Letteratura scientifica selezionata sul tema "Vertailu"

Vuorovaikutusosaamisen merkitys on kasvanut työelämässä lähes kaikilla aloilla. Työelämän vuorovaikutustilanteet tuovat uusia haasteita myös vuorovaikutuskoulutukselle. Puheviestinnän opettamisen kentällä on käyty keskustelua, miten asiantuntijoita tulisi opettaa, jotta heidän ammatillinen vuorovaikutusosaamisensa kehittyisi parhaalla mahdollisella tavalla. Alakohtainen viestintäpedagogiikka asettuu tähän keskusteluun tarjoamalla teoreettisen viitekehyksen ammatillisen ja alakohtaisen puheviestinnän opettamisen tarkasteluun. Aiemmissa tutkimuksissa alakohtaista vuorovaikutusosaamista on kuitenkin yleensä tarkasteltu vain yhden ammatin näkökulmasta. Tässä artikkelissa sovelletaan alakohtaisen viestintäpedagogiikan teoreettista viitekehystä kolmeen perinteiseen professioon, lääkärin, farmaseutin ja juristin ammattiin. Kutakin alaa tarkastellaan ensin erikseen alakohtaisen viestintäpedagogiikan keskeisten periaatteiden mukaisesti, minkä perusteella tehdään tapausten välinen analyysi. Tavoitteemme on vertailla, kuinka alakohtaisen viestintäpedagogiikan teoreettinen viitekehys soveltuu kolmen eri profession vuorovaikutuskoulutukseen. Vertailun perusteella nostamme esiin alakohtaista vuorovaikutuskoulutusta tukevia, mutta myös sitä kritisoivia argumentteja. Esitämme myös teoreettisia ja käytännöllisiä pohdintoja alakohtaisen viestintäpedagogiikan kehittämiseksi. Teoreettiset pohdinnat liittyvät alakohtaisen viestintäpedagogiikan viitekehyksen laajentamiseen. Käytännölliset pohdinnat kytkeytyvät alakohtaisen viestintäpedagogiikan soveltamiseen käytännön opetustyön tasolla. Alojen vuorovaikutuskoulutuksen vertailu kertoo myös puheviestinnän koulutuksen nykyisistä haasteista.

Rehulogistiikan kehittäminen karjatiloille -hankkeessa (REKKA) selvitetään peltojen etäisyydestä johtuvia logistisia kustannuksia ja niiden vaikutusta rehuntuotannon kannattavuuteen. Osana rehuntuotannon kannattavuusvertailuja valmisteltiin laskureita säilörehun korjuumenetelmien vertailemiseksi ja kuljetusmatkan vaikutuksen selvittämiseksi. Keskeiset vertailumenetelmät olivat säilörehun pyöröpaalaus, noukinvaunukorjuu sekä (ajo)silppurikorjuu. Koska karjatilojen rehunkorjuuseen liittyy myös lannan siirto ja levitys, sen kustannus- ja hyötytekijät otettiin vertailuun omalla laskurillaan. Tutkimusosion tarkoituksena oli selvittää erityisesti kaukana (10–50 km) sijaitsevien peltojen rehuntuotannon kustannuksia ja työhön kuluvaa aikaa. Laajentavien karjatilojen lisääntyvä peltoala sijaitsee yleensä entisiä peltoja kauempana. Näiden kustannusten selvittäminen antaa mahdollisuuksia tarkastella uusien investointien kannattavuutta ja takaisinmaksuaikaa. Laajentavilla tiloilla myös ajankäytön vaatimukset muuttuvat ja aiemmin käytössä olleilla menetelmillä korjuuaika kasvaa liian suureksi. Rehun laadullisten tekijöiden varmistamiseksi korjuutyöhön on usein pakko ottaa käyttöön tehokkaampia menetelmiä. Vertailulaskureiden kehittämisessä pyrittiin ottamaan huomioon rehunkorjuun keskeiset muuttujat. Rehunkorjuumenetelmien vertailulaskurissa keskitytään menetelmien välisiin koneketjujen eroihin ja kuljetusajan laskurilla irtorehun ja pyöröpaalien kuljetuksen tehostamiseen etäisyyden kasvaessa. Lannan kuljetusajan laskuri on otettava osaksi tarkastelua, koska karjatilan on pystyttävä sijoittamaan lanta käytössä oleville pelloilleen. Pitkillä kuljetusmatkoilla oli ennakoitavissa, että tehoton lannan kuljetus rasittaa rehuntuotannon kannattavuutta. Toisaalta tilan käytettävissä oleva työajan ja työvoiman riittävyys voivat tulla rajoittavaksi tekijäksi. Kannattavuuslaskureissa keskeisin kannattavuuteen vaikuttava tekijä perustui pellon etäisyyden vaikutukseen. Etäisyyttä tarkasteltiin erityisesti ajonopeuden, kuormakoon ja ajankäytön näkökulmista. Kustannusten kannalta käytettävä kokonaistyöaika on merkittävä tekijä. Ajankäytön kustannusten vertailemiseksi laskureihin voi syöttää omat tavoitekustannukset tai urakoitsijahinnat. Lannanlevityslaskurissa voi hyödyntää karjanlannan ravinneanalyysin tietoja, jolloin työn kustannuksia voi verrata lannoituksella saatuun hyötyyn. Vertailulaskureiden tuloksia vertailtiin esimerkkitilojen eri vaihtoehtoihin. Suurimmiksi tekijöiksi työn tehostamiseksi nousivat kuormakoon kasvattaminen ja keskinopeus. Molemmilla tekijöillä tulee vastaan käytännön rajoitukset, jolloin logistiikan tehostamisessa on keskityttävä pienempien työvaiheiden järjestelmälliseen nopeuttamiseen. Tämä todentui erityisesti pyöröpaalien käsittelyssä ja lannan kuormausajassa. Laskureilla voidaan myös simuloida traktoreiden ja kuorma-autojen eroja kuljetustehokkuudessa ja samalla voidaan tarkastella urakoitsijoiden palkkaamisen kannattavuutta

Meijeriteollisuus on nopeasti globalisoitunut viimeisen vuosikymmenen aikana. Globalisaatio on ilmennyt kasvavassa meijerituotteiden ulkomaankaupassa sekä pääoman siirtymisessä rajojen yli. Prosessi on ollut hyvin nähtävissä Pohjoismaiden välillä ja koko Itämeren alueella. Suomen meijeriala on aktiivisesti osallistunut tähän prosessiin tekemällä sijoituksia ulkomaille ja viemällä meijerituotteita naapurimaiden markkinoille. Samanaikaisesti Suomi on ollut ulkomaisten sijoitusten ja muiden maiden meijeriviennin kohdemaana. Tässä tutkimuksessa vertaillaan Suomen ja Baltian maiden tärkeimpiä rakennetta ja tehokkuutta kuvaavia indikaattoreita maidontuotannon, meijeriteollisuuden ja ulkomaankaupan saroilla. Hygieeninen taso, raaka-aineen laatu ja jalostusteknologia paranivat nopeasti Baltian maissa jo EU jäsenyyttä edeltävinä vuosina, mutta näiden liittyminen EU:hun vuonna 2004 nopeutti kehitystä entisestään. Kukin Baltian maa on vahvistanut maitoketjuaan tuottaen meijerituotteita reilusti yli oman tarpeensa. Ne ovat menestyksellisesti suunnanneet ylituotantoaan EU:n yhteisille markkinoille sekä kolmansiin maihin. Vaikka kaikki neljä maata ovat vahvasti vientiorientoituneita ja tuottavuus on kasvanut jokaisen maan maitosektorilla, löytyy niiden välillä myös huomattavia rakenteellisia eroja. Erojen ja yhtenäisyyksien selvittämiseksi on käytetty erilaisia indikaattoreita kuten maidon keskituotos, maidontuotanto, maitotilojen rakenne, sekä meijeriteollisuuden osalta liikevaihto, voittoprosentti ja teollisuuden yritysrakenne. Eroavat maitotilarakenteet näkyvät erilaisissa raaka-ainehankinnan ratkaisumalleissa sekä maidontuotannosta jalostukseen käytettävän maidon osuuksissa. EU:hun liittymisen jälkeen raakamaito ruvettiin kaikissa uusissa jäsenmaissa kauppaamaan rajojen yli, mikä aiheutti Baltian maissa maitohintojen tuntuvaa lähestymistä toistansa ja EU keskitasoa kohti. Viime vuosien lähenemisestä huolimatta on edelleen olemassa hintarako Suomen ja Baltian maitohintojen välillä. Suomen maitosektorin näkökulmasta on tärkeä tarkastella vaikutuksia, joita Baltian maiden kehitys ja näiden liittyminen EU:hun on tuonut mukanaan. Suorat vaikutukset ovat havaittavissa kahdella pääalueella: (1) suorien ulkomaisten sijoitusten ja (2) maidon ja meijerituotteiden ulkomaankaupan kehityksessä. Suomen ulkomaan investoinnit ennen EU:n laajentumista rajoittuivat maitoketjusta meijeriteollisuuteen ja tulevien uusien jäsenmaiden joukosta lähinnä Viroon. Laajentumisen jälkeen kuitenkin sijoituksia on tehty myös alkutuotantoon, maitotiloihin, tosin pääkohdemaana on pysynyt näissäkin sijoituksissa Viro. Ennen itälaajentumista Suomessa kuultiin huolestuneita ääniä, jotka maalailivat Baltian halpojen meijerituotteiden ja muiden elintarvikkeiden tulvaa Suomen markkinoille. Viime kolmen vuoden toteutuneen ulkomaankaupan luvut eivät noita huolia todista. Tuonti Baltian maista on EU jäsenyyttä edeltävien vuosien tasoon nähden tosiaan kasvanut moninkertaiseksi, mutta se edustaa Suomen elintarvikemarkkinoissa ja jopa Suomen koko elintarviketuonnissa vain murto-osaa. Sitäkin voimakkaamman – vaikkakin välillisen – haasteen Baltian meijeriyritykset asettavat suomalaiselle maitosektorille kolmansien maiden markkinoilla. Etenkin liettualaiset meijerit ovat onnistuneet valloittamaan 1990-luvulla menetettyjä asemiaan takaisin Venäjän markkinoilla, jossa ne kilpailevat suomalaisten meijerituotteiden kanssa.

