Littérature scientifique sur le sujet « Sosiaalinen tausta »

Yhteiskuntavastuu on viime vuosina noussut liiketoiminnan keskiöön myös suomalaisessa keskustelussa. Yhteiskuntavastuu (vastuullisuus, yritysvastuu) tuo uudenlaisia ulottuvuuksia ja haasteita myös elintarvikealan yritysten johtamiseen; yritysten tulee muun muassa osoittaa toimintansa vastuullisuus käytännön todennettavina tekoina ja avoimuuden lisäämisenä. Ketjunäkökulma tekee vastuullisuudesta entistä moniulotteisemman. Kun elintarvikeketjuun monesti sisältyy useita raaka-aineketjuja ja yritykset toimivat globaaleilla markkinoilla, ketjun ja informaation hallinta niin ympäristön, sosiaalisten kuin taloudellistenkin kysymysten kannalta on entistä haasteellisempaa. Ruoan tuottaminen vastuullisesti edellyttää, että koko elintarvikeketju huolehtii toimintansa vaikutuksista ympäröivään yhteiskuntaan. Vastuullisuuden sisällön rakentamiseksi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) ja Kuluttajatutkimuskeskus selvittävät yhteistyössä elintarvikealan yritysten ja sidosryhmien kanssa, mitä vastuullisuus elintarvikeketjussa tarkoittaa ja miten sitä voisi mitata. Hankkeessa arvioidaan ja kehitetään vastuullisuutta ja vastuullisuuden tuotteistamista suomalaisessa elintarvikeketjussa ja osallistutaan vastuullisuuden jaetun käsityksen rakentamiseen. Vastuullisuutta lähestytään Triple Bottom Line (TBL) –kolmijaon mukaan taloudellisen vastuun, sosiaalisen vastuun ja ympäristövastuun näkökulmista. Artikkelin tavoitteena on yhtäältä kuvata vastuullisuuden sisällön rakentamista iteratiivisena prosessina ja sidosryhmädialogina ja toisaalta muodostaa käsitys vastuullisuuden sisällöstä kolmen esimerkkituotteen – ruisleipä, margariini ja broilerituotteet – ja niiden tuotantoketjujen osalta. Vastuullisuuden sisältöä rakennetaan hankkeessa yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa tutkijoiden, mukana olevien yritysten ja niiden sidosryhmien - mukaan lukien kuluttajat - sekä eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Hanke yhdistää useita lähestymistapoja ja menetelmiä, muun muassa monipuolista aineistonkeruuta, toimintatutkimusta, konstruktiivista teknologian arviointia (CTA) ja työpaja-työskentelyä. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa kerättiin ketjukohtaista aineistoa esimerkkituotteiden tuotantoketjusta erityisesti vastuullisuuden näkökulmasta. Tämän pohjalta laadittiin tausta-aineistot sidosryhmätyöpajoja varten. Artikkelissa esitetään sidosryhmädialogin tuotoksia perustuen kolmeen tapauskohtaiseen työpajaan, joissa tuotettiin vastuullisuuteen liittyviä ideoita, jäsenneltiin ideoita TBL-ulottuuvuuksien alle ja arvotettiin niitä. Sidosryhmädialogin perusteella ympäristöasiat ovat vastuullisuuden kannalta keskeisessä roolissa. Huoli ympäristöstä on yhteinen ja jaettu kaikkien esimerkkiketjujen osalta. Vastuullisuuteen liitettiin vahvasti myös oikeudenmukainen tulonjako ketjussa, terveellisyys, puhtaus ja tuoteturvallisuus, kuluttajan vastuu sekä broileriketjun kohdalla eläinten hyvinvointi. Sidosryhmädialogissa oli jonkin verran tapauskohtaisia eroja. Elinkaarilähtöinen ajattelutapa vastuullisuuden arviointiin sai kannatusta sidosryhmäkeskusteluissa. Ketjulähtöinen vastuullisuuden tarkastelu edellyttäisi elinkaariajattelun laajentamista myös sosiaalisen vastuun kysymyksiin. Hanke vahvistaa sidosryhmädialogin tarvetta vastuullisuuden sisällön rakentamisessa, vaikka konsensuksen saavuttaminen vastuullisuuden jaetun käsityksen rakentamiseksi onkin haasteellinen ja pitkä prosessi. Tulokset auttavat elintarvikealalla toimivia yrityksiä hahmottamaan, millä vastuullisuuden osa-alueella olisi eniten merkitystä kuluttajille ja muille sidosryhmille. Hanke tarjoaa myös aineksia vastuullisuudesta käytävään yhteiskunnalliseen ja poliittiseen keskusteluun.

