Literatura académica sobre el tema "Työyhteisöt"

Olemme viime vuosina tottuneet vastaamaan kyselyihin etä- tai monipaikkatyön aiheuttamista muutoksista sekä niiden tuottamista eduista ja haitoista. Työyhteisöissä keskustelua käydään usein lähinnä konkreettisista työtapoihin, -tiloihin ja -välineisiin liittyvistä muutoksista tai muutossuunnitelmista. Näiden pohdintojen varjoon voi jäädä vaikeampia kysymyksiä, joista yksi tärkeimpiä on työn merkityksellisyyden kokemus ja sen mahdollinen heikentyminen muutosten keskellä.

Toimijuus on noussut viime aikoina keskeiseksi kiinnostuksen kohteeksi työssä oppimista ja ammatillisia identiteettejä koskevassa keskustelussa sekä laajemminkin aikuiskasvatustieteissä. Tässä artikkelissa keskitytään tarkastelemaan toimijuutta työyhteisöviestinnän näkökulmasta ja pohditaan, mitä viestintätoimijuus on tai voisi olla asiantuntijatyössä. Artikkelissa pyritään näin ollen valottamaan asiantuntijoiden viestinnällisen toimijuuden edellytyksiä ja tukemista. Artikkeli perustuu eräässä Väli-Suomen julkishallinnollisessa asiantuntijaorganisaatiossa tehtyyn haastattelututkimukseen. Tutkimusaihetta lähestyttiin laadullisen tutkimusotteen avulla asiantuntijoiden itsensä kokemana ja kuvaamana. Tutkimusaineisto kerättiin 12 teemahaastattelulla, ja se analysoitiin teoriasidonnaista sisällönanalyysia noudattaen. Tutkimustulokset tarjoavat näkökulmia asiantuntijoiden viestintätoimijuuden rakentumiseen ja rakentamiseen. Artikkelin keskeisintä antia on uuden viestintätoimijuuden käsitteen esille nostaminen ja esitteleminen. Käsitteellä viitataan ammatillista toimijuutta rajatumpaan prosessiin, jossa asiantuntijayksilöt, ryhmät tai kokonaiset työyhteisöt ilmaisevat ja työstävät työnsä viestinnällisiin aspekteihin liittyviä valintoja ja pyrkimyksiä, ottavat kantaa, osallistuvat ja vaikuttavat viestintään työssään sekä neuvottelevat ammatillisista identiteeteistään viestinnän osalta. Lisäksi artikkeli tarjoaa konkreettisia ehdotuksia, joiden avulla asiantuntijaorganisaatiot voivat yhdessä jokaisen jäsenensä voimin kehittää toimintaansa yksilöiden ja koko työyhteisön viestintätoimijuutta tukevaksi. Artikkelin lopussa pohditaan viestintätoimijuuden näkökulman merkitystä työyhteisöviestinnän ymmärtämisessä, kouluttamisessa ja tutkimisessa sekä viestintätoimijuuden tukemisen tärkeyttä yksilöiden ja työyhteisöjen kehittymisessä ja kehittämisessä. Tulokset tarjoavat hyödyllistä tietoa asiantuntijaorganisaatioille ja asiantuntijoille, jotka tahtovat panostaa aktiivisempien, vuorovaikutteisempien ja osallistavampien viestintätapojen hyödyntämiseen ja jalkauttamiseen. Artikkelissa tuodaan esille myös viestintätoimijuutta käsitteleviä jatkotutkimusaiheita työyhteisöviestinnän tutkijoille ja muille aiheesta kiinnostuneille.

Aikaisemman tutkimuksen perusteella työpaikan tuki liittyy työssäoppimisen tuloksiin. Avointen ja skaalautuvien (MOOC) verkkokurssien osalta ilmiötä on kuitenkin tutkittu vasta vähän. Selvitimme, miten työssäkäyvät avoimille verkkokursseille osallistuneet opiskelijat erosivat toisistaan työpaikan tuen suhteen, miten osallistujat kuvasivat kurssien vaikutuksia, ja miten työpaikan tuki oli yhteydessä kokemuksiin kurssien vaikutuksista. Kysymyksiin vastattiin analysoimalla noin kuudensadan työssäkäyvän ICT-alan MOOC-kursseja suorittaneen vastaukset sähköpostitse lähetettyyn kyselyyn. Klusterianalyysin perusteella vastaajat jakautuivat Laajasti tuettuihin, jotka saivat suorittaa kurssia työajallaan ja joiden työyhteisö oli kiinnostunut aiheesta, Työyhteisön huomioimiin, Työaikaa hyödyntäviin, ja Ei-tuettuihin. Näistä Laajasti-tuetut ja Työyhteisön huomioimat kokivat kurssit hyödyllisemmiksi kuin Työaikaa hyödyntävät ja Ei-tuetut. Kurssien vaikutusten laadullisessa analyysissä tunnistettiin mm. seuraavat teemat: ymmärryksen lisääntyminen, hyöty nykyisessä työssä (Ei-tuetut raportoivatodotusarvoa vähemmän), hyöty opinnoissa, halu opiskella lisää, hyöty työuralla jakiinnostuksen lisääntyminen. Tulokset korostavat työyhteisön sosiaalisen tuen merkitystä avoimilla verkkokursseilla: työajan hyödyntäminen ilman laajempaa yhteisön tukea ei kurssien koetunhyödyn kannalta eroa tilanteesta, jossa tukea ei saa lainkaan. Työyhteisön tuen merkitykseen tulisi kiinnittää huomiota sekä työpaikoilla että verkkokurssien suunnittelussa.

