Articoli di riviste sul tema "Puheet"
Segui questo link per vedere altri tipi di pubblicazioni sul tema: Puheet.
Cita una fonte nei formati APA, MLA, Chicago, Harvard e in molti altri stili
Vedi i top-50 articoli di riviste per l'attività di ricerca sul tema "Puheet".
Accanto a ogni fonte nell'elenco di riferimenti c'è un pulsante "Aggiungi alla bibliografia". Premilo e genereremo automaticamente la citazione bibliografica dell'opera scelta nello stile citazionale di cui hai bisogno: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver ecc.
Puoi anche scaricare il testo completo della pubblicazione scientifica nel formato .pdf e leggere online l'abstract (il sommario) dell'opera se è presente nei metadati.
Vedi gli articoli di riviste di molte aree scientifiche e compila una bibliografia corretta.
1
Orell, Miina, e Päivi Pihlaja. "Kodin ja koulun yhteistyö opettajien puheessa". Kasvatus 52, n. 1 (23 aprile 2022): 51–64. http://dx.doi.org/10.33348/kvt.107964.
Testo completoAbstract (sommario):
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin opettajien puhetta kodin ja koulun yhteistyöstä ja sitä, millaisia merkityksiä yhteistyölle muodostuu opettajien puheissa. Teemahaastatteluna toteutetussa tutkimuksessa haastateltiin kaikkiaan 13 opettajaa kahdelta eri paikkakunnalta. Opettajien puheista tunnistettiin aineistolähtöisessä analyysissä kolme eri puheen aluetta: puheet yhteistyötoimista, perheestä ja yhteistyön taidoista. Puhealueittainen tarkastelu osoitti, että opettajien puheet yhteistyöstä erosivat toisistaan ja että puheista oli tunnistettavissa erilaisia toimintarooleja. Toimintarooleissa kodin ja koulun yhteistyö sai merkityksen joko velvollisuutena, kodille tarjottuna mahdollisuutena tai ymmärryksen etsimisenä. Yhteisen ymmärryksen etsiminen tunnistettiin kodin ja koulun yhteistyön tavoitetasoksi. Tämän saavuttaminen edellytti opettajalta omien tulkintarakenteiden tunnistamista, uudelleen arvioimista ja muokkaamista sekä kriittistä itsereflektiota.
2
Orell, Miina, e Päivi Pihlaja. "Kodin ja koulun yhteistyö opettajien puheessa". Kasvatus 52, n. 1 (23 aprile 2022): 51–64. http://dx.doi.org/10.33348/kvt.107964.
Testo completoAbstract (sommario):
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin opettajien puhetta kodin ja koulun yhteistyöstä ja sitä, millaisia merkityksiä yhteistyölle muodostuu opettajien puheissa. Teemahaastatteluna toteutetussa tutkimuksessa haastateltiin kaikkiaan 13 opettajaa kahdelta eri paikkakunnalta. Opettajien puheista tunnistettiin aineistolähtöisessä analyysissä kolme eri puheen aluetta: puheet yhteistyötoimista, perheestä ja yhteistyön taidoista. Puhealueittainen tarkastelu osoitti, että opettajien puheet yhteistyöstä erosivat toisistaan ja että puheista oli tunnistettavissa erilaisia toimintarooleja. Toimintarooleissa kodin ja koulun yhteistyö sai merkityksen joko velvollisuutena, kodille tarjottuna mahdollisuutena tai ymmärryksen etsimisenä. Yhteisen ymmärryksen etsiminen tunnistettiin kodin ja koulun yhteistyön tavoitetasoksi. Tämän saavuttaminen edellytti opettajalta omien tulkintarakenteiden tunnistamista, uudelleen arvioimista ja muokkaamista sekä kriittistä itsereflektiota.
3
Eriksson, Ilse. "Sukupolvivastuu ja syyllisyys". Aikuiskasvatus 30, n. 1 (15 febbraio 2010): 4–13. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93854.
Testo completoAbstract (sommario):
”Nykyinen keski-ikäinen perhesukupolvi on sukupolvivastuiden osalta … varsin ongelmallisessa tilanteessa. Se elää usein kaukana vanhemmasta sukupolvesta, erilaisessa kulttuuris-sosiaalisessa maailmassa, ja joutuu tekemään ratkaisuja edelleen vallitsevan perhevastuiden ideaalimallin ja käytäntöä hallitsevan tosiasiamallin välillä.” (Marin 2005, 257) Tällaisessa paineisessa tilanteessa on keskeistä tutkia, millaisen puheen avulla keski-ikäiset rakentavat sukupolvivastuutaan eli miten puhutaan huolenpidosta omista vanhemmista. Nämä puheet määrittyvät historiallisessa kontekstissa ja vuorovaikutuksessa kulttuuristen näkemysten kanssa.
4
Varila, Juha. "Mistä kumpuavat puheet ajastamme muutoksen aikakautena?" Aikuiskasvatus 17, n. 3 (15 settembre 1997): 227–29. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92455.
Testo completo
5
Jokivuori, Pertti. "Sitoutuminen työorganisaatioon ja luottamus". Aikuiskasvatus 24, n. 4 (1 dicembre 2004): 284–94. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93582.
Testo completoAbstract (sommario):
Väitteet, joiden mukaan kollektiiviset siteet ovat jälkiteollisessa, yksilökeskeisessä yhteiskunnassa heikkoja ja hauraita, ov at osaltaan samaa ”postmodernia melua” kuin puheet siitä, että yhteiskuntaluokat olisivat kadonneet, kirjoittaa Pertti Jokivuori suomalaisten palkansaajien työorganisaatioon sitoutumista koskevasta tutkimuksesta. Erik Allardtia lainaten hän sanoo: Sitoutumisessa organisaatioon on kyse yhteisyyssuhteista, jotka ovat keskeinen elementti yksilön pyrkimyksessä rakentaa arjestaan mielekästä.
6
Kuusisto, Alina. "Pohjoinen ulottuvuus eurooppalaisen yhteistyön työkaluna". Idäntutkimus 26, n. 3 (1 novembre 2019): 20–39. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.87290.
Testo completoAbstract (sommario):
Pohjoinen ulottuvuus on Suomen vuonna 1997 tekemä EU-poliittinen aloite, joka pyrkii edistämään tasavertaista kumppanuutta unionin, Venäjän, Norjan ja Islannin välillä. Aloitteen taustalla ovat Suomen kansainväliset ja EU-poliittiset intressit, mutta samalla se on heijastanut EU:n ulkopoliittisen toimijuuden muutosta. Artikkeli tarkastelee Pohjoisesta ulottuvuudesta vuodesta 1997 käytyä keskustelua historiantutkimuksen näkökulmasta diskurssihistoriallista lähestymistapaa hyödyntäen. Suomen ulkopoliittisten toimijoiden puheet, virkamiesten, poliitikkojen ja alue- ja paikallistason toimijoiden haastattelut, Pohjoisesta ulottuvuudesta eduskunnassa käyty keskustelu sekä eräät aiheeseen liittyvät poliittiset asiakirjat osoittavat, kuinka eurooppalaisen naapuruuspolitiikan ja EU-Venäjä-suhteiden kehitys on vaikuttanut Pohjoisen ulottuvuuden politiikan tavoitteisiin ja sisältöihin sen eri vaiheissa ja kuinka Suomi on pyrkinyt luovimaan EU-solidaarisuuden ja erityisen Venäjä-suhteensa asettamien vaatimusten välillä. Pohjoinen ulottuvuus on muuttunut 1990-luvun lopulta Suomen johtavasta EU-poliittisesta pohjoisen Euroopan alueellistamiseen tähtäävästä visiosta epäpoliittiseksi ja käytännönläheiseksi kumppanuustyöksi, jota suomalaiset markkinoivat Euroopan unionille toimivana Venäjä-yhteistyön työkaluna.
7
Pitkänen, Taina, e Maija Tervola. "Lääkärin vai potilaan taitoa? Suomea toisena kielenä puhuvan lääkärin puheen ymmärrettävyys vastaanottotilanteessa". Puhe ja kieli, n. 3 (29 dicembre 2022): 201–22. http://dx.doi.org/10.23997/pk.126147.
Testo completoAbstract (sommario):
Artikkeli käsittelee suomea toisena kielenä käyttävien lääkäreiden puheen ymmärrettävyyttä vastaanottotilanteessa. Tutkimusaineistona on EU/ETA-maiden ulkopuolella tutkintonsa suorittaneiden lääkäreiden laillistamisprosessiin kuuluvia potilastenttejä, eli videoituja potilasvastaanottoja, joiden yhteiskesto on noin 40 tuntia.
Artikkelissa tarkastellaan lääkärin puheen ymmärrettävyyttä kahdesta näkö-kulmasta. Ensin tutkitaan kohtia, joissa potilas jotenkin ilmaisee, että ei ole ymmärtänyt lääkärin puhetta. Analyysin toisessa osassa huomio kohdistetaan kielellisten merkitysten välittymiseen ja pyritään selvittämään, mitkä puheen ominaisuudet heikentävät ymmärrettävyyttä.
Tutkimuksesta ilmeni, että potilaan ilmaisemat ongelmat liittyvät usein ääntämiseen ja morfosyntaksiin. Jonkin verran vähemmän on sanastoon ja kieliopillisiin merkityksiin liittyviä ongelmia. Nämä ongelmat ovat usein paikallisia ja ratkeavat tilanteen kuluessa. Analyysin toinen vaihe toi esiin vakavampia ongelmia: sanastopuutteita ja epätäsmällisiä tai suorastaan vääriä kieliopillisia merkityksiä, jotka estävät viestin välittymisen täsmällisesti. Samalla kävi ilmi, että potilaiden kesken on suuria eroja siinä, miten hyvin he ymmärtävät suomea toisena kielenä puhuvan lääkärin puhetta.
