen toiminnan, puvustuksen, kuvauksen ja puheen keinoin. Kriittisen lihavuustutkimuksen, lauluesityksen tutkimuksen ja affektitutkimuksen avulla analysoidaan, miten lihavaa naislaulajuutta koetaan ja sen merkityksiä muodostetaan medioituneissa lauluesityksissä. Tosi-tv-tutkimuksen kautta tarkastellaan, miten genren ominaispiirteet ja käytänteet osallistuvat kokemusten ja merkitysten rakentamiseen. Artikkelissa pohditaan, miten aineiston tavat esittää lihavaa naislaulajuutta suhteutuvat lihavuuden mediaesitysten konventioihin ja millaista käsitystä ne välittävät lihavasta naiseudesta yleisemmin.
36
Heinikoski, Saila. "Vaikutusvaltaa hakemassa". Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 20, n.º 1 (4 de março de 2020): 70–90. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.89054.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa kuvataan, kuinka Suomessa ja Ruotsissa ilmaistut poliittiset perusteet osallistua EU:n pysyvään rakenteelliseen yhteistyöhön (PRY) pohjautuvat kansalliseen vaikutusvaltaan. Empiirinen aineisto koostuu poliittisista asiakirjoista ja täysistuntokeskusteluista vuosina 2016–2019. Analyyttisenä apuvälineenä artikkelissa käytetään eurooppalaistumisteorian käsitteitä kansallisesta vaikuttamisesta, mukautumisesta ja identiteetin uudelleenrakentumisesta. Suomessa hallitus esittää PRY:n pohjautuvan Suomen osaltaan alullepanemaan yhteistyöhön ja Ruotsissa taas halutaan päästä vaikuttamaan yhteistyöhön alusta pitäen. Yhteistyöhön osallistumisen (harvalukuiset) vastustajat puolestaan käyttävät erilaisia keskustelun tasoja: Suomessa kriitikot ovat esittäneet PRY:n olevan osa liittovaltiokehitystä, ja Ruotsissa uhkana on nähty maan sotilaallisen liittoutumattomuuden rapautuminen. Varsinaisen politiikan sisällössä mailla ei diskurssieroista huolimatta ole kuitenkaan huomattavia eroavaisuuksia, vaan molemmat maat osallistuvat PRY-projekteihin aktiivisesti.
37
Ylikoski, Jussi. "Abessiivin apologia". Puhe ja kieli, n.º 2 (20 de agosto de 2021): 139–57. http://dx.doi.org/10.23997/pk.110924.
Texto completo da fonteResumo:
Suomen kieliopin kuvauksissa on tapana esittää viisitoista nominien sijaa. Niiden olemusta ja tehtäviä on kuvattu paljon, mutta frekvenssiltään vähäisin abessiivi on saanut vain vähän huomiota. Vaikutusvaltaisimmatkin kielen kuvaukset ovat luonnehtineet abessiivia marginaaliseksi, vajaakäyttöiseksi, epäproduktiiviseksi ja syntaksiltaan adverbimaiseksi. Tämä tutkimus haastaa vallitsevat käsitykset abessiivista. Tutkimusmateriaalina ovat laajat kirjoitettua nykysuomea edustavat korpukset, joiden valossa abessiivi paljastuu täysin produktiiviseksi substantiivin taivutuskategoriaksi. Erityistä huomiota saa abessiivilausekkeiden syntaksi, joka osoittaa abessiivilla olevan useimmat substantiiveille ja sijoille tyypilliset ominaisuudet: abessiivimuotoisia substantiiveja voivat määrittää monenlaiset adjektiivit, genetiivit ja relatiivilauseet. Sen sijaan aiemmista väitteistä poiketen abessiiveilla ei voi osoittaa olevan erityisiä ominaisuuksia, joiden perusteella ne olisivat selvästi adverbimaisempia kuin muut sijat.
38
Pakkanen, Marjatta, Kreeta Niemi e Tanja Vehkakoski. "Ohjaajan vastaaminen opiskelijoiden esittämiin moitteisiin dialogisuuteen pyrkivän aikuiskoulutuksen vuorovaikutustilanteissa". Kasvatus 53, n.º 4 (25 de outubro de 2022): 408–22. http://dx.doi.org/10.33348/kvt.122494.