Osallistun puheenvuorollani korkeakoulutettujen maahanmuuttaneiden työllistymisestä käytävään keskusteluun ja esittelen Kielitietoisen työyhteisön portaat -mallin. Malli kuvaa sitä, miten työyhteisö voi edetä kielenoppimista ja monimuotoisuutta tukevaksi työyhteisöksi. Sen lähtökohtana on kielen oppimisen tutkimuksessa vallalla oleva näkemys, jonka mukaan kieli opitaan parhaiten siinä yhteisössä, jossa kieltä käytetään. Näin ollen työssä tarvittavaa kieltä ei voi oppia yksin kielikursseilla, vaan keskeinen rooli on yhteisöllä, jossa kieltä on tarkoitus käyttää. Jotta yhteisö voi tukea työkielen oppimista mielekkäästi ja mahdollistaa myös monikielisen työskentelyn, sen täytyy olla kielitietoinen – tietoinen työssä tarvittavasta kielitaidosta ja keinoista, joilla yhteisö voi oppimista tukea. Mallin lähtökohtana on alhaalta lähtevä, henkilöstöä kuuleva johtaminen ja kehittäminen, mikä mahdollistaa työyhteisön pysyvän toimintakulttuurin muutoksen. Kielitietoiseksi työyhteisöksi tulemiseen tarvitaan sekä tiedostamista henkilöstöä osallistavin keskusteluin, oppimisen mahdollisuuksien tarjoamista että – erityisesti kun portailla on edetty pidemmälle – resursseja kielitietoisen toiminnan vakiinnuttamiseksi.

Yliopisto on autonominen, puolueeton ja lahjomaton totuudenetsijä. Sitäkin. Työyhteisönä se on usein julma ja epäoikeudenmukainen. Se on hierarkkinen järjestelmä, missä vallankäytön keinot ovat mitä moninaisimmat. Laittomuuden raja rikkoutuu harvoin. Mutta epäeettinen käyttäytyminen on tiedeyhteisöjen arkea. Etenkin hierarkian alemmilla portailla olevien tutkijain työtä saatetaan omia siekailematta. Ani harva epäeettinen tapaus tai käytäntö johtaa valitukseen ja vielä harvempi plagioinnin tunnistamiseen. Pinnan alla muhii jännitteinen työyhteisö.

Seison joen rantatörmällä ja tarkkailen sen näennäisen tyyntä pintaa. Kohta olen työntävä kanoottini sen matkaan. Pitkään toiminut työyhteisö on kuin joki, joka on muovannut uomansa ainutlaatuiseksi. Sen kulttuuri on syntynyt aikojen saatossa eikä sitä käy hetkessä muuttaminen, ei edes sen omien jäsentensä taholta. Pinnan alla väreilee pyörteitä, jotka on kohdattava kunnioittaen niiden olemassaoloa, muuten matkaajan kanootti voi karahtaa kiville. – Artikkelissa kuvataan päiväkotityöyhteisössä toteutettua toimintatutkimusta. ”Yhteisen suunnan etsiminen, hyvään nykyhetkeen pyrkiminen ja jännitteiden hallinta ovat jatkuvia prosesseja, jotka painottuvat työyhteisön eri tilanteissa eri tavoin”, kirjoittaa Tuulikki Venninen.

Ikävoimaa työhön / Susanna Lundell, Eva Tuominen, Tomi Hussi, Soili Klemola, Eija Lehto, Elina Mäkinen, Rita Oldenbourg, Tiina Saarelma-Thiel & Juhani Ilmarinen. Helsinki : Työterveyslaitos, 2011.