8
Paavola-Ruotsalainen, Leila, Heta Kemppainen e Beda Luopajärvi. "Lapselle suunnatun puheen piirteet ja niiden yhteys sanaston kehitykseen 24 ja 30 kuukauden iässä". Puhe ja kieli, n. 1 (16 marzo 2017): 3. http://dx.doi.org/10.23997/pk.61122.
Testo completoAbstract (sommario):
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin äitien ja 2-vuotiaiden lasten (N = 12) vapaita leikkitilanteita, joista analysoitiin lapselle suunnatun puheen piirteitä. Lapselle suunnatusta puheesta poimittiin responsiiviset ja ohjailevat ilmaukset sekä nimeämiset, laajennokset ja kielentämiset. Sen jälkeen tarkasteltiin kaikkien analysoitujen ilmaisutyyppien yhteyksiä toisiinsa. Lisäksi tutkittiin ilmaisutyyppien ja kahdessa ikäpisteessä, 24 ja 30 kuukauden iässä, mitatun lapsen sanaston tason välisiä yhteyksiä. Äitien ilmausten määrässä havaittiin paljon yksilöllistä vaihtelua. Ilmausten määrä korreloi positiivisesti responsiivisten ja kielentävien ilmausten määrään. Lisäksi responsiiviset ilmaukset korreloivat negatiivisesti sellaisten ohjailevien ilmausten kanssa, jotka suuntasivat lapsen huomiota uudelleen. Lapsen sanaston tason kannalta merkittävimmäksi äidin ilmaisutyypiksi nousivat laajennokset, joiden määrä korreloi positiivisesti myös responsiivisten ilmausten määrän kanssa. Nämä löydökset on hyvä huomioida puheterapeutin vastaanotolla, kun ohjataan puheen kehityksessä viivästyneen noin 2–3-vuotiaan lapsen vanhempia. Lapselle suunnatun puheen laadun ja sanaston kehityksen välistä yhteyttä on syytä tutkia lisää suuremmalla otoskoolla ja ottamalla huomioon vielä muitakin lapselle suunnatun puheen piirteitä.
9
Wiklund, Mari, Lari Vainio, Satu Saalasti e Martti Vainio. "Puheen prosodian havaittu epätyypillisyys suomenkielisillä autismikirjon varhaisnuorilla". Puhe ja kieli, n. 4 (31 dicembre 2022): 309–30. http://dx.doi.org/10.23997/pk.127455.
Testo completoAbstract (sommario):
Tämä artikkeli käsittelee autismikirjon varhaisnuorten puheen prosodian havaittua epätyypillisyyttä. Kyseessä on pilottitutkimus, jonka aineisto koostuu viiden 11–13-vuotiaan suomea äidinkielenään puhuvan autismikirjon pojan ja kuuden samanikäisen neurotyypillisen pojan puhenäytteistä. Puhenäytteet on kerätty spontaanista puheesta. Aineiston pohjalta koostettiin havaintokoe, jonka suoritti 50 neurotyypillistä yliopisto-opiskelijaa. Tulokset osoittavat, että neurotyypilliset aikuiset pitävät autismikirjon varhaisnuorten puheen prosodiaa epätyypillisempänä kuin samanikäisten neurotyypillisten verrokkien puheen prosodiaa. Epätyypillisyyden vaikutelma voi akustisten analyysien ja arvioijien kirjallisten vastausten perusteella aiheutua esimerkiksi laulunomaisesta tai poukkoilevasta sävelkulusta, katkonaisesta puherytmistä, suurista sävelkulun vaihteluista tai poikkeavan tasaisesta sävelkulusta. Epätyypillisyyden vaikutelmaa voivat korostaa mm. morfosyntaktiset ongelmat (kuten esimerkiksi väärät sijamuodot tai katkonaiset lauserakenteet), epäselvät sanat tai veltto artikulointi. Nariseva ääni, joka oli tavallinen piirre puhenäytteissä, ei sen sijaan kiinnittänyt arvioijien huomiota. Autismikirjon poikien puheen arveltiin usein olevan ei-syntyperäisen suomen puhujan tuottamaa, vaikka kaikki informantit olivat syntyperäisiä, yksikielisiä suomen puhujia. Arvioijien oli myös usein vaikeaa ymmärtää, mitä autismikirjon henkilöt sanoivat puhenäytteissä. Tutkimuksen tulokset kasvattavat tietoisuutta prosodisista erityispiirteistä suomenkielisillä autismikirjon varhaisnuorilla.
10
Siltala, Elina, e Saila Poutiainen. "Maallikkosaarnan retoriikkaa: uskonnollinen puhe yhteisön rakentajana". Prologi 5, n. 1 (15 dicembre 2009): 64–83. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95807.
Testo completoAbstract (sommario):
Suomalaista saarnapuhetta on tutkittu melko runsaasti, myös retorisesta näkökulmasta, mutta maallikkosaarnojen tutkimus on vähäistä. Aiemmat tutkimukset kirkkosaarnoista ja maallikkosaarnoista kuitenkin osoittavat, että yhteisistä sisällöistä huolimatta ne edustavat melko erilaisia puhetyyppejä. Herätysliikesaarnaa leimaavat puheen spontaanius, kohdistaminen kirkkosaarnaa selvärajaisemmalle yhteisölle sekä saarnapuheen merkittävä rooli herätysliikeyhteisön viestintäkulttuurissa ja koko toiminnassa. Retorisen analyysin lähtökohtana käytettiin puhe-esitystä monesta eri näkökulmasta lähestyvää mallia, joka pohjautuu yhdysvaltalaisen George A. Kennedyn (1984) Raamatun tekstien tutkimuksessa käyttämään kehikkoon. Tässä sovellettua menetelmää ei siis ole alun perin luotu puhuttujen, äänitettyjen tai havainnoitujen saarnojen analyysia varten. Mallissa lähdetään liikkeelle retorisen yksikön määrittelystä ja edetään retorisen tilanteen ja sen asettamien vaatimusten kautta puheaineksen jäsentelyyn ja lopulta siihen, miten retorinen yksikkö on kyennyt täyttämään tilanteen luomat vaatimukset. Tutkimusaineisto koostui viidestä esikoislestadiolaisen herätysliikkeen maallikkosaarnasta. Saarnat litteroitiin ja niistä poimittiin puhujien käyttämät retoriset tehokeinot, joista yleisimmin esiintyvien käyttötapoja tarkasteltiin lähemmin. Saarnojen retorista tilannetta, rakennetta sekä maallikkosaarnaa puhetyyppinä analysoitaessa tuloksia täydennettiin havaintojen pohjalta tehdyillä tulkinnoilla. Saarnat etenivät assosiatiivisesti, ja niissä oli runsaasti puhujan tehokeinoja: Raamatusta lainattua kuvakieltä, retorisia kysymyksiä, vastakkainasetteluja ja toisteisuutta. Retorisen analyysin perusteella saarnoista piirtyi kuva omalle puheyhteisölle suunnatuista, yhteisön perinteitä noudattavasta puheesta, jolla on monia funktioita herätysliikkeen toiminnassa. Saarnat toimivat opetuksen sekä herätysliikeyhteisön identiteetin rakentamisen ja ylläpitämisen välineinä. Niiden avulla luodaan turvallisuuden tunnetta sekä rohkaistaan kuulijoita.
11
Sarja, Anneli. "Dialogioppiminen ryhmä- ja yksilötasoilla hoitotyön kontekstissa". Aikuiskasvatus 20, n. 2 (15 maggio 2000): 99–108. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93275.
Testo completoAbstract (sommario):
Artikkelissa dialogioppimista on tulkittu hoitotyön oppimisen ja opettamisen erilaisissa käytänteissä. Käsitys dialogista perustuu Bahtinin puheen teoriaan, jossa näkökulmien vastakkaisuutta pidetään dialogin syntymisen ehtona. Käsitys oppimisesta perustuu kontekstuaaliseen näkemykseen, jossa oppimisen kohteeksi rajataan arkitodellisuus ja sieltä nousevat ongelmat. Koska arjen ristiriitaiset käytänteet kiinnittyvät erilaisiin ajattelu- ja toimintamalleihin, puheesta on etsitty historiallisia ääniä, vakiintuneiksi muodostuneita hoitamisen ja oppimisen muotoja. Tarkoituksena on ollut selvittää, millaisten dialogien avulla näistä erilaisista äänistä rakennetaan jaettua ja yksilöllistä tietämystä. Analyysimenetelmän avulla löytyi kaksi dialogioppimisen tapaa: kriittinen ja reflektiivinen dialogi. Näistä kehittyneemmässä, kriittisessä dialogissa vastakkaisia näkökulmia ei pyritty sulauttamaan toisiinsa, vaan käytettiin hyväksi ongelman monitasoiseen tarkastelemiseen. Reflektiivisen dialogin avulla jaettua tietämystä pyrittiin sitä vastoin tuottamaan yhdistämällä ryhmän jäsenten erilaisia näkökulmia toisiinsa.
12
Vehkakoski, Tanja, e Anja Rantala. "Oppilaiden kaikupuheen tehtävät kielellisesti epäsymmetrisissä luokkahuonekeskusteluissa". Puhe ja kieli, n. 2 (1 giugno 2017): 77. http://dx.doi.org/10.23997/pk.64344.
