Articles de revues sur le sujet « Uudistukset »
Pour voir les autres types de publications sur ce sujet consultez le lien suivant : Uudistukset.
Créez une référence correcte selon les styles APA, MLA, Chicago, Harvard et plusieurs autres
Consultez les 50 meilleurs articles de revues pour votre recherche sur le sujet « Uudistukset ».
À côté de chaque source dans la liste de références il y a un bouton « Ajouter à la bibliographie ». Cliquez sur ce bouton, et nous générerons automatiquement la référence bibliographique pour la source choisie selon votre style de citation préféré : APA, MLA, Harvard, Vancouver, Chicago, etc.
Vous pouvez aussi télécharger le texte intégral de la publication scolaire au format pdf et consulter son résumé en ligne lorsque ces informations sont inclues dans les métadonnées.
Parcourez les articles de revues sur diverses disciplines et organisez correctement votre bibliographie.
1
Kortesoja, Matti. « Tapaus Vastaamo ». Tutkimus & ; kritiikki 2, no 1 (15 novembre 2022) : 9–32. http://dx.doi.org/10.55294/tk.113346.
Texte intégralRésumé :
Tapaustutkimus käsittelee tietomurtoa, jonka seurauksena psykoterapiakeskus Vastaamon asiakkaiden potilas- ja henkilötietoja vuodettiin verkon pimeimpiin syövereihin syksyllä 2020. Julkisen keskustelun symptomaattinen luenta osoittaa, kuinka Vastaamon tapaus nivoutuu osaksi sosiaali- ja terveyspalveluiden markkinoitumista, alustataloutta sekä valvontakapitalismia, jonka eräs merkittävin ongelma on luottamuksellisia tietoja keräävien yritysten puutteellinen sääntely. Toisin kuin julkisuudessa on esitetty, kyseessä ei ole vain yksittäinen tietomurto. Artikkeli käsittelee Vastaamon tapausta laajemmin varoittavana esimerkkinä potilas- ja henkilötietojen keräämiseen, arkistointiin ja hallinnointiin liittyvästä yhteiskunnallisesta ongelmasta. Uusliberaalien poliittisten uudistusten, datafikaation ja valvontakapitalismin sekä alustatalouden toimijoiden muovaama informaatioinfrastruktuuri on tehnyt potilastietosuojasta aiempaa haavoittuvampaa. Nykyiset poliittiset uudistukset tietomurtojen ehkäisemiseksi ovat koskeneet lähinnä kyberturvallisuutta ja tietosuojaa parantavia keinoja, kuten potilas- ja henkilötietojen valtakunnallista keskittämistä ja potilastietojärjestelmien järeämpää auditointia. Artikkelissa esitetään, että teknologisten ratkaisujen lisäksi tarvittaisiin syvempää kriittistä ymmärrystä ja yhteiskunnallista keskustelua potilas- ja henkilötietojen keräämisestä, arkistoinnista ja hallinnoinnista, jota olisi syytä valvoa aiempaa tehokkaammin yhteiskunnallisen sääntelyn purkamisen sijasta.
2
Nousiainen, Jouni, Lauri Jauhiainen et Pekka Huhtanen. « Lypsylehmien kestävyyden vaikutukset maidontuotantoon ja rehun hyväksikäyttöön ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no 21 (31 janvier 2006) : 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76056.
Texte intégralRésumé :
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää determinististä simulointimallia käyttäen, mikä on karjan uudistuksen osuuden vaikutus maidontuotantoon, rehun energian, valkuaisen, typen ja fosforin hyväksikäyttöön. Tutkittavat uudistuksen osuudet olivat 20, 30, 35, 40, 45 ja 50 prosenttia vuodessa. Suurin osa tekijöistä, kuten lehmien ikä ensimmäisen kerran poikiessa, lypsykausittainen tuotoskyky, poikimavälit ja keskimääräinen aika, mikä poistettaessa on kulunut edellisestä poikimisesta, on vakioitu. Tavoiteltu keskimääräinen tuotostaso on 8400 kiloa maitoa. Simuloidun karjan poikimajakauma arvioitiin tuotostarkkailutietojen perusteella. Uudistukseen tarvittavan nuorkarjan lisäksi laskettiin vielä, minkä verran ylimääräisiä eläimiä on, kun ne poistetaan tai myydään 10, 90, 455 (tässä iässä elopaino vastaa teurastuspalkkioon edellytettyä 170 kilon ruhopainoa) ja 730 (55 päivää ennen poikimista) päivän iässä ja miten ne vaikuttavat tunnuslukuihin. Eläimiltä laskettiin paino ja kasvu eri-ikäisinä, sekä maidontuotanto eri lypsykausina. Niihin perustuen laskettiin energian, valkuaisen ja fosforin tarve käyttäen ruokintasuosituksia sekä maitoon, kasvuun ja vasikoihin pidättynyt typpi ja fosfori sekä hyväksikäytöt ja ylijäämat. Kaikki tiedot summattiin käsittelyittäin ja tulokset laskettiin lehmäpaikkaa kohti vuodessa. Käyttöiän vaikutus karjan keskituotokseen on pieni, maidossa korkeimman ja matalimman uudistuksen ero on vain 128 kg, 20:n ollessa korkeampi. Vaikka otettaisiin huomioon pelkästään lypsykauden tuotos, 20 % uudistuksen maidon keskituotos on vain 388 kg suurempi kuin 50:n. Jos kaikki lypsylehmän ja uudistuseläinten tarvitsema energia kohdennetaan tuotettuihin energiakorjattuihin maitokiloihin ja OIV valkuaiskiloihin, ovat ne samoin kuin typen ylijäämä lehmäpaikkaa kohti 1,15 kertaa suurempia 50 % uudistuksella 20 % verrattuna. Fosforin ylijäämä oli 1,1- kertaa suurempi, koska maidontuotantokauden noin 10 g:n normien ylitys on mukana laskelmissa. Kun karjaan lisätään ylimääräistä nuorkarjaa ja niiden kasvatusaikaa pidennetään, aletaan lähentyä 50 % uudistuksen rehuhyötysuhteita ja ylijäämiä. Tässä yksinkertaistetussa tilanteessa rehuhyötysuhteet ja ylijäämät ovat laskettavissa kaavalla (R2 = 0,994): a + b x uudistuksen osuus (20- 50) + c x nuorkarjan kasvatusikä (0 -730) + d x uudistuksen osuus x nuorkarjan kasvatusikä. Kertoimet ovat rehuyksikköä / energiakorjattu maitokilo tunnusluvulla 0,724, 4,27E-03, 2,07E-04 ja -3,96E-06, OIV / valkuaistuotoksella 2,11, 0,0116, 5,61E-04 ja -1,08E-05, typen ylijäämällä 118,0, 0,738, 0,0388 ja -7.43E-04 sekä fosforin ylijäämällä 15,9, 0,0624, 3,54E-03 ja -6,82E-05. Jos kestävyyden karjakohtaisia vaikutuksia halutaan tutkia tarkemmin, on otettava huomioon esimerkiksi lehmien tuotoskyvyn vaihtelu jalostusvalinnan ja poistopolitiikan seurauksena, sairauksien aiheuttamat tuotannonmenetykset eri lypsykausilla sekä nuorkarjan kuolleisuus eri ikäluokissa.
3
Elomäki, Anna, Armi Mustosmäki et Paula Koskinen Sandberg. « Kamppailuja merkityksistä, kustannuksista ja vaikutusvallasta – Juha Sipilän hallituksen perhevapaauudistuksen kaatuminen kolmikantaisen tasa-arvopolitiikan näkökulmasta ». Politiikka 62, no 1 (15 avril 2020) : 33–55. http://dx.doi.org/10.37452/politiikka.88407.
Texte intégralRésumé :
Perhevapaajärjestelmää on pyritty uudistamaan jo pitkään. Käytännössä uudistaminen on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi. Uudistuksen kipukohdat liittyvät niin poliittisten puolueiden ideologisiin eroihin kuin uudistusten vesittymiseen kolmikantaisessa politiikkaprosessissa, jossa työmarkkinakeskusjärjestöt osallistuvat politiikan muotoiluun. Tasa-arvopolitiikan tutkimuksessa on keskeistä analysoida, millä ehdoilla ja minkälaisen prosessin kautta tasa-arvopolitiikka tulee voimaan. Epäonnistuneet prosessit ovat erityisen kiinnostavia, sillä ne kertovat paljon toimijoiden välisestä dynamiikasta ja valtasuhteista. Tässä artikkelissa tarkastelemme pääministeri Juha Sipilän hallituksen (2015-2019) epäonnistunutta yritystä uudistaa perhevapaajärjestelmä tasa-arvopolitiikan päätöksenteon prosessien näkökulmasta. Analysoimme uudistusta paitsi esimerkkinä valtiollisen tasa-arvopolitiikan epäonnistumisesta eriävien poliittisten ja ideologisten näkemysten ristipaineessa, myös esimerkkinä kolmikantaisen tasa-arvopolitiikan murroksesta. Artikkeli tuottaa uutta tietoa tasa-arvopoliittisen päätöksenteon muuttuvista prosesseista ja niihin liittyvistä haasteista. Artikkeli perustuu laajaan asiakirja-aineistoon (N=196) sekä uudistukseen osallistuneiden toimijoiden haastatteluihin (N=14), joiden kautta pääsemme pureutumaan, laadullisia menetelmiä hyödyntäen, syvemmälle siihen, miksi perhevapaauudistus kaatui.
4
Huan-Niemi, Ellen, Petri Liesivaara, Jukka Tauriainen et Jeroen Buysse. « Tilamallitarkastelu tulevan EU:n sokeripolitiikan uudistuksen vaikutuksista Suomessa ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no 28 (31 janvier 2012) : 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75533.
Texte intégralRésumé :
Sokerintuotanto on säilynyt Suomessa kansallisen sokerijuurikkaan tuen ja kiintiöjärjestelmän ansiosta. Komission näkemyksen mukaan kiintiöjärjestelmä rajoittaa EU:n sokerintuotantoa ja haittaa tuotannon kilpailukykyä maailmassa. Sokerikiintiöistä luopuminen mahdollistaisi tuotannon kasvattamisen niissä EU:n jäsenmaissa, jotka ovat kilpailukykyisimpiä EU:ssa. EU:n komissio ehdotti maatalouspolitiikan uudistusesityksessä sokerikiintiöiden poistamista jo vuonna 2015. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sokerin hallinnollisen hinnan alentamisen, sokerikiintiöiden poiston, kansallisen sokerijuurikkaan tuen ja muiden viljelykasvien hinnan nousun vaikutusta sokerijuurikkaan viljelyyn Suomessa. Tutkimustulokset mallinnettiin positiivisella matemaattisella simulointimallilla. Aineistona tutkimuksessa ovat suomalaiset sokerijuurikasta viljelevät kirjanpitotilat. Valkosokerin hallinnollisen hinnan alentaminen 20 % (vastaa 23,4 % sokerijuurikkaan hinnan laskua) vähentäisi sokerijuurikkaan viljelyä tulosten mukaan keskimäärin noin 26 % tutkimusaineistona olevilla tiloilla. Mikäli valkosokerin hallinnollista hintaa lasketaan 10 % (vastaa 11,7 % sokerijuurikkaan hinnan laskua), sokerijuurikkaan viljely vähentyisi mallin mukaan keskimäärin noin 13 %. Kiintiöiden poiston vaikutuksesta sokerijuurikkaan viljelyyn tehtiin herkkyysanalyysi, koska sokerikiintiöiden poiston vaikutusta valkosokerin ja sokerijuurikkaan hintaan EU:ssa on vaikea arvioida. Mikäli sokerijuurikkaan hinta laskee 10–50 %, niin tuotanto vähenee 11–56 % nykyisellä sokerijuurikkaan kansallisella tuella ja 40–85 % ilman kansallista tukea. Mikäli kansallinen tuki poistetaan kokonaan eikä sokerijuurikkaan hinta muutu, sokerijuurikkaan viljely vähenee mallin mukaan 29 %. Kansallisella tuella on hyvin tärkeä rooli sokerijuurikkaan tuotannon jatkumiselle Suomessa. Jos sokerijuurikkaan hinnan lasku halutaan kompensoida kansallisella sokerijuurikkaan tuella, 10 % hinnan alennus vaatisi 489 euroa/ha, jotta nykyinen tuotannon taso säilytettäisiin. Tarvittava tukimäärä 20 % sokerijuurikkaan hinnan alennuksessa olisi 616 euroa/ha. Nykyisen tuotannon tason säilyttämiseksi sokerijuurikkaan hinnan tulisi nousta 26 % ilman kansallista sokerijuurikkaan tukea. Ilman sokerikiintiöitä Säkylän tehtaan tulisi toimia täydellä kapasiteetilla ja sokerintuotantoa voisi mahdollisesti kasvattaa 20 % nykyisestä, jolloin kansallisen tuen tulisi olla 593 euroa/ha. Ilman kansallista tukea sokerijuurikkaan hinnan tulisi nousta 44 %, jotta tuotanto kasvaisi 20 %. Sokerijuurikkaan viljelypäätöksiin vaikuttavat myös viljojen ja öljykasvien hintataso. Muiden viljelykasvien 30 % hinnannousu vähentäisi sokerijuurikkaan viljelyä noin 10 % ja 70 % hinnannousu vähentäisi viljelyä noin 24 %. Ilman sokerijuurikkaan kansallista tukea, sokerijuurikkaan viljely laskisi jyrkemmin. Sokerintuotannosta luopuminen aiheuttaisi seurauksia Suomen elintarvikeketjun omavaraisuudelle. Sokerijuurikkaan viljelyn jatkuminen Suomessa vaatii uusien ja vanhojen politiikkakeinojen käyttöä rinnakkain. Vuonna 2013 toteutettava yhteisen maatalouspolitiikan uudistus antaa mahdollisuuden ottaa uusia välineitä käyttöön sokerijuurikkaan viljelyn tukemiseksi ja kehittämiseksi. Sokerijuurikkaan satojen tulisi tulevaisuudessa kasvaa Suomessa suhteessa enemmän kuin muissa EU:n jäsenmaissa. Lisäksi kannustavan tuen rinnalla tarvitaan myös parempaa tuottajahintaa sokeriteollisuudelta, jotta sokerijuurikkaan tuotanto voisi jatkua Suomessa ilman sokerikiintiöitä.
5
Lyytinen, Heikki K., et Pauli Rautama. « Koulujen tarkastustoiminta ja sen lakkaaminen Suomessa ». Koulu ja menneisyys 60, no 1 (11 décembre 2023) : 102–57. http://dx.doi.org/10.51811/km.141836.
