Artykuły w czasopismach na temat „Toimivalta”
Kliknij ten link, aby zobaczyć inne rodzaje publikacji na ten temat: Toimivalta.
Utwórz poprawne odniesienie w stylach APA, MLA, Chicago, Harvard i wielu innych
Sprawdź 50 najlepszych artykułów w czasopismach naukowych na temat „Toimivalta”.
Przycisk „Dodaj do bibliografii” jest dostępny obok każdej pracy w bibliografii. Użyj go – a my automatycznie utworzymy odniesienie bibliograficzne do wybranej pracy w stylu cytowania, którego potrzebujesz: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver itp.
Możesz również pobrać pełny tekst publikacji naukowej w formacie „.pdf” i przeczytać adnotację do pracy online, jeśli odpowiednie parametry są dostępne w metadanych.
Przeglądaj artykuły w czasopismach z różnych dziedzin i twórz odpowiednie bibliografie.
1
Lyytinen, Heikki K., i Pauli Rautama. "Koulujen tarkastustoiminta ja sen lakkaaminen Suomessa". Koulu ja menneisyys 60, nr 1 (11.12.2023): 102–57. http://dx.doi.org/10.51811/km.141836.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Katsauksessa tarkastellaan koulujen tarkastustoiminnan yli 100-vuotista elinkaarta ja erityisesti sen päättymisvaihetta osana koulutuksen valvontaa ja koulujärjestelmän kehittämistä. Ensimmäisten kahdeksan päätoimisen tarkastajan viran perustamisesta vuodesta 1885 peruskoulujärjestelmän toimeenpanoon saakka koulutarkastukset antoivat tietoa kansakoulujen tilasta opettajille, kuntien päättäjille sekä keskushallinnolle. Oppikouluja valvoi Kouluhallitus. Tarkastajilla oli säännöksiin perustuva toimivalta edellyttää parannuksia tarkastuskäyntien aikana havaittuihin epäkohtiin. Lääninhallituksiin 1970 kootut koulutoimentarkastajat osallistuivat tarkastustehtävien ohella monipuolisesti ja tuloksellisesti myös peruskoulu-uudistuksen valmisteluun, kokeiluun sekä itse uudistuksen toimeenpanoon.
Peruskoulu-uudistuksen myötä opetushallinnon työnjako muuttui. Koulutuksen järjestäjän ja itse koulun toimivalta, vastuu ja asiantuntemus vahvistuivat. Tulollaan olleessa 1990-luvun hajautetussa hallintomallissa ei katsottu tarkastustoiminnan tuottavan lisäarvoa koulutuksen kehittämiseen. Ratkaiseva päätös tarkastustoiminnan lakkaamisesta tehtiin vuonna 1988 ilman tavanomaisia perusteluja. Tilalle kehittyi ennen pitkää kansainvälisestä käytännöstä poiketen ulkopuolisen arvioinnin riippumattomuutta korostava ja arvioinnin asiantuntijuutta monipuolisesti ja verkostomaisesti hyödyntävä arviointijärjestelmä.
Vuodesta 2014 lähtien suomalaisesta koulutuksen ja varhaiskasvatuksen kansallisesta arvioinnista on vastannut oppimistulosten arviointia myöten Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Valtion aluehallintoon jäi koulutuksen saavutettavuuden seurantaan keskittyvä peruspalvelujen arviointi sekä oppilaiden oikeusturvaa koskevien valitusten ja kantelujen ratkaiseminen. Näiden lisäksi koulujärjestelmää tukevat ylikansalliset arvioinnit.
2
Ylivainio, Kari, i Petri Kapuinen. "Jätevesilietefosforin liukoisuus maassa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 28 (31.01.2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75534.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Fosforilannoitteiden kohonneet hinnat ja ympäristötietoisuus ovat lisänneet viljelijöiden kiinnostusta sivutuotteiden sisältämää fosforia kohtaan. Jätevesilietteet ovat merkittävä fosforilähde, mutta niiden käyttöä rajoittavat mm. haitallisten metallien pitoisuutta ja kuormitusta koskevat rajat sekä levityksestä seuraavat viljelyrajoitukset. Fosforilannoitteeksi soveltuvuuteen vaikuttaa myös jätevesilietteiden sisältämän fosforin liukoisuus, johon taas vaikuttaa suuresti fosforin saostuksessa käytetyt kemikaalit. Tässä tutkimuksessa verrattiin erilaisten lietteiden käsittelymenetelmien vaikutusta lietetuotteiden fosforin liukoisuuteen sekä sen muutoksia kalkitsemattomassa ja kalkitussa maassa ajan kuluessa. Jätevesilietteet olivat peräisin viideltä eri paikkakunnalla toimivalta jätevedenpuhdistamolta (Forssa, Biovakka Oy; Vehmaa, Pori, Kaarina ja Uusikaupunki). Fosforin saostuksessa oli käytetty rauta- ja alumiinipohjaisia kemikaaleja. Lietetuotteiden hygienisointiin käytettiin KemiCond®-menetelmää sekä kalkkistabilointia. Lisäksi lietettä mädätettiin (Forssa, Biovakka Oy) ja separoitiin kiinto- ja nestejakeen erottamiseksi (Biovakka Oy). Lietetuotteiden fosforin liukoisuus määritettiin Hedleyn fraktioinnilla, jossa näytettä uutetaan peräkkäisillä uuttoliuoksilla (vesi, 0,5 M NaHCO3, 0,1 M NaOH ja 1 M HCl, uuttosuhde 1:60). Jätevesilietteiden vaikututa fosforin liukoisuuteen maassa tutkittiin vuoden kestäneellä inkubointikokeella, minkä aikana koemaasta otettiin maanäytteet Hedleyn fraktiointia varten neljän kuukauden väliajoin. Verranteena käytettiin superfosfaattia. Maahan lisätty kokonaisfosforilisä oli 100 mg kg-1 maata. Jätevesilietteiden kokonaisfosforipitoisuudet kuiva-ainetta kohden olivat noin 2 %. Rauta- ja alumiinipohjaisten saostuskemikaalien käytön seurauksena suurin osa fosforista (noin 80 %) oli sitoutuneena rauta- ja alumiiniyhdisteisiin. Saostuskemikaalien käyttö laski vesiliukoisen fosforipitoisuuden alle 1 %:n lietteiden kokonaisfosforipitoisuudesta. Saostetun lietteen kalkkistabilointi kasvatti happoliukoisen fosforipitoisuuden jopa 87 %:iin kokonaisfosforista, kun taas vesiliukoisen fosforin osuus jäi ainoastaan 0,1 %:iin. Kalkkistabiloitu jätevesiliete kasvatti koemaan vesiliukoista fosforipitoisuutta 36 % superfosfaatin aikaansaamasta pitoisuuden kasvusta neljän kuukauden inkuboinnin jälkeen, kun se kalkkistabiloimattomalla rauta- ja alumiiniyhdisteillä saostetuilla lietteillä oli enimmillään 12 %. Eniten vesiliukoista fosforipitoisuutta kasvatti Biovakan mädätysjäännöksestä separoitu nestefraktio (rejektivesi), jopa 82 % enemmän kuin superfosfaatin aikaansaama lisäys kalkitussa koemaassa. Jätevesilietteet kasvattivat maan labiilia (vesi + 0,5 M NaHCO3 uutot), kasveille käyttökelpoista fosforipitoisuutta vähemmän kalkitussa (pH 6,8) kuin kalkitsemattomassa maassa (pH 5,4). Inkubointiajan pidetessä jätevesilietteiden aikaansaama labiili fosforipitoisuus kasvoi suhteessa superfosfaatin vastaavaan. Saostuskemikaalien käyttö alentaa jätevesilietteiden sisältämän fosforin liukoisuutta merkittävästi ja sitä kautta myös sen käyttökelpoisuutta kasveille. Pidemmällä ajanjaksolla lieteperäisen fosforin liukoisuus maassa kuitenkin kasvoi suhteessa superfosfaattina lisättyyn fosforiin. Jätevesilietefosfori voikin toimia paremmin pitkäkestoisena fosforilannoitteena.
3
Aaltio, Iiris. "Yrittäjyyden laajat sfäärit ja idea toimivasta subjektista". Aikuiskasvatus 28, nr 3 (15.09.2008): 229–30. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93835.
Pełny tekst źródła
4
Kivipelto, Minna, Katja Ilmarinen i Pekka Karjalainen. "Sosiaalityön ammattilaisten näkemyksiä asumisesta ja siihen liittyvästä huono-osaisuudesta". Yhdyskuntasuunnittelu 61, nr 4 (12.06.2024): 12–33. http://dx.doi.org/10.33357/ys.121860.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Asumiseen liittyvä huono-osaisuus näkyy aikuissosiaalityössä päivittäin. Vaikeimmassa asemassa ovat henkilöt, joilla mielenterveyden häiriöt, päihteet, asumisen ongelmat ja taloudelliset vaikeudet kietoutuvat yhteen. Vuokra-asuntojen ja palvelujen sijoittelu sekä Kelan asumiskulujen normit vaikeuttavat poispääsyä huono-osaisuudesta. Asumiseen liittyvien ongelmien syntyä tulisi ehkäistä toimivalla yhdyskuntasuunnittelulla, jossa olisi hyödynnettävä nykyistä enemmän myös sosiaalityön asiantuntemusta.
5
Vaalasmaa, Tarmo. "Laadunvarmistuksesta tuli osa arkea Edupolissa". Aikuiskasvatus 25, nr 4 (1.12.2005): 322–24. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93651.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Monet aikuiskoulutuksen oppilaitokset ovat soveltaneet laadunvarmistukseen, kehittämistyöhön ja itsearviointiin työkaluja, jotka on alun alkaen kehitetty teolliseen toimintaan ja yrityselämään. Tarkasteltaessa menetelmien sisintä olemusta on voitu havaita niiden soveltuvan erinomaisesti myös koulutusprosessin kehittämiseen. Pääkaupunkiseudulla toimivalla Edupolilla on tällaisessa laatutyössä jo perinteet. Monen vaiheen kautta on edetty nykyiseen tilanteeseen, jossa laadunvarmistus on osa jokapäiväistä toimintaa ilman, että sanaa laatu tarvitsee erikseen korostaa. – Edupoli on aikuiskoulutukseen erikoistunut oppimiskeskus.
