Littérature scientifique sur le sujet « Maantiede »
Créez une référence correcte selon les styles APA, MLA, Chicago, Harvard et plusieurs autres
Sommaire
Consultez les listes thématiques d’articles de revues, de livres, de thèses, de rapports de conférences et d’autres sources académiques sur le sujet « Maantiede ».
À côté de chaque source dans la liste de références il y a un bouton « Ajouter à la bibliographie ». Cliquez sur ce bouton, et nous générerons automatiquement la référence bibliographique pour la source choisie selon votre style de citation préféré : APA, MLA, Harvard, Vancouver, Chicago, etc.
Vous pouvez aussi télécharger le texte intégral de la publication scolaire au format pdf et consulter son résumé en ligne lorsque ces informations sont inclues dans les métadonnées.
Articles de revues sur le sujet "Maantiede"
1
Darnell, Helena, et Anja Kauranen. « Pelon maantiede ». World Literature Today 70, no 3 (1996) : 733. http://dx.doi.org/10.2307/40042264.
Texte intégral
2
Uotila, Merja. « Maaseutuväestön matkat muualle ». Ennen ja nyt : Historian tietosanomat 21, no 3 (17 juin 2021) : 7–23. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.107727.
Texte intégralRésumé :
Analysoin artikkelissani maaseutuväestön liikkuvuutta 1840-luvun aikana kahdessa maaseutupitäjässä: Hämäläisessä Hollolassa ja karjalaisessa Jaakkimassa. Lähdeaineistona toimivat niin kutsutut annettujen todistusten diaarit, joihin papit kirjasivat muistiin heiltä pyydetyt erilaiset todistukset. Lähdeaineisto antaa kuitenkin vain tilaisuuden hahmottaa liikkuvuuden rajoja, sillä kirkon hallintoarkistoon kuuluvia annettujen todistusten diaareja ei ole pidetty tai säilynyt kovinkaan monesta seurakunnasta. Artikkelissani kysyn, ketkä yleensä lähtivät liikkeelle oman kotipitäjän ulkopuolelle, miksi ja millaisin todistuksin? Samalla selvitän liikkuvuuden kontrollointiin liittyviä yleisiä seikkoja ja annettujen todistusten luonnetta. Kahden erilaisen seurakunnan vertailu paljastaa hyvin erilaisen kuvan 1840-luvun liikkuvuudesta: Karjalasta oli totuttu kulkemaan Pietarissa, Hämeestä ja Hollolasta väki kävi Helsingissä etsimässä tilapäisiä työtilaisuuksia. Maaseutuväestön erilaisiin liikkumissuuntiin vaikuttivat niin muuttorajoitukset kuin lähtöpitäjien taloudelliset ja sosiaaliset seikat sekä maantiede. Suomi ei ollut yhtenäinen maa.
3
Kaustell, Kim O., Tiina E. A. Mattila et Juha Suutarinen. « Käyttäjätieto uuden teknologian arvioinnissa ja kehittämisessä ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no 23 (31 janvier 2008) : 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76962.
Texte intégralRésumé :
Käyttäjätieto on tietoa esimerkiksi teknologisten ratkaisujen käyttäjistä ja käyttöympäristöistä sekä näidenvälisestä vuorovaikutuksesta. Hyvän käytettävyyden kolmesta päätekijästä, vaikuttavuudesta,tehokkuudesta ja miellyttävyydestä, viimeisin on saanut vähiten huomiota tuotteiden suunnittelussa.Tämän tutkimuksen tavoitteena on rakentaa tutkimusmenetelmäkokonaisuus, jonka avulla voidaan tutkialiikkuvan työkoneen kuljettajan (käyttäjän) kuormittumista ja siihen vaikuttavia tekijöitä sekäkäyttäjäkokemuksia.Mittausjärjestelyssä käytettiin videoinnin lisäksi sykemittausta, jonka avulla pyrittiinmäärittämään käyttäjäkokemusta sekä paikantamaan kuormitushuippuja työrupeamasta. Neljä koehenkilöäteki kuusi erilaista traktorin peruskäyttöön liittyvää tehtävää. Kaikki tehtäväsuoritukset videoitiin jakunkin koehenkilön testitehtävien aikainen, sykevälivaihtelusta johdetun stressivektorin taso analysoitiin.Kuormittavuuden kriteerinä pidettiin stressivektorin arvoa, jonka ko. vektori ylitti vain 10 % työajasta.Koehenkilöitä pyydettiin lisäksi