Opetuksen laatu on ollut viime vuosina yleinen puheenaihe maamme yliopistoissa ja korkeakouluissa. Asiaan ovat kiinnittäneet huomiota kaikki keskeiset tahot: yliopisto-opettajat ja heidän etujärjestönsä, opiskelijajärjestöt, työnantajien edustajat sekä yliopistojen ulkopuoliset arvioitsijat. Vallitsee yksimielisyys siitä, että opetuksen kehittäminen ja opetuksen arvostuksen lisääminen on yliopistoyhteisön keskeisiä tehtäviä. – Päivi Tynjälän väitöskirja ”Towards expert know-ledge? A comparison between a constructivist and a traditiona! learning environment in university” tarkistettiin 21.6.1999 Jyväskylän yliopistossa. Vastaväittäjänä toimi professori Erno Lehtinen Turun yliopistosta ja kustoksena professori Jorma Kuusinen.

Maatalous on yksi vaarallisimmista toimialoista länsimaissa. EU-jäsenmaiden maataloudessa sattuu noin 6 tapaturmaa vuosittain 100 työntekijää kohti, ja noin 12 kuolemaan johtanutta tapaturmaa 100 000 työntekijää kohti. Esimerkiksi vuonna 2006 Suomessa maataloudessa oli ammattitauteja noin kaksi kertaa enemmän kuin kaikilla aloilla keskimäärin. Maatalouden tapaturma- ja ammattitautiriskejä on pyritty vähentämään perinteisellä työsuojelutoiminnalla, neuvonnalla, opetuksella ja koulutuksella. Suomessa erityinen paino on jo pitkään ollut maatalouden työterveyshuollon kehittämisessä. Maa – ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen johtamassa hankkeessa vertailtiin Suomen maatalousyrittäjien työterveys- ja työturvallisuustoimintaa ja sen tuloksellisuutta muihin maihin. Tutkimuksen toisessa vaiheessa selvitettiin muutamien eurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten valtioiden toisistaan poikeavia työterveys- ja turvallisuusohjelmia. Maatilojen tapaturma (Mata) - tilastoaineistoista tehdyt analyysit osoittavat, että työterveyshuollon jäsenillä on noin kaksinkertainen määrä tapaturmia ja ammattitauteja ei-jäseniin verrattuna. Kun analyyseissä otetaan huomioon Melan ja Tiken henkilöä ja tilaa koskevat muuttujat, ero pienenee noin 1.3-kertaiseksi. Vakavia yli kuukauden työkyvyttömyyteen johtavia vahinkoja tarkasteltaessa merkitsevää eroa ei ole. Yhteenvetona tilastoanalyyseistä voidaan todeta, että työterveyshuolto ei vähennä vahinkoriskiä. Tulkinnassa on kuitenkin otettava huomioon, että 1) analyyseissä on ollut vain rajoitetusti taustamuuttujia, joiden suhteen jäsenet ja ei-jäsenet eroaavat toisistaan sekä 2) työterveyshuoltoon liittymisen taustalla on usein vamma tai sairaus, mikä motivoi maatalousyrittäjää liittymään työterveyshuoltoon. Eurostatin ja OECD:n tilastoissa julkaistut eri maiden tiedot osoittautuivat siinä määrin ristiriitaisiksi, että luotettavia vertailuja eri maiden välillä ei voitu tämän tilastodatan perusteella tehdä. Eri maihin lähetetyn asiantuntijakyselyn tuloksista sen sijaan voidaan päätellä, että Suomen panostus maatalouden työterveysjärjestelmään on hieman keskimääräistä suurempi. USA on panostanut selvästi eniten tutkimukseen, myös perustutkimukseen. Suomessa ja muissa Euroopan maissa suositaan soveltavaa tutkimusta, ja resurssit suunnataan pääosin viljelijöiden neuvontaan, opetukseen ja koulutukseen. Suomen kaltaista maatalousyrittäjien työterveyshuoltoa ei Norjaa lukuun ottamatta ole muissa maissa, joskin useimmat maat raportoivat että maatalousalalle suunnattuja työterveyspalveluja on saatavissa. Norjan työterveyshuolto on ollut tasaisessa kasvussa. Ruotsin Lantbrukshälsan, työterveyshuolto, lakkautettiin valtion tuen loputtua, ja viime vuosina on panostettu neuvontakampanjoihin ja tutkimukseen. Irlannissa on resursseja käytössä maatalousyrittäjien työterveysjärjestelmiin keskimääräistä vähemmän ja viljelijät tekevät omatoimista työturvallisuustarkastusta. Tähän liittyvä turvallisuuskoulutus on Irlannissa toteutettu lähes puolella tiloista. Maatalouden työterveysjärjestelmän kehittyminen edellyttää neuvonnan ja tutkimuksen yhteistyötä, turvallisuusjohtamisen hyvien käytäntöjen jalkauttamista maatiloille ja tilastotietojen terävämpää hyväksikäyttöä seurannassa. Eurostatin tilastotietojärjestelmiä tulee kehittää. Hanke tehtiin Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen rahoituksella.

Turkiseläinten kasvatus on perinteisesti tapahtunut kevytrakenteisessa varjotalossa, joka nimensä mukaisesti on antanut yläpuolisen sääsuojan eläimelle ja hoitajalle. Varjotalon etuna on edullinen rakennuskustannus, mutta haittana lannan aiheuttama maaperärasitus. Minkkejä on Suomessa tarhattu hallimaisissa rakennuksissa jo muutamia vuosia, mutta kettujen kasvatuksessa halliratkaisu on uusi. Hallin vaikutuksista siniketun tarhauksessa on vain vähän kokemusta Suomen olosuhteissa. Tällä tutkimuksella pyrittiin selvittämään perinteisen varjotalon ja hallin eroja ja yhteneväisyyksiä tuotantoympäristönä. Vertailututkimus varjotalon ja hallin välillä suoritettiin MTT:n turkistuotannon tutkimusasemalla Kannuksessa. Alueelle oli rakennettu tutkimuskäyttöön 1200 brutto-m2 suuruinen hallirakennus, johon sijoitettiin 464 häkkipaikkaa. Suunnittelussa rakennukseen etsittiin uusia, aikaisemmin kokeilemattomia ratkaisuja lannanpoiston, ilmanvaihdon sekä luonnonvalon saannin suhteen. Myös häkkirakenteissa ja vedenjakelussa tehtiin uusia innovaatioita. Koejärjestelyssä vanhoista kettuvarjotaloista yksi otettiin vertailukäyttöön. Varjotalon ja hallin välimatka toisistaan oli noin 100 m. Kumpikin rakennus oli täynnä kettuja. Varsinainen tutkimusryhmä sisälsi siitoskaudella 50 ja kasvatuskaudella 100 sinikettua molemmissa rakennuksissa. Kumpiakin ryhmiä ruokittiin samoilla rehuilla ja molemmissa rakennuksissa tehtiin samat fysikaaliset havainnot. Varjotalosta ja hallista mitattiin lämpötila ja suhteellinen kosteus, pölyisyys, valoisuus, ja ammoniakki. Ilman laatu arvioitiin aistinvaraisesti. Ilman liike eli tuulen nopeus mitattiin sisä- ja ulkotilasta. Ulkoilman lämpötilaa ja suhteellista kosteutta varten oli verrokkimittari läheisen huoltorakennuksen varjonpuoleisella seinällä. Lämpötila ja kosteusmittaukset kestivät kaksi vuotta ja vetoon ja valoisuuteen liittyvät mittaukset yhden vuoden. Eläimistä mitattiin keskeisimmät tuotantoon ja hyvinvointiin liittyvät parametrit kuten kasvu, rehunkulutus, lisääntyminen, nahkaominaisuudet, käyttäytyminen, stressi ja terveydentila. Lämpötila varjotalossa oli käytännössä sama kuin ulkona yleensä. Kesän kuumina päivinä varjotalo oli hieman viileämpi. Halli oli talvella aavistuksen lämpimämpi kuin varjotalo tai ulkotila ja kesällä vain hieman viileämpi kuin ulkotila. Lämpötilaerot varjotalon ja hallin välillä olivat vain muutamia asteita ääritilanteissa. Suhteellinen kosteus käyttäytyi varjotalossa ja hallissa samalla tavalla kuin ulkona. Ilman liike oli varjotalossa vähäisempää kuin ulkotilassa ja heikkeni merkittävästi hallissa. Hallin ilmanvaihto perustui luonnollisen ilmanvaihdon periaatteeseen ja se oli herkkä tuulelle tai sen puutteelle. Ilman tulo- ja poistumisreittejä ei pystytty yksiselitteisesti selvittämään, mutta oletettavaa on, että ilma liikkui vapaasti ja ennustamattomasti kaikista käytettävissä olevista aukoista tuuliolosuhteiden mukaan. Tästä syystä pölyisyys oli suurempaa hallissa kuin varjotalossa. Ammoniakkia oli havaittavissa hallissa lähinnä lannanpoiston yhteydessä. Valoisuus alkoi lisääntyä varjotalossa noin kuukautta aikaisemmin kuin hallissa. Hallin valoisuus ohitti kuitenkin varjotalon tilanteen huhtikuun lopulla. Eläimet kasvoivat hallissa paremmin kuin varjotalossa. Nahkaominaisuuksissa halli- ja varjotalokettujen välillä ei ollut oleellista eroa. Hallissa ketut käyttävät hyllyjä selvästi vähemmän kuin varjotalossa. Hallissa ketut ovat myös hieman passiivisempia. Muilta osin käyttäytymisessä ei ilmennyt eroja. Ketut näyttävät sopeutuvan hyvin halliolosuhteisiin. Halli on alkukeväästä pimeämpi kuin varjotalo joten ketut tulevat hieman myöhemmin kiiman. Lisääntymistulos hallissa näyttää vaihtelevan vuosittain enemmän kuin varjotalossa. Erityisesti kasvatuskaudella halli sopii hyvin siniketun tuotantoon.