6
Kalm-Akubardia, Maija. "Paperittomana lapsiperheenä Moskovassa". Idäntutkimus 26, nr 4 (30.12.2019): 3–17. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.88845.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Tutkimus tarkastelee etnografisia tutkimusmenetelmiä hyödyntäen vallan ja toimijuuden välistä dynamiikkaa Moskovassa asuvien paperittomien lapsiperheiden koulunkäynnin järjestymisessä. Tutkimus paikantuu niihin Moskovassa asuviin Georgian mingreleihin, jotka pakenivat 1990-luvulla Abhasiassa alkaneita sotatoimia, ja jotka ovat tästä syystä asuneet Moskovassa vähintään kymmenen vuotta ilman oleskeluun ja työntekoon oikeuttavia asiakirjoja. Teoreettisena viitekehyksenä toimii Steven Lukesin teoria vallan kolmesta ulottuvuudesta (1974, 2005). Tutkimusmateriaalin perusteella paperittomien lapsiperheiden siteet yhteiskuntaan toimivat vallan kanavina. Paperittomat lapsiperheet ovat helposti hiljennettävä ja tärkeä taloudellinen resurssi harmaalle taloudelle sekä lahjuksia vastaanottaville viranomaisille. Tarvittaessa paperittomat perheet toimivat myös poliittisen vaikuttamisen työkaluina niin paikallisella kuin kansainvälisellä tasolla.
7
Rohweder, Liisa. "Ympäristökasvatuksen kehittämisen lähtökohtia liiketalouden koulutuksessa". Aikuiskasvatus 22, nr 3 (15.09.2002): 215–25. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93424.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Kirjoittaja tarkastelee artikkelissa sitä, miten Suomessa toimivat liiketalouden koulutusta tarjoavat ammattikorkeakoulut edistävät kestävää kehitystä ympäristökasvatuksen keinoin ja miten ympäristökasvatusta voitaisiin kehittää tällä koulutusalalla.
8
Vanhalakka-Ruoho, Marjatta. "Toimijuus elämänkulussa – ohjaustyön perusta?" Aikuiskasvatus 34, nr 3 (15.09.2014): 192–201. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94099.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Toimijuutta tarkastellaan useimmiten yksilön suunnitelmina ja valintoina. Silloin ei tavoiteta sitä, miten ihmiset toimivat ja voivat toimia suhteissa tilanteisiin, toimintaympäristöiin, rakenteisiin ja aikakauteen.
9
Leinonen, Minna. "Ihanasta metsästä äkäiseen mehiläisparveen: nykysoittotekniikoita sisältävän uuden pedagogisen musiikin säveltäminen". Trio 12, nr 2 (31.12.2023): 37–62. http://dx.doi.org/10.37453/tj.136019.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Artikkelin tehtävänä on pohtia, kuinka nykysoittotekniikoilla ja niiden notaatiolla voi kommunikoida vasta-alkajien kanssa, joilla yleensä ei ole kokemusta nykysoittotekniikoiden ilmaisusta ja nuotinnuksesta. Sävelsin saksofoniteokseni Piilo (2021) saksofonisti, musiikkipedagogi Kalle Oittisen toiveesta saada uusia teoksia saksofonisteille: ammattimuusikoille ja harrastajille. Taiteellinen toimintatutkimukseni tarkastelee yksittäistä tapausta: Piilo ja siihen liittyvää prosessia, teoksen nuotinnusta ja interaktiivisia kortteja, jotka kehitin tukemaan nykysoittotekniikoihin tutustumista. Välineenä tutkimukseni tavoitteiden saavuttamiseksi toimi vuorovaikutteinen säveltämisprosessi, jossa säveltäjä, muusikko-pedagogi ja soittoharrastajat olivat aktiivisia ja sosiaalisia toimijoita. Projektissa keskeneräinen ja valmis musiikillinen materiaali ja sen nuotinnus toimivat taipuisina kokeilujen, dialogin ja reflektion välineinä. Tutkimusaineistona toimivat projektin aikana tekemäni päiväkirjamerkinnät, sähköpostit ja keskustelut Kalle Oittisen kanssa teoksen nykysoittotekniikoista sekä videot neljästä suunnittelemastani työpajasta, joissa saksofonistit tutustuivat sävellyksessäni esiintyviin soittotekniikoihin Piilo-korttien avulla. Poimin artikkeliin työpajoissa tehtyjä huomioita ja tein niistä päätelmiä.
10
Grahn, Maarit. "Kulttuuriperintöyrittäjyys maaseudun voimavarana". Matkailututkimus 17, nr 1 (24.06.2021): 7–25. http://dx.doi.org/10.33351/mt.107796.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Artikkelin aiheena on kulttuuriperintöyrittäjyys maaseutumatkailun kehittämisessä ja kulttuuriperintöprosesseissa. Olen kiinnostunut siitä, mikä saa yrittäjän lähtemään kulttuuriperintöyrittäjäksi, millaisia ominaispiirteitä maaseudun kulttuuriperintöyrittäjyyteen liittyy sekä millaista kulttuuriperintöä yrittäjät hyödyntävät ja millä tavoin. Lisäksi tarkastelen maaseudulla toimivien yrittäjien roolia kulttuuriperinnön välittäjinä ja ylläpitäjinä. Tutkin kulttuuriperintöyrittäjyyttä käyttämällä esimerkkinä pääasiassa matkailualalla toimivia pienyrittäjiä Merikarvialla. Tutkimusaineisto koostuu yrittäjien teemahaastatteluista ja osallistuvasta havainnoinnista, jotka toteutin vuonna 2020. Aineistoa olen analysoinut laadullisen tutkimuksen menetelmin. Tutkimukseni mukaan kulttuuriperintöyrittäjäksi ryhdytään monista eri syistä ja yrittäjien taustat ovat hyvin erilaisia. Kulttuuriset arvot ja kestävä kehitys ovat kuitenkin taloudellisten arvojen rinnalla kaikille yrittäjille tärkeitä toimintaa ohjaavia kriteereitä. Maaseudulla toimivat kulttuuriperintöyrittäjät hyödyntävät liiketoiminnassaan sekä paikallista kulttuuriperintöä että luontoa. Heillä on muiden paikallisten toimijoiden ohella tärkeä rooli paikallisidentiteetin, paikan imagon ja maaseutumatkailun kehittämisessä. Lisäksi kulttuuriperintöä jalostavat yrittäjät toimivat muiden kulttuuriperintötoimijoiden rinnalla kulttuuriperinnön välittäjinä ja ylläpitäjinä. Jalostamalla perintöä eläväksi ja tuottamalla elämyksiä yrittäjät ylläpitävät ihmisten kiinnostusta kulttuuriperintöön ja luontoon.
11
Koivisto, Nuppu. "Säveltäjyys, sukupuoli, sanomalehtijulkisuus. Vera Vinogradova-Bieckin ja Miina Härman toiminta sotienvälisessä Virossa". Musiikki-lehti 51, nr 2 (16.08.2021): 23–54. http://dx.doi.org/10.51816/musiikki.110826.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Säveltäjät Miina Härma ja Vera Vinogradova-Bieck toimivat laaja-alaisesti ja monipuolisesti musiikin kentällä sotienvälisessä Virossa. Heidän teostensa julkiseen vastaanottoon kuitenkin vaikuttivat sukupuoleen, luokkaan ja kulttuuritaustaan liittyvät ennakkoluulot. Tällainen intersektionaalinen näkökulma tulisi ylipäätään huomioida musiikin historiankirjoituksessa entistäkin painokkaammin.
12
Hakkarainen, Kai, Sami Paavola i Lasse Lipponen. "Käytäntöyhteisöistä innovatiivisiin tietoyhteisöihin". Aikuiskasvatus 23, nr 1 (15.02.2003): 4–13. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93451.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Tutkijat ovatkin alkaneet puhua kokonaan uudentyyppisistä sosiaalisista verkostoista, joissa nykyajan työntekijät toimivat. Näitä ovat yksilön itsensä aktiivisesti ylläpitämät suhteet (ns. intensionaaliset verkostot) ja nk. solmutyöskentely. Nopeatempoisessa projektityössä yksittäiset asiantuntijat ovat enenevässä määrin riippuvaisia itse ylläpitämästään henkilökohtaisesta sosiaalisesta verkostosta.
13
Heinonen, Jarna. "Korkeakoulupohjaista yrittäjyyttä edistämässä". Aikuiskasvatus 28, nr 3 (15.09.2008): 223–25. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93832.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Professori Paul D. Hannon on tutkimuksen ja koulutuksen johtaja Birminghamissa toimivassa korkeakoulupohjaista yrittäjyyttä edistävässä organisaatiossa National Council for Graduate Entrepreneurship (NCGE), (ks. www.ncge.org.uk). Hän on tutkinut mm. yrityshautomotoimintaa, yritystoiminnan aloittamista, yrittäjämäistä oppimista, yrityskehitystä sekä yrittäjyyden kouluttamista ja yrittäjyyskasvatusta maineikkaassa, yrittäjyyteen fokusoituneessa Durham University Business Schoolissa ja De Monfort Universityssä Leicesterissä. Professori Hannon ei ole vain tutkija ja tiedemies, vaan itsekin yrittäjä.
14
Välimäki, Mari. "Poikien, äitien ja isien toimijuus". Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 20, nr 3 (21.09.2020): 24–42. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.88656.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Artikkelissa tarkastellaan, miten perheenjäsenet reagoivat, kun poikaa syytettiin esiaviollisesta suhteesta 1600-luvun Ruotsissa. Tutkitut tapaukset osoittavat, että poikien, äitien ja isien toimijuus määrittyi sukupuolen, iän ja sen suhteen, mikä heidän asemansa oli perheessä. Lisäksi heidän toimijuuteensa vaikutti sääty ja perheen asema säädyn sisällä. Poikien toimijuus ja argumentointi tuomioistuimessa rakentuivat patriarkaaliselle kuuliaisuudelle vanhempia ja Jumalaa kohtaan. Nuoruus elämänvaiheena loi näiden miesten toimijuudelle raamit, jota he hyödynsivät parhaalla mahdollisella tavalla.
