Gotowa bibliografia na temat „Merimiehet”

Maamme kaupunkien asukkaiden enemmistö oli 1800-luvulla köyhää ja huono-osaista. Tämä oli tilanne myös suurpalon syksyllä 1827 kokeneessa Turussa. Kaupungin työväestö oli varsin heterogeeninen ryhmä kisällejä, oppipoikia, ulkotyöläisiä, palvelusväkeä, merimiehiä sekä itsensä elättäviä työläisnaisia. Yhdessä he muodostivat 60 prosenttia kaupungin ruokakunnista vuonna 1835. Aikakauden lähteiden osalta viranomaisasiakirjat tarjoavat eniten ymmärrystä tuolloisen työväestön elämästä. Köyhimpien väestöryhmien kokemukset Turun suurpalon jälkeisestä ajasta välittyivät varmasti suullisina kertomuksina sukupolvelta toiselle, mutta nämä tarinat ovat unohtuneet vuosien saatossa. Köyhien kaupunkilaisten elämää ja selviytymistä katastrofista voi kuitenkin tutkia paneutumalla rippi- ja henkikirjoihin. Suurin osa Turun työväestöstä mahtui köyhän määritelmän sisälle, mutta joillekin yhteiskunnalliset muutokset tarjosivat mahdollisuuksia oman sosioekonomisen aseman parantamiseen. Tällainen oli Turun jälleenrakennus 1830-luvulla, jolloin monelle ulkotyöläiselle tarjoutui hyvät työllistymismah­dollisuudet. Kymmenen vuotta myöhemmin monet jälleenrakennukseen osallistuneet ja sittemmin työttömäksi jääneet kirvesmiehet olivat kuitenkin ahdingossa.