Keskustelukuuntelun aikajännemittari (Conversational Listening Span, CLS) mittaa kokeellisesti henkilöiden keskustelukuuntelemisen kapasiteettia. Kyseinen kapasiteetti tarkoittaa niiden kognitiivisten merkityksien määrää, joita joku kykenee pitämään aktiivisena muistissaan ja joihin hän pystyy vastaamaan keskustelun kuluessa. Keskustelukuuntelun aikajännemittari tarjoaa puheviestintätutkimukseen uuden näkökulman: se mittaa kuuntelemisen prosessia, kun aiemmat mittarit ovat perustuneet esimerkiksi itsearviointiin tai toisen henkilön arviointiin jonkun kuuntelusta. Artikkeli esittelee mittarin ja testaa sen toimivuutta eri kieli— ja kulttuurisessa ympäristössä; Yhdysvalloissa ja Suomessa. Päätuloksia ovat seuraavat: Kiinnostuneisuus aihealueesta ei vaikuta pistemääriin kummassakaan kulttuurissa, eli myös uusi suomenkielinen keskustelukuuntelun aikajännemittari mittaa kuuntelukapasiteettia eikä kiinnostuneisuutta. Yhdysvalloissa käytetty englanninkielinen CLS korreloi Speaking spanin (vertailutestinä käytetty perinteinen työmuistitesti) kanssa, mutta suomenkielinen puhumisen aikajännemittari (Speaking span) ei. Yhdysvaltalaisen ja suomalaisen CLS—testin pisteet olivat kuitenkin hyvin yhtenevät (eli CLS mittaa kuuntelukapasiteettia eri kulttuureissa yhtenevästi), ja siis myös suomenkielinen keskustelukuuntelun aikajännemittari näyttää jo lupaavalta keskustelukuuntelemisen mittarilta.

Luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden kysyntä kasvaa Suomessa ja muualla maailmassa. Ympäristöystävällisyyden ja eettisyyden lisäksi luomutuotteisiin yhdistetään usein mielikuva terveellisyydestä. Maito on Suomessa suosituin yksittäinen luomutuote. Luonnonmukaisesti tuotettuun maitoon liittyvät terveysväittämät perustuvat muun muassa siihen, että luonnonmukainen tuotanto saattaa vaikuttaa edullisesti maitorasvan koostumukseen. Tutkimustulokset luonnonmukaisen tuotannon vaikutuksista maidon koostumukseen ovat kuitenkin vaihtelevia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää meta-analyysin avulla luonnonmukaisesti ja tavanomaisesti tuotetun maidon koostumuksen eroja. Meta-analyysin aineistona käytettiin vuoden 2000 jälkeen julkaistuja vertaisarvioituja tieteellisiä tutkimuksia, joissa oli vertailtu eroja luonnonmukaisesti ja tavanomaisesti tuotetun maidon koostumuksessa. Tutkimusten mukaan ottamisen ehtona oli se, että julkaisuissa oli raportoitu muuttujien keskiarvot, havaintojen lukumäärät ja hajonnat. Rajausehdot täyttäviä tutkimuksia löytyi 13. Tutkimuksissa lehmien ruokintaan oli käytetty karkearehuina nurmirehuja, palkokasveja tai maissisäilörehua. Maitonäytteitä oli kerätty lehmäkohtaisesti, tilasäiliöstä tai kuluttajamaitopakkauksista. Meta-analyysin aineiston testauksessa käytettiin Mix 2.0 PRO ohjelmaa. Käytettävän aineiston jokaisen parametrin homogeenisuus testattiin käyttäen Q-testiä. Heterogeenisen aineiston tilastollinen analyysi tehtiin käyttäen random-mallia ja homogeenisen aineiston analyysi käyttäen fixed-mallia. Luonnonmukaisesti ja tavanomaisesti tuotetun maidon pitoisuuksien sekä maitotuotoksen erot laskettiin painotettuna keskiarvona. Painokertoimena käytettiin varianssin käänteislukua. Aineistoon sisältyneissä lypsylehmäkokeissa lehmien päivittäinen maitotuotos oli lähes 3 kg pienempi luonnonmukaisessa kuin tavanomaisessa tuotannossa. Maidon valkuais-, rasva-, α-tokoferolija β-karoteenipitoisuuksissa ei ollut eroa tuotantomuotojen välillä. Luonnonmukaisesti tuotetun maidon monityydyttymättömien rasvahappojen, konjugoidun linolihapon, alfalinoleenihapon ja omega-3 - rasvahappojen pitoisuus oli suurempi kuin tavanomaisesti tuotetun. Lisäksi luonnonmukaisesti tuotetun maidon omega-3- ja omega-6- rasvahappojen suhde oli suurempi kuin tavanomaisesti tuotetussa. Sen sijaan kertatyydyttyneitä rasvahappoja luonnonmukaisesti tuotettu maito sisälsi vähemmän kuin tavanomaisesti tuotettu maito. Luonnonmukainen tuotanto vaikuttaa maidon rasvahappokoostumukseen ihmisterveyden kannalta edullisesti ja vaikutukset selittyvät suurelta osin lehmien ruokinnalla. Luonnonmukaisessa tuotannossa käytetään enemmän laidunruokintaa kuin tavanomaisesti tuotannossa, jolloin lehmät saavat tuoretta, varhaisella kasvuasteella olevaa ruohoa. Lisäksi luomulaitumien ja säilörehunurmien kasvilajistossa on heinäkasvien lisäksi nurmipalkokasveja, jotka vaikuttavat rasvahappojen biohydrogenaatioon pötsissä ja siten edelleen maitorauhasen rasvasynteesiin.

