Gotowa bibliografia na temat „Keskustelupalstat”

Tarkastelen tässä tutkimuksessa kymmenen nimimerkin kielenkäyttöä suomenkielisellä internetin keskustelupalstalla suomi24.fi-romano. Metodina on yksilömurteita vertaileva variaationtutkimus. Olen kerännyt tutkimukseen kymmenen nimimerkin kaikki viestit ajalta 22.2.2003–18.7.2013. suomi24.firomano on tämän tutkimuksen valmistumisen aikana ainoa erityisesti Suomen romaneille tarkoitettu keskustelupalsta internetissä. Keskustelupalsta on suunnattu romanien väliseen keskusteluun. Keskustelufoorumin pääkieli on suomi, mutta monet keskustelijat käyttävät suomen varieteettia, joka sisältää romanikielisiä tai romanikieleen pohjautuvia sanoja, romanikielisiä rakenteita tai lauseita. Tutkin tällaisia viestejä. Tarkasteltavana ovat kunkin nimimerkin käyttämät romanikieliset elementit (lekseemit ja rakenteet), niiden määrä, sanaluokat, morfologia ja taivutus sekä käyttötehtävät.Osa nimimerkeistä käyttää vain substantiiveja, osa laajemmin eri sanaluokkiin kuuluvia lekseemejä. Yhteinen piirre kirjoittajilla on romanikielisen elementin käyttö romani-identiteetin tai Suomen romanikulttuuriin liittyvän asian ilmaisemisessa. Kirjoittajien väliset erot romanikielen taivutuksessa ja kirjoitusasuissa voivat johtua taivutetun romanikielen käytön harvinaistumisesta. Nimimerkit eivät korjaa toistensa romanikielentaivutusrakenteita tai kirjoitusasuja. Kirjoittajien yksilömurteet eroavat eniten romanikielisen sanaston määrässä, mutta eroa on myös kieliopillisten rakenteiden määrässä ja monipuolisuudessa.

Artikkelissani tarkastelen Suomi24-keskustelupalstan homouteen ja heterouteen liittyviä toistuvia diskursseja. Analyysi on toteutettu korpusavusteisena diskurssintutkimuksena (CADS), jossa suureen dataan perustuva tilastollinen avainsana-analyysi nostaa esiin suomalaisen yhteiskunnan sosiaalisesti jaetut diskurssit. Tulokset yhtäältä tukevat aiempia media-analyyseissä tehtyjä havaintoja voimakkaista affekteista ja vihapuheesta sekä homoseksuaalisuuden politisoitumisesta ja uskonnollistumisesta. Toisaalta se myös paljastaa homodiskurssien henkilöitymisen tai liittymisen tiettyihin henkilöryhmiin ja paikkoihin. Heterodiskurssit puolestaan eroavat selvästi homodiskursseista: niille on tyypillistä sekä rationaalinen että tunnepohjainen suuntautumiseen, seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvä keskustelu ja omien halujen ja seksuaalisuuden itserepresentointi.

Lokakuussa 2017 Suomalaisessa mediassa virisi vilkas keskustelu ”ideologiseksi työttömyydeksi” nimetystä ilmiöstä. Keskustelu henkilöityi esikoiskirjailija Ossi Nymanin Helsingin Sanomissa ilmestyneen haastattelun ympärille. Nymanin esikoisromaani Röyhkeys (2017), käsittelee samaa teemaa, josta Nyman haastattelussa puhui: yksilöä, joka valitsee työttömyyden. Aihe oli tulenarka ja lehtijuttu rakennettu tunteisiin vetoavaksi. Viikossa lehtijutun ympärille versoi erilaisia mediatekstejä ja virisi kiivas keskustelu siitä, miten työttömän tulisi elää ja miten hänen tulisi työhön suhtautua. Artikkelissa analysoidaan rinnakkain Röyhkeyttä, Helsingin Sanomien henkilöjuttua, Vauva.fi-keskustelupalstan aihetta käsittelevästä keskustelusta sekä kokoomuspoliitikko Ben Zyskowiczin videoblogista BenTV. Näistä teksteistä vain kaksi ovat puhtaasti kertovia, mikäli kertomuksen määritelmään sisällytetään ajallisuuden, kausaalisuden ja kokemuksellisuuden kaltaisia seikkoja. Kuitenkin kaikissa on piirteitä kertovista teksteistä ja kaikki pyrkivät kommentoimaan kulttuurista käsikirjoitusta työttömänä olemisesta. Ne kysyvät sellaisia kysymyksiä kuin minkälaista on olla työtön, miltä työttömästä tulee tuntua, mitä työttömän tulee haluta. Artikkelissa hyödynnetään kertomuksentutkimuksen välineistöä: erityisesti hallitsevan kertomuksen ja vastakertomuksen käsitteitä. Neljän tapaus Ossi Nymania käsittelevän tekstin kautta artikkeli erittelee ”kertomuskamppailua” jossa erilaiset yhteiskunnalliset toimijat ja erilaiset tekstimuodot neuvottelevat siitä, minkälainen työttömän kertomuksen tulisi olla. Artikkeli pyrkii tapaus Ossi Nymania tarkastelemalla avaamaan erään kertomuskamppailun anatomiaa sekä tätä kautta erittelemään myös fiktiivisen kaunokirjallisuuden roolia nykyisessä äärimmäisen emotionaalisessa julkisessa keskustelukulttuurissa.

