Articoli di riviste: "Tilat"

1

Raatikainen, Anu, Risto Kauppinen, Kati Partanen e Ossi Tuuliainen. "Henkistä pääomaa ja taloudellista hyötyä tilojen välisellä yhteistyöllä". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 30 (31 gennaio 2014): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75424.

Testo completo

Abstract (sommario):

Eteläsavolaisten tilojen keskimääräinen peltopinta-ala on n. 10 ha pienempi kuin muualla maassa. Pienien peltoalojen ja -lohkojen lisäksi tilusrakennetta heikentää myös runsas vesistöjen määrä. Heikkoon tilusrakenteeseen haetaan vastausta muilla kilpailukykytekijöillä kuten esim. tilojen välisellä yhteistyöllä ja verkostoitumisella. Etelä-Savossa selvitettiin syksyllä 2012 teemahaastattelun avulla maatilojen (9) palvelutarpeita sekä tilojen välistä yhteistyötä. Haastatelluissa tiloissa oli lypsykarjatiloja, naudanlihan tuotantotiloja sekä yksi monialainen tila. Teemakysymykset pohjautuivat Etelä-Savon maaseudun kehittämisen toimenpideohjelmassa esiin tulleisiin kehittämiskohteisiin. Tutkimuksen aluksi asetettiin kolme hypoteesia: 1. Maatilan yhteistyö lisääntyy tilakoon kasvaessa ja työn määrän lisääntyessä. 2. Tilan sijainti toisiin tiloihin nähden vaikuttaa yhteistyön määrään ja muotoihin. 3. Tilakoon ja työmäärän kasvaessa urakointipalveluja käytetään enemmän. Lisäksi haluttiin selvittää mitkä asiat kehittävät tilat kokevat tärkeimmiksi kilpailukykytekijöiksi. Tilakoon kasvaessa tilojen välistä yhteistyötä tehdään ja sillä koetaan olevan sekä taloudellista että sosiaalista merkitystä. Tilakoko ja tilan muuttuvat tarpeet vaikuttavat toteutuvan yhteistyön muotoihin ja yhteistyökumppanin valintaan. Yhteistyön muodostumiseen ja uusien verkostojen luomiseen vaikuttavat mm. aikaisemmat kokemukset yhteistyöstä. Tilan sijainti suhteessa potentiaalisiin yhteistyökumppaneihin ei ole merkittävä tekijä yhteistyön syntymiselle. Enemmän kuin tilojen välinen keskinäinen etäisyys yhteistyön syntymiseen vaikuttivat tilan strategia, tarpeet sekä henkilökemiat. Lähekkäin sijaitsevat tilat eivät ole aina toimivin yhteistyöverkosto, vaikka se olisikin taloudellisesti edullisin vaihtoehto. Tilakoon kasvu ei välttämättä lisää urakointipalvelujen käyttöä. Tutkimukseen osallistuneet tilat halusivat pitää maidontuotannon perusprosessit, lypsyn ja säilörehun tuotannon, omassa hallinnassa, koska esim. säilörehun laatua pidettiin merkittävänä tekijänä tilan talouden kannalta. Tilakoon kasvaessa joudutaan tekemään strateginen valinta ulkoistetaanko tuotantoprosessi vai kotiutetaanko prosesseja ja palkataan tilalle työvoimaa. Laajentavat tilat saattavat valita prosessien ulkoistamisen sijaan jopa mieluummin prosessien kotiuttamisen ja palkata vierasta työvoimaa. Urakointipalvelut nähtiin strategisena vaihtoehtona korvausinvestoinnin tekemiselle. Tutkimukseen haastatellut tilat tunnistivat kilpailukykytekijöiksi mm. ammattitaidon, säilörehun hyvän laadun, koneyhteistyön sekä hyvän tilusrakenteen. Lisäksi kilpailukykytekijöiksi mainittiin kohtuullinen vieraan pääoman määrä, työtä helpottavat yksinkertaiset tuotantotekniikan ratkaisut, kustannusten karsiminen, tilan toiminnan ennakointi ja talouden hallinta. Maatilojen välinen yhteistyö ja verkostoituminen tuovat maatilalle paitsi taloudellisia hyötyjä, myös lisää henkistä pääomaa, osaamista ja kokemusta.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

2

Niemi, Jarkko K., Alina Sinisalo, Heikki Lehtonen, Tapani Lyytikäinen, Leena Sahlström e Terhi Virtanen. "Kotieläintalouden rakennemuutos – millainen tila jatkaa ja missä?" Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 28 (31 gennaio 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75559.

Testo completo

Abstract (sommario):

Kotieläintilojen määrä Suomessa on puolittunut noin kerran kymmenessä vuodessa. Samalla tilojen keskikoko on kasvanut ja suurten tilojen merkitys on lisääntynyt. Kotieläintuotannon rakennekehitys on herättänyt kysymyksiä siitä, ovatko eläintauteihin liittyvät riskit samalla kasvaneet tai muuttuneet. Tässä tutkimuksessa selvittiin miten kotieläintuotannon rakenne (tilojen määrä, tilakoko, tuotannon alueellinen sijoittuminen) on muuttunut ja millaisia muutostekijöitä siihen liittyy. Tutkimusaineistona käytettiin kotieläintiloja koskevia rekisteriaineistoja vuosilta 1997 ja 2009 sekä simulaatiomallien avulla kerättyä tietoa. Muutostrendien hahmottamisessa hyödynnettiin osittaisen tasapainon mallia (DREMFIA) ja asiantuntijatyöpajoja. Logistinen regressio sika- ja nautakarjatiloista vuosina 1997 ja 2009 paljasti, että tila jatkoi sitä todennäköisemmin tuotantoa mitä suurempi se oli. Esimerkiksi lähes kaikilla vuonna 1997 yli 50 lehmää pitäneillä tiloilla oli nautoja 2009. Kotieläintilojen määrä 10 km säteellä tilasta vaikutti eri tuotantosuunnissa eri tavoin. Nautatilojen jatkaminen oli hieman todennäköisempää alueilla, joilla oli vähän nautatiloja. Emakkojen pito vuonna 1997 lisäsi sikatuotannon jatkamisen todennäköisyyttä ja emo- ja lypsylehmien pito nautakarjatuotannon jatkamisen todennäköisyyttä. Tilat, joilla oli vuonna 1997 sekä sikoja että nautoja, olivat todennäköisempiä jatkajia kuin yhtä eläinlajia pitäneet tilat. Makrotason muuttujien (mm. työttömyysaste) vaikutus vaihteli tuotantosuunnittain. Sikatuotannon jatkaminen oli yleisempää alueilla, joilla kotitalouksien käytettävissä oleva tulo vuonna 1997 oli pieni. Jatkaneiden tilojen koon kasvussa oli paljon vaihtelua. Tilat olivat tuotantokeskittymissä jo vuonna 1997 hieman keskimääräistä suurempia. Tuotannon mahdollinen alueellinen keskittyminen johtunee ensisijassa paikallisista eroista tilakoon kasvussa, ei niinkään erilaisesta tilojen määrän kehityksestä. Keskimääräisen tilakoon arvioitiin kasvavan nykyvauhdilla tai jopa nopeammin ja tilojen erikoistumisen lisääntyvän edelleen. Pieniä tiloja poistuu toimialalta, suuria tulee tilalle ja osa jatkajista laajentaa tiettyä tuotannonhaaraa. Eviran ja MTT:n simuloiman aineiston mukaan suu- ja sorkkataudin kaltaisen herkästi tarttuvan eläintaudin esiintymisestä seuraavat taloudelliset menetykset ovat yhteydessä tautia levittävien kontaktien (eläinkuljetukset, maitoautot, vierailijat yms.) ja tartunnan saaneen tilan lähistöllä sijaitsevien muiden kotieläintilojen määrään. Kontaktien määrä kasvaa tilan koon kasvaessa, mutta tilan koko itsessään ei ole hyvä taudinlevityskyvyn indikaattori. Suurissa tuotantoyksiköissä ja alueellisissa tuotantokeskittymissä eläintaudeille voi altistua entistä suurempi eläinmäärä. Voi käydä myös niin että koko kontaktiverkosto muuttaa luonnettaan ja esimerkiksi eläinkuljetusten kautta syntyvät tilojen väliset kontaktit harvenevat.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

3

Ivaska, Laura, Sakari Katajamäki, Tiina Holopainen, Hanna Karhu, Lauri A. Niskanen e Outi Paloposki. "Trekstuaaliset tilat". Mikael: Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen aikakauslehti 13 (1 aprile 2020): 124–37. http://dx.doi.org/10.61200/mikael.129325.

Testo completo

Abstract (sommario):

Translation studies and textual scholarship have much common ground. In this paper, we set to explore how three of their central concepts, translation, transmission and text, can be approached from a multidisciplinary point of view. Combining these three central terms, we call this approach trextual. This paper is based on the workshop on trextuality held at the KäTu Symposium in Tampere in 2019. In the workshop, the discussion built upon an introduction, which examined the foundations of trextuality, and four papers, which addressed genetic translation criticism, retranslation, polyphony and translation of intertextuality, as well as multi-modality of audiovisual translation, respectively. The workshop revealed that the juxtaposing of two text-oriented disciplines, translation studies and textual studies, and comparing their similarities and differences reveals unexplored areas and weaknesses in their axiomatic fundaments. In particular, the papers presented in the workshop invited to reconsider transmission, definitions of text, and source text-target text pairs in different contexts. The workshop provided a starting point for further trextual studies exploring such cross-disciplinary questions.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

4

Rantamäki-Lahtinen, Leena, e Minna Väre. "Tilanpidon vakiinnuttaminen: Yritystoimintaansa kehittävien ja vakiinnuttavien viljelijöiden selviytymisstrategioita". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 28 (31 gennaio 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75590.

Testo completo

Abstract (sommario):

Sukupolvenvaihdoksen on todettu aikaisemmissa tutkimuksissa vaikuttavan positiivisesti tilan kasvuun. Siitä, miten tilat selviytyvät aloitusvaiheen jälkeen, ei ole kuitenkaan olemassa kovin paljoa tietoa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten hiljattain tilanpidon aloittaneet viljelijät eroavat kokeneemmista kollegoistaan joidenkin tilan liikkeenjohdon kannalta olennaisten tekijöiden suhteen. Tarkasteltavia tekijöitä ovat mm tilan ja viljelijän ominaisuudet, strategiset tavoitteet ja kehittämissuunnitelmat. Tutkimusaineisto kerättiin postikyselynä Lounais-Suomessa sijaitsevan Salon kaupungin alueelta. Tilat jaettiin tutkimuksessa kolmeen ryhmään viljelijän iän ja yrittäjäkokemuksen perusteella. Tulosten mukaan tilanpitoa aloittavilla viljelijöillä on joillakin osa-alueilla paremmat edellytykset toimia yrittäjänä kuin vanhemmilla viljelijöillä. Nuoremmilla viljelijöillä on parempi koulutus ja paremmat verkostot kuin muilla viljelijöillä. Lisäksi nuoremmat viljelijät pitävät verkostojaan tärkeämpinä kuin vanhemmat kollegansa. Kuten olettaa saattoi, aloittelevat viljelijät olivat investoineet enemmän ja heillä oli enemmän velkaa kuin muilla viljelijöillä. Aloittelevat viljelijät myös kehittivät tilaansa muita viljelijöitä aktiivisemmin. Tilanpidon lopetteluvaiheesa olevat viljelijät taas olivat vähiten aktiivisia, jopa vaikka heillä olisi ollut sukupolvenvaihdossuunnitelmia seuraavien vuosien aikana. Tämä saattaa olla ongelmallista myös tilanpitoa jatkavan nuoren viljelijän kannalta. Tilan elinvoimaisuuden säilyttämiseksi tiloja tulisi kuitenkin kehittää jatkuvasti.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

5

Viitala, Hannu, Risto Kauppinen, Pirjo Suhonen, Ville Hautalahti, Esa-Pekka Oinonen, Arto Huuskonen e Maiju Pesonen. "Uudistuseläinten kasvatuksen ulkoistaminen emolehmätuotannossa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 30 (31 gennaio 2014): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75406.

Testo completo

Abstract (sommario):

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tilojen välisen työnjaon mahdollisuuksia emolehmätilojen uudistuseläinten kasvatuksessa. Keväällä 2012 toteutetussa kyselyssä selvitettiin tuottajien kiinnostusta uudistuseläinten kasvatuksen ulkoistamiseen ja ulkoistamisen vaikutusta tilojen tuotantokustannuksiin. Kysely lähetettiin 245 emolehmätilalle. Kyselyyn vastasi 120 tilaa (vastausprosentti 48,9 %). Tilat jaettiin vastausten perustella neljään kokoluokkaan: alle 20, 21–50, 51–80 ja yli 80 emolehmän tiloihin. Reilu viidennes (22,5 %) vastaajista oli kiinnostunut uudistuseläinten kasvatuksen ulkoistamisesta. Kiinnostus oli jokseenkin tasaisesta kaikissa kokoluokissa. Eniten kiinnostusta (28 % vastaajista) oli tilakokoluokassa 21–50 emoa. Kyselyyn vastanneista 61 % ostaisi uudistuseläimen mieluummin toiselta tilalta, kuin käyttäisi ammattimaista hiehojen kasvattajaa. Yleisin tilojen vuosittainen uudistuseläinmäärä oli 3–8 kappaletta. Vastaajista 42 % uskoi tilan työmäärän vähenevän, jos tila ulkoistaisi uudistuseläinten kasvatuksen. Tilat arvioivat emolehmiensä määrän kasvavan 10–20 kappaleella mahdollisen ulkoistamisen myötä. Tämän todettiin vaikuttavan kannattavuuteen, koska myytävät lihamäärät kasvaisivat (40 % vastaajista). Toisaalta arvioitiin, että uudistuseläimiltä vapautuneita paikkoja ei kaikilta osin voida ottaa emojen käyttöön. Uudistuseläimille tarkoitetut paikat ja rakenteet ovat liian pieniä täysikasvuisille emolehmille. Tiloista 74 % olisi valmis maksamaan hiehon kasvattajalle 500–900 euroa eläintä kohti kasvatusajalta. Kasvatusaika ajoittuu välille vieroitus–kaksi kuukautta ennen poikimista, jolloin hieho siirretään takaisin emolehmätilalle. Kasvattamon kannattavuuden kannalta tärkein tekijä on hinta, jonka emolehmätuottajat olisivat valmiita maksamaan kasvatuspäivää kohti. Tämän tutkimuksen mukaan yleisin päivältä maksettava hinta olisi 1–2 euroa (1,81±1,07) päivältä. Korkein hinta oli 5 euroa päivältä. Päivähinta 0,74 € ei kata kasvattamon kustannuksia. Kasvatuspäivän hinta 2,88 € on taas niin korkea, että jos kasvattamo pyytäisi tätä hintaa, olisi eläinten tuotantokustannus korkeampi kuin omalla tilalla kasvattaessa (1296–1497 €). Päätoiminen uudistuseläimen kasvatus on taloudellisesti haastavaa. Toiminta sopisi emolehmätiloille tai muille nautatiloille, joilla on ylimääräisiä, toimivia rakennuksia. Kasvatustoiminta voisi tuoda lisäansioita päätuotannon ohessa. Kasvatuspäivän hintaa koskevaan kysymykseen vastaajia oli vähän (n=20). Hinnan suuri keskihajonta viittaa siihen, että uudistuseläinten kasvatuksen kustannuksia ei riittävästi tunneta.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

6

Sulkava, Mika, Anne-Mari Sepponen, Maria Yli-Heikkilä e Arto Latukka. "Itseorganisoivan kartan ryvästys paljastaa maatilojen kannattavuusprofiilit". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 30 (31 gennaio 2014): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75304.

Testo completo

Abstract (sommario):

Suomen maa- ja puutarhatilojen kannattavuutta ja muita taloudellisia tekijöitä on tässä työssä analysoitu itseorganisoivan kartan ryvästykseen perustuen. Itseorganisoiva kartta on akateemikko Teuvo Kohosen 1980-luvulla kehittämä neuroverkkomenetelmä, jonka avulla suuri, moniulotteinen havaintoaineisto voidaan esittää havainnollisena kaksiulotteisena karttana. Menetelmän avulla aineistoja voidaan visualisoida tehokkaasti, ja visualisointien avulla aineistosta voidaan löytää useiden muuttujien välisiä epälineaarisia yhteyksiä. Tämän lisäksi itseorganisoivan kartan pohjalta aineistoja voidaan ryvästää eli klusteroida, ja tällä tavoin jakaa aineisto toisistaan poikkeaviin ryhmiin, jotka ovat kuitenkin sisäisesti suhteellisen homogeenisia. Tutkimuksessamme analysoimme kannattavuuskirjanpitoaineistoa vuodelta 2010, ja löysimme useita kiinnostavia yhteyksiä tarkkailtavien taloudellisten muuttujien välillä. Ryvästyksen avulla muodostimme erilaisten maatilojen taloudellisia profiileja. Löydösten merkityksellisyys varmistettiin tilastollisten testien avulla. Jaoimme kannattavuuskirjanpitotilat itseorganisoivan kartan ryvästyksen avulla kymmeneen seuraavanlaiseen ryhmään. 1. Suuret tilat, joilla on suuri viljelyala, matala pääoman tuotto ja kannattavuuskerroin sekä korkea velkarasite. 2. Keskikokoiset tilat, joilla on erittäin suuri velkarasite sekä matala omavaraisuusaste ja kannattavuuskerroin. 3. Tilat, joilla on hyvin pieni viljelyala, pieni tase, kokoluokkaan suhteutettuna paljon työtunteja, hyvin matala kokonaispääoman tuotto ja kannattavuuskerroin. Kasvihuonetilojen osuus tässä ryhmässä on suhteellisen suuri. 4. Suuret tilat, joilla on suuri viljelyala, korkea pääoman tuotto ja kannattavuuskerroin sekä keskitason velkarasite. 5. Keskikokoiset, korkeariskiset tilat, joilla on suuri viljelyala ja erityisen suuri vuokrattu viljelyala. Muut nautakarjatilat ovat tässä ryhmässä keskimääräistä paremmin edustettuina. 6. Keskikokoiset, pieniriskiset tilat, joilla on pieni velkarasite, erittäin korkea omavaraisuusaste, ja jotka ovat lähes pelkästään lypsykarjatiloja. 7. Pienet, matalariskiset tilat, jotka ovat useimmiten viljanviljelytiloja, ja joilla on hyvin pieni viljelyala ja velkarasite, pieni tase, hyvin vähän työtunteja ja eläimiä sekä hyvin matala kannattavuuskerroin. 8. Keskikokoiset, erittäin kannattavat tilat, joiden viljelyala on suurempi ja työtuntien määrä pienempi kuin muilla vastaavankokoisten tilojen ryhmillä. 9. Pienet tilat, joiden kannattavuuskerroin on korkea, ja jotka ovat suhteellisen harvoin lypsykarjatiloja, mutta melko usein viljanviljelytiloja. 10. Pienet korkeariskiset tilat, joiden kannattavuus on keskimääräinen ja vieraan pääoman takaisinmaksuaika melko lyhyt.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

7

Kataja, Jyrki, Sanna Ahonen e Mirja Riipinen. "Laajentava maitotila – kestävillä eläimillä tuotanto käyntiin". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 33 (31 gennaio 2016): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75168.