Vanhempien toiminta poikien esiaviollisten suhteiden selvittämisessä oli kytköksissä sekä sukupuoleen että säätyyn. Papistoon ja ylempään porvaristoon kuuluneet naiset toimivat aktiivisesti tuomioistuimen ulkopuolella ja heidän miehensä ottivat asian hoitoonsa, kun se siirtyi oikeuteen. Miehille oli tyypillistä toimia tuomioistuimissa patriarkaalisen hierarkian edellyttämällä tavalla. Samaan aikaan alemman porvariston naiset toimivat aktiivisesti sekä tuomioistuimissa että niiden ulkopuolella. Meidän tulisikin analysoida uuden ajan alun toimijuutta intersektionaalisesti ja ottaa huomioon henkilön ikä, aviosääty, asema kotitaloudessa sekä sääty ja asema säädyn sisällä.
15
Pulkkinen, Veijo. "Monitieteinen käsikirjoitustutkimuksen konferenssi". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, nr 4 (11.02.2018): 84–86. http://dx.doi.org/10.30665/av.69310.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Helsingissä kesäkuussa pidetty GENESIS – HELSINKI 2017 oli ensimmäinen Pohjoismaissa järjestetty laaja geneettiseen kritiikkiin keskittynyt kansainvälinen konferenssi. Järjestäjinä toimivat Suomalaisen Kirjallisuuden Seura sekä johtava geneettisen kritiikin tutkimuskeskus ITEM – Institut des textes & manuscrits modernes.
16
Pääkkölä, Anna-Elena, Tiina Käpylä i Henna-Riikka Peltola. "Populaarimusiikkitoiminnassa koettu sukupuolittunut epäasiallisuus". Musiikki-lehti 51, nr 2 (16.08.2021): 55–82. http://dx.doi.org/10.51816/musiikki.110848.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Vuonna 2016 alkunsa saanut #MeToo-liike kiinnitti huomiota sukupuolitettuun vallankäyttöön ja seksuaaliseen häirintään historiallisella tavalla. Kyselytutkimukseen perustuva artikkeli valottaa tilannetta populaarimusiikin toimijoiden osalta ja selvittää, millaisia kokemuksia kyselyyn vastanneilla oli sukupuolitetusta epäasiallisuudesta. Tutkimus toteutettiin vuonna 2020, ja siihen vastasi 150 populaarimusiikin parissa toimivaa henkilöä.
17
Heiskanen, Tuula. "Oppimisen haasteet sukupuolinäkökulmasta". Aikuiskasvatus 21, nr 4 (1.12.2001): 306–14. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93373.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Sukupuolistuneiden käytäntöjen näkökulma soveltuu myös työssä oppimisen tarkasteluun. Ymmärrän työssä oppimisen, eli taitojen ja ongelmanratkaisuvalmiuksien kehittymisen ja työssä eteentulevien asioiden merkitysyhteyksien rakentamisen tapahtuvan valtaosaltaan niissä arkisissa käytännöissä, joihin työtätekevät osallistuvat. Organisaation käytännöt, mukaan lukien ne käytännöt, jotka rakentavat sukupuolta työpaikoilla, toimivat oppimisen ehtoina ja aikaansaajina.
18
Heikkilä, Andreas. "Kasvinsuojeluteollisuus ry – mistä siinä on kyse?" Kasvinsuojelulehti 56, nr 4 (18.12.2023): 27–28. http://dx.doi.org/10.54335/ksl.142079.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Kasvinsuojeluteollisuus ry – eli tuttavallisemmin Kaste – on kasvinsuojeluaineita valmistavan teollisuuden yhteinen etujärjestö, joka on perustettu Helsingissä vuonna 1986. Kuten etujärjestöissä yleensä myös tämän yhdistyksen tarkoituksena on turvata alan etuja yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa. Yhdistyksen muodostavat seitsemän Suomessa toimivaa alan yritystä, joiden yhteenlaskettu osuus kotimaan kasvinsuojeluainemarkkinoista on 80-85 %.
19
Kangaskesti, Janne. "Miilunpoltosta ja hiilimiiluista Suomessa". Tekniikan Waiheita 39, nr 3 (21.09.2021): 140–59. http://dx.doi.org/10.33355/tw.109938.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Miilunpoltto oli pitkään tärkein puuhiilen valmistustapa. Puuhiiltä tarvittiin valtavia määriä raudantuotannossa sekä esimerkiksi lasinvalmistuksessa. Sen myötä Suomen alueelta on löydettävissä runsaasti poltettujen hiilimiilujen jäännöksiä eli miilunpohjia. Käyn artikkelissa lyhyesti läpi miilunpolttoprosessin ja esittelen miilujen kolme päätyyppiä, eli pysty-, lama- ja kuoppamiilut, sekä niihin yhdistettävät miilunpohjat. Esimerkkeinä erilaisista miilunpolttokonteksteista toimivat Salon Teijon ruukin alue pystymiilunpohjineen ja talonpoikaiseen raudanvalmistukseen liittyvät Rautavaaran kuoppamiilunpohjat. Lopuksi käsittelen miilujen arkeologisten jäännösten luokittelua.
20
Laukkanen, Anne-Maria, i Unto K. Laine. "Katsaus vuorovaikutukseen ääntöväylän ja äänilähteen välillä". Puhe ja kieli, nr 1 (5.06.2020): 83–97. http://dx.doi.org/10.23997/pk.95502.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Puheen ja äänen tuottoa tarkastellaan usein yhä edelleen perinteisen nelijakomallin mukaan, jossa hengityselimistö, äänihuulet, ääntöväylä ja huuliaukko toimivat itsenäisinä yksiköinä. Todellisuudessa kuitenkin ääntöväylän muodostama resonaattori on vuorovaikutuksessa molempien päätepisteidensä, äänihuulten ja huuliaukon, kanssa. Tässä katsauksessa kuvataan keskeiset vuorovaikutuksen muodot ja annetaan esimerkkejä niiden toteutumisesta. Interaktion voidaan todeta toteutuvan niin ääniharjoitteissa, taiteellisessa äänenkäytössä kuin äänihäiriöissäkin. Käytännön esimerkit opastavat myös tunnistamaan, miltä interaktion toteutuminen tuntuu kehossa.
21
Aaltola, Pasi, Kirsi Lainema, Markku Laajala, Raija Hämäläinen, Ari Manninen i Sirpa Koponen. "Tiedosta tekoihin: Vuorovaikutus ja yhteisöllinen oppiminen johtajien koulutuksessa". Ammattikasvatuksen aikakauskirja 24, nr 1 (30.03.2022): 27–43. http://dx.doi.org/10.54329/akakk.115628.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Tässä artikkelissa tarkastellaan työelämässä toimivien johtajien ammatillista kehittymistä erityisesti yhteisöllisen oppimisen ja vuorovaikutuksen näkökulmasta. Artikkelissa esitellään malli, joka auttaa johtajaa hahmottamaan laaja-alaisesti oman ammatillisen kehittymisen kannalta keskeisiä osa-alueita. Keskitymme erityisesti siihen, mikä merkitys johtajan oppimisprosessissa on vuorovaikutuksella ja yhteisöllisellä oppimisella. Lähtökohtana yhteisöllisessä oppimisessa on vertaisoppijoista muodostuva yhteisö, mutta työelämässä toimivalle johtajalle siihen sisältyy myös aktiivinen pyrkimys verkostomaiseen vuorovaikutukseen monien eri toimijoiden kanssa. Johtajan ammatillisen kehittymisen tavoitteena on oppimisen vaikuttavuuden konkretisointi oman organisaation muuttumisen ja uusiutumisen kautta. Tämä artikkeli tarjoaa lähestymistavan, jonka avulla on mahdollista tarkastella yhteisöllisen oppimisen ulottuvuuksia johtamiskoulutuksessa ja muussa työelämälähtöisessä aikuiskoulutuksessa.
22
Tolonen, Jonna, Sirpa Tölli i Liisa Kiviniemi. "Tutkimus INSPIRE-mittarin käytettävyydestä mielenterveystyössä". Kuntoutus 45, nr 1 (16.03.2022): 29–38. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.115397.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Toipumisorientaatio (recovery-orientation) mielenterveystyössä on asiakkaan henkilökohtaista toipumista korostavan toiminnan viitekehys. Toipumisorientaatiossa mielenterveyttä tarkastellaan laajemmin kuin häiriön puuttumisena. Toipumisella käsitetään koko henkilökohtaisten asenteiden, arvojen, tunteiden ja taitojen muutosprosessia, jossa korostuu henkilön omakohtainen kokemus mielekkäästä elämästä. Yhteistyösuhteella työntekijän kanssa on tärkeä merkitys toipumiselle. INSPIRE-mittari on kehitetty yhteistyösuhteen laadun ja toipumista edistävän tuen arviointia varten. Tässä kuvatun tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida INSPIRE-mittarin käytettävyyttä mielenterveystyössä asiakkaiden ja ammattilaisten näkökulmasta. Tavoitteena oli kuvata asiakkaiden ja työntekijöiden näkemyksiä INSPIRE-mittarin käytettävyydestä. Tutkimus toteutettiin mielenterveyskuntoutujien asumisyksikössä.
Tulokset osoittivat, että INSPIRE-mittari on hyödyllinen työkalu toipumisorientaation edistämisessä sekä asiakkaiden että työntekijöiden näkökulmasta. Asiakkaat kuvasivat mittarin sisältävän kysymyksiä heille merkityksellisistä asioista, kuten toimivasta yhteistyösuhteesta. Työntekijät kokivat INSPIRE-mittarin käytön vahvistavan heidän työskentelyssään toipumisorientoitunutta työotetta. Tulosten perusteella mittarin sisältöalueet tulevat ohjaamaan työntekijöiden työskentelyä asiakkaiden kanssa. Näin ollen mittari voi osaltaan olla edistämässä mielenterveystyön henkilöstön työskentelyä kohti toipumisorientaation mukaista työotetta.
