Articoli di riviste sul tema "Suomen keskusta"
Segui questo link per vedere altri tipi di pubblicazioni sul tema: Suomen keskusta.
Cita una fonte nei formati APA, MLA, Chicago, Harvard e in molti altri stili
Vedi i top-22 articoli di riviste per l'attività di ricerca sul tema "Suomen keskusta".
Accanto a ogni fonte nell'elenco di riferimenti c'è un pulsante "Aggiungi alla bibliografia". Premilo e genereremo automaticamente la citazione bibliografica dell'opera scelta nello stile citazionale di cui hai bisogno: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver ecc.
Puoi anche scaricare il testo completo della pubblicazione scientifica nel formato .pdf e leggere online l'abstract (il sommario) dell'opera se è presente nei metadati.
Vedi gli articoli di riviste di molte aree scientifiche e compila una bibliografia corretta.
1
Hoppula, Kalle, Markku Kajalo, Kati Hoppula, Marja Uusitalo, Risto Tahvonen e Kirsti Voho. "Marjanviljelystä vahva elinkeino Pohjois-Suomeen –hanke kehittää pohjoista marjanviljelyä". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 26 (31 gennaio 2010): 1–3. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76805.
Testo completoAbstract (sommario):
Pohjois-Suomi eli Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin maakunnat ovat marjanviljelyn alituotantoaluettaja alueella olisikin tilaa nykyistä huomattavasti laajemmalle marjanviljelylle. Yhdessä Ruotsin ja Norjanpohjoisosien kanssa alue on maailman pohjoisinta marjanviljelyaluetta ja siksi alueella tarvitaan erityistietoapohjoisiin olosuhteisiin soveltuvista viljelymenetelmistä ja lajikkeista.MTT, Oulun yliopisto ja ProAgria Oulu toteuttavat alueella hanketta ”Marjanviljelystä vahva elinkeinoPohjois-Suomeen”, jonka puitteissa Pohjois-Suomen alueella testataan uusia marjanviljelymenetelmiä jamarjalajikkeita sekä tuotetaan tietoa viljelyn taloudesta. MTT:n tehtävänä on tuottaa kenttäkokeissabiologista ja viljelyteknistä tietoa, Oulun yliopisto tuottaa MTT:n kokeiden pohjaltatuotantokustannuslaskelmia ja ProAgria Oulu vastaa tiedon siirtymisestä alueen viljelijöille.Hankkeessa tehdään lajikekokeita mansikalla, vadelmalla, musta-, viher- ja valkoherukalla,pensasmustikalla. Mansikalla ja vadelmalla tutkitaan kausihuoneviljelyä sekä kastelua ja lannoitusta,mansikalla tabletop- eli pöytäviljelyä ja mustaherukalla eri tuotantopanosten vaikutusta viljelynkannattavuuteen. Lisäksi hanke tekee pienimuotoista lajikekoetoimintaa erikoismarjoilla. Kokeet tehdäänMTT:n Sotkamon, Ruukin ja Rovaniemen tutkimusasemilla.Hanketta hallinnoi MTT:n Puutarhakasvit –tutkimusryhmä MTT Sotkamon tutkimusasemalta käsin.Hanketta rahoitetaan EU:n Maaseuturahastosta Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin TE-keskusten kautta.Hankkeen kesto on 27.3.2008–28.2.2012 ja kokonaisbudjetti on 545 849 euroa. Hankkeelle ovat antaneetlisäksi materiaalisponsorointia Puutarha Tahvoset Oy, Marja-Suomen Taimituotanto Oy, Kekkilä Oyj ja R.Laaksonen Oy.
2
Peltola, Marjaana, Matti Ylätalo e Sami Ovaska. "Rehukustannusten vaikutus Suomen maidontuotannon kilpailukykyyn – vertailumaina Ruotsi, Tanska, Saksa ja Puola". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 26 (31 gennaio 2010): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75720.
Testo completoAbstract (sommario):
Maidontuotannon kilpailukyky riippuu maidon sekä maidontuotannon sivutuotteiden, kuten lihan, hinnoista ja niiden tuotantokustannuksista. Maidontuotannon kannattavuuteen ja kilpailukykyyn vaikuttavat kustannusten lisäksi myös tuotteista maksetut hinnat, tuotannolle maksetut tuet ja tuottavuus. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Suomen maidontuotannon kilpailukykyä vertailemalla yhteensä seitsemää tyypillistä IFCN- (International Farm Comparison Network) maitotilaa Suomesta, Ruotsista, Tanskasta Saksasta ja Puolasta. Suomi on ollut mukana IFCN- verkostossa vuodesta 2002 lähtien. IFCN-verkostossa toimii tutkijoita yli 80 maasta ja vuonna 2009 maitotilavertailuja tehtiin 147 tyypilliselle tilalle 46 eri maasta. Verkoston keskus toimii Saksan Kielissä. Tyypillinen maitotila tarkoittaa tilaa, joka edustaa ominaisuuksiltaan valtaosaa kyseisen alueen tiloista. Tilat on muodostettu tilastotietojen perusteella, viljelijäpaneelissa yhdessä tutkijoiden ja neuvojien kanssa käyttämällä usean alueella sijaitsevan tilan tietoja tai näiden yhdistelmänä. Tutkimustiloilta selvitettiin maidontuotannon rehukustannukset laskemalla kotoisten rehujen tuotantokustannukset ja ostorehukustannukset sekä tarkasteltiin niihin vaikuttavia osatekijöitä. Lisäksi selvitettiin teollisten väkirehujen markkinoita ja hankintaa tutkimuksessa mukana olleiden maiden IFCN- tutkijoille lähetetyllä kyselyllä. Tilojen taloutta tarkasteltiin maataloustulon, yrittäjänvoiton ja kannattavuuskertoimen perusteella. Tutkimusaineisto koostui tilatiedot sisältävästä IFCN-tietopankista ja –maitoraportista sekä IFCN- tutkijoille lähetetyn kyselylomakkeen tiedoista. Tutkimusmenetelmäksi valittiin tapaustutkimus, koska tavoitteena oli saada yksityiskohtaista tietoa toisiinsa rinnasteisista tapauksista. Tutkimustulosten mukaan sekä kotoisten rehujen että ostorehujen kustannukset olivat Suomen tiloilla vertailumaita korkeammat 100 tuotettua maitokiloa (EKM) kohti laskettuna. Siten korkea rehukustannus heikensi suomalaisen maidontuotannon kilpailukykyä verrattuna tutkimuksessa mukana olleisiin maihin. Tämä vaikutti osaltaan siihen, että maidon tuotantokustannukset olivat Suomen tyypillisillä tiloilla korkeat vertailumaihin nähden. Tukien ja vertailumaita korkeamman maidon hinnan ansiosta Suomen tiloilla pystyttiin kuitenkin saavuttamaan vertailumaiden kanssa samantasoiset taloudelliset tunnusluvut. Kyselyn tulosten perusteella valittavissa olevien väkirehujen tarjoajien määrä oli Suomen ja Ruotsin tyypillisillä tiloilla 3-4 kun taas Tanskan ja Saksan tiloilla rehuntoimittaja voitiin valita 5-6 toimittajasta. Suomessa väkirehut tilattiin tyypillisesti paikallisen maatalouskaupan kautta. Ruotsissa ja Puolassa väkirehut tilattiin osuuskuntien kautta, mutta Tanskassa ja Saksassa tilaus tehtiin suoraan tehtaalta. Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa myönnettiin paljousalennuksia rehutilausten eräkoon perusteella. Sitä vastoin Saksassa paljousalennukset olivat harvinaisia. Pitkäkestoiset sopimukset olivat tyypillisiä Suomessa, Tanskassa ja Saksassa. Suomessa pitkäkestoisesta sopimuksesta maksettiin yleensä hyvitystä tai tuottaja sai alennusta rehun hinnasta. Tanskassa ja Saksassa pitkäkestoisessa sopimuksessa sovittiin rehulle tietty kiinteä hinta. Tällöin tuottaja hyötyy rehun markkinahinnan noustessa, mutta vastaavasti häviää markkinahinnan laskiessa. Ruotsissa ja Puolassa ei pitkäkestoisia sopimuksia tyypillisesti ollut.