Testo completoAbstract (sommario):
Keskustelukumppanin puheen toistaminen tarjoaa henkilölle, jolla on käytössään rajalliset kielelliset resurssit, mahdollisuuden osallistua aktiivisesti keskusteluun. Tällaiseen toistamiseen on suhtauduttu aikaisemmissa tutkimuksissa kahtalaisesti: sitä on pidetty joko ei-toivottuna ja poisopittavana ekolalisena puheena tai sen on uskottu palvelevan kielitaidoltaan heikomman keskustelijan vuorovaikutuksellisia tavoitteita. Tässä artikkelissa tarkastellaan, mitä oppilaiden kaiuttavalla puheella tehdään ja miten opettajat vastaavat siihen luokkahuonekeskusteluissa. Tutkimusaineisto koostuu videotallennetuista oppitunneista autismiopetusryhmässä (N = 11) ja yksilöllisen opetuksen pienryhmässä (N = 9). Aineistossa oppilaat käyttivät kaikupuhetta responsseina joko opettajan uutta tietoa esitteleviin lausumiin, ohjaileviin lausumiin tai kysymyksiin. Vuorovaikutustilanteiden keskustelunanalyyttinen mikroanalyysi osoitti kaiuttamisen palvelevan orientoitumisena opettajan vuoroon, korjausaloitteena, itseä ohjaavana lausumana sekä sanojen opettelun keinona. Opettajien responssit oppilaiden kaikupuheeseen olivat pääasiallisesti lyhyitä ja sen nopeasti ohittavia. Opettajien taito tunnistaa kaikupuheen kommunikatiivisia tehtäviä on tärkeää, jotta lapsen toimijuus ja hänelle merkitykselliset asiat saisivat tilaa keskustelussa.
13
Ihalainen, Tiina, Charlotta Elo, Emmi-Lotta Rauhala, Taru Kosonen, Johanna Nissinen, Oguz Buruk, Erja Sipilä e Johanna Virkki. "Asiantuntijanäkemyksiä älyvaatteesta puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän apuvälineenä". Puhe ja kieli, n. 2 (20 agosto 2021): 115–37. http://dx.doi.org/10.23997/pk.110921.
Testo completoAbstract (sommario):
Puheen ja kommunikoinnin haasteet koskettavat laajaa joukkoa eri ikäisiä ihmisiä. Puhetta tukevien ja korvaavien kommunikointikeinojen, eli AAC- keinojen (engl. Augmentative and Alternative Communication), tarkoituksena on mahdollistaa itseilmaisu, kommunikointi ja osallistuminen. Nykyisten AAC-keinojen käyttöön liittyy monenlaisia käytännön haasteita. Näihin haasteisiin voisi vastata vaatteisiin integroitava huomaamaton käyttöliittymä, jossa vaate tunnistaa kehon liikkeitä ja erilaisia kosketuksia vaatteen pinnalla. Tässä tutkimuksessa ideoitiin viidessä monialaisessa työpajassa vastauksia laaja-alaisiin kysymyksiin: ”Ketkä voisivat hyötyä älyvaatteesta?”,“Mihin älyvaatetta voisi käyttää” ja “Miten älyvaatetta voisi käyttää?”.Tässä artikkelissa julkaisemme ne työpajoissa luodut ideat, jotka liittyvät itseilmaisun, kommunikoinnin ja osallistumisen mahdollistamiseen. Tässä tutkimuksessa AAC-keinojen käyttäjäryhminä esiin nousivat henkilöt, joilla on liikuntavamma, kuulo-tai kuulonäkövamma, kehitysvamma tai autismikirjon häiriö sekä lapset, joilla on kehityksellinen kielihäiriö. Älyvaatteen käyttötarkoituksista nousi esiin kolme selkeää teemaa, jotka olivat avun pyytäminen, kommunikoinnin tukeminen sekä vuorovaikutuksen ja osallistumisen mahdollistaminen. Vaatteeseen integroitua AAC-keinoa voi käyttää esimerkiksi painamalla, pyyhkäisemällä, sivelemällä, taputtamalla tai näpäyttämällä vaatteen pintaa jollakin kehon osalla.
14
Vakkilainen, Joonas, e Michael O'Dell. "Suomen pitkien painottomien vokaalien havaitseminen spontaanissa ja luetussa puheessa". Puhe ja kieli, n. 4 (28 gennaio 2022): 247–64. http://dx.doi.org/10.23997/pk.113851.
Testo completoAbstract (sommario):
Suomessa pitkien ja lyhyiden äänteiden välinen ero on fonologisesti distinktiivinen, eli se erottaa merkityksiä. Spontaanissa puheessa lyhyiden ja pitkien vokaalien väliset erot ovat pienempiä kuin lukupuhunnassa (de Silva ym., 2003). Suomessa vokaalin kesto on kuulijalle pääasiallinen vihje sen kvantiteetista, mutta painollisissa tavuissa on havaittu myös sävelkulkuun liittyviä eroja (Järvikivi ym., 2007). Tässä tutkimuksessa tarkastellaan painottomien jälkitavujen pitkien vokaalien havaitsemista spontaanissa puheessa. Tutkimuskysymyksenä on, vaikuttaako vokaalin fysikaalinen kesto spontaanissa puheessa pituuden havaitsemiseen eri tavalla kuin lukupuhunnassa. Tutkimuksessa tehtiin havaintokokeita, joissa koehenkilöt kuulivat muokattuja havaintoärsykkeitä. Ärsykkeet poimittiin spontaanista puheesta ja saman henkilön lukemista tämän spontaanissa puheessa esiintyneistä sanoista. Ärsykkeiden sisäiset kestoerot poistettiin muokkaamalla spontaani–lukupuhunta-ärsykepareista kestoiltaan identtiset. Jokainen alkuperäinen sana sisälsi pitkän jälkitavun vokaalin, jonka kestosta muokattiin neljä eri varianttia. Koehenkilöt vastasivat, kuulivatko he lyhyt- vai pitkävokaalisen sanan. Tulosten perusteella spontaanissa puheessa sanan lopussa olevan vokaalin ei tarvitse olla yhtä pitkä kuin lukupuhunnassa tullakseen havaituksi pitkäksi. Spontaanin puheen ärsykkeet saivat keskimäärin enemmän pitkävokaalisia vastauksia kuin lukupuhuntaärsykkeet. Taustatekijöillä (F0, F1, F2) ei ollut selvää vaikutusta havaintoihin, joskaan niitä ei voida sulkea pois tämän tutkimuksen perusteella.
15
Männistö-Funk, Tiina. "Puhetta koneista". Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 33, n. 1 (9 aprile 2020): 9–25. http://dx.doi.org/10.23994/lk.91430.
Testo completoAbstract (sommario):
Koneellisesti tuotettu puhe on sekä teknisesti että sosiaalisesti erityinen teknologian ominaisuus. Tässä artikkelissa esitetään, että puhuvia koneita on syytä tarkastella omana sosioteknisenä kategorianaan, koska ihmismäiseen puheeseen liittyy koneen ja käyttäjän suhteen näkökulmasta monia erityisiä kysymyksiä. Elottomia esineitä on saatu puhumaan esihistoriallisista ajoista lähtien erilaisten äänensiirtotekniikoiden avulla, 1700-luvulta lähtien puhesynteesin avulla ja 1800-luvun lopulta lähtien myös äänitetyn puheen keinoin. 1900-luvun mittaan puhuvista koneista tuli osa modernia, teknistynyttä ääniympäristöä, ja erilaisia puhuvia robotteja esitellään yhä lupauksina tulevaisuuden älykkäistä koneista.Puhuvat koneet herättävät kuitenkin helposti ärsytyksen kaltaisia negatiivisia tunteita. Outoutta tai kauhua on pohdittu ongelmina robottien kohtaamisessa, mutta puheen rooli konekohtaamisissa on jäänyt vähälle huomiolle. Puhe toimijuuden muotona merkitsee ihmisen ja koneen suhteen asettumista neuvottelun alaiseksi erityisellä tavalla, jota kulttuurin- ja historiantutkimus voivat auttaa ymmärtämään.Talk of machines: Theoretical Perspectives to Speech TechnologiesMachinically produced speech is a special technological feature, both technically and socially. This article proposes treating talking machines as a sociotechnical category of their own, in order to pay due attention to the role of human-like speech in the relationship of machines and users. Inanimate objects have been given the power of speech from prehistoric times by diverse techniques of acoustic transmission. From the 18th century onwards they have been made to talk by means of mechanical speech synthesis and from the late 19th century on also by making use of voice recording technologies. During the 20th century, talking machines became a part of the modern, technological soundscape.Talking robots are still being showcased as promises of future machine intelligence. However, talking machines easily induce negative feelings, such as annoyance. The feelings of horror and uncanniness have often been brought up as problems in human-robot interaction, but the role of speech in these encounters has not attracted much attention. Speech as a form of agency negotiates the relationship of humans and machines in specific ways, which cultural studies and historical research can help to understand.
16
Siitonen, Marko. "Puheen ja vuorovaikutuksen puolesta". Prologi 11, n. 1 (15 dicembre 2015): 5–7. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95898.
Testo completo
17
Pikkarainen, Aila, Päivi Hökkä, Katja Vähäsantanen, Susanna Paloniemi e Anneli Eteläpelto. "Ikääntyneet aikuiset kuntoutustyöntekijöiden puheessa". Aikuiskasvatus 39, n. 3 (1 ottobre 2019): 192–207. http://dx.doi.org/10.33336/aik.85709.
Testo completoAbstract (sommario):
Artikkelissa kuvataan kuntoutustyöntekijöiden puhetta ikääntyneistä aikuisista ryhmämuotoisessa kuntoutuksessa. Aineisto koostuu kuudesta kuntoutustyöntekijöiden moniammatillisesta fokusryhmäkeskustelusta, jotka toteutettiin kuudessa kuntoutuslaitoksessa. Aineisto analysoitiin diskurssianalyysiä hyödyntäen. Kuntoutustyöntekijöiden puheesta tunnistettiin viisi puhetapaa, joista arviointipuhe liittyi sosiaali- ja terveysalan (sote) kontekstiin, ohjaus- ja riskipuhe asiakkaiden oppimisen ja muutoksen kontekstiin sekä toiseus- ja oivalluspuhe työntekijöiden asiantuntijuuteen. Kuntoutuksessa tavoitellusta asiakaslähtöisyyden periaatteesta huolimatta työntekijöiden arviointi-, ohjaus- ja riskipuhetavoissa ikääntyneet aikuiset kuvattiin kuntoutustyön kohteina, joskin kussakin puhetavassa eri painotuksin ja näkökulmin. Toiseuspuheessa ilmaistiin ensisijaisesti vierautta vanhuuden ikävaihetta ja ikääntyneitä asiakkaita kohtaan sekä asiakasryhmän herättämiä tunteita. Oivalluspuheessa ikääntyneet aikuiset kuvattiin asiakasryhmänä, joka sai työntekijät tarkastelemaan omaa osaamistaan ja ammatillisuuttaan sekä rutinoitunutta kuntoutustyötä. Siinä tuli lisäksi esille oman työn ja koko organisaation kehittämisajatuksia. Tulosten pohjalta voidaan keskustella siitä, toteutuuko ikääntyneiden aikuisten oikeus yhdenvertaisiin ja monipuolisiin kuntoutuspalveluihin, joissa on läsnä kuunteleva ja kunnioittava asiakaslähtöinen ohjaus- ja neuvontatyö ilman yleistäviä vanhustamisen sivumerkityksiä.
