Gotowa bibliografia na temat „Väittely”

Vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa edistää argumentointitaitojen ja kriittisen ajattelun kehittymistä. Entä kun vuorovaikutus tapahtuu sähköpostin avulla? – Kirjoittaja väitteli kasvatustieteiden tohtoriksi 7.6.1997 Jyväskylän yliopistossa. Väitöskirjan aiheena oli Studying argumentation in higher education by electronic mail.

Arja Kilpeläisen väitöstutkimus Naiset paikkaansa etsimässä : aikuiskoulutus naisen elämänkulun rakentajana / Arja Kilpeläinen. Väitöskirja : Jyväskylän yliopisto. (Jyväskylä studies in education, psychology and social research ; 163) Jyväskylä : Jyväskylän yliopisto, 2000. 155 s. Arja Kilpeläinen väitteli 12.5.2000 Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa vastaväittäjänä tohtori Leena Koski. yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa vastaväittäjänä tohtori Leena Koski. Kirjan myynti: myynti@library.jyu.fi.

Mikä merkitys kodin sosiaalisella ja kulttuurisella taustalla, etnisellä taustalla ja sukupuolella on asiantuntija-aseman rakentumisessa? Asiantuntijuuden kehittymistä tutkinut Arja Haapakorpi väitteli joulukuussa 2009 asiantuntijuuden rakentumisesta työelämässä. Artikkelissa analysoidaan sekä korkeakoulutusta että työmarkkinoilla asiantuntija-asemaan pääsyä. Artikkeli on myös kirjoittajan tieteellinen puheenvuoro asiantuntijoiden taustan yhteiskunnallisesta merkityksestä. – Arja Haapakorven väitöskirja Sulkeuman ja neuvottelun ehdoilla : asiantuntija-aseman rakentuminen työelämässä (Helsingin yliopisto 2009).

”Koulutuksen ja talouden välisiä suhteita käsittelevä aihepiiri ei ole uusi tutkimusalue. Uutta on sen sijaan painotus”, kirjoittaa Toni Saarivirta lektiossaan. Hän väitteli toukokuun lopussa Tampereella tutkimuksellaan koulutuksen ja tutkimuksen taloudellisesta merkityksestä. Siinä hän tutki yliopistollisen koulutuksen ja tutkimuksen merkitystä seitsemällä alueella. – Artikkeli perustuu kirjoittajan väitöstutkimukseen Koulutuksen ja tutkimuksen taloudellinen merkitys : vertaileva tutkimus yliopistollisen koulutuksen ja tutkimuksen taloudellisesta merkityksestä seitsemälle alueelle (Tampereen yliopisto 2004)

”Työuran aikana hankittu ammatillinen aikuiskoulutus on vaikuttanut eniten työpaikan sisäiseen liikkuvuuteen, jonka kanssa myös aikuiskoulutuksen palkkavaikutus vahvasti korreloi. Mutta ammatillisten siirtymien tukena, kuten työpaikan tai ammatin vaihdossa, aikuiskoulutuksen rooli on pysynyt vaatimattomana”, kirjoittaa Erkki Laukkanen, joka väitteli vuonna 2010 koulutuksen ja työkokemuksen vaikutuksesta tulokehitykseen. Työsuhdeturva ja urakehitys ovat palkansaajille palkkaa tärkeämpiä arvoja. – Erkki Laukkasen väitöskirja Wage returns to training : evidence from Finland (Åbo Akademi 2010).

Väitöskirjatutkimuksessani olen lähestynyt ammatillisten oppilaitosten opettajien työtä opettajankoulutuksen kautta. Rinnakkaisina prosesseina kulkevat näin ollen opettajankoulutuksen sekä opettajan työn kehittäminen. Kysymyksessä on omaa työtäni koskevasta tutkimus- ja kehittämisprojektista, jossa olen nostanut opettajan työn lähikuvaan opettajankoulutustyötä tekemällä, sitä rinnan tutkimalla ja kehittämällä. – Lectio praecursoria. Pirjo Lambert väitteli Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa 18.6.1999 tutkimuksellaan Rajaviiva katoaa. Innovatiivista oppimista ammatillisen opettajankoulutuksen, oppilaitosten ja työelämän organisaatioiden yhteistyönä. Vastaväittäjänä oli professori Pentti Hakkarainen Oulun yliopistosta.

