Gotowa bibliografia na temat „Siirto”
Utwórz poprawne odniesienie w stylach APA, MLA, Chicago, Harvard i wielu innych
Spis treści
Zobacz listy aktualnych artykułów, książek, rozpraw, streszczeń i innych źródeł naukowych na temat „Siirto”.
Przycisk „Dodaj do bibliografii” jest dostępny obok każdej pracy w bibliografii. Użyj go – a my automatycznie utworzymy odniesienie bibliograficzne do wybranej pracy w stylu cytowania, którego potrzebujesz: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver itp.
Możesz również pobrać pełny tekst publikacji naukowej w formacie „.pdf” i przeczytać adnotację do pracy online, jeśli odpowiednie parametry są dostępne w metadanych.
Artykuły w czasopismach na temat "Siirto"
1
Jackson, Riikka, i Paula Saikkonen. "Perustoimeentulotuen siirto Kelaan kasvatti eduskunnan oikeusasiamiehelle tehtyjen kanteluiden määrää". Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 28, nr 2 (2.06.2020): 194–201. http://dx.doi.org/10.30668/janus.88988.
Pełny tekst źródła
2
Halmetoja, Antti, i Taina Rintala. "Perustoimeentulotuen Kela-siirto valmisteltiin kiireellä ja asiantuntijatieto jätettiin hyödyntämättä". Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 28, nr 2 (2.06.2020): 185–93. http://dx.doi.org/10.30668/janus.90049.
Pełny tekst źródła
3
Hänninen, Laura, Peter Løvendahl, Anne Marie De Passillé i Jeffrey Rushen. "Vaikuttaako karsinan lattiamateriaali tai vasikoiden siirto niiden veren kortisoli- tai kasvuhormonipitoisuuksiin?" Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 19 (31.01.2004): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.77038.
Pełny tekst źródła
4
Matila, Tuuli. "Suomalaiset siirtolaiset Pohjois-Amerikassa: Valokuvat ja empatia siltana nykyisyyteen". Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 23, nr 1 (10.03.2023): 74–89. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.120997.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Tarkastelen tässä artikkelissa suomalaisten siirtolaisten elämää Michiganin ”Copper Countryn” alueella Pohjois-Amerikassa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Arkistovalo-kuvat valottavat suomalaissiirtolaisten kokemuksia vieraassa maassa ja sitä, kuinka he ilmaisivat identiteettiään alueella. Käytetty teoria, proteesinen muisti, korostaa ensinnäkin teknologian, tässä tapauksessa valokuvien, tärkeyttä integraation välineenä. Toisaalta pro-teesinen muisti korostaa nykypäivänä teknologian, kuten juuri valokuvien, tärkeyttä työka-luna: valokuvat välittävät menneisyydestä tietoa empatiaa herättävällä tavalla. Siirto-laisuudessa on tiettyjä yleismaailmallisia piirteitä, joita esiintuomalla voitaisiin herättää hyödyllistä keskustelua tästä poliittisesti painavasta aiheesta. Empatian kautta voitaisiin luoda yhteyksiä myös nykysiirtolaisuuteen ja ymmärryksen lisäämiseen maahantulijoita kohtaan.
5
Heikkilä, Anna-Maija, i Jaana Peippo. "Uuden teknologian optimaalinen hyödyntäminen lypsykarjan uudistamisessa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 28 (31.01.2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75450.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Lypsylehmien hyvä hedelmällisyys on kannattavan maidontuotannon keskeinen vaatimus. Poikiminen on edellytys paitsi maidontuotannon käynnistämiselle myös uudistamiseen tarvittavien vasikoiden tuotannolle. Nykyteknologia tarjoaa lehmien lisääntymiseen mahdollisuuksia, joilla voidaan vaikuttaa syntyvien jälkeläisten ominaisuuksiin. Alkionsiirrolla voidaan tuottaa paljon jälkeläisiä lehmiltä, joilla on hyvät maidontuotanto-ominaisuudet. Sukupuolilajitellun siemenen käytöllä tai alkioiden sukupuolilajittelulla voidaan puolestaan lisätä lehmävasikoiden osuutta syntyvistä jälkeläisistä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli optimoida perinteisten ja uusien teknologioiden käyttöä lypsykarjan uudistamisessa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin lineaarista ohjelmointia, jolla maksimoitiin maidontuotannon kiinteille kustannuksille saatavaa katetta. Tarkasteltavat vaihtoehdot karjan uudistamisessa olivat siemennys joko lajittelemattomalla tai lajitellulla siemenellä, lajittelemattoman alkion luovutus tai siirto sekä sukupuolilajitellun alkion luovutus tai siirto. Sukupuolilajitellut alkiot olivat lajitellulla siemenellä tuotettuja tai sukupuoli oli määritetty tavanomaisella siemennyksellä tuotetuista alkiosta. Optimointimallin biologiset lähtötiedot määritettiin suomalaisten maitotilojen seuranta-aineistoista vuodelta 2010. Hinnat edustavat ajankohdan keskimääräisiä panos- ja tuotoshintoja. Tarkasteluperiodi oli yksi vuosi ja karjan enimmäiskooksi asetettiin 60 lehmää. Mallissa otettiin huomioon uudistustavan vaikutus vasikka- ja alkiotuottoon, uudistuksen yksikkökustannukseen sekä uusimattomuusprosenttiin, joka vaikutti edelleen lehmien poikimavälin pituuteen. Karjan oletettiin tuottavan uudistukseen tarvittavat lehmävasikat. Kunkin uuden teknologioiden käyttö rajattiin enintään kolmasosalle karjan lehmistä. Tuloksen herkkyyttä mallin rajoitteiden, tuotostasojen ja hintojen muutoksille tarkasteltiin viidessä erilaisessa skenaariossa. Optimointimalli ratkaistiin MATLAB-ohjelmalla. Perusskenaariossa parhaimman katteen kiinteille kustannuksille antoi karja, jossa oli mallin sallima enimmäismäärä, 20 lehmää, lajittelemattoman alkion luovuttajia. Muista lehmistä 14 siemennettiin lajittelemattomalla ja 8 lajitellulla siemenellä. Vastaavasti 6 hiehoa siemennettiin lajittelemattomalla ja 12 lajitellulla siemenellä. Karjaan ei tullut mukaan yhtään alkion vastaanottajaa. Optimaalisen karjan kokoonpano vaihteli mallin lähtöoletusten mukaan, mutta alkioita luovuttavien lehmien ylivertaisuus näkyi kaikissa skenaarioissa. Lajitellun siemenen käyttö lehmävasikan tuottamiseen tähtäävässä siemennyksessä oli taloudellisesti perusteltua, mutta vain osalle karjasta. Optimaaliset valinnat voivat vaihdella tilakohtaisesti muun muassa lehmien tuotostason mukaan. Jotta uusien teknologioiden vaikutus myös karjan geneettiseen edistymiseen voitaisiin ottaa huomioon, optimointiin tulisi staattisten mallien lisäksi kehittää dynaamisia malleja. Dynaamiset mallit palvelisivat myös kasvavia karjoja.
6
Pesonen, Liisa, Frederick Teye, Markku Koistinen, Jere Kaivosoja, Raimo Linkolehto, Pasi Suomi i Ari Ronkainen. "CropInfra – Tulevaisuuden kasvintuotantotilan tuotanto- ja tiedonhallintainfrastruktuuri". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 28 (31.01.2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75577.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Viljelijän toimintaympäristö muuttuu nopeasti, ja yhteiskunta asettaa viljelylle yhä enemmän ja monimutkaisempia vaatimuksia muun muassa viljelyn ympäristövaikutusten sekä tuotettujen raaka-aineiden, laadun, turvallisuuden, tuotantotavan ja jäljitettävyyden suhteen. Samaan aikaan maatiloille kohdistetaan kasvavia tuotannon tehostamisvaatimuksia tuotantopanosten jatkuvan hinnannousun ja tuotteesta saatavan hinnan erotuksen puristuksessa. Viljelijöiden kapasiteetti ja hyvinvointi kyseenalaistuvat lisääntyneen henkilökohtaisen työmäärän ja toiminnan monimutkaistumisen seurauksena. Viljelijät hyödyntävät enenevissä määrin teknologiaa avustamaan työtehtävissä, ja ongelmaksi onkin muodostunut erilaisten tuotannossa käytettävien järjestelmien yhteensopimattomuus sekä puutteellinen koordinaatio, tiedon jakaminen ja liitettävyys. MTT:n CropInfra –hankkeessa tutkittiin ja kehitettiin edelleen aiemmissa tutkimushankkeissa tuotettuja tiedonhallinnan konsepteja uudeksi, käytäntölähtöiseksi kasvintuotannon tuotanto- ja tiedonhallintainfrastruktuuriksi. Hankkeen konkreettisena pilottina MTT Vakolan maatilalle Vihtiin rakennettiin uusi tiedonhallintainfrastruktuuri instrumentoimalla maatilan nykyiset pellot ja kalusto tarvittavilla tiedonkeruu- ja siirto- ja varastointilaitteistoilla. Infrastruktuurin yksityiskohtien määrittelyissä ja käytettävien teknologioiden valinnassa on käytetty hyväksi muun muassa muiden MTT:n tutkimusten ja tutkimusryhmien tutkimustapauksia. CropInfran ytimessä on Internet-palvelin, tietovarasto sensoriverkoilta ja työkoneilta saapuvalle paikkatiedolle, tietokanta aggregoidulle tilatiedolle sekä sovelluksia datan jalostamiseksi automaattisesti tiedoksi myös tosiaikaisesti. CropInfra noudattaa SOA (Service Oriented Architecture) periaatteita, ja sen palvelin on linkittynyt ulkopuolisten, maatilan tiedonhallintaa avustavien sovellusten palvelimiin standardoitujen tiedonsiirtorajapintojen kautta, niin pitkälti kuin sellaisia on määritelty. Tiedonhallintajärjestelmän avusteiset ominaisuudet, kuten tiedon analysointi, aggregointi, järjestely ja laskenta päätöksentekoa varten on toteutettu ns. pilvipalveluina. Maatilan olosuhteista mitataan ja dokumentoidaan tietoja ympäristöön sijoitetuilla kiinteiltä anturiverkoilla, kuten MAASÄÄ-verkosto, joista data siirretään langattomasti palvelimille. Liikkuvat työkoneet on varustettu mittausantureilla ja tiedonkeruuyksiköillä peltotöiden vaiheiden ja tehtävän työn paikkakohtaista dokumentointia ja tosiaikaista monitorointia varten. Tiedonsiirto työkoneista palvelimelle ja vastaavasti ohjeiden siirto takaisin työkoneille tapahtuu liikkuvan laajakaistan avulla. Näin alustasta muodostuu standardeja ja automaatiota hyödyntävä älykäs toimintaympäristö kasvinviljelytöihin sekä maatilakohtaiseen ympäristötiedon hallintaan. Rakennettu infrastruktuuri on alati päivittyvä, ja palvelee erilaisia projekteja tarjoten olosuhteet tulevaisuuden älykkään tuotannon tutkimiseksi ja kehittämiseksi.
