Gotowa bibliografia na temat „Patsaat”

Sisällissota ja sen tulkintoihin liittyvät erimielisyydet olivat läsnä valtuustokeskusteluissa heti vuonna 1919. Huomattavin ja laajaa valtakunnallista huomiotakin saavuttanut tapaus oli kuitenkin vuosien 1920–1923 niin sanottu patsaskiista, joka käytiin Hämeenpuistoon pystytetystä muistopatsaasta. Patsas jäi lopulta paikalleen Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 19.9.1923 ja seisoo paikallaan tänäkin päivänä. Kaupungin porvarillinen osa käytti patsaasta useimmiten vapaussotadiskurssin mukaista käsitettä “vapaudenpatsas”. Patsaan valtakunnallista merkitystä valkoisessa sisällissodan muistamisessa alleviivaa kuitenkin Riitta Kormanon havainto, että Helsingissä sen nimitykseksi vakiintui ”Itsenäisyydenpatsas”. Myös nimitystä ”Tampereen valloituksen muistomerkki” saatettiin käyttää, millä viitattiin valkoisen armeijan suorittamaan punaisen Tampereen kukistamiseen. Työväenliikkeen sanastossa patsas taas oli valkoisen teloittajan Johannes Frommin mukaan ”Rummin Jussi”, samaan terroritematiikkaan viitaten ”Lahtaripatsas” tai patsaan kiistanalaisuutta korostaen ”Valkoisten voitonpatsas”. Artikkelissa arvioidaan, mitä Tampereen “patsaskiista” kertoo työväenliikkeen mahdollisuuksista vaikuttaa sisällissodan muistamiseen kaupungissa, jossa sillä oli kunnallispoliittinen valtaasema. Kiista liitetään myös yhteiskunnan porvarillisten rakenteiden ja valtuuston enemmistön väliseen vuorovaikutukseen, mikä muodostui tapahtumien edetessä erityisen keskeiseksi. Yhteiskunnalliset rakenteet ymmärretään artikkelissa muun muassa pankkien, oikeuslaitoksen, yliopistojen, suojeluskuntien ja elinkeinoelämän muodostamaksi verkostoksi, joka oli Suomessa länsieurooppalaisessa katsannossakin poikkeuksellisen vahvasti porvarillisen yhteiskuntakerroksen miehittämä ensimmäisen tasavallan aikana.

Imperiumin, siirtomaavallan ja orjuuden muistaminen ja historia ovat olleet kiisteltyjä ja latautuneita teemoja Britanniassa, erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana. Patsaat, museot ja muut kulttuuri-instituutiot, sekä akateemiset ja populaarimmat esitykset imperiumin historiasta, perinnöistä ja vaikutuksista ovat olleet kiihkeidenkin väittelyjen aiheina. Julkinen keskustelu heijastelee osaltaan sitä, että jo pitkään tutkijapiireissä käsitellyt teemat ovat nousseet suuremman yleisön tietoisuuteen. Samaan aikaan akateemiseen tutkimukseen ja imperiumin käsittelyyn julkisessa keskustelussa kohdistuu myös huomattavia poliittisia ja yhteiskunnallisia paineita. Tässä esseessä tarkastelen näitä kehityskulkuja, kiistoja ja puheenvuoroja kirjallisuudessa ja mediassa. Samalla luon katsauksen eräisiin merkittäviin britti-imperiumin historiaa ja muistamista käsitelleisiin tutkimuksiin ja populaarimpiin esityksiin viimeisen kahden vuosikymmenen ajalta.

Aims and methodThe patient's experience of the clinician is an increasingly important area in time of ‘consumer choice’ and appraisal of the individual practitioner. Validated, easy-to-use scales are scarce. The aim was to validate a user-friendly, brief scale measuring patient satisfaction (PatSat scale). Over three phases, patients were involved in developing and validating the scale against the Verona satisfaction subscale.ResultsA highly significant correlation was found between the two scales (Spearman's correlation coefficient 0.97, two-tailed P <0.001).Clinical implicationsThe PatSat is a new patient satisfaction scale validated in a psychiatric out-patient population. It appeared popular with patients and took less than 1 minute to fill in. The use of validated scales measuring patient satisfaction is a pivotal part of mental health delivery and advancing overall quality of care.

