Gotowa bibliografia na temat „Oppimateriaali”

Artikkelissa arvioidaan erään kahdeksannen luokan islamin ryhmän opetuksen tunnustuksellisuutta. Tunnustuksellisuutta tarkastellaan diskursiivisesti eli tutkitaan, millaiseen asemaan suhteessa uskonnolliseen traditioon oppilas ja opetus määritellään sekä millaisia oikeuksia ja velvoitteita näille rakennetaan. Tunnustuksellisuutta tarkastellaan tavoitteiden, menetelmien ja identiteettioletusten suhteen viidellä eri alueella: kollektiivinen suunnittelu, opettajan suunnittelu, oppimateriaali, oppilaiden ennakko-oletukset sekä oppitunnin vuorovaikutus. Analyysin perusteella voi sanoa, että opetuksessa oli sekä tunnustuksellisia että tunnustuksettomia elementtejä sekä kollektiivisen suunnittelun (lainsäädäntö ja opetussuunnitelma) että opettajan suunnittelun tasolla. Oppitunnin vuorovaikutukseen vaikutti se, että oppilaat odottivat opetukselta samankaltaisia tavoitteita ja menetelmiä kuin uskonnollisen yhteisön opetukselta. Siksi opettajan hienovaraiset yritykset avata keskustelua laajemmalle eivät tuottaneet tulosta, vaan uskonnollinen puhetapa jäi hegemoniseksi tunneilla.

Tässä artikkelissa tarkastellaan opettajaa ja opiskelijaa tukevia verkkopedagogisia toimintatapoja, joiden avulla edistetään erilaisten verkko-opiskelijaryhmien webinaariopiskelua Tutkivan yhteisön läsnäoloissa. Tutkimus vastaa kysymyksiin: (1) Miten sosiaalinen, tiedollinen ja opetusläsnäolo tukevat reaaliaikaista yhteisöllistä verkko-opiskelua ja valmennuspedagogiikkaa? ja (2) Miten profiililtaan erilaiset opiskelijaryhmät kokevat oppivansa parhaiten webinaarissa? Määrällisen tutkimuksen aineisto kerättiin ammattikorkeakoulun verkkotutkinto-opiskelijoilta (n=94) verkkokyselynä maalis-huhtikuussa 2020. Aineisto analysoitiin pääkomponenttianalyysillä ja klusterianalyysillä. Tutkimuksen tulosten mukaan valmennuspedagogiset toimintatavat webinaariopiskelussa toteuttavat opetusläsnäoloa opiskelijan ja opettajan yhteisenä toimintana. Webinaarissa opiskelun sosiaalinen läsnäolo ilmenee opiskelijan, vertaisopiskelijoiden, opettajan ja oppimateriaalin välisenä vuorovaikutuksena. Tulosten perusteella oppimateriaalit ja oppimistehtävät olisi tärkeää tuottaa webinaareihin käänteisen oppimisen periaattein tukemaan tiedollista läsnäoloa. Tämän tutkimuksen mukaan monipuolisesti vertaisopiskelevat ja soljuvasti verkko-opiskelevat -opiskelijaryhmiin kuuluvilla yhteinen opetusläsnäolo toteutuu vuorovaikutuksena ja yhteisöllisenä vertaisoppimisena valmennusydinryhmissä. Itsenäisesti opiskelevat verkko-opiskelijat opiskelevat aktiivisesti opettajajohtoisesti. Tuloksista ilmenee myös, että kaikkiin verkko-opiskeluryhmiin kuuluvat toivoivat pedagogista suunnitelmaa etukäteen ja tallennetta webinaarista sekä käänteistä oppimista. Webinaareihin liittyvä käänteisen oppimisen hyödyntäminen onkin keskeinen tutkimustulos.