3
Hoppula, Kalle, Kati Hoppula, Risto Tahvonen, Vesa Järvelin, Janne Ylijoki, Kaisa Soppela, Sirkka Luoma e Hanna Kekkonen. "Pensasmustikka pohjoisessa vain harrastuskasvi". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 28 (31 gennaio 2012): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75456.
Testo completoAbstract (sommario):
MTT testasi pensasmustikkalajikkeiden Aino, Alvar, Arto, Hele, Jorma, North Blue, Patriot, Saani, Sine, Siro ja Tumma menestymistä Sotkamossa (Kainuu), Ruukissa (Pohjois-Pohjanmaa) ja Rovaniemellä (Lappi) vuosina 2008-2011. Kokeiden tavoitteena oli hakea menestymisen pohjoisrajoja lajikkeittain ja tarkentaa lajikkeiden viljelysuosituksia. Kokeet olivat osa Marjanviljelystä vahva elinkeino Pohjois-Suomeen -hanketta, jota rahoitettiin Euroopan maaseuturahastosta Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskusten kautta. Mikään testatuista lajikkeista ei pystynyt tuottamaan Rovaniemellä satoa ja yhtään testatuista pensasmustikkalajikkeista ei voida suositella Lappiin. Sen sijaan Ruukissa ja Sotkamossa satoa poimittiin kaikista lajikkeista, tosin heikoimmin menestyneillä lajikkeilla satotasot jäivät erittäin pieniksi. Mikään lajike ei yltänyt Etelä-Suomen satotasoihin. Parhaimmillaan satotasot olivat kokeissa 300-400 g/taimi eli 1500-2000 kg/ha, kun Etelä-Suomessa saadaan vuodessa satoa yleisesti 1-2 kg/pensas eli 5000-10 000 kg/ha. Nykyisillä viljelyn tuotantokustannuksilla ja tuottajahinnoilla näissä kokeissa saadut satotasot eivät todennäköisesti riitä kannattavaan kaupalliseen viljelyyn.Kokeissa parhaiten menestyneitä lajikkeita voi kuitenkin käyttää kotipuutarhalajikkeina Etelä-Kainuussa ja eteläisellä Pohjois-Pohjanmaalla, jos hyväksyy alhaiset satotasot ja toistuvat talvivauriot. Tällaisia, edellä mainitulla alueella harrastajakäyttöön sopivia lajikkeita ovat ainakin Aino, Alvar, Jorma, Sine, Siro ja North Blue. Kaikkein talvenkestävimpiä näistä vaikuttaisivat olevan Aino ja Sine. Sadontuoton ja talvehtimisen kannalta heikoimpia lajikkeita Arto ja Patriot ei voida suositella Kainuuseen eikä Pohjois-Pohjanmaalle. Lajikkeista Saani, Hele ja Tumma ei vielä pystytä tämän koeaineiston perusteella antamaan luotettavia viljelysuosituksia. Talvivaurioista huolimatta pensasmustikka kykeni sadontuottoon Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan eteläosissa. Etelä-Lapissa talvivauriot olivat liian voimakkaita ja kasvukausi oletettavasti liian lyhyt pensasmustikoiden menestymistä ajatellen.
4
Ryhänen, Matti, Timo Sipiläinen e Kimmo Nissinen. "Kilpailukykyä maidontuotantoon T&K -hanke". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 26 (31 gennaio 2010): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76816.
Testo completoAbstract (sommario):
Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen TE -keskusten alueella toteutettiin esiselvitys maidontuotannon kehit-tämiskohteista vuosina 2007 - 2008. Kilpailukykyä maidontuotantoon T&K -hanke laadittiin esiselvityk-sen pohjalta. Esiselvityksen mukaan uutta tietoa tarvitaan maitotilan yrityskokonaisuuden hallinnasta, tuottavuuden parantamisesta sekä maitotilan työnmenekistä eri tuotantoteknologioilla. Esiselvityksen poh-jalta rakennettiin Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen alueille omat koulutushankkeensa alueiden tarpeiden mukaan. Kilpailukykyä maidontuotantoon T&K -hanke tuottaa ja kokoaa uutta tietoa molempia koulutushankkeita varten. Tavoitteena on saada uusin tieto mahdollisimman nopeasti palvelemaan käytännön tarpeita.Kilpailukykyä maidontuotantoon T&K -hankkeen päätavoitteena on kehittää Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen maidontuottajien kilpailukykyä. Hankkeen päätavoite jaetaan seuraaviksi alatavoitteiksi:1)kehitetään uusia malleja maitotilan liiketoiminnan johtamiseen,2)etsitään uusia toimintatapoja, joilla maitotilan taloudellista tulosta voidaan parantaa ja3)tuotetaan uutta tietoa maitotilojen tuotantoprosessien hallinnasta.Kilpailukykyä maidontuotantoon T&K -hankkeella edistetään Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen maakuntien maidontuotantoketjun kilpailukykyä alkutuotannosta jalostukseen sekä näihin liittyvää yritystoimintaa. Kilpailukykyä maidontuotantoon T&K -hanke ja koulutushankkeet yhdessä mahdollistavat maidontuottajille, meijeriteollisuudelle ja maidontuotantoketjun sidosryhmille uuden ja ajan tasalla olevan tiedon saannin. Samalla luodaan uusia verkostoja tulevaisuuden tarpeita varten.Tässä hankkeessa yhdistetään monitieteinen tutkimustieto (tuotanto-, teknologia- ja taloustietie-teet) ja käytännön osaaminen monitieteisesti yhdeksi kokonaisuudeksi. Tietoa hyödynnetään laajalti neuvonnassa, oppilaitoksissa, maitotiloilla sekä alalla toimivien muiden yrittäjien ja toimijoiden keskuudessa. Hankkeen tuottamasta tietotaidosta hyötyvät myös viranomaiset sekä Etelä-Pohjanmaan uudet maatalousalan organisaatiot. Hankkeen toteutuksesta vastaa hanketta hallinnoiva Seinäjoen ammattikorkeakoulun Maa- ja metsätalouden yksikkö. Hankkeen toteutuksessa ovat mukana Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Työtehoseura, Jyväskylän ammattikorkeakoulun Luonnonvara-instituutti, ProAgria Etelä-Pohjanmaa ja Osuuskunta Maitosuomi. Lisäksi hankkeessa tehdään yhteistyötä MTK Keski-Suomen ja muiden maatalouden asiantuntijaorganisaatioiden kanssa.