Texte intégralRésumé :
Katsauksessa tarkastellaan koulujen tarkastustoiminnan yli 100-vuotista elinkaarta ja erityisesti sen päättymisvaihetta osana koulutuksen valvontaa ja koulujärjestelmän kehittämistä. Ensimmäisten kahdeksan päätoimisen tarkastajan viran perustamisesta vuodesta 1885 peruskoulujärjestelmän toimeenpanoon saakka koulutarkastukset antoivat tietoa kansakoulujen tilasta opettajille, kuntien päättäjille sekä keskushallinnolle. Oppikouluja valvoi Kouluhallitus. Tarkastajilla oli säännöksiin perustuva toimivalta edellyttää parannuksia tarkastuskäyntien aikana havaittuihin epäkohtiin. Lääninhallituksiin 1970 kootut koulutoimentarkastajat osallistuivat tarkastustehtävien ohella monipuolisesti ja tuloksellisesti myös peruskoulu-uudistuksen valmisteluun, kokeiluun sekä itse uudistuksen toimeenpanoon.
Peruskoulu-uudistuksen myötä opetushallinnon työnjako muuttui. Koulutuksen järjestäjän ja itse koulun toimivalta, vastuu ja asiantuntemus vahvistuivat. Tulollaan olleessa 1990-luvun hajautetussa hallintomallissa ei katsottu tarkastustoiminnan tuottavan lisäarvoa koulutuksen kehittämiseen. Ratkaiseva päätös tarkastustoiminnan lakkaamisesta tehtiin vuonna 1988 ilman tavanomaisia perusteluja. Tilalle kehittyi ennen pitkää kansainvälisestä käytännöstä poiketen ulkopuolisen arvioinnin riippumattomuutta korostava ja arvioinnin asiantuntijuutta monipuolisesti ja verkostomaisesti hyödyntävä arviointijärjestelmä.
Vuodesta 2014 lähtien suomalaisesta koulutuksen ja varhaiskasvatuksen kansallisesta arvioinnista on vastannut oppimistulosten arviointia myöten Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Valtion aluehallintoon jäi koulutuksen saavutettavuuden seurantaan keskittyvä peruspalvelujen arviointi sekä oppilaiden oikeusturvaa koskevien valitusten ja kantelujen ratkaiseminen. Näiden lisäksi koulujärjestelmää tukevat ylikansalliset arvioinnit.
6
Heikkilä, Anna-Maija, et Jaana Peippo. « Uuden teknologian optimaalinen hyödyntäminen lypsykarjan uudistamisessa ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no 28 (31 janvier 2012) : 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75450.
Texte intégralRésumé :
Lypsylehmien hyvä hedelmällisyys on kannattavan maidontuotannon keskeinen vaatimus. Poikiminen on edellytys paitsi maidontuotannon käynnistämiselle myös uudistamiseen tarvittavien vasikoiden tuotannolle. Nykyteknologia tarjoaa lehmien lisääntymiseen mahdollisuuksia, joilla voidaan vaikuttaa syntyvien jälkeläisten ominaisuuksiin. Alkionsiirrolla voidaan tuottaa paljon jälkeläisiä lehmiltä, joilla on hyvät maidontuotanto-ominaisuudet. Sukupuolilajitellun siemenen käytöllä tai alkioiden sukupuolilajittelulla voidaan puolestaan lisätä lehmävasikoiden osuutta syntyvistä jälkeläisistä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli optimoida perinteisten ja uusien teknologioiden käyttöä lypsykarjan uudistamisessa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin lineaarista ohjelmointia, jolla maksimoitiin maidontuotannon kiinteille kustannuksille saatavaa katetta. Tarkasteltavat vaihtoehdot karjan uudistamisessa olivat siemennys joko lajittelemattomalla tai lajitellulla siemenellä, lajittelemattoman alkion luovutus tai siirto sekä sukupuolilajitellun alkion luovutus tai siirto. Sukupuolilajitellut alkiot olivat lajitellulla siemenellä tuotettuja tai sukupuoli oli määritetty tavanomaisella siemennyksellä tuotetuista alkiosta. Optimointimallin biologiset lähtötiedot määritettiin suomalaisten maitotilojen seuranta-aineistoista vuodelta 2010. Hinnat edustavat ajankohdan keskimääräisiä panos- ja tuotoshintoja. Tarkasteluperiodi oli yksi vuosi ja karjan enimmäiskooksi asetettiin 60 lehmää. Mallissa otettiin huomioon uudistustavan vaikutus vasikka- ja alkiotuottoon, uudistuksen yksikkökustannukseen sekä uusimattomuusprosenttiin, joka vaikutti edelleen lehmien poikimavälin pituuteen. Karjan oletettiin tuottavan uudistukseen tarvittavat lehmävasikat. Kunkin uuden teknologioiden käyttö rajattiin enintään kolmasosalle karjan lehmistä. Tuloksen herkkyyttä mallin rajoitteiden, tuotostasojen ja hintojen muutoksille tarkasteltiin viidessä erilaisessa skenaariossa. Optimointimalli ratkaistiin MATLAB-ohjelmalla. Perusskenaariossa parhaimman katteen kiinteille kustannuksille antoi karja, jossa oli mallin sallima enimmäismäärä, 20 lehmää, lajittelemattoman alkion luovuttajia. Muista lehmistä 14 siemennettiin lajittelemattomalla ja 8 lajitellulla siemenellä. Vastaavasti 6 hiehoa siemennettiin lajittelemattomalla ja 12 lajitellulla siemenellä. Karjaan ei tullut mukaan yhtään alkion vastaanottajaa. Optimaalisen karjan kokoonpano vaihteli mallin lähtöoletusten mukaan, mutta alkioita luovuttavien lehmien ylivertaisuus näkyi kaikissa skenaarioissa. Lajitellun siemenen käyttö lehmävasikan tuottamiseen tähtäävässä siemennyksessä oli taloudellisesti perusteltua, mutta vain osalle karjasta. Optimaaliset valinnat voivat vaihdella tilakohtaisesti muun muassa lehmien tuotostason mukaan. Jotta uusien teknologioiden vaikutus myös karjan geneettiseen edistymiseen voitaisiin ottaa huomioon, optimointiin tulisi staattisten mallien lisäksi kehittää dynaamisia malleja. Dynaamiset mallit palvelisivat myös kasvavia karjoja.
7
Lahikainen, Johanna. « Pääkirjoitus : 50 vuotta täyttävä Signum on uudistunut ». Signum 50, no 3–4 (11 décembre 2018) : 3. http://dx.doi.org/10.25033/sig.77229.
Texte intégralRésumé :
Luet graafisen suunnittelijan ja kuvataiteilijan Petri Fillsin uudistamaa, tänä vuonna 50 vuotta täyttänyttä Signumia. Lehden visuaalisen ilmeen uudistuksen on mahdollistanut Tiedekustantajain liiton apuraha, joka on rahoitettu Kopioston keräämillä tekijänoikeuskorvauksilla. Viimeksi näin suuri uudistus Signumin ulkoasussa on toteutettu vuonna 2000.
8
Mankki, Ville. « Piilevä näkyväksi ». Aikuiskasvatus 40, no 1 (26 mars 2020) : 52–56. http://dx.doi.org/10.33336/aik.91047.
Texte intégral
9
Parkkinen, Maari, Timo Ilomäki et Riikka Shemeikka. « Näkemyksiä kuntoutuksen kehittämisestä ja sote-uudistuksesta yli sektori- ja ammattirajojen ». Kuntoutus 39, no 2 (4 janvier 2022) : 43–49. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.113355.
Texte intégral
10
Sallila, Pekka. « Vapaan sivistystyön kehittämisohjelma linjaa lähivuosien toimintaa ». Aikuiskasvatus 30, no 3 (15 septembre 2010) : 228–32. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93886.
Texte intégralRésumé :
Vapaan sivistystyön kehittämisohjelma vuosille 2009–2012 tähtää alan oppilaitosten toimintaedellytysten parantamiseen. Siltä on odotettu eniten rahoitusjärjestelmää parantavia uudistuksia. Jotakin ohjelman toimeenpanossa on jo tapahtunut, mutta varsin maltillistenkin esitysten eteenpäin vieminen tuntuu olevan hidasta ja hankalaa.
11
Systä, Petteri. « ”Kunta on itsehallintoyhdyskunta eikä liikelaitos” ». Väki Voimakas, no 32 (13 septembre 2022) : 149–78. http://dx.doi.org/10.55286/vv.121750.
Texte intégralRésumé :
Petteri Systä tarkastelee artikkelissaan tamperelaisten kunnallishallintoa kunnallislakimuutoksen jälkeen demokratian kehityksen ja demokratisoitumisen näkökulmista. Systän näkökulma keskittyy vuoden 1927 kunnallishallintouudistukseen, jossa Systän mukaan kunnallishallinnon rakennetta muutettiin siirtämällä edustuksellisen elimen eli valtuuston päätösvaltaa perustetuille kaupunginhallituksille. Sosiaalidemokraatit pyrkivät edistämään hallinnon edustuksellisuutta, ja he vastustivat esityksiä, jotka siirsivät valtuuston päätösvaltaa virkamiehille tai valtiolle. Porvarillisessa katsannossa kaupunginhallitusta edeltänyt rahatoimikamari tulkittiin kaupungin toimia ohjanneeksi elimeksi jo ennen kunnallishallintouudistusta, joten uudistuksen vaikutuksetkatsottiin hallinnon kannalta pieniksi. Porvarilliseen tulkintaan kuului edustajien ”poliittisuuden” ja ”puoluepyyteiden” vieroksuminen.
12
Mäkikalli, Aino. « Kommentti : Mitä lukion äidinkielen ylioppilaskokeessa pitäisi arvioida ? » AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no 1 (28 mars 2018) : 88–89. http://dx.doi.org/10.30665/av.70011.
Texte intégralRésumé :
Teknisen uudistuksen lisäksi äidinkielen ylioppilaskokeen digitalisoituminen merkitsee rakenteellisesti uudentyyppistä koetta: tekstitaidon ja esseekokeenkorvaavat syksystä 2018 alkaen lukutaidon ja kirjoitustaidon kokeet. Kuten Outi Ojan ja Satu Kiiskisen esityksistä käy ilmi, tämä tarkoittaa tehtävätyyppien ja kohteena olevien sisältöjen monipuolistumista. Tulevat muutokset herättävät monia kysymyksiä, joista vähäisin ei ole se, millä eväin opettajat ja oppilaatvoivat jatkossa ylioppilaskokeeseen valmistautua, kun analyysin kohteeksi voi tulla esimerkiksi katkelma taltioitua teatteriesitystä, tv-ohjelmaa, elokuvaa,musiikkivideota, radiohaastattelua tai kuunnelmaa. Lisäksi edellytetään erilaisten fiktiivisten ja asiatekstien analyysin hallitsemista, kuten aiemmassakin koemuodossa.
13
Pöysti, Tuomas. « Aikuiskoulutuspolitiikassa vaikuttavuuden ja tehokkuuden tulosvastuuseen ja tavoitteenasetteluun ». Aikuiskasvatus 25, no 2 (15 mai 2005) : 132–40. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93619.
Texte intégralRésumé :
Valtion talousarviolainsäädäntöä on vuonna 2004 muutettu osana valtion tulosohjaus- ja tilivelvollisuusuudistusta. Uudistettu lainsäädäntö edellyttää aikaisempaa selkeämpää ja terävämpää tulostavoitteiden valmistelua ja asettamista. Velvoite koskee toiminta- ja taloussuunnittelua, talousarvioehdotuksia ja hallinnonalojen tulosohjausta sekä oikeiden ja riittävien tietojen antamista yhteiskuntapolitiikan vaikuttavuuden kehityksestä ja hallinnon sekä julkisten varojen käytön toiminnallisesta tuloksellisuudesta. Taustalla ovat pyrkimykset parantaa eduskunnan budjettivaltaa sekä hallituksen ja julkisen hallinnon vastuunalaisuutta. Muutoksella turvataan hyvinvointivaltion rahoitusperustaa parantamalla varainkäytön ja toiminnan tehokkuutta. Koulutuspolitiikkaa ja sen osana aikuiskoulutusta koskeva tavoitteenasettelu tulee uudistuksen seurauksena arvioitavaksi osaksi uudelleen.
14
Mäntylä, Mirja. « Suurtilanomistajat muokkaamassa ja kontrolloimassa työväen asumista kartanoyhteisöissä ja esikaupungeissa ». Väki Voimakas, no 33 (1 août 2020) : 197–232. http://dx.doi.org/10.55286/vv.111836.
Texte intégralRésumé :
Tarkastelen artikkelissa Tampereen lähiympäristön suurtilanomistajaperheiden pyrkimyksiä tilanomistajina, vuokraisäntinä ja hyväntekeväisyysjärjestöjen jäseninä ohjata ja kontrolloida työväen asumista maaseudulla ja esikaupungeissa. Analysoin työväen asumiseen liittyneitä uudistuksia sekä asumisen valvontaa kartanoyhteisössä ja suurtilojen omistamilla esikaupunkialueilla. Pohdin, mitä keinoja ja motiiveja suurtilanomistajilla oli puuttua työntekijöidensä ja tontinvuokraajiensa asumiseen. Tarkastelen ajanjaksoa 1890-luvulta 1920-luvulle.
15
Mäkisalo, Merja, et Juha Kinnunen. « Opettajana terveydenhuolto-oppilaitoksessa ». Aikuiskasvatus 19, no 3 (15 septembre 1999) : 231–43. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93236.
Texte intégralRésumé :
Artikkeli perustuu terveydenhuolto-oppilaitoksen organisaatiokulttuuria koskevaan laajempaan tutkimukseen. Tutkimuksessa kysyttiin avoimia teemakysymyksiä sisältävällä kyselylomakkeella seitsemässä eri terveydenhuolto-oppilaitoksessa toimivien opettajien ja opiskelijoiden käsityksiä oppilaitoksen päämääriin ja tavoitteisiin, opettajien ydintehtäviin, opiskelijoiden ja opettajien rooliin ja asemaan sekä johtamiseen liittyvistä asioista. Lisäksi tutkimuksessa verrattiin opettajien ja opiskelijoiden käsityksiä toisiinsa ja toisaalta terveydenhuollon koulu-uudistuksen yhteydessä asetettuihin virallisiin tavoitteisiin. Tässä artikkelissa esittelemme tutkimuksessa mukana olleiden 198 opettajan käsitykset opettajan vastuusta sekä omasta ja kollegoiden toiminnasta terveydenhuolto-oppilaitoksissa. Käsitykset ilmentävät oppilaitoksissa toimivien opettajien osakulttuurin perusolettamuksia. Aineiston analysoinnissa käytettiin fenomenografiamenetelmää. Opettajien käsitysten perusteella oppilaitosten kulttuureissa on huomattavia eroja, jotka tulivat esille muun muassa oman toiminnan vastuun määrittelyssä sekä oman ja kollegoiden toiminnan kuvaamisessa ja arvioimisessa.
16
Haltia, Nina, Ulpukka Isopahkala-Bouret et Annukka Jauhiainen. « Korkeakoulujen opiskelijavalintauudistus ja aikuisopiskelijan opiskelumahdollisuudet ». Aikuiskasvatus 39, no 4 (10 décembre 2019) : 276–89. http://dx.doi.org/10.33336/aik.88081.
