Kliknij ten link, aby zobaczyć inne rodzaje publikacji na ten temat: Vastarinta.
Artykuły w czasopismach na temat „Vastarinta”
Utwórz poprawne odniesienie w stylach APA, MLA, Chicago, Harvard i wielu innych
Sprawdź 26 najlepszych artykułów w czasopismach naukowych na temat „Vastarinta”.
Przycisk „Dodaj do bibliografii” jest dostępny obok każdej pracy w bibliografii. Użyj go – a my automatycznie utworzymy odniesienie bibliograficzne do wybranej pracy w stylu cytowania, którego potrzebujesz: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver itp.
Możesz również pobrać pełny tekst publikacji naukowej w formacie „.pdf” i przeczytać adnotację do pracy online, jeśli odpowiednie parametry są dostępne w metadanych.
Przeglądaj artykuły w czasopismach z różnych dziedzin i twórz odpowiednie bibliografie.
1
Zavadskaya, Margarita. "Poliittinen vastarinta Venäjän vaaleissa". Idäntutkimus 29, nr 4 (9.01.2023): 71–73. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.122766.
Pełny tekst źródła
2
Klymenko, Lina, i Laura Bäckström. "Talvisodan analogia ja Ukrainan vastarinta". Idäntutkimus 31, nr 2 (11.07.2024): 83–87. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.145277.
Pełny tekst źródła
3
Koskivirta, Anu. "Viipurin venäläistäminen ja vastarinta sanomalehdistön kuvauksissa 1910-luvun taitteen vuosina". Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita, nr 21 (21.09.2019): 142–203. http://dx.doi.org/10.47564/vskst.94652.
Pełny tekst źródła
4
Seppälä, Serafim. "Vastarinta, tappaminen ja armeija varhaiskirkon ajattelussa". Ortodoksia 63 (8.12.2023): 11–45. http://dx.doi.org/10.61560/ortodoksia.136055.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Varhaiskirkon eettinen opetus vastarintaan, tappamiseen, armeijaan ja sotiin liittyvissä kysymyksissä on herättänyt poikkeuksellisen ristiriitaisia tulkintoja. Tässä artikkelissa hahmotellaan tuon opetuksen sisältöä ja kontekstia sekä erilaisiin tulkintoihin johtaneita syitä erityisesti ortodoksisen teologian viitekehyksessä. Aikarajaus on 100-luvun alusta 300-luvun alkuun, ja lähteinä laaja otanta apologeettojen ja kirkkoisien tekstejä sekä varhaisimpia kirkkojärjestyksiä. Kirjoittaja väittää, että kirkon oppi ja opetus oli varsin yhtenäistä ja johdonmukaista, mutta myöhemmästä näkökulmasta niin radikaalia ja utopistista, että monissa tutkimuksissa tulkintaperspektiivi on valittu enemmän käytännön tapausten ehdoilla, vaikka jälkimmäiset voivat useista mahdollisista syistä olla luonteeltaan poikkeuksellisia.
5
Frilander, Karin. "Sitoutuminen, sopeutuminen ja vastarinta julkisella sektorilla 1990-luvulla". Aikuiskasvatus 21, nr 1 (15.02.2001): 56–60. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93339.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Aikuisuus on muuttunut elinikäisen oppimisen yhteiskunnassa kypsästä ja valmiista aikuisuudesta jatkuvan keskenkasvuisuuden ja jatkuvan keskeneräisyyden hyväksymiseksi, toteaa Karin Filander lektiossaan. Mutta ketkä ovatkaan konnia ja ketkä sankareita, kun julkinen sektori kääntää kurssiaan kohti uusliberalismin, yksilöitymisen ja epävarmuuden aikaa? - Lektio praecursoria. Karin Filander puolusti väitöstutkimustaan Kehittämistyö murroksessa. Sitoutuminen, sopeutuminen ja vastarinta julkisella sektorilla 1990-luvulla 9. joulukuuta 2000. Tutkimus on ilmestynyt Tampereen yliopiston Acta Universitatis Tamperensis sarjassa numerolla 777. Vastaväittäjänä toimi professori Anja Heikkinen Jyväskylän yliopistosta.
6
Suodenjoki, Sami. "Kiistämisen rajat – suutari Lindholm ja kansanomainen vastarinta varhaisessa työväenliikkeessä". Väki Voimakas, nr 22 (18.12.2023): 67–98. http://dx.doi.org/10.55286/vv.142149.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Sami Suodenjoen artikkeli käsittelee urjalalaista suutaria, jonka toiminta 1900-luvun alussa koetteli paikallisen työväenliikkeen sosiaalisia ja yhteiskunnallisia rajoja. Suutari Lindholmin kaltaiset ilmiöt olivat osa kehittyvän suomalaisen työväenliikkeen rakentumista: heidän toimintansa kautta liike määritti sen, mikä työväenliike oli ja miten sen yhteisiä asioita saatettiin ajaa eteenpäin.
