Letteratura scientifica selezionata sul tema "Lapsiperheet"

Tutkimus tarkastelee etnografisia tutkimusmenetelmiä hyödyntäen vallan ja toimijuuden välistä dynamiikkaa Moskovassa asuvien paperittomien lapsiperheiden koulunkäynnin järjestymisessä. Tutkimus paikantuu niihin Moskovassa asuviin Georgian mingreleihin, jotka pakenivat 1990-luvulla Abhasiassa alkaneita sotatoimia, ja jotka ovat tästä syystä asuneet Moskovassa vähintään kymmenen vuotta ilman oleskeluun ja työntekoon oikeuttavia asiakirjoja. Teoreettisena viitekehyksenä toimii Steven Lukesin teoria vallan kolmesta ulottuvuudesta (1974, 2005). Tutkimusmateriaalin perusteella paperittomien lapsiperheiden siteet yhteiskuntaan toimivat vallan kanavina. Paperittomat lapsiperheet ovat helposti hiljennettävä ja tärkeä taloudellinen resurssi harmaalle taloudelle sekä lahjuksia vastaanottaville viranomaisille. Tarvittaessa paperittomat perheet toimivat myös poliittisen vaikuttamisen työkaluina niin paikallisella kuin kansainvälisellä tasolla.

Johanna Mykkänen ja Marja Leena Böök käyttävät muista kirjan kirjoittajista poikkeavaa aineistoa analysoidessaan 2010-luvun lapsiperheiden jokapäiväistä elämää. Mykkänen ja Böök antoivat lapsiperheiden käyttöön kamerat, joilla heidän tuli kuvata arjen hetkiä, tiloja ja tilanteita perheessä. Syntyneiden kuvien perusteella Böök ja Mykkänen analysoivat perheiden arjen rakentumista. He osoittavat, että valokuvaaminen ja valokuvista keskusteleminen yhdessä tutkittavien kanssa on osallistava menetelmä, jonka avulla arjen käytänteistä, tunteista ja abstrakteistakin asioista voi keskustella konkreettisesti. Tutkijat löysivät aineistostaan esimerkiksi kulttuurisen ideaalin jaetusta ja tasa-arvoisesta vanhemmuudesta, mutta tämä ideaali ei välttämättä konkretisoitunut käytännön arjessa. Valokuvat ja kerronta saattoivat olla eriparisia ja ristiriidassa keskenään. Tämän tuloksen perusteella voikin esittää hedelmällisen kysymyksen jatkotutkimusta varten. Mistä nämä eriparisuudet ja hiljaiset ristiriitaisuudet kertovat? Miten nykypäivänä perheille tarjottavat tuet ja rakenteelliset rajoitteet vaikuttavat (työläis)perheiden arkeen? Millaisia mahdollisuuksia ja toisaalta tapoja ylittää rakenteita perheillä voi olla tulevaisuudessa? Mykkäsen ja Böökin mukaan perheiden arki on parhaimmillaan silloin, kun töissä menee hyvin, ”kotiasiat” ovat kunnossa ja jokaiselle perheenjäsenelle jää myös omaa tilaa ja aikaa. Tämä näyttää olevan eräänlainen normaalin, onnellisen perhe-elämän ideaali. Mutta entä sitten, kun arjen kulku häiriintyy? Kriisitilanteissa ”normaalin” arjen poliittisuus tulee esiin. Millaisia turvaverkkoja tulevaisuuden työläisperheellä on? Sysätäänkö vastuu onnellisuudesta yksinomaan perheelle itselleen vai auttaako yhteiskunta toimivan arjen edellytysten luomisessa?