Texte intégralRésumé :
Tarkastelemme artikkelissamme 2010-luvulla toteutettua korkeakoulujen opiskelijavalintauudistusta aikuisopiskelijan opiskelumahdollisuuksien näkökulmasta. Empiirinen aineisto koostuu keskeisistä opiskelijavalintauudistukseen liittyneistä koulutuspolitiikkadokumenteista.
Analyysi etenee kaksivaiheisesti. Analysoimme ensin uudistuksen eri vaiheita ja toiseksi sitä, millaiseksi aikuisten paikka niissä diskursiivisesti rakentuu. Tunnistamme kolme keskeistä toimea, joiden avulla opiskelijavalintauudistusta on viety eteenpäin: 1) valtakunnallisen hakujärjestelmän luominen, 2) hakijoiden kiintiöinnit ja ensikertalaiskiintiön luominen sekä 3) valintakriteereiden muutos ja ylioppilastutkinnon painottaminen valinnoissa.
Argumenttimme on, että kaikki nämä toimet asettavat tutkintokoulutukseen pyrkivät aikuiset korkeakoulutuksen marginaaliin. Tulkitsemme löydöksiämme koulutuksellisen tasa-arvon valossa ja väitämme, että tärkeä ulottuvuus aikuisopiskelun suhteen on niin kutsuttu panosten reiluus. Tästä näkökulmasta korkeakoulutukseen pääsyn avoimuus eri-ikäisille on yhteiskunnallisesti tärkeä asia, ei vain aikuisten kannalta vaan siksikin, että sisäänpääsymahdollisuuksien olemassaolo pitää laajemmin yllä koulutusjärjestelmän oikeudenmukaisuutta. Aikuisten opiskelumahdollisuudet viestivät siitä, että yhteiskunnassa on mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään ja sen suuntaan vielä nuorena tehtyjen valintojen jälkeenkin.
17
Jouhki, Essi, Liisa Lalu et Ville Soimetsä. « ”Meno on kuin Teiniliitossa” ». Lähihistoria 3, no 1 (10 avril 2024) : 54–82. http://dx.doi.org/10.61559/lh.138335.
Texte intégralRésumé :
Tässä artikkelissa syvennymme oppikoulujen yläluokkalaisten etujärjestö Suomen Teiniliiton (1939–83) historiakuvan rakentumiseen sekä muistamisen tapoihin. Tarkastelemme, millaiset entiset teiniliittotoimijat ovat ottaneet ja saaneet tilaa muistella ja vaikuttaa järjestönsä historiakuvan rakentumiseen ja arvioimme, miksi tietyt teemat ovat korostuneempia kuin toiset. Keskitymme erityisesti kahteen teemaan, teinitoiminnan 1970-luvun puoluepoliittiseen vaiheeseen sekä sukupuolen merkitykseen keskittyvään muisteluun. Teiniliiton historiakuva on rakentunut vuosikymmenten kuluessa, järjestön toiminnan alusta saakka. Eri teinisukupolvet ovat osallistuneet prosessiin aktiivisesti, mutta teinitoiminnan pitkä kaari kulminoituu useimmiten puoluepolitisoitumisen ja miespuolisten teiniaktiivien käymien valtakamppailujen kauteen. Historiakuvan voimakas keskittyminen yhteen ajanjaksoon on jättänyt varjoonsa Teiniliiton muita merkittäviä vaiheita ja saavutuksia, kuten työn kouludemokratian, peruskoulu-uudistukseen ja kansainvälisyyden edistämisessä sekä tyttöjen nousun aktiivisiksi yhteiskunnallisiksi toimijoiksi.
18
Hoppania, Hanna-Kaisa. « Muutosagentit näköalapaikalla sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksessa ». Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 30, no 1 (21 mars 2022) : 3–20. http://dx.doi.org/10.30668/janus.91680.
Texte intégralRésumé :
Vanhuspalveluita on pitkään määrittänyt tavoite purkaa ja vähentää raskasta laitoshoitoa ja siirtää palvelujen painopiste kotihoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Tätä muutosta edisti myös Sipilän hallituksen I&O-kärkihanke (2016-2018), jossa myös pyrittiin kehittämään yhdenvertaisempia palveluita ja hillitsemään kustannusten kasvua. Taustalla oli näkemys, että palvelujärjestelmä on pirstaleinen eivätkä rakenteet olleet uudistuneet kansallisten tavoitteiden mukaisesti. Minkälaiset tekijät sitten edistävät tai jarruttavat muutoksen tekemistä? Artikkeli pureutuu sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamiseen ”muutosagenttien” ainutlaatuisesta näkökulmasta. Näiden viranhaltijoiden tehtävänä oli edistää ikäihmisten hoidon ja kotihoidon rakenteellista muutosta maakunnissa vuosina 2016-2018. Artikkeli kuvaa hanketta, jossa agentit työskentelivät ja analysoi tekijöitä, jotka agenttien mukaan vaikuttivat uudistuksen edistämiseen. Aineiston muodostavat 18 asiantuntijahaastattelua. Analyysissa hyödynnetään Nancy Fraserin markkinaistumisen, sosiaaliturvan ja emansipaation teoreettista kehystä. Esiin nousee vanhuspalvelujen kentän haasteita ja kunnallispolitiikan usein näkymättömäksi jääviä asioita, jotka vaikuttavat kansallisten vanhustenhoitoon liittyvien politiikkatavoitteiden saavuttamiseen. Erityisesti korostuu neljä tekijää: ICT-järjestelmien kehittäminen, kulttuurisen ja asennemuutoksen vaatima aika, valta- ja resurssikamppailut sekä kansallisen tason ohjauksen sitovuus.
19
Torsti, Pilvi. « Yhteinen ja pakollinen vai erillinen ja valinnainen ? Toisen asteen oppivelvollisuusuudistus osana sadan vuoden kamppailua ja jatkumoa ». Koulu ja menneisyys 58 (25 août 2021) : 154–79. http://dx.doi.org/10.51811/km.107370.
Texte intégralRésumé :
Tämä artikkeli pureutuu suomalaisen oppivelvollisuuden sataan vuoteen poliittisen valmistelun ja kamppailun näkökulmasta. Päähuomio on tuoreimmassa toisen asteen oppivelvollisuusuudistuksessa, jonka vaiheet esitellään alkuperäislähteitä hyödyntäen. Loppuluvussa verrataan toisen asteen oppivelvollisuusuudistusta vuoden 1921 oppivelvollisuusratkaisuun ja 1960-luvun peruskoulu-uudistukseen. Johtopäätöksenä todetaan, että suomalaisen oppivelvollisuuden piirteinä erottuu kolme kokonaisuutta. (1) Poliittinen jakolinja on sekä sisällöllisesti että puolueiden välillä säilynyt jopa yllättävän samankaltaisena. (2) Laaja ja pitkäjänteinen valmistelutyö yhdessä yhteiskunnallisen muutoksen kanssa on edeltänyt poliittista käsittelyä ja ollut sille edellytys. (3) Yksittäisten henkilöiden pitkäjänteinen ja sitoutunut työ ja tinkimättömyys ratkaisevissa päätöskohdissa on ollut välttämätöntä. Vuonna 2020 säädetyn ja 2021 voimaan tulleen oppivelvollisuuden laajennuksen osalta hyödynnetään kahdeksan puolueen relevantteja ohjelmallisia asiakirjoja sekä prosessiin itse osallistuneen kirjoittajan omia muistiinpanoja. Aiempien koulu-uudistusten osalta puheenvuorossa nojataan tutkimuskirjallisuuteen.
20
Alisaari, Jenni, Mervi Kaukko et Leena Maria Heikkola. « Riitänkö minä ? Osaanko auttaa ? Opettajien huolia maahanmuuttotaustaisten oppilaiden opetuksessa ». Kasvatus 53, no 3 (20 juin 2022) : 229–44. http://dx.doi.org/10.33348/kvt.120241.
Texte intégralRésumé :
Tässä artikkelissa tarkastelemme opettajien (n = 596) maahanmuuttotaustaisten oppilaiden opetukseen liittyviä huolia. Keskitymme erityisesti opettajien pohdintoihin omasta opettajuudestaan ja yleisesti kouluun liittyviin tekijöihin. Suurimpina huolina opettajien riittämättömyyden tunteessa olivat opettajan oma osaaminen ja opetustaidot, mutta myös arviointi, sopivan oppimateriaalin puute ja opettajien jaksaminen nousivat isoiksi huolenaiheiksi. Kouluun liittyvistä tekijöistä opettajia huolettivat koulun puutteelliset resurssit ja toimimattomat käytänteet sekä oppilaisiin kohdistuvat matalat odotukset ja toisten opettajien negatiiviset asenteet. Opettajat mainitsivat yleisesti vastauksissaan, ettei koulu tavalla tai toisella vastaa maahanmuuttotaustaisten oppilaiden tarpeisiin. He myös tunnistivat samoja haasteita, joita viimeaikainen tutkimus on osoittanut: resurssien ja opettajien osaamisen riittämättömyys sekä rakenteiden joustamattomuus. Opettajien työssä jaksamisen ja oppilaiden parempien oppimistulosten kannalta olisi syytä lähteä etsimään ratkaisuja maahanmuuttotaustaisten oppilaiden opetusta ympäröiviin haasteisiin. Opettajien kokemat haasteet ovat sellaisia, joihin ei pelkällä opettajankoulutuksella juuri pystytä vaikuttamaan, vaan niihin vaaditaan poliittisia toimia ja rakenteellisia uudistuksia.
21
Liesivaara, Petri, Ellen Huan-Niemi et Jyrki Niemi. « Yhteisen maatalouspolitiikan uudistus : Miten suorat tuet jaetaan EU:n jäsenmaiden kesken ? » Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no 28 (31 janvier 2012) : 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75535.
Texte intégralRésumé :
Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) on määrä uudistua vuoden 2013 jälkeen. Keskustelua on käyty kiivaasti vuonna 2014 alkavan, uudistetun politiikan suuntaviivoista ja sisällöstä. EU:n komission ehdotus uuden YMP:n muodosta julkaistiin lokakuussa 2011. YMP:n uudistusneuvottelut ovat vahvasti sidoksissa 27 jäsenvaltion välisiin keskusteluihin vuonna 2014 käyttöönotettavasta EU:n pitkän aikavälin budjettirakenteesta. YMP vie yli 40 prosenttia unionin koko budjetista ja siihen liittyvät määrärahat ovat perinteisesti olleet yksi jäsenvaltioiden suurimmista kiistakapuloista. Komission kesäkuussa 2011 tekemässä budjettiehdotuksessa maatalouden rahoitus jäädytettäisiin vuoden 2013 tasolle ja YMP:n osuus koko EU:n budjetista laskisi vuoteen 2020 mennessä 34 prosenttiin. Tämä tutkimus pureutuu yhteisen maatalouspolitiikan uudistuskeskusteluun tarkastelemalla, kuinka vaihtoehtoiset lähestymistavat vaikuttaisivat maataloustukien jakautumiseen eri jäsenvaltioiden kesken. Päätavoite on arvioida kansallisten määrärahojen suuruudet erilaisissa maatalouspolitiikan uudistusvaihtoehdoissa. YMP-tukien jakoperusteisiin mahdollisesti tehtävien muutosten vaikutusten tuominen esille jo etukäteen lisää ymmärrystä uudistuksen poliittisista haasteista. Saksa ehdotti vuoden 2010 toukokuussa suorien tukien uudeksi jaoksi vähimmäistuen mallia, jossa EU:n jäsenmaan hehtaarille laskettava tuki olisi vähintään 200 euroa. Mallissa viiden maan (Latvia, Viro, Portugali, Liettua ja Romania) suorat tuet nousisivat 200 euroon. Kahdeksan maan (Slovakia, Espanja, Puola, Iso-Britannia, Suomi, Ruotsi, Tšekin tasavalta ja Luxemburg) suorien tukien määrään ei tulisi muutoksia, sillä niiden tuki on alle EU-27:n keskiarvon. Sen sijaan tukimäärää leikattaisiin noin 2 % yhteensä 14 maassa, joiden hehtaarituki on yli EU-27:n keskiarvon. Ranskan tekemä ehdotus 150 euron vähimmäistuesta nostaisi hehtaaritukia vain kahdessa jäsenmaassa (Viro ja Latvia). Vaihtoehtona suorien tukien jakamiseksi on esitetty siirtymistä ostovoimakorjattuun tasatukimalliin. Mikäli tukien jaossa otettaisiin eri maiden vaihteleva ostovoima huomioon, Kreikka ja Malta olisivat suurimpia menettäjiä nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Saksa olisi selkeä häviäjä ostovoimalla korjatussa mallissa. Sen sijaan Ranska ja 12 muuta maata kuuluvat mallista voittavien maiden joukkoon. Merkittävää on, että peräti yhdeksän uuden jäsenmaan (Romania, Bulgaria, Puola, Unkari, Slovakia, Tšekin tasavalta, Malta, Slovenia ja Kypros) tuki laskisi alle nykyisen tason, mikäli EU:ssa otettaisiin käyttöön ostovoimakorjattu tasatukimalli. Suomi sitä vastoin kuuluisi Latvian, Viron ja Portugalin kanssa suurimpiin voittajiin nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Suomen hehtaarikohtainen tuki nousisi yli 330 euron. EU:n komission esityksessä jäsenmaiden suorat tuet nousisivat tulosten mukaan 13 jäsenmaassa. Suhteessa eniten hehtaarituki nousee Baltian maissa. Euromääräisesti uudistuksen suurimpia voittajia olisivat Iso-Britannia ja Romania. Uudistuksessa suhteellisesti eniten menettäisivät nykytilanteeseen verrattuna Hollanti, Belgia, Italia ja Tanska. Euromääräisesti suurimpia häviäjiä ovat järjestyksessä Italia, Ranska ja Saksa. Suomen hehtaarituki laskee esityksessä 2 euroa nykytilanteeseen verrattuna. EU:n komission esitys suorien tukien uudeksi jaoksi muistuttaa Saksan ja Ranskan esittämää vähimmäistuen mallia. Rahoituskehyksen tiukkuus on johtanut siihen, että EU:n komissio on päätynyt ehdottamaan ensimmäisen pilarin tukien leikkaamiseen myös niissä maissa, joiden hehtaarituki on alle EU-27:n keskiarvon. Tämä pienentää tarvetta tukien leikkaamiseen Saksassa ja Ranskassa. Vaikka Saksa ja Ranska ovat esityksessä euromääräisesti kolmen eniten häviävän maan joukossa, ehdotus rahoituksen uudelleen jakamiseksi on tehty niiden tarpeita ajatellen.
22
Kauppinen, Risto, Kati Partanen, Hannu Viitala, Katariina Remes, Seppo Mönkkönen, Veli-Matti Tuure, Reetta Palva et al. « Hiehohotelli – hiehokasvatuksen ulkoistaminen ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no 26 (31 janvier 2010) : 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76813.
