Gotowa bibliografia na temat „Suomen keskusta”

Pohjois-Suomi eli Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin maakunnat ovat marjanviljelyn alituotantoaluettaja alueella olisikin tilaa nykyistä huomattavasti laajemmalle marjanviljelylle. Yhdessä Ruotsin ja Norjanpohjoisosien kanssa alue on maailman pohjoisinta marjanviljelyaluetta ja siksi alueella tarvitaan erityistietoapohjoisiin olosuhteisiin soveltuvista viljelymenetelmistä ja lajikkeista.MTT, Oulun yliopisto ja ProAgria Oulu toteuttavat alueella hanketta ”Marjanviljelystä vahva elinkeinoPohjois-Suomeen”, jonka puitteissa Pohjois-Suomen alueella testataan uusia marjanviljelymenetelmiä jamarjalajikkeita sekä tuotetaan tietoa viljelyn taloudesta. MTT:n tehtävänä on tuottaa kenttäkokeissabiologista ja viljelyteknistä tietoa, Oulun yliopisto tuottaa MTT:n kokeiden pohjaltatuotantokustannuslaskelmia ja ProAgria Oulu vastaa tiedon siirtymisestä alueen viljelijöille.Hankkeessa tehdään lajikekokeita mansikalla, vadelmalla, musta-, viher- ja valkoherukalla,pensasmustikalla. Mansikalla ja vadelmalla tutkitaan kausihuoneviljelyä sekä kastelua ja lannoitusta,mansikalla tabletop- eli pöytäviljelyä ja mustaherukalla eri tuotantopanosten vaikutusta viljelynkannattavuuteen. Lisäksi hanke tekee pienimuotoista lajikekoetoimintaa erikoismarjoilla. Kokeet tehdäänMTT:n Sotkamon, Ruukin ja Rovaniemen tutkimusasemilla.Hanketta hallinnoi MTT:n Puutarhakasvit –tutkimusryhmä MTT Sotkamon tutkimusasemalta käsin.Hanketta rahoitetaan EU:n Maaseuturahastosta Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin TE-keskusten kautta.Hankkeen kesto on 27.3.2008–28.2.2012 ja kokonaisbudjetti on 545 849 euroa. Hankkeelle ovat antaneetlisäksi materiaalisponsorointia Puutarha Tahvoset Oy, Marja-Suomen Taimituotanto Oy, Kekkilä Oyj ja R.Laaksonen Oy.

Maidontuotannon kilpailukyky riippuu maidon sekä maidontuotannon sivutuotteiden, kuten lihan, hinnoista ja niiden tuotantokustannuksista. Maidontuotannon kannattavuuteen ja kilpailukykyyn vaikuttavat kustannusten lisäksi myös tuotteista maksetut hinnat, tuotannolle maksetut tuet ja tuottavuus. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Suomen maidontuotannon kilpailukykyä vertailemalla yhteensä seitsemää tyypillistä IFCN- (International Farm Comparison Network) maitotilaa Suomesta, Ruotsista, Tanskasta Saksasta ja Puolasta. Suomi on ollut mukana IFCN- verkostossa vuodesta 2002 lähtien. IFCN-verkostossa toimii tutkijoita yli 80 maasta ja vuonna 2009 maitotilavertailuja tehtiin 147 tyypilliselle tilalle 46 eri maasta. Verkoston keskus toimii Saksan Kielissä. Tyypillinen maitotila tarkoittaa tilaa, joka