The importance of integrating information and communication technologies (ICT) in translator and interpreter training programmes is well recognized today. This article discusses the advantages and challenges of using ICT, specifically virtual learning environments, in teaching. It focuses on interaction, which is a major challenge in online learning. The study was conducted in a virtual course organized as part of the community interpreters training program at the Diakonia University of Applied Sciences. During this pilot course I analysed how students reach learning objectives through their interaction with the learning content. The results of the pilot course showed that the learning process was managed successfully, and also demonstrated how important good instructions for assignments are in the process of distance learning.

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, millaisia kokemuksia opettajilla on alakoulun tiedelukutaidon opetuksen haasteista. Tutkimus on osa kehittämistutkimuksen strategian mukaista prosessia, jossa opetuksen haasteiden tunnistamisesta edetään käytännön työkalujen kehittämiseen opetuksen tueksi. Tutkimusaineisto koostuu neljän 5.–6. -luokan opettajan haastattelulitteraateista, jotka analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tulosten valossa tiedelukutaidon opetus haastaa opettajaa oppilaiden osaamisen sekä pedagogisten resurssien osalta. Oppilaiden osaamisen haasteet liittyvät opettajien kokemuksissa niin asenteisiin, tietoihin kuin taitoihin. Nämä asenteet, tiedot ja taidot kietoutuvat tiiviiksi kokonaisuudeksi. Pedagogisten resurssien osalta haasteina nousevat opettajan oma osaaminen, oppimateriaalien puutteet sekä internetin haastavuus oppimisympäristönä. Opettajien sitoutuminen osin puutteelliseen oppimateriaaliin saattaa johtaa siihen, että tiedelukutaidon opetus on haastavaa eikä kaikilta osin vastaa Perusopetuksen opetussuunnitelman (2014) tavoitteita. Tutkimuksen tulosten pohdinta tarjoaa suuntaviivoja tiedelukutaidon opetuksen sekä oppi- ja opetusmateriaalien kehittämiseen. This study aims to examine, what experiences teachers have with the challenges of teaching science literacy in primary school. The study is part of design research, where the identification of the challenges is progressed to the development of practical tools to support teaching. The data consists of four primary school teacher’s interview transcripts, which were analyzed using qualitative content analysis. The results show, that the challenges experienced by teachers are related to two dimensions: students’ competence and pedagogical resources. The challenges of students’ competence are related to attitudes, knowledge and skills. These areas are closely connected. The challenges of pedagogical resources are the teacher’s own competence, the lack of learning materials and the challenging nature of the internet. Teacher’s commitment to the materials may lead to challenges in teaching science literacy according to the National core curriculum (2014). This study offers guidelines for the development of science literacy teaching and learning materials. Keywords: science literacy, primary school, teaching, challenges, design research

Helsingin yliopiston Fysiikan laitoksella annettava aineenopettajan koulutus keskittyy opettajien aineenhallinan syventämiseen ja se perustuu didaktisen fysiikan tutkimukseen. Didaktinen fysiikka puolestaan on fysiikkaan kuuluva tutkimuksen ja opetuksen ala, joka keskittyy fysiikan käsitteiden, käsiterakenteiden ja niiden kehittymiseen liittyvien piirteiden tutkimukseen. Didaktiseen fysiikkaan nojautuva fysiikan opettajankoulutus hyödyntää tätä tietoa fysiikan opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Didaktisen fysiikan tavoitteena on fysiikan opetuksen kehittäminen siten, että opetus ja oppiminen olisivat mahdollisimman lähellä sitä, millaisena fysiikka tieteenä näyttäytyy. Didaktisen fysiikan tutkimuksen ”tuotteita” ovat opetuksellisten lähestymistapojen mallit, erityiset didaktiset sovellukset, opetuksessa käytettävät työskentelymenetelmät, kurssisuunnitelmat ja oppimateriaalit.