23
Lappalainen, Pia. "Työyhteisösovittelu vuorovaikutuksen kehittämisen työkaluna". Prologi 13, nr 1 (15.12.2017): 42–49. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95921.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Taloudellisesti haastavina aikoina teollisuudessa on totuttu etsimään tuottavuuden kasvua kovista HR-toimenpiteistä, kuten henkilöstö- ja koulutusleikkauksista. Pehmeämmät keinot ovat jääneet huomiotta, vaikka henkilöstötuottavuuteen vaikuttavia laatutekijöitä voitaisiin luoda vähäisin kustannuksin esimerkiksi johtamisen ja viestintäkulttuurin avulla. Panostukset organisaation vuorovaikutukseen edistävät psyykkisen ja sosiaalisen pääoman rakentumista, ja työniloa lisätessään rakentava kanssakäyminen edistää työtehoa. Merkittävä on myös dialogisen organisaatiokulttuurin rooli eripuran ehkäisemisessä. Pitkittyessään työpaikan konfliktit syövät tehollista työaikaa ja eskaloituneina aiheuttavat työpahoinvointia, joka sairauspoissaolojen, alentuneen työkyvyn ja ennenaikaisen eläköitymisen kautta kerryttää kustannusvaikutuksia. Toimivalla vuorovaikutuskulttuurilla on täten sekä voimavaroja moninkertaistava että kustannuksia minimoiva vaikutus. Tässä näkökulma-artikkelissa tarkastellaan työyhteisösovittelua työhyvinvointia syövien konfliktien ratkomiskeinona. Artikkelissa kuvataan lyhyesti restoratiivisen työyhteisösovittelun periaatteet ja prosessin vaiheet. Toiseksi artikkelissa kartoitetaan aiemman kirjallisuuden pohjalta restoratiivisen sovittelun hyötyjä työyhteisöjen dynamiikan ja vuorovaikutuksen kehittämiselle ja löydöksiä havainnollistetaan työyhteisösovitteluun osallistuneiden ihmisten kokemuksilla. Tarkoituksena on muodostaa työyhteisösovittelusta kokonaiskuva arjen vuorovaikutuskonflikteja ratkaisevana ja toisaalta uusia ihmissuhdeongelmia ehkäisevänä metodina.
24
Kantola, Jenni, i Seppo Penttilä. "Työminän rakentamisesta yhteisöjen kehittämiseen: Kirjallisuuskatsaus yliopisto-opiskelijoille suunnattujen mentorointiohjelmien merkityksistä". Työelämän tutkimus 20, nr 3 (13.12.2022): 362–84. http://dx.doi.org/10.37455/tt.112310.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Mentorointia on käytetty jo pitkään vertaistuen ja ohjauksen välineenä yliopistoissa, mutta viime vuosina vaade työelämäyhteyksien vahvistamisesta ja tavoite jatkuvasta oppimisesta ovat osaltaan kasvattaneet mentoroinnin yleisyyttä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan kymmenen vuoden ajalta tutkimuksia, jotka käsittelevät yli organisaatiorajojen tapahtuvaa yliopistojen mentorointia. Katsauksessa kartoitetaan, minkälaisia merkityksiä yliopistojen mentorointiohjelma tuottaa työelämässä toimivalle mentorille, opiskelevalle mentoroitavalle sekä ympärillä oleville toimijoille. Kirjallisuudesta on tunnistettavissa kolme suhdetasoa: yksilö, kahdenvälinen ja monenvälinen. Mentorointia tulisi tarkastella monitasoisena merkitysverkostona, jossa mentorointiohjelma rakentaa mentorointiparin suhteen lisäksi yhteyksiä yliopisto-organisaatioista ympäröivään elinkeinoelämään ja yhteiskuntaan. Kirjallisuuskatsaus osoittaa, kuinka yksilökeskeistä aiempi tutkimus on ollut ja nostaa esiin eri tasoja koskevia tutkimustarpeita.
25
Koivisto, Hanne. "Henkisiä aitureita - Jenny Pajunen ja Lauri Vilenius kirjailijoina ja työläisintellektuelleina". Väki Voimakas, nr 23 (2.11.2023): 147–85. http://dx.doi.org/10.55286/vv.138361.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Tässä artikkelissa analysoin ensin, miten Jenny Pajusesta ja Lauri Vileniuksesta tuli lukevia ja kirjoittavia työläisiä ja lopulta kaunokirjallisia tekstejä julkaisevia ja ammattimaisesti kirjoittavia toimittajia. Sen jälkeen puran Jenny Pajusen ja Lauri Vileniuksen työläisintellektuellin identiteettiä, erittelen sen ominaislaatua ja suhdetta vasemmistointelligentsiaan ja SKP:hen eli kahteen keskeiseen ryhmään, joiden jäseninä he toimivat ja jotka yhdessä muodostivat heidän elämänsä keskeisen jännitekentän. Vastauksia kysymyksiin etsin Jenny Pajusen ja Lauri Vileniuksen itsensä kirjoittamista teksteistä: arkistomateriaalista, kirjeistä, omaelämäkerrallisista kaunokirjallisista teksteistä ja muistelmista.
26
Tuure, Veli-Matti, Janne Karttunen, Tapani Kivinen, Kim O. Kaustell, Kristiina Hakkarainen i Timo Hurme. "Toimiva pihatto työntekijän näkökulmasta". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 23 (31.01.2008): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75903.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Työntekijän kannalta toimivassa karjatalousrakennuksessa työt sujuvat, työn tuottavuus on hyvä, työn tekeminen ei vaaranna työntekijän terveyttä eikä turvallisuutta, työ on miellyttävää, sopivasti kuormittavaa ja se koetaan tarkoituksenmukaiseksi. Laajassa 100 nykyaikaisen suomalaisen pihaton tutkimuksessa pihaton toimivuutta työntekijän kannalta tutkittiin selvittämällä päivittäisten hoitotöiden työmäärään ja työntekijän tyytyväisyyteen vaikuttavat tekijät. Tutkimukseen otettiin mukaan vuosien 1990 ja 2002 välisenä aikana valmistuneita yli 40-paikkaisia lämpimiä makuuparsipihattoja, jolloin kohderyhmä edusti kotimaisen pihattosuunnittelun viimeaikaisimpia näkemyksiä ja ratkaisuja. Aineisto koottiin keväällä 2005 kyselyn ja tiloille tehtyjen tutkimuskäyntien avulla. Karjan tuotos- ja terveystarkkailutiedot saatiin Maatalouden Laskentakeskuksesta. Työmäärävaihtelut samankokoisillakin nykyaikaisilla lypsykarjapihattotiloilla ovat hyvin suuria. Tässä aineistossa vaihtelua selittävät käytettävissä olevat työmenetelmät lypsyssä ja väkirehuruokinnassa, makuuparsien ja eläinten käytettävissä olevan tilan mitoitus, eläinten siirtoreitin suoruus eläintilasta lypsyasemalle sekä makuuparsien puhdistuskerrat ja lypsylle osallistuvien henkilöiden lukumäärä. Työmäärä riippuu siis koko työjärjestelmän toimivuudesta. Tutkimusaineistossa lypsyrobottitiloilla eläinkohtainen päivittäisten töiden työnmenekki oli runsaat 40 prosenttia pienempi kuin perinteisiä lypsyasematyyppejä käyttävillä tiloilla. Myös robottitilojen välillä oli hyvin suurta vaihtelua työnmenekissä. Erityisesti tulee välttää kaksinkertaisen lypsyjärjestelmän käyttöä. Tässä aineistossa eläintilassa oleviin rehukioskeihin perustuva väkirehun jakotapa on työtä säästävin väkirehumenetelmä; seosrehumenetelmä ei siis välttämättä tuo ajansäästöä ruokintaan. Makuuparsien tulee olla riittävän pitkiä (noin 250 cm), jolloin puhtaanapitotöiden tarve pysyy kohtuullisena. Toimivassa lypsyssä lehmien tuloreitti lypsyasemalle on suora (korkeintaan yksi 90-asteen käännös, mutta ei juuri ennen asemalle tuloa) ja lypsyasemalla työskentelee vain yksi henkilö ainakin 55−70 lypsylehmän karjakokoon asti. Merkittävällä osalla suomalaisista ja myös tässä tutkimuksessa mukana olevista maitotiloista karjanhoitotöiden tehokasta organisointia vaikeuttaa perinteinen pyrkimys työllistää kaksi tai jopa useampia työntekijöitä karjamäärästä riippumatta. Eniten tyytymättömyyttä aiheuttivat tutkimustiloilla lehmien ajon tarve lypsylle ja siitä johtuva lypsyn venyminen sekä niska-hartiavaivat, jotka yleistyvät karjamäärän kasvaessa. Työn yksipuolistuminen ja painottuminen nopeatahtiseen ja kestoltaan pidentyvään lypsyyn uhkaa laajentavan lypsykarjatilan työntekijöiden terveyttä. Toimiviksi koettuja ratkaisuja olivat puolestaan eläintilassa oleviin kioskeihin perustuva väkirehuruokinta sekä seosrehuruokinnassa kurottajan käyttö rehukomponenttien lastauksessa.
27
Palukka, Hannele, Tiina Tiilikka i Petra Auvinen. "Kokemusasiantuntija sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä – osallisuuden mahdollistaja vai osallistamispolitiikan edustaja". Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 27, nr 1 (8.03.2019): 21–37. http://dx.doi.org/10.30668/janus.66252.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Kokemusasiantuntijuus hyödyttää palvelujärjestelmää ja sen asiakkaita sekä kokemusasiantuntijoina työskenteleviä, joilla katsotaan olevan kaksoisrooli sekä asiakkaina ja palveluiden käyttäjinä että oma-ehtoisina toimijoina. Artikkelissa kysytään, miten kokemusasiantuntijat asemoivat itsensä päihde- ja mielenterveyspalveluiden hyödyntäminä asiakkaina suhteessa palvelujärjestelmään, sen palveluksessa oleviin ammattilaisiin sekä päihde- ja mielenterveyskuntoutujiin. Tutkimuksessa haastateltiin ko-kemusasiantuntijoita, jotka toimivat kokemusasiantuntijoina erilaisissa tehtävissä päihde- ja mie-lenterveysasiakkaiden tukena ja ammattilaisten rinnalla. Aineiston analyysi kytkeytyy sosiologisen kulttuurintutkimuksen tapaan lähestyä tutkimuskohdetta kulttuurisena ilmiönä. Tutkimus esittää, että kokemusasiantuntijoiden asema on ristiriitainen yhtäältä asiakkaan kuntoutumista vahvistavina päihde- ja mielenterveyspalveluiden toimijoina ja toisaalta hallinnon harjoittaman osallistamispoli-tiikan välineinä.