edustaa ominaisuuksiltaan valtaosaa kyseisen alueen tiloista. Tilat on muodostettu tilastotietojen perusteella, viljelijäpaneelissa yhdessä tutkijoiden ja neuvojien kanssa käyttämällä usean alueella sijaitsevan tilan tietoja tai näiden yhdistelmänä. Tutkimustiloilta selvitettiin maidontuotannon rehukustannukset laskemalla kotoisten rehujen tuotantokustannukset ja ostorehukustannukset sekä tarkasteltiin niihin vaikuttavia osatekijöitä. Lisäksi selvitettiin teollisten väkirehujen markkinoita ja hankintaa tutkimuksessa mukana olleiden maiden IFCN- tutkijoille lähetetyllä kyselyllä. Tilojen taloutta tarkasteltiin maataloustulon, yrittäjänvoiton ja kannattavuuskertoimen perusteella. Tutkimusaineisto koostui tilatiedot sisältävästä IFCN-tietopankista ja –maitoraportista sekä IFCN- tutkijoille lähetetyn kyselylomakkeen tiedoista. Tutkimusmenetelmäksi valittiin tapaustutkimus, koska tavoitteena oli saada yksityiskohtaista tietoa toisiinsa rinnasteisista tapauksista. Tutkimustulosten mukaan sekä kotoisten rehujen että ostorehujen kustannukset olivat Suomen tiloilla vertailumaita korkeammat 100 tuotettua maitokiloa (EKM) kohti laskettuna. Siten korkea rehukustannus heikensi suomalaisen maidontuotannon kilpailukykyä verrattuna tutkimuksessa mukana olleisiin maihin. Tämä vaikutti osaltaan siihen, että maidon tuotantokustannukset olivat Suomen tyypillisillä tiloilla korkeat vertailumaihin nähden. Tukien ja vertailumaita korkeamman maidon hinnan ansiosta Suomen tiloilla pystyttiin kuitenkin saavuttamaan vertailumaiden kanssa samantasoiset taloudelliset tunnusluvut. Kyselyn tulosten perusteella valittavissa olevien väkirehujen tarjoajien määrä oli Suomen ja Ruotsin tyypillisillä tiloilla 3-4 kun taas Tanskan ja Saksan tiloilla rehuntoimittaja voitiin valita 5-6 toimittajasta. Suomessa väkirehut tilattiin tyypillisesti paikallisen maatalouskaupan kautta. Ruotsissa ja Puolassa väkirehut tilattiin osuuskuntien kautta, mutta Tanskassa ja Saksassa tilaus tehtiin suoraan tehtaalta. Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa myönnettiin paljousalennuksia rehutilausten eräkoon perusteella. Sitä vastoin Saksassa paljousalennukset olivat harvinaisia. Pitkäkestoiset sopimukset olivat tyypillisiä Suomessa, Tanskassa ja Saksassa. Suomessa pitkäkestoisesta sopimuksesta maksettiin yleensä hyvitystä tai tuottaja sai alennusta rehun hinnasta. Tanskassa ja Saksassa pitkäkestoisessa sopimuksessa sovittiin rehulle tietty kiinteä hinta. Tällöin tuottaja hyötyy rehun markkinahinnan noustessa, mutta vastaavasti häviää markkinahinnan laskiessa. Ruotsissa ja Puolassa ei pitkäkestoisia sopimuksia tyypillisesti ollut.