Texto completo da fonteResumo:
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten dialogisuuteen pyrkivän aikuiskoulutuksen oppimisryhmissä käsitellään opiskelijoiden esittämiä moitteita, jotka kohdistuvat ohjaajan toimintaan tai hänen edustamaansa koulutukseen. Tutkimusaineisto koostuu Aikuiskouluttajan pedagogisten opintojen videoiduista oppimisryhmätilanteista (kaikkiaan 20 tuntia). Aineistossa opiskelijat aloittivat kahdeksan moitekeskustelua, jotka analysoitiin keskustelunanalyyttisesti. Tulokset osoittivat ohjaajan antavan moitetilanteissa opiskelijoille tilaa rakentaa ja esittää moitteensa. Moitteen esittämisen edetessä ohjaaja tuotti neljänlaisia vastauksia moitteisiin: uuden näkökulman tarjoaminen, selonteko, moititun toiminnan myöntäminen ja korjaaminen sekä ongelman ratkaisu. Näistä erilaisen näkökulman tarjoaminen ja ongelman ratkaisu eivät ole tyypillisiä arkitilanteissa annettuja vastauksia moitteisiin vaan edustavat ammatillista ja pedagogista moitteen käsittelyä sekä luovat tilaa dialogisuudelle.
39
Ahonen, Outi Maria, Ulla-Mari Kinnunen e Kaija Saranto. "Osaamisen arviointi ammattikorkeakoulussa - Mittarin kehittäminen sähköisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden opetukseen". Finnish Journal of eHealth and eWelfare 11, n.º 1-2 (10 de março de 2019): 10–24. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.74411.
Texto completo da fonteResumo:
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli validoida mittari, jolla arvioidaan ammattikorkeakouluopiskelijan osaamista sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) sähköisten palveluiden kehittämisessä. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata ammattikorkeakouluopettajien näkemystä siitä tiedosta, taidosta ja osaamisesta, jota ammattikorkeakoulun sote-opiskelijoiden, informaatioteknologian (IT) insinöörien ja IT-liiketalouden opiskelijoiden sekä liiketalouden-opiskelijoiden tulee osata soten sähköisten palvelujen kehittämisestä valmistuttuaan ammattikorkeakoulusta. International Medical Informatics Association (IMIA) on laatinut suosituksen soten tiedonhallinnan biomedicine and health information (BMHI) opetussuunnitelmasta ja sitä sekä palvelumuotoiluosaamiskuvauksia oli käytetty viitekehyksenä laadittaessa opiskelijoiden osaamisen mittaria, jota nyt suomalaiset, virolaiset ja latvialaiset opettajat (n = 17) asiantuntijaryhmänä arvioivat. Mittari oli englanninkielinen. Arviointi tapahtui 4-portaisella Likert-asteikolla ei tärkeä – tärkeä ja ei soveltuva – soveltuva. Niistä laskettiin koko lomakkeen sisällön luotettavuusindeksi (S-CVI/Ave) ja osaamislausekohtaiset sisällönluotettavuusindeksit (I-CVI), joiden hyväksymisrajaksi määriteltiin 0,80 kirjallisuuden mukaan. Kyselyn 82 osaamislauseesta jäi opettajien arvioinnin jälkeen 35 osaamislausetta kuvaamaan opiskelijoiden tarvittavaa osaamista. Koko mittarin tärkeys (S-CVI/Ave) oli ensin 0,84 ja lauseiden vähennyksen jälkeen 0,94. Soveltuvuuden luotettavuusindeksi (S-CVI/Ave) oli ensin 0,72 ja vähennyksen jälkeen 0,91. Monialaisen vastaajaryhmän näkemykset osaamislauseiden tärkeydestä ja soveltuvuudesta oman alan opiskelijoille vähensivät erityisesti soveltuvuuden osalta osaamislauseita. Tutkimus osoittaa, että opettajat eivät vaadi yhtä laajaa osaamislauseiden määrää kuin kansainväliset suositukset esittävät. Mittarin validointia jatketaan selvittämällä kansallisesti ammattikorkeakoulujen opettajien näkemyksiä kandidaattitason opiskelijoiden osaamisen tarpeesta.