28
Chydenius, Heidi, Sanna Vehviläinen i Elina Fonsén. "Opetusharjoittelun ohjaus harjoittelupäiväkodin työyhteisön toimintana". Kasvatus 55, nr 2 (15.04.2024): 113–28. http://dx.doi.org/10.33348/kvt.130978.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Varhaiskasvatuksen opettajankoulutukseen sisältyvä opetusharjoittelu toteutetaan aina yliopiston kanssa yhteistyössä toimivassa harjoittelupäiväkodissa. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan opetusharjoittelua ohjataan parhaiten harjoittelupäiväkodin työyhteisön yhteisenä toimintana. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme harjoittelupäiväkodin työyhteisön jäsenten kuvaamaa ohjaustoimijuutta sosiokulttuurisesta näkökulmasta. Aineistomme koostui varhaiskasvatuksen eri ammattilaisten fokusryhmähaastatteluista, joita lähestyimme semioottisen analyysin välinein (aktanttimalli ja toimijuuden modaliteetit). Tunnistimme eri henkilöstöryhmien ilmaisemaa ohjaustoimijuutta analysoimalla haastattelupuheessa esiintyviä toimijarooleja ja toiminnan pyrkimyksiä sekä toimijoiden välisiä suhteita ja toimijuuden modaliteetteja. Varhaiskasvatuksen opettajien ja päiväkodin johtajien ohjaustoimijuus näyttäytyi tuloksiemme mukaan vahvana ohjaustoimijuutena mutta varhaiskasvatuksen lastenhoitajien rajoitettuna. Opetusharjoittelun ohjaus kietoutui yhteen ohjaavan varhaiskasvatuksen henkilöstön ammatillisen kehittymisen kanssa. Esitämme, että työyhteisön jäsenten osallistuminen opetusharjoittelun ohjaukseen ja saattaminen yhteisiin keskusteluihin opiskelijan kanssa voisi vahvistaa koko yhteisön ammatillista osaamista. Tunnistamme lisäksi ohjaustoimijuuteen liittyviä tekijöitä, joiden avulla työtekijöiden toimijuuden mahdollisuuksia voidaan tukea.
29
Järvinen-Tassopoulos, Johanna, i Minna Kesänen. "Mistä asiantuntijuus muodostuu? Ongelmapelaajien kohtaaminen sosiaalityössä". Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 28, nr 2 (2.06.2020): 150–67. http://dx.doi.org/10.30668/janus.77614.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Rahapelaamisen mahdollisuuksien kasvaessa sosiaalialalla toimivat työntekijät tulevat todennäköisesti kohtaamaan rahapeliongelmista kärsiviä asiakkaita. Työntekijöiden asiantuntijuutta tarvitaan asiakkaan ongelman tunnistamisessa, hänen auttamisessaan ja ohjaamisessaan oikeanlaisten palvelujen äärelle. Tätä laadullista tutkimusta varten haastateltiin 24 sosiaalialan ammattilaista, jotka työskentelevät eri toimipaikoissa eri puolilla Suomea. Suurimmalla osalla oli yliopistotutkinto sosiaalityöstä. Menetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Asiantuntijuus alkaa useimmiten yhteiskunnallisen ilmiön (eli ongelmapelaamisen) hahmottamisesta asiakkaiden kertomusten ja omien kokemusten perusteella. Asiantuntijuutta tarvitaan myös asiakkaan kohtaamisessa ja rahapelaamisen puheeksiotossa. Moni haastateltava piti rahapelaamisesta kysymistä tärkeänä, vaikka kaikki eivät aina muistaneet tehdä sitä. Asiantuntijuus ei ollut pelkästään yhden työntekijän varassa, vaan yhteistyötä tekemällä hyödynnettiin kollegoiden monipuolista asiantuntijuutta ja muiden ammattilaisten osaamista.
30
Kivistö, Mari Susanna, i Sanna Hautala. "Dokumentoitu asiakaslähtöisyys? Vammaissosiaalityön prosessit asiakasdokumenttien kuvaamana". Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 28, nr 3 (6.08.2020): 254–72. http://dx.doi.org/10.30668/janus.77648.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Artikkelissa tarkastellaan vammaissosiaalityön prosessien asiakaslähtöisyyttä. Aineistona toimivat asiakasdokumentit. Huomio kiinnitetään analyysissa ensin asiakaskohtaisiin prosesseihin ja niihin sisältyviin tapahtumiin. Tämän jälkeen aineiston prosesseja analysoidaan kokonaisuutena. Artikkelissa pyritään tuottamaan moninainen kuva asiakaslähtöisyyden todentumisista, sivuuttamisista ja näiden merkityksestä asiakkaana olevien ihmisten tilanteille. Analyysin tuloksena asiakaslähtöisyys näyttäytyy parhaimmillaan asiakasdokumentteihin kirjoitettuna ammattilaisen ja asiakkaan välisenä dialogina ja yhteistyönä. Työntekijän asiakaslähtöinen toiminta perustuu vahvaan toimijuuteen ja laadukkaaseen dokumentointiin, organisaation asiakaslähtöisyyden rakentuessa mahdollistavuudesta. Kehittämistarpeet kohdentuvat sekä prosessien toteuttamiseen, että niiden dokumentointiin. Tulokset osoittavat, että vammaissosiaalityön prosessien asiakaslähtöisyyden todentuminen edellyttää huomion keskittämistä asiakkaan elämäntilanteen ja elämänkulun kokonaisuuteen sosiaalityön työtehtävien tai pelkän prosessin lopputuloksen sijaan.
31
Kalm-Akubardia, Maija. "Vallan ohjailemat toimintamahdollisuudet paperittomien Moskovassa". Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 29, nr 2 (15.06.2021): 122–40. http://dx.doi.org/10.30668/janus.95720.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Tämä etnografinen tutkimus kysyy, miten ja miksi yhteiskunnan valtaeliitti ohjailee paperittomien toimintamahdollisuuksia. Kenttätyö on toteutettu Moskovassa sekä etänä 15 pitkäaikaispaperittoman kanssa vuosina 2017-2020. Tutkimuksen mukaan paperittomat ovat aktiivinen osa yhteiskuntaa ja sen kansantaloutta, mutta heidän toimintamahdollisuutensa ovat ohjailtuja ja rajoitettuja. Tutkimuksen viitekehyksenä toimivat Steven Lukesin vallan kolme ulottuvuutta (1974; 2005) sekä Martha Nussbaumin teoria toimintamahdollisuuksista (2011). Lukesin valtateorian mukaisesti paperittomien toimintamahdollisuuksien ohjailu tapahtuu päätöksenteossa, päätöksien tekemättä jättämisessä sekä yhteiskunnallisen mielipidevaikuttamisen kautta. Tutkimus löytää yhtymäkohtia Steven Lukesin valtateorian (1974; 2005) sekä Martha Nussbaumin toimintamahdollisuuksien teorian (2011) välilläharmaata taloutta ruokkivan paperittomuusilmiön ylläpitämisestä, politisoinnista ja kriminalisoinnista. Paperittoman toimintamahdollisuudet nähdään tutkimuksessa ratkaisemattomana ihmisoikeuskysymyksenä.
32
Kousa, Päivi, Maiju Tuomisto, Hanna Mustikkaniemi i Maija Aksela. "Yhteisöllistä ja eheyttävää opettajankoulutusta: Esimerkkinä matematiikka ja luonnontieteet yhteiskunnassa-kurssi". Lumat: International Journal of Math, Science and Technology Education 3, nr 6 (30.10.2015): 829–37. http://dx.doi.org/10.31129/lumat.v3i6.1002.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Artikkelissa esitellään uudenlainen, tuleville aineenopettajille yhteisöllisesti ja tutkimuspohjaisesti kehitetty kurssi Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Kurssin käytännön toteutuksesta on vastannut Kemian opettajankoulutusyksikkö kemian laitoksella. Sen päätavoitteena on aineenopettajaopiskelijoiden, aineenopettajien ja yritysten välisen yhteistyön kautta edistää matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opetusta lähemmäs oppilaan arkielämää ja tulevaisuutta sekä samalla lisätä oppilaan kiinnostusta matematiikan ja luonnontieteiden opiskelua kohtaan opetussuunnitelmien perusteiden mukaisesti. Yhteisöllinen oppiminen, eheyttävä opetus ja monipuoliset oppimisympäristöt toimivat kurssin teoreettisena viitekehyksenä. Artikkelissa tuodaan kurssikuvauksen ja esimerkkien lisäksi esille keinoja, miten opettajien ja yritysten välistä yhteistyötä voidaan edistää ja parantaa sekä tutkimustulosten että oppilailta ja yrityksiltä saadun palautteen perusteella. Kurssien aiheina ovat olleet metsä, kauppa sekä kiertotalous.