Useissa tutkimuksissa luonnonmukaista tuotantoa harjoittavat tilat ovat osoittautuneet perinteisiä tuotantopanoksia ja tuotoksia mittareina käytettäessä tavanomaisia tiloja tehottomammiksi. Luonnonmukaiseen tuotantoon saattaa kuitenkin liittyä positiivisia ympäristövaikutuksia, jotka jäävät perinteisiä tuotoksia ja tuotantopanoksia mittausperusteena käytettäessä huomioon ottamatta. Ympäristövaikutukset saattavat muuttaa eri tuotantotapojen suhteita keskinäisessä tehokkuusvertailussa. On myös mahdollista, että eri tuotantotavoilla positiivisen ympäristövaikutuksen aikaansaamisen ja niiden lisäämisen kustannus ei ole samansuuruinen. Voidaankin kysyä, saavutetaanko tuotannon kestävyystavoitteet maataloudessa nykyisin tehokkaasti yhteiskunnan näkökulmasta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia, mikä vaikutus on biologisen monimuotoisuuden huomioon ottamisella tehokkuuden mittaustuloksiin. Ongelmana on, ettei ympäristövaikutuksille ole markkinahintoja. Tulos riippuu siitä, millaiset painot eri tuotoksille asetetaan eli minkä tuotoksen tai tuotosten suuntaan tehokkuutta arvioidaan. Tehokkuutta mitataan sekä perinteisillä etäisyysfunktioilla että suuntaetäisyysfunktioilla, ja mittareina käyttäen myös alivektoritehokkuuksia. Perinteisillä etäisyysfunktioilla saadaan selville tekninen tehokkuus, kun tarkastellaan mahdollisuutta lisätä tuotoksia samansuhteisesti käytettäessä tietty määrä tuotantopanoksia. Suuntaetäisyysfunktioiden tapauksessa voidaan puolestaan tarkastella esimerkiksi mahdollisuutta lisätä jompaakumpaa tuotosta pitäen toista tuotoksista ennallaan. Lisäksi määritetään, mikä on ympäristövaikutuksen arvo eli ns. varjohinta kussakin tapauksessa. Tässä tutkimuksessa käytetään matemaattisia DEA (data envelopment analysis) ohjelmointimalleja. Tutkimusaineisto koostuu MTT Taloustutkimuksen ylläpitämän kirjanpitoaineiston kasvinviljelytiloista vuosilta 1994 - 2002. Yli kymmenesosa näytteen tiloista harjoittaa luonnonmukaista tuotantoa. Kasvinviljelytilojen oletetaan tuottavan perinteisen kasvituotoksen (ilman tukia) lisäksi toista tuotosta, joka on Shannon-Weiner kasvidiversiteetti-indeksillä mitattu biodiversiteetti. Panokset ovat perinteisiä tuotantopanoksia: peltoala, työmäärä, energia, muut muuttuvat panokset sekä kone- ja rakennuspääoma. Tulosten mukaan biodiversiteetin huomioonottaminen vaikuttaa havaintojen suhteelliseen tehokkuuteen. Jos teknistä tehokkuutta mitataan pelkästään perinteisen kasvituotoksen osalta, tavanomaiset tilat ovat luonnonmukaista tuotantoa harjoittavia tiloja tehokkaampia. Luonnonmukaisen ja tavanomaisen tuotannon tehokkuusero pienenee huomattavasti, jos otetaan huomioon myös biodiversiteetti tavanomaisen kasvituotoksen lisäksi. Luonnonmukaisia tuotteita tuottavien tilojen kasvituotos pinta-alayksikköä kohti on alhaisempi kuin tavanomaisia tuotteita tuottavien mutta vastaavasti biodiversiteetti-indikaattori saa luonnonmukaisilla tiloilla keskimäärin korkeampia arvoja kuin tavanomaisilla tiloilla. Varjohintojen perusteella arvioiden biodiversiteetin lisääminen on luonnonmukaisessa tuotannossa keskimäärin edullisempaa kuin tavanomaisessa.

Artikkelissa tarkastellaan suomalaisten ja virolaisten opiskelijoiden visioita perheen ja sukulaisuussuhteiden lähitulevaisuudesta. Aineistona on 112 eläytymiskertomusta Tampereelta ja Tallinnasta. Opiskelijoita pyydettiin jatkamaan jompaa kumpaa kahdesta erilaisesta kehyskertomuksesta. Artikkelissa edetään aineistolähtöisesti visioihin nojautuen globaalilta tasolta kansallisvaltion kautta perheen ja sukulaisuussuhteiden yksityisyyteen. Aineistoa peilataan erityisesti modernia riskitietoutta koskeviin teoreettisiin keskusteluihin. Tutkimusote on poikkikulttuurinen vertailu. Tutkimuskysymyksenä on, millainen on turvattomuuden ja kuvitellun perhe-elämän tulevaisuuden kytkös. Suomalaisten ja virolaisten vastausten välillä on eroja ja yhtäläisyyksiä. Keskeisimmiksi eroiksi nousevat perhekäsitykset. Virolaiset näyttävät pitävän perinteistä perhemallia ikään kuin turvallisuustakuuna. Suomalaiset taas leikittelevät perheen käsitteellä ja turvaisivat mielellään hyvinvointivaltioon.

Tiivistelmä. Suomessa on aloitettu kehitysvaiheen sisältävän Suunnittele-Toteuta (STk) -hankintamuodon pilotointi tiehankkeissa Liikenneviraston toimesta vuonna 2018. Lähtökohtana STk:lle on ollut perinteisten toteutusmuotojen kehittämishanke (PeToKe) ja ulkomailta tuodut hybridimallit, kuten Bridging Method. Tämän diplomityön lähtökohtana olevan PeToKe:n ovat tehneet yhteistyössä Liikennevirasto ja Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy. Pilotointi aloitettiin Vt4 Kello-Räinänperä -hankkeella. Samana vuonna alkoivat myös hankkeet Vt4 Kirri-Tikkakoski, Mt132 Klaukkalan ohikulkutie ja E18 Turun kehätie välillä Kausela-Kirismäki. Näiden STk-pilottien hankinta- ja kehitysvaiheet ovat pääasiallisen tarkastelun kohteena tässä työssä. STk:ta verrataan tarjousprosessin näkökulmasta tavalliseen ST-malliin. Lisäksi STk:n kehitysvaihetta verrataan allianssimallin kehitysvaiheeseen. Tällä tavalla pystytään hahmottamaan, minkälaiseen hankkeeseen STk soveltuu ja missä tapauksessa kannattaa soveltaa jotain muuta toteutusmuotoa. Vertailupohjaksi STk:lle on otettu Vt6 Taavetti-Lappeenranta allianssi, koska se on luonteeltaan samankaltainen kuin Kello-Räinänperä. Tutkimukset suoritettiin haastattelemalla asiantuntijoita, jotka ovat edellä mainittujen hankkeiden projektipäälliköitä tilaajan ja urakoitsijan puolelta. Myös pääsuunnittelijoita haastateltiin. Lisäksi näkemyksiä saatiin tarjousvaiheeseen osallistuneilta muilta palveluntuottajilta. Kansainvälistä näkökulmaa tuodaan työhön tarkastelemalla Norjassa käytettävää Early Contractor Involvement -hankintamallia (ECI). Norjan tiehankkeiden tilaajapuolen edustaja haastateltiin. Norjan ECI:tä verrataan STk-malliin siltä osin kuin se on mahdollista. Haastatteluista saatiin tuloksena eri osapuolten näkemykset yhteistoiminnallisista hankintamuodoista. Tilaajilla on tahtoa kokeilla uutta menettelyä ja STk herättää paljon mielenkiintoa myös palveluntuottajapuolella. Tarjousvaiheen keveys on ehdottomasti mallin suurin etu verrattuna ST-malliin ja allianssiin. Kehitysvaiheen pituus on oltava riittävä, jotta kehitysideat ehditään käymään läpi. Onnistuessaan kehitysvaiheella on positiivinen vaikutus muutostöiden jäädessä vähemmälle rakentamisen aikana. Norjan ECI-mallissa HSE (Health Safety Environment) asioissa ollaan Suomea hieman edellä. Toisin kuin Suomessa, Norjan tiehankkeisiin on pyritty tuomaan ulkomaisia urakoitsijoita mukaan kilpailuun. Norjan kuulumattomuus EU:hun asettaa omat haasteet tälle. Tarjousten pisteytyksessä arvostetaan Suomessa teknisiä asioita ja Norjassa henkilöstön kyvykkyyttä. Tuotevaatimukset ovat Suomessa tiukemmat. Kilpailua ei ole kummassakaan maassa saatu enempää STk- tai ECI-malleilla verrattuna perinteisiin toteutusmuotoihin. STk:n suurimpana ongelmakohtana nähdään kehitysvaiheen jälkeinen tilaajan exit-optio. Urakoitsija toivoo kehitysvaiheen erillistä korvausta siltä varalta, että yhteistyö päättyy kehitysvaiheen jälkeen. Tiukat tuotevaatimukset helpottavat tarjousten vertailua, mutta vaatimuksissa pitää olla sopivasti joustovaraa, jotta ratkaisusta ei hinnoitella liian kallista. Lisäksi tarjouspyyntömateriaaleja täytyy vielä hioa paremmin STk-hankkeisiin sopiviksi. STk sijoittuu yhteistoiminnallisuutta silmällä pitäen allianssin ja tavallisen ST:n väliin. Näyttää siltä, että STk voisi osittain korvata ST:n käytön, mutta ei allianssia. STk-pilottihankkeiden tultua päätökseen voidaan nähdä, miten mielipiteet hankintamuodosta kehittyvät tässä työssä esitetyistä. Tämän työn perusteella voidaan ehdottaa STk:n sopimusteknisen suunnan muuttamista edellä mainituilla tavoilla, jos mallin käyttöä jatketaan vielä tulevaisuudessa. Oikeilla toimenpiteillä siitä saadaan toimiva toteutusmalli.Comparison of collaborative project delivery methods in road projects. Abstract. Finnish Transport Agency (FTA) has started piloting of a new project delivery method called Early Contractor Involvement (ECI or STk in Finnish) in road projects in Finland. Starting point for ECI has been a study called development of traditional project delivery methods (PeToKe) and so-called hybrid methods such as Bridging Method, which have been brought to Finland from abroad. PeToKe has been made in collaboration with FTA and Technical Research Centre of Finland (VTT). Highway 4 (Vt4) Kello-Räinänperä was the first ECI project. In same year three more were started with projects Vt4 Kirri-Tikkakoski, Mt132 Klaukkala bypass road and E18 Turku ring road between Kausela-Kirismäki. These so- called ECI pilots were studied from the perspective of tendering and development phase in this thesis. ECI is compared to normal Design-Build (DB) method considering tendering phase. In addition, ECI’s development phase is compared to its equivalent in alliance model. With this approach, it is possible to see in which kind of project ECI is suitable. Vt6 Taavetti-Lappeenranta is an example for alliance project because it is similar to Kello-Räinänperä. Studies were conducted with interviews from professionals who are project managers in the mentioned projects. The interviewees represent different parties, which are client, contractor and designer. Interviews were also done to other service providers who took part in tendering phases. Similar ECI delivery method is used in Norway and interviews were conducted to their client’s side as well. Finnish ECI is compared to Norwegian ECI as far as it is possible. As a result of the interviews, aspects about collaborative road projects from different parties were gathered. The client of the road projects has a will to try out ECI and it raises a lot of interest in contractors too. Lightness of the tendering phase is the biggest advantage of ECI compared to traditional DB or alliance model. Duration of the development phase has to be long enough so that there is time to go through innovative ideas adequately. If the development phase is successful, it has a positive effect of less change orders during construction. In Norway, HSE (Health Safety Environment) matters are taken into consideration a little bit more than in Finland. Unlike in Finland, Norwegian road project clients have brought foreign contractors to their markets. Nevertheless, a challenge is that Norway is not a member of the EU. In scoring of the tender documents, technical aspects are valued in Finland while human resources are valued more in Norway. Product requirements are stricter in Finland. Competition has not increased in either of the countries compared to traditional delivery methods. The main problem in ECI is that the client can use an exit-option after the development phase. Contractor wishes a separate compensation of the phase in case collaboration fails after it. Strict product requirements ease comparison of tenders, but requirements must have enough flexibility so that the proposed solution for construction does not become unnecessarily expensive. In addition, there is a room for improvement in tender documents to make them more suitable for ECI. ECI can be placed in between Design-Build and alliance model collaboration-wise. It seems ECI can replace DB in some aspect but not alliance model. After the piloting of ECI has ended it is possible to see how opinions about it will change from the ones presented in this thesis. Proposals given in this thesis can be used in developing ECI further, if its use will be continued in the future. ECI has a chance to become a functioning delivery method.