The pervasiveness of “stacking” between traditional and clean fuels/stoves is moving the household clean cooking research and policy agenda from programs that are centered on one-fuel or stove, to multi-clean fuel/device interventions that could result in a more effective displacement of traditional biomass stoves. However, there is little recognition and knowledge of the benefits realistic clean-stacking cooking solutions can have on indoor air quality and health. In this paper, particulate matter (PM2.5) and carbon monoxide (CO) concentration levels that are associated with stove-stacking options (Patsari-U-shaped open fire (U-type), Patsari-liquefied petroleum gas (LPG) stove, U-type-LPG, and Patsari-U-type-LPG) common within rural Mexico were evaluated while using a controlled cooking cycle (CCC) from the Purepecha Highlands, which mimics the most common dishes prepared daily within the region as well as their sequential arrangement. The results confirms that the WHO Interim Target-1 (IT1) of 35 μg/m3 for PM2.5 is exceeded whenever woodburning open fires are part of the stacking combination (Patsari-U-type 107 ± 9 μg/m3, U-type-LPG 131 ± 55 μg/m3 and Patsari-U-type-LPG 107 ± 22 μg/m3). However, well-designed and properly operated woodburning chimney stoves, such as the Patsari can meet the IT1, either used exclusively (21 ± 8 μg/m3) or as a “clean stacking” option with LPG (24 ± 5 μg/m3). Given stove stacking patterns, evaluating the health and environmental consequences of stove transitions while assuming the total replacement of traditional fires by clean cooking options will lead to misplaced expectations, and programs should evaluate more realistic “clean-stacking” options.

Tutkimuksen aiheena on oululainen V. A. Koskenniemen muistomerkkihanke ja siihen liittynyt sanomalehtikeskustelu vuosina 1965‒1986. Tutkimuksessa tarkastellaan muistomerkkihankkeen vaiheita ja selvitetään sitä, millainen vastaanotto hankkeella ja muistomerkillä itsellään oli. Päälähteenä työssä on käytetty V. A. Koskenniemen muistomerkkivaltuuskunnan arkistoa sekä valtuuskunnan perustamisesta vastanneen Oulu-seura ry:n arkistoa Oulun maakunta-arkistossa. Sanomalehtikeskustelua on etsitty tutkitun aikavälin oululaisista sanomalehdistä, Kalevasta, Kansan Tahdosta, Liitosta, Pohjolan työstä ja ilmaisjakelulehti Oulu-lehdestä sekä valtakunnallisista Helsingin Sanomista ja Suomen Sosialidemokraatista. Näiden lisäksi tutkimusaineistoina ovat toimineet myös kulttuurilehdet Kaltio ja Pohjoinen sekä Oulun ylioppilaslehti. Haastatteluilla taas on pyritty täydentämään ja tukemaan lähteistä noussutta tietoa. Tutkimus on paitsi yksi näkökulma oululaiseen kulttuurielämään 1960-luvun puolivälistä 1980-luvun puoliväliin myös kuvaus ja analyysi suomalaisen muistomerkkiperinteen yhdestä esimerkistä. Lähteisiin perehtymällä ja niitä analysoimalla tutkimuksessa on luotu kuva muistomerkkihankkeesta kokonaisuutena. Huomiota on kiinnitetty muun muassa siihen, ketkä olivat hankkeen keskeiset toimijat, miksi koko prosessi sai alkunsa ja miten siihen suhtauduttiin. Tässä on erityisesti muistettu V. A. Koskenniemen ristiriitainen maine. Muistomerkin ja hankkeen vastaanoton tutkimisessa on analysoitu sanoma- ja kulttuurilehdissä esiintynyttä keskustelua. Tähän sisältyy niin toimituksellinen aineisto kuin yleisönosastokirjoittelukin. Tutkimuskirjallisuuden avulla Koskenniemen muistomerkkihanketta on tarkasteltu myös osana suomalaisten muistomerkkien ja monumenttien perinnettä, joskaan varsinaista vertailua ei ole tehty. Runoilija V. A. Koskenniemen muistomerkkihanke Oulussa sai alkunsa vuonna 1965. Se oli erityisesti koulutetumman väen hanke, joka houkutteli piiriinsä osallistujia niin poliittisesta oikeistosta kuin vasemmistosta. Koskenniemeä haluttiin muistaa ja kunnioittaa Oulussa, sillä se oli hänen synnyinkaupunkinsa. Runoilijan osoittama natsimielisyys toisen maailmansodan aikana ei tätä asiaa muuttanut. Koskenniemen oululaisuutta korostettiin, koska esimerkiksi rahankeräyksen onnistumisen kannalta oli olennaista, että oululaiset suhtautuivat runoilijaan ja hankkeeseen myötämielisesti. Hanke kesti lopulta yli kaksikymmentä vuotta, mihin olivat syynä ainakin varojen puuttuminen ja epäselvyydet hankkeen vetäjien välillä. Oulussa hanke tai Koskenniemi itse ei herättänyt minkäänlaista huomiota, mutta Helsingin Sanomissa käytiin vuonna 1985 kiivasta mielipidekeskustelua Koskenniemen hahmosta. Olennaista kuitenkin oli, ettei kirjoittelussa ollut kyse varsinaisesta muistomerkkipolemiikista.

