Gotowa bibliografia na temat „Mediakasvatus”

Mediakasvatuksen tavoitteena on tuottaa osallistuvia, itseään sujuvasti ilmaisevia ja kriittisiä kansalaisia, jotka päivittävät jatkuvasti myös viestintäteknologista osaamistaan. Yksi keskeinen tehtävä onkin pienentää ihmisiä eriarvoistavaa digitaalikuilua. Viestintäkasvatuksen kolmijako omaan ilmaisuun, kriittiseen tarkasteluun ja viestinnän rakenteiden ymmärtämiseen pätee myös mediakasvatukseen. Mediakasvatus vaatii jatkuvasti monimuotoisessa mediamaailmassa kasvatustalkoita, joissa kaikilla sukupolvilla on opetettavaa toisiltaan, kirjoittaa Anu Mustonen.

Nuorten elämään liittyy vahvasti audiovisuaalinen media eri muodoissa. Omien teosten tekeminen ja niiden jakaminen ovat helpottuneet digitalisaation ja sosiaalisen median myötä, mutta millaisia audiovisuaalisen kerronnan keinoja nykypäivän yläkoululaisilla on käytössään? Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa monilukutaito määritellään eri muodoissa olevien viestien tuottamisen, tulkitsemisen ja kriittisen arvioinnin taidoksi.Tässä artikkelissa tarkastelemme, millaisia audiovisuaalisia kerronnan keinoja seitsemäsluokkalaiset käyttävät koulun musiikin tunneilla tehdyissä lyhytelokuvissa, ja pohdimme, miten lyhytelokuvien tekeminen voidaan nähdä osana monilukutaidon tukemista. Yleisesti ottaen oppilailla on kykyjä käyttää erilaisia kerronnan keinoja, joskin oppilaiden itse tekemistä lyhytelokuvista osa sisältää paljon erilaisia audiovisuaalisen kerronnan keinoja, kun taas osassa keinovalikoima on suppea kaikilla kerronnan osa-alueilla.Monilukutaidon pedagogiikan mukaan monilukutaidon prosessissa edetään omien kokemusten jakamisen, teoretisoinnin ja ohjauksen kautta kohti uusintavaa käytäntöä. Omien kokemusten ja merkitysten jakaminen yhteisöllisesti ja toisaalta niiden asettaminen laajempaan viitekehykseen mahdollistavat sen, että oppilaat voivat kukin kehittyä omista lähtökohdistaan. Lyhytelokuvien tekemisen ja audiovisuaalisten kerronnan keinojen erittelemisen kautta voidaan tarjota oppilaille tilaisuus kehittyä audiovisuaalisen kerronnan keinojen käyttämisessä, ymmärtämisessä ja niiden kriittisessä arvioinnissa.Avainsanat: monilukutaito, audiovisuaalinen viestintä, peruskoulu, musiikkikasvatus, mediakasvatus, elokuvakasvatusCase study on audiovisual storytelling of 7th grade students’ short films made during music lessonsDigitalization and social media have increased and made it easier to make and share one’s own audiovisual products, but what exactly do we know about young people’s audiovisual storytelling? In the Finnish National Core Curriculum, multiliteracy is defined as an ability to produce, interpret, and critically evaluate texts in various forms.The purpose of this article is to explore what modes and forms of audiovisual storytelling the 7th graders use in their self-made digital short films and how the making of short movies can be seen as a way of promoting students’ multiliteracies. The students have the capacity for audiovisual storytelling although storytelling varies a lot between self-made short films. Some of them include various forms of storytelling while the storytelling is limited in others.According to the pedagogy of multiliteracies, learning is a process in which learners proceed from experience to conceptualization, analysis, and to finally applying new practices. Students proceed from their own standpoints while they share their own experiences in collaborative making processes and learn to analyze and conceptualize their works. By making short films and conceptualizing audiovisual storytelling students can be promoted in multiliteracies.Keywords: multiliteracies, audiovisual storytelling, comprehensive school, secondary school, music education, media education, film education

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet on julkaisu, joka määrittää opetuksen järjestämistä Suomessa. Sitä päivitetään aika ajoin, noin 10 vuoden välein. Viimeisin versio on julkaistu vuonna 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet määrittelevät reunaehdot, joiden mukaan opettajan tulee opetuksensa järjestää. Näin ollen siinä määritellään myös mediakasvatuksen järjestäminen peruskoulussa. Tämä kandidaatintyö keskittyy tutkimaan mediakasvatuksen ilmenemistä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa vuosina 2004 ja 2014. Työ on kirjallisuuskatsaus, jossa vertaillaan kyseisten opetussuunnitelmien sisältöjä ja pohditaan tällä aikavälillä mediakasvatuksessa tapahtuneita muutoksia. Kandidaatintyö alkaa mediakasvatuksen ja siihen liittyvien käsitteiden määrittelyllä. Lisäksi tässä työssä tutustutaan mediakasvatuksen historiaan Suomessa sekä sivutaan ulkomaista tutkimusta mediakasvatuksen käsitteistöstä. Mediakasvatus ilmeni tutkimuksen myötä moniselitteiseksi käsitteeksi. Tässä työssä mediakasvatus määritellään medioiden ja mediasisältöjen pohdinnaksi ja analysoinniksi opetuksessa. Lisäksi huomioidaan myös tietoteknisten välineiden käyttö, mutta pääpaino on medioiden sisällöissä. Nämä näkökulmat löytyivät myös perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista. Viimeisin opetussuunnitelma (2014) painottaa mediakasvatusta huomattavasti enemmän kuin aiempi (2004). Syitä tähän ovat muun muassa globalisaatio, teknologian kehitys ja sosiaalisen median nousu. Mediakasvatus on nykyään enemmän pinnalla kuin ennen. Sille on teknologian ja median kehityksen myötä enemmän tarvetta. Näin ollen mediakasvatuksen tutkiminen on ajankohtaista ja tärkeää. Se on myös opettajan työn kannalta merkittävää, mutta mediakasvatuksen ei kuitenkaan tule jäädä vain opettajien vastuulle. Heidän lisäksi vanhemmilla on kasvatusvastuu tällä saralla.

