Articoli di riviste sul tema "Kääntäjät"
Segui questo link per vedere altri tipi di pubblicazioni sul tema: Kääntäjät.
Cita una fonte nei formati APA, MLA, Chicago, Harvard e in molti altri stili
Vedi i top-50 articoli di riviste per l'attività di ricerca sul tema "Kääntäjät".
Accanto a ogni fonte nell'elenco di riferimenti c'è un pulsante "Aggiungi alla bibliografia". Premilo e genereremo automaticamente la citazione bibliografica dell'opera scelta nello stile citazionale di cui hai bisogno: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver ecc.
Puoi anche scaricare il testo completo della pubblicazione scientifica nel formato .pdf e leggere online l'abstract (il sommario) dell'opera se è presente nei metadati.
Vedi gli articoli di riviste di molte aree scientifiche e compila una bibliografia corretta.
1
Lönnroth, Harry, e Liisa Laukkanen. "Kalevala på svenska – kansalliseepoksen ruotsinnokset ja niiden peritekstit 1800-luvulta 2000-luvulle". Sananjalka 62, n. 62 (30 ottobre 2020): 195–214. http://dx.doi.org/10.30673/sja.90729.
Testo completoAbstract (sommario):
Suomen kansalliseepos Kalevala ilmestyi vuosina 1835 (Vanha Kalevala) ja 1849 (Uusi Kalevala). Se on yksi harvoja suomalaisen kirjallisuuden edustajia, joiden voidaan katsoa kuuluvan maailmankirjallisuuteen. Kalevala on Elias Lönnrotin (1802–1884) luomus, ja se on käännetty tähän päivään mennessä yli 60 kielelle. Kalevalan käännökset koostuvat runomuotoisten käännösten lisäksi erilaisista proosakäännöksistä, lyhennetyistä laitoksista sekä kokonaan tai osittain mukautetuista käännöksistä.
Tämä artikkeli käsittelee Kalevalan ruotsinkielistä käännöshistoriaa, joka on jäänyt aiemmassa tutkimuksessa vähälle huomiolle. Tutkimustehtävämme on kahtalainen: laadimme kansalliseepoksen ruotsinkielisen käännöshistorian 1800-luvulta 2000-luvulle ja tarkastelemme käännösten sisältämiä peritekstejä ensisijaisesti kääntäjän näkökulmasta. Ajallinen kaari on näin ollen laaja, ja analyysissamme käännöshistoriallinen katsaus edeltää peritekstianalyysia. Kirjallisuus- ja käännöstieteessä peritekstillä tarkoitetaan tekstiä välittömästi ympäröivää tekstimateriaalia (Hosiaisluoma 2003). Selvitämme, mitä peritekstejä Kalevalan ruotsinnoshistoriasta löytyy ja mitä niiden avulla on mahdollista sanoa kääntäjien tekemistä valinnoista. Keskiöön nousevat muun muassa kysymykset kääntäjien strategiasta, intentiosta ja kohderyhmästä. Analysoimme peritekstejä kvalitatiivisen lähiluvun menetelmin ja saamme näin lisätietoa siitä, miten Kalevalaa on käännetty ruotsiksi eri aikakausina. Aineistomme koostuu sekä kirjamuodossa julkaistujen Kalevala-ruotsinnosten ensimmäisistä painoksista (12 kpl) että sanoma- ja aikakauslehdissä ilmestyneistä yksittäisistä runokäännöksistä (23 kpl) 1800-luvulta 2000-luvulle (ks. Laukkanen – Lönnroth 2018, jossa dokumentoimme myös joitakin Kalevalan julkaisemattomia ruotsinnoksia). Tutkimuksemme uutuusarvo on ennen kaikkea vanhemman sanoma- ja aikakauslehdistön hyödyntäminen Kalevalan käännöshistorian ja peritekstien näkökulmasta.
Kalevalan kääntäjiä ja käännöksiä tutkineen E. N. Setälän (1909, 166) mukaan oli ”luonnollista, että ruotsi oli se kieli, jolle Kalevalaa ensinnä yritettiin kääntää, ja luonnollista myös, että kääntäjät olivat kaikki suomalaisia”. Käännöshistoriallista tutkimusta Kalevalan ruotsinnoksista ei Setälän toteamuksesta huolimatta kuitenkaan ilmaantunut. Kalevalan yleisen käännöshistorian kannalta keskeisiä julkaisuja ovat Setälän lisäksi Rauni Purasen The Kalevala abroad. Translations and Foreign-language Adaptations of the Kalevala (1985), Pertti Anttosen ja Matti Kuusen Kalevala-lipas (uusi laitos 1999) ja Petja Aarnipuun toimittama Kalevala maailmalla. Kalevalan käännösten kulttuurihistoria (2012). Artikkelimme perustuu siihen tutkimukseen, jonka teimme kootessamme Kalevalan ruotsinkielisten käännösten bibliografiaa vuosilta 1835–2018 (Laukkanen – Lönnroth 2018). Viimeisin Kalevalan käännöshistoriaa käsittelevä tutkimus on Kaisa Häkkisen artikkeli Matthias Alexander Castrénin Kalevalan ruotsinnoksesta (2019).
Näkökulmamme on kulttuurihistoriallisesti kontekstualisoiva, mikä korostaa käännösten historian, kirjallisuushistorian ja kulttuurihistorian välistä vuorovaikutussuhdetta (esim. Riikonen 2007, 2010). Emme vertaile käännettyjä tekstejä keskenään, vaan nostamme esiin tekstejä, jotka osaltaan tuovat lisävalaistusta Kalevalan ruotsinkieliseen käännöshistoriaan. Esittelemme käännösten yhteydessä kääntäjiä ja kustantajia sekä analysoimme erityisesti kääntäjien esipuheita ja muita tekstejä, joissa he valottavat käännöstensä funktioita ja kohderyhmiä. Läheskään kaikissa käännöksissä ei kuitenkaan ole varsinaista esipuhetta, mutta niissä on usein esimerkiksi takakansiteksti, joka avaa käännöksen tarkoitusta lähinnä kustantamon näkökulmasta. Suojapaperit sen sijaan melkein poikkeuksetta kadonneet. Peritekstit kertovat kääntäjän näkemyksestä omaan käännöstyöhönsä sekä nivovat käännöksen osaksi omaa aikaansa ja kulttuurista kontekstiaan.
2
Korhonen, Annamari. "Tulevaisuuden kääntäjän kuva". Mikael: Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen aikakauslehti 16 (1 aprile 2023): 59–73. http://dx.doi.org/10.61200/mikael.129200.
Testo completoAbstract (sommario):
Commercial specialized translation is a rapidly evolving industry most prominently characterised by pressure towards lower prices and the implementation of new technological tools. Based on interviews of translation professionals, I describe how they expect the industry to develop: which positive and negative trends they recognize, which competence profiles translators will need, and how the implementation of machine translation tools and features will change their work. It is evident that while translation professionals are worried about the negative price development and have somewhat mixed feelings about machine translation, they believe that human translators will continue to be needed for the foreseeable future. Anticipated changes in competence profiles include increased specialization, the ability to work fast, and the ability to adopt new tools. The interviewees also expect that translators may be motivated to specialize either in post-editing of machine-translated texts, or in highly creative translations. They are well aware of the benefits and risks of machine translation; while recognizing the considerable improvement in machine translation technology, they do not believe that the typical quality problems of neural machine translation can be fully resolved.
3
Toivanen, Tuulia. "”Ennen muuta kääntäjän pitää rakastaa äidinkieltään”". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, n. 1 (1 marzo 2006): 68–77. http://dx.doi.org/10.30665/av.74651.
Testo completo
4
Capkova, Viola. "Tutkija-kääntäjän katse kohdistuu saamelaiseen nykyrunouteen". Sananjalka 61, n. 61 (26 novembre 2019): 295–301. http://dx.doi.org/10.30673/sja.74303.
Testo completo
5
Vik, Gun-Viol, e Terhi Seinä. "Auktorisoidun kääntäjän tutkintojärjestelmän kehittämistyöstä vuoden 2008 jälkeen". Mikael: Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen aikakauslehti 17, n. 1 (17 aprile 2024): 249–60. http://dx.doi.org/10.61200/mikael.136304.
Testo completoAbstract (sommario):
Translators have been certified in Finland since 1967. In 2008, the organisation of the examination for authorised translators was revised and ever since it has been maintained by the Finnish National Agency for Education. Digitalisation has provided new means for the development of the examination as well as the register of authorised translators. The Optima learning management system was introduced in 2014 as a platform for the administration of the examination. The platform is used by 1) the Board for the Authorised Translator’s Examination for approving examination tasks and verifying examination assessments, 2) the participants of the examination, 3) the assessors of the examination tasks, and 4) by the Board and the responsible administrators at the Finnish National Agency for document management. In 2022, the Register of Authorised Translators was revised. In the revised register, special emphasis was placed on the accessibility for individuals seeking an authorised translator as well as on the equality among registered authorised translators offering their translation services. In this article, we discuss the benefits of this development work since 2008, including some effects related to sustainability.
6
Ruokonen, Minna. "Kääntäjän ammatin arvostuksen myytit: faktaa vai fiktiota?" Mikael: Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen aikakauslehti 8 (1 dicembre 2014): 38–54. http://dx.doi.org/10.61200/mikael.129496.
Testo completoAbstract (sommario):
One of the central myths about translation is probably the notion of translators’ low occupational status or prestige, often accompanied by three further myths or beliefs: that the lack of status is linked to 1) low income, 2) outsiders’ ignorance about the expertise required to translate and 3) translators’ invisibility. This article explores to what extent these myths are supported by previous empirical research and the author’s pilot survey of translation students at Finnish universities. The questionnaire used in the survey is based on Dam and Zethsen’s (2008–2011) questionnaires for Danish business translators. Both previous research and the author’s survey indicate that translators’ occupational status is considered middling or lower by respondents within the field. More research, however, would be needed on outsiders’ views. Low status also seems to correlate with low income and invisibility. Nevertheless, while visibility emerges as a positive influence in previous research, students’ comments highlight that visibility can also be injurious to translator status. Previous research and status-improving measures suggested by students further indicate that information about translators’ expertise still needs to be disseminated outside the field, possibly accompanied by limitations to practicing the profession.
7
Koskinen, Kaisa. "Kääntäjän habitus fiktiivisten rakkaus- ja erokirjeiden valossa". Mikael: Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen aikakauslehti 8 (1 dicembre 2014): 74–88. http://dx.doi.org/10.61200/mikael.129504.
Testo completoAbstract (sommario):
This article reports on a research project that elicited translators’ emotional narratives of their work with the aim of better understanding the contemporary scene of professional translation. The respondents (n = 102) represent EU translators, Finnish professional translators and translation students from two countries (Ireland and Finland). The method of data collection was “love letter/hate letter”, an exploratory tool borrowed from user experience research (Hanington & Martin 2012: 114). A total of 148 letters drafted by the respondents has been analysed, and the findings are contrasted with the notion of habitus put forward by Daniel Simeoni in his classic essay from 1998. A content and discourse analysis of translators’ predominantly positive emotions, their spatial discourses, preference for efficiency and yearning for freedom largely supports Simeoni’s hypothesis of translators’ voluntary subservience, but the results also suggest that his model is too simplified to fully capture the variability of empirical data.
