Gotowa bibliografia na temat „Ihanteet”
Utwórz poprawne odniesienie w stylach APA, MLA, Chicago, Harvard i wielu innych
Spis treści
Zobacz listy aktualnych artykułów, książek, rozpraw, streszczeń i innych źródeł naukowych na temat „Ihanteet”.
Przycisk „Dodaj do bibliografii” jest dostępny obok każdej pracy w bibliografii. Użyj go – a my automatycznie utworzymy odniesienie bibliograficzne do wybranej pracy w stylu cytowania, którego potrzebujesz: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver itp.
Możesz również pobrać pełny tekst publikacji naukowej w formacie „.pdf” i przeczytać adnotację do pracy online, jeśli odpowiednie parametry są dostępne w metadanych.
Artykuły w czasopismach na temat "Ihanteet"
1
Harmainen, Antti, Juuso Järvenpää i Mikko Kemppainen. "Sosiaalidemokraattinen työväenliike ja moderni länsimainen esoteria 1900-luvun alun Suomessa". Väki Voimakas, nr 35 (9.09.2022): 85–121. http://dx.doi.org/10.55286/vv.121589.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Artikkeli kartoittaa Suomen Sosialidemokraattisessa Puolueessa (SDP) vaikuttaneiden henkilöiden kautta esoteeristen aatteiden vaikutusta puolueen ideologiassa. Erityisenä tapaustutkimuksena kirjoittajat nostavat esille Tampereen työväenliikkeen piirissä toimineita henkilöitä, joiden keskuudessa esoteeristen liikkeiden välittämät ihanteet saivat jalansijaa. Artikkeli osoittaa, että huolimatta muutamien puolueen johtavien ideologien kielteisestä suhtautumisesta huolimatta esimerkiksi teosofia ja spiritualismi herättivät kiinnostusta aina SDP:n poliittisia ydinverkostoja myöten.
2
Koirikivi, Pia, Saija Benjamin i Arniika Kuusisto. "Ekososiaalisesti kestävän kasvatuksen ihanteet ja haasteet. Tarkastelussa toisen asteen opiskelijoitten näkemykset koulukasvatuksen kehittämistarpeista". Kasvatus 54, nr 2 (21.04.2023): 145–59. http://dx.doi.org/10.33348/kvt.129146.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Koulukasvatuksen proaktiivista merkitystä ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin sekä ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän elämäntavan edistämiselle on viime vuosikymmeninä korostettu sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Kestävä tulevaisuus toteutuu, mikäli sen arvot ja tavoitteet näyttäytyvät nuorille merkityksellisinä. Nuorten ajatuksia ei kuitenkaan usein kuulla koulukasvatuksen kehittämispyrkimyksissä. Analysoimme tässä tutkimuksessa toisen asteen opiskelijoitten (N=45) vuonna 2020 toteutetuissa haastatteluissa esittämiä näkemyksiä siitä, mikä koulukasvatuksessa on tavoiteltavaa. Lisäksi tarkastelemme, miten nuorten näkemykset suhteutuvat kasvatuksellisiin pyrkimyksiin rakentaa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää tulevaisuutta. Aineistossa oli hyvin vähän näkemyksiä luonnon hyvinvoinnin edistämisestä mutta sitäkin enemmän sosiaaliseen kestävyyteen liittyviä kehittämisehdotuksia. Tutkimus osoitti koulukasvatuksen jännitteisen tehtävän yhtäältä sopeuttaa nuoria nykyiseen yhteiskuntamalliin ja toisaalta tukea heitä toimimaan aktiivisina muutoksentekijöinä kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi. Globaalien ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan muutoksia koulukasvatusta ohjaaviin ihanteisiin ja toimintatapoihin niin oppilaitosten sisällä kuin laajemmin yhteiskunnassa.
