Rozprawy doktorskie na temat „Taidong”

Kandidaatintutkielmani on kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoitus on jäsentää päiväkotikontekstissa näkyviä sosioemotionaalisia taitoja, haastavaa käyttäytymistä sekä tuen mahdollisuuksia. Sosioemotionaalisten taitojen haasteita käsittelen niiden syytekijöiden, ilmenemisen, arvioinnin ja merkitysten näkökulmista. Aihe ei ole uusi, mutta sosioemotionaalisten taitojen haasteiden koetaan lisääntyneen, mikä lisää aiheen ajankohtaisuutta. Aihe liittyy vahvasti varhaiskasvatusta määrittäviin tekijöihin, sillä esimerkiksi ryhmäkoko voi vaikuttaa haasteiden ilmenemiseen, ja siihen, millaisia resursseja niiden ratkaisemiseen on. Tutkielman alussa käsittelen sitä kontekstia, jonka yhteiskuntamme varhaiskasvatuslain sekä varhaiskasvatussuunnitelman ja esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden sisällöin päiväkodeille rajaa. Lait ja asiakirjat, sekä yhteiskunnan arvot ja normit, määrittävät päiväkodissa annettavaa varhais- ja erityiskasvatusta luomalla tietynlaiset odotukset lasten toiminnalle. Mikäli lapsi ei vastaa näihin odotuksiin, voidaan hänen käytöksensä kokea haastavana. Kontekstin merkitysten jälkeen kuvaan tutkielmassa alle kouluikäisen lapsen sosioemotionaalisia taitoja sosioemotionaalisen kompetenssin, eli pätevyyden, käsitteen kautta. Sosioemotionaalisen kompetenssiin kuuluvat lapsen sosiaaliset taidot, itsesäätely- ja tunnetaidot. Puutteet näissä taidoissa voivat ilmetä haastavana käytöksenä päiväkodin lapsiryhmässä. Toimintakonteksti arvoineen ja normeineen määrittää sitä, millaisen käytöksen koemme haastavana. Haastava käytös vaikuttaa sekä lapseen itseensä, että myös kasvattajiin, ja ryhmän muihin lapsiin kuormittavasti ja hyvinvointia heikentävästi. Onkin tärkeää, että haasteisiin puututaan varhain. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että päiväkodissa lasten mahdollisiin tuen tarpeisiin kiinnitetään huomiota, jotta voidaan mahdollisuuksien mukaan ennalta ehkäistä, ja tarjota tukea mahdolisimman varhaisessa vaiheessa. Sosioemotionaalisia taitoja tukemalla voidaan vähentää haastavaa käytöstä. Käsittelen tässä tutkielmassa tuen antamista päiväkodissa lastentarhanopettajan mahdollisuuksista käsin. Lastentarhanopettajan rooli itsenäisenä tuen antajana toteutuu pääosin yleisten pedagogisten ratkaisujen kautta. Tällaisia ratkaisuja voivat olla esimerkiksi pienryhmäpedagogiikan käyttö. Lisäksi on kehitetty erilaisia materiaaleja ja menetelmiä, joilla sosioemotionaalisia taitoja voidaan arvioida ja tukea. Sosioemotionaalisten taitojen haasteet ovat kuitenkin usein hyvin monisyisiä ja laajoja, joten moniammatillinen yhteistyö korostuu. Yksittäisen tekijän mahdollisuudet ovatkin rajalliset, mikä siirtää osan vastuusta yhteiskunnalle, jonka rakenteiden tulisi mahdollistaa tuen saaminen tilanteissa, joissa se on tarpeen.

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, esiintyykö frontaalilohkovaurion saaneilla henkilöillä vaikeutta pragmaattisissa taidoissa verrattuna neurologisesti terveisiin verrokkeihin. Lisäksi haluttiin selvittää millä pragmatiikan osa-alueilla ryhmien välisiä eroja tulee esille sekä onko suoritusajassa eroja ryhmien välillä. Tutkimukseen osallistui kahdeksan frontaalilohkoon vaurion saanutta aikuista henkilöä ja kahdeksan neurologisesti tervettä verrokkihenkilöä. Arviointimenetelmänä tutkimuksessa käytettiin Assessment Battery for Communication -testiä (ABaCo), jonka avulla voidaan laaja-alaisesti arvioida pragmaattisia taitoja eri osa-alueilla. Tämän tutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, että ryhmätasolla frontaalilohkoon vaurion saaneiden henkilöiden pragmaattisten taitojen hallinta on verrokkihenkilöitä heikompaa. Vaikeudet tulevat selvimmin esille paralingvistisillä (ilmeet, äänensävyt) ja ekstralingvistisillä (eleet) osa-alueilla. Ryhmien välillä ei löydetty merkitsevää eroa keskustelutaidoissa tai kommunikaation kontekstin kielellisessä ilmaisussa. Selvimmin vaikeudet tulivat esille eleiden tulkitsemisessa ja käytössä, etenkin ironian ja huijausyritysten ymmärtämisessä sekä tunteiden ilmaisussa ilmein ja äänensävyin. Tutkimuksessa myös havaittiin, että ironiaa ja huijausyrityksiä ei ymmärretty yleensä kirjaimellisesti; frontaalilohkovaurion saaneilla henkilöillä tulkinta jäi kuitenkin usein pinnalliseksi eikä kommunikaatioyrityksen perimmäistä tarkoitusta osattu perustella. Aivovaurion saaneilla henkilöillä kului testistä suoriutumiseen myös merkitsevästi kauemmin kuin verrokeilla. Tutkimuksen tulosten mukaan voidaan olettaa, että aivovaurion saaneilla henkilöillä on vaikeuksia tuottaa ja ymmärtää elein, ilmein ja äänensävyin ilmaistuja kommunikaatioyrityksiä. Sen sijaan tutkimuksessa ei tullut esille eroja arkipäiväisissä keskustelutaidoissa tai kontekstin mukaisessa kielenkäytössä. Tämän tutkimuksen tuloksissa löydettiin yhteneväisyyksiä sekä eroavaisuuksia aiempien tutkimustuloksien kanssa. Tämä tutkimus tukee havaintoja, että aivovaurion saaneilla henkilöillä esiintyy vaikeuksia pragmaattisten taitojen eri osa-alueilla. Lisäksi aiemmissa tutkimuksessa on löydetty vaikeuksia keskustelutaidoissa ja sosiaalisten tilanteiden tulkinnassa, mitä tässä tutkimuksessa käytetyt mittarit eivät tuoneet esille. Tämän tutkimuksen tuloksia tarkastellessa tulee ottaa huomioon pieni otoskoko sekä mahdolliset yksilölliset eroavaisuudet aivovaurion saaneiden henkilöiden välillä, sillä aivovaurion sijainnista ja vaikeusasteesta riippuen pysyväksi jääneet oireet voivat vaihdella. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan siis pitää vain suuntaa antavina. Frontaalilohkovaurion saaneiden henkilöiden pragmaattisista taidoista on Suomessa tehty vasta vähän tutkimusta, mikä antaa tälle tutkimukselle merkitystä.

