Littérature scientifique sur le sujet « Eriarvoisuus »

Aikuiskasvatuksen sukupuolittumiseen liittyy paljon ratkaisemattomia ongelmia. Mistä johtuu miesten ja naisten eriarvoisuus koulutuksessa ja työelämässä, voimmeko päästä tilastoja syvempään syiden analyysiin, miten pedagogiset käytännöt sukupuolittavat aikuiskasvatusta, mitä on tiedon sukupuolittuneisuus, mikä on kouluttajien, oppilaitosten tai työnantajien osuus sukupuolittavissa prosesseissa? Yliopistotutkijoina meidän tehtävämme on oppia toisiltamme.

Artikkelissa muotoillaan ekososiaalista hyve-etiikkaa, jonka ytimessä ovat elävien olentojen suhteet ja hyvän elämän mahdollistaminen monilajisesti. Ekososiaalisen ajattelun ekofeministinen ydin on siinä, että ihmisen sosiaalisen maailman ongelmat, kuten eriarvoisuus, sortava vallankäyttö ja tunnekylmät käyttösuhteet, toistuvat tavoissamme kohdella muita eläviä olentoja. Ekososiaalisen hyve-etiikan muotoilu sisältää vaikutteita 1) ekososiaalisen ajattelusta ja -sivistyksestä, 2) ympäristöhyve-etiikasta ja 3) ekofeminismistä. Tarkastelen lisäksi esimerkillisyyshyve-etiikkaa käytännöllisenä ekososiaalisten hyveiden kasvatuksen tapana. Määrittelen ekososiaalisen hyve-etiikan kasvatuksellisesti kiinnostavaksi etiikan tutkimuksen alaksi, joka tarkastelee ekologis-sosiaalisissa yhteyksissä tarvittavia elämää edistäviä hyveitä, kuten keskinäisriippuvuuksien tajua, huolenpitoa ja käytännöllistä järkeä. Ekososiaalisia hyveitä onkin arvioitava suhteessa ihmisten ja muiden elävien olentojen hyvinvointiin. Pelkän ihmiskeskeisyyden sijaan maan elonyhteisöön suuntautuvan hyveellisyyden oppiminen tarjoaa lähestymistavan ekokriisien ratkaisemiseen.

Tiivistelmä. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää, mitä on lapsiperheiden välinen taloudellinen eriarvoisuus 2010-luvun Suomessa, ja miten se ilmenee peruskoulun arjessa. Tutkielmassa selvitetään lisäksi, millaisia merkityksiä taloudellisella eriarvoisuudella on lasten ja nuorten vertaissuhteissa. Tutkielman aihe on hyvin ajankohtainen, sillä taloudellisen eriarvoisuuden kasvu on 2000-luvun globaali ilmiö, ja se heijastuu myös peruskoulun arkeen monin eri tavoin. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Toisessa luvussa lapsiperheiden välistä taloudellista eriarvoisuutta ulottuvuuksineen, mittareineen, syineen ja seurauksineen käsitellään pitkälti kvantitatiivisten ja sosiaalipoliittisten tutkimusten avulla. Kolmannessa luvussa taloudellisen eriarvoisuuden ilmiöön liittyviä arjen subjektiivisia kokemuksia tarkastellaan taas lapsinäkökulmaisen tutkimuksen sekä kulutustutkimuksen perinteistä käsin. Kirjallisuuskatsaus osoittaa, että kasvava taloudellinen eriarvoisuus on 2000-luvun yhteiskunnallinen ilmiö, joka koskettaa myös lapsiperheitä. Lapsiköyhyys on kolminkertaistunut lyhyellä aikavälillä vuosina 1995–2008, ja se on kääntynyt jälleen kasvuun vuoteen 2016 tullessa. Taloudellisen eriarvoisuuden kasvu on tapahtunut rinnan lasten ja nuorten maailman kaupallistumisen kanssa, mikä näkyy eri tulotasoisten perheiden ja lasten kulutusmahdollisuuksien polarisoitumisena. Tämän lisäksi taloudellinen eriarvoisuus ilmenee perheiden välillä materiaalisen elintason eroina. Lasten ja nuorten vertaissuhteissa taloudellisen eriarvoisuuden merkityksiä on vaikeampi hahmottaa. Heikommista taloudellisista lähtökohdista tulevat lapset jäävät muita useammin osattomiksi muun vertaisryhmän maksullisista aktiviteeteista. Vähävaraisten perheiden lapsilla on myös haasteita käydä kamppailua statuksista vertaisryhmissä kuluttamalla. He kokevat usein myös häpeää ja ulkopuolisuutta tilanteestaan johtuen, ja jättäytyvät pois näitä tunteita esiin nostavista keskustelutilanteista. Taloudellinen samanarvoisuus näyttäisi taas helpottavan ystävyyssuhteiden muodostumista ja niiden ylläpitämistä. Koulumaailmassa taloudellista eriarvoisuutta näyttäytyy koulujen välillä koulujen eriytyessä muun muassa oppilaiden sosioekonomisten taustojen perusteella. Koulun arjessa taloudellinen eriarvoisuus näyttäytyy taas materiaalisena eriasteisuutena oppilaiden omistamien varusteiden ja tavaroiden välillä. Lisäksi osa oppilaista jättäytyy pois koulun järjestämästä maksullisesta toiminnasta vähävaraisuudesta johtuen. Myös koulussa käytävät keskustelut saattavat tuoda ilmi oppilaiden erilaisia taloudellisia lähtökohtia.