Tämän kandidaatintyön tarkoituksena on selvittää miten levyleikkausteollisuuden kuitulaserleikkaus ja hiilidioksidilaserleikkaus eroavat toisistaan. Vertailtavina kriteereinä on käytetty mm. valon tuottamistapaa ja taloudellisuutta. Työn lähteinä on käytetty eri internet-sivustojen verkkomateriaalia. Tulokseksi saimme, että kuitulaser soveltuu erittäin hyvin ohuiden levyjen leikkaamiseen. Hiilidioksidilaser sen sijaan soveltuu monipuolisempaan ja vaihtelevampaan leikkaamiseen
The idea of this bachelors work is to create clear view of the differences between carbon dioxide laser cutting and fiber laser cutting. The different variables that were used to comparison these cutting methods were for example beam creation and economy. Internet articles were used for source material. As a result we found out that fiber laser is more effective when cutting thin materials and carbon dioxide laser is suited to more varying material thicknesses

Työn tavoitteena oli löytää tieverkoston hoitourakoille parhaiten soveltuva hankintamalli modernin ja tehokkaan liikkeenjohdon näkökulmasta. Perustan tutkimukselle muodosti teoriaosio, joka jakautuu kirjallisuuskatsaukseen infrastruktuurin urakoiden hankintamalleista sekä kirjallisuuskatsaukseen tehokkaan modernin liikkeenjohdon opeista infrastruktuurin hankinnassa. Urakoiden hankintamallien kirjallisuudesta tunnistettiin eräitä malleja, jotka sisältävät hoitopalvelun hankinnan ja jotka mahdollisesti soveltuvat tieinfrastruktuurin hoitopalvelun hankintaan. Työ käsittelee myös eräitä innovatiivisia hankintamalleja, jotka sisältävät yhdistetyn pääomaprojektin ja hoitopalvelun toimituksen. Tehokkaan ja modernin liikkeenjohdon kirjallisuudesta pyrittiin löytämään mallien vertailutekijöitä, jotka ovat tieverkoston sekä modernin ja tehokkaan liikkeenjohdon vaatimuksia hoitopalvelun hankintamalleille. Soveltavassa osiossa vertailutekijöistä muodostettiin hankintamallien arviointikriteerit, joita käytettiin erittelevässä vertailutaulukossa CBA-analyysissä. Vertailussa käytetty Choosing by Advantages -analyysimenetelmä tuotti valituille hankintamalleille tulokset muodostettujen arviointikriteerien täyttymisestä. CBA-analyysin tuloksena saatiin arviointikriteerien täyttymisestä malleille yhteispisteet sekä lisäksi tunnistettiin mallien keskinäiset edut tieinfrastruktuurin hankinnassa. Hankintamallien vertailun perusteella tieverkoston hankinnassa saavutetaan eniten etuja toteuttamalla hoitopalvelun hankinta PSMC-mallilla ja pääomaprojektin toteutus allianssimallilla. Muita tieverkostoon soveltuvia hankintamalleja ovat CBA-analyysin perusteella hoitopalvelun hankinnan hybridimalli sekä yhdistetyn pääomaprojektin ja hoitopalvelun toimituksen sisältävä elinkaarimalli (Public Private Partnership). Hankintamallien vertailu määritti myös eräiden muiden hankintamallien soveltuvuudet tieinfrastruktuurin hoitopalvelun hankintaan
The goal of this thesis was to find the most suitable procurement model regarding the needs of road network’s maintenance operations. The theoretical part of the research consists of two segments: a literature review of procurement models for road infrastructure maintenance and a literature review of modern business management. The literature of procurement methods provided some procurement models that include the procurement of road maintenance. In addition, the literature of modern business management identified some factors, which road network operations should assess in procurement. The literature review as a whole was the foundation for the comparison of procurement models. Procurement model comparison was performed with Choosing by Advantages analysis that provided advantages for the chosen models in terms of suitability for road network procurement needs. For the analysis a comparison criteria was formed based on the factors identified from the literature of modern business management. The results of the research are the advantages of procurement models and their suitability for road network procurement. The suitability is represented as a point calculation in CBA- analysis. Results indicate that the most suitable procurement method for road maintenance is the PSMC-model. In addition, theoretically the most suitable method for capital project procurement is the alliance model. Results also indicate that alliance may be a suitable gateway for combining maintenance procurement to an investment project. Other suitable procurement methods for road sector are the hybrid-PSMC-model and the Public Private Partnership model for combined capital project and maintenance operations. The comparison also identified the suitability of some other procurement models in terms of road network’s requirements

Työn aiheena on vertailla kolmea eri ydinteknistä painelaitestandardia: yhdysvaltalaista ASME-standardia, ranskalaista RCC-M-standardia ja venäläistä PNAE-standardia. Tavoitteena on määrittää kaavalaskentaan perustuvien standardien ja FEM-analyysiin perustuvien standardien eroja jännitysanalyysissä ja väsymisanalyysissä käyttöastekertoimien ja vauriosumman avulla. Lisätavoitteena on erityisesti selvittää PNAE-standardin eroa länsimaisiin standardeihin, kuten ASME:en ja RCC-M:ään. Työn alussa tutustutaan hieman Suomen säännöstöön liittyen ydinteknisiin painelaitteisiin ja esitetään tiivistetysti työn aiheeseen liittyviä YVL-ohjeita eli ydinvoimalaitosohjeita. Seuraavaksi työssä käydään läpi standardien teoriaosuutta liittyen standardien mukaiseen kaavalaskentaan ja FEM-analyysien muodostamiseen ja niiden asianmukaiseen käsittelyyn. Seuraavissa osioissa esitetään FEM-mallin muodostaminen ja siihen liittyvät kuormitukset. FEM-mallin geometria on mallinnettu CATIA V5R21 -ohjelmalla, kun taas FEM-analyysit suoritettiin ANSYS R17.1 -laskentaohjelmalla. FEM-analyysejä suoritettiin kolmea erilaista: yksikköpaineanalyysi, lämpöanalyysi ja lämpöjännitysanalyysi. Standardi-käsiteltyjä FEM-tuloksia vertailtiin kaavalaskennasta saataviin eri standardien välillä. Tulokset olivat suurimmaksi osaksi odotettuja. Kaavalaskentaan perustuvat standardien menetelmät olivat konservatiivisempia kuin FEM-analyysiin perustuvat standardimenetelmät väsymisanalyysissä. Jännitysanalyysissä tulokset olivat likimain samansuuruisia, mutta FEM-analyysillä saadut tulokset olivat hieman konservatiivisempia. PNAE G-7-002-86 -standardi osoittautui kaikista FEM-analyysiin pohjautuvista standardimenetelmistä kaikista konservatiivisimmaksi
The objective of this Master’s thesis is to compare three different nuclear pressure vessel standards such as the American ASME, the French RCC-M and the Russian PNAE. The main objective is to determine the differences between design by rule -methods and design by analysis -methods in stress analysis and fatigue analysis. The results of these analysis are compared by the degree of utilization and the damage accumulation. Additional objective of this thesis is to find the differences of PNAE to western standards like ASME and RCC-M. In the beginning of this thesis, the Finnish regulations of the nuclear pressure vessels are briefly presented as well as the regulatory guides on nuclear safety (YVL) concerning this thesis. In the following part the theories of standards concerning the design by rule equations and design by analysis rules of FEM-analyzing are presented. Producing of the FEM-model and the applying the proper loads are presented in the next part of this thesis. Geometry is produced by CATIA V5R21 -software and the FEM-analyses are produced by ANSYS R17.1. Three kinds of FEM-analyses are performed: unitary pressure analyze, thermal analyze and thermal stress analyze. Standard processed FEM-results are then compared to design by rule equation results between different standards. Results were expected in the most part. Design by rule -methods give more conservative results than design by analysis -methods (FEM-analyzes) in evaluation of fatigue. Stress analysis results were approximately similar but the results from FEM-analyzes proved to be more conservative. Evaluating design by analysis -methods, PNAE G-7-002-86 proved to be most conservative of them all

