Artículos de revistas sobre el tema "Virolaiset"

Artikkelissa tarkastellaan suomalaisten ja virolaisten opiskelijoiden visioita perheen ja sukulaisuussuhteiden lähitulevaisuudesta. Aineistona on 112 eläytymiskertomusta Tampereelta ja Tallinnasta. Opiskelijoita pyydettiin jatkamaan jompaa kumpaa kahdesta erilaisesta kehyskertomuksesta. Artikkelissa edetään aineistolähtöisesti visioihin nojautuen globaalilta tasolta kansallisvaltion kautta perheen ja sukulaisuussuhteiden yksityisyyteen. Aineistoa peilataan erityisesti modernia riskitietoutta koskeviin teoreettisiin keskusteluihin. Tutkimusote on poikkikulttuurinen vertailu. Tutkimuskysymyksenä on, millainen on turvattomuuden ja kuvitellun perhe-elämän tulevaisuuden kytkös. Suomalaisten ja virolaisten vastausten välillä on eroja ja yhtäläisyyksiä. Keskeisimmiksi eroiksi nousevat perhekäsitykset. Virolaiset näyttävät pitävän perinteistä perhemallia ikään kuin turvallisuustakuuna. Suomalaiset taas leikittelevät perheen käsitteellä ja turvaisivat mielellään hyvinvointivaltioon.

Artikkeli käsittelee Aino Kallaksen pienoisnovellia ”Meillä on kuollut mukana”, joka sisältyy osaksi novellisarjaa ”Saarenmaalainen intermezzo” (teoksessa Lähtevien laivojen kaupunki, 1913). Kohdetekstiä ei ole aiemmin käsitelty tutkimuksessa, ”Saarenmaalaista intermezzoakin” vain vähän. ”Meillä on kuollut mukana” -novellia tarkastellaan artikkelissa kuvauksena nimettömästä, tuntemattomasta työmiehestä ja hänen kipuamisestaan kohti saarelaisyhteisön arvostamaa merenkulkijoiden joukkoa. Tämän sosiaalisen nousun tekee mahdolliseksi miehen odottamaton kuolema merellä: novelli keskittyy kuvaamaan merimatkaa, joka on miehen viimeinen matka niin kirjaimellisesti kuin vertauskuvallisesti. Analyysissa tuodaan esiin novellin yhtymäkohtia Kallaksen muuhun tuotantoon sekä niin kutsutun merikirjallisuuden lajiin. Tarkasteltavaa novellia nimitetään artikkelissa miniatyyriksi. Nimityksellä korostetaan novellin yhtymäkohtia ajan virolaiseen kirjallisuuteen, jossa (proosa)miniatuuroli keskeinen uusi laji. Virolainen proosa uudistui 1900-luvun alussa voimakkaasti. Ajanjakso oli etenkin novellin uudistumisen aikaa, ja siihen vaikuttivat kansainväliset kirjallisuus- ja lajiesikuvat. Artikkelissa tuodaan esiin kohdetekstin yhteisiä piirteitä kirjoittamisaikansa virolaisen uudistuvan novellin (etenkinminiatuurin) kanssa. Artikkelissa esitetään, että Kallaksen 1910-luvun molemmin puolin ajoittuva taiteellinen murroskausi itse asiassa mukaili ajan virolaisen kirjallisuuden kehityslinjoja.