5
Porras, Päivi. "Toimi ja laske -kehittämishanke". Lumat: International Journal of Math, Science and Technology Education 3, n. 7 (30 dicembre 2015): 1023–25. http://dx.doi.org/10.31129/lumat.v3i7.987.
Testo completoAbstract (sommario):
Toimi ja laske -kehittämishanke on osa LUMA SUOMI -kehittämisohjelman matematiikan puiteohjelmaa. Hanketta toteutetaan LUMA-keskus Saimaan johdolla. Yhteistyökumppaneina hankkeessa ovat Lappeenrannan kaupungin Kaukaan ja Voisalmen koulut. Hankkeen ideana on siirtyä pois kirjakeskeisestä matematiikan opetuksesta edistämällä opetuksen toiminnallisuutta ja monimuotoisuutta. Hankkeen suunnittelu ja toteutus tehdään tiiviissä yhteistyössä alakoulun opettajien kanssa.
6
Porras, Päivi, e Jouni Könönen. "Robotiikka peruskouluissa". Lumat: International Journal of Math, Science and Technology Education 3, n. 7 (30 dicembre 2015): 1012–15. http://dx.doi.org/10.31129/lumat.v3i7.985.
Testo completoAbstract (sommario):
Syksyllä 2016 voimaan astuvat perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (POPS 2016) määrittelevät ohjelmoinnin osana matematiikan opetusta aina alakoulusta alkaen. Yhtenä LUMA SUOMI -kehittämisohjelman osana pyörii LUMA-keskus Saimaassa Robotiikka-kehittämishanke. Tämän artikkelin tarkoituksena on kertoa, mitä projektissa on tapahtunut kevään 2015 aikana, minkälaisia haasteita on koettu ja mitä jatkossa on tarkoitus tehdä.
7
Rantala, Teija, Risto Kauppinen, Eero Antikainen e Jarkko Partanen. "Energiatehokas tuotantorakennus, ERKKA". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 28 (31 gennaio 2012): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75587.
Testo completoAbstract (sommario):
Nykyaikainen lypsykarjatalous kuluttaa runsaasti energiaa, mutta tuotantorakennusten osalta säästöä on haettu tähän saakka pääasiassa rakennuskustannuksista. Kuitenkin energiakustannukset ovat nousseet viime vuosien aikana ja niiden oletetaan nousevan tulevaisuudessa edelleen, joten energiatalouteen on syytä kiinnittää huomiota jatkossa entistä enemmän myös tuotannon kannattavuuden näkökulmasta.Energiankulutuksessa on suuria vaihteluja tilojen välillä, vaikka tuotantosuunta ja kokoluokka olisivat samat (Työtehoseura, 2005). Suurten tilojen osuus on koko ajan nousussa ja odotettavissa on, että vuoteen 2016 mennessä puolet maidosta tuotetaan Suomessa yli 50 lehmän tiloilla, kun nykysin osuus on 20% (Suomen Gallup Elintarviketieto Oy, 2008). Tällöin myös energiankulutuksen ja energiahuollon merkitys korostuvat entisestään. Toisaalta energiatehokkuus ja uusiutuvan energian käyttö palvelevat myös kansallisia ja kansainvälisiä ilmasto- ja ympäristötavoitteita.ERKKA-hankkeen keskeisimpänä tavoitteena on parantaa lypsykarjatilojen taloudellista kannattavuutta vähentämällä energiankäytöstä ja -tuotannosta aiheutuvia kustannuksia. Kohderyhmänä ovat pääasiassa keskimääräistä suuremmat lypsykarjatilat ja niiden energiansäästö uudisrakentamisen osalta, mutta myös jo olemassa olevissa tuotantorakennuksissa. Keskeisenä osana hanketta on tuotetun ja kootun tiedon välittäminen tiloille ja tilojen kanssa toimiville neuvojille ym. tahoille. Hankkeessa tehdään myös mittauksia tuotantorakennusten laitteistojen energiankulutuksesta, lämpövuodoista sekä ilmanlaadusta.Hankkeen tuloksena saadaan tietoa siitä, kuinka lypsykarjatilat voivat vähentää uusiutumattoman energian kulutusta rakennusteknisillä keinoilla, laiteteknisillä valinnoilla ja uusiutuvien energianlähteiden käytöllä ja milloin tilat voivat parantaa kannattavuuttaan näillä keinoilla. Tutkimuksen perusteella laaditaan laskentamalleja, joita voidaan hyödyntää investoivilla tiloilla, neuvonnassa sekä rakennussuunnittelussa määritettäessä eri energiantuotantomuotojen kannattavuutta. Laskennassa huomioidaan tuotannossa syntyvä energia, energiantuotantoon tarvittavat investoinnit sekä vaihtoehtoisten energiantuotantomuotojen hintakehitys.Laskentamallien lisäksi hankkeen tuloksena syntyy suosituksia käytännöistä lypsykarjatilojen tuotantorakennusten lämmön- ja sähkönkulutuksen vähentämiseksi sekä ratkaisuiksi, jotka vähentävät tuotantorakennusten lämpöhäviöitä, ilmanvaihtoon kuluvaa energiaa tai edistävät rakennusten energiatehokkuutta. Hankkeella pyritään tuottamaan myös tietoa Maatilojen energiaohjelman kehittämiseen. Mukana hankkessa on Savonia-ammattikorkeakoulun lisäksi ProAgria, Itä-Suomen yliopisto sekä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu. Savonialla hanke toteutetaan monialaisena tutkimuksena, jossa hyödynnetään ympäristötekniikan-, luonnonvara-alan-, energiatekniikan- sekä sähkö- ja rakennustekniikan osaamista. Hankkeen rahoittajana toimii Pohjois-Savon ELY-keskus ja se toteutetaan ajalla 1.9.2011-31.12.2013.
8
Räty, Anu, Vesa Järvelin, Janne Ylijoki, Hanna Kekkonen, Sirkka Luoma, Sirkka Luoma e Kaisa Soppela. "Kaalikärpäsen lennonajoitus nauriilla Pohjois-Suomessa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 28 (31 gennaio 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75594.