arvioimaan eri tehtävien kuormittavuutta.Kaikki koehenkilöt arvioivat pimeässä tehdyt tehtävät kuormittavammiksi kuin valoisalla tehdyttehtävät. Mitattu ja arvioitu kuormittuminen eivät korreloineet, mikä voi johtua koejärjestelystä tai siitä,että oma kokemus ja sykevälivaihtelusta laskettu kuormitus eivät mittaa täysin samaa asiaa.Kuormitushuiput liittyivät tehdyissä kokeissa suureen ajonopeuteen sekä maantiellä että piha- japeltoteillä. Peltotieltä maantielle kääntyminen sekä ajoneuvon kohtaaminen kapealla pihatiellä, samoinkuin pujotteluradan peruuttaminen pimeällä perävaunun kanssa oli mittausten mukaan kuormittavaa.Koehenkilöt mainitsivat kuormittumisen syiksi erityisesti traktorin heilunnan, huonon näkyvyydentaaksepäin ja sen, etteivät traktorin taustapeilit tai työvalot olleet/pysyneet oikein säädettyinä.Tulosten mukaan näyttää siltä, että stressivektorin ja videotallennuksen sekä käyttäjiltä saadunpalautteen avulla voidaan erottaa sekä lyhyitä, suuruusluokkaa 5..10s kestäviä, että pidempikestoisiakuormittavia työvaiheita ja kuormitustekijöitä. Saadut tulokset ovat kuitenkin alustavia ja niidenvahvistaminen vaatii useampia toistoja ja pidempiä mittausjaksoja. Tutkimus/mittausmenetelmää voidaankehittää edelleen siten, että päästään mielenkiintoisella ja lisäarvoa tuottavalla tavalla analysoimaankuljettajan kuormittumista ja käyttäjäkokemusta ja sitä kautta kehittämään käytössä ja suunnitteilla olevienkoneiden ja laitteiden käytettävyyttä.
4
Lehtinen, Ari. « Veden maantiede ». Elore 7, no 1 (1 mai 2000). http://dx.doi.org/10.30666/elore.78281.
Texte intégral
5
Virranmäki, Eerika. « Maantiede merkityksellisten ajattelutaitojen ja tietojen edistäjänä ». Alue ja Ympäristö, 27 mai 2022, 00. http://dx.doi.org/10.30663/ay.115345.
Texte intégralRésumé :
Väitöstilaisuuden Lectio PraecursoriaOulun yliopisto 4.3.2022 Virranmäki, E. (2022). Geography’s ability to enhance powerful thinking skills and knowledge. Nordia Geographical Publications 51(1) 1–78. Myös vastaväittäjän Petteri Muukkosen väitösikkuna-teksti on luettavissa Alue ja Ympäristö -lehdessä.
6
Salmijärvi, Joonas, Joni Tuomas Vainikka, Pia Bäcklund et Venla Bernelius. « Ilmastoasenteiden maantiede : sosiospatiaalisuuden merkitys kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa ». Terra 135, no 2 (21 juin 2023). http://dx.doi.org/10.30677/terra.121469.
Texte intégralRésumé :
As the climate crisis intensifies, research on climate change attitudes has become extensive. Different factors associated with them have been analysed across disciplines and contexts. This paper presents a systematic literature review for exploring whether and how socio-spatiality has been discussed and examined in the research of climate change attitudes. The final data consists of 82 individual research articles published in 59 academic journals in 2012‒2022. In the data, the most common spatial perspectives on climate change attitudes relate to geographical aggregates and differences in the attitudes, and how changes in local climates can affect individuals’ perceptions. Examining them as intersubjective constructs formed in social relations and local interaction is rare. Additionally, our findings attest to the ambiguity in understanding the term “attitude”. We conclude that research on climate change attitudes needs more effort to examine the socio-spatial dynamics in local contexts and to take more transparent stances on defining the applied concepts.
7
Niemelä, Mikko A., Amna Khawaja, Mikko Puustinen et Sirpa Tani. « Historia, maantiede ja yhteiskuntaoppi kestävän tulevaisuuden rakentajina ». Kasvatus & ; Aika 17, no 4 (20 décembre 2023). http://dx.doi.org/10.33350/ka.138001.
