Articles de revues sur le sujet « Taloustieteet »

Toimijaverkostoteoreetikko Michel Callonin ajattelusta liikkeelle lähtenyt performatiivisuuden tutki-musohjelma on kahden viime vuosikymmenen aikana saavuttanut merkittävän aseman taloutta tarkastelevan yhteiskuntatieteen kentällä. Ohjelma on kohdannut viime vuosina kuitenkin myös kritiikkiä sen tavasta tarkastella taloudellisia ilmiöitä ensisijaisesti yhdestä suunnasta, talouden tiedekytkennän kautta. Osallistumme artikkelillamme tähän Callonin tutkimusohjelman päivittämisestä käytävään keskusteluun: Avaamme ensin ohjelman ydinsisältöjä ja pureudumme sille rakentuviin tapaustutkimuksiin, joiden kohteena on yksi vastuullisen liiketoiminnan uusimmista muodoista, vaikuttavuusinvestoiminen. Peilaamme tämän jälkeen tutkimusten antia ja performatiivisuuden tutkimusohjelmaan sisältyviä ohjeistuksia omaan tapaustutkimukseemme, jonka kohteena on Sitran pyrkimys kotouttaa vaikuttavuusinvestoiminen Suomeen. Osoitamme tarkastelumme pohjalta, että keskittyminen taloustieteen performatiivisuuteen jättää muut vaikuttavuusinvestoimisessa keskeiset performatiivisuuden muodot katveeseen. Luonnostelemme tältä pohjalta moniperformatiivisuudeksi kutsumaamme tutkimustapaa. Ajatus tutkimuksellisesta moniperformatiivisuudesta vastaa Callonin ohjelman päivittämistarpeeseen havainnoimalla ilmiöitä eri arvottamisen muotojen, järkeilytyylien ja perustelumallien yhdistelminä.

Artikkeli tarkastelee Friedrich Engelsin varhaista panosta marxilaisen poliittisen taloustieteen kritiikin muodostumisessa. Artikkelissa pureudutaan niiden metodologisten ja sisällöllisten ideoiden juurille, jotka pian alkoivat jäsentää erityistä marxilaista tutkimusotetta. Samalla se valottaa kysymystä, millaista tietoa ja millä tavoin Karl Marx ja Engels pyrkivät saavuttamaan kriittisen yhteiskuntatieteellisen tutkimusprojektinsa avulla. Engelsin vuoden 1843 nuoruuden kirjoitelmaa Ääriviivoja kansantaloustieteen arvosteluksi (Umrisse) voi pitää marxilaisen poliittisen taloustieteen kritiikin ensimmäisenä ituna. Marx näki Umrissen olleen “nerokas luonnostelma taloudellisten kategorioiden kritiikiksi”. Engels muotoilee teoksessa ensi kertaa metodologisia ja sisällöllisiä ideoita, jotka kuuluvat marxilaisen kapitalismikritiikin erottaviin tunnuspiirteisiin. Marxin Pääoman teoreettisten ideoiden tarkastelu Umrissessa esiintyvien muotoilujen valossa osoittaa, että Engelsin näkyvä ja näkymätön merkitys Marxin poliittisen taloustieteen kritiikin muodostumisessa on ollut moninainen. Engelsin Umrissessa esittämät muotoilut toimivat Marxille metodologisina avaimina hahmotettaessa arvolakia yhteiskunnallisena luonnonlakina, pääoman perustaa ihmistyössä ja kapitalismille ominaisten yhteiskunnallisten muotojen kehkeytymistä tältä pohjalta, arvon ja vaihtoarvon välttämätöntä eroa tavarantuotannon perustalla sekä työttömyyden sääntelelevän roolin keskeisyyttä kapitalistisessa kasautumisessa. Engelsin jälki Pääoman innoittajana tulee esiin myös epäsuorasti Marxin tavassa analysoida ḱapitalistisen kilpailun ja maankoron erityispiirteitä sekä kysynnän ja tarjonnan suhdetta ja kriisien välttämättömyyttä kapitalismissa. Vaikka Umrissea voi pitää vain hahmotelmana, joka sisältää myöhemmän arvo- ja lisäarvoteorian kannalta ristiriitaisia muotoiluja, sen avulla on mahdollista nostaa esille monia tärkeitä teemoja, joita ei ole Pääoman sisältöä ja metodologiaa tarkasteltaessa aina tarpeeksi painotettu.

Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen TE -keskusten alueella toteutettiin esiselvitys maidontuotannon kehit-tämiskohteista vuosina 2007 - 2008. Kilpailukykyä maidontuotantoon T&K -hanke laadittiin esiselvityk-sen pohjalta. Esiselvityksen mukaan uutta tietoa tarvitaan maitotilan yrityskokonaisuuden hallinnasta, tuottavuuden parantamisesta sekä maitotilan työnmenekistä eri tuotantoteknologioilla. Esiselvityksen poh-jalta rakennettiin Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen alueille omat koulutushankkeensa alueiden tarpeiden mukaan. Kilpailukykyä maidontuotantoon T&K -hanke tuottaa ja kokoaa uutta tietoa molempia koulutushankkeita varten. Tavoitteena on saada uusin tieto mahdollisimman nopeasti palvelemaan käytännön tarpeita.Kilpailukykyä maidontuotantoon T&K -hankkeen päätavoitteena on kehittää Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen maidontuottajien kilpailukykyä. Hankkeen päätavoite jaetaan seuraaviksi alatavoitteiksi:1)kehitetään uusia malleja maitotilan liiketoiminnan johtamiseen,2)etsitään uusia toimintatapoja, joilla maitotilan taloudellista tulosta voidaan parantaa ja3)tuotetaan uutta tietoa maitotilojen tuotantoprosessien hallinnasta.Kilpailukykyä maidontuotantoon T&K -hankkeella edistetään Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen maakuntien maidontuotantoketjun kilpailukykyä alkutuotannosta jalostukseen sekä näihin liittyvää yritystoimintaa. Kilpailukykyä maidontuotantoon T&K -hanke ja koulutushankkeet yhdessä mahdollistavat maidontuottajille, meijeriteollisuudelle ja maidontuotantoketjun sidosryhmille uuden ja ajan tasalla olevan tiedon saannin. Samalla luodaan uusia verkostoja tulevaisuuden tarpeita varten.Tässä hankkeessa yhdistetään monitieteinen tutkimustieto (tuotanto-, teknologia- ja taloustietie-teet) ja käytännön osaaminen monitieteisesti yhdeksi kokonaisuudeksi. Tietoa hyödynnetään laajalti neuvonnassa, oppilaitoksissa, maitotiloilla sekä alalla toimivien muiden yrittäjien ja toimijoiden keskuudessa. Hankkeen tuottamasta tietotaidosta hyötyvät myös viranomaiset sekä Etelä-Pohjanmaan uudet maatalousalan organisaatiot. Hankkeen toteutuksesta vastaa hanketta hallinnoiva Seinäjoen ammattikorkeakoulun Maa- ja metsätalouden yksikkö. Hankkeen toteutuksessa ovat mukana Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Työtehoseura, Jyväskylän ammattikorkeakoulun Luonnonvara-instituutti, ProAgria Etelä-Pohjanmaa ja Osuuskunta Maitosuomi. Lisäksi hankkeessa tehdään yhteistyötä MTK Keski-Suomen ja muiden maatalouden asiantuntijaorganisaatioiden kanssa.

Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen alueella toteutettiin vuosina 2009 – 2012 Kilpailukykyä maidontuotantoon T&K -hanke, jonka mukaan maitotilojen kehittämiseen tarvitaan uusia ajatuksia ja toimintatapoja. Maitotiloilla on tarve erikoistua ja keskittyä ydinprosesseihin, jotta tuottavuutta ja taloudellista tulosta voidaan parantaa. Erityisesti yritystoimintaa laajennettaessa tarvitaan uutta tietoa yhteistyömahdollisuuksien hyödyntämisestä ja maitotilan hallitusta kokonaisvaltaisesta kehittämisestä. Yhteistyöllä kilpailukykyä maidontuotantoon -hankkeella vastataan edellä esitettyihin haasteisiin. Päätavoitteena on tuottaa uutta, käytäntöön soveltuvaa tietoa yhteistyöstä ja verkostomaisesta yrittämisestä. Päätavoite jaetaan seuraaviksi alatavoitteiksi: Maidontuottajat tiedostavat, millainen yhteys tilojen harjoittaman yhteistyön ja tehokkuuden välillä on ja miten tuotannon tehokkuus riippuu kasvin- ja kotieläintuotannon järjestämisestä. Maidontuottajat tiedostavat, millainen yhteys tilojen harjoittaman yhteistyön ja tehokkuuden välillä on ja miten tuotannon tehokkuus riippuu kasvin- ja kotieläintuotannon järjestämisestä. Maidontuottajat omaksuvat strategisen ajattelun ja tunnistavat yhteistyön ja verkostomaisen toimintatavan mahdollisuudet strategisina vaihtoehtoina. Kehitetään työkaluja, joita hyödyntämällä maidontuottajat voivat selvittää yhteistyön ja verkostomaisen toimintatavan etuja perinteiseen toimintaan verrattuna. Kehitetään työkaluja, joita hyödyntämällä maidontuottajat voivat selvittää yhteistyön ja verkostomaisen toimintatavan etuja perinteiseen toimintaan verrattuna. Maidontuottajat ymmärtävät tuotannon nopean täysimittaisen käynnistämisen merkityksen investoinnin valmistuttua Laaditaan työkalu, jolla kehitetään maidontuottajan osaamista, päätöksentekoa ja tuotannonohjausta eri vaiheissa investointihanketta. Tietoa hankitaan benchmarkkauksella. Lisäksi verkostotyyppisillä (network) DEA -tarkasteluilla selvitetään kunkin tilan osalta, miten ne menestyvät erikseen peltoviljelyssä ja maidontuotannossa ja niiden yhdistämisessä. Samalla tutkitaan, millainen yhteys yhteistyön tekemisen sekä yhteistyön laajuuden ja tehokkuuden välillä on. Analyyseissä hyödynnetään tila- ja teemahaastatteluaineistoja. T&K -hanke tuottaa uutta tietoa Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen alueen koulutushankkeille. Tutkimustieto saatetaan muotoon, jota koulutushankkeissa voidaan välittömästi hyödyntää. Siten tieto saadaan siirrettyä maidontuottajien käyttöön nopeasti. T&K -hanke ja koulutushankkeet yhdessä tuovat uuden, ajan tasalla olevan tiedon maidontuottajien käyttöön. Tuloksia voidaan hyödyntää laajalti maitotiloilla, neuvonnassa, oppilaitoksissa sekä maaseutuyrittäjien keskuudessa. Hankkeen toteutuksesta vastaa hanketta hallinnoiva Seinäjoen ammattikorkeakoulu, SeAMK Elintarvike ja maatalous. Hankkeen toteutuksessa ovat mukana Helsingin yliopiston taloustieteen laitos, Jyväskylän ammattikorkeakoulun Luonnonvara-instituutti ja Osuuskunta Maitosuomi. Lisäksi hankkeessa tehdään yhteistyötä ProAgria Etelä-Pohjanmaan ja ProAgria Keski-Suomen kanssa.

MSc (taloustieteet) ja MSc (sosiologia) Farhan Ahmadin informaatiotutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja Knowledge sharing in multinational organizations: the impact of language tarkastettiin 12.1.2018 Åbo Akademin yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimi professori David Allen (Leeds University) ja kustoksena professori Gunilla Widén (Åbo Akademi). Väitöskirja on luettavissa Åbo Akademin julkaisuarkistossa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-12-3655-6.

Kaikkien koulutuksen taloustieteen analyysimenetelmien taustalla on olettamus tuotantofunktiosta/funktioista. Kasvatuksen tuotantofunktioiden arvioinneista saadut tulokset ovat vielä epätyydyttäviä. Se on johtanut siihen, että tuotantofunktion käsitettä on käytetty jonkinlaisena hallinnollisten resurssointi- ja kohdentamispäätösten oikeuttajana. Koulutustoimintojen resurssointiin saatetaankin käyttää yleisiä taloustieteellisiä perusteluja, kuten kustannus/tehokkuus -ajattelua. Tämän yleisen kaavan soveltaminen saattaa kuitenkin johtaa onnettomiin juustohöyläpäätöksiin, joissa ei ymmärretä supistuvien toimintojen erityisluonnetta, ts. alan erityisiä tuotantofunktioita. Taloustieteen teorioiden yhdistäminen kasvatustieteelliseen, psykologiseen ja sosiologiseen käsitteenmuodostukseen saattaa kuitenkin antaa uusia mahdollisuuksia kasvatuksen tuotantofunktion avaamiseen.