Artikkeli käsittelee suomalaisten ja virolaisten yliopisto-opiskelijoiden tulevaisuusvisioita teknologisoituvasta perhe-elämästä ja sukupolvisuhteista. Yliopisto-opiskelijat ovat tulevaisuuden päättäjiä ja asiantuntijoita. Artikkelissa kysytään, miten yliopisto-opiskelijat visioivat teknologian ja perhe-elämän suhteita lähitulevaisuudessa, erityisesti vuorovaikutuksen aitoutta. Ovatko he huolissaan esimerkiksi siitä, että juuri teknologia muuttaa perhesuhteita vääjäämättömästi huonompaan suuntaan? Kirjoitusaineisto on kerätty eläytymismenetelmällä vuosina 2015–2018 tamperelaisissa ja tallinnalaisissa yliopistoissa, kuudessa eri luentotilaisuudessa. Vastaajista oli virolaisia 61 ja suomalaisia 79. Aineisto analysoitiin teorian ohjaamalla sisällönanalyysillä. Teknologiaksi ymmärrettiin aineistossa esimerkiksi mediateknologiaa, tekoälyä, digitalisaatiota ja robotisaatiota koskevat visiot. Tuloksissa tarkastellaan ensin teknologiaa perheiden sisäisessä vuorovaikutuksessa ja toiseksi teknologiaa kotitaloudessa ja palveluissa. Ikää eriteltiin enemmän kuin sukupuolta. Perhe-elämä näyttäytyi jähmeänä, luonteeltaan hitaasti muuttuvana ja totunnaisena, ja teknologia puolestaan nopeasti muuttuvana ja hämmennystä aiheuttavana. Teknologisoitumisen aiheuttama huoli kiteytyi piittaamattomuuteen ja muutoksiin erityisesti perheen psykososiaalisessa vuorovaikutuksessa. Aitoa ja oikeaa perhe-elämää kaivattiin. Suomalaiset ja virolaiset jakoivat pitkälti samat näkemykset teknologiasta, vaikka perhekäsityksissä oli eroa. Asiasanat: perhe, tulevaisuusvisiot, teknologia *** ”A person doesn’t feel to need a family or another person.” Technology, family and intergenerational relationships in students’ future visionsRitva Nätkin & Sanna Kivimäki The article deals with the future visions of Finnish and Estonian university students concerning family and intergenerational relationships, which are becoming increasingly influenced by technology. University students are the decision-makers and experts of the future. The article investigates how university students envision the relationship between family life and technology in the near future, particularly the genuineness of family interaction. Are they worried, for example, about technological determinism, according to which technology is about to cause changes in families and other social relations? The written data was gathered using an empathy-based story method during 2015–18 in six different classrooms and lessons. A total of 61 Estonians and 79 Finns wrote their stories. The data was analyzed using theory-based content analysis. Technology which appeared spontaneously in the data included media technology, artificial intelligence, digitalization and robotization, for example. The findings showed that technology is examined first in the internal interaction of families, and second as a part of the household and services. Age was specified more than gender. Family life seemed to be inert and conventional, changing slowly in character. Technology, for its part, was seen as changing rapidly and causing confusion. The concern caused by technological development crystallized in particular in the changes in the psycho-social interaction of families, but not in the working of households or services. A genuine and true family life was sought after. Finns and Estonians largely shared the same visions of technology, but there were differences in family concepts. Keywords: family, future visions, technology