33
Hargreaves, Andy, i Alma Harris. "Tulemuslik juhtimine ebatavaliselt keerulistes haridusoludes". Eesti Haridusteaduste Ajakiri. Estonian Journal of Education 3, nr 1 (30.04.2015): 5–27. http://dx.doi.org/10.12697/eha.2015.3.1.02.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Artiklis antakse ülevaade uurimistulemustest, mis käsitlevad edukalt toimivate organisatsioonide juhtimist kolmes valdkonnas. Organisatsioonid kaasati valimisse eduka toimivuse alusel, võttes arvesse nende kesiseid tulemusi minevikus, võrdlust teiste sarnaste koolidega ning toimimist piiratud ressursside ja keeruliste tingimuste kontekstis. Artiklis keskendutakse nende nelja kooli juhtimisele, mis vastasid valimi kriteeriumitele. Tulemuste selgitused seostatakse Eesti PISA uuringu heade akadeemiliste tulemustega. Artiklis näidatakse, et nendes neljas koolis, mis saavutasid üle ootuste häid tulemusi, rakendati erinevaid kompetentse. Juhtimine võttis narratiivi või otsingu vormi, kutsudes esile innustava kujutluspildi, mida toetas järjekindel otsustavus. Koolid võtsid suuna muudatustele, mis olid teiste sarnaste koolidega võrreldes uuenduslikumad. Pandi alus koostööle ja ühisele kogukonnale, mida toetasid ka konkureerivad koolid, ning lühiajaline edu muutus pikaajaliseks jätkusuutlikkuseks. Full text
34
Ryhänen, Matti, Margit Närvä, Timo Sipiläinen i Jyrki Rajakorpi. "Yhteisnavetat ja kokonaisvaltainen johtaminen kilpailukyvyn lähteinä". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 33 (31.01.2016): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75246.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Kokonaisvaltaisen johtamisen tavoitteena on hallita yritystoiminnan onnistumisen kannalta keskeisiä prosesseja ja toimintoja sekä tehdä niistä tehokkaasti ja kannattavasti toimiva kokonaisuus. Se on vision ja tahtotilan muodostamista siitä, millainen yritys on ja miten se toimii tulevaisuuden toimintaympäristössä.Se on strategisten valintojen tekemistä, operatiivista johtamista ja toimenpiteiden ja niitä tekevien toiminnan varmistamista. Artikkelissa tarkastellaan yhteisnavettojen yhteistyötä ja verkostoitumista kokonaisvaltaisen johtamisen näkökulmasta. Teemahaastatteluihin valittiin yhteisnavettahanketta suunnittelevia, alle kolme ja yli kymmenen vuotta yhteisnavettayrittäjinä toimineita. Näin saatiin kuva, millaisia haasteita yhteisnavettayrittäjät olivat eri vaiheissa kohdanneet. Menetelmänä käytettiin laadullis-induktiivista analyysiä. Empiirisestä aineistosta lähtien induktiivisella päättelyllä tuotettiin tietoa yhteisnavetan ja yhteistyöverkoston olemuksesta. Yhteisnavettayrittäjät olivat fuusioineet maidontuotannon. Omat tilat toimivat sopimustiloina.Kasvinviljelyä oli integroitu ajan myötä palvelemaan yhteisnavettaa ja koko yhteistyöverkostoa. Se olisi kannattanut tehdä heti, jolloin toiminta olisi ollut alusta lähtien tehokasta. Strateginen ajattelu ja kilpailuedun tavoittelu tulivat selkeästi esille. Yhteisnavetan perustaminen ja yhteistyöverkoston rakentaminenoli ollut selkeä strateginen päätös, vaikka systemaattinen ja määrätietoinen vision muodostaminen sekä strateginen suunnittelu ja johtaminen puuttuivat. Strategisella ajattelulla oli kuitenkin onnistuttu kyseenalaistamaan totuttu toimintatapa. Silti yhteisnavetan ja yhteistyöverkoston johtamisprosessia eiollut rakennettu hallituksi kokonaisuudeksi. Johtaminen oli pääosin operatiivista. Liiketoimintamallia, jossa strategia muunnetaan käytännön toimiksi, ei ollut laadittu. Myös taloudelliset tavoitteet olivat jääneet taustalle. Maksuvalmiuden merkitystä korostettiin. Yhteisnavetasta ja yhteistyöverkostoista voi tulla merkittävä kilpailutekijä, sillä ne mahdollistavat tehostamisen ja yksikkökustannusten alentamisen perinteiseen maidontuotantoon verrattuna. Kokonaisvaltaisella johtamisella saavutetaan kilpailuetua, kun osapuolet toimivat suunnitellusti osana yhteistyöverkostoa ja ymmärtävät velvoitteensa, vastuunsa ja sopeuttavat toimintansa yhteistyöverkostoa palvelevaksi. Yhteisnavettayrittäjät totesivat menneisyyttä tarkastellessaan, että asioita olisi voinut tehdä paremmin kuin he aikoinaan osasivat edes ajatella. Saman havainnon he tekivät asiantuntijoiden ja virkamiesten ohjeiden osalta. Jos yhteisnavettojen perustamista halutaan nopeuttaa, tarvitaan aktiivisia kehittämistoimia, sillä syvällisen yhteistyön oma-aloitteinen kehittäminen oli kestänyt kauan.
35
Karjalainen, Mira. "Työn rajojen hämärtyminen koronapandemian aikana: etätyö ja sukupuoli". Työelämän tutkimus 19, nr 4 (7.12.2021): 546–69. http://dx.doi.org/10.37455/tt.112500.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Työn rajat hämärtyvät monilla tavoin nykytyöelämässä ja erityisesti korona-aikana. Tutkimuksessa tarkastellaan työn rajojen hämärtymistä ajan ja paikan lisäksi tunne-, ystävyys-, uushenkisen sekä esteettisen työn suuntaan. Aineistona oli Suomessa toimivassa konsulttialan yrityksessä toteutettu kysely (N = 87). Työn rajojen hämärtymisen kysymyksiä eri sukupuolilla analysoitiin monimenetelmällisesti intersektionaalisesta näkökulmasta koronapandemian aikana. Naiset raportoivat muun muassa hieman enemmän tunnetyötä, kun taas ystävyystyötä naiset ja miehet tekivät yhtä paljon. Naiset kokivat riittämättömyyttä työystävyyksien ylläpidossa. Uushenkistä työskentelyä eli erilaisia mielentekniikoita harjoitettiin melko tasaisesti, mutta siinä missä miehet totesivat, että eivät käyttäneet mitään tekniikkaa, naiset kokivat tekemättömyydestä huonoa omaatuntoa. Esteettinen työskentely oli muuttunut molemmilla sukupuolilla etätyön myötä mutta naisilla radikaalisti enemmän, ja esteettisen työskentelyn tavat olivat sukupuolittuneet. Tutkimuksen mukaan työn rajojen vetäminen ja hämärtyminen etätyössä ei ole sukupuoletonta, vaan sukupuoli ja elämäntilanne näkyvät monella tapaa asiantuntijoiden kokemuksissa etätyöstä.
36
Kumpulainen, Kaisu, i Hanna-Mari Husu. "Nuorten yhteiskunnallinen osallistaminen kulttuuri- ja vapaa-ajan toiminnan kautta". Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirja 5, nr 1 (29.12.2020): 26–45. http://dx.doi.org/10.17409/kpt.99443.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Nuorten osallistumisen ja osallisuuden lisäämisestä on tullut tärkeä yhteiskunnallinen tavoite, jota yritetään edistää erilaisten ohjelmien ja projektien kautta. Tarkastelemme artikkelissa osallistamista tutkimalla nuorille vuosina 2017–2018 suunnattua kulttuuri- ja vapaa-ajan toimintaa Keski-Suomessa. Tutkimme, miten kulttuuriin liittyvällä toiminnalla pyritään edistämään nuorten laajempaa yhteiskunnallista osallistumista ja osallisuutta. Olemme haastatelleet 15 projekteissa työskentelevää tai vapaaehtoisena toimivaa henkilöä, ja analysoineet aineistoa osallistumisen kulttuurisen, sosiaalisen, taloudellisen ja poliittisen ulottuvuuden kautta. Tulosten mukaan nuorten osallistumista tutkittaessa on tärkeää nähdä kulttuuriin osallistuminen laajan määritelmän kautta, jotta voidaan tunnistaa myös ne osallistumisen tavat ja muodot, jotka jäävät helposti virallisten tarkastelujen ulkopuolelle. Nuorten osallistumisen ja osallisuuden rakentuminen on moninainen ja pienistä askelista rakentuva prosessi.
37
Parente-Čapková, Viola. "Naisten kirjoittaman kirjallisuuden ylirajainen vastaanotto". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, nr 4 (11.02.2018): 36–49. http://dx.doi.org/10.30665/av.69305.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Artikkelini tarkastelee, minkälaisia uusia lähestymistapoja kirjallisuushistoria vaatii silloin kun lähtökohtana on ylirajaisen kirjallisen kentän kartoitus, laajasti ja ylirajaisesti ymmärretty kirjallinen vastaanotto sekä naisten toimijuus kirjallisella kentällä. Pohdin keskusta–periferia-dynamiikkaa eurooppalaisessa kehikossa ja kysyn, mitä hyötyä laajoihin aineistoihin perustuvista, digitaalisia työkaluja ja virtuaalisia tutkimusympäristöjä hyödyntävistä menetelmistä voi olla ylirajaisen kirjallisuushistorian yhteydessä. Varsinaisena tutkimusaineistonani toimivat kirjastokokoelmat, jotka nähdään 1800- ja 1900-luvun vaihteen naisten kirjoittaman kirjallisuuden vastaanottoaineiston tärkeänä osana. Keskityn Turun kaupunginkirjaston vanhaan kokoelmaan, varsinkin sen yhteen osaan, Gustav Cygnaeuksen kokoelmaan. Artikkeli osoittaa, mitä uutta digitaalisten työkalujen kehittäminen ja kriittinen käyttö sekä Franco Morettin teorioista tutun ”kaukolukemisen” ja perinteisemmän lähilukemisen yhdistäminen voivat tuoda laajojen vastaanottoaineistojen tutkimukseen ja sen myötä kirjallisuushistoriallisiin keskusteluihin.
38
Seppälä, Tuija, Henrietta Grönlund i Teemu Kemppainen. "Matalan kynnyksen kohtaamispaikkojen sijainti ja saatavuus Helsingin kaupunginosissa". Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 28, nr 2 (2.06.2020): 115–32. http://dx.doi.org/10.30668/janus.74407.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Tarkastelemme tässä tutkimuksessa eri toimijoiden ylläpitämiä matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja, joita pidetään osallisuustyön keskeisinä areenoina. Tutkimuksemme tehtävänä on kartoittaa Helsingissä toimivat kohtaamispaikat ja tarkastella niiden sijaintia ja saatavuutta kaupunginosatasolla sosioekonomisen huono-osaisuuden näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto koostuu kaupunginosia koskevasta tilastotiedosta, kohtaamispaikkojen osoitetiedoista sekä kohtaamispaikoille suunnatusta kyselystä. Kuvailevien analyysien mukaan kohtaamispaikat sijaitsevat useammin sosioekonomisesti huono-osaisemmilla alueilla. Toisaalta palveluiden määrä suhteessa sosioekonomisesti huono-osaisten määrään on näillä alueilla kaikkein pienin. Kohtaamispaikkojen sijaintia selittäviä tekijöitä tarkastelimme Poisson-regressioanalyysin avulla. Täydessä mallissa vakioimme ikääntyvän väestön osuuden ja selittävinä tekijöinä tarkastelimme sosioekonomista huono-osaisuutta, asukasmäärää, kulkuyhteyksiä sekä hintatasoa. Tulostemme mukaan kohtaamispaikkojen määrä kasvaa sosioekonomisen huono-osaisuuden, väkimäärän mutta myös hintatason myötä.