Testo completo

Abstract (sommario):

Yhteistyöllä kilpailukykyä maidontuotantoon –hankkeen osana tehtiin teemahaastatteluja 13 investointeja suunnittelevalla tai jo toteuttavalla maitotilalla Keski-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla. Teemahaastattelujen tulosten analysoinnissa tilat ryhmiteltiin sen mukaan, mitä tekijöitä he pitivät tärkeinä eläinmäärän lisäämisen, pellonkäytön ja rakentamisprosessien kannalta. Haastattelututkimuksen tilat olivat toteuttaneet ensimmäisen investointinsa keskimäärin 6,9 vuoden kuluttua sukupolvenvaihdoksestaan. Useita investointeja tehneillä tiloilla oli vuosituhannen vaihteessa kulunut aikaa 9,25 vuotta ensimmäisen investointinsa toteutumiseen, kun taas tuotannon vakiinnuttamisvaiheessa olevat tilat olivat käyttäneet siihen 2010 luvun vaihteessa 4,8 vuotta. Investointia suunnittelevan maitotilan tulisi aloittaa suunnittelu eläinmäärän lisäämiseksi noin kolme vuotta ennen investointia. Usein investoinnin laukaisevana tekijänä on lisääntynyt peltoala, joka mahdollistaa tuotannon laajentamisen. Eläinten hankintaan on useita vaihtoehtoja: tuotetaan itse tai ostetaan eläimiä vasikoina, siemennettyinä hiehoina tai jo lypsävinä lehminä. Kaikki vaihtoehdot ovat käyttökelpoisia, mutta toimenpiteet on suunniteltava huolellisesti. Usein sopivin vaihtoehto on yhdistelmä edellä mainituista. Huomioitavaa oli, että haastatellut maidontuottajat eivät olleet kovin tarkasti suunnitelleet eläinmäärän lisäystä. Navetan uskottiin ja toivottiin olevan mahdollisimman täynnä nopeasti. Hankkeessa toteutetun laskentamallin avulla todennettiin, että ilman toimenpiteitä uusi navetta ei täyty. Tiineytystapana voidaan käyttää tavallista siemennystä, tilasonnia, alkiota, seksattua siementä, seksattua alkiota tai liharotuista sonnia. Tutkimuksen mukaan investoineet tilat olivat sitä mieltä, että omasta kasvatuksesta sai parempaa eläinainesta. Näin eläimet tottuivat hoitajiin, paikkoihin ja olosuhteisiin vasikasta asti. Koko karjan ostamisessa oli se hyvä puoli, että samalla saatiin eri-ikäistä eläinainesta. Peltoviljelyn toteutuksen ja sen töiden organisoinnin näkökulmasta haastattelututkimuksen tilaryhmäjakoa tärkeämmäksi tekijäksi nousi investoivien maitotilojen sijainti keskittyvän tai harvenevan maataloustuotannon alueilla. Haastattelussa mukana olleilla tiloilla oli keskimäärin 1,53 ha peltoa lypsylehmää kohti. Ensimmäistä investointiaan toteuttavat tilat olivat varautuneet kasvavan eläinmäärän rehuntuotantoon hankkimalla hallintaansa peltoa keskimäärin 3,63 ha lehmää kohti. Kaikilla haastattelututkimuksen tiloilla nähtiin peltojen hallintaan ja hankintaan liittyvät asiat yhtenä maitotilan kehittämisen perustekijänä. Lisäksi kaikki haastattelussa mukana olleet tilat pitivät peltoviljelyn tärkeimpänä tavoitteena perusrehujen tasaista, omien asettamiensa tavoitteiden mukaista laatua, johon pyritään pitämällä avaintyöprosessit omana suoritteena.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

8

Niemi, Jarkko K., Tapani Lyytikäinen, Leena Sahlström, Terhi Virtanen e Heikki Lehtonen. "Kuka hyötyisi sikatilojen tautiriskiluokittelusta?" Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 26 (31 gennaio 2010): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75786.

Testo completo

Abstract (sommario):

Herkästi tarttuvat eläintaudit, kuten suu- ja sorkkatauti, voivat Suomeen levitessään aiheuttaa mittavaa taloudellista vahinkoa. Menetyksiä aiheuttavat mm. taudin hävittämiseen liittyvien toimenpiteiden kustannukset ja kansainväliseen kauppaan liittyvien rajoitusten riski. On tärkeää kohdistaa riskinhallintatoimenpiteet siten, että ne estävät tarpeettomat taloudelliset menetykset. Tässä voi auttaa kotieläintilojen riskiluokittelu niiden taudinlevittämiskyvyn mukaan. Tutkimuksessa selvitettiin, miten sikatilan riski levittää suu- ja sorkkatautia vaikuttaa tautipurkauksen sikasektorille aiheuttamiin taloudellisiin menetyksiin. Tässä keskitytään sikatiloihin rajoittuvaan tautipurkaukseen, koska sikatalous on pitkälle eriytynyt ja vain harvalla sikatilalla on muita eläimiä. Siat eivät ole taipuvaisia saamaan tartuntaa ilmavälitteisesti. Suu- ja sorkkataudin leviämistä sikatilojen välillä arvioitiin Monte Carlo-simulaatiomallilla ja tautipurkauksen mahdollisia taloudellisia vaikutuksia sikamarkkinoihin arvioitiin osittaisen tasapainon mallilla. Taudin leviäminen oletettiin mahdolliseksi naapurileviämisenä alle 3 km säteelle tartuntatilasta sekä tartuntatilalta lähtevän eläinkuljetuksen, eläinkuljetusajoneuvon tai eläinsuojassa tai tilalla käyvän ihmisen välityksellä. Taloudelliset vaikutukset simuloitiin kuluttajille, tuottajille (ml. teurastamot) ja veronmaksajille. Tilat luokiteltiin klusterianalyysilla neljään ryhmään (pieni, keskisuuri, suuri tai erittäin suuri riski) sen mukaan, miten vakavia tiloilta alkaneet tautipurkaukset olivat. Erittäin suuren riskiluokan tiloilla oli yleensä enemmän eläinkontakteja ja ne sijaitsivat eläintiheämmällä alueella kuin pienen riskiluokan tilat. Muun muassa nämä tekijät lisäävät tilan riskiä levittää tautia. Tilan todennäköisyys levittää tauti toiselle sikatilalle vaikutti tilojen välisiin eroihin menetyksissä. Vaihtelu menetyksissä oli suurta. Pienen tautiriskin tilalta alkava tautipurkaus aiheutti yhteiskunnalle keskimäärin 18 miljoonan euron menetykset. Erittäin suuren riskiluokan tiloilta alkaneiden tautipurkausten aiheuttama menetys oli keskimäärin 26 miljoonaa euroa. Tuottajien menetykset olivat pienen riskin tiloilta alkaneissa tautipurkauksissa keskimäärin 23 miljoonaa euroa ja suuren riskin tilalta alkaneissa tautipurkauksissa 28 miljoonaa euroa. Suhteellisesti voimakkaimmin kasvoivat verovaroista maksettavat kustannukset. Erittäin suuren riskiluokan tiloilla ne olivat 4 miljoonaa euroa, mikä oli 18 kertaa enemmän kuin pienen riskiluokan tiloilla. Kuluttajien hyöty tilapäisesti alemmista hinnoista väheni kun riskiluokka kasvoi. Tulokset viittaavat siihen, että etenkin pienen riskin tilat ja veronmaksajat hyötyisivät, mikäli tiukimmat taudin leviämistä ennaltaehkäisevät riskinhallintatoimenpiteet kohdennettaisiin ensi sijassa suuren riskin tiloille. Pitkällä aikavälillä myös kuluttajat voisivat hyötyä. Riskiluokittelutietoa voidaan hyödyntää kohdennettaessa riskinhallintatoimenpiteitä ja mahdollisesti määriteltäessä tilojen riskiperusteista vastuuta tautivahingoista.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

9

Ovaska, Sami, Timo Sipiläinen e Matti Ryhänen. "Maitotilojen kustannustehokkuus ja sen kehittäminen". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 23 (31 gennaio 2008): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75898.

Testo completo

Abstract (sommario):

Maidontuottajat toimivat useiden teknisten, taloudellisten ja hallinnollisten rajoitteiden sekä kannustimien ympäristössä. Maidontuotannon tärkeimpiin ohjauskeinoihin on kuulunut tilakohtainen maitokiintiö, minkä vuoksi maitoa pyritään usein tuottamaan kiintiötä vastaava määrä mahdollisimman pienin yksikkökustannuksin. Benchmarkingin avulla pyritään kehittämään oman tilan toimintaa. Tämä tehdään vertaamalla oman tilan toimintaa tehokkaampiin vertailutiloihin ja ottamalla oppia niillä sovelletuista käytännöistä. Tällä hetkellä tilakohtaisia vertailuja käytetään laajasti ProAgrian neuvontatyössä. Tuotosseurannassa on mukana yli 11 000 maitotilaa. Tätä laajempaa talousseurantaa (laaja Matu - maidontuotannon tuloslaskelma) tehdään vuosittain noin 2 000 maitotilalla. Sen tavoitteena on tuottaa tuotannon ja talouden mittarilukuja tilan suorituskyvyn vertailuun suhteessa muihin tiloihin. Tilakunto on puolestaan ProAgrian internetpohjainen vertailupalvelu maitotiloille, missä seuraava kehitysaskel on parhailta tiloilta oppimisen tehostaminen. Tutkimuksessa käytettiin DEA (Data Envelopment Analysis) –malleja, joiden avulla voidaan määrittää esimerkiksi maatilojen keskinäisiä suhteellisia tehokkuuksia (Färe ym. 1994; Coelli ym. 1998). Niiden avulla voidaan selvittää mahdollisuus vähentää panoskäyttöä ja/tai yksikkökustannuksia pitäen tuotos ennallaan. Tulosten perusteella maitotilojen tekninen tehokkuus sekä kustannustehokkuus olivat suurilla tiloilla keskimäärin pieniä tiloja korkeammalla tasolla. Jos kaikki alle 25 lehmän tilat pystyisivät toimimaan yhtä tehokkaasti kuin aineiston parhaat tilat, niiden yksikkökustannukset alenisivat keskimäärin 33 %. Vastaavasti yli 70 lehmän tiloilla alennus olisi 18 %. On kuitenkin huomattava, että tehokkuuserot eivät aiheudu pelkästään viljelijän hallittavissa olevista tekijöistä. Tämän vuoksi eroja ei voida kokonaan poistaa. Maidontuotannon yksikkökustannukset olivat yli 50 lehmän tiloilla keskimäärin 0,43 €/l (peltotuet vähennetty kotoisen rehun osalta). Pienillä alle 25 lehmän tiloilla vastaava luku oli keskimäärin 0,58 €/l. Tiloilla, joilla maidontuotannon kustannustehokkuus oli korkea, saavutettiin pääosin myös hyviä kannattavuuslukuja. Kustannustehokkuudeltaan aineiston 105 parhaasta tilasta 75 % saavutti myös omalle työlle ja omalle pääomalle vaaditut korvaukset. Pienillä, alle 20 lehmän tiloilla, kustannustehokkuudet jäivät alhaiselle tasolle. Tähän kokoluokkaan kuului 35 % aineiston tiloista, mutta kustannustehokkuudeltaan parhaimpien 105 tilan joukossa niiden osuus oli vain 7 %. Sen sijaan yli 50 lehmän tiloja oli aineistossa vain 5 %, mutta kustannustehokkaimpien tilojen joukossa niiden osuus oli 18 %.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

10

Kanto, Kati Marjaana. "”Luulis, että täällä assuu vain onni ja rauha ja rakkaus” Tyttöjen tilat ja paikat Anna-Liisa Haakanan nuortenromaaneissa Kukka kumminkin ja Ykköstyttö". Sananjalka 61, n. 61 (26 novembre 2019): 182–201. http://dx.doi.org/10.30673/sja.69998.

Testo completo

Abstract (sommario):

Kati Kanto ”Luulis, että täällä assuu vain onni ja rauha ja rakkaus” Tyttöjen tilat ja paikat Anna-Liisa Haakanan nuortenromaaneissa Kukka kumminkin ja Ykköstyttö Artikkelissani tarkastelen, millaisia ovat tyttöjen tila- ja paikkakokemukset Haakanan teoksissa Ykköstyttö (1981) ja Kukka kumminkin (1983). Teokset sijoittuvat lappilaiskuntaan ja kuuluvat 1970–1980-luvun ongelmarealistiseen nuortenkirjallisuuteen. Tulkinnassani nojaudun paitsi nuortenkirjallisuuden tutkimukseen myös humanistisen maantieteen näkemyksiin tilasta ja paikasta. Haakanan teosten olennainen piirre on päähenkilöiden kokemusympäristön laajeneminen kotoa erilaisiin nuorten kokoontumispaikkoihin sekä paikkoihin, joissa he voivat olla täysin yksin (ks. esim. Donelson & Nilsen 1989, 102; Heikkilä-Halttunen 2000, 228). Tämä johtuu heidän kasvunsa sisäisistä ristiriidoista: tytöistä alkaa vähitellen tuntua siltä, että vanhemmat ja muut läheiset vievät heiltä liikaa tilaa (esim. Tuan 2011, 58–59; 1990, mm. 93, 247). Poistuminen tutusta lapsuuden maailmasta ja oman itsen kohtaaminen oudommassa ympäristössä merkitsee heille paitsi vapautta tehdä omia valintoja, myös vaikeuksia ja pelkoa. Uuden tilanteen hämmentäminä he tekevät elämässään usein myös vääriä valintoja, päätyvät umpikujaan ja joutuvat kääntämään jopa täysin elämänsä suuntaa. (Vrt. Dewan 2010, 55, 57, 100.) Teosten päähenkilöiden, Suvin ja Anitran, irtautuminen vanhemmista ja ahdistavasta kodin vaikutuspiiristä tapahtuu vuoropuheluna erilaisten luonnon tilojen ja paikkojen kanssa. Pohjoinen on heille kokonaisuutena topofiliaa eli turvallisuudentunnetta ja muita myönteisiä tunteita tuottava tila, josta he eivät halua luopua. Koti ja kyläyhteisö ovat muuttuneet kuitenkin nuoruusikäisille tytöille topofobiaa synnyttäviksi, elämää rajoittaviksi paikoiksi. Luonnon erilaiset tilat herättävät tytöissä puolestaan topofiliaa tai -fobiaa riippuen heidän senhetkisestä tunnetilastaan ja mielessään olevista asioista. Tytöt käyvät ikään kuin jatkuvaa neuvottelua luonnon tilojen ja konkreettisen kotinsa kanssa. Lapsuuden sidos vanhempiin tunkee välillä väkisinkin mukaan myös niihin tiloihin, joissa tytöt haluaisivat olla jo itsenäisesti, ilman vanhempiensa kontrollia. Lopulta sekä Anitralle että Suville käy samoin kuin nuortenkirjoissa yleensä: he ”muuttavat” kotoa sivilisaation parista luontoon ja palaavat takaisin kotiin (vrt. Dewan 2010, 184), kun ovat saavuttaneet monien vaikeuksien jälkeen itsenäisyytensä. Vasta sitten, kun Anitra ja Suvi ovat hyväksyneet oman naiseutensa ja erillisyytensä suhteessa omiin vanhempiinsa, he voivat tuntea paitsi kotona ja luonnossa myös muissa pohjoisen paikoissa ja tiloissa topofiliaa. Totean artikkelissani lisäksi, että vaikka Haakanan teoksissa luonto antaa tytöille hyvin paljon vapautta toimia itsenäisesti, vanhempien kontrollin ulottumattomissa, representoituvat luonnon tiloissa myös tyttöjä koskevat rooliodotukset.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

11

Alenius, Pauliina, e Vesa Korhonen. "Ylirajaisten oppimistilojen välittäjät". Aikuiskasvatus 37, n. 3 (5 settembre 2017): 164–75. http://dx.doi.org/10.33336/aik.88427.

Testo completo

Abstract (sommario):

Artikkelissa tarkastellaan, millaisia arkipäivän oppimisympäristöjä muodostuu kansalliset rajat ylittävän vuorovaikutuksen myötä ja millaisia informaaleja oppimisprosesseja siirtolaisilla on näissä oppimisympäristöissä. Aineistona on Trans-Net -tutkimusprojektissa kerätyt, Suomesta Viroon muuttaneiden ja maiden välillä liikkuvien siirtolaisten haastattelut (N = 98). Tutkimuksessa yhdistettiin ylirajaisen muuttoliiketutkimuksen ja situationaalisen oppimisen teorianäkökulmia. Esiin nousi kolme laajaa, ylirajaista oppimisympäristöä: ylirajainen perhetila, ylirajainen ammatillinen tila ja ylirajainen yhteiskunnallinen tila. Rajat ylittävät, sosiaalisesti rakentuneet tilat yhdistivät kahdessa tai useammassa eri yhteiskunnassa asuvat tai asuneet henkilöt. Siirtolaisten keskeiset oppimisprosessit ylirajaisissa ympäristöissä olivat käsitysten ja toimintatapojen erojen tunnistaminen, erilaisten uskomusten ja tapojen vertailu, oman sosiokulttuurisen taustan reflektio, uusien käsitysten ja toimintatapojen jakaminen yli kansallisten rajojen sekä identiteetin rakentuminen erilaisten yhteisöjen jäsenyyksien kautta. Siirtolaiset toimivat ylirajaisina välittäjinä oppimistiloissa.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

12

Mäkijärvi, Essi, Pasi Rikkonen e Matti Ylätalo. "Maatilayritysten tulevaisuusstrategiat – empiirinen tarkastelu tilojen tulevaisuustavoitteista, taloudellisesta menestymisestä ja rakenteellisesta kehityksestä". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 28 (31 gennaio 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75540.