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli validoida mittari, jolla arvioidaan ammattikorkeakouluopiskelijan osaamista sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) sähköisten palveluiden kehittämisessä. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata ammattikorkeakouluopettajien näkemystä siitä tiedosta, taidosta ja osaamisesta, jota ammattikorkeakoulun sote-opiskelijoiden, informaatioteknologian (IT) insinöörien ja IT-liiketalouden opiskelijoiden sekä liiketalouden-opiskelijoiden tulee osata soten sähköisten palvelujen kehittämisestä valmistuttuaan ammattikorkeakoulusta. International Medical Informatics Association (IMIA) on laatinut suosituksen soten tiedonhallinnan biomedicine and health information (BMHI) opetussuunnitelmasta ja sitä sekä palvelumuotoiluosaamiskuvauksia oli käytetty viitekehyksenä laadittaessa opiskelijoiden osaamisen mittaria, jota nyt suomalaiset, virolaiset ja latvialaiset opettajat (n = 17) asiantuntijaryhmänä arvioivat. Mittari oli englanninkielinen. Arviointi tapahtui 4-portaisella Likert-asteikolla ei tärkeä – tärkeä ja ei soveltuva – soveltuva. Niistä laskettiin koko lomakkeen sisällön luotettavuusindeksi (S-CVI/Ave) ja osaamislausekohtaiset sisällönluotettavuusindeksit (I-CVI), joiden hyväksymisrajaksi määriteltiin 0,80 kirjallisuuden mukaan. Kyselyn 82 osaamislauseesta jäi opettajien arvioinnin jälkeen 35 osaamislausetta kuvaamaan opiskelijoiden tarvittavaa osaamista. Koko mittarin tärkeys (S-CVI/Ave) oli ensin 0,84 ja lauseiden vähennyksen jälkeen 0,94. Soveltuvuuden luotettavuusindeksi (S-CVI/Ave) oli ensin 0,72 ja vähennyksen jälkeen 0,91. Monialaisen vastaajaryhmän näkemykset osaamislauseiden tärkeydestä ja soveltuvuudesta oman alan opiskelijoille vähensivät erityisesti soveltuvuuden osalta osaamislauseita. Tutkimus osoittaa, että opettajat eivät vaadi yhtä laajaa osaamislauseiden määrää kuin kansainväliset suositukset esittävät. Mittarin validointia jatketaan selvittämällä kansallisesti ammattikorkeakoulujen opettajien näkemyksiä kandidaattitason opiskelijoiden osaamisen tarpeesta.

This article explores how a systematic study of a person’s life can be revealing of larger political processes, for instance the dynamics between states and political actors during the Cold War period. The biographical method utilised in this article – the study of Finnish long-term politician Johannes Virolainen’s archive – enables the discerning of illogical and contradictory features in the behaviour of the Soviet Union. The article highlights multipolar-multilevel interactions of the Cold War: 1) how the Soviet Union could not ignore medium level political actors from small states, such as Virolainen, and 2) how the balance between Cold War blocs in Europe was truly a conundrum for the Soviet Union, which created interesting scopes of action for political actors.

Artikkeli tutkii poliittisten ideologioiden esittämistä Disco Elysium -pelissä (Viro 2019) epäonnistumisen tematiikan kautta. Virolaisen indie-peliyhtiö ZA/UM:n kehittämässä, fiktiiviseen maailmaan sijoittuvassa roolipelissä pelaajan tehtävänä on selvittää poliittisesti motivoitunut lynkkaus Revacholin kaupungin telakka-alueella. Tehtävää vaikeuttaa protagonistin ennen pelin alkua ottama humalaputki, jonka jäljiltä hän ei kykene muistamaan nimeään, persoonaansa tai edes maailmaansa. Artikkeli kysyy, miten absurdin humoristinen mutta synkkä peli rakentaa kuvauksia erilaisista poliittisista ideologioista (kommunismista, fasismista, kapitalismista ja sentrismistä) ja mahdollistaa pelaajan kanssakäymisen näiden ideologioiden kanssa epäonnistumisen kautta. Artikkeli pohtii epäonnistumista sekä pelimekaanisena että pelin maailmaan rakennettuna temaattisena elementtinä. Lähipeluun avulla se tuottaa analyysia pelin esittämästä maailmasta ja sen pelillisistä ratkaisuista ja kontekstualisoi sitten löydöksiään suhteessa pelin kehittäjien näkemyksiin työstään sekä pelin vastaanottoon kriitikoiden parissa. Artikkeli väittää, että pelimekaanisten ratkaisuidensa avulla peli esittää epäonnistumisen kautta näkemyksiä kuvailemistaan ideologioista ja rakentaa samalla laajempaa maailmankuvaa, jonka keskiössä on epäonnistumisen oma ideologisuus. Disco Elysium and the political ideology of failure The article explores the portrayal of political ideologies in the video game Disco Elysium (2019) through the thematic of failure. Developed by an Estonian indie game company ZA/UM, the role-playing game sets player in a fictive world and tasks him with solving a politically motivated lynching at the industrial harbor district of the city of Revachol. The mission is hindered by the protagonist’s drinking binge prior to the start of the game, which has caused him to forget his name, persona and even his world. The article questions how the absurdly humorous and yet dark game constructs its depictions of political ideologies (communism, fascism, capitalism, and centrism) and enables the player to interact with these ideologies through the notion of failure. The article examines failure as both a game mechanical and a thematical element built into the game’s world. Through the method of close-playing, it produces analysis of the world produced by the game as well as its game mechanical decisions. It then contextualizes its findings in relation to the pronouncements of the game developers regarding their work as well as the game’s reception among critics in international gaming media. The article argues that through its game mechanical decisions, the game uses failure to create arguments regarding the political ideologies it depicts. It uses these arguments to create a wider worldview, at the heart of which lies an ideology of failure.