Keväällä 2020 monen lapsiperheen arki mullistui covid-19-pandemian seurauksena, kun valtaosa lapsista siirtyi kotihoitoon tai etäopetukseen. Lisäksi moni vanhempi siirtyi etätöihin. Tarkastelimme tutkimuksessamme suomalaisten äitien kokemuksia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta boundary-teorian näkökulmasta korona-arjessa. Aineistona käytimme keväällä 2020 kerättyä kyselyä lapsiperheiden kokemuksista korona-arjessa. Kysely sisälsi kvantitatiivisia kysymyksiä ja kvalitatiivisia avokysymyksiä. Analyysin toteutimme monimenetelmällisesti. Tulokset osoittivat, että valtaosa äideistä koki korona-arjen hämärtäneen työn ja perheen välistä rajapintaa. Rajapintojen hallinnan strategioissa korostuikin työ- ja perheroolien rajojen rikkoutuminen eli korona-arki hämärsi sekä tilalliset että ajalliset rajat. Äidit erosivat toisistaan siinä, millaisia strategioita heillä oli käytettävissään työn ja perheen välisten rajojen hallintaan. Eroja aiheuttivat niin työnteon paikka kuin perheessä neuvotellut käytännöt lisääntyneen hoivavastuun jakamisesta.

Vuosien 2007–2008 talouskriisin jälkeinen hidas talouskasvu, epävarmat työmarkkinat ja säästö-toimenpiteet, kuten lapsilisien leikkaus, ovat heikentäneet perheiden taloudellista turvaa ja ajaneet lapsiperheitä köyhyyden, terveyserojen ja erilaisen pahoinvoinnin riskialueille. Artikkelissa analy-soimme lapsiperheiden arjessaan kehittämiä selviytymistapoja kotitalouden strategioiden (household strategies) sekä Bourdieun pääoman käsitteiden avulla. Artikkelin aineisto koostuu pohjanmaalaisten suomen- ja ruotsinkielisten lapsiperheiden haastatteluista. Tulosten perusteella julkisille palveluille ja tuille vaihtoehtoisten kotitalouden strategioiden merkitys on ilmeinen perheiden arjessa selviämisen kannalta. Strategiat voidaan jakaa Bourdieun erottelemien pääomien mukaisesti sosiaaliseen verkos-toon, taistelutahtona ilmenevään kulttuuriseen pääomaan sekä taloudellisiin järjestelyihin.

Vuonna 1930 perustettu aikakauslehti SSSR na Stroike oli Neuvostoliitolle keskeinen propagandan väylä. Lehti ilmestyi 1930-luvulla viidellä kielellä: englanniksi, ranskaksi, saksaksi, venäjäksi, ja Espanjan sisällissodan myötä myös espanjaksi. Tarkastelen tässä artikkelissa lehden englanninkielisen version, USSR in Constructionin, kautta, millaisena neuvostoliittolainen lapsiperhearki esitettiin lehdessä, etenkin sen kuvituksessa käytetyissä valokuvissa. Olen ryhmitellyt lehden valokuvat temaattisiin kategorioihin visuaalista sisällönanalyysia soveltamalla, ja tarkastelen ja analysoin valokuvia yksityiskohtaisemmin kulttuurintutkija Stuart Hallin (1997) kehittämän representaatioteorian avulla. Kuvista hahmottuu, kuinka Stalinin aikakauden esimerkillinen lapsiperhe ja lapsiperhearki esitettiin.