40
Kabata, Miika. "Pääoman alkulähteillä". Tutkimus & kritiikki 2, n.º 1 (15 de novembro de 2022): 59–84. http://dx.doi.org/10.55294/tk.120922.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkeli tarkastelee Friedrich Engelsin varhaista panosta marxilaisen poliittisen taloustieteen kritiikin muodostumisessa. Artikkelissa pureudutaan niiden metodologisten ja sisällöllisten ideoiden juurille, jotka pian alkoivat jäsentää erityistä marxilaista tutkimusotetta. Samalla se valottaa kysymystä, millaista tietoa ja millä tavoin Karl Marx ja Engels pyrkivät saavuttamaan kriittisen yhteiskuntatieteellisen tutkimusprojektinsa avulla. Engelsin vuoden 1843 nuoruuden kirjoitelmaa Ääriviivoja kansantaloustieteen arvosteluksi (Umrisse) voi pitää marxilaisen poliittisen taloustieteen kritiikin ensimmäisenä ituna. Marx näki Umrissen olleen “nerokas luonnostelma taloudellisten kategorioiden kritiikiksi”. Engels muotoilee teoksessa ensi kertaa metodologisia ja sisällöllisiä ideoita, jotka kuuluvat marxilaisen kapitalismikritiikin erottaviin tunnuspiirteisiin. Marxin Pääoman teoreettisten ideoiden tarkastelu Umrissessa esiintyvien muotoilujen valossa osoittaa, että Engelsin näkyvä ja näkymätön merkitys Marxin poliittisen taloustieteen kritiikin muodostumisessa on ollut moninainen. Engelsin Umrissessa esittämät muotoilut toimivat Marxille metodologisina avaimina hahmotettaessa arvolakia yhteiskunnallisena luonnonlakina, pääoman perustaa ihmistyössä ja kapitalismille ominaisten yhteiskunnallisten muotojen kehkeytymistä tältä pohjalta, arvon ja vaihtoarvon välttämätöntä eroa tavarantuotannon perustalla sekä työttömyyden sääntelelevän roolin keskeisyyttä kapitalistisessa kasautumisessa. Engelsin jälki Pääoman innoittajana tulee esiin myös epäsuorasti Marxin tavassa analysoida ḱapitalistisen kilpailun ja maankoron erityispiirteitä sekä kysynnän ja tarjonnan suhdetta ja kriisien välttämättömyyttä kapitalismissa. Vaikka Umrissea voi pitää vain hahmotelmana, joka sisältää myöhemmän arvo- ja lisäarvoteorian kannalta ristiriitaisia muotoiluja, sen avulla on mahdollista nostaa esille monia tärkeitä teemoja, joita ei ole Pääoman sisältöä ja metodologiaa tarkasteltaessa aina tarpeeksi painotettu.
41
Lepistö, Jaana, e Marja-Leena Rönkkö. "Opettajaopiskelijoiden suhtautuminen yrittäjyyskasvatukseen: Oivalluksia vai korulauseita?" Ammattikasvatuksen aikakauskirja 25, n.º 4 (20 de dezembro de 2023): 28–44. http://dx.doi.org/10.54329/akakk.141578.
Texto completo da fonteResumo:
Yrittäjyyskasvatuksen sisällyttäminen Suomen koulutusjärjestelmän kaikille tasoille on kirvoittanut voimakkaita kannanottoja puolesta ja vastaan. Opettajankoulutuksessa yrittäjyyskasvatuksella on kaksiosainen rooli: 1) tutkia ja selkeyttää yrittäjyyskasvatuksen sisältöjä ja menetelmiä perusopetuksen näkökulmasta ja 2) aktiivisten sekä kriittisten yrittäjyyskasvattajien kouluttaminen. Opettajaopiskelijoiden näkemyksiä yrittäjyyskasvatuksesta on tutkittu vähän, joten tässä tutkimuksessa tutkimuskysymykseksi asetettiin: Millaisia näkemyksiä opettajaopiskelijat esittävät yrittäjyyskasvatuksesta? Tutkimuksen laadullinen esseeaineisto kerättiin kahtena lukuvuotena (2021–2022 ja 2022–2023) opintojakson “Yrittäjyyskasvatus perusopetuksessa” aikana. Opintojaksolle osallistui kahtena lukuvuotena 132 luokanopettajaopiskelijaa, joista 42 antoi tutkimusluvan. Esseet analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Yleisesti opettajaopiskelijat suhtautuivat myönteisesti yrittäjyyskasvatukseen ja he pitivät yrittäjyyttä ja itsenäisen aloitteellisuuden kehittämistä tärkeinä perusopetuksen osa-alueina. Osa koki suurimmaksi haasteeksi yrittäjyyskasvatuksen toteuttamisen, joten siihen tarvittaisiin lisää koulutusta. Kun yrittäjyyskasvatus ei ole sidoksissa mihinkään tiettyyn oppiaineeseen, kokivat opettajaopiskelijat vaikeuksia hahmottaa, miten sen voi tulevaisuudessa integroida perusopetuksen opetussuunnitelman toteuttamiseen ja osaksi arjen oppitunteja. Kriittistä näkökulmaa edusti opettajaopiskelijoiden ilmaisut liittyen yrittäjyyskasvatuksen rooliin kasvattaa toimijoita yhteiskunnan ja elinkeinoelämän talouden ratkaisijoiksi. Lisäksi nähtiin, että yrittäjyyskasvatus tukee uusliberalistista, jopa ideologista ajattelua ja että se ohjaa oppilaiden ajatteluprosesseja yhdensuuntaisesti. Opettajaopiskelijat kyseenalaistavat yrittäjyyskasvatuksen sisällyttämisen koulujärjestelmään, jos sen ainoana tavoitteena on yrittäjien tuottaminen. Osallistujille heräsi kuitenkin myös oivalluksia yrittäjämäisestä pedagogiikasta ja sen mahdollisuuksista laajentaa oppijalähtöisten ja oppijoita aktivoivien opetusmenetelmien soveltamista omassa opetuksessaan. Tämä antoi uudenlaista syvyyttä heidän suhtautumiseensa yrittäjyyskasvatukseen ja sitä kautta tulevaisuuden opetustyön toteuttamiseen.
42
Lahtinen, Mikko. "Marxin Feuerbach-teeseistä "filosofian uuteen käytäntöön"". Tutkimus & kritiikki 3, n.º 1 (11 de setembro de 2023): 117–37. http://dx.doi.org/10.55294/tk.125711.
Texto completo da fonteResumo:
Tarkastelen artikkelissani marxilaisten teoreettisten ja poliittisten keskustelujen peruskysymystä teorian ja käytännön suhteesta. Analyysin keskiössä on Karl Marxin Feuerbach-teesit (kirj. 1845) ja varsinkin viimeinen, yhdestoista teesi, jossa nousevat esille ”maailman tulkitseminen” ja ”maailman muuttaminen”. Feuerbach-teesejä koskevan esitykseni pohjustukseksi luon katsauksen Marxin näkemyksiin hänen intellektuaalisen työnsä kahdesta ”kohdeyleisöstä”, työväenluokasta ja porvaristosta, sellaisina kuin ne nousevat esille hänen Pääomansa yhteydessä. Artikkelissani luen Feuerbach-teesejä eräänlaisena ”agendana”, toimintasuunnitelmana, joka pohjustaa ja suuntaa Marxin käsityksiä teorian ja käytännön, työväenluokan ja hänen (”marxilaisen”) teoriansa suhteista. Artikkelin loppuosassa valaisen sitä, millaisia aineksia nämä Marxin näkemykset ovat tarjonneen Antonio Labriolalle ja Antonio Gramscille heidän työstäessään Marxin materialistista historiankäsitystä ”praksiksen filosofiana”. Tässä yhteydessä tuon esille Louis Althusserin esittämän näkemyksen, jonka mukaan Marx ja Gramsci (kuten myös Lenin) avasivat näkymiä ”filosofian uuteen käytäntöön”. Artikkelini viimeisessä osiossa pohdin Gramscin Vankilavihkojen (kirj. 1929–1935) valossa sitä, mitä tämä ”filosofian uusi käytäntö” voisi konkreettisesti tarkoittaa. Avainsanat: teoria, käytäntö, filosofia, historiallinen materialismi
43
Siro, Susanna. "Kaupunkipienoismallien värillinen maisema". Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 22, n.º 2 (2 de junho de 2022): 27–43. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.112617.