Testo completo

Abstract (sommario):

Strategian avulla yritys voi saavuttaa asetetut tulevaisuuden tavoitteet. Yhä nopeammat ja arvaamattomammat muutokset toimintaympäristössä tekevät kuitenkin tulevaisuudesta yhä epävarmemman. Kriittisiä vaiheita ennakoimalla voidaan tarvittaessa muuttaa strategiaa siten, että tavoitteet on edelleen mahdollista saavuttaa muuttuvassa toimintaympäristössä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia maatilayrityksessä käytettäviä ennakoinnin lähestymistapoja osana liiketoimintaosaamista. Tutkimusaineistona käytettiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) kannattavuuskirjanpitoaineiston tilivuosia 2004–2008. Tutkimuksessa käytettiin aineistona myös vuonna 2007 suoritettua viljelijäkyselyä kannattavuuskirjanpitotiloille. Tilat poimittiin tutkimukseen sen mukaan, että ne olivat sekä vastanneet vuoden 2007 viljelijäkyselyyn että olleet mukana kannattavuuskirjanpitopaneelissa vuosina 2004–2008. Havaintoaineistossa oli mukana 260 kirjanpitotilaa. Tutkimusongelmina oli selvittää, minkälaista tulevaisuuden suunnittelu on maatilayrityksissä, minkälaista on yritysten taloudellinen menestyminen ja rakenteellinen kehitys erilaisia tulevaisuuden tavoitteita omaavissa tilaryhmissä sekä mitä tekijöitä ja menestymisen konsepteja tilojen tulevaisuuden suunnittelussa on löydettävissä. Maatilayrittäjien tavoitemuuttujia analysoitiin faktorianalyysin avulla. Klusterianalyysissä hyödynnettiin faktorianalyysin tuloksena syntyneitä faktoripisteitä. Näiden pisteiden avulla mahdollisimman samankaltaiset muuttujat yhdistettiin ryhmiksi. Syntyneet ryhmät nimettiin seuraavasti: ympäristö- ja hyvinvointitietoiset, taloussuuntautuneet sekä kehittymis- ja kasvuhaluiset. Kyselyyn vastanneiden maatilayrittäjien tulevaisuuden suunnittelu painottui strategiselle tasolle. Muutokseen suhtauduttiin lähinnä reaktiivisesti ja preaktiivisesti. Tiedonhaku painottui kansalliselle ja paikkakunnan tasolle. Ympäristö- ja hyvinvointitietoiset tilat olivat pieniä ja vakavaraisia, mutta niillä oli heikko kannattavuus. Ennakointi oli vähäisempää kuin muissa ryhmissä. Taloussuuntautuneet tilat olivat suurimpia ja ne olivat kasvaneet tasaisesti viiden vuoden aikavälillä. Niissä tiedonhaku oli aktiivisinta ja tulevaisuuteen suhtautuminen preaktiivista. Suunnittelu ulottui operationaaliselta tasolta visionääriselle tasolle. Kehittymis- ja kasvuhalukkaat tilat olivat muiden ryhmien tiloja keskimäärin kannattavampia. Suhteellinen velkaantuneisuus oli kuitenkin suuri. Näillä tiloilla ennakoitiin melko aktiivisesti.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

13

Suomela, Raija, Minna Toivakka, Sirkka Luoma e Raimo Kauppila. "Korjuurytmityksen ja lannoituskäytännön vaikutus säilörehunurmen satopotentiaaliin ja ravinnetaseisiin Pohjois-Suomessa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 30 (31 gennaio 2014): 1–11. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75339.

Testo completo

Abstract (sommario):

Säilörehunurmen satotasot ovat kasvaneet kehittyvillä nautakarjatiloilla suuresti, kun tilat ovat tehostaneet nurmentuotantoaan tuotantokustannusten alentamiseksi. Esimerkiksi maitotiloilla on nurmirehun osuus maidon tuotantokustannuksesta vähintään 15-20 %. Nurmikasvilajien- ja lajikkeiden jalostus on myös onnistunut viime vuosina tuottamaan eri korjuustrategioihin soveltuvia, huomattavasti vanhoja lajikkeita satoisampia uutuuksia. Nurmenviljelyyn vahvasti keskittyvät tilat huomioivat valitsemansa korjuustrategian vaatimukset lajikeseosvalinnoissa ja riittävässä ja oikea-aikaisessa lannoittamisessa. Yli 10 000 kg ha-1 lohkokohtaiset kuiva-ainesadot ovat jo melko yleisiä (Nurmen satokilpailun tulokset 2012, Leipä Leveämmäksi 3/2012, s. 28-29). Ympäristötuen ehtojen mukainen lannoitus ei välttämättä riitä korvaamaan hyväsatoisen nurmen ravinteidenkäyttöä, vaan maan ravinnereservit kuluvat nopeasti.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

14

Karttunen, Janne, e Veli−Matti Tuure. "Töiden organisointi perustuotanto- ja monialaisilla tiloilla". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 23 (31 gennaio 2008): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75887.

Testo completo

Abstract (sommario):

Tutkimusaineiston rungon muodostaa marras-joulukuussa 2006 tehty Muuttuva maaseutuyrittäjyys-yhteistutkimuksen (MuuMaa) postikysely, jossa TTS:n tutkimusosion lopullisiksi palautusprosenteiksi saatiin perustuotantotiloilla 27,5 (n1=230) ja monialaisilla tiloilla 34,3 (n2=433). MuuMaa-aineistoa täydennettiin MTT Taloustutkimuksen kannattavuuskirjanpitotiloille tekemällä kyselyllä, jonka TTS:n tutkimusosioon saatiin käyttökelpoiset vastaukset yhteensä 411 tilalta, jolloin vastausprosentti oli 45,3. TTS:n tutkimusosion tavoitteena on selvittää maatalousyritysten töiden organisoinnin päälinjat maassamme sekä maatalousyrittäjien mielipiteet tilayhteistyöstä ja töiden ulkoistamisesta. Lopullisena tavoitteena on löytää yrittäjien jaksamista edistäviä ja tilan tuotantokapasiteetin käyttöastetta nostavia toimintamalleja erityisesti tuotantoaan laajentavien tilojen tarpeisiin. MuuMaa-hanke päättyy toukokuussa 2008. Tulosten mukaan erityisesti nurmen viljelyssä, lannan levityksessä ja viljan puinnissa sekä tilayhteistyö että töiden ulkoistaminen tai niiden ja oman työn yhdistelmät ovat suosittuja. Syitä voivat olla kausiluontoisten töiden vaatima hetkellinen suuri työvoiman tarve tai kalliit koneinvestoinnit tai molemmat. Puhtaan tilayhteistyön tai töiden ulkoistamisen yleisyys vaihtelee hyvin paljon eri töiden välillä. Monessa työssä tilayhteistyön tai ulkoistamisen suhteellinen yleisyys kaksin- jopa kolminkertaistuu, kun otetaan huomioon myös edellä mainittujen ja oman työn yhdistelmät. Perustuotanto- ja monialaisten tilojen harjoittamassa tilayhteistyössä korostetaan sen tuomia taloudellisia etuja: tuotantopanosten ja koneiden hankkiminen sekä joidenkin töiden tekeminen yhteistyössä koetaan edullisemmaksi kuin yksin toimiminen. Lisäksi yhteistyön koetaan antavan henkisiä virikkeitä. Tietyt erot töiden ulkoistamista koskevissa mielipiteissä voivat johtua siitä, että perustuotantotilat ovat voineet vastata lähinnä asiakkaan näkökulmasta ja monialaiset tilat puolestaan palvelun tarjoajan näkökulmasta. Siitä oltiin selvästi samaa mieltä, että ulkoistamisen koettiin vähentävän työperäistä kuormitusta. Tämän tutkimuksen ehkä yllättävin löydös on, että kaikista kp-tiloista vain noin kymmenesosa ja lypsykarjatiloista vain viisi prosenttia tekee kaikki tilan keskeiset maatilatalouden työt omin voimin. Lopuilla kp-tiloista vähintään muutamia maatilatalouden töistä on joko ulkoistettu tai tehdään tilayhteistyössä. Maatalousyrityksen töiden huolellinen suunnittelu ja järkevä organisointi ulkoistamalla, tilayhteistyöllä tai niiden ja oman työn yhdistelmillä ovat keinoja parantaa yrityksen tuotantokapasiteetin käyttöastetta. Töiden organisointikeinot eivät ole toisiaan poissulkevia. Tämän tutkimuksen mukaan kuvaavaa maamme keskikokoisille ja sitä suuremmille maatalousyrityksille on monimuotoisuus töiden organisoinnissa. Tulosten päälinjat kuvannevat hyvin maatilatalouden keskeisten töiden organisointia sekä yrittäjien asenteita tilayhteistyötä ja töiden ulkoistamista kohtaan keskikokoisilla ja niitä jossain määrin suuremmilla tiloilla. Niiden sekä maamme suurimpien tilojen joukosta löytyvät todennäköisimmin tuotantoaan edelleen kehittävät ja pitkään jatkavat tilat, mikä parantaa tulosten pysyvyyttä.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

15

Närvä, Margit, Leena Rantamäki-Lahtinen e Matti Ryhänen. "Monialaisuus maatilan strategisena valintana". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 30 (31 gennaio 2014): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75292.

Testo completo

Abstract (sommario):

Maatalouden toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset luovat haasteita maatilojen menestymiselle. Maatalousyrittäjien on mietittävä, missä liiketoiminnoissa ja missä laajuudessa, he aikovat olla mukana. Yhtenä vaihtoehtona on maatilan monialaistaminen eli maa- ja metsätalouden lisäksi harjoitetaan myös muuta yritystoimintaa. Tällaisten monialaisten maatilojen määrä ja suhteellinen osuus kaikista tiloista on kasvanut koko EU:n alueella. Monialaisten maatilojen strategisesta johtamisesta on olemassa vain niukalti tietoa, etenkin seuranta-aineistoja on vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella monialaisia maatiloja strategisen johtamisen näkökulmasta ja kuvailla miten suomalaiset monialaiset tilat ovat kehittyneet ajan saatossa. Aineistona käytetään kolmea kyselytutkimusta, jotka toteutettiin vuosina 2001, 2006 ja 2012. Tässä artikkelissa analysoidaan vuonna 2001 monialaisina maatiloina toimineita yrityksiä, joista on saatavana paneeliaineistoa kaikilta kolmelta vuodelta. Lisäksi analysoidaan maatalouden ja muun yritystoiminnan kehittymistä sellaisilla monialaisilla maatiloilla, jotka vastasivat kyselyyn vuosina 2006 ja 2012. Tutkimus on luonteeltaan kuvailevaa, eikä siinä esitetä syy-seuraus suhteita. Tilastollisina analyysimenetelminä käytettiin ei-parametrista Kruskall-Wallisin testiä ja Χ2-testiä. Tulosten mukaan useimmat vuonna 2001 monialaisina toimineet tilat olivat edelleen monialaisia vuonna 2012. Monialaistamisella on useimmiten tavoiteltu riskien vähentämistä, lisätuloja ja tasaisempaa tulovirtaa. Maatilan monialaistamispäätöksen taustalla on usein ollut yritys sopeutua muuttuneeseen toimintaympäristöön. Osalla tiloista monialaistaminen on huolella valittu pitkän tähtäimen strategia, jossa lähtökohtana on ollut havaittu mahdollisuus. Monialaistamisstrategian valintaan vaikuttavat myös muut kuin taloudelliset syyt. Tulosten mukaan monialaiset tilat suunnittelevat voimavarojen käyttöä keskipitkällä ajan-jaksolla. Monialaisten tilojen maataloudessa on vuosien mittaan tapahtunut muutoksia. Noin 42 % vastanneista on vaihtanut maatalouden tuotantosuuntaa. Kolmannes vastanneista on luopunut kotieläintuotannosta, kun taas noin joka yhdeksäs on laajentanut kotieläintuotantoa. Kolmannes vastanneista on hankkinut lisäpeltoa, kun taas joka viides on antanut osan pelloista vuokralle. Vastanneiden monialaisten maatilojen yhteenlaskettu liikevaihto on kasvanut noin 15 % aikavälillä 2006–2011. Kun huomioidaan kyseisen aikavälin inflaatio, on yhteenlaskettu liikevaihto pysynyt lähes muuttumattomana. Monialaisten tilojen harjoittama maatalous ja muu yritystoiminta ovat vastaajien yhteenlasketulla liikevaihdolla mitattuna olleet suunnilleen samansuuruiset ja liikevaihto on kehittynyt maataloudessa ja muussa yritystoiminnassa samansuuntaisesti.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

16

Kekkonen, Piia, Sari Peltonen e Pirjo Mäkelä. "Viljelytoimenpiteiden kannattavuuden arviointi Lohkotietopankkitietojen perusteella". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 26 (31 gennaio 2010): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76853.

Testo completo

Abstract (sommario):

Lohkotietopankki on ProAgria Keskusten Liiton ylläpitämä tietokanta, jonne on kerätty lohkokohtaistatietoa käytännön viljelmiltä vuodesta 2002 alkaen. Lohkotietopankkitiedot kattavat lohkokohtaisetviljelytiedot tehdyistä viljelytoimenpiteistä aina saavutettuun satoon ja laatuun sekä taloudellisiintunnuslukuihin saakka viljelykasveittain. Aineisto mahdollistaa niin tilakohtaisten, alueellisten kuinvaltakunnallisten vertailutietojen analysoinnin viljelyn kehittämiseksi sekä kannattavuuden jakilpailukyvyn parantamiseksi.Lohkotietopankista analysoitiin tietoa rehuohraviljelmiltä vuosilta 2003-2005viljelyvyöhykkeeltä 1. Tarkastelussa olivat rehuohran keskimääräinen sato lajikkeittain sekäkasvinsuojelun vaikutus satotasoon. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin sadon vaikutusta N-, P- ja Ktaseisiinsekä taloudelliseen kannattavuuteen. Tarkastelussa olivat keskimääräisen sadon saaneet tilat(3200 kg/ha) sekä yli 4500 kg/ha saaneet tilat.Kasvinsuojelun vaikutus saatavaan satoon vaihteli lajikkeittain merkitsevästi. Esimerkiksilajikkeella 'Annabell' sato oli yli 1530 kg/ha parempi tauti- ja laontorjunnan saaneilla lohkoilla kuinkäsittelemättömillä lohkoilla, kun taas lajikkeella 'Saana' sato oli 690 kg/ha parempi tautitorjunnansaaneilla lohkoilla, mutta 70 kg/ha alempi laontorjunnan saaneilla lohkoilla verrattunakäsittelemättömiin lohkoihin.Satotason vaikutus N-, P-, ja K-taseisiin oli selkeä. Sadon noustessa yli 4500 kg/ha taseluvutlaskivat huomattavasti. Keskimääräisellä satotasolla N -tase oli keskimäärin 40 kg/ha, P-tase 3 kg/haja K-tase 7 kg/ha. Sadon ollessa yli 4500 kg/ha N-tase oli 8 kg/ha, P-tase -4 kg/ha ja K - tase -6 kg/ha.Korkean sadon saaneet tilat olivat käyttäneet typpeä lannoituksessa noin 7 kg enemmän kuinkeskimääräisen sadon saaneet tilat. Fosfori ja kaliumlannoituksessa ei ollut merkitsevää eroa.Satotaso vaikutti tilojen taloudelliseen tulokseen. Muuttuvat kustannukset olivat yli 4500 kg:nhehtaarisadoilla noin 40 euroa korkeammat kuin keskimääräisen sadon tiloilla. Erot muuttuvissakustannuksissa johtuivat erityisesti korkeammista kasvinsuojelu- ja siemenkustannuksista. Kuitenkintarkasteltaessa katetuotto A:ta ilman tukia, taloudellinen tulos oli 3200 kg/ha saaneilla tiloilla noin 140euroa pienempi.Lohkotietopankkiaineiston perusteella voidaan havaita, että hyvän satotason ja taloudellisentuloksen saaminen edellyttää lajikeominaisuuksien tuntemista, tarpeenmukaista kasvinsuojelua sekäoikein ajoitettuja viljelytoimia. Pellon kasvukunto, sääolot sekä viljelijöiden osaaminen vaikuttavatlisäksi kasvinviljelystä saatavaan satoon, ravinnekuormitukseen sekä taloudelliseen tulokseen.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

17

Piirainen, Anne, Riina Tuominen e Hanne Soininen. "GLOBALGAP HeVi-standardin pilotointi". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 28 (31 gennaio 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75581.

Testo completo

Abstract (sommario):

GLOBALGAP HeVi-standardin pilotointi aloitettiin Etelä-Savossa viljelijöiden käytännön tarpeesta. Pilotointi tehtiin kahden erillisen hankkeen avulla, joiden tavoitteena oli GLOBALGAP-standardin mukaisen ulkoisen auditointivalmiuden saavuttaminen. Sertifiointivalmiuksia hankittiin mm. tilan johtamiseen, ammatinhallintaan, työturvallisuuteen, elintarviketurvallisuuteen, jäljitettävyyteen, ympäristön huomioimiseen ja työntekijöiden työoloihin liittyvillä koulutuksilla. Koulutuksessa vertailtiin myös erilaisia tuotannonohjaus- ja tuotannonhallintajärjestelmiä sekä testattiin yritykselle parhaiten soveltuvaa järjestelmää. Pilotoinnin osana kehitettiin myös yritysten tuotantoa tuotteiden tuoteturvallisuuden osoittamisen pohjalta. Hankkeen tuloksena kiteytettiin GLOBALGAP-prosessikaavio, joka kuvaa sitä, miten prosessi kannattaa viedä läpi yrityksessä. Pilotointiin mukaan lähteneistä tiloista kaksi saivat GLOBALGAP-sertifikaatin syksyllä 2010. Toinen tiloista jatkoi uusinta-auditointiin vuonna 2011. Muut valmennuksessa mukana olleet tilat eivät ottaneet ulkoista auditointia vielä tässä vaiheessa auditointikustannusten vuoksi. GLOBALGAP koetaan käyttökelpoisena laatujärjestelmänä vihannesyrityksissä. Uuden laatujärjestelmän vaatimusten sisäistämistä ei pidetä liian hankalana, mutta apu standardin vaatimusten ymmärtämiseen on kuitenkin monelle tarpeen. Myös kustannuskysymykset GLOBALGAPissa arveluttavat viljelijöitä ja sen takia järjestelmä ei ole pienemmille tiloille kannattava ratkaisu. GLOBALGAPin tulevaisuus on Suomessa vielä epävarma ja nähtäväksi jää yleistyykö se.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

18

Välimäki, Teo. "Ghost recon : näkymättömyyden tilat Terrence Malickin elokuvassa Veteen piirretty viiva". Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 26, n. 2 (1 febbraio 2013): 51–71. http://dx.doi.org/10.23994/lk.121176.

Testo completo

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

19

Peden, Sanna. "Sodan jälkeen : eurooppalaistumisen tilat ja jälkitunteellisuus elokuvassa Kauas pilvet karkaavat". Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 28, n. 1 (1 gennaio 2015): 27–40. http://dx.doi.org/10.23994/lk.121215.

