Journal articles on the topic 'Ystävät'
To see the other types of publications on this topic, follow the link: Ystävät.
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the top 25 journal articles for your research on the topic 'Ystävät.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Browse journal articles on a wide variety of disciplines and organise your bibliography correctly.
1
Marttinen, Heta. "”Ystävät on hetkellisiä, mutta levelit ikuisia”." Nuorisotutkimus 41 (October 26, 2023): 29–43. http://dx.doi.org/10.57049/nuorisotutkimus.9138188.
Full textAbstract:
Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, millä tavoin pelaamista ja pelikulttuuria representoidaan ja millaisia merkityksiä ne saavat kotimaisessa 2010- ja 2020-luvulla ilmestyneessä nuortenkirjallisuudessa. Analysoitavan kaunokirjallisen aineiston muodostavat valitut osat Aleksi Delikouraksen Nörtti-kirjasarjasta (2012–2017) sekä Annukka Salaman nuortenromaani Ripley: nopea yhteys (2022). Kontekstualisoivan ja tematisoivan lähiluvun avulla artikkelissa selvitetään 1) millä tavoin pelaajuus ja nörttiys teoksissa määrittyy, 2) millaisia merkityksiä pelaamiselle annetaan ja 3) millaisia mahdollisuuksia pelaaminen kohdeteosten nuorille henkilöhahmoille avaa. Lisäksi artikkelissa tarkastellaan kertomusteoreettisesta näkökulmasta itse pelaamisen representoitumista. Pelaamisen rooli ja merkitykset painottuvat tarkastelluissa teoksissa eri tavoin. Yhteistä teoksille kuitenkin on pelaamisen keskeisyys henkilöhahmojen identiteettiä rakentavana elementtinä. Teoksissa toisinnetaan peli- ja nörttikulttuuriin liittyviä stereotypioita, mutta niitä pyritään myös kyseenalaistamaan ja murtamaan. Lisäksi pelaamisen ja pelimaailmojen representaatiot ovat keskeinen osa kertomuksia. Artikkelissa argumentoidaan, että näillä representaatioilla on merkittävä funktio, sillä ne luovat teoksiin tarttumapintaa tehden niiden maailmoista samastuttavia lukijoille.
Asiasanat: nuortenkirjallisuus, digitaalinen kulttuuri, pelikulttuuri, representaatio
***
“Friends are temporary, but levels are forever”. Meanings and representations of gaming in Aleksi Delikouras’ Nörtti book series and Annukka Salama’s YA novel Ripley: Nopea yhteysHeta MarttinenThe Finnish Journal of Youth Research (Nuorisotutkimus) Vol 41 (3), 29–43
The article examines representations of gaming and game culture in Finnish young adult literature published in the 2010s and 2020s. The main corpus consists of selected parts of the Nörtti book series (“The Nerd”; 2012–2017) by Aleksi Delikouras, and Ripley: nopea yhteys (“Ripley: a fast connection”; 2022), a young adult novel by Annukka Salama. Through contextual and thematic close reading, the article aims to answer the following questions: 1) How are gamer and nerd identities defined in the novels? 2) What meanings and functions are associated with video games and gaming? 3) What opportunities does gaming offer to the characters in the novels? Additionally, the article analyzes representations of gaming and game worlds from the point of view of narrative theory.
The novels portray gaming with varying degrees of significance, ranging from a meaningful and rewarding hobby to a goal-oriented and competitive activity. However, a common aspect among these novels is the emphasis on gaming and game culture as an integral part of the teenage characters’ identity. Although both Delikouras’ and Salama’s novels reproduce stereotypes associated with game and nerd culture, they also aim to update and diversify the image of a (stereo)typical gamer and/or nerd character. Moreover, the analysis shows that representations of game worlds play a crucial role in the narratives. These representations are significant not only at the level of the story, as they carry the plot forward but, more importantly, because they create story worlds that are familiar and therefore relatable to young readers, as they are representations of real-world phenomena.
Keywords: youth literature, digital culture, game culture, representation
2
Lahelma, Elina, Pihla Takkinen, and Pihla Takkinen. "Ruumiillisuudesta koulutukseen, siirtymistä sukupuoleen." Nuorisotutkimus 41, no. 2 (June 26, 2023): 79–85. http://dx.doi.org/10.57049/nuorisotutkimus.9131294.
Full textAbstract:
Nuorisotutkimuksen historiaa, tyttötutkimusta ja murrosiän kulttuurista muotoutumista sekä kakkua ja laulua. Muun muassa niistä muodostui Nuorisotutkimusverkoston tutkimusjohtajan Sinikka Aapola-Karin 60-vuotisjuhlaseminaari Tieteiden talolla Helsingissä 25.5.2023. Puolen päivän mittaisessa seminaarissa Aapola-Karin tutkijakollegat ja ystävät perehdyttivät kuulijat Aapola-Karin uran tärkeisiin tutkimusaiheisiin henkilökohtaisia tasoja unohtamatta. Kaikkiaan 11 tutkijakollegaa puhui seminaarissa lämmöllä merkkivuottaan viettävästä tutkimusjohtajasta. Julkaisemme Nuorisotutkimus-lehdessä tilaisuuden ensimmäisen, professori emerita Elina Lahelman puheenvuoron kokonaan ja muusta seminaarin annista Nuorisotutkimusverkoston harjoittelijan Pihla Takkisen kirjoittaman tiivistyksen.
