Dissertations / Theses on the topic 'Vertailu'

Tiivistelmä. Suomessa on aloitettu kehitysvaiheen sisältävän Suunnittele-Toteuta (STk) -hankintamuodon pilotointi tiehankkeissa Liikenneviraston toimesta vuonna 2018. Lähtökohtana STk:lle on ollut perinteisten toteutusmuotojen kehittämishanke (PeToKe) ja ulkomailta tuodut hybridimallit, kuten Bridging Method. Tämän diplomityön lähtökohtana olevan PeToKe:n ovat tehneet yhteistyössä Liikennevirasto ja Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy. Pilotointi aloitettiin Vt4 Kello-Räinänperä -hankkeella. Samana vuonna alkoivat myös hankkeet Vt4 Kirri-Tikkakoski, Mt132 Klaukkalan ohikulkutie ja E18 Turun kehätie välillä Kausela-Kirismäki. Näiden STk-pilottien hankinta- ja kehitysvaiheet ovat pääasiallisen tarkastelun kohteena tässä työssä. STk:ta verrataan tarjousprosessin näkökulmasta tavalliseen ST-malliin. Lisäksi STk:n kehitysvaihetta verrataan allianssimallin kehitysvaiheeseen. Tällä tavalla pystytään hahmottamaan, minkälaiseen hankkeeseen STk soveltuu ja missä tapauksessa kannattaa soveltaa jotain muuta toteutusmuotoa. Vertailupohjaksi STk:lle on otettu Vt6 Taavetti-Lappeenranta allianssi, koska se on luonteeltaan samankaltainen kuin Kello-Räinänperä. Tutkimukset suoritettiin haastattelemalla asiantuntijoita, jotka ovat edellä mainittujen hankkeiden projektipäälliköitä tilaajan ja urakoitsijan puolelta. Myös pääsuunnittelijoita haastateltiin. Lisäksi näkemyksiä saatiin tarjousvaiheeseen osallistuneilta muilta palveluntuottajilta. Kansainvälistä näkökulmaa tuodaan työhön tarkastelemalla Norjassa käytettävää Early Contractor Involvement -hankintamallia (ECI). Norjan tiehankkeiden tilaajapuolen edustaja haastateltiin. Norjan ECI:tä verrataan STk-malliin siltä osin kuin se on mahdollista. Haastatteluista saatiin tuloksena eri osapuolten näkemykset yhteistoiminnallisista hankintamuodoista. Tilaajilla on tahtoa kokeilla uutta menettelyä ja STk herättää paljon mielenkiintoa myös palveluntuottajapuolella. Tarjousvaiheen keveys on ehdottomasti mallin suurin etu verrattuna ST-malliin ja allianssiin. Kehitysvaiheen pituus on oltava riittävä, jotta kehitysideat ehditään käymään läpi. Onnistuessaan kehitysvaiheella on positiivinen vaikutus muutostöiden jäädessä vähemmälle rakentamisen aikana. Norjan ECI-mallissa HSE (Health Safety Environment) asioissa ollaan Suomea hieman edellä. Toisin kuin Suomessa, Norjan tiehankkeisiin on pyritty tuomaan ulkomaisia urakoitsijoita mukaan kilpailuun. Norjan kuulumattomuus EU:hun asettaa omat haasteet tälle. Tarjousten pisteytyksessä arvostetaan Suomessa teknisiä asioita ja Norjassa henkilöstön kyvykkyyttä. Tuotevaatimukset ovat Suomessa tiukemmat. Kilpailua ei ole kummassakaan maassa saatu enempää STk- tai ECI-malleilla verrattuna perinteisiin toteutusmuotoihin. STk:n suurimpana ongelmakohtana nähdään kehitysvaiheen jälkeinen tilaajan exit-optio. Urakoitsija toivoo kehitysvaiheen erillistä korvausta siltä varalta, että yhteistyö päättyy kehitysvaiheen jälkeen. Tiukat tuotevaatimukset helpottavat tarjousten vertailua, mutta vaatimuksissa pitää olla sopivasti joustovaraa, jotta ratkaisusta ei hinnoitella liian kallista. Lisäksi tarjouspyyntömateriaaleja täytyy vielä hioa paremmin STk-hankkeisiin sopiviksi. STk sijoittuu yhteistoiminnallisuutta silmällä pitäen allianssin ja tavallisen ST:n väliin. Näyttää siltä, että STk voisi osittain korvata ST:n käytön, mutta ei allianssia. STk-pilottihankkeiden tultua päätökseen voidaan nähdä, miten mielipiteet hankintamuodosta kehittyvät tässä työssä esitetyistä. Tämän työn perusteella voidaan ehdottaa STk:n sopimusteknisen suunnan muuttamista edellä mainituilla tavoilla, jos mallin käyttöä jatketaan vielä tulevaisuudessa. Oikeilla toimenpiteillä siitä saadaan toimiva