Littérature scientifique sur le sujet « Tiedustelu »

Tässä artikkelissa analysoidaan DDR:n turvallisuusministeriön eli Stasin tietolähteenä 1980-luvulla peitenimellä “Larsen” toimineen suomalaistutkijan toimintaa osana laajempaa tieteellis-teknisen tiedustelun verkostoa. Stasin länsimaissa harjoittamalla tieteellis-teknisellä tiedustelulla oli etenkin 1970-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta lähtien merkittävä rooli pyrkimyksissä kompensoida suunnitelmatalouden heikkouksia ja jälkeenjääneisyyttä sekä kuroa kiinni teknologista jälkeenjääneisyyttää erityisesti korkean teknologian sektoreilla. Tämä tiedusteluhaara organisoitiin jo vuonna 1971 Stasin sisällä omaksi “tieteen ja tekniikan sektoriksi” (Sektor Wisseschaft und Technik). Sotilaalliseen varustautumiseen liittyvän tiedustelun kautta puolestaan pyrittiin hankkimaan tietoja vastapuolen, erityisesti NATO:n aseteknologioista, mitä tietoa välitettiin laajasti myös Neuvostoliiton varusteluteollisuuden käyttöön. Tieteellis-teknisen sektorin operatiivisen toiminnan kannalta Analyysin perusteella “Larsen” oli monessakin suhteessa ideaali tietolähde. Hänellä näyttää olleen vahva poliittis-ideologinen motiivi, pitkäaikainen ja luonteva yhteys itäsaksalaiseen kollegaan sekä – ehkä olennaisimpana – mahdollisuus saada haltuunsa sotilasteknologista tiedustelutietoa Naton aktiviteeteista erityisesti EISCAT-tutkahankkeeseen liittyen. “Larsen” toimikin osana pientä tiedustelulähteiden verkostoa, jonka kautta Stasin ulkomaantiedustelu hankki tiedustelutietoa ensisijaisesti avaruus-, teollisuus- ja sotilasteknologiaan liittyen, Vaikka käytettävissä olevien aineistojen perusteella ei voidakaan kattavasti analysoida “Larsenin” toimittamien tietojen hyödyllisyyttä tai käyttöä DDR:n sisällä, voidaan Stasin harjoittaman tiedustelutoiminnan analysoinnista saada välineitä ymmärtää tieteellis-teknisen ja taloudellisen tiedustelun merkitystä myös kylmän sodan kontekstia laajemmassa tarkastelussa.

Tässä artikkelissa analysoidaan DDR:n turvallisuusministeriön eli Stasin tietolähteenä 1980-luvulla peitenimellä “Larsen” toimineen suomalaistutkijan toimintaa osana laajempaa tieteellis-teknisen tiedustelun verkostoa. Stasin länsimaissa harjoittamalla tieteellis-teknisellä tiedustelulla oli etenkin 1970-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta lähtien merkittävä rooli pyrkimyksissä kompensoida suunnitelmatalouden heikkouksia ja jälkeenjääneisyyttä sekä kuroa kiinni teknologista jälkeenjääneisyyttää erityisesti korkean teknologian sektoreilla. Tämä tiedusteluhaara organisoitiin jo vuonna 1971 Stasin sisällä omaksi “tieteen ja tekniikan sektoriksi” (Sektor Wisseschaft und Technik). Sotilaalliseen varustautumiseen liittyvän tiedustelun kautta puolestaan pyrittiin hankkimaan tietoja vastapuolen, erityisesti NATO:n aseteknologioista, mitä tietoa välitettiin laajasti myös Neuvostoliiton varusteluteollisuuden käyttöön. Tieteellis-teknisen sektorin operatiivisen toiminnan kannalta Analyysin perusteella “Larsen” oli monessakin suhteessa ideaali tietolähde. Hänellä näyttää olleen vahva poliittis-ideologinen motiivi, pitkäaikainen ja luonteva yhteys itäsaksalaiseen kollegaan sekä – ehkä olennaisimpana – mahdollisuus saada haltuunsa sotilasteknologista tiedustelutietoa Naton aktiviteeteista erityisesti EISCAT-tutkahankkeeseen liittyen. “Larsen” toimikin osana pientä tiedustelulähteiden verkostoa, jonka kautta Stasin ulkomaantiedustelu hankki tiedustelutietoa ensisijaisesti avaruus-, teollisuus- ja sotilasteknologiaan liittyen, Vaikka käytettävissä olevien aineistojen perusteella ei voidakaan kattavasti analysoida “Larsenin” toimittamien tietojen hyödyllisyyttä tai käyttöä DDR:n sisällä, voidaan Stasin harjoittaman tiedustelutoiminnan analysoinnista saada välineitä ymmärtää tieteellis-teknisen ja taloudellisen tiedustelun merkitystä myös kylmän sodan kontekstia laajemmassa tarkastelussa.