Texte intégralRésumé :
Syyskuun 2023 alussa käynnistyneessä Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa ”Tieto kestäviä tulevaisuuksia rakentamassa” tutkimme, miten historian, maantieteen ja yhteiskuntaopin opetus voi auttaa käsittelemään kohtaamiamme kestävyysongelmia sekä ajattelemaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Hankkeen teoreettisena lähtökohtana on merkityksellisen tiedon (powerful knowledge) käsite, joka auttaa näkemään, miksi luotettavalla ja totuudenmukaisella tiedolla on ratkaiseva asema niin opetuksessa ja oppimisessa kuin kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Tutkimme hankkeessa, miten historian, maantieteen ja yhteiskuntaopin opetus voivat sekä yhdessä että erikseen tuottaa merkityksellisen tiedon oppimisen mahdollisuuksia. Samalla tutkimme prosessia, jossa tieteenaloihin perustuva tieto muunnetaan koulun oppiaineiden tiedoksi opetussuunnitelman, oppimateriaalien ja opetustyön kautta. Hankkeen ensimmäisessä osiossa analysoimme opetussuunnitelmien ja oppimateriaalien maalaamia mahdollisia tulevaisuuksia. Toisessa osiossa tutkimme nuorten tulevaisuuskuvia sekä tiedonalaperustaisen tiedon ja nuorten arkitiedon kohtaamista. Kolmannessa osiossa taas tutkimme, millainen merkitys oppiaineiden rajojen ylittämisellä on merkityksellisen tiedon kehittymiselle. Hanke on käynnissä vuoteen 2027 asti.
8
Kettunen, Marika, et Maija Toivanen. « Maantiede tunnetuksi yhdessä – Leiviskä-mitali tunnustuksena yhteistyöstä ja vaikuttavuudesta ». Alue ja Ympäristö, 21 décembre 2022, 00. http://dx.doi.org/10.30663/ay.125020.
Texte intégralRésumé :
Alue- ja ympäristötutkimuksen seuralle myönnettiin Iivari Leiviskä -mitali maantieteen tunnetuksi tekemisestä ja vaikuttavasta yhteistyöstä. Mitalin myönsi Suomen Maantieteellinen Seura ja sen luovutti seuran puheenjohtaja Joni Vainikka Maantieteen päivillä 2022 Tampereella. Haastattelimme seurojen puheenjohtajia, Roosa Wingströmiä ja Joni Vainikkaa harvinaisesta tunnustuksesta, seurojen välisestä yhteistyöstä ja seuratoiminnan merkityksestä.
9
Lukin, Karina. « Juha Ridanpää 2005 : Kuvitteellinen Pohjoinen. Maantiede, kirjallisuus ja postkoloniaalinen kritiikki ». Elore 13, no 1 (1 mai 2006). http://dx.doi.org/10.30666/elore.78579.
Texte intégral
10
Niemeläinen, Oiva, Risto Korpinen, Ansa Palojärvi et Petri Kapuinen. « Kuitulietteen käyttöön soveltuvien peltopinta-alojen tarkastelu Biomassa-atlaksen avulla ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no 38 (11 février 2020). http://dx.doi.org/10.33354/smst.89496.
Texte intégralRésumé :
Kuitulietteitä syntyy sellu- ja paperiteollisuuden sivuvirtana. Nykyisen tuotannon lisäksi entisillä paperiteollisuuspaikkakunnilla on kuituliete-esiintymiä järvien pohjassa. Tampereen Lielahden kuituliete suunnitellaan nostettavaksi järvestä ranta-alueen tullessa asuinalueeksi, koska se haittaa alueen virkistyskäyttöä. Kuitulietteen ja ravinnekuidun maatalouskäyttöä selvitetään Ympäristöministeriön rahoittamassa Peltokuitu-hankkeessa. Tavoitteena on selvittää kuitujen levitysmäärä, jolla maassa olevaa liukoista typpeä saadaan sidottua syksyllä siten, että typpi ei huuhtoudu, mutta on seuraavana kasvukautena kasvien käytettävissä eikä kuitu sido seuraavana keväänä levitettävää typpilannoitetta kasvin käytöstä. Käyttökohteita olisivat viljelykset, joissa maan liukoisen typen pitoisuus syksyllä voi olla suuri ja aiheuttaa huuhtoutumisriskiä. Tällaisia lohkoja olisivat mm. viherlannoitusnurmet, herne ja härkäpapu sekä nurmien ja laitumien uudistamisvaihe ja kevätviljat. Hankkeessa tarkasteltiin mm. paljonko Lielahden pohjassa olevalle 1,5 milj. m3:n sedimentille on sopivaa käyttöalaa pelloilla. Vastaavasti tarkasteltiin mahdollisuuksia SAPP:in Lohjan Kirkniemen paperitehtaan läheisyydessä. Välineenä käytettiin Biomassa-atlasta (https://www.luke.fi/biomassa-atlas/), jonka avulla voidaan tarkastella eri kasvien viljelyn sijoittumista. Tarkastelussa käytettiin vuoden 2017 viljelyalatietoja. Nurmet uusitaan 3–4 vuoden iässä perustamalla suojaviljaan, ja siksi 1/4 säilörehunurmi- ja laidunalasta on tarkastelussa laskettu uudistamisvaiheessa olevaksi.