Texte intégralRésumé :
Maitotuotteiden kysynnän kehitys maailmanmarkkinoilla tuo uusia mahdollisuuksia suomalaiselle maidonjalostusteollisuudelle ja maidontuottajille, mutta samalla myös vakavia haasteita. Vakaan tuottajahinnan markkinoilta on siirrytty selkeästi tilanteeseen, jossa hinta vaihtelee.Tuotannon laajentaminen on keino reagoida nousevaan hintaan ja laskevaan hintaan, mutta se edellyttää maitotilalla investointeja tuotantorakennukseen ja eläimiin. Tilan tuotannon siirtäminen huomattavasti suurempaan kokoluokkaan edellyttää aina myös hyvin suunniteltua työnkäytön järjestämistä ja hyvää logistiikan suunnittelua.Tavallisesti lypsykarjanavettaan sijoitetaan lehmien lisäksi vasikat ja uudistukseen tarvittavat hiehot. Hiehojen kasvattaminen lypsykarjanavetassa vaatii rakennuksen pinta-alaa, hiehoille tarkoitettuja rehuja ja työtä. Hiehoilla on erilainen hoito, rehuvaatimus ja ruokinta kuin lehmillä.Hiehokasvatuksen siirtäminen maitotilan ulkopuolelle vapauttaa tilaa ja työpanosta. Vapautuneita resursseja voidaan käyttää lehmämäärän lisäämiseen. Uutta tuotantorakennusta suunniteltaessa voidaan eläintila-resurssia suunnata lypsylehmille. Kasvatuksen ulkoistaminen avaa uusia mahdollisuuksia kotieläintuotantoon hiehokasvatusyrittäjyyden muodossa.Hiehokasvatuksen ulkoistamisella on hyvin järjestettynä mahdollisuus saavuttaa maidontuotannon tarvitsemaa erikoistumista ja lisätä kustannustehokuutta. Hiehokasvatuksen ulkoistamisessa tautiriskit pitää luonnollisesti tiedostaa ja toimia tämän suhteen eläinterveyden pelisääntöjen mukaan. On tärkeää selvittää hiehonkasvatuksen ulkoistamisen mahdollisuudet ja se, millä reunaehdoilla (sopimukset, vakuutukset, hinnoittelu, eläinten siirrot ja hoito, tautiriskit) tämä maidontuotannon toimintamalli olisi toimiva ja kannattava hiehojen/nuorkarjan kasvatusmuoto.
23
Väre, Minna, Petri Liesivaara et Sami Myyrä. « Viljelijöiden suhtautuminen satoriskeihin ja kaupallisiin satovahinkovakuutuksiin ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no 30 (31 janvier 2014) : 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75311.
Texte intégralRésumé :
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa uusien satovahinkovakuutusten kehittämiseksi Suomen maatalouteen. Suomessa ei ole aikaisempaa kokemusta vapaaehtoisuuteen ja merkittävään yritysten omarahoitukseen perustuvista maatalouden riskienhallintasopimuksista, sillä satovahingot on tähän asti korvattu valtion kokonaan kustantamalla korvausjärjestelmällä. CAP -uudistuksen myötä nykyinen satovahinkojen korvausjärjestelmä kuitenkin päättyy. Aikaisemmissa tutkimuksissa on keskitytty kuvaamaan ja mallintamaan erilaisten vakuutusjärjestelmien eroja. Tässä tutkimuksessa aikaisempi tutkimustieto jalostettiin oikeiksi vakuutustuotteiksi, joiden markkinapotentiaali testattiin viljelijöille suunnatulla kyselyllä. Tuloksina esitettävien valintojen ja mielipiteiden voidaan todeta edustavan kaikkien suomalaisten viljelijöiden mielipiteitä. Vakuutusmarkkinan kehittymisen edellytyksiä ovat vakuutettavien riskien selkeä määrittely, moraalikadon estäminen sekä vakuutuksen ostajien valikoitumisen hallinta. Kyselyaineiston perusteella saadut tulokset osoittavat, että nämä kysymykset ovat keskeisiä myös suomalaisille viljelijöille tarjottavissa satovahinkovakuutuksissa. Moraalikadon uhka on ilmeinen satovahinkovakuutuksissa. Yli puolet kyselyyn vastaajista oli sitä mieltä, että viljelijä voi itse vaikuttaa satovahinkoihin. Erityisesti peltojen perusparannustilan ja satovahinkojen välistä yhteyttä pidettiin ilmeisenä. Tämä on otettava huomioon myös vakuutusjärjestelmien kehittämisessä. Esimerkiksi peltojen huono perusparannustila ja siitä seuraava lisääntynyt satovahinkojen riski pitää ottaa huomioon tilakohtaisia vakuutuksia hinnoiteltaessa. Toinen vaihtoehto on käyttää endogeenisia muuttujia kuten sää- tai satoindeksejä vakuutuskynnyksen laukeamisen määrittelyyn. Satovahinkovakuutuksia ostava joukko on aina valikoitunut. Kyselytulosten perusteella satovahinkovakuutuksia ostaisivat Suomessa kaikkein todennäköisimmin nuoret, keskimääräistä suurempaa kasvinviljelytilaa pienellä omalla pääomalla päätoimisesti viljelevät yrittäjät, jotka ovat riskin ottajia ja uskovat omiin kykyihinsä satovaihtelun hallinnassa. Kolme neljästä viljelijästä ostaisi tai ainakin harkitsisi vakavasti satovahinkovakuutuksen ostamista, jos satovahinkojärjestelmä lakkautettaisiin. Laajasta hallinnon, alan toimijoiden ja tutkijoiden esittämästä epätietoisuudesta huolimatta viljelijät näyttävät käsittelevän vakuutustuotteita hyvin rationaalisesti. Erityisesti yhdistelmä edullisesta vakuutuksesta, johon sisältyy korkea korvaustaso, kiinnostaa viljelijöitä. Tämä tulos osoittaa, että satovahinkovakuutus on viljelijöiden mielestä uskottava tuote jolle on kysyntää. Kysyntä myös reagoi tuotteen hintaan ja laatuun. Tämä siitäkin huolimatta, että viljelijät ovat saaneet toistaiseksi erittäin niukasti tietoa nykyisen satovahinkojärjestelmän lakkauttamisesta ja uusista satovahinkovakuutuksista.
24
Maliniemi, Hannu. « Maatilojen tilastoinnista maatalousyritysten tilastointiin ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no 23 (31 janvier 2008) : 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76961.
Texte intégralRésumé :
Verohallinto uudisti maatilatalouden verotuksen muistiinpanovelvollisuutta vuonna 2003 ja uutta päätöstäsovellettiin ensimmäisen kerran vuoden 2004 toteutetussa maatalousverotuksessa. Tämän seurauksenamyös Tilastokeskuksessa jouduttiin uudistamaan maatilatalouden veroaineistoihin pohjautuvia tilastoja.Tilastoinnin kannalta verouudistus sisälsi paljon hyvää, esimerkiksi verohallinto on vuodesta 2004 saakkavienyt kaikkien maatalousyrittäjien verotiedot verohallinnon tietokantoihin joista Tilastokeskuksella onollut mahdollista saada kaikkien maatilayrittäjien tiedot käyttöönsä. Lisäksi maatalouden 2-verolomakkeenuusi tietosisältö antaa joiltain osin aikaisempaan verrattuna tarkempaa tietoa tilan tuloista ja menoista kuinvuoteen 2003 saakka käytetty lomake. Aiemmin maatilayrityskohtaiset verotiedot saatiin paperikopioinavain otokseen valituilta tiloilta, joten maataloustilastoinnin kannalta uudistus merkitsi siirtymistäotosaineistosta kokonaisaineistoon, säästöä taloudellisten ja työvoimaresurssien käytössä, sekä osinlaajempia tietoja tilastoyksiköiden verotilinpäätöksistä. Uudistuksen seurauksena päätettiin korvata kaksimaatalous-toimialan tilastoa uudella Maa- ja metsätalousyritysten taloustilastolla.Suurimpana haasteena uuden tilaston laadinnassa oli kahden hallinnonalan, maa- jametsätalousministeriön sekä verohallinnon tuottamien rekisteriaineistojen yhdistäminen. Yhdistelyävaikeutti em. hallintoviranomaisten käyttämät erilaiset yksikkötunnisteet. Verohallinto käyttää maatilanomistavan ja siitä tuloja saavan oikeudellisen yksikön tunnisteena y-tunnusta tai henkilötunnusta. Maa- jametsätalousministeriö puolestaan käyttää maatilat erottavana tunnisteena maatilatunnusta. Molemmillahallinnonaloilla on omat tehtävänsä ja siinä mielessä erilaiset tunnukset puoltavat paikkaansa.Maatilatunnus kuvaa lähinnä fyysistä yksikköä, joka pitää sisällään tietyt hehtaarit, rakennukset jakotieläimet käsittävän kokonaisuuden. Verohallinto puolestaan joutuu pitämään rekisteriä verovelvollisistaoikeudellisista yksiköistä. Oikeudellisen yksikön ja maatilan muodostavasta tilastoyksiköstä käytetäänkinuudessa tilastossa nimitystä maatilayritys. Maatila käsite vastaa läheisesti yritysterminologian mukaistatoimipaikka käsitettä.Kahden hallinnonalat tietojen yhdistämisessä onnistuttiin hyvin luotettavasti. Yhdistelynonnistumista testattiin vuoden 2007 alussa suoritetun tilastokyselyn yhteydessä. Kyselylomakkeelle oliesitäytetty sekä maatilatunnus että y-tunnus. Lomake lähetettiin noin 9000 maatilayrittäjälle, mutta vainmuutamassa tapauksessa tunnukset olivat kohdentuneet väärin, nekin yleensä silloin kun tilalla oli vastikääntoteutettu sukupolvenvaihdos.Uusi aineisto muodostaa laajan tietovarannon, jonka perusteella Suomen maatilayritystentaloudesta ja rakenteesta voidaan saada paljon uutta tietoa. Tietovarannon pohjalta laadittavassa uudessaMaa- ja metsätalousyritysten taloustilastossa voidaan kuvata vain yleisellä tasolla maa- jametsätalousyritysten tuloja, menoja, varoja ja velkoja. Tilastouudistuksen seuraava haaste onkin saattaaaineisto yhä laajempaan tutkimuskäyttöön. Tilastokeskuksen tutkimuslaboratorio voisi antaamahdollisuuden vieraileville tutkijoille hyödyntää myös maatilayritysaineistoja tulevaisuudessa.
25
Hietala, Pauliina, M. Wolfová, Juha Kantanen et Jarmo Juga. « Jalostettavien ominaisuuksien sekä residuaalisen syönnin taloudelliset arvot suomalaisessa maidontuotannossa ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no 30 (31 janvier 2014) : 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75269.
Texte intégralRésumé :
Tehostamalla lypsykarjan rehun hyväksikäyttökykyä on mahdollista parantaa maidontuotannon taloudellista kannattavuutta. Tämän lisäksi eläinten tehokas rehunkäyttökyky vähentänee maidontuotannon ympäristöön kohdistamaa kuormittavuutta. Rehun hyväksikäytön taloudellista merkitystä lypsylehmien jalostustavoitteessa tutkittiin johtamalla taloudelliset arvot nykyisille jalostettaville ominaisuuksille sekä residuaaliselle kuiva-ainesyönnille suomalaiselle ayrshirerodulle vuoden 2011 tuotanto-olosuhteissa. Taloudellisten arvojen laskenta perustui bio-ekonomiseen malliin. Tutkimuksessa tarkasteltiin kahta tuotantostrategiaa vasikoille, joita ei tarvittu karjan uudistukseen: A) vasikat myytiin ternivasikoina lypsykarjatilalta ja B) vasikat kasvatettiin lypsykarjatilalla naudanlihantuotantoon. Vuoden 2011 tuotanto- ja markkinaolosuhteissa molemmat tuotantostrategiat tuottivat taloudellista tappiota, kun maataloustukia ei sisällytetty tuottoihin. Strategiassa A tappio oli -616,4 €/lehmä/vuosi ja strategiassa B -962,1 €/lehmä/vuosi. Kun maataloustuet sisällytettiin tuottoihin, molemmat tuotantostrategiat olivat taloudellisesti kannattavia, jolloin tuotto strategiassa A oli 163,4 €/lehmä/vuosi ja strategiassa B 20,4 €/lehmä/vuosi. Residuaalisen kuiva-ainesyönnin marginaaliseksi taloudelliseksi arvoksi saatiin hiehoilla -25,5 ja lehmillä -55,8 €/kg ka/pv lehmää kohti vuodessa. Vastaava marginaalinen taloudellinen arvo lihaksi kasvatettavien eläinten residuaalisessa kuiva-ainesyönnissä oli -29,5 €/kg ka/pv lehmää kohti vuodessa. Ominaisuuksien taloudelliset arvot skaalattiin keskenään vertailukelpoisiksi kertomalla kunkin ominaisuuden taloudellinen arvo sen geneettisellä hajonnalla. Kun vertailtiin eri ominaisuuksien suhteellista osuutta kaikkien tarkasteltujen ominaisuuksien skaalatuista yhteenlasketuista taloudellisista arvoista, taloudellisesti tärkein ominaisuus oli 305-päivän maitotuotos (34 % strategiassa A ja 29 % strategissa B) sekä toisiksi tärkein ominaisuus maidon proteiinipitoisuus (13 % strategiassa A ja 11 % strategiassa B). Taloudellisesti kolmanneksi tärkein ominaisuus oli poikimaväli (9 %) tuotantostrategiassa A sekä aikuispaino (11 %) tuotantostrategiassa B. Vuoden 2011 tuotanto-olosuhteissa residuaalisen kuiva-ainesyönnin taloudellinen merkitys oli suhteellisen alhainen. Sen taloudellinen tärkeys lypsykarjan jalostustavoitteessa kuitenkin tulevaisuudessa todennäköisesti kasvaa johtuen jatkuvasti lisääntyvistä vaatimuksista vähentää maidontuotannon ympäristörasitetta.
26
Kärkkäinen, Leena, Matti Ylätalo, Jarmo Juga, Risto Kauppinen et Hilkka Kämäräinen. « Jalostuksen tehostamisen vaikutus maidontuotannon kannattavuuteen ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no 28 (31 janvier 2012) : 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75494.