39
Koskiaho, Briitta. "Kansalaistutkimus: toisenlaista tutkimusta". Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 27, nr 1 (8.03.2019): 72–78. http://dx.doi.org/10.30668/janus.75844.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Kansalaistutkimus on yhteiskuntatieteissä uusi tutkimuksen metodi. Se on muutakin eli ammattitutkijoiden lisäksi usein tutkimuksen kohteena olevat henkilöt toimivat kanssatutkijoina ammattitutkijoiden kanssa. Tutkimus on lähellä toiminta- ja osallistavaa tutkimusta. Puheenvuorossa pohditaan kansalaistutkimuksen ominaispiirteitä ja otetaan esimerkiksi meneillään oleva vanhoihin ihmisiin kohdistuva asioitten ajamiseen liittyvä tutkimus 2018-2019. Kaikki osallistujat ovat vanhoja, useimmat täyttäneet 75 vuotta. He ovat koulutettuja henkilöitä, useat myös yhteiskuntatieteellisesti suuntautuneita. Heilläkin näyttää olevan suuria ongelmia arkipäivän asioittensa ajamisessa. Miten paljon niitä onkaan niillä, jotka ovat näitä kansalaistutkijoita tietotaidollisesti heikommassa asemassa? Tutkimuksessa pyritään myös muuttamaan olemassa olevia käytänteitä ja ehdottamaan asioitten ajamiseen uusia ideoita sen perusteella, että toisena kansalaistutkijajoukkona ovat asioitten ajamiseen liittyvien hankkeiden johtajat hankkeineen ja myös arvioinnin kohteina.
40
Lappalainen, Kari, i Petri Kivinen. "Tietämyksenhallinnan avulla ennustamisesta aktiiviseen ennakointiin". Finnish Journal of eHealth and eWelfare 9, nr 1 (31.03.2017): 31. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.60864.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Tietämyksenhallinnassa ollaan siirtymässä toteutumisen tarkastelusta ennustamiseen ja aktiivisempaan ennakointiin. Organisaatioiden kyky hallita jatkuvaa muutosta perustuu olemassa olevan toimintaympäristön tuntemukseen, tulevaisuuden monipuoliseen arviointiin ja monimuotoiseen tietojohtamiseen kuuluvaan viestintään. Avoimuudesta ja läpinäkyydestä onkin tullut organisaatioiden kilpailukyvyn menestystekijä. Kansalaisesten näkökulmasta kyse on selkeyden ja ymmärrettävyyden kehittämisestä.
Edellytykset kansalaisten yhdenvertaisuuden ja palvelutuotannon kustannustehokkuuden arvioinnille syntyvät kansallisesti ja jopa kansainvälisesti vakioitujen tietorakenteiden ja niistä johdettujen mittareiden kautta. Uudet ja innovatiiviset tarkastelunäkökulmat tietojohtamisessa ovat avain nopeasti muuttuvien olosuhteiden tunnistamille ja ymmärtämiselle. Jotta laadun ja vaikuttavuuden aikaan saamiseksi tarvittavat voimavarat voidaan arvoida objektiivisesti, ei monipuolisen kustannuslaskennan merkitystä voida liikaa korostaa. Siirtyminen integroitujen verkostojen toimintaan tuo oman lisähaasteensa. Tällöin arvonmuodostuksen kulmakivinä toimivat yhteinen visio ja sitä palveleva tietotuotanto.
41
Davydova-Minguet, Olga, Pirjo Pöllänen, Ismo Björn, Teemu Oivo i Oleg Reut. "Hautausmaat ylirajaisuuden tiloina". Idäntutkimus 29, nr 3 (26.10.2022): 21–38. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.115255.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Tapamme käsitellä kuolleita kertoo yhteiskunnan tilasta ja muutoksista. Käsittelemme artikkelissamme transnationalismia kuolematutkimuksen kautta suomalais-venäläisessä kuoleman kontekstissa. Selvitämme, millaisen ylirajaisen kuolemanmaiseman Suomessa pääkaupunkiseudulla ja Pohjois-Karjalassa sekä Venäjällä Karjalan tasavallassa sijaitsevat hautausmaat muodostavat. Metodologisina valintoina ovat kuljeskelevan etnografian, transnationaalin subjektin ja ”väärän katsojan” käsitteet. Näillä tavoitetaan ylirajaista arkea elävän ihmisen tapaa katsoa, kokea ja ymmärtää hautausmaita. Hautausmaat nähdään erityisinä julkisen ja yksityisen tilan affektiivisina yhdistelminä, jotka toimivat kansallisessa kontekstissa, mutta samalla ovat tekemisissä universaalin ilmiön, kaikkia yhdistävän kuoleman kanssa. Hautausmaiden julkista tilaa voidaan käyttää ihmisten yksilöittämiseksi, kansallistamiseksi ja erottamiseksi toisistaan, mutta yksityisen surun ja elämän katoavaisuuden läsnäolo voi myös yhdistää ihmisiä eritasoisten kansallisten rajojen yli.
42
Kleemola, Olli. "Sotienvälisen ajan kuvateosten sisällissota". Väki Voimakas, nr 31 (1.06.2018): 265–89. http://dx.doi.org/10.55286/vv.122442.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Artikkelissa tarkastellaan historiallisen valokuvatutkimuksen keinoin sotienvälisellä kaudella ilmestyneiden kahden kuvateoksen Suomen sisällissodasta konstruoimaa kuvaa. Artikkelin aineistona toimivat sotienvälisellä kaudella ilmestyneet kuvateokset Suomen vapaussota kuvissa (Otava 1934) ja Vapaussodan kuvahistoria (Otava 1938), jotka molemmat edustavat valkoisen Suomen näkökulmaa vuoden 1918 sotaan. Kuvateosten sisältöä analysoidaan kahden pääteeman kautta. Tarkastelun kohteena ovat yhtäältä sodankäyntiä ja valkoisten puolen sotilaita sekä heidän toimintaansa esittävät kuvat. Toisen teemakokonaisuuden muodostavat punaisia ja heidän toimintaansa esittävät kuvat.
Artikkelissa vastataan kysymyksiin siitä, minkälaista mielikuvaa edellä mainituista sodan osa-alueista kirjoissa on pyritty luomaan, mistä syystä, ja millaisia kuvia tähän on käytetty. Lisäksi tarkastellaan, miten teemojen esittely eri kirjoissa eroaa toisistaan, ja pohditaan, mistä nämä erot voisivat johtua.
43
Santaoja, Minna. "Ampiaisten valepesien virkkaus monilajisen yhteiselon tunnusteluna". Aikuiskasvatus 41, nr 2 (8.06.2021): 127–39. http://dx.doi.org/10.33336/aik.109322.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Elämä on perustavalla tavalla monilajinen kudelma, jonka keskinäisriippuvuuksia ekologinen hätätila korostaa. Ihmisen aikaansaaman ekologisen kriisin seurauksena elämän epävarmuudesta on tullut kaikkea elämää koskeva jaettu tila. Tilanteessa tarvitaan uudenlaisia tietämisen tapoja, joiden avulla voidaan rakentaa mahdollisuuksia monilajiselle kukoistukselle. Ampiaiset ovat kiusallisiksi koettuja kumppaneita, joiden kanssa joudumme tulemaan toimeen muun muassa kaupungeissa. Tilallisen neuvottelun välineiksi valmistetaan muun muassa ampiaisten valepesiä, estämään ampiaisten pesintä ei-toivotussa paikassa. Virkatut valepesät toimivat monimerkityksisinä rajakohteina, jotka ovat mediassa avanneet mahdollisuuden ampiaistiedon välittämiselle. Tarkastelen virkkaamista monilajisen yhteiselon tunnustelun tapana. Aineistoni koostuu sähköisen median aineistosta, lehtiartikkeleista ja autoetnografiasta. Valeampiaispesien virkkaus näyttäytyy erilaisena tarkasteltaessa sitä käsityön lopputuotteen tai tekemisen prosessin näkökulmasta. Käsityö voi toimia monilajista ymmärrystä ja etiikkaa luovana tietämisen käytäntönä ja huolenpitona.
44
Alenius, Pauliina, i Vesa Korhonen. "Ylirajaisten oppimistilojen välittäjät". Aikuiskasvatus 37, nr 3 (5.09.2017): 164–75. http://dx.doi.org/10.33336/aik.88427.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Artikkelissa tarkastellaan, millaisia arkipäivän oppimisympäristöjä muodostuu kansalliset rajat ylittävän vuorovaikutuksen myötä ja millaisia informaaleja oppimisprosesseja siirtolaisilla on näissä oppimisympäristöissä. Aineistona on Trans-Net -tutkimusprojektissa kerätyt, Suomesta Viroon muuttaneiden ja maiden välillä liikkuvien siirtolaisten haastattelut (N = 98). Tutkimuksessa yhdistettiin ylirajaisen muuttoliiketutkimuksen ja situationaalisen oppimisen teorianäkökulmia. Esiin nousi kolme laajaa, ylirajaista oppimisympäristöä: ylirajainen perhetila, ylirajainen ammatillinen tila ja ylirajainen yhteiskunnallinen tila. Rajat ylittävät, sosiaalisesti rakentuneet tilat yhdistivät kahdessa tai useammassa eri yhteiskunnassa asuvat tai asuneet henkilöt. Siirtolaisten keskeiset oppimisprosessit ylirajaisissa ympäristöissä olivat käsitysten ja toimintatapojen erojen tunnistaminen, erilaisten uskomusten ja tapojen vertailu, oman sosiokulttuurisen taustan reflektio, uusien käsitysten ja toimintatapojen jakaminen yli kansallisten rajojen sekä identiteetin rakentuminen erilaisten yhteisöjen jäsenyyksien kautta. Siirtolaiset toimivat ylirajaisina välittäjinä oppimistiloissa.