Yli puolet Lielahden lähialueen pelloista on kevätkylvöisten kasvien viljelyssä, mutta myös säilörehu-, heinä- ja laidunnurmia, sekä viherkesantoja ja luonnonhoitopeltoja on yhteensä yli 35%. Alle 30 km:n maantie-etäisyydellä Lielahdesta viljelyalat ovat varsin pieniä. Tähän vaikuttaa Tampereen kaupungin ja Näsijärven läheisyys. Korkeintaan 50 km:n etäisyydellä Lielahdesta maantietä pitkin tarkastellut viljelyalat ovat: kevätviljat 30784 ha; herne ja härkäpapu 980 ha, viherlannoitusnurmi 295 ha, ja säilörehunurmien ja laidunten uusimisala 3731 ha. Erityisen hyvin kuitulietteet sopisivat herneen ja härkäpavun sekä viherlannoitusnurmen ja laidunnurmien uusimisen yhteydessä käytettäväksi. Näiden alueiden yhteinen ala Lielahdesta oli 108, 354, 1318 ja 1355 ha maantie-etäisyyksillä 0–20 km, 20–30 km, 30–50 km ja 50–65 km.
SAPPI:n Kirkniemen tehtaan läheisyydessä on härkäpavun viljelyalaa varsin paljon. Herneen ja härkäpavun sekä viherlannoitusnurmen ja laidunnurmien uusimisalat Kirkniemen tehtaalta olivat 573, 581, 1459 ja 947 ha maantie-etäisyyksillä 0–20 km, 20–30 km, 30–50 km ja 50–65 km. Viljelyalat (ha) korkeintaan 50 km:n etäisyydellä SAPPI:n Kirkniemen tehtaalta maantietä pitkin ovat: kevätviljat 28314 ha, herne ja härkäpapu 1963 ha, viherlannoitusnurmi 335 ha, ja säilörehunurmien ja laidunten uusimisala 2 333 ha.
Thèses sur le sujet "Maantiede"
1
Heikkilä, A. (Auli). « Maantiedon opettajien kokemukset erityisten oppijoiden huomioimisesta maantiedon opetuksessa ». Master's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201612163293.
Texte intégralRésumé :
Peruskoulussa kaikki oppilaat opiskelevat samassa opetusryhmässä. Opettajien tulee huomioida oppilaita yksilöllisesti ja vastata oppilaiden tarpeisiin. Oppilaiden erityistarpeiden määrän voidaan nähdä lisääntyneen peruskouluopetuksessa. Tutkimuksessa käsitellään yläkoulun maantiedon opettajien kokemuksia maantiedossa tukea tarvitsevista ja lahjakkaista oppilaista.
Aineistona tutkimuksessa on 10 maantiedon aineenopettajan yksilöhaastattelut Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalta. Tarkoituksena on selvittää, miten maantiedon opettajat tunnistavat ja huomioivat lahjakkaita ja tukea tarvitsevia oppilaita maantiedon ryhmäopetuksessa. Kaikilla haastateltavilla oli kokemusta maantiedon opetuksesta yläkoulussa vähintään neljä vuotta ja heillä kaikilla oli kokemuksia sekä lahjakkaista että tukea tarvitsevista oppilaista. Osan oppilaista erityistarpeet tunnistetaan mutta osa jää tunnistamatta. Tukea tarvitsevia oppilaita opettajat tunnistavat esitiedon, vuorovaikutuksen sekä tehtävien tekemisen kautta. Lahjakkaiden oppilaiden tunnistus tapahtuu vuorovaikutuksen ja tehtävien tekemisen kautta.
Kokemus oli opettajilla suurin valmiuksien antaja kohdata ja huomioida erityiset oppijat. Opettajilla oli tutkimuksen mukaan enemmän tukikeinoja tukea tarvitsevien oppilaiden tukemiseen kuin lahjakkaiden oppilaiden tukemiseen. Eniten käytettyjä tukikeinoja maantiedossa tukea tarvitseville oppilaille olivat eriytetyt tehtävät, tukiopetus sekä monipuoliset työtavat tunnilla. Maantiedossa lahjakkaita oppilaita huomioitiin tehtävien ja ryhmätöiden avulla.
Opettajat näkivät inkluusiossa sekä hyvä että huonoja puolia. Osa opettajista koki inkluusion seurauksena työmäärän lisääntyneen. Inkluusio nähtiin hienona ajatuksena joka edistää oppilaiden tasa-arvoa ja erilaisuuden ymmärtämistä. Inkluusio toimii haastateltavien mukaan yläkoulun maantiedon opetuksessa, kunhan opetusryhmässä ei ole liika paljon tukea tarvitsevia oppilaita.
Maantiedon opettajilla on tämän tutkimuksen mukaan valmiuksia vastata erilaisten oppijoiden tarpeisiin. Opettajat kaipasivat kuitenkin lisää valmiuksia sekä tukea tarvitsevien mutta erityisesti lahjakkaiden oppilaiden tukemiseen. Osa maantiedon opettajista kaipasi oppiainekohtaista täydennyskoulutusta. Myös kouluihin kaivataan lisää resursseja, joilla voidaan tukea maantiedon opiskelua. Haastavan oppilasaineksen alueelliset keskittymät voivat asettaa oppilaita epätasa-arvoiseen asemaan, jos opettajalle ei tarjota tarpeeksi resursseja oppilaiden tukemiseen.
2
Simonen, M. (Mari). « Suomi ja suomalaisuus maantiedon yläkoulun oppikirjoissa ». Master's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201606022154.
Texte intégralRésumé :
Oppikirjoilla on suuri merkitys peruskoulussa. Sekä opettajat että oppilaat pitävät oppikirjoja auktoriteettiasemassa ja jotkut opettajat suunnittelevat kurssiopetuksen opetussuunnitelman sijaan oppikirjojen perusteella.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaisia suomalaisuuden diskursseja oppikirjoissa tuotetaan. Lisäksi tutkitaan sisällönanalyysin keinoin sitä, millainen Suomi on alueena ja millaisen kuvan oppikirjat antavat maahanmuuttajasta. Tutkimuksen aineistona on kahdeksan maantiedon yläkoulun oppikirjaa. Oppikirjojen sisältöä verrataan kirjallisuuteen ja opetussuunnitelmaan.
Yleisin oppikirjoissa esiin tuleva maisemapiirre on metsä. Se tulee ilmi sekä kuvissa että tekstissä. Myös asutusta ja vesistöjä kuvataan paljon. Oppikirjojen kuvien perusteella Suomessa on useimmiten kesä ja sää on aurinkoinen. Karttojen antaman mielikuvan mukaan Suomi on osa Eurooppaa ja Pohjolaa, mutta Venäjä ei ole läheinen Suomen kanssa.
Oppikirjoissa esiintyviä suomalaisuuden diskursseja ovat hyvinvoiva suomalainen, luonnonläheinen suomalainen, menestyvä mies, sivusta seuraava nainen ja väritön suomalainen. Diskurssien mukaan miesten ja naisten roolit työelämässä ja perheessä eroavat toisistaan suuresti, mikä on ristiriidassa opetussuunnitelman kanssa. Romanit ja maahanmuuttajat jäävät diskurssien ulkopuolelle. Maahanmuuttajakuva on yksipuolinen ja toiseutettu suomalaisessa yhteiskunnassa oppikirjojen mukaan.
Oppikirjojen kuvaama suomalainen yhteiskunta vastaa suurelta osin aiempia tutkimuksia ja alan kirjallisuutta. Vähemmistöjä ja sukupuolia kuvataan epätasa-arvoisesti. Oppikirjojen käyttö vaatiikin sekä oppilaalta että opettajalta lähdekriittisyyttä. Tulevaisuudessa oppikirjojen tekijöiden olisi hyvä kiinnittää huomiota opetussuunnitelman noudattamiseen ja lukijaposition antamiseen kaikenlaisille lukijoille kulttuuritaustasta riippumatta.
3
Karhu, T. (Tulina). « Vastaustavan vaikutus oppilaan osallistumiseen:kahdeksasluokkalaiset maantiedon oppitunnilla ». Master's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201805171830.
Texte intégralRésumé :
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka vastaustapa vaikuttaa oppilaan osallistumiseen oppitunnilla oppilaan näkökulmasta. Tarkoituksena on kartoittaa käytössä olevia vastaustapoja ja osallistumismenetelmiä, sekä oppilaiden toiveita, miten vastaaminen osallistumistapana pitäisi maantiedon oppitunnilla mahdollistaa. On tiedossa, että aktiivinen osallistuminen oppitunnin aikana tukee oppilaan oppimista siihen verrattuna, että oppilas vain kuuntelee osallistumatta aktiivisesti. Tutkimus on tärkeää, sillä oppilas ei voi valita osallistumistapojaan oppitunnilla, vaan opettaja valitsee ne hänen puolestaan. Tutkimus on tehty kyselytutkimuksena, johon vastasi 41 yhden koulun maantiedon oppilasta kahdeksannelta luokalta. Saadut vastaukset on taulukoitu Exceliin, minkä jälkeen on hyödynnetty sisällönanalyysiä ja poimittu ylös kiinnostavat vastaukset, jotka on teemoiteltu. Oppilaat kertoivat, että yleisin vastaustapa tunneilla on viittaaminen ja muita oppilaiden mielestä hyviä osallistumistapoja ei tunneilla juuri ollut tarjolla. Muita oppilaiden kertomia yleisesti käytössä olevia osallistumistapoja olivat huutelu ja kuuntelu. Muitakin osallistumistapoja oli, mutta niitä hyödynnettiin oppilaiden mielestä liian harvoin ja oppilaat kaipasivat erilaisia osallistumistapoja oppitunneilla. Oppilaan osallistumiseen vaikutti osallistumistavan lisäksi opettaja ja käsiteltävä aihe. Opetustapa saattoi vaikuttaa osallistumiseen, mutta se oli oppilaille vaikea hahmottaa. Tuloksien pohjalta vaikuttaa siltä, että erilaisten osallistumistapojen hyödyntäminen oppituntien aikana lisää oppilaiden aktiivista osallistumista, minkä takia olisi tärkeää, että oppitunneilla hyödynnettäviä osallistumistapoja monipuolistettaisiin. Viittaamisesta osallistumistapana ei tule kuitenkaan kokonaan luopua, koska oppilaiden mielestä se on hyvä tapa. Keskustelun lisääminen oppitunteihin lisää myös osallistumista.
4
Ronkainen, P. (Pia). « Ajankohtaiset ympäristökysymykset yläkoulun maantiedon ja biologian opetuksessa ». Master's thesis, University of Oulu, 2015. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201505291718.
Texte intégralRésumé :
Ympäristössä tapahtuneiden muutosten ja erityisesti ympäristön tilan heikkenemisen seurauksena ympäristökysymysten käsittelyä opetuksessa pidetään yhä tärkeämpänä. Ympärillä tapahtuvat muutokset vaikuttavat olennaisesti maantiedon ja biologian opetukseen. Ympäristökysymyksiä on tutkittu paljon, mutta juuri ajankohtaisista ympäristökysymyksistä ja niiden opettamisesta on tehty vain vähän tutkimusta. Suomessa on parhaillaan käynnissä valtakunnallinen opetussuunnitelmauudistus, jonka myötä ajankohtaiset ympäristökysymykset korostuvat opetuksessa nykyistä enemmän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa ajankohtaisten ympäristökysymysten opettamisesta sekä selvittää, kuinka tärkeäksi opettajat kokevat ajankohtaisten asioiden sisällyttämisen yläkoulun maantiedon ja biologian opetukseen.
Tutkimuksen kohderyhmä koostui Biologian ja maantieteen opettajien liiton (BMOL ry) jäsenistä. Kohderyhmäksi tarkennettiin yläkoulussa maantietoa ja biologiaa vuonna 2014 opettaneet opettajat. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka sisälsi avoimia kysymyksiä, strukturoituja monivalintakysymyksiä sekä Likert-asteikkoon perustuvan kysymyksen. Kyselyyn vastasi 42 opettajaa. Aineiston analysoinnissa käytettiin tilastollisia testejä ja kvalitatiivista sisällönanalyysiä.
Opettajat pitivät ajankohtaisten asioiden sisällyttämistä maantiedon ja biologian opetukseen tärkeänä. Moni opettaja myös toivoi ajankohtaisten asioiden käsittelyyn olevan enemmän aikaa. Opettajat perustelivat ajankohtaisten asioiden tärkeyttä opetuksessa erityisesti sillä, että niiden käsitteleminen auttaa sitomaan opiskeltavat asiat arkielämään. Ajankohtaisten asioiden avulla oppilaita myös opetetaan ja kannustetaan seuraamaan yhteiskunnallisia asioita ja uutisia. Lisäksi opettajat kertoivat ajankohtaisten asioiden käsittelemisen lisäävän oppilaiden mielenkiintoa ja motivaatiota opiskeltavia asioita kohtaan. Tärkein tekijä ajankohtaisten ympäristökysymysten esille tuomiseen opetuksessa oli se, että aihe liittyi meneillään olevan kurssin sisältöön. Eniten käsiteltyjä ajankohtaisia aiheita olivat vesistöjen tilaan, ilmastonmuutokseen, ekosysteemien heikentymiseen ja luonnonvarojen ehtymiseen liittyvät kysymykset. Ajankohtaisten ympäristökysymysten käsittelyssä korostuivat opettajajohtoiset ja yhteistoiminnalliset opetusmenetelmät. Opettajan opetuskokemuksella ei havaittu olevan merkittävää vaikutusta ajankohtaisten ympäristökysymysten käsittelyyn opetuksessa.