8
Ojutkangas, Krista. ""Ahaa-elämysten ilotulitusta": kääntäjän elämäntyö herättää kieliopin henkiin". Sananjalka 62, n. 62 (30 ottobre 2020): 315–22. http://dx.doi.org/10.30673/sja.92107.
Testo completo
9
Härme, Juho. "Koskeeko kääntäjä sanajärjestykseen? Suomen ja venäjän ajanilmaukset esimerkkinä". Mikael: Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen aikakauslehti 8 (1 dicembre 2014): 23–37. http://dx.doi.org/10.61200/mikael.129488.
Testo completoAbstract (sommario):
The myth about the ideal translation being as “literal” as possible has been discussed as long as translations have been studied. This article addresses the myth of literariness by examining how often and in what kind of circumstances translators tend to vary the location of adverbials of time when translating from Finnish to Russian and from Russian to Finnish. Two parallel corpora are used as the research material of the study. The study used research data which focused only on SV clauses with a nominative subject. Overall, no major differences were found between the two SL-TL pairs in how often the original position of the adverbial is retained and how often it is changed by the translator. However, attempts have been made to determine when the possibly committed change of the adverbial position is grammatically inescapable and when it is more likely to be the result of the translator’s tendency to vary the structure of the SL clause. It is noted that the original position of the adverbial is actually retained in cases where one would expect the target language’s grammar would force a move to another position. This tendency appears to be more prominent in translations from Russian to Finnish.
10
Kivilehto, Marja. "”Olis sen voinut suoraankin kääntää”". Mikael: Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen aikakauslehti 16 (1 aprile 2023): 43–58. http://dx.doi.org/10.61200/mikael.129199.
Testo completoAbstract (sommario):
In the Finnish authorised translator’s examination, translation tasks should be carried out in a documentary way, whereby the translation retains the features of the source culture and does not adopt the conventions of the target culture. At the same time, the translation should follow the norms of the target language and avoid expressions that are not typical of the target language. In my article, I examine what culture-boundness and translation of culture-bound expressions mean in the context of the authorised translator’s examination. I ask how examinees and assessors deal with culture-bound expressions. Based on my analysis of the examination translations and interviews, examinees seem to be aware of the principle of documentary translation but do not always associate it with culture-bound expressions. As for assessors, they evaluate culture-bound expressions in terms of how these can be translated either directly or in some other way. The results suggest that both culture and documentary translation need to be considered on a case-by-case basis, considering the specificities of language pairs. Therefore, the recommendations regulating the assessment of the examination translations should be taken with sound judgement.
11
Kivilehto, Marja. "Miten auktorisoidun kääntäjän tutkinnon käännöstehtävät vastaavat tutkinnon tavoitteita erikoisalojen kääntämisen näkökulmasta?" Mikael: Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen aikakauslehti 10 (1 aprile 2017): 136–49. http://dx.doi.org/10.61200/mikael.129426.
Testo completoAbstract (sommario):
In the Finnish Examination for Authorised Translators, language and translation skills are tested with two translation assignments that are assessed on the basis of equivalence with the source text and target-language acceptability and readability. One of the assignments is in the field of law and administration; the other is selected by each candidate from among four special fields. The source texts are intended to pose relevant translation problems for the examinees. In this article, my aim is to find out what kinds of translation problems the source texts pose, and relate the problems to the requirements of the examination and to the typical characteristics of special-field texts. The material consists of the assessed translations in the language pairs German-Finnish and Finnish-German from the examinations held in 2012-2014. The results show that the translation problems in the material were mostly lexical and related to culture-specific special-field terminology, but syntactic and textual problems also occurred. The prevalence of lexical problems is in line with both the examination requirements and the nature of special-field texts, but the presence of syntactic and textual problems suggests that the examination also tests the candidates' overall language and translation skills.
12
Kantola, Jenni. "Miten kääntää työyhteisön konfliktit oppimiskokemukseksi töyhteisösovittelulla?" Aikuiskasvatus 39, n. 4 (10 dicembre 2019): 303–11. http://dx.doi.org/10.33336/aik.88083.
Testo completoAbstract (sommario):
Vaikka puuttuminen työpaikan konflikteihin on todettu välttämättömäksi työntekijöiden hyvinvoinnille, konfliktien ratkaisumenetelmiä tunnetaan huonosti. Suosiotaan kasvattaneen työyhteisösovittelun uskotaan prosessina kehittävän koko organisaation vuorovaikutustaitoja.
13
Vottonen, Erja, e Riitta Jääskeläinen. "Kääntäjältä edellytettävän teoreettisen tiedon näkyvyys opetussuunnitelmassa ja reflektoivissa loppuesseissä". Mikael: Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen aikakauslehti 11 (1 aprile 2018): 84–97. http://dx.doi.org/10.61200/mikael.129397.
Testo completoAbstract (sommario):
The role of theoretical knowledge in translator training has often been seen as contradictory: some see theory as an important part of education, while others consider it unnecessary compared to practical skills. In this article, we study the role of theoretical knowledge in translator training at the University of Eastern Finland (UEF). The research material consists of the curricula of Foreign languages and translation studies (OPS 2014–2017) and reflective final essays written by MA students majoring in English and translation. The aim is to study what kind of theoretical knowledge translation exercises include, and how students see the role of this kind of knowledge. The findings suggest that theoretical knowledge occupies a central role in the curricula and that the students see it mostly in positive light.
14
Huttunen, Tomi. "Venäläis-suomalainen kulttuurivaihto ja mystinen Herra Grosswald". Idäntutkimus 26, n. 2 (1 luglio 2019): 19–39. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.83682.
Testo completoAbstract (sommario):
Valeuutiset eivät ole yksin meidän aikamme mediailmiö. Sanomalehdistössä levisi perusteettomia tai tarkistamattomia huhuja, juoruja, piloja, valheita ja mystifikaatioita 1800-luvulla tämän tästä. Pietarin venäläinen sanomalehdistö näyttää keksineen omiin tarpeisiinsa 1870-luvulla pietarinsuomalaisen kääntäjän ja välittäjäpersoonan nimeltä herra Grosswald, jonka väitettiin suomentaneen muun muassa Krylovia, Puškinia, Turgenevia ja Ostrovskia sekä osallistuneen muutenkin venäläis-suomalaiseen kulttuurivaihtoon esimerkillisenä keisarikunnan lojaalina alamaisena. Herra Grosswaldia tai tämän suomennoksia ei kuitenkaan kukaan ole nähnyt, joten hän ja hänen tuotoksensa jäivät viittauksiksi vailla todellisuuspohjaa. Suomalaiset sanomalehdet kierrättivät ja kommentoivat pietarilaislehtien sisältämiä suomalaisia lukijoita kiinnostavia uutisia, myös herra Grosswaldia koskevia mainintoja. Lopulta suomalaistoimitukset päätyivät kuitenkin epäilemään herra Grosswaldin olemassaoloa. Teen artikkelissani kirjallisuushistoriallisen ja kontekstualisoivan lähiluvun herra Grosswaldia käsittelevistä sanomalehtiuutisista ajalta 1875–1892.
15
Holmberg, Milla. "Rohkeasti ja omaäänisesti vammautumisen tuomasta elämänmuutoksesta". Aikuiskasvatus 42, n. 4 (16 dicembre 2022): 352–53. http://dx.doi.org/10.33336/aik.124771.
Testo completoAbstract (sommario):
Sekunnit ennen kaatumista on ravisteleva lukukokemus äkillisestä sairastumisesta, joka kääntää elämän päälaelleen. Miltä tuntuu menettää hallinta omaan itseensä ja koko elämäänsä? Omiin kokemuksiinsa perustuvassa kirjassa Hannele Cantell kirjoittaa ihmisyydestä, tunteista, rakkaudesta ja ihmissuhteista. Samalla teos on puheenvuoro vammaisena elämisestä yhteiskunnassa.
16
Holopainen, Mika. "Monenlaista vaikuttavuutta". Signum 56, n. 4 (19 dicembre 2023): 3. http://dx.doi.org/10.25033/sig.142186.
Testo completoAbstract (sommario):
Syksyn kirjastoverkkopäivillä Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja Kimmo Tuominen piti puheenvuoron globaaleista megatrendeistä ja kirjastojen mahdollisuuksista vaikuttaa niihin. Käynnissä on monia negatiivisia megatrendejä, kuten ilmastonmuutos sekä yhteiskunnallisen luottamuksen heikentyminen. Puheenvuorossaan Tuominen visioi, kuinka kirjastoverkon eri toimijat voivat yhdessä toimimalla maksimoida yhteiskunnallisen vaikuttavuutensa ja kääntää kehitystä parempaan suuntaan.
17
Piippo, Laura. "Monimuotoisuudesta ja moniäänisyydestä." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, n. 2 (26 giugno 2018): 76–81. http://dx.doi.org/10.30665/av.73021.
Testo completoAbstract (sommario):
Kirjallisuudentutkijain Seuran Itä-Suomen yliopistossa järjestetyssä vuosiseminaarissa teemana oli muutos kirjallisuudessa ja kirjallisuudentutkimuksessa. Seminaarin kirjailijavieras Jaakko Yli-Juonikas oli kutsuttu keskustelemaan siitä, millaiset muutokset vaikuttavat tällä hetkellä romaanikirjallisuudessa.
Yli-Juonikkaan tähänastiseen tuotantoon kuuluu novellikokoelma ja kuusi romaania. Lisäksi hän on yksi proseduraalisen kollektiiviromaani Ihmiskokeiden (2016) kirjoittajista ja toiminut myös kääntäjänä. Yli-Juonikkaan kaunokirjallista tuotantoa leimaavat erilaisten löydettyjen materiaalien ja rekisterien kierrätys, jatkojalostus ja uudelleenkäyttö, kohosteisen ajanmukaiset ja epäajanmukaiset aiheet sekä erilaiset kokeelliset muotoon ja rakenteeseen liittyvät ratkaisut.
18
Frilander, Karin. "Sitoutuminen, sopeutuminen ja vastarinta julkisella sektorilla 1990-luvulla". Aikuiskasvatus 21, n. 1 (15 febbraio 2001): 56–60. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93339.
Testo completoAbstract (sommario):
Aikuisuus on muuttunut elinikäisen oppimisen yhteiskunnassa kypsästä ja valmiista aikuisuudesta jatkuvan keskenkasvuisuuden ja jatkuvan keskeneräisyyden hyväksymiseksi, toteaa Karin Filander lektiossaan. Mutta ketkä ovatkaan konnia ja ketkä sankareita, kun julkinen sektori kääntää kurssiaan kohti uusliberalismin, yksilöitymisen ja epävarmuuden aikaa? - Lektio praecursoria. Karin Filander puolusti väitöstutkimustaan Kehittämistyö murroksessa. Sitoutuminen, sopeutuminen ja vastarinta julkisella sektorilla 1990-luvulla 9. joulukuuta 2000. Tutkimus on ilmestynyt Tampereen yliopiston Acta Universitatis Tamperensis sarjassa numerolla 777. Vastaväittäjänä toimi professori Anja Heikkinen Jyväskylän yliopistosta.