MTT testasi pensasmustikkalajikkeiden Aino, Alvar, Arto, Hele, Jorma, North Blue, Patriot, Saani, Sine, Siro ja Tumma menestymistä Sotkamossa (Kainuu), Ruukissa (Pohjois-Pohjanmaa) ja Rovaniemellä (Lappi) vuosina 2008-2011. Kokeiden tavoitteena oli hakea menestymisen pohjoisrajoja lajikkeittain ja tarkentaa lajikkeiden viljelysuosituksia. Kokeet olivat osa Marjanviljelystä vahva elinkeino Pohjois-Suomeen -hanketta, jota rahoitettiin Euroopan maaseuturahastosta Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskusten kautta. Mikään testatuista lajikkeista ei pystynyt tuottamaan Rovaniemellä satoa ja yhtään testatuista pensasmustikkalajikkeista ei voida suositella Lappiin. Sen sijaan Ruukissa ja Sotkamossa satoa poimittiin kaikista lajikkeista, tosin heikoimmin menestyneillä lajikkeilla satotasot jäivät erittäin pieniksi. Mikään lajike ei yltänyt Etelä-Suomen satotasoihin. Parhaimmillaan satotasot olivat kokeissa 300-400 g/taimi eli 1500-2000 kg/ha, kun Etelä-Suomessa saadaan vuodessa satoa yleisesti 1-2 kg/pensas eli 5000-10 000 kg/ha. Nykyisillä viljelyn tuotantokustannuksilla ja tuottajahinnoilla näissä kokeissa saadut satotasot eivät todennäköisesti riitä kannattavaan kaupalliseen viljelyyn.Kokeissa parhaiten menestyneitä lajikkeita voi kuitenkin käyttää kotipuutarhalajikkeina Etelä-Kainuussa ja eteläisellä Pohjois-Pohjanmaalla, jos hyväksyy alhaiset satotasot ja toistuvat talvivauriot. Tällaisia, edellä mainitulla alueella harrastajakäyttöön sopivia lajikkeita ovat ainakin Aino, Alvar, Jorma, Sine, Siro ja North Blue. Kaikkein talvenkestävimpiä näistä vaikuttaisivat olevan Aino ja Sine. Sadontuoton ja talvehtimisen kannalta heikoimpia lajikkeita Arto ja Patriot ei voida suositella Kainuuseen eikä Pohjois-Pohjanmaalle. Lajikkeista Saani, Hele ja Tumma ei vielä pystytä tämän koeaineiston perusteella antamaan luotettavia viljelysuosituksia. Talvivaurioista huolimatta pensasmustikka kykeni sadontuottoon Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan eteläosissa. Etelä-Lapissa talvivauriot olivat liian voimakkaita ja kasvukausi oletettavasti liian lyhyt pensasmustikoiden menestymistä ajatellen.

Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen TE -keskusten alueella toteutettiin esiselvitys maidontuotannon kehit-tämiskohteista vuosina 2007 - 2008. Kilpailukykyä maidontuotantoon T&K -hanke laadittiin esiselvityk-sen pohjalta. Esiselvityksen mukaan uutta tietoa tarvitaan maitotilan yrityskokonaisuuden hallinnasta, tuottavuuden parantamisesta sekä maitotilan työnmenekistä eri tuotantoteknologioilla. Esiselvityksen poh-jalta rakennettiin Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen alueille omat koulutushankkeensa alueiden tarpeiden mukaan. Kilpailukykyä maidontuotantoon T&K -hanke tuottaa ja kokoaa uutta tietoa molempia koulutushankkeita varten. Tavoitteena on saada uusin tieto mahdollisimman nopeasti palvelemaan käytännön tarpeita.Kilpailukykyä maidontuotantoon T&K -hankkeen päätavoitteena on kehittää Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen maidontuottajien kilpailukykyä. Hankkeen päätavoite jaetaan seuraaviksi alatavoitteiksi:1)kehitetään uusia malleja maitotilan liiketoiminnan johtamiseen,2)etsitään uusia toimintatapoja, joilla maitotilan taloudellista tulosta voidaan parantaa ja3)tuotetaan uutta tietoa maitotilojen tuotantoprosessien hallinnasta.Kilpailukykyä maidontuotantoon T&K -hankkeella edistetään Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen maakuntien maidontuotantoketjun kilpailukykyä alkutuotannosta jalostukseen sekä näihin liittyvää yritystoimintaa. Kilpailukykyä maidontuotantoon T&K -hanke ja koulutushankkeet yhdessä mahdollistavat maidontuottajille, meijeriteollisuudelle ja maidontuotantoketjun sidosryhmille uuden ja ajan tasalla olevan tiedon saannin. Samalla luodaan uusia verkostoja tulevaisuuden tarpeita varten.Tässä hankkeessa yhdistetään monitieteinen tutkimustieto (tuotanto-, teknologia- ja taloustietie-teet) ja käytännön osaaminen monitieteisesti yhdeksi kokonaisuudeksi. Tietoa hyödynnetään laajalti neuvonnassa, oppilaitoksissa, maitotiloilla sekä alalla toimivien muiden yrittäjien ja toimijoiden keskuudessa. Hankkeen tuottamasta tietotaidosta hyötyvät myös viranomaiset sekä Etelä-Pohjanmaan uudet maatalousalan organisaatiot. Hankkeen toteutuksesta vastaa hanketta hallinnoiva Seinäjoen ammattikorkeakoulun Maa- ja metsätalouden yksikkö. Hankkeen toteutuksessa ovat mukana Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Työtehoseura, Jyväskylän ammattikorkeakoulun Luonnonvara-instituutti, ProAgria Etelä-Pohjanmaa ja Osuuskunta Maitosuomi. Lisäksi hankkeessa tehdään yhteistyötä MTK Keski-Suomen ja muiden maatalouden asiantuntijaorganisaatioiden kanssa.