7
Räisänen, Janne, Pasi Eskelinen i Jarkko Partanen. "Rehunkorjuumenetelmien vertailu peltolohkojen etäisyyden kasvaessa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 30 (31.01.2014): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75340.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Rehulogistiikan kehittäminen karjatiloille -hankkeessa (REKKA) selvitetään peltojen etäisyydestä johtuvia logistisia kustannuksia ja niiden vaikutusta rehuntuotannon kannattavuuteen. Osana rehuntuotannon kannattavuusvertailuja valmisteltiin laskureita säilörehun korjuumenetelmien vertailemiseksi ja kuljetusmatkan vaikutuksen selvittämiseksi. Keskeiset vertailumenetelmät olivat säilörehun pyöröpaalaus, noukinvaunukorjuu sekä (ajo)silppurikorjuu. Koska karjatilojen rehunkorjuuseen liittyy myös lannan siirto ja levitys, sen kustannus- ja hyötytekijät otettiin vertailuun omalla laskurillaan. Tutkimusosion tarkoituksena oli selvittää erityisesti kaukana (10–50 km) sijaitsevien peltojen rehuntuotannon kustannuksia ja työhön kuluvaa aikaa. Laajentavien karjatilojen lisääntyvä peltoala sijaitsee yleensä entisiä peltoja kauempana. Näiden kustannusten selvittäminen antaa mahdollisuuksia tarkastella uusien investointien kannattavuutta ja takaisinmaksuaikaa. Laajentavilla tiloilla myös ajankäytön vaatimukset muuttuvat ja aiemmin käytössä olleilla menetelmillä korjuuaika kasvaa liian suureksi. Rehun laadullisten tekijöiden varmistamiseksi korjuutyöhön on usein pakko ottaa käyttöön tehokkaampia menetelmiä. Vertailulaskureiden kehittämisessä pyrittiin ottamaan huomioon rehunkorjuun keskeiset muuttujat. Rehunkorjuumenetelmien vertailulaskurissa keskitytään menetelmien välisiin koneketjujen eroihin ja kuljetusajan laskurilla irtorehun ja pyöröpaalien kuljetuksen tehostamiseen etäisyyden kasvaessa. Lannan kuljetusajan laskuri on otettava osaksi tarkastelua, koska karjatilan on pystyttävä sijoittamaan lanta käytössä oleville pelloilleen. Pitkillä kuljetusmatkoilla oli ennakoitavissa, että tehoton lannan kuljetus rasittaa rehuntuotannon kannattavuutta. Toisaalta tilan käytettävissä oleva työajan ja työvoiman riittävyys voivat tulla rajoittavaksi tekijäksi. Kannattavuuslaskureissa keskeisin kannattavuuteen vaikuttava tekijä perustui pellon etäisyyden vaikutukseen. Etäisyyttä tarkasteltiin erityisesti ajonopeuden, kuormakoon ja ajankäytön näkökulmista. Kustannusten kannalta käytettävä kokonaistyöaika on merkittävä tekijä. Ajankäytön kustannusten vertailemiseksi laskureihin voi syöttää omat tavoitekustannukset tai urakoitsijahinnat. Lannanlevityslaskurissa voi hyödyntää karjanlannan ravinneanalyysin tietoja, jolloin työn kustannuksia voi verrata lannoituksella saatuun hyötyyn. Vertailulaskureiden tuloksia vertailtiin esimerkkitilojen eri vaihtoehtoihin. Suurimmiksi tekijöiksi työn tehostamiseksi nousivat kuormakoon kasvattaminen ja keskinopeus. Molemmilla tekijöillä tulee vastaan käytännön rajoitukset, jolloin logistiikan tehostamisessa on keskityttävä pienempien työvaiheiden järjestelmälliseen nopeuttamiseen. Tämä todentui erityisesti pyöröpaalien käsittelyssä ja lannan kuormausajassa. Laskureilla voidaan myös simuloida traktoreiden ja kuorma-autojen eroja kuljetustehokkuudessa ja samalla voidaan tarkastella urakoitsijoiden palkkaamisen kannattavuutta
8
Jansson, Susanna, Markku Honkavaara i Arto Huuskonen. "Maitorotuisten sonnien laiduntaminen a)Vaikutus tuotantoon ja lihan laatuun". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 21 (31.01.2006): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76008.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
ihantuotantoon kasvatettavia sonneja ei yleensä laidunneta Suomessa. Sonneja pidetään huonoina ja rauhattomina laiduntajina, jonka vuoksi niiden kasvattaminen laitumella ei ole kannattavaa. Lisäksi sonnien käsittely laitumella voi olla hankalaa ja vaarallista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten laiduntaminen vaikuttaa maitorotuisten sonnien kasvuun, lihan laatuun ja naudanlihan rasvahappokoostumukseen.Tutkimuksessa oli 19 ayrshire- ja friisiläisrotuista sonnia, jotka olivat tässä raportoidun kokeen alkaessa keskimäärin 15 kuukauden ikäisiä. Laiduntavien sonnien vertailuryhmänä toimivat eristämättömässä pihatossa kasvatetut sonnit. Pihatossa sonnit olivat kahdessa viiden eläimen karsinassa (tilaa 6,4 m eläintä kohti) ja laitumella kahdessa ryhmässä, joissa oli neljä ja viisi eläintä. Toisessa laidunryhmässä oli vain neljä eläintä, koska yksi sonni poistettiin totutusvaiheessa sen rikottua sähköaitoja. Laidunkausi kesti 77 päivää (8.6.-23.8.2004). Laidunryhmää kohti oli viisi laidunlohkoa. Kolme lohkoista oli yksivuotisia kaura-raiheinälaitumia ja kaksi monivuotisia timoteilaitumia. Laidunalaa oli noin 0,5 ha/eläin ja lohkoja syötettiin 4-11 päivän ajan. Pihatossa sonneille annettiin vapaasti säilörehua. Väkirehua (ohra) annettiin 5 kg ja kivennäistä 150 g/sonni/d sekä laidun- että pihattoryhmille. Laiduntaminen hidasti hieman eläinten kasvunopeutta, mutta vaikutus ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Laitumella eläinten päiväkasvu oli 841 grammaa ja pihatossa 953 grammaa päivässä. Sonnien suhteellisen heikko keskimääräinen kasvu koejakson aikana selittyy osin sillä, että kyseessä oli kasvatuskauden viimeiset 2,5 kuukautta. Eläinten koko kasvatusajalle laskettu keskimääräinen päiväkasvu oli sen sijaan 1 207 g/d, jota voidaan pitää varsin kohtuullisena maitorotuisille sonneille. Laiduntaminen ei tässä tutkimuksessa muuttanut ulkofileen rasvan cis-9, trans-11 CLA:n pitoisuutta, joka oli 0,11 (pihatto) ja 0,12 (laidun) % kokonaisrasvahapoista. Laiduntaminen vähensi tyydyttyneiden rasvahappojen ja lisäsi monityydyttymättömien rasvahappojen osuutta rasvahapoista verrattuna pihattokasvatukseen. Kertatyydyttymättömien rasvahappojen pitoisuudessa ei ollut merkitsevää eroa. Maitorotuisten sonnien laiduntaminen on tutkimustulosten perusteella mahdollista, mutta se vaatii äärimmäistä huolellisuutta ja asiaan paneutumista, eikä ole kaikille tiloille sopiva kasvatusmalli. Laidunjärjestelyt on suunniteltava niin, että eläinten siirto ja huolto pystytään järjestämään turvallisesti. Eläimille pitäisi olla muun muassa käsittelyaitaus eikä eläimiä saa siirrellä tai hoitaa yksin. Sonnit pitää totuttaa sähköaitaan jo vasikkaiässä. Alle vuoden ikäisen vasikan laidunalan tarve peltolaitumella on vähintään 0,15-0,2 ha ja yli vuoden ikäisen sonnin 0,20-0,35 ha.
