Artykuły w czasopismach: „Vertailu”

1

Isotalus, Pekka, Sanna Ala-Kortesmaa, Maija Gerlander, Marja-Leena Hyvärinen, Jonna Koponen i Riitta Välikoski. "Alakohtainen vuorovaikutuskoulutus lääkärin, farmaseutin ja juristin professioissa". Prologi 9, nr 1 (15.12.2013): 7–28. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95885.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Vuorovaikutusosaamisen merkitys on kasvanut työelämässä lähes kaikilla aloilla. Työelämän vuorovaikutustilanteet tuovat uusia haasteita myös vuorovaikutuskoulutukselle. Puheviestinnän opettamisen kentällä on käyty keskustelua, miten asiantuntijoita tulisi opettaa, jotta heidän ammatillinen vuorovaikutusosaamisensa kehittyisi parhaalla mahdollisella tavalla. Alakohtainen viestintäpedagogiikka asettuu tähän keskusteluun tarjoamalla teoreettisen viitekehyksen ammatillisen ja alakohtaisen puheviestinnän opettamisen tarkasteluun. Aiemmissa tutkimuksissa alakohtaista vuorovaikutusosaamista on kuitenkin yleensä tarkasteltu vain yhden ammatin näkökulmasta. Tässä artikkelissa sovelletaan alakohtaisen viestintäpedagogiikan teoreettista viitekehystä kolmeen perinteiseen professioon, lääkärin, farmaseutin ja juristin ammattiin. Kutakin alaa tarkastellaan ensin erikseen alakohtaisen viestintäpedagogiikan keskeisten periaatteiden mukaisesti, minkä perusteella tehdään tapausten välinen analyysi. Tavoitteemme on vertailla, kuinka alakohtaisen viestintäpedagogiikan teoreettinen viitekehys soveltuu kolmen eri profession vuorovaikutuskoulutukseen. Vertailun perusteella nostamme esiin alakohtaista vuorovaikutuskoulutusta tukevia, mutta myös sitä kritisoivia argumentteja. Esitämme myös teoreettisia ja käytännöllisiä pohdintoja alakohtaisen viestintäpedagogiikan kehittämiseksi. Teoreettiset pohdinnat liittyvät alakohtaisen viestintäpedagogiikan viitekehyksen laajentamiseen. Käytännölliset pohdinnat kytkeytyvät alakohtaisen viestintäpedagogiikan soveltamiseen käytännön opetustyön tasolla. Alojen vuorovaikutuskoulutuksen vertailu kertoo myös puheviestinnän koulutuksen nykyisistä haasteista.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

2

Räisänen, Janne, Pasi Eskelinen i Jarkko Partanen. "Rehunkorjuumenetelmien vertailu peltolohkojen etäisyyden kasvaessa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 30 (31.01.2014): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75340.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Rehulogistiikan kehittäminen karjatiloille -hankkeessa (REKKA) selvitetään peltojen etäisyydestä johtuvia logistisia kustannuksia ja niiden vaikutusta rehuntuotannon kannattavuuteen. Osana rehuntuotannon kannattavuusvertailuja valmisteltiin laskureita säilörehun korjuumenetelmien vertailemiseksi ja kuljetusmatkan vaikutuksen selvittämiseksi. Keskeiset vertailumenetelmät olivat säilörehun pyöröpaalaus, noukinvaunukorjuu sekä (ajo)silppurikorjuu. Koska karjatilojen rehunkorjuuseen liittyy myös lannan siirto ja levitys, sen kustannus- ja hyötytekijät otettiin vertailuun omalla laskurillaan. Tutkimusosion tarkoituksena oli selvittää erityisesti kaukana (10–50 km) sijaitsevien peltojen rehuntuotannon kustannuksia ja työhön kuluvaa aikaa. Laajentavien karjatilojen lisääntyvä peltoala sijaitsee yleensä entisiä peltoja kauempana. Näiden kustannusten selvittäminen antaa mahdollisuuksia tarkastella uusien investointien kannattavuutta ja takaisinmaksuaikaa. Laajentavilla tiloilla myös ajankäytön vaatimukset muuttuvat ja aiemmin käytössä olleilla menetelmillä korjuuaika kasvaa liian suureksi. Rehun laadullisten tekijöiden varmistamiseksi korjuutyöhön on usein pakko ottaa käyttöön tehokkaampia menetelmiä. Vertailulaskureiden kehittämisessä pyrittiin ottamaan huomioon rehunkorjuun keskeiset muuttujat. Rehunkorjuumenetelmien vertailulaskurissa keskitytään menetelmien välisiin koneketjujen eroihin ja kuljetusajan laskurilla irtorehun ja pyöröpaalien kuljetuksen tehostamiseen etäisyyden kasvaessa. Lannan kuljetusajan laskuri on otettava osaksi tarkastelua, koska karjatilan on pystyttävä sijoittamaan lanta käytössä oleville pelloilleen. Pitkillä kuljetusmatkoilla oli ennakoitavissa, että tehoton lannan kuljetus rasittaa rehuntuotannon kannattavuutta. Toisaalta tilan käytettävissä oleva työajan ja työvoiman riittävyys voivat tulla rajoittavaksi tekijäksi. Kannattavuuslaskureissa keskeisin kannattavuuteen vaikuttava tekijä perustui pellon etäisyyden vaikutukseen. Etäisyyttä tarkasteltiin erityisesti ajonopeuden, kuormakoon ja ajankäytön näkökulmista. Kustannusten kannalta käytettävä kokonaistyöaika on merkittävä tekijä. Ajankäytön kustannusten vertailemiseksi laskureihin voi syöttää omat tavoitekustannukset tai urakoitsijahinnat. Lannanlevityslaskurissa voi hyödyntää karjanlannan ravinneanalyysin tietoja, jolloin työn kustannuksia voi verrata lannoituksella saatuun hyötyyn. Vertailulaskureiden tuloksia vertailtiin esimerkkitilojen eri vaihtoehtoihin. Suurimmiksi tekijöiksi työn tehostamiseksi nousivat kuormakoon kasvattaminen ja keskinopeus. Molemmilla tekijöillä tulee vastaan käytännön rajoitukset, jolloin logistiikan tehostamisessa on keskityttävä pienempien työvaiheiden järjestelmälliseen nopeuttamiseen. Tämä todentui erityisesti pyöröpaalien käsittelyssä ja lannan kuormausajassa. Laskureilla voidaan myös simuloida traktoreiden ja kuorma-autojen eroja kuljetustehokkuudessa ja samalla voidaan tarkastella urakoitsijoiden palkkaamisen kannattavuutta

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

3

Jansik, Csaba. "Suomen ja Baltian maitosektorien vertailu". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 23 (31.01.2008): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75900.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Meijeriteollisuus on nopeasti globalisoitunut viimeisen vuosikymmenen aikana. Globalisaatio on ilmennyt kasvavassa meijerituotteiden ulkomaankaupassa sekä pääoman siirtymisessä rajojen yli. Prosessi on ollut hyvin nähtävissä Pohjoismaiden välillä ja koko Itämeren alueella. Suomen meijeriala on aktiivisesti osallistunut tähän prosessiin tekemällä sijoituksia ulkomaille ja viemällä meijerituotteita naapurimaiden markkinoille. Samanaikaisesti Suomi on ollut ulkomaisten sijoitusten ja muiden maiden meijeriviennin kohdemaana. Tässä tutkimuksessa vertaillaan Suomen ja Baltian maiden tärkeimpiä rakennetta ja tehokkuutta kuvaavia indikaattoreita maidontuotannon, meijeriteollisuuden ja ulkomaankaupan saroilla. Hygieeninen taso, raaka-aineen laatu ja jalostusteknologia paranivat nopeasti Baltian maissa jo EU jäsenyyttä edeltävinä vuosina, mutta näiden liittyminen EU:hun vuonna 2004 nopeutti kehitystä entisestään. Kukin Baltian maa on vahvistanut maitoketjuaan tuottaen meijerituotteita reilusti yli oman tarpeensa. Ne ovat menestyksellisesti suunnanneet ylituotantoaan EU:n yhteisille markkinoille sekä kolmansiin maihin. Vaikka kaikki neljä maata ovat vahvasti vientiorientoituneita ja tuottavuus on kasvanut jokaisen maan maitosektorilla, löytyy niiden välillä myös huomattavia rakenteellisia eroja. Erojen ja yhtenäisyyksien selvittämiseksi on käytetty erilaisia indikaattoreita kuten maidon keskituotos, maidontuotanto, maitotilojen rakenne, sekä meijeriteollisuuden osalta liikevaihto, voittoprosentti ja teollisuuden yritysrakenne. Eroavat maitotilarakenteet näkyvät erilaisissa raaka-ainehankinnan ratkaisumalleissa sekä maidontuotannosta jalostukseen käytettävän maidon osuuksissa. EU:hun liittymisen jälkeen raakamaito ruvettiin kaikissa uusissa jäsenmaissa kauppaamaan rajojen yli, mikä aiheutti Baltian maissa maitohintojen tuntuvaa lähestymistä toistansa ja EU keskitasoa kohti. Viime vuosien lähenemisestä huolimatta on edelleen olemassa hintarako Suomen ja Baltian maitohintojen välillä. Suomen maitosektorin näkökulmasta on tärkeä tarkastella vaikutuksia, joita Baltian maiden kehitys ja näiden liittyminen EU:hun on tuonut mukanaan. Suorat vaikutukset ovat havaittavissa kahdella pääalueella: (1) suorien ulkomaisten sijoitusten ja (2) maidon ja meijerituotteiden ulkomaankaupan kehityksessä. Suomen ulkomaan investoinnit ennen EU:n laajentumista rajoittuivat maitoketjusta meijeriteollisuuteen ja tulevien uusien jäsenmaiden joukosta lähinnä Viroon. Laajentumisen jälkeen kuitenkin sijoituksia on tehty myös alkutuotantoon, maitotiloihin, tosin pääkohdemaana on pysynyt näissäkin sijoituksissa Viro. Ennen itälaajentumista Suomessa kuultiin huolestuneita ääniä, jotka maalailivat Baltian halpojen meijerituotteiden ja muiden elintarvikkeiden tulvaa Suomen markkinoille. Viime kolmen vuoden toteutuneen ulkomaankaupan luvut eivät noita huolia todista. Tuonti Baltian maista on EU jäsenyyttä edeltävien vuosien tasoon nähden tosiaan kasvanut moninkertaiseksi, mutta se edustaa Suomen elintarvikemarkkinoissa ja jopa Suomen koko elintarviketuonnissa vain murto-osaa. Sitäkin voimakkaamman – vaikkakin välillisen – haasteen Baltian meijeriyritykset asettavat suomalaiselle maitosektorille kolmansien maiden markkinoilla. Etenkin liettualaiset meijerit ovat onnistuneet valloittamaan 1990-luvulla menetettyjä asemiaan takaisin Venäjän markkinoilla, jossa ne kilpailevat suomalaisten meijerituotteiden kanssa.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

4

Tynjälä, Päivi. "Konstruktivistisen ja perinteisen oppimisympäristön vertailu yliopistossa". Aikuiskasvatus 19, nr 3 (15.09.1999): 257–62. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93239.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Opetuksen laatu on ollut viime vuosina yleinen puheenaihe maamme yliopistoissa ja korkeakouluissa. Asiaan ovat kiinnittäneet huomiota kaikki keskeiset tahot: yliopisto-opettajat ja heidän etujärjestönsä, opiskelijajärjestöt, työnantajien edustajat sekä yliopistojen ulkopuoliset arvioitsijat. Vallitsee yksimielisyys siitä, että opetuksen kehittäminen ja opetuksen arvostuksen lisääminen on yliopistoyhteisön keskeisiä tehtäviä. – Päivi Tynjälän väitöskirja ”Towards expert know-ledge? A comparison between a constructivist and a traditiona! learning environment in university” tarkistettiin 21.6.1999 Jyväskylän yliopistossa. Vastaväittäjänä toimi professori Erno Lehtinen Turun yliopistosta ja kustoksena professori Jorma Kuusinen.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

5

Leppälä, Jarkko, Tiina Mattila, Ulla Ovaska, Pia Smeds i Risto Rautiainen. "Maatilayrittäjien työturvallisuuden ja työterveysjärjestelmien kansainvälinen vertailu". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 30 (31.01.2014): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75286.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Maatalous on yksi vaarallisimmista toimialoista länsimaissa. EU-jäsenmaiden maataloudessa sattuu noin 6 tapaturmaa vuosittain 100 työntekijää kohti, ja noin 12 kuolemaan johtanutta tapaturmaa 100 000 työntekijää kohti. Esimerkiksi vuonna 2006 Suomessa maataloudessa oli ammattitauteja noin kaksi kertaa enemmän kuin kaikilla aloilla keskimäärin. Maatalouden tapaturma- ja ammattitautiriskejä on pyritty vähentämään perinteisellä työsuojelutoiminnalla, neuvonnalla, opetuksella ja koulutuksella. Suomessa erityinen paino on jo pitkään ollut maatalouden työterveyshuollon kehittämisessä. Maa – ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen johtamassa hankkeessa vertailtiin Suomen maatalousyrittäjien työterveys- ja työturvallisuustoimintaa ja sen tuloksellisuutta muihin maihin. Tutkimuksen toisessa vaiheessa selvitettiin muutamien eurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten valtioiden toisistaan poikeavia työterveys- ja turvallisuusohjelmia. Maatilojen tapaturma (Mata) - tilastoaineistoista tehdyt analyysit osoittavat, että työterveyshuollon jäsenillä on noin kaksinkertainen määrä tapaturmia ja ammattitauteja ei-jäseniin verrattuna. Kun analyyseissä otetaan huomioon Melan ja Tiken henkilöä ja tilaa koskevat muuttujat, ero pienenee noin 1.3-kertaiseksi. Vakavia yli kuukauden työkyvyttömyyteen johtavia vahinkoja tarkasteltaessa merkitsevää eroa ei ole. Yhteenvetona tilastoanalyyseistä voidaan todeta, että työterveyshuolto ei vähennä vahinkoriskiä. Tulkinnassa on kuitenkin otettava huomioon, että 1) analyyseissä on ollut vain rajoitetusti taustamuuttujia, joiden suhteen jäsenet ja ei-jäsenet eroaavat toisistaan sekä 2) työterveyshuoltoon liittymisen taustalla on usein vamma tai sairaus, mikä motivoi maatalousyrittäjää liittymään työterveyshuoltoon. Eurostatin ja OECD:n tilastoissa julkaistut eri maiden tiedot osoittautuivat siinä määrin ristiriitaisiksi, että luotettavia vertailuja eri maiden välillä ei voitu tämän tilastodatan perusteella tehdä. Eri maihin lähetetyn asiantuntijakyselyn tuloksista sen sijaan voidaan päätellä, että Suomen panostus maatalouden työterveysjärjestelmään on hieman keskimääräistä suurempi. USA on panostanut selvästi eniten tutkimukseen, myös perustutkimukseen. Suomessa ja muissa Euroopan maissa suositaan soveltavaa tutkimusta, ja resurssit suunnataan pääosin viljelijöiden neuvontaan, opetukseen ja koulutukseen. Suomen kaltaista maatalousyrittäjien työterveyshuoltoa ei Norjaa lukuun ottamatta ole muissa maissa, joskin useimmat maat raportoivat että maatalousalalle suunnattuja työterveyspalveluja on saatavissa. Norjan työterveyshuolto on ollut tasaisessa kasvussa. Ruotsin Lantbrukshälsan, työterveyshuolto, lakkautettiin valtion tuen loputtua, ja viime vuosina on panostettu neuvontakampanjoihin ja tutkimukseen. Irlannissa on resursseja käytössä maatalousyrittäjien työterveysjärjestelmiin keskimääräistä vähemmän ja viljelijät tekevät omatoimista työturvallisuustarkastusta. Tähän liittyvä turvallisuuskoulutus on Irlannissa toteutettu lähes puolella tiloista. Maatalouden työterveysjärjestelmän kehittyminen edellyttää neuvonnan ja tutkimuksen yhteistyötä, turvallisuusjohtamisen hyvien käytäntöjen jalkauttamista maatiloille ja tilastotietojen terävämpää hyväksikäyttöä seurannassa. Eurostatin tilastotietojärjestelmiä tulee kehittää. Hanke tehtiin Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen rahoituksella.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