Texte intégralRésumé :
Tutkimuksen tavoitteena on arvioida sukupuolilajitellun siemenen käytön ja genomisen valinnan vaikutusta maidontuotannon kannattavuuteen ja laatia ohjeet eläinaineksen optimaaliseen uudistukseen ja taloudellisesti järkevään liharotusiemenen käyttöön maidontuotantotiloilla. Asiantuntija-arvioiden perusteella liharotusiemennysten määrää lypsykarjatiloilla on mahdollista nostaa huomattavasti nykyisestä 6 prosentista. Valtakunnallisesti pyrkimyksenä on tuottaa enemmän lihaa samoilla resursseilla. Tässä hankkeessa tarkastelu aiotaan tehdä kuitenkin tilatasolla. Tarkoituksena on laatia ohjelma liharotusiemenen käytöstä erilaisille tilakokoluokille. Kokoluokat ovat 30 lehmää, 64 lehmää (yksi lypsyrobotti), 130 lehmää (kaksi lypsyrobottia) ja 500 lehmää (pohjoisen tuen katto). Pyrkimyksenä on selvittää jalostuksellisen edistymisen nopeutta perinteisiä jalostusarvoennusteita tai genomista valintaa käyttäen. Mahdollisesti laadittavien tilamallilaskelmien avulla pyritään löytämään taloudellisesti kannattavin uudistusvaihtoehto ja liharoturisteytyssiemenen käyttöosuudet eri kokoluokissa.Tämä tutkimus kuuluu MAILI–hankekokonaisuuteen. Kilpailukykyä ja ympäristötehokkuutta pohjois-savolaisille maito- ja lihanautatiloille ja lihantuotantoketjulle eli MAILI -hanke on Pohjois-Savon ELY-keskuksen rahoittama hanke, joka kuuluu Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan 2007–2013. Hankkeen hallinnoija on Savonia ammattikorkeakoulu ja toteuttajina ovat Savonia ammattikorkeakoulun lisäksi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT ja Helsingin yliopisto. Hankkeessa ovat mukana Valio Oy, Atria Oyj, HK Agri Oy, Saarioinen Oy, Snellman Lihanjalostus Oy, ProAgria ja Faba Osk. Hanke toteutetaan vuosina 2011–2013.MAILI -hankkeen tavoitteena on pyrkiä parantamaan naudanlihantuotannon omavaraisuutta ja tehostaa maitotilojen ja lihanautatilojen sekä maidon- ja lihanjalostusteollisuuden kilpailukykyä ja ympäristötehokkuutta. Lisäksi selvitetään, voidaanko maidontuotantotiloilta saatavien vasikoiden avulla tuottaa enemmän hyvälaatuista naudanlihaa kustannus- ja ympäristötehokkaasti. Pyrkimyksenä on selvittää maitoliharoturisteytysvasikoiden taloudellinen merkitys maidon- ja lihantuottajalle. Tilamallien avulla selvitetään eri toimenpiteiden vaikutus maito- ja lihanautatilojen kannattavuuteen. Hankkeella pyritään edistämään uusien jalostusmenetelmien käyttöönottoa pohjoissavolaisilla tiloilla ja kehitetään jalostusohjelmamallia sekä tuotetaan koulutusmateriaalia ja siirretään tietoa eri kohderyhmille.
27
Ovaska, Sami, Timo Sipiläinen, Matti Ryhänen et Matti Ylätalo. « Riski ja tuotannon kehittäminen –Suomen IFCN-maitotilatarkastelu ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no 21 (31 janvier 2006) : 1–9. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76059.
Texte intégralRésumé :
Suomen yhdentoista EU-jäsenyysvuoden aikana maatalousyrittäjät ovat joutuneet sopeutumaan jatkuvasti muuttuvaan toimintaympäristöön ja useiden politiikkauudistusten sarjaan. Vuoden 2003 kesäkuussa päästiin sopimukseen EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta, jossa heikennettiin tukien ja tuotannon välistä yhteyttä. Suomen maataloustukijärjestelmään sisältyy myös muita tukia, joiden merkitys on maatalousyrittäjille usein selvästi pelkkiä CAP-tukia suurempi. Suomessa tukijärjestelmä kokonaisuutena on kehittymässä suuntaan, jossa tuotannon perusteella maksettavien tukien sijaan tuet maksetaan yhä enemmän peltohehtaarien kautta. Politiikkamuutokset aiheuttavat suuria haasteita erityisesti Etelä-Suomen maidontuotannolle, jossa maksetaan komission näkemyksen mukaan vain väliaikaista ja alenevaa litrakohtaista kansallista tuotantotukea. Tuottajahintojen ja tuotannon perusteella maksettavan tuen aleneminen yhdessä korkeiden investointitukien kanssa asettavat tilat haasteelliseen asemaan tulevaisuuden suunnittelussa. Tukien riippuvuus poliittisista päätöksistä aiheuttaa maatalousyrittäjille institutionaalisen riskin, jonka merkitys on korostunut EU-jäsenyyden aikana. Suomessa vuotuiset sääolot saattavat aiheuttaa merkittäviä vaihteluja sadoissa, jolloin on kyse tuotantoriskistä. Eläinten sairastumiset saattavat aiheuttaa ennenaikaisia lypsylehmien poistoja. Tuotantopanosten ja tuotteiden hintoihin sekä markkinoiden epävarmuuteen liittyvä vaihtelu aiheuttaa viljelijälle puolestaan markkinariskin. Uuden teknologian käyttöönotto ja velkamäärän kasvu erityisesti tuotantoa laajennettaessa sisältävät myös omat rahoitus- ja teknologiset riskinsä. Tutkimuksessa simuloitiin Etelä-Suomessa sijaitsevien alueelle tyypillisten 20 ja 40 lehmän IFCN- maitotilojen (International Farm Comparison Network) taloutta vuosille 2003–2012. Simulointi tehtiin stokastisella TIPI-CAL -mallilla (Technology Impact and Policy Impact Calculations), jonka antamien tulosten pohjalta arvioitiin politiikkamuutosten vaikutuksia tilojen talouteen ja tilojen tuotannon sopeuttamistarvetta. Simuloinnilla tutkittiin politiikkamuutosten ohella myös maidon ja ostorehujen hintavaihteluiden sekä maitotuotosten ja rehusatojen vaihteluiden merkitystä tilojen talouteen. Tulosten mukaan tuotannon sopeuttamista tarvitaan korvaamaan alenevan tuen aiheuttamaa tilojen talouden heikkenemistä. Maitotuotosten ja satojen vuotuisvaihtelut aiheuttavat suurta vaihtelua tilojen taloudellisiin tuloksiin. Sen sijaan pelkkien hintavaihtelujen vaikutus tilojen talouteen on edellistä selvästi pienempi. Myös tuottavuuden kasvulla on suuri merkitys sopeutumisessa.
28
Kärkkäinen, Leena, Timo Sipiläinen, Jarmo Juga et Hilkka Kämäräinen. « Uusien jalostusmenetelmien käytön kannattavuus lypsykarjatilalla - lyhyen aikavälin tarkastelu ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no 30 (31 janvier 2014) : 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75396.
Texte intégralRésumé :
Uusilla jalostusmenetelmillä voidaan nopeuttaa karjan perinnöllistä edistymistä, mutta niiden käyttö myös lisää kustannuksia. Tässä tutkimuksessa selvitettiin genomisen valinnan ja sukupuolilajitellun siemenen käytön taloudellista kannattavuutta lypsykarjatilalla. Tarkastelukulmana oli karjan sisäisen lehmävalinnan tehostaminen. Tutkimuksessa arvioitiin, saadaanko lisäpanostus jalostukseen takaisin nettotuottoina lyhyellä, viiden vuoden tarkasteluperiodilla. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Savonia ammattikorkeakoulun Maili-hankkeen kanssa ja tutkimuksessa oli mukana pohjoissavolaisia maitotiloja C2-tukialueelta. Tiloja oli yhteensä 15 ja ne olivat noin 30-, 65- ja 130-lehmän karjoja. Tutkimusmenetelmänä käytettiin nettonykyarvolaskentaa, jossa nettokassavirrat diskontattiin nykyhetkeen, koska tulot ja menot kertyivät eri ajankohtina. Korkokantana käytettiin 5 prosenttia. Kannattavuutta laskettiin osittaisbudjetointina, jossa otettiin huomioon kassavirrat, joihin jalostusmenetelmät vaikuttavat. Tutkimuksessa käytettiin Illumina Bovine54K- ja Illumina Bovine3K-lastujen arvosteluvarmuuksia, koska Illumina Bovine10K-lastun arvosteluvarmuus ei ollut tutkimushetkellä saatavilla. Hintoina on käytetty 54K- ja 10K-lastujen hintoja. Sukupuolilajitellun siemenen käytöllä pystyttiin vaikuttamaan valinnan ankaruuteen. Tällöin tarvittiin pienempi määrä lehmiä ja hiehoja tuottamaan uudistukseen tarvittavat eläimet, koska lehmävasikoiden todennäköisyys nousi lajitellun siemenen ansiosta 49 prosentista 90 prosenttiin. Uusien jalostusmenetelmien vaikutusta tutkittiin arvioimalla niiden aikaansaamaa muutosta maitotuotokseen, hedelmällisyyteen, utareterveyteen ja kestävyyteen yhden valintakierroksen aikana. Kustannukset ja tuotot laskettiin valintavuoden lisäksi viidelle seuraavalle vuodelle, jolloin valinnasta syntyvien jälkeläisten oletettiin tuottavan karjassa kolme tuotosvuotta. Maitotuotoksen muutoksessa huomioitiin muuttuva rehuntarve ja työmäärä. Navetan täyttöasteen oletettiin lehmien osalta pysyvän vakiona. Tarkasteluajanjakso valittiin seuraamaan nopeaa takaisinmaksua, eikä perinnöllisen muutoksen kumulatiivista vaikutusta huomioitu. Myös jalostuseläinkauppa oli tästä tarkastelusta rajattu pois. Tämän tutkimuksen mukaan uudet jalostusmenetelmät eivät olleet kannattavia vuoden 2013 hintatason mukaan. Lajitellun siemenen käyttö ei ollut kannattavaa, koska sitä käytettäessä sonnivasikoiden määrä väheni ja sitä kautta välitysvasikkatulot pienenivät. Tilojen kannattaisi maksaa lajitellusta siemenannoksesta keskimäärin 5,50 euroa alhaisempaa hintaa kuin lajittelemattomasta siemenannoksesta. Lajiteltua siementä käytettäessä liharoturisteytyssiemennyksiä voitiin lisätä noin 8 prosenttiyksikköä. Ilman lihasonnien käytön lisäämistä lajitellun siemen käyttö oli enemmän kannattamatonta. MD-lastulla genomisen valinnan kannattava enimmäishinta oli 36–43 euroa riippuen siitä, tehtiinkö määritettävissä eläimissä esivalintaa. LD-lastulla vastaavat enimmäishinnat olivat 34–41 euroa. Lajitellun siemenen käyttö yhdessä genomisen valinnan kanssa ei muuttanut MD-lastun enimmäishintoja, mutta LD-lastun kanssa enimmäishinnat putosivat 30–36 euroon.
29
Huan-Niemi, Ellen, Jyrki Niemi et Janne Niemi. « Markkina- ja politiikkamuutosten vaikutukset maa- ja elintarviketaloudelle ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no 26 (31 janvier 2010) : 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75826.
Texte intégralRésumé :
Politiikkamuutosten vaikutuksia EU:n maatalous- ja elintarvikemarkkinoihin ja sitä kautta syntyviä heijastusvaikutuksia Suomen maatalous- ja elintarviketaloudelle on arvioitu tässä tutkimuksessa hyödyntämällä globaalia taloutta kuvaavaa numeerista tasapainomallia ja mallia tukevaa tietokantaa (Global Trade Analysis Project, GTAP). Malli tarjoaa mahdollisuuden maatalousmarkkinoiden, maatalouspolitiikan ja rakennekehityksen välisten vuorovaikutussuhteiden analyyttiselle tarkastelulle. Keskeistä maatalouspolitiikan vaihtoehtojen vaikutusten arvioinnissa on se, mihin lähtötilanteeseen vaikutuksia verrataan. Viime vuosien aikana Suomessa on toteutettu lukuisia maatalouspolitiikan uudistuksia kuten vuonna 2003 päätetty CAP-reformi, muutokset ympäristö- ja LFA-tuissa 2007, sekä muutokset kotieläintalouden kansallisissa tuissa vuonna 2009. Marraskuussa 2008 EU:n maatalousministerit päättivät uudesta yhteisen maatalouspolitiikan reformista eli niin sanotusta terveystarkastuksesta. Päätös oli jatkoa edellisille uudistuksille ja linjaukselle lisätä EU:n maatalouden markkinasuuntautuneisuutta. Tutkimuksessa esitetyn skenaariosimuloinnin pohjana (business as usual) on EU-ministerineuvoston terveystarkastuspäätös yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiseksi (sisältäen maitokiintiöjärjestelmän lakkauttamisen) sekä WTO:n maatalousneuvotteluissa vuonna 2008 tehty viimeisin neuvotteluesitys maatalouden vientitukien lopettamiseksi, maataloustukien leikkaamiseksi ja tuontisuojan madaltamiseksi. Kasvihuonepäästöjen osalta pohjaskenaario olettaa EU:n täyttävän Kioton ilmastosopimuksen yhteydessä tekemänsä sitoumukset. Suomen maataloustuotanto vähenee pohjaskenaariossa runsaat 12 prosenttia ja jalostettujen elintarvikkeiden tuotanto lähes seitsemän prosenttia keskipitkällä aikavälillä. Maidontuotannon suhteellinen kilpailukyky EU:n maitomarkkinoilla heikkenee tuotantokiintiöitä vapautettaessa. GTAP-mallin tulosten mukaan maidontuotanto jäisi pohjaskenaariossa vajaat viisi prosenttia nykyistä tasoa alemmaksi. Naudanlihantuotannon arvioidaan puolestaan vähenevän samalla ajanjaksolla lähes 14 prosenttia. Kansallisten tukien irrottamisen seurauksena sianlihantuotannon ennakoidaan alenevan noin yhdeksän prosenttia. Simulointitulokset osoittavat myös viljan tuotantomäärien alenevan lähes 10 prosenttia. Tätä pohjaskenaariota vasten tarkastellaan vaihtoehtoisia skenaarioita, joita ovat (i) maailmanlaajuisen talouskasvun merkittävä heikkeneminen pitkällä aikavälillä (ii) kasvihuonekaasupäästöjen rajoittaminen, jossa tarkastelun kohteena on hiilidioksidipäästöjen lisäleikkausten vaikutus maataloustuotantoon, (iii) EU:n maataloustukien ja kansallisten tukien täydellinen alasajo sekä (iv) radikaali maatalouskaupan liberalisointiskenaario, jossa sekä maataloustuista että maataloustuotteiden tulleista luovutaan globaalisti. Saatujen tulosten mukaan maailmanlaajuisen talouskriisin pitkittyminen vaikuttaisi merkittävästi EU:n elintarvikkeiden vientikysyntään, erityisesti jalostettujen maito- ja lihatuotteiden kysyntään maailmalla. Talouskriisi alentaisi maailmanmarkkinahintoja ja kiristäisi kilpailua sisämarkkinoilla. Hiilidioksidipäästöjen lisärajoitteet vähentäisivät Suomessa erityisesti viljan- ja maidontuotantoa mutta uuden teknologian kehittyminen todennäköisesti lieventäisi vaikutuksia. Maataloustukien alasajo EU:ssa vähentäisi Suomessa erityisesti viljan- ja maidontuotantoa ja pellon hinta alentuisi puoleen. Maatalouskaupan täydellinen liberalisointi merkitsisi Suomessa tuotannon ja viennin supistumista lähes kaikkien maataloushyödykkeiden kohdalla, erityisesti sokerin- ja lihantuotannossa.
30
Huhtanen, Pekka. « Märehtijöiden valkuaisarvojärjestelmä (OIV-PVT) uudistuu ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no 26 (31 janvier 2010) : 1–9. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75694.