Testo completoAbstract (sommario):
Kaalikärpäsen ravintokasveja ovat kaikki ristikukkaiskasvit. Kaalikärpänen onkin lähes joka kesäinen ongelma naurisviljelmillä. Nauris poikkeaa kaalikasveista siinä suhteessa, että nauriilla pienetkin kaalikärpäsmäärät ovat sadon kannalta haitallisia. Nauriissa kaalikärpäsen toukat ovat kosketuksissa suoraan ravintona käytettävään juureen ja jo muutama toukka saa nauriin kauppakelvottomaksi. Kaalikasvit sen sijaan voivat selvitä kohtuullisista toukka määristä esim. kasvattamalla sekundäärijuuria vioittuneen kohdan yläpuolelle. Lämpösummiin perustuvan laskennan mukaan pikkukaalikärpänen aloittaa Etelä-Suomessa lennon lämpösumman ollessa 50 astetta ja toinen lento alkaa tehoisan lämpösumman ollessa 700 astetta. Kokeen tavoitteena oli testata onko lennon aloitus ajankohdat samankaltaiset Pohjois-Suomessa vai tapahtuuko lennon aloitus myöhemmin. Kokeet tehtiin MTT pohjoisilla tutkimusasemilla Sotkamossa, Ruukissa ja Rovaniemellä. Kokeet olivat osa MTT Sotkamon koordinoimaa Vihannesviljelystä vahva elinkeino Pohjois-Suomeen – hanketta. Hanketta rahoitetaan EU:n Maaseuturahastosta Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin ELY-keskusten kautta. Nauriin kokonaissatomäärissä päästiin ensimmäisissä kylvöissä kutakuinkin tavanomaisiin hehtaarisatoihin, mutta sadon laatu kärsi toukkavioituksista. Kaalikärpäsen munien laskenta tuloksista voitiin päätellä, että Rovaniemellä myöhäisempi, juhannuksen aikoihin tehty kylvö ei altistu kaalikärpäsille niin paljon kuin aikaisemmin tehdyt kylvöt. Tämä tulos on kuitenkin vain yhdeltä kasvukaudelta, joten tuloksen yleistäminen vaatisi useamman kasvukauden seurannan. Tulokset antoivat viitteitä Ruukin osalta siitä, että kaalikärpäsen runsain muninta alkaa siellä tehoisan lämpötilasumman ollessa noin 700 astetta. Sen sijaan Rovaniemellä ja Sotkamossa kaalikärpäsen munamäärät alkoivat kohota jo noin 500 asteessa eli matalammalla kuin Etelä-Suomessa. Tämäkin on vain yhden kasvukauden tulos, joten tarkempi tieto kaalikärpäsen runsaan muninnan alkamisen eroista Etelä- ja Pohjois-Suomessa vaatisi useamman kasvukauden tulokset.
9
Kuisma, Risto, Hanna-Riitta Kymäläinen e Marja Lehto. "Tuorevihannesten tuotantotilojen pintahygienian selvittäminen". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 33 (31 gennaio 2016): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75148.
Testo completoAbstract (sommario):
Kasvikset on usein terveellistä syödä tuoreena. Kuluttajat ja suurkeittiöt haluavat yhä pidemmälle prosessoituja kasvistuotteita. Käsittelyketjussa tuorevihannekset käyvät läpi useita vaiheita, kuten pesun, esikäsittelyn, kuorinnan, pilkkomisen, huuhtelun ja pakkaamisen. Puutteet prosessointikäsittelyissä voivat edistää kasvisten pilaantumista ja edistää tautia aiheuttavien mikrobien päätymistä tuotteisiin prosessiveden, henkilöstön, laitteiden ja koneiden välityksellä. Omavalvonta, jossa hyödynnetään myös mikrobiologisia testausmenetelmiä, on tärkeä työkalu tuotantoprosessien turvallisuuden seurannassa. Tutkimuksessamme arvioitiin kuuden kasviksia jatkojalostavan yrityksen pintahygieniaa vuosina 2009 ja 2012. Ensimmäisen, vuoden 2009, hygieniakartoituksen jälkeen yrityksille kerrottiin kartoitustuloksista ja annettiin kehittämisehdotuksia. Jokaisesta yrityksestä otettiin tuotantotilojen puhdistamisen jälkeen 264-696 pintanäytettä samoista tuotantoympäristön mittauspisteistä käyttäen erilaisia mikrobiologisia ja yleishygieenisiä näytteenottomenetelmiä. Vertailemalla vuoden 2009 ja 2012 hygieniakartoituksien tuloksia keskenään havaittiin yleisesti ottaen tuotantotilojen pintojen puhtauden olevan paremmalla tasolla vuonna 2012. Visuaalisesti tarkastelemalla prosessointitiloissa oli tapahtunut näkyviä muutoksia vuoden 2009 hygieniakartoituksien jälkeen. Esimerkiksi lattiapintoja, kuljetinhihnoja ja leikkuulautoja oli paikoitellen uusittu, kenkien puhdistusjärjestelmiä oli otettu käyttöön eri hygienia-alueiden välillä sekä avoimia linjoja oli muutettu suljetummiksi. Vuosien 2009 ja 2012 tuloksia vertaamalla havaittiin kokonaismikrobimäärien sekä enterobakteerien, homeiden ja hiivojen vähentyneen tutkituilta pinnoilta. Sekä vuonna 2009 että 2012 hygieniakartoituksissa puhtauden kannalta ongelmallisimmiksi pinnoiksi osoittautuivat koneet ja laitteet sekä kuljettimien hihnat. Edellä mainitut pinnat on hygieniakartoituksissa todettu olevan tuotantohygienian kannalta mikrobiologinen vaaratekijä, joten näiden puhdistukseen tulee lisätä resursseja. Kasviksia pilkkovien laitosten on tarpeen kehittää puhdistus- ja hygieniakäytäntöjään edelleen, lisäksi työntekijöiden koulutusta ja puhdistuksen omavalvontaa olisi lisättävä. Tutkimus tehtiin”TUOVI” -hankkeessa, jonka rahoittivat Lounais-Suomen ELY-keskus ja useat yritykset. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa Hyviä käytäntöjä tuorekasviksia valmistaviin yrityksiin (TuoPro2) -hankkeessa pyritään kouluttamalla ja tiedottamalla auttamaan yrityksiä kehittämään tuotantohygieniaa.
10
Hallivuori, Virva, Tuija Huhtamäki, Marketta Rinne, Martin Lidauer, Tuomo Kokkonen e Juha Nousiainen. "KarjaKompassi käyttöön karjatilojen tuotannonohjauksessa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 28 (31 gennaio 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75446.