Ajankohtaiset ympäristökysymykset koetaan tärkeinä maantiedon ja biologian opetuksessa, ja toisaalta myös uuden opetussuunnitelman myötä ajankohtaiset aiheet tulevat korostumaan entisestään. Tutkimustulosten perusteella ajankohtaisten aiheiden sisällyttämisestä opetukseen on lukuisia hyötyjä, joten niiden esille tuomista opetuksessa tulisi pyrkiä kehittämään. Koulukohtaiset opetussuunnitelmat ovat avainasemassa tämän toteuttamisessa. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaankin hyödyntää konkreettisesti koulukohtaisten opetussuunnitelmien kehittämisessä, jotka ovat parhaillaan valmisteluvaiheessa.
5
Juutilainen, K. (Kerttu). « Poronsa kanssa viihtyvä, pohjoiseen väistynyt lappalainen:Maamme kirjan ja maantiedon kouluoppikirjojen saamelaiskuvia 1900–1960 ». Bachelor's thesis, University of Oulu, 2018. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201804251528.
Texte intégral
6
Polso, A. (Anna), et A. (Anu) Rautiainen. « ”Kaikki hauskat asiat eivät kuluta ympäristöä”:kestävä kehitys alakoulun ympäristö- ja luonnontiedon, biologian ja maantiedon sekä fysiikan ja kemian oppikirjoissa ». Master's thesis, University of Oulu, 2013. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201301111000.
Texte intégralRésumé :
Kestävästä kehityksestä puhutaan paljon, mutta sitä ei välttämättä tunneta kovin hyvin. Kestävä kehitys tarkoittaa sitä, että jokaisen perustarpeet tyydytetään tavalla, joka ei vie mahdollisuutta tulevilta sukupolvilta tyydyttää omia perustarpeitaan. Ihmiskunta elää tällä hetkellä yli luonnon kestokyvyn ja seuraukset tästä ovat jo nähtävissä. Ihmisten tietoisuuden herättämiseksi ja toimintaan aktivoimiseksi olisi kestävä kehitys tuotava esille myös alakoulujen opetuksessa, kuten myös Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet velvoittaa. Suomessa oppikirjojen rooli opetuksessa on merkittävä, minkä vuoksi haluttiin selvittää, välitetäänkö niiden avulla oppilaille kestävän kehityksen mukaisia ajatuksia.
Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten kestävä kehitys eri ulottuvuuksineen tulee esille alakoulun oppikirjoissa. Haluttiin myös saada selville, millaisia käsitteitä kestävästä kehityksestä oppikirjoissa käytetään ja millaisissa asiayhteyksissä nämä käsitteet mainitaan. Lisäksi selvitettiin, millaisia konkreettisia kestävän kehityksen mukaisia neuvoja ja kehotuksia oppikirjoissa lukijalle annetaan.
Tutkielmaa varten analysoitiin kolmen eri oppikirjasarjan ympäristö- ja luonnontiedon, biologian ja maantiedon sekä fysiikan ja kemian alakoulun oppikirjoja vuosiluokilta 1–6. Ympäristö- ja luonnontietoa opetetaan vuosiluokille 1–4 ja biologiaa ja maantietoa sekä fysiikkaa ja kemiaa vuosiluokille 5–6. Tutkittavat oppikirjasarjat olivat Sanoma Pro:n kustantamat Jäljillä ja Pisara sekä Otavan kustantama Koulun ympäristö- ja luonnontieto, Koulun biologia ja maantieto sekä Koulun fysiikka ja kemia. Oppikirjoja oli yhteensä 24 kappaletta.