Cette thèse présente trois essais sur les réseaux de collaboration des inventeurs et leur capacité d'invention. La thèse vise à tester empiriquement l'un des résultats théoriques fondamentaux de l'analyse des réseaux sociaux suggérant que les caractéristiques structurelles des réseaux de collaboration des inventeurs ont un impact sur les les capacités d'invention (taux d'inventions, nouveauté et utilisation de leur production). L'une des contributions de ce travail consiste d'isoler les effets de la structure du réseau sur la l'intensité et la diversité des connaissances partagées par les membres du réseau des d'autres effets tels que l'influence des inventeurs après des membres. Les études empiriques des trois essais se concentre sur l'analyse la variation temporelle intra-sujet à partir de données de panel d'inventeurs français extraites de la base de données PATSTAT produite par le bureau européen des brevets.Le premier essai analyse dans quelle mesure la capacité d'invention individuelle est influencée par les caractéristiques structurelles et relationnelles des réseaux de collaboration. Ce chapitre élabore un cadre théorique qui relie quatre aspects du réseau d'un inventeurs - le nombre de collaborateurs et d'inventeurs indirectement connectés, l'intensité des collaborations et la faiblesse de l'intensité des connexions entre les collaborateurs d'un inventeur (brokerage) - à la performance de l'inventeur. Le deuxième essai étudie comment l'accès à des connaissances hétérogènes affecte la relation entre le brokerage et la nouveauté de la production des inventeurs. Il fait la distinction entre les avantages structurels apportés par le brokerage et les opportunités qui l'accompagnent en termes de connaissances. Il analyse leurs effets sur le niveau de nouveauté des inventions des membres du réseau. Le dernier essai étudie la relation entre le brokerage et l'utilisation de la production des inventeurs. L'objectif de ce chapitre est double. D'une part, il vise à identifier l'influence du brokerage sur l'utilisation de la production de l'inventeur par les membres localisés du réseau. D'autre part, il étudie l'effet modérateur de la proximité cognitive sur la relation entre le brokerage et l'utilisation des inventions du broker au sein de la configuration du réseau local.Les résultats des études longitudinales soulignent qu'il n'y a pas de réponse simple et universelle sur la façon de concevoir le réseau optimal pour les multiples facettes de la performance. La thèse démontre que les collaborateurs indirectement connectés n'exercent aucune influence sur les performances de l'inventeurs et que seuls les collaborateurs proches (c-à-d., ceux situés à une distance à l'inventeur maximale de deux) sont bénéfiques à l'inventeur focal. La structure optimale du réseau de collaborations d'un inventeur est celle dans laquelle l'inventeur est fortement connecté à des ensembles d'inventeurs déconnectés. Cependant, l'étude démontre que l'influence de la structure sur la nouveauté et l'utilisation des idées créées dépendent d'autres caractéristiques des réseaux de collaboration. Pour ce faire, elle distingue les avantages structurels apportés par la structure brokered et la représentation qui l'accompagne de l'arbitrage des connaissances et de la proximité cognitive. Les résultats suggèrent que le fait d'être un broker centre d'une structure de réseau et d'une clique de connaissances spécialisées est positivement associé à la probabilité de réutilisation des idées des brokers. Identifier le mécanisme par la manière dont la structure du réseau de collaboration affecte les performances des inventeurs a des implications importantes. Cela informera les inventeurs sur la façon d'optimiser ou d'adapter leurs réseaux collaboratifs pour répondre aux attentes, ainsi que d'aider les décideurs à concevoir des programmes d'incitation qui maximiseraient la performance organisationnelle