Toimi ja laske -kehittämishanke on osa LUMA SUOMI -kehittämisohjelman matematiikan puiteohjelmaa. Hanketta toteutetaan LUMA-keskus Saimaan johdolla. Yhteistyökumppaneina hankkeessa ovat Lappeenrannan kaupungin Kaukaan ja Voisalmen koulut. Hankkeen ideana on siirtyä pois kirjakeskeisestä matematiikan opetuksesta edistämällä opetuksen toiminnallisuutta ja monimuotoisuutta. Hankkeen suunnittelu ja toteutus tehdään tiiviissä yhteistyössä alakoulun opettajien kanssa.

Syksyllä 2016 voimaan astuvat perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (POPS 2016) määrittelevät ohjelmoinnin osana matematiikan opetusta aina alakoulusta alkaen. Yhtenä LUMA SUOMI -kehittämisohjelman osana pyörii LUMA-keskus Saimaassa Robotiikka-kehittämishanke. Tämän artikkelin tarkoituksena on kertoa, mitä projektissa on tapahtunut kevään 2015 aikana, minkälaisia haasteita on koettu ja mitä jatkossa on tarkoitus tehdä.

Nykyaikainen lypsykarjatalous kuluttaa runsaasti energiaa, mutta tuotantorakennusten osalta säästöä on haettu tähän saakka pääasiassa rakennuskustannuksista. Kuitenkin energiakustannukset ovat nousseet viime vuosien aikana ja niiden oletetaan nousevan tulevaisuudessa edelleen, joten energiatalouteen on syytä kiinnittää huomiota jatkossa entistä enemmän myös tuotannon kannattavuuden näkökulmasta.Energiankulutuksessa on suuria vaihteluja tilojen välillä, vaikka tuotantosuunta ja kokoluokka olisivat samat (Työtehoseura, 2005). Suurten tilojen osuus on koko ajan nousussa ja odotettavissa on, että vuoteen 2016 mennessä puolet maidosta tuotetaan Suomessa yli 50 lehmän tiloilla, kun nykysin osuus on 20% (Suomen Gallup Elintarviketieto Oy, 2008). Tällöin myös energiankulutuksen ja energiahuollon merkitys korostuvat entisestään. Toisaalta energiatehokkuus ja uusiutuvan energian käyttö palvelevat myös kansallisia ja kansainvälisiä ilmasto- ja ympäristötavoitteita.ERKKA-hankkeen keskeisimpänä tavoitteena on parantaa lypsykarjatilojen taloudellista kannattavuutta vähentämällä energiankäytöstä ja -tuotannosta aiheutuvia kustannuksia. Kohderyhmänä ovat pääasiassa keskimääräistä suuremmat lypsykarjatilat ja niiden energiansäästö uudisrakentamisen osalta, mutta myös jo olemassa olevissa tuotantorakennuksissa. Keskeisenä osana hanketta on tuotetun ja kootun tiedon välittäminen tiloille ja tilojen kanssa toimiville neuvojille ym. tahoille. Hankkeessa tehdään myös mittauksia tuotantorakennusten laitteistojen energiankulutuksesta, lämpövuodoista sekä ilmanlaadusta.Hankkeen tuloksena saadaan tietoa siitä, kuinka lypsykarjatilat voivat vähentää uusiutumattoman energian kulutusta rakennusteknisillä keinoilla, laiteteknisillä valinnoilla ja uusiutuvien energianlähteiden käytöllä ja milloin tilat voivat parantaa kannattavuuttaan näillä keinoilla. Tutkimuksen perusteella laaditaan laskentamalleja, joita voidaan hyödyntää investoivilla tiloilla, neuvonnassa sekä rakennussuunnittelussa määritettäessä eri energiantuotantomuotojen kannattavuutta. Laskennassa huomioidaan tuotannossa syntyvä