6

Kivinen, Tapani, i Hannu T. Korhonen. "Varjotalon ja hallin vertailu siniketun tuotantoympäristönä". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 21 (31.01.2006): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76015.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Turkiseläinten kasvatus on perinteisesti tapahtunut kevytrakenteisessa varjotalossa, joka nimensä mukaisesti on antanut yläpuolisen sääsuojan eläimelle ja hoitajalle. Varjotalon etuna on edullinen rakennuskustannus, mutta haittana lannan aiheuttama maaperärasitus. Minkkejä on Suomessa tarhattu hallimaisissa rakennuksissa jo muutamia vuosia, mutta kettujen kasvatuksessa halliratkaisu on uusi. Hallin vaikutuksista siniketun tarhauksessa on vain vähän kokemusta Suomen olosuhteissa. Tällä tutkimuksella pyrittiin selvittämään perinteisen varjotalon ja hallin eroja ja yhteneväisyyksiä tuotantoympäristönä. Vertailututkimus varjotalon ja hallin välillä suoritettiin MTT:n turkistuotannon tutkimusasemalla Kannuksessa. Alueelle oli rakennettu tutkimuskäyttöön 1200 brutto-m2 suuruinen hallirakennus, johon sijoitettiin 464 häkkipaikkaa. Suunnittelussa rakennukseen etsittiin uusia, aikaisemmin kokeilemattomia ratkaisuja lannanpoiston, ilmanvaihdon sekä luonnonvalon saannin suhteen. Myös häkkirakenteissa ja vedenjakelussa tehtiin uusia innovaatioita. Koejärjestelyssä vanhoista kettuvarjotaloista yksi otettiin vertailukäyttöön. Varjotalon ja hallin välimatka toisistaan oli noin 100 m. Kumpikin rakennus oli täynnä kettuja. Varsinainen tutkimusryhmä sisälsi siitoskaudella 50 ja kasvatuskaudella 100 sinikettua molemmissa rakennuksissa. Kumpiakin ryhmiä ruokittiin samoilla rehuilla ja molemmissa rakennuksissa tehtiin samat fysikaaliset havainnot. Varjotalosta ja hallista mitattiin lämpötila ja suhteellinen kosteus, pölyisyys, valoisuus, ja ammoniakki. Ilman laatu arvioitiin aistinvaraisesti. Ilman liike eli tuulen nopeus mitattiin sisä- ja ulkotilasta. Ulkoilman lämpötilaa ja suhteellista kosteutta varten oli verrokkimittari läheisen huoltorakennuksen varjonpuoleisella seinällä. Lämpötila ja kosteusmittaukset kestivät kaksi vuotta ja vetoon ja valoisuuteen liittyvät mittaukset yhden vuoden. Eläimistä mitattiin keskeisimmät tuotantoon ja hyvinvointiin liittyvät parametrit kuten kasvu, rehunkulutus, lisääntyminen, nahkaominaisuudet, käyttäytyminen, stressi ja terveydentila. Lämpötila varjotalossa oli käytännössä sama kuin ulkona yleensä. Kesän kuumina päivinä varjotalo oli hieman viileämpi. Halli oli talvella aavistuksen lämpimämpi kuin varjotalo tai ulkotila ja kesällä vain hieman viileämpi kuin ulkotila. Lämpötilaerot varjotalon ja hallin välillä olivat vain muutamia asteita ääritilanteissa. Suhteellinen kosteus käyttäytyi varjotalossa ja hallissa samalla tavalla kuin ulkona. Ilman liike oli varjotalossa vähäisempää kuin ulkotilassa ja heikkeni merkittävästi hallissa. Hallin ilmanvaihto perustui luonnollisen ilmanvaihdon periaatteeseen ja se oli herkkä tuulelle tai sen puutteelle. Ilman tulo- ja poistumisreittejä ei pystytty yksiselitteisesti selvittämään, mutta oletettavaa on, että ilma liikkui vapaasti ja ennustamattomasti kaikista käytettävissä olevista aukoista tuuliolosuhteiden mukaan. Tästä syystä pölyisyys oli suurempaa hallissa kuin varjotalossa. Ammoniakkia oli havaittavissa hallissa lähinnä lannanpoiston yhteydessä. Valoisuus alkoi lisääntyä varjotalossa noin kuukautta aikaisemmin kuin hallissa. Hallin valoisuus ohitti kuitenkin varjotalon tilanteen huhtikuun lopulla. Eläimet kasvoivat hallissa paremmin kuin varjotalossa. Nahkaominaisuuksissa halli- ja varjotalokettujen välillä ei ollut oleellista eroa. Hallissa ketut käyttävät hyllyjä selvästi vähemmän kuin varjotalossa. Hallissa ketut ovat myös hieman passiivisempia. Muilta osin käyttäytymisessä ei ilmennyt eroja. Ketut näyttävät sopeutuvan hyvin halliolosuhteisiin. Halli on alkukeväästä pimeämpi kuin varjotalo joten ketut tulevat hieman myöhemmin kiiman. Lisääntymistulos hallissa näyttää vaihtelevan vuosittain enemmän kuin varjotalossa. Erityisesti kasvatuskaudella halli sopii hyvin siniketun tuotantoon.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

7

Välikoski, Tuula-Riitta, Irma Ilomäki, Elinita Mäki i Laura A. Janusik. "Kuunteleminen keskustelussa – yhdysvaltalaisen ja suomalaisen aineiston vertailu". Prologi 1, nr 1 (15.12.2005): 88–108. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95942.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Keskustelukuuntelun aikajännemittari (Conversational Listening Span, CLS) mittaa kokeellisesti henkilöiden keskustelukuuntelemisen kapasiteettia. Kyseinen kapasiteetti tarkoittaa niiden kognitiivisten merkityksien määrää, joita joku kykenee pitämään aktiivisena muistissaan ja joihin hän pystyy vastaamaan keskustelun kuluessa. Keskustelukuuntelun aikajännemittari tarjoaa puheviestintätutkimukseen uuden näkökulman: se mittaa kuuntelemisen prosessia, kun aiemmat mittarit ovat perustuneet esimerkiksi itsearviointiin tai toisen henkilön arviointiin jonkun kuuntelusta. Artikkeli esittelee mittarin ja testaa sen toimivuutta eri kieli— ja kulttuurisessa ympäristössä; Yhdysvalloissa ja Suomessa. Päätuloksia ovat seuraavat: Kiinnostuneisuus aihealueesta ei vaikuta pistemääriin kummassakaan kulttuurissa, eli myös uusi suomenkielinen keskustelukuuntelun aikajännemittari mittaa kuuntelukapasiteettia eikä kiinnostuneisuutta. Yhdysvalloissa käytetty englanninkielinen CLS korreloi Speaking spanin (vertailutestinä käytetty perinteinen työmuistitesti) kanssa, mutta suomenkielinen puhumisen aikajännemittari (Speaking span) ei. Yhdysvaltalaisen ja suomalaisen CLS—testin pisteet olivat kuitenkin hyvin yhtenevät (eli CLS mittaa kuuntelukapasiteettia eri kulttuureissa yhtenevästi), ja siis myös suomenkielinen keskustelukuuntelun aikajännemittari näyttää jo lupaavalta keskustelukuuntelemisen mittarilta.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

8

Kokkonen, Tuomo, Seija Makkonen i Aila Vanhatalo. "Vertailu luonnonmukaisesti ja tavanomaisesti tuotetun maidon koostumuseroista: meta-analyysi". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 33 (31.01.2016): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75171.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden kysyntä kasvaa Suomessa ja muualla maailmassa. Ympäristöystävällisyyden ja eettisyyden lisäksi luomutuotteisiin yhdistetään usein mielikuva terveellisyydestä. Maito on Suomessa suosituin yksittäinen luomutuote. Luonnonmukaisesti tuotettuun maitoon liittyvät terveysväittämät perustuvat muun muassa siihen, että luonnonmukainen tuotanto saattaa vaikuttaa edullisesti maitorasvan koostumukseen. Tutkimustulokset luonnonmukaisen tuotannon vaikutuksista maidon koostumukseen ovat kuitenkin vaihtelevia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää meta-analyysin avulla luonnonmukaisesti ja tavanomaisesti tuotetun maidon koostumuksen eroja. Meta-analyysin aineistona käytettiin vuoden 2000 jälkeen julkaistuja vertaisarvioituja tieteellisiä tutkimuksia, joissa oli vertailtu eroja luonnonmukaisesti ja tavanomaisesti tuotetun maidon koostumuksessa. Tutkimusten mukaan ottamisen ehtona oli se, että julkaisuissa oli raportoitu muuttujien keskiarvot, havaintojen lukumäärät ja hajonnat. Rajausehdot täyttäviä tutkimuksia löytyi 13. Tutkimuksissa lehmien ruokintaan oli käytetty karkearehuina nurmirehuja, palkokasveja tai maissisäilörehua. Maitonäytteitä oli kerätty lehmäkohtaisesti, tilasäiliöstä tai kuluttajamaitopakkauksista. Meta-analyysin aineiston testauksessa käytettiin Mix 2.0 PRO ohjelmaa. Käytettävän aineiston jokaisen parametrin homogeenisuus testattiin käyttäen Q-testiä. Heterogeenisen aineiston tilastollinen analyysi tehtiin käyttäen random-mallia ja homogeenisen aineiston analyysi käyttäen fixed-mallia. Luonnonmukaisesti ja tavanomaisesti tuotetun maidon pitoisuuksien sekä maitotuotoksen erot laskettiin painotettuna keskiarvona. Painokertoimena käytettiin varianssin käänteislukua. Aineistoon sisältyneissä lypsylehmäkokeissa lehmien päivittäinen maitotuotos oli lähes 3 kg pienempi luonnonmukaisessa kuin tavanomaisessa tuotannossa. Maidon valkuais-, rasva-, α-tokoferolija β-karoteenipitoisuuksissa ei ollut eroa tuotantomuotojen välillä. Luonnonmukaisesti tuotetun maidon monityydyttymättömien rasvahappojen, konjugoidun linolihapon, alfalinoleenihapon ja omega-3 - rasvahappojen pitoisuus oli suurempi kuin tavanomaisesti tuotetun. Lisäksi luonnonmukaisesti tuotetun maidon omega-3- ja omega-6- rasvahappojen suhde oli suurempi kuin tavanomaisesti tuotetussa. Sen sijaan kertatyydyttyneitä rasvahappoja luonnonmukaisesti tuotettu maito sisälsi vähemmän kuin tavanomaisesti tuotettu maito. Luonnonmukainen tuotanto vaikuttaa maidon rasvahappokoostumukseen ihmisterveyden kannalta edullisesti ja vaikutukset selittyvät suurelta osin lehmien ruokinnalla. Luonnonmukaisessa tuotannossa käytetään enemmän laidunruokintaa kuin tavanomaisesti tuotannossa, jolloin lehmät saavat tuoretta, varhaisella kasvuasteella olevaa ruohoa. Lisäksi luomulaitumien ja säilörehunurmien kasvilajistossa on heinäkasvien lisäksi nurmipalkokasveja, jotka vaikuttavat rasvahappojen biohydrogenaatioon pötsissä ja siten edelleen maitorauhasen rasvasynteesiin.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