Testo completo

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

20

Eskelinen, Teppo, e Sanna Ryynänen. "Tilaa toiminnalle ja tilan toimijuus". Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 22 (15 dicembre 2021): 11–41. http://dx.doi.org/10.30675/sa.103048.

Testo completo

Abstract (sommario):

Artikkelissa paneudutaan aiheeseen, jonka merkitys on periaatteessa tunnistettu mutta jota on empiirisesti tutkittu vasta vähän: oman tilan merkitykseen kansalaistoimijoille ja kansalaistoiminnan muotoutumiselle. Aihetta havainnollistetaan kahden tapausesimerkin kautta, jotka ovat seurantalot sekä maailmankauppayhdistysten (kehitysmaakauppayhdistysten) myymälät. Seurantalot ovat aatteellisten ryhmittymien kokoontumistiloikseen rakentamia taloja, joita on kutsuttu suomalaisen kansalaistoiminnan ja kansalaisyhteiskunnan peruskiviksi. Maailmankauppaliike puolestaan piti vuosikymmenten ajan yllä reilun kaupan erikoismyymälöitä ympäri Suomea. Molemmat ovat esimerkkejä kansalaistoiminnasta, jossa oman tilan merkitys on keskeinen. Artikkelissa kahta keskenään erilaista teemahaastatteluaineistoa tarkastellaan esimerkkeinä tilan merkityksen eri ulottuvuuksista kansalaistoiminnassa. Kysymme, mitä oma tila merkitsee kansalaistoimijoille ja miten se vaikuttaa kansalaistoimintaan. Analyysin aiheena on siis se, miten tila sopivin ehdoin tuottaa toimintaa sen lisäksi, että se mahdollistaa sitä. Artikkelissa pohditaan myös tilan ja toiminnan eriytymistä kahdesta näkökulmasta: tilaa ilman toimintaa (seurantalojen nykytilanne monin paikoin) ja toimintaa ilman tilaa (maailmankaupat). Tilan merkitykseen liittyvät pohdinnat kudotaan keskusteluihin kansalais- ja yhteistoiminnan pedagogisista merkityksistä sekä laajempiin yhteiskunnallisen toiminnan ja osallistumisen kysymyksiin. Analyysin perusteella esitämme, että oma tila voi tuottaa yhteisöllisyyttä, joka sekä mahdollistaa kansalaistoimintaa että on sitä laajempi asia. Varsinaiseen toimintaan liittymätön yhteisöllinen tilankäyttö ylläpitää toimintaa ja saattaa tuottaa uusia toiminnan muotoja, samoin kuin vahvistaa yhteisöllisyyttä paikallisesti (seurantalot) tai oman viiteryhmän kesken (maailmankaupat).

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

21

Sipiläinen, Timo, e Timo Kuosmanen. "Tuottavuuserot pohjoismaiden maitotiloilla". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 23 (31 gennaio 2008): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75899.

Testo completo

Abstract (sommario):

Tuotanto-olosuhteet poikkeavat huomattavasti Tanskan, Ruotsin ja Suomen välillä. Tuotanto-olosuhteista ja erilaisesta historiallisesta kehityksestä johtuen eri maiden ja alueiden maatilat poikkeavan toisistaan myös tuottavuuden eli panos-tuotos -suhteen tasoltaan. Tuottavuuden taso on puolestaan tärkeä tekijä tuotannon kilpailukyvyn kannalta, kun tuote on melko homogeeninen. Alkutuotannon kilpailukykyisyys on tärkeä myös jalostavan teollisuuden näkökulmasta, koska esimerkiksi raakamaitoa ei kannata kuljettaa jalostettavaksi pitkiä matkoja. Tuotannon kilpailukykyä voidaan pitää yllä myös tukien avulla. Tuen tarvetta voidaan puolestaan perustella todellisten, viljelijöistä riippumattomista tekijöistä johtuvien tuottavuuserojen avulla. Tässä tutkimuksessa tuottavuuseroa arvioidaan nk. metarintamatekniikoita käyttäen, jossa alueiden välinen tuottavuusero jaotellaan alueiden tuottavuuden tason eroiksi sekä alueiden sisäisiksi tuottavuus-/tehokkuuseroiksi. Käytännössä näiden määrittäminen edellyttää kaikkien tilojen yhteisen tehokkuusrintaman sekä alueellisten tehokkuusrintamien määrittämistä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia eri menetelmiä käyttäen, onko maidontuotannossa tilatason tuottavuuseroja Suomen, Ruotsin ja Tanskan välillä. Tutkimuksessa sovelletaan eri menetelmiä, mm. stokastista ei-parametrista estimointia. Sen antamia tuloksia verrataan stokastisen parametrisen ja ei-stokastisen ei-parametrisen DEA –menetelmän tuottamiin tuloksiin. Tutkimusaineisto koostuu EU:n ylläpitämän FADN –aineiston maitotiloista vuodelta 2003. Erikoistuneiden maitotilojen oletetaan tuottavan yhtä tuotosta, joka koostuu pääasiassa maidosta ja maidontuotannon sivutuotteista. Panoksina ovat perinteiset tuotantopanokset: lannoitteet, ostorehut, työ, muut muuttuvat panokset sekä koneet ja rakennukset. Tulosten mukaan eri menetelmät tuottavat samankaltaisen tuottavuuseron eri maiden välille. Tuottavuuserot ovat merkittäviä. Tanskan tilat ovat kaikilla menetelmillä tuottavuudeltaan parhaita ja Suomen heikoimpia eron ollessa 20 - 30 prosenttia menetelmästä riippuen. Tästä huolimatta suomalaiset tilat ovat suomalaisiin tiloihin verrattuna keskimäärin jokseenkin yhtä tehokkaita kuin tanskalaiset tanskalaisiin verrattuna. Ruotsalaistilojen keskimääräinen tekninen tehottomuus niiden omaan tuotantorintamaan verrattuna on suomalaistiloja suurempi.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

22

Lehtonen, Pauliina, e Sanna Tuurnas. "Osallistumisen muodot, tilat ja mahdollisuudet tiedon yhteistuottamisessa: Näkökulmia osallistuvasta budjetoinnista ja lähiön yhteiskehittämisestä". Media & viestintä 44, n. 1 (29 marzo 2021): 25–49. http://dx.doi.org/10.23983/mv.107299.

Testo completo

Abstract (sommario):

Tarkastelemme artikkelissa tiedon yhteistuottamista asuinalueiden kehittämisessä. Asuinalueiden kehittämishankkeet tuovat yhteen erilaisia toimintakulttuureita, toimijoita ja tiedon muotoja, mikä synnyttää tarpeen tarkastella, millaisen tiedon tai kenen asiantuntijuuden pohjalta asuinalueita kehitetään ja millaisia menetelmiä ja valmiuksia tämä edellyttää. Tarkastelemme kahdessa tamperelaisessa lähiökehittämishankkeessa, miten tietoa asuinaluekehityksessä yhteistuotetaan. Tesoman osallistuvan budjetoinnin ja Annala-Kaukajärven yhteiskehittämishankkeen aineisto on kerätty toimintatutkimuksella ja havainnoimalla. Jäsennämme tiedon yhteistuottamisprosessia teema-areenan käsitteellä teeman luonnetta ja kontekstia, toimijoita, vuorovaikutuksen paikkoja ja keskustelun kulkua analysoimalla. Tiedon yhteistuottaminen edellyttää organisaatiolta epävarmuuden sietoa ja yhteistuottamisen ymmärtämistä kahdensuuntaisena vuorovaikutusprosessina. Se vaatii resursseja, vastuiden määrittelyä ja strategista suunnittelua. Organisaatioiden sisäiset vuorovaikutus- ja viestintäprosessit ja tiedon yhteistuotannosta vastaavien ammattilaisten vuorovaikutustaidot vaikuttavat prosessin onnistumiseen.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

23

Lätti, Markku, Markku Lätti, Veli-Matti Tuure, Kati Partanen e Tapani Kivinen. "Työmäärämuutokset maitotilalla ulkoistettaessa hiehonkasvatus". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 28 (31 gennaio 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75523.

Testo completo

Abstract (sommario):

Suunnitellessaan tilansa maidontuotannon laajentamista tuottajan on punnittava, millaiset edellytykset tilalla on tähän toisaalta olemassa olevaa tuotantorakennusta hyödyntämällä tai vaihtoehtoisesti uudisrakentamalla. Tilan laajentaessa toimintaansa työvoiman riittävyys voi tulla rajoittavaksi tekijäksi, sillä työmäärä yleensä kasvaa, vaikka työtä saadaankin tehostettua eli työmäärä tuotantoyksikköä kohti pienenee. Tilan tuotannon siirtäminen suurempaan kokoluokkaan edellyttää aina hyvin suunniteltua töiden järjestämistä ja hyvää logistiikan suunnittelua. Keinoina voi olla muuan muassa tehokkaamman teknologian hankinta, prosessien tehostaminen, ulkopuolisen työvoiman palkkaaminen tai joidenkin töiden ulkoistaminen. Yksi keino tehostaa toimintaa ja organisoida maidontuotantotilojen työtä on ulkoistaa hiehonkasvatus siihen erikoistuneelle hiehonkasvatustilalle. Lypsykarjatilan ulkoistaessa hiehonkasvatuksen valtaosa nuorkarjatöistä jää pois ja vastaava työaika vapautuu varsinaiseen tuotantoon – maidontuottamiseen. Hiehohotelli – hiehonkasvatuksen ulkoistaminen -tutkimushankkeen yksi tavoitteista oli selvittää hiehonkasvatuksen ulkoistamisen vaikutukset lypsykarjatilojen työnkäyttöön. Tutkimushankkeen tulokset osoittavat, että hiehonkasvatuksen ulkoistamisella hiehohotelleihin on yleensä mahdollista tehostaa lypsykarjatilojen työnkäyttöä. Tulokset ovat kuitenkin riippuvaisia käytetyistä työmenetelmistä ja mahdollisista muutoksista eläinmäärissä, ja siksi tarkastelu on hiehonkasvatuksen ulkoistamista suunniteltaessa tehtävä aina tapauskohtaisesti. Ulkoistettaessa hiehonkasvatus olemassa olevasta tuotantorakennuksesta työmäärä ei välttämättä vähene. Se voi jopa kasvaakin, jos hiehoilta vapautuville paikoille remontoidaan tilat lypsylehmille. Työmäärän kasvu voi tällaisissa tapauksissa olla huomattavaakin, ellei samalla ulkoisteta ainakin joitain peltotöitä ja/tai investoida työtä helpottavaan teknologiaan etenkin lypsyn osalta. Hiehonkasvatus ja samalla mahdollisesti pelto- ja muita töitä ulkoistamalla jopa kahden robotin kokoluokan tuotanto pystytään vielä hoitamaan yrittäjäpariskunnan tai kahden yrittäjän työpanoksella. Lisätyövoimaa tarvitaan kuitenkin sesonkiaikoina ja eläinten siirroissa. Pelkkä säästö työmäärässä ei välttämättä yksin kannusta hiehonkasvatuksen ulkoistamiseen. Jos ulkoistamisen tavoitteena on vain vähentää työmäärää olemassa olevasta tuotannosta, kannattavuudesta joudutaan yleensä tinkimään. Tämä on hyvä pitää mielessä hiehonkasvatuksen ulkoistamista suunniteltaessa.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

24

Pyykkönen, Perttu, Tapani Yrjölä e Arto Latukka. "Suomalaisten maatilojen rahoitusriskit ja niihin vaikuttavat tekijät". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 23 (31 gennaio 2008): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75862.

Testo completo

Abstract (sommario):

Maatalouden investointien keskimääräinen koko on kasvanut selvästi koko EU-jäsenyyden ajan. Myös maatalouden velat ovat kasvaneet ja keskittyneet yhä pienemmälle osalle maatiloista. Rahoitusriskien tarkempi huomioon ottaminen on siten tärkeää. Tiukempaan riskiluokitukseen ohjaa myös kansainvälisen Baselin pankkivalvontakomitean uudet, vuonna 2007 voimaan tulleet säännökset, joihin sisältyy velvollisuus luokitella luottolaitoksen asiakkaat riskiluokkiin. Suomessa maatalouden luototuksessa pääpaino on tähän saakka ollut vakuuksien riittävyydessä. Nyt maksukyvyn merkitys riskiluokituksessa kasvaa. Maatalouden rahoitusriskien analysoinnille on siten sekä sisäisiä että ulkoisia syitä. Tässä tutkimuksessa selvitetään, mitkä maatalouteen liittyvät tekijät vaikuttavat rahoitusriskeihin ja niiden mahdolliseen kasvuun. Näiden tekijöiden tunnistaminen edesauttaa paitsi rahoitusriskien hallintaa myös riskiluokitusjärjestelmien kehittämistä. Lisäksi tulokset ovat avuksi uusien investointitukijärjestelmien kehittämisessä ja suunnittelussa. Tutkimusaineistona käytetään niiden 644 MTT Taloustutkimuksen kirjanpitotilan tietoja, jotka ovat olleet mukana sekä vuonna 2000 että vuonna 2005. Tiloille lasketaan rahoitusriskin suuruutta kuvaava riskiluokkatekijä (credit score), jossa otetaan huomioon tilan kannattavuuskerroin, maatalousvelkojen takaisinmaksuaika, omavaraisuusaste ja yrittäjätuloprosentti. Nämä viimeksi mainitut osatekijät (credit sub score) normeerataan ja yhdistetään painottamalla niitä eri painoilla em. riskiluokkatekijäksi. Tilat jaettiin riskiluokkatekijän perusteella kumpanakin tutkimusvuonna samoin perustein määriteltyihin kymmeneen riskiluokkaan. Tulokset osoittavat, että keskimääräinen riskiluokka on heikentynyt tarkastelujaksolla eli rahoitusriskit ovat kasvaneet. Ekonometrisellä analyysillä selvitettiin tarkemmin riskiluokkatekijään vaikuttavia tekijöitä. Tilakohtaisista tekijöistä voimakkaimmin luottoriskiä kasvattaa velkojen määrän lisääntyminen. Lisäksi luottoriskit ovat viljatiloilla olleet kotieläintiloja suurempia. Tämä johtuu viljan hintojen laskusta seuranneesta negatiivisesta kannattavuuskehityksestä. Luottokelpoisuus on myös heikentynyt ajan myötä, joka selittynee pääosin tuotantopanosten hintojen tuottajahintoja nopeammalla nousulla. Tilakoon kasvattaminen (sekä pinta-alalla että rakennus- ja konepääoman määrällä mitaten) puolestaan parantaa tilan rahoitusasemaa kasvavien tulojen, paremman kannattavuuden ja lisääntyvien vakuuksien myötä. Myös tilan keskisadolla on positiivinen vaikutus rahoitusriskien vähenemiseen. Tämä muuttuja heijastelee ainakin osittain tuottajan ammattitaitoa. Vaikka rahoitusriskit ovat kasvaneet, ei vakavissa taloudellisissa vaikeuksissa olevien tilojen määrä ole juurikaan kasvanut. Jos kehityssuunta ei kuitenkaan muutu, rahoitusriskien lisääntyminen tuo mukanaan merkittäviä haasteita niin maataloudelle kuin sitä luotottaville pankeillekin.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

25

Hansen, Thomas Illum, Dorthe Kingo Thruelsen e Lotte Hofer Skinnebach. "Socio-teknologisk fantasi og formåen". Studier i læreruddannelse og -profession 4, n. 1 (20 dicembre 2019): 10–32. http://dx.doi.org/10.7146/lup.v4i1.117976.

Testo completo

Abstract (sommario):

Med denne artikel præsenterer vi baggrund, rammesætning, teoriudvikling ogresultater i forbindelse med et større, tværfagligt refl ek sionsforløb om teknologiforståelsei de to læreruddannelser i henholdsvis Odense og Jelling. I forbindelsemed rammesætningen beskriver vi organiseringen af didaktiske refl eksionsrum ogundersøgelsesfællesskaber. Udgangs punktet er et dobbelt didaktisk perspektiv påteknologiforståelse som fænomen og som gryende faglighed, der udfordrer de eksisterendefagligheder i både folkeskolen og læreruddannelsen. Resultatet er et budpå, hvordan udvikling og forskning i relation til læreruddannelsen kan bidrage tilat etablere et bredere og mere helheds orienteret perspektiv på teknologiforståelseend det, der udvikles i og som videnskabsfag og skolefag.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

26

Lehtinen, Riitta. "Virtuaalikylä - yhteinen oppimisfoorumi". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 21 (31 gennaio 2006): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76114.

Testo completo

Abstract (sommario):

Virtuaalikylä tarjoaa nykyaikaisen ja helpon tavan tarkastella reaalielämää maaseudulla ja erilaisissa maaseutuyri-tyksissä. Virtuaalitiloilta löytyvät nopeasti ja vaivattomasti monet opetuksessa käytettävät lähtötiedot ja aineistot selkeästi jaoteltuina ja kuvattuina. Tietokoneen ääreltä on mahdollista vierailla tilalla ja käydä katsomassa miten säilörehua tehdään, lehmiä lypsetään tai millainen traktori on käytössä. Toiminnan ja tuotannonseurannan dokumen-tit sijaitsevat aiheittain ryhmiteltyinä mappihyllyssä.Tällä hetkellä Virtuaalikylässä on valmiina yksi lypsykarjatila ja rakenteilla muita kotieläintiloja. Mate-riaalia voidaan käyttää kaikessa luonnonvara-alan opetuksessa. Lähtökohta on, että Virtuaalikylän tilat auttavat opiskelijoita hahmottamaan kokonaisuuksia ja toisaalta taas tarjoavat hyvinkin yksityiskohtaista tietoa eri asioista. Opettajat voivat olemassa olevasta materiaalista helposti laatia haluamiaan oppimistehtäviä ja kokonaisuuksia tai käyttää erilaisia valmiita materiaalikokonaisuuksia. Opiskelijalta edellytetään samoja valmiuksia kuin muissakin opinnoissa eli aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta. Kuvien ja tekstin vuorottelu tukee erilaisia oppijoita ja pitää yllä opiskelijoiden motivaatiota tarkasteltavaan aiheeseen. Samoin tietojen reaaliaikaisuus ja päivittyminen lisäävät aineiston kiinnostavuutta.Kun menet ensimmäistä kertaa tutustumaan Virtuaalikylään kannattaa aluksi katsoa etusivulla oleva esitte-lyvideo ja yläpalkin Ajankohtaista-linkki. Sen jälkeen kylässä liikkuminen ja asioiden löytäminen sujuu. Nykyisin käytössä oleva tilan perusrakenne: mappihylly, työpöytä ja videotiedostot on tarkoitus säilyttää myös jatkossa. Kuva 1. Tervetuloa Virtuaalikylään www.virtuaali.infoVirtuaalikylää on rakennettu tähän mennessä kolmessa eri hankkeessa ja yhteistyössä useiden eri luonnonvara-alan oppilaitosten kanssa. Molemmat toimintatavat ovat välttämättömiä riittävien resurssien turvaamiseksi ja monipuo-lisen sisällön aikaansaamiseksi. Tavoitteena on monipuolinen kokonaisuus, joka palvelee sekä opiskelijoita että opettajia.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

27

Tuula, Suontamo. "Siivouskemian haasteet puhtauspalveluissa". Lumat: International Journal of Math, Science and Technology Education 3, n. 7 (30 dicembre 2015): 1026–32. http://dx.doi.org/10.31129/lumat.v3i7.988.