Light-induced charge separation in photosynthetic reaction centers has a very high quantum yield. Due to this high quantum yield, bioenergy harvesting using photosynthesis of plant has been studied extensively. In the studies using algal cells or chloroplasts, their lipid membranes interfere with electron extraction. Therefore, most of studies are underway by using extracted photosynthetic organelles such as photosystems (PS I, II) and thylakoid membranes (TMs). However, without lipid membrane, the stability of photosynthetic organelles cannot be maintained. This is because photosynthesis generates reactive oxygen species (ROS) and protons that cause the degradation of photosynthetic organelles along with the production of high-energy electrons. On the other hand, chloroplasts have the internal environment separated by the lipid membrane to maintain homeostasis, which controls the level of ROS and pH within the chloroplasts. In this study, by mimicking chloroplast, we propose to form a biomimetic supported lipid bilayer (SLB) to maintain stability while constructing a TM-based photobioelectrochemical system. Alginate was used as a synthetic extracellular matrix (ECM), and SLB was formed with 1,2-dioleoyl-sn-glycero-3-phosphocholine (DOPC) through vesicle fusion. The swelling of the alginate prevents direct contact of TM-alginate composite film with the electrode and prevents separation of inside of the biomimetic protochloroplast from outside environment. To solve this problem, crosslink alginate with CaCl2 water solutions containing 20% ethanol to prevent warping of composite film and amino groups were created through silanization on ITO electrode to improve adhesion with film. Thereafter, SLB formation conditions were analyzed through confocal microscopy. With the formed DOPC SLB, it was verified by the dye release test whether the inside of protochloroplast was separated from the outside environment. Under the SLB-encapsulating environment, pH and ROS were controlled by ADP, ascorbate and glutathione. To confirm the improvement of the stability of TM, the long-term photocurrent was measured in the presence or absence of SLB and stability-maintaining materials. Moreover, SLB can act as a separator in electrochemical circuits due to its high electrical resistance. Electrical insulation property of SLB was confirmed using electrochemical impedance spectroscopy (EIS). References [1] Kosumi, Daisuke, et al. Journal of Photochemistry and Photobiology A: Chemistry 358 (2018): 374-378. [2] Pankratov, Dmitry, Galina Pankratova, and Lo Gorton. Current Opinion in Electrochemistry 19 (2020): 49-54. [3] Kluzek, Monika, et al. Soft matter 14.28 (2018): 5800-5810. [4] Blokhina, Olga, Eija Virolainen, and Kurt V. Fagerstedt. Annals of botany 91.2 (2003): 179-194. [5] Vockenroth, Inga K., et al. Biointerphases 3.2 (2008): FA68-FA73.

