Articles de revues : « Tutkimusmenetelmät »

1

Lohtaja, Aleksi. « Mitä on tutkiva mielikuvitus ? » Tiede & ; edistys, n^o 4 (7 février 2022) : 325–29. http://dx.doi.org/10.51809/te.114375.

Texte intégral

Résumé :

Sanna Ryynänen & Anni Rannikko: Tutkiva mielikuvitus — Luovat, osallistuvat ja toiminnalliset tutkimusmenetelmät yhteiskuntatieteissä. Gaudeamus, Helsinki 2021. 328 s. Sosiologi C. Wright Mills esittää klassikkoteoksessaan Sosiologinen mielikuvitus (2015), että hyvä yhteiskuntatieteellinen tutkimus edellyttää mielikuvituksellista kykyä liikkua eri näkökulmien välillä ja tunnistaa olennaisia kysymyksiä myös teemoissa, joiden tutkimus voi vaikuttaa alkuun vähäpätöiseltä. Nykyisin yhteiskuntatieteissä tunnustetaan laaja-alaisesti tällaisen sosiologisen mielikuvituksen tarpeellisuus, mutta näkökulman menetelmällinen perustelu ja metodologisointi itsessään on edelleen hankalaa. Minkälaista metodologiaa sosiologinen tai yhteiskuntatieteellinen mielikuvitus vaatii?

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

2

Nieminen, Heidi, et Maili Pörhölä. « Lasten ja nuorten verkkokiusaamisen tutkimushaasteita ». Prologi 7, n^o 1 (15 décembre 2011) : 74–85. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95974.

Texte intégral

Résumé :

Verkkokiusaaminen (cyberbullying) on suhteellisen uusi käsite, jolla tarkoitetaan viestintäteknologian kuten sähköpostin, puhelimen tai sosiaalisen median välityksellä tapahtuvaa loukkaamista ja vahingoittamista. Vaikka ilmiö on saanut mediassa paljon julkisuutta, on verkkokiusaamisen tutkimus käynnistynyt vasta 2000-luvun puolivälissä. Tutkijat ovat olleet kiinnostuneita erityisesti lasten ja nuorten keskuudessa esiintyvästä verkkokiusaamisesta, josta onkin muutamassa vuodessa kasvanut yksi koulumaailman vakavimmista ongelmista. Tässä kirjallisuuskatsauksessa kuvataan, miten verkkokiusaamista on määritelty ja millaisia erityispiirteitä siinä on tunnistettu. Lisäksi kootaan verkkokiusaamisen keskeisimpiä tutkimuskohteita ja pohditaan, millaisia haasteita verkkokiusaamisen tutkimiseen liittyy. Vaikka verkkokiusaamisen erityispiirteitä jo tunnetaankin, katsaus osoittaa ilmiön määrittelyn olevan vielä puutteellista. Tutkimuksen kohteita on toistaiseksi ollut niukasti ja tutkimusmenetelmät ovat olleet yksipuolisia.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

3

Puro, Emilie, et Reijo Byman. « “Varmasti kyl sain luennoista enemmän irti mitä ei ois saanu…lähiopetuksella” : Monimenetelmällinen tutkimus tilastollisten menetelmien etäopetuksesta keväällä 2020 ». Kasvatus 54, n^o 4 (20 octobre 2023) : 354–69. http://dx.doi.org/10.33348/kvt.138071.

Texte intégral

Résumé :

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on monimenetelmällisen sekvenssitutkimuksen mallin mukaisesti selvittää, oliko Kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät 1 -kurssin suoriutumisessa eroa perinteisen ja etäopetuksen välillä. Kurssi järjestettiin etäopetuksena keväällä 2020, jolloin Suomen yliopistot joutuivat koronapandemian vuoksi siirtymään hyvin nopealla aikataululla etäopetukseen. Aiempien perinteistä ja etäopetusta keskenään vertaavien tutkimuksien tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Tämän tutkimuksen tulokset sen sijaan osoittivat, että etäopetus vaikutti positiivisesti opiskelijoiden akateemisen suoriutumiseen. Tutkimuksen kvalitatiivisen haastatteluaineiston mukaan opiskelijoiden hyvät kokemukset etäopetuksesta liittyivät esimerkiksi luentotallenteiden tuoman ajan ja paikan riippumattomuuteen, jolloin oli mahdollista kerrata ja tehdä muistiinpanoja laadukkaammin. Etäopetuksen huonoihin puoliin kuuluivat vuorovaikutuksen puute, oman työskentelyn organisoimisen haasteet ja tietotekniset ongelmat. Tulokset kyseenalaistavat ne yleiset uskomukset, joiden mukaan pandemian aikana annetulla etäopetuksella olisi ollut pelkästään negatiivinen vaikutus oppimiseen. Artikkelissa pohditaan, miten etäopetuksen negatiiviset vaikutukset voidaan yliopisto-opiskelussa minimoida sekä mitkä ovat toimivia ja hyviä käytänteitä etäopetukseen.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

4

Rytilahti, Piia, et Kaarina Määttä. « Ruumiillinen kokemus ja kuluttaminen : Grounded Theory muotoilun kuluttamisen tutkimuksessa ». Kulutustutkimus.Nyt 16, n^o 1-2 (11 janvier 2023) : 7–25. http://dx.doi.org/10.54333/kulutustutkimus.111714.

Texte intégral

Résumé :

Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa kuvataan Grounded Theory (GT) menetelmän tai lähestymistavan soveltuvuutta muotoilun kuluttamisen tutkimukseen. Artikkeli tarkastelee klassisen glaserilaisen GT-lähestymistavan yleispiirteitä ja periaatteita erään muotoilun kuluttamisen käyttäytymistä tarkastelevan tutkimuksen tuottaman teorian näkökulmasta. Tuotettu teoria tukee muotoilun tutkimusparadigman kehittymistä ja osoittaa tutkimusaukon kulutustutkimuksen ja muotoilun tutkimuksen välisessä monitieteisessä tutkimuskentässä.Menetelmän edellyttämä empiirinen aineisto on pilkottu osiin ja koodattu avoimen, selektiivisen ja teoreettisen koodauksen (teoreettisen mallinnuksen) vaiheiden mukaisesti ydinkategoriaksi ja käsitteellisiksi alakategorioiksi. Muotoilun kuluttamista selittävä teoria kannustaa tarkastelemaan tuotteiden ja palvelujen kulutusta ruumiillisina käyttökokemuksina ja prosesseina. Muotoilun kuluttamisen tutkimuksessa inhimillistä käyttäytymistä ja toimintaa selittävät teoriat ovat erittäin tarpeellisia ja mitä ajankohtaisempia. GT-menetelmän käyttö muotoilun kuluttamisen tutkimuksessa tuo käyttäytymisen tarkasteluun muotoilun tutkimukselle luontaisen prosessiorientoituneen luonteen, joka korostaa refleksiivistä, erehdyksen ja ymmärryksen kautta tapahtuvaa ja siten itseään korjaavaa toiminnan luonnetta, joka voisi olla hyödyllinen esimerkiksi maailmanlaajuisissa tavoitteissa kohti kestävämpää kuluttamista. Artikkeli pyrkii osoittamaan, kuinka GT-menetelmää soveltaen voidaan edistää muotoilun tutkimusta, erityisesti muotoilutuotteiden ja muotoilun kuluttamisen tutkimusta ilmiötasolla ja teorian tuottamisessa.Avainsanat: Grounded Theory, tutkimusmenetelmät, muotoilu, muotoilun tutkimus, muotoilun kuluttaminen, ruumiillinen kokemus

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

5

Myyrä, Sami, Pekka Pihamaa et Timo Sipiläinen. « Productivity growth on Finnish grain farms from 1976─2006 ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n^o 26 (31 janvier 2010) : 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75767.

Texte intégral

Résumé :

Maatalouden tuottavuus ja erityisesti tuottavuuden nousu ovat välttämättömiä edellytyksiä suomalaisten maatilojen ja elintarviketeollisuuden selviytymiselle. Epäsuotuisat olosuhteet ja pieni tilakoko ovat jo sinänsä haasteita, mutta tuottavuuskehityshaaste on entisestään koventunut, kun tuet on irrotettu tuotannosta. Lisäksi viljelijöiden kannusteet tuottavuuskehityksen nopeuttamiseen ovat olennaisesti heikentyneet pellon omistusrakenteessa tapahtuneen muutoksen myötä. Vuonna 2004 vain puolet peltoalasta oli viljelijöiden omistuksessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin pitkän aikasarja-aineiston avulla suomalaisten viljatilojen tuottavuuskehitystä. Aineistoa hyödynnettiin tehokkaasti, sillä siihen sovellettiin erilaisia menetelmiä. Menetelmien puitteissa pystyttiin arvioimaan sekä tuottavuuden vuotuista vaihtelua sekä pidemmän aikavälin trendejä. Myös tuottavuuskehityksen osatekijöitä pystyttiin tarkastelemaan erikseen. Suomalaisten viljatilojen tuottavuuskehitys johtuu pitkälti teknologisesta kehityksestä. Tutkimuksen mukaan skaalavaikutukset, eli suurtuotannon edut, ovat tarkasteluvälillä vaikuttaneet hyvin vähän tuottavuuskehitykseen, ja lisäksi niiden vaikutus on ollut ajan myötä jopa laskeva. Vuosina 1976─2006 viljatilojen tuottavuus nousi mittaustavasta riippuen keskimäärin 0,6-1,7 % vuodessa. Keskimääräinen vuotuinen tuottavuuskehitys oli kuitenkin niin pieni, että kokonaiskehitys koko tarkastelujaksolla oli samansuuruinen kuin suurimmat vuotuiset vaihtelut. Verrattaessa havaittua tuottavuuskehitystä esimerkiksi kevätviljojen satopotentiaalin kehitykseen (0,13 – 0,17 % vuodessa) voidaan todeta tuottavuuskehityksen olevan useiden osatekijöiden summa. Teknologisen kehityksen myötä suomalaisten kuluttama viljamäärä pystytään tuottamaan nyt huomattavasti pienemmällä työmäärällä kun vielä 1970 luvun puolivälissä. Tulokset osoittavat kuitenkin sen, että yksittäiset vuodet voivat poiketa huomattavastikin pitkän aikavälin kehitystrendistä. Tulos osoittaa viljanviljelyn tuottavuuden olevan sidoksissa vuosittain vaihteleviin sääolosuhteisiin. Tämä haastaa tutkimusmenetelmät, joiden pitäisi toisaalta osoittaa hidas taustalla oleva tuottavuuskehitys ja samalla suuri vuotuinen vaihtelu tuottavuuden tasossa. Lyhyisiin aikasarjoihin perustuvat tarkastelut eivät tulosten perusteella palvele maatalouspolitiikan suunnittelua kovinkaan hyvin.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

6

Vaahtovuo, Jussi, Mika Korkeamäki, Eveliina Munukka, Pirkko Hämeenoja, Juhani Vuorenmaa et Asko Haarasilta. « Tuotantoeläinten normaalin suolistomikrobiston kartoitus luo suolistoterveystutkimukselle perustaa ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n^o 21 (31 janvier 2006) : 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76669.

Texte intégral

Résumé :

Ruoansulatuskanavan mikrobiston koostumus vaikuttaa keskeisellä tavalla eläinten terveyteen ja kasvatustuloksiin. Esimerkiksi ripulitilanteissa suoliston bakteerit vaikuttavat eläinten hyvinvointiin välittömästi, mutta lisäksi suolistomikrobeilla on pitkäkestoisia eläimen immuunivastetta ja ravitsemustilaa muuntavia vaikutuksia. Suolistomikrobiston poikkeuksellisen monimutkaisuuden vuoksi mikrobisto ja sen koostumus ovat kuitenkin vielä nykyäänkin heikosti tunnettuja. Ruoansulatuskanavan bakteeristo muodostuu poikkeuksellisen monista lajeista ja bakteeritiheys on ainutlaatuisen korkea. Perinteiset patogeenisten bakteerien tunnistamiseen kehitetyt tutkimusmenetelmät eivät ole mahdollistaneet mikrobiston kokonaisvaltaista kartoitusta. Viime vuosina kehitettyjen modernien tutkimustekniikoiden ansiosta mikrobiston tutkimusmahdollisuudet ovat kuitenkin parantuneet. Suolistomikrobiston koostumuksen kartoittaminen ja mikrobiston muutosten tutkiminen eri tilanteissa luo perustaa tulevaisuuden suolistomikrobistotutkimukselle. Nyt esiteltävässä tutkimuksessa suolistonäytteiden bakteerikoostumusta kartoitettiin koneellista sytometriaan, DNA-värjäykseen ja oligonukleotidihybridisaatioon perustuvaa menetelmää käyttäen. Tutkimusnäytteitä kerättiin porsaista, sioista, kalkkunoista, broilereista ja kanoista. Tutkimuseläimet olivat useista eri kasvatuseristä ja ne kuvastavat kunkin eläinlajin suolistomikrobistoa yleisellä tasolla. Näytteistä määritettiin kokonaisbakteerimäärät sekä keskeisimpien bakteerisukujen edustajien määrät. Erot saman eläinlajin eri yksilöiden välillä olivat huomattavasti pienempiä kuin erot eri eläinlajien välillä. Kahdesta eri porsastutkimuksesta kerättyjen ulostenäytteiden kokonaisbakteerimäärät ja eri bakteerisukujen osuudet olivat pitkälti samanlaiset. Tutkittujen cecum- ja ulostenäytteiden bakteeritiheys oli luokkaa 1011 bakteeria grammassa ja eläinlajista riippuen Bacteroides-Porphyromonas-Prevotella -ryhmän, Faecalibacterium prausnitzii -ryhmän ja Bifidobacterium-suvun bakteerit olivat nyt tutkituista bakteereista yleisimpiä. Saadut tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että kullakin eläinlajilla on sille ominainen mikrobisto, joka koostuu ko. eläinlajille tyypillisistä mikrobeista. Ruoansulatuskanavan mikrobit muodostavat monimutkaisen ekosysteemin, joka kuitenkin on stabiilien elinolosuhteiden vallitessa sisäisessä tasapainotilassa. Saatuja tuloksia voidaan käyttää vertailumateriaalina tulevissa suolistomikrobistotutkimuksissa ja tuloksista on hyötyä kehitettäessä suolistoterveyttä tukevaa ruokintaa.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

7

Havumetsä, Nina, Hannu Kemppanen, Marja Sorvari et Erja Vottonen. « Paratekstianalyysi suomennoskirjallisuuden tutkimusmenetelmänä ». Mikael : Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen aikakauslehti 17, n^o 1 (17 avril 2024) : 58–72. http://dx.doi.org/10.61200/mikael.137428.

