Littérature scientifique sur le sujet « Pääkirjoitukset »

Kriittisen diskurssianalyysin tavoite ei ole olla kriittinen per se, vaan auttaa näkemään oman ajan neutraalistunutta puhetta, sen hegemonisoituneita diskursseja, kirjoittaa Erja Kolari. Hän analysoi Aikuiskasvatuslehden pääkirjoitukset 1990-luvun ajalta. Arvojen muutos näkyy niissä selkeästi. Vuosikymmenen alun tasa-arvoa ja yhteisvastuuta henkivästä linjauksesta lehti siirtyi humaanien äänenpainojen kautta markkina-arvojen maailmaan. Vuosikymmenen lopulla sivistyksellinen tasa-arvo vilahti enää sivulauseessa ja jätti ”alibimuistamisen” maun.

Pääkirjoituksen otsikkoon nostettu idea kotiinpaluusta viittaa samannimisessä kappaleessa esitettyyn haaveeseen ”noin vain palata kotiin”, jos joku vain ensin ”voitelee tiedolla päät ja mielet tyynnyttää”. Erinäisten uudistusten, innovaatiotoiveiden ja digitoimisprosessien keskellä syvällinen lukeminen ja puntaroitu kirjoittaminen ovat kuitenkin yhä edelleen tehokkaimpia konsteja itse kunkin ottaa vastuuta oman ajattelunsa kehittämisestä. Muuttuvassa yhteiskunnassa kulttuuripolitiikallakaan ei ole auvoista alkukotia, johon palata, vaan muutosvoimattyöntävät sitäkin, vaikka inertia kuinka panisi hanttiin. Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirja tarjoaa tätä prosessia varten kanavia erilaisille tekstilajeille vertaisarvioiduista artikkeleista kirja-arvioihin ja kolumneihin. Tässä yhteydessä tiedoksi myös saatettakoon, että vastaisuudessa vuosikirjassa julkaistavat vertaisarvioidut tieteelliset artikkelit julkaistaan heti niiden valmistuttua, ennen julkaisun koontia (online first -menettely).

Artikkelissa tutkitaan Helsingin Sanomien pääkirjoituksia ja arvioidaan niissä mahdollisesti esiintyvää antisemitismiä. Artikkeli motivoituu Suomessa asuvien juutalaisten kokemuksesta, jonka mukaan Helsingin Sanomat kohtelee Israelia epäoikeudenmukaisesti, usein siinä määrin, että Israelia kohtaan esitetty kritiikki muuttuu antisemitismiksi. Lehden pääkirjoitusten analyysissä sovelletaan IHRA:n antisemitismimääritelmää, jota täydennetään antisemitismin stereotypioilla. Tarkasteltavana ajanjaksona 1990–2023 yhteensä 440 Helsingin Sanomien pääkirjoitussivun artikkelia käsitteli keskeisenäaiheenaan Israelia. Näistä artikkeleista valtaenemmistö oli enemmän tai vähemmän kriittisiä Israelin politiikkaa ja sotilaallista toimintaa kohtaan. Suurin osa tästä kritiikistä ei täyttänyt antisemitismin tunnusmerkkejä. Antisemitismin kriteerit täyttäviä artikkeleita oli 62 eli 14,1 % artikkeleista. Näissä pääkirjoituksissa ilmeni klassisen antisemitismin stereotypioita,joita sovellettiin Israeliin ja rinnastettiin Israelin politiikkaa holokaustiin. Kyse ei ollut yksittäisistä journalistisista työtapaturmista vaan pääkirjoitusten kirjoittajien systemaattisista journalistisista ratkaisuista. Merkkejä orastavasta muutoksesta oli nähtävissä, kun Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimituksessa myönnettiin, että Israelin kritisoiminenvoi olla luonteeltaan myös antisemitististä.

Pääkirjoituksen johtavana teemana on tieteen ja tutkijoiden asema vuoden 2020 alussa. Vuosina 2013, 2016 ja 2019 julkaistujen tiedebarometrien löydösten mukaan suomalaisten luotto tieteeseen on vankkaa. Kansalaisten tiedevastaisuudesta ei voi puhua, jos vuoden 2019 raportissa (Tiedebarometri 2019) seitsemän kymmenestä vastaajasta ilmoittaa seuraavansa tiedettä laajasti, niin luonnon, yhteiskunnan kuin taloudenkin osalta. On kuitenkin huomattava, että Tiedebarometri liikkuu abstraktilla tasolla: Vuoden 2019 raportin johdannossa todetaan, että ”tekstissä ei määritellä mitä tiede on tai mikä on tai ei ole tiedettä”. Näin ollen vastauksissa on tiettyä tulkinnallisuutta siitä, millainen mielikuva vastaajalla on ”tieteestä”. Tiedebarometrissa todettiin myös, että tiedepolitiikka kiinnosti vähiten, mikä saattaa vaikuttaa siihen, että tiedettä arvostavat tuntevat kuitenkin kovin vähän tieteen sisäisiä mekanismeja (Tiedebarometri 2019, 13). Samaan aikaan avoimen tieteen julkaisukäytänteet tuovat tutkimustietoa entistä helpommin saataville. Avoimen tieteen (open access) laajempaa merkitystä suomenkielistä tutkimusta julkaisevien tieteellisten yhdistysten ja seurojen taloudelliselle kestävyydelle ei kuitenkaan ole ehditty tarkasti kartoittaa. Avoin julkaiseminen on ehdottomasti kannatettavaa, mutta sitä voidaan kehittää vain julkaisijoiden resurssien ja tieteellisten yhdistysten toimintalogiikan puitteissa. Kolmantena teemana pääkirjoituksessa käsitellään lyhyesti myös tiedolla johtamisen problematiikkaa.

