Literatura académica sobre el tema "Kaivaukset"

Artikkelissa tarkastellaan Raaseporissa sijaitsevaa Lövkärrin raudankäsittelypaikkaa. Sen lisäksi esitellään lyhyesti muita Uudeltamaalta tunnettuja esihistoriallisia ja historiallisia raudankäsittelypaikkoja suuret teolliset raudantuotantopaikat poislukien. Lövkärrissä havaittavien jäännösten tarkastelun ohella kohteen luonnetta pohditaan sijaintipaikan ja -alueen karttojen sekä muun historian selvittelyn tuottaman tiedon avulla. Kohdetta vertaillaan myös pääosin eteläisimmän Suomen alueella sijaitseviin, eri tavoin tutkittuihin raudankäsittelypaikkoihin. Vertailun perusteella Lövkärrin jäännökset vaikuttavat olevan vanhemmalta historialliselta ajalta. Karttojen perusteella Lövkärr vaikuttaa puolestaan liittyvän 1600–1700-lukujen ihmistoimintaan. Historiallisen tiedon perusteella Lövkärrin voi tulkita kytkeytyvän 1540-luvun raudankäsittelyyn Raaseporin linnalla. Erilaisen tiedon tarkastelun lopputuloksena todetaan, että Lövkärrin todellisen luonteen ja iän määrittely edellyttää tarkempia arkeologisia kaivauksia.

Arkeologian harrastustoiminta on kehittynyt Suomessa muinaisesineiden keräilystä ja kaivauksilla avusta-misesta entistä monimuotoisemmaksi, sisältäen muun muassa muinaisjäännösten hoitoa, julkaisutoimin-taa ja ryhmämatkailua. Etenkin 1990-luvulla yleistyneet yleisökaivaukset ovat muuttaneet arkeologianharrastamisen dynamiikkaa, sillä yleisökaivauksilla arkeologian harrastajat eivät enää vain osallistu lisä-työvoimana kaivauksille, vaan kaivaukset itsessään järjestetään heitä varten. Arkeologisen yleisötyön mo-nipuolistunut kenttä on tarjonnut edellytykset arkeologian toimintaa koordinoivien harrastusyhdistystenperustamiselle. Tässä katsauksessa perehdymme arkeologian harrastajayhdistysten historiaan, yhdistystenjärjestämään toimintaan ja yhteistyöhön arkeologien kanssa.

Pälkäneen rauniokirkolta vuonna 2022 tutkittu aineisto mahdollistaa kiinnostavan tapaustutkimuksenhautojen ajoituksellisten piirteiden ja radiohiiliajoitusten tarkasteluun. Kaivauksen vanhimmat ruumishaudat ajoitettiin 1200-luvulle. Erityisen kiinnostava oli havainto, että kolmessa ja jopa neljässä kerroksessa päällekkäin sijainneet haudat ajoittuivat kaikki vain yhden vuosisadan ajalle. Hautojen päällekkäisyyttä ei siis voi automaattisesti pitää osoituksena kalmistojen pitkäaikaisesta käytöstä. Tutkimus myösosoittaa, että kalmistoista ei tulisi ajoittaa ainoastaan yksittäisiä hautoja vaan mieluummin suurempiakokonaisuuksia. Ruumishautojen tapauksessa on huomioitava myös radiohiiliajoituksiin vaikuttavat eritekijät, minkä vuoksi myös tafonomiset ja kontekstuaaliset seikat tulee huomioida ajoitusarvioissa luonnontieteellisen ajoituksen rinnalla.