7
Korhonen, Satu-Mari. "Analyysi kehittämishankkeen keskusteluista". Aikuiskasvatus 25, nr 2 (15.05.2005): 100–109. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93616.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Mitä enemmän asioita yritetään muuttaa, sitä enemmän ne pysyvät ennallaan (Seymour Sarason 1971, 2). Perinteiset muutosta ja kehittämistä koskevat teoriat lähtevät liikkeelle ajatuksesta, että muutos toteutetaan ylhäältä-alas (ks. Kotter 1996). Tällaiselle käsitykselle on ollut ominaista tulkita työntekijöiden rooli muutoksen toteutumista estävänä tekijänä. Käsitys nojautuu perinteiseen vastarinta-metaforaan. Työyhteisöä ja työtä on mahdollista kehittää osallistavallakin tavalla, jolloin työntekijät itse toteuttavat kehittämistyötä. Osallistavassa kehittämismenetelmässä kohdataan kuitenkin haaste, sillä työntekijöiden tulisi suhtautua reflektoiden omaan työhönsä. Mikäli tällainen oman toiminnan ”kriittinen sivusta seuraaminen” ei onnistu, voi tämä estää kehittelyä ja aiheuttaa pitäytymisen vanhassa. Tarkoituksenani on tutkia muutoskeskusteluja myyteistä käsin. Millaisia myyttejä keskusteluissa esiintyy? Mitä puheessa oikeastaan tapahtuu kun yhteinen työn kyseenalaistava tutkiminen ”pysähtyy”.
8
Perkiömäki, Mika. "Vastarinnan monet muodot". Idäntutkimus 31, nr 2 (11.07.2024): 1–3. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.145772.
Pełny tekst źródła
9
Alava, Jonna. "Ukrainan vastarinnan synty ja henki". Idäntutkimus 31, nr 2 (11.07.2024): 99–101. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.144695.
Pełny tekst źródła
10
Paasonen, Susanna, i Annamari Vänskä. "Pervot karvat?" SQS – Suomen Queer-tutkimuksen Seuran lehti 16, nr 1 (24.09.2022): 1–16. http://dx.doi.org/10.23980/sqs.121875.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Karvojen arkisen kasvattamisen, trimmaamisen, poistamisen tai silleen jättämisen myötä sekä mukaudutaan sukupuolta, seksuaalisuutta ja haluttavuutta koskeviin normeihin että haastetaan niitä. Näin on erityisesti naisiksi merkittyjen ruumiiden kohdalla. Tämä artikkeli luotaa karvojen luontokulttuuria ja karvoihin kietoutuvia merkityksiä alapäähän keskittyen. Liikumme kulttuurihistoriallisista ja nykyisyydessä edelleen elävistä rajanvedoista häpykarvojen muoteihin, normeihin ja niihin yhdistyviin vastarinnan paikkoihin. Keskitymme erityisesti kaksinapaisuuksiin, joissa karvojen on nähty merkitsevän rajoja niin ihmisen ja eläimen, puhtaan ja saastaisen, häveliään ja hävyttömän kuin normaalin ja epänormaalin välillä, usein ristiriitaisin tavoin.
11
Sireni, Maarit. "Tila ja keho synnytyssairaaloiden sijaintia koskevassa kiistassa". Alue ja Ympäristö 51, nr 1 (23.06.2022): 4–20. http://dx.doi.org/10.30663/ay.113788.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Sosiaali- ja terveyspalveluja uudistetaan. Artikkelissa analysoidaan kansalaiskeskustelua, joka käynnistyi, kun synnytysten hoitoa päätettiin keskittää. Kiista synnytyssairaalaverkosta huipentui mielenosoituksiin ja eduskunnalle jätettyyn kansalaisaloitteeseen, jolla vastustettiin vuonna 2015 voimaan tullutta päivystysasetusta ja keskittämistä. Artikkelissa analysoidaan, miten päättäjät, asiantuntijat, kätilöt, matkasynnytyksen kokeneet naiset ja muut kansalaiset argumentoivat keskitetyn vs. hajautetun synnytysten hoidon puolesta. Aineistona käytetään Helsingin Sanomissa ja Ylen internetsivuilla julkaistuja artikkeleita ja yleisökommentteja. Tarkastelua kehystää Suomen aluekehitystä koskeva tutkimus, jossa alueellisen muutoksen syitä etsitään yhteiskunnallisista prosesseista. Naisten vastarinnan analyysissä hyödynnetään myös synnytysten tilallisuutta ja performatiivisuutta käsittelevää feministisen maantieteen tutkimuskirjallisuutta. Keskittämistä perusteltiin potilasturvallisuudella ja kilpailukyvyllä. Sairaalaverkon säilyttämisen kannattajat vetosivat matkasynnytysten riskeihin, eriarvoistumiseen ja naisten kehollisiin kokemuksiin. Matkasynnytyspäivän mielenosoituksissa pyrittiin vaikuttamaan päätöksentekoon hyödyntämällä normatiivisia odotuksia kehollisista toiminnoista oikeissa ja väärissä paikoissa. Kansalaisaloitteesta ja mielenosoituksista huolimatta seutukaupunkien synnytyspalvelujen säilyttämiselle ei löytynyt poliittista tukea.