3
Siivonen, Päivi. "Yrittäjämäisiä ja työllistettäviä korkeakoulutettuja kasvattamassa: menestyjiä vai uupuneita suorittajia?" Ammattikasvatuksen aikakauskirja 25, nr 4 (20.12.2023): 66–73. http://dx.doi.org/10.54329/akakk.142038.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Tämä kirjoitus pohjautuu ”Korkeakoulusta valmistuneiden työllistettävyys ja sosiaalinen positioituminen työmarkkinoille” -hankkeessa (2018–2022) tehtyyn tutkimukseen. Yrittäjämäisyyttä ja työllistettävyyttä tarkastellaan kriittisestä näkökulmasta: miten opiskelijat ja erityisesti kaupalliselta alalta valmistuneet asemoituvat ja pyrkivät vastaamaan työllistettävyyteen ja siihen liittyviin ihanteisiin ja vaateisiin? Entä millaisia seurauksia yksilölle itselleen on jatkuvasta itsensä muokkaamisesta työllistettävyyden ihannemittoihin? Tutkimus tuo esiin, että kaupalliselta alalta valmistuneet maisterit ovat omaksuneet yrittäjämäisyyden ja työllistettävyyden yksilökeskeiset ihanteet varsin kritiikittömästi. He esittävät itsensä ihanteiden mukaisina, koska omaa arvoa ja asiantuntijuutta ”täytyy” osoittaa ja todistella sekä itselle että muille. Nuorta ikää ja siitä johtuvaa työkokemuksen puutetta sekä naissukupuolta pyritään paikkaamaan korostamalla sosiaalisuutta, innokkuutta ja kunnianhimoista huippusuorittamista. Syrjintään ja vähättelyyn vastataan huippusuorittamisella ja eteen tulevat esteet ylitetään omin voimin. Oman osaamisen ja kyvykkyyden osoittaminen itselle ja muille vahvistaa omaa pätevyyttä työntekijänä. Metelin nostaminen bisnesorganisaatioiden epätasa-arvoisista rakenteista ei palvelisi tätä päämäärää. Itsensä esittäminen työllistettävänä on kuitenkin jo itsessään kuluttavaa.
Epätasa-arvoisiin rakenteisiin liittyviä näkökulmia olisi tärkeää integroida korkeakoulutukseen ja erityisesti yrittäjyyskasvatukseen ja tarkastella työpahoinvointia rakenteellisena eikä pelkästään yksilöpsykologisena ongelmana.
4
Kangas, Lasse. "Kansanopisto kansalaisyhteiskunnan rakentajana". Aikuiskasvatus 24, nr 4 (1.12.2004): 359–60. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93596.
Pełny tekst źródła
5
Laakkonen, Erja, Jyri Manninen i Juha Kauppila. "Nuoret aikuiset naiset elinikäisinä oppijoina". Aikuiskasvatus 37, nr 1 (15.02.2017): 4–18. http://dx.doi.org/10.33336/aik.88393.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Naiset osallistuvat tilastojen mukaan miehiä aktiivisemmin omaehtoiseen aikuiskoulutukseen, jossa korostuu itse tehty osallistumispäätös. Tämä näkyy erityisesti vapaassa sivistystyössä ja muissa koulutusmuodoissa, joissa opiskellaan harrastus- tai oppimistavoitteisesti. Osallistumistutkimus on tuottanut erilaisia selityksiä ilmiölle. Artikkelissa esitetään uudenlainen tulkinta siitä, mikä voisi selittää naisten aktiivista aikuisopiskelua. Tulkinta pohjautuu aikuisuuden kulttuuristen, sosiaalisesti jaettujen merkitysten, elämänkulun aktiivisen rakentamisen ja toimijuuden tarkastelulle. Aineistona on 14 yksilöhaastattelua, joissa 25–35-vuotiaat naiset pohtivat aikuistumisen ohella aikuisopiskelua ja siihen liittyviä valintoja. Tulosten mukaan elinikäisen oppimisen ihanteen omaksuneet nuoret aikuiset naiset hyödyntävät opiskelua yhtenä mahdollisena resurssina muovatessaan omaa elämän- ja työpolkuaan. Opiskelu rikkoo elämänkulun normatiivista muotoa, ja siihen kuuluu mielikuvia nuoruudesta ja nuorekkuudesta. Näin opiskelu asettuu aikuisuuteen kytketyn työnteon vastapariksi. Opiskelu on haastattelupuheissa keino tavoitella moninaisen ammatillista osaamista sekä liikkuvuutta erilaisten roolien välillä. Se on osa joustavuuden ideaalia, eräänlaista notkeaa toimijuutta.
