Literatura académica sobre el tema "Erilaisuus"

Abstract Over the past three decades Western theatrical dance has been experiencing time of growth, development and change in its ontology. As a part of this shift of paradigm, dancers with bodily differences have made an entrance and initiatives across various contexts in dance: on stage, education and research. Most commonly, inclusive and integrated discourse of dance and disability research has been focusing on access and participation in dance. Dance artists with disabilities, and their experiences on bodily difference has been under-researched. Hence, emphasis on bodily difference has been on social meaning, instead of dancer’s movement. This article focuses on professional dancers with disability within the context of socialization. Thus, factors such as dance ontology and its normative expectations, education, employment and spectators’ gaze that may facilitate or hinder dancer with disability are discussed. In short, the change for disabled dancer has been gradual, and obstacles partly still remain. Thus, it is essential to ensure that this progression continues. One possibility could be in utilising knowledge and experience existing in disabled dance artists as well as acknowledging the art behind the hypervisibility of bodily difference. Therefore, dance as an art form would be valued in its all existence.

1.5.2012 voimaan tulleen jätelain vaatimuksesta on biohajoavien jätteiden hyödyntämistavoite lähes 100 % ja siksi on biojätteiden hyödyntämismahdollisuuksiin liittyvä tutkimus erittäin ajankohtaista. EU:n Life+ ohjelmaan kuuluva ”Elinkaarianalyysin soveltaminen kestävään, kierrätysmateriaaleja hyödyntävään viherrakentamiseen” – hanke keskittyy kierrätysmateriaalien käytön mahdollisuuksiin viherrakentamisessa ja hankkeen yksi tavoitteista on tarkastella kasvualustojen tuotantoprosessin ympäristölle ja yhteiskunnalle aiheutuvia vaikutuksia sekä arvioida niiden kustannuksia. Tarkastelussa käytetään elinkaarianalyysin ja kustannus-hyötyanalyysin yhdistelmää ja ympäristövaikutuksille lasketaan mahdollisuuksien mukaan myös kustannukset. Kasvualustojen tuotantoprosessin merkittävimmät ympäristövaikutukset liittyvät ilmastopäästöihin. Kompostointiprosessissa huomioitaan metaani ja dityppioksidin päästöt ja niiden ilmastovaikutus ilmaistaan ekvivalenttisena hiilijalanjälkenä. Kompostointiprosessin hiilijalanjälki on 95 kg CO2-ekv. per tonni kompostia. Muut raaka-aineet ja prosessi huomioiden on laskujen mukainen hiilijalanjälki puistomullalle 39 kg CO2-ekv. per tonni tuotetta ja puutarhamullalle 56 kg CO2-ekv. per tonni tuotetta. Perinteisellä valmistustavalla, jossa kompostin sijaan käytetään jyrsinturvetta, hiilijalanjälki ja vastaavat luvut ovat puistomullalle 48 kg CO2-ekv. per tonni tuotetta ja puutarhamullalle 62 kg CO2-ekv. per tonni tuotetta. Ympäristökustannuksia laskettaessa huomioitaan myös muut ympäristölle aiheutuvat vaikutukset, joista rehevöittävät ja happamoittavat vaikutukset vesistöön ovat tärkeimpiä. Hyvin hoidetussa laitoksessa pystytään kompostoinnin vaikutukset vesistöön pitämään melkein olemattomina. Turpeen nosto puolestaan aiheuttaa huomattavia vaikutuksia vesistöön ja se nostaa turvetta sisältävien tuotteiden ympäristökustannukset korkeammaksi. Yhteiskunnallisen vertailun tekee haasteelliseksi turpeen noston ja kompostointi prosessin erilaisuus ja vaikuttavuus eri alueilla. Yhteisinä tekijöinä ovat kuitenkin työllisyys, melu, pöly, hyväksyttävyys, haju ja terveysriskit. Käytetään puolikvantitatiivista menetelmää, jossa vertailu suoritetaan numeeristen painoarvojen avulla. Turpeen käytöllä on enemmän negatiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia verrattuna kompostin käyttöön. Laskelmien tulokset suosivat kasvualustatuotteiden valmistuksessa turpeen korvaamista kompostilla. Tarpeellista on myös kompostituotteiden valikoiman laajentaminen ja sen avulla laajempi kompostin käyttö epäorgaanisten lannoitteiden korvaajana.