Metsänhoidon, puuntuotannon, hiilinielujen ja luonnon monimuotoisuuden kysymyksiä voidaan tarkastella monien tieteenalojen näkökulmasta. Tässä katsauksessa painopiste on taloudellisessa tutkimuksessa, ja tarkemmin luonnonvarojen taloustieteen tutkimuksessa, joka on osa (kansan)taloustiedettä. Taloudellinen tutkimus ei käsittele metsiä pelkästään resurssina, vaan kaikkien metsiin liittyvien in situ -arvostusten tulee olla resurssinäkökulmaan nähden lähtökohtaisesti samassa asemassa. Lisäksi erityisesti biologisesti uusiutuvien luonnonvarojen taloudellinen tutkimus on leimallisesti monitieteistä. Luonnonvarojen käytön ja käyttämättä jättämisen valinnat ovat tavoitteellista toimintaa. Tämän seurauksena taloustieteen tutkimus nojaa optimointimalleihin, joiden avulla haetaan tavoitteiden kannalta parasta mahdollista ratkaisua ekologisten ja muiden rajoitteiden puitteissa. Mallien optimiratkaisuja ei pidä tulkita siten, että ne esitettäisiin lopullisina totuuksina tarkasteltavaan kysymykseen. Tämän sijaan ne on tulkittava kuvauksina mallin lähtökohtien (oletusten) seurauksista. Näitä taloudellis-ekologisia lähtökohtia muuttamalla ja yleistämällä saadaan systemaattisesti lisää tietoa tarkasteltavasta kysymyksestä. Optimointimallien vahvuus on, että niiden avulla voidaan sisällyttää tarkasteluun erilaisia tavoitteita ja suuri määrä yksityiskohtia, joiden muodostaman systeemisen kokonaisuuden johdonmukainen hallinta ei muuten olisi mahdollista. Tässä katsauksessa malleja ja niiden tuloksia kuvataan yhtä klassisinta esimerkkiä lukuun ottamatta ilman matemaattista notaatiota. Katsaus rajautuu voittopuolisesti taloudelliseen tutkimukseen. Valinta taloudellisen ja muun tutkimuksen välillä ei aina ole yksinkertaista, koska suuri määrä tutkimuksia sisältää joitakin taloudellisia elementtejä, mutta kuitenkin ilman talousteoreettisesti selkeää rakennetta. Tässä katsauksessa käsitellään lyhyesti myös joitakin puuntuotannollisia tutkimuksia muun muassa sen selventämiseksi, että metsänhoidon taloudellinen kannattavuusvertailu ei voi perustua pelkästään kuutiotuotokseen. Katsaus on rajoitettu puustotason (metsikkötason) tutkimuksiin sen sijaan, että tarkasteltaisiin tutkimuksia, jotka koskevat laajempia metsäalueita tai markkinatason kysymyksiä. Taloudellisesta näkökulmasta ero puustotason ja aluetason mallien välillä tulee merkitykselliseksi, jos aluetason tarkastelussa olevien puustojen välillä on jokin kytkös. Keskeisin näistä kytköksistä seuraa puun hinnasta. Myös luonnon monimuotoisuus-tarkasteluiden yhteydessä näitä kytköksiä syntyy, mutta taloustieteellinen tutkimus on jälkimmäisten kytkösten osalta niukkaa. Tässä katsauksessa käytetään termejä metsien hoito jatkuvapeitteisenä tai jaksollisena. Ne vastaavat englanninkielisessä tutkimuksessa käytettyjä ”continuous cover forestry” ja ”rotation forestry” -termejä. Kiireinen lukija voi lukea pelkästään luvun 5 Taloudellisten tutkimusten synteesiä, joka alkaa sivulta 37.