Testo completoAbstract (sommario):
KarjaKompassi-kokonaisuuden kehittäminen ja sen taustalle tehty tutkimustyö ovat merkittävä panostus, joka on nyt saatu käyttöön suomalaisen maidontuotannon ja maitotilojen kilpailukyvyn kehittämiseksi. KarjaKompassi-palvelukokonaisuus on tehty karjatilojen tuotannonohjaukseen, jolla seurataan ja suunnitellaan ruokintaa, maidon- ja rehuntuotantoa ja sen taloutta. Uusien ohjelmistojen ja palveluiden avulla tutkimuksesta saatu tieto jalkautuu yksittäisten karjojen tasolle. KarjaKompassia on työstetty vuosina 2008-2011 projektissa, jossa olivat mukana ProAgria Keskusten Liitto ja ProAgria Laskentakeskus, Valio Oy, SLU, MTT, HY ja TTS. Suomen meijeriyhdistys ja TEKES ovat osallistujien lisäksi rahoittaneet projektia. Ruokinnan suunnitteluun lähdetään KarjaKompassissa uudelta pohjalta. Työ aloitetaan lähtötilanteen huolellisella tarkastelulla Ruokinnan seurannan päivälaskelman avulla. Se otettiin käyttöön vuoden 2010 alussa ja sen perusteella voidaan arvioida ruokinnan onnistumista, tarvittaessa säätää ruokinta kohdalleen ja arvioida karjan vakiotuotos. Syksyllä 2011 otettiin käyttöön ruokinnan suunnittelu, joka on kiinteässä yhteydessä ruokinnan seurannan kanssa. Yhdessä ruokinnan seuranta ja suunnittelu muodostavat Ruokinnanohjauspalvelun, jossa analysoidaan laskelmista saadut tulokset ja havainnoidaan toteutuksen ongelmakohdat tilatasolla navetassa ja pellolla. Ruokinnan taloudellisessa optimoinnissa KarjaKompassi huomioi ruokinnan muutosten taloudelliset vaikutukset rahatuloihin maidon määrän ja koostumuksen muutosten kautta. Valittavana on myös muita optimointiperusteita. Monipuoliset optimointimahdollisuudet ovat tarpeellisia, koska tuotantopanosten ja tuotteiden hinnat todennäköisesti vaihtelevat jatkossakin nopeasti ja niihin on pystyttävä tilatasolla reagoimaan. Tuottoennuste-osio valmistuu talven 2011-2012 aikana. Tuottoennusteesta saadaan tietoa karjan tulevista eläinmääristä, maitotuotoksista sekä maidon pitoisuuksista, joiden perusteella voidaan arvioida maidosta saatava rahallinen tuotto vuosibudjetoinnin taustalle tai investointeja suunniteltaessa. KarjaKompassi-kokonaisuuden avulla voidaan tarkastella erilaisia vaihtoehtoja maidontuotannon, kasvinviljelyn ja talouden näkökulmasta. Suunnitelmassa lähdetään liikkeelle siitä, että karja on pellon asiakas. KarjaKompassin nettipohjaisilla ohjelmilla tehdyt laskelmat tallentuvat ProAgrian tietopankkeihin, joissa on tietoa maitotilojen eläinaineksesta, maidontuotannosta, rehuvaroista, rehujenkulutuksesta ja ruokinta- ja lypsytekniikoista, sadoista sekä peltojen lannoituksesta. Näitä tietoja maitotilat voivat yhteisesti hyödyntää ProAgrian Tilakunnon kautta tekemällä erilaisia vertailuja. Tässä kirjoituksessa esitellään KarjaKompassi-kokonaisuutta karjatilojen tuotannonohjauksen näkökulmasta ja uusia tutkimustuloksia, joihin se perustuu.
11
Räty, Anu, Jussi Veijola e Kaisa Soppela. "Keräkaali- ja porkkanalajikkeiden aistinvarainen arviointi". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 30 (31 gennaio 2014): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75376.
Testo completoAbstract (sommario):
Eri kaali- ja porkkanalajikkeiden aistittavassa laadussa ja käyttöominaisuuksissa voi olla suuriakin eroja. Toiset lajikkeet ovat parhaimmillaan tuorekäytössä, kun toiset paranevat kypsennettäessä. Lapin keittiömestarit r.y. arvioi MTT Rovaniemen Apukan viljelykokeiden porkkana- ja keräkaalilajikkeiden soveltuvuutta ammattikeittiökäyttöön aistinvaraisten ominaisuuksien perusteella. Arviointi suoritettiin Saamelaisalueen Koulutuskeskuksessa Ivalossa. Viljelykokeet olivat osa MTT Sotkamon koordinoimaa Vihannesviljelystä vahva elinkeino Pohjois-Suomeen-hanketta, jota rahoittaa EU:n Maaseuturahasto Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin ELY-keskusten kautta. Yhteistyössä oli mu-kana Lappi luo II – työohjelma, rahoittajana EU:n maaseuturahasto Lapin ELY – keskuksen kautta. Arvioitavana oli kahdeksan porkkana- ja valkokaalilajiketta sekä yksi punakaalilajike. Jokaisesta lajikkeesta valmistettiin vakioreseptillä arvioitavat tuotteet. Porkkanasta arvioitavana olivat raaka ja kypsennetty kuutio sekä porkkanatimbaali. Valko- ja punakaalista arvioitiin raaka ja höyrytetty raaste. Valkokaalista valmistettiin kaalikääryleet ja punakaalista haudutettu punakaalilisäke. Jokaisesta lajikkeesta sekä tuotteesta arvioitiin maku, tuoksu, rakenne ja väri sekä lajikkeen soveltuvuus kyseisen ruokalajin valmistukseen. Lajikkeista arvioitiin myös soveltuvuus Horeca–käyttöön. Horeca tarkoittaa elintarvikekaupan suurasiakasryhmää, joka sisältää hotelleja, ravintoloita ja muita ruokapalveluyrityksiä. Hävikkien määrittämiseksi jokaisesta lajikkeesta mitattiin lähtöpaino, käsittelyn jälkeinen raakapaino sekä kaalilla myös paino kypsennyksen jälkeen. Raadin mielestä valkokaalin talvilajike Paradox ja syyslajike Brady maistuivat parhaimmilta. Niiden rakenne oli hyvä sekä raakana että kypsänä. Paradox ja Brady olivat parhaita valmiina tuotteena sekä soveltuivat parhaiten myös Horeca-käyttöön. Lennox-lajikkeen raakana hieman kova, tikkuinen rakenne pehmeni kypsennettäessä. Samalla myös maku muuttui miedommaksi. Punakaalista Rodeo-lajikkeen väri ja rakenne raakana arvioitiin hyväksi. Maku arvioitiin mitättömäksi, ei kaalimaiseksi. Raakana maku oli parempi kuin kypsänä. Punakaalilisäke ei maistunut ja lajiketta ei pidetty Horeca-käyttöön soveltuvana. Porkkanan varastolajiketta Maestro pidettiin maultaan ja tuoksultaan parhaana. Lisäksi sen rakenteesta pidettiin sekä raakana että kypsennettynä. Muita maultaan hyviä olivat Namdal ja Silvano. Lajikkeet Extremo, Maestro ja Silvano säilyttivät värinsä hyvin kypsennyksen aikana. Silvano-lajikkeella myös maku tuntui voimistuvan kypsennettäessä. Porkkanatimbaali onnistui raadin mielestä parhaiten lajikkeista Extremo ja Maestro. Horeca-käyttöön soveltuivat lajikkeet Extremo, Maestro ja Silvano.
12
Turkki, Nella. "Ilmaan kietoutuneet". Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 23, n. 1 (29 agosto 2022): 85–96. http://dx.doi.org/10.30675/sa.109417.