Here we present a translation of paragraphs concerning the saunas of the Estonians, Livonians and Latvians, as described in the Doctoral thesis “Bastu och torkhus i Nordeuropa” (“Saun ja kuivati Põhja-Euroopas”, 1960) written by the ethnographer and writer llmar Talve, who studied the culture and history of various nations. The Doctoral thesis summarises ethnographical sources describing saunas assembled mainly during the time of the Republic of Estonia (1918–1940), providing also a comprehensible overview for the Swedes. Ilmar Talve (17.01.1919–21.04.2007) studied ethnography, folklore and literature in Tartu University, graduating cum laude in 1942 after his Master’s studies with a research paper on burning tar and coal in Estonia. While studying he also worked in the Estonian National Museum from 1940 on. After the war he worked in the Stockholm Ethnography Institute and continued his studies at the University of Stockholm. After defending his Doctoral thesis in 1960, he applied for the position of the ethnography professor in University of Turku. He conducted thorough ethnographic research in Finland, Sweden and Estonia. In Sweden, Talve mainly worked with local ethnographical materials, integrating it with his interest in Estonian ethnography. It may be assumed that the central barnhouse theme in Estonian farm architecture encouraged Talve to study heated ancillary buildings in rural areas in Sweden and neighbouring countries more thoroughly. In 1960, a thorough research paper containing two parts was completed, of which one part (his Doctoral thesis of 1960) focused on the saunas and driers of Northern Europe, while the other part focused on threshing barns in North-East Europe (“Den nordost-europeiska rian: en etnologisk undersökning”, published in 1961). In both parts, references to Estonian vernacular architecture can be found. In his Doctoral thesis, Talve explained that he focused on ethnographic auxiliary buildings of Sweden and other northern countries (primarily in Norway and Finland) used for drying and washing like bastu (‘drier’ or also a ‘washing house’) and kölna (‘grain drier’). He wanted to study their historical development, their various types, layout solutions, constructions, heating appliances, functions and other ethnological data. Buildings constructed during the period of 1850–1900 were the ones observed. He used comparative examples of architectural heritage in several other European and nearby areas in order to make conclusions about different aspects of the construction and the usage history of saunas and driers. The main source for the ethnographical study is material collected from country people during the first decades of the 20th century. The author used archive materials from Norway and Finland (data from fieldwork, questionnaire sheets) and his own field work materials. For other regions, he used the existing and available literature. In case of the Doctoral thesis concerning mainly Sweden, Finland and Norway, it is important for us to trace the difference between the words denoting the sauna. While the Finnish word sauna means a washing sauna familiar to us, then the Swedish bastu may historically mean a building for drying agricultural products as well as the washing sauna. The latter was rather rare in Sweden. To distinguish the function of washing one’s body in the auxiliary building, in his Doctoral thesis Talve used the term badbastu – washing sauna. The situation was similar with the threshing barns: for Swedes, rian denotes a threshing barn, not the multifunctional barnhouse as we know it. In Sweden village life was conducted differently. In addition to the name of the building, he also gathered information about its position in the farm yard, the material of its walls, saunas dug in the ground, anteroom or its absence, building a sauna together with auxiliary buildings, the shape and the covering material of the roof, the most widespread solutions of ceilings and floors, the method of letting smoke out, the location of the bathhouse platform and the pile of stones on top of the stove, the location of the hearth opening, and the details of piling the stones. An overview of sauna usage then follows: when was the sauna used (by days of the week and according to holidays), family traditions: did men and women go to sauna separately or all together, the sauna as a place for ritual washing, healing and giving birth. Smoking meat, using the sauna as a dwelling and a shed for animals, one sauna used by several families and a place where young people came together (kildsann, istjad). An overview is given of the information in earlier written sources, comprising very interesting information about older saunas located in towns. The same plan is followed in the overview of Livonian and Latvian saunas, depending naturally on the reference sources available to the author at that time. If you are interested to know more of Ilmar Talve’s work dedicated to the Estonian sauna, you may read his book “Virolainen sauna” (“Estonian sauna”), which was published in 1960 – the same year as his Doctoral thesis – in the University of Turku.