Abstract Focusing on Swedish as the second official language of Finland, this study has two overarching aims. Firstly, it strives to outline and describe what is understood by the so-called Swedish for civil service, i.e., the written and spoken communication skills in the Swedish language laid down by the Act and Decree on State Civil Servants. A second aim involves establishing to what extent proficiency requirements are achieved through compulsory courses at Finnish institutions of higher education. By a government decree issued in 1987, university degrees came to include official recognition of the graduates' Swedish language skills. Thus, universities took on the responsibility of ascertaining whether their students have the skills required by the decree. In this work, the conceptualization and implementation of Swedish teaching are investigated by charting course design, implementation, testing, assessment and grading on a range of courses. A practical framework for this undertaking is provided by language policy legislation, analysis of teacher cognition and proficiency assessments. For evaluation of the results, I have used the CIPP curriculum evaluation model. The Discussion Section presents some suggestions for further measures relating to the acquisition and demonstration of public service Swedish language skills as part of a tertiary level degree. Empirical research material was collected using an e-mail survey sent to Swedish teachers at universities (n = 24) and polytechnics (n = 19), and the thus acquired data were complemented by personal interviews (n = 8). The focus of the survey was on elucidating, first of all, what the respondents understood by the terms Swedish for specific purposes and civil service language proficiency and, secondly, how they assessed goal attainment. Working at universities and polytechnics across the country, the respondents comprised a representative sample. Their responses were analyzed both from a qualitative and quantitative perspective, complemented by phenomenographic methods and content analysis. On the basis of the results, it is evident that responsibility for course planning rests largely with individual teachers or institutions. Moreover, making a clear distinction between Swedish for civil service and Swedish for specific purposes is difficult to the extent that, in terms of teaching and course examinations, many teachers view them as practically synonymous. As a result, testing and assessing whether students have acquired the competence level required by the act rarely conforms to the guidelines of the civil service language proficiency examination. Reading and listening comprehension skills, for example, are not examined by separate standardized tests. Each year, about 20% of students who pass the examinations for the courses do not in reality possess the B1 skill level of the Common European Framework of Reference for Languages (CEF), which is required by the civil service examination. These results confirm the assertion that increasing numbers of secondary school graduates who have passed the course of study laid down for B-level Swedish actually have such low language skills that, as degree students, they are unable to reach the proficiency level stipulated by the civil service examination. Follow-up measures to lower the proficiency requirements will be presented in the Discussion Section
Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selostaa ja kuvata, mitä valtionhallinnossa vaadittavalla ruotsin kielen suullisella ja kirjallisella kielitaidolla, virkamiesruotsilla, tarkoitetaan ja miten virkamiesruotsin taitotasovaatimus toteutuu korkeakoulututkintoon kuuluvissa pakollisissa ruotsin kielen opintojaksoissa. Vuonna 1987 korkeakouluopiskelijoiden virkamiesruotsin taidon osoittaminen liitettiin asetuksella korkeakoulututkintoihin. Sen jälkeen virkamiesruotsin riittävän taitotason toteaminen on ollut korkeakoulujen itsensä vastuulla. Virkamiesruotsin merkityssisältöjä ja toteutumista tutkittiin kartoittamalla eri koulutusohjelmien ruotsin kielen opintojaksojen suunnittelua, opetuksen toteuttamista, opiskelijoiden kielitaidon testaamista, kielitaidon arviointia ja arvosanan määräytymistä. Tarkastelun viitekehyksen muodostivat kielilainsäädäntö, opettajan ajattelun hyödyntäminen tutkimuksessa sekä kielitaidon arviointi. Tutkimustulosten arvioinnin apuna käytettiin opetussuunnitelmien arviointiin tarkoitettua CIPP-mallia. Lisäksi tutkimuksen pohdintaosassa esitetään korkeakoulututkintoon kuuluvia virkamiehen kielitaitoa ja sen osoittamista koskevia jatkotoimenpide-ehdotuksia. Empiirinen aineisto kerättiin sähköpostitse kyselylomakkeilla yliopistojen kielikeskusten ruotsinopettajilta (n = 24), ja ammattikorkeakoulujen ruotsinopettajilta (n = 19) sähköpostitse kyselytutkimuksilla ja aineistoa täydennettiin henkilökohtaisilla haastatteluilla (n = 8). Kyselytutkimuksessa selvitettiin korkeakoulujen ruotsinopettajien käsityksiä erityisalojen ruotsin ja virkamiesruotsin merkityssisällöistä ja taitotasovaatimusten toteutumisesta. Eri puolilla Suomea sijaitsevat kielikeskukset ja ammattikorkeakoulut olivat hyvin edustettuina tutkimusaineistossa. Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusotetta. Aineiston analyysissa on fenomenografisen tutkimuksen ja sisällön analyysin sovellusta. Tulosten mukaan korkeakoulututkintoon kuuluvien ruotsinopintojen suunnittelu oli etupäässä opettaja- tai oppilaitoskohtaista. Virkamiesruotsia ja erityisalojen ruotsia oli vaikea erottaa toisistaan, ja ne tarkoittivat monien ruotsinopettajien mielestä samaa asiaa opintojakson opetuksessa ja sen loppukokeissa. Näin ollen virkamiesruotsin taidon testaaminen ja kielitaidon arviointi olivat hyvin harvoin valtionhallinnon kielitutkintoja koskevan ohjeistuksen mukaisia. Korkeakouluissa virkamiesruotsin osuuteen kuuluvaa luetun ja puhutun ymmärtämistä ei testattu erillisillä standardikokeilla. Vuosittain vähintään 20 % korkeakouluopiskelijoista sai tutkintotodistuksiinsa merkinnän virkamiesruotsin hyväksytystä kielitaidosta, jonka taitotaso ei todellisuudessa vastannut säädettyä Eurooppalaisen viitekehyksen mukaista vähimmäistaitotasoa B1. Tutkimustulokset tukivat käsitystä siitä, että yhä useampien lukion B-ruotsin oppimäärän suorittaneiden korkeakouluopiskelijoiden kielellinen lähtötaso oli niin alhainen, että he eivät saavuttaneet korkeakoulututkintoon kuuluvien pakollisten ruotsinopintojensa aikana virkamiesruotsiin vaadittavaa taitotasoa. Pohdintaosassa esitetään jatkotoimenpiteitä korkeakoulututkintoon kuuluvan virkamiesruotsin taitotasovaatimuksen madaltamiseksi

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kartoittaa kolmevuotiaiden suomalaislasten tuottavan sanaston tasoa. Lisäksi tarkasteltiin lasten tuottavan sanaston ja iän yhteyttä heidän morfologisiin taitoihinsa sekä vertailtiin sukupuolten välisiä eroja tuottavan sanaston tasossa. Tutkielma liittyy Cost Action IS0804 ’Language impairment in a multilingual society: Linguistic Patterns and the Road to Assessment’ -hankkeeseen (www.bli-sli.org), jonka tavoitteena on muun muassa luoda 2–5-vuotiaiden lasten sanaston arviointiin luotettava arviointimenetelmä. Sanaston arviointiin ei ole suomenkielisille lapsille riittävästi testimenetelmiä ja tutkielman tavoitteena olikin koota lisätietoa tyypillisestä sanaston kehityksestä, jotta kyseinen arviointimenetelmä saataisiin myös Suomessa puheterapeuttien käyttöön. Tutkimukseen osallistui 40 kolmevuotiasta lasta, joista yhdeksän osallistui myös morfologisten taitojen arviointiin. Aineisto kerättiin keväällä 2014. Sanastoa arvioitiin COST-kuvasanavarastotestillä ja taivutusmuotojen hallintaa Morfologiatestillä (Lyytinen, 1988). Tutkimuksessa tarkasteltiin kolmevuotiaiden lasten tuottavan sanaston tasoa, sukupuolten välisiä eroja tuottavan sanaston tasossa sekä tuottavan sanaston tason ja lapsen iän yhteyttä morfologisiin taitoihin. Tutkimus osoitti, että kolmevuotiaiden suomalaislasten tuottavan sanaston tasossa ilmenee vielä melko runsaasti variaatiota. Sukupuolten välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa COST-kuvasanavarastotestissä. Tuottavan sanaston taso tai lapsen ikä eivät olleet tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä morfologisiin taitoihin. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että kolmevuotiaiden lasten tuottavan sanaston tasossa ja morfologisissa taidoissa ilmenee vielä melko runsaasti normaalivariaatiota. Tuottavan sanaston taso vaikuttaisi paranevan ikäkuukausien kasvaessa jo kolmevuotiaiden ikäryhmän sisällä. Tuottavan sanaston tasosta yli kolmevuotiailla lapsilla kaivataan kuitenkin yhä lisätietoa. Sukupuolten väliset erot tuottavassa sanastossa eivät ilmenneet kolmevuotiailla lapsilla yhtä selvästi kuin aiemmassa kirjallisuudessa on raportoitu nuoremmilla lapsilla tai sanalistamenetelmien avulla arvioituna. Jatkossa olisi mielenkiintoista tarkastella sukupuolten välisiä eroja suuremmalla koehenkilöjoukolla ja eri ikäryhmiä ja arviointimenetelmiä vertaillen. Tuottavan sanaston taso ja lapsen ikä eivät olleet yhteydessä morfologisiin taitoihin, mikä on ristiriidassa aiemman kirjallisuuden kanssa. Tutkittavien määrä oli kuitenkin pieni, mikä heikentää tutkimustulosten yleistettävyyttä. Jatkossa olisikin mielenkiintoista tarkastella tuottavan sanaston tason ja iän yhteyttä morfologisiin taitoihin suuremmalla koehenkilöjoukolla.

