Gotowa bibliografia na temat „Sotalapset”

Sotalapsilla tarkoitetaan tässä yhteydessä niitä arviolta 70 000 lasta, jotka toisen maailmansodan aikana siirrettiin Suomesta turvaan Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan organisoidun lastensiirtotoiminnan kautta. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kuuden Ruotsissa sotalapsena olleen henkilön kokemuksia ja muistoja Suomen ja Ruotsin kouluissa. Tutkimuskysymys on, mitä ja miten sotalapset kokemuksistaan kertovat. Pääpaino on kysymyksessä mitä. Kysymyksen miten tarkoituksena on täydentää mitä-kysymyksen esiin nostamia teemoja. Tutkimuksen lähestymistapa on kerronnallinen. Tutkimuksen alkuosan kahdessa pääluvussa tarkastellaan sotalapsi-ilmiötä ja koulujärjestelmää, jotka ovat kaksi tutkimuksen keskeistä elementtiä. Aluksi selvitetään, mikä oli Suomen rooli toisessa maailmansodassa, miten lastensiirrot toteutettiin sekä millainen oli lapsuuskäsitys toisen maailmansodan aikana. Toinen pääluvuista keskittyy kokonaan tarkastelemaan koulujärjestelmiä 1940-luvun Suomessa ja Ruotsissa. Aineisto koostuu kuudesta kerronnallisesta haastattelusta. Analyysi on kaksiosainen: Ensin jokaisesta haastateltavasta luodaan omat kertomuksensa, joita tässä tutkimuksessa nimitetään profiileiksi. Profiilien tarkoitus on kuvata kunkin haastateltavan sotalapsiaikaa kokonaisuutena. Analyysin toisessa, niin sanotussa temaattisen analyysin osassa tarkastellaan aineistossa esiintyviä teemoja. Tulkintatapa on aineistolähtöinen. Analyysi ei pohjaudu tiettyyn teoriaan, vaan päätelmiä tehdään aineistosta nousevien asioiden pohjalta lähdekirjallisuuteen tukeutuen. Teemoja nousi esiin yhteensä kuusi: kouluun sopeutuminen Ruotsissa ja Suomessa, koulun fyysinen ympäristö, vertaissuhteet koulussa, muistot opettajista, vanhempien rooli koulunkäynnissä sekä sotalapsuus jatko-opinnoissa ja ammatissa. Tähän tutkimukseen osallistuneet sotalapset sopeutuivat ruotsalaiseen kouluun hyvin. Haastateltavat muistavat koulun fyysiseen ympäristöön liittyviä asioita edelleen yllättävän tarkasti. Haastateltavat kokivat kuuluvansa ikätoveriensa joukkoon, eikä kukaan kokenut kiusaamista. Kotiinpaluun jälkeen koulunkäynnin haasteina olivat kielivaikeudet ja opettajan ymmärtämättömyys suomen kielen unohtaneita lapsia kohtaan. Osa myös herätti kummastusta luokkatovereiden keskuudessa. Suomalaiseen kouluun sopeutumisessa keskeistä näyttää olleen se, onko haastateltavalla ollut mahdollisuus puhua ruotsia jonkun vertaisen kanssa. Useat haastateltavat kokevat, että ruotsin kielen taidosta on ollut heille hyötyä jatko-opinnoissa ja ammatissa.