energia, energiantuotantoon tarvittavat investoinnit sekä vaihtoehtoisten energiantuotantomuotojen hintakehitys.Laskentamallien lisäksi hankkeen tuloksena syntyy suosituksia käytännöistä lypsykarjatilojen tuotantorakennusten lämmön- ja sähkönkulutuksen vähentämiseksi sekä ratkaisuiksi, jotka vähentävät tuotantorakennusten lämpöhäviöitä, ilmanvaihtoon kuluvaa energiaa tai edistävät rakennusten energiatehokkuutta. Hankkeella pyritään tuottamaan myös tietoa Maatilojen energiaohjelman kehittämiseen. Mukana hankkessa on Savonia-ammattikorkeakoulun lisäksi ProAgria, Itä-Suomen yliopisto sekä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu. Savonialla hanke toteutetaan monialaisena tutkimuksena, jossa hyödynnetään ympäristötekniikan-, luonnonvara-alan-, energiatekniikan- sekä sähkö- ja rakennustekniikan osaamista. Hankkeen rahoittajana toimii Pohjois-Savon ELY-keskus ja se toteutetaan ajalla 1.9.2011-31.12.2013.

Kaalikärpäsen ravintokasveja ovat kaikki ristikukkaiskasvit. Kaalikärpänen onkin lähes joka kesäinen ongelma naurisviljelmillä. Nauris poikkeaa kaalikasveista siinä suhteessa, että nauriilla pienetkin kaalikärpäsmäärät ovat sadon kannalta haitallisia. Nauriissa kaalikärpäsen toukat ovat kosketuksissa suoraan ravintona käytettävään juureen ja jo muutama toukka saa nauriin kauppakelvottomaksi. Kaalikasvit sen sijaan voivat selvitä kohtuullisista toukka määristä esim. kasvattamalla sekundäärijuuria vioittuneen kohdan yläpuolelle. Lämpösummiin perustuvan laskennan mukaan pikkukaalikärpänen aloittaa Etelä-Suomessa lennon lämpösumman ollessa 50 astetta ja toinen lento alkaa tehoisan lämpösumman ollessa 700 astetta. Kokeen tavoitteena oli testata onko lennon aloitus ajankohdat samankaltaiset Pohjois-Suomessa vai tapahtuuko lennon aloitus myöhemmin. Kokeet tehtiin MTT pohjoisilla tutkimusasemilla Sotkamossa, Ruukissa ja Rovaniemellä. Kokeet olivat osa MTT Sotkamon koordinoimaa Vihannesviljelystä vahva elinkeino Pohjois-Suomeen – hanketta. Hanketta rahoitetaan EU:n Maaseuturahastosta Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin ELY-keskusten kautta. Nauriin kokonaissatomäärissä päästiin ensimmäisissä kylvöissä kutakuinkin tavanomaisiin hehtaarisatoihin, mutta sadon laatu kärsi toukkavioituksista. Kaalikärpäsen munien laskenta tuloksista voitiin päätellä, että Rovaniemellä myöhäisempi, juhannuksen aikoihin tehty kylvö ei altistu kaalikärpäsille niin paljon kuin aikaisemmin tehdyt kylvöt. Tämä tulos on kuitenkin vain yhdeltä kasvukaudelta, joten tuloksen yleistäminen vaatisi useamman kasvukauden seurannan. Tulokset antoivat viitteitä Ruukin osalta siitä, että kaalikärpäsen runsain muninta alkaa siellä tehoisan lämpötilasumman ollessa noin 700 astetta. Sen sijaan Rovaniemellä ja Sotkamossa kaalikärpäsen munamäärät alkoivat kohota jo noin 500 asteessa eli matalammalla kuin Etelä-Suomessa. Tämäkin on vain yhden kasvukauden tulos, joten tarkempi tieto kaalikärpäsen runsaan muninnan alkamisen eroista Etelä- ja Pohjois-Suomessa vaatisi useamman kasvukauden tulokset.