Testo completo

Abstract (sommario):

Puhtaus on meille kaikille monella tapaa tuttu käsite. Tiedämme, että puhtaus on terveyden tekijä, olipa kysymys sitten elintarvikkeista, ympäristöstä tai meistä ihmisistä itsestämme. Elintarvikkeiden puhtautta valvotaan, ympäristön saastumista yritetään vähentää ja pidämme huolta sekä omasta henkilökohtaisesta hygieniastamme että kotiemme siisteydestä. Edellytämme myös, että julkiset tilat ja ennen kaikkea oma työpaikkamme on puhdas ja viihtyisä. Kiinteistöjen homeongelmat ovat puhuttaneet suomalaisia viime vuosina kiivaasti. Keskusteluissa on noussut esiin myös puutteellisen siivouksen, lähinnä tilojen pölyisyyden aiheuttama oireilu. Myös kosketuspintojen puhtaus puhututtaa. Tutkimuksiakin asian tiimoilta on tehty. Mikä julkisten tilojen siivouksessa sitten oikein mättää? Eikö siivouskemia enää toimi? Tekstini keskiössä on puhtauspalveluala ja tämän päivän siivoukseen ja siivouskemiaan kohdistuvat haasteet.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

28

Gade, Solveig. "Pretty Woman Walking Down The Street". Peripeti 6, n. 11 (2 dicembre 2021): 103–12. http://dx.doi.org/10.7146/peri.v6i11.107691.

Testo completo

Abstract (sommario):

I efteråret 2008 udspillede der sig en teaterforestilling i en container på Halmtorvet i København. Forestillingen udløste voldsom offentlig debat, og længe inden den officielle premieredato havde den udvidet sit sceneområde til medierne. Forestillingen hed Pretty Woman A/S, instruktørerne og konceptmagerne hed Tue Biering og Jeppe Kristensen, scenografen Christian Friedländer og skuepillerne Egill Pálsson, Anders Mossling og Nanna Bøttcher. Herudover spillede en håndfuld kvindelige prostituerede på skift med – og, kunne man tilføje, diverse politikere, socialarbejdere, tidligere prostituerede, teateranmeldere og – journalister, publikum og så alle os andre, der på den ene eller anden måde har været med tilat generere tekster, udsagn og rygter om forestillingen.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

29

Sipiläinen, Timo, Per-Olov Marklund e Anni Huhtala. "Muuttaako biodiversiteetti luomutuotannon tehokkuutta - luomu- ja tavanomaisen kasvituotannon vertailu". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 21 (31 gennaio 2006): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76121.

Testo completo

Abstract (sommario):

Useissa tutkimuksissa luonnonmukaista tuotantoa harjoittavat tilat ovat osoittautuneet perinteisiä tuotantopanoksia ja tuotoksia mittareina käytettäessä tavanomaisia tiloja tehottomammiksi. Luonnonmukaiseen tuotantoon saattaa kuitenkin liittyä positiivisia ympäristövaikutuksia, jotka jäävät perinteisiä tuotoksia ja tuotantopanoksia mittausperusteena käytettäessä huomioon ottamatta. Ympäristövaikutukset saattavat muuttaa eri tuotantotapojen suhteita keskinäisessä tehokkuusvertailussa. On myös mahdollista, että eri tuotantotavoilla positiivisen ympäristövaikutuksen aikaansaamisen ja niiden lisäämisen kustannus ei ole samansuuruinen. Voidaankin kysyä, saavutetaanko tuotannon kestävyystavoitteet maataloudessa nykyisin tehokkaasti yhteiskunnan näkökulmasta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia, mikä vaikutus on biologisen monimuotoisuuden huomioon ottamisella tehokkuuden mittaustuloksiin. Ongelmana on, ettei ympäristövaikutuksille ole markkinahintoja. Tulos riippuu siitä, millaiset painot eri tuotoksille asetetaan eli minkä tuotoksen tai tuotosten suuntaan tehokkuutta arvioidaan. Tehokkuutta mitataan sekä perinteisillä etäisyysfunktioilla että suuntaetäisyysfunktioilla, ja mittareina käyttäen myös alivektoritehokkuuksia. Perinteisillä etäisyysfunktioilla saadaan selville tekninen tehokkuus, kun tarkastellaan mahdollisuutta lisätä tuotoksia samansuhteisesti käytettäessä tietty määrä tuotantopanoksia. Suuntaetäisyysfunktioiden tapauksessa voidaan puolestaan tarkastella esimerkiksi mahdollisuutta lisätä jompaakumpaa tuotosta pitäen toista tuotoksista ennallaan. Lisäksi määritetään, mikä on ympäristövaikutuksen arvo eli ns. varjohinta kussakin tapauksessa. Tässä tutkimuksessa käytetään matemaattisia DEA (data envelopment analysis) ohjelmointimalleja. Tutkimusaineisto koostuu MTT Taloustutkimuksen ylläpitämän kirjanpitoaineiston kasvinviljelytiloista vuosilta 1994 - 2002. Yli kymmenesosa näytteen tiloista harjoittaa luonnonmukaista tuotantoa. Kasvinviljelytilojen oletetaan tuottavan perinteisen kasvituotoksen (ilman tukia) lisäksi toista tuotosta, joka on Shannon-Weiner kasvidiversiteetti-indeksillä mitattu biodiversiteetti. Panokset ovat perinteisiä tuotantopanoksia: peltoala, työmäärä, energia, muut muuttuvat panokset sekä kone- ja rakennuspääoma. Tulosten mukaan biodiversiteetin huomioonottaminen vaikuttaa havaintojen suhteelliseen tehokkuuteen. Jos teknistä tehokkuutta mitataan pelkästään perinteisen kasvituotoksen osalta, tavanomaiset tilat ovat luonnonmukaista tuotantoa harjoittavia tiloja tehokkaampia. Luonnonmukaisen ja tavanomaisen tuotannon tehokkuusero pienenee huomattavasti, jos otetaan huomioon myös biodiversiteetti tavanomaisen kasvituotoksen lisäksi. Luonnonmukaisia tuotteita tuottavien tilojen kasvituotos pinta-alayksikköä kohti on alhaisempi kuin tavanomaisia tuotteita tuottavien mutta vastaavasti biodiversiteetti-indikaattori saa luonnonmukaisilla tiloilla keskimäärin korkeampia arvoja kuin tavanomaisilla tiloilla. Varjohintojen perusteella arvioiden biodiversiteetin lisääminen on luonnonmukaisessa tuotannossa keskimäärin edullisempaa kuin tavanomaisessa.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

30

Annola, Johanna. "Vankeusmaantieteellinen näkökulma Turun kehruuhuoneeseen, 1820–1825". Kriminologia 3, n. 1 (27 aprile 2023): 60–72. http://dx.doi.org/10.54332/krim.125038.

Testo completo

Abstract (sommario):

Turun kehruuhuone oli vankila, jonka asukkaat olivat 1820-luvulta lähtien pääasiassa irtolaisuudesta vangittuja naisia. Artikkeli esittelee vankeusmaantieteellisiä tulkintamalleja niukkaan lähdeaineistoon, jota laitoksen hallinto tuotti vuosina 1820–1825. Tutkimustehtävänä on selvittää yhtäältä, millaisia toimintaperiaatteita hallinto toteutti laitoksen tiloista päättäessään, ja toisaalta, millaisia toimintamahdollisuuksia nämä tilat loivat vangeille. Artikkelissa esitetään, että vankilatilan eri funktiot toteutuivat samanaikaisesti kerroksina, joiden tiheys vaihteli tilassa ja ajassa. Lisäksi tuodaan esiin laitoksen sairashuone, kirkko ja romanitaustaisille vangeille varattu huone välittävinä alueina, joissa vankien saattoi ollamahdollista käyttäytyä ”normaalista” poikkeavalla tavalla. Artikkelissa todetaan myös, että vankilan tiloissa vietetty aika ei välttämättä jättänyt vankeihin pysyvää kehollista stigmaa, sillä laitoksen olot eivät olleet huonommat kuin köyhällä kansalla keskimäärin ja koska hallinto pyrki välttämään leiman syntymistä.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

31

Peltola, Marjaana, Matti Ylätalo e Sami Ovaska. "Rehukustannusten vaikutus Suomen maidontuotannon kilpailukykyyn – vertailumaina Ruotsi, Tanska, Saksa ja Puola". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 26 (31 gennaio 2010): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75720.

Testo completo

Abstract (sommario):

Maidontuotannon kilpailukyky riippuu maidon sekä maidontuotannon sivutuotteiden, kuten lihan, hinnoista ja niiden tuotantokustannuksista. Maidontuotannon kannattavuuteen ja kilpailukykyyn vaikuttavat kustannusten lisäksi myös tuotteista maksetut hinnat, tuotannolle maksetut tuet ja tuottavuus. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Suomen maidontuotannon kilpailukykyä vertailemalla yhteensä seitsemää tyypillistä IFCN- (International Farm Comparison Network) maitotilaa Suomesta, Ruotsista, Tanskasta Saksasta ja Puolasta. Suomi on ollut mukana IFCN- verkostossa vuodesta 2002 lähtien. IFCN-verkostossa toimii tutkijoita yli 80 maasta ja vuonna 2009 maitotilavertailuja tehtiin 147 tyypilliselle tilalle 46 eri maasta. Verkoston keskus toimii Saksan Kielissä. Tyypillinen maitotila tarkoittaa tilaa, joka edustaa ominaisuuksiltaan valtaosaa kyseisen alueen tiloista. Tilat on muodostettu tilastotietojen perusteella, viljelijäpaneelissa yhdessä tutkijoiden ja neuvojien kanssa käyttämällä usean alueella sijaitsevan tilan tietoja tai näiden yhdistelmänä. Tutkimustiloilta selvitettiin maidontuotannon rehukustannukset laskemalla kotoisten rehujen tuotantokustannukset ja ostorehukustannukset sekä tarkasteltiin niihin vaikuttavia osatekijöitä. Lisäksi selvitettiin teollisten väkirehujen markkinoita ja hankintaa tutkimuksessa mukana olleiden maiden IFCN- tutkijoille lähetetyllä kyselyllä. Tilojen taloutta tarkasteltiin maataloustulon, yrittäjänvoiton ja kannattavuuskertoimen perusteella. Tutkimusaineisto koostui tilatiedot sisältävästä IFCN-tietopankista ja –maitoraportista sekä IFCN- tutkijoille lähetetyn kyselylomakkeen tiedoista. Tutkimusmenetelmäksi valittiin tapaustutkimus, koska tavoitteena oli saada yksityiskohtaista tietoa toisiinsa rinnasteisista tapauksista. Tutkimustulosten mukaan sekä kotoisten rehujen että ostorehujen kustannukset olivat Suomen tiloilla vertailumaita korkeammat 100 tuotettua maitokiloa (EKM) kohti laskettuna. Siten korkea rehukustannus heikensi suomalaisen maidontuotannon kilpailukykyä verrattuna tutkimuksessa mukana olleisiin maihin. Tämä vaikutti osaltaan siihen, että maidon tuotantokustannukset olivat Suomen tyypillisillä tiloilla korkeat vertailumaihin nähden. Tukien ja vertailumaita korkeamman maidon hinnan ansiosta Suomen tiloilla pystyttiin kuitenkin saavuttamaan vertailumaiden kanssa samantasoiset taloudelliset tunnusluvut. Kyselyn tulosten perusteella valittavissa olevien väkirehujen tarjoajien määrä oli Suomen ja Ruotsin tyypillisillä tiloilla 3-4 kun taas Tanskan ja Saksan tiloilla rehuntoimittaja voitiin valita 5-6 toimittajasta. Suomessa väkirehut tilattiin tyypillisesti paikallisen maatalouskaupan kautta. Ruotsissa ja Puolassa väkirehut tilattiin osuuskuntien kautta, mutta Tanskassa ja Saksassa tilaus tehtiin suoraan tehtaalta. Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa myönnettiin paljousalennuksia rehutilausten eräkoon perusteella. Sitä vastoin Saksassa paljousalennukset olivat harvinaisia. Pitkäkestoiset sopimukset olivat tyypillisiä Suomessa, Tanskassa ja Saksassa. Suomessa pitkäkestoisesta sopimuksesta maksettiin yleensä hyvitystä tai tuottaja sai alennusta rehun hinnasta. Tanskassa ja Saksassa pitkäkestoisessa sopimuksessa sovittiin rehulle tietty kiinteä hinta. Tällöin tuottaja hyötyy rehun markkinahinnan noustessa, mutta vastaavasti häviää markkinahinnan laskiessa. Ruotsissa ja Puolassa ei pitkäkestoisia sopimuksia tyypillisesti ollut.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

32

Klapuri, Tintti, e Jenniliisa Salminen. "Kulttuurisen muistin tilat Ljudmila Ulitskajan romaanissa Vihreän teltan alla ja Jelena Tšižovan romaanissa Naisten aika". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, n. 4 (1 dicembre 2015): 23–36. http://dx.doi.org/10.30665/av.75004.

Testo completo

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

33

Pyykkönen, Perttu. "Tilakoon kasvu pakottaa hakemaan vaihtoehtoja omalle työlle". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 23 (31 gennaio 2008): 1–8. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75890.

Testo completo

Abstract (sommario):

Maatalouden rakennekehityspaineet jatkuvat kovina. Samalla yksittäisten tilojen investoinnit ovat myös selvästi suurentuneet. Myös tuotantoteknologia kehittyy, mutta siitä huolimatta oma työpanos ei välttämättä riitä kasvavilla tiloilla. Se pakottaa maatalousyrittäjät miettimään vaihtoehtoisia tapoja organisoida tilan tuotanto ja työvoiman käyttö. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia toiminnallisia muutoksia maatiloilla tehdään rakennekehityksen myötä. Pääpaino on vieraan työvoiman ja ostopalveluiden käytön muutosten tarkastelussa. Tutkimusaineistona on laaja viljelijäkysely. Itse tekemisen perinne suomalaisessa maataloudessa on hyvin vahva. Lähes neljännes tiloista tekee kaikki työt itse. Vieraan työvoiman palkkaus on suhteellisen vähäistä eikä yhteistyön ja ostopalveluiden käytölläkään säästetä omaa työtä pääsääntöisesti kuin muutamia päiviä. Itse tekeminen on yleisintä niillä tiloilla, joilla yksi tai kaksi henkilöä työllistyy päätoimisesti. Jos tila tarjoaa viljelijälle tai puolisolle vain osa-aikaisesti työtä, vierailla teetetyn työn osuus on suurempi. Keskimääräinen oman työn osuus on työstä riippuen 50-90 %. Yleisintä rahtityön teettäminen on kuivauksessa, puinnissa ja lannanlevityksessä. Itse tekeminen on yleisintä puolestaan muokkaus- ja kylvötöissä. Tilanne on kuitenkin muuttumassa, sillä viiden vuoden päässä kyselyajankohdasta itse tehdyn työn osuuden arvioitiin olevan 15-20 % vähäisempi. Sekä yhteistyön että ostopalveluiden käytön arvioidaan lisääntyvän etenkin isoilla tiloilla. Pienet tilat sen sijaan jatkavat liki entiseen malliin. Isoilla tiloilla ostopalvelujen käytön tärkeimmät syyt ovat oman ajan puute ja työhuippujen tasaaminen. Pienillä tiloilla taasen ei kannata hankkia omia koneita. Yhteistyöllä saavutetaan kustannussäästöjä mutta siihen, mikä on varsinkin suurilla kotieläintiloilla rajoittavin tekijä eli oma työ, sillä ei voida paljoakaan vaikuttaa. Sen ongelman ratkaisee vasta urakoitsijoiden käyttö ja töiden ulkoistaminen. Jo nyt myös vierasta työvoimaa palkattaisiin enemmän, jos siihen olisi taloudellisia mahdollisuuksia. Tosin myös ammattitaitovaatimukset ovat koventuneet eikä maatalous tunnu houkuttelevan nuoria alalle alhaisen palkkatason takia. Tiloilla on valmiutta myös yhteistyöhön toisten tilojen kanssa vieraan työvoiman palkkaamisessa. Rakennekehityksen myötä viljelijöiden täytyy jatkossa tehdä entistä tarkemmin valintoja siitä, mitä kannattaa tehdä itse, mitä kannattaa teettää vieraalla, ja mitä toimintoja kannattaa ulkoistaa. Yksi iso tulevaisuuden haaste on, miten työssä jaksaminen hoidetaan tilakoon kasvaessa etenkin suurilla kotieläintiloilla. Ulkoistaminen ja varsinkin yhteistyön lisääminen voivat olla vain osittaisratkaisuja. Sen takia mahdollisuudet vieraan työvoiman palkkaamiseen vaikkapa mahdollisten tukitoimenpiteiden avulla on kartoittava tarkkaan. Tämä olisi tärkeää etenkin nuorten tuotantoonsa investoineiden viljelijöiden tiloilla, joilla ei välttämättä muutoin ole mahdollisuuksia palkata työvoimaa.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

34

Marcussen, Martin. "De danske byer som udenrigspolitiske aktører i Ukraine". Økonomi & Politik 96, n. 4 (1 gennaio 2015): 113–33. http://dx.doi.org/10.7146/okonomi-og-politik.v96i4.141930.

Testo completo

Abstract (sommario):

”Byer laver ikke udenrigspolitik”. Det har været den officielle sandhed om de danske byer og kommuners internationale samarbejde i mange år. Ofte har der været referereret til kommunalfuldmagten, som angiveligt skulle forhindre byer i at beskæftige sig medudenrigspolitiske anliggender. Men måske er tiden kommet til at genoverveje, hvilken rolle de danske byer spiller i dansk udenrigspolitik. De danske byers engagement i Ukraine synes at være et god illustration af, at danske byer er endog særdeles villige tilat bidrage til den samlede danske udenrigspolitiske indsats. Casen illustrerer også, at både Folketinget og regeringen er meget interesserede i at engagere de danske byer i dansk udenrigspolitik. Endelig demonstreres, at kommunalfuldmagten er ganske dynamisk og i stadig større udstrækning åbner op for, at danske byer engagerer sig i og bidrager til dansk udenrigspolitik.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

35

Pyykkönen, Perttu, e Heikki Lehtonen. "Maatalouden rakennekehitysnäkymät vuoteen 2013". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 21 (31 gennaio 2006): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76112.