Tämä tutkimus käsittelee mediakasvatusta, jonka tarkoituksena on tutustuttaa yksilö erilaisiin medioihin sekä medioissa käytettäviin teknisiin välineisiin. Mediakasvatuksen lopullisena tavoitteena on yksilön medialukutaidon harjaannuttaminen ja tätä kautta yksilön voimaannuttaminen eli henkilökohtaisten valmiuksien parantaminen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mediakasvatuksen määrää ja laatua perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa 2004 sekä sen avulla kirjoitetuissa oppikirjoissa. Tutkimuksessa ei ole tarkoitus luoda yleistyksiä saaduista tuloksista. Tarkoituksena on ennemminkin luoda alustava katsaus valittujen oppikirjojen ja opetussuunnitelman väliseen yhteyteen. Tutkimus on laadullinen ja aineistoa lähestytään diskurssianalyysin kautta. Käsiteltäväksi aineistoksi on valittu sekä opetussuunnitelma että oppimateriaalit, joiden välillä tehdään vertailevaa tutkimusta. Aineiston käsittely on jaettu kahteen lukuun, jossa ensimmäisessä tarkastellaan opetussuunnitelmaa, toisessa oppimateriaaleja. Opetussuunnitelmasta analysoidaan äidinkielen ja kirjallisuuden -oppiaine, jonka lisäksi käsitellään viestintä ja mediataito -aihekokonaisuus. Oppimateriaaleista tutkimukseen on valittu äidinkielen ja kirjallisuuden -kirjasarjat kahdelta eri oppikirjakustantajalta. Sanoma Prolta mukaan otettiin Kulkuri ja Otavalta Vipunen. Oppimateriaaleista käsitellään opettajan oppaat sekä oppikirjat vuosiluokilta 3–6. Tutkimuksessa kävi ilmi, että perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet 2004 heijastaa mediakasvatuksen osalta erityisesti teknologista ja välineenhallinnan diskurssia vuosiluokilla 1–2 ja 3–5. Mediakasvatuksen kriittisen puolen opettaminen keskitetään vuosiluokille 6–9, jossa kriittisen mediakasvatuksen diskurssi heijastuu vahvasti. Tutkimustuloksissa korostui kriittisen puolen vähäinen osuus alemmilla vuosiluokilla sekä kriittisen mediakasvatuksen määrän suuret vaihtelut vuosiluokkien välillä. Tutkimustuloksista kävi myös ilmi, että median kuvallisen analysoinnin määrä on opetussuunnitelmissa vähäinen kaikilla vuosiluokilla. Äidinkielen ja kirjallisuuden -oppiaine keskittyi abstraktissa mielessä käsitettyjen tekstien analysointiin ja arviointiin, jättäen kuvien käsittelyn kuvataiteelle. Lisäksi median sisältöjen eettisten arvojen analysointia ei mainita äidinkielessä ja kirjallisuudessa, vaikka se mainitaan viestintä ja mediataito -aihekokonaisuudessa. Tutkimukseen valitut oppimateriaalit käsittelivät mediakasvatusta monipuolisesti. Molemmissa oppikirjasarjoissa mediakasvatus esiintyi ainakin osittain jokaisella vuosiluokalla ja erityisesti medialukutaitoa harjoitettiin opetussuunnitelmasta poiketen myös alemmilla vuosiluokilla. Lisäksi kuvia käsiteltiin ja analysoitiin runsaasti. Medioista sanomalehdet ja teatteri olivat molemmissa kirjasarjoissa hyvin edustettuina, mutta elokuvien osuus oli kirjasarjoissa merkittävän pieni. Oppikirjasarjat erosivat kokonaisuutena toisistaan vähän, vaikka Kulkuri sisällyttikin mediakasvatuksen laaja-alaisemmin mukaan kuin Vipunen. Tutkimukseen valittu opetussuunnitelma sekä oppimateriaalit vastasivat suurimmalta osin toisiaan. Oppimateriaalit toteuttivat opetussuunnitelmaa mediakasvatuksen osalta hyvin, joiltain osin jopa opetussuunnitelmaa laajemmin.