9
Ruoho, Olli, Vesa Rainio, Kati Partanen, Tapani Kivinen i Veli-Matti Tuure. "Eläinterveys hiehonkasvatuksen ulkoistamisessa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 28 (31.01.2012): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75598.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Hiehonkasvatuksen ulkoistaneen tilan keskeisimpiä huolenaiheita on eläinten terveys. Tautiriskin lisäksi keskeisiä terveysnäkökohtia ovat tapaturmariski sekä hiehon valmius poikimiseen ja sen jälkeisiin aineenvaihdunnan muutoksiin.Uusien tarttuvien eläintautien määrä riippuu ensisijaisesti karjakontaktien määrästä. Siis siitä, kuinka monelta tilalta eläimiä tulee tai on tullut. Myös muut tilojen väliset kontaktit, kuten yhteiskuljetukset, yhteislaidunnus, yhteiset työvälineet ja koneet sekä tilojen välinen henkilöliikenne vaikuttavat. Tautiriskiin vaikuttavat myös tilojen tautitilanne ja suojauskäytännöt. Yleensä tilan tautitilannetta ei täysin tunneta, ja siksi yksi kontaktitila lisää tarkoittaa aina tautiriskin lisääntymistä.Hiehojen siirto muualle kasvatettavaksi toisaalta pienentää, toisaalta kasvattaa tartuntojen riskiä. Riskiä pienentää se, että nuorkarja on tartuntoja ajatellen karjan vaarallisin osa. Lehmät ovat jo kohdanneet tilalla olevat taudinaiheuttajat ja muodostaneet niille vastustuskyvyn. Nuorkarjassa on kuitenkin yksilöitä, jotka ovat jo saaneet tartunnan, mutta eivät vielä parantuneet ja levittävät tartuntaa edelleen vasikoihin. vasikoiden terveydelle voi olla eduksi, että nuorkarja siirretään pois esimerkiksi 3 – 4 kuukauden iässä.Tilapari tai tilarengas on turvallinen. Jos kasvattamossa on vain yhden lypsykarjatilan eläimiä, on se tarttuvien tautien kannalta lähes riskitön. Jos kasvattamoon ei tule muualta eläimiä ja se noudattaa samantasoista hygieniaa ja rehuturvallisuutta kuin lypsykarjatila, hiehot eivät saa tartuntoja sen helpommin kuin kotitilallakaan. Jos kasvattamoon tulee eläimiä useammalta tilalta tautiriskiä voi pienentää, jos mikään tiloista ei osta eläimiä muualta. Tilarenkaan tautitilanne on huonompi tai yhtä hyvä kuin renkaan huonoimman tilan. Tilarengas on suojatumpi kuin yksittäinen tila, joka ostaa vuosittain hiehon tai lehmän milloin mistäkin. Tilarenkaassa vaaditaan kuitenkin kaikkien sitoutumista, eikä eläimen osto omaan karjaan ole enää yksityisasia.Salmonella pysäyttää kasvattamon eläinliikenteen ja tartunnan saneeraaminen omalla kustannuksella tulee kalliiksi. Hiehokasvattamot eivät saa salmonellavakuutusta meijereiden ja teurastamojen kautta ryhmävakuutuksena, mutta tilakohtaisen vakuutuksen ottaminen on suositeltavaa.Hiehokasvattamon käyttöasteen tulisi olla korkea, jotta investoinneista saa kannattavan. Jos lähettäjätiloilta ei tule riittävästi eläimiä, tekisi mieli ostaa muualta. Tautitorjunnan kannalta tämä on huono vaihtoehto. Ulkopuolisten eläinten tulo hiehokasvattamoon on erityisesti lypsykarjatilojen etu. Siksi on hyvä sopia, että lypsykarjatila maksaa hiehokasvattamon eläinpaikoista varausmaksua. Kasvattamo saa siten korvauksen kaikista eläinpaikoista ja on lypsykarjatilan oma asia, miten suurta osaa varaamistaan paikoista se käyttää.Hiehonkasvatuksen ulkoistamisella tulee pyrkiä siihen, että hiehojen hoito paranee kotioloihin verrattuna. Ruokinnan osalta tähän on hyvät edellytykset. Hiehoja ruokitaan nimenomaan hiehojen ehdoilla ja kasvattamo voi tuottaa ja käyttää täyttävämpää säilörehua kuin lypsykarjassa on mielekästä.
10
Uosukainen, Marjatta, Jaana Laamanen i Anna Nukari. "Ydinkasvipankki kasvigeenivaraohjelman osana". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, nr 23 (31.01.2008): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75929.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Maa- ja metsätalousministeriön varmennettua lisäys- ja taimituotantoa koskeva asetus uudistettiin vuonna 2006. Tarkoituksena oli päivittää varmennetun taimituotannon ohjeet Suomessa ottaen huomioon nykyaikaiset kasvintuhoojien puhdistus- ja testausmenetelmät, kasvien muuttuneet lisäys- ja ylläpitomenetelmät sekä parantaa kustannustehokkuutta luopumalla tarpeettomista menettelyistä lisäämättä aineiston uudelleen saastunnan vaaraa. Työn ensisijainen tavoite oli kuitenkin edistää kasvinsuojelustrategian toteutumista. Merkittävin muutos aikaisempaan verrattuna oli kryosäilytyksen (kylmäsäilytys nestemäisessä typessä -196°C) hyväksyminen varmennetun taimituotannon lisäysaineiston ylläpito- ja puhdistusmenetelmäksi. Ydinkasviaineistoa voidaan uuden asetuksen mukaan käyttää varmennettuna lisäysaineistona ilman aikarajoitusta niin kauan kun sitä ylläpidetään kryosäilytyksessä. MTT ylläpitää Laukaassa ydinkasvien ja ydinkasviehdokkaiden kokoelmaa, joka kattaa lähes 300 suomalaista tai Suomessa menestyväksi todettua marja-, hedelmä- tai viherrakentamisen kasvilajiketta. Ydinkasvit ovat kasvintuhoojista puhtaaksi testattuja ja geneettisiltä ominaisuuksiltaan tunnettuja puutarhakasveja. Perinnöllisiltä ominaisuuksiltaan ja sisäiseltä laadultaan ne ovat tällä hetkellä viljelyssä olevaa arvokkainta kasviaineistoa. Suuri osa ydinkasvihuollossa olevista lajikkeista on arvostettu myös Suomen kansallisessa kasvigeenivaraohjelmassa säilytettäviksi kasvikannoiksi. Täten ydinkasvipankki on myös osa kansallista puutarhakasvien geenivarantoa. Kasvintuhoojista vapaaksi puhdistettuna ja testattuna ydinkasviaineisto täyttää geenivarasäilytykseen valittujen kasvien kansainväliset laadullisetkin normit. Kansantaloudellisesti on järkevää yhdistää geenivarojen säilytys ja ydinkasvipankki. Molemmissa tehtävissä on vaatimuksena aineistoa koskevien tietojen huolellinen tallentaminen tietokantoihin. Myös kasviaineiston perinnöllisten ominaisuuksien arvioinnissa, ylläpidossa ja pitkäaikaissäilytyksessä käytetään samoja menetelmiä, kuten aitoustestaukset, mikrolisäys ja kryosäilytys. Ydinkasvien puhdistusohjelmia ja varmennetussa taimituotannossa eri kasvilajeille annettuja laatuvaatimuksia on syytä soveltaa myös geenivaraohjelman säilytettäville kasvikannoille. Kasvilajikkeiden elinkierto noudattaa vakiintunutta kaavaa: jalostajalta ydinkasvihuoltoon, aktiiviseen taimituotantoon, kaupallisen kiinnostavuuden väheneminen ja lopulta siirto säilytettäväksi geenivaraksi. Geenivaraksi siirretty kasvi on arvokas uusien lajikkeiden jalostuksessa, mutta ajoittain vanhat viljelykasvit palaavat takaisin kaupalliseen tuotantoon. Mikäli kasvi on kryosäilytetty ja siirretty geenivarasäilytykseen ydinkasviluokiteltuna, se voidaan ottaa takaisin varmennettuun taimituotantoon ilman uudelleentestausta. Ydinkasvipankeissa kasvit ovat aktiivisessa käytössä, mutta geenivarasäilytyksessä suurena vaarana on kokoelmien museoituminen. Aktiivisesti käytetyissä kokoelmissa aineistojen hallinnassa tarvittavia tietokantoja ja menetelmiä päivitetään jatkuvasti ja kokoelmien ylläpidossa tarvittava osaaminen on ajan tasalla. Kokoelmien passiivinen ylläpito saattaa pahimmillaan vaarantaa jopa kokoelmien säilymisen päivitysten laiminlyöntien ja osaamisen katoamisen seurauksena. Yhdistämällä aktiiviset ja passiiviset kokoelmien osat, geenivarat ovat ylläpidossa, mutta aineiston luokitus ja käyttötapa vain muutetaan paperilla tarpeen mukaan. Uusista tekniikoista etenkin kryosäilytyksen hyödyntäminen sekä varmennetun taimituotannon ydinkasvien ylläpidossa ja geenivarojen pitkäaikaissäilytyksessä on mahdollistanut erittäin kustannustehokkaan toimintatavan. Tästä syystä on taloudellista yhdistää puutarhakasvien pitkäaikainen geenivarasäilytys ja varmennettu lisäysaineistotuotanto.
