Littérature scientifique sur le sujet « Asiakastyö »

Artikkelissa tarkastellaan asiakastyön dokumentointia osana asiakasturvallisuuden rakentumista sosiaalityössä. Sosiaalityössä yksi keskeinen tiedonmuodostuksen työväline ovat asiakastyössä kirjoitetut asiakirjat. Oikeusasiamiehen kanteluratkaisuja (n=41) analysoimalla vastataan kysymykseen, millaisia asiakasturvallisuutta heikentäviä asiakastyön dokumentointiin liittyviä ongelmakohtia esiintyy oikeusasiamiehelle tehdyissä kanteluissa. Sisällönanalyysin perusteella ryhmiteltiin aineistosta seuraavia asiakirjoihin liittyviä huomautuksia: 1) puutteellinen asiakastyön dokumentointi, 2) tiedon keräämisen virheet, tietopyyntöjen laiminlyönti ja tiedon väärinkäyttö ja 3) suunnitelmien puutteet ja päätöksenteon virheet. Asiakastyön dokumentointi on keskeisessä asemassa työskentelyn jälkikäteisarvioinnissa ja asiakkaiden oikeusturvakeinojen käyttämisessä. Erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien sosiaalihuollon asiakkaiden on tärkeää voida luottaa saamiensa palvelujen oikeellisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen sekä yhdenvertaiseen kohteluun palveluissa.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon asiakkaiden tavoitteita omalle hoidolleen. Lisäksi selvitettiin, miten tavoitteiden määrä oli yhteydessä asiakkaan kognitiiviseen suoriutumiseen. Vastaukset tavoitteisiin saatiin osana asiakkaan RAI-arviointia. Tutkimusaineistoon kuului 1 101 kotihoidon lomakkeella arvioitua asiakasta ja 509 ympärivuorokautisen hoidon lomakkeella arvioitua asiakasta. Ympärivuorokautisen hoidon asiakkaat olivat arkitoiminnoista suoriutumisen (ADL) ja kognition (CPS) perusteella toimintakyvyltään keskimäärin selkeästi heikompia kuin kotihoidon asiakkaat. Ympärivuorokautisen hoidon lomakkeella arvioiduista asiakkaista 31 prosenttia ei maininnut yhtäkään tavoitetta. Kotihoidon lomakkeella arvioiduilla asiakkailla vastaava osuus oli 15 prosenttia. Ympärivuorokautisen hoidon asiakkailla kuntoon (15 %) ja mielihyvää tuoviin asioihin (13 %) liittyvät tavoitteet olivat yleisimpiä. Kotihoidon asiakkailla arkiaskareiden sujuminen (24 %), kunnon paraneminen tai ylläpitäminen (22 %) ja asumisjärjestelyt (19 %) olivat muita tavoitteita yleisempiä. Vastausten määrä laski voimakkaasti kognition heikentyessä, mutta kaikilla kognition tasoilla oli tavoitteita. Iäkkäät asiakkaat asettivat hoidolleen konkreettisia tavoitteita, jos niitä tiedusteltiin systemaattisesti.

Artikkelissa tarkastellaan toimintakyvyn arviointimenetelmien käytön ja arkityön välistä tasapainottelua kotiin vietävissä, liikkuvissa palveluissa. Tutkimuksen aineistona on yhdeksän työntekijähaastattelua. Analyysi pohjautuu etnometodologiaan. Siinä tarkastellaan, miten haastateltavat jäsentävät ja järkeilevät arviointimenetelmien käyttöä sekä toisaalta puolustavat ja oikeuttavat tavallisesta poikkeavaa käyttöä osana arkityötään. Analyysi osoittaa, että asiakkaiden yksilölliset tilanteet ja erityispiirteet, arviointimenetelmien käytettävyys ja sisällöt sekä asiakastyön rytmi asettavat työntekijöille tarpeen arviointimenetelmien käytön tasapainotteluun arkityössään. Arviointimenetelmien käyttö asiakastilanteissa ja erityisesti asiakkaiden kodeissa vaatii työntekijöiltä sensitiivisyyttä ja tilannekohtaista harkintaa siinä, milloin niitä on sopivaa käyttää ja milloin käyttöä tulee perustella ja selittää asiakkaalle tarkemmin.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa vammaisten ihmisten käyttämien sosiaalipalveluiden asiakasvuorovaikutukseen liittyviä diskursseja, jotka ilmenevät asiakkaiden keskusteluissa sosiaalisessa mediassa. Keskusteluista analysoitiin, kuinka sosiaalipalveluiden asiakkaat representoivat asiakkaan ja sosiaalipalveluiden työntekijän ja kuinka keskusteluissa representoidaan asiakas-työntekijävuorovaikutusta. Blogikirjoituksia analysoitiin käyttämällä diskurssianalyysia. Aineistosta rakentui kolme erilaista diskurssia, jotka tunnistettiin analysoimalla representoituja identiteettejä ja erilaisten vuorovaikutustilanteiden ja -suhteiden kuvauksia; 1) kansalaisdiskurssiksi, 2) sortamisdiskurssiksi ja 3) yhteistyödiskurssiksi. Sekä kansalais- että sortamisdiskurssissa vuorovaikutus näyttäytyy asiakasta toiseuttavana, mutta erityisesti kansalaisdiskurssi toiseuttaa myös sosiaalipalveluiden työntekijää sekä koko sosiaalialaa. Yhteistyödiskurssissa korostuu puolestaan sosiaalisen tuen merkitys asiakas-työntekijäsuhteessa.

Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on määritelty työtavaksi, jonka tavoitteena on sosiaalisen kasvun ja hyvinvoinnin tukeminen hevosen kanssa tapahtuvassa yhteisöllisessä toiminnassa. Tavoitteenamme oli tutkia hevostoiminnan ohjaajien käsityksiä siitä, mitkä tekijät toiminnassa lisäävät osallistujan hyvinvointia ja mikä on hevosen rooli asiakastyössä. Tutkimuksemme viitekehyksenä on kestävän hyvinvoinnin teoria, johon peilaten analysoimme ohjaajien käsityksiä ihmisen ja hevosen välisestä yhteistoiminnasta. Tutkimusaineistomme koostui hevostoimintaohjaajien vuosina 2021–2022 täyttämistä laatukäsikirjadokumenteista (n=67), joista analysoimme kahden avoimen kysymyksen vastauksia laadullisella sisällönanalyysillä teoriaohjaavasti. Ohjaajien käsitysten mukaan hevostoiminnan vaikuttavat tekijät liittyvät merkityksellisiin vuorovaikutussuhteisiin, läsnäoloon, toimijuuteen sekä elämisen perustarpeiden merkityksen osoittamiseen. Ohjaajien käsitysten mukaan hevosen rooli on tukea niin ohjaajaa kuin asiakasta vuorovaikutteisessa työskentelyssä. Tutkimuksen perusteella hevoselle annetaan emotionaalisen työn tekijän rooli, mikä edellyttää työn luonteen pohdintaa myös siitä näkökulmasta, miten hevonen toiminnan kokee. Jatkotutkimuksissa tulisi tarkastella monilajisen vuorovaikutuksen etuja, haittoja ja edellytyksiä sekä sopivia tutkimusmenetelmiä vaikutusten arvioimiseksi niin ihmisen kuin eläimen näkökulmasta.