6
Suhonen, Riikka, Hannele Cantell, Hanna Weselius i Terhi Kouvo. "”Kun ihminen ihminen on”". Aikuiskasvatus 42, nr 1 (24.03.2022): 6–24. http://dx.doi.org/10.33336/aik.115550.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Tapaustutkimuksessa tarkastellaan, millaisiin yhteiskunnallisiin asioihin työväentaiteen perinteeseen kiinnittyvä sekakuoro Koiton Laulu on 50 viime vuoden aikana taiteellisena toimijana halunnut vaikuttaa ja ottaa kantaa sekä miten ja minkälaiseen ihmisyyteen harrastusyhteisö voi kasvattaa jäseniään. Tutkimuksen aineistona ovat eri vuosikymmenillä kuoroon liittyneiden kuorolaisten (N = 16) teemoitellut yksilöhaastattelut, joihin saivat osallistua kaikki nykyiset kuorolaiset. Lisäksi 27 kuorolaista osallistui kahteen Erätauko-keskusteluun. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin ekososiaalisen sivistyksen ja osallisuuden käsitteiden kautta. Tulosten mukaan harrastajakuoro voi toimia yhteiskunnallisen vaikuttamisen kanavana ja oppimisen yhteisönä. Kuoron aktivismi on elänyt maailman muuttuessa. Se ylläpitää työväenliikkeen perinteisiä vaikuttamisen teemoja, mutta globaalit kysymykset, kuten ihmisoikeudet ja ympäristö, ovat kuorolaisille yhä tärkeämpiä. Ekososiaalisen sivistyksen ja sen ihmisyyden ihanteen teemat näkyvät ohjelmistossa ja toiminnassa mutta eivät aina toteudu kuoron sisäisessä toiminnassa. Kuorolaiset toivovat haasteita ratkottavan esimerkiksi dialogisilla menetelmillä. Ylisukupolvisen oppimisen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen yhteisönä kuoro perustuu turvalliseen, moniääniseen vuorovaikutukseen.
7
Torninoja-Latola, Jaana. "Työläisperhe Elvi Sinervon kaunokirjallisessa tuotannossa". Väki Voimakas, nr 28 (2.11.2023): 53–75. http://dx.doi.org/10.55286/vv.122904.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Jaana Torninoja-Latola analysoi artikkelissaan työläisperheen roolia Elvi Sinervon tuotannossa. Torninoja-Latola pureutuu Elvi Sinervon esikoisromaaniin Palavankylän seppä (1939) sekä kolmeen Sinervon näytelmään työläisperheen representaatioiden näkökulmasta. Torninoja-Latolan mukaan Sinervo rakensi työläisperheestä neuvottelutilan, jossa erilaiset ideologiat kohtaavat, risteävät ja riitaantuvatkin. Analysoiduissa teoksissa voi nähdä paljon vaikutteita Sinervon omasta perheestä. Perheessä tapahtuneet sosiaalisen aseman muutokset tai ideologioiden taipumiset eri suuntiin nousevat kaunokirjallisessa muodossa laajempien muutosten kuvastimiksi. Perheen sisälle mahtuu monenlaisia henkilöitä ja persoonia, ja kaunokirjallisuus mahdollistaa Torninoja-Latolan mukaan monipuolisten näkökulmien esiin tuomisen. Yksi artikkelissa esiin nousevista teemoista on koulutusmahdollisuuksien epätasainen jakautuminen perheen sisällä. Työläisperheessä oli toisinaan mahdollista kouluttaa vain yksi lapsista, mikä saattoi aiheuttaa epäsopua ja ristiriitoja. Toinen keskeinen teema Sinervon työläisperhettä käsittelevissä teoksissa on äitiys. Sinervo käsittelee työläisäidin ihannetta ja ihanteen sisältämiä ristiriitaisuuksia, mikä tuo Torninoja-Latolan artikkelin keskusteluun muun muassa Mikko Kemppaisen artikkelin kanssa tässä kirjassa.