12
Merivirta, Raita. "Valkoisen linssin läpi". Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 32, nr 4 (16.03.2020): 7–24. http://dx.doi.org/10.23994/lk.90785.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Englantilaisen Richard Attenborough’n ohjaama Gandhi (1982) on Mohandas K. Gandhin (1869–1948) elämää ihailevasti tarkasteleva historiallinen suurelokuva, joka kuvaa nimihenkilön elämän ohella myös sitä, kuinka brittiläinen imperiumi luopui Intiasta vuonna 1947 intialaisten vuosikymmeniä kestäneen itsenäisyyskamppailun jälkeen.Tässä artikkelissa Gandhia luetaan brittien itselleen kertomana tarinana imperialismistaan ja kolonialismistaan ja niiden päättymisestä Intiassa. Tähän liittyy kiinteästi kysymys rotusuhteista kolonisoidussa Intiassa. Artikkelissa kysytään mitä Gandhi kertoo katsojilleen imperialismista, kolonialismista ja britti-hallinnosta Intiassa? Mikä merkitys on Gandhia alinomaa ympäröivillä valkoisilla henkilöillä? Käytän elokuvan tarkasteluun postkoloniaalista näkökulmaa yhdistettynä kulttuurihistorialliseen lähestymistapaan.Siitä huolimatta, että Gandhi suhtautuu nimihenkilöönsä ja tämän väkivallattomaan vastarintaan kunnioittavasti ja myönteisesti, elokuva myös kaunistelee britti-imperialismia ja siihen liittynyttä rasismia ja nostaa keskeiseen asemaan valkoisia, angloamerikkalaisia toimijoita monien intialaisten itsenäisyystaistelijoiden ohi. Gandhi onkin imperialismin ja kolonialismin vastaisuudestaan huolimatta erinomainen esimerkki eurosentrisen diskurssin hallitsemasta elokuvasta ja valkopestystä historian tulkinnasta. Elokuvaan on kirjoitettu runsaasti valkoisia, länsimaisia henkilöitä, jotka eivät elokuvan kuvaamien tapahtumien ja tulkintojen kannalta olisi olleet historiallisesti välttämättömiä. Gandhi kuvaa ”tavalliset britit” hyvinä yksilöinä ja ”tavalliset intialaiset” potentiaalisesti väkivaltaisina ja väkijoukkojen osana. Brittiläinen Intia ei elokuvassa tunnusta rasistisuuttaan, vaan kysymys imperialismista esitetään kysymyksenä Intian parhaasta hallinnosta ja hallinnasta.Through a White Lens: Imperialism, Racialization and Media in GandhiThe British film Gandhi (1982), directed by the English filmmaker Richard Attenborough, presents an admiring portrait of the Indian leader Mohandas K. Gandhi (1869–1948). Along with the life of the mahatma, the grand historical film also depicts (by necessity) the Indian independence struggle and the withdrawal of the British from India in 1947. In this article, Gandhi is read as a British narrative about British imperialism, colonialism, and the decolonization of India. These are inextricably intertwined with racial relations in colonial India.The article examines what Gandhi tells its viewers about imperialism, colonialism, and the British rule in India and asks, what is the meaning of all the white characters surrounding Gandhi. The film is analyzed from a postcolonial perspective.Despite the film’s respectful and admiring take on Gandhi and his philosophy and method of nonviolence, Gandhi also sanitizes British imperialism and racism, and has white, Anglo-American characters in central roles, all the while omitting or downplaying the role of many central Indian historical figures. It can be argued that though Gandhi is written in principle as an anti-imperialist and anti-colonialist text, it is also a prime example of Eurocentric and whitewashed historical interpretation. A number of white, Western characters who are not historically integral or necessary to the story being told have been included in the film. “Ordinary Brits” are depicted as good guys in Gandhi – British imperialists are an estranged elite – whereas “ordinary Indians” appear as potentially violent members of a mob. The British India of Gandhi does not admit its racist character, and the question of imperialism is presented as a question of the best possible governance of India.
13
Mari Mäkiranta. "Kotini joki – Betoniin piirtyvä hiljainen vastarinta ja vastarinnan performatiiviset ulottuvuudet". RUUKKU - Studies in Artistic Research, nr 15 (8.03.2021). http://dx.doi.org/10.22501/ruu.941545.