Tähänastisessa fennistisessä kansanlingvistisessä tutkimuksessa on tarkasteltu ei-kielitieteilijöiden kielikäsityksiä ja kielihavaintoja eli heidän kielitietoisuuttaan erilaisin menetelmin. Usein – varsinkin tutkielmissa – tarkasteltavina ovat olleet rajatusti jonkin paikkakunnan, alueen tai seudun ihmisten kielikäsitykset. Esimerkiksi mentaalikartoin on tutkittu ei-kielitieteilijöiden käsityksiä suomen murrealueista ja niiden nimityksistä. Omassa tutkimuksessani tavoitteenani on tarkastella taustaltaan erilaisten suomalaisten kielikäsityksiä hyödyntämällä verkkokyselyä, johon sisältyy 12 puhekielen näytteen sarja. Kyselyyn on vastannut satoja suomenkielisiä vastaajia eri puolilta Suomea. Tutkimuskysymyksenäni on, millaisia mielikuvia vastaajille syntyy heille entuudestaan tuntemattomasta, anonyymistä puhujasta ja miten he pyrkivät määrittelemään hänet, kun he kuulevat vain lyhyen katkelman hänen puheestaan. Toisena tutkimusongelmana on, missä määrin vastaajat kiinnittävät huomiota näytteiden prosodisiin piirteisiin, tässä tapauksessa loppunousuun, ja miten he kommentoivat niitä, kun kuuntelukokeen näytteissä on vaihtelevasti sekä segmentaalisia ja suprasegmentaalisia piirteitä. Kunkin katkelman kuultuaan informantit vastasivat, ketkä voisivat puhua näytteessä kuullulla tavalla (ks. liite 1). Sovelsin tämän kysymyksen vastauksiin laadullista sisällönanalyysiä. Kunkin katkelman kuultuaan informantit vastasivat, ketkä voisivat puhua näytteessä kuullulla tavalla. Sovelsin tämän kysymyksen vastauksiin laadullista sisällönanalyysiä. Vaikka useat vastaajat pitivät näytteitä ”tavallisina” tai ”murteettomina”, selvä enemmistö pyrki näyte näytteeltä määrittelemään kuulemansa puhujan nimenomaan alueellisesti. Silloin, kun alueelliseen luonnehdintaan liittyi jokin muu määritystapa, kytkeytyy se kaikissa näytteissä tavallisimmin alueellisen taustan lisäksi puhujan sosiaaliseen taustaan. Se, mitä vastaajat kuulevat puhenäytteistä, mitä he tiedostavat kuulleensa ja mitä he raportoivat kuulevansa, on eri asia. Niilläkin seikoilla, joita vastaaja ei tiedosta kuulleensa tai hän ei raportoi kuulleensa on merkitystä. Kielenpiirteet kantavat erilaisia sosiaalisia merkityksiä käyttäjistään, ja nämä voivat kytkeytyä muun muassa puhujan alueelliseen tai sosiaaliseen taustaan. Loppunousu vaikuttaa piirteeltä, joka yhdistetään nuoruuteen ja pääkaupunkiseutulaisuuteen, tai laajemmin eteläsuomalaisuuteen. Tässä mielessä tutkijoiden ja tavallisten kielenkäyttäjien käsitykset vastaavat pitkälti toisiaan. Tosin puheaineistoissa on todisteita siitä, että loppunousua ei esiinny vain nuorten eteläsuomalaisten naisten puheessa. Osa suomalaisista tiedostaa ja tunnistaa hyvin loppunousun, mutta osa ei nähtävästi kiinnitä siihen mitään huomiota. Informantit, joilla on eri murretausta, voivat mieltää piirteen eri tavalla ja kiinnittää huomiota eri ilmiöihin. Vaikka tutkimuksessa on pyrittävä tekemään yleistyksiä, on huomattava, että kieliasenteita ja -käsityksiä koskevissa tuloksissa näyttää olevan huomattavia yksilöllisiä eroja, jotka täytyy ottaa huomioon. Yleistysten tekemiseksi jatkossa tarvitaan tutkimusta, jossa tarkastellaan yhä laajemmin ja monipuolisemmin suomalaisten kielikäsityksiä. Näin toivottavasti paljastuu yleisten suurten linjojen takaa pienempiä yksityiskohtia, jotka huomioimalla pystytään saamaan laajempi mosaiikkimainen kuva, johon saadaan sovitettua mahdollisimman hyvin erilaiset yksilöiden dynaamiset käsitykset.

Alle 35-vuotiaiden työssä käyvien aikuisten mielenterveyden haasteet ovat kasvaneet voimakkaasti Suomessa ja muissa länsimaissa. Tutkimus on painottunut työelämän riskitekijälähtöiseen tarkasteluun, ja ratkaisujen etsinnässä on korostunut sekä lääketieteellinen että yksilölähtöinen viitekehys. Tässä artikkelissa tarkastellaan nuorten työntekijöiden työkykyä työelämän ja kulttuurisen muutoksen näkökulmasta. Lisäksi pyritään rakentamaan uudenlaista tutkimusperustaista näkökulmaa mielenterveyteen liittyvän työkyvyn tukemiseksi. Aineistona tutkimuksessa on käytetty Työterveyslaitoksen ”Mitä jos mielen hyvinvointia rakennettaisiin uudestaan?” -hankkeessa pääkaupunkiseudun kunta-alalta vuonna 2021 kerättyä haastatteluaineistoa (N = 70), jossa on haastateltu nuoria aikuisia, työterveyshuoltojen edustajia sekä esihenkilöitä. Tutkimusaineiston sisältöanalyysissä hyödynnetään Margaret Archerin teoriaa toimijuuden muodostumisesta refleksiivisen harkinnan kautta. Tuloksissa esitellään seitsemän erilaista nuorten työntekijöiden mielenterveyden toimijahahmoa. Kukin toimijahahmo pyrkii mielekkääseen toimintaan ja ratkaisuun omista arvoistaan, normeistaan ja moraalisista lähtökohdistaan käsin. Toimintaa raamittavat käytettävissä olevat resurssit. Hahmotypologia osoittaa, että mielenterveyskategorian alle on kertynyt joukko erilaisia yhteiskuntaan, työelämään ja yksilön elämänkulkuun kietoutuvia haasteita, joita ratkotaan työterveyshuollossa yksilötasolla. Hahmojen sosiaalisen ja rakenteellisen taustan moninaisuus korostaa sitä, kuinka mielenterveyteen liittyvä työkyky jäsentyy osaksi sosiaalista ja institutionaalista toimintaa. Tällöin on syytä myös kysyä, onko perusteltua pyrkiä ratkomaan nuorten työntekijöiden mielenterveyden haasteita pääsääntöisesti yksilötasolla diagnostisin käsittein ja hoitomuodoin. Abstract Social characters of mental health. A qualitative study of young employees in the municipal sector. The mental health challenges faced by working adults aged under 35 have grown rapidly in Finland and other Western countries. Studies have emphasized risk-based observation of work life, and the search for solutions has centered around two frameworks: medical and individual oriented. This article examines the work ability of young employees from the viewpoint of work life and cultural change. It also attempts to build a new kind of study-based viewpoint to support mental health-related work ability. The data used in this study were collected during the What if mental health could be constructed differently? project of the Finnish Institute of Occupational Health, in which young adults, occupational health service representatives, and supervisors (N=70) from the municipal sector in the capital area were interviewed in the year 2021. Content analysis of the study data used formation through reflexive deliberation from Margaret Archer’s theory of agency. Seven different social characters of young employee’s mental health are presented in the results. Every social character strives towards meaningful action and a solution based on their own values, norms, and moral starting points. Action takes place within the limits of available resources. The character typology shows that the mental health category has accumulated many different challenges, which are intertwined with society, work life and the individual life course, and are solved on an individual level by occupational health services. The diversity of a characters’ social and structural background highlights how mental health-related work ability is structured as part of social and institutional action. Thus, we may ask whether striving to resolve the mental health challenges of young employees on mainly an individual level, using diagnostic terms and types of treatment, is justified. Keywords: qualitative research, young adults, mental health, human agency, municipal sector

Vuonna 2016 185 vankia eli 5,9 prosenttia suomalaisista vangeista sai psykoosidiagnoosin (1). Vankilassa vuosittain psykoosidiagnosoitujen vankien määrä on kymmenkertaistunut vuodesta 2005, vaikka psykoosisairauksien esiintyvyys väestössä ei ole kasvanut. Tänä aikana diagnosointikäytännöt ja diagnosointiin käytettävät resurssit eivät ole muuttuneet. Tässä tutkimuksessa eivät myöskään olleet mukana huumeiden aiheuttamat psykoosit. Olemme tehneet tutkimuksen vangeista, jotka ovat vuosien 2008–2018 aikana vapautettu vakavan ja vaikeahoitoisen psykoosin vuoksi vankilan ulkopuoliseen tahdosta riippumattomaan oikeuspsykiatriseen hoitoon ja kuntoutukseen. Tilastollisesti tarkasteltuna viisivuotisjaksolta 2008–2012 jaksolle 2013–2017 vankilan ulkopuolelle hoidettavaksi vapautettujen määrä kasvoi 50 prosenttia. Tuottamamme tutkimustieto käsittää tutkittavan ryhmän sosiaaliset taustatekijät, rikollisuuden, mielentilatutkimukset, psyykkisen sairastavuuden sekä aiemman psykiatrisen hoidon. Tutkimus on tehty laadullisena tutkimuksena valmiista aineistosta, joka koostuu kaikista psykoosin vuoksi hoitoa varten vapautettujen vankien vapautustarvetta perustelevista esityksistä viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Psykoosin vuoksi vankilan ulkopuolelle hoitoa varten vapautetut vangit ovat huono-osainen, syrjäytynyt ja sairas ihmisryhmä. He ovat elämässään kohdanneet monia vääryyksiä ja sairastuneet psyykkisesti. Heidän rikollisuutensa on vakavaa, uusiutuvaa ja heidän mielentilaansa ei ole arvioitu oikeusprosessin yhteydessä tarpeeksi usein. Lisäksi näiden henkilöiden määrä on kasvussa, mikä johtuu mahdollisesti varhaisen sosiaalisen tuen ja oikeanlaisten ja oikea-aikaisten terveyspalveluiden puutteesta sekä mielentilatutkimusten vähentymisestä.

Artikkelissa tarkastellaan rekisteriaineiston valossa Suomeen muuttaneiden venäläis-, virolais-, somalialais- ja ruotsalaistaustaisten äänestämistä vuoden 2017 kuntavaaleissa. Tutkimuksessa keskitytään siihen, miten sosiaalisen taustan eri tekijät, kuten sukupuoli, ikä, ammattiasema, henkilökohtaiset tulot, siviilisääty ja kansalaisuus, vaikuttivat äänestysaktiivisuuteen eri ryhmissä. Tutkimuksen keskeisin havainto on, että turvatumpi sosiaalinen asema nosti äänestystodennäköisyyttä kaikissa muissa ryhmissä paitsi somalialaistaustaisten osalta. Sen sijaan somalit äänestivät aktiivisesti muita heikommasta sosioekonomisesta asemastaan huolimatta. Artikkeli tuo uutta tietoa ulkomaalaistaustaisten ryhmien äänestyskäyttäytymisestä ja luo siten pohjaa ulkomaalaistaustaisten poliittisen osallisuuden tutkimukselle Suomessa.

Sosiaalisen median alustojen käyttö on osa arkipäiväämme, ja arkipäiväistymisen myötä sosiaalisen median aineistot ovat yhä laajemmin myös tutkimuskäytössä eri tieteenaloilla. Aineistojen lähdekriittinen käsittely painottuu kuitenkin usein tutkijoiden tieteenalasta riippuen joko teknisten tai kulttuuristen vaikutteiden tarkasteluun, vaikka sosiaalisen median aineistot ovat aina tulos molempien yhteisvaikutuksesta. Helpottaakseni sosiaalisen median aineistojen monipuolista lähdekriittistä käsittelyä esittelen tässä artikkelissa sosiaalisen median kontekstualisointimallin. Malli erittelee erilaisia sosiaalisen median aineistoihin vaikuttavia konteksteja, kuten alustojen kulttuuris-historiallinen tausta, sekä affordansseja eli alustojen tarjoamia toiminnan mahdollisuuksia. Lisäksi annan artikkelissa käytännön esimerkkejä siitä, miten eri affordanssit ja kontekstit voivat sosiaalisen median alustoilla ja aineistoissa heijastua ja miksi tutkijan tulisi ne tutkimuksessaan huomioida.