toteutusmalli.Comparison of collaborative project delivery methods in road projects. Abstract. Finnish Transport Agency (FTA) has started piloting of a new project delivery method called Early Contractor Involvement (ECI or STk in Finnish) in road projects in Finland. Starting point for ECI has been a study called development of traditional project delivery methods (PeToKe) and so-called hybrid methods such as Bridging Method, which have been brought to Finland from abroad. PeToKe has been made in collaboration with FTA and Technical Research Centre of Finland (VTT). Highway 4 (Vt4) Kello-Räinänperä was the first ECI project. In same year three more were started with projects Vt4 Kirri-Tikkakoski, Mt132 Klaukkala bypass road and E18 Turku ring road between Kausela-Kirismäki. These so- called ECI pilots were studied from the perspective of tendering and development phase in this thesis. ECI is compared to normal Design-Build (DB) method considering tendering phase. In addition, ECI’s development phase is compared to its equivalent in alliance model. With this approach, it is possible to see in which kind of project ECI is suitable. Vt6 Taavetti-Lappeenranta is an example for alliance project because it is similar to Kello-Räinänperä. Studies were conducted with interviews from professionals who are project managers in the mentioned projects. The interviewees represent different parties, which are client, contractor and designer. Interviews were also done to other service providers who took part in tendering phases. Similar ECI delivery method is used in Norway and interviews were conducted to their client’s side as well. Finnish ECI is compared to Norwegian ECI as far as it is possible. As a result of the interviews, aspects about collaborative road projects from different parties were gathered. The client of the road projects has a will to try out ECI and it raises a lot of interest in contractors too. Lightness of the tendering phase is the biggest advantage of ECI compared to traditional DB or alliance model. Duration of the development phase has to be long enough so that there is time to go through innovative ideas adequately. If the development phase is successful, it has a positive effect of less change orders during construction. In Norway, HSE (Health Safety Environment) matters are taken into consideration a little bit more than in Finland. Unlike in Finland, Norwegian road project clients have brought foreign contractors to their markets. Nevertheless, a challenge is that Norway is not a member of the EU. In scoring of the tender documents, technical aspects are valued in Finland while human resources are valued more in Norway. Product requirements are stricter in Finland. Competition has not increased in either of the countries compared to traditional delivery methods. The main problem in ECI is that the client can use an exit-option after the development phase. Contractor wishes a separate compensation of the phase in case collaboration fails after it. Strict product requirements ease comparison of tenders, but requirements must have enough flexibility so that the proposed solution for construction does not become unnecessarily expensive. In addition, there is a room for improvement in tender documents to make them more suitable for ECI. ECI can be placed in between Design-Build and alliance model collaboration-wise. It seems ECI can replace DB in some aspect but not alliance model. After the piloting of ECI has ended it is possible to see how opinions about it will change from the ones presented in this thesis. Proposals given in this thesis can be used in developing ECI further, if its use will be continued in the future. ECI has a chance to become a functioning delivery method.