Pełny tekst źródła
14
Nurmi, Heli. "Muodonmuutoksia ilman kotilokehtoa". Aikuiskasvatus 21, nr 3 (15.09.2001). http://dx.doi.org/10.33336/aik.112198.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Karin FilanderKehittämistyö murroksessa : sitoutuminen, sopeutuminen, ja vastarinta julkisella sektorilla 1990-luvulla. (Acta Universitatis Tamperensis 777) Väitöskirja. Tampereen yliopisto, 2000. ISBN 951-44-4946-0
15
Belt, Jaakko. "Teknokraattinen kulissidemokratia vai kadun vastarinta? Wolfgang Streeckin demokratiapessimismi". Poliittinen talous 4 (22.12.2016). http://dx.doi.org/10.51810/pt.96130.
Pełny tekst źródła
16
Pietilä, Kauko. "Journalistiprofessio ja yhteiskunnan itsepuolustus". Media & viestintä 33, nr 3 (1.03.2010). http://dx.doi.org/10.23983/mv.62929.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Tässä artikkelissa professionaalisuus nähdään osana yhteiskunnan itsepuolustusta (Karl Polanyi), joka koettaa rajoittaa yhteiskunnallisen elämän organisointia markkinoiden perustalle. Tämä vastarinta alkoi luhistua viimeistään 1980-luvulta alkaen, mikä on merkinnyt professioiksi muodostuneiden ammattien, niiden joukossa myös journalismin, deprofessionaalistumista. Tämän prosessin tuloksena journalismista uhkaa tulla anakronismi, aikaansa sopimaton ilmiö. Osoituksena tästä journalismi on vaikeuksissa, ei vain professiona vaan myös liiketoimena. Professionalismin luhistumisen yhtenä seurauksena on ammattikunnan jakautuminen ylemmäksi ja alemmaksi kerrokseksi. Intressi journalismin re-professionalisoimiseksi näyttää nousevan hiukan yllättäen pikemminkin ylemmän kuin alemman kerroksen käsityksistä ja tavoitteista. Näistä aineksista voisi olla mahdollista jalostaa uuden professionaalistumisen opilliseksi perustaksi ajatustapa, joka ymmärtää journalismin tiedonvälityksen asemesta yhteiskunnallistumiseksi.
17
Paananen, Jenny, Camilla Lindholm i Riitta Suhonen. "Rajoittamisesta keskusteleminen muistisairaan hoivakotiasukkaan omaisten kanssa hoitoneuvotteluissa". Gerontologia, 27.10.2022. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.111866.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Tutkimuksessa tarkasteltiin rajoituksiin liittyvää keskustelua muistisairaita hoivakotiasukkaita koskevissa hoitoneuvotteluissa, joissa hoitajat ja asukkaan omaiset sopivat asukkaan hoitoa koskevista periaatteista. Rajoituksista keskusteleminen on arkaluontoinen ja haastava osa hoitoneuvotteluja, sillä rajoitustoimenpiteillä kajotaan lain takaamaan asukkaan itsemääräämisoikeuteen estämällä tätä toimimasta oman tahtonsa mukaisesti. Eduskunnan oikeusasiamiehen ja Valviran antamien ohjeistusten mukaan rajoittaminen on sallittua vain silloin, kun se on asukkaan oman turvallisuuden, terveyden tai ihmisarvon vuoksi välttämätöntä. Tutkimuksen aineistona on 16 autenttista hoitoneuvottelua, joita analysoimme keskustelunanalyyttisesti. Tuloksemme osoittavat, että omaisen rooli päätöksenteossa on suhteellisen kapea: omaisen tehtäväksi rakentuu kuulla ja hyväksyä hoivakodin linjaukset. Keskustelussa hoitajien ja omaisten yhteisinä projekteina korostuvat rajoitusten tilapäisyys ja välttämättömyys asukkaan hyvinvoinnin näkökulmasta. Omaisen ilmaisema vastarinta tai huoli eivät kuitenkaan saa aikaan neuvottelua, vaan hoivakodin henkilöstö kehottaa omaista kääntymään myöhemmin lääkärin puoleen. Tästä seuraa, ettei omaisella ole hoitoneuvottelussa aitoa mahdollisuutta vaikuttaa rajoituskäytäntöihin. Kun omaisen pääsy tietoon ja päätöksiin on hankalaa, vaarana on, että prosessi itsessään heikentää muistisairaan hoivakotiasukkaan haavoittuvaa asemaa sen sijaan että kompensoisi sitä. Discussing limitations of autonomy in care negotiation meetings between nurses and nursing home residents’ family members In planning discussions in dementia care, family members often act as advocates for nursing home residents. Drawing on multimodal conversation analysis and on 14 hours and 24 minutes of conversational data featuring caregivers and family members of persons with dementia, we consider the role of family members in discussions about limitations to the residents’ autonomy. Our analysis demonstrates a restricted role of family members in these discussions. Professional caregivers typically mention the residents’ well-being and the necessity of restrictions as a justification for the limitations, resulting in family members agreeing with the presented care plan. In cases of resistance from family members, caregivers tend to refer to non-present medical professionals as authorities of the decisions, thereby eliminating family members’ opportunity to negotiate terms or demand changes of the care plan. Our study demonstrates the importance of assessing the vulnerability of persons with dementia as dependent of factors in the environment.