Texte intégralRésumé :
Suomessa ohutsuolesta imeytyviin aminohappoihin perustuva rehuvalkuaisen arviointijärjestelmä (OIV-PVT) on ollut käytössä noin 15 vuotta. Tänä aikana järjestelmään on tehty vähäisiä muutoksia, lähinnä joidenkin rehujen hajoavuusarvoja on tarkistettu ja ruokintasuosituksia muutettu. Kaikissa rehuvalkuaisen arviointijärjestelmien vertailuissa Suomen systeemi on osoittautunut parhaaksi, kun kriteerinä käytetään lypsylehmien valkuaistuotoksen ennustamista. Ehdotetun uudistuksen taustalla on uusin tutkimustieto pötsin valkuaismetaboliasta. Laajaan tuotantokoeaineistoon (992 ruokintaa) perustuen analysoitiin, miten eri vaihtoehdot mikrobisynteesin laskentamallissa vaikuttavat valkuaistuotoksen ennustevirheeseen. Lisäksi analysoitiin, miten valkuaistuotoksen ennustevirhe muuttuisi, jos rehuvalkuaiselle käytettäisiin vakiohajoavuutta pötsissä. Mikrobivalkuaisen laskemisessa parhaaksi osoittautui ylläpitotasolla laskettu sulavan orgaanisen aineen saanti, josta vähennetään pötsissä hajoamaton valkuainen. Muut korjaukset (säilörehun käymishapot, rasva) joko yksinään tai yhdessä muiden kanssa huononsivat ennustetta, vaikka teoriassa näiden vähentäminen mikrobeille käyttökelpoisesta substraatista olisi perusteltua. Synteesin tehokkuusluku per kg korjattua sulavaa orgaanista ainetta kohti on 152 g ja se perustuu satakertatekniikalla määritettyyn dataan. Mikrobisynteesin tehokkuus paranee ruokintatason noustessa, mutta tämän huomioon ottaminen mallissa lisäsi hieman ennustevirhettä. Mallin monimutkaistaminen ottamalla huomioon sekä lisääntyvä mikrobisynteesin tehokkuus että huononeva rehun sulavuus ei siten ole perusteltua. Uuden alemman synteesitehokkuuden vuoksi todellinen valkuaistase on nolla silloin kun laskennallinen tase on nolla eli nykysysteemin yksi ongelma poistuu. Pötsin todellinen valkuaistase on nolla maidon ureapitoisuuden ollessa noin 18 mg/100 ml. Aminohappojen osuudeksi mikrobivalkuaisesta ehdotetaan MTT:n tutkimusten perusteella 75 % aikaisemman 70 % sijasta. Valkuaisen pötsihajoavuuden vaikutus valkuaistuotokseen ja typen hyväksikäyttöön oli varsin pieni, kun se lisättiin ennustemalliin energian ja raakavalkuaisen saannin lisäksi, näin erityisesti kun hajoavuusarvot perustuivat yksinomaan nailonpussimenetelmällä määritettyihin parametreihin ja yleisesti käytössä olevaan kinetiikkamalliin. Satakerta-aineiston analyysi osoitti, että todelliset erot rehuvalkuaisen pötsihajoavuudessa ovat selvästi määritettyjä eroja pienempiä. Osittain virhe johtuu siitä, että ns. nopeasti hajoavan valkuaisen sulatusnopeuden on oletettu olevan ääretön. Useilla eri tutkimusmenetelmillä ja myös tuotantokoeaineistojen meta-analyyseillä on osoitettu, että pötsistä virtaa rehusta peräisin olevaa aminotyppeä (vapaat aminohapot, peptidit, liukoinen valkuainen) nestefaasissa. Toisaalta kinetiikkamallin oletus satunnaisesta rehupartikkeleiden virtauksesta ei pidä paikkaansa ja rehun todellinen viipymisaika pötsissä on mallin oletuksia pitempi, jolloin liukenemattomasta valkuaisesta hajoaa pötsissä oletettua enemmän. Yhteenvetona näistä voi todeta, että osa oletetusta hajoavasta valkuaisesta on hajoamatonta ja vastaavasti osa hajoamattomasta hajoaa pötsissä oikean, mallin olettamuksia pitemmän viipymisajan vuoksi. Nämä tekijät vaikuttavat samaan suuntaan vähentäen rehujen välisiä eroja valkuaisen pötsihajoavuudessa verrattuna pussimenetelmän ja käytetyn kinetiikkamallin arvoihin. Näiden tekijöiden vaikutukset otettiin ainakin osittain huomioon, kun OIV-PVT järjestelmä otettiin käyttöön Suomessa käyttämällä muita systeemejä pitempiä ja paremmin todellisuutta vastaavia rehun viipymisaikoja valkuaisen pötsihajoavuusarvoja laskettaessa. Kovin suuria menetyksiä rehuvalkuaisen arvioinnissa ei tapahtuisi, vaikka rehukohtaisten hajoavuuksien sijasta luokiteltaisiin rehut 3-4 hajoavuusluokkaan. On syytä mainita, että pelkästään nailonpussihajoavuuksiin perustuvissa systeemeissä vakiohajoavuus kaikille rehuille vähentää ennustevirhettä rehukohtaisten arvojen käyttöön verrattuna eli määritettyjen arvojen virhe on keskimäärin suurempi kuin vakioarvojen. Valkuaisjärjestelmien parantaminen hajoamattoman rehuvalkuaisen osalta edellyttää, että tutkijat kehittävät menetelmän, jolla hajoavuudet ja niiden erot pystytään kvantitatiivisesti määrittämään. Nykyisellään hajoavuusarvoja ei ole tarpeen uudistaa; edelleen on mahdollista saada rehulle hyväksytyksi parempi valkuaisarvo, kun se pystytään osoittamaan todeksi tuotantokokeessa. Pussimenetelmän epäluotettavuuden vuoksi tämä käytäntö on perusteltu etenkin pyrittäessä prosessoinnein alentamaan hajoavuutta.
31
Mertanen, Tomi. « Kulttuuria kaikelle kansalle ». Työväentutkimus Vuosikirja 36 (22 décembre 2022). http://dx.doi.org/10.37456/tvt.119721.
Texte intégralRésumé :
Käsittelen tässä artikkelissa Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) ja Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) kulttuuripolitiikkaa sodanjälkeisistä vuosista kommunismin romahtamiseen saakka. Valotan SKDL:n ja SKP:n kulttuuripolitiikan suuria päämääriä eri aikakausina tarkastelemalla niiden kulttuuripoliittisia linjoja yleisellä tasolla. Artikkeli perustuu SKDL:n ja SKP:n tuottamiin julkaisuihin, liitto- ja edustajakokouspöytäkirjoihin sekä puolue- ja kulttuuriohjelmiin. Sodan jälkeen perustettu SKDL otti nopeasti keskeisen aseman suomalaisessa kulttuuripolitiikassa. Kansandemokraatit toimivat kulttuurin alalla aktiivisesti, mistä parhaana esimerkkinä on sen vuonna 1947 laatima kulttuuriohjelma – ensimmäinen suomalaisten poliittisten puolueiden laatima kulttuuriohjelma. Sen edistykselliset ja monelta osin muiden puolueiden aatemaailmaa ravistelleet linjaukset synnyttivät laajan kulttuuripoliittisen keskustelun. SKDL:n ja SKP:n kulttuuripoliittiset tavoitteet pysyivät miltei samoina vuosien 1945–1990 välisenä aikana, eroja syntyi lähinnä painotuksissa. Vuoden 1947 ohjelman kieli oli varsin neutraalia, vuonna 1964 se oli selvästi radikaalimpaa ja 1970-luvun alussa marxilainen retoriikka saavutti huippunsa kielenkäytössä. Vuosikymmenen puolivälin jälkeen sanamuodot lievenivät huomattavasti ja lähenivät sodan jälkeistä aikaa. Näin kävi myös itse tavoitteille. 1960- ja 1970-lukujen yksityiskohtaisista ja ajoittain varsin radikaaleista tavoitteista siirryttiin jälleen laajempiin linjoihin. Ohjelmien keskeisiä vaatimuksia olivat demokratian ja valtiojohtoisuuden lisääminen kulttuurin eri aloilla, taiteilijoiden ja taiteen aseman parantaminen, joukkoviestinten demokratisoiminen sekä työväenkulttuurin aseman kohentaminen. Kaikki esillä pidetyt teemat juonsivat vasemmiston sosialistisesta maailmankatsomuksesta. Kaikkia ajamiaan kulttuuripoliittisia teemoja SKDL ja SKP eivät saaneet toteutetuksi. Moniin epäkohtiin saatiin muutoksia, mutta ne eivät juuri koskaan vastanneet täysin alkuperäisiä tavoitteita. Vaikka SKDL ja SKP toimivat kulttuuripolitiikassa erittäin aktiivisesti, pystyivät muut puolueet yhdessä estämään kaikkein radikaaleimmat uudistukset. Silti SKDL:n ja SKP:n kulttuuripolitiikkaa voi luonnehtia melko onnistuneeksi aina 1970-luvun lopulle saakka. Tuohon asti ne toimivat kulttuuripolitiikassa lähes poikkeuksetta aloitteentekijöinä ja saivat muut puolueet muuttamaan asenteitaan. SKDL:n ja SKP:n aloittaman ja ylläpitämän keskustelun pohjalta saatiin aikaan monia nykypäivänä itsestään selviltä tuntuvia uudistuksia muun muassa taiteilijoiden asemaan sekä kulttuurihallintoon. Vasta 1980-luvulla SKDL ja SKP ajautuivat syvään kriisiin, joka esti tehokkaan toiminnan niin yleis- kuin kulttuuripolitiikan alalla.
32
Kangas, Jonna, Tuulikki Ukkonen-Mikkola, Katja Sirvio, Hanna Hjelt et Elina Fonsén. « ”Kun aika ja resurssit eivät riitä tekemään työtä niin hyvin kuin osaisi ja haluaisi sitä tehdä” ». Kasvatus & ; Aika 16, no 2 (23 juin 2022). http://dx.doi.org/10.33350/ka.109089.
Texte intégralRésumé :
Varhaiskasvatusta on viime vuosina kehitetty voimakkaasti ja sen laatu on noussut tarkastelun keskiöön. Laatuun on pyritty vaikuttamaan laajoilla uudistuksilla varhaiskasvatuksen lainsäädännössä. Uudistukset kohdistuvat erityisesti varhaiskasvatuksen sisältöihin sekä henkilöstörakenteen muutokseen. Haasteina varhaiskasvatuksessa on opettajapula ja työn kuormittavuus. Opettajien kokeman työn kuormittavuuden taustalla on alan heikko arvostus sekä palkkaukseen, työhyvinvointiin ja -olosuhteisiin liittyvät ongelmat. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia haasteita opettajat kohtaavat varhaiskasvatustyössä ja millaisia kehittämisehdotuksia opettajat työlleen esittävät. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena ja kohdennettiin ammatinvaihtopäätöksen tehneille ja sitä harkitseville opettajille. Kyselyyn vastasi 469 varhaiskasvatuksen opettajan tehtävissä työskentelevää tai työskennellyttä opettajaa. Aineisto analysoitiin monimenetelmällisesti. Faktorianalyysillä aineistosta tiivistettiin keskeisimpiä työn haasteita, kuten arvostuksen puute ja työn mielekkyyden väheneminen. Kehittämisen mahdollisuuksia tarkasteltiin sekä yhteiskunnallisten että yksikkökohtaisten tekijöiden kautta. Tutkimustulosten mukaan varhaiskasvatuksen opettajat kokivat hallitsevansa työn uudet vaatimukset, mutta yksikkökohtaisten työskentelyolosuhteiden koettiin tekevän työn toteuttamisesta haastavaa. Yhteiskunnallisesti katsoen palkkauksen parantaminen nousi kriittisimmäksi työn kehittämiskohteeksi.
33
Kenkimäki, Heini, Niina Keränen, Jari Haverinen et Jarmo Reponen. « Potilastietojärjestelmiin liitetyt erikoisalakohtaiset erillisjärjestelmät julkisessa erikoissairaanhoidossa 2014–2020 ». Finnish Journal of eHealth and eWelfare 13, no 3 (25 octobre 2021). http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.107667.
Texte intégralRésumé :
Terveydenhuollossa on käytössä useita erilaisia tietojärjestelmiä. Niistä keskeisimpänä voidaan mainita potilastietojärjestelmät, joita käytetään niin potilaiden hoitotietojen kirjaamiseen kuin palvelujen ja toimenpiteiden ajanvaraamiseenkin. Terveydenhuollon tietojärjestelmiin kuuluvat oleellisina myös erillisjärjestelmät, jotka ovat erityistä toimintaprosessia tai erikoisalaa varten hankittuja järjestelmiä. Erillisjärjestelmiä on Suomessa eri lähteiden ja määritelmien mukaan kymmenistä jopa tuhansiin, ja erilaisten tietojärjestelmien suuri määrä ja pirstaloitunut tietojärjestelmäkokonaisuus haittaavat muun muassa kliinisen työn sujuvuutta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada käsitys erillisjärjestelmien tuotemerkkien ja käytön tämänhetkisestä tilanteesta julkisessa erikoissairaanhoidossa sekä selvittää erillisjärjestelmien integraatioaste eli missä määrin ne ovat käytettävissä ydinpotilastietojärjestelmän kautta. Lisäksi tarkoituksena oli tehdä ajallista vertailua pyrkimyksenä muodostaa kuva siitä, mihin suuntaan erillisjärjestelmien käytössä ollaan menty ja mihin suuntaan mahdollisesti ollaan menossa. Tutkimus toteutettiin analysoimalla vuonna 2020 kerättyä terveydenhuollon organisaatiokyselyn osa-aineistoa sekä vertailemalla sitä vuoden 2017 ja 2014 aineistoihin vastaavilta osin. Tutkimuksen perusteella erillisjärjestelmien integraatioaste on kasvanut vuodesta 2017 ja voidaan olettaa, että sen suunta on vastaisuudessakin samanlainen. Kolmen viimeisimmän kyselyn aikana erillisjärjestelmien käyttö eri erikoisaloilla on kaikkiaan yleistynyt sairaanhoitopiirien keskuudessa, ja käytössä olevien tuotemerkkien määrä on niin ikään pääasiassa lisääntynyt. Niiden osalta valtakunnalliset uudistukset ja hankkeet terveydenhuollossa saattavat kuitenkin muuttaa kehityksen suunnan jatkossa. Tulosten perusteella erikoisalakohtaisten erillisjärjestelmien käytön yleisyys sairaanhoitopiireissä ei kulje käsi kädessä tuotemerkkien määrän tai integraatioasteen kanssa, ja erikoisalojen välillä oli havaittavissa isojakin eroja näiden muuttujien osalta. Erillisjärjestelmien runsaasta määrästä voidaan päätellä, että erikoisalakohtaisten järjestelmien kliininen tarve on yhä olemassa. Laaja järjestelmäkirjo aiheuttaa kuitenkin haasteita, mikä ilmeni ristiriitaisissa vastauksissa koskien erityisesti integraatioastetta.