9

Sipiläinen, Timo, Per-Olov Marklund i Anni Huhtala. "Muuttaako biodiversiteetti luomutuotannon tehokkuutta - luomu- ja tavanomaisen kasvituotannon vertailu". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 21 (31.01.2006): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76121.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Useissa tutkimuksissa luonnonmukaista tuotantoa harjoittavat tilat ovat osoittautuneet perinteisiä tuotantopanoksia ja tuotoksia mittareina käytettäessä tavanomaisia tiloja tehottomammiksi. Luonnonmukaiseen tuotantoon saattaa kuitenkin liittyä positiivisia ympäristövaikutuksia, jotka jäävät perinteisiä tuotoksia ja tuotantopanoksia mittausperusteena käytettäessä huomioon ottamatta. Ympäristövaikutukset saattavat muuttaa eri tuotantotapojen suhteita keskinäisessä tehokkuusvertailussa. On myös mahdollista, että eri tuotantotavoilla positiivisen ympäristövaikutuksen aikaansaamisen ja niiden lisäämisen kustannus ei ole samansuuruinen. Voidaankin kysyä, saavutetaanko tuotannon kestävyystavoitteet maataloudessa nykyisin tehokkaasti yhteiskunnan näkökulmasta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia, mikä vaikutus on biologisen monimuotoisuuden huomioon ottamisella tehokkuuden mittaustuloksiin. Ongelmana on, ettei ympäristövaikutuksille ole markkinahintoja. Tulos riippuu siitä, millaiset painot eri tuotoksille asetetaan eli minkä tuotoksen tai tuotosten suuntaan tehokkuutta arvioidaan. Tehokkuutta mitataan sekä perinteisillä etäisyysfunktioilla että suuntaetäisyysfunktioilla, ja mittareina käyttäen myös alivektoritehokkuuksia. Perinteisillä etäisyysfunktioilla saadaan selville tekninen tehokkuus, kun tarkastellaan mahdollisuutta lisätä tuotoksia samansuhteisesti käytettäessä tietty määrä tuotantopanoksia. Suuntaetäisyysfunktioiden tapauksessa voidaan puolestaan tarkastella esimerkiksi mahdollisuutta lisätä jompaakumpaa tuotosta pitäen toista tuotoksista ennallaan. Lisäksi määritetään, mikä on ympäristövaikutuksen arvo eli ns. varjohinta kussakin tapauksessa. Tässä tutkimuksessa käytetään matemaattisia DEA (data envelopment analysis) ohjelmointimalleja. Tutkimusaineisto koostuu MTT Taloustutkimuksen ylläpitämän kirjanpitoaineiston kasvinviljelytiloista vuosilta 1994 - 2002. Yli kymmenesosa näytteen tiloista harjoittaa luonnonmukaista tuotantoa. Kasvinviljelytilojen oletetaan tuottavan perinteisen kasvituotoksen (ilman tukia) lisäksi toista tuotosta, joka on Shannon-Weiner kasvidiversiteetti-indeksillä mitattu biodiversiteetti. Panokset ovat perinteisiä tuotantopanoksia: peltoala, työmäärä, energia, muut muuttuvat panokset sekä kone- ja rakennuspääoma. Tulosten mukaan biodiversiteetin huomioonottaminen vaikuttaa havaintojen suhteelliseen tehokkuuteen. Jos teknistä tehokkuutta mitataan pelkästään perinteisen kasvituotoksen osalta, tavanomaiset tilat ovat luonnonmukaista tuotantoa harjoittavia tiloja tehokkaampia. Luonnonmukaisen ja tavanomaisen tuotannon tehokkuusero pienenee huomattavasti, jos otetaan huomioon myös biodiversiteetti tavanomaisen kasvituotoksen lisäksi. Luonnonmukaisia tuotteita tuottavien tilojen kasvituotos pinta-alayksikköä kohti on alhaisempi kuin tavanomaisia tuotteita tuottavien mutta vastaavasti biodiversiteetti-indikaattori saa luonnonmukaisilla tiloilla keskimäärin korkeampia arvoja kuin tavanomaisilla tiloilla. Varjohintojen perusteella arvioiden biodiversiteetin lisääminen on luonnonmukaisessa tuotannossa keskimäärin edullisempaa kuin tavanomaisessa.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

10

Nätkin, Ritva. "Turvattomuus ja opiskelijoiden tulevaisuusvisiot Suomessa ja Virossa". Idäntutkimus 26, nr 3 (1.11.2019): 40–58. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.87291.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Artikkelissa tarkastellaan suomalaisten ja virolaisten opiskelijoiden visioita perheen ja sukulaisuussuhteiden lähitulevaisuudesta. Aineistona on 112 eläytymiskertomusta Tampereelta ja Tallinnasta. Opiskelijoita pyydettiin jatkamaan jompaa kumpaa kahdesta erilaisesta kehyskertomuksesta. Artikkelissa edetään aineistolähtöisesti visioihin nojautuen globaalilta tasolta kansallisvaltion kautta perheen ja sukulaisuussuhteiden yksityisyyteen. Aineistoa peilataan erityisesti modernia riskitietoutta koskeviin teoreettisiin keskusteluihin. Tutkimusote on poikkikulttuurinen vertailu. Tutkimuskysymyksenä on, millainen on turvattomuuden ja kuvitellun perhe-elämän tulevaisuuden kytkös. Suomalaisten ja virolaisten vastausten välillä on eroja ja yhtäläisyyksiä. Keskeisimmiksi eroiksi nousevat perhekäsitykset. Virolaiset näyttävät pitävän perinteistä perhemallia ikään kuin turvallisuustakuuna. Suomalaiset taas leikittelevät perheen käsitteellä ja turvaisivat mielellään hyvinvointivaltioon.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

11

Ruuskanen, Tiina. "Kierrätysmateriaaleja hyödyntävien kasvualustojen tuotantoprosessin ympäristö- ja yhteiskunnallinen kustannus-hyötyanalyysi". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 30 (31.01.2014): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75333.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

1.5.2012 voimaan tulleen jätelain vaatimuksesta on biohajoavien jätteiden hyödyntämistavoite lähes 100 % ja siksi on biojätteiden hyödyntämismahdollisuuksiin liittyvä tutkimus erittäin ajankohtaista. EU:n Life+ ohjelmaan kuuluva ”Elinkaarianalyysin soveltaminen kestävään, kierrätysmateriaaleja hyödyntävään viherrakentamiseen” – hanke keskittyy kierrätysmateriaalien käytön mahdollisuuksiin viherrakentamisessa ja hankkeen yksi tavoitteista on tarkastella kasvualustojen tuotantoprosessin ympäristölle ja yhteiskunnalle aiheutuvia vaikutuksia sekä arvioida niiden kustannuksia. Tarkastelussa käytetään elinkaarianalyysin ja kustannus-hyötyanalyysin yhdistelmää ja ympäristövaikutuksille lasketaan mahdollisuuksien mukaan myös kustannukset. Kasvualustojen tuotantoprosessin merkittävimmät ympäristövaikutukset liittyvät ilmastopäästöihin. Kompostointiprosessissa huomioitaan metaani ja dityppioksidin päästöt ja niiden ilmastovaikutus ilmaistaan ekvivalenttisena hiilijalanjälkenä. Kompostointiprosessin hiilijalanjälki on 95 kg CO2-ekv. per tonni kompostia. Muut raaka-aineet ja prosessi huomioiden on laskujen mukainen hiilijalanjälki puistomullalle 39 kg CO2-ekv. per tonni tuotetta ja puutarhamullalle 56 kg CO2-ekv. per tonni tuotetta. Perinteisellä valmistustavalla, jossa kompostin sijaan käytetään jyrsinturvetta, hiilijalanjälki ja vastaavat luvut ovat puistomullalle 48 kg CO2-ekv. per tonni tuotetta ja puutarhamullalle 62 kg CO2-ekv. per tonni tuotetta. Ympäristökustannuksia laskettaessa huomioitaan myös muut ympäristölle aiheutuvat vaikutukset, joista rehevöittävät ja happamoittavat vaikutukset vesistöön ovat tärkeimpiä. Hyvin hoidetussa laitoksessa pystytään kompostoinnin vaikutukset vesistöön pitämään melkein olemattomina. Turpeen nosto puolestaan aiheuttaa huomattavia vaikutuksia vesistöön ja se nostaa turvetta sisältävien tuotteiden ympäristökustannukset korkeammaksi. Yhteiskunnallisen vertailun tekee haasteelliseksi turpeen noston ja kompostointi prosessin erilaisuus ja vaikuttavuus eri alueilla. Yhteisinä tekijöinä ovat kuitenkin työllisyys, melu, pöly, hyväksyttävyys, haju ja terveysriskit. Käytetään puolikvantitatiivista menetelmää, jossa vertailu suoritetaan numeeristen painoarvojen avulla. Turpeen käytöllä on enemmän negatiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia verrattuna kompostin käyttöön. Laskelmien tulokset suosivat kasvualustatuotteiden valmistuksessa turpeen korvaamista kompostilla. Tarpeellista on myös kompostituotteiden valikoiman laajentaminen ja sen avulla laajempi kompostin käyttö epäorgaanisten lannoitteiden korvaajana.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

12

Vainik, Ene, Pirkko Muikku-Werner i Geda Paulsen. "Miten kuvailla vihaa? Viron ja suomen idiomien vertailu kognitiivisen kielitieteen näkökulmasta". Lähivõrdlusi. Lähivertailuja 31 (31.10.2021): 252–85. http://dx.doi.org/10.5128/lv31.08.

Pełny tekst źródła

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

13

Sirvio, Katja, Tuulikki Ukkonen-Mikkola, Jonna Kangas, Hanna Hjelt i Elina Fonsén. "“Äänestin jaloillani!” Ammatin vaihtaneiden varhaiskasvatuksen opettajien näkökulmia työn ja toimintakulttuuriin muutokseen". Työelämän tutkimus 21, nr 1 (12.04.2023): 84–108. http://dx.doi.org/10.37455/tt.111478.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Huoli ammatinvaihtajien määrästä opetus- ja kasvatusalalla on yleistynyt Suomessa kuluneen vuosikymmenen aikana. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme ammatista poistuneiden varhaiskasvatuksen opettajien (n = 164) kokemuksia ammatinvaihtoon johtaneista tekijöistä sekä ammatinvaihdon asemoitumista työuran eri vaiheisiin. Monimenetelmällisen tutkimuksen analyysitapoina olivat laadullinen sisällönanalyysi sekä tilastollinen vertailu. Paikansimme ammatinvaihtoon johtaneita tekijöitä neljälle tasolle: yhteiskunnalliselle, organisaation, relationaaliselle sekä yksilölliselle tasolle. Tuloksemme osoittavat ammatinvaihtopäätöksen muodostuvan useista eri tekijöistä, emmekä voineet paikantaa yksittäistä ammatinvaihtoon johtanutta syytä työuran tiettyyn vaiheeseen. Ammatinvaihtopäätös näyttäytyy prosessina, jossa ammatin pitovoima jatkuvien kuormitustekijöiden vuoksi vähitellen katoaa. Kokonaisuutena voidaan todeta, että varhaiskasvatuksen opettajien ammatinvaihto kytkeytyy laajemminkin työelämässä tunnistettuun intensifikaatioon ja prekarisaatioon. Ammatinvaihdon taustalta voidaan tunnistaa myös naistyöhön liittyviä piirteitä.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

14

Alenius, Pauliina, i Vesa Korhonen. "Ylirajaisten oppimistilojen välittäjät". Aikuiskasvatus 37, nr 3 (5.09.2017): 164–75. http://dx.doi.org/10.33336/aik.88427.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Artikkelissa tarkastellaan, millaisia arkipäivän oppimisympäristöjä muodostuu kansalliset rajat ylittävän vuorovaikutuksen myötä ja millaisia informaaleja oppimisprosesseja siirtolaisilla on näissä oppimisympäristöissä. Aineistona on Trans-Net -tutkimusprojektissa kerätyt, Suomesta Viroon muuttaneiden ja maiden välillä liikkuvien siirtolaisten haastattelut (N = 98). Tutkimuksessa yhdistettiin ylirajaisen muuttoliiketutkimuksen ja situationaalisen oppimisen teorianäkökulmia. Esiin nousi kolme laajaa, ylirajaista oppimisympäristöä: ylirajainen perhetila, ylirajainen ammatillinen tila ja ylirajainen yhteiskunnallinen tila. Rajat ylittävät, sosiaalisesti rakentuneet tilat yhdistivät kahdessa tai useammassa eri yhteiskunnassa asuvat tai asuneet henkilöt. Siirtolaisten keskeiset oppimisprosessit ylirajaisissa ympäristöissä olivat käsitysten ja toimintatapojen erojen tunnistaminen, erilaisten uskomusten ja tapojen vertailu, oman sosiokulttuurisen taustan reflektio, uusien käsitysten ja toimintatapojen jakaminen yli kansallisten rajojen sekä identiteetin rakentuminen erilaisten yhteisöjen jäsenyyksien kautta. Siirtolaiset toimivat ylirajaisina välittäjinä oppimistiloissa.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

15

Kallioniemi, Marja, Ahti Simola, Hanna-Riitta Kymäläinen, Hannu Vesala i Kyösti Louhelainen. "Päätoimisten maatilayrittäjien henkinen hyvinvointi". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 23 (31.01.2008): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75892.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Työterveyslaitos toteutti vuonna 2004 seurantatutkimuksen päätoimisten maatiloilla työskentelevien henkilöiden työterveydestä. Puhelinkyselyyn osallistui 1182 henkilöä, joista 77 % oli miehiä ja 23 % naisia. Tuloksia verrattiin edelliseen, vuoden 1992 seurantatutkimukseen ja koko suomalaiseen työssäkäyvään väestöön kohdistuvan ”Työ ja terveys 2003” –tutkimuksen tuloksiin. Kolmannes (34 %) kyselyyn vastanneista arvioi tuntevansa stressiä. Psyykkisen toimintakyvyn heikkenemistä esiintyi 36 %:lla vastaajista. Neljänneksellä (26 %) vastaajista oli masennusoireita. Kaikkien oireiden esiintyvyys oli naisilla yleisempää kuin miehillä. Suurimmat erot olivat psyykkisen toimintakyvyn heikkenemisessä, jota koki 40 % kyselyyn vastanneista naisista ja 33 % miehistä, sekä masentuneisuudessa, jota koki 32 % naisista ja 25 % miehistä. Psyykkinen oireilu oli yleisempää eronneilla ja asumuserossa olevilla kuin muilla siviilisääty-ryhmillä. Myös nuoret viljelijät oireilivat enemmän kuin ikääntyneet siten, että ikäryhmässä 35–45-vuotiaat stressin ja yleisen psyykkisen oireilevuuden esiintyminen oli yleisintä. Opisto- tai korkeakoulutuksen omaavilla stressiä esiintyi enemmän (41 %) kuin keskimäärin aineistossa. Vertailu edellisen seurantatutkimuksen tuloksiin henkisen hyvinvoinnin osalta osoittaa, että psyykkistä oireilua esiintyi vuosien 1992 ja 2004 kyselyissä jotakuinkin yhtä paljon. Poikkeuksena tästä on masentuneisuus, joka oli yleisempää vuoden 2004 tuloksissa (26 %) kuin vuonna 1992 (20 %), ero oli tilastollisesti merkitsevä. Etenkin naisten keskuudessa masennusoireet olivat tilastollisesti merkitsevästi yleisempiä vuoden 2004 aineistossa (32 %) kuin vuonna 1992 toteutetussa seurantatutkimuksessa, jossa masennusoireita oli 22 %:lla kyselyyn vastanneista naisista. Suomalaiseen työssäkäyvään väestöön tehdyn vertailun mukaan päätoimisesti maatiloilla työskentelevillä oli vähemmän psyykkisiä oireita kuin työssäkäyvillä keskimäärin. Maatilayrittäjillä oli myös vähemmän stressiä (34 %) kuin työssäkäyvillä keskimäärin (44 %). Henkisen hyvinvoinnin tulosten tarkastelussa on otettava huomioon viimeisten vuosien aikana toteutunut raju rakennemuutos: vuosien 1992 ja 2004 välillä maatilojen määrä on laskenut 41 % ja maatiloilla työskentelevien henkilöiden määrä on laskenut 45 %. Erot maatalousyrittäjien henkisen hyvinvoinnin tasossa edellä mainittuina ajankohtina ovat kuitenkin suhteellisen vähäiset. Yksi selitysmahdollisuus on, että maatalouden harjoittajiksi ovat valikoituneet suhteellisen muutosvalmiit ja psyykkisiä voimavaroja omaavat henkilöt. Huomiota herättävää on kuitenkin masentuneisuuden lisääntyminen 12 vuoden tarkastelujakson aikana. Maatilayrittäjien parissa työskentelevien tulee ottaa huomioon alan nopean toimintaympäristön muuttumisen aikaansaamat paineet. Maatilataloudessa työskentelevät tarvitsevat tukea muutosten keskellä.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