Tämän tutkielman tavoitteena on kuvata Asperger-lasten ja -nuorten vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on antaa laaja käsitys siitä, miten haasteet sosiaalisissa taidoissa ilmenevät. Lisäksi tutkielman tarkoituksena on tuoda esiin niitä tukimuotoja ja interventioita, joista on hyötyä sosiaalisten taitojen kehittymiselle. Aspergerin oireyhtymä kuuluu osaksi autismikirjon häiriöitä. Ne ovat taustaltaan neurobiologisia, laaja-alaisia kehityshäiriöitä. Autismikirjon häiriöille yhteisiä piirteitä ovat haasteet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, kommunikoinnin vaikeudet sekä käyttäytymisessä ilmenevät poikkeavuudet. Autismikirjon henkilöillä esiintyvä epätavallinen käytös johtuu kognitiivisten taitojen kehityksen poikkeavuudesta. Käyttäytymismuodot ovat yksilöllisiä, vaikkakin usein haastavia. Hans Aspergerin 1940-luvulla tekemät kuvaukset Aspergerin oireyhtymän piirteistä ovat olleet lähtökohtana diagnoosikriteerien muotoutumiselle. Aspergerin oireyhtymän diagnoosikriteereissä painottuvat sosiaalisen vuorovaikutuksen pulmat, kapea-alaiset mielenkiinnon kohteet sekä rajoittuneet toimintatavat. Kansainväliseen tautiluokitusjärjestelmään tulevien muutosten vuoksi autismikirjon häiriö tulee korvaamaan Aspergerin oireyhtymän diagnosoinnin. Sosiaaliset taidot, kuten keskustelu- ja tunteiden käsittelytaidot, tulevat esiin sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Asperger-henkilöillä on vaikeuksia jokaisella sosiaalisten taitojen alueista. Haasteet näkyvät vaikeutena havaita vuorovaikutuksessa ilmeneviä sosiaalisia vihjeitä. Mielen teoria tarkoittaa ymmärrystä muiden ihmisten ajatuksista ja aikomuksista, mikä on Asperger-henkilöille vaikeaa tietynlaisten kognitiivisten puutteiden vuoksi. Haasteet sosiaalisissa taidoissa ilmenevät lapsuudesta lähtien. Asperger-lapsi saattaa muista lapsista poiketen viihtyä omissa oloissaan ympäristöään tutkien. Asperger-lasten sosiaaliset taidot voivat olla kouluiän kynnyksellä kaksi vuotta jäljessä muihin ikäisiinsä verrattuna. Asperger-lapset haluaisivat ystävystyä koulutovereihinsa, mutta se voi osoittautua haastavaksi. Nuoruudessaan Asperger-henkilö voi kokea stressaavia tilanteita esimerkiksi sosiaalisissa suhteissa tapahtuvien muutosten myötä, ja Aspergerille tyypilliset piirteet tulevat esiin. Sosiaalisten taitojen opettamisella voidaan tukea Asperger-henkilöiden ystävyyssuhteiden muodostamista ja sosiaalista sopeutumista. Näin voidaan ehkäistä heidän syrjäytymistään. Koulussa tarjottavan tuen tulee olla yksilöllistä ja strukturoitua, että Asperger-oppilas voisi saavuttaa tavoitteensa sosiaalisten taitojen osalta. Opettajalla on merkittävä rooli sosiaalisten taitojen ja käyttäytymisen opettamisessa. Interventioiden avulla on onnistuttu parantamaan Asperger-lasten sosiaalisia taitoja sekä saavuttamaan hyväksyntää vertaisten keskuudessa.

Ennenaikaisena ja pienipainoisena syntyminen on yksi merkittävä lapsen kehitykseen vaikuttava tekijä. Ennenaikaisina ja pienipainoisina syntyneillä lapsilla on raportoitu esiintyvän täysiaikaisina syntyneitä lapsia enemmän muun muassa hengityssairauksia, neurologisen kehityksen ongelmia sekä neurobehavioraalisia ongelmia. Myös orofakiaalisessa toiminnassa, kuten nielemisessä ja hengityksessä on havaittu poikkeavuuksia verrattaessa täysiaikaisina syntyneisiin lapsiin. Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena oli selvittää ennenaikaisina ja pienipainoisina syntyneiden lasten orofakiaalisia taitoja 5–6-vuoden iässä, joka on koulun aloittamisen kannalta kriittinen ikävaihe. Lisäksi tarkasteltiin onko sukupuolella, syntymäpainolla tai raskauden kestolla yhteyttä kyseisiin taitoihin. Tutkielmassa käytetty ennenaikaisina ja pienipainoisina syntyneiden lasten aineisto on osa laajempaa valtakunnallista tutkimusprojektia, johon ovat osallistuneet Suomen yliopistolliset sairaalat. Vertailuaineistona käytettiin Linköpingin yliopiston logopedian opiskelijoiden keräämää normiaineistoa. Lasten orofakiaalisia taitoja arvioitiin käyttämällä Nordic Orofacial Test–Screening-seulontamenetelmää (NOT–S). NOT–S-seulonta koostuu haastattelu- ja tutkimusosiosta, jotka jakautuvat yhteensä 12 alaosioon. Osioissa arvioidaan muun muassa sensoriikkaa, hengitystä ja leuan ja suun motoriikkaa. Tutkielman tulosten tilastollisessa analysoinnissa käytettiin SPSS©-tilasto-ohjelmaa (versio 19). Tutkielman tulosten perusteella ennenaikaisina ja pienipainoisina syntyneiden lasten orofakiaalisessa toiminnassa oli havaittavissa poikkeavuuksia verrattaessa täysiaikaisina syntyneisiin lapsiin. Ennenaikaisina ja pienipainoisina syntyneet lapset suoriutuivat lähes jokaisessa NOT–S-seulontamenetelmän alaosiossa verrokkeja heikommin. Eroja havaittiin erityisesti sensoriikkaa ja hengitystä koskevissa osioissa. Ennenaikaisina syntyneet pojat suoriutuivat NOT-S-seulontamenetelmän haastatteluosiossa sekä verrokkipoikia että ennenaikaisina syntyneitä tyttöjä merkitsevästi heikommin. Tutkielman tuloksissa ei havaittu ennenaikaisuuden asteen olevan yhteydessä orofakiaalisen toiminnan poikkeavuuksiin, mutta pienipainoisuuden eri ryhmien välillä oli havaittavissa tilastollisesti merkitsevä ero. Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että ennenaikaisina ja pienipainoisina syntyneiden lasten orofakiaalisessa toiminnassa on havaittavissa poikkeavuuksia täysiaikaisina syntyneisiin verrattaessa. Tulokset osoittavat, että erityisesti NOT–S-seulonnan haastatteluosio erottelee lisätutkimusta vaativat orofakiaalisen toiminnan osa-alueet myös ennenaikaisina syntyneiden lasten kaltaisissa lievemmissä tapauksissa. Jatkotutkimusta tarvittaisiin NOT–S-seulonnan haastattelun käytettävyydestä erillisenä tutkimusmenetelmänä.