Tässä artikkelissa tarkastelemme opettajien (n = 596) maahanmuuttotaustaisten oppilaiden opetukseen liittyviä huolia. Keskitymme erityisesti opettajien pohdintoihin omasta opettajuudestaan ja yleisesti kouluun liittyviin tekijöihin. Suurimpina huolina opettajien riittämättömyyden tunteessa olivat opettajan oma osaaminen ja opetustaidot, mutta myös arviointi, sopivan oppimateriaalin puute ja opettajien jaksaminen nousivat isoiksi huolenaiheiksi. Kouluun liittyvistä tekijöistä opettajia huolettivat koulun puutteelliset resurssit ja toimimattomat käytänteet sekä oppilaisiin kohdistuvat matalat odotukset ja toisten opettajien negatiiviset asenteet. Opettajat mainitsivat yleisesti vastauksissaan, ettei koulu tavalla tai toisella vastaa maahanmuuttotaustaisten oppilaiden tarpeisiin. He myös tunnistivat samoja haasteita, joita viimeaikainen tutkimus on osoittanut: resurssien ja opettajien osaamisen riittämättömyys sekä rakenteiden joustamattomuus. Opettajien työssä jaksamisen ja oppilaiden parempien oppimistulosten kannalta olisi syytä lähteä etsimään ratkaisuja maahanmuuttotaustaisten oppilaiden opetusta ympäröiviin haasteisiin. Opettajien kokemat haasteet ovat sellaisia, joihin ei pelkällä opettajankoulutuksella juuri pystytä vaikuttamaan, vaan niihin vaaditaan poliittisia toimia ja rakenteellisia uudistuksia.

Matematiikan ja luonnontieteiden oppimista käsittelevässä tutkimuksessa on viime aikoina korostettu kehon, kognition ja vuorovaikutuksen läheistä yhteyttä. Tässä artikkelissa pohdimme, millä tavoin geometrinen hahmottaminen on sosiaalista, vuorovaikutteista ja materiaalien välittämää kehollista toimintaa. Tarkastelemme eräässä kouluajan ulkopuolella järjestetyssä STEAM-työpajassa kerättyä videoaineistoa keskustelunanalyysin menetelmin. Työpajassa alakouluikäiset oppilaat saivat tehtäväkseen koota pareittain jalkapallon geometrisen representaation 4DFrame-rakennussarjan muoviputkista ja -kiinnikkeistä. Tapaustutkimuksemme osoittaa, miten tämän kaltaisen ohjatun rakennustehtävän aikana katse, koskettaminen ja osoittaminen auttoivat osallistujia hahmottamaan keskeneräisen jalkapallon geometrisessa rakenteessa olevia ongelmia sekä visualisoimaan rakenteita ja niiden suunnittelemista. Oppilaiden kehollisesti visualisoimat rakenteet auttoivat työpajan ohjaajaa identifioimaan rakenteiden ongelmakohtia ja korjaamaan oppilaiden geometrista hahmottamista. Tarkastelemassamme STEAM-työpajassa hahmottaminen oli moniaistista ja vuorovaikutteista toimintaa; se oli yhtäältä jalkapallon geometrisen mallin oppimisen tavoite ja toisaalta sen rakentamisen edellytys. Tuloksemme tukevat aiempia tutkimushavaintoja kehon, oppimateriaalien ja vuorovaikutuksen keskeisestä merkityksestä monenlaisissa opetus- ja oppimisympäristöissä.

Matematiikan ja luonnontieteiden oppimista käsittelevässä tutkimuksessa on viime aikoina korostettu kehon, kognition ja vuorovaikutuksen läheistä yhteyttä. Tässä artikkelissa pohdimme, millä tavoin geometrinen hahmottaminen on sosiaalista, vuorovaikutteista ja materiaalien välittämää kehollista toimintaa. Tarkastelemme eräässä kouluajan ulkopuolella järjestetyssä STEAM-työpajassa kerättyä videoaineistoa keskustelunanalyysin menetelmin. Työpajassa alakouluikäiset oppilaat saivat tehtäväkseen koota pareittain jalkapallon geometrisen representaation 4DFrame-rakennussarjan muoviputkista ja -kiinnikkeistä. Tapaustutkimuksemme osoittaa, miten tämän kaltaisen ohjatun rakennustehtävän aikana katse, koskettaminen ja osoittaminen auttoivat osallistujia hahmottamaan keskeneräisen jalkapallon geometrisessa rakenteessa olevia ongelmia sekä visualisoimaan rakenteita ja niiden suunnittelemista. Oppilaiden kehollisesti visualisoimat rakenteet auttoivat työpajan ohjaajaa identifioimaan rakenteiden ongelmakohtia ja korjaamaan oppilaiden geometrista hahmottamista. Tarkastelemassamme STEAM-työpajassa hahmottaminen oli moniaistista ja vuorovaikutteista toimintaa; se oli yhtäältä jalkapallon geometrisen mallin oppimisen tavoite ja toisaalta sen rakentamisen edellytys. Tuloksemme tukevat aiempia tutkimushavaintoja kehon, oppimateriaalien ja vuorovaikutuksen keskeisestä merkityksestä monenlaisissa opetus- ja oppimisympäristöissä.

Tässä artikkelissa paneudutaan kouluissa, oppilaitoksissa ja niiden lähiympäristöissä esillä olevaan taiteeseen kasvatuksen näkökulmasta sekä kartoitetaan erityisesti kuvataideopettajien julkisen taiteen opetuskäyttöä 2010-luvulla. Kyselytutkimuksessa (2017–2018) kuvataideopettajat (n=45) määrittelivät julkisen taiteen opetuksessaan paitsi kansalaiskasvatuksen kulttuurisena resurssina myös itseisarvoisena sekä hyödyllisenä opetusvälineenä ja oppimateriaalina. Ammattitaiteilijoiden teosten ohella myös oppilastöitä pidettiin julkisena taiteena niiden ollessa esillä koulujen ja oppilaitosten puolijulkisessa tilassa. Käsitys julkisesta taiteesta opetuksessa ulottui kattamaan lisäksi formaalien oppimistilojen ulkopuolisen taiteen, sillä teokset julkisessa kaupunkitilassa sekä taidenäyttelyissä kaupungin taidemuseossa ja gallerioissa kuuluivat opettajien toteuttaman julkisen taiteen pedagogiikan piiriin. Kuvataideopettajat edistivät julkisen taiteen tarkastelun avulla yleisimmin oppijoiden argumentointitaitoa ja tunneilmaisua sekä niin kutsuttuja 2000-luvun taitoja, kuten useimmin mainitut luovuus ja innovatiivisuus sekä kulttuuritietoisuus ja sosiaalinen vastuu. Kuvataideopettajat pyrkivät tarkoilla aistihavainnoilla syventämään kokemusta todellisuudesta, jossa oppijat elävät sekä edistivät kulttuuristen merkitysjärjestelmien opiskelua. Näin erityisesti yläkoulun ja lukion opetuksessa korostettiin oppijoiden erilaisten näkökantojen esittämistä sekä kykyä arvioida vastuullisesti inhimillistä kokemusta.

Ympäristöopissa kuvilla voidaan esittää sisältöjä, jotka eivät näyttäydy arkikokemukselle. Artikkelissa tarkastellaan monilukutaitoa peruskoulun ympäristöopin oppikirja-aukeaman äärellä verbaalisen ja visuaalisen modaliteetin työnjakoon fokusoiden. Peruskoulun toisen ja viidennen luokan oppilailta (N = 20) kysyttiin oppimateriaaliaukeaman avulla heidän silmäily- ja lukustrategioitaan. Tulokset osoittavat, että toisluokkalaisten silmäilyreitit ovat yhdenmukaisempia kuin viidesluokkalaisten. Useimmat oppilaat silmäilevät oppimateriaalia kuvavetoisesti, mutta kuvilla ei ole yhtä keskeistä roolia lukemisstrategioita kuvattaessa. Viidesluokkalaisten vastauksissa on havaittavissa enemmän tekstilajiin ja tekstin rakenteeseen liittyvistä kielennyksiä kuin kannanottoja kuvien tehtäviin. Oppilaat mielsivät tärkeimmän tiedon löytyvän sanallisesta tekstistä eivätkä he yhdistäneet kuvaa ja sanaa. Tulokset viittaavat tarpeeseen kehittää tietoisesti eri modaliteettien yhteen lukemisen strategioita. Multiliteracy when reading a school textbook: How do primary school pupils read the many modes in environmental studies textbook pages? Abstract This article approaches multiliteracies in primary school environmental studies (science), focusing on the interaction between verbal and visual modalities. Primary school pupils, year 2 (8-year-olds) and 5 (11-year-olds) (N = 20), were asked to demonstrate and explain their scanning and reading paths while multireading environmental studies textbooks. The majority of students browsed the actual material with an image-driven style while images did not play a central role when explaining reading patterns. The students thought that the most important information was found in the verbal text and did not combine the image with the written word. The results suggest a need to develop explicit instructional strategies for multiliteracies to enhance multimodal combining in making sense of texts. Keywords: Multiliteracy, multimodality, textbook, environmental studies, science, primary school

