Gotowa bibliografia na temat „Kasvatusala”

Kasvatuksen ja sosialisaation välinen suhde on osoittautunut varsin problemaattiseksi. Toisaalta väitetään, että kasvatus on sosialisaatiota, toisaalta taas on todettu, että kasvatuksen sivistyksellinen erityislaatu tekee siitä sosialisaatioon nähden täysin erillisen ilmiön. Nämä käsitykset ovat ristiriidassa keskenään, ja yksi tämän artikkelin tavoitteista onkin selvittää, mistä moinen käsitysten vastakkaisuus voisi johtua. Ensiksi tarkastellaan kriittiseen sävyyn ns. pedagogisen teorian avainkäsityksiä. Tämän jälkeen ongelmaa lähestytään arkikielen suunnasta. Tarkoituksena on osoittaa, että kasvatuksen ja sosialisaation erottaminen toisistaan saattaa perustua yksittäisten kielien (saksa, englanti) erityislaatuun. Lopuksi hahmotellaan ehdotus kasvatuksen ja sosialisaation toisiinsa liittämiseksi. Argumentoinnin avulla pyritään osoittamaan, että (1) kasvatus on aina sosialisaatiota, että (2) sosialisaatio on kasvatuksen yläkäsite, ja että (3) kaikki sosialisaatio ei ole kasvatusta.

Elinvoimaisen ja kilpailukykyisen hevostalouden perusta on vahva kotimainen hevoskasvatus. Kasvatuksella tuotetaan käyttötarkoitukseensa sopivia hevosia, niin ratsuja, ravihevosia kuin poneja, yritystoiminnan, harrastuksen ja urheilun käyttöön. Suomalainen hevostalous on viimeisten 20 vuoden aikana ollut kasvusuunnassa, mutta hevoskasvatuksen tunnusluvut ovat kääntyneet rajuun laskuun. Suomen Hippoksen tilastojen mukaan vuonna 2014 varsoja syntyi noin 30 % vähemmän kuin vuonna 2010. Erityisenä huolenaiheena on alkuperäisrotumme suomenhevonen, jota ei kasvateta missään muualla maailmassa. Hämeen ammattikorkeakoulussa tehtiin Suomen Hippoksen toimeksiannosta opinnäytetöinä kaksi kyselytutkimusta. Tavoitteena oli selvittää niin ratsu ja ratsuponikasvattajien kuin ravihevoskasvattajien profiileja. Lisäksi haluttiin kartoittaa kasvatustyön motiiveja, jalostusvalinnan perusteita sekä tulevaisuuden näkymiä. Vastauksia saatiin ratsu- ja ratsuponikasvattajien kyselyyn 109 ja ravihevoskasvattajien kyselyyn 369. Kummassakin aineistossa enemmistö vastaajista oli 40-59-vuotiaita. Ratsu- ja ratsuponikasvattajat olivat lähestulkoon kaikki naisia (95%), kun ravihevoskasvattajista 36 % miehiä. Suurin osa astutti vuosittain 1-2 tammaa, enimmillään astutettiin 15 vuosittain. Tulokset osoittavat, että tulevaisuuden suunnitelmissa on sekä laajentamis- että lopettamisaikeita. Ratsukasvattajista puolet (53 %) aikoi pitää kasvatustoimintansa ennallaan ja 10 % aikoi lisätä kasvattien määrää. Lopettamisaikeita oli viidesosalla (22 %), ja ravihevoskasvattajista jopa kolmanneksella (31 %). Tyypillisimpiä syitä vähentämis- ja lopettamissuunnitelmille olivat heikko taloudellinen tilanne ja varsojen myynnin vaikeudet. Myönteistä on, että kasvattajat asettavat tavoitteet korkealle. Valtaosalla ratsukasvattajista tavoitteena oli kasvattaa hevosia kansainvälisen tason kilpailuihin tai tasolle 3-5 (entinen kansallinen taso). Ravihevoskasvattajien suurimpana kasvatustyön suurimpina motiiveina oli niin laadukkaiden hevosten tuottaminen kuin kasvattien menestyminen kilparadoilla. Perinteinen sukutietoihin perustuva valinta näyttää pitävän pintansa, mutta oriiden kohdalla arvostettiin myös oritestejä ja kilpailutuloksia, ravihevosilla lisäksi BLUP-indeksejä. Jotta sukupolvien välinen aika lyhenisi ja vaikuttaisi myönteisesti perinnölliseen edistymiseen, kasvattajien tulisi suosia nuoria hevosia niin isinä kuin eminä. Johtopäätöksenä voi todeta, että hevoskasvatuksen nykytilanne on ristiriitainen, sillä ennusmerkit eivät viittaa hevosiin kohdistuvan kiinnostuksen laantumiseen. Laadukkaiden varsojen kasvattamisessa avainsanoina ovat jalostusvalintojen lisäksi ammattitaitoiset hevosten koulutus- ja valmennuspalvelut sekä kasvattajien hevostaidot. Taloudellisia tukia on kohdennettava erityisesti hevosaineksen laadun säilyttämiseen ja kehittämiseen. Tarvetta on neuvonnan ja koulutuksen kohdentamisesta uusille, nuorille kasvattajille sekä hevosten myynti- ja markkinointikanavien parantamiselle. Useiden tekijöiden yhteisvaikutuksena on ajauduttu tilanteeseen, jossa kasvatustoiminta tarvitsee uudistumiskykyä, kannustusta ja innostusta. Suomen Hippos ja HAMK ovat yhteishankkeena hakeneet rahoitusta Uudet hevoskasvattajat koulutushankkeelle, jonka tavoitteena on vaikuttaa hevoskasvatustoiminnan tietojen ja taitojen kehittymiseen ja siirtymiseen kokeneilta kasvattajilta toimintaa aloittaville.