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tarkastella suomalaisten kouluikäisten aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö -diagnoosin saaneiden lasten pragmaattisia taitoja. Tutkittavina olivat 6 ADHD-diagnoosin saanutta lasta ja 6 tyypillisesti kehittynyttä lasta. Children’s Communication Checklist-2 -menetelmän avulla selvitettiin lasten pragmaattisten taitojen piirteitä vanhempien tekemän arvion perusteella. Edmonton Narrative Norms Instrument -menetelmän avulla tarkasteltiin puolestaan kerronnan pragmaattista hallintaa eli sitä, kuinka lapset osaavat ottaa kuulijan huomioon tarjoamalla tarpeeksi asianmukaista informaatiota ja käyttämällä tarkkoja viittauksia. Tässä tutkimuksessa vanhempien tekemän arvion mukaan ADHD-diagnoosin saaneilla lapsilla oli havaittavissa pragmaattisia ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmia, joita muutamissa tapauksissa voidaan pitää kliinisesti merkittävinä. Tulosten perusteella ADHD-diagnoosin saaneiden lasten puhetapa oli usein epäasiallinen ja heillä oli vaikeuksia kontekstin käytössä eli kyvyssä ymmärtää ja tuottaa ilmauksia eri tilanteissa. Kerrontatehtävässä ADHD-diagnoosin saaneet lapset saivat tyypillisesti kehittyneitä lapsia heikommat pisteet sekä kertomusten sisällöstä että viittaussuhteiden tarkkuudesta. Tämä antaa viitteitä siitä, että ADHD-diagnoosin saaneille lapsille oli verrokkilapsia vaikeampaa luoda kuulijan kannalta koherentti, helposti ymmärrettävissä oleva kertomus. Tämä piirre tuli esiin myös vanhempien tekemässä arviossa. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, oliko CCC-2:n ja ENNI:n tulosten välillä havaittavissa yhteyttä. CCC-2:n osalta tarkasteltavina tekijöinä olivat kielellisistä taidoista kertova GCC-pistemäärä ja sosiaalisista vuorovaikutustaidoista kertova SIDC-pistemäärä. ENNI:n osalta tarkasteltavina tekijöinä olivat kertomuskielioppipisteet ja viittaussuhteiden tarkkuus. Tässä tutkimuksessa tarkasteltujen tekijöiden osalta havaittiin selkeä yhteys vain kielellisten taitojen (GCC) ja kertomusten sisällön eli kertomuskielioppipisteiden suhteen. Tämän tutkimuksen tulokset ovat yhteneväisiä aiempien tutkimustulosten kanssa. Ne antavat viitteitä siitä, että ADHD-diagnoosin saaneilla lapsilla voi esiintyä vaikeuksia pragmatiikan eri osa-alueilla ja heillä voi ilmetä yhtä aikaa sekä normaaleja että poikkeavia pragmaattisia piirteitä. Tässä tutkimuksessa johtopäätösten tekoa ja tulosten yleistettävyyttä heikentävät pieni otoskoko ja yksilölliset erot lasten välillä. Tutkimus lisää kuitenkin omalta osaltaan tietoa ADHD-diagnoosin saaneiden lasten pragmaattisista taidoista.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia 8-vuotiaiden kielellisesti tyypillisesti kehittyneiden 2.-luokkalaisten lasten morfologisia taitoja ja luetun ymmärtämistä sekä sitä, ilmeneekö näissä taidoissa eroja tyttöjen ja poikien välillä. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, onko morfologisten taitojen ja luetun ymmärtämisen välillä yhteyttä. Tutkimukseen osallistui 15 Limingan kunnan peruskoulun 2.-luokkalaista lasta. Tutkittavista kahdeksan oli tyttöjä ja seitsemän poikia. Tutkittavien ikä vaihteli 8;4 ja 8;11 vuoden välillä iän keski-arvon ollessa 8;7 vuotta. Tutkimusmenetelminä käytettiin CELF-5-testin sanarakenteen ja luetun ymmärtämisen osatestejä (Wiig, Semel & Secord, 2013). Saatujen tulosten tilastollisessa analysoinnissa tarkasteltiin sijainti- ja hajontalukuja. Tyttöjen ja poikien taitojen välisten erojen vertailuun käytettiin Mann Withney U -testiä ja morfologisten taitojen ja luetun ymmärtämisen välisen yhteyden selvittämiseen Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointa. Tutkimuksessa saadut tulokset osoittivat, että 8-vuotiaiden 2.-luokkalaisten lasten morfologiset taidot ovat varsin hyvät, lukuun ottamatta passiivimuodon tietoisen muokkaamisen taitoja. Luetun ymmärtämisen osalta tekstin yksityiskohdat hallitaan hyvin, mutta päätelmien teossa on vielä puutteita. Tyttöjen ja poikien välillä ei ole tilastollisesti merkitsevää eroa morfologisissa taidoissa eikä luetun ymmärtämisessä. Koko aineistosta analysoidut tulokset osoittivat, että morfologisten taitojen ja luetun ymmärtämisen välillä ei ole tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Sen sijaan tulokset osoittivat tilastollisesti erittäin merkitsevän positiivisen erittäin korkean korrelaation, kun aineiston tarkastelu tehtiin ilman kahta poikkeavaa havaintoa. Tutkimustulosten perusteella 8-vuotiaiden 2.-luokkalaisten lasten morfologisten taitojen ja luetun ymmärtämisen välillä näyttäisi olevan selkeä yhteys. Pienestä otoskoosta johtuen tuloksiin tulee kuitenkin suhtautua varauksella. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaankin pitää lähinnä alustavina ja suuntaa-antavina. Suomalaislasten osalta tutkimustietoa morfologisten taitojen ja luetun ymmärtämisen välisestä suhteesta tarvittaisiinkin ehdottomasti lisää, jotta tietämys aiheesta lisääntyisi ja lukemisen arviointi ja kuntoutus voitaisiin kohdentaa entistä paremmin kaikkiin vaikuttaviin tekijöihin.

Du karate au taido, sport, art martial ou nouvelle maniere d'etre il s'agira, en partie, dans ce travail, de remonter aux sources, d'y reperer les differents choix effectues a des moments donnes entrainant des cheminements differents dans l'evolution socio-historique de l'activite et par la dans ces modalites de pratique. Le karate etant comme toutes les activites humaines au centre de differents enjeux. D'autre part, l'interaction des cultures (orient occident) devrait egalement permettre d'identifier les fondements et les principes essentiels devant mener l'homme a la maturite et de degager ce qui pourrait etre une veritable culture corporelle. En particulier, nous essaierons d'apporter des elements de reponses a un certain nombre de questions de fond. Pourquoi pratiquer un art ne dans une autre culture et a une autre epoque? Quelle est la legitimite, le degre de coherence et le sens de l'activite karate dans la societe d'aujourd'hui? A quel manque d'etre, le karate vient-il apporter un remede? Quelles plaies soignons-nous lorsque annees apres annees, nous repetons les memes gestes? Qu'y-a-t-il derriere le mythe de l'inviabilite de la toute puissance? Quel peut-etre un travail transformateur et constructeur du corps?
From karate to taido : sport, martial art or new lifestyle? The present inquiry will be partly concerned with going back to sources, there to trace the various choices made at given times that have led down various paths through the socio-historical evolution of the pursuit in question thereby affecting its lines of practice. Like all human pursuits, karate is in fact a focal point for various vested interests. At the same time, the interplay of eastern and western cultures should also enable the foundations - the essential principles that ostensibly bring mankind to maturity to be pinpointed and the possible meaning of a truly body-based culture to be elucidated. More precisely, we shall endeavour to provide at least partial answers to a number of basic questions. - why practise an art born of another culture at another period in time? - how legitimate, relevant and meaningful is the practise of karate in today's society? - what kind of personnal shortcoming is karate there to remedy? - what evils do we palliate by the repetition of the self-same gestures over many years?