Tiivistelmä. Tämän kandidaatintyön tarkoituksena on luoda katsaus 3D-tulostuksessa käytettäviin prosesseihin sekä vertailla FDM-tulostuksessa käytettäviä viipalointiohjelmia keskenään. Kolmea suosittua yksityiskäyttöön soveltuvaa viipalointiohjelmaa vertailtiin niiden alkuperäisasetuksilla. Vertailu tehtiin ominaisuuksien, nopeuden ja tulostettujen testikappaleiden perusteella. Vertailussa havaittiin selkeitä eroja etenkin ohjelman ja tulostuksen nopeudessa mutta myös testikappaleiden laadussa. Ominaisuuksien vertailun ja testikappaleiden perusteella yksityiskäyttäjä saa paremman käsityksen viipalointiohjelman ominaisuuksista ja osaa siten valita tarpeisiinsa sopivimman ohjelman.Comparison of slicing software on FDM printing. Abstract. The aim of this Bachelor’s thesis is to provide an overview of 3D printing processes and to compare slicing software used in FDM printing. Three popular slicing software suitable to private users were compared with their original settings. The comparison focused on the software’s features, speed, and printed test models. Notable differences between the software and printing speed, as well as the quality of test prints, were found. Based on the comparison of features and the test prints, a private user gains a better understanding of the slicing software features and may choose the software most suitable for his/her needs.

Tiivistelmä. Puheentunnistusta hyödyntävät sovellukset ovat viime vuosina yleistyneet ihmisten arkielämässä. Tavallisesti puheentunnistus perustuu äänenpiirteiden vertailuun. Piirteitä ovat muun muassa äänen taajuus- ja energiasisältö. Käytettävien piirteiden valinnalla on merkittävä vaikutus puheentunnistuksen laadussa, koska eri piirteet kuvaavat äänen eri ominaisuuksia. Tässä työssä keskitytään eri piirteiden käyttökelpoisuuden vertailuun ihmisen äänentunnistuksessa. Ääni tulee tunnistaa ihmisen puheeksi, ennen kuin kannattaa käyttää algoritmeja, jotka etsivät äänestä esimerkiksi sanoja tai tunnetiloja. Tämän idean pohjalta toteutettiin binäärinen luokittelija, joka arvioi, onko ääni ihmisen puhetta vai ei. Luokittelija toteutettiin käyttäen yleisimpiä äänen analyysimenetelmiä, kuten piirrevektoreita ja k-NN luokittelualgoritmia. Lisäksi suoritettiin testit, joilla tutkittiin luokittelun tarkkuutta. Testien perusteella MFCC oli testatuista piirteistä paras ihmisäänen luokittelussa. Lisäksi huomattiin, että piirrevektorin sisältö vaikuttaa luokittelun tarkkuuteen enemmän kuin sen pituus.Comparison of sound features for human sound classification. Abstract. Applications taking advantage of automatic speech recognition (ASR) have become increasingly common in people’s everyday lives. Usually speech recognition is achieved by comparing the sound’s features. Some example features include the spectral and energy content of the signal. The choice of features impacts greatly the performance of a speech detection system, because different sound features describe different sound properties. The goal of this study is to compare different features and their suitability in detecting human voice. Before proceeding with algorithms that try to find words or other meanings from the sound, it should be confirmed that the sound is human voice. Following this principle, a binary classifier is implemented that can evaluate whether or not a sound is human voice. The classifier is implemented using some common methods such as feature extraction and k-NN classification. In addition tests are carried out to measure the accuracy of the classification. The tests showed that MFCC performed the best in our feature set. Furthermore, it was observed that the content of the feature vector matters more than its length.

Tässä kandidaatintyössä rakennettiin Pulse Finland Oy:n tuotekehitystiimin suunnitteleman tukiasema-antennin prototyyppi. Antennirakenteeseen kuului kaksi antennielementtiä ja yksi elementti koostui kahdesta dipoliantennista. Yhden elementin antennit olivat aseteltu siten, että antenneilla oli eri polarisaatiot. Molempien elementtien saman polarisaation omaavat antennit kytkettiin samaan tehonjakajaan ja ne muodostivat antenniryhmän. Työssä testattiin kahta eri tehonjakaja vaihtoehtoa antenniryhmien syöttöverkossa; diskreettiä tehonjakajaa ja piirilevytehonjakajaa. Keskeinen osa työtä oli piirilevytehonjakajan suunnittelu ja sen toimivuuden varmistaminen. Työn tarkoituksena oli vertailla tehonjakajien vaikutusta antennin sovitukseen ja säteilyominaisuuksiin. Antennirakenteelle oli asetettu vaatimukset, jotka saavutettiin molemmilla tehonjakajatyypeillä. Työssä havaittiin ero tehonjakajien välillä säteilytehokkuudessa, joka oli piirilevytehonjakajalla parempi. Tämän vuoksi myös vahvistus oli piirilevytehonjakajalla parempi. Piirilevytehonjakajan todettiin olevan hyvä ratkaisu käytettäväksi antenniryhmän syöttöverkossa, koska se on kustannustehokkaampi ratkaisu verrattuna diskreettiin tehonjakajaan. Piirilevytehonjakajan käyttö vähentää myös liittimien määrää, joka puolestaan vähentää tehohäviöitä
In this thesis a prototype of base station antenna was built. The antenna was designed by R&D team of Pulse Finland Oy. Antenna structure consisted of two antenna elements and one element included two dipole antennas. Antennas of one element were arranged in such order that they had different polarizations. From both antenna elements the antennas with same polarization were connected to same power splitter and they formed an antenna array. In this thesis two different types of power splitter were tested in the feed network of the arrays. The types of power splitters were discrete power splitter and circuit board power splitter. Essential part of this project was designing the circuit board power splitter and confirming its functionality. The purpose of this thesis was to compare the effects of both types of power splitter to the antenna performance. The antenna structure had certain requirements and the requirements were achieved with both types of power splitters in the feed network. The difference between the two types of power splitter were noticed in the total radiation efficiency which was better with circuit board power splitter. Better radiation efficiency also yielded to better gain. The circuit board power splitter can be stated to be a solid choice to be used in the feed network of antenna array because it is more cost-effective compared to discrete power splitter. Also the using the circuit board power splitter reduces the amount of connectors which reduces the loss of power

Tiivistelmä. Adominoperineaalinen resektio (APR) on peräsuolen alakolmanneksen syövissä käytetty leikkaus, jossa on huomattava riski perineaalisen haavan komplikaatioihin. Syventävän tutkielman tarkoituksena on tarkastella 2006–2017 välisenä aikana Oulun yliopistollisessa sairaalassa tehtyjen APR-leikkausten postoperatiivisia komplikaatioita etenkin perineaalisen haavan sulkutekniikan osalta. Komplikaatioihin laskettiin tutkielmassa kaikki normaalista perineaalisen haavan paranemisesta poikkeavat tapahtumat. Komplikaatioiden vakavuudet arvioitiin käyttäen Clavien-Diondo -luokitusta. Potilastietojärjestelmästä kerättiin myös onkologisiin hoitoihin liittyvät tiedot. Potilaiden tiedot kerättiin EKSO-potilastietojärjestelmästä ja data taulukoitiin exceliin. Datan analysoinnissa käytettiin SPSS-ohjelmaa. Analyysissa oli 252 potilasta, joista perineaalinen haava suljettiin suoralla sululla 169 (67,1%) potilaalla ja kielekkeellä 83 (32,9) potilaalla. Kielekeleikkauksista de-epitelisoituja iho-subkutiskielekkeitä oli 57 (22,6%). Komplikaatioita ilmeni yhteensä 130 (54,6%) tapauksessa. Suorassa sulkemisessa komplikaatioita oli 72:ssa (45,3%) ja kielekkeiden avulla tehdyissä suluissa 58:ssa (73,4%) tapauksessa. Tutkielmassa komplikaatioriski on maailmanlaajuisen kirjallisuuden kuvaamalla tasolla. Lisäksi voidaan todeta kielekeleikkauksiin liittyvä korkeampi komplikaatioriski verrattuna suoraan sulkemiseen. Kielekeleikkausten korkeampaa komplikaatiomäärää voi selittää haastavammat leikkaukset poistettavan materiaalin osalta ja pidempi leikkausaika. Jatkoanalysointeja tarvitaan vielä muuttujien vakioimiseksi ja lopullisten tulosten saamiseksi.