16

Uotila, Merja. "Maaseutuväestön matkat muualle". Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 21, nr 3 (17.06.2021): 7–23. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.107727.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Analysoin artikkelissani maaseutuväestön liikkuvuutta 1840-luvun aikana kahdessa maaseutupitäjässä: Hämäläisessä Hollolassa ja karjalaisessa Jaakkimassa. Lähdeaineistona toimivat niin kutsutut annettujen todistusten diaarit, joihin papit kirjasivat muistiin heiltä pyydetyt erilaiset todistukset. Lähdeaineisto antaa kuitenkin vain tilaisuuden hahmottaa liikkuvuuden rajoja, sillä kirkon hallintoarkistoon kuuluvia annettujen todistusten diaareja ei ole pidetty tai säilynyt kovinkaan monesta seurakunnasta. Artikkelissani kysyn, ketkä yleensä lähtivät liikkeelle oman kotipitäjän ulkopuolelle, miksi ja millaisin todistuksin? Samalla selvitän liikkuvuuden kontrollointiin liittyviä yleisiä seikkoja ja annettujen todistusten luonnetta. Kahden erilaisen seurakunnan vertailu paljastaa hyvin erilaisen kuvan 1840-luvun liikkuvuudesta: Karjalasta oli totuttu kulkemaan Pietarissa, Hämeestä ja Hollolasta väki kävi Helsingissä etsimässä tilapäisiä työtilaisuuksia. Maaseutuväestön erilaisiin liikkumissuuntiin vaikuttivat niin muuttorajoitukset kuin lähtöpitäjien taloudelliset ja sosiaaliset seikat sekä maantiede. Suomi ei ollut yhtenäinen maa.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

17

Mäenpää, Jenni, i Laura Ahva. "Opiskelu ja työelämä journalistin ammattiin sosiaalistajina Työkokemukseen perustuva vertailu: tulokkaat, vakiintuvat ja konkarit". Media & viestintä 40, nr 1-2 (18.06.2017): 1–23. http://dx.doi.org/10.23983/mv.64978.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Tämä artikkeli tarkastelee suomalaista journalistista kulttuuria siitä näkökulmasta, miten toimittajakunta tulkitsee toimittajan yhteiskunnallista roolia ja eettisiä periaatteita. Teoreettisessa viitekehyksessä yhdistyy ammatillisen sosiaalistumisen käsite ja toimittajien uravaiheita jäsentävä tutkimus. Artikkelissa avataan erityisesti sitä, millaisia käsityksiä tuottavat kaksi ammatillisen sosiaalistumisen keskeistä ympäristöä: koulutus ja työelämä. Vertailemme lisäksi suomalaisen journalistisen kentän sisältä kolmea erilaista työkokemuksen määrään perustuvaa ryhmää: tulokkaita (vain vähän tai ei lainkaan työkokemusta), vakiintuvia (alle 15 vuotta kokemusta) ja konkareita (yli 15 vuotta kokemusta). Tulokkaat toimivat koulutuksen ja vakiintuvat sekä konkarit työelämän kontekstissa. Artikkeli perustuu kahden kyselytutkimusaineiston (N=631) määrälliseen analyysiin. Tulosten mukaan toimittajan tehtäviin ja etiikkaan liittyvistä kysymyksistä ollaan varsin yksimielisiä. Suomalaisen journalismin kentällä etenkin moraalis-eettinen itseymmärrys on yhtenäinen ja sitä ohjaavat jaetut ideaalit. Jotakin vaihtelua toki on: selkeimmät erot nousevat esiin alalle opiskelevien ja työelämässä jo olevien toimittajien välille – ei niinkään työkokemukseen perustuvien ryhmien välille. Työelämä näyttäytyy siten ammatillista yhtenäisyyttä tuottavana sosiaalistumisen kontekstina, jossa korostuu toimittajan rooli yhteiskunnallisena raportoijana. Koulutuksen kontekstissa eli opiskelijoiden vastauksissa sen sijaan korostuvat toimittajan työn aktiiviset ja vaikuttavat tehtävät.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

18

Henriksson, Riitta, Marika Salminen, Seija Arve, Matti Viitanen i Sini Eloranta. "Koettu terveys, elintavat ja fyysinen toimintakyky – vuosina 1920 ja 1940 syntyneiden kohorttien vertailu". Gerontologia 31, nr 4 (20.12.2017): 253–64. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.63511.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla vuosina 1920 (n = 1032) ja 1940 (n = 956) syntyneiden 70-vuotiaiden kotona asuvien turkulaisten koettua terveyttä, elintapoja ja fyysistä toimintakykyä. Tiedot koetusta terveydestä, elintavoista (tupakointi, alkoholinkäyttö ja painoindeksi) ja fyysisestä toimintakyvystä (päivittäiset toiminnot, välineelliset toiminnot ja päivittäisiä toimintoja haittaavat oireet) kerättiin kyselylomakkeiden ja haastatteluiden avulla. Tulosten mukaan vuonna 1940 syntyneet kokivat terveytensä ja fyysisen toimintakykynsä paremmiksi kuin vuonna 1920 syntyneet. Lisäksi 1940 syntyneillä oli vähemmän päivittäistä toimintaa haittaavia oireita kuin vuonna 1920 syntyneillä. Alkoholin käyttö ja ylipaino sen sijaan olivat yleisempiä 1940 syntyneiden kuin 1920 syntyneiden keskuudessa. Tulokset ovat tärkeitä suunniteltaessa ennaltaehkäiseviä palveluita ikääntyville. Self-perceived health, health behaviour and physical functioning – a comparison of two cohorts born in 1920 and 1940 The aim of the study was to compare differences in self-perceived health, health behaviour and physical functioning between community-dwelling 70-year-old citizens of Turku born in 1920 (n=1032) and 1940 (n=956). Data of self-perceived health, health behaviour (smoking, alcohol consumption, body mass index) and physical functioning (activities of daily living, instrumental activities of daily living, symptoms causing difficulties in daily living) were collected using questionnaires and interviews. According to the results, self-perceived health and physical functioning were better among those born in 1940 than among those born in 1920. In addition, symptoms causing difficulties in daily living were less frequent in 1940 cohort than in 1920 cohort. However, alcohol consumption and overweight were more common in 1940 cohort compared to 1920 cohort. These results are applicable in planning of preventive services for older people.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

19

Laurinen, Jaakko. "Ympäristöindeksi kertoo viljelyn ympäristötehokkuuden". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 26 (31.01.2010): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75731.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Elintarvikkeiden hiilidioksidipäästöistä merkittävä osa syntyy jo niiden raaka-aineiden tuotannossa maataloudessa. MTT:n elinkaarianalyysin perusteella esimerkiksi Raisio Oyj:n valmistamien Elovena -kaurahiutaleiden tuotannon hiilidioksidipäästöistä jopa yli 60 % syntyy kauran viljelyssä. On selvää, että ruoan tuotannon ilmastovaikutuskeskustelussa syntyy painetta nimenomaan maataloutta kohtaan. Tästä syystä tarvitaan myös menetelmiä viljelyn ympäristövaikutusten mittaamiseen ja parantamiskohteiden hakemiseen. Viljanviljelyn ympäristövaikutusten vertailuun Raisio on kehittänyt ympäristöindeksin, jolle on haettu patenttia. Esityksessä kerrotaan indeksin periaatteita, tuloksia ja tulkintoja. Kyseessä on käytännön sovellutus, jolla viljelijä voi mitata oman toimintansa ympäristötehokkuutta ja arvioida keinoja ympäristötehokkuuden parantamiseen. Aineistona ovat esinäytekyselystä saatavat viljelytiedot sekä viljan esinäytteestä laboratoriossa määritetty laatu. Aineisto kuvaa nimenomaan Raision tuotantolaitoksissa käytettävää viljaa. Tiedot saadaan vuosittain yli 2000:sta esinäytteestä. Indeksin avulla eri tavoin tuotetun viljan tuotannon ympäristötehokkuuden vertailu on helppoa ja yhteismitallista. Käytännöllistä ja helppokäyttöistä menetelmää tullaan viljelyneuvonnan lisäksi hyödyntämään myös kuluttajainformaatiossa ja tuotekehityksessä. Menetelmässä lasketaan indeksi sadon tuottamiseen kulutetun energian suhteesta jyväsadossa olevan energiaan. Samasta aineistosta voidaan laskea myös indeksi sadon tuottamisesta syntyvien hiilidioksidipäästöjen ja jyväsadon sitoman hiilidioksidin suhde. Aineistosta voidaan laskea myös perinteinen ravinnetase. Sadon sitoman hiilidioksidin ja sadon tuottaman energian laskemiseen käytetään seuraavia parametreja: sato kg/ha, valkuaispitoisuus, tärkkelyspitoisuus, öljy- ja rasvapitoisuus sekä tuhka. Sadon tuottamisessa syntyvien hiilidioksidipäästöjen ja käytetyn energian laskemiseen käytetään seuraavia parametreja: lannoitus, kalkitus, kasvinsuojelu, konetyö viljelyssä sekä sadon käsittely. Tuloksena saadaan tunnusluku, joka kuvaa viljelijän onnistumista omassa viljelyssään ympäristön kannalta. Viljelijälle tärkeintä tietoa on energian käytön mittaaminen suhteessa satoon. Varsinkin energiahintojen noustua on hyvä verrata omaa energiatehokkuuttaan suhteessa muihin. Viljelijä voi verrata omaa indeksilukuaan parhaaseen ja huonoimpaan neljännekseen, sillä tulokset ovat nähtävillä sopimusviljelijöille tarkoitetuilla extranet -sivuilla. Kuluttaja on puolestaan kiinnostuneempi viljelyn aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä saatuun tulokseen nähden. Johdonmukaisesti mittaustapa näyttää esimerkiksi sen, että satotason kasvaessa viljely tulee useimmiten ympäristöystävällisemmäksi. Hyvä sato on parasta ympäristönsuojelua.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

20

Isosaari, Heikki, Pertti Savela i Sari Peltonen. "Seuranta- ja vertailutietojen hyödyntäminen kasvintuotantotilan tuotannon ja talouden kehittämisessä". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 21 (31.01.2006): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75992.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Tässä tutkimuksessa analysoidaan kevätvehnän viljelyn tuotantopanosten käytön kannattavuutta sekä sadon määrään ja tuotannon kannattavuuteen vaikuttavia tekijöitä Lohkotietopankin käytännön viljelytietojen perusteella vuodelta 2004. Kasvintuotannon tuloksen seuranta ja arviointi ovat osa maatilan johtamis- ja laatujärjestelmää. Viljelyn tulosten arviointi on tarpeellista, kun suunnitellaan tulevaa, asetetaan tavoitteita ja erityisesti arvioidaan menetelmiä, miten asetettuihin tavoitteisiin päästään. Tulosten arviointi ja vertailu havainnollistavat tilan kehityskohteet sekä auttavat tarkastelemaan parhaisiin tuloksiin johtaneita käytäntöjä. Kun omia tuloksia verrataan muihin tiloihin ja etenkin parhaisiin tiloihin, saadaan tuotannon kehittämisen arvokasta lisätietoa. Kasvintuotannon tulosten seurantaan, arviointiin ja vertailuun on kehitetty ProAgrian tietokantoihin perustuvia työvälineitä: Lohkotietopankki, joka pohjautuu lohkomuistiinpanojen tarkkaan hyödyntämiseen sekä Taloustietopankki, joka kokoaa koko tilan kannattavuutta kuvaavia tunnuslukuja. Kevätvehnän sato Lohkotietopankkiaineistossa vuodelta 2004 oli 3718 kg/ha, joka on noin 250 kg/ha enemmän kuin koko maan keskiarvo. Tutkimusaineisto koostui 1598 lohkosta. Näiden lohkojen yhteenlaskettu ala oli 7109 hehtaaria. Tiedot olivat peräisin 207 tilalta. Määrällisesti suuri kevätvehnän hehtaarisato tuotti vuonna 2004 paremman taloudellisen tuloksen kuin pieni hehtaarisato. Satotuotot ja konekustannukset vaikuttivat eniten saavutettuun taloudelliseen tulokseen. Tautitorjunta lisäsi satoa tilastollisesti merkittävästi (460 kg/ha). Tautitorjunta ei kuitenkaan tuonut merkittävää taloudellista lisäarvoa. Useiden muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltaessa aineistosta estimoitiin nk. yleistetty Cobb-Douglas –tuotantofunktio ja voittofunktio. Estimoidun tuotantofunktion perusteella suurin vaikutus satoon oli pH-tason nostamisella ja eniten satoa alentava tekijä oli puolestaan siementiheyden nostaminen. Voittofunktion perusteella tukituottojen nousulla on suurempi positiivinen vaikutus kate C:hen kuin satotuottojen nousulla. Suurin negatiivinen vaikutus katteeseen kustannuspuolella oli konekustannuksilla. Kasvintuotantotilan menestyminen ja kilpailukyvyn parantaminen edellyttää tiloilta tarkkaa tuotannon ja talouden seurantaa sekä vertailutietojen hyödyntämistä. Tilakohtaiset tulosten analysoinnit ovat keskeisiä tuotannon kehittämiseksi, tulosten parantamiseksi ja riskien pienentämiseksi. Lohkotietopankin tietoaineisto tarjoaa mahdollisuuden tilakohtaisten tulosten analysointiin vertailutietojen valossa. Lisäksi tutkimuksellisten tarkastelujen avulla parannetaan Lohkotietopankin tietojen hyödyntämismahdollisuuksia ja saadaan käytäntöä hyödyttäviä tietoja viljelijöille päätöksenteon tueksi.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