18
Lauhakari, Ari-Pekka, i Johanna Kiviluoto. "Ukrainan kirjastot sodassa: vastarintaa ja aktiivista toimijuutta". Signum 54, nr 2 (6.06.2022). http://dx.doi.org/10.25033/sig.119829.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24.2.2022. Siitä lähtien mediaa on hallinnut kuvasto pommitetuista kaupungeista ja sotaa pakenevista siviileistä. Mutta minkälainen on Ukrainan kirjastojen tilanne sodan keskellä? Tässä lyhyessä katsauksessa kerrotaan kirjastomaailman reaktioita Ukrainan tilanteeseen, ja toisaalta kerrotaan muutamin esimerkein, miten kirjastot Ukrainassa ovat sotaan reagoineet.
19
Jytilä, Riitta, i Lotta Kähkönen. "Muutoksia, moninaisia näkökulmia ja uusia suuntia". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 19, nr 4 (2.01.2023). http://dx.doi.org/10.30665/av.125161.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Vuoden 2022 viimeisessä Avaimessa on läsnä kirjallisuudentutkimuksen aiheiden, ilmiöiden ja lähestymistapojen moninaisuus. Kirjallisuudentutkimuksen epistemologiset muutokset ja uudistuminen suhteessa muihin tieteenaloihin on väistämätöntä, jotta voimme analysoida historiallisia, kulttuurisia, sosiaalisia, poliittisia, institutionaalisia sekä materiaalisia olosuhteita ja ympäristöjä, joissa kirjallisuutta tuotetaan. Numeron kirjoituksia yhdistää tarve käsitellä erilaisia muutoksia ja suhteita koskien erityisesti nuorten lukutapoja kirjamuotojen mullistamassa lukemiskulttuurissa, kirjallisuusjournalismia, ihmisen ja eläimen yhteiseloa tai tutkimuksen suuntia. Muutoksiin liittyy aina niin pelkoa ja vastarintaa kuin toivoa ja uusien ajattelun ja olemisen tapojen visiointia. Muutoksien monia kerroksia tulee pohtia ja niihin liittyvistä reaktioista on tärkeä keskustella hahmottaaksemme tietämisen ja ajattelun kytköksiä ja rajoituksia.
20
Ääri, Helinä. "Kananlento vapauteen". SQS – Suomen Queer-tutkimuksen Seuran lehti 11, nr 1 (13.10.2017). http://dx.doi.org/10.23980/sqs.66352.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Artikkelissa tarkastelen kahta kaunokirjallista kuvausta teolliseen eläintuotantoon pakotettujen kanojen vapauttamisesta ja vapautumisesta. Kohdeteksteinäni ovat Seita Parkkolan ja Niina Revon nuortenromaani Lupaus (2007), jossa vapautuu broilerikanoja, ja Matti Nikkolan kokoelmassa Lehmän uni (1991) ilmestynyt runo ”Avaan häkit”, jossa vapautuu häkkikanalassa eläneitä munija-kanoja. Analysoin kumpaakin tekstiä keskittyen vapautuviin kanahahmoihin. Kysyn, miten Lupaus ja ”Avaan häkit” kuvaavat vapautuvien hahmojen toimijuutta suhteessa vapauttajahahmojen toimijuuteen. Kun teksteissä vapautetaan kanoja, ketkä oikeastaan vapautuvat? Millaisena tekstit näyttävät kanojen tuotanto-oloissa harjoittaman vastarinnan? Tärkeimpänä teoreettisena taustanani on kriittisen eläintutkimuksen piirissä tehty queer-tutkimus, jossa queeria sovelletaan lajinormien kyseenalaistamiseen ja spesistisen ideologian vastustamiseen. Lisäksi hyödynnän ekokriittistä, eläineettistä ja ekofeminististä tutkimusta.
21
Anttonen, Salli. "Sunrise Avenue ja aitouden kaipuu". Etnomusikologian vuosikirja 31 (27.11.2019). http://dx.doi.org/10.23985/evk.81271.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Autenttisuus on tutkimuksessa laajasti käsitelty aihe – jopa niin, että käsite tuntuu natisevan liitoksissaan yrittäessään kattaa näitä kaikkia lähestymistapoja. Populaarimusiikin tutkimuksessa käsite on ollut laajan keskustelun kohde, ja useimmiten nähty konstruktivistisesti, diskursiivisena tai performoituna ilmiönä. Käsitteellä on viitattu erilaisiin artistiin ja musiikkiin kohdistuviin odotuksiin, jotka usein nivoutuvat vilpittömyyden ja omaperäisyyden romanttiseen ideaaliin. Tässä artikkelissa esittelen aiempaa populaarimusiikin autenttisuustutkimusta ja pyrin synteesiin jo olemassa olevasta runsaasta tutkimuksesta ja diskursiivisista jaotteluista. Lisäksi ehdotan uusia teoreettisia ryhmittelyjä ja yhteenvetoja. Teoreettisen esittelyn ohella analysoin suomalaista Sunrise Avenue -yhtyettä käsitteleviä musiikkikritiikkejä, joiden tarkastelussa hyödynnän esiteltyjä teoreettisia malleja ja diskursseja. Sunrise Avenue -yhtyeen kritiikeissä rakentuvat diskurssit resonoivat aiemman keskustelun ja uusien jäsennysten kanssa painottaen muun muassa omaperäisyyden, vastarinnan, epäkaupallisuuden ja kohderyhmän autenttisuuden ihanteita.