This dissertation presents three essays on inventors' collaboration networks and their inventive performance. The thesis intends to empirically test the relation between the structural characteristics of inventors' collaboration networks and inventors' performance (i.e., rate of inventions, novelty, and reuse of their output), one of most agreed result in the literature. . In doing so, it provides answers to a fundamental question from the innovation and social network literature and brings a new perspective to empirical analyses of network characteristics by disentangling the intensity and the diversity of shared knowledge and their structure. The empirical tests of the three essays rely on panel data of French inventors extracted from the PATSTAT database provided by the European Patent Office are used to examine the within- subject variation over time.The first essay analyses the extent to which individual inventive performance is influenced by the structural and relational characteristics of collaboration networks. The chapter elaborates a theoretical framework that relates four aspects of an inventor's network - the number of collaborators and indirectly connected inventors, the strength of collaborations, and brokered network structure (i.e., disconnections between an inventor's collaborators)- to the inventor's output. The second essay investigates how access to heterogeneous knowledge affects the relationship between the brokerage and the novelty of inventors' output. It distinguishes between structural advantages brought by the brokerage and accompanying opportunities in terms of knowledge and scrutinizes their effects on the level of novelty embedded in inventors' output. The last essay investigates the relationship between the brokerage and the reuse of inventors' output. The objective of this chapter is twofold. First, it aims to identify the influence of brokerage on the reuse of the broker's output by localized network members. Second, it investigates the moderating effect of cognitive proximity on the relationship between brokerage and reuse within the local network setup.Results from the longitudinal studies highlight that there is no simple, universal answer on how to design optimal networks for multiple facets of inventive performance. The thesis demonstrates that indirectly connected collaborators, in general, are found to have no influence on inventors' performance. Only close collaborators (i.e., collaborators located at a maximum of two path length distances from the focal inventor) is positively related to the focal inventor's performance. The analysis shows that the optimal structure of an inventor's collaboration network results from an inventor strongly connected to disconnected sets of collaborators. However, the study further demonstrates the influence of structure on novelty and reuse of generated ideas is contingent upon other features of collaboration networks. To do so, it distinguishes between structural advantages brought by the bridging structure and its accompanying representation of knowledge arbitrage and cognitive proximity. Results suggest that being at the center of a brokered network structure and knowledge specialized clique is positively associated with the diffusion of the inventors' ideas. Pinning down the mechanism explaining how the structure of a collaboration network affects the inventors' performance has important implications. This will inform inventors on how to optimize or adapt their collaborative networks to meet their expectations (i.e., productivity, creativity and influence), as well as help decision-makers design incentive schemes of collaborations that would maximize individual and organizational performance