21

Ahola, Antti Santeri, Heli Mettänen i Timo Björk. "Kuormitustavan ja symmetrisyyden vaikutus kuormaa kantamattomien hitsausliitosten väsymiseen – tehollisen lovijännityksen ja murtumismekaniikan menetelmien vertailu". Rakenteiden Mekaniikka 50, nr 3 (21.08.2017): 153–57. http://dx.doi.org/10.23998/rm.65049.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Kasvavan taivutusjännitysosuuden (degree of bending, DOB) on ajateltu parantavan merkittävästi väsymiskestävyyttä perinteisessä jännitys-kestoikä (S-N) laskennassa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin hitsattujen liitosten väsymistä kalvo- ja taivutuskuormituksessa tehollisen lovijännityksen menetelmällä ja lineaarielastisella murtumismekaniikalla. Tutkimuksen tuloksena saatiin selville, että liitoksen symmetrisyydestä määräytyen ulkoisen kuormituksen taivutusjännitys voi aiheuttaa merkittävästi korkeampia lovijännityksiä hitsin rajaviivalle kuin vastaavansuuruinen kalvojännitys.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

22

Koivula, Minna, Tuomas Rouvali, Johanna Rantanen, Tiina Saari, Sara Veistola, Anne Parkatti i Mikko Villi. "Media-alan työntekijöiden kokemuksia etätyöstä ja työhyvinvoinnista koronapandemian aikana". Media & viestintä 46, nr 4 (20.12.2023): 45–66. http://dx.doi.org/10.23983/mv.127909.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Koronaviruspandemia muovasi media-alalla tehtävää työtä perustavanlaatuisella tavalla pakottaessaan mediaorganisaatiot siirtymään etätyöhön. Tarkastelemme tässä tutkimuksessa media-alan työntekijöiden kokemuksia etätyöstä pandemian aikana ja kysymme, miten heidän kokemuksensa työstä ja työhyvinvoinnista muuttui pandemian alkuvaiheessa. Tarkastelemme näitä kysymyksiä määrällisesti ja laadullisesti Journalistiliiton jäseniltä 2019 ennen koronapandemiaa ja 2020 koronapandemian aikana kerätyn seurantakyselyaineiston (n = 355) avulla. Seurantakyselyaineiston määrälliset analyysit osoittavat, että media-alan työntekijöistä 98 prosenttia koki pandemian vaikuttaneen työhönsä, ja heistä 37 prosenttia koki muutoksen negatiivisena. Toisaalta työhyvinvoinnin indikaattorien – työn imun ja kognitiivisten stressioireiden – vertailu vuosien 2019 ja 2020 välillä osoitti, että työn imu ei heikentynyt merkittävästi vastaajajoukon keskuudessa pandemian alkamisen jälkeen ja kognitiiviset stressioireet jopa vähenivät. Seurantakyselyn sisältämien avovastausten laadullisessa analyysissa nousivat esiin toisaalta asiantuntijatyölle ominainen työn tehokkuuden paraneminen etätyössä ja toisaalta media-alalle keskeinen työyhteisön vuorovaikutuksen heikkeneminen, jonka koettiin hankaloittavan luovaa prosessia. Tulostemme perusteella etätyö koronapandemian aikana media-alalla näyttäytyi tasapainotteluna, jossa yksittäinen työntekijä kävi vaihtokauppaa työn luovuuden ja tehokkuuden välillä.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

23

Britschgi, Roosa, i Jaana Sellman. "Opettajaopiskelijoiden äänioireet ja niiden yhteys koettuun psykososiaaliseen haittaan sekä arvioon omasta äänenlaadusta – eri opettajankoulutusalojen vertailu". Puhe ja kieli, nr 2 (1.06.2017): 101. http://dx.doi.org/10.23997/pk.64347.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Tämä tutkimus tarkastelee eri opettajankoulutusalojen opiskelijoiden äänioireita, heidän äänensä vuoksi kokemaa psykososiaalista haittaa sekä kokemusta oman äänensä häiriöisyydestä. Eri oppiaineiden opettamiseen liittyy erilaisia kuormittavia tekijöitä ja joidenkin alojen opettajilla on havaittu muita enemmän äänioireita. Opettajaopiskelijoiden on todettu kokevan jo opiskeluvaiheessa muita yliopisto-opiskelijoita enemmän äänioireita, mutta sitä, esiintyykö jonkin oppiaineen opettajaopiskelijoilla enemmän äänioireita jo opiskeluvaiheessa, ei ole aiemmin vertailtu. Aiemmassa tutkimuksessa äänioireiden ja psykososiaalisen haitan väliltä on löydetty tilastollinen yhteys, mutta suomalaistutkimuksissa tätä yhteyttä ei ole aiemmin tarkasteltu. Tähän kyselytutkimukseen osallistui 190 Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen kuuden eri koulutusalan opiskelijaa kaikilta vuosikursseilta. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka sisälsi äänioirekyselyn, psykososiaalista haittaa kartoittavan VHI-kyselyn sekä taustatietokyselyn. Tutkimus osoitti, että lähes 40 %: ia opettajankoulutuslaitoksen opiskelijoista kokee säännöllisiä äänioireita. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että säännöllisistä äänioireistaan huolimatta useimmat (80 %) opiskelijat pitävät ääntään normaalina eikä suurin osa (90 %) kokenut äänensä vuoksi mainittavaa psykososiaalista haittaa. Eri koulutusalojen välillä ei ollut havaittavissa eroja äänioireiden tai psykososiaalisen haitan määrässä.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

24

Jokiniemi, Tapani, i Jukka Ahokas. "Kasvinviljelyn energiankulutuksen mittaaminen". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 28 (31.01.2012): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75479.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Maatalouden energian kulutukseen on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota osana yleisiä energiasäästötavoitteita. Kasvinviljelyssä energian säästö on helpointa aloittaa tuotannon suorista energiapanoksista, jotka muodostuvat pääasiassa koneiden ja viljankuivauksen polttoaineena käytetystä polttoöljystä. Jotta energiaa voidaan säästää, on tiedettävä kuinka paljon sitä kuluu tarkasteltavan systeemin sisällä ja miten kulutus jakaantuu eri osasysteemeihin. Lisäksi energiankulutus on pystyttävä ilmoittamaan sellaisissa yksiköissä, että kulutuksen vertailu vaihtoehtoisten prosessien tai menetelmien välillä on mahdollista. Peltotöissä polttoaineen kulutus vaihtelee paljon maalajien ja olosuhteiden vaihdellessa. Tässä tutkimuksessa kehitettiin ja testattiin yksinkertaista ja edullista menetelmää polttoaineen kulutuksen määrittämiseen laajamittaisesti käytännön olosuhteissa. Mittaus tehtiin koneiden oman polttoainemittarin anturin jännitesignaalin, GPS-paikannuksen sekä manuaalisen kirjanpidon avulla. Mittauslaitteisto on helppoa asentaa ja se sopii lähes mihin tahansa työkoneeseen. Anturin jännitesignaali tallennettiin tiedonkeruulaitteelle ja signaalin muutoksista laskettiin paikkatiedon ja kirjanpidon avulla polttoaineenkulutus eri työvaiheille. Kulutus ilmoitettiin yksikössä l/ha, joka on useimmissa töissä käyttökelpoisin mittayksikkö. Mittauksia tehtiin useimmista tavanomaisista viljan- ja nurmenviljelyn konetöistä. Tutkimuksen johtopäätöksenä todettiin tämän kaltaisen mittaustavan olevan käyttökelpoinen menetelmä maataloustöiden polttoaineenkulutuksen määrittämiseen tietyin varauksin. Luotettavien tulosten saaminen edellyttää, että peltolohkot ovat suhteellisen isoja ja työ on riittävän yhtäjaksoista. Menetelmän tarkoituksena ei ole ilmoittaa tarkkoja kulutuslukemia, vaan sitä voidaan käyttää maatalouden keskimääräisten energiankulutuslukemien laskemiseen. Lisäksi sen avulla pystytään löytämään prosesseista kohtia, jotka vaativat tarkempaa analysointia. Polttoaineenkulutuksen lisäksi menetelmää voidaan käyttää peltotöiden työhyötysuhteen määrittämiseen.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

25

Hakonen, Tuomas. "Kosteuden vaikutus energiapuun polton kannattavuuteen". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 28 (31.01.2012): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75442.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Maatilat ovat merkittäviä hakkeen käyttäjiä, joten energiapuun polton taloudellisuus on niille erityisen tärkeää. Kosteus on yksi merkittävimmistä hakkeen käytön kannattavuuteen vaikuttavista tekijöistä. Kosteus vaikuttaa hakkeesta saatavaan energiamäärään sekä tehollisen lämpöarvon että polton hyötysuhteen kautta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin laskennallisesti eri kosteusprosentteja omaavien tasakokoisten hake-erien energiasisältöjä. Puun lämpöarvo eri kosteuksissa on selvitetty aiemmalla tutkimuksella varsin kattavasti ja myös polttolaitosten energiasta saama keskimääräinen hinta on tiedossa. Näitä tietoja yhdistämällä tehtiin laskelmia kosteuden vaikutuksesta hakkeen polton kannattavuu-teen. Selvitys tehtiin kirjallisuustutkimuksena. Hakekuorman (120 i-m3) sisältämän energian myyntitulot tuoreelle hakkeelle (kosteus 55 %) ovat 2747 €. Vastaava lukuarvo kosteusprosentilla 40 on 2971 €. Lukuarvot perustuvat energiankulutuksen mukaisiin maksuihin. Esitettyjä lukuarvoja vertaamalla havaitaan, että jo yhdessä hakekuormassa kuivauksen hyöty on vähintään 224 €. Hyvissä olosuhteissa energiapuuta kuivaamalla päästään kuitenkin varsin helposti alle 40 % kosteuksiin. Esimerkiksi 30 % tasolla kuivauksella saatava hyöty olisi 321 €. Jos vastaava vertailu tehdään huomioiden hakeauton kantavuus, mikä estää kuljetustilavuuden täysimääräisen hyödyntämisen korkeilla kosteusprosenteilla, ovat hyödyt jo 589 € (kosteus % 40) ja 686 € (kosteus % 30). Voidaan siis sanoa, että jo yhdessä hakekuormassa kuivauksella saatava taloudellinen hyöty on merkittävä. Korkotuottoja tarkastelemalla päädytään samaan lopputulokseen. Tavanomaisella vuoden kuivatusajalla päästään helposti yli 10 % lisätuottoon, mikä on erinomainen prosentti, kun verrataan sitä esimerkiksi pankkien pääomalle maksamaan korkoon. Tässä tutkimuksessa korkotuotto laskettiin myyntituloista.Energian myyntihinta tulee todennäköisesti tulevaisuudessa nousemaan, jolloin kuivattamisesta saatava hyöty kasvaa. Kun vielä ajatellaan metsäenergian suuria tulevaisuuden käyttötavoitteita, joihin pääseminen on muutoinkin haasteellista, ei ole järkevää heittää energiaa hukkaan polttamalla kosteaa haketta. Kuivauksella saatava tuotto on ehdottomasti järkevää hyödyntää.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

26

Kurjenluoma, Juhani, Jukka Ahokas i Laura Alakukku. "Erilaisten työkonerenkaiden aiheuttamat muutokset peltomaassa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 21 (31.01.2006): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76710.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Raskas peltoliikenne on lisääntynyt merkittävästi maatalouden koneellistumisen myötä. Kokonaismassaltaan yli 30 t koneet eivät enää ole harvinaisia. Renkaasta maahan välittyvä kuorma aiheuttaa maan huokos- ja mururakenteen rikkoutumista sekä muokkauskerroksessa että sen alapuolella olevassa pohjamaassa. Muutokset voivat olla pitkäaikaisia ja ne voivat haitata maan viljelyä, pienentää satoa sekä lisätä peltoviljelyn ympäristökuormitusta. Maassa tapahtuviin muutoksiin vaikuttavat maan ominaisuuksien ja yksittäisten koneiden ohella käytettävät työmenetelmät ja koneketjut sekä töiden ajoitus ja niitä voidaan vähentää minimoimalla peltoliikenne, käyttämällä olosuhteisiin parhaiten soveltuvaa teknologiaa sekä oikeaa rengasvarustusta. R enkaan pintapaineen ylittäessä maan kantavuuden rengas alkaa upota ja maan pintakerros tiivistyy. Rengaskuorman kasvaessa sen tiivistävä vaikutus ulottuu myös maan syvempiin kerroksiin. Renkaan uppoutumista ja siitä aiheutuvaa vetovastusta voidaan vähentää alentamalla rengaspainetta, pienentämällä kuormaa, lisäämällä renkaan kokoa ja käyttämällä vyörenkaita. Maan rakennevaurioiden välttämiseksi on tunnettava erityyppisten renkaiden ominaisuudet ja maan tiivistymisherkkyys. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kahden vyörenkaan ja yhden ristikudosrenkaan vaikutusta savimaan penetrometrivastukseen. Renkaiden koko oli 600/55–26.5. Rengaskuorma oli 3,7 Mg ja käytetyt paineet 100 kPa renkaalla 1, 120 kPa ja 200 kPa renkaalla 2 ja 200 kPa renkaalla 3. Rengaspaine mitoitettiin valmistajan tai maahantuojan ohjeiden mukaan sekä pelto- tai maantieajoon sopivaksi käytetyn rengaskuorman mukaisesti. Vertailu tehtiin ajamalla muokatulla pellolla ja mittaamalla maan tunkeumapaine (cone-indeksi) penetrometrillä renkaan urasta ja vertaamalla sitä tiivistämättömästä maasta mitattuihin arvoihin. Mittaukset tehtiin heti ajon jälkeen sekä seuraavan vuoden keväällä. Mittausten mukaan kerta-ajosta maan 0-15 cm pintakerros oli tiivistynyt. Vyörenkaalla korkea rengaspaine aiheutti muita renkaita selvästi voimakkaampaa tiivistymistä, joka oli mitattavissa vuoden kuluttua ajosta. Suuri rengaspaine pienentää maan ja renkaan välistä kosketusalaa vyörenkaalla ja pintapaine aiheuttaa maan pakkautumisen pehmeissä olosuhteissa.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