18
Penttilä, Nelly, Anna-Maija Korpijaakko-Huuhka e Raymond D. Kent. "Tavallista sujumattomuutta: Aikuisten puheen sujuvuuden kvantitatiivinen analyysi". Puhe ja kieli, n. 3 (20 dicembre 2018): 153–73. http://dx.doi.org/10.23997/pk.77384.
Testo completoAbstract (sommario):
Tutkimus käsittelee suomenkielisten aikuisten puheen tyypillisiä sujumattomuuksia ja niiden normaalivariaatiota. Henkilöt (N = 70) olivat neurologisesti terveitä, eikä heillä ollut diagnosoituja puheen tai kielen häiriöitä. Heidän sarjakuvakerrontaan perustuvien audioaineistojen transkriptioista analysoitiin puhenopeuden ja artikulaationopeuden lisäksi 10 puheen sujuvuutta kuvaavaa muuttujaa. Tutkimuksessa tarkasteltiin muuttujien yleisyyttä, niiden keskinäisiä suhteita sekä sujumattomuuksien vaikutusta sujumattomuusprosenttiin. Sujumattomuusprosentin keskiarvo oli koko aineistossa 2,3 % (vv = 0,0–7,8 %), ja sitä selittivät vahvimmin muuttujat korjaus ja sanan toisto sekä epäröinti, joka oli myös yleisin sujumattomuustyyppi. Sujumattomuusprosentin mukaan jaetuissa puhujaryhmissä sujumattomuuden tyyppi muuttui sujumattomuusprosentin kasvaessa. Sujumattomuuksista muodostui neljä faktoria: sujumattomuudet, jotka liittyivät 1) kielelliseen muotoiluun, 2) viestin suunnitteluun, 3) viestin jatkuvuuden ylläpitoon ja 4) artikulaatioon. Sujumattomuusprosenttia selittivät parhaiten sujumattomuudet, jotka liittyivät kielelliseen muotoiluun sekä ilmaisun jatkuvuuden ylläpitoon. Tulokset vahvistivat ajatusta puheen sujuvuudesta jatkumona sekä toivat esiin sujumattomuuksien laajan variaation niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Tämän aineiston normaalivariaatiota voidaan käyttää sekä häiriödiagnostiikan että kuntoutustavoitteiden asettamisen tukena. Lisäksi tutkimuksen tulokset toimivat vertailupohjana tuleville tutkimuksille.
19
Nylén, Erkki-Jussi Antero. "Kiertotaloussiirtymä ja uudet markkinat". Alue ja Ympäristö 48, n. 1 (19 giugno 2019): 14–28. http://dx.doi.org/10.30663/ay.77836.
Testo completoAbstract (sommario):
Kiertotalous on viime vuosina noussut merkittäväksi politiikkatavoitteeksi Suomessa. Kiertotaloutta on edistetty vaikutusvaltaisten toimijoiden puhein, joiden tarkoituksena on houkutella sosioteknisten käytäntöjentason toimijoita kehittämään ja toteuttamaan kiertotaloutta. Yksi tapa houkutella niitä tähän on puhe uusista markkinoista, joita kiertotalouden nähdään synnyttävän. Tätä argumentaatiota olen analysoinut kahdesta kiertotalouteen houkuttelevasta raporttista: Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) julkaisemasta Syty kiertotaloudesta - Yhdessä kiinni kasvuun ja Suomen itsenäisyyden juhlarahaston (Sitra) julkaisemasta Kierrolla kärkeen -Suomen tiekartta kiertotalouteen 2016—2025. Raporteissa uudet markkinat syntyvät samoista komponenteista, mutta niiden argumentaatiossa on merkittäviä eroja siitäkin huolimatta, että ne tavoittelevat samaa päämäärää eli kiertotaloustoimijuuden synnyttämistä. Syty kiertotaloudesta painottaa vahvasti toimijoiden välistä yhteistyötä eikä tee eroa koti- ja vientimarkkinoiden välillä ja väittää kiertotalouden tulon olevan vääjäämätöntä. Kierrolla kärkeen painottaa vientimarkkinoita, kilpailukykyä eikä artikuloi kiertotaloutta vääjäämättömäksi megatrendiksi. Tulkintani mukaan puhetapaerot johtuvat raporttien erilaisista tarkoituskehyksistä ja eroista Sitran ja EK:n yhteiskunnallisista toimijapositiossa.
20
Hollsten, Anna. "Puhetta kuolleelle". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, n. 1 (3 aprile 2017): 6–21. http://dx.doi.org/10.30665/av.66190.
Testo completoAbstract (sommario):
Speaking to the Dead: Poetic Address and Continuing Attachment in Elegies by Paavo Haavikko, Aale Tynni, and Anja Vammelvuo This article focuses on the addressment of the deceased in Finnish elegies from the late 1960s and the early 70s written by Paavo Haavikko, Aale Tynni and Anja Vammelvuo to commemorate their spouses. Until recently, the psychoanalytical theory of grief has been in uential among scholars of elegy. This article, however, aims to revise this dominant paradigm by applying a more up-to-date understanding of grief – the continuing bonds model – to the study of elegiac poetry. In contrast to the psychoanalytical theory of grief, the continuing bonds model emphasizes that relationships with the deceased are continued rather than abandoned; people do not recover from experience of loss, rather, the mourner renegotiates his or her relationship to the deceased. In the elegies analysed in this article, addressing the deceased is used to express the mourning speaker’s experiences of presence as well as the absence of the person passed. The differences in coping with and expressing grief are partly connected to gender in the analysed poems; Haavikko’s male speaker is more reluctant to openly grieve than Tynni’s and Vammelvuo’s female speakers, who beg their spouses to come back and who can feel the presence – and in Vammelvuo’s case, even the touch of the deceased. However, in all these cases the speakers try to make sense of their continuing relationship to the dead person in their present life.
21
Bacon, Henry, e Hannu Salmi. "Puhetta äänestä". Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 9, n. 2 (1 giugno 1996): 3–4. http://dx.doi.org/10.23994/lk.116448.
Testo completo
22
Korhonen, Vesa. "Puhetta yhteisöllisyydestä". Aikuiskasvatus 30, n. 2 (15 maggio 2010): 156–57. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93877.
Testo completo
23
Asplund Ingemark, Camilla. "Talets betydelse i finländsk kultur". Budkavlen 89 (22 maggio 2023): 99–100. http://dx.doi.org/10.37447/bk.130152.
Testo completo
24
Kivilaakso, Katri. "Television puhetta elokuvista". Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 14, n. 4 (1 dicembre 2001): 46–52. http://dx.doi.org/10.23994/lk.116168.
Testo completo
25
Kankare, Eliina, Leena Rantala, Tero Ikävalko, Ben Barsties v. Latoszek e Anne-Maria Laukkanen. "Akustisen äänenlaatuindeksin (AVQI) version 03.01 validointi suomenkielisille puhujille". Puhe ja kieli, n. 3 (31 dicembre 2020): 165–82. http://dx.doi.org/10.23997/pk.101516.
Testo completoAbstract (sommario):
Akustinen äänenlaatuindeksi (AVQI) on objektiivinen, kuuteen eri akustiseen muuttujaan perustuva äänen arviointimenetelmä. Se käyttää analyysissaan vokaali- ja jatkuvan puheen ääninäytettä, ja siksi AVQI validoidaan ennen käyttöönottoa eri kielille. Tässä tutkimuksessa validoitiin AVQI:n uusi, sisäisesti yhdenmukaisempi, pidempää jatkuvan puheen näytettä käyttävä versio (03.01) suomenkielisille puhujille. Tutkimuksessa oli osallistujina 197 vapaaehtoista, äidinkielenään suomea puhuvaa henkilöä, joista 111 oli sairaalan foniatrisen yksikön potilaita ja 86 terveäänisiä. Osallistujilta tallennettiin luenta- ja vokaaliääninäytteet. Luentanäytteistä mitattiin keskimääräinen kolmen sekunnin vokaaliääntöä vastaava tavujen määrä. Kuusitoista asiantuntijakuuntelijaa arvioi neliportaisella asteikolla äänen yleislaatua. Tilastollisilla menetelmillä arvioitiin AVQI-analyysin diagnostista kykyä erotella terve- ja äänihäiriöääni toisistaan suomenkielisellä aineistolla. Kolmen sekunnin vokaaliääntöä vastaavaksi tavumääräksi määritettiin 31 tavua. AVQI-tulosten ja kuunteluarvioiden välinen yhteys oli vahva (Spearmanin rho 0.77, p= 0.01). Paras erottelevuus terveen- ja äänihäiriöäänen välille saatiin raja-arvolla 1,83. Tutkimus osoitti AVQI 03.01FIN -version toimivan hyvin äänihäiriöiden diagnostisena työkaluna.
26
Wiklund, Mari, Kia Ihaksinen e Martti Vainio. "Autismikirjon poikien intonaation käyttö kysymys- ja kerrontavuoroissa spontaanissa vuorovaikutuksessa". Puhe ja kieli, n. 4 (16 aprile 2021): 43–70. http://dx.doi.org/10.23997/pk.107691.