Here we present a translation of paragraphs concerning the saunas of the Estonians, Livonians and Latvians, as described in the Doctoral thesis “Bastu och torkhus i Nordeuropa” (“Saun ja kuivati Põhja-Euroopas”, 1960) written by the ethnographer and writer llmar Talve, who studied the culture and history of various nations. The Doctoral thesis summarises ethnographical sources describing saunas assembled mainly during the time of the Republic of Estonia (1918–1940), providing also a comprehensible overview for the Swedes. Ilmar Talve (17.01.1919–21.04.2007) studied ethnography, folklore and literature in Tartu University, graduating cum laude in 1942 after his Master’s studies with a research paper on burning tar and coal in Estonia. While studying he also worked in the Estonian National Museum from 1940 on. After the war he worked in the Stockholm Ethnography Institute and continued his studies at the University of Stockholm. After defending his Doctoral thesis in 1960, he applied for the position of the ethnography professor in University of Turku. He conducted thorough ethnographic research in Finland, Sweden and Estonia. In Sweden, Talve mainly worked with local ethnographical materials, integrating it with his interest in Estonian ethnography. It may be assumed that the central barnhouse theme in Estonian farm architecture encouraged Talve to study heated ancillary buildings in rural areas in Sweden and neighbouring countries more thoroughly. In 1960, a thorough research paper containing two parts was completed, of which one part (his Doctoral thesis of 1960) focused on the saunas and driers of Northern Europe, while the other part focused on threshing barns in North-East Europe (“Den nordost-europeiska rian: en etnologisk undersökning”, published in 1961). In both parts, references to Estonian vernacular architecture can be found. In his Doctoral thesis, Talve explained that he focused on ethnographic auxiliary buildings of Sweden and other northern countries (primarily in Norway and Finland) used for drying and washing like bastu (‘drier’ or also a ‘washing house’) and kölna (‘grain drier’). He wanted to study their historical development, their various types, layout solutions, constructions, heating appliances, functions and other ethnological data. Buildings constructed during the period of 1850–1900 were the ones observed. He used comparative examples of architectural heritage in several other European and nearby areas in order to make conclusions about different aspects of the construction and the usage history of saunas and driers. The main source for the ethnographical study is material collected from country people during the first decades of the 20th century. The author used archive materials from Norway and Finland (data from fieldwork, questionnaire sheets) and his own field work materials. For other regions, he used the existing and available literature. In case of the Doctoral thesis concerning mainly Sweden, Finland and Norway, it is important for us to trace the difference between the words denoting the sauna. While the Finnish word sauna means a washing sauna familiar to us, then the Swedish bastu may historically mean a building for drying agricultural products as well as the washing sauna. The latter was rather rare in Sweden. To distinguish the function of washing one’s body in the auxiliary building, in his Doctoral thesis Talve used the term badbastu – washing sauna. The situation was similar with the threshing barns: for Swedes, rian denotes a threshing barn, not the multifunctional barnhouse as we know it. In Sweden village life was conducted differently. In addition to the name of the building, he also gathered information about its position in the farm yard, the material of its walls, saunas dug in the ground, anteroom or its absence, building a sauna together with auxiliary buildings, the shape and the covering material of the roof, the most widespread solutions of ceilings and floors, the method of letting smoke out, the location of the bathhouse platform and the pile of stones on top of the stove, the location of the hearth opening, and the details of piling the stones. An overview of sauna usage then follows: when was the sauna used (by days of the week and according to holidays), family traditions: did men and women go to sauna separately or all together, the sauna as a place for ritual washing, healing and giving birth. Smoking meat, using the sauna as a dwelling and a shed for animals, one sauna used by several families and a place where young people came together (kildsann, istjad). An overview is given of the information in earlier written sources, comprising very interesting information about older saunas located in towns. The same plan is followed in the overview of Livonian and Latvian saunas, depending naturally on the reference sources available to the author at that time. If you are interested to know more of Ilmar Talve’s work dedicated to the Estonian sauna, you may read his book “Virolainen sauna” (“Estonian sauna”), which was published in 1960 – the same year as his Doctoral thesis – in the University of Turku.