22
Paananen, Jenny Kristiina. "Päätöksentekokeskustelu monikulttuurisilla lääkärin vastaanotoilla". Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 55, nr 4 (4.12.2018). http://dx.doi.org/10.23990/sa.66980.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Artikkelissa tarkastelen päätöksentekoa monikulttuurisilla lääkärin vastaanotoilla, joissa joko lääkäri tai potilas on maahanmuuttaja eikä puhu suomea äidinkielenään. Tavoitteenani on analysoida päätöksentekokeskustelun kielellisiä ja vuorovaikutuksellisia yksityiskohtia ja pohtia sitä kautta potilaan osallistumista ja osallistumismahdollisuuksia. Aineistonani on 36 videoitua yleislääkärin vastaanottoa, joista puolessa maahanmuuttajaosapuoli on potilas ja puolessa lääkäri. Metodini ovat keskustelunanalyysi ja vuorovaikutuslingvistiikka. Analysoin ensin niin sanottuja päätösaloitteita, joilla päätös tuodaan ensimmäisen kerran keskusteluun ja keskusteltavaksi. Lääkärien päätösaloitteet voi järjestää niiden implikoiman päätösvallanmukaisesti seuraavasti: velvoitukset, kehotukset, toteamukset, luvat, suositukset, tarjoukset, ehdotukset ja kysymykset. Suomea äidinkielenään puhuvat lääkärit ja ulkomaalaistaustaiset lääkärit eroavat toisistaan päätösaloitteiden käytössä: ulkomaalaistaustaiset lääkärit käyttävät enemmän velvoittavia ja vähemmän tarjoavia ja ehdottavia aloitteita. Ulkomaalaistaustaisten lääkärin päätösaloitevalikoima näyttää siis olevan jokseenkin autoritaarisempi kuin suomea äidinkielenään puhuvien. Toiseksi tarkastelen, miten päätösaloitteisiin vastataan ja millaisia neuvotteluja päätöksentekokeskustelussa syntyy. Tulokset osoittavat, että potilaat voivat kieli- ja kulttuurierosta huolimatta ilmaista vastarintaa ja neuvotella päätöksistä. Lisäksi potilaat tekevät oma-aloitteisia pyyntöjä ja ehdotuksia lääkärille. Tulokset eivät tarkoita, etteivät kieli- ja kulttuurierot voisi vaikuttaa päätöksentekokeskusteluun, mutta ne antavat syyn uskoa, etteivät ne väistämättä heikennä potilaan asemaa. Artikkeli tarjoaa uusia näkökulmia potilaskeskeiseen päätöksentekoon ja voi toimia virikkeenä lääkäri–potilas-vuorovaikutuksen kehittämiselle.
23
Vaattovaara, Virpi, i Outi Ylitapio-Mäntylä. "Eritapainen toimijuus koulutusvalinnoissa ja työelämässä". Aikuiskasvatus 41, nr 4 (11.12.2021). http://dx.doi.org/10.33336/aik.112752.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Tarkastelemme eri-ikäisten aikuisten koulutusvalintoja ja kokemuksia työelämästä. Pohdimme toimijuuden rakentumista sukupuolitapaisten toistojen tuloksena koulutuksessa ja työelämässä. Sukupuoli ohjaa usein valitsemaan sille merkittyjä koulutusaloja ja työtehtäviä. Kun toimijat ajatellaan samankaltaisiksi sukupuolen määrittämänä, uusinnetaan samalla yhteiskunnassa vallitsevia odotuksia. Erilaisten ja eritapaisten valintojen kautta on kuitenkin mahdollista purkaa tai muuttaa vallitsevia toimijuuksia määritteleviä diskursseja. Ensimmäinen aineistomme sisältää aikuisten kirjoitelmia ja haastatteluja, toinen koostuu varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden portfoliokirjoituksista. Luimme aineistoja ristiin toimijuusanalyysiin liittyvien modaliteettien täytyä, voida, tuntea, haluta, kyetä ja osata avulla. Kysymme, 1) millä tavoin sukupuolitapaisuus ohjaa koulutusvalintoja ja työelämän käytäntöjä ja 2) millaisilla modaalisilla ehdoilla valinnat mahdollistavat eritapaisen toimijuuden. Tulosten mukaan ymmärrystä sukupuolitapaisuudesta voidaan laajentaa, ja eritapaisuus voidaan nähdä toimijuuden mahdollisuutena sekä vastarintana odotetuille ja normitetuille valinnoille. Tutkimuksemme osoittaa, että koulutuksen ja työelämän vakiintuneita käytäntöjä kohtaan esiintyy tottelemattomuutta ja epäilyä. Samanaikaisesti tuloksemme paljastavat kahlittuja sukupuolittuneita tiloja, joissa mukaudutaan perinteisiin, diskursiivisiin toimijuuksiin.