Texte intégral

Résumé :

The article discusses paratexts as research material for literary translation studies, as well as methods for their analysis, by using Finnish literary translation as an example. It gives examples of how paratexts can be used to describe the translation culture of the target culture (Prunč 1997) and the changes that have taken place in it. The article is based on the authors’ research projects on the translation and reception of Russian-language non-fiction and fiction as well as translated non-fiction, dealing with Russia or the Soviet Union by using bibliographic research and paratextual analysis. We apply the concept of paratext (Genette 1997; Batchelor 2018) and describe the stages of the research process from the collection of both peri- and epitexts to their processing and analysis. Finally, the article discusses the challenges of using paratextual data, including the ethical issues related to collecting data from the social media.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

8

Teräs, Marianne, et Hanna Toiviainen. « Kehittävä teema-analyysi kasvatustieteen tutkimusmenetelmänä ». Aikuiskasvatus 34, n^o 2 (15 mai 2014) : 84–95. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94084.

Texte intégral

Résumé :

Kehittävä teema-analyysi on dialoginen ja dialektinen menetelmäprosessi, jonka aikana tuotetaan uutta tietoa ja ymmärrystä tutkimuskohteen muutos- ja oppimishaasteista. Tarkastelun lähtökohtana ovat Aikuiskasvatus-lehden tutkimusartikkelit.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

9

Ikonen, Risto. « Kvantitatiivinen tutkimus aikuiskasvatustieteessä ». Aikuiskasvatus 36, n^o 2 (15 mai 2016) : 114–18. http://dx.doi.org/10.33336/aik.88485.

Texte intégral

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

10

Satokangas, Pasi. « Matkailun taloudelliset vaikutukset : tutkimusmenetelmän pohdintaa ja tuloksia Tunturi-Lapista ». Matkailututkimus 16, n^o 1 (10 juin 2020) : 111–16. http://dx.doi.org/10.33351/mt.91341.

Texte intégral

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

11

Kousa, Ilona. « Ontologinen luokittelu ilmastonmuutoskeskustelun analysoinnissa – poliittinen kuluttajuus Suomi24-foorumilla ». Kulutustutkimus.Nyt 15, n^o 1-2 (7 avril 2022) : 7–29. http://dx.doi.org/10.54333/kulutustutkimus.109141.

Texte intégral

Résumé :

Artikkeli tarkastelee poliittista kuluttajuutta sosiaalisen median ilmastonmuutoskeskustelun kontekstissa. Lähestyn ilmiötä hermeneuttisella tutkimusotteella kulutuskulttuurin tutkimuksen näkökulmasta. Tutkimusmenetelmä yhdistää ontologian opettamiseen perustuvaa automatisoitua etäluentaa laadulliseen lähiluentaan ja tulkinnalliseen analyysiin. Tutkimusaineistoa ovat sosiaalisen median tietokantapalvelusta poimitut ilmastonmuutosta koskevat kommentit, jotka on julkaistu Suomi24-keskustelupalstalla vuosina 2015–2019. Aineiston suuren koon vuoksi käytän sen sisältämien aiheiden luokittelussa automaattista tekstianalyysiä, jonka tuloksia tulkitsen laadullisesti. Määrällisiä ja laadullisia piirteitä yhdistävä tutkimusmenetelmä mahdollistaa yhtäältä kokonaiskuvan hahmottamisen ja toisaalta merkitysten syvällisen ymmärtämisen. Tarkastelen Suomi24-foorumin kuluttamista koskevaa ilmastonmuutoskeskustelua kulutushyödykkeisiin liittyvien teemojen kautta, joista selvästi yleisin on autoiluun liittyvä keskustelu. Havaintojeni mukaan Suomi24-foorumin ilmastonmuutoskeskustelua hallitsevat ilmastoskeptikot, jotka vähättelevät ilmastonmuutosta ja sen torjunnan keinoja. Heidän kommenteissaan toistuu kaksi kuluttajan stereotyyppiä: ilmastoskeptikoiden omaa viiteryhmää edustava ”tolkun kuluttaja” ja vastapuolen viiteryhmää edustava ”ilmastovouhottaja”. Stereotyypit rakentuvat muun muassa kuluttamiseen ja sosio-ekonomisiin tekijöihin liittyvien vastakkainasettelujen kautta.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

12

Nurkka, Piia, et Pasi Suomi. « Käytettävyystutkimus maatalousteknologiassa - Case : kuljettajan tilannetietoisuus ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n^o 21 (31 janvier 2006) : 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76058.

Texte intégral

Résumé :

Työn tuottavuuden parantaminen on yleisin argumentaatio automaation hyötyjä todisteltaessa. Sen avulla katsotaan voitavan vähentää ihmisen työtaakkaa ja väsymistä, lisätä turvallisuutta ja mahdollistaa nopeampi ja täsmällisempi useiden samanaikaisten tehtävien suorittaminen. Automaation suorituskyvyn optimointi ei kuitenkaan välttämättä takaa ihminen-kone-työparin täydellistä toimintaa ja sen kaikkien mahdollisuuksien hyödyntämistä. Automaation ja tietotekniikan lisääntymisen vaikutuksesta ihmisen rooli järjestelmissä on muuttumassa enenevässä määrin aktiivisesta toimijasta passiiviseksi valvojaksi. Tämä ihmisen uusi työrooli automaation valvojana voi kuitenkin tuoda esille uudenlaisia toimintaan vaikuttavia tekijöitä, jotka ovat seurausta ihmisen rajallisista kognitiivisista kyvyistä. Automaatio- ja työkonejärjestelmiä suunniteltaessa olisi osattava ottaa huomioon työntekijän ominaisuudet entistä laajemmin, jotta uusista järjestelmistä saatava hyöty ei vähene ihmisen kognitiivisten ominaisuuksien vuoksi. Maatalousteknologian alaan kuuluvaa automaatio- ja työkonejärjestelmien suunnittelua tulisi tarkastella ihmisen ja koneen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Vaikka pyrittäisiin suunnittelemaan optimaalinen vuorovaikutus ihmisen ja automatisoidun järjestelmän välille, voi teknologiakeskeiseen ideaan perustuva tuotesuunnitelma aiheuttaa ongelmia käytännössä. Suunnitteluvaiheessa on todennäköisesti mahdoton täydellisesti ennustaa ihmisen ja koneen vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa, sillä oikeassa käyttöympäristössä voi ilmetä lukuisa joukko ennalta tuntemattomia tekijöitä, jotka vaikuttavat vuorovaikutukseen. Käyttäjäkeskeisen suunnittelun menettelytapa pyrkii vastaamaan tarpeeseen ottaa huomioon tuotteen käyttäjien asettamat vaatimukset. Käytettävyystutkimuksen avulla vaatimusten täyttyminen voidaan todentaa suunnittelun edetessä. Käytettävyyden käsite on implisiittinen, joten sen tarkka määritelmä muotoutuu tutkimusalan mukaan. Lähtökohtana toimii usein standardin SFS-EN ISO 9241-11 (1998) käytettävyyden määritelmä tuotteen käytön tuloksellisuudesta, tehokkuudesta ja miellyttävyydestä määrätyllä käyttäjäryhmällä määrätyssä käyttötilanteessa, jotta määritetyt tavoitteet saavutetaan. Maatalousteknologian alalla ei käytettävyystutkimuksen menetelmäkehitystä ole vielä juuri tehty, joten käytettävyydelle ei ole muodostunut toimintaympäristön ominaisuudet huomioivaa täsmällistä määritelmää. MTT maatalousteknologian tutkimuksessa pyritään aikaansaamaan perusta käytettävyyden määritelmälle, sekä kehittämään toimintaympäristöön soveltuvia menetelmiä. Tämä kirjallisuuskatsaukseen pohjautuva tutkimus kenttäkokeineen soveltaa tilannetietoisuuden käsitettä ja tutkimusmenetelmiä maatalousteknologisen laitteen tutkimuksessa tarkastellen menetelmän soveltuvuutta sovellusalueen käytettävyyden tutkimusmenetelmänä. Esimerkkityökohteena tutkimuksessa on kasvinsuojeluruiskutus. Työtehtävä suoritettiin traktori-kasvinsuojeluruisku-yhdistelmällä, jossa käytettiin Agrix - Kasvinviljelykoneiden automaatiojärjestelmä -hankkeessa kehitettyä yleiskäyttöistä kasvinviljelykoneiden automaatiojärjestelmän prototyyppiä. Arvioinnin kohteena oli erityisesti työkoneen hallintalaite ja tietoa välittävä käyttöliittymä. Tutkimuksen tuloksiin pohjautuen tilannetietoisuuden arviointia on mahdollista soveltaa maatalousteknologian alalla varsinkin liikkuvan, peltotyöskentelyssä käytettävän koneen käyttöliittymän käytettävyyden arviointiin. Käytettävyyden määrittelyn viitekehyksenä on maatalousteknologisen laitteen osalta mahdollista käyttää standardia ISO/IEC 9126-1 (2001).

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

13

Olkkonen, Satu Maria. « Yhteiskunnasta näkyvää taiteen työtavoilla ». Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 19 (28 décembre 2018) : 105–16. http://dx.doi.org/10.30675/sa.70998.

Texte intégral

Résumé :

Katsaus käsittelee dokumenttiteatteria tutkimusmenetelmänä ja tutkimustuloksena, sen tarjoamia sisällöllisiä mahdollisuuksia ja tutkimustiedon sensoriseen ulottuvuuteen liittyviä raportoinnin haasteita yhden tapausesimerkin kautta.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

14

Hannukainen, Kristiina. « Tutkimusrahoitus määrittelee tieteen tekemistä ja tutkijuutta ». Aikuiskasvatus 39, n^o 2 (12 juin 2019) : 157–59. http://dx.doi.org/10.33336/aik.82988.

Texte intégral

Résumé :

Yliopistossa tutkimusrahoitus määrittelee tutkimusaiheita, tutkimusmenetelmiä ja tutkijuutta. Tutkimukselta vaaditaan vaikuttavuutta, mutta sen laadukkuus kyseenalaistuu nopeassa tutkimuksen ja tiedon tuottamisen tahdissa.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

15

Wevelsiep, Anneliina. « Luovuus tutkimuksen tekemisen ja maailman ymmärtämisen tapana ». Aikuiskasvatus 41, n^o 3 (5 octobre 2021) : 292–93. http://dx.doi.org/10.33336/aik.111590.

Texte intégral

Résumé :

Kirja kokoaa yhteen tutkimusmenetelmiä, joilla pyritään laajentamaan tiedon ja tietämisen kirjoa yhteiskuntatieteissä. Pontimena luoville, osallistuville ja toiminnallisille tutkimusmenetelmille on tarve tavoittaa ihmisenä olemisesta ja ympäröivästä maailmasta jotain sellaista, mitä perinteisemmät menetelmät eivät tavoita.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

16

Itkonen, Hannu, et Arto Nevala. « Varkauden vuoden 1918 tulkinnat ja tulkitsijat ». Väki Voimakas, n^o 31 (1 juin 2018) : 291–324. http://dx.doi.org/10.55286/vv.122447.

Texte intégral

Résumé :

Artikkelissa tarkastellaan Varkauden vuoden 1918 tapahtumia, niiden dokumentaatiota ja muistamista. Artikkeli kiinnittyy viime vuosikymmeninä virinneeseen paikallisia tapahtumia jäljittävään sisällissotatutkimukseen. Paikallisen tarkastelun ohella Varkaudesta muodostunutta kuvaa verrataan muun Suomen sisällissodan aikalais- ja jälkikäteistarkasteluihin. Artikkelissa kysytään, mitä Varkaudessa tapahtui sisällissodan kuukausina ja miten tapahtumat sijoittuivat sisällissodan yleisempään kulkuun. Toiseksi artikkelissa avataan, millaista dokumentaatiota ja tulkintoja Varkauden tapahtumat ovat synnyttäneet. Tutkimuksen aineiston muodostavat Varkauden alueen tapahtumista kertovat asiakirjat, historiikit, aikalaislehdistö, sodan erityyppiset muistojulkaisut, haastattelut ja muu perinnetieto, kuten muistitieto, sekä kaunokirjallisuus. Tavoitteena on yhdistää ja vertailla eri tavoin ja eri aikoina syntyneiden aineistojen luomaa kuvaa ja tulkintoja Varkauden tapahtumista. Keskeinen tutkimusmenetelmä on laadullinen sisällönanalyysi.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

17

Vilkka, Hanna, et Hanna Ylöstalo. « Tarinoilla tasa-arvoon ? » Aikuiskasvatus 36, n^o 2 (18 décembre 2019) : 99–108. http://dx.doi.org/10.33336/aik.88483.

Texte intégral

Résumé :

Artikkelimme on teoreettis-metodologinen puheenvuoro kriittisen toimintatutkimuksen menetelmällisestä kehittämisestä työpaikkojen tasa-arvotyössä sekä sukupuolen ja sukupuolten eriarvoisuuden nostamisesta tutkimusmenetelmiä koskevaan keskusteluun. Tuomme esiin kaksi narratiiviseen perinteeseen kuuluvaa menetelmää, joiden avulla voidaan vastata tasa- arvon kehittämistyössä ilmenneisiin haasteisiin, kuten tasa-arvon kehittämistyön vastustamiseen. Nämä menetelmät ovat eläytymismenetelmä sekä valmistava tarina pysäytettynä kertomuksena. Päätelmämme on, että molempien menetelmien avulla voidaan tukea työyhteisöjen tasa-arvotyölle tärkeitä kriittistä itsereflektiota ja emansipatorista tiedostusprosessia sekä vahvistaa vuorovaikutusta, tutkittavien ääntä ja muutoksen nousemista tutkittavista itsestään.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

18

Rehunen, Antti, Kati Pitkänen, Anna Strandell et Kimmo Nurmio. « Monipaikkaisuuden ja paikkariippumattomuuden vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen ». Yhdyskuntasuunnittelu 59, n^o 4 (24 mars 2022) : 11–42. http://dx.doi.org/10.33357/ys.115567.