Huoli lapsiperheiden hyvinvoinnista on kasvanut Suomessa 2000-luvulla. Huolimatta Suomen kuulumisesta universalismin periaatteelle rakentuvaan pohjoismaiseen hyvinvointimalliin, epävarmemmat ja vaativammat työmarkkinat sekä valtion tuissa ja palveluissa tehdyt leikkaukset ovat viime vuosina lisänneet lapsiperheiden pahoinvointia, erityisesti pienituloisissa sekä yksinhuoltaja- ja monilapsiperheissä. Tämän artikkelin tarkoituksena on tutkia hallitusohjelmia analysoimalla, miten lapsiperheiden hyvinvointi on konstruoitu poliittisesti Suomessa vuosina 2007–2019. Analyysi nojaa teorioihin poliittisten kamppailuiden sekä erilaisten vaikutusvaltaisten ideoiden merkityksestä politiikassa. Hallitusohjelmia tarkastellaan diskursiivisesti, semioottista aktanttimallia soveltaen ja kiinnittäen huomiota siihen, miten ohjelmissa tuodaan esiin hyvinvoinnin osa-alueet, konkreettiset politiikkatoimet sekä niiden kohderyhmät ja tausta-ajatukset. Analyysin tulosten perusteella voidaan todeta, että tarkastellun ajanjakson alussa perheiden hyvinvoinnin poliittinen konstruointi kulminoitui pitkälti nimenomaan lapsiperheiden hyvinvointiin ja taloudelliseen asemaan, joiden katsottiin heikentyneen työmarkkinoiden epävarmuuden sekä perhepoliittisten tulonsiirtojen reaaliarvon heikkenemisestä johtuen. 2010–luvun edetessä lapsiperheiden hyvinvoinnin kuvaukset monipuolistuivat ja rakentuivat yhä enemmän modernimmalle perhekäsitykselle. Samalla tulonsiirtoihin nojaavasta perhepolitiikasta siirryttiin ”sosiaalisten investointien” politiikkaan, missä perheiden hyvinvoinnin edistäminen turvataan lähinnä korkealaatuisten palveluiden avulla sekä vanhempien osallistumisella työntekoon.

Sekä maalliset että uskonnolliset ympäristötoimijat näkevät yleensä vahvan yhteyden ihmiskunnan kohtaamien planetaarisen skaalan saavuttavien kestävyyshaasteiden sekä lähes globaalina standardina näyttäytyvien kulutuskeskeisten elämäntapojen välillä. Kuluttajuuden onkin elämänmuotona tulkittu asettuvan kestävyyskriisin aikakauden taustalla vaikuttavaksi juurisyyksi, jonka ratkaisemisen on nähty edellyttävän varsin laaja-alaista kulttuurimuutosta. Kuluttajuus itsessään on kuitenkin ilmiönä osoittautunut vaikeasti määriteltäväksi ja erityisesti tämän maailmankatsomuksellinen merkitys jäänyt pitkälti ilman tarkempaa analyysia suhteessa kestävyysmuutoksen mahdollistamiseen. Kestävyystieteen lähtökohtaisesti tieteidenvälisessä keskustelussa ei myöskään toistaiseksi ole hyödynnetty kuin varsin marginaalisesti uskonnontutkimuksen tarjoamia potentiaalisesti hyödyllisiä näkökulmia kuluttajuuden maailmankatsomuksellisen merkityksen lähestymiseen. Tässä artikkelissa esitellään tieteidenvälisyyttä korostavasta näkökulmasta nykytutkimuksen keskeisiä ongelmakohtia suhteessa kuluttajuuden ymmärtämiseen maailmankatsomuksellisena haasteena. Tätä taustaa vasten tarjotaan systeemistä ymmärrystä ja eri tieteenalojen välistä dialogia peräänkuuluttava tulkinta kuluttajuudesta uskonnonkaltaisena ilmiönä. Implisiittisen uskonnon linssin läpi ilmiötä lähestytään sosiaalisesti jaettuna merkitysjärjestelmänä, jonka maailmankatsomuksellisen roolin tulkitaan kiteytyvän inhimillisiin tarpeisiin elää merkityksellistä ja arvokkaaksi tunnustettua elämää suhteessa ympäröivän yhteisön muihin jäseniin. Tästä näkökulmasta kuluttajuuden osoitetaan 1) liittävän ihmisiä tiettyyn jaettujen uskomusten ja arvojen sosiaaliseen järjestykseen, joka tarjoaa viitekehyksen arkipäiväisen elämän rakentumiselle, 2) tarjoavan välineitä merkityksellisten identiteettien sekä elämän tarkoituksellisuuden kokemusten rakentamiseen, ja 3) tarjoavan keinoja tavoittaa kokemus yksilön elämän asettumisesta osaksi itseä suurempaa kokonaisuutta. Muodostuvan näkökulman kautta kyseenalaistetaan totunnaisia tulkintoja kuluttajuudesta esimerkiksi yksilökeskeisyyteen, materialismiin ja elämän kasvavaan merkityksettömyyteen liittyvänä ilmiönä.