Rozprawy doktorskie na temat "Siirto"
1
Saari, S. (Seppo). "Knowledge transfer to product development processes:a multiple case study in two small technology parks". Doctoral thesis, University of Oulu, 2009. http://urn.fi/urn:isbn:9789514290596.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Abstract One of the roles of Technology Parks is to stimulate and manage knowledge transfer. Studies have been conducted on large Technology Parks, but studies on small ones are rare. However, small Technology Parks are of interest as innovation promoters, and thus regional developers. This study explores how knowledge is transferred to the product development processes of firms, and how the local innovation system influences the transfer. First the existing research is examined to understand what kind of factors affect knowledge transfer in the product development processes of firms from and through a local innovation system with incomplete services. The framework resulting from the study consists of innovation enabler analyses, and process analyses. The enablers are the Technology Park and local innovation systems, and social capital. The processes are the product development processes, and interorganisational networking. Furthermore, an empirical study was conducted on how knowledge is transferred in the product development processes of firms in two Technology Parks namely, Digipolis in Kemi in the North of Finland and Electropolis in Kalix in the North of Sweden. A qualitative embedded multiple case study was chosen as the research approach. The study consists of two levels: the product development processes of the firms, the Technology Parks as single cases and cross case analyses; and the. The latter were based on one single case, a cross case within each Technology Park, and a cross-Technology Park cross case levels. The results indicate that the characteristics of the firms have a higher influence on knowledge transfer processes than the local innovation systems, and higher education combined with an attraction strategy draws subsidiaries with minimal local links and knowledge transfer. Strong ties within local social networks favour knowledge transfer, but they have to be fosteredTiivistelmä Yksi teknologiakylien tehtävistä on stimuloida ja hallita tietämyksen siirtoa. Suurten teknologiakylien osalta tutkimuksia on tehty, mutta pienistä hyvin vähän. Niillä on merkitystä innovaatioiden edistäjinä ja siten ne ovat aluekehittäjiä. Tämä tutkimus selvittää, miten tietämystä siirretään yritysten tuotekehitysprosesseihin ja, miten paikallinen innovaatiojärjestelmä vaikuttaa siirtoon. Ensin tarkastellaan aiempaa tutkimusta tavoitteena luoda ymmärrys, mitkä tekijät vaikuttavat tietämyksen ohjautumiseen yritysten tuotekehitysprosesseihin paikallisesta heikommin resursoidusta innovaatiojärjestelmät. Johdettu viitekehys sisältää innovaation mahdollistajien ja prosessien analyysin. Mahdollistajia ovat teknologiakylä ja paikallinen innovaatiojärjestelmä sekä sosiaalinen pääoma. Prosessit ovat tuotekehitysprosessi ja organisaatioiden välinen verkottumisprosessi. Seuraavaksi suoritettiin kokeellinen tutkimus siitä, miten tietämys siirretään tuotekehitysprosesseihin kahdessa teknologiakylässä: Digipoliksessa Kemissä Pohjois-Suomessa ja Elektropoliksessa Kalixissa Pohjois-Ruotsissa. Tutkimusmenetelmäksi valittiin laadullinen tapaustutkimus. Siinä on kaksi tasoa: teknologiakylät tapauksittain ja tapauksien välillä analysoituna sekä yritysten tuotekehitysprosessit, jotka analysoitiin tapauksittain, tapausten kesken teknologiakylittäin ja tapausten kesken teknologiakylien kesken. Tulokset ehdottavat, että yritystyyppi vaikuttaa tietämyksen siirtoon enemmän kuin paikallinen innovaatiojärjestelmä. Korkea-asteen koulutus yhdistettynä atraktiostrategiaan houkuttaa teknologiakylään sivutoimipisteitä, jotka toteuttavat hyvin vähän paikallisia yhteyksiä ja tietämyksen siirtoa. Vahvat siteet paikallisissa sosiaalisissa verkostoissa edistävät tietämyksen siirtoa, mutta verkostoja tulee ylläpitää
2
Distanont, A. (Anyanitha). "Knowledge transfer in requirements engineering in collaborative product development". Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2013. http://urn.fi/urn:isbn:9789526200545.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Abstract At present, collaborative strategies are an important part of developing the capabilities to be able to compete in the 21st Century since knowledge or innovations cannot develop entirely within a single firm. Collaboration provides invaluable resources that a firm cannot create through knowledge transfer mechanisms. The purpose of this doctoral dissertation is to enhance understanding of knowledge transfer in requirements engineering in the context of collaborative product development. The research is qualitative by nature and utilises the case study methodology. Data collection was conducted through interviews and surveys with informants in high-tech enterprises. The results indicate that collaboration in product development is very important and acts as a means of obtaining external resources, especially knowledge. However, collaboration is not an easy practice; it involves many challenges. In order to improve the practice of collaboration, it is necessary to manage and leverage the transfer of knowledge. According to the results, in order to increase the effectiveness of knowledge transfer over enterprise interfaces, each knowledge type needs to be transferred through the suitable transfer channel at the right time. The results also indicate that the individual relationships among buyers and suppliers are an essential element for long-term collaboration and common platforms or tools need to be developed to support collaborative product development over enterprise interfacesTiivistelmä Kiristyvän kilpailun tilanteessa yritykset etsivät keinoja tehostaakseen toimintaansa. Yksi keino tähän on yhteistyökumppanina toimivien yritysten hyödyntäminen tuotekehityksessä. Yhteistyökumppanien hyödyntämisellä yritykset pyrkivät muun muassa tukemaan innovatiivisuutta ja täydentämään tuotekehityksessä tarvittavia kyvykkyyksiä. Tähän pyritään hankkimalla lisää resursseja, erityisesti tietämystä ja osaamista, jota yrityksellä ei itsellään ole tai joka on ulkoistettu aiemmin. Tässä väitöskirjassa perehdytään yritysyhteistyötä hyödyntävään tuotekehitystoimintaan ja tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä osaamisen siirrosta erityisesti vaatimusten hallinnan prosessissa. Tämä väitöskirjatyö on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimuksen empiirinen aineisto on hankittu haastatteluilla ja kyselyillä korkeanteknologian yrityksistä. Tutkimustulosten mukaan yritysten välinen yhteistyö tuotekehityksessä on merkittävässä roolissa moderneissa yrityksissä. Tällöin voidaan puhua ulkopuolisten resurssien, erityisesti ulkoisen osaamisen hyödyntämisestä tuotekehityksessä. Tulosten mukaan on kuitenkin huomioitava, että yritysyhteistyö on varsin monimutkaista ja haastavaa toteuttaa. Yritysten tulee paremmin johtaa osaamisen siirtoa yhteistyökumppaneiden välillä ja panostaa osaamisen siirtoon liittyviin toimintatapoihin ja työkaluihin. Yritysten välisen osaamisen siirron tehokkuuden lisäämiseksi tulee huomioida, että erityyppinen osaaminen tulee siirtää sille ominaisen kanavan kautta juuri oikeaan aikaan. Tulosten mukaan yrityksissä toimivien henkilöiden väliset suhteet ovat keskeisessä roolissa pitkän aikavälin yritysyhteistyölle. Tukeakseen paremmin yritysyhteistyötä tuotekehityksessä yritysten tulisi kehittää yhteisiä alustoja tai työkaluja osaamisen siirtoon
3
Pelkonen, S. (Sari). "Frozen embryo transfer:early pregnancy, perinatal outcomes, and health of singleton children". Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2016. http://urn.fi/urn:isbn:9789526212531.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Abstract The main goal of in vitro fertilization (IVF) and intracytoplasmic sperm injection (ICSI) treatment is a healthy mother and a healthy child. The most important complication following IVF/ICSI arises from the increased risk of multiple pregnancies. An elective single embryo transfer (eSET) with the freezing of spare embryos and subsequent treatment with frozen embryo transfer (FET) is the only way to avoid this complication. For this reason, the number of children born after FET is steadily rising. The aim of this study was to provide more detailed evidence on the safety of FET, particularly focusing on serum hormone profiles during the first trimester weeks of singleton pregnancies after IVF/ICSI fresh embryo transfer (ET), after FET during a natural menstrual cycle, and after spontaneous conception. Another part of this study compared the perinatal outcomes, congenital anomalies (CAs), and morbidity of singletons born after FET and IVF/ICSI fresh ET. The reference group was those born after spontaneously conceived (SC) pregnancies. In the clinical prospective study, the maternal serum estradiol and progesterone levels in pregnancies after fresh ET (n=39) were higher during early pregnancy weeks than in FET (n=30) and SC pregnancies (n=41), while the hormonal profiles after FET did not differ from SC pregnancies. In the large register study, FET children (n=1830) were found to have a reduced risk for adverse perinatal outcomes, such