19
Uusitalo, Taina. "Rakennettu kansalaisuuskäsitys – miten jääkäriliikkeestä tuli työväenliikkeen vastavoima?" Väki Voimakas, n. 30 (15 novembre 2022): 37–67. http://dx.doi.org/10.55286/vv.122616.
Testo completoAbstract (sommario):
Taina Uusitalo kääntää katseen jääkäriliikkeen ja työväenliikkeen suhteeseen, joka vuoden 1917 kuluessa muuttui vastakkainasetteluksi. Uuteen jääkäritutkimukseen tukeutuen Uusitalo osoittaa, että tämä kehitys ei ollut historian valossa lainkaan itsestään selvää. Itse asiassa jääkärivärväys sopi varsin hyvin yhteen suomalaisen työväenliikkeen vahvan kansallisen linjan kanssa, ja jääkäreistä merkittävä osa oli taustaltaan työläisiä tai torppareita. Vasta kumousvuonna kiteytynyt venäläisviha ajoi Saksassa kouluttautuneita jääkäreitä vastakkain venäläisestä sotaväestä tukea saaneen työväenliikkeen kanssa.
20
Vihelmaa, Ella. "Koripallotähti vai tuholainen? Rottien tulkitseminen kulttuurisissa konteksteissa". TRACE ∴ Journal for Human-Animal Studies 6, n. 1 (9 giugno 2020): 52–75. http://dx.doi.org/10.23984/fjhas.86943.
Testo completoAbstract (sommario):
Semiotiikan näkökulmasta eläinkäsityksemme rakentuvat monenlaisissa lajinsisäisissä ja lajienvälisissä käännösprosesseissa. Ihminen kääntää kielenulkoista eläimyyttään kielellisiksi merkeiksi puhuessaan hormonaalisesta tilastaan tai hammassärystään, sykkeestään tai väsymyksestään, mutta yhtä lailla ihmiskielelle käännetään toislajisten eläinten tuottamia merkkejä. Lajienvälisiä suhteitamme määrittääkin ratkaisevasti se, mitä toislajisia merkkejä milloinkin käännämme ja miten. Lajienvälisessä käännöstoiminnassa ihmislajin valtakausi tuntuu siinä, kuinka ympäristömme tulkitsijoina keskitymme ihmisten tuottamiin merkkeihin. Silloin kun toislajisten merkkejä vaivaudutaan kääntämään, tulkintaa ohjaavat ihmisten tilannekohtaiset tarkoitusperät. Tätä kuvastaa se, kuinka yhteismitattomin tavoin rottia tulkitaan eri yhteyksissä – tiedekeskuksen koripallomestareista viemärin lainsuojattomiin.
21
Andrews, Molly, e Irinja Bickert. "Poliittisen anteeksiannon narratiivinen rakenne". Politiikka 62, n. 1 (15 aprile 2020): 59–68. http://dx.doi.org/10.37452/politiikka.89840.
Testo completoAbstract (sommario):
Professori Molly Andrews käsittelee englanninkieliseen alkuperäisartikkeliin pohjaavassa katsaus-artikkelissaan poliittisen anteeksiannon narratiivisia rakenteita. Nojaten laajamittaiseen narratologiseen tutkimukseen entisen Itä-Saksan (DDR) salaisen poliisin Stasin informanttien ja näiden kohteiden kohtaamisista artikkeli rakentaa aiempaa monipuolisemman kuvan anteeksiannon mekanismeista ja rationaliteetista poliittisen sorron jälkeen. Artikkeli havainnollistaa usein käännettyjen haastattelujen välityksellä miten moninaisilla tavoilla poliittisen sorron kohteet suhtautuvat anteeksipyyntöihin ja anteeksianatamiseen. Liian idealistiset anteeksiantamisen ja anteeksisaamisen tavoitteet ja odotukset poliittisen sovinnon taustalla voidaan artikkelin pohjalta hyvin perustein myös kyseenalaistaa. Kysymysten kuka, mitä, milloin, missä, miksi ja miten tarkastelu paljastaa poliittisen anteeksiannon monikerroksellisuuden ja monimutkaisuuden. Artikkelissa esitellyt henkilökohtaiset kertomukset paljastavat poliittisen anteeksiannon ytimessä olevan kovan sisäisen työn ja toisaalta yleisimpiä esteitä sen toteutumiseksi.
Artikkelin on kääntänyt suomeksi Irinja Bickert.
22
Järventausta, Marja. "Havaintoja varhaisnykysuomen kehityksestä erään käännöksen valossa". Sananjalka 61, n. 61 (26 novembre 2019): 141–64. http://dx.doi.org/10.30673/sja.80106.
Testo completoAbstract (sommario):
Tiivistelmä
Varhaisnykysuomen kausi merkitsi suomen kirjakielen vakiintumista aluemurteiden värittämästä kirjoitetusta kielestä kohti yhtenäistä kirjakieltä. Muutokset koskivat kielen kaikkia osa-alueita ja ne tapahtuivat varsin lyhyen ajan kuluessa. Tässä artikkelissa tarkastellaan äänne-, muoto- ja lauseopin alalla tapahtuneita muutoksia vertailemalla neljää vuosien 1836 ja 1864 välillä ilmestynyttä suomennosta Christoph von Schmidin kasvattavasta ja opettavasta lapsille ja nuorille tarkoitetusta kertomuksesta Wie Heinrich von Eichenfels zur Erkenntniß Gottes kam (1817). Ensikäännös, sen uusi laitos vuodelta 1846 ja uuden laitoksen uusi painos vuodelta 1862 ovat kaikki Otto Tarvasen käsialaa, vuonna 1864 ilmestyneen uudelleensuomennoksen kääntäjä on jäänyt tuntemattomaksi. Käännösten kieltä tutkitaan osana varhaisnykysuomen kirjallista kielenkäyttöä, ja painopiste on sellaisissa kielenpiirteissä, jotka erottavat käännöksiä toisistaan. Runsaan esimerkkiaineiston avulla havainnollisetaan käännösten välisiä äänne-, muoto- ja lauseopillisia muutoksia ja samalla varhaisnykysuomen kielessä tapahtunutta kehitystä.
Verrattavien käännösten sanemäärä vaihtelee vajaasta yhdeksästä hieman yli kymmeneen tuhanteen. Näin laajan aineiston pohjalta saadaan tietoa verrattavien kielenpiirteiden yleisyydestä eri käännöksissä ja samalla myös tietoa kielen eri tasoilla tapahtuneista muutoksista. Tutkittujen käännösten perusteella äännepiirteet näyttävät vakiintuneen melko nopeasti, mutta muotopiirteissä itä- ja länsimurteiden välistä tasapainoa on jouduttu hakemaan pidempään. Lauseopin alalla yhteisen normin hahmottuminen kesti pisimpään, sillä vaikka taitavimmat kirjakielenkäyttäjät olivat päässeet eroon vanhan kirjasuomen muukalaisuuksista, käännöskirjallisuudessa ne säilyivät vielä pitkään.
23
Selander, Kirsikka, Risto Nikunlaakso e Jaana Laitinen. "Työn kuormitus- ja voimavaratekijät: Miten ylläpidetään vanhuspalveluissa työskentelevien työkykyä?" Työelämän tutkimus 21, n. 2 (20 giugno 2023): 239–66. http://dx.doi.org/10.37455/tt.115055.
Testo completoAbstract (sommario):
Vanhuspalveluissa työn kuormitus on ollut suurta jo pidemmän aikaa, mikä korostaa työssä jaksamisen merkitystä. Tutkimuksemme tuottaa tietoa työn kuormitus ja voimavaratekijöistä vanhuspalveluissa ja niiden suhteesta huonoon työkykyyn. Tietoa voidaan hyödyntää ylläpidettäessä vanhuspalveluissa työskentelevien työkykyä ja jaksamista. Aineistona käytimme vuonna 2020 julkisista sosiaali ja terveysalan (sote) organisaatioista (sairaanhoitopiirejä ja kuntayhtymiä) kerättyä kyselyaineistoa (n = 22 528). Vastaajista 4 347 työskenteli vanhuspalveluissa ja 18 155 muussa sotessa. Logistisen regressioanalyysin tulokset osoittivat, että huonoon työkykyyn yhteydessä olevat kuormitus ja voimavaratekijät olivat vanhuspalveluissa ja muualla sotessa samoja, mutta kovarianssianalyysin perusteella niiden tasoissa oli eroja. Kotihoidossa, palveluasumisessa sekä poliklinikka ja osastohoidossa työhön liittyi enemmän kuormitustekijöitä kuin muussa sotessa. Lisäksi voimavaratekijöistä työaikaautonomiaa ja kykyjen käyttömahdollisuuksia oli muuta sotea vähemmän. Työkuormituksen helpottamiseksi ja työkyvyn edistämiseksi vanhuspalveluissa ja soteorganisaatioissa huomio tulee kääntää yhteisöllisiin ratkaisuihin, kuten työyhteisön yhteistyön sujuvuuteen, päätöksenteon oikeudenmukaisuuden lisäämiseen ja valmentavan johtajuuden vahvistamiseen.
24
Kokkinen, Katja, Maaret Rutanen e Tiia Luotojoki. "Pelaamalla hyvinvointia?" Kuntoutus 47, n. 1 (2 aprile 2024): 45–51. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.144682.
Testo completoAbstract (sommario):
Monet huolestuttavat kehityskulut, kuten yksinäisyys ja huoli tulevaisuudesta, nousevat esiin työelämän ja opintojen ulkopuolella olevia nuoria ja nuoria aikuisia koskevissa tutkimuksissa. Samaan aikaan digipelaaminen on yleistynyt. Pelaamista ei kuitenkaan vielä hyödynnetä palveluissa motivoinnin tukena tai työmenetelmänä. Tämän kirjoituksen tavoitteena on kuvata digipelivalmennukseen yhdistetyn hyvinvointivalmennuksen toteuttamista, siitä saatuja kokemuksia sekä valmennukseen osallistuneiden NEET-nuorten (n = 48) tavoitteita valmennukselle ja niiden saavuttamista. Artikkelin aineisto koostuu puolistrukturoiduista alku- ja loppuhaastatteluista, jotka analysoitiin laadullisin menetelmin. Kaikilla valmennuksiin osallistuneilla oli haasteita elämäntavoissaan, ja suurin osa asetti valmennukselle hyvinvointiaan koskevan tavoitteen. Aineistosta tunnistettiin kolme erilaista ryhmää tavoitteiden saavuttamisen ja oman toiminnan osalta: toimijat, pohtijat ja epäröijät. Pelivalmennus ja yhdessä pelaaminen motivoi heitä kaikkia osallistumaan ja sitoutumaan ryhmään. Merkitykselliseksi koettiin huomion kiinnittäminen arjen valintoihin ja onnistumisen kokemukset myös pelattaessa. Tällaisella nykykulttuurin mukaisella mielekkäällä toiminnalla voisi olla jatkossa mahdollisuuksia tavoittaa ja saada NEET-nuoria osallistumaan hyvinvointia tukevaan toimintaan. Ongelmakeskeistä pelipuhetta olisi syytä kääntää kohti pelaamisen tarjoamia mahdollisuuksia.
25
Oittinen, Riitta. "Where the Wild Things Are". Meta 48, n. 1-2 (24 settembre 2003): 128–41. http://dx.doi.org/10.7202/006962ar.