Texte intégral

Résumé :

Tässä artikkelissa tutkimme monipaikkaisuuden ja paikkariippumattomuuden vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen. Nojaamme tarkastelumme alue- ja yhdyskuntarakenteen tutkimuksessa kehitettyihin mittareihin. Tutkimusmenetelmänä käytämme valtakunnallisiin aineistoihin perustuvia paikkatietoanalyyseja ja alueellista laskentaa täydennettynä aiemman tutkimuksen havainnoilla. Monipaikkaisuus vaikuttaa väestön jakautumiseen eri alueille ja sitä kautta palvelujen, rakennetun ympäristön ja infrastruktuurin käyttöön. Erityisesti vapaa-ajan asutuksella on merkittävä vaikutus henkilövuosien alueelliseen jakautumiseen. Työssäkäynti kokoaa päiväväestöä keskuksiin ja etätyö lisää päiväväestön määrää kaupunkien ympäryskunnissa. Monipaikkaisuuden muotojen ja vaikutusten alueellinen tunnistaminen on tärkeää kestävän alue- ja yhdyskuntarakenteen suunnittelussa.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

19

Kalm-Akubardia, Maija. « Paperittomana lapsiperheenä Moskovassa ». Idäntutkimus 26, n^o 4 (30 décembre 2019) : 3–17. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.88845.

Texte intégral

Résumé :

Tutkimus tarkastelee etnografisia tutkimusmenetelmiä hyödyntäen vallan ja toimijuuden välistä dynamiikkaa Moskovassa asuvien paperittomien lapsiperheiden koulunkäynnin järjestymisessä. Tutkimus paikantuu niihin Moskovassa asuviin Georgian mingreleihin, jotka pakenivat 1990-luvulla Abhasiassa alkaneita sotatoimia, ja jotka ovat tästä syystä asuneet Moskovassa vähintään kymmenen vuotta ilman oleskeluun ja työntekoon oikeuttavia asiakirjoja. Teoreettisena viitekehyksenä toimii Steven Lukesin teoria vallan kolmesta ulottuvuudesta (1974, 2005). Tutkimusmateriaalin perusteella paperittomien lapsiperheiden siteet yhteiskuntaan toimivat vallan kanavina. Paperittomat lapsiperheet ovat helposti hiljennettävä ja tärkeä taloudellinen resurssi harmaalle taloudelle sekä lahjuksia vastaanottaville viranomaisille. Tarvittaessa paperittomat perheet toimivat myös poliittisen vaikuttamisen työkaluina niin paikallisella kuin kansainvälisellä tasolla.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

20

Snellman, Olli, Jaakko Seikkula, Jarl Wahlström et Katja Kurri. « Aikuisten turvapaikanhakija- ja pakolaisasiakkaiden terapeuttisissa keskusteluissa kuvaamat hyödylliset muutokset ». Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 26, n^o 3 (13 septembre 2018) : 228–46. http://dx.doi.org/10.30668/janus.68918.

Texte intégral

Résumé :

Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka kuusi aikuista turvapaikanhakija- ja pakolaisasiakasta kuvaavat kokemiaan hyödyllisiä muutoksia luonnollisissa terapeuttisissa keskusteluissa. Asiakkaiden keskustelukäynnit kriisikeskuksen työntekijöiden luona videotallennettiin. Tutkimuksen kohteena olivat asiakkaiden esittämät ja tulkkien suomeksi välittämät ilmaukset. Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä laadullista sisällönanalyysia. Analyysissä syntyi neljä hyödyllisen muutoksen kategoriaa. Hyödyllisen muutoksen kategorioita ovat helpottuneempi olotila, uusien ongelmiin ja elämään liittyvien hallintakeinojen omaksuminen, itseymmärryksen ja voimaantumisen tunteen lisääntyminen ja rakentavammat tavat suhtautua ongelmiin. Asiakkaiden kokemat hyödylliset muutokset ovat samansuuntaisia kuin mitä on havaittu myös aiemmissa turvapaikanhakija- ja pakolaisasiakkaiden ja muunlaisten asiakasryhmien parissa tehdyissä laadullisissa tutkimuksissa. Tämän tutkimuksen perusteella turvapaikanhakija- ja pakolaisasiakkaita voidaan auttaa terapeuttisella keskusteluavulla.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

21

Karjalainen, Anne-Maria, Tuulikki Ukkonen-Mikkola, Milla Luodonpää-Manni et Ilkka Pietilä. « Lasten ja vanhusten toimijuus : diskurssianalyysi neljän puolueen eduskuntavaaliohjelmista ». Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 29, n^o 1 (19 mars 2021) : 4–20. http://dx.doi.org/10.30668/janus.80298.

Texte intégral

Résumé :

Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten lapsia ja vanhuksia kuvataan toimijuuden näkökulmasta neljän suurimman puolueen eduskuntavaaliohjelmissa. Tutkimusmenetelmänä hyödynnettiin kriittistä diskurssianalyysiä. Aineistosta oli tunnistettavissa kaksi toimijuuden diskurssia: passiivisen ja aktiivisen toimijuuden diskurssit, joissa molemmissa puhutaan lasten ja vanhusten toimijuudesta erityisesti palvelujärjestelmän kautta. Passiivisen toimijuuden diskurssissa erilaiset yhteiskunnalliset toimijat näyttäytyivät aktiivisina toimijoina lasten ja vanhusten sijaan. Aktiivisen toimijuuden puhe kietoutui palvelujärjestelmään, joka kuvautui keskeiseksi toimijuutta tuottavaksi tekijäksi. Lisäksi lasten toimijuus rakentuu tulevaisuudessa, kun taas vanhusten toimijuus on jotakin, mitä heillä on vanhenemisestaan huolimatta vielä jäljellä. Neljä suurinta puoluetta puhuvat vaaliohjelmissaan lasten ja vanhusten toimijuudesta julkisen sektorin järjestämien palveluiden kautta yllättävänkin yhdenmukaisella tavalla.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

22

Kalja-Voima, Johanna. « Tieteen rajat ja olemus : Kansalaisten tiedekeskustelut Suomi24-keskustelupalstalla ». Puhe ja kieli, n^o 1 (17 juin 2024) : 4–21. http://dx.doi.org/10.23997/pk.146485.

Texte intégral

Résumé :

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten keskustelua tieteestä Suomi24-keskustelupalstalla ja siten avataan kansalaisten yleistä näkemystä tieteestä. Tutkimuskysymykseni on: Mitä keskustelut kertovat kansalaisten tiedenäkemyksestä ja sen merkityksestä yhteiskunnassa? Tutkimusmenetelmänä on korpusavusteinen diskurssintutkimus ja tilastollisena menetelmänä kollokaatioanalyysi. Aineistona on osakorpus, joka on kerätty Suomi24-korpuksen keskusteluista vuosilta 2001–2017 ja jossa on hakusanana ollut yhdistämätön tiede-perussana ja yhdyssanat, joiden edusosa on tiede. Tulokset osoittavat, että tieteeseen liittyy neljä diskurssivihjettä: 1) tiede, yhteiskunta, tieteenalat ja uskomusjärjestelmät, 2) tiede on tekemistä, 3) tiede on selittämistä sekä 4) oikeaa ja objektiivista tiedettä. Tutkimustulokset ovat linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa, mutta tuottavat myös uutta tietoa siitä, miten kansalaiset tieteestä keskustelevat. Toimituksen huomio: Sähköiseen versioon korjattu kollokaattien merkintätätavat

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

23

Takala, Eeva. « Takana loistava tulevaisuus, edessä tuleva loistavuus ? » Prologi 1, n^o 1 (15 décembre 2005) : 110–24. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95943.

Texte intégral

Résumé :

Haastattelu on ollut viime vuosikymmeninä hyvin suosittu tutkimusmenetelmä ihmis- ja yhteiskuntatieteissä. Menetelmän tutkimusta on kuitenkin leimannut näille tieteille tavallinen kiinnostuksen aaltoliike, välillä tieto haastattelusta on karttunut hitaammin ja lähinnä empiirisen tutkimuksen sivutuotteena. Erityisen vilkkaasti haastattelusta on keskusteltu naistutkimuksen piirissä. Artikkelissa esitetäänkin näihin keskusteluihin osin nojautuen alustava katsaus tutkimussuhteeseen ja tutkimuksen representaatioon liittyviin teemoihin, jotka ovat osoittautuneet haastaviksi nykytilanteessa, jossa haastattelu elää muutosten keskellä, omia ”vaihdevuosiaan”. Tutkijan ja tutkittavan suhde on tullut kenties tasa-arvoisemmaksi, mutta myös monimuotoisemmaksi. Esimerkiksi seurauksellisuuden kysymykset ja tutkimussuhteen emotionaaliset viritykset ovat kiinnostavaa tutkimuskenttää. Haastattelututkimuksessa kiintoisa suhde rakentuu myös puhutun, keskustelun, ja siitä kirjoitettujen tekstien eli litteraation ja tutkimusraportin välille. Viimeaikainen haastattelukritiikki on nostanut esiin jo pari vuosikymmentä sitten esitetyn paradoksin, että haastattelun vuorovaikutuksellinen luonne usein sivuutetaan. Artikkelissa korostetaankin haastatteluvuorovaikutuksen eri puolien auki kirjoittamisen tarvetta.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

24

Kariniemi, Kirsi Soilikki. « ”Vanhakin on ihminen” Ikääntyneiden kokemuksia vahvuuksistaan, voimavaroistaan ja kotihoidosta ». Gerontologia 34, n^o 1 (24 février 2020) : 25–42. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.80436.

Texte intégral

Résumé :

Ikääntyneelle on tärkeää saada käyttää omia vahvuuksiaan ja taitojaan, saada myönteisiä kokemuksia sekä kokea yhteenkuuluvuutta ja merkityksellisyyden tunnetta. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla kotihoidossa olevien ikääntyneiden kokemuksia omista vahvuuksista, voimavaroihin vaikuttavista tekijöistä sekä kotihoidosta. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä ikääntyneiden vahvuuksien hyödyntämisestä voimavaroina, sekä herätellä ikääntyvien parissa työskenteleviä pohtimaan ikääntyvien oikeutta tulla kuulluksi ja kohdatuksi, sekä otetuksi huomioon yksilöllisten vahvuuksien ja voimavarojen kautta. Tutkimusaineisto koostui kotihoidon asiakkaan (n=10) haastattelusta. Aineisto analysoitiin eksistentiaalista fenomenologiaa soveltaen. Tutkimusmenetelmän valinta perustui holistiseen ihmiskäsitykseen sekä inhimillisen kokemuksen ontologiseen analyysiin. Haastattelut toteutettiin avoimena haastatteluna, koska tutkittavien haluttiin kuvaavan yksilökohtaisia ja yksityiskohtaisia kokemuksiaan. Ikääntyneen elämänhistorian tunteminen, yksilöllisten vahvuuksien, voimavarojen ja toiveiden huomioiminen mahdollistaa arvokkaan elämän sekä laadukkaan vanhustyön toteutumisen. Kotihoidossa ikääntyneen kuulluksi tuleminen ja kohtaaminen auttavat havaitsemaan yksilölliset tarpeet ja elämäntilanteet. Tämän avulla voidaan arvioida ikääntyneen tarvitsemaansa yksilöllistä tukea ja palveluntarvetta. Sosiaalisiin suhteisiin liittyvät seikat ovat merkittävässä asemassa, kun tarkastellaan ikääntyneiden vahvuuksia, voimavaroja tai heidän toiveitansa.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

25

Pirhonen, Jari, Katariina Tuominen, Outi Jolanki et Marja Jylhä. « Hyvinvointi vanhuudessa – valmistautumista, sopeutumista, luopumista ja hyväksymistä ». Gerontologia 33, n^o 3 (26 septembre 2019) : 105–20. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.79424.

Texte intégral

Résumé :

Tässä tutkimuksessa tarkoituksemme oli kartoittaa, miten eläkeikäiset ihmiset kuvaavat vanhenemista ja miten he tuovat puheessaan esille vanhenemisen erilaisia vaiheita ja siirtymiä. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli selvittää miten vanhat ihmiset itse näkevät vanhenemisen ja hyvinvoinnin suhteen. Tutkimusmenetelmänä olivat ryhmäkeskustelut ja aineistona keskustelunauhoituksista tehdyt litteraatit. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Osallistujat toivat esille erilaisia hyvinvoinnin ulottuvuuksia sekä keinoja, joilla hyvinvointia pidettiin yllä silloinkin, kun toimintakyky oli heikentynyt iän karttuessa. Nimesimme nämä keinot: varsinaiseen vanhuuteen valmistautuminen, ikääntymismuutoksiin sopeutuminen, totutuista tekemisistä luopuminen ja luopumisen hyväksyminen. Tärkeä havainto on se, että luopumisen hyväksyminen toi tilaa uusille asioille ja mielenkiinnon kohteille. Luopumisen hyväksyminen myös mahdollisti hyvinvoinnin ylläpitämistä muistojen kautta. Tutkimuksen tulokset vahvistavat näkemystä hyvinvoinnin moniulotteisuudesta ja vanhoista ihmisistä heterogeenisena joukkona. Näitä tutkimustuloksia voidaan käyttää esimerkiksi ikääntyneiden palveluja kehitettäessä.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

26

Vuokko, Riikka, et Sari Palojoki. « Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisarkkitehtuurin kypsyysmallivertailu : näkökulmia kansalliseen ohjaukseen ». Finnish Journal of eHealth and eWelfare 13, n^o 1 (27 février 2021) : 63–77. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.97350.

Texte intégral

Résumé :

Sosiaali- ja terveydenhuollon alueella kokonaisarkkitehtuurin (KA) tuloksia ei ole vielä laajasti arvioitu, vaikka menetelmää on sovellettu jo lähes parin vuosikymmen ajan. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan tiettyjä keskeisiä kokonaisarkkitehtuurin kypsyysmalleja. Tutkimuksen lähtökohtana oli olettamus, että KA-kypsyyden kasvu parantaa julkishallinnon ohjausta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimus tuotti vertailun neljästä kypsyysmallista: EAMM, DyAMM, MIT CISR ja SAMM. Lisäksi tarkasteltiin kahden mallin, DyAMM ja SAMM arviointipiirteitä. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että KA-kypsyysmalleja on tutkittu vähän. Teoreettisen perustan heikkous onkin haaste KA-kehittämiselle ja kypsyysarvioinnille. Malleissa tunnistettuja ulottuvuuksia voitaisiin kuitenkin hyödyntää tehokkaammin julkishallinnon KA-ohjauksessa. Kypsyysmallien kehittäminen edellyttäisi jatkotutkimusta, jossa teoreettinen tutkimus yhdistettäisiin mallien testaamiseen tapausaineistolla. Malleja tulisi kehittää tutkimusnäyttöön perustuen eikä pelkästään yksittäisten hankkeiden perusteella. Tällä tavalla kypsyysmallit tuottaisivat luotettavaa ja paremmin kohteeseen soveltuvaa arviointia myös julkishallinnossa ja sen ohjauksessa.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

27

Ristolainen, Hanna, Elisa Tiilikainen et Sari Rissanen. « Kotona asuvien ikäihmisten palveluohjauksen vaikuttavuus – kuvaileva kirjallisuuskatsaus ». Gerontologia 32, n^o 4 (1 février 2019) : 252–74. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.75681.

Texte intégral

Résumé :

Palveluohjauksen kehittäminen on viime vuosina ollut keskeisessä osassa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmän uudistamista. Siihen liittyvä vaikuttavuustieto on kuitenkin yhä hajanaista. Artikkelissa tarkastellaan kotona asuvien ikäihmisten palveluohjauksen vaikuttavuutta aikaisemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta. Tarkastelu kokoaa sosiaalitieteellisen vaikuttavuustutkimuksen näkökulmasta yhteen sitä, miten aihetta on tutkittu, ja millaista vaikuttavuustietoa tutkimukset ovat tuottaneet. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, ja mukaan hyväksyttiin 18 kansainvälistä tutkimusartikkelia. Katsauksen tutkimuksissa palveluohjauksen ja erilaisten palveluohjausinterventioiden vaikuttavuutta arvioitiin sekä palveluohjausprosessin toteuttamisen että siitä seuranneiden vaikutuksien osalta. Vaikutuksia tarkasteltiin asiakkaan ja palvelujärjestelmän näkökulmasta. Ensimmäiseen sisältyivät hyvinvoinnissa tai elämäntilanteessa tapahtuneet muutokset sekä palveluohjauksesta saatuun tukeen liittyvät kokemukset. Palvelujärjestelmännäkökulmasta tarkasteltiin palveluiden käyttöön ja kustannuksiin liittyviä vaikutuksia. Kotona asuvien ikäihmisten palveluohjauksen vaikuttavuudesta löydettyjä tuloksia ei voida helposti yleistää, sillä palveluohjausmallit sekä vaikuttavuuden mittaamisen tavat vaihtelivat tutkimuksissa merkittävästi. Tulokset antavat kuitenkin viitteitä myönteistä vaikuttavuutta tuottavista palveluohjausprosesseista ja niihin liittyvistä käytännöistä. Aiheesta tarvitaan lisää suomalaiseen palvelujärjestelmään kiinnittyvää tutkimusta.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

28

Autio, Tiina, et Sari Rissanen. « Puolisohoitajan henkilökohtainen kasvu ». Gerontologia 34, n^o 3 (18 septembre 2020) : 222–36. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.85296.

Texte intégral

Résumé :

Tiivistelmä Omaishoitajat pitävät huolta ikääntyneistä, vammaisista tai sairastuneista läheisistään ja tekevät osaltaan heille mahdolliseksi asua kotona. Monet omaishoitajat ovat itse ikääntyneitä pitäen huolta ikääntyneestä puolisostaan. Tässä artikkelissa analyysin kohteena on puolisohoitajan henkilökohtainen kasvu puolisohoitajan kokemana. Analyysissa tarkastellaan kirjallisuudessa esille tulleita tulkintoja puolisohoitajan kasvun kokemuksista. Tutkimusmenetelmänä on kirjallisuuskatsauksessa koottujen artikkeleiden sisällönanalyysi. Kirjallisuuskatsauksen perusteella henkilökohtainen kasvu puolisohoidossa ilmenee sellaisina kokemuksina, kuten ihmissuhteiden ja elämän arvostamisena, uusien taitojen löytämisenä ja henkilökohtaisena vahvistumisena. Ihmissuhteet tuntuvat entistä tärkeämmiltä ja merkityksellisemmiltä, mikä ilmenee myös myötätuntona muita kohtaan. Myös suhde kuolemaan osana elämää nousee esille. Kasvu saattaa tulla näkyviin myös elämälle asetettujen tavoitteiden muuttumisena, positiivisina hoivakokemuksina sekä elämään liittyvien positiivisten asioiden havaitsemisena. Kasvuun liittyy myös kokemus uusien asioiden ja taitojen oppimisesta, mikä vahvistaa luottamusta omaan selviytymiseen. Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena olivat kasvun kokemusten tulkinnat kirjallisuudessa, mutta lisätutkimusta kaivataan erityisesti prosesseista ja keinoista, joiden kautta kasvun kokemuksia saavutetaan.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

29

Koponen, Jonna, Eeva Pyörälä et Pekka Isotalus. « ”On tärkeää kuunnella potilasta tarkkaan ja myös osoittaa se” – lääketieteen opiskelijoiden itsearvioidut oppimistulokset kolmessa ryhmässä ». Prologi 7, n^o 1 (15 décembre 2011) : 7–24. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95971.

Texte intégral

Résumé :

Lääkärin ammatissa tarvitaan ammatillisten tietojen ja kliinisten taitojen hallinnan ohella vuorovaikutusosaamista, jota voidaan kehittää vuorovaikutuskoulutuksen avulla. Tässä tutkimuksessa1 kuvataan ja verrataan puheviestinnän opetuskokeiluun osallistuneiden lääketieteen toisen vuosikurssin opiskelijoiden (N = 132) itsearvioituja oppimistuloksia kolmessa ryhmässä. Opetuskokeilussa opiskelijat jaettiin satunnaisesti kolmeen ryhmään, joissa käytettiin erilaisia oppimismenetelmiä. Ryhmässä A (n = 43) oppimismenetelmänä oli työpajateatteri, ryhmässä B (n = 44) simuloidut potilaat, ja ryhmässä C (n = 45) roolipeli. Tutkimusmenetelmänä oli kyselylomake. Analysointimenetelminä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä ja tapausten välisen vertailun menetelmää. Analyysin tuloksena muodostui viisi teemaa, jotka kuvaavat opiskelijoiden itsearvioituja oppimistuloksia: 1) vuorovaikutustaitojen oppiminen, 2) vuorovaikutusosaamisesta tiedostuminen, 3) tiedollinen oppiminen, 4) potilaskeskeisyyden oppiminen sekä 5) ei oppinut uutta. Tulosten tarkastelu osoitti, että opiskelijat itsearvioivat oppineensa hyvin samansuuntaisia asioita kaikissa ryhmissä. Suurin ero ryhmien välillä liittyi potilaskeskeisyyden oppimiseen, jota koettiin opitun eniten ryhmässä, jossa käytettiin oppimismenetelmänä työpajateatteria. Tulosten perusteella voidaan todeta, että opetuksen tavoitteet saavutettiin hyvin.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

30

Lipponen, Maija, Aino-Elina Vehmasto, Arto Salonen et Tomi Mäki-Opas. « Ohjaajien käsityksiä sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan osallistuvan hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä ja hevosen roolista asiakastyössä ». Sosiaalipedagogiikka 24 (18 décembre 2023) : 45–76. http://dx.doi.org/10.30675/sp.126111.

Texte intégral

Résumé :

Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on määritelty työtavaksi, jonka tavoitteena on sosiaalisen kasvun ja hyvinvoinnin tukeminen hevosen kanssa tapahtuvassa yhteisöllisessä toiminnassa. Tavoitteenamme oli tutkia hevostoiminnan ohjaajien käsityksiä siitä, mitkä tekijät toiminnassa lisäävät osallistujan hyvinvointia ja mikä on hevosen rooli asiakastyössä. Tutkimuksemme viitekehyksenä on kestävän hyvinvoinnin teoria, johon peilaten analysoimme ohjaajien käsityksiä ihmisen ja hevosen välisestä yhteistoiminnasta. Tutkimusaineistomme koostui hevostoimintaohjaajien vuosina 2021–2022 täyttämistä laatukäsikirjadokumenteista (n=67), joista analysoimme kahden avoimen kysymyksen vastauksia laadullisella sisällönanalyysillä teoriaohjaavasti. Ohjaajien käsitysten mukaan hevostoiminnan vaikuttavat tekijät liittyvät merkityksellisiin vuorovaikutussuhteisiin, läsnäoloon, toimijuuteen sekä elämisen perustarpeiden merkityksen osoittamiseen. Ohjaajien käsitysten mukaan hevosen rooli on tukea niin ohjaajaa kuin asiakasta vuorovaikutteisessa työskentelyssä. Tutkimuksen perusteella hevoselle annetaan emotionaalisen työn tekijän rooli, mikä edellyttää työn luonteen pohdintaa myös siitä näkökulmasta, miten hevonen toiminnan kokee. Jatkotutkimuksissa tulisi tarkastella monilajisen vuorovaikutuksen etuja, haittoja ja edellytyksiä sekä sopivia tutkimusmenetelmiä vaikutusten arvioimiseksi niin ihmisen kuin eläimen näkökulmasta.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

31

Stevanovic, Melisa, Riikka Nissi, Esa Lehtinen, Taina Valkeapää, Camilla Lindholm et Elina Weiste. « Vuorovaikutus, osallistuminen ja tekstin yhteinen tuottaminen ». Aikuiskasvatus 40, n^o 3 (24 septembre 2020) : 212–31. http://dx.doi.org/10.33336/aik.98368.

Texte intégral

Résumé :

Osallistumiseen kasvattaminen on keskeinen, läpi elämän jatkuva sosialisaation haaste. Konkreettinen osallistumiseen kasvattamisen keino on tekstin yhteinen tuottaminen kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa, mitä tässä tapaustutkimuksessa tarkastelemme kahdessa ryhmässä: 1) uusiin työkäytänteisiin keskittyvässä henkilöstökoulutuksessa ja 2) työelämään valmentavassa mielenterveyskuntoutuksessa. Tutkimusmenetelmänä on keskustelunanalyysi, jonka avulla yhtäältä selvitämme, miten osallistumista pyritään edistämään tekstin yhteisen tuottamisen avulla. Toisaalta tarkastelemme tämän tavoitteen toteutumista käytännössä kysyen, millaisia osallistumisen mahdollisuuksia ja rajoitteita tekstin avulla osallistaminen faktuaalisesti tuo vuorovaikutukseen. Analyysimme viittaa osallistamispyrkimysten ja todellisen osallistumisen väliseen jännitteeseen. Henkilöstökoulutuksessa tekstin yhteinen tuottaminen näyttää edistävän osallistumista, mikä ilmenee osallistujien tavassa jatkaa toistensa aloittamia lauseita sisällöllisesti ja syntaktisesti sekä pyrkiä yhteistoiminnassa saattamaan ajatukset dokumentointikelpoiseen muotoon. Kirjoittamistoiminnan kannalta tuotettavan tekstin yhteisen omistajuuden säilyttäminen on silti haasteellista, mikä asettaa osallistumiselle myös rajoitteita. Mielenterveyskuntoutuksessa tavoitteiden ja käytännön välinen jännite on erityisen selkeä, mikä haastaakin kehittämään tässä kontekstissa paremmin toimivia yhteiskirjoittamisen käytäntöjä. Yhteisöllisten tekstikäytänteiden hallinta ei synny vain kirjoitusmahdollisuuden tarjoamisesta, vaan sitä on tuettava pedagogisin ratkaisuin.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

32

Paasonen, Jyri, et Jesse Vainio. « Vankilaturvallisuus ja -väkivalta – vankilan henkilöstön kokema fyysinen ja henkinen väkivalta ». Kriminologia 2, n^o 1 (29 novembre 2022) : 39–59. http://dx.doi.org/10.54332/krim.110816.

Texte intégral

Résumé :

Vankilaväkivalta on ollut viime vuosina esillä mediassa ja noussut huolenaiheeksi myös Euroopan kidutuksen vastaisen komitean ja eduskunnan oikeusasiamiehen vankiloihin tekemien tarkastuskäyntien yhteydessä. Vankilaturvallisuudesta on tehty viime aikoina myös selvityksiä ja aiheeseen liittyvää lainsäädäntöä on uudistettu. Vankilaväkivaltaa koskeva tutkimus on kuitenkin ollut Suomessa vähäistä ja kansainvälinen tutkimus on keskittynyt enimmäkseen Pohjois-Amerikkaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää vankiloiden henkilöstön väkivaltakokemuksia ja sitä koskevaa huolta. Tarkoitus on vastata seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) kuinka paljon ja minkälaista henkistä taikka fyysistä väkivaltaa vankiloiden henkilöstö kokee työtehtävissään ja 2) kuinka huolissaan henkilöstö on heihin kohdistuvasta väkivallasta taikka vankien keskinäisestä väkivallasta. Tutkimusaineistona toimii kyselytutkimus (N = 537), joka toteutettiin Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuuden ja valvontatyön ulkoisessa arvioinnissa vankiloiden henkilöstölle vuonna 2021. Tutkimusmenetelmänä käytetään sekä logistista että lineaarista regressioanalyysia. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että henkilöstö kokee runsaasti henkistä väkivaltaa. Miehet kokevat henkistä väkivaltaa enemmän kuin naiset ja vartijat enemmän kuin muut työntekijät. Sen sijaan vastaajista vain miehet olivat kokeneet fyysistä väkivaltaa, joka oli vastauksissa selvästi henkistä väkivaltaa harvinaisempaa. Henkilöstö ei ole erityisen huolissaan siitä, että heihin kohdistuisi väkivaltaa. Suurin huoli liittyykin vankien keskinäiseen väkivaltaan.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

33

Mikkola, Leena. « Sosiaalinen tuki työssä : Katsaus 2000-luvun tutkimuskirjallisuuteen ». Prologi 5, n^o 1 (15 décembre 2009) : 26–47. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95805.

Texte intégral

Résumé :

Sosiaalinen tuki on vuorovaikutusta, joka auttaa hallitsemaan kuormittavaan tilanteeseen liittyvää epävarmuutta ja vahvistaa yksilön käsitystä hyväksytyksi tulemisesta ja elämänhallinnasta. Sen on todettu selittävän työssäjaksamista, ja sillä on yhteyttä myös työmotivaatioon ja työyhteisöön sitoutumiseen. Tämän artikkelin tavoitteena on osoittaa, millä tavoin sosiaalista tukea työyhteisöissä on tutkittu ja mitä sosiaalisesta tuesta tällä hetkellä tiedetään kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden perusteella. Artikkeli perustuu systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen, tarkastelu rajattiin 2000-luvulla julkaistuun empiiriseen puheviestinnän tutkimukseen. Aineiston analyysissä tarkasteltiin tutkimusten ongelmanasettelua, sosiaalisen tuen teoreettista ja operationaalista määrittelyä, tutkimusmenetelmiä ja aineistoja. Tarkasteltavana olleet tutkimukset jäsentyivät ongelmanasettelultaan neljään ryhmään: 1) yksilön kuormitusta, työuupumusta ja selviytymistä, 2) organisaatioon identifioitumista, tyytyväisyyttä ja tuloksellisuutta, 3) sosiaalista tukea ja ammatillisen roolin rakentumista sekä 4) tuen tarvetta, saamista ja osoittamista kuvaaviin ja selittäviin tutkimuksiin. Tutkimuksista puolet oli toteutettu kvantitatiivisilla menetelmillä, puolet laadullisesti tai menetelmätriangulaatiota käyttäen. Sosiaalisen tuen rooli tutkimuksissa on lähinnä selittävä. Sen avulla on pyritty ymmärtämään sekä yksilön työroolia, ammatti-identiteettiä ja siihen liittyvää kuormittumista että yksilön suhdetta työorganisaatioonsa. Interpersonaalisella tasolla sosiaalista tukea on tarkasteltu johtajalta ja työtovereilta saatuna sosiaalisena tukena, organisaatiotasolla tukea on kuvattu supportiivisen viestintäilmapiirin ja organisaation havaitun supportiivisuuden käsitteillä. Tulevaisuudessa näiden käsitteiden välisiä yhteyksiä tulisi selvittää. Tutkimushaasteena on myös työn kontekstiin sopivien supportiivisen viestinnän analyysimenetelmien kehittäminen.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

34

Rikkonen, Lassi, et Pekka Isotalus. « Twitter-diplomatiasta ». Prologi 18, n^o 1 (28 novembre 2022) : 6–26. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.119361.

Texte intégral

Résumé :

Kansainvälisten suhteiden viestintäympäristö on käynyt viime vuosikymmenten aikana läpi valtavia muutoksia. Viime vuosina erityistä huomiota on saanut Twitterin nousu julkisen diplomatian ja maailmanpolitiikan merkittäväksi areenaksi. Valtiojohtajat, hallitukset ja ulkoministeriöt ympäri maailman ovat valinneet Twitterin keskeiseksi sosiaalisen median viestintäkanavakseen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten ulkopolitiikan ammattilaisten (N = 125) viestintätoimijuutta ja vuorovaikutusosallisuutta Twitterissä. Lisäksi tavoitteena oli tutkia heidän käsityksiään Twitter-diplomatian hyödyistä Suomen kannalta. Viestintätoimijuuden suhteen tarkastelun keskipisteessä olivat henkilökohtaiselle osallistumiselle annetut merkitykset. Vuorovaikutusosallisuus taas liittyy ennen kaikkea yksilön kykyyn olla osana viestintätilannetta ja siten suhteessa muihin viestijöihin. Se tarjoaakin Twitter-diplomatiaan osallistumista selventävän käsitteellisen viitekehyksen, koska siinä ilmenevät viestintäosaamisen kaikki tasot tulkintaosaamisesta viestiosaamiseen. Twitter-diplomatian hyötyjen osalta tarkastelun kohteena olivat mediajulkisuuteen, suhteiden rakentamiseen sekä maineeseen ja maakuvaan liittyvät asiat. Verkkokyselylomakkeella kerätyn aineiston analyysissa yhdisteltiin määrällisiä ja laadullisia tutkimusmenetelmiä. Tulosten mukaan Twitteriä työssään käyttävät diplomaatit ja muut ulkopolitiikan ammattilaiset suhtautuvat positiivisesti sen tarjoamiin hyötyihin julkisen diplomatian kannalta. Osallistujat jaoteltiin viestintätoimijuuden suhteen kolmeen viestijätyyppiin riippuen siitä, korostuivatko heidän vastauksissaan vuorovaikutukseen (julkiset diplomaatit) vai viestinnän näkyvyyteen ja tehokkuuteen (tiedottaja-diplomaatit) liittyvät asiat tai pitivätkö he henkilökohtaista osallistumista lainkaan tärkeänä (häivediplomaatit). Vuorovaikutusosallisuus oli sitä korkeampaa, mitä tärkeämpänä henkilökohtaista osallistumista pidettiin. Vuorovaikutusosallisuus oli myös yhteydessä korkeampiin arvioihin Twitter-diplomatian kokonaishyödyistä sekä suhteiden rakentamiseen ja ylläpitoon liittyvistä hyödyistä.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

35

Knuuttila, Marja, Eero Vatanen, Jyrki Niemi et Csaba Jansik. « Elintarviketuotannon ja elintarvikemarkkinoiden riippuvuus tuonnista ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n^o 28 (31 janvier 2012) : 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75507.

Texte intégral

Résumé :

Suomessa tuotetaan monia keskeisiä maatalousraaka-aineita - viljaa, lihaa, maitoa, munia, vihanneksia ja marjoja. Kun Suomessa sijaitseva elintarviketeollisuus jalostaa nämä raaka-aineet elintarvikkeiksi, on kyse ns. Suomessa tuotetusta eli kotimaisesta ruoasta. Elintarvikkeiden tuotantoketjuun sisältyvien tuontipanoksien huomioon ottaminen muuttaa elintarviketuotannon kotimaisuuden kotimaisuusasteeksi tai tuonnin näkökulmasta tuontiasteeksi. Elintarviketuotannon ja elintarvikemarkkinoiden tuontiasteesta ei ole ollut aiemmin käytettävissä yksiselitteistä tutkimustietoa. Tutkimuksessa johdetaan elintarviketuotannon tuontipanosasteen ja elintarvikemarkkinoiden tuontiasteiden mittaustavat panos-tuotosmenetelmän avulla. Kotimaisen elintarviketuotannon tuontipanosasteen ja elintarvikemarkkinoiden tuontiasteen laskemisen tuloksia voidaan käyttää esimerkiksi huoltovarmuuden turvaamisen määrittelyyn. Myös normaalitilanteissa tuontiasteet ovat keskeisiä käsitteitä ja mittareita arvioitaessa elintarviketuonnin ja panostuonnin korvattavuutta kotimaisilla tuotteilla. Elintarvikeketjun toimialojen tuontipanosasteen selvittämisessä tutkimusmenetelmänä käytetään panos-tuotosmenetelmän tuotosmallia, jonka avulla selvitetään toimialojen tuotoksien olemassa olevilla riippuvuussuhteilla elintarviketuotannon alojen välilliset tuontipanosten määrät vuosina 2003–2008. Hankkeen toteutuksessa hyödynnetään Tilastokeskuksen (TK) koko maan panos-tuotosaineistoja, Tullin ulkomaankauppatilastoja sekä aiemmin tehtyjä selvityksiä elintarvikesektorin huoltovarmuudesta. Käytetyssä koko maan panos-tuotosaineistossa maataloutta analysoidaan neljän ja elintarviketeollisuutta yhdeksän toimialan tarkkuudella. Kun tarkasteluun otetaan huomioon myös valmiiden elintarvikkeiden tuonti, voidaan määrittää, mikä on elintarvikemarkkinoiden kokonaistuontiaste. Tulokset voidaan esittää vuosittain. Artikkelissa esitellään alustavia tuloksia vuosilta 2003–2007. Elintarvikealojen tuontipanosaste vaihteli Kasvi- ja eläinrasvojen jalostuksen noin 47 prosentista Maatalouden 12 prosenttiin vuonna 2007. Alkutuotannon ja palvelualojen tuontipanosasteet Muuta kotieläintaloutta lukuun ottamatta olivat alle kaikkien toimialojen tuontipanosasteen keskiarvon (24,6 %) sen sijaan elintarvikejalostuksen toimialat ylittivät keskiarvon Lihanjalostusta ja Meijerituotteita lukuun ottamatta. Elintarvikealojen tuontipanosasteiden nousua selitti pääsääntöisesti se, että niiden tuonnin arvot kasvoivat enemmän kuin tuotoksen arvot.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

36

Rantala, Sanna-Helena. « Viljan maailmanmarkkinahintojen vaihteluun vaikuttavat tekijät ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n^o 26 (31 janvier 2010) : 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75688.

Texte intégral

Résumé :

Tutkimukseni käsittelee maailman viljamarkkinoiden hintavaihtelua ja hintaan vaikuttavia tekijöitä. Vuodesta 2003 lähtien maataloustuotteiden maailmanmarkkinahinnat ovat nousseet merkittävästi. Hinnat kohosivat huomattavasti vuosina 2007 ja 2008 ja varsinkin niin kutsuttujen päätuotteiden, eli vehnän, riisin, soijan ja maissin, hinnat nousivat radikaalisti. Suuresta hintavaihtelusta ja -noususta on käytetty jopa nimeä ruokakriisi. Tutkimuksessani tarkastelen erityisesti vehnän maailmanmarkkinahintaa ja tutkin, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet hintaan niin lyhyellä kuin pidemmälläkin aikavälillä. Näihin kysymyksiin vastataan ajankohtaisen kirjallisuuden ja empiirisen mallintamisen pohjalta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu hintateoriaan ja empiirisenä tutkimusmenetelmänä käytetään ekonometristä regressioanalyysiä. Tutkimuksen tarkoituksena on myös selventää empiirisesti nk. ruokakriisiin johtaneita tekijöitä. Tutkimuksessa rakennetuilla yksinkertaisia ekonometrisia malleilla voidaan kuvata vehnän hintavaihteluita. Mallit on rakennettu kirjallisuudessa esitettyjen ruokakriisin aiheuttaneiden tekijöiden perusteella. Tutkimuksessa estimoitiin vehnän maailmanmarkkinahinnan kehitys sekä vuosina 1998–2009 että pidemmällä aikavälillä vuosina 1971–2008. Lyhyellä aikavälillä, 1998–2009, vehnän hintaa selittäviksi tekijöiksi valittiin vehnävarastojen tase, öljyn hinta, euron ja dollarin suhde, pitkien non commercial -positioiden määrä ja bioetanolin tuotannon määrä. Pidemmän aikavälin, 1971–2008, estimoinnissa vehnän hintaa selittävinä muuttujina olivat vehnävarastojen tase, öljyn hinta ja euron ja dollarin suhde. Vehnän hintaa lyhyellä aikavälillä kuvaavan log-lineaarisen mallin selittävistä muuttujista varastojen tase, euron ja dollarin suhde, pitkien non commercial -positioiden sekä bioetanolin tuotannon määrä olivat vaikuttaneet vehnän hintaan vuosina 1998–2009 tilastollisesti merkitsevästi. Öljyn hinta ei ollut log-lineaarisessa mallissa tilastollisesti merkitsevä, vaikka aikaisemmassa kirjallisuudessa öljyn kohonnut hinta on usein esitetty syyksi ruuan hinnannousulle. Vehnän hintaa estimoitiin myös pidemmällä aikavälillä, jolloin log-lineaarisen mallin selittävistä muuttujista tilastollisesti merkitseviä olivat öljyn hinta ja euron ja dollarin suhde. Vehnävarastojen tase ei ollut tilastollisesti merkitsevä pitkän aikavälin estimoinnissa.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

37

Torkko, Margit. « Maatilakytkentäisten yritysten kehityspolkuja ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n^o 23 (31 janvier 2008) : 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75888.

Texte intégral

Résumé :

Maatilojen monialaistuminen on yksi tapa vastata maatalouden tulojen vähenemiseen ja rakennemuutokseen. Yli kolmasosa Suomen maatiloista harjoittaa myös muuta yritystoimintaa. Monialaisten maatilojen harjoittaman yritystoiminnan jatkuminen ja liiketoiminnan kasvattaminen ehkäisevät maatilojen toiminnan lopettamista ja maaseudun autioitumista. Maatilakytkentäisten yritysten kehittymisestä on olemassa vain vähän tutkimustietoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena onkin kuvata maatilakytkentäisten yritysten kehittymistä sekä ymmärtää elinkaaren muodostumiseen johtaneita syitä. Tutkimuksessa vastataan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Millaisia kehityspolkuja maatilakytkentäisillä yrityksillä on tunnistettavissa? Mitkä tekijät ovat aiheuttaneet kyseisen kehityspolun muodostumisen? Miten maatila on kehittynyt yritystoiminnan rinnalla? Tutkittava aihe on moni-ilmeinen, joten sitä lähestytään kvalitatiivisesti. Tutkimusmenetelmänä on case-tutkimus. Maatilakytkentäisiä yrityksiä on mukana kolmelta eri toimialalta: elintarvikkeiden jatkojalostus, matkailu ja koneurakointi. Yrityksiä on mukana kuusi kultakin kolmelta toimialalta eli yhteensä 18. Yrityksistä hankittiin tietoja ennalta lähetetyn taustatietolomakkeen, haastattelun ja muun saatavilla olleen materiaalin avulla. Yrityksen kehittymistä voidaan mitata monella tavalla. Tässä liikevaihdon kehittymisen avulla tarkastellaan, noudattaako yritysten elinkaari jotain kirjallisuudesta löydettyä mallia. Kehittymistä tarkastellaan myös kuvaamalla, miten toiminta on muuttunut vuosien aikana. Lisäksi analysoidaan, miten yritykset ovat suunnanneet kasvua vuosien aikana. Tutkimus antaa tietoa maatilakytkentäiset yrityksien kehittymisestä. Maatilojen muun yritystoiminnan kehityspolut seuraavat melko hyvin perinteistä elinkaarimallia (esim. Baliga ja Hunt 1988). Pitkään toimineiden maatilakytkentäisten yritysten kehityskaarissa ovat tunnistettavissa myös Kallion (2000) raportoimat mikroelinkaaret. Tutkimus vahvistaa näkökantaa, että muu yritystoiminta ei ole pelkkä siirtymävaihe maataloudesta yritystoimintaan, vaan niitä voidaan harjoittaa myös yhdessä. Tutkimus osoittaa, että muun yritystoiminnan toimialalla on merkitystä maatilan kehittymiseen. Urakoitsijoista valtaosa on lisännyt myös maataloutta, kun taas matkailuyrittäjät ovat supistaneet tai pitäneet maatilan toiminnot samoina. Elintarvikeyrityksissä maatalous on kehittynyt vaihtelevasti. Tutkimuksen avulla on tunnistettu eri toimialoille tyypillisiä kehityspolkuja ja tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet muun yritystoiminnan kehittymiseen.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

38

Partio, Hanna. « Lannoitteiden tuontiin vaikuttavat tekijät ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n^o 30 (31 janvier 2014) : 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75420.

Texte intégral

Résumé :

Tutkimuksessa tarkastellaan lannoitteiden tuontiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen kohteena ovat typpi- ja kaliumlannoitteiden tuontiin vaikuttavat tekijät kolmessa erityyppisessä maaryhmässä: 1) maat, joissa on korkea tulotaso 2) maat, joissa toteutettiin vihreä vallankumous vuosina 1965–1995 3) maat, joissa ei ole toteutettu vihreää vallankumousta. Lisäksi pyrittiin selvittämään, mitkä tekijät selittävät lannoitteiden tuonnin eroja eri maaryhmien välillä ja toisaalta, eroavatko tuontikysyntään vaikuttavat tekijät lannoitetyypeittäin maiden sisällä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin ekonometristä estimointia ja analyysitekniikkana log-lineaarista regressiomallia. Tutkimuksessa estimoitiin typpilannoitteista urean ja kaliumlannoitteista kaliumkloridin tuontikysyntä pääsääntöisesti vuodesta 1962 vuoteen 2009. Urean tuontikysyntämallit muodostettiin Yhdysvalloille, Brasilialle ja Togolle. Kaliumkloridin tuontikysyntämallit tehtiin Yhdysvalloille, Brasilialle ja Kamerunille. Lannoitteiden tuontia selittävät muuttujat olivat seuraavat: maan kansantalouden kehitys, lannoitteen maailmanmarkkinahinta, viljan maailmanmarkkinahinta, maan valuuttakurssi, viljelysmaa-ala asukasta kohti ja keinokastellun alueen osuus viljelysmaa-alasta. Analyysissä havaittiin, että lannoitteiden tuontia selittävät muuttujat vaihtelevat sekä verrattaessa eri maita keskenään että lannoitetyypeittäin. Useiden tilastollisesti merkitsevien muuttujien joustot ovat verraten suuria, mikä viittaa siihen, että lannoitteiden tuonnin vaihtelut ovat melko joustavia selittävien muuttujien muutosten suhteen. Maissa, joissa ei ole toteutettu vihreää vallankumousta, mallit eivät selitä yhtä hyvin lannoitteiden tuontiin vaikuttavia tekijöitä. Lannoitteiden ja viljan maailmanmarkkinahinnoilla ei havaittu olevan kovin suurta vaikutusta lannoitteiden tuontiin. Tämä osoittaa aiempien tutkimusten tavoin, että mm. valuuttakurssi kumoaa osan maailmanmarkkinahinnan vaikutuksesta eli maailmanmarkkinahinnalla on vain osittainen vaikutus tuontihintaan. Tarkasteltaessa lannoitteiden tuontiin vaikuttavia tekijöitä, voidaan eri maaryhmien välillä havaita joitain selkeämpiä eroja. Korkean tulotason Yhdysvalloissa ja toisaalta vihreän vallankumouksen läpikäyneessä Brasiliassa urean ja kaliumkloridin tuontiin on vaikuttanut merkittävästi kansantalouden positiivinen kehitys. Lisäksi myös muut selittävät tekijät, kuten viljan hinta ja valuuttakurssi liittyvät vahvasti talouteen. Maissa, joissa ei ole toteutettu vihreää vallankumousta, merkittävin lannoitteiden tuontia selittävä muuttuja puolestaan on viljelysmaa-ala asukasta kohden.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

39

Osipov, Alexander. « Laillinen, työteliäs ja perheellinen siirtolainen : Muuttoliike Suomesta Aunuksen kuvernementtiin 1880-luvulta 1900-luvun alkuun ». Ennen ja nyt : Historian tietosanomat 24, n^o 2 (28 mai 2024) : 37–53. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.129121.

Texte intégral

Résumé :

Esittelen ja arvioin artikkelissani suomalaisten siirtolaisuutta Aunuksen Karjalaan 1800‒1900-lukujen vaihteessa. Tutkimusaineistona on käytetty aiemmin hyödyntämättömiä suomalaisten siirtolaisien henkilötietolomakkeita, joita säilytetään Karjalan tasavallan Kansallisarkistossa (NARK). Pääasiallisena tutkimusmenetelmänä on vertaileva analyysi: suomalaisten muuttoliikettä Aunuksen Karjalaan verrataan muuttoliikkeen pääsuuntiin Pietariin ja Pohjois-Amerikkaan. Artikkelissa rakennetaan kuva muuton motiiveista, siihen liittyneestä byrokratiasta sekä siirtolaisten sosiaalisesta rakenteesta: keitä muuttajat olivat ja mikä sai heidät hakeutumaan Aunuksen kuvernementtiin? Artikkelin johtopäätöksinä esittelen, että Aunuksen Karjalaan muuttaneista siirtolaisista maaseudulle asettuneille perhe oli keskeinen motiivi toisin kuin alueen kaupunkeihin suunnanneilla: ylirajaisten avioliittojen ja perheenyhdistämisen lisäksi muuton taustalla saattoi olla esimerkiksi vävyn adoptio eli vävyn perheen täysjäseneksi ottaminen. Artikkelissa kutsutaan perhesiteeseen perustunutta muuttoa perhesiirtolaisuudeksi. In this article, I examine and evaluate Finnish migration to Olonets Karelia at the turn of the 19th and 20th centuries. Previously unused personal information forms of Finnish immigrants from the National Archive of the Republic of Karelia are the main source of the study. The main research method is comparative analysis: migration to Olonets Karelia is compared with the main destinations of Finnish migration to Saint-Petersburg and North America. In this article, I explore the reasons for the move and the associated bureaucracy, as well as the social structure of migrants: who were the migrants and why did they apply to move to Olonets Province. For those migrants who moved to the countryside, the main motive for moving was family, unlike those who headed to the cities. In addition to cross-border marriages and family reunification, reasons for moving included, for example, the adoption of a son-in-law. Migration based on family ties is called family migration in the article.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

40

Heikkilä, Anna-Maija, et Jaana Peippo. « Uuden teknologian optimaalinen hyödyntäminen lypsykarjan uudistamisessa ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n^o 28 (31 janvier 2012) : 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75450.

Texte intégral

Résumé :

Lypsylehmien hyvä hedelmällisyys on kannattavan maidontuotannon keskeinen vaatimus. Poikiminen on edellytys paitsi maidontuotannon käynnistämiselle myös uudistamiseen tarvittavien vasikoiden tuotannolle. Nykyteknologia tarjoaa lehmien lisääntymiseen mahdollisuuksia, joilla voidaan vaikuttaa syntyvien jälkeläisten ominaisuuksiin. Alkionsiirrolla voidaan tuottaa paljon jälkeläisiä lehmiltä, joilla on hyvät maidontuotanto-ominaisuudet. Sukupuolilajitellun siemenen käytöllä tai alkioiden sukupuolilajittelulla voidaan puolestaan lisätä lehmävasikoiden osuutta syntyvistä jälkeläisistä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli optimoida perinteisten ja uusien teknologioiden käyttöä lypsykarjan uudistamisessa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin lineaarista ohjelmointia, jolla maksimoitiin maidontuotannon kiinteille kustannuksille saatavaa katetta. Tarkasteltavat vaihtoehdot karjan uudistamisessa olivat siemennys joko lajittelemattomalla tai lajitellulla siemenellä, lajittelemattoman alkion luovutus tai siirto sekä sukupuolilajitellun alkion luovutus tai siirto. Sukupuolilajitellut alkiot olivat lajitellulla siemenellä tuotettuja tai sukupuoli oli määritetty tavanomaisella siemennyksellä tuotetuista alkiosta. Optimointimallin biologiset lähtötiedot määritettiin suomalaisten maitotilojen seuranta-aineistoista vuodelta 2010. Hinnat edustavat ajankohdan keskimääräisiä panos- ja tuotoshintoja. Tarkasteluperiodi oli yksi vuosi ja karjan enimmäiskooksi asetettiin 60 lehmää. Mallissa otettiin huomioon uudistustavan vaikutus vasikka- ja alkiotuottoon, uudistuksen yksikkökustannukseen sekä uusimattomuusprosenttiin, joka vaikutti edelleen lehmien poikimavälin pituuteen. Karjan oletettiin tuottavan uudistukseen tarvittavat lehmävasikat. Kunkin uuden teknologioiden käyttö rajattiin enintään kolmasosalle karjan lehmistä. Tuloksen herkkyyttä mallin rajoitteiden, tuotostasojen ja hintojen muutoksille tarkasteltiin viidessä erilaisessa skenaariossa. Optimointimalli ratkaistiin MATLAB-ohjelmalla. Perusskenaariossa parhaimman katteen kiinteille kustannuksille antoi karja, jossa oli mallin sallima enimmäismäärä, 20 lehmää, lajittelemattoman alkion luovuttajia. Muista lehmistä 14 siemennettiin lajittelemattomalla ja 8 lajitellulla siemenellä. Vastaavasti 6 hiehoa siemennettiin lajittelemattomalla ja 12 lajitellulla siemenellä. Karjaan ei tullut mukaan yhtään alkion vastaanottajaa. Optimaalisen karjan kokoonpano vaihteli mallin lähtöoletusten mukaan, mutta alkioita luovuttavien lehmien ylivertaisuus näkyi kaikissa skenaarioissa. Lajitellun siemenen käyttö lehmävasikan tuottamiseen tähtäävässä siemennyksessä oli taloudellisesti perusteltua, mutta vain osalle karjasta. Optimaaliset valinnat voivat vaihdella tilakohtaisesti muun muassa lehmien tuotostason mukaan. Jotta uusien teknologioiden vaikutus myös karjan geneettiseen edistymiseen voitaisiin ottaa huomioon, optimointiin tulisi staattisten mallien lisäksi kehittää dynaamisia malleja. Dynaamiset mallit palvelisivat myös kasvavia karjoja.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

41

Lehtonen, Heikki. « Maitokiintiöjärjestelmän päättymisen vaikutukset Suomen maitosektorille ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n^o 23 (31 janvier 2008) : 1–8. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75901.

Texte intégral

Résumé :

Maitokiintiöjärjestelmän katsotaan haittaavan merkittävästi EU:n maitosektorin kilpailukykyä, kehitystä ja tehokkuutta etenkin tilanteessa jossa maitotuotteiden kysyntä kasvaa sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti. Viime vuosina on julkaistu laajalti tutkimuksia maitokiintiöjärjestelmän poistamisen vaikutuksista maitosektorilla EU:ssa ja jäsenmaittain. Tutkimusten mukaan maitokiintiöiden poistumisesta voi seurata merkittäviä alueellisia siirtymiä maidontuotannossa. Tässä tutkimuksessa arvioidaan kiintiöjärjestelmän päättymisen vaikutuksia Suomessa. Vaikutukset riippuvat paljon epävarmasta maailmanmarkkinatilanteesta. Kansainvälisissä tutkimuksissa kiintiöjärjestelmän poistamisen vaikutukset maidon tuottajahintaan vaihtelevat -10-30 % välillä. Tuotetasolla voin ja maitojauheen hintojen arvioidaan alenevan enemmän kuin juustojen ja tuoretuotteiden. Tutkimusmenetelmänä käytettiin DREMFIA -sektorimallia jossa maidontuotanto on yksi maatalouden päätuotantosuunnista. Maitojalosteita on mukana 18 erilaista. Kotimaiset tuotteet ovat epätäydellisiä substituutteja ulkomaisten kanssa. Maitokiintiöiden kauppa on mallinnettu 3 eri kiintiökauppa-alueella. Kiintiöjärjestelmän päättyminen on mallinnettu em. -10-30 % hintaskenaarioiden avulla sekä korottamalla maitokiintiöitä DREMFIA -mallin kaikilla 18 tuotantoalueella 2% vuodessa 2011-2020. Nämä seikat tekisivät kiintiöt käytännössä merkityksettömiksi vuoteen 2015, jonka jälkeen ne voitaisiin poistaa. Tulosten mukaan maitokiintiöistä luopuminen on hyvistä markkinanäkymistä huolimatta haasteellinen Suomen maitosektorille. Jo tehdyt politiikkauudistukset (CAP –reformi) heikentävät maidon tarjontaa Suomessa, varsinkin Etelä-Suomen alueella. Peltoalalle maksettavien tukien lisäksi kannustinta maidon tuotantoon heikentää viljan hinnan nousu. Tämä korostaa maidon hintatason ja kansallisen tuen merkitystä Suomen maitosektorille. Jos EU-tasolla toteutuu keskimäärin 15% hinnanalennus tuottajahintatasolla mitattuna, Suomen maidontuotanto ei vähenisi vielä enempää kuin 10%. Noin 10%:n EU-hintojen alennuksella maidontuotanto voisi vielä elpyä lähelle vuoden 2006 tuotannon tasoa, ja hyvän markkinatilanteen jatkuessa tuotanto kasvaisi selvästi yli nykyisen kiintiön vuoteen 2020. Tuotanto kasvaisi C1- ja C2-tukialueille ja tuotanto vähenisi Etelä- ja Pohjois-Suomessa jopa 20-30 %. Jos hinnanalennus EU:n sisämarkkinoilla olisi 15-20%, Suomen maidontuotanto jäisi pysyvästi 10-20% vuoden 2006 tuotantoa alhaisemmaksi. Samalla maidon tuottajahinta alenisi 10-15% Suomessa. 25-30%:n hinnanalennukset johtaisivat tuotannon vähenemiseen 25-32%:lla 1,6-1,8 miljardiin litraan eli alle omavaraisuustason. Tulosten mukaan maidon hinnan alenemisen aiheuttamaa tuotantomotivaation laskua on vaikea korvata pinta-alatuilla kuten nurmituella, koska avainasemassa ovat suurten tilojen laajennukset.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

42

Niemi, Jarkko K., Tapani Lyytikäinen, Leena Sahlström, Heikki Lehtonen, Jonna Kyyrö et Alina Sinisalo. « Afrikkalaisen sikaruton taudinpurkauksen simuloidut taloudelliset vaikutukset Suomessa ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n^o 33 (31 janvier 2016) : 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75212.

Texte intégral

Résumé :

Afrikkalainen sikarutto on helposti leviävä virustauti, jota ei ole tavattu Suomessa. Tauti voi aiheuttaa mittavia kustannuksia kotieläinalalle ja veronmaksajille, sekä häiritä sioista saatavien tuotteiden kansainvälistä kauppaa. Afrikkalainen sikarutto on levinnyt viimeisten kahden vuoden aikana Venäjältä Puolaan ja Baltian maihin. Esimerkiksi marraskuuhun 2015 mennessä Virossa oli raportoitu 18 kotisikatapausta ja lähes 500 villisikatapausta. Suomen ja Baltian välillä on vilkas matkailijaliikenne, ja maatilojen välillä on yhteistyötä, joten riski taudin leviämiseksi Suomeen on jatkuvasti olemassa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia taloudellisia tappioita afrikkalainen sikarutto voisi aiheuttaa Suomeen levitessään. Tutkimusmenetelmänä käytettiin stokastista Monte Carlo-simulaatiomallia, joka jäljittelee taudin leviämistä Suomessa sen jälkeen kun tauti on levinnyt yhdelle Suomen sikatiloista, sekä osittaisen tasapainon mallia, joka jäljittelee sikamarkkinoiden tilannetta Suomessa. Simulaatiot tehtiin sekä vuoden 2009 tilarakenteella että vuoteen 2033 sijoittuvina projektioina. Afrikkalaisen sikaruton simuloitiin aiheuttavan tyypillisesti 10,5 miljoonan euron (95 % välillä 4,6-22,7 miljoonaa euroa, keskimäärin noin 7400 € per sikatila) menetykset suomalaiselle sika-alalle. Verovaroista korvattavien välittömien kustannusten arvioitiin jäävän tyypillisesti alle puoleen miljoonaan ja useimmissa tapauksissa alle miljoonaan euroon. Tulos johtui sitä, että simulaatioiden perusteella taudin arvioitiin leviävän useimmiten vain 1-2 sikatilalle. Tartunnan saaneen tilan koko, tyyppi ja sijainti vaikuttivat tappioihin. Verovaroista korvattavat kustannukset ovat kuitenkin vain osa kokonaiskustannuksista. Suurimmat taloudelliset tappiot arvioitiin aiheutuvan kotieläinyrityksille (sikatilat, lihateollisuus), joiden menetysten arvioitiin olevan 7,4–38,1 miljoonaa euroa. Taudin esiintyminen Suomessa keskeyttänee sikatuotteiden viennin EU:n ulkopuolisiin maihin, ja jossain määrin myös EU:n alueelle. Siten kotimaan markkinoille syntyy ylitarjontaa, joka laskee sianlihan hintaa Suomessa. Kuluttajien (kuluttajat, kauppa) simuloitiin hyötyvän hetkellisestä ylitarjonnasta 3,1-15,8 milj. euroa. Lisäksi tappioiden suuruuteen vaikuttaa se, miten voimakkaasti ja miten pitkäksi ajaksi sianlihan vienti heikkenee. Tulokset viittaavat siihen, että jokainen lisäkuukausi aiheuttaisi kansantaloudelle 2-3 miljoonan euron lisätappiot. On mahdollista, että rajoitukset kestävät joidenkin vientikohteiden osalta useita kuukausia, jopa vuosia, ja ne voivat koskea koko Suomen sianlihantuotantoa riippumatta siitä, miten laajalle tauti pääsee leviämään. Afrikkalaisen sikaruton taloudelliset tappiot olivat samaa suuruusluokkaa vuoden 2009 tilanteessa ja vuoteen 2033 sijoittuvissa projektioissa, joskin verovaroista korvattaviin kustannuksiin liittyvä riski nousi nykytilanteeseen verrattuna

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

43

Kärkkäinen, Leena, Timo Sipiläinen, Jarmo Juga et Hilkka Kämäräinen. « Uusien jalostusmenetelmien käytön kannattavuus lypsykarjatilalla - lyhyen aikavälin tarkastelu ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n^o 30 (31 janvier 2014) : 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75396.

Texte intégral

Résumé :

Uusilla jalostusmenetelmillä voidaan nopeuttaa karjan perinnöllistä edistymistä, mutta niiden käyttö myös lisää kustannuksia. Tässä tutkimuksessa selvitettiin genomisen valinnan ja sukupuolilajitellun siemenen käytön taloudellista kannattavuutta lypsykarjatilalla. Tarkastelukulmana oli karjan sisäisen lehmävalinnan tehostaminen. Tutkimuksessa arvioitiin, saadaanko lisäpanostus jalostukseen takaisin nettotuottoina lyhyellä, viiden vuoden tarkasteluperiodilla. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Savonia ammattikorkeakoulun Maili-hankkeen kanssa ja tutkimuksessa oli mukana pohjoissavolaisia maitotiloja C2-tukialueelta. Tiloja oli yhteensä 15 ja ne olivat noin 30-, 65- ja 130-lehmän karjoja. Tutkimusmenetelmänä käytettiin nettonykyarvolaskentaa, jossa nettokassavirrat diskontattiin nykyhetkeen, koska tulot ja menot kertyivät eri ajankohtina. Korkokantana käytettiin 5 prosenttia. Kannattavuutta laskettiin osittaisbudjetointina, jossa otettiin huomioon kassavirrat, joihin jalostusmenetelmät vaikuttavat. Tutkimuksessa käytettiin Illumina Bovine54K- ja Illumina Bovine3K-lastujen arvosteluvarmuuksia, koska Illumina Bovine10K-lastun arvosteluvarmuus ei ollut tutkimushetkellä saatavilla. Hintoina on käytetty 54K- ja 10K-lastujen hintoja. Sukupuolilajitellun siemenen käytöllä pystyttiin vaikuttamaan valinnan ankaruuteen. Tällöin tarvittiin pienempi määrä lehmiä ja hiehoja tuottamaan uudistukseen tarvittavat eläimet, koska lehmävasikoiden todennäköisyys nousi lajitellun siemenen ansiosta 49 prosentista 90 prosenttiin. Uusien jalostusmenetelmien vaikutusta tutkittiin arvioimalla niiden aikaansaamaa muutosta maitotuotokseen, hedelmällisyyteen, utareterveyteen ja kestävyyteen yhden valintakierroksen aikana. Kustannukset ja tuotot laskettiin valintavuoden lisäksi viidelle seuraavalle vuodelle, jolloin valinnasta syntyvien jälkeläisten oletettiin tuottavan karjassa kolme tuotosvuotta. Maitotuotoksen muutoksessa huomioitiin muuttuva rehuntarve ja työmäärä. Navetan täyttöasteen oletettiin lehmien osalta pysyvän vakiona. Tarkasteluajanjakso valittiin seuraamaan nopeaa takaisinmaksua, eikä perinnöllisen muutoksen kumulatiivista vaikutusta huomioitu. Myös jalostuseläinkauppa oli tästä tarkastelusta rajattu pois. Tämän tutkimuksen mukaan uudet jalostusmenetelmät eivät olleet kannattavia vuoden 2013 hintatason mukaan. Lajitellun siemenen käyttö ei ollut kannattavaa, koska sitä käytettäessä sonnivasikoiden määrä väheni ja sitä kautta välitysvasikkatulot pienenivät. Tilojen kannattaisi maksaa lajitellusta siemenannoksesta keskimäärin 5,50 euroa alhaisempaa hintaa kuin lajittelemattomasta siemenannoksesta. Lajiteltua siementä käytettäessä liharoturisteytyssiemennyksiä voitiin lisätä noin 8 prosenttiyksikköä. Ilman lihasonnien käytön lisäämistä lajitellun siemen käyttö oli enemmän kannattamatonta. MD-lastulla genomisen valinnan kannattava enimmäishinta oli 36–43 euroa riippuen siitä, tehtiinkö määritettävissä eläimissä esivalintaa. LD-lastulla vastaavat enimmäishinnat olivat 34–41 euroa. Lajitellun siemenen käyttö yhdessä genomisen valinnan kanssa ei muuttanut MD-lastun enimmäishintoja, mutta LD-lastun kanssa enimmäishinnat putosivat 30–36 euroon.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

44

Krumhansl, Carol L., Jukka Louhivuori, Petri Toiviainen, Topi Järvinen et Tuomas Eerola. « Melodic Expectation in Finnish Spiritual Folk Hymns : Convergence of Statistical, Behavioral, and Computational Approaches ». Music Perception 17, n^o 2 (1999) : 151–95. http://dx.doi.org/10.2307/40285890.

Texte intégral

Résumé :

This study of Finnish spiritual folk hymns combined three approaches to understanding melodic expectation. The first approach was a statistical style analysis of a representative corpus of 18 hymns, which determined the relative frequencies of tone onsets and two- and three-tone transitions. The second approach was a behavioral experiment in which listeners, either familiar (experts) or unfamiliar (nonexperts) with the hymns, made judgments about melodic continuations. The third approach simulated melodic expectation with neural network models of the self-organizing map (SOM) type (Kohonen, 1997). One model was trained on a corpus of Finnish folk songs and Lutheran hymns (Finnish SOM), while another was trained with the hymn contexts used in the experiment with the correct continuation tone (Hymn SOM). The three approaches converged on the following conclusions: (1) Listeners appear to be sensitive to the distributions of tones and tone transitions in music, (2) The nonexperts' responses more strongly reflected the general distribution of tones, whereas the experts' responses more strongly reflected the tone transitions and the correct continuations, (3) The SOMs produced results similar to listeners and also appeared sensitive to the distributions of tones and tone transitions, (4) The Hymn SOM correlated more strongly with the experts' judgments than the Finnish SOM, and (5) the principles of the implication-realization model (Narmour, 1990) were weighted similarly by the behavioral data and the Hymn SOM. /// Tässä suomalaisia hengellisiä kansansävelmiä käsittelevässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään melodisia odotuksia kolmen tutkimusmenetelmän avulla. Ensimmäinen menetelmä oli kyseistä tyyliä edustavien 18 sävelmän tilastollinen analyysi, jossa määritelteltiin sävelkorkeuksien sekä kahden ja kolmen sävelen siirtymien tilastolliset jakaumat. Toinen menetelmä oli behavioraalinen koe, jossa kuulijat arvioivat sävelmien jatkoja. Kuulijat jakaantuivat kahteen ryhmään: sävelmät tunteviin (asiantuntijoihin) ja sävelmiä tuntemattomiin (ei-asiantuntijoihin). Kolmannessa menetelmässä simuloitiin melodisia odotuksia itsejärjestäytyvään karttaan (Kohonen, 1997) perustuvalla keinotekoisella hermoverkkomallilla. Ensimmäiselle mallille opetettiin joukko suomalaisia kansanlauluja ja luterilaisia virsiä (suomalainen verkko), toiselle kokeessa käytettyjä hengellisiä kansansävelmiä (hengellinen verkko). Käytetyt menetelmät tuottivat yhteneviä tuloksia ja antoivat aihetta seuraaviin johtopäätöksiin: (1) kuulijat näyttävät olevan vastaanottavaisia musiikin säveljakaumille ja sävelsiirtymille, (2) ei-asiantuntijoiden vastaukset noudattivat enemmän sävelten yleistä jakaumaa, kun taas asiantuntijoiden vastaukset heijastivat enemmän sävelsiirtymiä ja sävelmien oikeita jatkoja, (3) hermoverkot tuottivat tuloksia, jotka olivat samankaltaisia kuulijoiden arvioiden kanssa ja jotka noudattivat sävelten ja sävelsiirtymien jakaumia, (4) hengellisen verkon tulokset korreloivat suomalaisen verkon tuloksia voimakkaammin asiantuntijoiden arvioiden kanssa, ja (5) behavioraaliset tulokset ja hengellinen verkko painottavat implikaatio-realisaatio-mallin (Narmour, 1990) periaatteita samalla tavalla.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

45

Heikkilä, Anna-Maija, Jouni Nousiainen et Satu Pyörälä. « Kallis utaretulehdus ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n^o 26 (31 janvier 2010) : 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75787.

Texte intégral

Résumé :

Utaretulehdus on Suomessa yleisin lypsylehmien poiston syy; kaikista poistoista tehdään utaretulehduksen vuoksi runsas viidennes. Utaresairauksista kertyy myös eniten hoitomerkintöjä, niin ikään noin viidennes kaikista hoidoista. Lypsylehmien yksittäisistä sairauksista äkillinen utaretulehdus on yleisin. Utaretulehdus aiheuttaa maidontuottajalle taloudellisia menetyksiä hoitokustannusten, tuotosmenetysten, lisätyön ja ennenaikaisten poistojen kautta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli määrittää arvot näille menetyksille sekä ratkaista, milloin sairastunut lehmä kannattaa hoitaa ja milloin vastaavasti korvata uudella eläimellä. Tutkimusmenetelmänä oli dynaaminen optimointi. Tutkimusaineisto optimointimallin muuttujien määrittämiseksi kerättiin ProAgrian seuranta-aineistoista, hintatilastoista ja aikaisemmista tutkimuksista. ProAgrian aineisto käsitti ajanjakson 1.9.2003–31.8.2005 ja sisälsi tiedot lehmien poistoista, poiston syistä ja utaretulehdukseen liittyvistä hoitomerkinnöistä. Aineistossa oli mukana 69 490 ayr-shirelehmää ja 22 789 holstein-friisiläislehmää. Aikaisempia tutkimustuloksia hyödynnettiin muun muassa lehmien tuotosten ennustamisessa ja utaretulehduksen aiheuttamien tuotosmenetysten arvioinnissa. Tutkimuksessa tarkasteltiin lehmien kuutta ensimmäistä lypsykautta. Laskelmat tehtiin vuoden 2008 hintatasossa. Keskimääräinen hoitoprosentti (hoitoja/100 lehmää) oli ayrshirelehmillä 30,8 % ja holstein-friisiläislehmillä 37,5 %. Noin 20 % lehmistä hoidettiin äkillisen utaretulehduksen vuoksi ja noin 10 % umpeenmennessä. Piilevän tai kroonisen utaretulehduksen vuoksi hoidettujen lehmien osuudet olivat vähäisiä. Utaretulehduksen esiintyminen, samoin kuin tulehduksen vuoksi tehdyt eläimen poistot, lisääntyivät lehmän poikimakertojen myötä. Vakavan tulehduksen vuoksi poistettiin lypsykausittain 1-8 % lehmistä. Osuus kasvoi noin kaksinkertaiseksi, kun huomioon otettiin kaikki poistot, joiden syyksi karjanomistaja oli ilmoittanut utaretulehduksen. Tapauskohtaiset utaretulehduksen kustannukset vaihtelivat sen mukaan, mistä lypsykaudesta ja millaisesta tulehduksesta tai hoidosta oli kyse. Jos lehmää ei poistettu tulehduksen takia, menetykset vaihtelivat välillä 270–670 €/tapaus. Jos lehmä hoidoista huolimatta päätyi poistettavaksi, menetykset kasvoivat oleellisesti. Suurimmillaan poiston aiheuttama lisäkustannus oli ensimmäistä lypsykauttaan lypsävillä lehmillä vaihdellen uudistushiehon hinnan mukaan 1 560 eurosta 1 750 euroon. Utaretulehdukseen sairastuneiden lehmien hoitaminen oli taloudellisempaa kuin niiden korvaaminen ensikolla. Syynä tähän olivat korkeat uudistuskustannukset, maitotuotoksen kasvu lehmän iän myötä ja se, että myös korvaava lehmä tietyllä todennäköisyydellä sairastui utaretulehdukseen. Mallin avulla voidaan arvioida karjakohtaisia menetyksiä, kun tapauskohtaiset kustannukset painotetaan lehmien jakaumalla lypsykausittain, tulehdustyypeittäin ja lehmän poistotavan mukaan. Tutkimusaineiston mukaisen jakauman perusteella kokonaiskustannus on 100 lehmän karjassa noin 22 000 €/vuosi. Lehmien kokonaismäärän ja rotujakauman avulla voidaan vastaavasti arvioida utaretulehduksen aiheuttamat kokonaismenetykset. Toukokuun 2009 lypsylehmien määrän perusteella (290 000) kokonaiskustannukset karjanomistajille ovat noin 65 milj. € vuodessa. Utareterveyden parantuminen toisi siten huomattavia säästöjä maidontuottajille, joita kannattavuusongelmat epävakaassa markkinatilanteessa muutoinkin rasittavat.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

46

Kujala, Päivi, Matti Ylätalo et Pekka Lehtonen. « Maatilakytkentäisten yritysten innovatiiviset liiketoimintakonseptit ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n^o 21 (31 janvier 2006) : 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76028.

Texte intégral

Résumé :

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia maatilakytkentäisten yritysten kehittämistä ja kasvua erityisesti innovatiivisten liiketoimintakonseptien näkökulmasta. Tämä tavoite jaettiin seuraaviin osatavoitteisiin.1. millä tavalla innovatiivisuus vaikuttaa maatilakytkentäisten yritysten kehittämiseen ja taloudelliseenkasvuun2. millainen on menestyvän maatilakytkentäisen yrityksen liiketoimintakonsepti3. mikä on yrittäjäjohtajuuden merkitys innovaatioiden hyödyntämisessä4. miten innovaatioympäristö tukee yritystoiminnan syntymistä ja kasvua maaseudulla.Tutkimuksen kohderyhmänä oli Etelä-Pohjanmaan TE-keskuksen alueella vuosina 1995 - 1999 maaseutuelinkeinolain mukaista pienyritystoiminnan rahoitustukea saaneet yritykset. Tutkimus toteutettiin strukturoituna lomakekyselynä osoitetietojen luovutusluvan tutkimus- ja neuvontatarkoitukseen antaneelle 351 yrittäjälle. Kyselylomakkeella tiedusteltiin mm. liikevaihdon, työllistävyyden, koulutus- ja tuotekehitysmenojen kehitystä vuoteen 2004 mennessä, yritysten verkostoitumista, omia näkemyksiä yritystoiminnan innovatiivisuudesta sekä tulevaisuuden kehittämissuunnista. Lomakekyselyn lisäksi tutkimuksessa tehtiin kuuden pienyritystoiminnan asiantuntijan ja kuuden yrittäjän haastattelut puolistrukturoidulla teemahaastattelulla.Kyselytutkimus lähetettiin helmikuussa 2005. Vastauksia saatiin yhteensä 199 yrittäjältä, joten vastausprosentiksi saatiin korkeahko osuus, 57 %. Kyselytutkimukseen vastanneista yrittäjistä 85 % oli miehiä ja 14 % naisia. Yrittäjien keski-ikä oli 49 vuotta. Yritykset työllistivät keskimäärin 1,52 henkilötyövuotta.Kyselyaineiston analysointi tehtiin SPSS- tilasto-ohjelmalla. Kyselytutkimuksen analysointia varten muodostettiin kolme vertailuryhmää perustuen yrittäjän omaan näkemykseen yritystoiminnan kehittämisen luonteesta. Ryhmät nimettiin sisältönsä mukaisesti: tuoteinnovaatio-ryhmä, muu innovaatio- ryhmä ja perinteinen konsepti-ryhmä. Lisäksi haastatteluosuudessa yrittäjät jaettiin vertailuryhmiin yrittäjäjohtajuuden mukaan. Johtajat luokiteltiin joko sarjayrittäjyyttä tai portfolioyrittäjyyttä harjoittaviksi yrittäjiksi. Tutkimusmenetelmänä oli siis yhdistetty kysely- ja haastattelututkimus.Tutkimuksen kyselylomakkeen tulosten perusteella vertailuryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero markkina-alueiden, vuoden 2004 ja ennustevuosien liikevaihdon, velkamäärän, tuotekehitysmenojen, patentin hakemisen ja oman työn osuudessa yritystoiminnassa.Haastatteluihin perustuen voitiin todeta, että maatilakytkentäisten yritysten liiketoimintakonseptien kivijalkana olivat luovat, rohkeat ja samalla rauhalliset, eteenpäin katsovat yrittäjäjohtajat. Sarjayrittäjien oman alan ydinosaaminen oli muodostunut useiden yritysten johtamiskokemuksen kautta. Portfolioyrittäjien ydinosaaminen oli syntynyt tuotekehityksen ja kokeilujen kautta. Portfolioyrittäjät pystyivät hyödyntämään maatilan omaisuuseriä muun yritystoiminnan strategisina omaisuuserinä (RBV). Saman pystyivät tekemään myös haastatellut sarjayrittäjät.Tutkimus vahvistaa sen näkemyksen, että innovaatioiden syntyminen maatilakytkentäisissä yrityksissä on pitkälti yrittäjien varassa. Innovaatioiden syntymisessä tärkeintä on ollut yrittäjän omat ideat, tieto, osaaminen ja rohkeus idean kehittelyssä innovaatioksi. Innovaatioympäristön osalta tutkimuksessa nousee esille tarve tukea yrityksen innovatiivista ja kasvuhakuista toimintaa liiketoimintaosaamiseen ja verkostoitumiseen liittyvillä instrumenteilla. Innovaatioympäristölle asetetaan yleisesti haasteita ja siihen sijoitetaan verraten paljon yhteiskunnan resursseja. Kasvun aikaansaamiseksi maatilakytkentäisissä yrityksissä innovaatioympäristön resurssien käytön tehostamiseen ja kohdentamiseen on selkeä tarve tämän tutkimuksen tulosten valossa.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

47

Snellman, Olli, Jaakko Seikkula, Jarl Wahlström et Katja Kurri. « Aikuisten turvapaikanhakija- ja pakolaisasiakkaiden terapeuttisissa keskusteluissa tekemät ongelmanmäärittelyt ». Kuntoutus 40, n^o 2 (26 novembre 2021) : 19–33. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.112394.

Texte intégral

Résumé :

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin sitä, kuinka kuusi aikuista turvapaikanhakija- ja pakolaisasiakasta kuvasivat ongelmiaan terapeuttisissa keskusteluissa. Tutkimuksen kohteena ja tiedon lähteenä olivat asiakkaiden tekemät ja tulkkien suomeksi välittämät ongelmia kuvaavat ilmaukset. Terapeuttisia keskusteluita analysoimalla pyrittiin tavoittamaan ensisijaisesti se, mitä ongelmia asiakkailla on ja lisäksi se, miten nämä ongelmat heihin vaikuttavat ja mikä ongelmat aiheuttaa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä laadullista sisällönanalyysia. Ongelmat koskivat kotimaassa koettua epäoikeudenmukaisuutta ja kotimaassa koettujen traumaattisen kokemusten aiheuttamaa ahdistusta, tulevaisuuteen liittyviä huolia ja pelkoja, huolta läheisten tilanteesta ja siihen liittyvää syyllisyyttä sekä toimijuutta, pystyvyyttä ja elämänhallintaa. Ongelmat aiheutuivat niin kotimaassa koetusta kuin maahantulon jälkeisistä asioista. Ongelma oli yleensä monen tekijän summa. Tämän tutkimuksen löydökset eivät puolla terapeuttiseen keskusteluun mallia, jossa keskityttäisiin kategorisesti vain joko aiemmin kotimaassa tai maahantulon jälkeen koettuihin asioihin. Ongelmien koostumus vaihteli eri asiakkailla. Huoli kotimaahan palautetuksi joutumisesta tuotti yleisesti pelkoa. Kotimaassa koettu epäoikeudenmukaisuus ja petetyksi tuleminen oli kaikille asiakkaille erityisen raskas asia. Sitä oli vaikeaa tai mahdotonta unohtaa ja antaa anteeksi. AbstractAdult asylum seeker and refugee clients’ problem definitions in therapeutic conversations This study examined how six adult asylum seeker and refugee clients express their problems in therapeutic conversations. This study aimed to find out primarily what kind of problems the clients present, and also how these problems affect them and what caused the problems. The research method was inductive qualitative content analysis. Therapeutic sessions of the six clients were videotaped and the problem formulations given by the clients and as expressed by an interpreter were extracted as units of analysis. Five problem categories emerged from the analysis: experiences of injustice in home country; anxious ideations originating from past traumatic experiences; fear for the future; worries and feelings of guilt concerning relatives; and problems of self-agency, self-efficacy and life management. Both pre-migration and post-migration factors caused problems. Most often problems were caused by several interacting factors. This study do not support therapeutic conversation formats that focus solely to the issues either related to pre-migration or to post-migration stage. Different clients had different sets and compositions of problems. Fear of deportation was a common cause for fear to clients. Experiences of injustice and betrayal in the home country caused extreme distress to all clients. Such experiences were hard to forget and hard to forgive. Key words: asylum seeker, refugee, therapeutic conversation, problems, explanatory models Authors:Olli Snellman, MA, Psychotherapist, Head of Section, Finnish Immigration Service,Reception UnitJaakko Seikkula, PhD, Professor, University of Jyväskylä, Department of Psychology, Psychotherapy Training and Research CentreJarl Wahlström, PhD, Professor, emeritus, University of Jyväskylä, Department of Psychology, Psychotherapy Training and Research CentreKatja Kurri, PhD, Researcher, Psychotherapist, University of Jyväskylä, Department of Psychology, Psychotherapy Training and Research Centre

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

48

Tolmala, Annika, Johannes Koponen, Mirja Hämäläinen, Satu Korhonen, Minea Koskinen, Noora Asikainen et Mari Kangasniemi. « Asiantuntijoiden näkemyksiä työn uusjaosta tulevaisuudessa sosiaali- ja terveysalalla – Delfoi-tutkimus ». Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 56, n^o 1 (1 février 2019). http://dx.doi.org/10.23990/sa.69797.

Texte intégral

Résumé :

Tausta: Meneillään olevan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoite parantaa asiakkaiden ja potilaiden hoidon ja palvelun laatua ja saatavuutta edellyttää myös ammattilaisten työn uudelleen tarkastelua. Tutkimuksen tarkoitus: Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata asiantuntijoiden käsityksiä sosiaali- ja terveysalan ammattiryhmien työnjaosta tulevaisuudessa. Tutkimusmenetelmät: Aineisto kerättiin Delfoi-menetelmällä ja aineiston hankita toteutettiin kahdessa kierroksessa syksyllä 2016 ja keväällä 2017. Osallistujiksi valittiin sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoita (n=16) ja Delfoin ensimmäinen kierros toteutettiin osallistujien yksilöhaastatteluina, ja toinen verkkokyselynä. Haastattelu analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä ja verkkokysely ensimmäisen kierroksen perustella laaditun deduktiivisen rungon mukaisesti. Analyysin viimeinen vaihe oli synteesi tuloksista. Tulokset: Tulosten mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon työnjakoon pakottavat ajankohtaiset tekijät, ammattilaisten uudet työnjaolliset lähtökohdat sekä uudet palvelumuodot. Tulosten perusteella työnjaon uudelleen tarkasteluun “pakottavia, ajankohtaisia” tekijöitä ovat asiakkaiden roolin ja osallisuuden vahvistuminen sekä valinnanvapaus ja hoidon ja palvelun vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden tavoitteet. Osallistujien mukaan ammattilaisten työnjako tulisi perustua ammattilaisten joustaviin työnkuviin, tilanne- ja osaamislähtöisen työnjakoon ja tehtäväsiirtoihin sekä robotiikan ja teknologian tuomiin mahdollisuuksiin. Johtopäätökset: Kokonaisvaltaisten ja yhtenevien palveluiden toteutuminen vaatii ammattilaisten työnjaolta joustavuutta, yhteistyötä eri sektoreiden ja ammattiryhmien välillä sekä ammattilaisten autonomiaa oman työn ja asiakkaan palveluiden järjestämisessä. Lisää tutkimustietoa tarvitaan, jotta työnjakoa voidaan kehittää sekä asiakkaiden ja potilaiden hoidon ja palvelun saatavuutta ja laatua voidaan parantaa.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

49

Arnkil, Robert. « Kehittävät tehtävät koulutus- ja tutkimusmenetelmänä ammatinvalinnanohjaustyössä ». Aikuiskasvatus 5, n^o 4 (1 décembre 1985). http://dx.doi.org/10.33336/aik.96419.

Texte intégral

Résumé :

Artikkelissa kuvataan projektia, jonka tarkoituksena on kehittää ammatinvalintapsykologien työorientaatiota ja samalla lisätä heidän ammattitaitoaan. Tärkeäksi kehittämisalueeksi kiteytyy ammatinvalinnanohjaajien työelämän tuntemuksen ja sen tutkimuskyvyn kehittäminen.

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

50

Leiwo, Lotta. « Autoetnografisen tutkimusmenetelmän ja diskursiiviseksi muuttuneen dekolonisaation käsitteen kriittistä tarkastelua ». Elore 31, n^o 1 (19 juin 2024). http://dx.doi.org/10.30666/elore.143709.

Texte intégral

Styles APA, Harvard, Vancouver, ISO, etc.

Articles de revues sur le sujet « Tutkimusmenetelmät »

Créez une référence correcte selon les styles APA, MLA, Chicago, Harvard et plusieurs autres