Tutkimuksessa vastataan kysymykseen siitä, millaista katsomuksellista yleissivistystä eri uskontojen ja elämänkatsomustiedon opetus tarjoaa sekä millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä niiden välillä on. Tutkimusaineistona on perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (vuodelta 2014) viiden eri uskonto-oppiaineen sekä elämänkatsomustiedon sisältöalueet, jotka analysoidaan aineistolähtöisesti. Vastaavaa vertailevaa tutkimusta oppiaineiden sisällöistä ei ole aiemmin tehty. Tutkimuksen päätulokset osoittavat, että opetussuunnitelman perusteiden sisällöistä on tunnistettavissa yhteisesti jaettuja näkökulmia mutta myös selviä eroja. Keskeisin jännitteinen kysymys liittyy siihen, miten katsomusaineisiin sisäänrakennettu olettama lapsen omasta taustatraditiosta ja katsomusten keskinäinen erilaisuus vaikuttavat tavoiteltavaan yleissivistykseen. Kysymys liittyy yksittäisiä oppiainesisältöjä laajempaan kysymykseen siitä, millä perustein ja kenen näkökulmista katsomuksellisen yleissivistyksen kriteerit julkisessa koululaitoksessa tulisi määritellä. Comprehensive general knowledge and literacy of religions and worldviews in national core curricula (2014) of religious education and secular ethics education in Finnish basic education Abstract In the Finnish context, the teaching and learning of religions and worldviews are carried out mainly in the disciplines of religious education or secular ethics education. However, even though these school subjects are parallel to each other, previous studies have not focused on investigating how and in what ways these two school subjects are both similar and different in their approaches to providing the students with comprehensive general knowledge and literacy about religions and worldviews. For filling this gap in knowledge, this study analyses the curricular content areas of five different religious education curricula and the secular ethics curriculum with thematic content analysis. The findings of this study are relevant for developing the role that religious and secular ethics education has within Finnish basic education. Keywords: secular ethics education, comprehensive general knowledge and literacy of religions and worldviews, worldview education, curriculum, basic education, religious education

Kuljetuskustannukset ovat yksi tärkeimmistä tekijöistä, jotka määrittävät ja rajoittavat yritysten sijoittumista ja menestymisen edellytyksiä syrjäisillä alueilla. Infrastruktuurin kohentaminen on nostettu keskeiseksi keinoksi edistämään syrjäisempien alueiden kilpailukykyä, vähentämään alueiden välistä epätasa-arvoa ja edistämään taloudellista ja sosiaalista koheesiota. Infrastuktuurin parantaminen onkin keskeinen politiikkatavoite alueellisella, kansallisella ja Euroopan Unionin tasolla.Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kahden suhteellisen syrjäisen maaseutualueen Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan välisiä eroja kuljetuskustannusten laskiessa ja/tai infrastruktuurin parantuessa. Koko maakuntien lisäksi tarkastellaan eroja maakuntien keskusten Seinäjoen ja Joensuun ja näitä ympäröivän muun maakunnan välillä. Yhtenä tavoitteena on selvittää, menevätkö hyödyt parannuksista kaupunkikeskuksiin vai maaseutualueille. Politiikka- ja muita vaikutuksia ja eroja maaseutu- ja kaupunkialueilla analysoidaan numeerisen, yleisen tasapainon -mallin avulla. Mallin pohja-aineistona ovat maaseutualueen ja kaupunkialueen erottelevat sosiaalisen tilinpidon matriisit.Infrastruktuurin parannuksia ei tässä tutkimuksessa mallinnettu antamalla sektoreille suoria tukia vaan sitä vastoin etsittiin mekanismeja, jotka vaikuttaisivat yritysten kustannuksiin siten, että politiikkatoimilla olisi pysyviä vaikutuksia. Tuloksia esitellään kahdesta erilaisesta simulaatiosta. Ensimmäisessä simulaatiossa koko kuljetussektorin tehokkuutta on parannettu nostamalla CES-tuotantofunktion