8
Vanhatalo, Riitta. "Mitä ryhmäviestinnän teoriat voisivat tarjota verkostojohtamiselle?" Prologi 4, nr 1 (15.12.2008): 51–67. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95802.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Verkostoitumisesta tuli 1990-luvulla Suomessa trendi. Sen myötä verkosto on yleistynyt yhteistyön muotona. Verkostoilta odotetaan paljon, mutta toiminnan laatu ja tulokset eivät vastaa aina odotuksia. Toisaalta toimintatapojen kehittämiseen ei ole riittävästi panostettu. Artikkelissa tarkastellaan verkostojohtamista viestinnän ja vuorovaikutuksen näkökulmasta. Näkökulma on luonteva, koska koko verkoston olemassaolo perustuu toimijoiden henkilökohtaisiin suhteisiin ja vuorovaikutukseen. Lisäksi johtaminen on viestintää ja viestintäosaamisen merkitys kaikessa johtamisessa on kasvanut. Aluksi artikkeli avaa näkökulmia, jotka luovat kuvaa siitä, mitä tekijöitä verkostojohtamisessa on hyvä ottaa huomioon. Näitä näkökulmia peilataan kahteen ryhmäviestinnän teoriaan: strukturaatioteoriaan ja funktionaaliseen teoriaan. Artikkeli nostaa yhdeksi verkostojohtamisen haasteeksi toimijoiden tasavertaisuuden ihanteen, koska johtaminen koetaan toisinaan uhkana verkoston toimijoiden tasavertaisuudelle. Strukturaatioteorian mukaan erilaiset ryhmäilmiöt rakentuvat vuorovaikutusprosesseissa. Sen mukaan verkoston rakenne ja toimintatavat ovat suoraan suhteessa verkoston vuorovaikutukseen. Esimerkiksi tasavertaisuuden näkökulmasta johtajan ja muiden toimijoiden roolit syntyvät vuorovaikutuksessa ja siten ne kuvaavat verkoston todellisuutta. Funktionaalinen teoria tarkastelee johtamista toimintoina, jotka edistävät tai vaikeuttavat tavoitteiden saavuttamista. Funktionaalinen teoria korostaa johtajan kahtatoista haastetta: toisaalta vahvistaa koheesiota, toisaalta varmistaa toimiva päätöksentekoprosessi. Kun strukturaatioteoria tarkastelee vuorovaikutuksen suhdetta verkoston rakenteeseen ja toimintaan, funktionaalinen teoria tarkastelee vuorovaikutuksen suhdetta verkoston tuloksellisuuteen. Artikkelissa todetaan, että kumpaakin teoriaa voidaan soveltaa verkostojohtamisen tutkimuksessa, mutta niiden lähtökohdat ovat erilaiset.
9
Vepsä, Anna. "Naiskuva ja ekspressionismi Kuopion koulun taiteessa 1980‒1986". Tahiti 12, nr 1 (15.03.2022): 31–47. http://dx.doi.org/10.23995/tht.113568.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Artikkelini aiheena ovat Kuopion koulun taiteilijoiden naisaiheiset teokset. Kuopion kouluksi tai koulukunnaksi kutsuttiin väljää kuvataiteilijoiden ryhmää, jonka ydinhenkilöitä olivat Pauno Pohjolainen (s. 1949), Markku Kolehmainen (s. 1951), Pentti Meklin (s. 1952) ja Teemu Saukkonen (s. 1954). Tarkastelemani teokset ajoittuvat vuosille 1980‒1986 ja ovat ilmaisultaan suurimmaksi osaksi uusekspressionistisia. Analysoin, millaisena nainen esitetään Kuopion koulun teoksissa. Teokset kuvaavat, miten nainen on ylistetty, alistettu ja ylistämällä alistettu, mutta myös voimakas ja tasa-arvoinen. 1980-luvulla teokset provosoivat ja kyseenalaistivat porvarillisia arvoja kuten saksalainen ekspressionismi 1900-luvun alussa. Kuopion koulun teoksissa nainen esitetään synnyttäjänä, väkivallan uhrina, ristiinnaulittuna sekä miehisen katseen kohteena ja eroottisena fantasiana. Erilaiset roolit heijastelevat maskuliinisen taiteilijayhteisön arvoja ja ihanteita. Tutkimusmenetelminä käytän puolistrukturoitua teemahaastattelua, diskurssianalyysia ja kuva-analyysia. Aineistoon kuuluvat taideteosten lisäksi taiteilijoiden haastattelut 1980- ja 2020-luvulta sekä lehtiartikkelit vuosilta 1980‒1986.
10
Selin, Sinikka. ""Jos voin ja on varoja niin luen ylioppilaaksi". Työväenluokkaisten oppikoululaisten tulevaisuudensuunnitelmia 1950-luvun Helsingissä". Väki Voimakas, nr 28 (2.11.2023): 197–230. http://dx.doi.org/10.55286/vv.122912.
Pełny tekst źródłaStreszczenie:
Sinikka Selinin artikkeli käsittelee työväenluokkaisten perheiden oppikoulunuorten koulutusta ja työntekoa koskevia tulevaisuudensuunnitelmia 1900-luvun puolivälissä. Selin käyttää aineistonaan toisen maailmansodan jälkeen kehittyneen, nuorille Muuttuva työläisperhe tutkimuksen kohteena suunnatun ammatinvalinnanohjauksen myötä syntyneitä aineistoja, joihin sisältyy nuorten täyttämiä taustatietolomakkeita, opettajan- ja lääkärinlausuntoja sekä psykologien lausuntoja. Näiden aineistojen valossa Selin tarkastelee nuorten tulevaisuutta koskevia unelmia ja toiveita.
Selin hyödyntää tutkimuksessaan sosiaalisen pääoman teorioita (esim. binding social capital ja bridging social capital) tarkastellessaan työläisperheiden nuorten sosiaalisia ja kulttuurisia resursseja, jotka ohjasivat yhdessä perheen kanssa tehtyjä koulutusvalintoja. Selinin mukaan työläisperheet näkivät koulutuksen sijoituksena tulevaisuuteen, mutta toisin kuin ylempiin sosiaaliryhmiin kuuluvat perheet, he eivät useinkaan nähneet sivistystä itseisarvona vaan pikemminkin välineellisesti, avaimena parempaan sosio-ekonomiseen asemaan. Pääomateorian avulla Selin sijoittaa työläisperheen ja sen jäsenet laajempaan sosiaaliseen kontekstiin. Hän korostaa, että perhe- ja tuttavaverkostojen merkitystä aikuiseksi varttuvalle ja identiteettiään etsivälle nuorelle ei voi aliarvioida tilanteessa, jossa oma perhetausta ei useinkaan kantanut mukanaan sellaisia sosiaalisia pääomia, jotka olisivat ohjanneet opintielle.
Vaikka työväenluokkaisten oppikoulunuorten perheissä oli tehty päätös panostaa lasten tulevaisuuteen enemmän kuin laki velvoitti, oli perheenjäsenten välillä myös sukupuolittuneita eroja siinä, minkälaisia koulutuspolkuja suosittiin. Kuten Selin toteaa, 1950-luvun ammatinvalintaohjaus vaikuttaa pikemminkin vahvistaneen kuin kyseenalaistaneen vallitsevia sukupuolittuneita ihanteita: tyttöjen ammattiasematavoitteet näyttävät olleen kaikissa yhteiskuntaluokissa matalampia kuin poikien.
Książki na temat "Ihanteet"
1
Härmänmaa, Marja, i Timo Vihavainen. Kivettyneet ihanteet?: Klassismin nousu maailmansotien välisessä Euroopassa. Jyväskylä: Atena, 2000.
Znajdź pełny tekst źródła
2
Hakala, Raija. Kristillinen elämänkatsomus ja modernismin ihanteet: Niilo Rauhalan lyriikan tarkastelua. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999.
Znajdź pełny tekst źródła
3
Rinne, Heimo. Ihanteena vapaaehtoisuus: Diakoniatyö Porvoon hiippakunnan seurakunnissa, erityisesti Iitin ja Tampereen rovastikunnissa vuosina 1897-1923. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 2006.
Znajdź pełny tekst źródła
4
Roiko-Jokela, Heikki. Ihanteita ja reaalipolitiikkaa: Rudolf Holstin toiminta Baltian maiden kansainvälisen de jure -tunnustamisen ja reunavaltioyhteistyön puolesta 1918-1922. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1995.
Znajdź pełny tekst źródła