Varhaiskasvatuksen opettajankoulutukseen sisältyvä opetusharjoittelu toteutetaan aina yliopiston kanssa yhteistyössä toimivassa harjoittelupäiväkodissa. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan opetusharjoittelua ohjataan parhaiten harjoittelupäiväkodin työyhteisön yhteisenä toimintana. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme harjoittelupäiväkodin työyhteisön jäsenten kuvaamaa ohjaustoimijuutta sosiokulttuurisesta näkökulmasta. Aineistomme koostui varhaiskasvatuksen eri ammattilaisten fokusryhmähaastatteluista, joita lähestyimme semioottisen analyysin välinein (aktanttimalli ja toimijuuden modaliteetit). Tunnistimme eri henkilöstöryhmien ilmaisemaa ohjaustoimijuutta analysoimalla haastattelupuheessa esiintyviä toimijarooleja ja toiminnan pyrkimyksiä sekä toimijoiden välisiä suhteita ja toimijuuden modaliteetteja. Varhaiskasvatuksen opettajien ja päiväkodin johtajien ohjaustoimijuus näyttäytyi tuloksiemme mukaan vahvana ohjaustoimijuutena mutta varhaiskasvatuksen lastenhoitajien rajoitettuna. Opetusharjoittelun ohjaus kietoutui yhteen ohjaavan varhaiskasvatuksen henkilöstön ammatillisen kehittymisen kanssa. Esitämme, että työyhteisön jäsenten osallistuminen opetusharjoittelun ohjaukseen ja saattaminen yhteisiin keskusteluihin opiskelijan kanssa voisi vahvistaa koko yhteisön ammatillista osaamista. Tunnistamme lisäksi ohjaustoimijuuteen liittyviä tekijöitä, joiden avulla työtekijöiden toimijuuden mahdollisuuksia voidaan tukea.

Sisäisellä yrittäjyydellä haetaan tehokkuutta niin työyhteisön toimintaan, kuin sen jäsenten omaan kasvuun. Sisäinen yrittäjyys ilmentää työyhteisön yrittäjämäistä ajattelu-, toiminta- ja suhtautumistapaa. Tässä artikkelissa tarkastellaan lähemmin kahta kunnallista yksikköä, hammashoitolaa ja vanhainkotia, jotka eroavat johtamisja toimintakulttuureissaan tuntuvasti toisistaan.

Vaikka puuttuminen työpaikan konflikteihin on todettu välttämättömäksi työntekijöiden hyvinvoinnille, konfliktien ratkaisumenetelmiä tunnetaan huonosti. Suosiotaan kasvattaneen työyhteisösovittelun uskotaan prosessina kehittävän koko organisaation vuorovaikutustaitoja.

Tiivistelmä. Pro gradu -tutkielman tavoitteena on seurata Lapsen hyvä arki 2 -hankkeessa mukana olevan kehittämispäiväkodin työyhteisön kehittämisprosessia. Sosiaali- ja terveysministeriön Kaste-ohjelma rahoittaa Lapsen hyvä arki 2 -hanketta, joka on osa pohjoisen alueen Kaste-PaKaste 2 -hankekokonaisuutta. Kehittämistyössä keskitytään päiväkodin pienryhmäpedagogiikan kehittämiseen yhdessä konsultin kanssa. Pro gradu -tutkielmassa tehtävänä oli koota yhteen kehittämisprosessin vaiheita ja tuloksia. Tutkielman keskeinen teoreettinen tausta pohjautuu työyhteisön kehittämisteorioihin, lisäksi avataan pienryhmäpedagogiikan käsitettä. Tutkimus on pääosin kvalitatiivinen eli laadullinen. Tutkimuksen aineisto on kerätty syksyn 2012 ja kevään 2013 aikana. Aineisto on kerätty haastattelujen, kontekstianalyysilomakkeiden, havainnointien, henkilökunnan omien päiväkirjamerkintöjen sekä konsultaatioiltojen yleisten kuvausten avulla. Heikkisen (2007a, s. 196–197) mukaan useaa eri aineistonkeruumenetelmää käytettäessä puhutaan toimintatutkimuksesta. Toimintatutkimukselle on ominaista, että sillä pyritään saamaan välitöntä, käytännöllistä hyötyä tutkimuksesta. Toimintatutkimuksessa itse tutkimisen lisäksi olennaista on myös se, että toimintaa kehitetään samanaikaisesti. Tutkimuksen tulosten perusteella kehittämispäiväkodin työntekijät olivat tyytyväisiä hankkeen myötä tapahtuneeseen kehitykseen. Työntekijöiden haastattelusta selvisi, että pedagogisia toimintatapoja on alettu pohtia syvällisemmin ja niitä on muutettu lapsilähtöisemmiksi. Työntekijöiden mukaan pienryhmätoiminta oli rauhoittanut ja selkiyttänyt arkea. Kehittämisprosessi koettiin kaiken kaikkiaan positiivisena. Myös konsultin mukanaolo nähtiin välttämättömänä kehittämisprosessin kannalta. Kontekstianalyysilomake, jonka työntekijät täyttivät sekä syksyllä että keväällä, on laajan arvioinnin väline päivähoidon kontekstin arviointiin. Verrattaessa syksyn ja kevään kontekstianalyysilomakkeista saatuja tuloksia toisiinsa, ilmeni, että kevään osalta kaikki osa-alueet toteutuivat syksyä paremmin. Työntekijöiden mielestä eniten parannusta oli tapahtunut työntekijän kasvatustiedossa ja -tietoisuudessa, siirtymätilanteissa, lasten perusturvassa sekä pedagogiikassa ja toiminnan sisällössä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää myös muissa hankkeessa mukana olleissa päiväkodeissa. Tutkimuksemme tulosten tavoitteena onkin kannustaa päiväkotien työyhteisöjä kehittämisprosessiin ja erityisesti pienryhmäpedagogiikan kehittämiseen.