Testo completoAbstract (sommario):
Käytäntökuvaus havainnollistaa kahta erilaista ryhmälähtöistä tanssiprojektia, jotka molemmat tutkivat yksilön suhdetta ekologisiin kriiseihin sekä ilmastonmuutoksen herättämiin tunteisiin. Käytäntökuvaus avaa ymmärrystä siitä, miten monimuotoisen ryhmän kanssa toteutettu esitysprojekti voi toimia alustana ilmastonmuutoksen käsittelyssä. Ensimmäinen projekti oli nimeltään #LUFT (suom. ilma). Se toteutettiin Saksassa Herneessä 9–17-vuotiaiden lasten ja nuorten kanssa. Ryhmä oli hyvin monimuotoinen erilaisten kulttuuritaustojen ja osallistujien ikäerojen vuoksi. #LUFT esitystä harjoiteltiin syksyn 2019 aikana, ja projekti sai ensi-iltansa Flottmannhallen-kulttuuritalossa marraskuussa 2019. Toinen projekti, ILMA-tanssiteos, toteutettiin Zodiakissa, joka on Helsingissä sijaitseva uuden tanssin keskus, yhdessä monimuotoisen ja ylisukupolvisen ryhmän kanssa. Ryhmän osallistujat olivat 14–84-vuotiaita. ILMA tutki tanssin keinoin ilmastonmuutoksen herättämiä tunteita sekä luontosuhdetta tässä ajassa. ILMA sai ensi-iltansa Zodiak Uuden tanssin keskuksessa maaliskuussa 2020. #LUFT- ja ILMA-projektit rakennettiin samankaltaisia työkaluja käyttäen, ja esitysmateriaalin tuottivat esiintyjät itse autobiografisten harjoitteiden, tanssi-improvisaation ja keskustelun keinoin. Käytäntökuvaus perustuu kokemukseeni teosten ohjaajana sekä ryhmiltä keräämääni suulliseen ja kirjalliseen palautteeseen.
13
Pastuhov, Annika. "Puoluekoulutuksen käytäntöarkkitehtuurit". Kasvatus & Aika 15, n. 3–4 (22 novembre 2021). http://dx.doi.org/10.33350/ka.107676.
Testo completoAbstract (sommario):
Tässä artikkelissa tarkastellaan jäsenkoulutustoimintaa kolmessa suomalaisessa eduskuntapuolueessa: Suomen Keskusta, Kansallinen Kokoomus ja Suomen sosiaalidemokraattinen puolue SDP. Teoria käytäntöarkkitehtuureista toimii artikkelin teoreettis-metodologisena viitekehyksenä, jonka avulla voidaan tarkastella käytäntöjä – eli yhteistä inhimillistä, vakiintuneisiin menettelytapoihin nojautuvaa, tarkoituksellista toimintaa – ja käytäntöjen taustalla vaikuttavia ennakkoehtoja. Artikkelin tutkimustehtävänä on tarkastella käytäntöarkkitehtuuriteorian avulla kolmen suomalaisen puolueen jäsenkoulutuskäytäntöjen tarkoituksia ja käytäntöjen taustalla vaikuttavia ennakkoehtoja. Artikkelin tutkimuskysymykset ovat: Mitkä ovat jäsenkoulutuksen pääasialliset tarkoitukset tutkituissa puolueissa? Millaiset ehdot mahdollistavat ja rajoittavat näihin tarkoituksiin liittyvien jäsenkoulutuskäytäntöjen muodostumisen? Tulosten valossa Keskustan jäsenkoulutuksen tarkoituksena on osaamisen tarjoaminen ”samanlaisena ja vaikuttavana” koko jäsenistölle, panostamalla koulutussuunnitteluun ja tukemalla ”poliittista pyrkyryyttä”. Kokoomuksen jäsenkoulutuksen tarkoituksena on tukea asiantuntijuutta ja jäsenten menestystä, missä varsinkin yksilöinti ja tehokkuus nähdään valtteina. SDP:n jäsenkoulutuksen tarkoituksena on jäsenistön ”osallistaminen” ja puolueen ”uudistaminen”, mihin pyritään koulutusten avoimuudella sekä paikallisten olosuhteiden ja historian tuntemuksen huomioimisella. Analyysin koottu tarkastelu osoittaa, että jäsenkoulutuksen tarkoitukset ja ennakkoehdot määrittyvät suhteessa kahteen kysymykseen: Ymmärretäänkö puolue itsessään poliittisena toimijana vai poliittisen toiminnan paikkana? Pyritäänkö koulutuksen välityksellä luomaan jäsenistöön hierarkkisia vai tasavertaisia suhteita?
14
Ahonen, Pertti. "Hegemonia Suomen valtio-opissa 1921-2021". Politiikka 63, n. 2 (27 maggio 2021). http://dx.doi.org/10.37452/politiikka.101444.
Testo completoAbstract (sommario):
Katsausartikkeli käsittelee Suomen valtio-opin 100-vuotista historiaa yliopistollisena tieteenalana. Valtio-opin professoreiden tutkimustyötä paikannetaan katsauksessa tieteenfilosofisten taustaolettamusten perusteella. Kiinnittäen huomiota tiedon ja havaitsemisen suhteeseen sekä tiedonmuodostajan ja tiedonmuodostuksen kohteen suhteeseen professoreiden tutkimus jaetaan behavioraaliseen, rationalistiseen, kriittis-realistiseen ja refleksiiviseen kategoriaan, joista viimeinen jakautuu edelleen interpretivistiseen, ei-foundationaaliseen ja post-foundationaaliseen. Luokittelu osoittaa, että Suomessa valtio-opin tieteenalalle ei ole muodostunut hegemonista keskusta, mutta yliopistokohtaisia hegemonioita on havaittavissa. Katsaus pohjautuu kirjoittajan yleisen valtio-opin emeritusluennolle Helsingin yliopistossa 16.12.2020.
15
Karjalainen, Anne-Maria, Ilkka Pietilä e Tuulikki Ukkonen-Mikkola. "Hyvinvointivaltiokansalaisuusdiskurssit neljän suurimman puolueen eduskuntavaaliohjelmissa 1991–2019". Politiikka 62, n. 3 (20 settembre 2020). http://dx.doi.org/10.37452/politiikka.89052.
Testo completoAbstract (sommario):
Tutkimuksen tavoitteena on tehdä näkyväksi millaisia ideologisia valintoja Suomen neljä suurinta puoluetta ovat tehneet eduskuntavaaliohjelmissaan suhteessa hyvinvointivaltiokansalaisuusdiskursseihin 1991 vuodesta alkaen. Tarkastelemme erityisesti vaaliohjelmissa tuotettuja kansalaisen poliittisia ja sosiaalisia oikeuksia ja velvollisuuksia sekä kansalaisen ja valtion välistä oikeudellinen sidettä ja sen legitimointia. Tarkastelemme puolueiden hyvinvointivaltiokansalaisuusdiskursseja pohjoismaisesta hyvinvointivaltiomallista käytävän kamppailun viitekehyksessä. Kansalaisuustulkinnat ohjaavat yhteiskuntapolitiikkaa ja esimerkiksi määritelmät kansalaisten tarpeista vaikuttavat palvelurakenteeseen. Tutkimuksen aineisto koostuu Kansallinen Kokoomus r.p.:n, Perussuomalaiset r.p.:n, Suomen Keskusta r.p.:n ja Suomen Sosialidemokraattinen Puolue r.p.:n eduskuntavaaliohjelmista vuosilta 1991–2019. Perussuomalaiset r.p.:n osalta aineisto kattaa vaalivuodet 1999–2019. Tutkimuksen menetelmällinen lähestymistapa on kriittinen diskurssianalyysi ja sen avulla pyritään erityisesti löytämään argumentaatiota ja keinoja, joilla vaaliohjelmissa perustellaan kansalaisuustulkintoja. Kansalaisen poliittisiin ja sosiaalisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyen tunnistimme kaksi diskurssia: palveluiden kohteena olevan kansalaisen ja omatoimisen kansalaisen diskurssit. Kansalaisen ja valtion oikeudelliseen siteeseen ja legitimiteettiin liittyen tunnistimme kansanvallan diskurssin. Puolueiden diskurssien välillä ei ollut löydettävissä perustavanlaatuisia näkemyseroja, vaan erot liittyivät enemmänkin painotuksiin.