Kestävä talous -symposiumin pääkirjoituksen tarkoituksena on sekä johdatella lukijat kestävyyden käsitteeseen ja erikoisnumeron antiin että pohtia laajemmin sitä, mitä kestävyyden käsitteen vakavasti ottamisessa on panoksena. Artikkelissa esitellään lyhyesti kestävyyden käsitteen erilaisista käyttötavoista ja asiayhteyksistä tehtyä tutkimusta sekä tarkastellaan symposiumin annin valossa sitä, millaisia mahdollisuuksia ja rajoitteita kestävyyden käsitteen vakavasti ottamiseen liittyy. Kestävä talous -symposium on saanut julkaisemiseen tukea Palkansaajasäätiöltä.

Tämän pääkirjoituksen ja numeron (4/2020) myötä päättyy allekirjoittaneiden kaksivuotinen kausi Politiikka-lehden konehuoneessa. Päätoimituskausi on tarjonnut valaisevan kuvan suomenkielisen politiikan tutkimuksen nykytilasta ja trendeistä. Palaamme joihinkin toimituskautemme keskeisiin tunnuslukuihin tekstin loppupuolella, mutta sanottakoon jo tässä yhteydessä muutama yleisempi huomio viimeisen kahden vuoden kokemuksistamme. Ensinnäkin olemme saaneet iloksemme huomata, että suomenkielinen politologinen julkaisutoiminta on edelleen suhteellisen aktiivista ja temaattisesti laaja-alaista. Vaikka yliopistojen rahoitusmallissa tapahtuneet muutokset vaikuttavatkin olevan yhteydessä julkaisutoiminnan vireyteen ja painotuksiin (ks. Seuri ja Vartiainen 2018, 114–115), lienee kotimaisen tiedetoimittamisen jouhevuudella (siedettävä julkaisuviive) sekä ylipäätään halulla osallistua suomenkieliseen ja suomalaista yhteiskuntaa koskevaan tieteenalakeskusteluun vähintään yhtä suuri merkitys. Olemme lisäksi pistäneet merkille saamiemme käsikirjoitusten painottumisen varsin tyypilliseen empiristiseen muottiin. Politiikan teoriaan ja käsitteelliseen kehittämiseen sekä oppi- ja aatehistoriaan painottuvat käsikirjoitusehdotukset ovat olleet edellisiin nähden selvästi vähemmistössä. Kolmannen huomion sekä tämän pääkirjoituksen varsinaisen teeman ammennamme tiede- ja yliopistopolitiikkaa käsittelevistä aikaisemmista pääkirjoituksistamme. Niissä olemme pohtineet tiedepolitiikan vaikutuksia tieteellisen julkaisutoiminnan luonteen muutokseen, yliopiston ja tutkijan muuttuvaa suhdetta, yliopistokritiikin ja kriittisen intellektuellismin alennustilaa sekä tutkijan yhteiskunnallisen aseman muutoksia. Yleisesti ottaen pääkirjoituksemme ovat resonoineet viime vuosina voimistuneen laajemman liikehdinnän ja keskustelun kanssa, jossa tieteen ja politiikan suhde on asetettu uudelleentarkastelun kohteeksi.

Musiikkitiede ja musiikin tutkimus eivät maassamme ole voineet viime vuosina paistatella päivää myönteisten uutisten valossa. Pikemminkin kuulemme alan keskusteluissa uutisia, jotka antavat aihetta huoleen tai luemme politiikkaohjelmia, joiden kirjaukset ovat heikkoja signaaleja oppialaamme kohdistuvista uhista. Onneksi tämän käsilläsi olevan pääkirjoituksen viesti ei nyt yhdy näihin tummareunaisiin pilviin ja pahaenteisiin tulevaisuuden kuviin. Voimme tällä kertaa iloita teidän lukijoiden kanssa siitä, että myös hyviä asioita tapahtuu musiikkitieteen saralla!

Musiikin vuoden 2023 viimeisestä numerosta ’Baltian maiden ja Itämeren alueen musiikki, musiikillinen yhteiskunta, ilmiöt ja verkostot’ (Vol. 53 nro 4) selviää, että suomalainen musiikintutkimus on ottamassa uudelleen haltuunsa Itämeren alueen musiikinhistorian tutkimusta. Akatemiatutkija Nuppu Koivisto-Kaasikin ja päätoimittaja Tuire Ranta-Meyerin teemanumeron problematiikkaa esittelevästä pääkirjoituksesta ’Paikallisia, kansallisia ja ylirajaisia musiikintutkimuksen näkökulmia Itämeren alueen ja Baltian maiden viitekehyksessä’ käy kiinnostavasti ilmi, että näkökulmat ja teorianmuodostus ovat uusia. Niistä oli antoisaa lukea.