Tutkimukseni tehtävänä on selvittää päiväkodin työyhteisön kokemuksia pienryhmäpedagogiikasta. Tutkimuskysymyksiä ovat: 1. Mikä merkitys pienryhmäpedagogiikalla on työyhteisölle? 2. Mikä merkitys työyhteisöllä on pienryhmäpedagogiikassa? Tutkimus on luonteeltaan fenomenologinen tutkimus ja tutkimusasenteeni on eksistentiaalis-fenomenologinen. Tutkimuksen taustalla on Lauri Rauhalan (1985)holistinen ihmiskäsitys. Holistisen ihmiskäsityksen mukaan ihmisen olemassaolon perusmuodot ovat tajunnallisuus, kehollisuus ja situationaalisuus. Tutkimukseni aineisto on hankittu haastattelemalla kahta päiväkodin lapsiryhmän kasvattajayhteisöä. Molemmissa työyhteisöissä oli käytössä pienryhmäpedagogiikka. Haastattelut ovat muodoltaan ryhmähaastatteluja. Litteroin ja analysoin aineiston hyödyntäen ja soveltaen Juha Perttulan (1995, 2000) fenomenologista analyysimenetelmää. Tutkimukseni analyysimenetelmä sisälsi kaksi osaa ja useita vaiheita. Ensimmäisen analyysiosan jälkeen muodostin työyhteisöjen yksilökohtaiset merkitysverkostot. Yksilökohtaiset merkitysverkostot mielletään tässä vaiheessa ehdotelmiksi yleisestä tiedosta. Aineiston analyysin toisessa osassa muodostin työyhteisöjen yhteisen yleisen merkitysverkoston. Yksilökohtaiset merkitysverkostot ja yleinen merkitysverkosto vastaavat tutkimuskysymyksiini. Tämän jälkeen seurasi tutkittavan ilmiön ymmärtäminen. Muodostin dialogin tutkimukseni tulosten sekä aikaisempien tutkimusten välille. Yleisestä merkitysverkostosta muodostui viisi merkitystihentymää: Ammatillisuus, työyhteisön yhteistyö, työyhteisön työhyvinvointi, lapsen hyvinvointi ja kasvatuskumppanuus. Nämä merkitystihentymät ovat molempien työyhteisöjen merkitysverkostojen keskeisimpiä tuloksia. Merkitystihentymät kertovat työyhteisön näkökulmasta pienryhmäpedagogiikassa. Pienryhmäpedagogiikka vaatii työyhteisöltä ammatillisuutta, mutta myös mahdollistaa oman ammatillisuuden hyödyntämisen. Yhteinen suunnittelu, kokeilu ja arviointi koettiin tärkeäksi osaksi pienryhmäpedagogiikkaa. Työyhteisöt kokivat pienryhmäpedagogiikan vaikuttaneen myönteisesti myös heidän työhyvinvointiinsa. Pienryhmäpedagogiikka mahdollistaa lapsen hyvinvoinnin ja yksilöllisyyden huomioimisen. Lisäksi työyhteisöt kokivat, että pienryhmäpedagogiikka mahdollistaa laadukkaamman kasvatuskumppanuuden lapsen vanhempien kanssa. Olen arvioinut työn luotettavuutta Perttulan (1995) esittämän yhdeksän fenomenologisen tutkimuksen luotettavuuden kriteerin mukaan. Työn luotettavuutta lisää se, että olen tuonut avoimesti esiin koko tutkimusprosessin. Olen selventänyt jokaista tutkimusvaihetta ja havainnollistanut niitä esimerkeillä. Tutkimukseni tulokset on suunnattu erityisesti päiväkodin kasvattajayhteisöille, jotka ovat kiinnostuneita pienryhmäpedagogiikasta ja oman työnsä kehittämisestä. Tutkimukseni tulokset ovat tuoretta ja arvokasta tietoa pienryhmäpedagogiikasta ja työyhteisön roolista sen toteuttajana.

Tässä pro gradu- tutkielmassani tutkin työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ja lähiesimiehen roolia työhyvinvoinnin edistämisessä työyhteisön näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Verohallinnon ennakoivan ohjauksen ja neuvonnan neljään eri kaupunkiin sijoittuvan yksikön kanssa. Tutkimus tähtäsi tutkittavan organisaation strategiassa mainittujen työhyvinvoinnin osa-alueiden — vuorovaikutuksen, tasapuolisuuden, yksilöiden huomioimisen sekä työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisen — kehittämiseen. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Aineisto kerättiin verkkokyselyllä, joka koostui kahdeksasta vapaapalautekysymyksestä ja yhdestä työskentelypaikkakuntaa kartoittavasta monivalintakysymyksestä. Vapaapalautekysymykset käsittelivät työhyvinvoinnin osa-alueiden kehittämismahdollisuuksia, lähiesimiehen roolia työhyvinvoinnin edistämisessä, työhyvinvointiin kielteisesti vaikuttavia asioita sekä työhyvinvoinnin kannalta ihanteellista työpäivää. Vastaukset analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla, jossa käytettiin pohjana Päivi Rauramon luomia työhyvinvoinnin portaita. Tulosten esittämisessä käytettiin apuna myös vastauksissa ilmenneiden mainintojen lukumääriä ja niiden pohjalta luotuja kuvioita, jotta saatiin selkeämpi kuva niistä kehittämiskohteista, jotka mainittiin aineistossa useimmiten. Tulosten perustella tärkeimpinä kehittämismahdollisuuksina työhyvinvoinnin eri osa-alueiden edistämisessä nähdään toimiva vuorovaikutus, työaikaan liittyvät järjestelyt, yhteinen tekeminen työkavereiden kanssa, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus sekä osaamisen tunnistaminen ja hyödyntäminen. Esimieheltä toivotaan läsnäoloa, huomioimista, avointa keskustelua sekä tasapuolista ja johdonmukaista tiedottamista. Kielteisimmin työhyvinvointiin vaikuttavat epäasiallinen käytös työpaikalla sekä ajanhallinnalliset ongelmat, kuten työaikojen joustamattomuus ja kiire. Ihanteellisen työpäivän kuvauksissa korostuivat sosiaaliset hetket sekä sopiva työtahti ja muut ajanhallintaan liittyvät seikat. Muita jokaisessa kysymyksessä toistuvia teemoja olivat kehittymismahdollisuuksien luominen, osaamisen tunnistaminen ja tasapuolinen sekä sujuva tiedonkulku. Kaikissa tuloksissa yhteisöllisyys oli vahvasti edustettuna. Tulokset osoittivat sen, että työ merkitsee ihmisille paljon enemmän kuin pelkkää taloudellista toimeentuloa. Töissä halutaan viihtyä ja työyhteisön jäseniltä sekä esimieheltä toivotaan aitoa läsnäoloa, yhdessäoloa ja keskustelua. Työtehtäviltä toivotaan haasteellisuutta ja monipuolisuutta ja työssä halutaan jatkuvasti kehittyä. Esimies nähdään nykyään keskustelukumppanina ja työntekijät kaipaavat usein enemmän keskustelua johdon ja työntekijöiden välillä. Esimiehen tulisi ottaa työyhteisöltään saamaa palautetta vastaan ja olla kiinnostunut jatkuvasti kehittämään työyhteisöä ja sen hyvinvointia.

Tiivistelmä. Pro gradu -tutkielmassamme tutkimme koulujen työyhteisön toimivuuden rakentumista opettajien ja rehtorien näkökulmasta. Tutkimuksemme taustalla on ajatus koulun työyhteisöstä osana laajempaa yhteisöä, koulua, johon työyhteisö kokonaisvaltaisesti vaikuttaa.  Tämän myötä koulussa työyhteisön toiminta vaikuttaa myös oppilaiden toimintaan ja hyvinvointiin. Muuttuvassa ja haastavassa työympäristössä työyhteisö voi olla myös opettajan työhyvinvoinnin kannattaja. Teoriaosuudessa tarkastelemme tärkeitä työyhteisön toimivuutta taustoittavia elementtejä ja esimerkkejä työyhteisön toimivuuden rakentumisesta. Aikaisemmat työyhteisön toimivuutta koskevat tutkimukset ovat toteutettu muilla kuin opetusaloilla, joten koulun työyhteisön toimivuuden rakentumisesta löytyy niukasti tietoa.  Menetelmänä käytämme narratiivista tutkimusmenetelmää. Aineistonamme on kahden koulun työyhteisöjen haastattelut ja olemme analysoineet aineiston hyödyntämällä laadullista sisällönanalyysia sekä narratiivista analyysia.  Haluamme narratiivisen tutkimuksen periaatteiden mukaisesti tuoda työyhteisön yhteinen ääni esille. Tutkimuksemme tuloksissa korostuivat kahden eri koulun työyhteisöjen toiminnan rakentuminen. Koulujen työyhteisöjen luonteen perusteella nimesimme työyhteisöt Inhimilliseksi työyhteisöksi ja Kehittäjätyöyhteisöksi.  Inhimillisen  työyhteisön toimivuus on rakentunut vuorovaikutuksesta, kollegiaalisuudesta ja yhteistyöstä.  Inhimillisyys näkyy tavassa kohdata työyhteisön ihmiset.  Kehittäjätyöyhteisön toimivuuden rakentuminen on  vielä  kesken suuren työntekijävaihtuvuuden vuoksi.  Vaihtuvuus on arvokas tulos itsessään, sillä se kertoo oman näkökulmansa toimivuudesta. Vahvuuksia tämän yhteisön toimivuuden rakentumisessa ovat avoin vuorovaikutus sekä kehittämisinto.Narratives by teachers and principals about work community functionality and it’s construction. Abstract. In our Master’s Thesis we explore how a well-functioning work community is constructed from the point of view of teachers and principals. Our research is based on the idea that the school’s work community has a pervasive effect on the school itself. Thus, the functioning of the work community also affects the functioning and well-being of students. In a changing and challenging work environment the work community can also support teachers’ well-being. In the Theory section we examine elements that lay the groundwork for a well-functioning work community and examples of how it is constructed. Previous studies have been conducted outside the field of education so there is scant information on work communities in schools. We use the narrative research approach and our material consists of interviews in two schools’ work communities. We have utilized qualitative content analysis as well as narrative analysis. In keeping with the principles of narrative research, we wish to bring out the common voice of the work community. Our results highlighted the differences between how the functioning of the two communities was constructed. Based on the character of the communities we named them the Humane Community and the Developer Community. The functioning of the Humane Community is constructed by interaction, collegiality and cooperation. The humaneness can be seen in the way people are treated when encountered. The Developer Community is still in the middle of constructing its functioning due to high turnover. The turnover rate itself is a valuable result, since it reveals something about the functioning of the community. This community’s strengths are open interaction and eagerness towards development.