Testo completo

Abstract (sommario):

Tällä hetkellä maataloustukea saavia maatiloja on Suomessa noin 70 000 kappaletta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tukea saavien tilojen määrä on vähentynyt noin 25 000 tilalla eli yli neljänneksellä. Keskimäärin tämä on merkinnyt noin 3,5 prosentin vuotuista poistumaa. Tässä selvityksessä arvioidaan maatalouden toteutunutta ja tulevaa rakennekehitystä geometrisen trendin ja viljelijöiden demografisen analyysin avulla. Vuosien 1995-2004 keskimääräisen vähenemisvauhdin (-3,6% vuodessa) mukaan aktiivitilojen määrän voidaan arvioida vähenevän vuoden noin 72 000 tilasta noin 53 000 tilaan vuoteen 2013 (taulukko 4.1). Vuosien 1995-2003 kehityksen mukaan arvioituna vuoden 2013 tilamäärä olisi 50 500 tilaa. Vuosina 1995-2003 alle 20 hehtaarin tilojen suhteellinen osuus on pienentynyt 56 %:sta 43 %:iin ja yli 50 hehtaarin tilojen osuus vastaavasti yli kaksinkertaistunut 7 %:sta 17 %:iin. Tilojen keskikoon kasvusta huolimatta tilarakenne painottuu edelleen suhteellisen pieniin tiloihin. Suuret, yli sadan hehtaarin tilat edustivat noin 3 % tiloista vuonna 2003. Niiden osuus pinta-alasta oli sen sijaan yli 10 % kokonaispeltoalasta. Keskimääräisen koon kasvaa trendin mukaan noin 44 hehtaariin tilaa kohden vuoteen 2013 mennessä Kotieläintuotantotilojen vähenemisvauhti on ollut 6-7 % vuositasolla, siipikarjataloudessa 9-10 %. Vuosina 1995-2004 kotieläintalouden päätuotantosuunnista väheni 24 000 tilaa. Vuosina 1995-2004 viljatilojen lukumäärä väheni vain 0,1% vuodessa. Koska huomattava osa luopuvista kotieläintiloista jatkaa kasvinviljelyä, viljatilojen lukumäärässä ei tapahtune jatkossakaan suuria muutoksia. Lypsykarjatiloja olisi geometrisen arvion mukaan runsaat 9 000 vuonna 2013, vähennystä vuoteen 2004 siis noin 7 500. Arvion mukaan vähennys olisi CAP-reformin vuoksi kuitenkin vähän tätä nopeampi, kuitenkin korkeintaan 1000 tilaa nopeampi vuoteen 2013. Jos kuitenkin maidon hinta alenee merkittävästi, jopa 20 % vuoden 2003 tasosta se aiheuttaa merkittävän lypsykarjatilojen vähenemisen suhteessa geometriseen arvioon pitkällä aikavälillä (vuoteen 2020). Etelä- ja Länsi-Suomessa ei voida havaita pitkään toimineiden päätuotantosuuntana viljaa viljelevien tilojen luopuneen merkittävässä määrin tuotannosta. Kasvitilojen määrä alentunee jatkossa nopeasti Itä- ja Pohjois-Suomen alueilla joilla viljatilojen määrä on selvästi kasvanut viime vuosina. Viljelijöiden keski-ikä kasvaa arvion mukaan 46,7:stä vuonna 2004 47,4:ään vuoteen vuonna 2013. Keski-iän nousu olisi suurempaa Itä- ja Pohjois-Suomessa kuin Etelä- ja Länsi-Suomessa. Ikärakenne muuttuisi kuitenkin jonkin verran. Sekä nuorimpien että vanhimpien viljelijöiden suhteellinen osuus kasvaisi verrattuna lähtötilanteeseen. Tämä johtuu siitä, että suurten ikäluokkien myötä myös jatkajien määrä kasvaa, kun jatkamisaktiivisuuden oletetaan säilyvän arviossa samana Hintojen ja tukien alenemiset voivat jatkossa nopeuttaa tässä arvioitua maatalouden rakennekehitystä. Investointituen korkea hankekohtainen maksimitaso antaa mahdollisuuden Suomen mittakaavassa erittäin suuriin investointeihin ja nopeutuvaan rakennekehitykseen.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

36

Jensen, Henrik, e Hanne Nexø Jensen. "Specialeskrivning på seks måneder. De nye specialeregler belyst ved erfaringer fra Institut for Statskundskab, Københavns Universitet". Dansk Universitetspædagogisk Tidsskrift 6, n. 10 (1 marzo 2011): 25–30. http://dx.doi.org/10.7146/dut.v6i10.5556.

Testo completo

Abstract (sommario):

På baggrund af de nye regler om specialeskrivning på 6 måneder undersøger forfatterne konsekvenserne heraf på Institut for Statskundskab, KU, for at svare på følgende fire spørgsmål,som belyser væsentlige sider af forsøget på regulering af tidsforløbet for specialeskrivning: Hvordan er regelændringerne implementeret? Har regelændringerne haft en adfærdsregulerendeeffekt på de studerendes specialeskrivning? Har ændringerne påvirket specialekaraktererne? Og hvad mener specialeskriverne selv om de nye regler? Resultaterne af undersøgelsen viser at de studerende har ændret adfærd, og en langt større andel færdiggør deres speciale hurtigere. Ydermere er der ikke tegn på, at det går ud over kvaliteten af specialerne, når det måles på karaktererne for de afleverede specialer. Det er altså muligt at skrive et godt statskundskabsspeciale på et halvt år. Og tidsrammen på et halvt år til specialeskrivning ser ud tilat have klangbund i de studerendes holdninger.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

37

Oikarinen-Jabai, Helena. "”Mulla on kans suomalaisuutta alitajunnassa”". Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 30, n. 4 (11 gennaio 2018): 38–56. http://dx.doi.org/10.23994/lk.69010.

Testo completo

Abstract (sommario):

Artikkelissa kuvaillaan, kuinka ryhmä nuoria somalitaustaisia naisia ja miehiä tutki kuulumisen kokemuksiaan ja paikantumisiaan performatiivisen, osallistavan tutkimuksen puitteissa toteutetuissa audiovisuaalisissa tuotannoissa. Performatiivinen tutkimusasetelma ja sen mahdollistamat fyysiset ja metaforiset kohtaamisen tilat tarjosivat kaikille tutkimukseen ja tuotantotiimeihin osallistuneille mahdollisuuden neuvotella produktioiden sisällöstä ja muodosta ja osallistua näin ”keskeneräisen tiedon” tuottamisen prosessiin. Produktioissaan osallistuvat nuoret liikkuivat ”kaipuun maisemissa”, muistojen äärellä ja konkreettisissa paikoissa. Raottaessaan moninaisia, toisiaan leikkaavia kuulumisiaan ja ylirajaisia kodin kokemuksiaan he samalla kiistivät ja mursivat stereotyyppisiä mielikuvia somalialaisista versus suomalaisista ja ”meistä” ja ”heistä”, joita median audiovisuaaliset narratiivit ja yhteiskunnalliset diskurssit heidän mielestään usein tuottavat. Audiovisuaalinen työskentely auttoi nuoria tuottamaan hybridejä kertomuksia, joissa monenlaiset kuulumisen kokemukset ja identifikaatiot ovat läsnä samanaikaisesti. He tuottivat myös kuvastoa ja puhetta, joka kyseenalaistaa, parodioi ja muokkaa suomalaisuuden kansallisia representaatioita. Heidän kokemustensa jakaminen auttoi meitä muita osallistujia tarkastelemaan kriittisesti omia tulkintojamme, toimintatapojamme ja epistemologisia lähtökohtiamme.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

38

Myyrä, Sami, e Kyösti Pietola. "Satovakuutusten hinnoittelu ja maatilojen riskiluokittelu". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 28 (31 gennaio 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75548.

Testo completo

Abstract (sommario):

Tässä tutkimuksessa tutkittiin moraalikadon esiintymistä suomalaisessa satovahinkojärjestelmässä. Suomalainen satovahinkojärjestelmä on verrattavissa maailmalla hyvinkin yleisiin kaupallisiin satovahinkotuotteisiin. Keskeisenä erona on kuitenkin se, että satovahinkojärjestelmä on julkisesti rahoitettu ja avoin kaikille järjestelmän piiriin kuuluvia kasveja viljeleville. Siksi satovahinkoaineistossa ei esiinny käänteistä valintaongelmaa ja tutkimuksessa voidaan keskittyä muiden epäsymmetrisestä informaatiosta johtuvien ongelmien tarkasteluun. Nämä ominaisuudet tekevät satovahinkojärjestelmän korvausaineistosta aivan ainutlaatuisen ja tärkeän tutkimuskohteen. Tulokset auttavat uusien kaupallisten sovellutusten kehitystyössä ja luovat siten pohjaa markkinalähtöisten riskinhallintamekanismien muodostumiselle. Tulosten perusteella 60 % maatiloista ei ole saanut satovahinkokorvausta viimeisen 15 vuoden aikana. Näiden tilojen tulisikin kuulua kaupallisten satovahinkosovellutusten hinnoittelussa kaikkein edullisimpaan hintaryhmään, jos kaikille tiloille sovelletaan samaa alueellista viitesatoa myös kaupallisissa tuotteissa samaan tapaan kuin nykyisessä satovahinkojärjestelmässä. Ne tilat, jotka ovat satovahinkokorvauksia saaneet, saivat niitä tyypillisesti kerran tai kaksi. Aineisto osoitti kuitenkin sen, että pienellä osalla tiloista tapahtui satovahinkoja ja ne saivat satovahinkokorvauksia useammin kuin voidaan olettaa tapahtuvan satotilastojen perusteella. Satovahinkojen suhteen korkean riskin tiloilla riskin tulisi vaikuttaa myös satovahinkovakuutuksen hintaan. Vahvaa näyttöä saatiin siitä, että tilan alhainen keskimääräinen satotaso selittää satovahinkojärjestelmän määritelmän mukaisten satovahinkojen yleisyyttä. Alhaisen satotason tilojen vakuutusturva satovahinkojen varalle on nykyisessä valtion ylläpitämässä ja kaikille avoimessa satovahinkojärjestelmässä huomattavasti parempi kuin korkean satotason tilojen. Lisäksi nykyinen satovahinkojärjestelmä ohjaa satovahinkojärjestelmän kautta tukirahoja alhaisen satotason tilalle ja hidastaa siten osaltaan maatalouden tuottavuuskehitystä. Keskimääräinen tilakohtainen satotaso ei kuitenkaan ole kaupallisia satovahinkovakuutuksia myyvien vakuutusyhtiöiden tiedossa. Tämä epäsymmetrinen informaatio saattaa estää kaupallisten satovahinkovakuutusmarkkinoiden synnyn. Logit-mallinnuksella voitiin osoittaa joitain tilakohtaisia ja havaittavissa olevia tekijöitä, joita voidaan käyttää indikaattoreina satovahinkojen esiintymistä ennakoitaessa. Näitä tekijöitä voidaan käyttää maatilojen luokittelussa satoriskien suhteen. Riskiluokittelu on olennaisen tärkeä kaupallisten satovahinkotuotteiden hinnoittelussa. Vastaavia mekanismeja käytetään yleisesti vakuutusten hinnoittelussa. Hyvä esimerkki tästä ovat autojen liikennevakuutukset.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

39

Jaukkuri, Heidi, Heini Manninen, Kaisa Muurimäki, Sinikka Ripatti, Pirjo Suhonen e Vilho Partanen. "KALAKKI - Kalkkistabiloidun puhdistamolietteen tuotteistaminen lannoitteeksi". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 26 (31 gennaio 2010): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76844.

Testo completo

Abstract (sommario):

Puhdistamoliete on jätevedenpuhdistamon lopputuote, jota saadaan jäte- ja teollisuusvesien puhdistuksessa.Puhdistamoliete hygienisoidaan lisäämällä siihen kalkkia (kalkkistabilointi).Työn tarkoituksena oli selvittää kokemuksia kalkkistabiloinnin käytöstä puhdistamolietteessä ulkomaillaja kotimaassa sekä siihen liittyvät säädökset. Näiden tietojen avulla laadittiin Iisalmen Vedelletuoteseloste kalkkistabiloidusta jätevesilietteestä.Työssä haastateltiin iisalmelaisia viljelijöitä, jotka ovat käyttäneet Iisalmen Veden puhdistamolietettäaikaisemmin, sekä koottiin muiden jätevedenpuhdistamoiden kokemuksia kalkkistabiloidustapuhdistamolietteestä. Lisäksi kartoitettiin Iisalmen Veden puhdistamolieteurakoitsijan kokemuksia.Kansainvälisiä kokemuksia puhdistamolietteen käytöstä ja vaikutuksesta maaperään kerättiin kansainvälisistätutkimuksista.Puhdistamoliete on orgaaninen lannoite, jonka kuiva-ainepitoisuus kalkkistabiloituna on 40 %.Puhdistamoliete parantaa maan rakennetta. Kalkkistabiloinnilla saadaan nostettua puhdistamolietteenpH:ta ja maahan sijoitettuna se nostaa myös maan pH-arvoa. Iisalmen Veden puhdistamoliete on hyväfosforilannoite, koska se sisältää paljon fosforia (17 g/kg ka).Puhdistamolietettä saa levittää viljalle, sokerijuurikkaalle ja öljykasveille sekä sellaisille kasveille,joita ei käytetä ihmisen ravinnoksi eikä eläinten rehuksi. Nurmelle sitä saa levittää, jos nurmi perustetaansuojaviljan kanssa. Perunaa, juureksia ja vihanneksia saa viljellä viiden vuoden päästä siitä, kunpuhdistamolietettä on viimeksi levitetty. Viljelijä on ilmoitusvelvollinen puhdistamolietteen käytöstäEU-tukihaun yhteydessä.Iisalmessa on noin kymmenen tilaa, jotka ovat vastaanottaneet Iisalmen Vuohiniemen jätevedenpuhdistamonlietettä pelloilleen. Haastateltaviksi tiloiksi valittiin kolme kasvinviljelytilaa, jotka ovatviime aikoina käyttäneet puhdistamolietettä. Yhdellä tilalla on kasvinviljelyn lisäksi pienimuotoistalihakarjankasvatusta. Yhdellä tilalla on peltoa 500 hehtaaria, toisella 200 hehtaaria ja kolmannella 30hehtaaria. Suurimat tilat ovat käyttäneet puhdistamolietettä lannoitteena jo noin 30 vuoden ajan, muttapienimmällä tilalla on vastaanotettu puhdistamolietettä vain kolmena vuonna. Suurin osa tilojen maalajeistaon karkeita kivennäismaita, hiesua (30 %) ja hietamoreenia (29 %). Seuraavaksi eniten onhiesusavea (16 %) ja hiuetta (11 %). Muina maalajeina on hienohieta, multamaa, karkeahieta ja hiuesavi.Lietteen käytön ansiosta viljelykasvien fosforilannoitustarve täyttyi ja jopa ylittyi. Typpitäydennystäsitä vastoin tarvittiin väkilannoitteilla. Alueen vähäisen teollisuuden vuoksi peltojen raskasmetallipitoisuudeteivät lisääntyneetTutkimusta kalkkistabiloidusta puhdistamolietteestä lannoitteena jatketaan Maa- ja elintarviketaloudentutkimuskeskuksessa Maaningalla.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

40

Seppälä, Risto A., e Maija Puurunen. "Uusia menetelmiä viljelijöiden päätoimisuusasteen määrittelyyn". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 23 (31 gennaio 2008): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76960.

Testo completo

Abstract (sommario):

Viljelijäväestön tulotasoa ja sen muutoksia tutkittaessa joudutaan usein tarkastelemaan myösharjoitetun maatalouden merkitystä viljelijän kokonaistulonmuodostuksessa. Suomalaisissa tarkasteluissamaatilat on useimmiten jaettu neljään ryhmään sen perusteella, mikä osuus viljelijäpuolisoidentuloista tulee maataloudesta. Suora, tulo-osuuteen perustuva, ryhmittely kuitenkin huomioi herkästiväliaikaisten tulonvaihteluiden (esim. katovuosi, eläintaudit) vaikutuksen luokittelussa. Luokittelunsatunnainen vaeltelu aiheuttaa ylimääräistä virhettä aikasarjatarkasteluihin. Vakaamman luokittelijanmuodostamiseksi on tulotasotutkimuksen yhteydessä tutkittu mahdollisuutta hyödyntää tulotietojenlisäksi myös työpanoksen käyttötietoja maatalouden päätoimisuusasteen määrittelyssä.Luokitus muodostettiin vuoden 2003 verolomakkeilta saatavien viljelijöiden tulotietojen ja samanavuonna MMM/TIKE:n keräämien Maatalouden rakennetutkimuksen työvoimankäyttötietojenperusteella. Tulo- ja työnkäyttötietojen pohjalta tilat jaettiin ryhmittelyanalyysillä samankaltaistentilojen ryhmiin. Vastaavan tyyppistä analyysiä on sovellettu tekijöiden aiemmassa tutkimuksessa vuoden2000 tietoihin. Aiempaan tutkimukseen verrattuna tässä tutkimuksessa käytettiin yksinkertaisempaaanalyysimenettelyä ja suppeampaa aineistoa. Aiemmassa tutkimuksessa vuoden 2000 tiedot olikäytettävissä n. 8000 tilalta kun taas tässä vastaavat tiedot oli saatavissa vain n. 4200 tilalta lähtöaineistojenerilaisen keruutavan vuoksi.Analyysimenetelmien osalta merkittävimmät muutokset olivat tarkastelussa käytettävien muuttujienmäärän huomattava vähentäminen (2000 75kpl – 2003 3 kpl) sekä aineiston analysoiminen suoraanklusterianalyysillä. Analyysissä käytettiin muuttujina maataloustulojen osuutta kokonaistuloistaja viljelijäpuolisoiden työajankäyttöä TIKE:n kyselyn 7-portaisen luokituksen mukaan. Vuoden 2000tietojen analyysissä oli käytetty suurempaa joukkoa yksityiskohtaisempia tietoja maataloudesta, tulosta,menoista ja omaisuudesta. Tätä muuttujajoukkoa oli ”tiivistetty” faktorianalyysillä ennen klusterianalyysiä.Klusteroinnin perusteella aineisto jaettiin kuuteen ryhmään, jotka edustavat erityyppisiä maatiloja.Tulosten mukaan viljelijäpuolisoiden tiloista 35 % voidaan katsoa olevan sekä tulo että työajankäytönsuhteen päätoimisia kotieläintiloja. Näillä tiloilla maatalouden osuus kokonaistuloista on n. 86% ja molempien puolisoiden työaika käytetään miltei kokonaan maataloudessa. Tiloista 19 %:lla hankitaankeskimäärin 55 % kokonaistuloista palkkatyöstä ja työajan perusteella molemmat viljelijäpuolisoistaovat ainakin sivutoimisesti tilan ulkopuolella töissä. Loput 46 % tiloista jakautui neljään suunnilleensamankokoiseen ryhmään, joiden voidaan katsoa sijoittuvan maatalouden päätoimisuuden asteenperusteella em. ääriryhmien väliin. Täten voidaan todeta aiempaan verrattuna huomattavasti selkeämmälläanalysointitavalla saavutettavan asetettujen luokitustavoitteiden mukaisia tuloksia.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

41

Kanala, Tero, Risto Kauppinen, Seppo Mönkkönen, Mika Repo e Anne-Mari Heikkinen. "Maitotilojen tilanpidon ja liikkeenjohdon kehittämistarpeet Pohjois- Savossa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 23 (31 gennaio 2008): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75893.