34
Oksanen, Markku. « Ympäristöeettisiä mietteitä metsälain uudistuksesta ». Metsätieteen aikakauskirja 2014, no 1 (2014). http://dx.doi.org/10.14214/ma.6654.
Texte intégral
35
Fills, Petri. « AJATUKSILLE TILA HENGITTÄÄ – SIGNUMIN ULKOASU-UUDISTUKSEN TAUSTOJA ». Signum 51, no 1 (11 avril 2019). http://dx.doi.org/10.25033/sig.80316.
Texte intégralRésumé :
Kun ensimmäistä kertaa selasin Signumia joitakin vuosia sitten, vaikutelma oli uuvuttava. Tarkemman tutustumisen jälkeen huomasin, että uuvuttavuus syntyi lehden ulkoasusta – sisältö oli pakattu visuaalisesti niin tiiviiksi, että tyhjää tilaa on todella harvassa kohdassa. Tyhjä tila on aina sommittelun tärkein elementti, mutta sillä on myös tärkeä osa lukukokemuksessa. Tyhjä tila tekstien ja kuvien virrassa antaa lukijan ajatuksille tilan hengittää.
36
Kumpulainen, Sanna. « Monta muutosta ja uudistuksia, mutta jotain pysyvääkin ». Informaatiotutkimus 42, no 1-2 (17 mai 2023). http://dx.doi.org/10.23978/inf.129721.
Texte intégral
37
Lehtonen, Lasse, Heikki Hiilamo, Marina Erhola, Pentti Arajärvi, Jussi Huttunen, Aulikki Kananoja, Martti Kekomäki et al. « Valinnanvapaus sote-uudistuksessa ». Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 55, no 1 (5 février 2018). http://dx.doi.org/10.23990/sa.69227.
Texte intégralRésumé :
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) asetti 13.1.2016 asiantuntijaryhmän (sote-asiantuntijaryhmä), jonka tehtävänä on tukea ja antaa asiantuntemustaan ja näkemyksiään sosiaali- jaa terveydenhuollon uudistuksen valmisteluryhmille. STM pyysi 9.11.2017 asiantuntijaryhmän jäseniltä kirjallista arviota 3.11.2017 päivätystä hallituksen esitysluonnoksesta laiksi asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa (valinnanvapauslaki). Valtaosa sote-asiantuntijaryhmän jäsenistä päätti jättää saman sisältöisen lausunnon, jossa tuodaan esiin valinnanvapauslakiesityksen keskeiset haasteet sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan kannalta. Vaikka lausunnon kohteena ollutta esitysluonnosta on lausuntojen perusteella korjattu, on esityksessä edelleen useita asiantuntijalausunnoissa kuvattuja ongelmia. Tässä artikkelissa julkaistaan lausuntojen sisältö.
Terveyserojen ja sosiaalisten hyvinvointierojen kaventamiselle on selvä tarve. Valinnanvapauslain riskinä on, etteivät resurssit kohdennu palveluita eniten tarvitseville ja erot sosiaaliryhmien välillä jopa lisääntyvät. Valinnanvapaus voi parantaa niiden sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitsevien henkilöiden asemaa, joiden toimintakyky on riittävä järjestelmän tuomien mahdollisuuksien hahmottamiseksi. Valinnanvapaus ei kuitenkaan toteudu sosiaali- ja terveydenhuollon integraation kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Valinnanvapauslaki loisi asiakkaan kannalta monimutkaisen palveluiden järjestelmän, jossa palveluketjut (ainakin useampia palveluita tarvitsevilla) katkeavat. Valinnanvapauslaki voi parantaa perustason terveyspalvelujen saatavuutta, mutta alueellisesti vaikutukset voivat olla erilaisia ja jossain jopa palvelujen saatavuutta huonontavia. Ehdotettu malli edellyttää lisäksi laajaa ja resursseja vaativaa palveluohjauksen organisoimista, koska palvelujen tarjoajan ja palvelujen käyttäjän välillä on tiedollinen epäsuhta, mikä helposti johtaa epätarkoituksenmukaisten taikka kustannusvaikutuksiltaan huonojen palvelujen valintaan. Kokonaisuutena uudistuksen tuloksena syntyvä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä on vaikeasti ohjattava. Suomalaiset kokemukset sopimusohjauksesta eivät tue oletusta ohjausmallin tehokkuudesta kustannusten hillinnässä. Taloudellisesti kestävän tuotantotavan hakemiseen maakunnissa tuleekin menemään useita vuosia. Merkittävät siirrot henkilöstöresursseissa yksityisen ja julkisen tuotannon välillä uudistuksen alussa voivat lisäksi vaarantaa keskeisten toimintojen (kuten päivystys) järjestämisen. Maakuntien ja tuottajien rahoituskorvaukset tulisi suunnitella sellaiseksi, että ne kannustavat tarjoamaan palveluita niitä eniten tarvitseville. Korvausperusteilla on myös vaikutusta siihen, mille hoito- tai maantieteellisille alueille tuottajat sijoittuvat.
38
Pulkkinen, Lea. « Lapsilähtöisyys kasvatustavoitteissa ». Kasvatus & ; Aika 18, no 2 (20 juin 2024). http://dx.doi.org/10.33350/ka.144508.
Texte intégralRésumé :
Kasvatustavoitekeskustelu virisi Suomessa peruskoulu-uudistuksen yhteydessä, ja päivähoitolain (36/1973) antamisen jälkeen se kohdistui myös päivähoitoon. Tavoitteita määrittelemään asetettiin parlamentaarinen kasvatustavoitekomitea, joka työskenteli yli vuoden ajan päätyen yksimieliseen mietintöön (Komiteanmietintö 1980:31). Nyt digitaalisestikin satavilla olevan mietinnön perustalta eduskunta lisäsi päivähoitolakiin kasvatustavoitteet 1983, jotka olivat voimassa 32 vuotta. Katsauksen tarkoitus on antaa historiallista taustaa ja virikkeitä varhaiskasvatuksen tavoitteista käytävälle keskustelulle.
39
Salo, Arttu. « Sote-alan monialaisuus yliopistollisen sosiaali- ja terveyskeskuksen tilasuunnitelmissa ». Alue ja Ympäristö, 26 mai 2023, 00. http://dx.doi.org/10.30663/ay.124783.
Texte intégralRésumé :
Artikkelissa tarkastellaan yliopistolliseen sosiaali- ja terveyskeskukseen suunniteltuja tiloja sote-alan monialaisuuden näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia ymmärryksiä sosiaali- ja terveysalan moniammatillisuudesta, monialaisesta yhteistyöstä ja integroituvasta työotteesta yliopistolliseen sote-keskukseen suunnitellut tilat tuottavat. Tilakuvauksia tarkastellaan erityisesti sosiaalityön näkökulmasta ja pohditaan sosiaalityön käytännön ja tutkimuksen roolia yliopistollisessa sote-keskuksessa. Tutkimusaineistona on yliopistollisen sote-keskuksen tarveselvitys ja analyysimenetelmänä sovelletaan kulttuurista tekstintutkimusta. Tulosten perusteella tulevan yliopistollisen sote-keskuksen tilasuunnittelua ohjaa erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhdistämistä korostava ymmärrys sote-uudistuksen tavoitteesta. Yliopistollinen sote-keskus näyttäytyykin ennen kaikkea terveydenhoidon johtamana terveysasemana, jossa sosiaalityön roolina on olla avustamassa terveydenhuoltoa ja olla monialaisuutta merkitsevä lisä.
40
Hellman, Heikki, et Voitto Ruohonen. « Kirjallisuus kohtaa tabloidisaation : Pienempi sivukoko ja Helsingin Sanomien kulttuurijournalismin muutos ». Media & ; viestintä 42, no 4 (18 décembre 2019). http://dx.doi.org/10.23983/mv.88449.
Texte intégralRésumé :
Tabloidisaatiohypoteesiksi kutsutun oletuksen mukaan tabloidiformaattiin siirtyminen tiivistää lehteä sekä tuo muutoksia journalismin muoto- ja keinovalikoimaan lyhentämällä tekstejä, lisäämällä kuvien käyttöä ja keventämällä lehden sisältöjä. Artikkelissa verrataan sisällönanalyysin avulla Helsingin Sanomien kulttuurijournalismin sisällöllisiä painotuksia sekä erityisesti kirjallisuusjournalismin muotoja ja puhuttelutapoja syksyllä 2011 ja syksyllä 2016, ennen ja jälkeen tammikuussa 2013 tapahtuneen tabloidisiirtymän. Määrällinen analyysi osoittaa, että tabloidisaatio ei toteudu suoraviivaisesti, vaan se voi johtaa keskenään ristiriitaisiin ja tabloidisaatiohypoteesin kannalta osin odottamattomiin seurauksiin. Vaikka lehti uudistuksen myötä tiivistyi ja juttujen määrä väheni, vastoin odotuksia kulttuurisivujen palstatila kasvoi, jutut pidentyivät ja niiden palastelu väheni. Pienempi koko suosi feature- ja henkilölähtöistä journalismia ja lisääntynyttä kuvien käyttöä, mutta odotusten vastaisesti myös arvostelujen suhteellinen asema hienokseltaan vahvistui.
41
Pietilä, Penni, Anna-Maija Niemi et Aarno Kauppila. « Mitään ei saisi enää opettaa – osaamisen tunnustaminen ammatillisessa äidinkielen ja suomen opetuksessa ». Kasvatus 52, no 4 (28 juin 2022). http://dx.doi.org/10.33348/kvt.112375.
Texte intégralRésumé :
Ammatillisen koulutuksen sääntely muuttui vuoden 2018 alussa uudistamisprosessin myötä. Amisreformiksi kutsutun uudistuksen tavoitteeksi asetettiin muun muassa opintojen ja työelämäsiirtymien jouhevoittaminen niin, että kaikki osaaminen saataisiin työmarkkinoiden käyttöön. Uudistuksessa painotettiin lisäksi, että osaamisen alkuperällä ei ole merkitystä. Etnografista aineistoa hyödyntäen analysoimme osaamisen tunnistamista ja tunnustamista ammatillisen koulutuksen arjessa, etenkin äidinkielen ja suomen kielen opetuksessa. Analyysissä suuntaamme huomiomme viestinnän etnografian avainsanan käsitteen avulla niihin merkityksiin, joita osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen saa koulutuksessa. Osoitamme, että opettajiin kohdistuu paineita tavoitella opiskelijoiden osaamisen kehittämisessä vähimmäistä. Esitämme, että osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen asettuu ristivetoon koulutukseen yleensä liitetyn uuden oppimisen tavoitteen kanssa. Osaamiseen keskittyminen häivyttää näkyvistä opiskelemisen ja opettamisen ja samalla koulutuksen kontekstit.
42
Korpela, Tuija, Hanna-Mari Heinonen et Markku Laatu. « Madaltuiko asiointikynnys ? Perustoimeentulotukiasiakkuus Helsingissä ennen ja jälkeen Kela-siirron ». Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 32, no 2 (31 mai 2024). http://dx.doi.org/10.30668/janus.126931.
Texte intégralRésumé :
Perustoimeentulotuki siirrettiin kunnista valtakunnallisesti toimivan Kelan toimeenpantavaksi vuonna 2017. Artikkelissa tarkastellaan, miten toimeenpanossa tapahtunut muutos heijastui tuen hakemiseen, saamiseen ja tukikuukausien määrään Helsingissä. Tarkastelu perustuu kattavaan rekisteriaineistoon vuosilta 2011–2019, ja muutoksia tarkastellaan iän, sukupuolen, siviilisäädyn, kansalaisuuden, tulotason ja muiden Kelan etuuksien saamisen mukaan. Tulokset osoittavat perustoimeentulotuen hakemisen yleistyneen uudistuksen jälkeen kaikissa ryhmissä. Myös tuen saaminen yleistyi joidenkin ryhmien osalta. Erityisesti Kelan etuuksia aiemmin saaneet, nuoret ja muut kuin Suomen kansalaisethakivat ja saivat tukea Kelasta yleisemmin kuin kaupungin sosiaalitoimesta. Tuen saannin kesto lyheni lähes kaikissa ryhmissä ja varsinkin 65 vuotta täyttäneiden tuensaajien joukossa. Tutkimuksen perusteella kynnys asioida toimeentulotukiasioissa Kelassa on ainakin Helsingissä selvästi matalampi kuin sosiaalitoimessa.
43
Kohtamäki, Vuokko. « Ammattikorkeakoulujen autonomian hybridisyys ylläpitäjähallinnon ja osakeyhtiöhallinnon konteksteissa ». Tiedepolitiikka 49, no 2 (9 juin 2024). http://dx.doi.org/10.58957/tp.142713.
Texte intégralRésumé :
Ammattikorkeakoulujen autonomiaa on Suomessa pyritty vahvistamaan lainsäädännöllä lähes koko ammattikorkeakoulujen olemassaoloajan. Autonomian ajallisina merkkipaaluina voidaan pitää ammattikorkeakoulujen alkuvaiheen ylläpitäjähallinnon aikaa ja sen jälkeistä yhtiöhallinnon aikaa. Ylläpitäjähallinnon aikakaudella ylläpitäjäjärjestelmä oli hallinnollinen ratkaisu ammattikorkeakoulujen perustamisvaiheesta aina vuoden 2014 ammattikorkeakoululakiin saakka. Tuolloin ammattikorkeakoulut toimivat osana ylläpitäjiensä (kuntien, kuntayhtymien, osakeyhtiöiden ja säätiöiden) hallintoa, taloutta ja organisaatiota. Ammattikorkeakoululain uudistuksen jälkeen siirryttiin kokonaan osakeyhtiöhallinnon aikakauteen. Tämä siirtymä tarkoitti sitä, että luopumalla ylläpitäjäjärjestelmästä ammattikorkeakouluista pyrittiin muodostamaan itsenäisiä taloudellis-hallinnollisia ja juridisia entiteettejä, jolloin niillä olisi enemmän päätösvaltaa omista asioistaan. Ammattikorkeakouluista tuli ammattikorkeakouluosakeyhtiöitä. Uusimpana käänteenä muutamiin ammattikorkeakouluosakeyhtiöihin ovat tulleet mukaan yliopisto-omistajat. Tämä katsausartikkeli tarkastelee aiempiin julkaisuihin perustuen suomalaisammattikorkeakoulujen autonomian muotoutumista ylläpitäjähallinnon ja osakeyhtiöhallinnon aikakausina. Johtopäätöksissä autonomiasta ja hallinnosta keskustellaan hybridiä hallintaa koskevan tutkimuskirjallisuuden avulla.
44
Ahonen, Sirkka, et Jukka Rantala. « Taaksepäin katsoen ». Kasvatus & ; Aika 14, no 2 (28 mai 2020). http://dx.doi.org/10.33350/ka.91260.