Tässä artikkelissa kuvataan kotona asuvien iäkkäiden ihmisten kokemuksia yksinäisyydestään. Tutkimus on osa Satakunnan Vanhustuki ry:n Yksinäisyydestä aitoon kohtaamiseen -hanketta. Aineisto kerättiin haastattelemalla kymmentä, hankkeen ensimmäisen puolen vuoden aikana tavattua asiakasta. Haastattelut toteutettiin avoimina ja keskustelunomaisina. Ne nauhoitettiin, ja niistä pidettiin päiväkirjaa. Aineisto analysoitiin induktiivisesti teema-analyysillä. Haastateltavien keski-ikä oli 85 vuotta. He olivat yksin asuvia, leskeytyneitä, ja useimmat heistä olivat muuttaneet lähiaikoina uuteen asuinympäristöön. Heidän sosiaaliset suhteensa olivat harventuneet, terveys ja toimintakyky alentunut, ja lähes kaikilla oli ollut elämänhistoriassa haavoittavia kokemuksia. Yksinäisyyden kokemus vaihteli jatkuvasta yksinäisyydestä ajoittaiseen. Se ilmeni sekä emotionaalisena että sosiaalisena yksinäisyytenä. Osa haastateltavista korosti ihmisen omaa vastuuta elämästään ja myös yksinäisyydestään. Enemmistö heistä toivoi yksinäisyyteen apua ulkopuoliselta taholta, esimerkiksi asuinyhteisöltä, ystäviltä tai tuttavilta. Tulosten mukaan yksinäisyyteen yhteydessä olevien tekijöiden kasautuminen aiheuttaa yksinäisyyden kokemuksen. Haasteeksi yksinäisyyden lievittämiseen tähtäävissä interventioissa tulee näiden ikäihmisten uudelleen aktivointi ja elämänpiirin laajentaminen osallistaviin toimintoihin ja sosiaalisiin suhteisiin. Näitä interventioita tullaan tässä hankkeessa kehittämään yhdessä iäkkäiden henkilöiden kanssa. Loneliness in the lives of elderly people living at home This article describes the experiences of loneliness among elderly people living at home. The study is part of the project From Loneliness to Genuine Encounters carried out by the association Satakunnan Vanhustuki. The data were collected by interviewing ten clients encountered during the first six months. The interviews were open and conducted as conversation. The interviews were audiotaped and diary notes were taken. The material was analysed inductively using thematic analysis. The average age of the interviewees was 85 years. They lived alone, were widows/widowers, and most of them had recently moved to a new residence. Their social relationships had become fewer, their health and functional ability had decreased, and nearly all of them had at some point had hurtful life experiences. The experience of loneliness varied from constant to occasional. It manifested as both emotional and social loneliness. Some of the interviewees underlined individuals' responsibility for their own lives as well as for their loneliness. The majority wished they could get help with loneliness from an outside party, such as the community where they lived, friends or acquaintances. According to the findings, the accumulation of factors associated with loneliness causes people to experience loneliness. Activation of these elderly people and widening their life spheres to include participatory activities and social relationships poses a challenge for interventions aimed at reducing loneliness. Within this project, such interventions will be developed in collaboration with the elderly people themselves.

Neuropsykiatriset häiriöt vaikuttavat monin tavoin nuoren arjen toimintaan ja osallistumiseen. Uudenmuotoisessa moniammatillisessa Oma väylä -kuntoutuksessa autetaan nuorta hänen yksilöllisissä arjen haasteissaan, jotka liittyvät opiskelu-, työ-, koti- ja vapaa-ajan elämään. Kuntoutus sisältää ryhmä- ja yksilötapaamisia lähi- ja etäkontaktein sekä nuoren verkoston kanssa työskentelyä. Artikkeli perustuu meneillään olevaan Oma väylä -kuntoutuksen implementaatiotutkimukseen, joka on osa Kelan rekisteröitymismenettelyn kokeilua ja sen tutkimusta. Artikkelissa tarkastellaan Oma väylä -kuntoutuksen implementaatiota hyödyntäen Wierengan ja kumppaneiden (2013) viitekehystä siitä näkökulmasta, millaisia odotuksia nuorilla on kuntoutuksen toteutumisesta kuntoutuksen alkuvaiheessa ja miten uudenlaisen, moniammatillisen kuntoutusmuodon toteuttaminen on käynnistynyt palveluntuottajien näkökulmasta. Artikkelin käsitteellinen kehystys muodostuu implementaatiotutkimuksen viitekehyksestä, jonka valittuja determinantteja tarkastellaan (kuntoutukseen hakeutumista sekä kuntoutuksen toteuttamista hyvien, asiakaslähtöisen toiminnan edellytysten mukaisesti sekä kuntoutuksessa tärkeiksi koettuja sisältöjä). Vertailemme asiakkaiden ja palveluntuottajien näkemyksiä toisiinsa sekä asiakkaiden, joilla