Testo completoAbstract (sommario):
Abstract Translating picture books is a many-splendored thing: it includes not only the relationship between the verbal and the visual (images and other elements) but also issues like reading aloud and child images. In the following, while mainly concentrating on the visual, I will deal with the other questions as well, as they all interact and influence each other. My starting point is translating as rewriting for target-language audiences – we always need to ask the crucial question: “For whom?” Hence, while writing children’s books is writing for children, translating children’s literature is translating for children. (See Hunt 1990:1, 60-64 and Oittinen 2000.) The reasons why I take such a special interest in translating picture books are twofold: cultural and national as well as individual. In Finland, we translate a lot: 70-80% of all the books published for children annually are translations. From the perspective of picture books, the number may be even higher (and 90% of the translations come from the English language; see Rättyä 2002:18-23). Moreover, being an artist and translator of picture books makes me especially keen on the visual as a translation scholar as well. As a case study, I have chosen Maurice Sendak’s classical picture book Where the Wild Things Are and its translations into German, Swedish and Finnish. At the background of my article is my book Translating for Children (2000) as well as my forthcoming book Kuvakirja kääntäjän kädessä on translating picture books. Due to copyright reasons, I only have picture examples from illustrations of my own.
26
Bruun, Kari. "Turvallisuuden (bio)politiikkaa paikallisesti". Alue ja Ympäristö 49, n. 1 (12 giugno 2020): 36–52. http://dx.doi.org/10.30663/ay.82170.
Testo completoAbstract (sommario):
Analysoin artikkelissa Helsingin kaupungin turvallisuussuunnitelmaa. Oletan sen tavoitteena olevan ohjata tai muuttaa kaupunkilaisten ajattelutapoja, suhtautumista, asenteita ja käyttäytymistä tiettyjen turvallisuuden nimikkeen alle koottujen asioiden suhteen. Tulkitsen suunnitelmaa kansalaisten biopoliittisen hallinnan problematisointina, jolloin tavoitteena on hallinnan toteuttamiseksi kääntää organisaatioiden, ryhmien ja yksittäisten kansalaisten näkemyksiä auktoriteettien näkemysten kanssa yhdenmukaisiksi hyvänä pidettävistä käytännöistä turvallisuuskysymyksissä. Analysoin tätä prosessia kriittistä diskurssien tutkimusta soveltamalla. Kysyn ensinnäkin, kuinka turvallisuutta esitetään eli representoidaan. Toiseksi analysoin, millaisiin toimiin turvallisuustilanteen edelleen parantamiseksi on tarkoitus ryhtyä. Edelleen selvitän, kuinka kaupunkilaisia houkutellaan ja taivutellaan samastumaan suunnitelmassa esitettyyn turvallisuusajatteluun ja sen tavoitteisiin.
Turvallisuuden representaatiossa korostuu vahvasti erityyppinen ennakoiva toiminta, jolla pyritään ehkäisemään niin rikollisuutta, syrjäytymistä, onnettomuuksia kuin päihdehaittojakin. Tavoitteena on lisäksi yhteistyö viranomaisten sekä erilaisten kansalaisista koostuvien tahojen, ryhmien ja yksilöiden kanssa. Vastuuta turvallisuuden säilymisestä pyritään jakamaan myös kansalaisille itselleen. Identifioitumista suunnitelmassa esitettyyn koetetaan lisätä viestittämällä kaupunkilaisille kannustamisesta, auttamisesta, turvallisuustyön juurruttamisesta, identiteetin vahvistamisesta, turvallisuuden tunteen lisäämisestä ja niin edelleen. Toisaalta todetaan eriarvoisuuden lisääntyminen ja se, että kaikki eivät kykene vastuulliseen autonomiseen toimintaan ja elämäntapaan, minkä voi olettaa vaikuttavan kielteisesti identifioitumiseen suunnitelman tavoitteisiin.
27
Hakola, Outi. "Kuolemisen affektiivinen mainonta yhdysvaltalaisten saattohoitokotien markkinoinnissa". Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 31, n. 3 (19 novembre 2018): 46–64. http://dx.doi.org/10.23994/lk.76571.
Testo completoAbstract (sommario):
Yhdysvaltalaisten saattohoitokotien mainosvideot tarjoavat terveydenhoitopalveluita elämän loppuvaiheessa oleville ja heidän omaisilleen. Mainosten tyypillinen tehokeino on kääntää kuolemaan liittyvät negatiiviset mielikuvat ja tunteet positiiviseksi kuvaksi saattohoidosta hyvän ja arvokkaan loppuelämän mahdollistajana. Artikkelissa käsittelen, miten hyödyntämällä tunteita osana palveluiden kaupallistamista, saattohoidon mainonta liittyy osaksi affektiivisen kapitalismin käytänteitä, joilla on kuvattu markkinatalouden kasvavaa tunteellistumista ja affektien hyödyntämistä osana tuotteiden ja palveluiden tuottamista, niiden markkinointia ja kuluttamista.
Artikkelissa kuvataan, miten saattohoitomainoksissa tunteita hyödynnetään neljän erilaisen kertomusmallin avulla. Pelastuskertomukset osoittavat, miten saattohoito voi tarjota ratkaisuja vaikeisiin elämäntilanteisiin ja vapauttaa omaisia syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteista. Elämän mahdollistamisen tarinat lupaavat, että saattohoito vapauttaa aikaa yhdessäololle, muistojen luomiselle ja elämän jatkuvuudelle. Osa mainoksista pohtii saattohoidon merkityksiä ja kuvailee saattohoidon mahdollistavan ”hyvän kuoleman”, jota määrittelee itsemääräämisoikeus ja arvokkuus. Neljännessä mallissa puolestaan kuvaillaan saattohoidon palveluita. Vaikka nämä mainokset vetoavat myös rationaaliseen päätöksentekoon, niissäkin on mukana tunne-elementtejä ihmisläheisten hoitokäytänteiden korostamisen kautta.
Kaikille kerrontamalleille on tyypillistä, että vastaanottaja nähdään tunteellisena kokonaisuutena, jonka päätöksentekoon voidaan vaikuttaa kokemuksellisuuden kautta. Tyypillisesti affektiivisessa mainonnassa on ammennettu positiivisista tunteista, mutta saattohoidon yhteydessä huomioidaan myös kuolemisen mukanaan tuomat surun, menetyksen, ahdistuksen ja pelon tunteet. Nämä voimakkaat tunteet luovat tarpeita löytää ratkaisuja tilanteeseen, ja saattohoitokodit tarjoavat itsensä väylänä positiivisten tunteiden pariin – rakkauteen, iloon, yhdessäoloon. Artikkelissa väitän, että nämä mainokset osoittavat, että positiivisten tunteiden lailla negatiiviset tunteet ovat merkittävä voimavara affektiivisessa markkinataloudessa. Ne luovat paitsi haluja ja toiveita myös pakottavia tarpeita, joihin kuluttajan on etsittävä ja ostettava ratkaisuja.
28
Peltola, Rainer, Antti Hannukkala, Bertalan Galambosi, Jaana Väisänen e Bertalan Galambosi. "Pohjoista laatua erikoiskasveilla". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n. 30 (31 gennaio 2014): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75329.
Testo completoAbstract (sommario):
Kuminan tuotantoa voidaan pitää suomalaisen erikoiskasvituotannon menestystarinana ja osoituksena siitä, että pohjoisen vaativat kasvuolot voidaan kääntää myös kilpailueduksi silloin kun tuotannon laadulla on suuri merkitys. Menestyvä ja laajamittainen erikoiskasvituotanto on kuitenkin mahdollista vain jos maatilojen koneketjut ja osaaminen ovat mahdollisimman suoraan sovellettavissa.Pohjoisiin oloihin soveltuvia erikoiskasveja ovat kuminan lisäksi mm. väinönputki (Angelica archangelica), siankärsämö (Achillea millefolium) sekä piharatamo (Plantago major). Näitä kasveja sekä niistä jalostettuja uutteita ja eteerisiä öljyjä käytetään mm. mausteina, kosmetiikka- ja hyvinvointituotteissa sekä lisäravinteina. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen Rovaniemen yksikössä tutkittiin näiden erikoiskasvien peltoviljelytekniikoita.Väinönputken tuotannossa tutkittiin lisäysmenetelmiä, rikkakasvintorjuntaa, sadonkorjuutekniikoita sekä alkuperän vaikutusta juurisadon määrään ja laatuun. Syyskylvön tarkkuus on merkittävä hoitotöiden määrään vaikuttava tekijä. Syyskylvöä käytettäessä pneumaattisen kylvökoneen käyttö on suositeltavaa, sillä hyvän juurisadon edellytyksenä on riittävän harva ja tasainen taimiväli. Syyskylvöt on mahdollista tehdä myös kasvatuskennoihin joista taimet istutetaan seuraavana keväänä. Tämä kuitenkin johtaa juurten sykeröitymiseen mikä vaikeuttaa sadonkorjuuta ja sadon jatkokäsittelyä. Rikkakasvit torjuttiin ensimmäisessä kokeessa luomutuotannon sääntöjä noudattaen liekittämällä, haraamalla, multaamalla ja kitkemällä. Toisessa rikkakasvien torjuntakokeessa tutkittiin kahden herbisidin, metributsiinin ja linuronin käyttöä. Näistä linuroni soveltuu väinönputkelle, virallista hyväksyntää ei kuitenkaan ole. Sadonkorjuussa kokeiltiin perunannostokonetta, joka kuitenkin katkoi syvälle ulottuvat pääjuuret sekä ohuita sivujuuria jättäen noin 10 – 20 % juurimassasta maahan. Väinönputken laskennallinen juurisato oli 15 - 20 t ha-1 (tuorepaino) mikä on samaa luokkaa kuin tärkeimmillä tuotantoalueilla Keski- ja Itä-Euroopassa. Juuriöljyn fellandreenipitoisuus, mikä on tärkein öljyn laatukriteeri, vaihteli voimakkaasti eri alkuperää olevissa kasveissa.Siankärsämön ja piharatamon viljelyssä rikkakasvien hallinta on keskeisellä sijalla. Molemmat kasvit ovat pienisiemenisiä ja itävät hitaasti, jolloin ne jäävät helposti rikkojen jalkoihin. Tämän takia on hyvä torjua hankalat rikkakasvit ennen näiden lajien viljelyn aloittamista. Rikkakasvien torjuntakokeissa tutkittiin herbisidejä, katteita, harausta ja liekitystä. Herbisideistä linuroni ja aklonifeeni osoittautuivat tehokkaiksi. Metributsiinin teho ei ole ollut riittävän suuri. Katteet ja mekaaniset menetelmät ovat työläitä ja teholtaan kemiallista torjuntaa huonompia joten peltomittakaavaan ne soveltuvat huonosti. Lannoituskokeissa typen määrän lisäys ei johtanut merkittäviin sadonlisäyksiin.
29
Nordlund, Taru. "Kääntäjien kirjeenvaihto, suomentamisen normit ja kieli-ideologiat 1800-luvun lopun Suomessa". Virittäjä 122, n. 4 (27 novembre 2018). http://dx.doi.org/10.23982/vir.60536.