16
Zareff, Janne. "Huumori eduskunnan täysistunnossa". Politiikka 66, n. 2 (18 giugno 2024). http://dx.doi.org/10.37452/politiikka.136527.
Testo completoAbstract (sommario):
Tässä tutkimuksessa käsitellään Suomen eduskunnan täysistunnoissa 21.6., 22.6. ja 27.6.2023 käytettyä huumoria (N=283). Tuolloin eduskunta käsitteli Petteri Orpon vasta nimitetyn hallituksen tiedoksiantoa hallitusohjelmastaan. Tutkimuksessa todetaan kaikkien puolueiden käyttävän erilaisia huumorin muotoja, etenkin ironiaa, viestintänsä osana, joskin pienimpien puolueiden osalta otos jää pieneksi. Puolueista hallitusta edustanut, oikeistopopulistinen perussuomalaiset käytti huomattavan paljon huumoria (vaikkei ollutkaan tässä ainutlaatuinen), mutta oli toisaalta puolueista myös ylivoimaisesti kaikkein useiten huumorin kohteena. Se oli huumorin kohde paljon useammin kuin pääministeripuolue kokoomus tai mikään oppositiopuolue. Keskusta oli puolestaan oppositiopuolueista selkeästi useiten huumorin kohteena ja se myös käytti huumoria tiheimmin omissa puheenvuoroissaan. Nämä havainnot voivat viitata siihen, että huumoriin myös vastataan eduskunnassa usein huumorilla. Tällöin huumorin käyttäminen osana omaa puheenvuoroa saattaa vaikuttaa koko keskustelun jatkon sävyyn.
17
Pastuhov, Annika. "Member education in three Finnish parliamentary parties". European Journal for Research on the Education and Learning of Adults 15, n. 2 (14 giugno 2024). http://dx.doi.org/10.3384/rela.2000-7426.4949.
Testo completoAbstract (sommario):
This study investigates the purposes and corresponding preconditions of member education practices in three Finnish political parties using the theory of practice architectures. To accomplish this, it examines the educational endeavours of three Finnish parliamentary parties—namely, the Centre Party of Finland (Suomen Keskusta), the National Coalition Party (Kansallinen Kokoomus) and the Social Democratic Party of Finland (Suomen sosiaalidemokraattinen puolue). The study draws on the theory of practice architectures, which provides a framework for examining the arrangements comprising the preconditions underlying practices—that is, purposeful endeavours based on established human courses of action. The research questions addressed in this study are as follows. What are the main purposes of education within the studied political parties? What preconditions enable or constrain the educational practices related to those purposes? The findings reveal that the Centre Party of Finland aims to foster expertise among its entire membership in a consistent and impactful manner, emphasising educational planning and supporting political ambition. Moreover, the National Coalition Party’s political education aims to foster members’ expertise and success, as supported by individualisation, while the Social Democratic Party of Finland’s party-political education focuses on engaging members and renewing the party, which are pursued through offering open educational opportunities and considering both local preconditions and historical knowledge. In conclusion, the identified purposes seek a balance between ensuring equality and supporting hierarchy among the party membership, while the identified preconditions indicate understandings of the political party as either a collective actor or an arena in which individual political actors operate.
18
Kasurinen, Helena, Raimo Vuorinen, Jaana Kettunen, Outi Ruusuvirta-Uuksulainen e Eelis Kukkaneva. "Ohjausalan koulutus Suomessa: selvitys koulutusten rakenteista ja sisällöistä". Koulutuksen tutkimuslaitos: Raportteja ja työpapereita, 3 giugno 2024, 1–176. http://dx.doi.org/10.17011/ktl-rt/11.
Testo completoAbstract (sommario):
Tässä julkaisussa kuvataan ohjausalan suomen- ja ruotsinkielisten koulutusten rakenteita ja sisältöjä Suomessa vuosina 2020–2023 sekä tarkastellaan koulutusrakenteiden toimivuutta ja kehittämistarpeita. Selvitys pohjautuu Elinikäisen ohjauksen kansallisessa strategiassa 2020–2023 (Valtioneuvosto, 2020a) esitettyyn tarpeeseen vahvistaa ohjauspalvelujen laatua ja ammattimaisuutta. Selvitys on laadittu osana työ- ja elinkeinoministeriön ja ELY-keskusten sekä TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksen (KEHA-keskus) koordinoimaa valtakunnallista elinikäisenohjauksen kehittämishankekokonaisuutta, jota rahoitetaan EU:n elpymis- ja palautumistukivälineellä.
19
Vuorinen, Raimo, Helena Kasurinen, Jaana Kettunen, Eelis Kukkaneva e Outi Ruusuvirta-Uuksulainen. "Ohjausalan ammattilaisten osaamiskuvaukset: ehdotus kansalliseksi osaamiskehykseksi". Koulutuksen tutkimuslaitos: Raportteja ja työpapereita, 10 novembre 2023, 1–89. http://dx.doi.org/10.17011/ktl-rt/4.
Testo completoAbstract (sommario):
Tämä julkaisu on vastaus Elinikäisen ohjauksen kansallisen strategian 2020–2023 (Valtioneuvosto, 2020a) esittämään tarpeeseen laatia kansalliset ohjausalan osaamiskuvaukset. Julkaisu perustuu kattavaan kirjallisuuskatsaukseen ja laajaan yhteiskehittämisprosessiin, johon osallistui useita satoja ohjausalan ammattilaisia ja asiantuntijoita eri puolilta Suomea. Näiden kuvausten pohjalta Kettunen ym. (2023) ovat laatineet arviointilomakkeet, jotka on suunniteltu ammattilaisten ja organisaatioiden käyttöön. Osaamiskuvausten laatimisen taustalla oleva hanke on kuvattu yksityiskohtaisesti erillisessä raportissa (Vuorinen ym., 2023). Osaamiskuvausesitys on laadittu osana työ- ja elinkeinoministeriön ja ELY-keskusten sekä TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksen (KEHA-keskus) koordinoimaa valtakunnallista elinikäisen ohjauksen kehittämishankekokonaisuutta, jota rahoitetaan EU:n elpymis- ja palautumistukivälineellä. Liittyy julkaisuun : Kettunen, J., Vuorinen, R., Kasurinen, H., Kukkaneva, E. & Ruusuvirta-Uuksulainen, O. (2023). Ohjausalan ammattilaisten osaamiskuvaukset : arviointilomakkeet. Koulutuksen tutkimuslaitos, Raportteja ja työpapereita.7. Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos. URN: <b><a href="http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9818-9" target="_blank">URN:ISBN:978-951-39-9818-9</a></b>
20
Sandgren, Terhi. "Kansallinen bibliometriikkaseminaari 2016". Informaatiotutkimus 36, n. 1 (12 aprile 2017). http://dx.doi.org/10.23978/inf.63191.