Testo completo

Abstract (sommario):

Suurentuva tilakoko ja muuttuva toimintaympäristö luovat uusia haasteita maatilan toimintojen järjestämiselle ja työn käytölle. Oma työpanos ei riitä enää kaikkiin töihin, joten toimintaa on priorisoitava niihin töihin, joista on paras tietotaito. Liikkeenjohto ja siihen liittyvien ratkaisujen tekeminen kuuluvat aina yrittäjälle.Maitotilojen tilanpitoon ja liikkeenjohtoon liittyviä kehittämistarpeita tutkittiin Pohjois-Savossa lypsykarjatiloille suunnatulla kyselyllä, jossa selvitettiin maitotilan pitkän tähtäimen päätöksiin vaikuttavia tekijöitä, liikkeenjohdollisia taitoja, työn käyttöä, yrittäjän henkistä kasvamista, toimimista verkostoissa, tilan tuotantoteknologisia ratkaisuja ja ulkopuolisten palvelujen käyttöä. Kysely lähettiin 500 maitotilalle, joista kyselyyn vastasi 193 tilaa (vastausprosentti 39,0). Lisäksi haastateltiin 20 lypsykarjatilaa. Tutkimus toteutettiin vuoden 2007 aikana.Tämän tutkimuksen mukaan maidontuotantoa jatkavilla tiloilla on runsaasti investointisuunnitelmia: Koneisiin aikoo investoida 83 % tiloista, rakennuksiin 69 %, maatalousmaahan 44 % ja eläimiin 44 %. Maitotiloista 80 % aikoo jatkaa vähintään vuoteen 2013. Samaan aikaan lypsylehmien määrä/tila kasvaa nykyisestä 22 lehmästä noin 30 lehmään ja lehmien keskituotos kohoaa noin 1,5 %vuodessa. Maidon kokonaistuotanto näyttäisi tuottajien suunnitelmien toteutuessa kasvavan Pohjois-Savossa 12 % nykyisestä vuoteen 2013 mennessä. Neljä tilaa viidestä ilmoittaa tarvitsevansa lisätyövoimaa. Työvoimatarve täytettäisiin mieluiten urakointipalveluilla, mutta myös palkkaamalla tilapäisiä työntekijöitä. Tuottajat haluavat hoitaa tarkkuutta vaativat työt omalla työpanoksella, jolloin laatuun kyetään panostamaan enemmän. Vaikka ns. tilan ulkoisten tekijöiden merkitys päätöksenteossa on tärkeä, viljelijän lähipiirissä olevat tekijät nousevat tärkeimmiksi. Näitä ovat mm. oma työssä jaksaminen, perhe, oma ammattitaito sekä vapaa ajan riittävyys.Haastatteluiden mukaan talouden aktiivinen seuranta on kuitenkin varsin vähäistä ja perustuu usein kokemukseen. Yrittäjät olivat hyvin perillä talouden hetkellisistä vaikutuksista, mutta pitkäntähtäimen suunnitelmia tai vaikutuksia ei osattu arvioida. Talouden seurannan ja toiminnan analysoinnin puutetta perusteltiin tilan suurella kokonaistyömäärällä. Perinteisen isännän ja emännän välisen työnjaon ja päivittäisten työrutiinien muuttuminen vaikeuttaa töiden tekemisen johdonmukaisuutta.Tilojen tavoitteellinen kehittäminen kaipaa selkeämpää johdonmukaisuutta. Tavoitteiden asettaminen tulisi olla täsmällisempää ja selkeämmin priorisoitua ns. avaintavoite-asettelua. Niihin tulisi liittää selkeä toimintasuunnitelma ja saavutukset tulisi analysoida kriittisesti. Tilaa voidaan kehittää, joko investoimalla tai toimintaan panostamalla. Ajankäyttö ja rutiinien johdonmukaisuus edellyttävät tiloilta työnjohto-osaamista. Yrittäjän on tärkeää huolehtia lähitekijöiden (oma työssä jaksaminen, perhe, oma ammattitaito, vapaa ajan riittävyys) toimivuudesta.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

42

Kuosmanen, Janne, Mari Oinonen, Kalevi Paldanius, Petri Kainulainen, Pirjo Suhonen e Sirpa Lintunen. "Sukupolvenvaihdoksen onnistuminen ja vaikutukset perhesuhteisiin". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 33 (31 gennaio 2016): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75176.

Testo completo

Abstract (sommario):

Pohjois-Savossa maatiloilla tehdään 120–130 sukupolvenvaihdosta vuosittain. Vuonna 2012 viljelijöiden keski-ikä oli 51,7 vuotta, ja yli 55-vuotiaiden viljelijöiden määrä oli liki 40 %. Tämä tarkoittaa, että lähivuosina yhä useammat viljelijät saavuttavat eläkeiän, jolloin myös sukupolvenvaihdosten määrä tule nousemaan. Tutkimuksessa on kartoitettu, kuinka sukupolvenvaihdokset ovat kohdetiloilla sujuneet, ja miten sukupolvenvaihdos vaikuttanut perhesuhteisiin. Sukupolvenvaihdoksella tarkoitetaan yrityksen omistuksen siirtymistä henkilöltä toiselle. Sukupolvenvaihdos voidaan toteuttaa vaiheittaisena hyvin suunniteltuna prosessina, mutta se saattaa tapahtua myös yllättäen, esimerkiksi yrittäjän kuoleman seurauksena. Sukupolvenvaihdosta ohjaavat monet lait ja siihen liittyy paljon erilaisia henkilö- ja rahoituskysymyksiä sekä tunteita, asenteita ja sosiaalisia paineita. Sukupolvenvaihdos voidaan nähdä muutosprosessina, jolla pyritään varmistamaan yrityksen kannattavuus, vakavaraisuus sekä jatkuvuus. Sukupolvenvaihdoksen tekemiseen tulee varata aikaa, jotta luopuja sekä jatkaja ovat valmiita siirtymään uusiin rooleihinsa. Jatkajalla tarkoitetaan henkilöä, joka ryhtyy jatkamaan yritystoimintaa josta luopuja siirtää päätäntävallan ja vastuun toiselle henkilölle, jatkajalle. Jatkaja on henkilö, jonka nimiin yrityksen omistus siirtyy, ja luopujan voidaan sanoa siirtyvän sivustakatsojan rooliin. Ihmissuhteet ovat merkittävässä osassa etenkin perheyrityksissä. Perheyritykseen kuuluu perhe, liiketoiminta sekä omistajuus, ja on mahdollista että yritystoiminta nivoutuu muun elämän kanssa tiiviisti yhteen, ja näitä kahta voi olla joskus vaikea erotella toisistaan. Perheyrityksessä ihmissuhteilla on suuri merkitys ja vaikutus yritykseen, mutta yritys vaikuttaa myös yrityksen sisäisiin ihmissuhteisiin. Perheyrityksissä tavoitteellisempaa on turvata yrityksen jatkuvuus kuin lyhyellä tähtäimellä saatavat voitot. Erityisesti sukutiloilla pidetään tärkeänä tilan jatkumista suku-polvien ajan. Kysely lähetettiin Pohjois-Savossa vuonna 2010–2012 sukupolvenvaihdoksen tehneille tiloille, vastausprosentti oli 24,5 % (N=167). Vastaajajoukko edustaa melko hyvin Pohjois-Savon nuorten viljelijöiden joukkoa, mutta vähäisen vastausmäärän takia tuloksia ei kannata yleistää liikaa. Vastaajiksi ovat saattaneet valikoitua vain ne tilat, joilla on mennyt hyvin. Tuloksista käy ilmi, että kyselyyn vastanneiden sukupolvenvaihdokset ovat onnistuneet pääasiassa hyvin. Ongelmia ei ole ollut muutamia yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta. Asiantuntijoilta oli saatu enimmäkseen riittävästi apua sukupolvenvaihdokseen ja tämä apu koettiin tarpeelliseksi. Vastausten mukaan sukupolvenvaihdoksen asiantuntijapalveluissa voitaisiin enemmän huomioida ihmissuhteet ja herättää keskustelua sukupolvenvaihdoksen tekijöiden välillä niistä. Sovittavista asioista oli päästy pääsääntöisesti hyvin yhteisymmärrykseen, eivätkä perhesuhteet olleet muuttuneet valtaosalla vastaajista. Tehtyjen ratkaisujen ja sukupolvenvaihdoksen onnistumisen välillä ei vaikuta olevan tiettyä kaavaa.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

43

Kokkonen, Henna. ""Kierrätyksen pitäisi olla helppoa!" Kotitalouksien jätteiden lajitteluun vaikuttavat tekijät". Alue ja Ympäristö 49, n. 2 (14 dicembre 2020): 110–29. http://dx.doi.org/10.30663/ay.88321.

Testo completo

Abstract (sommario):

Jätteiden lajittelu on monille kuluttajille ja kotitalouksille yksi kodin arkipäiväisistä askareista. Samalla siihen kiinnitetään yhä laajemmin huomiota niin Suomessa, Euroopassa kuin maailmanlaajuisestikin. Käsittelen tässä tutkimuksessa kotitalouksien jätteiden lajittelua ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen aineiston keruu suoritettiin sähköisellä kyselyllä, jossa pääpaino oli avoimilla kysymyksillä. Olen tehnyt aineiston analysoinnin sisällönanalyysilla, minkä jälkeen olen teemoitellut lajitteluun vaikuttavat tekijät. Tämä on tapahtunut teoriaohjaavasti, eli olen huomioinut sekä tutkimuksen viitekehyksen että aineiston kautta esiin tulleet lajitteluun vaikuttavat tekijät. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella tärkeimmät lajitteluun vaikuttavat tekijät ovat lajittelun helppouteen liittyvät asiat, kuten asianmukaiset astiat ja riittävät tilat kotona, sopiva matka keräyspisteelle sekä yleisten keräyspisteiden määrä. Tämän lisäksi myös tiedolla on merkitystä, sillä lajittelua pidetään usein vaikeana tiedon puutteen tai tiedon epäselvyyden vuoksi sekä puutteellisten pakkausmerkintöjen tai jätelajien tunnistettavuuden takia. Lajittelun motivaatiotekijöitä ovat puolestaan moraaliset normit ja huoli ympäristöstä. Vastaajien mukaan tietoisuus raaka-aineiden uusiokäytöstä, lajittelun ympäristöystävällisyydestä tai sekajätteen määrän vähentämisestä sai heidät lajittelemaan. Tämä tutkimus lisää tietoa siitä, millaisia esteitä ja mahdollisuuksia lajittelussa kuluttajien mukaan on. Tutkimuksen tulosten perusteella on todettava, että kierrätysastetta ei saada nousemaan tavoitetasolle ilman, että kotitalouksien ja kuluttajien näkemykset otetaan huomioon, sillä he ovat toiminnassa juuri se toteuttava taso.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

44

Hyyppä, Seppo, Susanna Särkijärvi, Niina Tolvanen, Anna-Kaisa Myllykoski, Emma Laakkonen e Hanna-Leena Lindman. "Varsakasvatus Suomessa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 26 (31 gennaio 2010): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75710.

Testo completo

Abstract (sommario):

Suomen hevosmäärä on kasvanut viime vuosikymmenet tasaisesti ja nyt hevosia on noin 70000. Suomenhevosista kaikki ja lämminveriravureistakin pääosa on kotimaista kasvatusta. Ratsujen kasvatus on ollut vähäistä, mutta kiinnostus siihenkin on lisääntynyt viime vuosina. Valtaosalla kasvattajista on vain 1 tai 2 siitostammaa ja aloittelevia kasvattajia on paljon. Kantavan tamman hoito ja ruokinta, varsominen sekä varsan hoito ja ruokinta vaativat kuitenkin kasvattajalta paljon osaamista ja huolellisuutta, jotta kaikki menisi hyvin. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää varsojen kasvatusolosuhteita, ruokintaa ja hoitokäytäntöjä Suomessa. Työ liittyy yhteispohjoismaiseen NKJ tutkimushankkeeseen: Group Housing Horses under Nordic conditions, jonka tavoitteena on parantaa hevosten ryhmäkasvatusolosuhteita. Tutkimusaineistoa kerättiin tilakäynnein, jotka tehtiin 2009 helmi-maaliskuussa 20 hevostilalle Etelä-Suomessa. Tiloilla oli vuonna 2008 syntyneitä varsoja yhteensä 165 (2–23/tila). Varsat olivat suomenhevosia, lämminverisiä, puoliverisiä, arabeja, poneja sekä risteytyksiä. Ne olivat iältään 8-12 kk. Osalla tiloista talli tai pihatto oli hevosen pitoon suunniteltu ja rakennettu rakennus. Joissakin paikoissa pihaton virkaa hoiti kolmiseinäinen katos. Rakennuksen iällä ei ollut aina suoraa yhteyttä tallin hevosystävällisyyteen ja viihtyvyyteen. Vaikka parannettavaakin oli, useimmat tilat täyttivät lain asettamat vaatimukset hevosten pitopaikoille. Useimmilla tiloilla varsoilla oli hyvät mahdollisuudet liikkua ryhmässä. Tarhojen puhdistuksessa on osalla parannettavaa. Varsat olivat hyväkuntoisia muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tilaratkaisu tuntui vaikuttavan käsittelymääriä enemmän varsojen lähestyttävyyteen tarhassa, sillä lähes kaikki pihattovarsat tulivat tutkimaan uusia ihmisiä, kun taas muutama yksittäiskarsinassa asuva ei päästänyt lähellekään. Korsirehuruokinnassa noudatetaan hyvin varsojen luontaista syömiskäyttäytymistä pitämällä sitä vapaasti saatavilla tai jakamalla sitä useita kertoja päivässä. Korsirehun rehuanalyysejä pitäisi tehdä ja hyödyntää nykyistä useammin, jotta varsat saavat parhaat mahdolliset lähtökohdat kasvuun. Väkirehuruokinnassa olisi parannettavaa tiloilla, joilla varsojen ruokailurauhaa ei taattu väkirehuruokinnan ajaksi. Varsojen juotto oli yllättävän usein kantoveden varassa. Kesäisin laiduntaminen on erittäin suositeltavaa kasvaville varsoill, mutta laidunten viljavuustutkimuksissa, kalkituksissa ja lannoituksissa on osalla tiloista parannettavaa. Puutteellinen vasta-aineiden saanti tammanmaidosta voi johtaa jopa varsan menehtymiseen. Silti vain harvalla tilalla varmistetaan jokaiselta varsalta vasta-aineiden riittävä taso. Lähes kaikilla tiloilla huolehdittiin siitostammojen ja varsojen loishäädöistä ja rokotuksista hyvin. Lanta-analyysien teettäminen loisten varalta oli harvinaista. Monella tilalla on parannettavaa varsojen kavioiden hoidossa.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

45

Rantakallio, Inka. "Femcees Finland, NiceRap ja vastatilojen voima". Etnomusikologian vuosikirja 33 (8 dicembre 2021): 67–93. http://dx.doi.org/10.23985/evk.103019.

Testo completo

Abstract (sommario):

Artikkelissa kartoitetaan suomalaisten räppäävien naisten verkostotoimintaa ja sen feministisiä piirteitä 2000- ja 2010-luvuilla. Käsittelyssä ovat erityisesti naistoimijoita koonnut Femcees Finland -verkosto sekä naisia ja sukupuolivähemmistöjä varten perustettu NiceRap-verkosto. Artikkelissa syvennytään näiden verkostojen toimintaan ja perustamisen taustoihin sisällönanalyysin ja diskurssianalyysin avulla. Artikkelin aineisto koostuu Femcees Finlandin perustajajäsenen rap-artisti Yavisin ja NiceRap-ryhmän perustajan rap-artisti Mon-Salan haastatteluista, verkostoihin liittyvistä media-artikkeleista sekä erilaisista verkkoaineistoista. Artikkelissa esitetään, että verkostojen toiminta rakentaa feminististä diskurssia naisten omista verkostoista tasa-arvoa edistävinä vastatiloina miesvaltaisessa hiphop-kulttuurissa. Verkosto- ja vertaistoimintaa on aiemmassa tutkimuksessa hahmoteltu erityisesti erilaisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden ryhmäytymiselle tyypillisenä toimintana, johon kuuluvat esimerkiksi niin sanotut turvallisemmat tilat tai separatistiset vastatilat (counterspace). Tarkentamalla naistoimijoiden verkostotoimintaan artikkeli kartoittaa tutkimuksessa piiloon jäänyttä musiikinhistoriaa, verkostotoiminnan sosiaalista merkitystä vähemmistöille ja sitä, miten rap-kentällä negatiiviseksi asiaksi mielletty naiseus voidaan muuttaa positiiviseksi voimavaraksi. Artikkelin johtopäätös on, että naistoimijoiden vähäisyyden ja verkostotoiminnan tarpeen taustalla ovat systemaattinen toiseuttaminen miesvaltaisella alalla, kuten artistien tarkastelu ensisijaisesti sukupuolensa, ei osaamisensa kautta. Artikkeli on ensimmäinen akateeminen tutkimus suomalaisten räppäävien naisten historiasta ja verkostotoiminnasta ja aiheeltaan ajankohtainen: vaikka nais- sekä sukupuolivähemmistöihin kuuluvia toimijoita on suomiräpissä ollut määrällisesti vähemmän kuin miehiä, on varsinkin viime vuosina noussut esiin kymmenittäin uusia tekijöitä samalla, kun suomirap on muodostunut joillain mittareilla Suomen suosituimmaksi genreksi.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

46

Hannukkala, Asko, Ari Lehtinen, Anne Rahkonen, Arjo Kangas, Elina Virtanen, Antti Hannukkala e Harri Huhta. "Luomuperunan kasvitautien hallinta". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 21 (31 gennaio 2006): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75985.