ns. tehokkuusparametrin arvoa 10%. Toisessa simulaatiossa kaikkien sektoreiden kuljetuskustannuksia on laskettu 10%. Maakuntia ja kaupunki-ja maaseutualueita vertaillaan mm. alueellisen arvonlisäyksen, investointien, työllisyyden, pääoman korkojen, tuotannontekijätulojen, paikallisen tuotannon, viennin, tuonnin, verojen ja kotitaluksien kulutuksen avulla. Sektoreita tarkastellaan erikseen ja alkutuotantoon, teollisuuteen ja palveluihin aggregoituina.Tehokkuuden parantaminen antoi samansuuntaisia tuloksia kummastakin maakunnasta. Alueellinen arvonlisäys nousi kummassakin maakunnassa kuitenkin niin, että Etelä-Pohjanmaalla kaupunkialue hyötyi maaseutualuetta enemmän kun taas Pohjois-Karjalassa suurempi hyöty tuli maaseudulle. Työllisyys parani kummassakin maakunnassa. Kuljetuskustannusten alentaminen sen sijaan vaikutti eri tavoin Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa johtuen mm. alueiden erilaisesta elinkeinorakenteesta. Etelä-Pohjanmaalla maaseutualue hyötyi, mutta kaupunkialueella arvonlisäys laski hieman. Pohjois-Karjalassa tulos oli päinvastainen. Kuljetuskustannusten lasku mahdollisti raaka-aineiden ja alhaisen jalostusasteen tuotteiden viemisen maakunnan ulkopuolelle. Vienti lisääntyi, mutta paikalliset myyntimäärät laskivat. Aikaisempien tutkimusten tapaan infrastuktuuriparannuksilla ei saatu yksiselitteisiä ja samansuuntaisia vaikutuksia eri maakunnissa, vaan erilaiset toimenpiteet ja alueiden elinkeinorakenteen ja sijainnin erilaisuus vaikuttivat lopputuloksiin merkittävästi.

Puutarhamansikka (Fragaria x ananassa Duch.) on Suomen tärkein viljelty marja. Mansikan juurakko koostuu lyhyistä nivelväleistä, joissa on yksi lehti ja hankasilmu. Hankasilmu voi pysyä lepotilaisena tai se voi erilaistua joko sivujuurakoksi tai rönsyksi. Kukinto muodostuu juurakon kärkisilmuun, jolloin ylin hankasilmu jatkaa vegetatiivista kasvua. Taimeen muodostuvien kukintojen lukumäärä on siten riippuvainen sivujuurakoiden määrästä. Mansikan hankasilmujen erilaistuminen on päivänpituuden säätelemää. Syksyllä päivänpituuden lyhetessä hankasilmuista alkaa muodostua sivujuurakoita. Päivänpituuden edelleen lyhentyessä sekä lämpötilan laskiessa kukintojen aiheet alkavat muodostua juurakoiden kärkisilmuihin. Kasvu pysähtyy ja kukintoaiheiden muodostuminen loppuu talveksi. Keväällä kasvu elpyy ja kukinta alkaa. Päivän pidentyessä alkaa rönsyjen erilaistuminen hankasilmuista. Suomessa satokauden aikana alkava rönsyntuotanto on voimakasta ja vähentää seuraavan vuoden satoa merkittävästi.Proheksadioni-kalsium (ProCa) on gibberelliinisynteesi-inhibiittori, jonka on havaittu vähentävän rönsynmuodostusta ja lisäävän sivujuurakoiden muodostumista mansikalla. Helsingin yliopiston Soveltavan biologian laitoksella selvitettiin ProCan vaikutusta Polka-lajikkeen kesällä 2004 avomaalle istutettujen taimien kasvuun ja sadontuotantoon. Taimet käsiteltiin ProCalla noin kuukausi istutuksen jälkeen heinäkuussa 2004 ja niiden kasvua ja sadonmuodostusta seurattiin syksyllä ja seuraavana kesänä. Lisäksi kasvukauden 2004 lopulla määritettiin liukoiset sokerit, tärkkelys- ja ravinnepitoisuudet.Vuonna 2004 ProCa lyhensi lehtiruotien pituutta lyhytaikaisesti. Lehtiruotien kasvussa oli havaittavissa lievä voimistuminen kuukausi käsittelyn jälkeen. ProCa kaksinkertaisti sivujuurakoiden määrän ja vähensi rönsyjen määrää kolmanneksella. ProCalla ei ollut vaikutusta glukoosin, sakkaroosin, tärkkelyksen eikä ravinteiden pitoisuuksiin eri kasvinosissa. Seuraavana kesänä ProCa lisäsi kukintojen määrää kolmanneksella sekä hidasti kukinnan ja sadon alkamista muutamalla päivällä. ProCa puolitoistakertaisti taimesta saatavan sadon ja marjojen määrän, mutta ei vaikuttanut marjakokoon.Tutkimuksen perusteella istutusvuonna annetulla yhdellä ProCa-käsittelyllä voidaan vähentää mansikan loppukesän rönsynmuodostusta ja lisätä sivujuurakoiden muodostumista, sekä siten kasvattaa seuraavan vuoden marjasatoa.

Tiivistelmä. Tutkimuksemme tarkoituksena on selvittää, käsittelevätkö esikouluikäiset lapset erilaisuutta saduissaan ja jos käsittelevät, millaisena erilaisuus tuodaan esille lasten saduissa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, soveltuuko sadutusmenetelmä aineistonkeruumenetelmäksi tutkittaessa erilaisuuden teemaa esikouluikäisten lasten parissa. Tutkimuksemme on kvalitatiivinen lapsinäkökulmainen tutkimus, jossa käytämme kerronnallista lähestymistapaa. Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen tarkoituksena on tavoitella lapsen tuottamaa tietoa ja näkökulmia kuuntelemalla lasta. Kerronnallisella lähestymistavalla viittaamme tutkimusaineiston luonteeseen ja aineiston analyysitapaan. Alle kouluikäisten lasten käsityksiä erilaisuudesta on tutkittu hyvin vähän. Lapset ovat tutkimuksellisesti tärkeitä tiedontuottajia ja heidän näkökulmansa ovat tutkimisen arvoisia. Sadutusmenetelmän avulla lasten sisäinen tieto tulee esiin ja saa kirjoitetun muodon. Tutkimuksemme keskiössä ovat lasten tuottamat ainutlaatuiset sadut, jotka sisältävät olennaista tietoa tutkimusaiheemme kannalta. Tutkimuksestamme selvisi, että jos lapset toivat erilaisuuden esille tarinoissaan, he tekivät sen kolmella eri tavalla; negatiivisesti, neutraalisti tai positiivisesti. Aineistossamme oli muutamia satuja, joissa erilaisuutta ei tuotu lainkaan esiin. Lasten tarinoita lukeutui eniten neutraalin erilaisuuden, eli normaaliuden kategoriaan, mutta myös negatiivisen erilaisuuden kategoriaan kuuluvat tarinat nousivat hyvin vahvasti esiin. Sadutusmenetelmä soveltui hyvin tutkimuksemme aineistonkeruumenetelmäksi, koska saimme kerättyä sen avulla tutkimuksemme kannalta laajan ja monipuolisen tutkimusaineiston. Tutkimusaineistomme koostuu lasten kertomista saduista eikä niistä voi tehdä liian pitkälle meneviä tulkintoja, koska emme voi olla varmoja niiden todenperäisyydestä. Tutkimustuloksemme ovat ainutkertaisia, eikä niitä voi suoraan yleistää muiden lasten satuihin. Lasten sadut sisälsivät kuitenkin tärkeää tietoa siitä, miten lapset käsittelevät erilaisuutta, mikä meidän on kasvattajina hyvä tiedostaa.