on eri diagnoosit (autismikirjon häiriö, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö tai kumpikin näistä diagnooseista), näkemyksiä toisiinsa. Aineisto koostuu kuntoutuksen palveluntuottajille ja asiakkaille suunnatuista kyselyistä. Määrällinen kyselyaineisto analysoidaan kuvailevin tilastollisin menetelmin ja laadullinen aineisto (kyselyjen avoimet vastaukset) luokitellaan sisällönanalyysillä. Suurin osa nuorista oli tarvinnut apua kuntoutukseen hakeutumiseen ja hakemuslomakkeen täyttämiseen. Nuoret, joilla oli sekä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö että autismikirjon häiriö, kokivat kuntoutukseen hakeutumisen useammin haastavaksi kuin nuoret, joilla oli ainoastaan toinen näistä diagnooseista. Sekä palveluntuottajat että nuoret itse, riippumatta diagnoosista, arvioivat tärkeiksi erilaiset asiakaslähtöistä ja asiakasta osallistavaa kuntoutusta kuvaavat elementit kuten nuoren osallistumisen itseään koskeviin päätöksiin ja tavoitteiden asettamiseen. Nuorten arvioissa tärkeistä kuntoutuksen sisällöistä oli enemmän variaatiota kuin palveluntuottajien arvioissa. Abstract The implementation of Oma Väylä rehabilitation assessed by young clients and service providers Neuropsychiatric disorders affect everyday life and participation in multiple ways. The new Oma Väylä rehabilitation offers support for young people in their individual challenges related to studies, work, and leisure activities. The Oma Väylä rehabilitation includes individual and group sessions as well as working with the client’s network. This article is based on the ongoing research on the implementation of Oma Väylä rehabilitation, which is a part of the Social Insurance Institution Kela’s registration trial for service providers and research thereof. In this article, we examine the implementation of the Oma Väylä rehabilitation from two different perspectives: First, the expectations young people have regarding their rehabilitation and, second, the views of service providers on the implementation of the new Oma Väylä rehabilitation. The implementation research framework forms the theoretical framework and defines the determinants examined in this article (applying for the rehabilitation, implementing rehabilitation according to client-centered principles, and the experienced meaningful contents of the rehabilitation). We compare the perspectives of both the clients and the service providers, in addition to which we look at the experiences of clients with different diagnoses (attention deficit hyperactivity disorder ADHD, autism spectrum disorder ASD, or a combination of both). The data consists of survey data from questionnaires targeted to the service providers and clients. Quantitative data are analyzed by descriptive statistical analysis and qualitative data by content analysis. A majority of the young people needed help with applying to rehabilitation and filling out the application form. Young people diagnosed with both ADHD and ASD found applying to rehabilitation more challenging than those who only had one of the two diagnoses. Both the service providers and the young people found the client-centered and participatory elements, such as shared decision-making and goal setting, important. Regarding the meaningful contents of the rehabilitation, more variation was found in the young people’s responses than in those from the service providers. Keywords: rehabilitation, neuropsychiatric disorders, youth, implementation research

Artikkelissa tarkastellaan lastensuojelun asiakastyön kehittämistä lastensuojelutiimin tuottamienryhmäkeskustelujen näkökulmasta. Lastensuojelun asiakastyön kehittäminen on tärkeää lasten ja perheiden hyvinvoinnin kannalta. Tutkimme, millaisia edellytyksiä tukea asiakkaiden valtautumista lastensuojelutiimi tuottikehittämisprosessin alussa. Valtautumisella tarkoitetaan vallan siirtämistä asiakkaalle osallisuudenvahvistamisen ja osallisuusmahdollisuutta heikentäviin epäoikeudenmukaisuuksiin puuttumisen kautta. Asiakkaiden valtautumisen tukemisen edellytyksinä tulivat esiin seuraavat teemat: asiantuntijuudenmuutos ja moniäänisyys sekä oikea-aikainen auttaminen ja hyvä vuorovaikutussuhde, jotka osoittivattarpeen järjestää lastensuojelun asiakastyö uudelleen ja auttaa kokonaisvaltaisesti. Kokonaisuudessaan asiakkaiden valtautumisen tukemisen edellytykset kiinnittyvät kaikissasuhteissaan lapsen turvallisuuden varmistamisen perustavoitteeseen, joka toimii valtautumisentukemisen kontekstina.