Lepsämänjoki LTSER (long term social ecological research platform) kuuluu kahdeksan muun erilaisiaekosysteemityyppejä edustavan verkoston kanssa vuonna 2007 perustettuun Suomen LTSER- konsortioon(FinLTSER:http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=257172&lan=FI). FinLTSERpuolestaan onsamana vuonna hyväksytty kv. ILTER -verkostoonjäseneksi (http://www.ilternet.edu/). LTSER toiminnanperusajatus on luoda ja ylläpitää ekosysteemitutkimuksen infrastruktuureja, joissa pitkäaikainen ja seuranta-aineistoihinperustuva tutkimus kohdistuu ns. ydinalueelle. Tällainen ydinalue on maantieteellisesti määriteltyekosysteemialue, jossa verkoston tutkimusryhmät tuottavat pitkäaikaista, julkista ja hyvin dokumentoituaseurantajatutkimustietoa sosioekologisistaekosysteemin tilaan ja muutokseen sekä muutosta ohjaaviinvoimiin liittyvistä muuttujista. LTSER- verkoston tulisi mahdollistaa monitieteinen ja tieteidenvälinen sosioekologinentutkimus, ja sen tulisi tuottaa laadukasta tutkimusdataa kv. tutkimusyhteisön käyttöön.Lepsämänjoki LTSER on keskeisten maatalousekosysteemien tilasta ja muutoksesta kiinnostuneidentutkimuslaitosten ja –ryhmien verkosto. Se on avoin yhteenliittymä, joka pyrkii kehittämään julkista jayleishyödyllistä yhteistyötä ja infrastruktuuria maatalousympäristön monitieteiseen tutkimukseen. Verkostonydinalue on Lepsämänjoen maataloudellinen valuma-alue,joka suurimmaksi osaksi kuuluu UusimaalaisenNurmijärven kunnan alueeseen noin 30 km Helsingistä luoteeseen (60° 23' 60°28' N, 24° 31' 24°43' E).Se on topografialtaan laakea 213 km² suuruinen alue, jossa harjoitetaan Etelä-Suomensavikoille ominaistapeltoviljelyvaltaista maataloutta. Alueen pohjoisosassa on useita vihannesviljelyyn keskittyneitä tiloja. Alueon kaupungin läheistä maaseutua, jolle muualla työskentelevien haja-asutusleviää, ja jonka eteläosassasijaitseva Klaukkalan taajama on kasvussa.Lepsämänjoen valuma-alueeltaon parhaimmillaan jo vuosikymmenten ajalta biofysikaalisiinympäristömuuttujiin liittyviä tutkimusaineistoja: jokiveden laatu, maatalouden ravinne- jakiintoaineskuormitus, maataloudellinen maankäyttö, maatalouden ravinnetaseet, maalajit ja topografia, alue-ekologinenmonimuotoisuus, putkilokasvien, perhosten ja peltolintujen lajimonimuotoisuus. Verkoston eritutkimusryhmät ovat toisistaan riippumatta koonneet em. aineistoja eri seurannoissa ja tutkimus- jakehityshankkeissa.Lepsämänjoki LTSER-verkostontavoite on LTSER-konseptinmukaisesti verkostoitumisen avullakehittää tutkimuksen infrastruktuuria, parantaa seuranta-aineistojensaatavuutta ja laatua sekä edistääekologisen, ympäristöjayhteiskunnallisen tutkimuksen integraatiota. Tiedustelut voi osoittaa verkostonkoordinaattorille (juha.helenius@helsinki.fi).

MTT haastatteli yhteistyössä Proagrian luomuneuvojien kanssa 56 luomu-kevätrypsin viljelijää. Kysyimme, miten he ovat viljelleet kevätrypsiä (maan muokkaus, kylvöaika, kylvöpäivä, viljelykierto, rikkakasvien, tautien ja tuholaisten torjunta, lannoitus), minkälaisia tuloksia he ovat saaneet, mitkä asiat he kokevat ongelmallisiksi luomukevätrypsin tuotannossa ja miten rypsin markkinat ja hinta ovat toimineet. Haastateltujen tuottajien kokonaisviljelyalat olivat usein yli 100 ha suuruisia. Rypsin viljelyalat olivat yleensä 5-15 ha ja rypsiä viljeltiin monenlaisilla lohkoilla. Monet olivat omien peltojensa lisäksi vuokranneet luomutuotantoon uutta peltoa, jolloin peltojen kasvukunto ja ravinnepitoisuus saattoivat vaihdella huomattavasti. Erityisenä tiedustelun kohteena oli vuoden 2010 sato, mikä oli melkein kaikilla ollut kuivuuden takia huono. Jotkut viljelijät olivat kuitenkin tuonakin vuonna onnistuneet erinomaisesti joillakin lohkoilla. Luomuviljelijät kertoivat tuottavansa kevätrypsiä monista syistä, joista tärkeimmät liittyivät rypsin myöhäiseen kylvöön, yhteistyöhön naapurien kotieläintilojen kanssa, tukimahdollisuuksiin ja toimiviin markkinoihin. Rypsin myöhäinen kylvö mahdollistaa sadontuoton esim. lohkolla, jolla talvehtiva vilja tai nurmi ei ole onnistunut ja päätös kylvöksen rikkomisesta viipyy myöhään kevääseen. Myöhäinen kylvö mahdollistaa myös rikkakasvien hallinnan kevätkultivoinnein, mikä on tärkeää rikkapitoisten lohkojen kunnostuksessa ja uuden luomupellon käyttöönotossa. Rypsiä käytetään myös usein suojakasvina nurmelle, koska siitä saatava tuki on ollut hyvä. Monella viljelijällä on taustalla luomurinki tai joukko samanhenkisiä viljelijöitä, mikä mahdollistaa sujuvan markkinoinnin ja muuta yhteistyötä. Hyvin sujuvaa yhteistyö on etenkin kotieläintuotannon toimijoiden ja rypsin viljelijöiden kesken. Pahimpia viljelijöiden mainitsemia ongelmia ovat alkukasvukauden kuivuus ja sään ääri-ilmiöt, tuholaiset ja rikkakasvit sekä rypsin vaihteleva sato. Luomu-kevätrypsin hinta ja markkinat ovat kaikilla viljelijöillä toimineet hyvin. Esityksessäni listaan tavallisimpia luomurypsin viljelykäytäntöjä ja tuotannon tuloksia. Esitän myös haastatteluissa esiin tulleita ongelmia ja niiden ratkaisuyrityksiä luomu-kevätrypsin viljelyssä sekä luomu-kevätrypsin tuotannon ja yleensäkin luomutuotannon hyviä ja huonoja puolia. Tutkimus on osa OMAVARA (Kotimaisen valkuaisomavaraisuuden parantaminen globaalimuutosten paineessa) –projektia.

Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida henkilökohtaisen toipumisen mittaamiseen kehitetyn I.ROC-mittarin (Individual Recovery Outcomes Counter) soveltuvuutta suomalaiseen mielenterveys- ja päihdetyön kontekstiin. Tutkimuksessa tarkasteltiin esitestatun I.ROC-mittarin suomenkielisen version psykometrisia ominaisuuksia ja vakautta taustamuuttujien (sukupuolen, iän, koulutuksen, pääasiallisen toiminnan, siviilisäädyn) suhteen. Aineistonkeruu toteutettiin yhteistyössä kuuden sosiaali- ja terveyspalveluorganisaation kanssa, jotka olivat omassa toiminnassaan joko sitoutuneet toipumisorientaatioon tai kiinnostuneet toipumisorientaation käyttöönotosta. Kyseisten organisaatioiden mielenterveys- ja/tai päihdepalveluja käyttävät henkilöt (n = 63) täyttivät mittarin kaksi kertaa yhdessä mittarin käyttöön koulutettujen työntekijöiden kanssa. Palvelunkäyttäjien diagnooseja tai sairaushistoriaa ei tiedusteltu mittarin täyttämisen yhteydessä eikä siksi käytetty taustamuuttujina tutkimuksessa, mikä on otettava huomioon arvioitaessa tulosten sovellettavuutta ja yleistettävyyttä. Tutkimusaineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 26 -ohjelmalla. Pilotoinnin tulosten perusteella on maltillisesti todettavissa, että I.ROC-mittarin käännetty versio näyttää soveltuvan suomalaiseen kontekstiin. Mittarilla voidaan arvioida asiakaslähtöisesti henkilökohtaista toipumista ja sen osa-alueita. Tutkimusta I.ROC-mittarin soveltumisesta suomalaiseen kontekstiin ja eri kohderyhmille sekä käytettävyyden testaamista on tarpeen jatkaa. Suomenkielisen mittarin laaja kenttätutkimus toistomittauksineen on tarpeen perusteellisen validoinnin näkökulmasta. Abstract Measuring personal recovery in mental health and substance abuse work. Evaluation of the I.ROC measure in the Finnish context The purpose of this study was to evaluate the applicability of the I.ROC (Individual Recovery Outcomes Counter) measure, a tool developed for measuring personal recovery, in the context of Finnish mental health and substance abuse work. In this study, the psychometric properties and stability in relation to background variables (sex, age, education, main type of activity, marital status) of the pre-tested Finnish version of the I.ROC were examined. Data collection was carried out in cooperation with six social or health care organizations that were either committed or interested in committing to recovery orientation. Mental health and/or substance abuse service users (n=63) in the above-mentioned organizations filled the measure twice together with staff members trained to use the I.ROC. The diagnoses or medical history of the service users were not inquired when filling in the measure and were therefore not used as background variables in the study, which must be taken into account when assessing the applicability and generalizability of the results. The data was analysed with the IBM SPSS Statistics 26 program. Based on the results of the pilot study, it can be moderately stated that the translated version of the I.ROC measure appears to be applicable for the Finnish context. The measure can be used to assess client oriented personal recovery and its aspects. Studies on the application of the I.ROC in Finnish context and within different target groups, as well as testing the usability, needs to be continued. A large field study of the Finnish version with repeated measurements is required for thorough validation. Keywords: mental health work, substance abuse work, measures, recovery