Tämän kirjallisuusselvityksen tarkoituksena oli selvittää naudanlihantuotannon ympäristövaikutuksia sekä mahdollisuuksia parantaa tuotannon ympäristötehokkuutta. Selvityksen perusteella suomalaisen naudanlihantuotannon vahvuus on tehokas nurmentuotanto. Tuotannossa tulisi tavoitella intensiivistä tuotantoa, jossa nurmi- ja eläinresurssit on hyödynnetty maksimaalisesti. Toinen vaihtoehto on keskittyä laajaperäisempään tuotantoon, jossa tuotannon tukijalkana ovat tuottavat ja pitkäikäiset laidunnurmet. Nopea kasvu ja lyhyt kasvatusaika ovat ympäristön kannalta edullisia. Nautojen teurasikä tulisi pitää noin 16 kuukaudessa. Korkeiden teuraspainojen tavoittelu aiheuttaa enemmän ympäristökuormitusta kuin eläinten teuraskypsyyden saavuttaminen nopeasti ennen kasvun hidastumista. Lyhyen kasvatusajan saavuttaminen karkearehuvaltaisella ruokinnalla voi olla haasteellista. Karkearehun ravitsemuksellisen ja säilönnällisen laadun tulisi olla koko kasvatuskauden ajan erinomaista. Nautojen valkuaisruokinnassa on selkeästi tarkastelun paikka. Valkuaisrehujen käytön vähentäminen on kannattavaa sekä ympäristön että tuottajan kannalta. Ruokinnan matalampi valkuaistaso vähentää virtsan ja sonnan typpipäästöjä. Suomessa tyypillisesti käytettävillä, säilörehua ja viljaa sisältävällä ruokinnoilla yli 200 kg:n painoisten kasvavien nautojen pötsimikrobien typen tarve täyttyy säilörehun ja viljan kautta. Tutkimusaineistojen perusteella valkuaislisällä saadut tuotannolliset hyödyt liittyvät tilanteisiin, joissa eläinten energian saanti ja kasvu ovat heikkoja perusruokinnalla eli eläimet on ruokittu heikkolaatuisilla karkearehuilla ja vähäisellä määrällä väkirehua. Tällöin valkuaislisää vastaavat hyödyt voidaan saavuttaa energian saantia (väkirehun määrää) lisäämällä. Noin 80 % Suomessa tuotetusta naudanlihasta tuotetaan maidontuotannon sivutuotteena. Ympäristöjalanjälki on sivutuotteena tuotetussa naudanlihassa pienempi kuin emolehmiin perustuvassa erikoistuneessa naudanlihantuotannossa, koska kuormitus jakaantuu sekä maidon että naudanlihantuotannolle. Emolehmätuotannon ympäristöjalanjälkeä lisää emon pitkä ylläpitokausi, jossa emojen ruokinta perustuu ravintoarvoltaan heikkoihin karkearehuihin. Sulavuudeltaan heikoista karkearehuista muodostuu puolestaan runsaasti metaania. Emojen ruokinnan toinen haaste on matala ylläpitoajan ravintoaineiden tarve, jossa yliruokinta aiheuttaa ravintoaineiden hukkaantumista. Ravintoaineiden ylimäärä lisää lannasta muodostuvia kasvihuonekaasuja. Naudanlihantuotannon ympäristökuormitus pienenee samansuuntaisilla toimenpiteillä, joilla voidaan parantaa tuotannon taloudellista kannattavuutta. Ympäristöjalanjäljen pienentämissä korostuu kokonaisuuden hallinta. Yksittäisillä toimenpiteillä voidaan saavuttaa pieniä vaikutuksia, mutta kokonaisuuden hallitsemisella ympäristökuormitus voi muodostua huomattavasti pienemmäksi. Olemassa olevien resurssien mahdollisimman hyvä hyödynnys parantaa kannattavuutta, mutta on myös ympäristöteko.

Kirjoittaja kuvaa artikkelissaan kohtaamisen ja kriisin käsitteen avulla Bollnowin kasvatusta ja sivistystä koskevan ajattelun luonnetta, jonka hän näkee voimakkaasti andragogisena. Se mikä näyttäytyy sivistymisenä ja kehityksenä, näyttäytyy samalla kriiseinä ja konflikteina. Käytännön esimerkkeinä tästä ajattelusta hän kuvaa aikuiskasvatukseen soveltuvia tilanteita.