Laadukas ja huolellinen asiakastyön kirjaaminen on tärkeä osa sosiaalityötä. Sosiaalityö on muutostyötä, jonka tuloksia ja vaikuttavuutta voidaan esittää huolellisten ja laadukkaiden asiakasasiakirjojen kautta. Sosiaalityön paikallinen ja valtakunnallinen kehittäminen sekä siihen liittyvä päätöksenteko edellyttää yhtenäisesti tuotettua ja huolellisesti kerättyä tietoa. Laadukas kirjaaminen on edellytyksenä myös asiakastyön ja asiakastiedon jatkuvuudelle. Sosiaalityössä tuotetulla asiakasasiakirjoilla on monia eri käyttötarkoituksia, mutta ensisijaisesti ne laaditaan asiakkaille itselleen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, millaisia käsityksiä sosiaalityöntekijöillä on laadukkaasti kirjattavista rakenteisista asiakasasiakirjoista sekä niiden edellytyksistä. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla aikuissosiaalityössä työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä (n=6), jotka kirjaavat ja käsittelevät työssään rakenteisia asiakasasiakirjoja. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa käytettiin hoitotyön viitetietomallia, joka sovitettiin sosiaalityön kontekstiin. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Tulosten mukaan sosiaalityön laadukkaan rakenteisen kirjaamisen edellytyksinä ovat rakenteisten asiakasasiakirjojen käyttäminen kirjaamisessa, kirjaamisen perusteellinen perehdytys, työyhteisössä yhteisesti sovitut kirjaamisen toimintakäytännöt sekä riittävä ajallinen resursointi kirjaamiseen. Laadukkaat rakenteiset asiakasasiakirjat on haastattelujen mukaan kirjattu ajantasaisesti ja kirjatut tiedot ovat asiakastyön kannalta olennaisia. Asiakirjat ovat lukijoilleen ymmärrettäviä, kun niissä käytetty kieli on selkää, ytimekästä ja loogisesti etenevää. Asiakirjoissa tulee asiakkaan ääni kuuluviin ja eri tietolähteet erottuvat selkeästi toisistaan. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sosiaalityöntekijät kuvaavat asiakasasiakirjojen laatua ensisijaisesti asiakkaiden osallisuuden ja asiakastyön näkökulmasta.

Sote-alalla tuotetaan, tallennetaan ja hyödynnetään lisääntyvissä määrin tietoa eri toimijoiden yhteistyönä ja tarpeesta. Tietoa tuottavat niin kansalaiset kuin alan ammattilaiset erilaisiin organisaatiotasoisiin, kansallisiin ja kansainvälisiin järjestelmiin ja rekistereihin. Tiedon laadun merkitys on saanut enenevästi huomiota sote-palveluissa, koska tiedon laatu vaikuttaa yksilöön, organisaatioon ja yhteisöön liittyvään päätöksentekoon. Laadukkaan tiedon muodostumisen edellytyksenä on tiedon tuottajien ymmärrys tiedon merkityksestä ja osaaminen. Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojenkäsittely-yhdistys on järjestänyt tutkimuspäiviä vuodesta 1998 lähtien. Näitä "Sosiaali- ja terveydenhuollon tietotekniikan ja tiedonhallinnan (SoTeTiTe)" -tutkimuspäiviä pidetään vuosittain ja niissä käsitellään Suomessa toteutettavaa alan monitieteisestä tutkimusta ja kehittämistyötä. Toimivat tietotekniikan ja tiedonhallinnan ratkaisut rakentuvat sote-alalla monialaiselle yhteistyölle, joka edellyttää, että ymmärretään oman asiantuntijuusalueen lisäksi myös muiden asiantuntijuutta. Yhteinen keskustelufoorumi luo mahdollisuuden oppia, jakaa innovaatioita ja keskustella alan vaatimuksista yksilötasosta kansalliseen näkökulmaan asti sekä verkostoitua yhteisön sisällä. Vuoden 2023 tutkimuspäivillä käsitellään tiedon laatua ja sen merkitystä sote-palveluiden kokonaisuudessa. Tässä FinJeHeW-lehden numerossa julkaistaan vuoden 2023 SoTeTiTe-tutkimuspäivillä esitetyt tieteelliset tutkimukset ja hankkeet

Abstract The development of new work practices requires the combination of several organizations. The interaction and knowledge formation of the participants are the essential factors. The aim of this study was to reveal their potential for forming new work practices to day-care centre work in the practice of Social Services (UAS) studies. The research focused on co-operative learning of the network of persons representing universities (academic and applied sciences) and day-care centres. The methodology of the study is based on developmental work research. Four different types of data were collected: 1. Discussion data of the Social Services (UAS) students, teachers and work place instructors during joint planning sessions, 2. Their stimulated recall -interview data, 3. The historical analysis