Tiivistelmä. Tutkin musiikin sähköisten oppimateriaalien ja oppimisympäristöjen käyttöä sekä niiden kehittämistä peruskoulun musiikintunneilla musiikinopettajien haastatteluiden pohjalta. Yhteiskunta on teknologistunut ja siten tuonut uusia nyky-yhteiskunnan kansalaiselta vaadittavia taitoja ja muuttanut esimerkiksi käsityksiä oppimisesta. Jotta suomalainen peruskoulutus olisi laadukasta tulevaisuudessakin, koulujen tulee pysyä muutoksen perässä päivittäen esimerkiksi oppimateriaaleja ja oppimisympäristöjä nykyisten oppijoiden ja opettajien tarpeita vastaaviksi. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, jossa on käytetty kerronnallista lähestymistapaa. Tutkimuksen aineisto muodostuu kuuden musiikinopettajan kerronnallisesta teemahaastattelusta ja aineiston olen analysoinut laadullisen sisällönanalyysin teoriaohjaavalla analyysimuodolla. Tutkimuksessa havaittiin, että sähköisten oppimateriaalien käyttö musiikintunneilla on lisääntynyt ja ne koetaan sopivan parhaiten nykyisen musiikinopetuksen tarpeisiin. Sähköisten oppimateriaalien käyttö tuo musiikinopetukseen uudenlaisia sisällöllisiä ratkaisuja, minkä vuoksi niillä katsotaan olevan vahva yhteys myös oppilaiden parempaan opiskelumotivaatioon sekä kiinnostukseen musiikin opiskelua kohtaan. Opettajat kaipaavat opetukseensa selkeää, ajankohtaista ja laadukasta musiikin sähköistä oppimateriaalia. Oppimateriaalin tulisi olla yhdessä paikassa sähköisesti saatavilla ja sen tulisi kattaa kaiken opetuksessa tarvittavan materiaalin. Tutkimuksessa nousi esiin tulevaisuuden oppimateriaalina opettajan ja oppilaan omat sähköiset materiaalipankit, jotka keventäisivät opettajien työtaakkaa ja toisivat koulujen eriarvoiseen oppimateriaalitilanteeseen helpotusta. Kuitenkin käsitykset siitä, mitä sähköisellä oppimateriaalilla tulevaisuudessa tarkoitetaan, ovat muuttuneet esimerkiksi oppimisympäristöjen laajentuessa tieto- ja viestintäteknologiseen ulottuvuuteen. Haasteita oppimateriaalien kehittämiseen tuovat kuntien ja koulujen erilaiset resurssit esimerkiksi laitteiden käytön suhteen, minkä vuoksi aihetta olisi tärkeää tutkia jatkossakin erityisesti tästä näkökulmasta.