Päivi Tuomola-Karp väitteli 11. maaliskuuta 2005 kansanopistojen laatukäsityksestä. Käsitykset laadusta olivat kertomuksia hyvästä kansanopistotyöstä ja sen puutteista, mutta ne olivat myös oman työn ja opiston legitimointia. Laadun parantamisen katsottiin edellyttävän toisaalta vakiintuneiden toimintatapojen kehittämistä, toisaalta jyrkkää toimintaorientaation muutosta. Laatu ei osoittautunut monoliittiseksi käsitteeksi ja ilmiöksi: se, mikä yhdestä näkökulmasta tarkasteltuna on myönteinen haaste, on toisesta näkökulmasta uhka. – Artikkeli perustuu kirjoittajan väitöskirjaan Laatu luottamuksen rakentamisena : laatukäsitys kansanopistossa (Helsingin yliopisto 2005).

Väitteet, joiden mukaan kollektiiviset siteet ovat jälkiteollisessa, yksilökeskeisessä yhteiskunnassa heikkoja ja hauraita, ov at osaltaan samaa ”postmodernia melua” kuin puheet siitä, että yhteiskuntaluokat olisivat kadonneet, kirjoittaa Pertti Jokivuori suomalaisten palkansaajien työorganisaatioon sitoutumista koskevasta tutkimuksesta. Erik Allardtia lainaten hän sanoo: Sitoutumisessa organisaatioon on kyse yhteisyyssuhteista, jotka ovat keskeinen elementti yksilön pyrkimyksessä rakentaa arjestaan mielekästä.

Journalismi on reagoinut yhteiskunnallisen keskustelun kärjistymiseen luomalla uusia dialogiin perustuvia toimintamalleja. Dialoginen journalismi erottuu tässä tutkimuksessa muista kansalaisjournalismin pohjalta ponnistavista uudistusliikkeistä. Kansalaisjournalismi on pitänyt dialogia esivaiheena punnitsevalle keskustelulle ja demokraattiselle päätöksenteolle. Dialoginen journalismi puolestaan kytkeytyy hetkellisesti irti demokraattisista tavoitteista, kuten deliberaatiosta ja päätöksenteosta, ja suuntaa huomion kokemuspuheen tuottamiseen. Dialoginen journalismi rakentaa eksklusiivisia dialogeja, joiden osallistujat toimitus valitsee. Julkiseen keskusteluun liittyvää puntarointia ja väittelyä lykätään, jotta kaikki valitut osallistujat tulevat kuulluiksi ja erilaiset näkökulmat pääsevät osaksi keskustelua. Artikkelissa tutkitaan laadullisen sisällönanalyysin keinoin neljää dialogista kokeilua: Helsingin Sanomien Suomi puhuu ja Eurooppa puhuu -juttusarjoja, Kutsu Yle kahville -hanketta, ja dialogijournalismin kokeiluja Yhdysvalloissa Time-lehdessä ja Advance Localin paikallisilla uutissivuilla sekä Fresno Bee -lehdessä. Analyysi osoittaa, että hankkeissa käytetään dialogille tyypillisiä toimintatapoja, kuten turvallisen tilan rakentamista ja ohjausta kokemuspuheeseen, keinoina luoda ymmärrystä erilaisten sosiaalisten todellisuuksien välille. Näitä dialogisia tarpeita selitetään Martin Buberin dialogikäsityksellä. Siinä osallistujat pyrkivät kokemuspuheen kautta ennakkoehdoista vapaaseen Minä-Sinä-suhteeseen.

