Gotowa bibliografia na temat „Tieteellinen julkaisutoiminta”

Annales Academiae Scientiarum Fennicae (AASF) on Suomalaisen Tiedeakatemian julkaisusarja, jonka pitkä historia ulottuu Tiedeakatemian perustamiseen saakka. Tiedeakatemian yleisten tavoitteiden mukaisesti se haluaa edistää tieteidenvälistä vuoropuhelua ja välittää valistuneelle lukijakunnalle tietoa ajankohtaisista tieteellisen tutkimuksen kysymyksistä ja uusista haasteista. AASF:n myötä Suomalaisen Tiedeakatemian julkaisutoiminta palaa juurilleen ja ottaa samalla tähän aikaan sopivan muodon: se on monitieteinen, verkossa ilmestyvä aikakauslehti. AASF:n ensimmäiseen numeroon on koottu artikkeleita vuosina 2020 ja 2021 hyväksytyiltä uusilta Suomalaisen Tiedeakatemian jäseniltä. Näitä riittää seuraavaankin numeroon, mutta myös aiemmin valitut jäsenet, tänä vuonna valitut ja muut eturivin tutkijat voivat tarjota julkaisuun tekstejä, joissa he kertovat oman tutkimusalansa ajankohtaisista aiheista ja omista kiinnostuksen kohteistaan.

Rakenteiden Mekaniikka -lehti juhli 50-vuotista taivaltaan viime elokuussa Vaasan yliopistossa järjestetyssä juhlaseminaarissa. Seminaarin esitelmien pohjalta kirjoitetuista lyhyistä artikkeleista koottiin lehteemme paksu erikoisnumero (Vol 50, Nro 3), jollaisia on itse asiassa vuosien varrella julkaistu lehdessämme lukuisia. Perinne jatkuu tänäkin vuonna: loppuvuodesta on tarkoitus koota erikoisnumerot sekä Teräsrakentamisen T&K-päivien (15.–16.8. Hämeenlinnassa) että Suomen mekaniikkapäivien (29.–31.8. Helsingissä) esitelmien pohjalta. Lehden uutena päätoimittajana pyrkimykseni on muiltakin osin jatkaa vuosien saatossa hyväksi havaittujen periaatteiden ja linjausten mukaista julkaisutoimintaa. Lehteä on luonnollisesti myös tarkoitus tarpeen mukaan uudistaa. Osa uudistuksista tulee todennäköisesti kytkeytymään lehtemme uuteen verkkojulkaisualustaan, jona on vuoden ajan toiminut Tieteellisten seurain valtuuskunnan ylläpitämä, tiedelehtien toimittamiseen ja julkaisemiseen tarkoitettu Journal.fi-palvelusivusto. Sivustolla on tällä hetkellä noin 60 suomalaista tieteellistä lehteä ja vuosikirjaa ja se käyttää voittoa tavoittelemattoman Public Knowledge Project -yhteenliittymän kehittämää Open Journal Systems -järjestelmää, joka perustuu avoimeen lähdekoodiin ja on tällä hetkellä maailman yleisimmin käytetty julkaisujärjestelmä tieteellisessä julkaisemisessa. Kunhan järjestelmän käyttöönoton alkukankeuksista selvitään, tämän digitaalisen palvelualustan on jatkossa tarkoitus helpottaa lehtemme kirjoittajien, arvioijien ja toimituskunnan työskentelyä, mahdollistaa artikkelien nopeampi julkaiseminen sekä lisätä lehdessä julkaistujen artikkelien näkyvyyttä ja uskottavuutta. Lopuksi haluan vielä lehden puolesta kiittää edeltäjääni, professori Reijo Kouhiaa, joka toimi lehden päätoimittajana viimeiset yksitoista vuotta – toimittaen lehden volyymit 40–50 käsittäen yhteensä 228 vertaisarvioitua artikkelia – ja jatkaa edelleen lehden toimituskunnan jäsenenä. Helsingissä, 1. elokuuta 2018 Jarkko NiiranenRakenteiden Mekaniikka -lehden päätoimittaja, akatemiatutkija, apulaisprofessori

Tämän pääkirjoituksen ja numeron (4/2020) myötä päättyy allekirjoittaneiden kaksivuotinen kausi Politiikka-lehden konehuoneessa. Päätoimituskausi on tarjonnut valaisevan kuvan suomenkielisen politiikan tutkimuksen nykytilasta ja trendeistä. Palaamme joihinkin toimituskautemme keskeisiin tunnuslukuihin tekstin loppupuolella, mutta sanottakoon jo tässä yhteydessä muutama yleisempi huomio viimeisen kahden vuoden kokemuksistamme. Ensinnäkin olemme saaneet iloksemme huomata, että suomenkielinen politologinen julkaisutoiminta on edelleen suhteellisen aktiivista ja temaattisesti laaja-alaista. Vaikka yliopistojen rahoitusmallissa tapahtuneet muutokset vaikuttavatkin olevan yhteydessä julkaisutoiminnan vireyteen ja painotuksiin (ks. Seuri ja Vartiainen 2018, 114–115), lienee kotimaisen tiedetoimittamisen jouhevuudella (siedettävä julkaisuviive) sekä ylipäätään halulla osallistua suomenkieliseen ja suomalaista yhteiskuntaa koskevaan tieteenalakeskusteluun vähintään yhtä suuri merkitys. Olemme lisäksi pistäneet merkille saamiemme käsikirjoitusten painottumisen varsin tyypilliseen empiristiseen muottiin. Politiikan teoriaan ja käsitteelliseen kehittämiseen sekä oppi- ja aatehistoriaan painottuvat käsikirjoitusehdotukset ovat olleet edellisiin nähden selvästi vähemmistössä. Kolmannen huomion sekä tämän pääkirjoituksen varsinaisen teeman ammennamme tiede- ja yliopistopolitiikkaa käsittelevistä aikaisemmista pääkirjoituksistamme. Niissä olemme pohtineet tiedepolitiikan vaikutuksia tieteellisen julkaisutoiminnan luonteen muutokseen, yliopiston ja tutkijan muuttuvaa suhdetta, yliopistokritiikin ja kriittisen intellektuellismin alennustilaa sekä tutkijan yhteiskunnallisen aseman muutoksia. Yleisesti ottaen pääkirjoituksemme ovat resonoineet viime vuosina voimistuneen laajemman liikehdinnän ja keskustelun kanssa, jossa tieteen ja politiikan suhde on asetettu uudelleentarkastelun kohteeksi.