45
Houtbeckers, Eeva. "Miten tulla toimeen planeetan rajoissa?" Työväentutkimus Vuosikirja 37 (11.01.2024): 45–63. http://dx.doi.org/10.37456/tvt.131269.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Vaikka kestävyysmurroksessa talouden ja työn edellytykset ovat muutoksessa, kestävän työelämän ymmärretään toteutuvan pääosin palkkatyössä. Tässä artikkelissa laajennan ymmärrystä työstä ja toimeentulosta kiinnittämällä huomiota jo olemassa olevaan, mutta herkästi piiloon jäävään sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämpään työhön, jota tehdään muunakin kuin palkkatyönä. Tutkin ratkaisuja, jotka pyrkivät takaamaan yhteisöjen kestävän toimeentulon jo nykyisessä järjestelmässä, vaikka järjestelmä ei usein tuekaan kestävää paikallistatoimeentuloa, joka on palkkatyötä laajempaa. Sovellan teoreettisena ja käsitteellisenä viitekehyksenä vastuullisten urien tutkimusta, elävän talouden tutkimuksen ymmärryksiä toimeentulosta, institutionaalista etnografiaa sekä käytäntötutkimusta. Esitän tuloksia 23 haastattelusta 19 transformatiivisen työn tekijän kanssa. Vastaan kysymyksiin mitä, miksi ja miten transformatiivisen työn tekijät toimivat arjessaan ja keneksi he tulevat osana tätä toimintaa, sekä miltä planeetan kantokyvyn rajoihin mahtuva moninainen työ voisi näyttää.
46
Kuutsa, Anna. "”Konstitpa on vaimollakin.”". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, nr 4 (11.02.2018): 20–35. http://dx.doi.org/10.30665/av.69304.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Artikkelissa käsitellään Maria Jotunin novellia ”Kansantapa” (kokoelmasta Kun on tunteet, 1913) sekä siinä esiintyviä dialogikerronnan keinoja kuvata yhteiskunnallisia kysymyksiä. Yhden novellin tekstianalyysin kautta nostetaan esiin kerronnallisia piirteitä, joiden voi nähdä esiintyvän Jotunin novellituotannossa laajemminkin. Samalla artikkeli avaa uusia näkökulmia dialogikerronnan tutkimukseen sekä haastaa perinteisiä käsityksiä vuoropuhelusta objektiivisena, henkilöhahmokeskeisenä tai emansipoivana kerrontarakenteena.
Analyysissa nostetaan esiin dialogikerronnan kohtia, jotka ovat luettavissa kertojan muotoilemiksi ja tekstin tematiikkaa välittäviksi esityksiksi. Dialogikerrontaa koskevaan teoriaan yhdistyvät kognitiivinen, retorinen ja Susan Lanserin edustama varhainen feministinen narratologia. ”Kansantavan” dialogi jaottuu kolmeen erilaiseen muotoon, jotka 1) kuvaavat tarinamaailman vuorovaikutustilannetta, 2) toimivat hahmojen mielten välillä tematisoituna esityksenä sekä 3) välittävät kollektiivista ääntä. Analyysin tuloksena kirjoittaja ehdottaa, että todentuntuisuuteen pyrkivän, yksilöllisen puheen esityksen lisäksi dialogikerronnan on mahdollista välittää myös laajempia kulttuurisia odotuksia sekä tekstin yhteiskunnallista tematiikkaa.
47
Uotila, Merja. "Maaseutuväestön matkat muualle". Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 21, nr 3 (17.06.2021): 7–23. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.107727.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Analysoin artikkelissani maaseutuväestön liikkuvuutta 1840-luvun aikana kahdessa maaseutupitäjässä: Hämäläisessä Hollolassa ja karjalaisessa Jaakkimassa. Lähdeaineistona toimivat niin kutsutut annettujen todistusten diaarit, joihin papit kirjasivat muistiin heiltä pyydetyt erilaiset todistukset. Lähdeaineisto antaa kuitenkin vain tilaisuuden hahmottaa liikkuvuuden rajoja, sillä kirkon hallintoarkistoon kuuluvia annettujen todistusten diaareja ei ole pidetty tai säilynyt kovinkaan monesta seurakunnasta. Artikkelissani kysyn, ketkä yleensä lähtivät liikkeelle oman kotipitäjän ulkopuolelle, miksi ja millaisin todistuksin? Samalla selvitän liikkuvuuden kontrollointiin liittyviä yleisiä seikkoja ja annettujen todistusten luonnetta. Kahden erilaisen seurakunnan vertailu paljastaa hyvin erilaisen kuvan 1840-luvun liikkuvuudesta: Karjalasta oli totuttu kulkemaan Pietarissa, Hämeestä ja Hollolasta väki kävi Helsingissä etsimässä tilapäisiä työtilaisuuksia. Maaseutuväestön erilaisiin liikkumissuuntiin vaikuttivat niin muuttorajoitukset kuin lähtöpitäjien taloudelliset ja sosiaaliset seikat sekä maantiede. Suomi ei ollut yhtenäinen maa.
48
Turunen, Serja, Anitta Melasalmi, Kaisa Pihlainen i Teija Koskela. "Peruskouluikäisten lasten vanhempien koettu toimijuus covid-19-pandemian hätäetäopetuksen aikana". Kasvatus 53, nr 5 (16.12.2022): 467–82. http://dx.doi.org/10.33348/kvt.125521.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Artikkelissa tarkastellaan perusopetuksen pandemian ensimmäistä etäopetusjaksoa vanhempien kokemana. Aineisto kerättiin maalis-huhtikuussa 2020 sosiaalisessa mediassa jaetulla kyselyllä. Laadulliseen tutkimukseen valittiin aineistoksi vastaukset, joissa vanhemmat (N=317) kuvailivat voimavarojaan ja huolenaiheitaan etäopetusaikaan liittyen. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavasti hyödyntäen Biesta, Priestley ja Robinsonin (2015) ekologista mallia, jossa toimijuutta jäsennetään kolmella ulottuvuudella: aiemmilla elämänkokemuksilla, koetulla nykyhetkellä ja tulevaisuuden näkymillä. Vanhempien kyvykkyyden tunnetta lastensa etäopetuksen tukijoina vahvistivat koulutus, työkokemus, vanhemmuudesta karttunut asiantuntijuus ja toimivat ihmissuhteet. Toimijuuden kokemusta puolestaan vahvistivat tilaisuudet vaikuttaa arjen uudelleenorganisoimiseen, esimerkiksi etätyön mahdollistamana. Yhteistyö koulun kanssa koettiin usein yksisuuntaisena ja puutteellisena; vanhemmat kokivat toimijuuttaan koskevat odotukset epäselviksi. Tulevaisuutta koskevat huolet olivat harvinaisia vanhempien ajatuksien ollessa enimmäkseen nykyhetkessä ja etäopetusajasta selviämisessä. Tulokset haastavat pohtimaan, kuinka vanhempien aktiivista toimijuutta lastensa koulunkäynnin tukijoina voitaisiin vahvistaa niin kriisitilanteissa kuin normaalissa kouluarjessakin.
49
Harju, Auli. "SoleTM siellä, Slack täällä: Tietojärjestelmät yliopistotyön autonomian säröyttäjinä". Media & viestintä 46, nr 1 (29.03.2023): 92–112. http://dx.doi.org/10.23983/mv.128174.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Artikkelissa tarkastellaan dataistunutta yliopistotyötä autonomian näkökulmasta analysoimalla tutkijoiden kokemuksia ja näkemyksiä yliopiston tietojärjestelmistä sekä tutkimustyön koordinointiin käytetyistä digitaalisista alustoista. Yliopistotyötä rytmittävät digitaaliset rutiinit sekä digitaalisen teknologian jatkuva läsnäolo. Tietojärjestelmät toimivat yliopistotyön ohjaamisen välineinä ja ovat osa tutkijoiden työnkuvaa yliopistotyönantajan palveluksessa. Tietojärjestelmiin kytkeytyvät myös tutkimustyön suoritusten arviointiin ja niiden määrälliseen mittaamiseen liittyvät käytännöt. Tutkimusaineisto koostuu 13 tutkijan tuottamasta päiväkirjaaineistosta sekä teemahaastatteluista. Yliopiston tietojärjestelmät sekä muut tutkimuksen ja opetuksen suunnitteluun, koordinointiin ja raportointiin käytettävät alustat näyttäytyvät tutkijoille osin työhön kuuluvana rutiinina, osin pakollisena, mutta työaikakirjanpidossa näkymättömänä tehtävänä, joka kuormittaa ja vie aikaa varsinaiselta työltä ja on siten ristiriidassa ydintehtäväksi koetun luovan tieteellisen työn kanssa. Tutkijat tunnistavat tietojärjestelmiin sisäänrakennetun valvonnan mahdollisuuden mutta ovat epätietoisia järjestelmiin kerättävän datan käsittelystä ja käytöstä.
50
Harju, Auli. "SoleTM siellä, Slack täällä: Yliopistotyön dataistunut arki". Media & viestintä 46, nr 1 (29.03.2023): 92–112. http://dx.doi.org/10.23983/mv.128226.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Artikkelissa tarkastellaan dataistunutta yliopistotyötä autonomian näkökulmasta analysoimalla tutkijoiden kokemuksia ja näkemyksiä yliopiston tietojärjestelmistä sekä tutkimustyön koordinointiin käytetyistä digitaalisista alustoista. Yliopistotyötä rytmittävät digitaaliset rutiinit sekä digitaalisen teknologian jatkuva läsnäolo. Tietojärjestelmät toimivat yliopistotyön ohjaamisen välineinä ja ovat osa tutkijoiden työnkuvaa yliopistotyönantajan palveluksessa. Tietojärjestelmiin kytkeytyvät myös tutkimustyön suoritusten arviointiin ja niiden määrälliseen mittaamiseen liittyvät käytännöt. Tutkimusaineisto koostuu 13 tutkijan tuottamasta päiväkirjaaineistosta sekä teemahaastatteluista. Yliopiston tietojärjestelmät sekä muut tutkimuksen ja opetuksen suunnitteluun, koordinointiin ja raportointiin käytettävät alustat näyttäytyvät tutkijoille osin työhön kuuluvana rutiinina, osin pakollisena, mutta työaikakirjanpidossa näkymättömänä tehtävänä, joka kuormittaa ja vie aikaa varsinaiselta työltä ja on siten ristiriidassa ydintehtäväksi koetun luovan tieteellisen työn kanssa. Tutkijat tunnistavat tietojärjestelmiin sisäänrakennetun valvonnan mahdollisuuden mutta ovat epätietoisia järjestelmiin kerättävän datan käsittelystä ja käytöstä.