Jaan Kõrgesaar tutvustab rahvusvaheliselt tunnustatud eestlasest neuroteadlase Jaak Panksepa ja tema kolleegi Lucy Biveni 2022. aastal ilmunud tõlkeraamatut "Vaimu arheoloogia: inimemotsioonide neuroevolutsiooniline algupära". Mahukas teos keskendub vaimse tervise teemadele, sisaldades arutlusi nii hariduse ja kasvatusega kui mitmete naaberteadustega seonduvatest nähtustest. Süvitsi on käsitletud psühhofarmakone, mis seostuvad sõltuvuse, ärevuse, depressiooni ja hüperaktiivsuse kasvuga.

Kandipalaute on yliopistojen valtakunnallinen sähköinen opiskelijapalautekysely. Kyselyn avulla selvitetään kandidaatin tutkinnon tai vastaavat opinnot suorittaneilta opiskelijoilta kokemuksia opintojen sujumisesta sekä heidän tyytyväisyyttään yliopistoonsa. Vuodesta 2013 lähtien kysely on toteutettu kaikissa muissa suomalaisissa yliopistoissa paitsi Maanpuolustuskorkeakoulussa. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitusmallissa kandipalautteella on 3% osuus, mikä tarkoittaa, että yliopistojen kesken jaetaan kandipalautetulosten perusteella vuosittain 50 miljoonaa euroa valtion rahoitusta. Tutkielmassa pyritään selvittämään, mikä merkitys kandipalautteella on kasvatusalan koulutuksen kehittämisessä. Tutkielmassa on pääkysymyksen lisäksi kolme alakysymystä, joiden avulla halutaan selvittää, miten kandipalautetulokset rahoituskysymysten osalta ovat muuttuneet vuodesta 2013 vuoteen 2015, miten eri yliopistojen kandipalautetulokset vertautuvat keskenään sekä sitä, miten kandipalautteesta saatua tietoa viedään käytäntöön. Vuodet 2013 ja 2015 valikoituivat tutkittaviksi kohteiksi, sillä kandipalaute on ollut käytössä vuodesta 2013 lähtien ja vuodesta 2015 lähtien se on ollut osa yliopistojen rahoitusmallia. Tutkimuskysymyksiä on lähestytty monimenetelmällisesti siten, että tutkimuksessa tarkastellaan kasvatusalan koulutuksesta vastaaville henkilöille lähetetyn kyselyn tuloksia sekä kandipalauteaineistoa rahoituskysymysten osalta vuosilta 2013 ja 2015. Kysely lähetettiin 51 henkilölle, joista 16 kohdehenkilöä vastasi kyselyyn. Kyselyn tuloksia analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tämän avulla tunnistettiin neljä yläkategoriaa, jotka linkittyvät kandipalautteen hyödyntämiseen kasvatusalan koulutuksen kehittämisessä. Vuosien 2013 ja 2015 kandipalautetuloksia on analysoitu Mann-Whitney U-testillä ja Kruskal-Wallis H-testillä SPSS-ohjelman avulla. Tutkimuksen tuloksista on havaittavissa, että kandipalautetuloksissa on ollut pientä kehitystä vuodesta 2013 vuoteen 2015. Yliopistojen välillä ei ole havaittavissa suuria eroja. Kuitenkin rahoituskysymysten vastausten perusteella voidaan tunnistaa yliopisto, joka on saanut eniten parhaimpia tuloksia SPSS-ohjelmalla ajetussa testissä. Lisäksi voidaan tunnistaa yliopisto, joka on saanut eniten heikkoja tuloksia rahoituskysymysten osalta. Kandipalautetulosten perusteella tehdyt kehittämistoimenpiteet ja niistä viestiminen jäävät toteutetun kyselyn vastausten perusteella vajaiksi ja jäsentymättömiksi. Kandipalaute on osa yliopistojen laadunvarmistusjärjestelmää, mutta jäsentymättömien kehittämistoimenpiteiden myötä kandipalautteella ei ole merkittävää vaikutusta kasvatusalan koulutuksen kehittämisessä. Tutkielman luotettavuutta on varmistettu kiinnittämällä huomio aineiston huolelliseen analyysiin ja systemaattiseen raportointiin. Lisäksi tuloksista on nähtävissä yhtäläisyyksiä aikaisempien opiskelijapalautteiden ja niiden hyödyntämiseen liittyvien tutkimusten kanssa. Tutkimuksen rajoitteena on kuitenkin kyselyn vastaajien suhteellisen pieni vastausprosentti sekä kyselyn pituus ja kysymysten monitulkinnallisuus. Tutkimus osoittaa, että yliopistojen tulisi kiinnittää huomiota kandipalautetulosten julkiseen raportointiin sekä yksiköiden johtajien ja opettajien ohjeistamiseen kandipalautteen avulla kerättävän tiedon hyödyntämisestä. Jatkotutkimuksessa voidaan syventää näkökulmaa käytännön kehittämistoimenpiteiden tarkastelusta laajentamalla tutkimuksen kohdejoukkoa opiskelijoihin sekä opetushallinnossa työskenteleviin henkilöihin.