Tutkielma on luonteeltaan laadullinen. Aineistoa analysoitiin kestävän kehityksen ulottuvuuksien näkökulmasta tutkijoiden muokkaaman luokittelurungon avulla. Oppikirjoista etsittiin kaikki kestävän kehityksen mukaiset ilmaisut, joita löytyi yhteensä 1240 kappaletta. Ilmaisuissa korostui selvästi eniten ekologinen ulottuvuus. Sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän kehityksen mukaisia ilmaisuja aineistosta löytyi vähiten. Kestävän kehityksen mukaisia ilmaisuja löytyi eniten kuudennen vuosiluokan oppikirjoista. Oppikirjasarjoista ilmaisuja löytyi eniten Jäljillä-sarjasta, toiseksi eniten Pisara-sarjasta ja vähiten Koulun-sarjasta.
Ilmaisujen runsaudesta huolimatta tutkituista oppikirjoista vain yhdeksässä mainittiin jokin kestävän kehityksen käsitteistä. Käytetyt kestävän kehityksen käsitteet olivat kestävä kehitys, kestävä tulevaisuus ja kestävä elämäntapa. Niitä mainittiin eniten kuudennen vuosiluokan oppikirjoissa, yhteensä käsitteet tulivat esille kaikissa oppikirjoissa 42 kertaa. Käsitteistä käytettiin useimmin kestävää kehitystä, jota eniten käytti Pisara-sarja, toiseksi eniten Jäljillä-sarja ja kolmanneksi Koulun-sarja. Oppiaineista eniten kestävän kehityksen käsitteitä mainittiin biologian ja maantiedon oppikirjoissa. Missään oppikirjassa ei mainittu nimeltä kestävän kehityksen kolmea ulottuvuutta, jotka ovat ekologinen, taloudellinen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen. Aineiston luokittelurunko oli jaettu pääluokkiin: ongelmien ennaltaehkäisy, ratkaisut ja ongelmat. Ilmaisut jakaantuivat niin, että eniten löytyi ongelmien ennaltaehkäisyyn liittyviä ilmaisuja, toiseksi eniten ratkaisuja ja kolmanneksi ongelmia. Ekologisuus korostui myös tässä vertailussa. Kaikissa oppikirjasarjoissa oli eniten ongelmien ennaltaehkäisyä käsittäviä ilmaisuja. Jäljillä- ja Pisara-sarja toivat toiseksi eniten esille ratkaisuja, kun taas Koulun-sarja ongelmia.
Kestävän kehityksen mukaisia konkreettisia ohjeita kaikista oppikirjoista löytyi yhteensä 88 kappaletta. Ekologinen ulottuvuus tuli esille näistä yli puolessa. Ohjeet jaettiin aiheiden perusteella seuraavasti: toisten huomioiminen, ympäristön huomioiminen, järkevä kuluttaminen, eläinten ja kasvien kunnioitus, energian ja veden säästäminen, kierrätys ja lajittelu sekä luonnonsuojelu.
Livres sur le sujet "Maantiede"
1
Kauranen, Anja. Pelon maantiede. Porvoo : W. Söderström, 1995.
Trouver le texte intégral
2
Kauranen, Anja. Pelon maantiede : Romaani. Porvoo : W. Söderström, 1995.
Trouver le texte intégral
3
Tiitta, Allan. Harmaakiven maa : Zacharias Topelius ja Suomen maantiede. Helsinki : Suomen Tiedeseura, 1994.
Trouver le texte intégral
4
Tuhkanen, Sakari. J.G. Granön Puhdas maantiede ja sen uusi tuleminen englanninkielisen käännöksen muodossa : J.G. Granö's Pure geography and its renaissance as an English-language translation. Turku : Maantieteen laitos, Turun yliopisto, 1998.
Trouver le texte intégral
5
Mathesius, Petrus Nicolaus. Maantieteellinen väitöskirja Pohjanmaasta : Dissertatio geographica de Ostrobotnia 1734. Oulu : Oulun yliopisto, 2008.
Trouver le texte intégral
6
Tapana, Pentti. Maantiedettä, ideologiaa ja idealismia : Suomi kansakoulun maantiedon oppikirjoissa 1900-1939. Turku : Turun yliopisto, 2003.
Trouver le texte intégral
7
Blomberg, Olavi. Biologian ja maantiedon päättöharjoittelun ohjaus luokanopettajakoulutuksessa ohjattavien ja eri ohjaajaryhmien arvioimana = : Supervision of the final stage of teaching practice in class-teacher training as assessed by student teachers and supervising teachers. Oulu : Oulun yliopiston Kasvatustieteiden tiedekunta, 1990.
Trouver le texte intégral
8
Koivisto, Mauno. Maantiede ja historiallinen kokemus : Ulkopoliittisia kannanottoja. Otava, 1992.
Trouver le texte intégral