Tiivistelmä. Siltojen tulopenkereiden stabiliteettilaskenta tehdään pääosin 2D-menetelmällä, jossa laskentapoikkileikkauksen oletetaan jatkuvan äärettömän pitkänä. 2D-laskenta soveltuu kuitenkin penkereen pituussuuntaisen stabiliteetin tarkasteluun huonosti, koska kuormituksen ja penkereen paikallisuutta ei pystytä huomioimaan 2D-mallissa. Diplomityön tavoitteena oli pyrkiä hahmottamaan, kuinka paljon 2D-laskentamenetelmillä saadut tulokset poikkeavat 3D-laskentamenetelmiin verrattuna ja mitkä tekijät vaikuttavat voimakkaimmin eri laskentamenetelmillä saatujen tulosten välisiin eroihin. Lisäksi tavoitteena oli pyrkiä antamaan laskentatulosten perusteella suositus päätyvastuksen huomioimisesta 2D LEM menetelmässä. Työssä vertailtiin 2D LEM ja 3D LEM -menetelmillä saatujen kokonaisvarmuuskertoimien eroja penkereen pituussuunnassa vaihtelevan muotoisilla liukupinnoilla. Tarkastelu tehtiin vesistö- ja alikulkukohteeseen kolmessa pohjamaatyypissä ja kolmella pengerleveydellä käyttäen Bishopin yksinkertaistettua menetelmää. Tarkasteltavat penkereet olivat yksi- ja kaksiraiteinen ratapenger sekä leveä moottoritiepenger. Vakavuus laskettiin sekä pelkälle penkereelle että penkereelle, jonka päällä oli pintakuorma. Kahdessa pohjamaatyypissä käytettiin suljetun tilan parametreja (löyhä ja sitkeä savi) ja yhdessä avoimen tilan parametreja (siltti). 2D LEM -menetelmän varmuuskertoimet laskettiin ilman päätyvastusta ja päätyvastuksen kanssa. Valituista tapauksista tehtiin vertailulaskelmat 3D FEM SRM -menetelmällä. Paalulaatan pituuden mitoitusta tutkittiin yhdessä tapauksessa 2D LEM ja 3D LEM -laskentamenetelmien välillä. Vertailulaskelma eurokoodin DA3 MRT -osavarmuuskertoimia soveltaen laadittiin yhdelle laskentatapaukselle. Kapeiden penkereiden tapauksessa 2D- ja 3D-laskentamenetelmillä saatujen varmuuskertoimien välille muodostui suuria eroja kummassakin kohteessa, kun käytettiin suljetun tilan parametrien pohjamaatyyppejä. 2D LEM menetelmällä saatiin näissä tapauksissa merkittävästi 3D-menetelmiä pienempiä varmuuskertoimia. Suurimmillaan 3D LEM -menetelmällä saatu varmuuskerroin oli yli kaksinkertainen verrattuna 2D LEM menetelmän varmuuskertoimeen ilman päätyvastusta. Ilman penkereen päälle tulevaa pintakuormaa, 2D LEM -menetelmällä päätyvastus huomioiden saatiin valituilla parametreilla likimain yhtä suuria varmuuskertoimia kuin 3D LEM -menetelmällä vapaan muotoisilla liukupinnoilla. Kun penkereen päällä oli lisäksi pintakuorma, 2D LEM menetelmällä päätyvastuksen kanssa saatiin pienempiä varmuuskertoimia kuin 3D LEM -menetelmällä vapaan muotoisilla liukupinnoilla. Leveimmällä penkereellä erot eivät olleet enää pääsääntöisesti merkittäviä. Penkereen leveyden vaikutus varmuuskertoimien eroihin oli selkeä: kapeimmalla, yksiraiteisella ratapenkereellä 2D ja 3D -laskentamenetelmien tulosten välinen ero oli suurin ja se pieneni pengerleveyden kasvaessa. Myös pintakuorma vaikutti varmuuskertoimien erojen suuruuteen kapeimmilla penkereillä: varmuuskertoimien ero oli suurempi penkereellä pintakuorman kanssa kuin penkereellä ilman pintakuormaa. Pohjamaan suuremmalla suljetun leikkauslujuuden arvolla ei ollut selvää vaikutusta laskentamenetelmien välisten varmuuskertoimien erojen pienenemiseen. Siltti-pohjamaatyypillä varmuuskertoimien erot olivat selvästi pienemmät kuin suljetun tilan parametrien pohjamaatyypeillä. Elementtimenetelmällä saatujen vertailulaskelmien varmuuskertoimet noudattelivat kaikissa lasketuissa tapauksissa 3D LEM -menetelmän vapaan muotoisten liukupintojen varmuuskertoimia. Paalulaatan pituustarkastelussa paalulaatan pituudelle tuli merkittäviä eroja, kun pituuden määrittämisen perusteena käytettiin 1,8 kokonaisvarmuuskerroinvaatimusta. Vaadittava paalulaatan pituus vaihteli 10 m ja yli 55 m välillä. Lyhyin paalulaatta olisi vaadittu 3D LEM -menetelmän perusteella ja pisin 2D LEM -menetelmän perusteella ilman päätyvastusta. Varmuuskertoimien ero vaihteli 2D LEM ja 3D LEM -menetelmien välillä kuormitustapauksesta riippuen myös siinä tapauksessa, kun 2D LEM -menetelmässä huomioitiin päätyvastus. Päätyvastuksen laskentaan ei siis ole olemassa yhdenmukaisia vakioparametreja, joilla saataisiin 3D LEM -menetelmää vastaavia varmuuskertoimia kaikissa tapauksissa. Paalulaatan pituustarkastelussa 2D LEM -menetelmällä päätyvastuksen kanssa, varmuuskerroin kasvoi jyrkästi paalulaatan pituuden funktiona nousten nopeasti suuremmaksi kuin 3D LEM -menetelmän varmuuskerroin vapaan muotoisilla liukupinnoilla. Lisätutkimustarpeena havaittiin muun muassa kerroksellisen maaperän ja maaperän lujuuden vaikutuksen sekä pengerleveyden ja kuormituksen yhteyden tarkempaa selvittämistä päätyvastusparametrien valintaan. Lisäksi 3D LEM -menetelmän soveltuvuus stabiliteetin laskentaan epäsymmetrisissä tapauksissa vaikeissa pohjaolosuhteissa olisi syytä selvittää.Comparison of 2D and 3D slope stability analysis methods in the case of bridge approach embankments. Abstract. Slope stability analysis of bridge approach embankments is done mainly by using 2D methods, which suppose calculation cross section to be infinitely long. However, 2D methods are not ideal for studying the embankment’s stability in longitudinal direction, because it is impossible to model the locality of an embankment and loading in a 2D model. The aim of this master’s thesis work was to study how much the results of 2D methods diverge compared to more realistic 3D situation, and which factors have the greatest influence on the difference. Another goal was to give recommendations for the definition of end effect in 2D LEM method. In this work, differences in factor of safety were compared in the longitudinal direction of embankment obtained by 2D LEM and 3D LEM methods. Varying slip surface shapes were utilized in a watercourse and an underpass case, using Bishop simplified method with three different soil types and three different embankments widths. The investigated embankments were a single-track railway, a double-track railway, and a wide motorway embankment. Factor of safety was calculated with and without a surface load. Undrained shear strength parameters were used with two soil types (soft and firm clay) and in one case friction and cohesion was used for subsoil (silt). Factor of safety was calculated in 2D LEM method with and without an end effect. For selected cases, reference calculations were performed with 3D FEM SRM method. Dimensioning of pile slab length was studied in one case using 2D LEM and 3D LEM methods. Reference calculation using Eurocode DA3 MRT partial factors was conducted in one case. There were big differences in the factor of safety between the 2D and 3D methods in both watercourse and underpass cases with the two narrowest embankments, when undrained shear strength soil types were used. In these cases, factor of safety values calculated with a 2D LEM method were significantly lower than with 3D methods. At the maximum, factor of safety calculated with a 3D LEM method was more than twice greater compared to 2D LEM method without an end effect. When there was no surface load on top of the embankment, the factors of safety calculated using a 2D LEM method with an end effect were approximately the same compared to the values obtained with 3D LEM method using non-spherical slip surfaces. When there was a surface load on the top embankment, factor of safety calculated using a 2D LEM method with an end effect was lower than the factor of safety calculated with 3D LEM method using non-spherical slip surfaces. In the wide motorway embankment, the difference was not significant. The impact of embankment width to the differences in factors of safety was obvious: the difference was the greatest in the narrowest, single-track embankment, and it became smaller when the width of the embankment increased. Also, the surface load had an impact on the differences in factors of safety in railway embankments: the difference was greater in an embankment with the surface load than with an embankment without the surface load. An increase of undrained shear strength of soil did not have an explicit impact on the reduction of safety factor difference between calculation methods. In the silt subsoil, the differences in factors of safety were clearly smaller than when utilizing undrained shear strength. Factors of safety calculated using a finite element method were close to the 3D LEM values with non-spherical slip surfaces in all calculated cases. The length of pile supported embankment slab varied a lot when a requirement of 1.8 was used for stability safety factor. The required length of pile slab varied from 10 m to over 55 m. The shortest pile slab length was based on 3D LEM method and the longest based on 2D LEM method without end effect. The difference in safety factor between the 2D LEM and 3D LEM methods varied depending on loading case, also when end effect was considered in the 2D LEM method. Thus, there are no constant parameters in 2D LEM end effect calculation that would produce factor of safety corresponding to 3D LEM method. In a pile slab length study, greater factor of safety values were obtained using 2D LEM method with end effect than with 3D LEM method using non-spherical slip surfaces. More research is needed to determine the impact of stratified soil base, impact of soil strength, as well as impact of loading intensity on determination of end effect calculation parameters. Also, the suitability of 3D LEM method in asymmetric cases in loose soil base should be clarified.