Taloustieteen, talouspolitiikan ja taloutta koskevan julkisen keskustelun tavoin myös poliittisen talouden tutkimus on Suomessa ollut varsin miehistä, eivätkä feministiset näkökulmat ole olleet sen keskiössä. Puheenvuorossaan Poliittinen talous -lehden uudet päätoimittajat Anna Elomäki ja Hanna Ylöstalo esittelevät feministisiä näkökulmia poliittisen talouden tutkimukseen. He tuovat esiin kaksi feministisen poliittisen talouden tutkimuksen erityistä kontribuutiota poliittisen talouden keskusteluun. Ensinnäkin, feministinen tutkimus on lisännyt ymmärrystä taloudesta paitsi poliittisena, myös sukupuolittuneena järjestelmänä. Toiseksi, feministinen tutkimus on haastanut talousteorialle ja talouspolitiikalle tyypillisen erottelun uusintavan ja tuottavan työn ja talouden välillä teoretisoimalla sosiaalista uusintamista ja hoivaavaa taloutta. Puheenvuorossa pohditaan myös feministisen poliittisen talouden näkökulmien selitysvoimaa käytännössä tarkastelemalla niiden avulla koronakriisiä. Koronakriisi on syventänyt sukupuolittunutta ja rodullistunutta epätasa-arvoa, lisännyt sosiaaliseen uusintamiseen kohdistuvia paineita ja vahvistanut finansialisoituneen kapitalismin ja 2010-luvun talouskurin tuottamaa sosiaalisen uusintamisen kriisiä.

Pekka Kosonen (1950–2018) oli suomalainen sosiologi ja uraauurtava suomalaisen kapitalismin ja pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden tutkija. Kososen työssä Marxin poliittisen taloustieteen kritiikin ja valtioteoreettisen keskustelun lähiluku yhdistyi elimellisesti empiirisiin tapaustutkimuksiin. 1970-luvulla Kosonen laati nuorista tutkijoista koostuvan ryhmän kanssa yleisesityksen Suomalainen kapitalismi (Kosonen ym. 1979). 1980-luvun myötä Kosonen suuntautui hyvinvointivaltiotutkimukseen, jota myös hänen väitöskirjatyönsä käsitteli (Kosonen 1987). 1990-luvulla mukaan tuli myös Euroopan unionin tutkimus ja vertaileva hyvinvointivaltiotutkimus. Vuonna 2001 Kosonen nimitettiin Helsingin yliopiston sosiologian lehtoriksi. Nyt suomennettu artikkeli kiinnittyy 1970-luvun ja 1980-luvun alussa käytyyn vilkkaaseen marxilaiseen keskusteluun valtion roolista kapitalismissa, mutta artikkelilla on relevanssia myös nykyiselle kapitalismianalyysille. Teksti on julkaistu alun perin vuonna englanniksi vuonna 1984 kokoelmassa Rethinking Marx otsikolla ”Capitalism – Dying or Becoming?” (Kosonen 1984) ja se perustuu Berliinissä kansainvälisessä Marx-konferenssissa pidettyyn esitelmään.

Suomalaista poliittista päätöksentekoa on 2000-luvulla pyritty sitomaan vahvemmin tutkittuun tietoon. Näyttöperusteinen päätöksenteko on ollut tähän liittyen keskeinen käsite. Sille annetut määritelmät rajaavat päätöksenteon kannalta relevanttina pidetyn tutkimuksen kokonaisuutta. Tämän tutkimuksen tieteenalapohjan ja metodologioiden kokonaisuuteen on kiinnitetty yllättävän vähän huomiota, vaikka se ohjaa monin tavoin politiikkaa. Tutkimme tiedon ja päätöksenteon suhdetta tarkastelemalla suomalaisen yritysveropolitiikan taustalla vaikuttaneen tiedon muutoksia 1990-luvun alusta vuoteen 2014. Esitämme tässä keskustelunavauksessa, että näyttöperusteinen päätöksenteko on korostanut yhteisöveropolitiikassa uusklassisesta taloustieteestä johdettujen syy-seuraussuhteiden merkitystä. Etenkin vuoden 2014 yhteisöverouudistuksessa talousteoreettiset käyttäytymisoletukset nousivat merkittävään rooliin uudistuksen perusteluissa. Näitä taustaoletuksia ei avattu kunnolla julkisessa keskustelussa, mikä on vaikeuttanut niiden soveltuvuuden ja rajoitteiden arvioimista. Peräänkuulutamme huomiota näyttöperusteisen politiikan pohjana käytettyihin tutkimuksiin ja niiden taustaoletuksiin. Kehotamme myös avaamaan niitä paremmin laajalle yleisölle kriittisen keskustelun ja demokraattisen läpinäkyvyyden tukemiseksi. Politiikkaa ohjaavaa tutkimusta tulisi perustaa taloustieteellisen analyysin lisäksi juridiseen tuntemukseen erilaisista sääntely-ympäristöistä. Myös yritysten toimintaan vaikuttavien tekijöiden syvällisempi käytännön tarkastelu olisi hyödyllistä.