Tässä kirjoituksessa käsitellään osallisuutta diskurssin ja ideologian näkökulmasta. Johdannossa tarkastellaan osallisuutta valikoiduissa diskurssin ja ideologian määritelmissä ja tarkennetaan, millä tavalla käsitteitä sovelletaan analysoiduissa esimerkeissä. Analyysissa eritellään ensin diskursiivista ja ideologista osallisuutta raportoinnin diskurssin ja yksinkertaistavien kieli- ideologioiden luonnehtimissa asioimis- ja oikeustulkkaustilanteissa. Analyysin toisessa osassa tarkastelun kohteena ovat verkon keskustelupalstojen arkidiskurssia edustavat esimerkit, joissa materialisoituvat muukalaisvihamieliset maahanmuuttoideologiat. Loppuluvussa kootaan yhteen analyysin tulokset ja pohditaan diskursiivisen ja ideologisen osallisuuden tutkimukseen liittyviä haasteita.

Artikkelin tarkoituksena on tarkastella seksuaalisten vähemmistöjen (homoseksuaalit, lesbot, bi- ja transseksuaalit) merkitystä islamilaisen julkisen sfäärin ja nimenomaan internetin kontekstissa. Internetin muodostamat julkisuudet toistavat olemassa olevia sosiaalisen ja poliittisen maailman rakenteita, mutta toisaalta ne myös luovat uudenlaista todellisuutta laajentaen ”tavallisen” elämän rajoja. Artikkelin empiirisenä kohteena ovat internetissä artikuloituvat, seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvien muslimien globaalit, monikansalliset ilmaukset, toisin sanoen englanninkielinen transnationaali julkinen tila. Tarkastelun kohteena ovat muun muassa erilaiset kotisivut, portaalit, blogit ja keskustelupalstat. Artikkelissa käsitellään queer-yhteisöjen rakentumista internetissä ja tätä kautta pohditaan islamin hallinnan problematiikkaa, islamin sisäisen sosiaalisen järjestyksen haastamista sekä poliittisen reformin mahdollisuutta.

Tässä artikkelissa käsitellään suomalaisten sosiaalisesti vetäytyneiden henkilöiden eli hikikomoreiden itsemurhaan liittyviä tiedontarpeita ja aiheeseen liittyvää keskustelua Ylilaudan Hikikomero-keskustelupalstalla. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat: Mitä tiedontarpeita keskustelijoilla on itsemurhaan liittyen ja millaisia psyykkisiä ja sosiaalisia itsemurhaa edistäviä vaikuttimia verkkokeskusteluissa voidaan havaita? Artikkelin teoreettinen viitekehys perustuu Reijo Savolaisen elämäntavan teoriaan. Yksi artikkelin keskeisistä tavoitteista on eksplikoida disnormatiivisen informaation esiintymistä verkossa niin vertaistiedon kuin vertaistuen muodossa. Artikkeli perustuu Ylilaudan sosiaalisesti vetäytyneiden henkilöiden Hikikomero-keskustelupalstan itsemurha-aiheisiin viesteihin (n=2124). Aineiston analyysissä on sovellettu kvantitatiivista ja kvalitatiivista sisällönanalyysiä. Tulosten perusteella vertaistuen ja vertaistiedon merkitys itsemurhan suunnittelussa on suuri. Keskustelupalstalta saadaan vastakaikua ja ymmärrystä omille mielipiteille. Valitettavaa on se, että useissa tapauksissa saatu vertaistuki ja vertaistieto ovat luonteeltaan negatiivisia ja rohkaisevat yrittämään itsemurhaa. Arvottomuuden ja avuttomuuden kokemus sekä tunne oman elämänhallinnan menettämisestä motivoivat itsemurhan tekemiseen. Toisaalta rohkeuden puute ja huoli läheisten surusta taas ovat itsemurhaa estäviä tekijöitä.