Texto completo da fonteResumo:
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkihistoriallisten pienoismallien värillisyyttä. Artikkelissa tarkastelen neljää alueellisen vastuumuseon perusnäyttelyssä esillä olevaa kaupunkipienoismallia. Porin, Rovaniemen, Viipurin ja Sortavalan pienoismallit esittävätkaupunkimaisemaa, jota ei enää ole. Pienoismallit välittävät yleisölle kaupunkien historiaa.Yleisö käyttää pienoismallia tietolähteenään rakentaessaan käsitystään kaupungin menneisyydestä. Moni museovieras uskoo pienoismallin antavan esittämänsä kaupungin menneisyydestä todenmukaisen kuvan, mutta millä tavoin pienoismalli oikeastaan edustaa esittämäänsä kaupunkia? Aineistot, joiden pohjalta pienoismallit on rakennettu, ovat olleet hyvin pitkälti mustavalkoisia, mutta mallit on rakennettu värillisiksi. Tässä artikkelissa kysyn, millaisin keinoin mustavalkoinen maisema luodaan värilliseksi? Millaiset seikat vaikuttavat lopputulokseen? Kaikkien käsiteltävien kaupunkipienoismallien rakennusprojektit ajoittuvat 1970–1990-luvuille, Porin malli esittää aikaa ennen Porin paloa 1852, loput kolme kuvaavat aikaa ennen toista maailmansotaa, lisäksi Rovaniemeltä on toinen malli, joka kuvaa sodan aiheuttamaa tuhoa.
44
Puurula, Juuso, Taru Konst, Mervi Friman e Tuija Koivunen. "Suomalaiset korkeakoulut kestävää kehitystä edistämässä". Ammattikasvatuksen aikakauskirja 23, n.º 4 (3 de janeiro de 2022): 34–47. http://dx.doi.org/10.54329/akakk.113319.
Texto completo da fonteResumo:
Yksi YK:n Agenda 2030:n koulutukseen liittyvä tavoite on varmistaa vuoteen 2030 mennessä, että kaikki oppijat saavat kestävän kehityksen edistämiseen tarvittavat tiedot ja taidot. Suomalaiset ammattikorkeakoulut ovat marraskuussa 2020 hyväksyneet yhteisen kestävän kehityksen ja vastuullisuuden ohjelman, jonka lähtökohtana ovat YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Samaan aikaan myös yliopistot Suomessa julkaisivat yhteiset kestävän kehityksen ja vastuullisuuden teesinsä. Ohjelmat ja teesit tähtäävät YK:n tavoitteiden täyttämiseen, mutta korkeakoulusektorit ovat toimissaan eri vaiheissa. Tässä artikkelissa analysoimme laadullisen aineiston pohjalta, miten neljä korkeakoulua kuvaavat kestävän kehityksen linjauksiaan sekä kertovat niiden toteutuksista. Tutkimusaineiston muodostavat korkeakoulujen strategiat, niiden kestävän kehityksen ja vastuullisuuden ohjelmat ja teesit, sekä korkeakoulujen kestävää kehitystä käsittelevät verkkosivut. Artikkelissa tuomme esiin erityisesti korkeakoulujen tavoitteita, suunnitelmia ja toimenpiteitä muutoksessa kohti kestävää kehitystä. Tavoitteena on lisätä keskustelua korkeakoulutuksen roolista kestävän kehityksen edistämisessä ja tuoda esiin yhteisesti hyödynnettäviä tapoja edistää sitä. Tutkimustuloksista on todettavissa, että tapa, jolla korkeakoulut esittävät suhteensa kestävään kehitykseen ja sen edistämiseen, on osa sitä kuvaa, jonka korkeakoulut tuottavat itsestään vastuullisina kestävän kehityksen toimijoina. Miten hyvin korkeakoulujen toiminta käytännössä vastaa näitä kuvauksia - sitä ei voida tämän artikkelin aineiston perusteella kattavasti arvioida. Kestävässä korkeakoulussa kestävä kehitys kulkee juonteena läpi koko organisaation. Käytännössä se tarkoittaa holistista kehitysohjelmaa, jossa kestävyys on linkitetty kaikkeen organisaation toimintaan ja sitä myös arvioidaan säännöllisesti. Vielä on liian aikaista arvioida, kuinka korkeakoulut täyttävät sekä omat että kansainväliset kestävän kehityksen tavoitteensa.
