Gotowa bibliografia na temat „Verkkoviestintä”

Artikkelissa pohditaan organisaation maineenhallinnan ja verkkoviestinnän välisiä yhteyksiä. Tarkastelun keskiössä ovat yhtäältä teoriavetoinen pohdinta maineen rakenteesta ja toisaalta organisaatioviestinnän ammattilaisten näkemykset verkkoviestinnän vaikutusmahdollisuuksista mainetta määrittäviin organisationaalisiin tekijöihin ja maineen tuottamiin hyötyihin organisaatiolle. Keskeiseksi nousee kysymys viestinnän vaikutuksista, mikä tässä yhteydessä rajautuu toteutuneiden vaikutusten sijaan organisaatioviestinnän ammattilaisten vaikutusarvioihin. Artikkeli esittelee havaintoja tutkimuksesta, jonka tarkoituksena on selventää viestinnän ammattilaisten vallitsevia käsityksiä maineen ja verkon vaikutussuhteista, vaikutuksista maineen rakennetekijöihin ja potentiaalisiin mainehyötyihin. Ensin esitellään kirjallisuudesta ja aiemmasta tutkimuksesta johdettu käsitteellinen tarkastelukehys verkkoviestinnän ja maineen rakentumisen ja hyötyjen välisistä suhteista. Tämän jälkeen tarkastellaan kyselytutkimuksella kerätyn aineiston määrällisellä analyysillä, miten viestinnän ammattilaisten näkemykset suhteutuvat tarkastelukehikon sisältämiin propositioiksi muotoiltuihin väitteisiin.

Yhteiskunnallisen tiedon kirjastoverkosto järjesti toukokuussa työpajan, jossa koottiin tietoja kirjastoissa viime vuosina tapahtuneista muutoksista sekä organisaatioiden että kirjastotyön näkökulmasta. Työpajassa nousi esiin suuret muutokset sekä työn painottuminen verkkoviestintään yhä vahvemmin. Vertasimme työpajan tuloksia keväällä 2019 toteutettuun varsin laajaan kirjastoalan kyselyyn ja havaitsimme, että kyselyn tulokset olivat samansuuntaisia: 72 % vastaajista oli huolissaan kirjastoalan tulevaisuudesta.

Artikkelissa analysoidaan lukemisen muutoksia tutkimalla suomalaisten nuorten aikuisten mediankäyttöä ja lukemistottumuksia kyselyn, mediapäiväkirjojen, teemahaastattelujen ja fokusryhmähaastattelujen avulla. Vaikka internetistä on tullut nuorten aikuisten suosituin viestintäväline, puhe mediankäytön vallankumouksellisesta muutoksesta tuntuu lukemisen näkökulmasta ennenaikaiselta. Nuoret aikuiset osoittautuvat eräänlaiseksi siirtymäikäluokaksi, jonka lukutottumuksissa on paljon jatkuvuutta verrattuna aiempaan mediankäyttötutkimukseen: lukeminen mielletään edelleen yksityiseksi kokemukseksi ja painotuotteet pitävät pintansa. Erityisesti kirjoja arvostetaan. Vaikka koulutetut nuoret aikuiset tuottavat keskivertoa aktiivisemmin omaa materiaalia verkkoon, suurin osa heidän verkonkäytöstään oli kaveriviestintää tai viihdekäyttöä. Nuorten aikuisten mediankäytössä on kuitenkin piirteitä, jotka osoittavat sosiokulttuurisen lukutaidon tarpeellisuutta ja ennakoivat henkilökohtaisen verkkoviestinnän haastavan suosiollaan tuotettujen tekstien lukemisen. Lukemiseen liittyvillä instituutioilla, kuten kodilla, koululla, kirjastoilla, oppilaitoksilla ja työorganisaatioilla, on Suomessa ratkaiseva rooli lukemisen muutoksissa.

Politiikan viestinnän tutkimusta on vaivannut kaksi vinoutumaa: politiikan rationaalisuuden korostaminen ja painottuminen niin sanotun laatumedian analyysiin. Artikkeli haastaa nämä vinoutumat intermediaalisuuden käsitteen avulla. Analysoin empiirisesti politiikan julkisuuden intermediaalisuutta vuoden 2006 presidentinvaaleissa. Aineistoina ovat Suomen Gallupin tekemät äänestäjäkyselyt, ehdokkaiden, kampanjatyöntekijöiden ja median edustajien teemahaastattelut sekä media-analyysit. Aineistojen avulla etsitään vastauksia kysymyksiin: minkälainen rooli eri viestimillä oli vaaleissa äänestäjien, kampanjoiden ja vaalijulkisuuden kokonaisuuden kannalta ja miten eri viestimet suhteutuivat toisiinsa? Analyysi osoittaa, että käsitys politiikasta ja ehdokkaista rakentuu monipuolisessa intermediaalisessa prosessissa, joka ei palaudu yhteen viestintävälineeseen tai genreen. Vuoden 2006 presidentinvaaleissa televisiolla oli keskeinen rooli, mutta sen valta-asema politiikan julkisuuden vaikutusvaltaisimpana viestintävälineenä alkoi kyseenalaistua nuorempien äänestäjien keskuudessa ja monikanavaympäristössä. Intermediaalisuuden analyysi nostaa esille äänestäjä- ja mediasukupolvien väliset erot ja legitimiteettiongelman, joka korostuu politiikan journalismin ja poliitikkojen auktoriteettien vastakkainasettelussa. Politiikan julkisuus kaipaa dialogisempaa viestintää, missä mediagenrejen monipuolisempi huomioon ottaminen ja vuorovaikutteisten verkkoviestinten käyttö voivat olla avuksi.