27

Hytönen, Timo, Katriina Mouhu, Marja Rantanen i Paula Elomaa. "Mansikan kukintageenien identifiointi". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 26 (31.01.2010): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75794.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Tutkimme mansikan kukinnan säätelyä käyttämällä mallikasvina ahomansikkaa (Fragaria vesca L.). Aho-mansikka on ehdollinen lyhyenpäivänkasvi, jonka päivänpituusvaste riippuu voimakkaasti lämpötilasta. Yli 15 ºC:een lämpötilassa kukintainduktio tapahtuu vain lyhyessä päivänpituudessa. Sen sijaan alhaisemmassa lämpötilassa kukinta indusoituu päivänpituudesta riippumatta, ja yli 21 ºC:een lämpötilassa kukintainduktio estyy. Luonnossa kukka-aiheet muodostuvat syksyllä ja kukinta ajoittuu lyhyelle jaksolle seuraavana kesänä. Tämän jaksottaissatoisen genotyypin lisäksi ahomansikasta tunnetaan myös jatkuvasatoisia lajikkeita, joita on kutsuttu myös kuukausimansikoiksi. Risteytyskokeilla on osoitettu, että yhden tuntemattoman geenin (SEASONAL FLOWERING LOCUS, SFL) resessiiviset alleelit saavat aikaan jatkuvasatoisuuden. Sen sijaan SFL:n dominoivat alleelit estävät kukintainduktion, ja kukintainduktio voi tapahtua vasta kun päivänpituuden lyheneminen tai alhainen lämpötila kumoavat SFL:n vaikutuksen. Mansikan kukinnan säätelyä ei ole tutkittu molekyylitasolla, vaikka sadon aikaisuus, satokauden pituus ja sadon määrä ovat riippuvaisia kukinnasta. Tärkeimpien kukintamekanismien selvittämisessä SFL:n löytäminen sekä jatkuvasatoisten ja jaksottaissatoisten genotyyppien molekyylitason vertailu ovat keskeisiä tutkimuskohteita. Tällä tutkimuksella on myös laajempi merkitys monivuotisten kasvien kasvukierron säätelyn ymmärtämiselle. Olemme identifioineet mansikalta lähes 70 kukinnan kandidaattigeeniä, jotka sekvenssihomologian perusteella vastaavat mallikasvi lituruohon kukintageenejä kaikilta tunnetuilta kukinnan säätelyreiteiltä (päivänpituus-, vernalisaatio-, autonominen ja gibberelliinireitti). Lisäksi olemme löytäneet homologit ns. kukinnan integraattorigeeneille, FLOWERING LOCUS T (FT) ja SUPPRESSOR OF OVEREXPRESSION OF CONSTANS1 (SOC1) sekä kukkameristeemin identiteettigeeneille FRUITFULL (FUL) ja LEAFY (LFY). Olemme tutkineet 25 geenin ilmenemistä jatkuvasatoisen ja jaksottaissatoisen genotyypin lehdissä ja kärkikasvupisteessä. Tulokset osoittavat, että FUL:n ja LFY:n ilmeneminen voimistuu jatkuvasatoisen ahomansikan kärkikasvupisteessä kukintainduktion jälkeen. FUL ilmenee voimakkaasti myös jatkuvasatoisen ahomansikan lehdissä kukintaan indusoivissa olosuhteissa. Tutkimuksemme osoittaa, että mansikan genomista löytyvät homologit suurelle osalle lituruohon kukintageenejä kaikilta tunnetuilta säätelyreiteiltä. Keskeisimpien geenien toiminnan testaus on välttämätöntä mansikan kukinnan säätelyn ymmärtämiseksi, sillä yksittäiset geenit ja säätelyreitit voivat toimia eri tavoin mansikalla ja lituruoholla. Kukinnan kandidaattigeenien kartoittaminen laajassa mittakaavassa sekä löytämämme kukintainduktion merkkigeeni FUL tehostavat mansikan kukintamekanismien tutkimusta, joka tähtää kukintaominaisuuksiltaan parempien mansikkalajikkeiden jalostukseen.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

28

Peltonen, Sari, i Pertti Savela. "Lohkotietopankki kokoaa kasvintuotannon viljelytietoa, tuottaa seurantatuloksia ja toimii jäljitettävyydessä". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 21 (31.01.2006): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76706.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Kasvintuotannon tulosten seurantaan, arviointiin ja vertailuun on kehitetty työväline, joka pohjautuulohkomuistiinpanojen tarkkaan hyödyntämiseen. Lohkotietopankki on ProAgria Maaseutukeskusten Liiton kehittämä tietojärjestelmä, jonne kootaan kasvintuotannon viljelytekniikka- ja satotietoja käytännön viljelyksiltä. Tietopankin tietosisältö koostuu lohkokohtais ista viljelytiedoista, tuotantopanosten käyttötiedoista ja -ajankohdista, sadon määrä- ja laatutiedoista sekä taloudellisista laskelmista.Lohkotietopankin päätavoitteena on tuottaa tietoa kasvintuotannon kehittämiseen. Lohkoittain kirjatut viljelytoimenpiteet ja niiden tuloksena saavutettu sato ja laatu tuottavat tietoa siihen, millaisella viljelytekniikalla ja millaisella tuotantopanosten käytöllä parhaimpaan, niin määrälliseen, laadulliseen kuin taloudelliseen tulokseen päästään. Lohkotietopankin kehitystyö on aloitettu vuonna 2000. Tällä hetkellä aineistoa on eri vuosilta yhteensä noin 183 000 ha:n alalta, ja tiloja mukana järjestelmässä on 900. Mitä enemmän ja useammilta vuosilta aineistoa tietopankkiin saadaan, sitä paremmiksi muodostuvat tulosten tarkastelu- ja vertailumahdollisuudet. Lohkotietopankin käyttöliittymän avulla aineistot voidaan jaotella tulosten perusteella neljänneksiin heikoimmasta parhaimpaan, jolloin voidaan tehdä vertailua siitä, mihin luokkaan omat tulokset yltävät, ja analysoida, mitä kannattaa tehdä tulosten parantamiseksi. Tietojärjestelmä antaa mahdollisuuden tilan tulosten vertailuun, esimerkiksi muiden saman alueen, samalla maalajilla tai samaa viljelykasvia viljelevien tilojen välillä. Tietoaineisto on suojattu niin, että yksittäisen tilan tietoja ei ole ulkopuolisen henkilön mahdollista nähdä. Järjestelmä ei myöskään näytä sellaista luokiteltua tietoa, jossa on alle viiden tilan tiedot mukana Lohkotietopankki toimii työvälineenä ProAgria Maaseutukeskusten ProViljelys -kasvintuotannon kehittämispalvelussa. Palvelussa selvitetään yhtenä osana satokauden päätyttyä kasvintuotannon viljelytekninen onnistuminen ja taloudellinen tulos sekä määritetään kehittämiskohteet ja tavoitteet seuraavalle vuodelle. Lohkotietopankki toimii tässä palvelussa tilakohtaisen tiedon sekävertailutiedon tuottajana. Lohkotietopankki tarjoaa myös välineen ajantasaisen viljelytiedon seuraamiseen. Vuosittaiset lajikekohtaiset viljelytulokset, tuotantopanosten käytön kannattavuudet ja muokkausmenetelmien erot ovat esimerkkejä Lohkotietopankin tietojen käsittelymahdollisuuksista. Lohkotietopankki mahdollistaa myös ruuan alkuperän ja suomalaisen tuotantotavan osoittamisen sekä jäljitettävyyden. Jäljitettävyyden perustana toimivat lohkokohtaiset viljelymuistiinpanot sekä satotiedot kirjattuna varastoihin ja edelleen myyntieriin. Tuotettuun raaka-aine-erään liitetty myyntierätunnus on jäljitettävissä aina elintarvikeketjun seuraavalle portaalle, jonka toimija vastaa oman kirjanpitonsa avulla edelleen jäljitettävyyden säilymisestä. Riskienhallintatapauksissa järjestelmän avulla päästään tarkistamaan tuotantoon liittyviä tietoja. Lohkotietopankin avulla jäljitettävyys on mahdollista ulottaa yksittäiselle peltolohkolle asti ja siellä tehtyihin yksittäisiin viljelytoimenpiteisiin saakka.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

29

Ovaska, Sami, Timo Sipiläinen i Matti Ryhänen. "Parhaat käytännöt maitotilan kehittämisen tukena". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 28 (31.01.2012): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75568.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Tuottavuuden jatkuva parantaminen on keskeinen keino, jolla maidontuottaja voi ylläpitää tai parantaa tuotannon kannattavuutta. Usein tuottavuuden parantaminen ja tilakoon kasvu kytkeytyvät toisiinsa, koska uuden tekniikan hyödyntäminen on sidoksissa tiettyyn yrityskokoon.Maitotilojen tuottavuudessa ja siten suhteellisessa teknisessä tehokkuudessa on eroja. Osa tehokkuuseroista aiheutuu erilaisista tuotanto-oloista ja tuotantotekniikoista, joiden muuttaminen etenkin lyhyellä aikavälillä voi olla lähes mahdotonta. Osa eroista johtuu puolestaan toimintatavoista ja tuotantoprosessien hallinnasta eli siitä, miten hyvin tuotantovälineistö kyetään käyttämään hyväksi. Näiltä osin toimintaa voidaan parantaa myös lyhyellä tähtäimellä. Tuotantoprosessien hallinta on muuttunut aiempaa haasteellisemmaksi tilakoon kasvaessa ja tuotantotekniikan monimutkaistuessa.Maitotilan toiminnassa voidaan pyrkiä tilatason ideaalimallien sekä vaihtoehtoisten ratkaisujen määrittämiseen. Tilan toimintaa voidaan mallintaa ja optimoida sitä asetettujen rajoitteiden puitteissa. Tilannetta voidaan arvioida myös tilan historian ja kehityksen kautta ja arvioida eri toimien vaikutusta. Olennaista on kuitenkin löytää relevantteja vertailukohteita, vertailutiloja tai vertailuprosesseja. Tällöin keskeiseksi kysymykseksi nousee, miten vertailukohteet valitaan. Koska kunkin tilan näkökulmasta parhaan mahdollisen vertailukohdan määrittäminen on mahdotonta, voidaan tukeutua päätöksentekijän omiin preferensseihin, ja soveltaa vuorovaikutteisuutta vertailun laadinnassa.Tässä tutkimuksessa tunnistetaan DEA- ja FDH -pohjaisten tehokkuusanalyysien avulla suhteellisesti parhaiten onnistuneet maitotilat, jotta niiden soveltamista parhaista käytännöistä voidaan oppia. Tehokkuusanalyysia sovelletaan Etelä-Pohjanmaalta vuonna 2010 kerättyyn yli 200 maitotilan tutkimusaineistoon. Yli 20 lehmän lypsykarjoista koostuva aineisto kattaa tilojen työnkäyttöä ja konepääomaa selvittäneen haastatteluaineiston, ProAgrian tuotanto-olosuhteita ja -tekniikkaa kuvaavan ”tonkka-aineiston” sekä tilojen tulo- ja menoaineiston usean vuoden ajalta. Taustamuuttujien avulla vertailujoukkoa voidaan rajata ja kohdentaa vertailua tarkoituksenmukaisesti. Omaa tilaa halutaan yleensä verrata samankokoisiin ja sitä suurempiin tai toista teknologiaa käyttäviin tiloihin. Taustamuuttujia käytetään myös tunnistettaessa tekijöitä, jotka ovat tilojen tehokkuuserojen taustalla. Tavoitteena on yksittäisen maitotilan toiminnan kehittäminen.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