Artikkeli luo kokonaiskuvan virolaisen näytelmäkirjallisuuden välittämisestä, esittämisestä ja vastaanotosta Suomessa vuoteen 1944. Samalla se rikastuttaa kuvaa virolais-suomalaisista kirjallisista suhteista ja niihin vaikuttaneista tekijöistä. Kirjallisuudentutkimuksessa näytelmät ja niiden esitykset ovat jääneet vähälle huomiolle, koska kyse on pääsääntöisesti painamattomista käsikirjoituksista. Erityisen vähälle huomiolle ovat jääneet populaarit viihteelliset lajityypit. Esittävä teatteri on kuitenkin ollut tärkeä kirjallisuuden välityskeino myös proosamuotoisille teoksille. Artikkelin lähteenä on käytetty tutkimusten lisäksi Suomen Näyttämöiden Liiton ja Työväen Näyttämöiden Liiton arkistoja, näytelmätekstejä sekä aikalaislehdistöä. Artikkelissa 1) esitellään virolaisten näytelmien tuotantomäärät Suomessa vuosina 1908–1944; 2) kuvataan yksityiskohtaisesti prosessia, miten virolaiset näytelmät päätyivät suomalaisiksi teatteriesityksiksi 3) esitellään suosituimpien virolaisnäytelmien vastaanottoa 4) suhteutetaan tulokset yleiskuvaan virolaisen kirjallisuuden menekistä Suomessa, virolaisen näytelmäkirjallisuuden kaanonista sekä suomalaisten näytelmien esityksistä Virossa.

Mitä opittavaa on kansanmusiikkifestivaalien tutkimuksesta: suomalaisten ja virolaisten kansanmusiikkifestivaalien tutkimusperinteen historia, piirteet ja tulevaisuuden näkökulmat Artikkelin tavoitteena on antaa vertaileva katsaus suomalaisen ja virolaisen kansanmusiikkifestivaalien tutkimuksen akateemisesta historiasta, tutkimuskohteiden paikallispiirteistä ja tutkimusperinteiden tulevaisuuden näkymistä. Tutkimus perustuu suomalaiseen ja virolaiseen perinteiseen kansamusiikkiin ja kansanmusiikkifestivaalien käsityksiin liittyviin julkaistuihin historiallisiin lähteisiin ja akateemisiin töihin. Tekstissä esitellään kansanmusiikifestivaalien tutkimusta etnomusikologisen lähestymistavan kontekstissa, itämerensuomalaisen perinteisen musiikin ja siitä kehittyneen nykykansamusiikin tutkimusten historiallista taustaa ja paikallisia piirteitä sekä aikaisempia akateemisia lähestymistapoja että tulevia näkökulmia suomalaiseen ja virolaiseen kansanmusiikkifestivaalien tutkimukseen.

Musiikin vuoden 2023 viimeisestä numerosta ’Baltian maiden ja Itämeren alueen musiikki, musiikillinen yhteiskunta, ilmiöt ja verkostot’ (Vol. 53 nro 4) selviää, että suomalainen musiikintutkimus on ottamassa uudelleen haltuunsa Itämeren alueen musiikinhistorian tutkimusta. Akatemiatutkija Nuppu Koivisto-Kaasikin ja päätoimittaja Tuire Ranta-Meyerin teemanumeron problematiikkaa esittelevästä pääkirjoituksesta ’Paikallisia, kansallisia ja ylirajaisia musiikintutkimuksen näkökulmia Itämeren alueen ja Baltian maiden viitekehyksessä’ käy kiinnostavasti ilmi, että näkökulmat ja teorianmuodostus ovat uusia. Niistä oli antoisaa lukea.