Testo completoAbstract (sommario):
Artikkeli käsittelee suomentamiseen liittyviä ideologioita ja normeja 1800-luvun tietokirjallisuudessa. Tapaustutkimuksena on Werner Söderström Osakeyhtiön tietokirjojen suomennostoiminta 1800-luvun lopulla. Tutkimus kytkeytyy kääntämisen sosiologiaan ja historiaan, ja siinä arvioidaan myös, miten ja missä määrin historiallisia käännösprosesseja voidaan rekonstruoida. Käännösprosesseja lähestytään tarkastelemalla eri toimijoiden − kustantaja, kääntäjä, kieliasiantuntija, tekstin arvioija − osuutta käännösprosessissa. Tutkimuksen aineistona on kustantajan ja kääntäjän kääntämistä ja kielellisiä valintoja käsittelevä kirjeenvaihto, jonka avulla on mahdollista valottaa eri suunnista kääntäjän arkea, yhteisöllisiä arvoja ja normeja käännösvalintojen taustalla sekä niitä henkilökohtaisia asenteita, jotka ohjaavat kääntäjiä erilaisiin valintoihin.
Analyysin tuloksena voi päätellä, että ammattikirjoittajina kääntäjät olivat hyvin tietoisia erilaisista kielellisistä ja kääntämiseen liittyvistä normeista. Käytännön työssä kääntäjät toimivat kuitenkin usein erilaisten normien ristipaineessa, jolloin vastakkain asettuivat esimerkiksi alkuteoksen luonteen säilyttäminen ja toisaalta sen kotouttaminen. Kääntäjät olivat myös tietoisia kielen vaihtelevista normeista, tunsivat käynnissä olevat kielikeskustelut ja mukauttivat herkästi kielenkäyttöään kulloinkin vallitsevien kirjakielen normien mukaiseksi.
Norms and ideologies of translation in light of correspondence between publisher and translator in 19th-century Finland
This article analyses the ideologies and norms that guided the translation of works of non-fiction in 19th-century Finland. As a case study the article analyses the processes involved in the publication of non-fiction at the Werner Söderström Ltd publishing house at the end of the 19th century. The research takes as its base theories examining the sociology and history of translation. It also aims to evaluate how and to what extent historical translation processes can be reconstructed. Translation is approached as a collaborative process involving various actors: publisher, translator, language editor, and expert reader. The data consists of correspondence between publisher and translator that deals with matters of translation or language. This correspondence sheds light on the everyday life of the translator and the socially accepted norms and ideologies that guide the translation process. It also reveals the stance of publishers concerning the choice of translator, a factor that can lead to very different end products.
The analysis shows that, as professional writers, translators at the end of the 19th century were well aware of contemporary translational norms. In practice, translators were caught between various conflicting pressures – regarding, for instance, questions such as whether one should follow the original text as close as possible to preserve its unique style or assimilate the text to a Finnish context to help the reader. The data also shows that translators were well aware of linguistic norms; they were acquainted with current and past debates, and in assimilating their use of language they remained sensitive to prevailing norms.
30
Paloposki, Outi. "Kääntäjät, koulutus ja kansanvalistus". Mikael: Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen aikakauslehti 2 (1 dicembre 2008). http://dx.doi.org/10.61200/mikael.145921.
Testo completoAbstract (sommario):
Translator training in Finland was recently celebrating its 40th anniversary. Training is not a oneway process, though; translators, too, have been training and educating ordinary readers throughout the nearly five hundred years of Finland’s literary history. Tasks such as selecting and putting together material to be translated, adapting it to Finnish environment and needs, or explaining the many strange or difficult phenomena and issues for the readers, have always been as central intranslators’ work as translation itself. Furthermore, translators have created new vocabulary and participated in the discussions on developing or standardizing written language. In this article, I will discuss the translators’ different roles and focus on cultural mediation through translators’ footnotes. The practice of annotation has not been widely researched, strangely enough: it is a rich field of insights for the study of translators’ agency and visibility, among other things.
31
Pasanen, Päivi. "Kääntäjät ja tulkit toimijoina sotavanki-instituution narratiiveissa". Mikael: Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen aikakauslehti 5 (1 dicembre 2011). http://dx.doi.org/10.61200/mikael.129641.
Testo completoAbstract (sommario):
In war, translating and interpreting is needed in intelligence, in encounters with civilians and in interrogations of prisoners, for example. Nevertheless, translators and interpreters are almost invisible in war literature and research, in spite of the importance of tasks performed by them. This can partly be explained by the fact that warfare has been studied from such viewpoints and with such methods that have not made translators’ and interpreters’ work visible. This paper discusses the tasks and roles of translators and interpreters in the Finnish prisoner-of-war camps in the Continuation War, a conflict between Finland and the Soviet Union. The institution of prisoner-of-war camps is studied in the framework of narratives, in which translating and interpreting was part of the story. Through different levels of narrativity the stories link together and to wider frames of narrativity. This paper is a part of an ongoing project called In Search of Military Translation Cultures, the aim of which is to study translating and interpreting in Finland during World War II. The project is financed by the Academy of Finland and the site of research is the University of Eastern Finland, Joensuu.
32
Robinson, Douglas. "Volter Kilpeä englanniksi". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 17, n. 2 (25 giugno 2020). http://dx.doi.org/10.30665/av.91216.
Testo completoAbstract (sommario):
Volter Kilveltä on käännetty muille kielille perin vähän: ruotsiksi on Thomas Warburton kääntänyt ainoastaan Alastalon salissa; englanniksi on käännetty yhteensä kaksi lyhyttä pätkää Alastalosta, ja edellisen yhteydessä kääntäjä David Barrett julisti sen mahdottomaksi kääntää. Nyt vuonna 2020 on kuitenkin tulossa painoon Kilven jälkeenjääneen aikamatkustusromaanin englanninnos Gulliver’s Voyage to Phantomimia.
Esseeni sijoittaa Kilven englannintamisen laajempaan mittaskaalaan: se antaa yleiskatsauksen Kilven koko myöhäistuotantoon, koskien jaksoja teoksista Alastalon salissa (1933), ”Ylistalon tuvassa” (1934), Suljetut portit (1938) sekä Gulliverin matka Fantomimian mantereelle (1944), kommentoiden näinkin vaikean modernistin kääntämisen problematiikkaa.
33
Tiittula, Liisa. "Suunvuoro". Virittäjä 122, n. 4 (27 novembre 2018). http://dx.doi.org/10.23982/vir.76449.
Testo completoAbstract (sommario):
Suomen kielen lautakunta julkaisi lokakuun 2018 lopussa kannanoton, jossa se kiinnitti huomiota Suomen kansalliskielten, suomen ja ruotsin, asemaa uhkaavaan käyttöalan kaventumiseen. Yksi tärkeä alue, jolla suomen kielen käyttöä voi vaalia ja edistää, on kääntäminen – tämän numeron teema. Huomattava osa suomenkielisistä teksteistä, joita päivittäin luemme, on käännöksiä, kuten televisio-ohjelmien tekstityksiä, käyttöohjeita, reseptejä, ulkomaanuutisia ja kirjojen suomennoksia. Niin tärkeää kuin vieraiden kielten taito kulttuurienvälisessä viestinnässä onkin, se ei poista eikä edes vähennä kääntämisen tarvetta. Tämän osoittaa se, että valtaosa käännöksistä on nykyään englannista, vaikka englannin kieltä osataan yhä laajemmin ja paremmin.
Suomessa painetuista suomenkielisistä kirjoista suomennosten määrä on suuri, vaikka osuus vaihteleekin huomattavasti kirjallisuuden lajin mukaan. Aikuisten proosasta ja nuorten kirjoista suurin piirtein puolet on kotimaisia teoksia ja puolet suomennoksia. Lastenkirjoista sen sijaan vuoden 2017 tilaston mukaan peräti 75 prosenttia oli suomennoksia. Tietokirjoista vastaavia lukuja on vaikea löytää, ja niiden joukkokin on hyvin heterogeeninen. Tietokirjallisuuteen kuuluvat paitsi tieteelliset teokset myös esimerkiksi yleistajuiset tietokirjat, elämäkerrat, esseet ja oppaat, kuten lääkärikirjat, kasvioppaat ja keittokirjat. Kirjakauppaliiton lokakuun 2018 myyntitilastossa 20:n eniten myydyn tietokirjan listalla puolet teoksista on suomennoksia. Näistä taas puolet on käännöksiä englannista, vaikka englanninkielisiä tietokirjoja luetaan todennäköisesti yhä enemmän alkukielellä.
Vaikka tieteen kieli on englanti, on vaikea kuvitella arkea ilman suomenkielisiä tietoteoksia. Niissä tarvitaan suomenkielisiä termejä, ja ne on kotoutettava suomenkielisille lukijoille Suomessa käytettäviksi. Esimerkiksi keittokirjojen ohjeissa annetut mitat on lokalisoitava eli muutettava paikallisiksi, jokin ainesosa on kenties korvattava sellaisella, joka on Suomessa varmemmin saatavilla kuin alkutekstissä mainittu, ja tekstilaji on mukautettava suomen konventioiden mukaiseksi. Kääntämisessä tarvitaan monenlaista asiantuntijuutta, jotta lopputuote olisi toimiva ja nautittava. Tämä käy ilmi myös Anne Mäntysen ja Jyrki Kalliokosken artikkelista tässä teemanumerossa.
Kääntämisellä ja kääntäjillä on koko suomen kirjakielen historian ajan ollut ratkaiseva merkitys suomen kielen kehittymiselle, kuten voimme havaita Kaarina Pitkänen-Heikkilän ja Taru Nordlundin artikkeleista. Kääntäjät ovat luoneet nimityksiä uusille käsitteille, ja käännökset ovat vaikuttaneet kirjallisuuden kielen ja lajien sekä ylipäätään tekstilajien muotoutumiseen. Ilman käännöksiä ei olisi maailmankirjallisuutta, ja suomennosten ansiosta voimme nauttia teoksista, jotka on alun perin kirjoitettu meille vierailla kielillä. Vaikka osaisimmekin hyvin vierasta kieltä, emme useinkaan taida kaikkia sen vivahteita tai kielimuotoja niin syvällisesti, että voisimme nauttia tekstistä samalla tavoin kuin äidinkielellämme. Suomennos ei silti ole alkuperäisen kaksoiskappale. Vaikka luemme kirjailijan kirjoittamaa kirjaa, sen kieli, jokainen sana ja tyyli, ovat kääntäjän luomia. Ei siis ole sama, miten käännetään, eikä suomentamiseen riitä hyvä vieraan kielen taito – joskin myös se on välttämätön.
Marraskuun alussa otsikoihin nousi Ruutu+-palvelun rikosdraamasarja, jonka tekstitys oli paikoin täysin käsittämätöntä. Sen epäiltiin olevan konekääntämisen tulosta. Konekäännösten ajatellaan olevan uhka käännösten laadulle, mutta kuva ei ole näin mustavalkoinen – käännösteknologiaa tarvitaan. Nykymaailmassa ja monikielisessä Suomessa käännösten tarve on niin suuri, ettei sitä pystytä tyydyttämään ihmisvoimin. Käännösteknologia helpottaa myös kääntäjän työtä. Riippuu kuitenkin käännöksen kielestä ja tarkoituksesta, voiko automaattisesti käännetty teksti toimia sellaisenaan tai edes editoituna. Mutta mitä kertoo suhtautumisesta kääntämiseen se, että tällaisia käsittämättömiä käännöksiä käytetään suurelle yleisölle esitetyissä televisio-ohjelmissa? Mitä se kertoo ylipäätään kielen arvostuksesta?