45
Karlsson, Tuukka. "”Voi šinuvo rauta raukka”". Elore 29, n.º 2 (30 de dezembro de 2022). http://dx.doi.org/10.30666/elore.121370.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkeli tarkastelee arkistoituja ja Suomen Kansan Vanhat Runot -teoksessa julkaistuja raudan myyttisestä synnystä kertovia vienankarjalaisia kalevalamittaisia loitsuja. Olen lisäksi rajannut aineiston kommunikatiivisiin loitsuihin: loitsutyyppiin, joka liitetään tutkimuksessa tietäjiksi kutsuttuihin rituaalispesialisteihin. Artikkelin ote on teoreettinen: käsittelen lingvistisessä antropologiassa muovautuneen ja myös folkloristiikassa hyödynnetyn rekisteriteorian soveltuvuutta loitsuissa esiintyvien emootioiden analysoimiseen. Metodologisesti artikkeli soveltaa lähilukua ja sen yhdistämistä laajempien aineistojen tuntemukseen ja rekisteriteoreettisiin näkökulmiin. Artikkelin keskeiset tutkimuskysymykset koskevat tekstuaalisten keinojen käyttöä loitsuaineistossa. Olen kiinnostunut siitä, millaisia pyyntöjä, käskyjä ja kysymyksiä loitsujen esittäjät käyttävät ei-inhimillisiä toimijoita puhutellessaan. Lisäksi perehdyn siihen, kuinka loitsijat välittävät tekstin tasolla aggressiota ja hyvittelyä puhuttelujensa kohteille. Keskeinen argumenttini on, että loitsut sisältävät useita kielellisiä rekistereitä, jotka pohjautuvat esittäjien refleksiivisiin arvioihin puhuteltavien asemasta. Arvioimalla ei-inhimillisen toimijan asemoitumista suhteessa itseensä, puhujan on mahdollista valita sopiva rekisteri ja esittää erilaisia emootioita osana lausumiaan. Tutkimustulokset kertovat, kuinka tietäjät esittävät hellyyden ja aggression välillä vaihtelevia emootioita eri rekistereitä käyttämällä. Analyysin mukaan aineisto sisältää myös ironiaa ja epäsuoraa aggressiota kuvastavia loitsujaksoja. Kyseiset jaksot muodostavat rekisterin, jolla tietäjä korostaa omaa auktoriteettiaan. Eri rekisterien piirteet muodostavat rekisteriytyneitä tunnuksia, jotka viittaavat esittäjien ja puhuteltavien välisiin sosiaalisiin suhteisiin. Artikkeli osallistuu niin ollen keskusteluun emootioiden esittämisestä tietäjien loitsuissa ja jatkaa rekisterinäkökulman hyödyntämistä kalevalamittaisen runouden tutkimuksen kehyksessä.
46
Suominen, Jaakko, Tero Pasanen e Karoliina Koskinen. "Lapuanpeli (1930) osallistavana ajankohtaismediana ja mediahistoriallisena lähteenä". Historiallinen Aikakauskirja 120, n.º 3 (27 de setembro de 2022). http://dx.doi.org/10.54331/haik.110718.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa tutkitaan F. Tilgmann -yhtiön Kuvataide-osaston julkaisemaa Lapuanpeli-lautapeliä (1930), jonka aiheena oli Lapuanliikkeen vuonna 1930 järjestämä talonpoikaismarssi. Lautapeleissä oli aiemminkin käsitelty ajankohtaistapahtumia, erityisesti sotia, mutta äskettäinen poliittinen mielenilmaus oli pelien aiheena poikkeuksellinen. Käsittelemme artikkelissa peliä ajankohtaismediana sekä mediahistoriallisena lähteenä. Kuvaamme pelin julkaisukontekstia ja analysoimme sen sisällöllisiä piirteitä sekä tapoja esittää talonpoikaismarssia. Monica Ehrströmin kuvittama peli ei esittänyt talonpoikaismarssia täysin dokumentaarisesti vaan yhdisteli marssin tapahtumia vapaasti, korosti ja liioitteli sekä käytti myös kiertoilmaisuja patrioottisen, mutta samalla kuvitteellisen lopputuloksen aikaansaamiseksi. Asiasanat: lautapelit, talonpoikaismarssi, oikeistoradikalismi, mediahistoria, populaarikulttuuri
47
Lahelma, Marja. "Miten omakuva esittää?" Tahiti 10, n.º 1 (3 de março de 2020). http://dx.doi.org/10.23995/tht.90563.