Testo completoAbstract (sommario):
Autismikirjon häiriö on aivojen neurobiologinen kehityshäiriö, jota luonnehtivat mm. sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat, aistiyliherkkyydet sekä rajoittuneet kiinnostuksen kohteet (APA, 2013). Autismikirjon henkilöillä puheen prosodiaan liittyy usein epätyypillisiä piirteitä. Tässä artikkelissa tarkastellaan autismikirjon poikien puheen lausumanloppuista nousevaa intonaatiota ja sen käyttöä kysymys- ja kerrontavuoroissa spontaanissa vuorovaikutuksessa. Aihe on tärkeä, koska vaikka autismikirjoon liittyviä prosodisia piirteitä onkin jo tutkittu melko paljon, spontaania puheaineistoa, joka mahdollistaisi autismikirjon henkilöiden intonaation käytön havainnoimisen, ei ole aiemmin juurikaan tutkittu.
Tutkimuksen aineistona käytetään autenttisia ryhmäkuntoutuskeskusteluja, joissa 11–13-vuotiaat autismikirjon pojat (n = 7) keskustelevat kuntouttajiensa kanssa. Tutkimuksessa käytetään fonetiikan ja keskustelunanalyysin menetelmiä.
Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että autismikirjon pojat osaavat käyttää nousevaa loppuintonaatiota vuorovaikutuskeinona sekä tuottaa että tulkita oikein päättyvyyttä ilmaisevia prosodisia piirteitä spontaanissa vuorovaikutuksessa. He osaavat myös käyttää prosodisia piirteitä korostuskeinoina, kutsua intonaation loppunousun avulla reaktioita muilta osallistujilta sekä ilmaista vastaanottajan huomioonottamista. Autismikirjon pojat vaikuttaisivat siis pystyvän käyttämään hyväkseen intonaatiota vuorovaikutuksellisena resurssina, vaikka vastavuoroinen vuorovaikutus on yleisesti ottaen autismikirjon henkilöille vaikeaa (APA, 2013).
27
Wiklund, Mari, Kia Ihaksinen e Martti Vainio. "Autismikirjon poikien intonaation käyttö kysymys- ja kerrontavuoroissa spontaanissa vuorovaikutuksessa". Puhe ja kieli, n. 1 (16 aprile 2021): 43–70. http://dx.doi.org/10.23997/pk.107694.
Testo completoAbstract (sommario):
Autismikirjon häiriö on aivojen neurobiologinen kehityshäiriö, jota luonnehtivat mm. sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat, aistiyliherkkyydet sekä rajoittuneet kiinnostuksen kohteet (APA, 2013). Autismikirjon henkilöillä puheen prosodiaanliittyy usein epätyypillisiä piirteitä. Tässä artikkelissa tarkastellaan autismikirjonpoikien puheen lausumanloppuista nousevaa intonaatiota ja sen käyttöä kysymys- ja kerrontavuoroissa spontaanissa vuorovaikutuksessa. Aihe on tärkeä, koska vaikka autismikirjoon liittyviä prosodisia piirteitä onkin jo tutkittu melko paljon, spontaania puheaineistoa, joka mahdollistaisi autismikirjon henkilöiden intonaation käytön havainnoimisen, ei ole aiemmin juurikaan tutkittu.
Tutkimuksen aineistona käytetään autenttisia ryhmäkuntoutuskeskusteluja, joissa 11–13-vuotiaat autismikirjon pojat (n = 7) keskustelevat kuntouttajiensa kanssa. Tutkimuksessa käytetään fonetiikan ja keskustelunanalyysin menetelmiä.
Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että autismikirjon pojat osaavat käyttää nousevaa loppuintonaatiota vuorovaikutuskeinona sekä tuottaa että tulkita oikein päättyvyyttä ilmaisevia prosodisia piirteitä spontaanissa vuorovaikutuksessa. He osaavat myös käyttää prosodisia piirteitä korostuskeinoina, kutsua intonaation loppunousun avulla reaktioita muilta osallistujilta sekä ilmaista vastaanottajan huomioonottamista. Autismikirjon pojat vaikuttaisivat siis pystyvän käyttämään hyväkseen intonaatiota vuorovaikutuksellisena resurssina, vaikka vastavuoroinen vuorovaikutus on yleisesti ottaen autismikirjon henkilöille vaikeaa (APA, 2013).
28
Laukkanen, Anne-Maria, e Teija Waaramaa. "Nuorten suomalaisten miesten luennan perustaajuus 1990- ja 2010-luvuilla". Puhe ja kieli, n. 1 (29 maggio 2022): 3–16. http://dx.doi.org/10.23997/pk.119691.
Testo completoAbstract (sommario):
Puhekorkeus vaihtelee yksilön, tilanteen ja kulttuurin mukaan. Puhekorkeudessa tapahtuvat muutokset eri aikakausina saattavat heijastaa kulttuurin muutoksia. Koska puheen sisältö ja puhetilanne vaikuttavat puhekorkeuteen, on neutraalin tekstiluennan perustaajuuskeskiarvoa käytetty väljästi puhujan totunnaisen neutraalin puhekorkeuden estimaattina. Viimeaikaisessa tutkimuksessamme havaitsimme, että nuorten suomalaisten yliopistossa opiskelevien naisten luennan perustaajuus on merkitsevästi noussut viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana. Tämä tutkimus keskittyy miehiin.
Valitsimme Puheen ja äänen tutkimuksen laboratorion studioäänitearkistosta satunnaisesti 40–60 sekunnin mittaisen luentanäytteen 95:ltä mieheltä (ikä Md 24v, VV 19-30 v) 1990-luvulta ja 2010-luvulta. Miehillä ei ollut tiedossa olevia äänen tai kuulon häiriöitä, ja heidän äänensä arvioitiin kuunteluanalyysillä normaaliksi. Näytteiden perustaajuusanalyysi suoritettiin Praat-ohjelmalla.
Miesten perustaajuus oli 1990-luvulla keskimäärin 108 Hz (KH 16,9 Hz) ja 2010-luvulla 111 Hz (KH 12,8 Hz). Näytekohtainen perustaajuuden keskihajonta oli keskimäärin 2,7 psa (KH 0,68 psa) ja 2,9 psa (KH 0,78 psa). Erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä (riippumattomien muuttujien Studentin t-testi, p > 0,05). Tulosten perusteella miesten puhekorkeudessa ei näytä tapahtuneen merkitsevää muutosta tutkitulla aikavälillä.
29
Kesti, Maria. "Kulttuurikriittinen puheviestintä". Prologi 3, n. 1 (15 dicembre 2007): 93–114. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95796.
Testo completoAbstract (sommario):
Esittelen artikulaation käsitteeseen nojaavaa merkitysteoriaa ja sovellan sitä kokeilevasti puheen ja puhetilanteiden käsitteellistämiseen sekä puhekasvatuksen normien arvioimiseen. Artikkeli on teoreettinen ja poleeminen, ja se etsii alustavasti merkitystutkimuksen mahdollisuuksia pureutua puheilmiöihin. Esimerkkiympäristönä käytän yliopiston puhetilanteita ja nostan esiin niiden kulttuurisia merkityspotentiaaleja. Lopuksi käsittelen taiteen keinojen käyttämistä puhekasvatuksessa sekä pohdin artikulaatioteorian ja humanistiseksi kutsutun puheviestinnän perinteen suhdetta.
30
Laukkanen, Anne-Maria, e Unto K. Laine. "Katsaus vuorovaikutukseen ääntöväylän ja äänilähteen välillä". Puhe ja kieli, n. 1 (5 giugno 2020): 83–97. http://dx.doi.org/10.23997/pk.95502.
Testo completoAbstract (sommario):
Puheen ja äänen tuottoa tarkastellaan usein yhä edelleen perinteisen nelijakomallin mukaan, jossa hengityselimistö, äänihuulet, ääntöväylä ja huuliaukko toimivat itsenäisinä yksiköinä. Todellisuudessa kuitenkin ääntöväylän muodostama resonaattori on vuorovaikutuksessa molempien päätepisteidensä, äänihuulten ja huuliaukon, kanssa. Tässä katsauksessa kuvataan keskeiset vuorovaikutuksen muodot ja annetaan esimerkkejä niiden toteutumisesta. Interaktion voidaan todeta toteutuvan niin ääniharjoitteissa, taiteellisessa äänenkäytössä kuin äänihäiriöissäkin. Käytännön esimerkit opastavat myös tunnistamaan, miltä interaktion toteutuminen tuntuu kehossa.
31
Khawaja, Sarwar. "Beyond the Franchising: Strategic Alignment as the Key to Thriving UK Private Higher Education". International Journal of Private Higher Education 2, n. 3 (25 maggio 2024): 1–20. http://dx.doi.org/10.60166/gjcu5922.
Testo completoAbstract (sommario):
This research delves into the evolving landscape of private higher education (PrHE) in the UK, moving beyond the traditional franchising model to explore the critical role of strategic alignment between Public Higher Education Institutions (PuHEIs) and Private Higher Education Institutions (PrHEIs) in fostering thriving institutions. While franchising arrangements have traditionally facilitated the delivery of PuHEIs programmes through PrHEIs, this study emphasises the importance of strategic alignment in achieving long-term success. The study explores how aligning institutional mission, strategic goals, resources, and practices can enhance academic quality, expand access to education, and foster innovation. Using Oxford Business College (OBC) as a case study, the research highlights OBC's transformation from a follower to a pioneer in research, staff development, and business incubation, driven by direction of strategic alignment with PuHEIs. Key focus areas include widening participation, student support, research enhancement, staff development, and business incubation. The findings underscore that beyond the transactional nature of franchising, strategic alignment is essential for PrHEIs to thrive, setting a new paradigm for sustainable and impactful higher education partnerships in the UK. Keywords: UK Higher Education (HE) Franchising, Strategic Alignment, Public Higher Education Institutions (PuHEIs), Private Higher Education Institutions (PrHEIs), Oxford Business College (OBC)
32
Mikkola, Minna. "Miksi julkisisssa ruokapalveluissa on niin vaikea käyttää ekologisia raakaaineita?" Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 23 (31 gennaio 2008): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75860.