Kasvikset on usein terveellistä syödä tuoreena. Kuluttajat ja suurkeittiöt haluavat yhä pidemmälle prosessoituja kasvistuotteita. Käsittelyketjussa tuorevihannekset käyvät läpi useita vaiheita, kuten pesun, esikäsittelyn, kuorinnan, pilkkomisen, huuhtelun ja pakkaamisen. Puutteet prosessointikäsittelyissä voivat edistää kasvisten pilaantumista ja edistää tautia aiheuttavien mikrobien päätymistä tuotteisiin prosessiveden, henkilöstön, laitteiden ja koneiden välityksellä. Omavalvonta, jossa hyödynnetään myös mikrobiologisia testausmenetelmiä, on tärkeä työkalu tuotantoprosessien turvallisuuden seurannassa. Tutkimuksessamme arvioitiin kuuden kasviksia jatkojalostavan yrityksen pintahygieniaa vuosina 2009 ja 2012. Ensimmäisen, vuoden 2009, hygieniakartoituksen jälkeen yrityksille kerrottiin kartoitustuloksista ja annettiin kehittämisehdotuksia. Jokaisesta yrityksestä otettiin tuotantotilojen puhdistamisen jälkeen 264-696 pintanäytettä samoista tuotantoympäristön mittauspisteistä käyttäen erilaisia mikrobiologisia ja yleishygieenisiä näytteenottomenetelmiä. Vertailemalla vuoden 2009 ja 2012 hygieniakartoituksien tuloksia keskenään havaittiin yleisesti ottaen tuotantotilojen pintojen puhtauden olevan paremmalla tasolla vuonna 2012. Visuaalisesti tarkastelemalla prosessointitiloissa oli tapahtunut näkyviä muutoksia vuoden 2009 hygieniakartoituksien jälkeen. Esimerkiksi lattiapintoja, kuljetinhihnoja ja leikkuulautoja oli paikoitellen uusittu, kenkien puhdistusjärjestelmiä oli otettu käyttöön eri hygienia-alueiden välillä sekä avoimia linjoja oli muutettu suljetummiksi. Vuosien 2009 ja 2012 tuloksia vertaamalla havaittiin kokonaismikrobimäärien sekä enterobakteerien, homeiden ja hiivojen vähentyneen tutkituilta pinnoilta. Sekä vuonna 2009 että 2012 hygieniakartoituksissa puhtauden kannalta ongelmallisimmiksi pinnoiksi osoittautuivat koneet ja laitteet sekä kuljettimien hihnat. Edellä mainitut pinnat on hygieniakartoituksissa todettu olevan tuotantohygienian kannalta mikrobiologinen vaaratekijä, joten näiden puhdistukseen tulee lisätä resursseja. Kasviksia pilkkovien laitosten on tarpeen kehittää puhdistus- ja hygieniakäytäntöjään edelleen, lisäksi työntekijöiden koulutusta ja puhdistuksen omavalvontaa olisi lisättävä. Tutkimus tehtiin”TUOVI” -hankkeessa, jonka rahoittivat Lounais-Suomen ELY-keskus ja useat yritykset. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa Hyviä käytäntöjä tuorekasviksia valmistaviin yrityksiin (TuoPro2) -hankkeessa pyritään kouluttamalla ja tiedottamalla auttamaan yrityksiä kehittämään tuotantohygieniaa.