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee laululyriikoiden soveltuvuutta suomi toisena kielenä -opetuksen tarpeisiin. Tarkastelun kohteena ovat laulujen sanasto sekä se, miten laulut havainnollistavat tiettyjä kielen ilmiöitä. Tutkimuksen teoreettinen tausta nojaa kielenoppimisen tutkimuksiin. Keskiössä ovat funktionaalinen oppimiskäsitys ja opetuksen eheyttäminen. Lisäksi huomion kohteena ovat tutkimukset, jotka liittyvät suomi toisena kielenä -oppimateriaaleihin tai suomi toisena kielenä -opetuksen ja musiikin suhteeseen. Tutkimus on pääosin kvalitatiivinen, mutta siinä hyödynnetään myös laskennallisia elementtejä. Tutkimusaineisto on kaksiosainen. Ensimmäinen osa käsittää kokoelman lauluja, jotka esiintyvät Facebookissa S2-opetusmusiikkia-nimisellä sivulla. Aineiston toinen osa koostuu suomi toisena kielenä -oppikirjasarja Aamun lauluista. Lauluja on yhteensä 182. Kukin niistä havainnollistaa jonkin tietyn kieliopillisen kategorian ilmentymää, esimerkiksi imperfektin tai partitiivin käyttöä. Nämä kategoriat ovat oppikirjasarja Aamun tapauksessa lauluntekijöiden itsensä määrittelemiä. Facebook-aineiston tapauksessa kategoriat ovat sivuston käyttäjien määrittelemiä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka paljon ja millaisia esimerkkejä laulut antavat näiden kieliopillisten kategorioiden käytöstä. Kieliopillisten kategorioiden ilmentymien lisäksi tutkimuksen kohteena on laulujen sanasto: sen sanaluokkajakauma, yleisimmät lekseemit frekvensseineen, kumulatiivinen frekvenssi sekä eri frekvenssiluokat. Vertailukohteina ovat Suomen sanomalehtikielen taajuussanasto (2004), Suomen murteiden taajuussanasto (1992) sekä Suomen kielen taajuussanasto (1979). Tutkimustulokset osoittavat, että laulujen sanasto muistuttaa pitkälti vertailussa käytettyjä taajuussanastoja niin sanaluokkajakauman kuin kärkisanaston puolesta. Tältä osin voi siis sanoa, että laulut antavat edustavan kuvan suomen kielestä. Huomionarvoista sanaluokkajakaumassa on verbien suuri määrä. Omaleimaisinta sanastoa edustavat substantiivit, joista neljä yleisintä ovat yö, sydän, elämä ja tyttö. Kerran esiintyviä sanoja on aineistosta lähes puolet eli vain hieman vähemmän kuin Suomen murteiden taajuussanastossa. Tämä on odotuksenvastaista, sillä lauluissa on paljon toistoa esimerkiksi kertosäkeissä. Kattavuuslukujen perusteella voi tehdä varovaisen arvion siitä, että tutkimusaineisto on sanaston rikkaudessa lähempänä murteita kuin yleiskieltä ‒ tai kenties pikemminkin lähempänä puhuttua kuin kirjoitettua kieltä. Tutkimustulokset osoittavat, että aineiston lauluissa on keskimäärin suhteellisen paljon niiden kieliopillisten kategorioiden mukaisia ilmauksia, joiden opettamiseen laulut oli tarkoitettukin. Tässä on kuitenkin suurta vaihtelua eri kategorioiden ja laulujen välillä. Huomion kohteeksi nousee myös se, millaisia ovat rakenteeltaan ne laulut, joissa on paljon määrättyjen kielioppikategorioiden esiintymiä. Tutkimusaineistosta hahmottuu kaksi tällaista rakennetyyppiä: luettelomainen laulu ja toistopainotteinen laulu. Mahdollisiin jatkotutkimusaiheisiin kuuluu fraseologinen tutkimus. Laulujen sanastossa riittää niin ikään lisää tutkittavaa esimerkiksi sen osalta, paljonko mukana on harvinaisia, ylätyylisiä tai murteellisia ilmauksia. Monipuolinen suomen kieltä ja suomea toisena ja vieraana kielenä koskeva tutkimustieto antaa arvokasta taustatukea S2-opettajan työhön.