Oli kyse sitten painetusta tai audiovisuaalisesta tuotteesta, joka on laadittu vieraalla kielellä, vasta käännös tavoittaa sen suomenkielisen käyttäjän. Jos tähän vaiheeseen ei kunnolla panosteta vaan siinä säästetään, tuotteen saavutettavuus jää kyseenalaiseksi. Laatu syntyy asiantuntijan vaativan työn tuloksena, ja ammattimaisesta työstä on maksettava kunnollinen palkka. Käännöspalkkioiden polkeminen johtaa siihen, että pätevät kääntäjät siirtyvät muihin tehtäviin ja käännöksiä teetetään taitamattomilla. ”Pelkkä intohimo kieleen ei riitä”, kuten jo vuonna 2009 julkaistussa kielipoliittisessa toimintaohjelmassa Suomen kielen tulevaisuus todettiin.
Liisa Tiittula
34
Saloniemi, Antti, e Tiina Saari. "Digitalisoituva käännöstyö ja toimijuuden rajat". Tiede & edistys, n. 4 (31 dicembre 2022). http://dx.doi.org/10.51809/te.119913.
Testo completoAbstract (sommario):
Artikkeli käsittelee kääntäjien työn muutosta ja kääntäjien toimijuuden mahdollisuuksia digitalisoituneessa ja alustoituvassa työssä. Kiinnostuksemme kohteena on kääntäjien oma ymmärrys käännöstyön muutoksen prosesseista. Miten ne vaikuttavat kääntämisen työprosessiin, asemaan työmarkkinoilla ja keinoihin, joilla kääntäjät pystyvät toimimaan oman autonomiansa säilyttämiseksi? Kytkemme tulokset laajempiin keskusteluihin alustataloudesta, työprosesseista ja toimijuudesta työelämässä. Tutkimusaineistona käytämme yhteistyössä Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton kanssa kerättyä pääosin avovastauksia sisältävää verkkokyselyaineistoa. Tulostemme mukaan kääntäjien toimijuus suhteessa omaan työprosessiinsa, työn ehtoihin ja vaikutusmahdollisuuksiin on kaventunut. Kääntäjät kokevat työhön liittyvän toimijuutensa olevan alisteista digitalisaatiolle ja sitä ohjaavalle liiketoimintalogiikalle. Tässä mielessä toimialana kääntäminen näyttäytyy hyvin samantyyppisenä kuin moni muu digitalisoituva ja alustoituva toimiala. * * * This article examines the changes in translators’ work and the possibilities of agency in the digital era of platform work. The object of our interest is the translators’ own understanding of the processes of change in their work: How do these changes affect the work process, their position in the labor market, and the means by which they are able to act to preserve their own autonomy? We connect the results to the broader discussion about platform economy, work processes and agency in working life. As research material, we use a set of answers to an online survey, collected in co-operation with the Association of Finnish Translators and Interpreters. According to our results, translators’ agency has narrowed in relation to their own work process, working conditions, and opportunities for influence. Translators feel that their work-related agency is subordinate to digitalization and the business logic that guides it. In this sense, translation as an industry appears to be very similar to many other digitalizing and initializing industries.Keywords: translation work, digitalization of work, platform work, agency, work process
35
Päivärinne, Meri. "Kääntäminen ja väkivalta". Tiede & edistys, n. 4 (31 dicembre 2022). http://dx.doi.org/10.51809/te.125856.
Testo completoAbstract (sommario):
Tiphaine Samoyault: Traduction et violence (suom. Kääntäminen ja väkivalta). Julkaisusarja ”Fiction & Cie”. Seuil, Pariisi 2020. 203 s.
Teoksensa alussa Samoyault maalaa lähitulevaisuudesta ihmiskääntämisen ja kielten opiskelun kannalta pessimistisen kuvan, koska syväoppimiseen perustuvat konekääntimet tekevät jo nyt painokelpoista jälkeä, ja Ranskassakin on jo julkaistu DeepL-kääntimellä kokonaan käännetty yli 800-sivuinen tieteellinen teos. Kääntäjän toimenkuva on teknologisen kehityksen myötä muuttumassa yhä enemmän kohti konekäänninten tuotosten mekaaniseksi tarkastamiseksi. Mikäli ei halua tyytyä osaan koneiden alaisuudessa, kääntäjä tarvitsee siis kieli- ja kulttuuriosaamisen lisäksi asiantuntemusta vähintään yhtä paljon esimerkiksi tekoälyn alalla. Kehityksen epätahtisuus eri kielten välillä on valtavaa: kun tekoälyyn pohjaavat teknologiat oppivat eri kieliparien tekstimassoista, niin vähemmän kirjoitetut kielet ovat valovuosia jäljessä isompiaan. Välikielen kautta käännettäessä taas virheiden mahdollisuus moninkertaistuu. Samoyault pohtii, kuinka paljon farsin- ja islanninkielisten tai swahilin- ja koreankielistä materiaalia löytyy käännöstekoälyn kouluttamiseen.
36
Nieminen, Mirja. "Kuvakirja kääntäjän työpöydällä". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 16, n. 3 (19 ottobre 2019). http://dx.doi.org/10.30665/av.84599.
Testo completoAbstract (sommario):
Riitta Oittinen, Anne Ketola & Melissa Garavini (toim.): Translating Picturebooks: Revoicing the Verbal, the Visual, and the Aural for a Child Audience. New York & London: Routledge, 2018, 213 s.
37
Pitkänen-Heikkilä, Kaarina. "Kääntäjän vaistomaiset ratkaisut ja myöhempi ymmärrys". Virittäjä 124, n. 3 (9 ottobre 2020). http://dx.doi.org/10.23982/vir.90082.
Testo completo
38
Elsayed, Duha. "Suomen ja viron PITÄÄ- ja SAADA-verbien käyttö futuurin apuverbeinä varhaisissa raamatunkäännöksissä". Virittäjä 123, n. 2 (17 giugno 2019). http://dx.doi.org/10.23982/vir.65380.
Testo completoAbstract (sommario):
Artikkelissa vertaillaan kahta vanhassa kirjasuomessa ja -virossa runsaana esiintynyttä futuurikonstruktiota, PITÄÄ- ja SAADA-futuureja varhaisimmissa raamatun-käännöksissä: suomen osalta Bibilassa (1642) ja viron osalta Wastne Testamentissa (1686 ja Piibli Ramatissa (1739). Molemmat verbit ovat vanhaa yhteis-sanastoa ja nyky-kielissä monifunktioisia sekä leksikaalisessa että modaalisessa käytössään. Kun varhaiset kääntäjät kehittivät lähtökielten kieliopillisille futuureille vastineita, PITÄÄ ja SAADA päätyivät suomessa ja virossa varsin erilaisten futuuri-muodosteiden aineksiksi. Tämä johtuu siitä, että viron saama-futuuri on kehittynyt verbin kieli-opillistumispolun become-haarasta, joka suomesta puuttuu. Kun Biblian ja Piibli Ramatin intentio-pohjainen PITÄÄ-futuuri on saanut vaikutteita ruotsin skall- ja saksan sollen-futuureista, Wastne Testamentissa runsaana viljelty saama + Vma on saksan werden-futuurin sukua. Futuurina se on aspektuaalista tai -inkoatiivista tyyppiä, mikä tarkoittaa, että se etualaistaa rakenteen infinitiivin kuvaaman toiminnan tai tilan alun.
Käännösvaikutuksen vuoksi molemmat futuurityypit ilmestyivät vanhoihin teksteihin valmiiksi pakollisina. Samalla niiden erityisluonne hämärtyi. Tämä osoitetaan tarkastelemalla kyseisten käännösten Luukkaan evankeliumista poimittuja PITÄÄ- ja SAADA-futuureja. Tarkastelun teoreettisena kehyksenä on konstruktiokielioppi ja kognitiivinen semantiikka ja taustana tieto kontaktikieliopillistumisen mekanismeista.
Kirjakielien ensi vuosisatoina tapahtuneista futuurin juurrutusyrityksistä huolimatta sekä suomessa että virossa tulevaan viitataan edelleen pääasiassa preesensillä.
The usage of the Finnish and Estonian verbs SAADA and PITÄÄ as future auxiliaries in early Bible translations
The aim of this study is to compare two grammatical future constructions based on the auxiliaries PITÄÄ ‘seize/hold’ (premodal), ‘must’ (modal) and SAADA ‘get’ (premodal), ‘become’ (only in Estonian), ‘may/be able to’ (modal) used in Old Finnish and Estonian translations of the Gospel of Luke in the Finnish Biblia (1642) and the Estonian Wastne Testament (1686) and Piibli Ramat (1739). The study adopts the framework of Construction Grammar and cognitive semantics, supplemented by knowledge concerning the mechanisms of contact-induced grammaticalization.
Even though these verbs are frequent and multifunctional in both languages, the futures they form differ in motivation. While the PITÄÄ future is the equivalent of an intention-based future comparable with Swedish skall or German sollen, the SAADA future (only known in Estonian) has grammaticalized from the become branch of the path and has obviously been influenced by the future of the German werden. This makes the PITÄÄ future intention-based and the SAADA future aspectual/inchoative. The action or state described by the infinitive is thus highlighted in two different ways: as a whole (PITÄÄ) or emphasising its beginning (SAADA).
However, contact influence was so intense that both verbs appeared as ready, fully grammaticalized tenses in the old texts. In modern Finnish and Estonian, the present tense is still the primary means of referring to the future.
39
Kemppanen, Hannu. "Keywords revisited: lähdetekstin korpuspohjainen analyysi kääntäjän apuvälineenä". Mikael: Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen aikakauslehti 2 (1 dicembre 2008). http://dx.doi.org/10.61200/mikael.145924.
Testo completoAbstract (sommario):
This paper introduces the keyword analysis – a corpus-based method, which helps the translator to conduct a source text analysis. The aim of the analysis is to recognize the specific lexical features of each text and estimate how these features reflect the forthcoming translation process – the work with the source and the target text. The key word method is introduced by showing examples of key word lists which have been retrieved from Russian scientific texts by comparing them with a large reference corpus. The keyword list indicates the focal lexical elements of the text, and links it to a certain field of language use. The translator gets information about the system of concepts in this text. Further, the list can reveal idiosyncratic features of the text, for example, metaphors used by the author or a norm-breaking use of individual words. It is obvious that information about the key elements of a text helps the translator to make decisions in defining the probable difficulties in the translation process. The key word list also gives the translator a hint that these words bear a central meaning in the text. Presumably, he or she has to take this into account and be very careful in translating the key elements.
40
Suojanen, Tytti. "Kääntäjän ja teknisen viestijän kompetenssit: kääntäjänkoulutuksen rajapinnoilla". Mikael: Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen aikakauslehti 2 (1 dicembre 2008). http://dx.doi.org/10.61200/mikael.145925.