Texto completo da fonte
48
Mäkelä, Tomi. "Esittävän ja säveltävän toiminnan suhde ja jazz-musiikki". Etnomusikologian vuosikirja, 1 de dezembro de 1988, 123–38. http://dx.doi.org/10.23985/evk.100982.
Texto completo da fonte
49
Oinaala, Anu, e Vilja Ruokolainen. "Esittävän taiteen vapaa kenttä osana muuttuvaa kolmatta sektoria". Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirja, 14 de junho de 2017, 124. http://dx.doi.org/10.17409/kpt.60106.
Texto completo da fonteResumo:
Independent Performing Arts Sector as a Part of the Third Sector inTransition
This article examines the Finnish independent performing arts sector as a part of the so-called third (non-profit and voluntary) sector. The independent performing arts sector is analyzed from the viewpoint of the changing nature of the new third sector as identified in recent research. The aim of the article is to describe the agents in the manifold independent sector of performing arts and to analyze what kind of forms the elements important to the so-called new third sector, organizational membership and paid labour, take in the independent performing arts. From the genres of performing arts, theatre, dance, circus and performance art are investigated. There are two sets of data. Quantitative data consists of the number of productions performed in the Helsinki region during 2009–2011 by the independent performing arts sector and the number of the artists participating in those productions. The qualitative data includes case studies from 16 independent performing arts groups from around Finland. In addition to case studies, research methods include typification and network analysis. This article is concerned especially with four identified transitions in the third sector: from volunteerism to professionalism, from institutions to informal groups, from influencing to performing services and from traditional membership to different forms of participation. We conclude that the independent sector in the performing arts consists of a variety of forms of organization, and the volume of productions by groups that are not formally organized is significant. Membership has several different meanings, and they often differ from the traditional notion of the concept. In the independent sector of the arts different forms of employment and labour are mixed. The independent performing arts sector uses many familiar third sector features such as forms of organization, tradition of volunteering and light administration to organize and fund its activities, but it also moves freely outside the third sector conventions, borrows and creates its own ways, which are sometimes again borrowed by actors outside the arts sector.
Keywords: Independent arts sector, performing arts, third sector
50
Mikkola, Johanna. "Maalaustaiteen ”lapsi vuodepotilaana” -teokset yhteiskunnan kuvana". Tahiti 12, n.º 1 (15 de março de 2022). http://dx.doi.org/10.23995/tht.113569.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkeli käsittelee kolmen esimerkkimaalauksen kautta muutosta lapsen kuvauksessa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen Suomessa. Ennen vuosisadan vaihdetta lapsuutta kuvattiin lähes yksinomaan tyypitellen. Lapsi esitettiin joko pienikokoisena aikuisena ylhäisön jälkikasvustaan tilaamissa muotokuvissa tai vanhempiensa auttajana maaseudulla laatukuvissa, joissa lapsi eli hänelle suotuisissa olosuhteissa. Ihanteellinen näkemys lapsesta säilyi maalaustaiteessa pitkään, mutta sai 1800-luvun lopun realismin myötä rinnalleen uudenlaisen tavan kuvata lasta, johon sairasta lasta esittävät teokset voidaan liittää. Artikkelissa tarkastelen Magnus Enckellin (1870–1925) öljypastellia Lapsi kuolinvuoteella (1910), Hanna Frosterus-Segerstrålen teosta (1867–1946) Pieni potilas (1889) ja Helene Schjerfbeckin (1862–1946) maalausta Toipilas (1888) tekoajankohdan taide- ja sosiaalihistoriallista taustaa vasten. Sairasta lasta esittävät kuvat saattoivat olla muistoesineitä tai ilmentää lapsen elämään vaikuttaneita sosiaalisia ilmiöitä, kuten kaupungistumista ja teollistumista. Kuvaustavan muutos näyttäytyy osana yhteiskunnallisessa ajattelussa virinnyttä yleisempää huolta lapsista ja lasten asemasta.