Abstract This dissertation studies emotional displays in talk-in-interaction, especially focusing on conversational argument, storytelling and teasing. The aim is to understand how verbal expressions, prosodic cues, and embodied actions interact with each other in emotional expression. The main analytic approach and methodology is conversation analysis and multimodal interaction analysis, applied to interactional sequences from everyday conversations. The research data comes from three different video recordings and their transcripts. First, the dissertation reveals two broad types of frustration in conversational argument. The findings suggest that combined verbal and nonverbal expression of frustration involves a complex interplay of prosodic cues and embodied actions. Nonverbal expression of frustration is displayed by embodied actions alone. Second, the dissertation shows how shared joy is conveyed between storytellers and recipients in storytelling. They can achieve shared joy because the recipients express willing participation and active recipiency in two main ways: they display verbal appreciation of the story, or they join in the storytelling through laughter, smiles, head nods, and gaze exchanges. The recipients may also offer summaries or interpretations of events in the story by comparing their own experiences to events in the story. Third, the dissertation analyzes playful teasing activity, showing how teasing activity can bring about a shared experience of amusement for both teasers and their “targets.” The study argues that recipients of teasing are active contributors in the social interaction. The transient embarrassment felt by the teased participants does not prevent the exchange from reaching a shared experience of amusement
Tiivistelmä Väitöskirja tutkii tunteiden osoittamista arkisissa keskustelutilanteissa ja erityisesti väittelyn, tarinankerronnan ja kiusoittelun kuluessa. Tutkimusmetodi on pääasiassa keskustelunanalyysi, jonka avulla tutkitaan, miten kielelliset ilmaukset, prosodiset vihjeet sekä keholliset toiminnot yhdessä tuottavat tunneilmauksia. Tutkimusaineiston muodostaa kolme videoitua keskustelua ja niiden litteraatiot. Tutkimus osoittaa arkikeskusteluissa esiintyvissä väittelyissä ilmenevän kahtalaista turhautumisen tyyppiä. Ensimmäisessä puhujat tuottavat rinnan kielellisiä ja ei-kielellisiä turhautumisen ilmauksia, toisessa turhautumista osoitetaan vain ei-kielellisin keinoin. Tuloksien mukaan edellisessä tyypissä prosodia ja keholliset toiminnot ovat monimutkaisessa vuorovaikutuksessa keskenään. Jälkimmäisessä tyypissä turhautumista ilmaistaan pelkästään keholla. Toiseksi väitöskirja osoittaa, miten jaettu ilon tunne syntyy puhujien ja vastaanottajien välisenä toimintana. Tarinankerronnassa saavutetaan ilon hetkiä, koska vastaanottajat ovat halukkaasti mukana kerronnassa ja osoittavat aktiivista vastaanottoa kahdella tavalla: he osoittavat arvostusta kertomusta kohtaan verbaalisin keinoin, tai he liittyvät kerrontaan mukaan nauramalla, hymyilemällä, nyökkäilemällä, vaihtamalla katseita keskenään, referoimalla ja tulkitsemalla kertojan aiempaa puhetta formulaatioillaan ja vertailemalla omia kokemuksiaan tarinan tilanteeseen. Kolmanneksi tutkimus analysoi leikkisää kiusoittelua, joka saadaan aikaan liioittelevilla kielellisillä ilmauksilla sekä liioittelevilla prosodisilla vihjeillä ja eleillä. Tutkimus näyttää, että kiusoittelun kohteet aktiivisesti myötävaikuttavat kiusoittelutoimintaan. He voivat olla siinä mukana liioittelevilla vastausvuoroilla, nauramalla tai toimimalla mukana pelkästään eleiden avulla. Empiirinen analyysi näyttää, että kiusoittelutoiminta tuottaa yhteisen huvittuneisuuden kokemuksen keskustelun kuluessa. Kiusoittelijan ja kiusoittelun kohteen kokema ohimenevä nolous tai kiusaantuneisuus ei estä tämän yhteisen huvittuneisuuden kokemuksen saavuttamista