24
Lyytikäinen, Pirjo. "Voi maamme!" Joutsen/Svanen - Erikoisjulkaisut, nr 4 (23.12.2020). http://dx.doi.org/10.33347/jses.86989.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Kirjallisuuden kansallisromanttisessa suomalaisuus-projektissa luotiin Suomelle kansallismaisema ja kansa, jotka ihanteellisesti olivat harmoniassa. Kun sitten uudet kirjalliset virtaukset ja aatteet alkoivat haastaa ja kiistää kansallisia kiiltokuvia, juuri kansallis-maiseman ja kansakuvan kyseenalaistavat kuvaukset tarjosivat affektiivisesti vaikuttavan väylän kritiikin, pessimismin ja ahdistuksen ilmaisemiseen. Sama vastarinnan henki on itse asiassa saanut yhä uusia ilmaisuja, samalla kun ja koska virallinen Suomi on pitänyt yllä ja muokannut vanhoja, ikään kuin itsestäänselvyyksiksi sementoituja ihannekuvia.
Tutkin artikkelissani tunnevaikutusten tuottamista kolmessa esimerkkitekstissä kirjallisuushistorian eri vaiheista. Niissä on kysymys hyvin erilaisista kansallismaiseman ja kansakuvan negaatioista. Juhani Ahon lastu ”Kurjalan rannalla” (1891) ilmaisee suomalaisten synkkiä mielialoja venäläistämistoimien uhan alla, Marko Tapion Arktinen hysteria I–II (1967 ja 1968) luo vastakuvaa uudelle positiiviselle kansakuvalle, jota ilmensi erityisesti Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla, ja Matias Riikosen Suuri Fuuga (2017) kirjoittaa nykyajan dystopiaa kääntämällä ikonisen Ruoveden irvikuvaksi ja kansallisen katoamisen symboliksi. Pohdin tapoja, joilla tekstit välittävät kansalliseen kytkeytyviä negatiivisia affekteja ja hyödyntävät erilaisia tunnevaikutusten luomisen strategioita melankolisen tunnelman luomisesta inho-naturalistiseen maisemakuvaukseen.
25
Saukkonen, Petra, Sari Viinikainen, Mervi Roos, Mika Helminen, Paula Asikainen, Philip Green i Tarja Suominen. "Lähiesimiesten arvio organisaatiokulttuurista ja -ilmapiiristä on hoitohenkilökunnan arviota positiivisempi". Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 56, nr 2 (28.04.2019). http://dx.doi.org/10.23990/sa.70438.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Organisaatiokulttuuri ja -ilmapiiri ovat yhteydessä palvelun laatuun, työntekijöiden tyytyväisyyteen ja organisaation menestymiseen. Aikaisemman tutkimuksen perusteella johtajien ja eturivin työntekijöiden välillä ei ole ollut jaettua käsitystä vallitsevasta organisaatiokulttuurista ja -ilmapiiristä. Hoitotyön kontekstissa vastaavaa tutkimusta ei ole tehty. Yhteinen kulttuuri- ja ilmapiirikäsitys esimiesten ja työntekijöiden välillä voi edistää organisaation kehitystä. Tutkimuksen tarkoituksena on verrata julkisen terveydenhuollon hoitohenkilökunnan sekä heidän lähiesimiestensä organisaatiokulttuuri- ja -ilmapiirinäkemyksiä. Tutkimukseen osallistui julkisen terveydenhuollon hoitohenkilökuntaa (n=266) sekä heidän lähiesimiehiään (n=246) 11 sairaanhoitopiiristä. Kohdeorganisaatioiden kulttuuria ja -ilmapiiriä tutkittiin Organisaation sosiaalinen konteksti -mittarilla. Aineistoa kuvailtiin standardoitujen T-arvojen keski- ja hajontaluvuilla, analysoinnissa hyödynnettiin lineaarista regressioanalyysiä sekä sekamallinnusta. Lähiesimiehet arvioivat organisaatiokulttuurin kokonaisuudessaan sekä organisaatioilmapiirin osallisuuden ja funktionaalisuuden hoitohenkilökuntaa positiivisemmin. Operatiivisella ja konservatiivisella toimialueella lähiesimiehet kokivat vähemmän organisaatiokulttuurin joustamattomuutta. Lisäksi konservatiivisen toimialueen lähiesimiehet kokivat vähemmän organisaatioilmapiirin stressiä sekä enemmän osallisuutta ja funktionaalisuutta. Operatiivisen sekä psykiatrisen toimialueen lähiesimiehet arvioivat organisaatiokulttuurin hoitohenkilökuntaansa pätevämmäksi. Sairaanhoitopiireittäin tarkasteltuna hoitohenkilökunnan ja lähiesimiesten näkemykset erosivat organisaatiokulttuurin joustamattomuuden sekä organisaatioilmapiirin stressin ja funktionaalisuuden osalta. Eri sairaanhoitopiireissä ryhmän vaikutus korostui organisaatiokulttuurin joustamattomuuden ja vastarinnan kokemisessa. Ilmenneet lähiesimiesten ja hoitohenkilökunnan näkemyserot osoittavat tarpeen organisaatiokulttuurin ja -ilmapiirin kehittämiselle yhteisen näkemyksen saavuttamiseksi organisaation sosiaalisesta kontekstista. Organisaatiomuutoksissa on tarpeen ottaa huomioon työyhteisöjen erilaiset näkemykset ympäröivästä kulttuurista ja ilmapiiristä sekä työntekijöiden rooli ja asema organisaatiossa.