Tässä Pro Gradu -tutkielmassa selvitetään opettajien käsityksiä tuen tarpeessa olevien oppilaiden sosiaalisesta osallisuudesta ja sen tukemisesta koulussa. Integraation ja inkluusion yleistymisen myötä koulujen oppilasjoukko on muuttunut hyvin heterogeeniseksi, mikä voi asettaa erinäisiä haasteita opettajan työlle. Yhtenä haasteena voidaan nähdä sosiaalisen integroitumisen onnistuminen. Inklusiivisen kasvatuksen onnistumisen keskeisimpänä kriteerinä on sosiaalinen osallisuus, joten aihe on ajankohtainen ja tärkeä. Aiemmissa tutkimuksissa todettu, että vammaiset ja tuen tarpeessa olevat lapset ovat sosiaalisesti heikommassa asemassa verrattuna muihin. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan suomalaista erityisopetusta ja sen nykytilaa eli kolmiportaista tukijärjestelmää. Sosiaalisen osallisuuden ymmärtämisen vuoksi teoriaosuudessa keskitytään myös koululuokan sosiaaliseen rakenteeseen, vertaissuhteisiin, sosiaalisen aseman muodostumiseen sekä sosiaaliseen ja sosioemotionaaliseen kompetenssiin. Teoreettissa viitekehyksessä esitellään myös aiempia tutkimuksia tuen tarpeessa olevien oppilaiden sosiaalisesta osallisuudesta. Tämä tutkimus toteutettiin laadullisena, fenomenografisena tutkimuksena syksyllä 2015. Tutkimus toteutettiin kolmen opettajan teemahaastatteluna sekä kolmen opettajan kirjoitelmina. Opettajat toimivat kentällä eri tehtävissä ja erilaisissa työyhteisöissä. Aineiston analyysi toteutettiin nelivaiheisena fenomenografisen analyysitavan mukaan. Tutkimustuloksista ilmenee, että sosiaalisen osallisuuden haasteet ja niihin johtaneet syyt näyttäytyvät opettajille ennen kaikkea tapauskohtaisina. Sosiaalisessa osallisuudessa nähtiin luokkatasolla haasteita sekä vuorovaikutuksessa että kaverisuhteissa, mutta aineistosta ilmeni myös myönteisiä käsityksiä toverisuhteista ja niiden merkityksestä lapsen kehitykselle. Sosiaalinen integraatio nähtiin inklusiivisen koulun haasteena, mutta toisaalta lähikoulujen opettajat kertoivat myös myönteisistä kokemuksistaan. Sosiaalisen osallisuuden haasteita opettajat pyrkivät selittämään pääasiassa oppilaan persoonallisuudella sekä sosioemotionaalisella kompetenssilla, mutta myös tuen tarpeeseen johtaneet tekijät sekä ryhmään ja ympäristöön liittyvät syyt nähtiin haasteiden osatekijöinä. Oppilaan osallisuuden tukemiseksi opettajat olivat käyttäneet koko luokkaa osallistavia menetelmiä ja sosiaalisten sekä sosiokognitiivisten taitojen opetusmenetelmiä. Eräänlainen asennekasvatus ja päivittäinen kannustaminen koettiin tärkeäksi. Myös kavereiden antama tuki nähtiin tärkeänä. Tulokset eivät ole yleistettävissä, vaan tuovat esiin opettajien erilaisia käsityksiä
This Master’s Thesis describes teachers’ perceptions on social integration and its supporting of pupils in intensified or special support in the Finnish school system. Due to the integration and inclusion become more general in mainstream shools, the groups of pupils have become more heterogeneous. Such an integration and inclusion can follow a variety of challenges for teachers’ work. Certainly one of those challenges is succeeding of social integration. The key criteria for inclusion is the success of social integration and therefore the topic of this research is current and important. Previous studies have found that students with disabilities and in need of assistance are socially in a weak position when comparing to typically developed children. The theoretical framework of this study examines the Finnish special educational system and its current state. In order to understand social integration the substance of a school class, peer relationships, formation of social status, social and socio-emotional competence are analysed within the theoretical framework. In addition earlier studies on social inclusion of students with special educational needs are presented. This study was accomplished as a qualitative, phenomenographic study in autumn 2015. The survey was carried out through three interviews and three essays of techers working in different positions in different working environments. The analysis of the collected data was performed through four-step phenomenographic analysis method. The results show that the challenges of social integration and its reasons appear to teachers as case-by-case basis. From the point of view of the class level the social integration was seen as a challenge both with interaction and peer relations. In addition the results showed positive perceptions of peer relations and their role in child’s development. The social integration was seen as a challenge, however, the teachers who were working in an inclusive school had positive experiences. The challenges of social integration were mainly explained by child’s personality, by socio-emotional competence but also by the factors that have led in the need of support. There were also causes that follow from the group of students and environment. In order to support the challenges of social integration teachers have used different participatory methods for the whole class as well as some socio-cognitive skills teaching methods. In addition so called attitude education and engouragement of participating social situations in daily basis were mentioned. Also peer support were seen as relevant. The results are describing the diversity of teachers’ perceptions and therefore should not be generalized