De Amy van Marken vertaalprijs is een tweejaarlijkse prijs die in het leven is geroepen door de Stichting Leonora Christina. Sinds 2006 wordt de prijs uitgereikt aan een vertaler die een vooraanstaand werk uit de Scandinavische literatuur in het Nederlands heeft vertaald, vaak voor een recente boekvertaling. In speciale gevallen kan een vertaler de prijs ontvangen ter bekroning van haar of zijn gehele oeuvre. Aan de prijs is een geldbedrag van 5000 euro verbonden.

De Amy van Marken vertaalprijs is een tweejaarlijkse prijs die in het leven is geroepen door de Stichting Leonora Christina. Sinds 2006 wordt de prijs uitgereikt aan een vertaler die een vooraanstaand werk uit de Scandinavische literatuur in het Nederlands heeft vertaald, vaak voor een recente boekvertaling. In speciale gevallen kan een vertaler de prijs ontvangen ter bekroning van haar of zijn gehele oeuvre. Aan de prijs is een geldbedrag van 5000 euro verbonden.

Vertalingen en bewerkingen van Spaans toneel in de zeventiende-eeuwse Nederlanden Het zijn grote producties met actie, spektakel, romantiek en verwarring. Helden en heldinnen weten ondanks grote tegenslag toch alles op het nippertje te redden. En de hoofdrollen worden gespeeld door de beroemdste acteurs. Dit is niet een beschrijving van Hollywood in de twintigste eeuw, maar van Madrid in de zestiende en zeventiende eeuw. Al ver voor de uitvinding van film en de eerste Hollywoodsuccessen uit de jaren 1920 gingen mensen in steden als Amsterdam in drommen naar de theaters om de première bij te wonen van een zogeheten comedia, een tragikomisch toneelstuk van Spaanse oorsprong, vertaald en bewerkt voor de Nederlandse markt.

Aleida Schot komt de eer toe het vertalen van Russische literatuur te hebben ontdaan van alle incompetentie en beunhazerij. Voor de Tweede Wereldoorlog zag men er geen been in om Dostojevski, Tolstoj en de andere grootheden van de klassieke Russische literatuur te vertalen op grond van uitgaven in het Engels, Duits of Frans. Na haar uiterst zorgvuldige vertalingen van die klassieke literatuur, in het bijzonder Poesjkin (onder meer De verhalen van Bjelkin) en Tsjechov (al zijn bekende toneelstukken en een groot aantal verhalen), waarvan het merendeel in de jaren na 1945 verscheen, was dat niet meer mogelijk. Ze liet zien hoe het moest en kon, en propageerde ‘echte’ vertalingen. Sindsdien waagden de uitgeverijen het niet meer om Russische literatuur uit te brengen in vertalingen van vertalers die de oorspronkelijke taal niet kenden. In totaal heeft Aleida Schot zo’n zestig teksten uit de klassieke Russische literatuur vertaald. De meeste ervan zijn een aantal keren herdrukt, vaak ook bij verschillende uitgevers.

Margaretha Anna Sophia Meyboom werd op 29 juli 1856 in Amsterdam geboren als tweede dochter in een domineesgezin. Haar ouders Angenis Henriette Frederika Tydeman (1828-1898) en Louis Susan Pedro Meyboom (1817-1874) hadden in totaal acht kinderen. De ouderlijke omgeving en vooral haar vader hadden een grote invloed op Meybooms leven en werk. Haar vader legde de basis voor haar twee grote passies, maatschappelijk engagement en interesse in het Noorden. Enerzijds was L.S.P. Meyboom een pionier op het gebied van moderne theologie, anderzijds was hij ook zeer geïnteresseerd in oude, heidense religies en schreef hij onder meer het boek De godsdienst der oude Noormannen1, waaruit hij zijn kinderen voorlas. Dit boek lijkt het beginpunt te zijn geweest voor Margaretha’s literaire interesse. In navolging van haar vader – hij had Deens geleerd door middel van vergelijkende bijbelstudies – begon Margaretha zichzelf op zeventienjarige leeftijd Deens te leren met behulp van een Deense grammatica en andere Scandinavische boeken die ze in de bibliotheek van haar vader had gevonden. De dominee van de Noorse Zeemanskerk hielp haar met de uitspraak.2 Al snel begon Meyboom ook vertalingen te maken van verhalen uit deze boeken, die ze opstuurde naar het dagblad Het Nieuws van den Dag, waar ze als feuilleton werden gepubliceerd. Zo werd de vertaalster geboren. Vermoedelijk is haar eerste gepubliceerde vertaling “Filia maris” van de Deen Johanne Schjørring (1836-1910) in 1880. Meybooms eerste vertalingen verschenen onder het pseudoniem Urda (een van de Noordse godinnen van het lot). Vanaf het moment dat ze hele boeken begon te vertalen – in 1891 als eerste Judas van Tor Hedberg (1862-1931) – publiceerde ze onder haar eigen naam. In totaal heeft Meyboom meer dan vijftig werken van Scandinavische auteurs vertaald. Met uitzondering van de Zweedse Selma Lagerlöf (1858-1940) en Tor Hedberg (1862-1931), waren dit Deense en Noorse auteurs, onder wie de Noren Bjørnstjerne Bjørnson (1832-1910), Henrik Ibsen (1828-1906), Knut Hamsun (1860-1952), Alexander Kielland (1849-1906), Arne Garborg (1851-1924), de Denen Carl Ewald (1856-1908), Adda Ravnkilde (1862-1883), en vele anderen. Ze liet het Nederlandse publiek kennismaken met de moderne literaire en sociale ideeën van Scandinavische schrijvers zoals Ibsen, Bjørnson en Lagerlöf.

Tämä tutkimus käsittelee kansainvälisen polaarivuoden 1932–1933 aikana toimineen Petsamon magneettisen observatorion havaintotuloksia. Mukana on lyhyt katsaus polaarivuoden aikana ja sen jälkeen uudella suomalaisella meteorologisella radiosondilla tehdyistä kokeista 1930-luvun lopulla. Näitä kahta aihepiiriä yhdistää FM Mauri Tommila (1905–1971), joka toimi Petsamon observatorion johtajana ja joka sen jälkeen osallistui merkittävällä panoksella yhdessä Vilho Väisälän kanssa radiosondin kehittelyyn 1934–1939. Sondi valmistui operatiivisen sääpalvelun käyttöön vuonna 1936. Väisälän sondia testattiin vuosina 1937 ja 1939 Huippuvuorilla ja Atlantilla. Molemmissa retkikunnissa Tommila oli mukana. Petsamon observatorio oli yksi Suomen geofysikaalisen tiedeyhteisön kontribuutioista polaarivuoden tutkimus- ja havainto-ohjelmiin. Sen päätehtävä oli rekisteröidä maan magneettikentän vaihteluja jatkuvasti toimivilla laitteilla ajan havaintokäytäntöjen mukaisesti. Päävastuu observatorion toiminnoista oli Suomalaisella Tiedeakatemialla ja sen Sodankylän observatoriolla. Tarvittavat rekisteröintilaitteet oli hankittu Tanskan meteorologiselta laitokselta ja ne edustivat aikansa mittausteknologista huippua. Observatorio oli myös Ilmatieteen laitoksen tärkeä havainto- ja koeasema polaarivuoden ohjelmassa. Polaarivuoden havainto-ohjelman ja laiterakennuksien suunnittelun olivat tehneet Sodankylän magneettisen observatorion johtaja Eyvind Sucksdorff (1899–1955) ja Ilmatieteen laitoksen johtaja Jaakko Keränen (1883–1979). Keränen oli Sodankylän magneettisen observatorion ensimmäinen johtaja 1913–1917 (Nevanlinna, 2014). Petsamon observatorio sijaitsi lähellä Pohjoisen jäämeren rannikkoa Petsamojoen suistossa. Petsamo on nykyään Venäjän hallinnoimaa aluetta. Petsamon magneettinen observatorio oli toiminnassa 13 kuukautta 1.8.1932–31.8.1933 välisen ajan. Rekisteröintitulokset tieteelliseen käyttöön muodostuivat alan käytännön mukaisista magneettikentän eri komponenttien tuntikeskiarvoista. Mauri Tommila julkaisi tulokset taulukkojen muodossa yhdessä tarvittavien metadatatietojen kanssa kansainväliseen tutkimuskäyttöön (Tommila, 1937a). Tässä julkaisussa on yhteenveto tehdyistä magneettikentän mittauksista. Vertailu Sodankylässä tehtyihin samanaikaisiin rekisteröintituloksiin osoittavat, että Petsamon observatorion rekisteröintitulokset ovat olleet korkeatasoisia ja että julkaistu aineisto on tieteellisiin analyyseihin käyttökelpoista. Kaikki Suomen vanhat historialliset magneettiset rekisteröintiaineistot ovat nyt digitoitu Petsamon aineiston valmistuttua. Vanhin niistä on Helsingin magneettisen observatorion havainnot 1844–1910. Petsamon observatorioon rinnastuu Sodankylän magneettiseen ja meteorologiseen observatorioon polaarivuodelta 1882– 1883. Myös sen magneettiset ja meteorologiset havainnot uudelleen julkaisu ja digitoitu (Nevanlinna, 2017a).