Arvio teoksesta: Raimo Pullat &Tõnis Liibek: Auf der Suche nach der eigenen Alma Mater Ingenieure und Architekten aus Estland, die vor dem Zweiten Weltkrieg an Technischen Universitäten Europas studiert haben. KIT Scientific Publishing 2022. 506 s. ISBN 978-3-7315-1215-8 Verkossa saatavilla: https://doi.org/10.5445/KSP/1000148222

Artikkelissa tarkastellaan rekisteriaineiston valossa Suomeen muuttaneiden venäläis-, virolais-, somalialais- ja ruotsalaistaustaisten äänestämistä vuoden 2017 kuntavaaleissa. Tutkimuksessa keskitytään siihen, miten sosiaalisen taustan eri tekijät, kuten sukupuoli, ikä, ammattiasema, henkilökohtaiset tulot, siviilisääty ja kansalaisuus, vaikuttivat äänestysaktiivisuuteen eri ryhmissä. Tutkimuksen keskeisin havainto on, että turvatumpi sosiaalinen asema nosti äänestystodennäköisyyttä kaikissa muissa ryhmissä paitsi somalialaistaustaisten osalta. Sen sijaan somalit äänestivät aktiivisesti muita heikommasta sosioekonomisesta asemastaan huolimatta. Artikkeli tuo uutta tietoa ulkomaalaistaustaisten ryhmien äänestyskäyttäytymisestä ja luo siten pohjaa ulkomaalaistaustaisten poliittisen osallisuuden tutkimukselle Suomessa.

Virolainen kirjailija Valev Uibopuu (1913–1997) eli maanpaossa vuodet 1943–1991. Tältä ajalta häneltä on säilynyt aktiivinen kirjeenvaihto, joka on artikkelin keskeisin tutkimusaineisto. Tutkin, miten nostalgia rakentui ja ilmeni Uibopuun kirjeenvaihdossa sekä miten nostalginen kodin kaipuu toimi osana identiteetin rakennusta. Kirjeiden luennassa on auttanut hermeneuttinen ja empaattinen lähestymistapa. Pakolaisvirolaisten jakama traumaattinen kodin menetys ohjasi Uibopuun ajatukset jatkuvasti menneeseen, ja Uibopuun kokema nostalgia kytkeytyikin vahvasti nostalgian sananmukaiseen merkitykseen – koti-ikävään. Siihen liittyivät kiinteästi aiemmat eletyt ja koetut paikat ja maisemat – ennen kaikkea lapsuuden kotitalo ja etelävirolainen luonto – sekä niihin liittyvät läheiset ihmiset. Uibopuu pyrki säilyttämään menetetyn kotinsa mielessään muistelun ja unelmoinnin avulla. Hän keskittyi muistelussaan positiivisiin muistoihin, jolloin lapsuus muuttui ihannoiduksi. Samalla nostalgiseen muisteluun liittyi kuitenkin myös surun ja menetyksen tunteet. Uibopuu tiedosti menetyksen lopullisuuden – menneeseen paluun mahdottomuuden ja muistinsa muokkautumisen ajan kuluessa, ja hänen nostalginen muistelunsa olikin siten reflektiivistä. Nostalgisessa muistelussa Uibopuu hyödynsi erityisesti kirjeissä rakentuvaa sosiaalista tilaa sekä materiaa, kuten valokuvia ja esineitä, jotka muistuttivat entisestä. Siten hän saattoi säilyttää muistonsa kodista elävinä. Kertomalla, kuka oli ja mistä tuli, hän pystyi käsittelemään erosta johtuvaa traumaa ja pakolaisuuden synnyttämää häirittyä jatkuvuuden tunnetta ja näin edistää tunnetta eheästä identiteetistä. Asiasanat: nostalgia, kirjeenvaihto, koti, identiteetti, pakolaisvirolaiset