Testo completoAbstract (sommario):
Kestävät ruokapalvelut on käsite, jonka ajatuksena on edistää kestävää tuotantoa ja kulutusta. Kestävissä ruokapalveluissa pyritään käyttämään lähi- ja luomuruokaa ja jopa lähiluomuruokaa, jotka ymmärretään yleensä ekologisiksi vaihtoehdoiksi. Käytännössä toiminnassa on kuitenkin ongelmia. Tämän tutkimuksen tarkoitus on syventyä julkisiin ruokapalveluihin ekologisen ruoan käyttäjinä: miksi julkisisssa ruokapalveluissa on niin vaikea käyttää ekologista ruokaa? Tässä artikkelissa käytetään lyhyyden vuoksi termiä ekologinen ruoka ympäristöystävällisen ruoan sijasta. Tutkimuksessa kysytään, miten ammattilaiset ruokapalveluorganisaatioiden eri tasoilla ymmärtävät ekologisen ruoan, millaisia jännitteitä sen käytössä syntyy eri tasojen välille ja miten ekologisen ruoan käyttöä voitaisiin edistää. Tutkimuksen aineistona on 15 kunnallisen ruokapalveluammattilaisen haastattelut vuosina 2000-2003. Tutkimus tukeutuu Goffmanin (1959) ja Argyriksen (1999) organisaatioissa ilmenevää käyttäytymistä sekä Bakhtinin (1982) ’ammatillista puhetta’ koskeviin käsitteisiin. Tulokset osoittavat, että ammattilaiset eivät puhuneet ’ekologisesta ruoasta’, mutta sitä kuitenkin lähestyttiin jo käytössä olevien käsitteiden ja toiminnan tavoitteiden kautta. Ekologia ja ympäristö liittyivät kiinteimmin ympäristöterveyteen, ruoan mahdollisiin muihin oletettuihin myönteisiin terveysvaikutuksiin, ympäristöteknisiin piirteisiin kuten energian ja veden kulutukseen ja vasta viime kädessä ympäristön tilaan sinänsä. Ympäristöuhkina nähtiin rehevöityminen, maaperän saastuminen ja polttoaineiden kuluminen. Sen sijaan esimerkiksi biodiversiteetti ja ilmastonmuutos olivat käsitteitä, joita ei puhuttu lainkaan; ’ympäristö’ oli käsitteellisesti monimutkaisesti välittynyt ja kaukana ’keittiöstä’. Ruoan ekologisia piirteitä lähestyttiin käytännöllisen ryhmittelyn avulla. Ammattilaiset puhuivat kotimaisesta, ulkomaisesta, lähi- ja luomuruoasta sekä ’ympäristöteknisestä’ ruoasta. Ryhmittely ei kuitenkaan tuottanut ongelmattomasti käytännön ohjenuoraksi soveltuvia kategorioita, vaan pikemminkin nosti vastakkainasetteluita joissa tietty ryhmä näkyi sekä hyvänä että kyseenalaistettuna ruokana. Lisäksi ympäristötekninen ruoka nähtiin hyvin vaikeasti täsmennettävänä mutta todellisena ilmiönä. Tulokset kertovat ammattilaisten käyttämästä ryhmittelystä, sen mahdollisesta horjuvuudesta, tiedon tarpeesta ja näkemyseroista organisaatioiden eri tasojen välillä. Ilmeisesti ekologinen ruoka tarvitsee huomattavasti perusteiden selkiyttämistä ja käsitteellistä kirkastamista jotta kriittiset ammattilaiset voivat uudistaa näkemyksensä siitä mitä ekologinen ruoka on ja hyödyntää tätä tietoa toiminnassaan. Tulevaisuuden kestävien ruokapalveluiden rakentamisessa tarvitaan organisaatioiden eri tasojen ammattilaisten ja asiantuntijoiden yhteistyötä.
33
Penttilä, Nelly, Tiina Ihalainen, Juulia Lintula, Sofi Niinisaari e Leena Rantala. "Vokaaliartikulaation muutokset Parkinsonin taudissa. Pilottitutkimus." Puhe ja kieli, n. 3 (29 dicembre 2022): 223–38. http://dx.doi.org/10.23997/pk.126148.
Testo completoAbstract (sommario):
Epätarkkaa vokaaliartikulaatiota pidetään yhtenä Parkinsonin taudin ensimmäisistä oireista ja sen tutkimiseen on kehitetty erilaisia akustisia mittareita. Tässä pilottitutkimuksessa Parkinsonin tautia sairastavien (n=35) vokaaliartikulaatiota tarkasteltiin vokaaliartikulaatioindeksillä (VAI), jonka tiedetään olevan tämän hetken tarkin ja luotettavin mittari puheen ymmärrettävyyden akustiseen tarkasteluun vieraissa kielissä. Tutkimuksemme perusteella VAI erotti ryhmätasolla Parkinsonin tautia sairastavat suomenkieliset puhujat neurologisesti terveistä puhujista (n=35). Vaikka tutkimusryhmien keskimääräinen ikä erosi toisistaan tilastollisesti merkitsevästi, voi tutkimuksen tuloksia hyödyntää jatkossa erilaisissa tutkimusasetelmissa. Tulevaisuudessa olisikin tärkeää tarkastella erilaisten taustamuuttujien, kuten iän, väsyvyyden, koulutuksen ja murrealueen vaikutusta VAI-arvoihin.
34
Voutilainen, Liisa. "Jaetut empaattiset tunteet kirjallisuuspiirissä". Puhe ja kieli, n. 1 (29 maggio 2022): 69–90. http://dx.doi.org/10.23997/pk.119694.
Testo completoAbstract (sommario):
Kaunokirjallisuuden lukeminen on liitetty empatiakykyyn. Tässä artikkelissa kysyn, miten kirjallisuuden herättämät empaattiset tunteet ilmenevät kirjallisuuden sosiaalisessa vastaanotossa. Tutkimuksen aineistona on yhteisöllisessä asuinkorttelissa järjestetyn kirjallisuuspiirin kokoontumisten (4) videonauhoitukset ja menetelmänä keskustelunanalyysi. Kuvaan kolmea vuorovaikutuksellista keinoa, jolla kirjan henkilöihin kohdistuvaa empatiaa jaetaan ryhmässä: piiriläisten kannanottoja, kirjallisuuspiirin vetäjän ymmärrysehdokkaita sekä topikaalisia siirtymiä kirjan ulkopuoliseen maailmaan. Tutkimus ehdottaa, että yksilön tunteiden tavoin myös empatiaa voidaan ilmaista ja jakaa kollektiivisesti. Tutkimuksen tulokset tukevat aiemmassa tutkimuksessa kuvattua kirjallisuuspiirin keskustelujen institutionaalista luonnetta toisaalta analyyttisen puheen ja toisaalta oman lukukokemuksen ja kirjan ulkopuolisen maailman kuvailun vaihteluna.
35
Juntunen, Riikka. "Lihavan naislaulajuuden muodostuminen musiikkireality-ohjelmissa". Musiikki-lehti 51, n. 2 (16 agosto 2021): 83–108. http://dx.doi.org/10.51816/musiikki.110849.
Testo completoAbstract (sommario):
Artikkeli käsittelee lihavan naislaulajuuden esittämistä musiikkiesityksiä sisältävissä tosi-tv-kilpailuissa, aineistona Susan Boylen ja Yoli Mayorin esitykset Got Talent -formaatissa. Tutkimuksessa kysytään, miten ohjelmissa esitetään ja tuotetaan naislaulajien sukupuolta suhteessa ruumiinkokoon musiikillisen toiminnan, puvustuksen, kuvauksen ja puheen keinoin. Kriittisen lihavuustutkimuksen, lauluesityksen tutkimuksen ja affektitutkimuksen avulla analysoidaan, miten lihavaa naislaulajuutta koetaan ja sen merkityksiä muodostetaan medioituneissa lauluesityksissä. Tosi-tv-tutkimuksen kautta tarkastellaan, miten genren ominaispiirteet ja käytänteet osallistuvat kokemusten ja merkitysten rakentamiseen. Artikkelissa pohditaan, miten aineiston tavat esittää lihavaa naislaulajuutta suhteutuvat lihavuuden mediaesitysten konventioihin ja millaista käsitystä ne välittävät lihavasta naiseudesta yleisemmin.
36
Polomé, Edgar C. "Survey of Comparative MythologyComparative Mythology. Jaan Puhvel". History of Religions 29, n. 2 (novembre 1989): 184–89. http://dx.doi.org/10.1086/463189.
Testo completo
37
Vaahensalo, Elina. "Samanlaista toiseuttamista, erilaisia toisia: Toiseuttavan verkkokeskustelun muodot anonyymeissä suomenkielisissä keskustelukulttuureissa". Media & viestintä 44, n. 3 (30 settembre 2021): 1–29. http://dx.doi.org/10.23983/mv.111507.
Testo completoAbstract (sommario):
Artikkelissa tunnistan toiseuttavan verkkokeskustelun erilaisia muotoja anonyymeistä, suomenkielisistä verkkokeskustelukulttuureista. Aineistona on kolmelta eri keskustelualustalta – Tumblrista, Redditistä ja Ylilaudalta kerätyt keskusteluaineistot, joista tarkastelen ryhmäytymisen sekä ulossulkemisen keinoja toiseuttavan verkkokeskustelun teorian avulla. Toiseuttava verkkokeskustelu on verkkovuorovaikutuksessa esiintyvää arvottavaa puhetta identiteeteistä, ihmisistä ja ryhmistä. Toiseuttavan verkkokeskustelun teoria taas on tapa hahmottaa tällaista puhetta sen erilaisten ominaisuuksien ja ympäröivien kontekstien avulla. Artikkelissa analysoidut keskustelualustat ja niiden sisällä ylläpidetyt keskustelukulttuurit poikkeavat toisistaan monilta osin ja artikkelin tavoitteena onkin vertailla, miten ulos sulkeva dynamiikka ilmenee eri tavoin ja miten se toisaalta ottaa samanlaisia muotoja keskenään hyvin erilaisissa keskustelukulttuureissa. Havainnoiduissa verkkokeskustelukulttuureissa toistuivat erityisesti huumoriin, epäilykseen, valta-asemaan, arvoihin ja kansallisidentiteettiin pohjaavat toiseuttavan verkkokeskustelun muodot sekä vertaistuellinen toiseuttaminen. Kullakin keskustelukulttuurilla on myös niille ominaisia toiseuttamisen muotoja.