Testo completoAbstract (sommario):
Globalisation and developments in ICT have given rise to “new language professions”, which is an expression used to refer to areas such as localisation and technical communication. This change is posing new challenges to the boundaries of translation studies as a discipline and to the training of translators. One of the interesting issues is the interface between translation and technical communication: What are the competencies required in these two areas and do theymeet? Should translator training meet the challenges of technical communication and how? What are the expectations of working life? This article explores the relationship between translation and technical communication from the viewpoint of competence and translator training.
41
Penttilä, Esa. "Kääntäjä aikakausien ja yhteiskuntien välissä: Hölderlinin näkemyksiä kääntämisestä". Mikael: Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen aikakauslehti 6 (1 dicembre 2012). http://dx.doi.org/10.61200/mikael.129587.
Testo completoAbstract (sommario):
Friedrich Hölderlin (1770–1843), a German poet of the Romantic Era, translated two of Sophocles’ ancient tragedies, Oedipus and Antigone, into German and provided both translations with extensive comments. Although neglected at the time of their publication, the translations have later been praised by various scholars (e.g. Benjamin, Berman, Steiner). Hölderlin’s contribution to the philosophy of translation, however, has largely been neglected in Translation Studies literature, although the ideas of his contemporaries have been presented in compilations covering the early years of translation theory (see e.g. Störig [ed.] 1973, Lefevere 1977, Robinson 2002, Venuti [ed.] 2004). This article aims to discuss some of the main ideas behind Hölderlin’s philosophy of translation and show how they relate to ideas presented by some other scholars such as Schleiermacher, Benjamin and Berman. Hopefully, this adds new light on the discussion of foreignization as well.
42
Rauhala, Paula. "Marcello Musto, 2018, Another Marx: Early Manuscripts to the International." Tutkimus & kritiikki, 5 agosto 2021, 105–7. http://dx.doi.org/10.55294/tk.91709.
Testo completo
43
Tapani, Annukka, e Eveliina Asikainen. "”Meillä on aikaa vielä, kääntää kellot kohdalleen”". Kasvatus & Aika 16, n. 3 (5 ottobre 2022). http://dx.doi.org/10.33350/ka.111683.
Testo completoAbstract (sommario):
Artikkelissa kysymme, millaisia metanarratiivisia transformaalisen oppimisen havaintoja voimme tunnistaa ammatillisen opettajankoulutuksen opiskelijoiden tarinoissa. Pohdimme, millaisin tuloksin pystymme ammatillisen opettajankoulutuksen aikana toteuttamiemme kestävän kehityksen teemaopintojen avulla havahduttamaan opiskelijoita pohtimaan antroposeenin aikaa ja sen ylittämistä kohti kestävää tulevaisuutta. Kontekstina tutkimukselle on ammatillinen opettajankoulutus ja sen kestävän kehityksen teemaopinnot. Taustoitamme ilmiötä opettajaidentiteetin rakentumisen aiemmilla tutkimuksilla. Aineiston muodostaa Tampereen ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajankoulutuksessa aloittaneiden 29 opiskelijan kirjoittamat tarinat. Tuloksena toteamme, että kestävän kehityksen teemaopintomallilla voitiin tarjota opiskelijoille mahdollisuuksia tarkastella oppilaitoksia ja oppimisympäristöjä uusin, kestävyyttä edistävin silmin ja pystyimme lisäämään heidän kestävyyskompetenssejaan. Metanarratiivina näistä tarinoista pystyttiin tunnistamaan pyrkimys ”hyvään”. Ensimmäisissä tarinoissa tietämisen (Barnett & Coate, 2005) ulottuvuus oli keskiössä, jatkotarinoissa opettajana olemisen ulottuvuus syveni: nähtiin oma esimerkillisyys, arvojen ja asenteiden vaikutus. Myös tekeminen näkyi jatkotarinoissa: halu keskustella opiskelijoiden kanssa kestävän kehityksen teemoista ja analysoida myös julkista keskustelua aiheeseen liittyen. Ammatillisen opettajankoulutuksen voidaan havaita olevan oivallinen matka uuteen, kunhan matkaa tuetaan yhdessä tekien ja teemoja yrittäjämäisesti edistäen.
44
Mäntynen, Anne, e Jyrki Kalliokoski. "Dialogia käsitteiden valinnasta ja käytöstä". Virittäjä 122, n. 4 (27 novembre 2018). http://dx.doi.org/10.23982/vir.60903.
Testo completoAbstract (sommario):
Artikkelissa käsitellään tiedekirjallisuuden kääntämistä toimituksellisena prosessina 2000-luvun Suomessa diskurssintutkimuksen näkökulmasta. Artikkelissa sovelletaan kieli-ideologian käsitettä tieteenalan käsitteistön ja termien käännösprosessin tutkimukseen. Tarkastelun kohteina ovat suomentajan ja kustannustoimittajan käymä keskustelu käsitteiden valinnasta ja käytöstä sekä erityisesti se, mitä leksikaaliset valinnat, kustannustoimittajan kommentit sekä kääntäjän reaktiot kommentteihin kertovat kieli-ideologioista.
Tutkimusaineisto koostuu yhden tiedekirjasuomennoksen käsikirjoitusversioista, kustannustoimittajan ja kääntäjän käsikirjoitukseen tekemistä kommenteista sekä kääntäjän haastattelusta ja muista etnografisista havainnoista, joita analysoidaan laadullisesti diskurssintutkimuksen keinoin. Tutkimuksen kohteena on kolmenlaisia kieli-ideologisia ilmiöitä: käännösprosessiin osallistuvien suhtautuminen ”vieraisiin” aineksiin, käännettävän teoksen tieteenalan diskurssille ominaisista ilmauksista käytävät neuvottelut sekä värittyneitä tai historiallisesti latautuneita ilmauksia koskevat keskustelut.
Analyysi paljastaa, että käännösprosessissa on läsnä samanaikaisesti keskenään kilpailevia ideologioita ja eri kieli-ideologiat ovat kytköksissä polysentrisiin normijärjestelmiin. Näkemykset siitä, millaisia käsitteitä tieteenalalla, sen tulosten julkaisemisessa ja niistä selostamisessa tulisi käyttää, vaihtelevat sen mukaan, millaisiin diskurssiyhteisöihin käännöksen parissa työskentelevät toimijat kuuluvat tai millaista kielellistä asiantuntijuutta he edustavat.
Tutkimus osoittaa, että tieteellisen teoksen käsitteiden kääntämisessä on otettava huomioon tieteenalojen diskurssiyhteisöjen käytänteet – mutta myös, että eri toimijoilla on erilaisia käsityksiä siitä, mitä nämä käytänteet kunkin yksittäisen ilmauksen kohdalla ovat. Kustannustoimittajan reaktiot suomentajan valitsemiin käsitteisiin kertovat kielenkäytön kontekstien dynaamisuudesta ja kerroksellisuudesta. Kun kustannustoimittaja ehdottaa vierasperäisen käsitteen tilalle kotoperäistä ilmausta, ehdotuksen taustalla on suomalaisen kielenhuollon perinteen ideologinen piirre, vieraan vaikutuksen torjuminen. Kustannustoimittaja saattaa myös tarjota kansainvälistä ilmausta kotoperäisen tilalle. Tämä puolestaan kertoo siitä, että suomentajalla ja kustannustoimittajalla voi olla erilainen näkemys tieteenalan kielenkäytön konventioista ja käsitteistöstä. Näissä tapauksessa on kyse toisenlaisesta purismista.
Dialogue on the choice and use of concepts: Language ideologies in the process of translating scholarly texts
The article explores the translation of scholarly publications as an editorial process from the perspective of discourse studies. The analysis focuses on the dialogue between translator and editor regarding the choice and use of concepts, and specifically on what the translator’s lexical choices, the editor’s comments and the translator’s reactions to these comments reveal about language ideologies.
The data consists of a manuscript of the Finnish translation of a scholarly publication, the comments on that manuscript made by both editor and translator, an interview with the translator, and other ethnographic data. The analysis uses qualitative discourse analysis as a methodological tool. Three different language-ideological phenomena are examined: the views of the translator and the editor on the use of ‘foreign’ linguistic elements; negotiations concerning any discipline-specific terms and concepts in the translated text; and dialogue concerning biased or historically loaded expressions.
Dialogue between the translator and the editor reveals that competing language ideologies exist simultaneously throughout the translation process, and that different language ideologies are linked to polycentric systems of norms. The participants’ views on which concepts should be used when reporting on research findings in scholarly publications within a particular discipline vary according to their memberships of various discourse communities and according to their linguistic expertise.
45
Virtanen, E. A. "Lyydiläisiä tekstejä I–III. Kerännyt, kääntänyt ja julkaissut Pertti Virtaranta". Finnisch-Ugrische Forschungen 1964, n. 35 (7 febbraio 2022). http://dx.doi.org/10.33339/fuf.110485.
Testo completo
46
Pitkänen-Heikkilä, Kaarina. "Tiedesanaston suomentamista koskevat normit". Virittäjä 122, n. 4 (20 dicembre 2018). http://dx.doi.org/10.23982/vir.57006.
Testo completoAbstract (sommario):
Artikkeli tarkastelee eläintaksonomisen sanaston kehittämistä suomen kieleen 1800-luvulla. 1800-luvun sanastotyötä tarkastellaan käyttäen aineistona kolmeatoista julkaistua tietokirjaa vuosilta 1856–1881. Tutkimuksessa hyödynnetään myös niiden arvosteluja sekä kääntäjien ja kirjoittajien esipuheita ja kirjeenvaihtoa. Pohjatekstien ja käännösten sekä vieraskielisten termien ja niiden suomennosten vertailu tuovat esiin sanastonkehittäjien työssä vaikuttaneet normit. Myös oheistekstit kertovat näistä konventioista ja varsinkin siitä, kuinka hyvin kääntäjät itse tiedostivat ne. Kirjeenvaihto paljastaa yhteistyöverkostot ja avaa kirjoitusprosessia, kun taas kirja-arviot kertovat teosten ja niiden sanaston saamasta vastaanotosta.
Artikkelissa myös verrataan eläintieteellisessä sanastonkehittelyssä 1800-luvulla vaikuttaneita normeja 2000-luvun alun laajaan sanastoprojektiin, jossa nisäkäsnimistö sai runsaasti uusia nimiä ja jolloin myös monia vanhoja nimiä muutettiin. Tutkimus osoittaa, että sanaston aukkojen täyttämisen keinot olivat 1800-luvun tietokirjatyössä melko erilaiset kuin 2000-luvun nimistöhankkeessa. Uudet keinot ovat johtaneet usein läpinäkymättömiin termeihin: käännöslainojen (esim. imettävät eläimet < ruots. däggande djur) sijaan suositaan lainasanoja (esim. kolokolot < engl. colocolos), ja yhdistämisen ja johtamisen sijaan on käytetty runsaasti uudenlaisia sananmuodostuskeinoja, muun muassa lyhentämistä (häntähekot ← pitkähäntähedelmälepakot) ja kontaminaatioita (jyystiäiset ← jyrsijäpäästäiset). 2000-luvun sanastotyössä vaikuttaneita normeja tarkastellaan nisäkäsnimistötoimikunnan omien periaatteiden ja toteutuneen työn lisäksi siinä laajassa keskustelussa, jota käytiin vuodesta 2008 alkaen niin Luonnontieteellisen keskusmuseon verkkosivustolla kuin lehdistössäkin.