of the day-care work, 4. Historical analysis of the transfer concept. The “expansive learning cycle” and historical analysis of the transfer were used as conceptual tools of analyzing teamwork and knowledge formation of the teams. The activity system model of developmental work research was used as conceptual tool of analyzing learning of the teams. Central themes were further elaborated using stimulated recall – interviews. The interaction mainly consisted of presenting one’s own view, and on the other hand, solving a common problem. The team did not question the interaction at a personal level. The team was not able to construct the common activity system and the boundary object between different institutions (the university, university of applied sciences and the day-care centres). Knowledge formation was conducted by reconstruction of existing knowledge and traditional transfer. On the other hand, regenerative learning and knowledge formation were developed in the activity system of the day-care centre and education. The team observed children’s learning and the contradictions of current activity and formed a new theoretical concept. It was applied as a tool for the activity of students. The new insight was not expanded to the work in day-care centres. Mere conversation is not sufficient - new work practices require mutual trust, strong network connections and the ability to assess and develop the attitude towards a more co-operative one. Knowledge formation provides regenerative learning. What is essential is questioning present practices, knowing the zone of proximal development of the work and modeling of new ideas. The most important in knowledge formation, interaction and learning are the theories of learning. The starting point to develop the work is to find the right object based on the needs of working life
Tiivistelmä Uusien työtapojen kehittäminen vaatii useiden organisaatioiden yhteistoimintaa. Keskeistä on eri asiantuntijoiden vuorovaikutus ja tiedonmuodostus. Tutkimuksessa selvitettiin kehittäjätiimin vuorovaikutuksen ja tiedonmuodostuksen suhdetta uusien työtapojen muodostumiseen sosionomi (AMK) -koulutuksen harjoittelussa. Tutkimus kohdistui yliopiston, ammattikorkeakoulun ja päiväkodin edustajien yhteistoiminnalliseen oppimiseen tavoitteenaan kehittävä siirtovaikutus. Tutkimuksen metodologia perustuu kehittävään työntutkimukseen. Tutkimus sisältää neljä aineistoa: 1. Sosionomi (AMK) -opiskelijoiden, opettajien ja työpaikkaohjaajien keskusteluaineiston, 2. stimulated recall -haastatteluaineiston, 3. päiväkotityön historiallisen kehityksen analyysiaineiston, 4. siirtovaikutuksen käsitteen historiallisen analyysiaineiston. Keskusteluaineiston vuorovaikutuksen analyysimenetelmänä käytettiin tiimityön analysoinnin käsitteellisiä välineitä. Tiedonmuodostusta analysoitiin ekspansiivisella oppimissyklillä ja siirtovaikutuksen kehitysvaihemallilla. Päiväkotityön historia-analyysiä käytettiin osallistujien kehittämiskohteen tulkintaan. Oppimista analysoitiin toimintajärjestelmän rakennemallilla. Stimulated recall -haastattelut täydensivät analyysejä. Kehittäjätiimin vuorovaikutuksessa korostui oman näkökulman esittäminen ja toisaalta yhteisen ongelman ratkaiseminen. Osallistujat eivät kyseenalaistaneet yksilötason vuorovaikutustaan. Tiimi ei pystynyt luomaan yliopiston, ammattikorkeakoulun ja päiväkodin edustajien yhteistä toimintajärjestelmää ja kehittämiskohdetta. Tiedonmuodostusta ohjasivat valmiin tiedon rekonstruointi ja staattinen siirtovaikutus. Toisaalta päiväkodin ja koulutuksen toimintajärjestelmässä kehittyi uudistavaa oppimista. Osallistujat käsittelivät lasten oppimista, nykytoiminnan ristiriitoja ja muodostivat uuden selitysmallin, jolla oli teoreettista merkitystä opiskelijan toiminnan välineenä. Uusi selitysmalli ei siirtynyt päiväkotityöhön. Pelkkä keskustelu ei riitä - uudet työtavat edellyttävät keskinäistä luottamusta, vahvoja verkostosuhteita sekä kykyä arvioida ja kehittää asennetta yhteistoiminnallisuuteen. Tärkeimmiksi tiedonmuodostusta, vuorovaikutusta ja oppimista sääteleviksi tekijöiksi nousevat oppimisteoriat. Uudistukset edellyttävät uudistavaa oppimista. Keskeistä on taito yhdessä kyseenalaistaa nykyistä toimintaa, hahmottaa työn lähikehitys sekä mallittaa uusia ideoita. Lähtökohtana ovat työelämän tarpeista nousevat kehittämiskohteet