38
Meriläinen, Jari-Mikko. "Marinin hallituksen ministereihin Twitterissä suunnattu vihapuhe". Prologi 18, n. 1 (28 novembre 2022): 28–48. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.122025.
Testo completoAbstract (sommario):
Twitter on myös vihapuheenvälittäjä. Tämä tutkimus käyttää laajaa, käsin luokiteltua twiittiaineistoa Marinin hallituksen ministereihin kohdistuvan vihamielisen puheen tutkimisessa. Tutkimuksen tavoite oli selvittää, kuinka yleistä ministereihin kohdistuva vihapuhe on, ja miten vihapuhe jakautuu sukupuolen, iän ja puoluekannan mukaan. Tutkin myös vihapuheen lähettäjien seurattavia ja tykkäyksiä. Tulosten perusteella valtioneuvostoon kohdistuva vihapuhe on yleistä, koska keskimäärin noin joka 20. ministerille lähetetty viesti on vihamielinen. Salkkujakauma vaikuttaa oletettavasti vihapuheen jakaumaan eikä tuloksista sen vuoksi voida yleistää, onko vihapuhe suunnattu erityisesti naisiin tai miehiin. Marinin hallitukseen kohdistuva vihapuhe on enimmäkseen lähtöisin perussuomalaisten seuraajilta. Noin 90 prosenttia aineiston käyttäjätileistä ei ole lähettänyt yhtään vihamielistä twiittiä, mutta muuten vihapuhe ei ole erityisen keskittynyttä. Vihapuheen esiintyvyys kasvaa viikonloppuisin.
39
Eriksson, Päivi, e Tarja Pietiläinen. "Yrittäminen ja sukupuolen moniulotteisuus". Aikuiskasvatus 21, n. 4 (1 dicembre 2001): 295–305. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93372.
Testo completoAbstract (sommario):
Kirjoittajat tekivät haastattelututkimuksen tamperelaisessa kahden naisen uusmediayrityksessä ja analysoivat yrittäjien puhetta. Tutkimuksen yrittäjät käyttävät työssään rinnakkain kolmea eri diskurssia: pohjoismaista tasa-arvodiskurssia, maskuliinisen klassisen strategisen johtamisen diskurssia sekä feminiinisen johtamisen diskurssia. Yrittäjien liiketoiminnassa ja identiteettipuheissa naiseudella on keskeinen asema.
40
Kuutsa, Anna. "”Konstitpa on vaimollakin.”". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, n. 4 (11 febbraio 2018): 20–35. http://dx.doi.org/10.30665/av.69304.
Testo completoAbstract (sommario):
Artikkelissa käsitellään Maria Jotunin novellia ”Kansantapa” (kokoelmasta Kun on tunteet, 1913) sekä siinä esiintyviä dialogikerronnan keinoja kuvata yhteiskunnallisia kysymyksiä. Yhden novellin tekstianalyysin kautta nostetaan esiin kerronnallisia piirteitä, joiden voi nähdä esiintyvän Jotunin novellituotannossa laajemminkin. Samalla artikkeli avaa uusia näkökulmia dialogikerronnan tutkimukseen sekä haastaa perinteisiä käsityksiä vuoropuhelusta objektiivisena, henkilöhahmokeskeisenä tai emansipoivana kerrontarakenteena.
Analyysissa nostetaan esiin dialogikerronnan kohtia, jotka ovat luettavissa kertojan muotoilemiksi ja tekstin tematiikkaa välittäviksi esityksiksi. Dialogikerrontaa koskevaan teoriaan yhdistyvät kognitiivinen, retorinen ja Susan Lanserin edustama varhainen feministinen narratologia. ”Kansantavan” dialogi jaottuu kolmeen erilaiseen muotoon, jotka 1) kuvaavat tarinamaailman vuorovaikutustilannetta, 2) toimivat hahmojen mielten välillä tematisoituna esityksenä sekä 3) välittävät kollektiivista ääntä. Analyysin tuloksena kirjoittaja ehdottaa, että todentuntuisuuteen pyrkivän, yksilöllisen puheen esityksen lisäksi dialogikerronnan on mahdollista välittää myös laajempia kulttuurisia odotuksia sekä tekstin yhteiskunnallista tematiikkaa.
41
Arminen, Elina, Jan Hellgren, Samuli Hägg, Ilmari Leppihalme, Tytti Rantanen, Jarkko Toikkanen e Lea Rojola. "Arvostelut". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, n. 1 (1 marzo 2010): 59–80. http://dx.doi.org/10.30665/av.74789.
Testo completoAbstract (sommario):
Elina Arminen Puheen vaikutelma roolirunossa Katja Seutu: Olla elävän sanat. Roolirunon laji Maila Pylkkösen teoksessa Arvo. Vanhaäiti puhuu runonsa Jan Hellgren Platsproblematik Satu Koho: Minun tuuleni, minun mereni. Koettu ja eletty paikka Joni Skiftesvikin martinniemeläisteoksissa Samuli Hägg Kun Suomi putos puusta Anna Helle: Jäljet sanoissa. Jälkistrukturalistisen kirjallisuuskäsityksen tulo 1980-luvun Suomeen Ilmari Leppihalme Vahvoja signaaleja Mukka-renessanssista! Elina Arminen: Keskeltä melua ja ääntä. Timo K. Mukan myöhäistuotanto, kirjallisuuskäsitys ja niiden suhde 1960-luvun yhteiskunnallis-kulttuuriseen keskusteluun Tytti Rantanen Marguerite Durasin voimakkaat hullut Sirkka Knuuttila: Fictionalising Trauma. The Aesthetics of Marguerite Duras’s India Cycle Jarkko Toikkanen Jälkiajatuksia Merja Polvinen: Reading the Texture of Reality: Chaos Theory, Literature and the Humanist Perspective Lea Rojola Kertomusten tutkimuksen vino maailma Samuli Hägg, Markku Lehtimäki & Liisa Steinby: Näkökulmia kertomuksen tutkimukseen
42
Lähdesmäki, Tuuli. "Miten tiede on vastannut yhteiskunnallisiin haasteisiin?" Tahiti 13, n. 1 (10 maggio 2023): 92–95. http://dx.doi.org/10.23995/tht.122863.
Testo completoAbstract (sommario):
Suomen Akatemia järjesti sidosryhmilleen ”Tiede ja tutkimus tulevaisuuden menestystekijöinä: Tieteen tila” -tilaisuuden Helsingissä 14.10.2022. Tilaisuuteen kutsutta kahta tutkijaa pyydettiin pohtimaan puheessaan oman alansa näkökulmasta, miten tiede on vastannut yhteiskunnallisiin haasteisiin. Tämä teksti on puheeni, jossa pohdin tieteen vaikuttavuutta taiteen ja kulttuurin tutkimuksen näkökulmasta.
43
Puhle, Matthias. "Hanse und Reich." Hansische Geschichtsblätter 129 (15 maggio 2020): 171–92. http://dx.doi.org/10.21248/hgbll.2011.54.
Testo completo
44
Peltoniemi, Aaron J., Kaisa Silvennoinen, Pauliina Rikala, Minna Ylönen, Hanna Soukka, Janne Kataja e Raija Hämäläinen. "Ohjauksellinen tuki terveydenhuollon simulaatiokoulutuksessa". Ammattikasvatuksen aikakauskirja 26, n. 1 (22 febbraio 2024): 30–48. http://dx.doi.org/10.54329/akakk.143384.
Testo completoAbstract (sommario):
Terveydenhuollon jatkuvaan ammatillisen osaamisen kehittämiseen kytkeytyvissä simulaatiokoulutuksissa kehitetään työssä tarvittavaa osaamista moniammatillisissa tiimeissä autenttisen kaltaisissa ympäristöissä. Ohjauksellisuutta pidetään tärkeänä simulaatiokoulutuksessa. Simulaatioita on kuitenkin tähän asti tutkittu lähinnä yksittäisten taitojen oppimisen näkökulmasta. Tämä artikkeli keskittyy ohjauksellisen tuen näkökulmaan simulaatiokoulutuksissa. Tavoitteena on laadullisen aineiston analyysin kautta tuottaa parempaa ymmärrystä siitä, millaisena ohjauksellinen tuki työn lomassa toteutuvassa simulaatio-oppimisessa näyttäytyy. Simulaatiokoulutusten osallistujat (n=27) ja simulaatio-ohjaajat (n=8) tekivät GoPro-kameralla tallennettujen simulaatiokoulutusten aikana tiimeissä erilaisia hoitopäätöksiä kulloisenkin potilastapauksen mukaisesti. Näistä yhteisöllisistä ja vuorovaikutuksellisista tilanteista muodostettiin simulaatiokoulutuksen ohjaukselliset tilanteet eli ohjauksellisen tuen episodit (n=221). Video ja audioaineistojen analysointiin sovellettiin teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. Tulosten perusteella ohjauksellinen tuki simulaatiokoulutuksessa tapahtuu pääasiassa jälkipuintivaiheessa ja simulaatio-ohjaajien toimesta, mutta myös vertaisoppijoiden toisilleen antamana ohjauksellisena tukena etenkin simulaatioharjoituksen aikana. Tutkimus osoitti, että simulaatiokoulutuksen ohjauksellinen tuki ilmenee ohjaavana puheena, tilanteen aikaisena tukena ja ohjauksena sekä reflektoivana puheena. Tulokset tarjoavat aineksia simulaatiokoulutusten ohjauksellisen tuen ja suunnittelun sekä simulaatio-ohjaajien pedagogisen osaamisen kehittämiseen.