Testo completoAbstract (sommario):
Opetus- ja kulttuuriministeriö, Suomen yliopistokirjastojen neuvosto SYN, Helsingin yliopiston kirjasto ja CSC – Tieteen tietotekniikan keskus järjestivät bibliometriikkaseminaarin 16. joulukuuta 2016. Seminaaripäivän teemana oli tutkimuksen arviointi bibliometriikan näkökulmasta.
21
Aksela, Maija, e Lauri Vihma. "Alkusanat toimittajilta". Lumat: International Journal of Math, Science and Technology Education 3, n. 7 (30 dicembre 2015). http://dx.doi.org/10.31129/lumat.v3i7.989.
Testo completoAbstract (sommario):
Vuodesta 2004 lähtien järjestetyt Valtakunnalliset LUMA-päivät järjestettiin ensimmäistä kertaa Joensuussa 1.–3.6.2015. Päivät järjestettiin ensimmäistä kertaa myös uutena ajankohtana, kesäkuun alussa heti koulutyön kesäkeskeytyksen alettua. Tapahtuma oli ensimmäistä kertaa myös kolmipäiväinen, laajan ohjelmatarjonnan vuoksi. LUMA-päiville osallistui kaikkiaan kolmesataa LUMA-opetusalan nykyistä tai kasvavaa asiantuntijaa varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin: opettajia, opettajaksi opiskelevia, opettajankouluttajia, opetuksen tutkijoita ja opetuksen kehittäjiä Suomesta ja ulkomailtakin. Tapahtuman teemoina olivat uudistuvat opetussuunnitelmien perusteet, digitalisoituvat oppimisympäristöt ja arviointi sekä Kansainvälinen valon vuosi 2015. Osa ohjelmasta oli englanniksi tapahtuman yhteydessä järjestetyn kansainvälisen ISSE 2015 -symposiumin osallistujia varten.
Ohjelmaan kuului LUMA-keskus Suomen johdon ja Itä-Suomen yliopiston tervehdykset osallistujille, viisi luentoa, kaksi paneelikeskustelua sekä kymmeniä tietoiskuja ja työpajoja. Keynote-luennoitsija oli Stanfordin yliopiston professori Jonathan Osborne, joka puhui opetussuunnitelman uudistuksista yhdysvaltalaisesta näkökulmasta. Paneelikeskusteluissa asiantuntijat opetushallinnosta, yliopistoista ja kustannusalalta pohtivat uudistuvien opetussuunnitelmien sekä digitaalisten oppimisympäristöjen ja digitaalisen arvioinnin käyttöönoton mahdollisuuksia ja haasteita. Tietoiskuja/työpajoja oli mm. reilusta kolmestakymmenestä LUMA SUOMI -ohjelmaan kuuluvasta kehittämishankkeesta, lisäksi kansallisten Scientix-lähettiläiden sekä useiden muiden asiantuntijoiden vetäminä. Tähän teemanumeroon pyydettiin kaikilta päivien esiintyjiltä kirjoitukset. Numeroon on koottu saapuneita, tietoiskuja tai työpajoja vetäneiden asiantuntijoiden artikkeleita hankkeistaan tai erityisalastaan LUMA-aineiden opetuksen näkökulmasta. Seuraavat valtakunnalliset LUMA-päivät järjestetään Lahdessa (6.–8.6.2016) ja Jyväskylässä (5.–7.6.2017).
Oivaltamisen ja onnistumisen iloa matematiikasta, luonnontieteistä ja teknologiasta!
22
Kuula, Anna-Stina, Mira Ruth-Viitanen e Alisa Aaltonen. "POLKU 2.0 Lähtökohta-analyysi". JYU Reports, 22 aprile 2024, 1–33. http://dx.doi.org/10.17011/jyureports/2024/38.
Testo completoAbstract (sommario):
Tämä lähtökohta-analyysiraportti on tuotettu POLKU 2.0 -hankkeessa elokuussa 2023 ja sen on tarkoitus toimia tukena erilaista oppilaitosyhteistyötä sekä jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia suunnitteleville tahoille. Raportti on päivitetty versio POLKU 2.0 hankkeen alussa 2021 tehdystä lähtökohta-analyysistä. Alkuperäinen versio tuki erityisesti POLKU 2.0 - hankkeen sisäistä työnjakoa ja se jää arkistoitavaksi. Päivitettyyn versioon olemme koonneet niitä toimenpiteitä, jotka koimme tärkeiksi hankkeen onnistumisen kannalta. Lähtökohta-analyysi tehtiin POLKU 2.0 -hankkeessa kehittämään eri koulutusten tarjoajien välistä yhteistyötä sekä jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia. Se on tärkeää, sillä on tunnistettu, että muun muassa koulutuksesta koulutukseen ja koulutuksesta työelämään siirtymisessä on rajoittavia tekijöitä. Näihin haasteisiin POLKU 2.0 -hankkeessa pyrittiin löytämään ratkaisuja. Lähtökohta-analyysin avulla lisättiin lisäksi osatoteuttajien välistä ymmärrystä toistensa tehtävistä ja toiminnan yhteyksistä sekä eroista. Näin se toimi tärkeänä sujuvan yhteistyön perustana. Lähtökohta-analyysin sisältöä kerättiin POLKU 2.0 -hankkeessa syksyllä 2021 muun muassa osatoteuttajavierailuiden avulla, joissa luotiin esitysten ja keskustelun kautta yhteistä ymmärrystä ja maaperää hankkeen toimenpiteille. Muina tiedonkeruun tapoina toimivat kyselyt, haastattelut ja kartoitukset. Päivitetty raportti sisältää lyhyen kuvauksen suomalaisesta koulutusjärjestelmästä ja sekä osatoteuttajien toimintaa ohjaavan lainsäädännön- ja toiminnan esittelyn, näkökulmia organisaatioissa tehdyn temaattisen työn kartoittamiseen, ristiinopiskelun ja jatkuvan oppimisen mahdollisuuksiin ja tämänhetkisiin haasteisiin, sekä henkilöstön osaamisen kartoittamiseen. POLKU 2.0 -hankkeen toteuttajina toimivat Jyväskylän yliopisto, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradia ja Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto. Päärahoittaja oli Euroopan sosiaalirahasto, rahoittavana viranomaisena Keski-Suomen ELY- keskus. Hankkeen tavoitteena oli bio- ja kiertotalouden jatkuvan oppimisen koulutuksen tarjonnan laadun ja osuvuuden parantaminen Keski-Suomessa. Yhteiskehittämisen tuloksia kuvataan hankkeen toteutuksen kokoavassa Synteesiraportissa.