KarjaKompassi-kokonaisuuden kehittäminen ja sen taustalle tehty tutkimustyö ovat merkittävä panostus, joka on nyt saatu käyttöön suomalaisen maidontuotannon ja maitotilojen kilpailukyvyn kehittämiseksi. KarjaKompassi-palvelukokonaisuus on tehty karjatilojen tuotannonohjaukseen, jolla seurataan ja suunnitellaan ruokintaa, maidon- ja rehuntuotantoa ja sen taloutta. Uusien ohjelmistojen ja palveluiden avulla tutkimuksesta saatu tieto jalkautuu yksittäisten karjojen tasolle. KarjaKompassia on työstetty vuosina 2008-2011 projektissa, jossa olivat mukana ProAgria Keskusten Liitto ja ProAgria Laskentakeskus, Valio Oy, SLU, MTT, HY ja TTS. Suomen meijeriyhdistys ja TEKES ovat osallistujien lisäksi rahoittaneet projektia. Ruokinnan suunnitteluun lähdetään KarjaKompassissa uudelta pohjalta. Työ aloitetaan lähtötilanteen huolellisella tarkastelulla Ruokinnan seurannan päivälaskelman avulla. Se otettiin käyttöön vuoden 2010 alussa ja sen perusteella voidaan arvioida ruokinnan onnistumista, tarvittaessa säätää ruokinta kohdalleen ja arvioida karjan vakiotuotos. Syksyllä 2011 otettiin käyttöön ruokinnan suunnittelu, joka on kiinteässä yhteydessä ruokinnan seurannan kanssa. Yhdessä ruokinnan seuranta ja suunnittelu muodostavat Ruokinnanohjauspalvelun, jossa analysoidaan laskelmista saadut tulokset ja havainnoidaan toteutuksen ongelmakohdat tilatasolla navetassa ja pellolla. Ruokinnan taloudellisessa optimoinnissa KarjaKompassi huomioi ruokinnan muutosten taloudelliset vaikutukset rahatuloihin maidon määrän ja koostumuksen muutosten kautta. Valittavana on myös muita optimointiperusteita. Monipuoliset optimointimahdollisuudet ovat tarpeellisia, koska tuotantopanosten ja tuotteiden hinnat todennäköisesti vaihtelevat jatkossakin nopeasti ja niihin on pystyttävä tilatasolla reagoimaan. Tuottoennuste-osio valmistuu talven 2011-2012 aikana. Tuottoennusteesta saadaan tietoa karjan tulevista eläinmääristä, maitotuotoksista sekä maidon pitoisuuksista, joiden perusteella voidaan arvioida maidosta saatava rahallinen tuotto vuosibudjetoinnin taustalle tai investointeja suunniteltaessa. KarjaKompassi-kokonaisuuden avulla voidaan tarkastella erilaisia vaihtoehtoja maidontuotannon, kasvinviljelyn ja talouden näkökulmasta. Suunnitelmassa lähdetään liikkeelle siitä, että karja on pellon asiakas. KarjaKompassin nettipohjaisilla ohjelmilla tehdyt laskelmat tallentuvat ProAgrian tietopankkeihin, joissa on tietoa maitotilojen eläinaineksesta, maidontuotannosta, rehuvaroista, rehujenkulutuksesta ja ruokinta- ja lypsytekniikoista, sadoista sekä peltojen lannoituksesta. Näitä tietoja maitotilat voivat yhteisesti hyödyntää ProAgrian Tilakunnon kautta tekemällä erilaisia vertailuja. Tässä kirjoituksessa esitellään KarjaKompassi-kokonaisuutta karjatilojen tuotannonohjauksen näkökulmasta ja uusia tutkimustuloksia, joihin se perustuu.