as preterm birth, a low birthweight, and being small for their gestational age compared with children born after fresh ET (n=2942). However, FET children have an increased risk for being large for their gestational age. The major CAs and morbidity until three years of age did not differ between groups. When compared with SC children (n =31 243), the perinatal outcome was worse and the rates of CAs and morbidity were higher in FET children. The FET cycle seemed to provide a better physiological environment for early fetal development than fresh ET. Further, FET protects against some of the adverse perinatal outcomes of children when compared with fresh ET, but not when it comes to the major CAs and early somatic health. This study provides further evidence of the safety of FET in comparison with fresh ET. This information should further encourage clinicians to implement eSET combined with cryopreservation in their IVF/ICSI programTiivistelmä Koeputkihedelmöityshoidon (in vitro fertilization, IVF ja intracytoplasmic sperm injection, ICSI) tavoitteena on terve äiti ja terve lapsi. Monisikiöraskaus on hoidon komplikaatio, koska siihen liittyy selkeästi kohonnut riski äidille ja lapselle. Yhden alkion siirto, jäljelle jääneiden alkioiden pakastus ja myöhemmin tehtävä pakastetun alkion siirto (PAS) ovat lisänneet IVF/ICSI-hoitojen turvallisuutta ja tehokkuutta. Täten PAS:sta syntyneiden lasten määrä kasvaa. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä PAS-hoitojen turvallisuutta tarkastelemalla veren steroidihormonien muutoksia alkuraskaudessa naisilta, jotka olivat tulleet raskaiksi IVF/ICSI-tuorealkion siirroista, luonnollisen kuukautiskierron aikana tehdystä PAS:sta ja luonnollisesti. Lisäksi tutkimuksessa verrattiin PAS- ja IVF/ICSI-tuorealkion siirrosta alkunsa saaneiden lasten terveyttä kolmeen ikävuoteen asti. Viiteryhmän muodostivat luonnollisesti alkunsa saaneet lapset. Kliinisessä prospektiivisessa tutkimuksessa havaittiin naisilla, joilla oli tuorealkion siirrosta alkanut raskaus (n=39), merkittävästi koholla olevat seerumin estradioli- ja progesteronipitoisuudet 7-8 raskausviikolle asti verrattuna naisiin, joilla raskaudet olivat alkaneet PAS:sta (n=30) tai luonnollisesti (n=41). Vastaavasti PAS-raskauksissa hormonipitoisuudet eivät eronneet merkittävästi luonnolliseen raskauteen verrattuna. Laajassa rekisteritutkimuksessa havaittiin PAS-lapsilla (n=1830) olevan pienempi riski ennenaikaisuuteen ja pienipainoisuuteen kuin tuorealkiolapsilla (n=2942). Kuitenkin PAS-lapsilla oli lisääntynyt riski syntyä isokokoisina raskausviikkoihin nähden. Synnynnäisten epämuodostumien ja eri sairauksien esiintyvyyksissä ei ollut eroja. Luonnollisesti alkunsa saaneisiin lapsiin (n= 31 243) verrattaessa, PAS-lapsilla oli vastasyntyneisyyskaudelta lähtien enemmän terveyteen liittyviä ongelmia. Tutkimus osoitti PAS-raskaudessa sikiön kehittyvän alkuviikkoina luonnollisemmassa ympäristössä kuin tuorealkion siirtoraskaudessa. Vaikka suurin osa PAS- ja tuorealkiolapsista oli terveitä, tuorealkiolapsilla oli vastasyntyneisyyskaudella enemmän ongelmia kuin PAS-lapsilla. Muita terveyseroja lasten välillä ei todettu. Tutkimus antaa lisänäyttöä PAS hoidon turvallisuudesta. Alkion pakastamisella voidaan välttää koeputkihedelmöityshoidon riskejä pyrkimällä mahdollisimman usein yhden alkion siirtoon
4
Niinimäki, R. (Riitta). "Osteonecrosis in children, adolescents and young adults treated for cancer". Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2014. http://urn.fi/urn:isbn:9789526203348.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Abstract Treatment-related late effects have increasingly become important, since the majority of children, adolescents and young adults with cancer become long-term survivors. Osteonecrosis (ON) is recognized as a potential debilitating sequel in patients with cancer. The aims of this work were to define the incidence of and clinical risk factors for ON identified with end-of-therapy magnetic resonance imaging (MRI) screening among patients with childhood cancer and to investigate the incidence of and risk factors for ON requiring total joint arthroplasty (TJA) in patients treated for cancer in childhood, adolescence or young adulthood in a register-based study. MRI of the lower extremities revealed ON in 23 (24%) of the 97 patients with acute lymphoblastic leukemia (ALL) at the end of treatment. High body mass index, female gender, older age at diagnosis, and higher cumulative dexamethasone dose were independent risk factors for ON. Six of the 32 patients (19%) treated for lymphoma or solid tumor had ON in MRI scans at the end of the treatment. All of these patients with ON had non-Hodgkin lymphoma or Hodgkin lymphoma. In a register-based study, patients diagnosed with cancer before 31 years of age were identified from the Finnish and Danish Cancer registries. These data were combined with data from the National Hospital Discharge and the Finnish Arthroplasty registers. The cohort consisted of 6,358 patients diagnosed with hematologic malignancy and 18,542 patients diagnosed with solid tumor from 1975 to 2000 in Finland and from 1975 to 2006 in Denmark. The estimated cumulative incidence of TJA was 4.5% at 20 years for patients treated for chronic myeloid leukemia, followed by 2.1% for patients treated for acute myeloid leukemia and 0.4% for patients treated for ALL. Allogeneic stem cell transplantation increased the risk of TJA. In conclusion, ON as determined with MRI is a common complication in children after treatment for ALL. High BMI was identified as a new significant risk factor for ON in patients with pediatric ALL. The incidence of ON requiring TJA was highest among children, adolescents and young adults treated for myeloid leukemiasTiivistelmä Syöpähoitojen aiheuttamien myöhäisvaikutusten merkitys on viime vuosina kasvanut, koska suuri osa lapsena tai nuorena aikuisena syöpään sairastuneista paranee. Syöpähoitojen seurauksena voi syntyä luukuolioita, jotka heikentävät merkittävästi elämänlaatua ja liikuntakykyä. Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli selvittää magneettitutkimuksella luukuolioiden ilmaantuvuus ja riskitekijät syöpähoitojen lopetusvaiheessa lapsuusiän syövän sairastaneilla sekä selvittää rekisteritutkimuksella tekonivelleikkausta vaativan luukuolion ilmaantuvuus ja riskitekijät lapsena tai nuorena aikuisena hoidetuilla syöpäpotilailla. Akuutin lymfaattisen leukemian (ALL) sairastaneista 23/97:lla (24 %) todettiin alaraajojen magneettitutkimuksessa luukuolioita. Korkea painoindeksi, naissukupuoli, vanhempi ikä diagnoosihetkellä ja suurempi kumulatiivinen deksametasoniannos lisäsivät luukuolion todennäköisyyttä. Lymfooman tai kiinteän kasvaimen sairastaneista 6/32:lla (19 %) todettiin luukuolioita. Tutkimme tekonivelleikkausta vaativan luukuolion ilmaantuvuutta Suomen ja Tanskan väestöpohjaisten rekistereiden avulla. Tutkimuskohorttimme muodostui 6 358 leukemiaan ja lymfooman sekä 18 542 kiinteään kasvaimeen Suomessa ja Tanskassa alle 31-vuotiaana sairastuneesta potilaasta. Tekonivelleikkausta vaativan luukuolion kumulatiivinen ilmaantuvuus 20 vuoden seurannan aikana oli kroonisen myelooisen leukemian sairastaneilla 4,5 %, akuutin myelooisen leukemian sairastaneilla 2,1 % ja ALL:n sairastaneilla 0,4 %. Allogeeninen kantasolujen siirto lisäsi luukuolioiden todennäköisyyttä. Tässä väitöskirjatyössä osoitettiin, että ALL:n sairastaneilla lapsilla magneettitutkimuksella todetut luukuoliot ovat yleinen haittavaikutus. Korkea painoindeksi on luukuolioiden uusi merkittävä riskitekijä. Tutkimus antoi myös uutta tietoa tekonivelleikkausta vaativan luukuolion ilmaantuvuudesta ja riskitekijöistä lapsuusiällä tai nuorella aikuisiällä syövän sairastaneilla
5
Lahdo, Ablahad. "The Arabic dialect of Tillo in the region of Siirt (south-eastern Turkey) /". Uppsala : Dept. of African and Asian Languages [Institutionen för afro-asiatiska språk], Univ, 2003. http://urn.kb.se/resolve?urn=urn:nbn:se:uu:diva-3772.
Pełny tekst źródła
6
Alarova, A. (Amanda), i L. (Laura) Kankaanpää. "Vuosiluokan yli siirron kauneus on katsojan silmissä:narratiivinen tutkimus vuosiluokan yli siirtämisestä". Master's thesis, University of Oulu, 2013. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201306051503.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Tiivistelmä. Pro gradu tutkielmamme tavoitteena on selvittää, miten lahjakkaat oppilaat ovat kokeneet vuosiluokan yli siirtämisen ja minkälaisia vaikutuksia sillä on ollut heidän elämäänsä. Tarkastelemme myös sitä, kuinka koulussa työskennelleet ihmiset, jotka ovat uransa aikana olleet mukana ainakin yhdessä vuosiluokan yli siirtämis -tapauksessa, ovat kokeneet siirrot. Näitä kokemuksia keräsimme haastattelujen ja kirjoitelmien avulla.
Vuosiluokan yli siirtämisestä ei kuule käytävän keskustelua, eikä aiheesta ole juuri tehty aiempaa tutkimusta Suomen kontekstissa. Vuosiluokan yli siirtäminen on kuitenkin edelleen käytössä oleva lahjakkaan lapsen tukimuoto, joka vaikuttaa moneen asiaan siirretyn lapsen elämässä. Vaikka siirtoprosessit ovatkin aina tapauskohtaisia, on siirroissa kuitenkin usein paljon yhteneväisyyksiä, kuten tutkimuksessamme tuli ilmi. Tutkimuksestamme voisivatkin näin hyötyä tulevaisuudessa siirtoa harkitsevat ihmiset, joihin me itse saatamme myös tulevaisuuden opettajina kuulua.