Tämän pro gradu -tutkimuksen tavoitteena oli selvittää hyvin ennenaikaisina ja pienipainoisina syntyneiden lasten teknisen lukemisen, kirjoittamisen ja nopean nimeämisen taitoja ja verrata niitä täysiaikaisina syntyneiden verrokkilasten taitoihin 8–9-vuotiaana. Lisäksi tarkasteltiin nopean nimeämisen yhteyttä tekniseen lukemiseen ja kirjoittamiseen. Lopuksi tarkasteltiin pienipainoisuuden yhteyttä keskosten suoriutumiseen edellä mainituissa taidoissa. Tutkimuksessa hyödynnettiin puheterapeutti FM Minna Heikkisen väitöskirjaansa varten hankkimaa ja osittain puheterapeutti FM Lea Partasen tutkimaa hyvin ennenaikaisina ja pienipainoisina syntyneiden lasten aineistoa (n=80), josta valittiin satunnaisesti 30 koehenkilöä tätä pro gradu -tutkimusta varten. Täysiaikaisina syntyneiden verrokkilasten aineisto hankittiin Oulun kaupungin 2. ja 3. luokkien suomenkielisistä oppilaista, joiden puheen ja kielen kehitys sekä oppiminen olivat sujuneet tyypillisesti. Lopulliset koehenkilömäärät olivat keskosaineistossa n=29 ja verrokkiaineistossa n=23. Teknistä lukemista arvioitiin YTTE-testin lukemisen sujuvuuden tehtävillä ja Sanaketjutestillä, kirjoittamisen arviointiin käytettiin Lukilassen saneltavien sanojen listaa ja nopean nimeämisen arviointiin Nopean sarjallisen nimeämisen testiä. Käytetyt analysointimenetelmät olivat kvantitatiivisia ja perustuivat testeissä normitettuihin tuloksiin heikosta ja normaalista suoriutumisesta. Kaikkia keskosia ja verrokkeja vertailtaessa käytettiin tilastollisia menetelmiä graafisen tarkastelun rinnalla, mutta ikäryhmiä tarkastelemalla saadut tulokset perustuvat yksinomaan graafiseen tarkasteluun pienen otoskoon vuoksi. Tulosten mukaan keskosten ja verrokkien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa teknisen lukemisen ja kirjoittamisen taidoissa. Nopean nimeämisen osioissa ’esineet’, ’numerot ja kirjaimet’ sekä ’värit, numerot ja kirjaimet’ ryhmien välillä kuitenkin havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero (p < 0,05). Iällä ei ollut suurta vaikutusta keskosten ja verrokkien välisiin eroihin. Sen sijaan nopean nimeämisen taidot olivat keskosilla yhteydessä useampaan teknistä lukemista ja kirjoittamista arvioivaan tehtävään kuin verrokeilla. Erittäin pienten, alle 1000 g syntyessään painaneiden keskosten taidot eivät eronneet tilastollisesti muiden keskosten taidoista. Tuloksiin on suhtauduttava varauksella pienen otoskoon ja muiden tutkimuksen luotettavuutta vähentävien seikkojen vuoksi. Tuloksia voidaan kuitenkin hyödyntää puheterapeutin kliinisessä työssä, jossa ennenaikaisuuden vaikutukset myöhempään kielelliseen kehitykseen ja erityisesti oppimistuloksiin voidaan ottaa mahdollisimman varhain huomioon.

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tarkastella lasten esikielellisten taitojen ja varhaisen kielellisen kehityksen jatkumollisuutta 18–36 kuukauden iässä. Tutkimuksessa tarkasteltiin lasten esikielellisiä taitoja 18 ja 24 kuukauden iässä sekä niiden yhteyttä toisiinsa. Tutkimuksessa selvitettiin myös varhaisen 24 kuukauden ikäpisteen ymmärtävän ja tuottavan sanaston yhteyttä myöhempään 30 ja 36 kuukauden ikäpisteen sanastoon. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, onko esikielellisillä taidoilla 18 ja 24 kuukauden ikäpisteessä yhteyttä sanastoon 24, 30 ja 36 kuukauden ikäpisteissä. Tutkimukseen osallistui 30 lasta, joita tutkittiin 18, 24, 30 ja 36 kuukauden ikäpisteissä. Vanhemmat täyttivät esikielellisiä taitoja kartoittavan ESIKKO-kyselyn 18 ja 24 kuukauden iässä ja tuotettujen sanojen määrää kartoittavan MCDI-lomakkeen osion 24 ja 30 kuukauden iässä. Lisäksi lasten ymmärtävää ja tuottavaa sanastoa arvioitiin puheterapeutin toimesta kuvasanavarastotestien avulla 24 ja 36 kuukauden ikäpisteissä. Tulokset osoittivat, että 18 kuukauden ESIKKO-kyselyn sosiaalisen kommunikaation ja puheen tuottamisen osa-alueilla sekä kokonaispisteillä oli vahvin yhteys 24 kuukauden ikäpisteen esikielellisiin taitoihin. Vastaavasti 18 kuukauden ikäpisteen ymmärtämisen osa-alueella oli heikoin yhteys esikielellisiin taitoihin 24 kuukauden iässä. Sanaston tarkastelussa selvisi, että MCDI-lomakkeen tuotettujen sanojen määrällä ja tuottavan kuvasanavarastotestin pisteillä 24 kuukauden ikäpisteessä oli voimakkaimmat yhteydet MCDI-lomakkeen tuotettujen sanojen määrään 30 kuukauden iässä ja tuottavaan kuvasanavarastoon 36 kuukauden iässä. Ymmärtävään kuvasanavarastotestiin tuottavilla sanastotesteillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Ymmärtävällä kuvasanavarastotestillä 24 kuukauden ikäpisteessä oli keskinkertainen yhteys MCDI lomakkeen tuotettujen sanojen määrään 30 kuukauden iässä sekä ymmärtävään ja tuottavaan kuvasanavarastoon 36 kuukauden iässä. ESIKKO-kyselyn osalta sosiaalisen kommunikaation ja puheen tuottamisen osa-alueet sekä kokonaispisteet 18 ja 24 kuukauden ikäpisteissä olivat voimakkaimmin yhteydessä sanastoon. Ymmärtämisen osa-alue 18 ja 24 kuukauden ikäpisteissä oli puolestaan heikoiten yhteydessä sanastoon. Sosiaalisen kommunikaation ja puheen tuottamisen osa-alueet sekä kokonaispisteet näyttäisivät ennustavan eniten myöhempää tuottavaa sanastoa. Tulokset olivat osittain samansuuntaisia aikaisempien tutkimustulosten kanssa. Tämän tutkimuksen perusteella puheterapeuttien kannattaa kliinisessä työssä kiinnittää huomiota ESIKKO-kyselyn sosiaalisen kommunikaation ja puheen tuottamisen osa-alueisiin sekä kokonaispisteisiin, sillä ne voivat ennustaa esikielellisiä taitoja 24 kuukauden iässä sekä tuottavaa sanastoa 30 ja 36 kuukauden iässä. Ymmärtämistä on kuitenkin syytä tutkia esikielellisten taitojen ohella vielä erikseen, sillä ESIKKO-kyselyn ymmärtämisen osa-alueella oli vain vähän yhteyksiä myöhempään sanastoon.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tarkastella lasten esikielellisiä taitoja 18 ja 24 kuukauden iässä sekä ymmärtävää ja tuottavaa sanastoa 24 kuukauden iässä. Lisäksi selvitettiin, ennustavatko esikielelliset taidot 18 kuukauden iässä sanastoa 24 kuukauden iässä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös sosioemotionaalisen kehityksen yhteyttä esikielellisiin taitoihin ja sanastoon. Tutkimukseen osallistui 14 lasta, joita tutkittiin 18 ja 24 kuukauden ikäpisteissä. 18 kuukauden ikäpisteessä lasten vanhemmat täyttivät sosioemotionaalista kehitystä kartoittavan BITSEA-lomakkeen sekä lapsen varhaisia kommunikointi- ja kielellisiä taitoja kartoittavat MCDI ja ESIKKO -kyselylomakkeet. 24 kuukauden ikäpisteessä vanhemmat täyttivät jälleen MCDI ja ESIKKO -lomakkeet ja sovituilla testauskäynneillä tehtiin reseptiivinen ja ekspressiivinen kuvasanavarastotesti sekä videoitiin äiti–lapsi-leikkitilanne. Tulokset osoittivat, että ESIKKO-kyselyn sosiaalisen kommunikaation osapistemäärällä ja kyselyn kokonaispistemäärällä 18 kuukauden iässä oli vahvin yhteys esikielellisiin taitoihin 24 kuukauden iässä. Vastaavasti ymmärtämisen osapistemäärällä 18 kuukauden iässä oli vähiten yhteyttä esikielellisiin taitoihin 24 kuukauden iässä. Tulosten mukaan tutkittavien ymmärtävän ja tuottavan sanaston koossa 24 kuukauden iässä oli melko paljon yksilöllistä vaihtelua. ESIKKO-kyselyn kokonaispisteet 18 kuukauden iässä näyttäisivät eniten ennustavan sanaston tasoa 24 kuukauden iässä. Mikään 18 kuukauden ikäpisteen ESIKKO-kyselyn osapistemääristä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä 24 kuukauden ikäpisteen sanastoa kuvaaviin muuttujiin. Sosioemotionaalisen kehityksen osalta BITSEA-lomakkeen ongelmapisteillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä esikielellisiä taitoja eikä sanastoa mittaaviin muuttujiin. BITSEA-lomakkeen kompetenssipisteillä taas oli tilastollisesti merkitsevää yhteyttä 18 kuukauden ikäpisteen esikielellisiin taitoihin ja 24 kuukauden ikäpisteen sanastoon. Tulokset osin tukivat aikaisempia tutkimuksia ja osin erosivat niistä. Puheterapeutin tulee arvioida sanaston lisäksi esikielellisiä taitoja ja sosioemotionaalista kehitystä. Tämän tutkimuksen perusteella puheterapeuttien kannattaa kiinnittää huomiota ainakin ESIKKO-kyselyn kokonaispisteisiin puolentoista vuoden iässä, sillä ne voivat ennustaa tuottavaa sanastoa kaksivuotiaana. Myös ESIKKO-kyselyn sosiaalisen kommunikaation osapistemäärää kannattaa tutkia, koska sillä on tämän tutkimuksen mukaan yhteyttä kaksivuotiaan esikielellisiin taitoihin. Vahvaa sosioemotionaalista kompetenssia, kuten muitakin kielen kehitystä edistäviä tekijöitä, kannattaa tukea.