45
Teräs, Kari. "Puhe ja teko". Väki Voimakas, n. 32 (13 settembre 2022): 179–221. http://dx.doi.org/10.55286/vv.121752.
Testo completoAbstract (sommario):
Kari Teräs paneutuu artikkelissaan SKDL:n entisten kansanedustajien muistitietohaastatteluihin ja siihen, kuinka he tulkitsivat suhdettaan demokratiaan 1960-luvun puolivälissä. Haastatteluiden avaintapahtumia ovat Rafael Paasion kansanrintamahallituksen muodostaminen 1966 ja Urho Kekkosen niin sanottu Ostrobotnia-puhe, jossa Kekkonen painotti kansandemokraattien oikeutta osallistua yhteiskunnan rakentamiseen myös hallituksesta käsin. Avaintapahtumat korostavat SKDL:n integroitumista osaksi suomalaista poliittista järjestelmää.
46
Outila, Marjo, e Pilvikki Lantela. "Samanaikaisesti hauras ja resilientti - kategoria-analyysi ikääntyneiden itseä koskevasta puheesta". Gerontologia 33, n. 1 (8 maggio 2019): 19–36. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.75935.
Testo completoAbstract (sommario):
Vanhenemiseen liittyvä kulttuurinen kuvasto rakentuu helposti kaksijakoisesti. Janan toisessa päässä ovat aktiiviset, elämästä nauttivat ja yhteiskuntaan panoksensa antavat seniorikansalaiset ja toisessa päässä tarvitsevat ja sairaat vanhukset. Tarkastelemme tässä artikkelissa ikääntyneiden lappilaisten kerrontaa itsestään arkielämän kontekstissa. Tutkimuksen aineisto koostuu 16 ikääntyneen haastatteluista, jotka tehtiin kotiteknologiakokeilun yhteydessä eri puolilla Lappia vuosina 2017-2018. Aineisto on analysoitu kategoria-analyysillä ja tulkinnassa on käytetty resilienssin ja haurauden käsitteitä. Kaikki haastateltavat sijoittivat puheessa itsensä kategorioihin, joiden voidaan katsoa kiinnittyvän haurauteen ja resilienssiin. Voimien väheneminen, kivut ja luopuminen, toisin sanoen hauraus, oli osa ikääntyneiden elämäntodellisuutta. Tämä ei kuitenkaan poissulkenut resilienssiä: ikääntyneiden pystyvyyttä tai asemoitumista oman arkensa aktiivisiksi toimijoiksi. Ikääntyneitä ei tulisi tarkastella yksipuolisesti vain haurauden tai resilienssin näkökulmista, vaikka he ensi silmäyksellä näyttäisivätkin kuuluvan vain toiseen kategoriaan, vaan nämä molemmat ulottuvuudet tulisi nähdä luontevana osana ikääntymistä ja ikääntymisen kulttuurisia käsikirjoituksia. Ikääntyneillä tulisi olla mahdollisuus toimia ja osallistua, mutta samalla mahdollisuus olla täysivaltaisena aikuisena myös tarvitseva, heikko tai hauras.
47
Väisänen, Anne. "Suomea äidinkielenään puhuvien viranomaisten ja maallikoiden käsitykset valheen paljastavista merkeistä". Puhe ja kieli, n. 3 (30 dicembre 2023): 111–30. http://dx.doi.org/10.23997/pk.142771.
Testo completoAbstract (sommario):
Kansainvälisen stereotyyppisen mielikuvan mukaan valheen voi tunnistaa katseen välttelystä, hermostuneisuudesta ja kehon liikkeistä. Ihmiset uskovat tunnistavansa valheen erityisesti nonverbaaleista merkeistä, vaikka verbaalisten merkkien on todettu olevan luotettavampia valheentunnistuksessa. Viranomaistahoilla on myös todettu olevan stereotyyppisiä uskomuksia valheen merkeistä. Uskomuksissa on kuitenkin havaittu kulttuurisia variaatioita. Tutkimuksessa selvitettiin mistä verbaaleista ja nonverbaaleista merkeistä suomalaiset viranomaiset ja maallikot uskovat tunnistavansa valheen. Lisäksi selvitettiin mistä suomalaiset uskovat jäävänsä itse kiinni valehdellessaan ja miten nämä uskomukset vertautuvat kansainvälisiin tutkimustuloksiin. Verkkokyselylomakkeelle kerättiin vastauksia suomea äidinkielenään puhuvilta poliiseilta, hätäkeskuspäivystäjiltä ja maallikoilta (N = 154).
Suomalaiset uskoivat kansainvälisen stereotypian mukaisesti tunnistavansa valheen katseen välttelystä ja hermostuneisuudesta. Myös puheen ristiriitaisuuksien, korjailujen ja välttelevyyden uskottiin olevan merkkejä valehtelusta. Viranomaiset uskoivat maallikoiden tapaan tunnistavansa valheen katseen välttelystä, ja aiempi tietämys valheentunnistamisesta ei vaikuttanut uskomuksiin. Suomalaisilla viranomaisilla oli samantapaisia ja virheellisiä uskomuksia valheen paljastavista merkeistä kuin maallikoilla. Suomalaisten käsitykset eivät juurikaan poikkea kansainvälisistä stereotypioista.
48
Helle, Anna, e Kaisa Kurikka. "Avain pysyy liikkeessä". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, n. 4 (11 febbraio 2018): 3. http://dx.doi.org/10.30665/av.69302.
Testo completoAbstract (sommario):
Kirjallisuudentutkijain Seura (KTS) juhli 90 toimintavuottaan viime lokakuussa Helsingissä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasalissa pidetyssä tilai- suudessa pidettiin puheita ja esitettiin onnittelutervehdyksiä sekä nautittiin tarjoilusta. Niin seuran puheenjohtajan, FT Hanna-Leena Nissilän kuin juhla- puhujien, professori emeritus H.K. Riikosen ja professori Päivi Lappalaisen puheissa korostui Avaimen tärkeä osuus seuran toiminnassa.
49
Xue, Dan, Xiaodong Fan, Zengping Zhang e Wei Lv. "The Synthesis of Hydroxybutyrate-Based Block Polyurethane from Telechelic Diols with Robust Thermal and Mechanical Properties". Journal of Chemistry 2016 (2016): 1–10. http://dx.doi.org/10.1155/2016/9635165.
Testo completoAbstract (sommario):
A series of novel amphiphilic block polyurethanes (PUHE) have been successfully synthesized by solution polymerization of the derived PHB-diol and poly(ethylene glycol) with a coupling agent of 1,6-hexamethylene diisocyanate (HDI), while the PHB-diol was prepared via the transesterification of PHB and ethylene glycol. The hydroxyl contents in PHB-diols range from 1.36 to 1.99 (the molar ratio) as determined by nonaqueous titration. The molecular weight and chemical compositions of PUHE and PHB-diol were investigated by GPC,1H NMR, and FTIR in detail, which confirm the successful synthesis of PUHE. The tensile strength and elongation at break of PUHE could reach as high as 20 MPa and 210%, as the content of PHB in PUHE is 33%. TGA curves indicate that block-bonding between PHB-diol and PEG increases the thermal stability of PHB-diol. Film degradation of PUHE was studied by weight loss and scanning electron microscope (SEM). It could be concluded that degradation occurred gradually from the surface to the inside and that the degradation rate could be controlled by adjusting the PHB/PEG ratios. These properties make PUHE able to be used as a biodegradable thermoplastic elastomer.
50
Kotilainen, Lari, e Inkeri Lehtimaja. "Kielenvaihto monikielisissä kokouksissa - osallistujien kielitaito ja vuorovaikutuksen sujuva eteneminen". Puhe ja kieli, n. 3 (10 gennaio 2020): 221–39. http://dx.doi.org/10.23997/pk.76602.
Testo completoAbstract (sommario):
Yhä useammilla suomalaisilla työpaikoilla puhutaan kotimaisten kielten lisäksi myös muita kieliä, esimerkiksi englantia tai maahanmuuttajakieliä. Uusi kielitilanne johtaa vuorovaikutuksen haasteisiin, sillä kaikki työntekijät eivät välttämättä osaa hyvin kaikkia työkieliä. Tässä artikkelissa esittelemme tapoja, joilla työntekijät hyödyntävät työympäristön monikielisyyttä varmistaakseen mahdollisimman tehokkaasti etenevän vuorovaikutuksen. Tarkemman kiinnostuksen kohteena ovat kohdat, joissa vaihdetaan puhuttavaa kieltä. Aineistonamme on videoituja työkokouksia suomalaisesta kulttuurialan järjestöstä. Kokousten yleisimmät kielet ovat suomi ja venäjä. Metodinamme on etnometodologinen keskusteluntutkimus, eli tarkastelemme kielenvaihtoja vuorovaikutuksen mikrotason käytänteinä. Lähestymme monikielisen työvuorovaikutuksen käytänteitä sellaisten kielenvaihtojen kautta, jotka liittyvät vuorovaikutuksen etenemisen ongelmakohtiin. Tarkastelemme ensinnäkin sitä, missä tilanteissa ja miten osallistujat vaihtavat itselleen vahvempaan kieleen, ja toisaalta sitä, mitkä tekijät saavat heidät vaihtamaan vastaanottajalle vahvempaan kieleen. Tarkastelemamme kielenvaihdot liittyvät ongelmiin joko puheen tuottamisessa, ymmärtämisessä tai aktiivisessa vastaanottajuuden osoittamisessa. Vaihtamalla kieltä joustavasti tilanteen vaatimusten mukaan – ja toisinaan vastoin eksplisiittisiä sopimuksia käytettävästä kielestä – osallistujat varmistavat, että kokousvuorovaikutus etenee ja kaikilla kokouksen osanottajilla on mahdollisuus osallistua vuorovaikutukseen mahdollisimman täysipainoisesti.