Testo completo

Abstract (sommario):

Luomuperunan viljellyssä edellytetään luonnonmukaisesti tuotetun sertifioidun siemenperunan käyttöä, mikäli siementä on saatavissa. Tutkimushanketta aloitettaessa vuonna 2003 sertifioidun luomusiemenen tuotantoalaksi oli ilmoitettu 1,5 ha. Kasvitautien otaksuttiin olevan suurin este siemenperunan tuotannon lisäämiselle. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa pahimmat luomusiemenperunan tuotannon esteenä olevat kasvitautiongelmat, kehittää, testata ja soveltaa käytäntöön viljelyteknisiä ratkaisuja tautien, etenkin perunaruton, hallitsemiseksi luomuperunan tuotannossa. Tutkimuksen tausta-aineistoksi hankittiin Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksesta luomuperunaa viljelevien tilojen viljelytiedot vuosilta 2001-2005. Lohkotiedoista kartoitettiin tuotannon laajuus, alueellinen jakautuminen, perunan esikasvit ja poimittiin tilat tarkempaan tutkimukseen. Tähän saatiin 28 tilaa, joilla selvitettiin kasvitautiongelmien merkitystä ja hallintatoimenpiteitä. Tilakäyntien yhteydessä 2003 ja 2004 seurattiin perunaruttoepidemioiden alkamista ja etenemistä ja pyrittiin selvittämään taudin primaariset tartuntalähteet. Toukokuussa 2004 ja 2005 kerättiin siemenperunanäytteitä tiloilla tuotetuista ja ostosiemenistä siemenperunan terveydentilan selvittämiseksi istutusvaiheessa. Vuonna 2003 ja 2004 tutkittiin 7 kenttäkokeissa 5 koepaikalla, voidaanko kasvuston ilmavuuden lisäämisellä estää tai hidastaa perunaruton etenemistä. Vuosina 2004 ja 2005 luomuperunatiloilla toteutetuissa ruutukokeissa selvitettiin, vähentääkö varsien mekaaninen hävittäminen mukularuttoa. Perunaseitin biologisen torjunnan tehokkuutta tutkittiin kenttäkokeessa Jokioisissa 2003-05. Luomuperunan viljelyala väheni tutkimusjakson aikana 500:sta 400 hehtaariin. Viljelijöitä oli noin tuhat, joista alle sadalla peruna-ala oli yli yhden hehtaarin. Ylivoimaisesti pahin tautiongelma oli perunarutto. Perunaseitti ja perunarupi koettiin tiettyjen lohkojen ja lajikkeiden ongelmaksi. Perunaruton hallinnan kannalta varsinkin kasvinviljelytiloilla viljelykierroissa oli puutteita. Perunan esikasvi oli usein peruna tai viherlannoituskasvi. Viherlannoituksesta peruna sai liikaa typpeä. Kasvustot olivat reheviä ja perunarutto tuhosi varret ennen kuin mukulasato oli kasvanut kauppakelpoiseksi. Lohkoilla, joilla edellis vuonna oli viljelty perunaa, rutto ilmaantui usein pesäkkeinä, joissa ilmeisesti maasta tartunnan saaneet alalehdet tuhoutuivat ensimmäisenä. Näiltä lohkoilta tauti levisi noin 1-2 viikon viiveellä niillekin lohkoille, joilla noudatettiin viljelykiertoa. Siemenperunasta ei löydetty ruttoa, eikä tiloilla todettu komposteja tai hoitamattomia jätekasoja. Sertifioidussa siemenessä esiintyi paljon harmaahilsettä tiloilla tuotettuun siemeneen verrattuna. Kasvuston ilmavuuden parantaminen riviväliä kasvattamalla ei vähentänyt merkittävästi ruton tuhoisuutta. Varsien hävittäminen mekaanisesti ruttoepidemian alussa ei vähentänyt mukularuton määrää sadossa. Niitosta aiheutunut sadonalennus oli 20-60%. Biologinen torjuntavalmiste perunaseittiä vastaan vähensi versolaikun määrää, mutta ei lisännyt satoa. Rutto-ongelma vähenisi merkittävästi, jos luovuttaisiin perunan viljelystä perunan jälkeen, sovitettaisiin liukoisen typen määrä perunan tarpeiden mukaiseksi ja siirryttäisiin viljelemään nykyistä kestävämpiä lajikkeita.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

47

Partanen, Antti, Seppo Mönkkönen e Pirjo Suhonen. "Kassavirtojen hallinta maitotiloilla". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 33 (31 gennaio 2016): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75217.

Testo completo

Abstract (sommario):

Suomen lypsykarjatuotanto on siirtynyt entistä suurempaan kokoluokkaan ja siitä on tullut liiketoimintahakuisempaa yritystoimintaa. Tällöin yrittäjien taloudenhallinta taidot ja ammattitaito kannattavaan liiketoimintaan nousevat suureen rooliin. Maitokriisin vallitessa tilojen rahaliikennettä tulee seurata entistä lyhyemmällä tähtäimellä, koska maitotilojen tulot pienenevät merkittävästi vuonna 2015. Tässä tutkimuksessa selvitettiin lypsykarjatilojen kassavirtojen hallintaa maksuvalmiuden näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena haastattelututkimuksena kuudelle maksuvalmiudeltaan eritasoiselle lypsykarjatilalle Pohjois-Savossa. Maksuvalmiutta selvitettiin tilavierailujen aikana tiloille laadittujen kassabudjettien ja teema-haastattelun avulla. Tarkoituksena oli tarkastella yrittäjien ammattitaitoa kassavirtojen hallinnan ja sekä yritysten tunnuslukujen avulla. Työssä haastateltiin kahta maatalouden talousasiantuntijaa, nämä haastattelut toimivat työssä katsauksena maitotilojen maksuvalmiuden nykytilanteeseen ja niitä peilattiin myös työn tuloksiin Tutkimus tuloksissa kuvattiin tilojen eroja tulojen ja menojen avulla jakamalla tilat maksuvalmiuden ja yrittäjien ammattitaidon perusteella kolmeen luokkaan: hyvä, keskiverto ja heikko. Luokittelu perustui ensisijaisesti yrittäjien ammattitaitoon. Työn alun hypoteesi, lypsykarjatilat eivät budjetoi, osoittautui paikkaansa pitäväksi. Lisäksi tilojen menojen suhde tuloihin vaikuttaa eniten yritysten maksuvalmiuden tasoon eikä niinkään tuotosmäärät. Tilojen suurimmat menoerät olivat rahoitus ja konekustannukset, joissa esiintyi myös suurimmat yllättävät menot. Johtopäätöksenä tuloksista voi todeta, että tilojen kannattaa aloittaa aktiivinen budjetointi viimeistään nyt, koska maidontuotannon nykytila ja tulevaisuus eivät näytä kovinkaan valoisalta. Tutkimus todistaa myös sen, että yrittäjän ammattitaidolla on suuri merkitys maksuvalmiuden hallinnassa. Tutkimuksen luotettavuutta vahvistaa tulosten samankaltaisuus haastateltujen asiantuntijoiden mielipiteisiin. Budjetoinnin merkitys on tiedetty aina, mutta sitä ei ole tähän mennessä hyödynnetty riittävästi. Toivottavasti budjetointi tulee lisääntymään tämän maitokriisin aikana. Luotettavuutta heikentää hieman tilojen luokittelu, joka on tehty vain tämän työn tutkimustiloille. Tutkimuksessa mukana oleva joukko lypsykarjatiloja edustaa valveutuneita yrittäjiä verrattuna keskimäärin Suomen maitotilallisiin, joten luokittelu ei voida käyttää esimerkiksi kansallisessa vertailussa, vaan ennemminkin alueellisessa. Jatkotutkimuksessa voidaan esimerkiksi vertailla velallisten ja velattomien maitotilojen yrittäjien ammattitaitoa ja maksuvalmiutta. Samankaltaisen tutkimuksen voisi toteuttaa myös muille maatalouden tuotantomuodoille.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

48

Ryhänen, Matti, Margit Närvä, Timo Sipiläinen e Jyrki Rajakorpi. "Yhteisnavetat ja kokonaisvaltainen johtaminen kilpailukyvyn lähteinä". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 33 (31 gennaio 2016): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75246.

Testo completo

Abstract (sommario):

Kokonaisvaltaisen johtamisen tavoitteena on hallita yritystoiminnan onnistumisen kannalta keskeisiä prosesseja ja toimintoja sekä tehdä niistä tehokkaasti ja kannattavasti toimiva kokonaisuus. Se on vision ja tahtotilan muodostamista siitä, millainen yritys on ja miten se toimii tulevaisuuden toimintaympäristössä.Se on strategisten valintojen tekemistä, operatiivista johtamista ja toimenpiteiden ja niitä tekevien toiminnan varmistamista. Artikkelissa tarkastellaan yhteisnavettojen yhteistyötä ja verkostoitumista kokonaisvaltaisen johtamisen näkökulmasta. Teemahaastatteluihin valittiin yhteisnavettahanketta suunnittelevia, alle kolme ja yli kymmenen vuotta yhteisnavettayrittäjinä toimineita. Näin saatiin kuva, millaisia haasteita yhteisnavettayrittäjät olivat eri vaiheissa kohdanneet. Menetelmänä käytettiin laadullis-induktiivista analyysiä. Empiirisestä aineistosta lähtien induktiivisella päättelyllä tuotettiin tietoa yhteisnavetan ja yhteistyöverkoston olemuksesta. Yhteisnavettayrittäjät olivat fuusioineet maidontuotannon. Omat tilat toimivat sopimustiloina.Kasvinviljelyä oli integroitu ajan myötä palvelemaan yhteisnavettaa ja koko yhteistyöverkostoa. Se olisi kannattanut tehdä heti, jolloin toiminta olisi ollut alusta lähtien tehokasta. Strateginen ajattelu ja kilpailuedun tavoittelu tulivat selkeästi esille. Yhteisnavetan perustaminen ja yhteistyöverkoston rakentaminenoli ollut selkeä strateginen päätös, vaikka systemaattinen ja määrätietoinen vision muodostaminen sekä strateginen suunnittelu ja johtaminen puuttuivat. Strategisella ajattelulla oli kuitenkin onnistuttu kyseenalaistamaan totuttu toimintatapa. Silti yhteisnavetan ja yhteistyöverkoston johtamisprosessia eiollut rakennettu hallituksi kokonaisuudeksi. Johtaminen oli pääosin operatiivista. Liiketoimintamallia, jossa strategia muunnetaan käytännön toimiksi, ei ollut laadittu. Myös taloudelliset tavoitteet olivat jääneet taustalle. Maksuvalmiuden merkitystä korostettiin. Yhteisnavetasta ja yhteistyöverkostoista voi tulla merkittävä kilpailutekijä, sillä ne mahdollistavat tehostamisen ja yksikkökustannusten alentamisen perinteiseen maidontuotantoon verrattuna. Kokonaisvaltaisella johtamisella saavutetaan kilpailuetua, kun osapuolet toimivat suunnitellusti osana yhteistyöverkostoa ja ymmärtävät velvoitteensa, vastuunsa ja sopeuttavat toimintansa yhteistyöverkostoa palvelevaksi. Yhteisnavettayrittäjät totesivat menneisyyttä tarkastellessaan, että asioita olisi voinut tehdä paremmin kuin he aikoinaan osasivat edes ajatella. Saman havainnon he tekivät asiantuntijoiden ja virkamiesten ohjeiden osalta. Jos yhteisnavettojen perustamista halutaan nopeuttaa, tarvitaan aktiivisia kehittämistoimia, sillä syvällisen yhteistyön oma-aloitteinen kehittäminen oli kestänyt kauan.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

49

Ovaska, Sami, Timo Sipiläinen, Matti Ryhänen e Matti Ylätalo. "Riski ja tuotannon kehittäminen –Suomen IFCN-maitotilatarkastelu". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 21 (31 gennaio 2006): 1–9. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76059.

Testo completo

Abstract (sommario):

Suomen yhdentoista EU-jäsenyysvuoden aikana maatalousyrittäjät ovat joutuneet sopeutumaan jatkuvasti muuttuvaan toimintaympäristöön ja useiden politiikkauudistusten sarjaan. Vuoden 2003 kesäkuussa päästiin sopimukseen EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta, jossa heikennettiin tukien ja tuotannon välistä yhteyttä. Suomen maataloustukijärjestelmään sisältyy myös muita tukia, joiden merkitys on maatalousyrittäjille usein selvästi pelkkiä CAP-tukia suurempi. Suomessa tukijärjestelmä kokonaisuutena on kehittymässä suuntaan, jossa tuotannon perusteella maksettavien tukien sijaan tuet maksetaan yhä enemmän peltohehtaarien kautta. Politiikkamuutokset aiheuttavat suuria haasteita erityisesti Etelä-Suomen maidontuotannolle, jossa maksetaan komission näkemyksen mukaan vain väliaikaista ja alenevaa litrakohtaista kansallista tuotantotukea. Tuottajahintojen ja tuotannon perusteella maksettavan tuen aleneminen yhdessä korkeiden investointitukien kanssa asettavat tilat haasteelliseen asemaan tulevaisuuden suunnittelussa. Tukien riippuvuus poliittisista päätöksistä aiheuttaa maatalousyrittäjille institutionaalisen riskin, jonka merkitys on korostunut EU-jäsenyyden aikana. Suomessa vuotuiset sääolot saattavat aiheuttaa merkittäviä vaihteluja sadoissa, jolloin on kyse tuotantoriskistä. Eläinten sairastumiset saattavat aiheuttaa ennenaikaisia lypsylehmien poistoja. Tuotantopanosten ja tuotteiden hintoihin sekä markkinoiden epävarmuuteen liittyvä vaihtelu aiheuttaa viljelijälle puolestaan markkinariskin. Uuden teknologian käyttöönotto ja velkamäärän kasvu erityisesti tuotantoa laajennettaessa sisältävät myös omat rahoitus- ja teknologiset riskinsä. Tutkimuksessa simuloitiin Etelä-Suomessa sijaitsevien alueelle tyypillisten 20 ja 40 lehmän IFCN- maitotilojen (International Farm Comparison Network) taloutta vuosille 2003–2012. Simulointi tehtiin stokastisella TIPI-CAL -mallilla (Technology Impact and Policy Impact Calculations), jonka antamien tulosten pohjalta arvioitiin politiikkamuutosten vaikutuksia tilojen talouteen ja tilojen tuotannon sopeuttamistarvetta. Simuloinnilla tutkittiin politiikkamuutosten ohella myös maidon ja ostorehujen hintavaihteluiden sekä maitotuotosten ja rehusatojen vaihteluiden merkitystä tilojen talouteen. Tulosten mukaan tuotannon sopeuttamista tarvitaan korvaamaan alenevan tuen aiheuttamaa tilojen talouden heikkenemistä. Maitotuotosten ja satojen vuotuisvaihtelut aiheuttavat suurta vaihtelua tilojen taloudellisiin tuloksiin. Sen sijaan pelkkien hintavaihtelujen vaikutus tilojen talouteen on edellistä selvästi pienempi. Myös tuottavuuden kasvulla on suuri merkitys sopeutumisessa.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

50

Sipiläinen, Timo, Alfons Oude Lansink e Kyösti Pietola. "Tavanomaisen ja luonnonmukaisen maidontuotannon tehokkuus". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 21 (31 gennaio 2006): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76120.

Testo completo

Abstract (sommario):

Luonnonmukainen tuotantoteknologia on melko tuntematon viljelijöille, kun he aloittavat siirtymisen tavanomaisesta tuotannosta luonnonmukaiseen. Sen vuoksi ajan myötä saatu kokemus saattaa olla tärkeä tekijä, joka vaikuttaa luonnonmukaisen tuotannon tekniseen tehokkuuteen. Teknisellä tehokkuudella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa tietyillä panoksilla todellisuudessa saavutetun ja saavutettavissa olevan tuotoksen suhdetta. Jos tuotanto on täysin tehokasta, todellinen ja saavutettavissa oleva tuotos (tietyillä panoksilla) ovat samat. Jos kokemuksen kautta tapahtuu oppimista, sen pitäisi olla havaittavissa tehokkuuden lisääntymisenä kokemuksen myötä. Toisaalta muun muassa maaperän sopeutuminen luonnonmukaisen viljelyn prosesseihin saattaa viedä aikaa. Tämäkin muutos vaikuttaa tehokkuuden muutoksiin. Tuotannon tekninen tehokkuus määritetään stokastisen tuotosetäisyysfunktion avulla. Etäisyysfunktiossa on kaksi tuotosta (maitomäärä ja muu tuotos) sekä viisi panosta (työtunnit, maa-ala, energia, muut muuttuvat panokset sekä kone- ja rakennuspääoma). Rahamääräiset panokset ja tuotokset on deflatoitu vuoden 2000 reaaliseen tasoon. Etäisyysfunktiot määritetään sekä kaikille maitotiloille yhdessä että tavanomaisille ja luonnonmukaisille erikseen. Etäisyysfunktioiden perusteella estimoidaan tekninen kehitys ja tekninen tehokkuus sekä sen muutokset. Myös skaalavaikutus määritetään niiden perusteella. Etäisyysfunktion estimoinnissa käytetään Battesen ja Coellin (1995) mallia, jonka perusteella voidaan arvioida myös kokemuksen vaikutusta tekniseen tehokkuuteen. Tutkimusaineistona käytettiin MTT taloustutkimuksen kannattavuuskirjanpitoaineiston maitotiloja vuosilta 1995 – 2002. Tutkimusaineistossa on kaikkiaan 1921 havaintoa, joista luomutukea saatiin 159 tapauksessa. Luonnonmukaisen tuotannon tiloiksi luokitellut tilat eivät välttämättä tuottaneet luomumaitoa, vaan ainoastaan niiden peltoviljely täytti luomuehdot. Tulosten mukaan joustojen ja teknisen kehityksen erot tavanomaisten ja luonnonmukaisten tilojen välillä ovat vähäisiä. Luonnonmukaisten tilojen tekninen tehokkuus on keskimäärin alempi kuin tavanomaisten verrattiinpa sitä kaikkien tai vain luonnonmukaisten tilojen kesken. Luonnonmukaisten tilojen tehokkuus verrattuna tavanomaisiin alenee aluksi selvästi luonnonmukaiseen tuotantoon siirryttäessä mutta hidastuen. 6-7 vuoden kuluttua luonnonmukaisen tuotannon aloittamisesta tekninen tehokkuus näyttää alkavan jälleen kohota. Siten siirtymä- ja oppimisprosessi luonnonmukaisessa tuotannossa näyttää olevan melko pitkä mm. siirtymäkauden tuen pituuteen verrattuna.

Gli stili APA, Harvard, Vancouver, ISO e altri

Articoli di riviste sul tema "Tilat"

Cita una fonte nei formati APA, MLA, Chicago, Harvard e in molti altri stili