Siipikarjanlihan kysyntä Suomessa on kasvanut merkittävästi viime vuosina. Viime vuosiin asti suurin osa tästä kysynnästä on katettu kotimaisella tarjonnalla, mutta viime aikoina siipikarjanlihan tuonti on lisääntynyt. Samaan aikaan siipikarjanlihan kuluttajien keskuudessa on myös lisääntynyt kiinnostus siihen, miten liha on tuotettu ja kuinka turvallista se on. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme suomalaisten kuluttajien näkemyksiä siipikarjan turvallisuudesta sekä näiden näkemysten taustalla olevia tekijöitä. Tutkimus perustuu internet-paneeliin, jossa haastateltiin 1312 suomalaista kuluttajaa. Paneelin vastausprosentti oli 51 %, ja vastaukset ovat edustava otos suomalaisista 18-79 –vuotiaista internet-käyttäjistä. Tutkimus käsittelee sekä yleisiä turvallisuusasenteita että suhtautumista eri lähteistä tuleviin turvallisuusriskeihin: biologisiin riskeihin (zoonoosit ja geneettisesti muunnellun rehun käyttö) ja kemiallisiin riskeihin (lihan kemiallinen käsittely). Erityisesti analysoidaan sitä, kuinka koetut riskit vaikuttavat ostoaikomuksiin. Kunkin ”riskituotteen” ostoaikomuksesta tehtiin logistinen regressiomalli, jonka avulla selitettiin ostoaikomusta sosiodemografisilla sekä asenneperusteisilla muuttujilla. Mallien selitettävä muuttuja oli, lopettaisiko vastaaja broilerinlihan ostamisen vai jatkaisiko hän sen ostamista kun tietty turvallisuuteen liittyvä ominaisuus ilmaantuisi. Vastaajien heterogeenisuutta riskiruoan ostoaikomusten suhteen analysoitiin edelleen etsimällä latenttien ryhmien logistisella regressiolla sellaisia ryhmiä, joiden ostokäyttäytyminen riskien vaikuttaessa olisi mahdollisimman samankaltaista. Tutkimuksessa todettiin turvallisuuden olevan erittäin merkittävä ostopäätökseen vaikuttava tekijä. Tutkimus antaa myös käsityksen biologisten ja kemiallisten riskien kokemisesta kuluttajien keskuudessa. Ostoaikomuksilla mitattuna suhtautuminen kemiallisiin riskeihin on voimakkaampaa kuin suhtautuminen biologisiin riskeihin. Erityisesti zoonoottiset riskit, jotka saattavat olla myös kuluttajan hallittavissa kiinnittämällä huomiota ruoan valmistukseen, vaikuttavat ostoaikomuksiin vähemmän kuin tuotantoon liittyvät kemialliset riskit tai gm-rehun käyttö. Tässä tutkimuksessa esitetty kemikaalikäsittely ja gm-rehu ovat vahvasti kuluttajien omaan käsitykseen ja uskomuksiin pohjaavia riskejä. Niiden kokemiseen lienee mahdollista vaikuttaa jonkin verran tarjoamalla objektiivista tietoa riskitasoista, kuten tässä tutkimuksessa tarjottiin zoonoottisen riskin tasosta. Sosioekonomisten taustatekijöiden suhteen riskiruoan kaihtajat ovat melko odotetun kaltaisia: keskimääräistä useammin naisia, vanhuksia, lapsiperheitä ja ihmisiä, joilla on muita enemmän broileria ruokavaliossaan. Vaikka suhtautuminen yksittäisiin riskitekijöihin kuten kemikaalikäsittelyyn oli voimakkaan kielteinen, voidaan kaiken kaikkiaan todeta riskiruokaa yleisellä tasolla sietävän ryhmän olevan yllättävänkin suuri, noin 40 % kuluttajista.

Psykososiaalisen tuen tutkimusta tarvitaan lapsiperheiden auttamiseksi mahdollisimman varhain. Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa, mitä lapsiperheiden psykososiaalinen tuki on suomalaisessa kontekstissa ja miten tutkimus on ilmiötä tarkastellut lapsiperheiden psykososiaalisen tuen hoito- ja asiakastyön käytännöissä. Integratiivisen katsauksen aineistohaku toteutettiin CINAHL Complete (Ebsco), Social Services Abstracts (ProQuest), PsycINFO ja Medic tietokannoista ja manuaalisesti Julkari-sivustolta. Haku rajattiin vuosiin 2014–18. Lapsiperhe rajattiin tarkoittamaan yhden tai kahden vanhemman ja lapsen tai lapsien kokonaisuutta raskausajasta aina lapsen 12 vuoden ikään. Katsaukseen sisällytettiin 39 tutkimusta. Aineiston laatua arvioitiin käyttämällä Joanna Briggs -arviointivälineitä ja aineisto analysointiin sisältölähtöisesti luokittelemalla. Lapsiperheiden psykososiaalisen tuen hoito- ja asiakastyön käytännöt kuvataan kolmen pääkategorian kautta: osallisuuden ja voimavarojen tuki (sisältäen vanhemmuuden tuki, parisuhteen tuki, vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tuki, toiminnallisuuden vahvistaminen, kouluympäristöjen kehittäminen), oikea-aikainen tuki ja huolen tunnistaminen (sisältäen puheeksi ottaminen, valmentava työote, yhteistyön rakentaminen), ja tieto muutoksen tukena (sisältäen oikea-aikainen tieto ymmärryksen edistämiseksi, digitaaliset interventiot lapsiperheille). Nykyisin psykososiaalisen tuen käsitettä käytetään harvoin lapsiperheiden tutkimuksissa. Kun sen rinnalla käytetään monia rinnakkaiskäsitteitä, ilmiökenttä pirstaloituu. Psykososiaalisen tuen käsitteen selkeyttäminen tieteellisessä keskustelussa voi tukea psykososiaalisen tuen käytäntöjen kehittämistä ja korostaa niiden tärkeyttä kaikessa sosiaali-, terveys-, ja kasvatusalan työssä. Psykososiaalinen tuki auttaa universaalisti ja kattavasti kaikkia lapsiperheitä, myös riskiryhmiä. Ennaltaehkäisevänä käytäntönä psykososiaalinen tuki edellyttää oikea-aikaisuutta ja ammatillista osaamista erityisesti vuorovaikutustaidoissa.

Lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä potilaskokemusta on tutkittu varsin vähän. Potilaskokemus on käsitteenä moniulotteinen ja monimerkityksellinen, minkä johdosta sen määritteleminen ja mittaaminen on haastavaa. Lapsus-tutkimushankkeessa selvitetään lapsipotilaiden ja heidän perheidensä näkökulmia sairaalakäynneistä, saaduista hoidoista ja palveluista sekä sairastamisen arjesta. Kolmivuotinen tutkimushanke on Tekesin rahoittama ja liittyy kiinteästi Uuden lastensairaalan toiminnalliseen kehittämiseen. Hankkeessa ovat mukana Aalto-yliopisto ja Tampereen Teknillinen yliopisto sekä Helsingin, Turun ja Oulun yliopistollisten sairaalojen lastenklinikat. Hankkeen tavoitteena on tukea lapsipotilasperheiden kokemusten huomioimista uusia sairaaloita rakennettaessa ja sairaalojen toimintaa kehitettäessä. Tutkimuksellisesta näkökulmasta keskeisimpiä tavoitteita ovat potilaskokemuksen ulottuvuuksien kuvaaminen lapsipotilaiden ja heidän perheidensä näkökulmasta, potilaskokemuksen ja arvonmuodostuksen seurantaan liittyvän metodiikan ja mittaristojen kehittäminen, sekä potilaskokemustiedon linkittäminen osaksi jatkuvaa parantamista. Hankkeen toteutus koostuu osatutkimuksista, joiden aiheita ovat A) Lapsipotilasperheen potilaskokemuksen ulottuvuudet ja potilaspolut, B) Potilaskokemuskyselyt vanhempien kokemusten mittaamiseksi, C) Videopäiväkirja nuorten potilaskokemusten tutkimusvälineenä, D) Valokuvamenetelmä lasten potilaskokemusten tutkimisessa, E) Ekosysteemi rakentamassa potilaskokemusta, F) Potilaspalautteen keruu ja hyödyntäminen lastensairaalassa. Lapsus-tutkimushankkeessa kehitetyt menetelmät ja tutkimuksesta saadut kokemukset auttavat ymmärtämään, minkälaiset asiat koetaan tärkeiksi ja arvokkaiksi, ja miten kokemustietoa voidaan kerätä ja hyödyntää lastensairaalan toiminnan kehittämisessä.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, saavatko pienten lasten vanhemmat perheitä tukevia sosiaalipalveluja ja tukea ammattilaisilta tarvettaan vastaavasti taustatekijöistä, elämäntilanteesta tai asuinpaikasta riippumatta. Mittarina käytettiin vanhempien arviota siitä, tyydyttyikö palvelujen tai tuen tarve. Tarkastelun kohteena olivat perhetyö, lapsiperheiden kotipalvelu ja vanhempien tuen saanti eri alan ammattilaisilta. Tutkimuskysymykset olivat: 1) kuinka yleistä on tyydyttymätön tarve perhetyössä ja kotipalvelussa sekä ammattilaisilta saatavassa tuessa? ja 2) mitkä vanhempiin liittyvät ja mitkä kotikuntaan liittyvät tekijät ovat yhteydessä tyydyttymättömään palvelujen ja tuen tarpeeseen? Tutkimusaineistona käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen valtakunnallista FinLapset-kyselyä vuodelta 2018 (n=10 458). Vanhempia pyydettiin osallistumaan tutkimukseen nelivuotiaan lapsen laajan terveystarkastuksen yhteydessä lastenneuvolassa. Aineistoa analysoitiin ristiintaulukoimalla sekä χ2-testin ja logistisen regressioanalyysin avulla. Palveluja ja tukea tarvinneista vanhemmista merkittävän suuri osa raportoi tyydyttymätöntä palvelujen tai tuen tarvetta. Perhetyössä palvelutarve jäi tyydyttymättä noin joka toisella vanhemmalla ja kotipalvelussa kahdella kolmesta vanhemmasta. Tukea ammattilaisilta lapsen käyttäytymisen tai tunne-elämän ongelmiin koki saaneensa riittämättömästi joka viides ja tukea omaan jaksamiseen reilu puolet vanhemmista. Alueellisia eroja ei juuri havaittu. Kokemus palvelujen ja tuen riittämättömyydestä oli yhteydessä vanhemman haavoittuvaan asemaan. Erityisesti yksinäisyyttä kokevilla vanhemmilla palvelu tai tuki jäi saamatta muita yleisemmin. Lisäksi vanhemman heikko terveys sekä heikko taloudellinen tilanne ennustivat, että tuen tarve jäi tyydyttymättä muita yleisemmin. Tutkimuksen mukaan kotipalvelun ja perhetyön sekä vanhempien tarvitseman tuen hyvä saatavuus ei näytä kaikilta osin toteutuvan. Näin ollen suomalaisen sosiaali- ja terveyspolitiikan sekä sosiaalihuoltolain tavoitteeseen palvelujen tarpeenmukaisesta ja yhdenvertaisesta saatavuudesta on vielä matkaa.