Tutkimuksessamme tutkimme nimenomaan ihmisten kokemuksia vuosiluokan yli siirrosta, ja siksi metodologisena lähestymistapana oli luontevaa käyttää narratiivista tutkimusta, jossa korostuu ihmisläheisyys. Narratiivisen tutkimuksen käyttö oli myös perusteltua, sillä muistuttivathan aineistonamme käyttämät kirjoitelmat ja haastattelut jo itsessään tarinoita. Emme varsinaisesti noudattaneet mitään yhtä, tiettyä analyysimenetelmää aineistoa käsitellessämme, vaan rakensimme omamme yhdistelemällä erilaisia menetelmiä. Tämä on perusteltua, sillä tapoja tehdä narratiivista tutkimusta on monenlaisia ja niinpä myös tapoja toteuttaa sen analysointia. Aineistosta muodostui lopulta neljä teemaa: tunteet ja tuntemukset, siirron kehitys, haasteet sekä muutokset.
Teoreettinen viitekehyksemme koostuu lahjakkuuteen sekä itse siirtoprosessiin liittyvistä teorioista. Vuosiluokan yli siirtämisen taustalla nähdään yleensä olevan lahjakkuus ja siksi päätimme avata lahjakkuuden monisyistä käsitettä tarkemmin tutkimuksessamme. Siirtoprosessi -luvussa kerromme muun muassa siirtoprosessin vaiheista sekä siihen osallistuvien tahojen yhteistyöstä.
Tutkimuksemme perusteella näyttää siltä, että vuosiluokan yli siirto on koettu päällisin puolin toimivana lahjakkaan lapsen tukimuotona. Siirtoihin liittyi aineistomme perusteella myös haasteita ja negatiivisia muistoja, erityisesti ikään liittyvissä asioissa, kuten murrosiässä ja täysi-ikäisyyden yhteydessä. Rikas aineisto antoi myös mahdollisuuden tutkia sitä, miten itse siirtoprosessi on kehittynyt vuosikymmenien myötä.
Vuosiluokan yli siirron hyödyllisyyttä ei voida yleistää, sillä jokainen siirto on ainutlaatuinen. Se on kuitenkin perusteltua silloin kun sille oikeasti on tarvetta ja eriyttäminen omassa luokassa ei enää riitä. Tällöin tulee kuitenkin taata se, että lapsi on oikeasti valmis siirtoon sekä tiedoiltaan, taidoiltaan että muulta kehitykseltään.
7
Jylhä, V. P. (Ville-Petteri). "”Täys kontrolli siitä mitä tekee”:pienten äänitekustantajien julkaisutoimintaa koskevan puheen diskurssit". Master's thesis, University of Oulu, 2015. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201510152078.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisia pieniä äänitekustantajia ja alakulttuurien parissa tapahtuvaa äänitteiden julkaisutoimintaa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat kulttuurituotannon kenttä (Bourdieu 1996), DIY-levy-yhtiöiden toiminta suhteessa suuriin levy-yhtiöihin (O’Connor 2008) sekä pienkustantajan ideaalityyppi ja kulttuurisen pääoman suosiminen taloudellisen pääoman sijaan (Halttunen 1995). Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia äänitekustantajien puheessa esiintyviä diskursseja. Tutkimuskysymyksiä ovat: mitä diskursseja sisältyy pienten äänitekustantajien julkaisutoimintaa koskevaan puheeseen, miten diskurssit kuvaavat henkilöiden harjoittamaa julkaisutoimintaa ja julkaisutoiminnassa noudatettuja periaatteita, millainen kuva julkaisutoiminnan kentästä muodostuu diskurssien perusteella ja mitä on kulttuurinen pääoma pienen äänitekustantajan näkökulmasta?
Aineisto on kerätty haastattelemalla viittä eri pienlevy-yhtiötä hoitavaa henkilöä. Lisäaineistona on käytetty pilottitutkimuksen haastattelulomakkeella kerättyä materiaalia, josta tässä tutkimuksessa on mukana kaksi haastattelua. Haastatteluaineistoa on tutkittu diskurssianalyyttisella metodilla.
Tutkimusaineistossa esiintyy neljä repertuaaria: luottamus-, vaihtoehto-, pääoma- ja kenttärepertuaari. Luottamusrepertuaari korostaa eri kustantajien ja julkaistavien artistien välistä luottamusta ja sosiaalista kanssakäymistä. Vaihtoehtorepertuaarissa korostuvat kustannustoiminnan periaatteelliset ominaisuudet. Pääomarepertuaarissa nousevat esiin kulttuurisen pääoman ominaisuudet ja sen suosiminen taloudellisen sijaan. Kenttärepertuaarissa ilmenevät kustannustoiminnan kentän vakiintuneet ominaisuudet ja kustantajien toiminnan reunaehdot.
Tutkimustulokset osoittavat pienkustantajien olevan omaehtoisia ja suurista levy-yhtiöistä riippumattomia toimijoita. Pienet äänitekustantajat harjoittavat julkaisutoimintaansa pääasiassa vapaa-ajallaan ja painottavat kulttuurisen pääoman merkitystä taloudellisten arvojen sijasta. Pienlevyjen ostamiskulttuuri on valtavirtaisesta kulutuskulttuurista irrallinen ilmiö ja levymyynnin lasku on vaikuttanut pienkustantajiin vähemmän kuin suuriin levy-yhtiöihin eivätkä riippumattomat pienkustantajat ole päätymässä suurten levy-yhtiöiden omistuksen piiriin. Pienkustantajat hoitavat myös jakelunsa suurista yhtiöistä irrallisten, pienkustantajia muistuttavien toimijoiden kautta ja julkaisut myydään useimmiten kädestä käteen yleisötapahtumissa ja itse hoidetun postimyynnin välityksellä. Vaikka digitaalinen jakelu on muuttanut ostokulttuuria, internetin myötä verkostoituminen ja yhteydenpito muihin toimijoihin on helpottunut.
Jatkotutkimuksena voitaisiin tarkastella pienkustantajien julkisuuskuvaa verrattuna suuriin levy-yhtiöihin ja äänilevytuotannon dokumentaarisuutta verrattuna kirjatuotantoon. Myös musiikkikirjastojen valintaperusteita ja toimintaa olisi mielekästä tarkastella sen suhteen, mikä merkitys niillä on pienkustantajan kannalta.
8
Seppänen, E. (Emilia). "”Nehän lähtee niinkun säteilevinä siitä kotiin”:turvallinen yhteinen oma paikka koulussa". Master's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201808232656.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Viimeaikaisessa kasvatusalan keskustelussa korostuu huoli suomalaisnuorten heikentyneestä kouluviihtyvyydestä, nuorten osallisuuden toteutumattomuudesta ja nuorten kouluyhteisöönsä kokemasta kuulumattomuuden tunteesta. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita, miten koulu olisi nuorille turvallinen ympäristö. Tutkimuskohteena toimi kerho, jota oli järjestetty yhdellä paikkakunnan koululla nuorten koulunkäynnin ja sosiaalisten taitojen tukemiseksi. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, toimiko kerho nuorille turvallisena yhteisenä omana paikkana ja mikäli näin oli, mitkä tekijät turvallista yhteistä omaa paikkaa määrittivät. Tutkimuksen menetelmänä toimi grounded theory. Aineisto kerättiin havainnoinnilla ja kerhoon osallistuneiden nuorten ja aikuisten haastatteluilla. Aineisto analysoitiin ja siitä tuotettiin aineistoperustainen teoria. Analyysin perusteella kerho toimi nuorille turvallisena yhteisenä omana paikkana ja tätä paikkaa määrittivät soljuva osallisuus, moninainen kuunteleminen, välittävä yhteenkuuluvuus sekä kehkeytyvä turvallisuus. Turvallinen yhteinen oma paikka rakentui, kun näitä kaikkia toteutettiin yhtäaikaisesti. Soljuva osallisuus oli vapautta tuoda ääni kuuluviin ja mahdollisuutta vaikuttaa toimintaan. Moninainen kuunteleminen oli itsensä ja toisten kuuntelemista ja luonteeltaan monimuotoista. Välittävä yhteenkuuluvuus syntyi ryhmään kuulumisesta. Se ei poistanut ristiriitoja, mutta niitä voitiin sanoittaa. Kehkeytyvä turvallisuus muodostui hyväksynnästä, luottamuksesta ja toisten kokemisesta turvallisina. Pääkategorioita tarkasteltiin suhteessa aiempiin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen. Tutkimus nosti esiin uusia näkökulmia. Nuorten arkipäivän osallisuus oli tärkeää, kun taas kirjallisuudessa osallisuus tulee esiin muodollisena koulun asioihin vaikuttamisena. Kuunteleminen näyttäytyi vastavuoroisempana ja monimuotoisempana. Vertaisten ja omien tunteiden kuunteleminen koulussa oli tärkeää. Yhteenkuuluvuuteen kuului myös ristiriitoja, eivätkä ne rikkoneet sitä. Merkittäviksi nousivat tavat, joilla niitä käsiteltiin. Turvallisuus ja sitä heikentäneet tilanteet syntyivät vuorovaikutuksessa. Kirjallisuudessa turvallisuutta kuvataan usein sääntöjen kautta. Tutkimuksessa keskeisiksi tekijöiksi nousivat vapaus ja nuoria vastaan tuleminenRecent educational discussion is emphasized by a concern regarding to Finnish youth’s weakened school satisfaction, issues related to youth’s participation and their feeling of not belonging to the school community. The interest of this study was to examine how school could be a safe environment for the youth. Research subject was a club that was arranged to support youth’s schooling and social skills at one school in the region. The aim was to study whether the club functioned as a safe place, shared and everyone’s own, for the youth and if it did, which were the factors determining the place. The study was conducted by grounded theory. Data was collected by observation and interviews of the youth participants and the adults of the club. Data was analyzed to generate a substantive theory. Based on the analysis the club was a safe place, shared and everyone’s own, for the youth and this place was determined by flowing participation, multiple listening, caring togetherness and emerging safety. This place was created when these factors were implemented simultaneously. Flowing participation referred to freedom to have a voice and opportunity to influence decisions. Multiple listening referred to listening to oneself and listening to others. It occurred in polymorphic ways. Caring togetherness developed by the feeling of belonging to the group. It did not prevent conflicts but they were able to be discussed. Emerging safety formed by acceptance, trust and others feeling safe. Core categories were examined in the context of other studies and literature. The study raised new viewpoints. The everyday participation of the youth was important, while in the literature participation is defined as an activity influencing formal issues at school. Listening was more reciprocal and polymorphic. Listening to the peers and to the feelings of oneself at school was important. Togetherness included conflicts but they did not break it. The ways conflicts were handled were fundamental. Safety and situations decreasing it were born in interaction. In literature safety is often described by rules. In this study freedom and meeting the youth at half-way were relevant
9
Lüdemann, Siiri [Verfasser], i Marc [Akademischer Betreuer] Dellian. "Experimentelle Tumortherapie mit liposomal enkapsuliertem Camptothecin / Siiri Lüdemann. Betreuer: Marc Dellian". München : Universitätsbibliothek der Ludwig-Maximilians-Universität, 2011. http://d-nb.info/1015131093/34.