Arvio teoksesta: Mikko Virta: Salainen kanava länteen. Urho Kekkonen ja lännen tiedustelu kylmässä propagandasodassa. Väitöskirja, Helsingin yliopisto 2022. 428 s.ISBN 978-951-51-7062-0. Sähköinen julkaisu: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7062-0

Tietoarkisto tiedusteli asiakaskyselyssään, kuinka moni viittaa julkaisussaan omaan tutkimusdataansa tai hyödyntämäänsä muiden tutkijoiden tuottamaan dataan. Noin 60 prosenttia vastaajista kertoi viittaavansa muiden dataan ja vain alle puolet omaan dataansa. Pidän tulosta hieman yllättävänä. Onhan viittaaminen tieteellisenkulttuurin ytimessä.

STKS tarjoaa mahdollisuuden verkostoitumiseen, ammatillisen osaamisen kasvattamiseen ja vaikuttamiseen. Kirjasto- ja tietopalvelualalla pitäisi puhua tulevaisuudesta – muutoksesta, yhteisestä suunnasta ja uusista teknologioista. 90-vuotiasta seuraa tarvitaan jatkossakin kouluttamiseen, yhdessä tekemiseen ja alan kehityksen seurantaan. Tässä yhteenvetona STKS:n uuden hallituksen vastauksia Signumin tiedusteluun.

Tieteelliset kirjastot ponnistavat uuteen vuosikymmeneen 2010-luvun kokemuksin. Signumin tiedusteluun vastanneet kirjastot odottavat, että päättyneellä vuosikymmenellä alkaneet kehityskulut vain vahvistuvat ja syvenevät. Kirjastot kiinnittyvät yhä tiiviimmin kehysorganisaationsa toimintaan. Tieteen avoimuus ja teknologioiden kehitys ovat läpileikkaavia teemoja, jotka ulottuvat toimintaympäristön vaatimuksista palveluihin. Yhteiskunnallinen kehitys nousee esiin painokkaasti erikoiskirjastojen vastauksissa. Tämä on kaksiosaisen artikkelisarjan avausosa, jossa tarkastellaan 2020-luvun trendejä kirjastonäkökulmasta.

Itämerensuomalaiset tarkastelivat maisemaa kysymysten sarjana. He lähestyivät maisemaa pienten ja suurten kysymysten muodostamana aineellisena ja aineettomana karttana, joka ylti yksittäisen ihmisen arjen arvoituksista maailman synnyn syövereihin. Claude Lévi-Straussin mukaan myytit ajattelevat meissä (Siikala 2013, 20). Maiseman meille muovaamat arvoitukset eivät ole kadonneet jääkauden jälkeisenä aikana mihinkään. Kun nykyihminen istuu illan tullen rantanuotiolla tai vaaran laella aamun sarastaessa, maisema tiedustelee pelkällä olemassaolollaan: mikä minä olen, mistä olen tullut, mikä minua muovaa ja miten ehkä muutun tulevaisuudessa? Mikä minun paikkani on ihmisen maailmassa?