30

Hietaranta, Tarja, i Saila Karhu. "Jatkuvasatoisilla lajikkeilla mansikkaa kesästä syksyyn". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 26 (31.01.2010): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75795.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Jatkuvasatoiset mansikat muodostavat kukka-aikeita joko pitkänpäivän olosuhteissa tai päivänpituudesta riippumatta, ja molemmat kukintatyypit soveltuvat mansikansatokauden pidentämiseen Suomen olosuhteissa. MTT puutarhatuotannossa Piikkiössä on vuosina 2008−2009 testattu ulkomaisia jatkuvasatoisia mansikkalajikkeita osana tutkimushanketta MANSIKKAREMONTTI – Mansikantuotannon kannattavuuden lisääminen jatkuvasatoisten lajikkeiden avulla. Kokeet perustettiin muovikatteiseen kausihuoneeseen, jonne koekasvit istutettiin tippukastelulaittein varustettuihin viljelysäkkeihin toukokuun lopulla. Vuonna 2008 testattiin 13 lajiketta: hollantilaiset siemenlisättävät ’Durban’, ’Elan’ ja ’Milan’, ruotsalainen ’Elin’, englantilaiset ’Flamenco’, ’Malling Opal’, ’Malling Pearl’ ja ’Tango’, australialaiset ’Kalinda’ ja ’Lowanna’, norjalaiset ’Rita’ ja ’Rondo’ sekä kalifornialainen ’Selva’. Lisäksi testattiin neljä nimeämätöntä jalostetta: englantilainen 354/G1, sekä kanadalaiset FIN0016-115, FIN008-124 ja FIN132-11. Satokausi alkoi kokeessa heinäkuun alussa, mutta sadon kertyi kunnolla vasta elokuun puolivälistä alkaen. Marjaa tuottaneiden koelajikkeiden kokonaissadot vaihtelivat 150 grammasta lähes 1000 grammaan kasvia kohden. Satoisimmat lajikkeet olivat ’Durban’, ’Elan’, ’Rondo’, ’Flamenco’ ja ’Malling Opal’. ’Selva’ ja’ Tango’ eivät kukkineet kokeen aikana. Härmää esiintyi tunneliviljelyssä paljon, eikä yksikään lajikkeista ollut täysin härmänkestävä. Vähiten härmäisiä marjoja esiintyi Flamenco-lajikkeessa. Eri lajikkeiden härmänkestävyyserot olivat suuret. Lajikekoe jatkui vuonna 2009 yhdeksällä edellisvuoden kokeesta valitulla koejäsenellä: ’Durban’, ’Elan’, FIN132-11, ’Flamenco’, ’Lowanna’, ’Malling Opal’, ’Malling Pearl’, ’Rondo’ ja ’Selva’. Uusina koejäseninä lajikevertailuun liitettiin ’Tribute’, ’Premier’, ’Promise’ ja ’Valor’. Lannoitustaso oli edellistä vuotta alhaisempi ja sadot kasvia kohden vaihtelivat alle 400 grammasta lähes 850 grammaan. Parhaiten satoa tuottivat ’Durban’, ’Malling Opal’, ’Malling Pearl’, ’Tribute’, ’Lowanna’, ’Elan’ ja ’Promise’. ’Selva’ ei kukkinut eikä tuottanut satoa. Härmäisten marjojen osuus oli pienin Malling Opal - ja Malling Pearl -lajikkeiden sadoissa. Lajikkeiden välillä oli suuria eroja marjan laadun, esimerkiksi kiinteyden ja maun suhteen. Penetrometrillä mitattuna kiinteimpiä koejäseniä olivat ’Flamenco’ ja FIN132-11. Makuarviot vaihtelivat, mutta miellyttävän makuisiksi arvosteltiin ’Elan’, ’Malling Opal’, ’Malling Pearl’, ’Rita’ ja ’Rondo’. Ensimmäisen lajikekokeen yhteydessä toteutettiin taimikoe, jossa verrattiin siemenestä lisättyjen lajikkeiden eripituisten taimikasvatusaikojen vaikutusta sadontuottokykyyn. Kahden taimierän kylvöt tehtiin istutusta edeltävän vuoden touko- ja heinäkuussa ja esikasvatetut taimet frigovarastoitiin talven yli. Esikasvatettuja taimia verrattiin taimiin, jotka oli kylvetty istutusvuoden helmikuussa. Pitkä taimikasvatus aikaistutti sadon alkamista ja lisäsi kokonaissatoa Durban- ja Milan-lajikkeilla. Vuonna 2009 tehtiin myös taimikoe, jossa keväällä taimikasvatettujen kasvien sadontuottopotentiaalia verrattiin vuotta vanhempien kasvien sadontuottoon. Vertailu osoitti, että vuoden vanhat kasvit tuottivat aikaisemman ja joillakin lajikkeilla jopa kaksi kertaa suuremman kokonaissadon kuin keväällä kasvatetut taimet.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

31

Vestberg, Mauritz, Sanna Kukkonen, Päivi Parikka, Dan Yu, Jukka Kurola, Martin Romantschuk i Heikki Setälä. "Laitostuotetetuissa komposteissa on taudinestokykyä". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 26 (31.01.2010): 1–8. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76808.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Kompostien kykyä ehkäistä maalevintäisiä kasvitauteja on Suomessa tutkittu vain vähän. Vuonna 2008 käynnistyi Suomi – Intia projekti, jossa selvitetään mm. 1) esiintyykö suomalaisissa laitoskomposteissa estokykyä maalevintäisiä kasvitauteja vastaan, 2) löytyykö taudinestokykyä useampaa kasvitautia vastaan, 3) toistuuko taudinestokyky samoista raaka-aineista tehdyissä eri kompostierissä ja 4) liittyykö kompostien taudinestokyky kompostien mikrobikoostumukseen.Kokeissa oli mukana 21 kompostierää, jotka olivat peräisin kompostointilaitoksilta ympäri Suomea. Kompostien raaka-aineina olivat biojäte, puutarhajäte, metsäteollisuuden ja jätevesipuhdistamon liete sekä karjan-, hevosen- ja siipikarjan lanta. Komposteista 8 oli tuotettu aumoissa, 8 tunne-leissa, 3 rummuissa ja 2 muulla tavoin. Tehtiin kolme taudinestokoetta, joista kahdessa ensimmäisessä oli mukana kaikki 21 kompostia. Ensimmäisessä kokeessa tutkittiin kompostien kykyä ehkäistä mansikan (lajike ’Jonsok’) tyvimätää (aiheuttajana Phytopthora cactorum) ja toisessa avomaakurkun (’Parmel’) lakastumistautia (Pythium spp.). Kolmanteen kokeeseen valittiin lupaavimmilta näyttäneet 7 kompostia, yksi neutraali komposti ja yksi tautia lisäävä komposti. Näistä komposteista vertailtiin vuonna 2008 ja 2009 valmistuneita eriä. Taudinkestokokeista valittiin 12 kompostia mikrobikoostumuksen selvittämiseen molekyylibiologisin menetelmin HY:ssa. Kompostin bakteerien 16S ribosomaalisen RNA-geenin osa sekä sienten ribosomaalisen RNA:n transkriptoitu geenienvälinen alue, ns. ITS alue, monistettiin PCR reaktion avulla käyttäen alukkeita, joihin oli lisätty ns. GC-uloke denaturoivaa gradienttigeelielektroforeesia (DGGE) varten. Yleisimmät bakteerit ja sienet eroteltiin toisistaan DGGE geelissä ja tunnistettiin edelleen sekvensoimalla.Useiden kompostien osoitettiin ehkäisevän tyvimätää mansikalla, lakastumistautia kurkulla tai molempia. Kolme komposteista ehkäisi selvästi molempia kasvitauteja. Tämän lisäksi mansikan tyvimätää ehkäisi enemmän tai vähemmän 6 ja kurkun lakastumistautia 11 kompostia. Suljetuissa kompostointireaktoreista tuotetuista komposteista oli suurempi osuus kasvitauteja ehkäiseviä kuin aumoissa tuotetuista. Kompostierien vertailukoe osoitti, että taudinehkäisykyky näyttäisi pääsääntöisesti toistuvan. Jotta kompostin taudinestokykyä voitaisiin hyödyntää kasvihuoneviljelyssä, tulisi pystyä tuottamaan sekä kemialliselta että biologiselta laadultaan riittävän tasalaatuista kompostia.DGGE tekniikalla eroteltiin 279 bakteeri- ja 166 sienispesifistä juovaa, jotka tunnistettiin sekvensoimalla. Kypsille komposteille tyypilliset Proteobakteerit (87 %), erityisesti Gamma-proteobakteerit (85 % Proteobakteereista), muodostivat bakteerien valtaryhmän mansikkakokeen kasvualustassa, kun taas yleisin sieniryhmä oli Ascomycota (65 %). Kurkkukokeessa Proteobakteereja edusti 70 % kaikista sekvensseistä kokeen alussa, mutta kokeen lopussa niiden osuus putosi 38 %:iin. Samalla Bacteroidetes nousi suurimmaksi bakteeri ryhmäksi edustaen 54 % kaikista sekvensseistä. Sienipopulaatiossa Ascomycota oli yleisin sekä kokeen alussa (67 %) että lopussa (58 %). Mikrobipopulaatioiden tarkempi analyysi ja kompostien vertailu ovat edelleen käynnissä, joten tautia ehkäisevien ja ei-ehkäisevien kompostien mikrobistojen mahdollisesta erilaisuudesta ei ole vielä lopullisia tuloksia.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

32

Nyqvist, Sanna, i Merja Polvinen. "Vertailun vaikeus ja välttämättömyys". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, nr 4 (1.12.2014): 3–6. http://dx.doi.org/10.30665/av.74958.

Pełny tekst źródła

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

33

Dols, Chris. "Getallen vertaald". Religie & Samenleving 10, nr 3 (1.12.2015): 235–49. http://dx.doi.org/10.54195/rs.12239.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

This article examines the debate on ‘sociologisation’ in the Dutch Church Province in the immediate decades after 1945, first of all by reviewing the subject positions of Laeyendecker and Dols in relation to recent shifts in international historiography. Even though it endorses various of Laeyendecker’s lines of reasoning, moreover, it argues that his contribution rests on several misunderstandings of both the intentions and analytical core of Fact Factory (2014). It also claims that Laeyendecker’s sociological interpretation of the religious crisis of the long 1960s leaves too little room for historical problematisation. It suggests, instead, a historicising of secularisation as a grand narrative and ‘crisis’ as a vital Deutungskategorie. In that sense, ‘crisis’ appears as an analytical category, too, by means of which sociologists of religion denoted a demise of traditional religiosity, signified that ecclesiastical structures were malleable, opened up sociological perspectives to decision making, and justified blueprints for reform.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

34

. "Praktisch vertaald". Psychopraxis 7, nr 1 (luty 2005): 32–35. http://dx.doi.org/10.1007/bf03072195.

Pełny tekst źródła

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

35

. "Praktisch vertaald". Psychopraxis 7, nr 3 (czerwiec 2005): 109–11. http://dx.doi.org/10.1007/bf03072212.

Pełny tekst źródła

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

36

Lång, Juha. "Suomalaisten av-alan toimijoiden tekstityskonventioiden vertailua". Mikael: Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen aikakauslehti 7 (1.12.2013): 51–63. http://dx.doi.org/10.61200/mikael.129535.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

The aim of this study is to compare the subtitling conventions that are used by some of the biggest suppliers of subtitles in the Finnish broadcasting market, namely Yle (the Finnish public broadcasting company), MTV Media, Pre-Text and SDI Media. The analysis was done by comparing the companies’ subtitling guidebooks or quality manuals both quantitatively and qualitatively. The analysis shows that there is great variation in the length of the guidebooks, but very little variation in the actual content of the conventions. Surprisingly, Yle, which is known for the quality of the subtitles it broadcasts, gives only broad guidelines for the subtitles, while MTV Media and SDI Media provide very detailed rules. This reflects the differences in production networks: Yle has an in-house translation department, where the translators have an opportunity to interact with each other, while SDI Media and MTV Media use freelancers, who work more or less in isolation. Since the quality standards for subtitles seem to be uniform between the companies, the differences in quality must lie elsewhere. The results suggest that further research into production networks could provide valuable information on the issue.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

37

Brems, Elke. "Grasduinen in Vertalië". Internationale Neerlandistiek 58, nr 3 (1.10.2020): 234–38. http://dx.doi.org/10.5117/in2020.3.005.brem.

Pełny tekst źródła

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

38

Freund, Jouni, i Eero-Matti Salonen. "Sekaformulaatio, tasomuodonmuutostila ja kolmisolmuinen kolmioelementti". Rakenteiden Mekaniikka 56, nr 4 (29.12.2023): 161–78. http://dx.doi.org/10.23998/rm.136079.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Artikkelissa tarkastellaan sekaformulaation ja elementtimenetelmän soveltamista tasomuodonmuutostapauksessa Galerkin-pienimmän neliön keinoa käyttäen. Täysin kokoonpuristumattoman aineen lisäksi käsitellään erityisesti myös yleistä kokoonpuristuvaa tapausta. Ainemallina on isotrooppinen Hooken laki. Numeerisissa sovelluksissa käytetään kolmisolmuista kolmioelementtiä. Suoritetaan vertailua puhtaalla siirtymäformulaatiolla saatuihin tuloksiin. Sensitointiparametrin arvon määritystapa kuvataan.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

39

Latukka, Arto. "Maataloustuotteiden yksikkökustannusten kehitys MTT:n uuteen laskentajärjestelmään perustuen". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 28 (31.01.2012): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75525.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Maataloustuotteiden yksikkökustannusten eli tuoteyksikköä (kg, litra) kohti laskettujen tuotantokustannusten tuntemus on tärkeää eri tuotteiden tuotekohtaiseen kannattavuuteen perustuvaa tuotevalintaa tehtäessä. Tuotteiden yksikkökustannukset tulisi tietää myös silloin, jos maatalousyrittäjän pääsee määrittämään tuotteilleen hintaa. Hinnan pitäisi olla kilpailukykyinen, mutta toisaalta sen tulisi peittää tuotannosta aiheutuvat kustannukset. MTT Taloustutkimuksessa on kehitetty MTT:n kannattavuuskirjanpitoaineistoa hyödyntävä laskentajärjestelmä, joka laskee yksikkökustannukset maksimissaan 78 eri tuotteelle viimeisen kymmenen vuoden ajanjaksolta. Kustannuskohdennus ja yksikkökustannusten laskeminen tehdään yrityksittäin. Kohdennettavia kustannuseriä on vuosittain kullakin tilalla maksimissaan 536 kappaletta. Tilalla tuotetut rehut yms. välituotteet kohdennetaan rasittamaan lopputuotteita sillä hinnalla, mitä välituotteiden tuottaminen on tullut kussakin yrityksessä maksamaan. MTT julkistaa 2012 Taloustohtori -sivustolle (www.mtt.fi/taloustohtori) Yksikkökustannus -verkkopalvelun, josta eri tuotteiden yksikkökustannuksia voi tarkastella alueittain, tuotantosuunnittain ja tilakokoluokittain. Tulokset on painotettu, jotta ne ovat yleistettävissä koskemaan tarkasteltuja ryhmiä. Järjestelmä tulostaa vertailuja varten myös kunkin tuotteen yksikkökustannuksen rakenteen. Alkuvaiheessa keskitytään yleisimpiin tuotteisiin, mutta ajan myötä tavoite on saada kaikki 78 tuotetta vertailtavaksi. Tulosten mukaan mitä suurempi on tilakoko, sitä pienempi on yksikkökustannus keskimäärin. Esimerkiksi maidolla yksikkökustannus vaihteli tilivuonna 2008 alustavien tulosten mukaan pienten tilojen 0,96 eurosta erittäin suurten tilojen 0,50 euroon maitokiloa kohti. Suurin kustannuserä yrittäjäperheen työpanos on pienillä tiloilla 0,53 euroa maitokiloa kohti laskien tilakoon kasvaessa erittäin suurilla tiloilla 0,13 euroon maitokiloa kohti. Pääomakustannukset maitokiloa kohti tarkasteltuna eivät näillä tiloilla nouse niin paljon, jotta työsäästöstä syntynyt etu peittyisi. Näissä tuloksissa ei ole miltään osin vähennetty tuotantokustannuksista tukia tai mitään muitakaan tuloja. Laskenta kattaa kaikki yksittäisen tilan tuotteet, jolloin senkään vuoksi tässä ei hämärretä yksikkökustannusten tasoa käyttämällä tapaa, jossa jopa samoja tukia kohdennetaan laskelmissa alentamaan aina kulloinkin tarkastelussa olevan tuotteen yksikkökustannuksia. Yksikkökustannusjärjestelmä tulee tarjoamaan mielenkiintoisia mahdollisuuksia vertailla eri tuotteiden yksikkökustannuksia tilakokoluokittaisen tarkastelun lisäksi esimerkiksi tilaryhmissä: erikoistuneet - monialaiset, tavanomainen - luomutila, etelä - pohjoinen, rehuvilja maitotiloilla - rehuvilja viljatiloilla, robottinavetta - lypsyasema, jalostussuunnitelma - ei jalostussuunnitelmaa jne.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