Pełny tekst źródła
10
Ikäheimo, I. (Iitumaari). "”Mää kerron vielä siitä ärsyttämisestä”:varhaiskasvatusikäisten lasten käsityksiä kiusaamisesta ja siihen puuttumisesta". Master's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201610072911.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Pro graduni on laadullinen tutkimus varhaiskasvastusikäisten lasten käsityksistä kiusaamisesta ja siihen puuttumisesta. Tavoitteenani on tutkimuksella herättää keskustelua pienten lasten parissa, erityisesti päiväkodissa esiintyvästä kiusaamisesta sekä lisätä tietoisuutta aiheesta. Suomessa on kirjoitettu ainoastaan kaksi väitöskirjatason tutkimusta kiusaamisesta päiväkodeissa, joten näin ollen voidaan väittää suomalaisen tutkimuksen aiheesta olevan vähäistä. Lisätutkimukselle on selkeästi tarvetta, ja tutkimukseni aihetta voidaan pitää perusteltuna.
Kiusaamistilanteessa voidaan havaita monia samoja piirteitä, oli kyse sitten nuoremmista tai vanhemmista lapsista. Varhaiskasvatuksen kontekstissa ei myöskään ole olemassa omaa määritelmää kiusaamiselle. Tässä tutkimuksessa määrittelenkin kiusaamisen pitkälti koulukiusaamisen perusteella.
Tutkimuskysymyksiä on kaksi. Ensimmäisenä pyrin selvittämään, millaisia käsityksiä varhaiskasvatusikäisillä lapsilla on kiusaamisesta. Toinen tutkimuskysymyksistä on, mitä keinoja lapset hahmottavat kiusaamistilanteessa toimimiseen. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty haastattelemalla päiväkoti-ikäisiä, 3–6-vuotiaita lapsia. Yhteensä haastateltuja oli 13, ja haastattelut tapahtuivat pienissä ryhmissä. Analysoin tutkimusaineiston aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Analyysissa on näkyvissä myös fenomenografinen ote, sillä tutkimuksen kohteena on lasten käsitykset.
Tämän tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että suurin osa lapsista käsitti kiusaamisen suorana kiusaamisena, eli kiusaamisena, joka kohdistuu uhriin suoraan. Tällaista oli haastattelemieni lasten mukaan erityisesti fyysinen kiusaaminen, mutta he mainitsivat myös omaisuuteen liittyvän sekä sanallisen kiusaamisen. Lapset kuvasivat tämän lisäksi ei-perinteisiä kiusaamisen muotoja, joihin katsoin sisältyvän yksittäisen lapsen nimeämisen kiusaajaksi ja lapsen kotona tapahtuvan kiusaamisen. Kiusaamiseen puuttumiseen lapset mainitsivat sellaisia keinoja, jotka liittyivät aikuiseen. Heidän mukaansa kiusaamisesta voi esimerkiksi kertoa aikuiselle, tai aikuinen voi antaa kiusaajalle jäähyrangaistuksen. Lapset kertoivat myös omista tavoistaan reagoida kiusaamiseen. Enimmäkseen he pyrkivät puolustautumaan fyysisesti kiusaajaa vastaan.
Tutkimusta varten hain tarvittavat luvat sekä kaupungilta, jossa haastattelut suoritin, että lasten vanhemmilta. Luotettavuuteen vaikuttaa se, että olen pyrkinyt esittämään tutkimuksen etenemisen ja saadut tulokset mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Haastattelemani lapset osasivat pääasiallisesti kertoa omista kiusaamiseen liittyvistä käsityksistään. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineisto oli pienikokoinen, joten yleistettävyys ei ole tavoiteltavaa. Pyrkimyksenä oli saada lisää tietoa kiusaamisesta päiväkodissa, ja kuulla erityisesti lasten käsityksiä tästä ilmiöstä. Toivon tutkimukseni herättävän pohdintaa kiusaamisaiheesta, ja että siitä on hyötyä varhaiskasvatuksen arkipäivään.
Książki na temat "Siirto"
1
Silaste, Tuomo. Teknologian siirto ja pk-yritykset. Helsinki: Kauppa- ja teollisuusministeriö, Teollisuusosasto, 1993.
Znajdź pełny tekst źródła
2
Hautala, Taru T. Osaamisen ja johtajuuden siirto ravitsemisalan perheyritysten sukupolvenvaihdoksessa. Vaasa: Universitas Wasaensis, 2006.
Znajdź pełny tekst źródła
3
Tuuli, Erkki. Inkeriläisten vaellus: Inkeriläisen väestön siirto 1941-1945. Porvoo: Söderström, 1988.
Znajdź pełny tekst źródła
4
Tuuli, Erkki. Inkeriläisten vaellus: Inkeriläisen väeston siirto 1941-1945. Porvoo: Söderström, 1988.
Znajdź pełny tekst źródła
5
Eronen, Jarmo. Teknologian siirto Neuvostoliiton metsäteollisuuteen =: Peradacha tekhnologii v sovetskui͡u︡ lesnui͡u︡ industrii͡u︡. Helsinki: [Helsingin Kauppakorkeakoulu], 1987.
Znajdź pełny tekst źródła
6
Suokas, Pekka. Lappu kaulassa maailmalle: Sotalapset muistelevat. Tampere]: Pirkanmaan sotalapset, 2008.
Znajdź pełny tekst źródła
7
Suni, Paavo, Nuutti Nikula, Markku Kotilainen i Ville Kaitila. Suomen ja Yhdysvaltojen väliset taloussuhteet. Helsinki]: Taloustieto, 2009.
Znajdź pełny tekst źródła
8
Saralehto, Sampsa J. Teknologian Kansainvalinen Siirto Kehitysmaiden Teollistumisprosessiin: =International Transfer of Technology into the Industrialization Process of Developing Countries. Helsinki: The Research Institute of the Finnish Economy, 1986.
Znajdź pełny tekst źródła
9
Yaşar, Hüseyin. Siirt halk anlatıları. Balgat, Ankara: Grafiker, 2018.
Znajdź pełny tekst źródła
10
Çelik, Abdurrezzak. Tanzimattan Cumhuriyete Siirt. Siirt: Emin Ofset Matbaacılık, 2019.
Znajdź pełny tekst źródłaCzęści książek na temat "Siirto"
1
Sahin, Omer, Mustafa Pala, Asım Balbay, Fevzi Hansu i Hakan Ulker. "Energy Profile of Siirt". W Energy Systems and Management, 315–24. Cham: Springer International Publishing, 2015. http://dx.doi.org/10.1007/978-3-319-16024-5_30.
Pełny tekst źródła
2
Onay, A., E. Tilkat, C. Isikalan i S. Namli. "Micrografting of Pistachio (Pistacia vera L. cv. Siirt)". W Protocols for Micropropagation of Woody Trees and Fruits, 289–98. Dordrecht: Springer Netherlands, 2007. http://dx.doi.org/10.1007/978-1-4020-6352-7_27.
Pełny tekst źródła
3
Anirudh, M., Gerard Deepak i A. Santhanavijayan. "SIITR: A Semantic Infused Intelligent Approach for Tag Recommendation". W Communications in Computer and Information Science, 389–99. Cham: Springer International Publishing, 2022. http://dx.doi.org/10.1007/978-3-030-96040-7_31.
Pełny tekst źródła
4
Berk, Mehmet Gökhan. "Proposal for an Automated Form Finder System to Deduce the Authentic Morphology of Siirt Cas Houses". W Communications in Computer and Information Science, 20–33. Cham: Springer International Publishing, 2018. http://dx.doi.org/10.1007/978-3-030-05819-7_3.
Pełny tekst źródła
5
Ayhan, Ersin, Murat Doğruyol i Abdulhalim Karaşin. "Investigation of the Behaviour of a Reinforced Concrete Frame Structure According to Two Different Earthquake Regulations in the Siirt Region". W Advanced Technologies, Systems, and Applications VII, 25–34. Cham: Springer International Publishing, 2022. http://dx.doi.org/10.1007/978-3-031-17697-5_3.