26
Salonen, Anna Sofia, i Milja Pollari. "Syö lautanen tyhjäksi!" Diakonian tutkimus, nr 1 (20.06.2024). http://dx.doi.org/10.37448/dt.143962.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Ruokahävikki on monimuotoinen ekologinen, sosiaalinen ja eettinen kysymys. Se ei ole kuitenkaan juuri noussut esiin diakonian tutkimuksen kentällä. Erityisen vähän on kiinnitetty huomiota kotitalouksien näkökulmaan, vaikka ruokahävikkiä syntyy kaikkein eniten kotitalouksissa ja vaikka perheet ovat keskeinen diakonisen työn konteksti. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme kotitalouksien ruokahävikkiä osana sukupolvien välistä kanssakäymistä. Tutkimuksen aineisto koostuu yksilö- ja ryhmähaastatteluista yhteensä 42 ihmisen kanssa Suomessa ja Kanadassa. Tulosten perusteella ruokahävikkiin liittyvistä kysymyksistä neuvotellaan osana ruokakasvatusta tavalla, johon liittyy kaksi keskenään jännitteistä ihannetta. Näistä ensimmäinen, ruoan poisheittämisen välttäminen, kiteytyy erityisesti kehotukseen syödä lautanen tyhjäksi. Toinen ihanne puolestaan liittyy tasapainoisen ruoankulutuksen tavoitteluun ja edellyttää välttämään vaatimusta syödä lautanen tyhjäksi. Jännitteet näiden kahden ihanteen välillä heijastavat muutosta ruokaan liittyvissä kasvatusihanteissa sukupolvien välillä. Ihanteiden lisäksi ruokahävikkiin liittyy tulosten perusteella myös käytäntöjä, jotka synnyttävät sukupolvien välistä kitkaa. Ihmiset eivät useinkaan haasta hävikkiin liittyviä ihanteita ja käytäntöjä avoimesti, vaan vaivihkaisesti. Ruokahävikkiin liittyvä navigointi ja neuvottelu eivät pura vallitsevia ihanteita, mutta osoittavat sekä niiden vahvuuden, että ristiriitaisuuden. Ruokahävikin tuottaminen on paitsi ongelma, myös vastarinnan ja luovan toiminnan muoto ja jopa lempeän kasvatuksen ehto. Tämän monimutkaisuuden ymmärtäminen on välttämätöntä kotitalouksien tukemiseksi kohti entistä kestävämpää ja luomakunnan rajat huomioivaa ruoankulutusta. Abstract Food waste is a complex ecological, social, and ethical issue. However, it has not been much discussed in the field of diaconal research. Particularly little attention has been paid to the household perspective, despite the fact that households are the most affected by food waste and that families are a key context for diaconal work. In this study, we look at household food waste in the context of intergenerational interactions. The data for this study consists of individual and group interviews with a total of 42 people in Finland and Canada. The results suggest that food waste issues are negotiated as part of food education in a way that involves two conflicting ideals. The first of these, avoiding throwing food waste, is crystallized in particular in the invitation to finish one's plate. The second ideal is linked to the pursuit of balanced food consumption and involves avoiding the requirement to finish one's plate. The tensions between these two ideals reflect changing educational ideals about food between generations. In addition to ideals, the results also suggest that food waste is associated with practices that create intergenerational friction. People often do not challenge food waste ideals and practices openly, but rather subtly. Navigating and negotiating food waste does not dismantle prevailing ideals but shows both their strength and their contradictions. The production of food waste is not only a problem, but also a form of resistance and creative action, and even a condition of gentle education. Understanding this complexity is essential to supporting households towards more sustainable food consumption.