Tiivistelmä. Tutkimuksessa tarkastellaan työntekijöiden ja esimiesten kokemuksia ja näkemyksiä työyhteisön toimivuudesta Oulun yliopiston kirjastossa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä vahvuuksia sekä haasteita työyhteisössä koetaan tällä hetkellä ja millainen on työntekijöiden ja esimiesten näkemys toimivasta työyhteisöstä. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, joka on toteutettu puolistrukturoiduin yksilöhaastatteluin yhteensä yhdeksälle henkilölle. Analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja apuna on käytetty myös teemoittelua ja osassa tuloksissa kvantifiointia. Teoriapohja rakentuu työyhteisön käsitteen ympärille. Käsitteet toimiva työyhteisö, työyhteisön ilmapiiri, vuorovaikutus työyhteisössä sekä ammatillinen käyttäytyminen liittyvät tutkimukseen ja ne on määritelty teoriaosuudessa. Myös aiempaa tutkimusta kirjastoalan työyhteisöistä käydään läpi. Lisäksi käsittelyssä on työelämän muutoksen teema ja siihen liittyen myös esimiestyön muutokset ja työyhteisön kehittäminen. Tutkimuksen tulosten mukaan työntekijät ja esimiehet kokevat työyhteisön vahvuuksia ja haasteita viidessä eri kategoriassa: työn vaatimissa resursseissa, ilmapiirissä ja suhteissa, esimiestyössä, organisaatioon ja käytäntöihin liittyvissä asioissa sekä työn sisällössä ja työnjaossa. Ajatuksia toimivasta työyhteisöstä nousee esille kolmesta eri kategoriasta: työyhteisön ilmapiiriin ja työntekijöiden asenteeseen, organisaatioon ja sen käytäntöihin sekä työn sisältöön liittyviä. Tuloksissa nousee erityisesti esille työntekijöiden pitkät työurat, jotka koetaan toisaalta vahvuutena vahvan osaamisen, ammattitaidon ja pitkän yhteisen historian myötä mutta toisaalta haasteena, koska eläköitymistä tapahtuu työyhteisössä koko ajan. Ilmapiirin koetaan olevan pääosin hyvä, mutta haastateltavien mukaan erilaiset henkilökemiat ja epäammattimainen käytös tuovat haasteita siihen. Näkemys tämän hetken työyhteisön tilanteesta suhteessa tavoitteeseen näyttäytyy melko positiivisena; koetaan, että työyhteisö on jo pääosin toimiva mutta siinä nähdään myös parantamisen varaa. Näkemykseen toimivasta työyhteisöstä liitetään vahvasti avoimuus, arvostus, työn mielekkyys sekä käytäntöjen sujuvuus.The views and experiences of employees and supervisors of the functioning of their workplace. Abstract. This study examines the experiences and views of employees and supervisors of the functioning of their workplace in Oulu University Library. The aim in this study is to find out what strengths and challenges is currently experienced in the workplace and what is employees’ and supervisors’ vision of the workplace that works well and healthy. This study is a qualitative case study conducted with semi-structured individual interviews for a total of nine participants. The data is analyzed with content analysis but also thematizing and quantification is used in some results. The theory is built with the concept of work community. The concepts of functioning and the atmosphere of the workplace, communication and organizational behavior are related to the study and defined in the theoretical part. Previous research in library workplaces is also presented. In addition, the topic of changes in working life is discussed with changes in leadership and developing workplaces. According to the results of my study, employees and supervisors perceive the strengths and the challenges in their workplace in five different categories: the required resources, the atmosphere and relationships, leadership, organizational and practical issues and the content and division of the work. Thoughts of functioning and healthy workplace was emerged in three different categories: the atmosphere and attitudes in the workplace, organizational and practical issues and work content. Especially long careers are experienced as a strength by employees’ strong knowledge and skills but also as a challenge because retirement is happening all the time. The atmosphere is perceived to be mostly good, but there are also different personal chemistry and unprofessional behavior. The view of the current situation of the workplace compared with the goal was quite positive: they experience that the workplace is already functional but there is also space for improvement. Openness, appreciation, meaningful work and fluent practices are strongly associated with the workplace that works well.