Ennaltaehkäisevä elintapaohjaus on keino tukea lapsiperheitä lasten painoon liittyvissä kysymyksissä. Lastenneuvolan laaja terveystarkastus tarjoaa tärkeän matalan kynnyksen areenan elintapoihin liittyvään ohjaukseen alle kouluikäisten lasten perheille. Lasten osallistuminen perheen arkea koskeviin keskusteluihin on lapsilähtöisen ja perhekeskeisen neuvolatyön periaatteiden sekä aiemman tutkimusnäytön näkökulmasta arvokasta ja hyödyllistä. Artikkelissa tarkastelemme terveydenhoitajan, vanhemman ja neljävuotiaan lapsen välistä vuorovaikutusta lastenneuvolan laajassa terveystarkastuksessa, jossa hyödynnetään elintavoista keskustelemisen helpottamiseen suunniteltua Elämänrytmin ympyrä -peliä. Peli on osa Painokas-hankkeessa kehitettyä työkalupakkia. Tutkimuskysymyksemme ovat: 1) millaisilla sanallisilla vuorovaikutuskäytännöillä aikuiset kutsuvat lasta osallistumaan perheen elintapoja koskeviin keskusteluihin ja 2) miten lapset vastaavat aikuisten käyttämiin erilaisiin osallistumiskutsuihin. Tutkimuksen aineisto muodostuu neuvolavastaanottojen äänitallenteista (n=35), joita analysoidaan keskustelunanalyysin menetelmää käyttäen. Tämän laadullisen, induktiivisen analyysin avulla esitämme, että aikuisten lapselle suuntaamat kysymykset keskittyvät 1) arkisiin tekemisiin tai 2) tiettyihin ajankohtiin sijoittuviin arkisiin tekemisiin. Täydennämme tarkastelua määrällisellä analyysilla. Sen pohjalta osoitamme, että lapset voidaan saada mukaan keskusteluun helpommin, jos heille esitetyt kysymykset kohdistuvat arkisiin tekemisiin, joita ei ole sidottu tiettyyn ajankohtaan. Analyysimme havainnollistaa myös, miten neuvolavastaanotolla joudutaan tasapainottelemaan yhtäältä lapsen ikätasoa vastaavan osallistamisen ja toisaalta perheen elintapojen terveellisyyden kuvaamisen ja arvioimisen välillä, koska nämä saattavat paikoitellen olla toisensa poissulkevia tavoitteita. Neuvolapalveluita suunniteltaessa olisikin arvioitava lapsilähtöisyyden toteuttamisen mahdollisuuksia myös suhteessa muihin elintapaohjauksen tavoitteisiin.