Poliittinen talous -lehti on ilmestynyt jo reilusti yli puolen vuosikymmenen ajan. Useamman vuoden julkaisu- ja toimitustyön jälkeen onkin hyvä pysähtyä pohtimaan tieteellistä julkaisutoimintaa. Poliittisen talouden tutkimus on poikkeuksellisen laaja tieteenala, minkä vuoksi alalla julkaisemiseen liittyy monia ominaispiirteitä. Myös pienellä kielialueella julkaisemiseen liittyy omat kysymyksensä. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on pohtia, millainen tieteellinen kontribuutio tieteellisellä artikkelilla voi ja eräiltä osin myös tulisi olla, kun nämä seikat otetaan huomioon.

Puoli vuotta poikkeusoloja on jo tehnyt selväksi useita etätyön varjopuolia. Vaikka Zoom- ja Teams-kokoukset ovat avuksi yhteydenpidossa, ne eivät korvaa saman pöydän ääressä istumista. Kun fyysinen työyhteisö on kadonnut ympäriltä, huomaa satunnaisten kahvihuone- ja lounaspöytäkeskustelujen arvon omien tutkimusideoiden kehittelylle. Tutkimuksen tekoa hankaloittaa myös se, että työhuoneen kirjahyllyjen sisältöä ei noin vain siirretä kotiin. Sähköiset julkaisut ja aineistot nousevat arvoonsa, mutta on vaarallista, jos lähteiden saatavuus ohjaa tutkimuksen suuntaa. Huomattava määrä relevanttia kielitieteellistäkin tutkimusta on edelleen vain painetussa muodossa. On toivottavaa, että nykytilanne nopeuttaa ponnisteluja aiem­man kirjallisuuden saattamiseksi sähköiseen muotoon. Hyvä tahto vain ei yksin riitä; tarvitaan myös rahoitusta. Onneksi koronakriisistä on seurannut jotain myönteistäkin. Hyviin puoliin kuuluu esimerkiksi mahdollisuus seurata tieteellisten seurojen kokouksia ja väitöstilaisuuksia etäyhteyksin. Harva pystyy matkustamaan toiselle paikkakunnalle pelkästään yhden tilaisuuden vuoksi, mutta nyt osallistumisen kynnys on matala, vaikka tilaisuus olisi fyysisesti satojen kilometrien päässä ja samana päivänä olisi muutakin ohjelmaa. Vaikka tämä mahdollisuus palveleekin kiinnostunutta kuulijaa, esiintyjille tuntemattomaksi jäävä etäyleisö voi aiheuttaa lisäpaineita. Vasta pidempi aika näyttää, miten pandemia vaikuttaa tutkimus- ja julkaisutoimintaan. Kansainvälisellä kielitieteellisten lehtien päätoimittajien sähköpostilistalla on esitetty toistuvasti huolestuneita huomioita siitä, että arvioijien saanti on vaikeutunut. Poikkeusolot ovat ilmeisesti lisänneet siinä määrin työn kuormittavuutta, että tällaiseen talkootyöhön ei löydy nyt voimavaroja. Myös perhe-elämän ja uran yhteen­sovittaminen on monen kokemuksen mukaan vaikeutunut. Virittäjässä on onneksi riittänyt tekijöitä. Tässä numerossa tarkastellaan direktiivejä kahdessa eri kontekstissa, piirustusmetodia kieli-ideologioiden tutkimuksessa sekä murrerajojen ja historiallisten rajalinjojen yhteyttä. Anu Rouhikosken tutkimuskohteena ovat nollapersoonaiset direktiivit Kelan vuorovaikutuksessa. Direktiivit ovat fokuksessa myös Elina Salomaan artikkelissa, jossa lienee ensi kertaa Virittäjän historiassa aineistona Twitter-keskusteluja. Heidi Niemelä puolestaan esittelee piirustusmetodia, jota hän on käyttänyt tutkiessaan alakoululaisten ja luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä suomen kielestä. Artikkeliosaston päättää Harri Mantilan ja Matti Leiviskän monitieteinen artikkeli, jossa tarkastellaan Keski- ja Pohjois­Pohjanmaan murrerajaa. Samalla he osallistuvat keskusteluun historiallisen Pähkinäsaaren rauhan rajan sijainnista. Virittäjä valmistautuu jo 125-vuotisjuhlintaan. Juhlavuoden visuaalisen ilmeen suunnittelu ja teemanumeron toimitus ovat käynnissä ja juhlaverkkosivuston sisällöt kehiteltävänä. Juhlahumu näkyy myös Facebookissa ja Twitterissä (@Virittajalehti), joissa lukijat saavat oman äänensä kuuluviin erilaisissa kampanjoissa. Hanna Lappalainen