Artikkeli osoittaa, että osa sanastotyötä ohjaavista käytänteistä on sellaisia, jotka ovat vaikuttaneet työhön 1800-luvulla ja vaikuttavat nykyisinkin. Aiheita, jotka ovat puhuttaneet sekä varhaisnykysuomen ajalla että nykyisessä digisuomen ajassa, ovat vakiintuneisuus, vierasperäisyys, läpinäkyvyys, loogisuus, selkeys, taksonominen systemaattisuus ja sanastotyön tekijän asiantuntijuus. Artikkeli osoittaa, että tietokirjojen kirjoittajien ja suomentajien valinnat ovat merkittäviä erikoisalan sanastotyölle ja että tieteellisellä sanastolla ja sen suomentamisella on oma normistonsa. Normeista poikkeaminen voi herättää laajan julkisen keskustelun, kuten kävi kymmenen vuotta sitten.
Norms in the translation of scientific vocabulary into Finnish: The development of zoological vocabulary in the 19th and 21st centuries
The article examines the development of zoological vocabulary in Finnish and norms influencing the formation of scientific vocabulary, particularly during the 19th century. By examining 13 non-fiction books published between 1856 and 1881 and their associated source texts, the article explores the translation and development of scientific vocabulary within the discipline of zoology. In addition, this vocabulary-developing project is explained using paratexts: book reviews, forewords by writers or translators, and correspondence between actors. The comparison of source and target texts reveals the many solutions that authors and translators have employed and the conventions they have absorbed. These paratexts reveal norms and conventions, as well as translators’ awareness of these norms. The correspondence between actors reveals collaboration networks and opens up the word formation process, whereas book reviews provide much information about how readers received such new vocabularies.
The vocabulary project in 19th-century zoology is here compared to the reformation of Finnish mammal nomenclature at the beginning of the 21st century. This study demonstrates that the methods of filling the vocabulary gaps in the scientific Finnish of the 21st century differ conclusively from the methods used in the 19th century. During the 19th century, loan translations (e.g. imettävät eläimet < Swed. däggande djur) were typical, and new words were formed transparently, primarily by compounding and deriving from existing domestic material. Contrastingly, the vocabulary creation methods of the 21st century have produced words that are more opaque: loan words (e.g. kolokolot < Engl. colocolos) have been formed instead of loan translations and semantically unclear abbreviations (häntähekot ← pitkähäntähedelmälepakot), and blends (jyystiäiset ← jyrsijä-päästäiset) have been formed alongside many miscible compounds and derivations.
The comparison of paratexts shows that the same subjects were discussed in the period of early modern Finnish as during the current days of modern Finnish. The discussion makes many norms visible, e.g. the establishment, transparency, logicality, clarity, taxonomical systematicity and expertism of authors and translators. Vocabulary must be understandable, clear and transparent; logicality and taxonomical systematicity are also required. Established vocabulary should be retained. The developers of scientific vocabularies require expertise in both the source language and the subject field.
The article demonstrates that, with regard to special vocabulary, authors’ and translators’ choices are significant, and the translation of scientific vocabulary has norms of its own – and can therefore lead to broad public discussion.
47
Rantala, Heli, e Janne Tunturi. "Kansainvälisyyden ja kulttuurin nimissä". Historiallinen Aikakauskirja 120, n. 3 (27 settembre 2022). http://dx.doi.org/10.54331/haik.115490.
Testo completoAbstract (sommario):
Artikkeli käsittelee 1800-luvun alun Suomessa vaikuttaneen saksanjuutalaisen Friedrich Anton Meyerin (1771–1831) toimintaa oppineen kirjakulttuurin kentällä. Meyer (synt. Levin) ponnisti kirja-alalle monista marginaaleista, jotka olisivat voineet jopa katkaista hänen uransa. Juutalaisen akateemisen toimijan asettuminen Turkuun 1700- ja 1800-luvun taitteessa on ollut poikkeuksellista mutta Meyer onnistui integroitumaan paikalliseen kulttuuriin, ja hänestä tuli osa suomalaisen kirjakauppatoiminnan varhaista historiaa. Meyer oli paitsi kirjakauppias, myös kääntäjä, lainakirjaston pitäjä ja saksan kielen opettaja. Artikkelissa Meyerin toimintaa lähestytään yhdistämällä kirjahistoriallinen teema yksilötason elämäkerrallisuuteen. Tarkastelun lähtökohtana on Meyerin saksanjuutalainen tausta: miten se näkyi hänen toiminnassaan ja mitä Meyerin elämänvaiheet kertovat 1800-luvun alun pohjoiseurooppalaisesta kirjallisesta maailmasta? Fragmentaarista lähdemateriaalia hyödyntämällä artikkeli jäljittää niitä konteksteja ja toimintamahdollisuuksia, joiden puitteissa Meyer teki omia valintojaan ja uudisti suomalaista kirja-alaa. Asiasanat: kirjakulttuuri, kirjakauppa, 1800-luku, Fiedrich Anton Meyer
48
Yli-Annala, Kari. "Kinima-sommittumia". Tiede & edistys, n. 4 (31 dicembre 2022). http://dx.doi.org/10.51809/te.125861.
Testo completoAbstract (sommario):
Olen liikkuvan kuvan tutkija, kirjoittaja, kuraattori ja opettaja. Teen myös performanssiesityksiä, installaatioita ja maalauksia. Joskus taiteeni esittäytymisissä on mukana myös löydettyjä esineitä ja valokuvia. Vuonna 2009 perustin Kokeellisen taiteen nomadisen akatemian, vähätaiteellisen kollektiivisen yhteisön. Kinima-sommittumia (2022) on sarja valokuvamuotoisia dokumentteja vuosina 2021–2022tekemistäni teoksista ja kohtaamistani havainnoista. Ottamani valokuvat ovat tallentumia, joissa näkyy valokuvaamisen performatiivisuus valintana ja tekona. Prosessia kuvaa hyvin ranskan sana agencement, jonka runoilija Kari Aronpuro on kääntänyt ”sommittumaksi”. Sanasta on käytetty myös suomenkielistä käännöstä ”kooste”. Pyrin välittämään omat teokseni mahdollisimman yhdenvertaisina muiden vastaani tulleiden sommittumien kanssa. Yksi valokuvista on toisen kuvaajan ottama dokumentointi performanssistani ja eräs valokuvista näyttää osan talomme pihalla näkemästäni lasten liitupiirustuksesta. Valokuvasarja on osa Kokeellisten taiteiden nomadinen akatemia -projektini Kinima-hanketta (Kínima = kreikan liike).
49
Kaski, Liisa. "Alussa oli vaikeasti kääntyvä sana". Tiede & edistys, n. 4 (31 dicembre 2022). http://dx.doi.org/10.51809/te.119958.
Testo completoAbstract (sommario):
Miten suomentaa käsite, jonka tulkintahistorian ympärille kysymys elävän olennon arvosta on eurooppalaisessa ajattelussa kiertynyt? Jos lähdetekstin kieli ei osaa esineellistää muunlajisia eläimiä, saako myös nykysuomeksi puhua heistä niiden sijaan?
Artikkelini lähtökohta on uusplatonisti Porfyrioksen (n. 234–305) Sielullisten vahingoittamista vastaan -teoksen käännöstyön äärellä konkretisoitunut pulma. Teos on antiikin moniäänisen mutta fragmentaarisesti säilyneen eläinkeskustelun eräänlainen kooda: se lainaa edeltäjiään vuosisatojen ajalta ja väittelee näiden kanssa, ja osittain tekstin tilkkumaisuudesta johtuen sen avainkäsitteet liukuvat merkityksissään kääntäjän näkökulmasta ongelmallisesti. Tärkein näistä käsitteistä on mm. puhetta, lukusuhdetta, syytä ja järkeä merkitsevä logos.
Antiikin aikana vakiintuneen käsityksen mukaan oikeudenmukaisuus (tai sen puute) saattoi ulottua vain logoksella siunattujen osapuolten välisiin suhteisiin, ja juuri logoksen avulla ensin muutama kreikkalainen ajattelija ja myöhemmin eurooppalaisen filosofian ja teologian valtavirta piirsi käsitteellisen eron ihmisen ja muiden elollisten väliin. Syntyi ilmaus ta aloga zoa, ”logoksettomat eläimet” ja samalla eläimen käsite siinä ihmisen poissulkevassa mielessä, jossa nykysuomenkin ’eläin’ ensisijaisesti ymmärretään. Muiden eläinten käsitteellinen erottaminen ihmisestä – tai antiikin kontekstissa puhevaltaa käyttävästä vapaasta miehestä – tarjosi uudenlaisen perusteen ei-ihmisiin kohdistuvalle vallankäytölle.
Avaan artikkelissa omia suomennosvalintojani ja peilaan niitä logoksen käännöstulkintojen pitkään historiaan, joka samalla on muiden eläinten mielellisyyden, arvon ja lopulta itse eläimyyden kieltämisen historiaa. Tuon historian meidänpuoleisessamme päässä eläinten kommodifikaatio on läpäissyt yhteiskunnan niin tehokkaasti, että sitä on vaikea nykykielen normeista käsin haastaa.
Itse logos-sanan kääntämisen rinnalla ja siihen suoraan liittyen tarkastelenkin konkreettisena esimerkkinä ongelmia, joita suomen persoonapronominien nykynormitus tuo klassisen kreikan suomentamiseen. 1800-luvun jälkipuoliskolla luotu kirjasuomi korvasi kansankielen dynaamisen ja lajineutraalin pronominikäytännön staattisella kahtiajaolla ihmisiin (hän, he) ja muihin (se, ne). Modernisaatioon tiiviisti linkittynyt kirjakieliprojekti tuotti siis suomeenkin erottelun, jota antiikin logos-keskustelu pohjusti mutta joka paradoksaalisesti hankaloittaa saman keskustelun välittämistä suomen kielelle.
50
Pitkänen, Taina. "Onko suomen kielen ymmärtämisemme ”vajaantunut”? U-johdosten käyttö alkuperäissuomessa ja käännössuomessa". Mikael: Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen aikakauslehti 5 (1 dicembre 2011). http://dx.doi.org/10.61200/mikael.129645.
Testo completoAbstract (sommario):
This article explores translation from the perspective of language change and the role of foreign influence in translated texts. The focus of this analysis is on a specific syntactic structure that seems to be increasingly used in Finnish, the derivational passive formed with the infix U (kääntää > kääntyy). It is a multipersonal passive form resembling the passive used in Indo-European languages. Previous studies (e.g. Eskola 2002) suggest that translators tend to reflect source text structures. The aim of this study is, therefore, to determine whether the influence of the source language, English, could explain the increase of the derivational passives in Finnish, and whether this potential influence is evident in translated texts in particular. The data consist of verbatim reports of the proceedings of the European Parliament translated from English into Finnish, and proceedings of the Finnish Parliament representing original Finnish. The results show marked differences between the use the derivational passive in translated and original Finnish, but contrary to the initial hypothesis, the derivational passive more frequently occurs in the original Finnish texts. Since the derivational passive is rare, the lack of this structure in translations can be interpreted as a sign of conventionalisation, which has been suggested to be one universal feature of translated language (e.g. Jantunen 2004).