40

Ovaska, Sami, Timo Sipiläinen i Matti Ryhänen. "Maitotilojen kustannustehokkuus ja sen kehittäminen". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 23 (31.01.2008): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75898.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Maidontuottajat toimivat useiden teknisten, taloudellisten ja hallinnollisten rajoitteiden sekä kannustimien ympäristössä. Maidontuotannon tärkeimpiin ohjauskeinoihin on kuulunut tilakohtainen maitokiintiö, minkä vuoksi maitoa pyritään usein tuottamaan kiintiötä vastaava määrä mahdollisimman pienin yksikkökustannuksin. Benchmarkingin avulla pyritään kehittämään oman tilan toimintaa. Tämä tehdään vertaamalla oman tilan toimintaa tehokkaampiin vertailutiloihin ja ottamalla oppia niillä sovelletuista käytännöistä. Tällä hetkellä tilakohtaisia vertailuja käytetään laajasti ProAgrian neuvontatyössä. Tuotosseurannassa on mukana yli 11 000 maitotilaa. Tätä laajempaa talousseurantaa (laaja Matu - maidontuotannon tuloslaskelma) tehdään vuosittain noin 2 000 maitotilalla. Sen tavoitteena on tuottaa tuotannon ja talouden mittarilukuja tilan suorituskyvyn vertailuun suhteessa muihin tiloihin. Tilakunto on puolestaan ProAgrian internetpohjainen vertailupalvelu maitotiloille, missä seuraava kehitysaskel on parhailta tiloilta oppimisen tehostaminen. Tutkimuksessa käytettiin DEA (Data Envelopment Analysis) –malleja, joiden avulla voidaan määrittää esimerkiksi maatilojen keskinäisiä suhteellisia tehokkuuksia (Färe ym. 1994; Coelli ym. 1998). Niiden avulla voidaan selvittää mahdollisuus vähentää panoskäyttöä ja/tai yksikkökustannuksia pitäen tuotos ennallaan. Tulosten perusteella maitotilojen tekninen tehokkuus sekä kustannustehokkuus olivat suurilla tiloilla keskimäärin pieniä tiloja korkeammalla tasolla. Jos kaikki alle 25 lehmän tilat pystyisivät toimimaan yhtä tehokkaasti kuin aineiston parhaat tilat, niiden yksikkökustannukset alenisivat keskimäärin 33 %. Vastaavasti yli 70 lehmän tiloilla alennus olisi 18 %. On kuitenkin huomattava, että tehokkuuserot eivät aiheudu pelkästään viljelijän hallittavissa olevista tekijöistä. Tämän vuoksi eroja ei voida kokonaan poistaa. Maidontuotannon yksikkökustannukset olivat yli 50 lehmän tiloilla keskimäärin 0,43 €/l (peltotuet vähennetty kotoisen rehun osalta). Pienillä alle 25 lehmän tiloilla vastaava luku oli keskimäärin 0,58 €/l. Tiloilla, joilla maidontuotannon kustannustehokkuus oli korkea, saavutettiin pääosin myös hyviä kannattavuuslukuja. Kustannustehokkuudeltaan aineiston 105 parhaasta tilasta 75 % saavutti myös omalle työlle ja omalle pääomalle vaaditut korvaukset. Pienillä, alle 20 lehmän tiloilla, kustannustehokkuudet jäivät alhaiselle tasolle. Tähän kokoluokkaan kuului 35 % aineiston tiloista, mutta kustannustehokkuudeltaan parhaimpien 105 tilan joukossa niiden osuus oli vain 7 %. Sen sijaan yli 50 lehmän tiloja oli aineistossa vain 5 %, mutta kustannustehokkaimpien tilojen joukossa niiden osuus oli 18 %.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

41

Lintunen, Tiina. "Sodan arki ja kokemukset vainottujen tyttöjen päiväkirjoissa". Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 23, nr 2 (1.06.2023): 119–21. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.129604.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Anna-Leena Perämäki kontekstoi teoksessaan nuorten juutalaisnaisten toisen maailmansodan aikaisista päiväkirjoista taitavasti naisten päiväkirjamerkinnät ajan tapahtumiin ja tekee myös vertailua kohdehenkilöiden välillä. Kukin nuori nainen on saanut kirjassa oman pääluvun, jossa tarina etenee kronologisesti heidän päiväkirjamerkintöihinsä perustuen. Perämäki on tarttunut kipeään aiheeseen ja onnistunut kirjoittamaan siitä asiallisesti, kiinnostavasti ja tutkimuskohteitaan kunnioittaen.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

42

Kremers, Marian. "Straatbeeld vertaald naar ouderenwerk". Maatwerk, 2007 8, nr 4 (sierpień 2007): 138–40. http://dx.doi.org/10.1007/bf03070826.

Pełny tekst źródła

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

43

Murgatroyd, P. "Bacchylides Ode 3: Translation and Essay". Literator 7, nr 2 (7.05.1986): 1–19. http://dx.doi.org/10.4102/lit.v7i2.878.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

In hierdie artikel word Ode 3 van Bacchylldes, 'n Griekse digter uit die vyfde eeu v.C., vertaal en beskryf. Daar word gepoog om die teks so noukeurig, suiwer en helder as moontllk te vertaal en steeds die essensie van die Griekse teks oor te dra. In die artikel word die gedig in sy historiese konteks geplaas en literër bespreek.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

44

Kuoppala, Kaisa, Marketta Rinne, Juha Nousiainen i Pekka Huhtanen. "Säilörehun ensi- ja jälkikasvun korjuuajan sekä väkirehutäydennyksen vaikutus lypsylehmien maidontuotantoon". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 19 (31.01.2004): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76213.

Pełny tekst źródła

Streszczenie:

Nurmiheinien ensikasvun korjuuajan vaikutus rehun syönti- ja tuotantopotentiaalin on erittäin suuri ja melko hyvin tunnettu. Säilörehun syönti lisääntyy keskimäärin 0,16 kg ka ja maitotuotos 0,3-0,5 kg päivässä, kun ensikasvusta tehdyn nurmisäilörehun D-arvo paranee 10 g/kg. Keskimääräisissä kasvuolosuhteissa alkukesällä nurmiheinien D-arvo huononee 5 g/kg päivässä. Merkittävä osa karjatilan nurmirehusta valmistetaan nurmen jälkikasvusta, joten myös sen laadulla on suuri merkitys. Jälkikasvun laadun muutoksista ja rehun tuotantovaikutuksesta on huomattavasti vähemmän tutkimustietoa. Tässä kokeessa tuotettiin sulavuudeltaan selvästi toisistaan poikkeavia säilörehuja ensikasvussa ja jälkikasvussa ja selvitettiin niiden maidontuotantovaikutusta. Koesäilörehuina oli kuusi kesällä 2002 tehtyä timotei-nurminatasäilörehua. Kaksi rehua tehtiin nurmen ensikasvusta: 5.6. (aikainen ensikasvu, A) ja 17.6. (myöhäinen ensikasvu, M). Osa molemmista jälkikasvualoista korjattiin loppukesällä 29.7. (aikainen jälkikasvu eli rehut AA ja MA) ja osa 12.8. (myöhäinen jälkikasvu eli rehut AM ja MM). Säilörehut säilöttiin laakasiiloihin ja syötettiin maidontuotantokokeessa, jossa oli 24 ay-lehmää. Koemallina oli cyclic change over. Säilörehujen D-arvo määritettiin pässeillä sonnan kokonaiskeruumenetelmällä. Ensikasvussa korjuun viivästyminen huononsi säilörehun D-arvoa keskimäärin 5,0 g /vrk, joka on samaa tasoa kuin aiemmissa aineistoissa. D-arvo huononi myös toisessa sadossa, kun korjuu viivästyi (AA→AM 3,6 g/vrk ja MA→MM ja 2,5 g/vrk). Parhaankaan jälkikasvurehun D-arvo ei ollut kovin korkea (664 g/kg), vaikka sen kasvuaika edellisestä niitosta oli vain 42 vrk. Lehmät söivät aikaisin korjattua ensikasvun A-rehua erittäin paljon (17,4 kg ka/pv alemmalla väkirehutasolla) ja tuottivat runsaasti maitoa. Säilörehun D-arvon huononeminen ensikasvussa 10 g/kg:lla vähensi lehmien säilörehun kuiva-aineen syöntiä 0,48 kg ja EKM:n tuotantoa 0,60 kg. Ensi- ja jälkikasvurehujen maidontuotantovaikutusten suora vertailu on hankalaa, koska kasvien kehitysvaihetta on vaikea vakioida. Jos verrataan ensikasvun jälkimmäistä rehua M ja kaikkien jälkikasvurehujen keskiarvoa, ovat rehujen keskeiset laatuparametrit varsin samanlaisia. Lehmät söivät kuitenkin ensikasvun säilörehua enemmän (13,33 vs. 12,52 kg ka/vrk) ja EKM-tuotos oli suurempi (32,6 vs. 31,1 kg/vrk). Korvaussuhde [säilörehun syönnin väheneminen (kg ka), kun väkirehuannos lisääntyi 1 kg ka] oli keskimäärin 0,47. Keskimääräisissä korvaussuhteissa ensi- ja jälkikasvun rehuja syötettäessä ei ollut eroja, mutta ensikasvussa korvaussuhde oli huomattavasti suurempi hyvin sulavaa A-rehua syötettäessä kuin M-rehulla. Väkirehuannoksen suurentaminen lisäsi maitotuotosta kaikilla säilörehuilla. Vähiten väkirehulisäys vaikutti A-säilörehua syövillä lehmillä. EKM-vaste oli jälkikasvurehuilla keskimäärin 0,92 kg EKM/lisätty väkirehu kg ka. Eri väkirehutasoilla D-arvon muutos vaikutti eri tavoin maitotuotokseen. Esimerkiksi ensikasvurehuilla energiakorjatun maidon vaste oli 0,75 kg EKM / 10 g D-arvoa, kun väkirehutaso oli 8 kg. Kun väkirehua annettiin 12 kg vaste oli paljon pienempi eli 0,43 kg EKM/10 g D-arvoa. Tämän kokeen tulokset tukevat käsitystä, että ensikasvusta tehdyn säilörehun tuotantovaikutus on hieman parempi kuin muuten laadultaan vastaavan, mutta nurmen jälkikasvusta tehdyn säilörehun. Säilörehun D-arvon lasku vähensi maitotuotosta selvemmin, kun lehmille syötettiin ensikasvurehua. Väkirehuannoksen suurentaminen lisäsi maitotuotosta enemmän, kun säilörehun sulavuus oli huonompi. Säilörehun laadulla on siis selkeä vaikutus lehmien maidontuotantoon ja muun muassa tietyn tuotoksen saavuttamiseen tarvittavan väkirehumäärän tarpeeseen. Tämän kokeen perusteella ei voi kuitenkaan suositella tiettyä korjuustrategiaa. Kesän 2002 poikkeukselliset sääolosuhteet ovat voineet vaikuttaa erityisesti jälkikasvurehujen laadun kehitykseen. Lisäksi eri korjuustrategioiden vaikutuksia lypsykarjatilan taloudelliseen tulokseen pitäisi tarkastella laajasti yksittäisen tilan omien tuotanto-olosuhteiden puitteissa. Korjuustrategian valinta tilalla riippuu mm. käytettävissä olevasta nurmialasta, lehmämäärän joustomahdollisuuksista, väkirehun ruokintastrategiasta jne.

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

45

Bremmers, Suzanne. "Instrument 'vertaalt' affectie in geluid". Zorgvisie 48, nr 7 (22.06.2018): 47–48. http://dx.doi.org/10.1007/s41187-018-0092-x.

Pełny tekst źródła

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

46

McLachlan, JD (Tom). "Taalrubriek: Twee terme vertaal". Tydskrif vir Geesteswetenskappe 56, nr 1 (2016): 282–83. http://dx.doi.org/10.17159/2224-7912/2016/v56n1a18.

Pełny tekst źródła

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

47

Devriese, Luc. "Straffe Toeren (1811)". Ghendtsche Tydinghen 45, nr 6 (30.09.2020): 387–89. http://dx.doi.org/10.21825/gt.v45i6.16768.

Pełny tekst źródła

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

48

Devriese, Luc. "Straffe Toeren (1812-1814)". Ghendtsche Tydinghen 45, nr 3 (30.06.2016): 228–32. http://dx.doi.org/10.21825/gt.v45i3.16806.

Pełny tekst źródła

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

49

Devriese, Luc. "Straffe Toeren (1811 en 1809)". Ghendtsche Tydinghen 46, nr 1 (31.12.2016): 72–74. http://dx.doi.org/10.21825/gt.v46i1.16788.

Pełny tekst źródła

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

50

Devriese, Luc. "Straffe Toeren (1812-1814)". Ghendtsche Tydinghen 45, nr 3 (30.06.2016): 228–32. http://dx.doi.org/10.21825/gt.v45i3.16806.

Pełny tekst źródła

Style APA, Harvard, Vancouver, ISO itp.

Artykuły w czasopismach na temat „Vertailu”

Utwórz poprawne odniesienie w stylach APA, MLA, Chicago, Harvard i wielu innych