3
Heikkinen, Anne. "Timo R. Stewart (2022). Luvatun maan lumo: Israelin kristityt ystävät Suomessa." Teologinen Aikakauskirja 129, no. 1 (March 7, 2024): 112–14. http://dx.doi.org/10.62442/ta.143547.
Full text
4
Lakkala, Suvi, Satu Narkaus, and Kati Kallinen. "Siirtymävaihe perusopetuksesta ammatilliseen koulutukseen." Nuorisotutkimus 40, no. 1 (May 10, 2022): 3–22. http://dx.doi.org/10.57049/nuorisotutkimus.9115752.
Full textAbstract:
Tutkimuksessa selvitettiin, miten ammatillisen koulutuksen ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat kokevat siirtymän peruskoulusta toiselle asteelle ja millaista tukea he toivoisivat siirtymän aikana. Teoreettisen tarkastelun kehyksenä käytettiin ekologista lähestymistapaa ja siirtymää tarkasteltiin kolmiosaisena jatkumona, jossa yksilö on niin sanotussa liminaaliprosessissa. Tutkimusaineisto (N=94) kerättiin sähköisellä kyselyllä ja se toteutettiin monimenetelmäisesti. Määrällistä aineistoa analysoitiin kuvailevilla tilastollisilla menetelmillä ja laadullista aineistoa tematisoitiin teoriaohjautuvasti. Avointen vastausten perusteella tuen tarpeiden pääteemat vaihtelivat siirtymäprosessin aikana. Tuen tarpeet voidaan jakaa tiedollisiin tarpeisiin, psykososiaalisen tuen ja arjen hallinnan tarpeisiin sekä opintoihin liittyviin tuen tarpeisiin. Siirtymäprosessin aikana eniten tukea kaivattiin stressinhallintaan, opintojen suunnitteluun ja jännittämiseen. Näillä tuen tarpeilla oli yhteys sukupuoleen siten, että tytöt kaipasivat tilastollisesti merkitsevästi useammin tukea kuin pojat. Kaikista suurimpina tuen antajina nuorille olivat läpi siirtymäprosessin vanhemmat ja ystävät. Kaksi eniten tukea antavaa ammattiryhmää olivat opinto-ohjaajat ja luokanvalvojat/omanohjaajat. Noin kolmannes opiskelijoista ei kokenut tarvitsevansa tukea lainkaan. Lisäksi noin kolmanneksella vastaajista ei ollut selkeää mielikuvaa itseä koskevien tietojen siirrosta oppilaitosten välillä. Tulokset auttavat hahmottamaan ekologisessa lähestymistavassa tarkasteltavien eri kasvuympäristöjen ja niiden yhteistyön merkitystä siirtymävaiheen kannalta.
Asiasanat: ammatillinen koulutus, ekologinen lähestymistapa, koulutussiirtymän preliminaali-, liminaali- ja postliminaalivaiheet
5
Paddon, Seija, and Pentti Holappa. "Ystävän muotokuva." World Literature Today 73, no. 2 (1999): 367. http://dx.doi.org/10.2307/40154806.
Full text
6
Koivusalo, Markku. "Marx : ystävä vai vihollinen?" Tiede & edistys, no. 1 (January 1, 2019): 50–72. http://dx.doi.org/10.51809/te.105305.
Full text
7
Sinkkonen, Merja, and Tuula-Maria Rintala. "Tekoäly – ystävä vai vihollinen?" Aikuiskasvatus 44, no. 2 (June 19, 2024): 144–45. http://dx.doi.org/10.33336/aik.146531.
Full textAbstract:
Tietotekniikkaan erikoistunut tietokirjailija Petteri Järvinen tarjoaa tuoreessa Tekoäly ja minä -kirjassaan syvempää ymmärrystä tekoälystä. Hän keskittyy asioihin, joita tekoäly ei vielä osaa tehdä. Heti alkuun hän myös toteaa, että älyn määritteleminen on liki mahdotonta, eikä tekoäly ole samanlaista kuin ihmisäly.
8
Blomqvist, Stig. "Christoffer Grönholm (1949–2011) – ystävä ja esimies." Aikuiskasvatus 31, no. 3 (September 15, 2011): 235–36. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93950.
Full text
9
Muhonen, Riikkamari. "Neuvostoliiton ”hyviä ystäviä” tuottamassa." Idäntutkimus 27, no. 1 (April 15, 2020): 3–21. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.91922.
Full textAbstract:
Vastaitsenäistyneistä Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maista kotoisin olevien opiskelijoiden kouluttamista varten vuonna 1960 perustettu moskovalainen Kansojen ystävyyden yliopisto nimesi toimintansa tavoitteeksi sen, että opiskelijat valmistumisensa jälkeen palaavat kotimaihinsa Neuvostoliiton “hyvinä ystävinä” . Keskeinen osa opiskelijoihin kohdistunutta ideologista kasvatustyötä, joka tuki tätä tavoitetta, oli neuvostoyhteiskunnan saavutusten monipuolinen esittely niin osana opetusohjelmaa kuin opiskelijoiden vapaa-aikaakin. Artikkeli analysoi tämän Neuvostoliiton poliittisia ja ideologisia tavoitteita tukeneen ”neuvostotodellisuuden” eri osa-alueiden merkitystä sosialistisesta yhteiskuntajärjestelmästä luodulle kokonaiskuvalle. Artikkeli pureutuu tätä ideaalikuvaa osaltaan kyseenalaistaneisiin arjen kokemuksiin niin Moskovassa kuin sen ulkopuolellakin. Analyysi pohjaa venäläisiin arkistolähteisiin, joiden pohjalta on pyritty nostamaan esiin koulutusyhteistyön toimintamuotoja, arkitodellisuutta ja siihen liittyneitä ongelmia.
Producing ”good friends” of the Soviet Union
Founded in 1960 specifically to receive students from the newly independent countries of Asia, Africa and Latin America, the Moscow-based Peoples’ Friendship University stated the goal of its activities was for their graduates to return home as “good friends” of the Soviet Union. The most important feature of the ideological work conducted among the students to reach this goal was presenting the achievements of Soviet society both as part of the curriculum and during the extra-curricular activities organized for the students. This article analyzes the role that different features of this representation of “Soviet reality” had for creating an overall image of the state socialist system. At the same time, those everyday experiences both in Moscow and outside it that question this ideal image are discussed. The analysis is based on Russian archival sources and their descriptions of forms of work and the everyday realities of the cooperation, as well as the problems encountered.
10
Onnismaa, Jussi. "”Filosofi isolla F:llä, vaikka asuukin Suomessa”." Aikuiskasvatus 40, no. 2 (June 4, 2020): 152–53. http://dx.doi.org/10.33336/aik.95457.
Full textAbstract:
Georg Henrik von Wright (1916–2003) oli kantaa ottava intellektuelli par excellence. Alun perin ruotsiksi ilmestynyt kokoelma sisältää 13 kirjoitusta akateemikosta sekä hänen oman kirjoituksensa tieteenfilosofiasta. Hän oli 1900-luvun yhden tärkeimmän filosofin Ludwig Wittgensteinin ystävä ja hänen postuumien teostensa toimittaja, joka kutsuttiin 31-vuotiaana Wittgensteinin seuraajaksi Cambridgen professuuriin. Ensimmäisenä pohjoismaisena filosofina von Wright sai oman niteensä arvostettuun The Library of Living Philosophers -julkaisusarjaan.
11
Haila, Yrjö. "Isabelle Stengers: tieteenanalyysin ja -kritiikin moniulotteinen käytännöllisyys." Tiede & edistys, no. 4 (February 7, 2022): 235–48. http://dx.doi.org/10.51809/te.114361.
Full textAbstract:
Chuck Dyke1: ”Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä, ystävä hyvä: ne, jotka ajattelevat, että jos he eivät keksi yhtä kanonisoitua tapaa sanoa se, he eivät ymmärrä sitä; ja ne, jotka ajattelevat, että jos he eivät kykene sanomaan sitä usealla tusinalla eri tavalla, he eivät ymmärrä sitä. Edelliset ovat teologeja; ja jälkimmäiset ovat opettajia. Tajuatko?” (Lähde [soveltaen]: Sergio Leone et al. Hyvät, pahat ja rumat).
Isabelle Stengers (s. 1948) on laaja-alainen tieteen analyytikko, filosofi sekä ajankohtaisten kulttuuristen ja poliittisten teemojen arvioitsija, johon voi hyvin perustein soveltaa attribuuttia ”moderni klassikko”. Stengers on peruskoulutukseltaan luonnontieteilijä; hänen tausta-alansa on kemia. Hän ei sopeutunut laboratoriotutkijan uralle vaan kiinnostui jo varhain tieteen historiasta ja filosofiasta ja tuli kansainvälisesti tunnetuksi yhdessä kemian Nobelilla vuonna 1977 palkitun Ilya Prigoginen (1917–2003) kanssa kirjoittamastaan teoksesta Order Out Of Chaos. Man’s New Dialogue with Nature (Prigogine & Stengers 1984).
12
Suuronen, Ville. "Carl Schmittin viholliset : erottelu ystävään ja viholliseen individualismin ja universalismin kritiikkinä." Tiede & edistys, no. 4 (April 1, 2018): 271–305. http://dx.doi.org/10.51809/te.105297.
Full text
13
Mäkelä, Asko. "Alvar Aalto mainonnan häilyvällä rajalla." Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 24, no. 2 (May 28, 2024): 21–36. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.130316.
Full textAbstract:
Tässä artikkelissa esitän, että Alvar Aallon markkinointitapojen perustana oli 1920-luvun uusi amerikkalainen psykologinen mainonta. Uutena lähteenä tähän käytän Aallon ystävän Gustaf Strengellin vuonna 1924 julkaistua kirjaa Nykyajan ilmoitusreklaami. Myös Le Corbusierin ja László Moholy-Nagyn uuden mainonnan kaltaisilla näkemyksillä oli Aaltoon vahva vaikutus. Aallon markkinoinnissa modernin tyylin arkkitehtuurivalokuvilla oli poikkeuksellisen iso asema. Aalto toteutti propagandaa tuotannostaan testaten Arkkitehtiliiton sääntöjä ja ammattikunnassa vallinnutta mainoskielteisyyttä. Artek mainosti tuotemerkin kaltaiseksi muuttunutta Alvar Aalto -nimeä ja arkkitehtuuria epäsuorasti Aaltojen osittain omistaman ”epäitsekkään kulttuuri-instituution” varjolla. Henkilökohtaisia ominaisuuksiaan Alvar Aalto osasi käyttää tehokkaasti tuotantonsa markkinoinnissa. Hän kehitti markkinointitavan, jota nimitän ”Aallon mielikuvaleikiksi”. Sen mallintamisessa sovellan Evert Gummessonin ja Erving Goffmanin teorioita mielikuva- ja suhdemarkkinoinnista. Alvar Aallon suhdemarkkinointia voi pitää varhaisena brändin rakentamisena. Se sisälsi tunnetun tuotemerkin lisäksi vahvan julkisuudessa rakentuneen mielikuvan Alvar Aallon arkkitehtitoimiston tuotteista ja aatemaailmasta. Tutkimuksen perusteella voi todeta, että Alvar Aallon mainonnan ja markkinoinnin tavat olisivat päteviä myös nyt 2020-luvulla. In this article I suggest that Alvar Aalto's marketing methods were based on the new American psychological advertising of the 1920s. As a new source for this, I use the 1924 book Nykyajan ilmoitusreklaami (Modern Advertising) by Aalto's friend Gustaf Strengell. Views such as those of Le Corbusier and László Moholy-Nagy on the new advertising also had a strong influence on Aalto. In Aalto's marketing, architectural photographs in the modern style played an exceptionally important role.Aalto carried out propaganda about its production, testing the rules of the Finnish Architects' Association and the ban on advertising that prevailed in the trade union. Artek promoted the Alvar Aalto name and architecture, which became like a brand, indirectly under the guise of a "selfless cultural institution" partly owned by the Aaltos.Alvar Aalto knew how to use his personal qualities effectively in the marketing of his production. He developed a marketing method that I call "Aalto's imagination game". In modeling it, I apply Evert Gummesson's and Erving Goffman's theories on image and relationship marketing.Alvar Aalto's relationship marketing can be considered early brand building. It involved not only a well-known brand but also a strong public image of the products and ideals of Alvar Aalto's architectural practice. The research suggests that Alvar Aalto's advertising and marketing practices would still be valid in the 2020s.
14
Lehto, Ulla-Sisko, Mira Kohonen, Silja Lääperi, Markku Ojanen, Tommi Härkänen, Kirsi Honkalampi, and Taina Turpeenniemi-Hujanen. "Syöpään sairastuneiden sosiaaliset verkostot diagnoosivaiheessa ja seuraavien kolmen vuoden aikana." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 59, no. 1 (February 21, 2022). http://dx.doi.org/10.23990/sa.98389.
Full textAbstract:
Sosiaaliset verkostot ovat yksilöiden ja ryhmien välisiä sidoksia, jotka kuvaavat sosiaalisiin suhteisiin ja aktiviteetteihin osallistumista. Sosiaaliset verkostot edistävät terveyttä, esimerkiksi syöpäpotilailla verkostojen on todettu olevan yhteydessä hyvinvointiin ja vähentyneeseen kuolleisuuteen. Mittasimme Oulun ylipistolliseen sairaalaan (OYS) hoitoon tulleiden uusien rintasyöpä- (n=222) ja lymfoomapotilaiden (n=102) sosiaalisia verkostoja 2–5 kuukautta diagnoosin jälkeen sekä 9, 18 ja 36 kuukauden kuluttua. Kysyimme verkostojen henkilömäärää ja kuinka monen kanssa potilas oli puhunut syövästään seuraavissa osaverkostoissa: puoliso, perhe, lähipiiriin kuuluvat omaiset (aikuiset lapset perheineen, omat/puolison vanhemmat, omat/puolison sisarukset, tätä kaukaisemmat sukulaiset), läheiset ystävät, tuttavat, muut syöpäpotilaat, syöpää hoitaneet henkilöt, työyhteisö, muut hoitosuhteet, osallistuminen (uskonnollinen yhteisö, harrastukset, järjestötoiminta). Alkuvaiheessa lähes 90 %:lla oli puoliso/kumppani, neljäsosalla kotona asuvia lapsia ja kaikilla joitakin lähipiiriin kuuluvia omaisia. Kolmella neljästä oli aikuisia lapsia perheineen (nuoremmilla useammin omia/puolison vanhempia, vanhemmilla aikuisia lapsia puolisoineen ja lastenlapsia) ja lähes kaikilla sisaruksia. Useimmilla oli ystäviä. Em. lähiverkostot olivat tyypillisesti laajoja ja kaikille oli yleensä puhuttu syövästä. Neljä viidestä oli jo alkuvaiheessa puhunut tuttaville ja muille syöpään sairastuneille. Työssä olevat olivat yleensä puhuneet työyhteisössään. Seurannassa jotkin osaverkostot harvinaistuivat ja supistuivat hiukan, rintasyöpäpotilailla enemmän kuin lymfoomapotilailla, mutta lähipiiriin kuuluvien kaukaisempien sukulaisten ja ystävien määrä suureni alkuvaiheen ja yhdeksän kuukauden välillä. Muiden syöpäpotilaiden määrä lisääntyi koko ajan. Sairastuneilla oli paljon ja laajoja sosiaalisia verkostoja, joissa varsinkin läheisille oli puhuttu syövästä. Lähiverkostot olivat eri-ikäisillä erilaisia. Sairastumisen jälkeen lähipiiriin tuli lisää sukulaisia ja ystäviä, ja verkostoihin liittyi kanssapotilaita ja hoitoon osallistuvia. Vaikka osaverkostot saattoivat seurannassa vähentyä, tätä tapahtui hyvän ennusteen omaavassa syövässä (rintasyöpä) enemmän kuin vakavammassa (lymfooma). Tulkitsemme, että jälkimmäisillä oli suurempi tarve ylläpitää tukea antavia ihmissuhteita.
15
Haataja, Anna, Anne Konu, Anna-Maija Koivisto, and Katja Joronen. "Koulukisaaminen ja psykosomaattinen oireilu 4. – 6.-luokkalaisilla tytöillä ja pojilla." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 54, no. 2 (May 11, 2017). http://dx.doi.org/10.23990/sa.63650.
Full textAbstract:
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata suomalaisten tyttöjen ja poikien koulukiusaamisen japsykosomaattisen oireilun yleisyyttä sekä selvittää, miten koulukiusaaminen ja taustamuuttujatovat yhteydessä oireiluun. Taustatekijöinä olivat luokka-aste, koettu terveydentila, vanhempienosallistuminen koulunkäyntiin ja vanhempainiltaan sekä ystävät koulussa. Tutkimusaineistonakäytettiin peruskoulun 4.–6.-luokkalaisille tehtyä Koulun hyvinvointiprofiili -kyselyä lukuvuodelta2012–2013 (n=16 232). Kyselyyn vastanneista kiusaajia oli 1,4 %, kiusattuja 5,8 % ja kiusaajakiusattuja0,7 %. Pojat olivat kiusaajia ja kiusattuja tyttöjä useammin. Tytöillä oireilu oliyleisempää kuin pojilla. Vähintään kahta oiretta useasti lukukauden aikana esiintyi 27 % tytöistäja 21 % pojista. Kiusaamiseen osallistuneista kiusatut sekä kiusaaja-kiusatut oireilivat enitenverrattuna oppilaisiin, jotka eivät osallistuneet kiusaamiseen. Kiusattuna oleminen, huonoksi koettuterveys ja vanhempien vähäisempi osallistuminen lasten koulunkäyntiin olivat yhteydessä oireiluunmolemmilla sukupuolilla. Lasten erilaiset oireet tulisi havaita ja selvittää koulukiusaamisenmahdollisuus runsaasti oireilevilla lapsilla. Vanhempia tulisi myös kannustaa osallistumaan lastensaterveystarkastuksiin ja vanhempainiltoihin.
16
Lappalainen, Hanna. "Suunvuoro." Virittäjä 123, no. 3 (October 21, 2019). http://dx.doi.org/10.23982/vir.85399.
Full textAbstract:
Suunvuoro
Virittäjä valmistautuu juhlimaan: lehti täyttää vuonna 2022 peräti 125 vuotta, ja edellisvuonna eli 2021 ilmestyy sen 125. vuosikerta. Kutsumme jo tässä vaiheessa alan tutkijat ja opiskelijat sekä muut lehden lukijat ja ystävät mukaan juhliin. Lähtölaukauksena toimikoon kirjoituskutsu, jolla haastamme fennistiikasta ja sen historiasta kiinnostuneet tarkastelemaan Virittäjää eri näkökulmista. Etsimme kirjoituksia eri osastoihin: artikkelien lisäksi esimerkiksi lyhyemmät havaintokirjoitukset ovat tervetulleita. Kirjoitukset käyvät läpi normaalin arviointimenettelyn, joten odotamme vertaisarvioitavia kirjoituksia elokuun 2020 loppuun mennessä, muita tekstejä viimeistään ensi vuoden loppuun mennessä. Tarkempi kirjoituskutsu julkaistaan Virittäjän verkkosivuilla lokakuun aikana.
Juhlanumeroa ei ole tarpeen kehitellä siksi, että Virittäjässä olisi pulaa kirjoituksista. Tarjonta on edelleen runsasta, mikä ei ole itsestäänselvää tilanteessa, jossa paine julkaista englannin kielellä on kasvanut myös kansallisten tieteiden parissa. Juhlanumerolla haluamme varmistaa, että merkkivuodesta jää myös konkreettisia jälkiä, joihin seuraavat sukupolvet voivat palata.
Tämän numeron artikkelit ja muut kirjoitukset kuvastavat jälleen kielentutkimuksen kirjoa. Mukana on sekä perus- että soveltavaa tutkimusta, puhutun ja kirjoitetun kielen tarkastelua, kvantitatiivista ja kvalitatiivista, diakronista ja synkronista. Inkeri Lehtimaja ja Lari Kotilainen osoittavat kakkoskielisen puhujan erilinjaisia vastausvuoroja ja niiden vastaanottoa analysoimalla, miten moninaisin tavoin ymmärrysongelmat voivat näkyä vuorovaikutuksessa. Lukiolaisten esseetekstejä tutkiva Hilkka Paldanius puolestaan näyttää, kuinka tavat, joilla kirjoittajat esittelevät tehtävän aineistoksi annettuja teksti- ja kuvadokumentteja, kertovat heidän historian osaamisestaan. Saara Huhmarniemen tutkimuskohteena on tunnekausatiivien argumenttirakenne. Tässä numerossa julkaistavassa artikkelissa tarkastellaan tapauksia, joissa aiheuttajana on NP. Myöhemmin on luvassa jatko-osa, jossa poraudutaan lausemaiseen aiheuttajaan. Lähisukukieli karjala on tarkasteltavana sekä Susanna Tavin ja Lauri Tavin artikkelissa että Denis Kuzminin havaintokirjoituksessa. Tavin ja Tavin huomion kohteena ovat rajakarjalan kontaktit niin venäjän kuin suomen kanssa, Kuzmin tarkastelee karjalan esikristillistä naistennimistöä etsimällä sen jälkiä esimerkiksi lehmännimistä. Kiinnostavaa kokonaisuutta täydentävät verkkoliitteen lektiot, Marja Leinosen elämäntyötä esittelevä muistokirjoitus, Jaakko Anhavan keskustelupuheenvuoro sekä eri kielitieteen suuntauksia esittelevät kirja-arviot.
Hanna Lappalainen
17
Kaarlenkaski, Taija. "Ystävä ja tuotantoväline. Lehmä suomalaisten kirjoitetuissa kertomuksissa." Elore 20, no. 1 (May 1, 2013). http://dx.doi.org/10.30666/elore.79056.
Full text
18
Kotilainen, Sofia. "”Hyödyllisemmät kaikista tavaroista”." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 16, no. 3 (October 19, 2019). http://dx.doi.org/10.30665/av.83238.
Full textAbstract:
Runoilija Isa Asp (1853–1872) kuvasi ensimmäisen seminaarivuoden syyslukukaudella kirjoittamasssaan aineessa Jyväskylän kansakoulunopettajaseminaarissa, millaisen kirjaston hän haluaisi joskus tulevaisuudessa omaan kotiinsa. Tutkin artikkelissani Isa Aspin elämänvaiheita esimerkkinä käyttäen sitä, millaista kirjallisuutta 1850-luvulla syntyneellä runoilijanaisella oli käytettävissään. Pohdin, minkälaisesta lukemastaan kirjallisuudesta hän ammensi oman tuotantonsa ainekset ja millaisia kirjallisia esikuvia hänellä oli. Isa Asp kykeni ystävä- ja tuttavaperheiden sekä koulukirjastojen avulla tutustumaan aikansa kotimaiseen kirjallisuuteen ja maailmankirjallisuuden klassikoihin varsin laajasti, vaikkei hänellä koskaan ollut omaa kirjastoa. Aspin lukuharrastus syntyi jo varhaislapsuudessa ja vaikutti merkittävästi hänen tuotantoonsa.
19
Roman-Lagerspetz, Sari. "Chantal Mouffe ja Carl Schmitt : ystäviä vai vihollisia?" Tiede & edistys 34, no. 2 (February 1, 2009). http://dx.doi.org/10.51809/te.104957.
Full text
20
Kekkonen, Helena. "Itsenäistynyt Namibia tarvitsee tukea kasvatuksen kehittämiseen." Aikuiskasvatus 10, no. 2 (May 15, 1990). http://dx.doi.org/10.33336/aik.96685.
Full textAbstract:
Rauhankasvatusinstituutin pääsihteeri Helena Kekkonen osallistui kutsuttuna vieraana Namibian itsenäisyysjuhliin. Hänen käymässään keskustelussa opetusministeri Nahas Angulan kanssa nousi esiin Namibian tarve panostaa kasvatukseen ja koulutukseen. Maa ei selviä kuitenkaan ilman ystäviä. Materiaalisen avun lisäksi kaivataan opettajien ja kasvatusasiantuntijoiden kontakteja. Sen vuoksi ministeri Angula toivoi Suomessa luotavan sisaroppilaitosrakennelman. Rauhankasvatusinstituutin piirissä ajatusta aletaan konkretisoida jo kuluvan vuoden aikana.
21
Kuula-Bruun, Meri, Vuokko Palonen, Marja Sarvilinna, Kaisa Sinikara, and Barbro Wigell-Ryynänen. "Tuula Ruhanen in memoriam." Signum 57, no. 2 (June 4, 2024). http://dx.doi.org/10.25033/sig.146142.
Full textAbstract:
Tuula Ruhanen (o.s. Jylhä) syntyi kolmas toukokuuta 1944 Enson sairaalassa alueella, joka pian tämän jälkeen luovutettiin Neuvostoliitolle (Svetogorsk). Hän oli 1,5 kuukauden ikäinen, kun hänet vietiin evakkojunalla Savoon. Tuulalle rakas paikka oli hänen lapsuuden maisemansa Varistaipaleen kanava Heinävedellä. Hän aloitti oppikoulun Varkaudessa vuonna 1954. Kun perhe muutti Nokialle, hän siirtyi Nokian yhteiskouluun, josta kirjoitti ylioppilaaksi 1962. Tuulan elämä päättyi Helsingissä 1.3.2024. Kirjoittajat ovat Tuulan työtovereita ja ystäviä.
22
Forsman, Maria, and Eeva Peltonen. "In memoriam Hilkka Sisko Kuusi: Tiedekuntakirjaston luotsaaja aikaansa edellä." Signum 50, no. 2 (August 6, 2018). http://dx.doi.org/10.25033/sig.74136.
Full textAbstract:
Hilkka Sisko Kuusi (ent. Lamminen, o.s. Niemelä) jäi eläkkeelle vuonna 1987, takanaan yli kolme vuosikymmentä kestänyt ura Helsingin yliopiston kirjastolaitoksessa. Pisimpään hän toimi Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastossa (1966–1987), jossa meillä oli ilo työskennellä hänen alaisinaan. Kollegoiksi hän meitä useimmiten kutsui niin työssä ollessaan kuin eläkevuosinaankin, jolloin meistä tuli osa hänen laajaa ystävä- ja tuttavapiiriään. Meille tieto hänen menehtymisestään viime vuoden lopulla oli suruviesti, joskaan täydellisenä yllätyksenä se ei tullut.
Hilkan kausi tiedekunnan kirjastossa ajoittui vuosiin, jolloin tietotekniikka alkoi tehdä tuloaan kirjastoihin ja jolloin käsitykset tieteellisten kirjastojen tehtävistä olivat muuttumassa. Tieteellisen tiedon välittäminen ja tietopalvelutyö nousivat tiedon tallentamisen rinnalle. Tämä kehitys ei välttämättä näkynyt vielä 1970-luvulla Helsingin yliopiston yhteiskuntatieteellisten ja humanististen alojen tiedekunta- ja laitoskirjastojen arjessa. Valtiotieteellisen tiedekunnankirjastossa kuitenkin näkyi, sillä kirjastomme luotsaaja oli ajan hermolla. Se, että kyseessä oli pienehkö, lähinnä omaa tiedekuntaa palvelemaan perustettu kirjasto, ei estänyt häntä tarttumasta uusiin haasteisiin.
23
Ramstedt, Anna. "Homophily and genre boundaries." Musiikki 53, no. 2 (June 26, 2023). http://dx.doi.org/10.51816/musiikki.131301.
Full textAbstract:
Homofiliaa ja genrerajoja: Epätasa-arvo klassisen musiikin verkostoissa Suomessa
Tässä artikkelissa pohdin, miten sukupuolittunut epätasa-arvo ilmenee klassisen musiikin verkostoissa. Artikkelin tutkimusmateriaali koostuu 14 klassisen musiikin muusikon haastattelusta. Haastateltavat olivat 25–45-vuotiaita suomalaisia valkoisia naisia. Kysyn, millä tavoin sukupuolittunut epätasa-arvo ilmenee haastateltavien kokemuksissa klassisen musiikin verkostoista ja työelämästä. Tutkiakseni sukupuolittuneen epätasa-arvon muotoja haastattelumateriaalissa sovellan feministifilosofi Moira Gatensin (2003 [1996]; 2004) käsitettä sosiaaliset mielikuvastot (engl. social imaginaries). Artikkelissa tutkin, miten sukupuolta koskevat normit, narratiivit ja käsitykset – sosiaaliset mielikuvastot – ilmenevät klassisen musiikin kulttuurin sosiaalisissa verkostoissa ja genrerajauksissa, ja millä tavoin nämä mielikuvastot ylläpitävät epätasa-arvoa. Väitän, että epätasa-arvon keskeinen ja toistuva ilmenemismuoto klassisen musiikin verkostoissa on homofilia ja siihen liittyvä kronyismi. Homofilia määritellään usein tiedostamattomaksi mieltymykseksi samastua henkilöihin, jotka edustavat samaa ikäryhmää, sukupuolta, rotua tai sosioekonomista luokkaa ja jotka jakavat samoja mielipiteitä (Scharff 2018a, 60). Kronyismilla puolestaan viitataan ystävän, alaisen tai kollegan suosimiseen työtehtävään nimittämisessä tai uramahdollisuuksien antamisessa (Khatri & Tsang 2003). Väitän, että klassisen musiikin verkostoissa ilmenevät käytännöt ja narratiivit ylläpitävät ja vahvistavat eriarvoistavaa binääristä sukupuolihierarkiaa.
24
Laitinen, Heleena. "Ystävyyssuhteisiin pohjautuva vertaisauttaminen." Gerontologia, August 17, 2022. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.109077.
Full textAbstract:
Vertaisauttaminen on toimintaa, jonka tarkoituksena on parantaa kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Sen avulla edistetään elämän sujuvuutta ja hyvinvointia. Tässä tutkimuksessa kuvattiin aikuisten ystävyyssuhteisiin pohjautuvaa epävirallista vertaisauttamista. Tutkimukseen osallistui seitsemän ystäviensä vertaisauttajina toimivaa naista, jotka eivät kuuluneet mihinkään viralliseen vapaaehtoisjärjestöön. Aineisto kerättiin yksilöhaastatteluina vuosina 2018‒2020 käyttämällä avoimen haastattelun menetelmää. Tutkimuskysymys oli: Minkälainen merkitys on ystävyyssuhteeseen pohjautuvalla vertaisauttamisella autettavien ja auttajien elämässä? Aineisto analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysia. Tutkimustulokset avasivat ystävyyssuhteisiin pohjautuvaa vertaisauttamista. Yhteiset elämänkokemukset loivat ystävien välille yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vastavuoroista toisesta välittämistä. Ystävyyssuhteisiin tuli mukaan vertaisauttamista, kun ystävistä toisen voimavarat heikkenivät. Vertaisauttaminen oli pyyteetöntä ystävän auttamista ilman virallisten järjestöjen muodollisuuksia. Se tapahtui yhteistyössä autettavien, auttajien, sukulaisten ja virallisten tahojen kanssa. Eri osapuolten väliset sopimukset selkiyttivät yhteistyötä. Vertaisauttajat huolehtivat monipuolisesti autettaviensa arjen hyvinvoinnista ja tukivat heitä vaikeissa elämäntilanteissa. Ystävien toteuttama vertaisauttaminen osoittautui voimavaraksi, jolla oli merkitystä virallisten järjestelmien rinnalla. Peer support based on friendship Peer support is one way to improve the health and well-being of the community. The purpose of this study was to describe informal peer support based on adult friendships. Seven women who acted as peer supporters for friends, and who did not partake in volunteer work in any official organisation, were interviewed. Individual interviews were conducted in 2018–2020, using the open interview method. The research question was: What is the significance of friendship-based peer support in the lives of those who participate? The data were analysed using inductive content analysis. The friendships had developed over years or decades, bringing reciprocal caring and mutual trust between the friends. The friendship deepened into peer support when the health of one of the friends weakened. The peer supporters altruistically cared for the other in collaboration with relatives or official parties. Informal agreements among the parties clarified the cooperation. The peer supporters facilitated the everyday well-being of their friends by supporting them in difficult life situations. The results raise awareness of informal peer support alongside formal systems.
25
Kurhila, Salla, and Niina Lilja. "Toisto ja korjauksen rajat." Virittäjä 121, no. 2 (June 16, 2017). http://dx.doi.org/10.23982/vir.56632.
Full textAbstract:
Tässä keskustelunanalyyttisessa artikkelissa analysoidaan korjausaloitteena toimivia edeltävän vuoron osittaisia toistoja. Tavoitteena on selvittää, millaisia puheen vastaanottamisen ongelmia edeltävän vuoron (osittaisella) toistolla pyritään ratkaisemaan, sekä pohtia korjausaloitteina toimivien toistojen suhdetta niiden lähi-ilmiöihin, kuten uuden tiedon vastaanottamiseen.
Aineisto koostuu 37,5 tunnista suomenkielisiä ääni- ja videotallennetettuja arkikeskusteluja. Osa aineiston vuorovaikutustilanteista on peräisin Helsingin yliopiston keskusteluntutkimuksen arkistosta ja osa on itse keräämäämme. Kaikki keskustelutilanteet ovat vapaamuotoisia ja epämuodollisia; puhujat ovat ystäviä, sukulaisia tai tuttavia keskenään, kaikki ovat aikuisia ja puhuvat ensikielenään suomea. Analyysi perustuu tästä aineistosta löydettyjen 46 toistokorjausaloitteen kokoelmaan.
Analyysi osoittaa, että toistot ovat hyvin monikäyttöinen korjauksen aloittamistapa. Niillä voidaan osoittaa ongelmia edeltävän puheen kuulemisessa tai ymmärtämisessä. Lisäksi niillä voidaan kuitenkin reagoida muuntyyppisiin ongelmiin. Erityisesti analyysissa nousee esiin havainto siitä, että toistot korjausaloitteina liittyvät tyypillisesti tilanteisiin, joissa on – kuulemis- tai ymmärrysongelmien lisäksi tai niihin yhteenkietoutuneena – myös jonkinlaista hyväksyttävyyden ongelmallisuutta: toistettu elementti ei vaikuta olevan kontekstissaan odotuksenmukainen. Tällaiset toistokorjausaloitteet haastavat ongelmavuoron tarkkuutta tai totuudellisuutta ja kuuluvat näin laajempaan interpersoonaisten ongelmien kenttään. Analyysin pohjalta artikkelissa pohditaan sitä, missä korjausilmiöiden rajat kulkevat.
Repetition and the boundaries of repair
Based in the field of conversation analysis, this study examines certain (partial) repetitions of the prior turn that function as repair initiations. The study aims to determine the types of problems addressed by (partial) repetitions, and to discuss the continuum from repair-initiating repetitions to the closely related phenomenon of acknowledging new information.
The data comprises 37.5 hours of videoed and/or audiotaped everyday conversations in Finnish. Some of the data we have collected ourselves, while some of it is taken from the CA archive at the University of Helsinki. All the conversations examined are informal; the speakers involved are either friends or family members, they are all adults, and they are all native Finnish speakers. The analysis is based on a collection of 46 instances of repair-initiating repetitions extracted from this data.
The analysis shows that (partial) repetition is a multifaceted repair-initiating practice: a repetition can be used not only to indicate the recipient’s trouble in hearing or understanding the prior turn, but can also indicate other types of problems. In particular, analysis reveals that repair-initiating repetitions are typical in situations that involve some kind of problem of acceptability, i.e. in which the repeated element is deemed unexpected in the context. Such partial repetitions challenge the accuracy or plausibility of the problematic turn, and hence belong to the larger framework of inter-personal problems. The article discusses the often blurred boundaries between different repair phenomena.