Tiivistelmä. Opettajien työnkuvan haastavuus koskettaa kaikkia opettajia, mutta erityisesti haasteet kuormittavat noviisiopettajia. Siirtymä koulutuksesta työelämään ja ensimmäiset työvuodet ovat opettajan uran kriittisimpiä nivelvaiheita. Tätä induktiovaiheeksi kutsuttua ajanjaksoa on tutkittu viime vuosina paljon, ja valtaosa tutkimuksesta kuvailee opettajan työuran alkua varsin kielteiseen sävyyn. Tuen saamisen merkitys korostuu työuran alkuvaiheessa, ja onnistuneella induktiovaiheella on tärkeä rooli opettajan ammattiin sitoutumisen ja siinä viihtymisen kannalta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan noviisiluokanopettajien kokemuksia työyhteisöltä saadusta tuesta ja sen merkityksestä työuran alussa. Lisäksi tarkastellaan sitä, millainen tuki on noviisien mielestä tarkoituksenmukaista ja toimivaa. Tämän laadullisen tutkimuksen lähestymistapa on fenomenologia, jonka lähtökohtana on kiinnostus yksilön autenttista kokemusta kohtaan. Noviisiluokanopettajien kokemuksia tutkimalla pyritään saamaan ensi käden tietoa noviiseille suunnattujen tuen muotojen toimivuudesta ja tuen merkityksestä. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysiä soveltaen. Tutkimusta varten haastateltiin viittä Oulun alueella työskentelevää noviisiluokanopettajaa. Haastateltaviksi valittiin henkilöitä, joilla oli alle viisi vuotta työkokemusta luokanopettajana toimimisesta. Kerättyä aineistoa tarkasteltiin tutkimusongelmien näkökulmasta, ja näin pyrittiin löytämään vastauksia niihin kysymyksiin, jotka ovat tutkimuksen kannalta olennaisia. Tähän tutkimukseen osallistuneet noviisit kokivat yleisesti ottaen saaneensa työyhteisöltään riittävästi tukea, ja sen koettiin vastanneen heidän tarpeisiinsa. Vaikka noviisien työuran alkuun mahtui myös tilanteita, joissa tuki koettiin puutteelliseksi, olivat noviisit pääosin tyytyväisiä saamaansa tukeen. Noviisien kokemukset saadusta tuesta olivat monipuolisia ja niissä korostuivat sekä henkinen, konkreettinen että yhteistyön eri muotoihin liittyvä tuki. Suurin osa noviisiopettajien työyhteisöltä saamasta tuesta oli epämuodollista. Tuella koettiin olevan suuri merkitys noviisiopettajan onnistuneen työuran alussa. Tuella oli noviisien kokemusten perusteella tietoa lisäävä, työssä jaksamista tukeva, arjen työtä helpottava sekä opettajana kasvua tukeva merkitys. Tutkimukseen osallistuneet noviisiluokanopettajat kaipasivat työuransa alussa työyhteisöltään monipuolista, kokonaisvaltaista tukea. Noviisit pitivät tärkeänä sitä, että tuki lähtee nimenomaan noviisin henkilökohtaisista tarpeista, eikä vain noudata jotain kaikille noviiseille suunnattua yhteistä mallia. Tutkimalla noviisiopettajien kokemuksia on voitu luoda kuvauksia siitä, millaisia tarpeita induktiovaiheeseen sisältyy sekä ymmärtää niitä työyhteisöön liittyviä tekijöitä, jotka osaltaan helpottavat tai vaikeuttavat uuteen ammattiin siirtymistä. Tutkimuksen tarkoituksena ei ole ollut muodostaa yleistettävissä olevaa kuvausta kaikkien noviisiluokanopettajien induktiovaiheesta tai luoda toimintamallia, joka sellaisenaan vastaisi kaikkien noviisien tarpeisiin. Sen sijaan tutkimuksen keskiössä ovat olleet noviisien yksilölliset, ainutkertaiset kokemukset, joiden kautta on pyritty lisäämään ymmärrystä induktiovaiheeseen liittyvistä tekijöistä. Tutkimuksessa on kuvailtu onnistunutta tukea useasta näkökulmasta ja keskitytty kielteistenkin kokemusten osalta siihen, mitä niistä voidaan oppia. Tutkielman pohdintaosuudessa on tarkasteltu tutkimuksen tuloksia ja liitetty ne laajempaan, koko kouluyhteisöä koskevaan viitekehykseen. Johtopäätöksenä on esitetty, että noviisiopettajien induktiovaihetta voitaisiin tukea ainoastaan noviisiopettajille suunnattujen perehdytysohjelmien sijaan koko koulun toimintakulttuuria kehittämällä. Keskeistä tässä pyrkimyksessä on edistää yhteisöllisyyttä opettajayhteisössä ja luoda mahdollisuuksia ammatilliseen kasvuun läpi koko opettajan uran. Koulun toimintakulttuurin kehittäminen edellä kuvattuun suuntaan voisi tukea paitsi uraansa aloittelevaa noviisia, myös koko työyhteisön toimintaa.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella minkälainen vaikutus hoitotyön johtamisella sekä työyhteisön sisäisellä yhteistyöllä on hoitotyön tulokseen ja hoidon laatuun. Tavoitteena oli tuottaa tietoa kirjallisuuskatsauksen keinoin siitä, minkälaisiin asioihin hoitotyön johtamisessa sekä yhteistyössä tulisi kiinnittää huomiota, jotta voitaisiin tuottaa mahdollisimman laadukasta ja tuloksellista hoitotyötä. Kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku suoritettiin neljään eri tietokantaan helmi-maaliskuussa 2018. Lisäksi suoritettiin manuaalinen haku. Hakutulosten rajauksessa käytettiin ennalta määrättyjä sisäänotto- ja poissulkukriteereitä. Kirjallisuuskatsaukseen valikoitui viisi alkuperäistutkimusta. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimustulosten mukaan laadukkaalla, vahvalla ja luottamuksellista ilmapiiriä luovalla hoitotyön johtamisella voidaan vaikuttaa positiivisesti hoitotyön laatuun ja tulokseen. Lisäksi moniammatillista yhteistyötä tukemalla voidaan vaikuttaa positiivisesti hoitotyön laatuun ja tulokseen. Nykyisessä terveydenhuoltojärjestelmässä tulisi huomioida laadukkaan hoitotyön ja yhteistyön tukemisen positiivinen vaikutus hoitotyön laatuun ja tulokseen. Moniammatillisen yhteistyön ja johtamista tukeviin koulutuksiin tulisi kiinnittää huomiota. Kotimaista tutkimustietoa aiheesta on vähän. Tarvitaan lisää tietoa suomalaisen hoitotyön johtamisen sekä yhteistyön vaikutuksista hoitotyön laatuun ja tulokseen.