Maatalouden muuttuva toimintaympäristö on vaikuttamassa myös lypsykarjan eläinkauppaan. Aiemmintuotantoa laajennettaessa eläinmäärä vakiinnutettiin uudelle tasolle oman karjan eläimistä. Tuotannonkaksin- tai moninkertaistuessa ja investointien suurentuessa ei voida jäädä odottamaan eläinmääränkasvamista omasta aineksesta vaan eläinainesta on hankittava muilta tiloilta.Eläinaineksen hankintaa tutkittiin haastattelemalla laajentaneita lypsykarjatiloja. Kyselyssä selvitettiineläinaineksen hankintatapoja, -kanavia, eläinten hankintaikää ja karjanomistajien omia käsityksiäeläinaineksen hankinnan onnistumisesta. Kysely toteutettiin puhelinhaastatteluna 34 lypsykarjatilallevuoden 2008 aikana. Tilat olivat eri puolilta Suomea.Tämän tutkimuksen mukaan hiehon ostajat olivat merkittävästi tyytyväisempiä (P=0,002, Khiinneliö-testi) eläinten hankintatapaansa kuin vasikoiden ja lehmien ostajat. Suoraan tiloilta ostaneet olivatjonkin verran tyytyväisempiä (P=0,035, Khiin neliö-testi) eläinten hankintamenetelmäänsä kuinmuita kanavia käyttäneet. Tutkimuksessa muita kanavia olivat Faba Jalostuksen NautaNetti, teurastamonvasikkavälitys, lehti-ilmoitukset, meijereiden tiedotteet, Internetin keskustelupalstat sekä huutokaupat.Tässä tutkimuksessa selvitettiin lisäksi yhden esimerkkitilan avulla erilaisten hankintatapon tuotantokustannuksia.Kun ostettiin kolmen kuukauden ikäisiä vasikoita ja kasvatettiin ne vuokranavetassa,olivat tuotantokustannukset 2306 euroa eläintä kohti. Vasikoiden hankkiminen välityksestä ja kasvattaminenvuokranavetassa vähensi kustannuksia 235 euroa. Kasvatuskustannukset laskivat huomattavasti,kun vasikoiden kasvatus ulkoistetaan. Jos eläinten päivämaksu on 2,5 euroa, tulee tuotantokustannukseksi1480 euroa. Kolmen euron päivämaksulla tuotantokustannus on 1662 euroa. Hiehojenostaminen noin kolme kuukautta ennen poikimista, kuljettaminen ja kasvattaminen poikivaksi tekevättuotantokustannukseksi 1906 euroa. Lehmiä ostettaessa tuotantokustannus on 1452 euroa eläintä kohti.Tilan tuotanto-olosuhteilla ja yhteistyökumppaneilla on vaikutusta siihen, milloin laajentava tilaeläimiä hankkii. Aiemmat kokemukset ja laskelmat auttavat valitsemaan omalle tilalle sopivan tavan.Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa laajentavien tilojen eläinten hankinnan tueksi jaFaba Jalostuksen eläinkaupan kehittämiseen.

Viestinnän tutkimuksessa kansalaismielipiteen selvittely mediasta ja journalismista ylipäätään on yleistä, mutta politiikan julkisuudessa kansalaisarvioita näistä kahdesta on tutkittu varsin vähän. Tässä artikkelissa perehdytään kansalaisten agendaan ja pyritään selvittämään, mitä piirteitä mediasta sekä journalismista pidetään hyvinä ja mitä pahoina. Lisäksi tarkastellaan, miten ihmisten suhtautuminen niihin on viime vuosikymmeninä muuttunut. Asiaa tutkitaan vaalirahakohun aikana kerätyillä aineistoilla (kaksi survey-kyselyä, kaksi laajaa internetin keskustelupalsta-aineistoa ja 23 kansalaisen kohusta kirjoittamat päiväkirjat), joita analysoidaan sekä määrällisesti että laadullisesti. Mielipiteiden tarkastelu osoittaa, että kansalaisten suhtautuminen mediaan ja journalismiin vaalirahakohussa on kahtalaista. Yhtäältä paljastusjuttuja kehutaan avoimuuden lisäämisestä, ja median entistä aktiivisempi sekä poliitikkoja haastava ote on muuttunut aiempia tutkimuksia hyväksytymmäksi. Toisaalta journalistien ja vaalirahauutisoinnin nähdään muuttuneen liian henkilöönkäyviksi ja unohtaneen journalismin perinteiset hyveet kuten tasapuolisuuden.