Texte intégralRésumé :
Historianopetus on kulttuurisesti ja poliittisesti herkkä alue, jonka sisällöstä ja tavoitteista käydään ajoittain kiistoja. Katsauksessani tarkastelen Suomen historianopetuksen vaiheita toisen maailmansodan jälkeisistä ajoista 2010-luvulle. Viittaan historiandidaktikkourani aikaisiin ammatillisiin keskusteluihin, opetussuunnitelmakehitykseen ja oppikirjojen muutoksiin. Erityisesti painotan kansainvälisen tieteellisen keskustelun osuutta historianopetusta koskevien näkemysten muutoksessa. Peruskoulu-uudistuksen aikana pedagogista ajattelua hallitsi amerikkalainen behaviorismi, joka valoi eri oppiaineet samaan muottiin. Behaviorismin jälkeisen historiandidaktiikan lähtökohtana on historiallisen tiedon ominaislaatu. Historian opetuksen ja oppimisen tutkimus on Suomessa edennyt kahden vastakkaisen tradition ristivedossa. Keskieurooppalainen humanistinen historiandidaktiikka tutkii historiaa identiteettiaineena ja toimii vasta-argumenttina angloamerikkalaiselle positivismille, jota noudattava tutkimus keskittyy kriittisen historiallisen ajattelun taitoihin. 2000-luvun arviointijärjestelmät tukevat positivistista traditiota ja painottavat kriittisen tiedonkäsittelyn harjoittamista kouluopetuksessa. Historianopetuksen politiikassa ovat eri vuosikymmeninä ottaneet yhteen sekä kylmän sodan osapuolet että kulttuurikeskustelun konservatiivit ja liberaalit.
45
Hartikka, Veera, Akseli Hiltunen, Sari Lappalainen, Tiina Parkkila, Minna Raatikainen, Jani Risikko, Seppo Sarkanen et Jaakko Sulkamo. « Siirtymävaiheesta kohti toimivampia käytäntöjä : Kokemuksia Keski-Suomen hyvinvointialueen käynnistymisestä ». JYU Reports, 20 octobre 2023, 1–138. http://dx.doi.org/10.17011/jyureports/2023/26.
Texte intégralRésumé :
Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluiden siirtyminen hyvinvointialueiden järjes-tämisvastuulle vuoden 2023 alussa oli yksi Suomen merkittävimmistä julkisen hallinnon uudistuksista. Tässä Jyväskylän yliopiston hyvinvoinnin yhteisön JYU.Wellin toteuttamassa kartoituksessa selvitet-tiin Keski-Suomen hyvinvointialueen toiminnan alkamista asukkaiden, työntekijöiden, kolmannen sektorin ja yksityisten palveluiden tuottajien näkökulmista. Keski-Suomen hyvinvointialue on asetta-nut tavoitteekseen, että palvelut ovat ihmislähtöisiä, yhdenvertaisia, saavutettavia ja vaikuttavia. Kartoitus tuotti kokemustietoa lasten, nuorten ja perheiden palveluista, työikäisten palveluista, ikään-tyneiden palveluista sekä vammaispalveluista. Kyselyissä, haastatteluissa ja tapaamisissa eri puolilla Keski-Suomea saavutettiin lähes 2000 asukasta ja hyvinvointialueen toimijaa. Tässä raportissa kuva-taan heidän näkemyksiään palveluiden muutoksista, palveluiden myöntämisen kriteereistä, palvelu-seteliuudistuksesta sekä asukkaiden osallisuuden kokemuksista heti uudistuksen toteuduttua. Lisäksi esitetään kehittämisehdotuksia ihmislähtöisten, yhdenvertaisten, saavutettavien ja vaikuttavien palveluiden edelleen kehittämiseksi.
46
Sipiläinen, Timo, Matti Ryhänen et Margit Närvä. « Tuottavuuden parantaminen kokonaisvaltaisen johtamisen osana ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no 38 (12 février 2020). http://dx.doi.org/10.33354/smst.89480.
Texte intégralRésumé :
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millainen on tuottavuuden rooli maitotilayrityksen kokonaisvaltaisessa kehittämisessä. Tutkimusaineisto koottiin osana laajaa 40:n suomalaisen maitotilayrittäjän/maitotilayrittäjien teemahaastattelua keväällä 2018. Teemoihin liittyvät kysymykset esitettiin myös 12:lle sidosryhmien edustajalle. Maitotilayrittäjän pitkän aikavälin tavoitteena on kannattava tuotanto. Keskeiset kannattavuuden parantamiskeinot kytkeytyvät tuottavuuteen. Useinkaan maitotilayrittäjä ei voi vaikuttaa olennaisesti tuotteidensa ja panostensa hintaan, jolloin kannattavuuteen voidaan vaikuttaa lähinnä tuottavuusparannusten kautta. Maitotilayrittäjät kytkivät tuottavuuden luontevasti kannattavuuteen, jonka osatekijä se on. Kokonaistuottavuuden hahmottaminen oli vaikeampaa kuin osatuottavuuksien. Lisähaasteena on, miten tuottavuusmittareita voidaan käyttää päätöksenteon tukena, jotta niiden avulla löydetään kehittämiskohteille maitotilayrityksen kokonaisuuden kannalta parhaat vaihtoehdot. Maitotilayrittäjien tuottavuutta edistävät päätökset perustuivat moniin ulkopuolisiin tietolähteisiin ja oman maitotilayrityksen tietoihin. Maitotilayrittäjät katsoivat oman aktiivisen tiedonhankinnan olevan keskeistä tuottavuutta parannettaessa. Tuottavuuden kehittämistä rajoitti se, että uusien ratkaisujen pohdintaan ei jää riittävästi aikaa eikä voimavaroja. Maitotilayrittäjät olivat parantaneet tuottavuutta omaksumalla monia teknisiä, biologisia ja organisatorisia uudistuksia. Tekniset ja biologiset innovaatiot syntyvät usein maitotilayritysten ulkopuolella. Tuotannon järjestämisessä voidaan hyödyntää myös maitotilayrittäjien itse kehittämiä ratkaisuja, jotka ottavat huomioon maitotilayritysten erityispiirteet. Monia tuottavuutta parantavia uudistuksia voidaan hyödyntää vain riittävän suurissa yksiköissä tai maatalousyrittäjien yhteistyönä. Työtä säästävien tuotantoprosessien kehittämisen tarve on ilmeinen, sillä maitotilayrittäjien työn kuormittavuus on suuri. Maitotilayrittäjien ja sidosryhmien edustajien vastaukset olivat saman tyyppisiä, mutta painotukset olivat erilaisia. Sidosryhmien edustajat painottivat eri asioita työnkuvansa mukaisesti. Maitotilayrittäjän voikin olla vaikea löytää erilaisia näkökulmia edustavien sidosryhmien viesteistä maitotilayrityksen kokonaisuuden kehittämisen kannalta parhaita vaihtoehtoja. Maitotilayrittäjät strateginen ajattelu näkyy tuottavuustavoitteiden asettamisessa. Systemaattista strategista suunnittelua tuottavuustavoitteiden tehdään kuitenkin harvoissa maitotilayrityksissä. Tämän vuoksi maitotilayrittäjien kokonaisvaltaisen johtamisosaamisen kehittämiselle on olemassa ilmeinen tarve.
47
Vartiainen, Matti, et Eila Järvenpää. « Tietojärjestelmän käyttöönotto ja koulutus ». Aikuiskasvatus 8, no 3 (15 septembre 1988). http://dx.doi.org/10.33336/aik.96566.
Texte intégralRésumé :
Tietotekniikan soveltaminen toimistotöihin on ollut valtiohallinnon työpaikkojen näkyvimpiä uudistuksia koko 80-iuvun lopun ajan. Artikkelissa käsitellään pitkittäistutkimuksen valossa tietojärjestelmän käyttöönoton organisointia ja annettua koulutusta Vantaan tuomiokunnassa. Käyttöönottoa seurattiin vuodesta 1985 alkaen, ja tutkimus jatkuu edelleen. Tietoja kerättiin havainnoinnein, haastatteluin ja kyselyin. Tutkijat osallistuivat myös annettuun koulutukseen. Käyttöönottovaihe venyi odotettua pitemmäksi ja tietotekniikka vaikutti aluksi vain muutamien ihmisten työn sisältöihin. Sovellusten kehittämisen myötä yhä useammasta tulee tietotekniikan käyttäjiä. Koulutuksen ajoittaminen osoittautui vaikeaksi. Koulutuksen keskeisimmiksi vaiheiksi osoittautuivat kehitystyön alku ja varsinainen tietojärjestelmän käyttöönottovaihe. Artikkelin lopuksi esitetään suositukset käyttöönotto-organisaatioksi ja koulutuksen sisällöksi.
48
Ylönen, Matti, Jussi Jaakkola, Leevi Saari et Heikki Hiilamo. « Näyttöperusteisuus ja yritysten verotus : ekonomismin nousu suomalaisen yhteisöveropolitiikan tiedontuotannossa ». Poliittinen talous 8 (14 janvier 2020). http://dx.doi.org/10.51810/pt.96159.
Texte intégralRésumé :
Suomalaista poliittista päätöksentekoa on 2000-luvulla pyritty sitomaan vahvemmin tutkittuun tietoon. Näyttöperusteinen päätöksenteko on ollut tähän liittyen keskeinen käsite. Sille annetut määritelmät rajaavat päätöksenteon kannalta relevanttina pidetyn tutkimuksen kokonaisuutta. Tämän tutkimuksen tieteenalapohjan ja metodologioiden kokonaisuuteen on kiinnitetty yllättävän vähän huomiota, vaikka se ohjaa monin tavoin politiikkaa. Tutkimme tiedon ja päätöksenteon suhdetta tarkastelemalla suomalaisen yritysveropolitiikan taustalla vaikuttaneen tiedon muutoksia 1990-luvun alusta vuoteen 2014. Esitämme tässä keskustelunavauksessa, että näyttöperusteinen päätöksenteko on korostanut yhteisöveropolitiikassa uusklassisesta taloustieteestä johdettujen syy-seuraussuhteiden merkitystä. Etenkin vuoden 2014 yhteisöverouudistuksessa talousteoreettiset käyttäytymisoletukset nousivat merkittävään rooliin uudistuksen perusteluissa. Näitä taustaoletuksia ei avattu kunnolla julkisessa keskustelussa, mikä on vaikeuttanut niiden soveltuvuuden ja rajoitteiden arvioimista. Peräänkuulutamme huomiota näyttöperusteisen politiikan pohjana käytettyihin tutkimuksiin ja niiden taustaoletuksiin. Kehotamme myös avaamaan niitä paremmin laajalle yleisölle kriittisen keskustelun ja demokraattisen läpinäkyvyyden tukemiseksi. Politiikkaa ohjaavaa tutkimusta tulisi perustaa taloustieteellisen analyysin lisäksi juridiseen tuntemukseen erilaisista sääntely-ympäristöistä. Myös yritysten toimintaan vaikuttavien tekijöiden syvällisempi käytännön tarkastelu olisi hyödyllistä.
49
Mankki, Ville, et Pekka Räihä. « Opettajankoulutuksen opiskelijavalintojen uudistamisen jatkumo ». Kasvatus & ; Aika 14, no 3 (8 octobre 2020). http://dx.doi.org/10.33350/ka.90951.
Texte intégralRésumé :
Opiskelijavalinnat ovat opettajankoulutuksessa muun korkeakoulutuksen tapaan keskellä poikkeuksellisen suurta myllerrystä. Todistusvalinnan painoarvon lisäämisen kaltaisten yleisreformien ohella opettajankoulutuksessa toteutetaan myös alakohtaista valintauudistusta, jonka seurauksena siirrytään aitoon yhteisvalintaan. Artikkelissamme tarkastelemme, miten vuoden 2020 mittavat muutokset suhteutuvat siihen valintauudistusten jatkumoon, jota luokanopettajakoulutuksen historiassa on toteutettu. Erityisaseman artikkelissamme saavat vuoden 1989 sukupuolikiintiön poistuminen, vuoden 1997 valintojen aikaistaminen elokuulta kesäkuulle, vuonna 2007 valtakunnalliseksi laajentunut VAKAVA-yhteistyö sekä näiden uudistusten syyt ja niistä koituneet seuraukset. Artikkelimme osoittaa, että loogiseen päättelyyn nojaaminen on opiskelijavalintojen kehittämisessä runsaasti käytetty, mutta varsin tehoton keino. Tämä on havaittavissa paitsi opettajankoulutuksessa myös korkeakoulutuksessa laajemmin: toteutetuilla valintauudistuksilla on harvoin saavutettu niille ennalta asetettuja tavoitteita. Sen sijaan uudistuksia vaikuttavat usein leimaavan erilaiset ei-aiotut sivuvaikutukset.
50
Frantsi-Lankia, Marjut, Hanne Kivimäki, Kirsi Wiss, Vesa Saaristo, Timo Ståhl et Arja Rimpelä. « Kouluterveydenhuollon suunnitelmallisuus ja yhtenäinen taso kouluterveydenhuollon toimintaohjelmien valossa ». Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 55, no 2 (27 avril 2018). http://dx.doi.org/10.23990/sa.70262.
Texte intégralRésumé :
Kouluterveydenhuollon tulee olla suunnitelmallista, laadukasta ja tasoltaan yhtenäistä. Vuonna 2009 annettu asetus velvoittaa kuntia tekemään yhtenäisen toimintaohjelman lasten ja nuorten ehkäiseville terveyspalveluille. Tutkimuksessa arvioidaan kouluterveydenhuollon suunnitelmallisuutta ja yhtenäistä tasoa toimintaohjelmien avulla. Vertailukelpoista arviointia varten kehitimme toimintaohjelmamittarin. Mittari ja arvioinnin tulos kuvataan artikkelissa. Aluehallintovirastotkeräsivät toimintaohjelmat alueensa terveyskeskuksista 2011–2012 (N= 136, 87%). Arviointiin kehitettiin mittari, joka koostuu 38:sta säädöksiin perustuvasta indikaattorista. Nämä ryhmiteltiin seitsemään ulottuvuuteen (sitoutuminen, johtaminen, yhteistyö, voimavarat, laajat terveystarkastukset,muut terveystarkastukset ja terveysneuvonta, erityinen tuki). Mittarin maksimipisteet olivat 76. Toimintaohjelmien kouluterveydenhuoltoa koskevat osat arvioitiin mittarin avulla. Toimintaohjelmien kokonaispisteet vaihtelivat välillä 0–70 (0–92 % maksimista). Keskiarvo oli 39.6 (52 %). Seitsemästä ulottuvuudesta matalimmat pisteet sai voimavarat (2,7/8 pistettä) ja korkeimmat muut terveystarkastukset ja terveysneuvonta (7,3/12 pistettä). Suurten terveyskeskusten toimintaohjelmat saivat korkeammat pisteet (46,5) kuin pienempien (29,5). Ensimmäiset asetuksen mukaiset toimintaohjelmat olivat vaihtelevia ja niiden suunnittelussa todettiin puutteita. Kehitetyn mittarin avulla kouluterveydenhuoltoa voidaan arvioida vertailukelpoisesti yli koko maan. Nyt raportoidut tulokset toimivat perustasona kouluterveydenhuollon seurannassa. Mittaria voidaan soveltaa myös muille alueille ja hyödyntää kouluterveydenhuollon kehittämisessä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä.