Thèses sur le sujet « TUEL »

2010 - 2011
Il principio di adeguatezza e un principio giovane del quale si trova traccia per la prima volta nell’a Legge. n. 59 del 1997. Nel campo del diritto amministrativo esso stabilisce che l’entità organizzativa, che e potenzialmente titolare di una potestà amministrativa, deve avere un’organizzazione adatta a garantire l’effettivo esercizio di tali potestà; l’adeguatezza va considerata sia rispetto al singolo ente, sia rispetto all’ente associato con altri end per l’esercizio delle funzioni amministrative. Dal combinato di questo principio con il principio di sussidiarietà si ricava che se l’ente territoriale a cui e affidata una funzione amministrativa che per il principio della sussidarietà dovrebbe essere quello più vicino al cittadino amministrato, non ha la struttura organizzativa per rendere il servizio, questa funzione deve essere attribuita all’entita amministrativa territoriale superiore. Mentre il principio di sussidarietà e il principio del possibile sul piano "ordinamentale", il principio di adeguatezza e quello del possibile sul piano della l’idoneita organizzativa". II primo capitolo prende in rassegna la natura, le funzioni e le fonti normative di tale principio. Circa il primo aspetto, gia dalla definizione fornita,desumiamo un forte legame con la sussidarietà: il subsidium, infatti, sta nell’a seconda linea di riserva, qualora la prima non sia idonea a garantire l’esercizio delle funzioni amministrative. Infatti secondo parte della dottrina, l’adeguatezza dovrebbe essere assorbita dalla sussidarietà, di cui e una mera espressione, per cui stupisce che il legislatore abbia voluto costituzionalizzare espressamente un principio che non ha una esistenza autonoma, ma solamente implicita. Altra parte dell’a dottrina supporta un profilo dimensionale dell’adeguatezza, che a sua volta e fattore ascendente della sussidarietà. L’inadeguatezza dell’’ente minore deve essere dimensionale, nel senso che la funzione deve essere svolta ad un livello più ampio: ciò si verifica non solo quando l’atto amministrativo ha dimensione nazionale ma anche quando la sua adozione necessità di una visione d’insieme. II principio di differenziazione, invece, impone di considerare la realtà di fatto delle istituzioni territoriali nel territorio nazionale e dunque di distinguere, nell’attribuzione delle funzioni amministrative e nell’a disciplina dell’organizzazione, gli enti in base alla propria capacita di governo, alle differenti situazioni economiche e demografiche, alle articolate realtà territoriali. E’ possibile dunque che enti dell’o stesso livello, nell’’esercizio delle funzioni amministrative, non solo possiedano competenze differenti, ma possano esercitarle in base a regole differenti, senza che a ciò sia d’ostacolo la astratta predeterminazione, da parte del legislatore, del livello più adeguato allo svolgimento di una data attività amministrativa: proprio l’adeguatezza per condurre alla differenziazione tra enti dell’o stesso livello. L’affermazione del principio di adeguatezza a livello comunitario si e avuta con il Protocollo sull’applicazione dei principi di sussidarietà e proporzionalità, adottato il 2 ottobre 1997 ed allegato al Trattato di Amsterdam e sotto il nome di proporzionalità: l’Unione deve intervenire solo se necessario e tendenzialmente optare per «mezzo più leggero, purchè adeguato al raggiungimento dell’o scopo». In definitiva per l’intervento dell’’istituzione superiore occorrono due requisiti: necessarietà e proporzionalità. Nel nostro sistema tale impostazione e del tutto assente, infatti il legislatore non ha inteso utilizzarlo come elemento regolatore dell’’esercizio dell’a potestà legislativa statale, quando concorre con quella regionale. Analizzando tale principio, insieme all’a sussidarietà e alla differenzazione, come metodo di allocazione dell’e funzioni, se si facesse riferimento solo all’e funzioni fondamentali la differenza tra esse e le funzioni conferite scemerebbe ed essendo abilitato a compiere quest1 operazione il legislatore statale, la competenza del legislatore regionale prevista dall’’art. 118, comma 2, in tema di funzioni «conferite» risulterebbe conseguentemente compromessa... [a cura dell'autore]
X n.s.

The theme of this thesis is to create a conceptual study of the tunnel on high speed railway. Selection of suitable cross section and tunnelling method with considering of geological conditions of the site. Design of primary support and technological process of construction.

Orientador: Clovis Perin Filho
Dissertação (mestrado) - Universidade Estadual de Campinas, Instituto de Matematica, Estatistica e Computação Científica
Made available in DSpace on 2018-07-21T08:33:25Z (GMT). No. of bitstreams: 1 Scheidt_JoaoEduardoCardoso_M.pdf: 2581014 bytes, checksum: c1f985e905d424059b556edf8774af28 (MD5) Previous issue date: 1996
Resumo: Túneis de congelamento são equipamentos utilizados pela industria alimentícia para o condicionamento térmico de produto tais como iogurte, sorvete, leite, carne e derivados. Assim, geralmente estão no fim do processo de produção de produtos altamente perecíveis. Quando um túnel representa m gargalo do processo, ele causa transtornos à produção que podem até interrompê-la. Este trabalho visa a abordagem do problema de operação eficiente e túneis de congelamento quanto ao aspecto de carregamento. Primeiramente abordamos o problema estático e suas relaxações e restrições. No problema estático determinístico, o instante de chegada das bandejas de produtos e o tempo de exposição necessário para seu condicionamento são conhecidos de antemão. Deve-se, então, programar por completo o carregamento do refrigerador definindo, para cada bandeja, em que nível do túnel deve ser colocada ou se deve ser rejeitada. Resultados teóricos são obtidos, particularmente para o caso (relaxado) do refrigerador de gavetas. Várias possibilidades de abordagem do problema estático são discutidas. Em seguida abordamos o problema dinâmico, onde não se dispõe do conhecimento prévio dos parâmetros de cada bandeja. Estes só ficam definidos a partir da chegada de cada bandeja, quando então a decisão quanto ao carregamento ou rejeição da bandeja deve ser tomada. Para o problema dinâmico são apresentadas várias políticas, que são testadas num caso real e em cenários hipotéticos nele baseados. Para avaliação de desempenho das políticas usamos limites' inferiores calculados com base no desenvolvimento teórico do problema estático. Os resultados são muito satisfatórios para uma classe de políticas a que chamamos de encadeamento.
Abstract: Freezing tunnels are food industry facilities for conditioning of meat, ice-cream, milk, yogurt, etc. They are very unwished botlenecks because they are positioned at the end of the production process of highly perishable items (low in-process inventory). The freezing tunnel loading problem is that of maximizing its production in terms of the amount of frozen trays of products. The purpose of this study is to model this problem and develop methods for solving its static and dynamic versions. In the static problem, the arrival time and the conditioning time of each tray are known in advance for the entire loading period. One should then completely schedule the loading of the tunnel. Each tray must be assigned to a position in the tunnel or be rejected. . We discuss several approaches and show some theoretical results for relaxed problems. In the dynamic problem, the arrival and the demand of trays are not known in advance. In this case, the decisions must take place at the arrival times. Several policies are developed. Some real case based scenarios are used for testing the policies. The study shows the potential gains with the application of some policies, mainly those ofthe class we named 'chain policies'.
Mestrado
Mestre em Matemática Aplicada

Sosiaalisuuden ja musikaalisuuden välillä näyttäisi olevan biologinen linkki, joka kulkee AVPR1A-geenin kautta. Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on etsiä musikaalisuuden yhteyksiä sosiaalisuuden yhteen osa-alueeseen, sosiaaliseen tukeen, geneettisen tutkimuksen valossa. Tämän tutkimuksen tarkoitus on tuoda lisävaloa aikaisemmin tehtyyn tutkimukseen sosiaalisuudesta ja musikaalisuudesta. Pro gradu -työni teoreettinen osuus keskittyy tutkimuksessa käyttämieni päämittareiden, Karman musikaalisuustestin ja Sarasonin sosiaalista tukea mittaavan lyhyen kyselyn, taustalla vaikuttaviin teorioihin. Tämän lisäksi teoriaosuus tuo esiin yleisemmin sosiaalisuuden, musikaalisuuden ja AVPR1A-geenin välisiä yhteyksiä aikaisempien tutkimusten valossa. Lähestyn Karman musikaalisuustestin taustalla olevaa musikaalisuuden käsitettä ensin yleisesti musiikillisen kehityksen näkökulmasta. Tuon tässä tutkimuksen osassa esille, mitä musiikillisia kykyjä yksilön on mahdollista hallita eri ikäkausina. Tämän jälkeen poraudun ulospäin näkyvien musiikillisten kykyjen taakse ja esittelen Kai Karman näkemystä kulttuurisidonnaisten kykyjen taustalla vaikuttavasta primaarista musikaalisuudesta. Tutkimuksen teoriataustaa esitellessäni tuon esiin myös musikaalisuuden mittaamisen historiaa. Sarasonin lyhyttä sosiaalista tukea mittaavaa kyselyä käsittelevässä teoriaosuudessa nostan esiin testin taustalla vaikuttavan John Bowlbyn kiintymysteorian. AVPR1A-geenin tiedetään olevan yhteydessä kiintymyskäyttäytymiseen, joka on osa kiintymysteoriaa. Kiintymysteorian yhteys Sarasonin sosiaalista tukea mittaavaan kyselyyn nostaa tämän testin mielenkiintoiseksi mittariksi vahvistamaan musikaalisuuden, sosiaalisuuden ja AVPR1A-geenin yhteyksiä. Genetiikan teoriataustan osalta tuon esiin AVPR1A-geenin, musikaalisuuden ja sosiaalisuuden yhteyksistä tehtyä tutkimusta. Tutkimukseni aineisto (N = 55) koostuu kahdesta satunnaisesti valitusta lukiolaisryhmästä, musiikkikasvatuksen opiskelijoista ja muutamasta satunnaisesti tutkimukseen mukaan valitusta henkilöstä. Tutkimukseen osallistuneet koehenkilöt tekivät Karman musikaalisuustestin ja vastasivat Sarasonin lyhyeen sosiaalista tukea mittaavaan kyselyyn. Osa koehenkilöistä (n = 35) vastasi itse laatimiini lisäkysymyksiin, jotka koskivat koehenkilöiden harrastuneisuutta. Käytän tutkimukseni analyysimenetelmänä lineaarista regressioanalyysiä. Monimuuttujamenetelmänä se sopii tutkimusaineiston analyysiin, koska aineistoa on tutkittu kolmella eri mittarilla. Teen tutkimuksessani analyysejä kahdella aineistolla. Tutkin sosiaalisen tuen ja Karman musikaalisuustestin yhteyttä isommalla aineistolla (n = 47). Teen toisen analyysin saman aineiston osalla (n = 35), eli henkilöillä, jotka vastasivat laatimaani lisäkyselyyn. Käytän tätä aineistoa tutkimuksessani saadakseni lisäsyvyyttä analyysiin ja nähdäkseni, mikä on tutkimukseni trendi. Molemmilla aineistoilla tehdyissä analyyseissä tärkeimmäksi tulokseksi nousee perheestä saatavan sosiaalisen tuen positiivinen korrelaatio Karman musikaalisuustestin tulosten kanssa. Havaitun sosiaalisen tuen määrän ja musikaalisuuden välillä löytyy tämän tutkimuksen aineiston valossa lievä negatiivinen korrelaatio. Negatiivinen korrelaatio saattaa johtua pienestä aineistosta. Toisaalta tämä voisi selittyä myös sillä, että aktiivisesti musiikkia harrastava henkilö saattaa käyttää paljon aikaa instrumentin soiton harjoitteluun. Tässä tapauksessa henkilölle voi jäädä vähemmän aikaa sosiaalisten suhteiden luomiseen. Perheestä saatu sosiaalinen tuki on yhteydessä kiintymykseen. Kiintymyksellä on puolestaan yhteyksiä AVPR1A-geeniin. Tämän linkin vuoksi tutkimukseni tukee aikeisempaa sosiaalisuuden ja musikaalisuuden yhteisen biologisen linkin tutkimusta. Sivulöydöksiksi tässä tutkimuksessa nousee musiikkikasvattajien positiivinen korrelaatio perheestä saatavan sosiaalisen tuen ja ryhmämusisoinnin kanssa. Tutkimukseni keskeisin johtopäätös on, että sosiaalisella tuella ja musikaalisuudella on todennäköisiä yhteyksiä. Tämä johtopäätös tukee mahdollisesti sosiaalisuuden ja musikaalisuuden yhteyttä yleisemminkin, koska tutkimuksessani mitattiin molempien päämääreiden osa-alueita. Tutkimuksessa käytettävät kaksi päämittaria, Karman musikaalisuustesti ja Sarasonin lyhyt sosiaalista tukea mittaava kysely, ovat yleisesti käytettyjä valideja mittareita. Kolmannen mittarin, itse tekemäni harrastuneisuutta mittaavan lisäkyselyn, validiteettia ei ole testattu. Tutkimustulosten yleistettävyyteen tulee suhtautua varauksella johtuen tutkittavan aineiston pienuudesta. Tässä tutkimuksessa käytetyn aineiston pohjalta syntyneet tulokset tukevat oletusta AVPR1A-geenin roolista sosiaalisuuden ja musikaalisuuden välisenä biologisena linkkinä.

Thesis (D.M.A.)--University of North Texas, 2002.
Accompanied by 4 recitals, recorded Nov. 25, 1996, Mar. 1, 1999, Nov. 1, 1999 and Apr. 8, 2002. Includes discography (p. 142-143) and bibliographical references (p. 144-150).

Dans L'Antimonio, Sciascia met en relation un lieu, la Sicile, un événement historique, la guerre d'Espagne et un personnage, un jeune sicilien, mineur de soufre, qui décide de s'engager comme volontaire dans les troupes de Mussolini, pour partir combattre en Espagne. Il revient mutilé. Ce qui caractérise ce récit, c'est l’omniprésence de la violence. C'est par un travail sur l'image, toujours en relation à ces violences, par différentes pratiques du "voir", celle de Sciascia et la nôtre, souvent en résonance avec les clichés de Scianna, que le triptyque voir, tuer, écrire devient signifiant. Sciascia par le truchement de cette violence, réfléchit sur ce qu'est l'écriture. L'écriture pour Sciascia, est également un acte de violence, un exercice de violence. Dans cette perspective, L'Antimonio devient un texte fondateur pour l'auteur car y coïncident son idée de la Sicile et de la guerre d'Espagne, sa prise de conscience politique antifasciste et son choix d'écrire.

In der vorliegenden Arbeit wird eine Datenstruktur zur Darstellung einer Booleschen Funktion "TVL-Tupel" präsentiert, die im Ergebnis einer Kombination der bekannten Datenstrukturen Entscheidungsgraph und Ternärvektorliste entsteht. Zuerst wird untersucht, wie lokale Phasenlisten sich als Elemente des Tupels eignen. Weiterhin wird die neue Dekompositionsart ("Tupel-Dekomposition") einer Boolesche Funktion in drei bzw. vier Teilfunktionen vorgestellt. Die Besonderheit der Teilfunktionen der Dekomposition besteht in ihrer Orthogonalität zueinander. Der Vorteil der Dekomposition von Funktionen mit einer hohen Anzahl von Konjunktionen besteht im geringeren Speicherplatzbedarf. Des weiteren wurden Algorithmen für Realisierung der Operationen entwickelt, die für eine Handhabung der zerlegten Funktionen erforderlich sind. Der detaillierte Vergleich der Berechnungszeiten für die Operationen erbringt den Nachweis, dass eine Verringerung des Zeitbedarfs als Folge der Zerlegung zu erwarten ist. Weiterhin bietet die Dekomposition einen Ansatz für den Entwurf von Algorithmen, die eine parallele Bearbeitung auf der Grundlage verteilter Rechentechnik zulassen. Die Erkenntnisse der Untersuchungen der Tupel-Dekomposition einschließlich der Verwendung der verteilen Verarbeitung können beispielsweise für die Suche der Variablenmengen der OR-Bi-Decomposition verwendet werden.

Pro gradu -tutkielmassani tutkin luokanopettajien valmiuksia laatia ja päivittää tehostetun tuen oppimissuunnitelmia. Selvitän luokanopettajien tiedollisia valmiuksia sekä yhteistyön toimivuutta sen teossa. Kartoitan luokanopettajien kokemia haasteita ja etsin ratkaisumalleja, miten oppimissuunnitelman laatimista ja päivittämistä voitaisiin selkiyttää luokanopettajille. Tutkielmani taustalla on inkluusioperiaatteen kehittyminen ja vuoden 2010 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin tehdyt muutokset oppimisen ja koulunkäynnin tuen muuttamisesta kolmiportaiseksi. Muutokset ovat lakitasolla tapahtuneet nopeasti, eivätkä koulut ole välttämättä ehtineet pysyä niiden mukana esimerkiksi opettajia kouluttamalla. Luokanopettajan työnkuva on monimuotoistunut ja siihen kuuluu nykyään paljon opetuksen ulkopuolista työtä, josta esimerkkinä pedagogisten asiakirjojen laatiminen ja päivittäminen. Luokanopettajalta vaaditaan yhä enemmän erityispedagogista osaamista sekä yhteistyötaitoja eri asiantuntijoiden kanssa toimimisessa. Tutkielmani teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen erityisopetuksen muutosta ja inklusiivisen käytännön kehittymistä Suomen koululaitoksessa. Kuvaan oppilashuollon kehittymisen vaiheita sekä uutta oppilas- ja opiskelijahuoltolakia osana oppilaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemista. Tarkastelen kolmiportaista tukimallia sekä sen vaikutuksia luokanopettajan työnkuvaan. Tutkielmani on laadullinen ja määrällinen survey-tutkimus. Tutkimusaineiston keräsin Oulun alueen luokanopettajilta kyselykaavakkeen muodossa. Tutkimukseen osallistui 34 (N=34) luokanopettajaa. Aineistoa käsittelin laadullisesti sisällönanalyysillä ja määrällisesti laskemalla tuloksista prosentuaalisia osuuksia sekä frekvenssejä ja piirtämällä niistä kuvaajia. Tulosten mukaan luokanopettajilla ei ole täysiä valmiuksia laatia ja päivittää tehostetun tuen oppimissuunnitelmia. Heidän tietoisuutensa oppimissuunnitelman laatimisesta ja päivittämisestä on hyvällä tasolla kirjaamiskäytäntöjen haasteita lukuun ottamatta. Myös yhteistyö eri asiantuntijoiden välillä sujuu hyvin, joskin luokanopettajien tulisi ottaa enemmän vastuuta oppimissuunnitelmien teosta. Luokanopettajat kaipaavat asiakirjan selkiyttämistä ja ohjeistuksen lisäämistä. Resursseja tulisi lisätä ja vastuuta oppimissuunnitelman teosta jakaa enemmän erityisopettajan kanssa. Tutkielmani tuloksista ei voida tehdä suoria yleistyksiä. Tutkielma antaa kuitenkin arvokasta tietoa luokanopettajien tämänhetkisistä valmiuksista laatia ja päivittää tehostetun tuen oppimissuunnitelmia sekä siitä, miten niiden tekoprosessin toimivuutta voitaisiin kehittää tulevaisuudessa
In my Master’s thesis I research the abilities of primary teachers to create and update learning plans for intensified support. I study the cognitive abilities of primary teachers and the functionality of cooperation in their composition. I survey the challenges faced by primary teachers and try to find approaches to make the creation and updating of learning plans more straightforward to the primary teachers. My study is based on the development of the principle of inclusion and the changes made to the core basic education curriculum in 2010 to introduce three-tier support for learning and school attendance. On the legislative level, the changes have taken place at a fast pace, and the schools have not necessarily been able to keep abreast of them by training teachers, for instance. The job description of primary teachers has become more varied and it now includes plenty of non-curricular work, such as composition and updating of pedagogical documents. Primary teachers need improved skills in special education and for cooperation with various experts. In the theoretical frame of reference of my thesis, I discuss the changes in special education and the development of inclusive practices in the Finnish school system. I describe the stages in the development of pupil welfare work and the new Act on Pupil and Student Welfare as part of the support of the comprehensive wellbeing of pupils. I discuss the three-tier support model and its effects on the primary teacher’s job description. My thesis is a qualitative and quantitative survey in nature. I collected the research data among primary teachers in the Oulu region using a questionnaire. The study was taken part in by 34 (N=34) primary teachers. I processed the data qualitatively using content analysis, and quantitatively by calculating percentages and frequencies in the data and by drawing graphs of them. According to the results, primary teachers do not have full abilities to create and update learning plans for intensified support. Their knowledge of creating and updating plans is at a good level with the exception of the challenges posed by recording practices. Cooperation with the various experts is also fluent, although primary teachers should assume more responsibility for composing the plans. Primary teachers would like clarifications to the document and more detailed instructions. More resources should be made available, and the responsibility for creating a learning plan should be shared to a larger extent with the special education teacher. No direct generalisations can be made based on the results of my thesis. The thesis does, however, provide useful knowledge of primary teachers’ current abilities to create and update learning plans for intensified support and of ways to develop the ease of making them in the future

Tiivistelmä. Suomen perustuslaki määrittelee, että jokaiselle oppilaalle kuuluu yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaista opetusta (PL 731/1999 16§). Tutkielmamme päätarkoituksena on selvittää se, miten lahjakkaita oppilaita huomioidaan suomalaisessa peruskoulujärjestelmässä ja kolmiportaisen tuen piirissä. Tutkielmassa perehdytään ensin lahjakkuuteen, lahjakkaisiin oppilaisiin ja heidän opettamiseensa. Sen jälkeen määrittelemme kolmiportaisen tuen järjestelmän yleisesti ja lisäksi lahjakkaiden oppilaiden näkökulmasta. Määrittelemme lahjakkuutta älykkyyden ja luovuuden kautta ja lisäksi käytämme apuna kolmea tunnettua lahjakkuusteoriaa. Erittelemme lahjakkaille oppilaille tyypillisiä ominaisuuksia ja sitä, kuinka heitä voidaan tunnistaa ja luokitella koululuokassa. Lahjakkaiden oppilaiden opetukseen on syytä kiinnittää huomioita, ja sen takia tuommekin esille vaihtoehtoisia tapoja heidän opetuksensa toteutukselle. Erilaiset opetuksen eriyttämisen ja rikastuttamisen keinot ovat hyviä tapoja toteuttaa lahjakkaiden oppilaiden opetusta. Myös opettajan rooli on tärkeässä asemassa suunniteltaessa ja toteuttaessa lahjakkaiden oppilaiden opetusta, sillä he ovat niitä, jotka tunnistavat luokastaan lahjakkaita oppilaita ja vastaavat heidän tarpeisiinsa. Kolmiportainen tukimalli koostuu kolmesta eri tuen tasosta, joita ovat yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Tutkielmassamme kerromme yleisesti miten kolmiportainen tukimalli toimii ja mitä eri tuen muodot pitävät sisällään. Tämän tarkoituksena on avartaa käsitystä siitä, mitä asioita ja tehtäviä tukimalliin liittyy ja miten se toimii käytännössä. Kolmiportaisen tuen järjestelmän määrittelyn jälkeen pohdimme sitä, huomioidaanko lahjakkaita oppilaita kolmiportaisen tuen järjestelmässä riittävästi. Pohdimme lisäksi sitä, mitkä tekijät vaikuttavat lahjakkaiden oppilaiden huomioimisessa niin opettajan, koulun kuin koko yhteiskunnan näkökulmasta.

Tämän kandidaatintyön tarkoituksena on selvittää, mitä matematiikan oppimisvaikeudet ovat ja miten lapsen matematiikan oppimista voidaan tukea. Matematiikan vaikeudet ovat yleisiä, mutta ne ovat olleet tutkimuksessa vähemmällä huomiolla kuin esimerkiksi lukivaikeus. On myös havaittu, että kasvattajat eivät välttämättä tunnista matematiikan oppimisvaikeuksia. Mitä aiemmin oppimisvaikeudet havaittaisiin, sitä paremmin oppimista voitaisiin tukea ja tulevia ongelmia ennaltaehkäistä. Matematiikan vaikeuksilla on kauaskantoisia vaikutuksia esimerkiksi jatko-opintoihin, ammatinvalintaan, arjen sujuvuuteen ja yleiseen elämänlaatuun. Henkilöt, joilla on matematiikan oppimisvaikeuksia, ovat suuremmassa riskissä syrjäytyä kuin ne, joilla on lukivaikeus. Aihe on siis yhteiskunnallisesti merkittävä. Kandidaatintyön tavoitteena on lisätä kasvattajien tietoisuutta matematiikan oppimisvaikeuksista ja esitellä myös käytännön keinoja matematiikan oppimisen tukemiseen. Oppimisen tukemiseen on olemassa monia keinoja, joita kokeilemalla löydetään jokaisen lapsen tieto-, taito- ja kehitystasolle sopivimmat. Kun matemaattiset perustaidot ovat hallussa, on myöhempi matematiikan oppiminen ja tietoyhteiskunnassa toimiminen helpompaa. Tutkielma on kirjallisuuskatsaus. Teoreettinen viitekehys perustuu aiempiin aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. Työssä tarkastellaan matematiikan oppimisvaikeuksien erilaisia määritelmiä sekä vaikeuksien yleisyyttä, ilmenemismuotoja, taustatekijöitä ja seurauksia. Lisäksi käsitellään kolmiportaisen tuen mallia ja matematiikan oppimisen käytännön tukimuotoja.

Yliopisto-opiskelijat eivät usein hae ohjausta, mutta kokevat kuitenkin tarvitsevansa sitä. Korkeakouluohjauksen yksi paradokseista onkin sanottu olevan opiskelijoiden tuen hyödyntämättömyys, vaikka tukea tarjotaan. Tukipalveluiden tarpeellisuutta saatetaan siten usein arvioida tukipalveluiden käytön ja asiakkaiden määrällä, mikä ei kuitenkaan kerro kaikkea tukipalveluiden tai tuen tarpeesta. Tukipalvelujen välttäminen voi vaikuttaa ohjaustoimijoiden kannalta siltä, ettei tukipalveluita tarvita, vaikka opiskelijoiden toiminnalle voi olla jokin muu perustelu. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella Oulun yliopiston opiskelijoiden tukeen liittyviä subjektiivisia kokemuksia subjektitieteellisestä näkökulmasta. Tutkielmassa lähestyn opiskelijoiden omaa kantaa ja toiminnan perustelluisuutta tukipalveluihin hakeutumiseen ja tuen tarpeisiin liittyen hyödyntäen persoonalliseen osallisuuteen ja psykologiseen pääomaan liittyviä käsitteitä. Valitsemieni käsitteiden avulla tuotan tietoa, jota voidaan hyödyntää yliopiston ohjauksen kehittämisessä. Tutkielma on sosiokulttuurisen kasvatuspsykologian kulttuuri-historialliseen juonteeseen paikantuva laadullinen kyselytutkimus. Aineisto on kerätty Oulun yliopiston toisen vuosikurssin opiskelijoille kohdistetulla verkkokyselyllä. Kyselyyn vastasi 116 opiskelijaa. Kysely keskittyi sekä yleisesti ohjaustoimintaan, että psykologisen pääoman ulottuvuuksien tukemiseen Oulun yliopistossa, sillä tutkimusprosessin alussa tutkielman tavoite oli tarkastella opiskelijoiden kokemuksia psykologisen pääoman valossa. Myöhemmin tarkastelun kohteeksi valikoitui tuen tarpeet, tukipalveluihin hakeutuminen ja niihin liittyvät toimintaperusteet ja oma kanta näiden vastatessa parhaiten tutkielmani tavoitteita. Olen lähestynyt opiskelijoiden kokemuksia tavalla, jota voidaan kuvata deskriptiivisellä käymisellä opiskelijoiden elämisen näyttämöille. Persoonallista osallisuutta olen jäsentänyt tutkimuksessa perustelumalleilla. Perustelumallien joukkoa on jäsennetty Grounded theory -menetelmän avulla kokonaiskuvan luomista varten. Tuloksena on kategoriamalli, joka sisältää 18 alakategoriaa, 4 välikategoriaa ja näitä kaikkia yhdistävä kategoria ”Opiskelun tuki opiskelijan näkökulmasta”. Neljästä välikategoriasta hahmottuu kolme kokonaisuutta, jotka kuvaavat opiskelijoiden toiminnan perustelluisuutta ja omaa kantaa liittyen tukipalveluihin hakeutumiseen, tuen tarpeisiin ja tulevaisuususkon tukemiseen. Tutkimuksen luotettavuuden arvioinnissa olen käyttänyt ”Kokemus psykologisena kohteena” -teoksessa (1995) esitettyjä kriteereitä kokemuksen tutkimukselle. Tutkimuksen tulokset ovat potentiaalisesti yleistettävissä kaikkialla, missä tutkimuksen kuvaamat olosuhteet ovat vastaavanlaiset. Parhaiten tuloksista hyötynee tutkimusympäristönä toiminut Oulun yliopisto.

Dès le début de sa carrière littéraire, Zola se bat contre le romantisme. C’est en grande partie autour de cette polémique qu’il cherche à fédérer le groupe naturaliste, dont le recueil de 1880 "Les Soirées de Médan", auquel participent à ses côtés Céard, Maupassant, Hennique, Alexis et Huysmans, proclame l’existence. La haine affichée du romantisme unit les auteurs naturalistes dans un même combat contre l’-isme d’hier, en faveur d’une nouvelle esthétique et d’un nouveau mouvement de pensée : le naturalisme. La stratégie médiatique et collective mise en place par Zola pour faire de cette polémique anti-romantique un événement, permet aux naturalistes d’occuper le terrain de l’édition et du journal. Mais c’est aussi à travers l’opposition au romantisme que les naturalistes construisent leur propre esthétique, profondément anti-idéaliste, et se positionnent sur des questions telles que le rapport de la littérature à la société et à la politique. Enfin, la polémique anti-romantique informe également les œuvres de fiction. Si le personnage naturaliste apparaît souvent comme une victime de la culture romantique, le discours critique des naturalistes dans les romans passe également par la défiguration ou le dépassement de clichés considérés comme typiquement romantiques. Le métadiscours de certains romans naturalistes permet d’insérer la polémique anti-romantique au sein de la fiction, souvent de façon critique et réflexive
From the beginning of his literary career, Zola fought against Romanticism.This opposition allowed him to build the unity of the Naturalist movement, a movement which first sprung into existence with the publication of "Evenings at Médan" (1880), the collection of short stories co-written with Céard, Maupassant, Hennique, Alexis and Huysmans. Naturalist authors, united by their hatred for Romanticism, joined forces against yesteryears’ dominant movement to defend a new aesthetics and a new school of thought: Naturalism. Thanks to Zola’s efforts to publicise this controversy, Naturalists gained visibility in the press and the publishing sector. It is largely through this opposition to Romanticism that Naturalists developed their own, deeply anti-idealistic aesthetics, and defined their positions on issues such as literature’s relation to society and politics. Their anti-Romantic stance further shaped their works of fiction. Naturalist characters often appeared as victims of Romantic culture. Moreover, Naturalist authors developed their critical discourse by dismantling clichés considered as typically Romantic. Through the novel’s metadiscourse, they inserted anti-Romantic polemic in the fiction, in an often critical and self-reflexive way

Abstract The purpose of this three phase study was to investigate the effects of web-based patient education and social support provided by healthcare personnel on the adherence of glaucoma patients. The aim was to produce information for developing new, patient-centred education and social support methods to glaucoma patients. The aim of the first phase was to to describe the adherence of glaucoma patients and related factors. The data was collected with the ACDI measurement from adult glaucoma patients (n = 249) and was analysed by using basic and multiple variable methods. The aim of the second phase was to describe the views of adherent glaucoma patients on patient education and social support (n = 12). The data was collected by interviewing and the data was analysed with content analysis. The aim of the third phase was to study the effects of enhanced web-based patient-centred education and social support on the adherence of glaucoma patients. The test group (n = 34) received web-based patient education and social support intervention via e-mail. The control group (n = 51) received the traditional patient education and social support during the appointment. The effects of the patient education and social support were studied with self-reported ACDI instrument which was sent to both groups at baseline and follow ups (two and six months). The data was analyzed with basic statistical methods. Glaucoma patients were well-adherent to medical care (97%, n = 242) and to care (67%, n = 166). Patient education and social support from physicians and nurses (p < 0.001) and consequences of treatments (p = 0.003) were connected to care. Well-adherent patients described receiving patient education and social support from healthcare personnel and relatives. The focus of the patient education was the content, timing and methods of education. Social support emerged as emotional, informational and instrumental support or lack of support. Participants in both the test and the control groups showed improvement in their adherence. No statistically significant differences were found between the test and control group (p > 0.05). These results are useful in developing patient education and social support methods for glaucoma patients and other patients with chronic illness as well as in educating nurses and developing new patient-centred education and support methods
Tiivistelmä Tämän kolmivaiheisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää terveydenhuoltohenkilöstön tarjoaman internet-perusteisen ohjauksen ja sosiaalisen tuen vaikutusta glaukoomapotilaan hoitoon sitoutumisessa. Tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä uusia, potilaslähtöisiä ohjaus- ja tukimenetelmiä glaukoomapotilaille. Ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin, minkälaista on glaukoomapotilaan hoitoon sitoutuminen ja mitkä tekijät edistävät sitä. Aineisto kerättiin komplianssimittarilla (ACDI) glaukoomapotilailta (n = 249) ja analysoitiin tilastollisilla perus- ja monimuuttujamenetelmillä. Toisessa vaiheessa kuvailtiin hyvin hoitoonsa sitoutuneiden glaukoomapotilaiden käsityksiä saamastaan ohjauksesta ja tuesta (n = 12). Aineisto kerättiin haastattelemalla ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Kolmannessa vaiheessa tutkittiin tehostetun internet-perusteisen ja normaalin käytännön mukaisen potilasohjauksen ja sosiaalisen tuen vaikuttavuutta glaukoomapotilaiden hoitoon sitoutumisessa. Koeryhmä (n = 34) sai tehostetun ohjauksen ja sosiaalisen tuen sähköpostin välityksellä. Kontrolliryhmä (n = 51) sai normaalin käytännön mukaisen ohjauksen ja sosiaalisen tuen vastaanottokäyntien yhteydessä. Ohjauksen vaikuttavuutta tutkittiin komplianssimittarilla (ACDI), joka lähetettiin molemmille ryhmille tutkimuksen alussa sekä kahden ja kuuden kuukauden kuluttua. Aineisto analysoitiin tilastollisin perusmenetelmin. Glaukoomapotilaat olivat hyvin sitoutuneita lääkehoitoonsa (97 %, n = 242) sekä kohtalaisen hyvin hoitoonsa kokonaisuudessaan (67 %, n = 166). Hoitajien ja lääkäreiden tarjoama ohjaus ja sosiaalinen tuki (p < 0.001) sekä hoidon seuraukset (p = 0.003) edistivät hoitoon sitoutumista. Hyvin hoitoonsa sitoutuneet kuvasivat saaneensa ohjausta ja tukea terveydenhuoltohenkilöstöltä ja läheisiltään. Keskeistä ohjauksessa olivat oikea sisältö, ajoitus ja ohjausmenetelmät. Sosiaalinen tuki ilmeni emotionaalisena, tiedollisena ja konkreettisena tukena tai tuen puutteena. Potilaiden hoitoon sitoutuminen edistyi tehostetun ohjaus- ja tuki-intervention aikana sekä koe- että kontrolliryhmässä. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei ollut (p > 0.05). Tuloksia voidaan hyödyntää suomalaisten glaukoomapotilaiden ja muiden pitkäaikaissairaiden hoitotyössä, hoitotyön opetuksessa sekä kehitettäessä uusia potilaslähtöisiä ohjaus- ja tukimenetelmiä

Thesis (M. L. A.)--University of Hong Kong, 2007.
Title proper from title frame. Includes special report study entitled: Constructed wetland for wildlife, drainage and sewage treatment. Also available in printed format.

Submitted by Alisson Leda (alisson-brasil@outlook.com) on 2018-04-20T15:21:00Z No. of bitstreams: 2 license_rdf: 0 bytes, checksum: d41d8cd98f00b204e9800998ecf8427e (MD5) Dissertação_Walter_Nakamura.pdf: 2654157 bytes, checksum: f389f3f98501fcdfacce1b60b74aac8d (MD5)
Approved for entry into archive by Divisão de Documentação/BC Biblioteca Central (ddbc@ufam.edu.br) on 2018-04-20T18:59:48Z (GMT) No. of bitstreams: 2 license_rdf: 0 bytes, checksum: d41d8cd98f00b204e9800998ecf8427e (MD5) Dissertação_Walter_Nakamura.pdf: 2654157 bytes, checksum: f389f3f98501fcdfacce1b60b74aac8d (MD5)
Approved for entry into archive by Divisão de Documentação/BC Biblioteca Central (ddbc@ufam.edu.br) on 2018-04-20T19:02:37Z (GMT) No. of bitstreams: 2 license_rdf: 0 bytes, checksum: d41d8cd98f00b204e9800998ecf8427e (MD5) Dissertação_Walter_Nakamura.pdf: 2654157 bytes, checksum: f389f3f98501fcdfacce1b60b74aac8d (MD5)
Made available in DSpace on 2018-04-20T19:02:37Z (GMT). No. of bitstreams: 2 license_rdf: 0 bytes, checksum: d41d8cd98f00b204e9800998ecf8427e (MD5) Dissertação_Walter_Nakamura.pdf: 2654157 bytes, checksum: f389f3f98501fcdfacce1b60b74aac8d (MD5) Previous issue date: 2018-02-22
FAPEAM - Fundação de Amparo à Pesquisa do Estado do Amazonas
The increasing interest in new learning technologies has led learning institutions and organizations to adopt powerful platforms designed to support the teaching and learning process, called Learning Management Systems (LMSs). The widespread adoption of LMSs raises the need to evaluate the quality in use of these platforms through attributes such as usability and User eXperience (UX). For instance, if the LMS does not provide a good usability, the learner will spend more time trying to understand how to use the platform rather than learning the educational content. Similarly, a positive UX is essential to make the platform more pleasuring, appealing and satisfactory to the learner. Although several studies have been conducted to evaluate LMSs, few techniques encompass both usability and UX. This work presents the development of a technique to evaluate the usability and UX of LMSs, called TUXEL, by means of Design Science Research methodology. Additionally, we developed a tool to support the evaluation process. We conducted two empirical studies in order to assess the feasibility of the technique, while comparing it with an existing technique from the literature. Results indicated that TUXEL allowed identifying a higher number of usability problems in comparison to an adapted version of the Heuristic Evaluation, while requiring less time.
.

Viime vuosina Suomessa on alettu etsimään uusia tapoja erityistä tukea tarvitsevien lasten opetuksen järjestämiseksi. Vuoden 2011 alusta tuli voimaan perusopetuslain muutos, joka korostaa lähipäiväkoti-periaatetta ja tuen tarpeisiin varhain puuttumista ja niiden tukemista. Lakimuutoksen myötä lapsen saama tukijärjestelmä muuttui kolmiportaiseksi. Tehostettu tuki on uusi tuen porras, joka on lisätty yleisen ja erityisen tuen väliin. Tässä tutkimuksessa tarkastelen lastentarhanopettajien ja kiertävien erityislastentarhanopettajien käsityksiä tehostetun tuen toteutumisesta tuetussa esiopetusryhmässä. Koska tutkin lastentarhanopettajien ja kiertävien erityislastentarhanopettajien käsityksiä, tutkimuksen lähestymistapa on fenomenografinen. Tutkimukseen osallistui kahdesta tuetusta esiopetusryhmästä yhteensä neljä lastentarhanopettajaa sekä kaksi kiertävää erityislastentarhanopettajaa. Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä käytin teemahaastattelua. Lastentarhanopettajat haastattelin parihaastatteluna ja kiertävät erityislastentarhanopettajat yksilöhaastatteluna. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisen aineistoanalyysin avulla. Analyysin tuloksena muodostuivat tutkimuksen kannalta olennaiset käsitteet. Teoriaosuudessa määrittelen tuetun esiopetuksen käsitteen yhdistämällä varhaiserityiskasvatus- ja esiopetus käsitteet. Lisäksi käsittelen tuen kolmiportaista mallia sekä moniammatillista ja vanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä ajankohtaisen kirjallisuuden ja tutkimusten kautta. Tutkimukseen osallistuneet lastentarhanopettajat ja kiertävät erityislastentarhanopettajat määrittelevät tehostetun tuen lähtökohdaksi lapsen tuen tarpeiden määrittelyn. Lapsen tuen tarpeita havainnoidaan lapsiryhmässä. Havaintojen pohjalta tehdään pedagoginen arvio sekä oppimissuunnitelma, jossa on mukana lapsen vanhemmat sekä tuen tarpeiden mukaan muiden alojen asiantuntijoita. Pedagoginen arvio sisältää arvion lapsen osaamisesta ja kehittämisen alueista sekä tukimuodoista, joita hän tarvitsee. Kolmiportainen tukijärjestelmä nähtiin lasta tukevana ja lapsen oikeus tuen eri muotoihin toteutuu tukijärjestelmän avulla oikealla tavalla. Esiopetusryhmässä lapsen kehitystä ja oppimista tukevia elementtejä ovat pienryhmä ja työntekijöiden suhteellisen suuri lukumäärä, psyykkinen ja fyysinen oppimisympäristö, vanhempien kanssa toteutuva kasvatuskumppanuus sekä moniammatillinen yhteistyö. Kasvatuskumppanuus nähtiin olennaisena osana esiopetustoimintaa. Aktiivinen yhteydenpito ja vanhempien kasvatustyön tukeminen ovat periaatteita, joiden mukaan toimitaan Tuetussa esiopetusryhmässä tapahtuvan toiminnan haasteina nähtiin toiminnan lyhyt aika. Vuoden aikana tuli saada selville tuen tarpeet, jonka jälkeen suunniteltiin ja toteutettiin toiminta lapsen kehitystä ja oppimista tukevaksi. Tuloksissa ilmeni tarve pitkäjänteisempään työhön, jotta suunnitellut tukitoimet tukisivat vielä paremmin lasta. Moniammatillisen yhteistyön toimivuus koettiin myös haasteeksi. Tiedonkulku eri hallinnonalojen välillä ei toimi aina toivotulla tavalla. Lastentarhanopettajilta vaaditaan lapsen havainnointiin ja havainnoinnin pohjalta tehtäviin oppimissuunnitelman ja pedagogisen arvioon ammatillista osaamista. Tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä, koska ne ovat syntyneet kuuden haastattelun perusteella, mutta niistä löytyy yhtymäkohtia olemassa olevaan teoriaan ja tutkimustietoon. Tulevaisuudessa yleistä, tehostettua ja erityistä tukea voitaisiin toteuttaa joustavassa esi- ja alkuopetuksen kokonaisuudessa. Tässä mallissa lapsella olisi mahdollisuus saavuttaa asetettuja tavoitteita omaan tahtiin kolmen vuoden aikana. Lapsi saisi tarvitsemansa tuen esimerkiksi lastentarhanopettajan, luokanopettajan ja erityislastentarhan/luokanopettajan muodostaman moniammatillisen tiimin muodossa.

Pro gradu -tutkielmassa on selvitetty varhaiserityisopettajien käsityksiä inkluusiosta ja sen totetumisesta varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Varhaiskasvatussunnitelman perusteiden 2016 ja Esiopetussuunnitelman perusteiden 2014 mukaan varhaiskasvatusta ja esiopetusta toteutetaan inkluusion periaatteiden mukaan. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä kuvataan tärkeimmät kansainväliset sopimukset, jotka vaikuttavat Suomen varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen lainsäädäntöön. Lisäksi tuodaan esille tutkimuksia ja keskustelua, jota on käyty eri aikoina integraatiosta ja inkluusiosta. Tutkimuksessa kysytään ”Millaisia käsityksiä varhaiserityisopettajilla on inkluusiosta ja sen toteutumisesta?” Työ on fenomenografinen tutkimus, jonka aineisto koostuu varhaiserityisopettajien haastatteluista. Aineiston analyysissä käytettiin nelivaiheista fenomenografista analyysimallia. Ensimmäisessä vaiheessa perehdyttiin aineistoon ja valittiin tutkimuskysymyksen kannalta oleelliset ilmaisut. Toisessa vaiheessa teemoiteltiin samansuuntaisia käsityksiä ilmentäviä ilmaisuja teemoiksi. Kolmannessa vaiheessa teemoja yhdistelemällä ja rajatapauksia määrittelemällä luotiin käsitysryhmät. Viimeisessä vaiheessa käsitysryhmistä koottiin ylätason kuvauskategoriat ja tutkimustuloksia peilattiin teoriaan. Varhaiserityisopettajat tarkastelivat inkluusiivisuutta kahdesta näkökulmasta. Lapsen kannalta ajateltuna varhaiserityisopettajat käsittivät inkluusion pitävän sisällään sen, että lapsi on lähipäiväkodissa ja siellä lapsella on mahdollisuus tuntea kuuluvansa ryhmään. Varhaiserityisopettajat nostivat esiin vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön ja lapsen tuntemisen tärkeyden. Kasvattajien näkökulmasta varhaiserityisopettajat pohtivat omaa rooliaan inkluusiivisessa kasvatuksessa. Merkittäväksi koettiin henkilökunnan tunteminen, henkilökunnan sitoutuminen lapsen tukemiseen, varhaiserityisopettajan kokemat haasteet työssään ja toiminta eri yhteistyötahojen kanssa.

Cette thèse met en perspective le dilemme moral du combattant, entre devoir et interdiction de tuer, du point de vue du soldat et du point de vue du citoyen. Elle conduit à constater que la question morale de l’homicide de guerre est, pour chacun d’eux, une aporie qui remet en cause le caractère sacré de la vie humaine, fondement du référentiel moral occidental. Le dilemme du combattant est un dilemme particulier limité à l’instant du combat. Le combattant y fait face mais les conditions de la guerre (privations, traumatismes, blessures) diminuent sa capacité au raisonnement moral. De plus, dans l’instant du combat, il agit par réflexe. Les conditions du combat entraînent donc une éclipse morale et l’action précède la décision. C’est alors le vétéran qui devra, a posteriori, juger ses actes au regard du dilemme moral. Le dilemme n’empêche pas l’action mais il empêche le jugement des actions passées. Le vétéran fait en réalité face à une aporie sur la valeur de la vie humaine puisqu’il en a détruites certaines au nom même de la valeur sacrée de la vie humaine. Le citoyen ne se sent pas concerné par le dilemme du combattant. Pour lui, les opérations militaires sont déclenchées pour des raisons morales. Pendant la guerre, il préfère ignorer les destructions et les morts. De cette façon, les guerres justes restent des guerres « propres ». Le masque d’acceptabilité morale de la guerre finit par tomber et les dénis du citoyen également. Ce dernier se distancie alors de la guerre et des combattants mais l’inapaisement de sa conscience le renvoie face à ses responsabilités. Il se retrouve face à une aporie proche de celle du vétéran puisqu’elle repose sur le paradoxe de la guerre : détruire des vies humaines pour en préserver d’autres. Ces deux apories montrent que la guerre remet en cause le référentiel moral occidental dans sa considération d’une valeur unique de la vie humaine et qu’il revient aux citoyens, civils comme militaires, d’assumer le niveau d’immoralité qu’ils peuvent accepter dans la défense des valeurs morales
In this thesis, we study the warrior’s moral dilemma, between the moral interdiction of killing human beings and the moral duty to kill the enemy, from the perspective of the soldier and the perspective of the citizen. For both of them, the issue of killing in war is an aporia than questions the sacredness of human life, which stands as the foundation of the western set of moral values. The warrior’s dilemma is very specific and limited to single moments, the ones of combat actions. The warrior faces the dilemma at those specific times but war life conditions (deprivations, traumas, wounds) impede their capability of moral reasoning. Besides, during combat action, the warrior acts reflexively. Combat conditions therefore result in a moral eclipse and the action of killing precedes the decision to do so. The veteran must then judge their own act in a post-action dilemma. The warrior’s dilemma does not prevent action but the moral evaluation of past war acts. The veteran is actually facing an aporia on human life’s value because they destroyed some to save others, in the name of the sacred value of all human lives. The warrior’s dilemma does not regard the citizens. The latter believe that military operations are decided according to moral reasons. During the war, they prefer to deny any death and destruction that happen overseas. In that way, just wars remain clean wars. Eventually, the acceptability mask concealing the real conditions of war fades away and denials become impossible. The citizens then isolate themselves from the unethical soldiers but the unease of their consciences brings them back to their responsibilities. They then face an aporia that is close the veteran’s one because based on war’s dilemma: destroying human lives to save others. These two aporias demonstrate that war questions the sacred value of human life and therefore western moral values and that it is the responsibility of the citizens, both civilians and the military, to be accountable for the level of moral unacceptability that they are willing to endure to defend their own moral values

El trabajo de memoria, lo justifica la experiencia personal adquirida en la construcción. Los formatos, programas, planos y problemáticas reales de un caso, es información que servirá como soporte para todos aquellos estudiantes, pasantes de ingenieros e ingenieros que deseen integrarse a la obra pública sin fallar o conociendo de antemano que la construcción es un negocio que necesita toda la dedicación posible para que sea tan remunerable como se planteó en el concurso. Es la astucia, la técnica y la sociabilidad entre otras, características (necesarias en todos los niveles y puestos de la construcción) muy apreciadas para la correcta ejecución de la obra.

Orientador: Florencia Cecilia Menegalli
Tese (doutorado) - Universidade Estadual de Campinas, Faculdade de Engenharia de Alimentos
Made available in DSpace on 2018-08-01T22:24:36Z (GMT). No. of bitstreams: 1 CaceresHuambo_BaltazarNicolas_D.pdf: 28723626 bytes, checksum: 03dc6196782a5dd6ded014989951adac (MD5) Previous issue date: 2002
Resumo: o objetivo do presente estudo foi desenvolver um modelo matemático para um secador industrial de túnel para fi'utas, simulá-Ia e otimizar sua operação considerando a qualidade do produto como restrição principal na formulação do problema de otimização. Os secadores operam em forma semi-contínua e têm carrinhos e bandejas. O período de cada ciclo é determinado fazendo cumprir as especificações da umidade inicial e final do produto, de forma que cada carrinho com um número determinado de bandejas com fruta úmida seja alimentado em ciclos ao túnel enquanto outro que atingiu a umidade final é retirado do outro extremo do túnel. As configurações consideradas no estudo foram concorrente e contracorrente. O modelo que foi desenvolvido a partir dos balanços simultâneos de calor e massa para a fase sólida e gasosa, tanto para as bandejas (carrinhos) quanto para o túnel, é simples e apropriado para efeitos de otimização onde o tempo computacional é muito importante. O modelo foi aplicado para simular a secagem de uva Itália usando dados experimentais da cinética de secagem, ajustando-se os parâmetros de acordo aos requerimentos das equações do modelo. Os códigos de simulação e otimização foram desenvolvidosem FORTRAN 90 de Microsoft Fortran PowerStation. A não linearidade das equações do modelo e da restrição de qualidade da fruta, representada pela degradação de ácido ascórbico, conduziram ao desenvolvimento de um algoritmo para a solução do problema de otimização cuja função objetivo foi minimizar o consumo de energia por unidade de sólido seco, tempo do ciclo e temperatura máxima atingida pela fruta. Os resultados mostram as condições de operação ótimas para um número fixo de carrinhos no túnel e indicam que a configuração contracorrente é mais eficiente quando se avalia os requerimentos de calor por kg de sólido seco para uma degradação de ácido ascórbico aproximadamente constante. Igualmente, que se reduz o consumo de energia em ambas configurações quando comparado aos valores simulados sem otimizar.
Abstract: The non linearity of the equations of the model and the quality of the fruit, represented by the ascorbic acid degradation, leaded to develop an algorithm for the solution of the optimization problem which objective function was to minimize the energy consumption, cycle time and maximum temperature achieved by the fruit. Results show the optimal operation conditions for a fixed number of trucks in the tunnel and indicate that countercurrent configuration is more efficient when heat requirements per kg of dry solids is evaluated for approximately constant ascorbic acid degradation. Furthermore, energy consumption for both configurations is reduced when compared to non optimized simulation results.
Doutorado
Doutor em Engenharia de Alimentos

Publicación a texto completo no autorizada por el autor
Realiza los cálculos necesarios para seleccionar los equipos frigoríficos de 01 túnel de enfriamiento rápido, considerando que la capacidad del túnel de pre-frio es de 10 ton., esto implica la selección de evaporador, compresor y demás. Para poder realizar la correcta selección de los equipos de refrigeración se requiere determinar correctamente los siguientes parámetros: carga térmica, temperatura de evaporación, dimensiones del túnel de enfriamiento, etc.
Trabajo de suficiencia profesional

Groundwater withdrawals are growing in most developing countries, including Mongolia, where freshwater resources are limited and unevenly distributed, and most surface waters are frozen during winter. Groundwater represents some 80% of the water supply in the country. Computation of recharge is important, but is complicated in cold regions, because of phase change and permafrost, which is found on 63 percent of the country, and causes conventional physically-based land surface models to be inaccurate. We have developed a two-compartment water and energy balance model that accounts for freezing and melting and includes vapor diffusion as a water and energy transfer mechanism. It also accounts for the effect of slope orientation on radiation, which may be important for mountain areas. We applied this model to the Upper Tuul River Basin to evaluate recharge under different soil and vegetation types. The basin is divided into 12 zones (models) based on elevation ranges, orientation and slope. Due to the limited number of observation data in this area, precipitation, air temperature and relative humidity were corrected as a function of elevation by means of lapse rates. Results show that recharge is relatively high and delayed with respect to snowmelt during spring, because it is mainly associated to thawing at depth, which may occur much later. Most importantly, we find that vapor diffusion plays an important quantitative role in the energy balance and a relevant qualitative role in the water balance. Except for a few large precipitation events, most of the continuous recharge is driven by vapor diffusion fluxes. Large vapor fluxes occur during spring and early summer, when surface temperatures are moderate, but the subsoil remains cold, creating large downwards vapor pressure gradients. Temperature gradients reverse in fall and early winter, but the vapor diffusion fluxes do not, because of the exponential shape of the saturated vapor pressure as a function of temperature giving smaller vapor pressure differences at lower temperature. The computed sensible heat flux is higher than the latent heat flux, which reflects the dry climate of the region. The downward latent heat flux associated to vapor diffusion is largely compensated by an upward heat conduction, which is much larger than in temperate regions. The alluvial aquifer around Ulaanbaatar supplies water to the city and is under pressure because of the growing water demand. To address this concern, we built a numerical model, which is challenging, not only because of the lack of data, but also because the river freezes during winter. River flow under the ice is sustained by groundwater, which provides the energy to prevent full freezing of the whole river thickness, but which may not occur where groundwater levels are depleted by pumping. At present, the river still flows under the ice during winter at both ends of the Ulaanbaatar alluvial aquifer. The downstream end, to the West, receives aquifer discharge, whereas the river is fed by discharge from adjacent alluvial aquifers upstream of the east end. But, in the central portion, the river is fully frozen. In fact, the river bed in this portion becomes dry in April most years, probably because of sublimation and because melted water immediately infiltrates into the aquifer. If groundwater pumping increases, either at the Ulaanbaatar alluvial aquifer or at the alluvial aquifer near Gachuurt village, it is likely that the currently winter flowing portion of the river will also dry or, rather, become fully frozen during winter. This will not be a major problem from a quantitative point of view because aquifer storage is sufficient to support winter pumping, even if pumping is increased. However, it may have other environmental and cultural implications. Therefore, further study is needed to monitor at both the upper and downstream stream parts of the aquifer.
La extracción de agua subterránea crece en la mayoría de los países en desarrollo y representa un problema en Mongolia, donde los recursos de agua son limitados, están distribuidos de manera irregular, y la mayoría de las aguas superficiales se congelan en invierno. El agua subterránea representa la principal (del orden del 80%) fuente de suministro, lo que hace importante el cálculo de la recarga. El cálculo se complica en zonas frías por los cambios de fase y el permafrost, que cubre el 63% del país, y hace que los modelos convencionales de balance de agua en el suelo sean imprecisos. Hemos desarrollado un modelo de balance de agua y energía de dos compartimentos que incluye sublimación, congelación y fusión, así como la difusión de vapor como mecanismo de transferencia de agua y energía. También reconoce el efecto de la orientación de la pendiente sobre la radiación, que puede ser importante en zonas de montaña. Hemos aplicado este modelo a la Cuenca Alta del Río Tuul. Para incluir el efecto de los distintos tipos de suelo y vegetación, dividimos la cuenca en 12 zonas en función de la elevación, la orientación y la pendiente. Por otro lado, hemos tenido que corregir, en función de la altitud, los datos de precipitación y temperatura y humedad relativa del aire, solo disponibles en estaciones situadas en valles. Los resultados muestran que la recarga es relativamente alta y retrasada respecto al deshielo, ya que una parte se asocia a la fusión del hielo profundo, que ocurre mucho más tarde. Lo más importante es que la difusión de vapor desempeña un importante papel tanto en el balance energético como en el hídrico. Exceptuando algunos eventos de alta precipitación, la mayor parte de la recarga está asociada al flujo difusivo de vapor, que aporta no solo agua sino también energía para fundir el hielo profundo. La difusión de vapor es máxima al final de la primavera y principios del verano, cuando el suelo se calienta, favoreciendo la evaporación, pero el subsuelo permanece frío, lo que produce condensación. El gradiente térmico se invierte en otoño e invierno, pero no tanto el flujos de vapor porque las diferencias de presión de vapor disminuyen al bajar la temperatura. El flujo de calor latente descendente asociado a la difusión de vapor se compensa en gran medida por una conducción de calor hacia arriba, que es mucho mayor que en regiones templadas. El acuífero aluvial de Ulán Bator suministra agua a la ciudad y sufre la creciente demanda de agua. Para abordar esta inquietud, hemos construido un modelo numérico, que es un desafío, no sólo por la falta de datos, sino también porque el río se congela en invierno. Los ríos fluyen bajo el hielo gracias al agua subterránea, que aporta energía para impedir la congelación total del río, que desaparece cuando los niveles del agua subterránea se deprimen por bombeo. En la actualidad, el río sigue fluyendo bajo el hielo en ambos extremos del acuífero aluvial. El de aguas abajo, hacia el oeste, recibe la descarga del acuífero, mientras que en el extremo este recibe la descarga de acuíferos aguas arriba. Pero, en la parte central, el río está completamente congelado. De hecho, el lecho del río llega a secarse en Abril, probablemente debido a la sublimación y a que el agua derretida se infiltra. Si el bombeo del agua subterránea aumenta, ya sea en el acuífero aluvial de Ulán Bator o en los de aguas arriba, es probable que la parte del río que actualmente fluye también se seque o se congele completamente en invierno. Esto no será un problema importante desde un punto de vista cuantitativo, porque el almacenamiento del acuífero es suficiente para soportar el bombeo invernal, incluso si se aumenta, pero podría tener otras implicaciones ambientales y culturales. Por ello, sería deseable hacer estudios de detalle en ambos extremos del acuífero.
Цэвэр усны нөөц хязгаарлагдмал, жигд бус тархалттай, гадаргын ус нь өвлийн улиралд хөлддөг онцлогтой Монгол зэрэг хөгжиж буй орнуудад газрын доорх усны хэрэглээ өсөж байна. Усны нийт хэрэглээний 80 орчим хувийг газрын доорх усаар хангадаг. Газрын доорх усны тэжээмжийг тооцох нь чухал боловч нийт газар нутгийн 60 хувьд нь олон жилийн цэвдэг чулуулгийн тархалттай, фазын өөрчлөлттэй, физикд суурилсан газрын гадаргын загварууд нь тодорхой бус байдаг шалтгаанаас хүйтэн уур амьсгалтай бүс нутгуудын хувьд хүндрэлтэй байдаг. Иймд хөлдөлт, гэсэлтийг тооцоолох болон ус ба энергийн шилжилийн механизм болох усны уурын диффузыг (vapor diffusion) багтаасан хоёр хэсэг ус ба энергийн балансын загварыг хийсэн. Уг загварт уулархаг районы чухал хүчин зүйл болох газрын гадаргын налуугийн байрлал, нийлбэр цацрагийн нөлөөллийг тооцож үзсэн. Загварыг янз бүрийн хөрс, ургамалтай нөхцөлд тэжээмжийг үнэлэх зорилгоор Туул голын сав газрын дээд хэсэгт хэрэглэсэн. Тус талбайг газрын гадаргын налуу, байрлал болон өндөржилтөөр нь 12 бүсэд (загварт) хувааж үзэв. Талбайн цаг уурын ажиглалтын мэдээ хязгаарлагдмал тул хур тунадас, агаарын температур болон харьцангуй чийгшил өндөржилтөөс хамаарсан хамаарлыг (lapse rate) ашиглан засварыг гүйцэтгэлээ. Загварын үр дүнгээс харахад, тэжээмж харьцангуй их, ихэвчлэн хөрсний гэсэлтийн гүнээс хамаарч хожуу тохиолдох хаврын цасны хайлалтаас ирдэг байна. Хамгийн чухал нь усны уурын диффузи энергийн балансад тоон чухал үүрэг гүйцэтгэж усны балансад чанарын үүрэг гүйцэтгэдгийг тогтоосон. Нэг удаагийн их хэмжээний хур тунадаснаас бусад тохиодолд газрын доорх усны тэжээмж нь усны уурын диффузын урсацаар бий болно. Газрын гадаргын өнгөн хэсгийн температур өсөх үед (>0°C), хавар болон зуны улиралын эхэн үед их хэмжээний усны уурын диффузи явагддаг ч газрын өнгөн хэсгээс доошхи гүнд хөрс хөлдүү байж доош чиглэсэн их хэмжээний усны уурын даралтын зөрүү бий болдог. Газрын өнгөн хэсгийн болон гүн дэх температурын зөрүү намар, өвлийн улирлын эхэнд эсэргээрээ тохиолдоход бага температурт усны уурын даралтын ялгааг бага өгөх ханасан усны уурын даралтын экспоненциал хэлбэр температураас хамаарсан функц байдаг тул дээш чиглэсэн усны уурын диффузийн хөдөлгөөн маш бага байна. Тооцсон турбулент босоо дулааны урсгал (sensible heat) нь ууршилтанд зарцуулагдах дулааны урсгалаас (latent heat) их байгаа нь хуурай уур амьсгалтайг илтгэнэ. Доош чиглэсэн дулааны урсгал усны уурын диффузтэй холбоотой. сэрүүн бүс нутагт их байдаг дээш чиглэсэн хөрсний дулааны урсгалаар нөхөгдөж байдаг. Улаанбаатар хотын усан хангамжийг аллювийн уст давхаргаас хангадаг ба өсөн нэмэгдэж буй усны хэрэглээнээс болж асуудал үүсээд байгаа билээ. Энэ асуудлыг шийдвэрлэхийн тулд мэдээлэл хомсдолоос гадна өвлийн улиралд голын ус хөлддөг хүндрэлтэй нөхцөлд тоон загварыг хийж гүйцэтгэсэн. Голын мөсний дор гол бүрэн хөлдөх үйл явцыг удаашруулдаг дулааны хөдөлгөөн газрын доорх усны урсгалаар бий болдог ч газрын доорх усны түвшин шавхалтын улмаас багассан тохиолдолд дээрх үйл явц явагдах боломжгүй. Одоогийн байдлаар Улаанбаатар орчмын аллювийн уст давхаргын дээд болон доод хэсгүүдэд өвлийн улиралд голын ус урсгалтай байна. Талбайн дээд буюу зүүн хэсэгт (Гачуурт орчимд) голын ус нь зэргэлдээх аллювийн уст давхаргаас тэжээгддэг онцлогтой. Харин төв хэсэгт голын ус ёроолоо хүртэл хөлддөг. Энэ хэсэгт өвлийн улиралд явагддаг ууршилт (sublimation) болон хайлсан ус тэр дороо уст давхарга руу нэвчдэгийн улмаас ихэнхдээ 4-р сард хуурай, усгүй болдог байна. Хэрэв Улаанбаатар орчмын аллювийн уст давхарга, Гачуурт тосгон орчмын уст давхаргад усны шавхалт нэмэгдвэл өвлийн улиралд голын ус ёроолоо хүртэл хөлдөх нөхцөлийг бүрдүүлэх ба мөсний доор усны урсгал явагдах боломжгүй болох магадлалтай. Өвлийн улирлын шавхалтанд газрын доорх усны нөөц хангалттай байдаг тул тоо хэмжээний хувьд тийм ч чухал асуудал биш ч хүрээлэн буй орчин, соёлын ач холбогдолтой байж болох юм. Иймд уст давхаргын дээд болон доод хэсгүүдэд хяналт хийх нэмэлт судалгаа шаардлагатай байна.

Pro gradu -tutkielmani on narratiivinen tutkimus, jossa haastattelin sirkusohjaajia ja sirkusta harrastavien tuen tarpeisten lasten vanhempia. Tutkimusongelmana minulla on se, millainen harrastus sirkus on sirkusohjaajien ja vanhempien kertomana ja miten se soveltuu tukea tarvitsevien lasten ja nuorten harrastukseksi sirkusohjaajien ja vanhempien mukaan. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1. Millainen harrastus sirkus on sirkusohjaajien ja vanhempien kertomana? ja 2. Miten sirkus soveltuu tuen tarpeisten lasten ja nuorten harrastukseksi sirkusohjaajien ja vanhempien kertoman mukaan? Haastattelemalla kerätty aineisto litteroitiin ja se analysoitiin narratiivisin menetelmin. Työn tavoitteena on kuvata sitä, millainen harrastus sirkus on ja miten se soveltuu tuen tarpeisten lasten ja nuorten harrastukseksi aikuisten kertomana. Sirkuksen tutkiminen on hyvin ajankohtainen tutkimusaihe, sillä lajin suosio on kasvanut huomattavasti viime vuosina ja alalle tarvitaan lisää ohjaajia. Aihe on ajankohtainen tutkittavaksi myös siksi, että sirkus ja sosiaalinen sirkus ovat lähellä inkluusio-ajattelua. Tuen tarpeiset sirkusharrastajat voivat olla inkluusio-ajattelun mukaisesti osana tavallista sirkusryhmää tai sosiaalisen sirkuksen ryhmissä. Sosiaalinen sirkus on sirkustoimintaa, jonka tavoitteena on tukea osallistujien hyvinvointia. Sirkuksen avulla yksilö voi oppia elämässä tarvittavia taitoja. Sosiaalisen sirkuksen tavoitteet lähtevät aina ryhmän jäsenten tarpeista. Sosiaalisessa sirkuksessa tavoitteet voivat olla esimerkiksi sosiaalisia, kun taas tavallisessa sirkusryhmässä tavoitteet kohdistuvat enemmän temppuihin ja sirkusteknisen osaamisen kehittymiseen. Työni tuloksena esitän, että vanhempien ja sirkusohjaajien mukaan liikunnan ja taiteen yhdistävä sirkus on monipuolinen harrastus. Sirkuksessa kehollisuus ja koskettaminen ovat luonnollinen osa toimintaa. Sirkus soveltuu kaikenlaisille harrastajille iästä tai mahdollisesta tuen tarpeesta riippumatta lajien moninaisuuden ja sirkuksen taidepuolen ansiosta. Sosiaalisessa sirkuksessa huomioidaan osallistujien tarpeet yksilöllisesti. Sirkusharrastuksen yksi motivoivista tekijöistä on se, että sirkusharjoitteluun kuuluu leikki ja leikkimielisyys. Sirkuksessa yksilö pääsee myös toteuttamaan omaa autonomiaansa, saa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunnetta ja pätevyyden kokemusta. Tutkimuksen tulokset ovat suomalaisessa sirkuskulttuurissa suuntaa antavia, mutta niitä ei voida suoraan yleistää globaalisti sirkuskulttuuristen erojen takia
This thesis is a narrative study where I interviewed circus teachers and parents of kids with special needs which have circus as a hobby. My research problem is to figure out what kind of hobby circus is told by circus teachers and parents and is it a suitable hobby for kids and teenagers with special needs according to circus teachers and parents. My research questions are following: 1. What kind of hobby circus is told by circus teachers and parents? 2. Is circus a suitable hobby for kids and teenagers with special needs according to circus teachers and parents? I transcribed the interviews and analyzed them with narrative methods. My goal is to describe what kind of hobby circus is and how it suits as a hobby for kids and teenagers with special needs. Circus is a current topic to study, because it’s popularity has grown a lot recently so there is a need for educated circus teachers. This topic is also current to study because circus and social circus are close to inclusion way of thinking. Students with special needs can be part of normal circus group or special circus group. Social circus is circus activity, which goal is to support its participants well-being. Circus lessons can become life lessons. Social circus goals always born from its participants needs. In social circus goals can be for example social when in normal circus classes emphasize tricks and development of circus technique. Conclusion is that, according to parents and circus teachers circus is a diverse hobby because it is sporty and artistic. Physicality and touching are natural part of circus training. Circus as a hobby is suitable for everybody regardless of age and possible special needs because of the diverse of specialties and the art side of circus. Social circus considers the needs of its participants individually. One of the motivating factors in circus is that training includes play and playfulness. In circus one can also fulfill his/ her autonomy, gets the feeling of social bonding and experience of competent. Conclusions are directional in Finnish circus culture, but they cannot be generalized globally because of differences in circus culture

Hong Kong is one of Asia’s more demographically-aged cities, with 14% of population aged 65+ in 2012, projected to be 23% by 2025. Facilities and transport are generally good by world standards although the urban environment may not consistently be particularly ‘age-friendly’. Drawing on a range of urban sub-areas, this research investigated the ‘age-friendliness’ of Tuen Mun, a ‘new town’ of half a million population in Hong Kong. This study was also interested in socio-cultural variables and age-friendly cities (AFC) characteristics in its predominantly Chinese population, and relationships with psychological well-being (PWB). A total of 503 participants aged 50 years or above were interviewed in a face-to-face questionnaire survey in Tuen Mun. Two focus groups were held afterwards as a post facto evaluation to ascertain and explain the findings of the survey. Among the WHO’s original eight AFC domains, in this study ‘Social participation’ scored the highest AFC rating. ‘Housing’, ‘Civic participation and employment’, and ‘Community support and health services’ perhaps surprisingly scored the lowest. Interestingly, the ‘higher social group’ (i.e. respondents from private housing, with a higher education attainment and household income) tended to be less satisfied with the AFC domains than the lower social group. An important contribution of this study is therefore to show the importance of considering social variations in attitudes to AFC characteristics, as perceptions/expectations of AFC might vary across different social groups. This study also addressed the potential role of AFC characteristics in influencing older persons’ PWB. AFC, especially the ‘software’ aspects related to social support, were found to have the strongest positive correlations with PWB. A newly-proposed ‘Food and shopping’ dimension appeared to be a salient factor affecting PWB, showing such ‘lifestyle’ items should be included in AFC in Asian settings. The policy implications and the value of the AFC concept in cities such as Hong Kong are discussed.

My thesis is focused on process preparation and building construction technology of primary lining road tunnel, implemented in city part of Troja in the capital city Prague. Specifically it is a part of tunnel complex Blanka. The name of this part is Kralovská obora. If the all tunnel parts are built this tunnel complex Blanka can be complemented to already opened tunnels Zlíchovský, Mrázovka and Strahovský which are the part of city traffic circle. This technology preparation includes schedules and financial plans of the building, technological prescription for the primary tunnel lining, safety plan, control and trial/test plans, environmental plan, project of construction site, design of the main working machines, items budget of the north tunnel tube, coordination situation plan with wider relationships transport routes and technical report of building technological project.

Entre 1794 et 1830, de nombreuses romancieres prirent la plume et obtinrent un succes consequent. Nous nous interrogeons sur le sens de ce phenomene litteraire a partir d'un corpus de vingt-trois romans ecrits par sept romancieres. Mmes de genlis de souza, de krudener, de stael, cottin, gay et de duras. La premiere partie vise a reconstruire l'univers socio-litteraire au sein duquel elles evoluent. Pour ce faire, nous utilisons des documents pour la plupart inedits. Nous montrons que cette litterature n'est pas une paralitterature, elle s'inscrit bien dans le champ litteraire. Mais la parole romanesque feminine est fortement contrainte et circonscrite au roman sentimental. Dans la deuxieme partie, nous proposons une description organisee de cette litterature. Dans la troisieme partie, nousnous proposons de considerer l'ensemble des romans etudies comme un corpus a partir duquel on s'interroge sur le sens que le lectorat de l'epoque pouvait conferer a ces textes. Cette partie propose une etude des formes romanesques, des intrigues, des personnages, du cadre spatio-temporel, de la perception de l'histoire et tout particulierement des evenements revolutionnaires, du langage mis en oeuvre dans les textes. Enfin, nous nous posons la question de savoir de quelle maniere ces textes sont rousseauistes. Pour finir, nous tentons de mettre en evidence la filiation avec le conte en vogue au xviiieme siecle. En conclusion, nous nous proposons de redefinir les enjeux que mme de stael attribuait au genre romanesque. Quant au succes aussi rapide que fugitif des romans feminins de cette epoque, il nous semble tenir au contexte historique. Cette litterature participe d'une quete de sens et, dans le meme temps, propose des echos thematiques et stylistiques de la violence des temps. Enfin a partir de quelques exemples, nous montrons comment la connaissance d'oeuvres oubliees et mineures peut contribuer a nourrir une "sociocritique des totalites"
Between 1794 and 1830, a number of women became writers with consistent success. We analyse the meaning of this literary phenomenon from a panel of twenty-three novels, written by seven women writers: mmes de genlis, de souza, de krudener, de stael, cottin, gay and de duras. In the first part, we reconstruct their social and literary environment. In so doing, we use a number of documents, most of them unpublished yet. We show that this literature is not some kind of paraliterature but has its full place in the literary field. But women writers fiction is strongly contained and limited to the sentimental novel. The second part is an organised description of this literature. In the third part, we consider the whole of the studied novels as a corpus from which to analyse the meaning given to these texts by the readers of the time. This part offers a study of the techniques of the novels, plots, caracters, space-time outline,perception of history, particulary the revolutionary events and language used in the texts. We,then,try and find out to what extent these texts are 'rousseauist". Finally is an attempt to reveal its relationship with the tale, a genre in vogue in the 18th century. As a conclusion, we try and redefine the stakes attributed by mme de stael to the novel. As for the succes, as quick as it was ephemeral, of these novels, it seems to us due to the historical background. This literature partakes of a quest for meaning, putting forward, at the same time, thematic and stylistic echos of the violence of the times. At last, taking a few examples, we point out how the knowledge of some minor, forgotten works can contribute to feed a "sociocritique des totalites"