Abstract Modern software development must adapt to demanding schedules while keeping the software at a high level of quality. Agile software development has been adopted in recent years to meet such a need. Test-driven development (TDD) is one practice that has arisen within the agile software development movement that leverages unit tests to develop software in incremental cycles. TDD supporters claim that the practice increases the productivity of the practitioners who employ it, as well as the internal and external quality of the software they develop. In order to validate or refute such claims, the software engineering research community has studied TDD for the last decade; the results of the empirical studies on the effects of TDD have been mostly inconclusive. This dissertation has studied two factors that may impact the manifestation of the claimed effects of TDD on software’s external quality and developers’ productivity: the developers’ conformance to the process (i.e., their ability to follow TDD) and their skills. The research was performed in four phases. In the first phase, the literature was reviewed to identify a set of factors that have been considered to affect TDD. In the second phase, two experiments were executed within academia. A total of 77 students at the University of Oulu, took part in the studies. These experiments investigated the quality of the software, as well as the subject’s productivity with respect to their programming and testing skills. A follow-up study, using data collected during the second experiment, explored the relation between the quality, productivity and the subjects’ process conformance. In the third phase, four industrial experiments, involving 30 professional, were performed. Process conformance and skills were investigated in relation to the TDD’s effects on external quality and productivity. The fourth phase synthesized the evidence gathered in the two previous phases. The results show that TDD is not associated with improvements in external quality, or developers’ productivity. Further, improvements in both external quality and productivity are associated with skills, rather than with the process, at least in the case of professional developers. Hence, process conformance has a negligible impact. The productivity of novice developers, on the other hand, can benefit from the test-first approach promoted by TDD
Tiivistelmä Modernin ohjelmistokehityksen täytyy mukautua haastaviin aikatauluihin säilyttäen ohjelmistojen korkea laatu. Ketterä ohjelmistokehitys on viime vuosina omaksuttu tähän tarpeeseen ja suuntauksessa on saanut alkunsa testivetoisen kehityksen käytäntö, joka hyödyntää yksikkötestausta ohjelmiston inkrementaalisessa, syklisessä kehityksessä. Testivetoisen kehityksen puolestapuhujat väittävät tämän käytännön lisäävän ohjelmistokehittäjien tuottavuutta sekä ohjelmiston sisäistä ja ulkoista laatua. Ohjelmistotuotannon tutkimusyhteisö on tutkinut testivetoista kehitystä viimeisen vuosikymmenen aikana vahvistaakseen tai kumotakseen nämä väitteet. Empiiriset tutkimukset testivetoisen kehityksen vaikutuksista ohjelmistotuotantoon ovat suurelta osin tuloksettomia. Tämä väitöstyö tutkii kahta tekijää, jotka voivat vaikuttaa testivetoisen kehityksen väitettyjen vaikutusten ilmentymiseen ohjelmiston ulkoisena laatuna ja ohjelmistokehittäjien tuottavuutena: ohjelmistokehittäjien taitoja ja prosessin mukaista toimintaa. Tutkimus toteutettiin neljässä vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa tehtiin kirjallisuuskatsaus, jolla selvitettiin tekijöitä, joiden on katsottu vaikuttavan testivetoiseen kehitykseen. Toisessa vaiheessa tehtiin Oulun yliopistolla kaksi koetta, joihin osallistui kaikkiaan 77 opiskelijaa. Kokeissa tutkittiin ohjelmiston laadun ja osallistujien tuottavuuden suhdetta heidän ohjelmointi- ja testaustaitoihinsa. Toisen kokeen aikana kerättyä aineistoa hyödynnettiin jatkotutkimuksessa, jossa tarkasteltiin laadun, tuottavuuden ja prosessin mukaisen toiminnan suhdetta. Kolmannessa vaiheessa tehtiin neljä koetta, joihin osallistui 30 ohjelmistoalan ammattilaista. Prosessin mukaista toimintaa ja taitoja tutkittiin suhteessa testivetoisen kehityksen vaikutuksiin ohjelmiston ulkoiseen laatuun ja tuottavuuteen. Neljännessä vaiheessa syntetisoitiin kahden edellisen vaiheen löydökset. Tulokset osoittavat, ettei testivetoinen kehitys liity ulkoisen laadun parantumiseen eikä ohjelmistokehittäjien tuottavuuteen. Parannukset laadussa ja tuottavuudessa liittyvät ennemmin taitoihin kuin prosessiin, ainakin ohjelmistokehityksen ammattilaisten kohdalla. Näin ollen prosessin mukaisella toiminnalla on vähäpätöinen vaikutus. Toisaalta testivetoisen kehityksen suosiman test-first-menettelytavan hyödyntäminen voi edistää aloittelevien ohjelmistokehittäjien tuottavuutta

碩士
國立臺東大學
教育學系(所)
96
Abstract This research intends to understand the job satisfaction level for secretary-in-charge of elementary schools in Taitung County, in addition, also explores whether there exists variances for job satisfaction level for elementary school’s secretaries-in-charge with different individual backgrounds. This research applies the query survey method as the mainstay of research and interview as supplementary. The design for the contents for query is primarily using the individual backgrounds of elementary school’s secretaries-in-charge (including: Gender, age, marital status, educational background, job seniority and job responsibility) as independent variables. And the seven profiles for job satisfaction level (including： Job itself, job environment, supervisor’s leadership, interpersonal skill, salaries and benefits, promotion and job performance in addition to social status, etc) are as dependent variables. Subjects under study were the secretaries-in-charge for elementary schools in Taitung County with 90 total samples disseminated and effective return of 71 copies. Information gathered from query survey were further processed through SPSS for Windows in order to feed to various statistical methods such as: Descriptive statistics, t Test, one way ANOVA, etc. From the findings of these analyses, then this research applied the interviewing method to further explore the underlying causes. Research findings were collectively as follow: 1. The job satisfaction levels for each profile are sequentially arranged as follow: “interpersonal skill”, “supervisor leadership”, “work environment”, “job itself”, “social status”, “salary and benefit”, “promotion and job performance” respectively. And the least satisfied profile was found to be “promotion and job performance”. 2. As for different individual background variables （gender, age, marital status, educational background, job seniority and job of responsibility）, they showed little or no significant difference in regards to the attitudes for job satisfaction. Lastly, based on the findings of this research, concrete recommendations were made in regard to elementary secretary-in-charge, each elementary school and educational administrative organizations and so on for future references. Keywords: Elementary School of Taitung County, Secretary-in-charge, Job satisfaction

碩士
國立臺東大學
身心整合與運動休閒管理學系
98
The main purpose of this research is to study the life style and the living adaptation issues related to the new migrant to Taidong villages in Taiwan. The research objectives are: 1. The motives of the migrants who selected the country style living; 2. The life style of the migrants; 3. The adaptation problems that the migrants have to face with; Through the analysis of the life styles of these migrants, the gentrification processes and the related issues are evaluated and assessed. Quantitative methods are used in this study, literature research and semi-structural survey approaches are adopted to perform in depth study on eight recent migrants, who moved from Northern Taiwan, Southern Taiwan and foreign countries, via one-on-one interview processes. The areas of interests are focused on the motives of these migrants; the quality of life and the most needed assistance to these migrants. It was found that the motives of moving are consistent since they all love the pure and natural culture, the picturesque landscape and the fresh air in the rural area. However, the lack of mass transportation system is yet to be improved; strong sand storm and shortage of drinking water are undesirable problems; the medical care system is inadequate; the simple life style is challenged by the shortage of some of the most important daily needs. The biggest problem that these new Taidong immigrants must face with is to adapt and adjust in the process of searching for their ideal life style. It is suggested that they need to: 1. Collect and study related information before their move; 2. Conform to the nature and change their life style accordingly; 3. Respect the local culture and value the differences; 4. Enjoy the process of making their dreams come true despite trifle uneasiness. We hope that the results of this study can assist the people who are planning to move to Taidong District and provide useful information for the researchers who are interested in the related topics.

碩士
明新科技大學
管理研究所碩士班
107
The development of an employment service in our country began with the introduction of the 2003 Employment Insurance Act (including an employment service, career training, and unemployment benefits), which culminated in a single united service front and assigned specialist service, the 2012 Employment Service One-Stop Model. It switched from the traditional first-come, first-served model to a tailor-made appointment-based specialist service. Regarding changes in the national policy and the employment service model, the demand for physical services in rural areas is higher than that in cities. Is the competency of employment service personnel good sufficient, ranging from one-purpose employment service to career planning coaching? What is the priority of competency building and training action points to meet the competency needs of the relevant positions? This research aimed to investigate the priority and order of competencies of employment service personnel in Employment Service Centers in Hualian and Taitung. The research method included secondary data analysis, literature review, fieldwork studies, and questionnaires on the importance of competencies. The research target group was the employment service personnel in the Hualian Employment Service Center, Yuli Employment Service Center, and Taitung Employment Service Center of the Ministry of Labor. We received 67 replies and 65 effective questionnaires out of 71 copies issued. The statistical methods used in this study were descriptive analysis, cross analysis, and frequency analysis. The findings of this research were as follows: 1. A certain degree of prioritization exists for the competencies of employment service personnel positions. 2. Competencies of employment service personnel differ depending on the position, professional background, and duration of employment. 3. Perceptions of the importance of competencies varies based on the different personal backgrounds of employment service personnel. Keywords：Employment Service, Competencies, Importance, Competency Benchmarks

碩士
明新科技大學
管理研究所碩士在職專班
107
The development of an employment service in our country began with the introduction of the 2003 Employment Insurance Act (including an employment service, career training, and unemployment benefits), which culminated in a single united service front and assigned specialist service, the 2012 Employment Service One-Stop Model. It switched from the traditional first-come, first-served model to a tailor-made appointment-based specialist service. Regarding changes in the national policy and the employment service model, the demand for physical services in rural areas is higher than that in cities. Is the competency of employment service personnel good sufficient, ranging from one-purpose employment service to career planning coaching? What is the priority of competency building and training action points to meet the competency needs of the relevant positions? This research aimed to investigate the priority and order of competencies of employment service personnel in Employment Service Centers in Hualian and Taitung. The research method included secondary data analysis, literature review, fieldwork studies, and questionnaires on the importance of competencies. The research target group was the employment service personnel in the Hualian Employment Service Center, Yuli Employment Service Center, and Taitung Employment Service Center of the Ministry of Labor. We received 67 replies and 65 effective questionnaires out of 71 copies issued. The statistical methods used in this study were descriptive analysis, cross analysis, and frequency analysis. The findings of this research were as follows: 1. A certain degree of prioritization exists for the competencies of employment service personnel positions. 2. Competencies of employment service personnel differ depending on the position, professional background, and duration of employment. 3. Perceptions of the importance of competencies varies based on the different personal backgrounds of employment service personnel.

碩士
國立臺灣大學
建築與城鄉研究所
99
The concept of Cultural and Creative Industries contains two elements with "culture" and "creative". Through the intellectual property protection, the Cultural and Creative Industries not only creates wealth and employment opportunities but also creates protection of cultural continuity. Through the Cultural and Creative Industries, "Workshop" has taken shape to create the medium of space, which staggered cultural creativity with people. Through this "Workshop", product has been forming and assembled, and then, the cultural creativity can be specific. Therefore, the role "Workshop" cannot be ignored in the tribe. A "Workshop", such in the remote tribal region, may become a unit of cultural continuity and create output value. "Yuan-Ai Workshop" is composed with "Cloth Workshop" and "Wood Workshop" ,and each with a different theme for creation. "Yuan-Ai Workshop" as a space of production also covered with the media of people and cultural exchanges. "Cloth Workshop" use the Paiwan culture for the theme of cross-stitch, and the "Wood Workshop" use the theme of driftwood , both were showing Paiwan culture, and also expressed how indigenous integrated with natural. If we explore the Field relationship between indigenous culture and the cultural and creative industries, that will inevitably involve different issues. Indigenous people who invests in craft and participate in cultural and creative industries, in essence, that represents a special cultural Field, which will be distinct to market and cultural consequential. Therefore, this thesis regards "Yuan-Ai Workshop" as a case to pursuit the development in indigenous cultural and creative industries, exploring how they operate and survive in the two Fields of "Yuan-Ai Workshop" and the cultural and creative industries. Also attempting to sketch up the appearance of indigenous cultural and creative industries policy in contemporary. This study used "participant observation" and "depth interview" as the main research methods, and by the literature to review the past policy development related to arts and culture, and indigenous Workshop appearance in process of the drift. Also use "Culture Field" theory discussesed by Bourdieu to highlight the unique and significance meaning of indigenous develop in context of cultural and creative industries. The study finds some conclusions. First, "Yuan-Ai Workshop" through the power of the school set up an incoporated associations. And second, use handcraft with creative, to make used of the cultural codes in cultural commodities. And third, seizing what the perception of nature in cultural workers owned, to make those products have different desire and imagination to the people who live in metropolis. In the sales point of view, "Yuan-Ai Workshop" is cooperated with "Lovely Taiwan Shop" which located in metropolitan area, and with a key person who has cross-cultural ability in organization to concentrate on participation in government programs and brings "Yuan-Ai Workshop" into a community center, with Cultural and Creative Industries of (NATURE plus CULTURE) and base on the "HEART".

碩士
國立臺東大學
教育學系(所)
97
A case study on human resources management of parent volunteers-took an elementary school of Taidong County as an example Hung-chung Kuo Abstract The parent volunteer service group of case school have been established for 17 year until now. The service quality has won all praise and had outstanding achievements. Volunteer service to schools has been demonstrated increasingly its value by affirmation from all walks of life. Therefore, the subject of volunteer human resources management system is worth to take seriously. The study used qualitative research methods for data collection and analysis by interviewing with 12 parent volunteers and school staff. The purpose of this research was to understand school volunteer human resources management system in the case school’s manpower acquisition, maintenance, incentives, the use and development of the current situation and its influencing factors. It tried to find the points of view of interviewees on their operation and difficulties of volunteer management system. The final collection would consider to be future developing direction for the volunteer organization.. According to the findings, this research proposed the related suggestion as following. First, in the volunteer human resources management system aspect: the conditions of volunteers should be relaxed. And, volunteers can run their duty directly to replace the training. Besides, to establish specific performance indicators, in-service training participation rules and the reward standard adjustment have to be done. Second, in school volunteer organizations aspects: the school volunteer groups should have more communicative opportunities to each others. Groups need independent operation and strengthen decentralization, increasing services items for either inner or external fields. Third, suggestion to the school and official authorities aspect : to establish a platform for communication, encourage morale by sponsoring group’s funds. Forth, the suggestions for future study: the researchers can have a depth discussion and analysis in just single point, the number of research subject can increase to all school parent volunteer groups in order to understand the overall human resources management system. Furthermore, to combine with both quantitative and qualitative methods will make the final solution and organization developing more complete and helpful.Looking forward to this study can provide the different reflections on parent volunteer human resources and management for all schools. Key words: parents volunteers, human resources management

碩士
國立花蓮教育大學
國民教育研究所
97
The purpose of this research was to better understand teaching environment and the promotion of swimming course in Hualien, Taidong and Ilan. This research used a quantitative model. The results of this research were based upon the questionnaires collected from school physical education administrators in Hualien, Taidong and Ilan. A number of 221 questionnaires have been collected from among the 274 distributed with a return rate of 80.65%. This research also used SPSS for WINDOWS 13.0 and Kendall’s coefficient of concordance, independent sample t-test, one-way ANOVA, and Pearson’s correlation to process and analyzes the data. The conclusions of this research were shown as follows: I. Existing situation of swimming courses A. They are only 14 pools and 12 of them are used for academic teaching only; swimming course is being conducted with a percentage of 61.54%. B. Course hour is limited because of venue, facility, school budget and with not enough class time being assigned. C. Course contents focus mainly on swimming skills with a percentage of 89.71%. D. Sources of budget mainly come from students with the expenditure mostly related to facility and rental expense. E. Course is taught mainly on 6th grade with a percentage of 97.06%. F. Instructor mainly comes from school teacher who has swimming teaching experience with a percentage of 55.15%. Each instructor is responsible for 11 to 20 students most averagely with a percentage of 43.38%. G. When swimming course is conducted, the most desirable supports are: 1.Transportation (61.03%) 2.Qualified instructor (58.82%) 3.Budget (51.85%) 4.Facility&Venue (59.26%). H. There are 83 schools conducting basic swimming ability examination. Passing rate of this examination is 31.98% with a number of 5515 students out of 17240 students pass the exam in these schools. II. The difficulties of conducting swimming course A. The difficulties of promoting swimming course in elementary schools in east region facing are: 1.) Lack of venues and facilities 2.) Lack of qualified instructors 3.) The concern of safety 4.) Lack of funding 5.) Lack of qualified life guard 6.) Inconvenience of long commute time 7.) Difficulty of arranging course time. B. The discrepancy of difficulties promoting swimming course in different province elementary school are: 1.) Instructor in Tai-Dong county show less passion to teach swimming course 2.) Difficult to maintain order 3.) Both Yi-Lan county and Tai-Dong county consider the arrangement of swimming course difficult and so as the inconvenience of long commute time. C. The discrepancy of difficulties promoting swimming course in different school in different scale are: 1.) School with more than 25 classes has enough instructor 2.) School with classes of 6 and 7 ~ 12 consider the arrangement of course and the commute time inconvenient. D. The discrepancy of difficulties promoting swimming course in different school in terms of facility are: 1.) Regardless of having swim pool or not, lack of instructor, qualified life guard, and concern of safety is always the main issue. 2.) Schools with no swim pools consider lack of facility, founding, difficulty of arranging course and inconvenience of commuting the main issue.

碩士
國立臺灣體育學院
體育研究所
98
The purposes of this study were to clarify the reality and the consistency of organizational culture and organizational effectiveness for school physical education administrative organizations in Taiwan. It was also to compare the differences those officers’ demographic variables on their organizational culture and organizational effectiveness. In addition, it tried to probe the relationship between organizational culture and organizational effectiveness of school physical education administrative organizations. Object of study for Taizhong County, Miaoli County and Taidong County 100 county-operated Junior high school sports administrative personnel. The questionnaire "Organizational Culture Measuring Scale"and "Organizational Effectiveness Measuring Scale" were used as research survey instrument. 　　According to the data from the questionnaires, mean values, standardized scores, T Test, One-way ANOVA, Pearson Product-Moment Correlation and Multiple Stepwise Regression were used for data analysis. The result showed that: 1. The organizational culture and organizational effectiveness in school physical education administrative organizations were very congruent. 2. Significant differences in organizational culture and organizational effectiveness were found for school sports administrative personnel. As a whole, those who were male, elder, director, graduates in the department of physical education had higher consciousness for organizational culture and better organizational effectiveness. 3. It existed a higher correlation between organizational culture and organizational effectiveness in school physical education administrative organizations. And all aspects of organizational culture could influence all aspects of organizational effectiveness. 4. The organizational effectiveness (direction, goal clarity； productivity, accomplishment external support, growth； innovation, adaptation； commitment, morale； participation, openness； documentation, information stability, control；and the whole organizational effectiveness) of school physical education administrative organizations could be predicted effectively by their organizational culture (rational culture, development culture, consensual culture, and hierarchical culture). Especially both consensual culture and development culture had powerful predictability.

碩士
南華大學
旅遊事業管理學系碩士班
97
The economy and the society in Taiwan has changed enormously in the last two decades, so the integral space-structure should have a tremendous change, too; thus, local development of Taidung County faces challenges in the process of restructuring. In response to this trend and to the sustainable development in Taidung, it has to be in an overall viewpoint, uses methods of holistic planning, establishes the prospects of future development and forms the development strategies and management plans. 　　 　　How to develop the tourism industry in Taidung sustainably should be concerned by not only people in Taidung but all the citizens in Taiwan. In pursuing sustainable development in Taidung, it is urgent to integrate and balance the local culture, natural resources, urban landscape and architecture of building, and not to neglect the possible damage that has occurred in western Taiwan while developing the environment and preserving cultural heritage. 　　 　　Due to the globalization, Taidung tourism industry faces huge pressure from international competition. This study develops indicators for Taidung sustainable tourism development into five dimensions: environmental resources, society and culture, service systems, development and construction, and community relationship. This study adopts focused or semi-structured interviews based on the five dimensions. By interviewing hotel planners, tour operators, government officers, scholars and experts, their suggestions can provide criteria for later study investigation. The results of this study also provide references for not only tour operators or hotel planners but future tourism policies or strategies of tourism development carried out by the government.