Pełny tekst źródła
6
Hincapié P., Doracelly, Juan Ospina G., Anthony Uyi Afuwape i Ruben D. Gómez A. "Epidemic Thresholds in SIR and SIIR Models Applying an Algorithmic Method". W Lecture Notes in Computer Science, 119–30. Berlin, Heidelberg: Springer Berlin Heidelberg, 2008. http://dx.doi.org/10.1007/978-3-540-89746-0_12.
Pełny tekst źródła
7
Hamarsheh, Ala, i Mujahed Eleyat. "Performance Analysis of AIN-PT, AIN-SLT and SIIT Network-Based Translators". W Advances on P2P, Parallel, Grid, Cloud and Internet Computing, 367–78. Cham: Springer International Publishing, 2017. http://dx.doi.org/10.1007/978-3-319-69835-9_35.
Pełny tekst źródła
8
Couto, Francisco M., i Martin Krallinger. "Proposal of the First International Workshop on Semantic Indexing and Information Retrieval for Health from Heterogeneous Content Types and Languages (SIIRH)". W Lecture Notes in Computer Science, 654–59. Cham: Springer International Publishing, 2020. http://dx.doi.org/10.1007/978-3-030-45442-5_87.
Pełny tekst źródła
9
Tao, Yu-Hui. "What Government Subsidiary Projects Can Learn from Each Other: The Case of SBIR and SIIR in Taiwan". W Lecture Notes in Business Information Processing, 118–25. Cham: Springer International Publishing, 2014. http://dx.doi.org/10.1007/978-3-319-08618-7_12.
Pełny tekst źródła
10
Demir, Şerif. "Millî Mücadele Döneminde Siirtli Din Adamları". W Millî Mücadelenin Yerel Tarihi 1918-1923(Cilt 8): Diyarbakır, Mardin, Elazığ, Malatya, Adıyaman, Tunceli, Siirt, Şırnak, 355–72. Türkiye Bilimler Akademisi, 2023. http://dx.doi.org/10.53478/tuba.978-625-8352-70-2.ch10.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
The Russian invasions reached Bitlis with the Sarıkamış tragedy experienced in the World War I. The Russians, coming as far as “Delikli Taş”, moved towards Siirt. Fierce wars were fought with the Russians in this period. There was a great public participation in these wars. Clerics such as Sheikh Şerafeddin al-Farsafi and Sheikh Mahmoud Zokaydi, one of the prominent spiritual leaders of Siirt, voluntarily went to the front and participated in the war against the Russians. Siirt was not occupied during the National Struggle. However, there had been great diplomatic fights between the imperialist powers over the geography including Siirt. In this process, the people of Siirt made their choices from the first day and gave great support to the National Struggle. Siirt's spiritual leaders took to the field and made great efforts to inform, raise awareness and fight for the people. Association for Defence of National Rights was established in Siirt under the leadership of Mufti Halil Hulki (Aydın), one of the leading clerics of Siirt. The Association sent telegrams of protests, reacting harshly against the occupations and also sent delegates to the Erzurum Congress on behalf of Siirt. Since Mufti Halil Hulki Bey joined the new parliament opened in Ankara on April 23, 1920, Cemil Aydın, an ulema, assumed this valuable task. Cemil Aydın, worked very actively in Siirt and organized various events for the National Struggle. Salih Safi Atalay, one of the important opinion leaders of Siirt, also supported the National Struggle and took place as a deputy in the First Assembly. In addition, Sheikh Celalettin Kardeş made great efforts to raise the morale of the soldiers by visiting the battlefield.
Streszczenia konferencji na temat "Siirto"
1
Hawkins, Richard, Patrick Feng i Ken Krechmer. "Welcome to SIIT 2007". W Innovation in Information Technology (SIIT 2007). IEEE, 2007. http://dx.doi.org/10.1109/siit.2007.4629311.
Pełny tekst źródła
2
Allen, Kenneth. "Sensor web enablement (SWE) information integration for trusworthiness evaluation (SIITE)". W 2009 International Symposium on Collaborative Technologies and Systems. IEEE, 2009. http://dx.doi.org/10.1109/cts.2009.5067448.
Pełny tekst źródła
3
"The efficiency of the market for office blocks, an empirical study of Kista - pit‰isi siirt‰‰ TO / PEÖ." W 10th European Real Estate Society Conference: ERES Conference 2003. ERES, 2003. http://dx.doi.org/10.15396/eres2003_126.
Pełny tekst źródła
4
Tegin, Ibrahim, Gurbet Canpolat i Mehmet Fidan. "The Antioxidant Capacity, Total Phenolic Content and Phenolic Compounds of Plantago coronopus L. subsp. coronopus in Naturally Distributed in Akdoğmuş-Siirt". W 2018 2nd International Symposium on Multidisciplinary Studies and Innovative Technologies (ISMSIT). IEEE, 2018. http://dx.doi.org/10.1109/ismsit.2018.8567312.
Pełny tekst źródła
5
Chakraborty, Tanmay, i Soumya Kanti Datta. "SIIoT: A Shortest Path Estimation and Obstacle Avoidance System For Autonomous Cars". W 2018 Global Internet of Things Summit (GIoTS). IEEE, 2018. http://dx.doi.org/10.1109/giots.2018.8534532.
Pełny tekst źródła
6
Karageçili, Hasan, Emrah Yerlikaya i Ruken Zeynep Aydin. "Analyzing the some biochemical parameters of diabetes mellitus and obese patients who applied to Siirt State Hospital endocrine polyclinic and their prevalence". W INTERNATIONAL CONFERENCE ON ADVANCES IN NATURAL AND APPLIED SCIENCES: ICANAS 2016. Author(s), 2016. http://dx.doi.org/10.1063/1.4945927.
Pełny tekst źródła
7
Tegin, Ibrahim, Gurbet Canpolat i Mehmet Fidan. "The Antioxidant Capacity, Total Phenolic Content and Phenolic Compounds of Spergularia rubra (L.) J. Presl & C. Presl in Naturally Distributed Five Different Saline Areas in Siirt Province". W 2018 2nd International Symposium on Multidisciplinary Studies and Innovative Technologies (ISMSIT). IEEE, 2018. http://dx.doi.org/10.1109/ismsit.2018.8567050.
Pełny tekst źródła
8
Salant, David J. "Formulas for Fair, Reasonable and Non-Discriminatory royalty determination". W Innovation in Information Technology (SIIT 2007). IEEE, 2007. http://dx.doi.org/10.1109/siit.2007.4629324.
Pełny tekst źródła
9
DongBack Seo. "Theoretical perspective to analyze organizational strategy for information and communications technology standards". W Innovation in Information Technology (SIIT 2007). IEEE, 2007. http://dx.doi.org/10.1109/siit.2007.4629312.
Pełny tekst źródła
10
de Vries, Henk J., Joost P. M. de Ruijter i Najim Argam. "Dominant design or multiple designs: The Flash Memory Card case". W Innovation in Information Technology (SIIT 2007). IEEE, 2007. http://dx.doi.org/10.1109/siit.2007.4629313.
Pełny tekst źródłaRaporty organizacyjne na temat "Siirto"
1
Nordmark, E. Stateless IP/ICMP Translation Algorithm (SIIT). RFC Editor, luty 2000. http://dx.doi.org/10.17487/rfc2765.
Pełny tekst źródła
2
Anderson, T. SIIT-DC: Stateless IP/ICMP Translation for IPv6 Data Center Environments. RFC Editor, luty 2016. http://dx.doi.org/10.17487/rfc7755.
Pełny tekst źródła
3
Anderson, T., i S. Steffann. Stateless IP/ICMP Translation for IPv6 Internet Data Center Environments (SIIT-DC): Dual Translation Mode. RFC Editor, luty 2016. http://dx.doi.org/10.17487/rfc7756.
Pełny tekst źródła
4
Borja, Tathiana, Pedro Cueva, Nadin Medellín i Diego Martinez. ¿Cómo funciona el Bono de Desarrollo Humano?: Mejores prácticas en la implementación de Programas de Transferencias Monetarias Condicionadas en América Latina y el Caribe. Inter-American Development Bank, grudzień 2017. http://dx.doi.org/10.18235/0009639.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
El Bono de Desarrollo Humano (BDH) es el programa de transferencias monetarias condicionadas (PTMC) de Ecuador que inició operaciones en 2003, sucediendo así al programa de transferencias no condicionadas Bono Solidario, que comenzó en 1998. El Ministerio de Inclusión Económica y Social (MIES) es la institución encargada de implementar el BDH. El mecanismo de focalización es un proxy means test de nivel de consumo que se estima con base en la información de los hogares del Sistema de Información del Registro Social (SiiRS), que es gestionado por el Ministerio Coordinador de Desarrollo Social (MCDS). Aunque el programa se dirigía originalmente a los hogares pobres, desde 2014 ajustó su población objetivo únicamentea los hogares que viven en situación de pobreza extrema. Este cambio supuso un nuevo levantamiento de información socioeconómica, lo que motivó el egreso de cerca del 60% de los beneficiarios. Además de la entrega de una transferencia fija de 50 dólares a cada hogar, el programa entrega pensiones no contributivas a aquellos hogares con adultos mayores y discapacitados. A pesar de que el programa establece cuáles son las corresponsabilidades que deben cumplir las familias y las sanciones por incumplimiento, solo se implementa de forma parcial un proceso para dar seguimiento a las corresponsabilidades. Este documento es parte de una serie de estudios realizados en varios países de América Latina y el Caribe que tiene el objetivo de sistematizar el conocimiento sobre la operación de los PTMC. El resto de casos está disponible en la página web de Transferencias Monetarias Condicionadas del BID.