Tämän kandidaatintyön tarkoituksena on selvittää miten levyleikkausteollisuuden kuitulaserleikkaus ja hiilidioksidilaserleikkaus eroavat toisistaan. Vertailtavina kriteereinä on käytetty mm. valon tuottamistapaa ja taloudellisuutta. Työn lähteinä on käytetty eri internet-sivustojen verkkomateriaalia. Tulokseksi saimme, että kuitulaser soveltuu erittäin hyvin ohuiden levyjen leikkaamiseen. Hiilidioksidilaser sen sijaan soveltuu monipuolisempaan ja vaihtelevampaan leikkaamiseen
The idea of this bachelors work is to create clear view of the differences between carbon dioxide laser cutting and fiber laser cutting. The different variables that were used to comparison these cutting methods were for example beam creation and economy. Internet articles were used for source material. As a result we found out that fiber laser is more effective when cutting thin materials and carbon dioxide laser is suited to more varying material thicknesses

Työn tavoitteena oli löytää tieverkoston hoitourakoille parhaiten soveltuva hankintamalli modernin ja tehokkaan liikkeenjohdon näkökulmasta. Perustan tutkimukselle muodosti teoriaosio, joka jakautuu kirjallisuuskatsaukseen infrastruktuurin urakoiden hankintamalleista sekä kirjallisuuskatsaukseen tehokkaan modernin liikkeenjohdon opeista infrastruktuurin hankinnassa. Urakoiden hankintamallien kirjallisuudesta tunnistettiin eräitä malleja, jotka sisältävät hoitopalvelun hankinnan ja jotka mahdollisesti soveltuvat tieinfrastruktuurin hoitopalvelun hankintaan. Työ käsittelee myös eräitä innovatiivisia hankintamalleja, jotka sisältävät yhdistetyn pääomaprojektin ja hoitopalvelun toimituksen. Tehokkaan ja modernin liikkeenjohdon kirjallisuudesta pyrittiin löytämään mallien vertailutekijöitä, jotka ovat tieverkoston sekä modernin ja tehokkaan liikkeenjohdon vaatimuksia hoitopalvelun hankintamalleille. Soveltavassa osiossa vertailutekijöistä muodostettiin hankintamallien arviointikriteerit, joita käytettiin erittelevässä vertailutaulukossa CBA-analyysissä. Vertailussa käytetty Choosing by Advantages -analyysimenetelmä tuotti valituille hankintamalleille tulokset muodostettujen arviointikriteerien täyttymisestä. CBA-analyysin tuloksena saatiin arviointikriteerien täyttymisestä malleille yhteispisteet sekä lisäksi tunnistettiin mallien keskinäiset edut tieinfrastruktuurin hankinnassa. Hankintamallien vertailun perusteella tieverkoston hankinnassa saavutetaan eniten etuja toteuttamalla hoitopalvelun hankinta PSMC-mallilla ja pääomaprojektin toteutus allianssimallilla. Muita tieverkostoon soveltuvia hankintamalleja ovat CBA-analyysin perusteella hoitopalvelun hankinnan hybridimalli sekä yhdistetyn pääomaprojektin ja hoitopalvelun toimituksen sisältävä elinkaarimalli (Public Private Partnership). Hankintamallien vertailu määritti myös eräiden muiden hankintamallien soveltuvuudet tieinfrastruktuurin hoitopalvelun hankintaan
The goal of this thesis was to find the most suitable procurement model regarding the needs of road network’s maintenance operations. The theoretical part of the research consists of two segments: a literature review of procurement models for road infrastructure maintenance and a literature review of modern business management. The literature of procurement methods provided some procurement models that include the procurement of road maintenance. In addition, the literature of modern business management identified some factors, which road network operations should assess in procurement. The literature review as a whole was the foundation for the comparison of procurement models. Procurement model comparison was performed with Choosing by Advantages analysis that provided advantages for the chosen models in terms of suitability for road network procurement needs. For the analysis a comparison criteria was formed based on the factors identified from the literature of modern business management. The results of the research are the advantages of procurement models and their suitability for road network procurement. The suitability is represented as a point calculation in CBA- analysis. Results indicate that the most suitable procurement method for road maintenance is the PSMC-model. In addition, theoretically the most suitable method for capital project procurement is the alliance model. Results also indicate that alliance may be a suitable gateway for combining maintenance procurement to an investment project. Other suitable procurement methods for road sector are the hybrid-PSMC-model and the Public Private Partnership model for combined capital project and maintenance operations. The comparison also identified the suitability of some other procurement models in terms of road network’s requirements

Työn aiheena on vertailla kolmea eri ydinteknistä painelaitestandardia: yhdysvaltalaista ASME-standardia, ranskalaista RCC-M-standardia ja venäläistä PNAE-standardia. Tavoitteena on määrittää kaavalaskentaan perustuvien standardien ja FEM-analyysiin perustuvien standardien eroja jännitysanalyysissä ja väsymisanalyysissä käyttöastekertoimien ja vauriosumman avulla. Lisätavoitteena on erityisesti selvittää PNAE-standardin eroa länsimaisiin standardeihin, kuten ASME:en ja RCC-M:ään. Työn alussa tutustutaan hieman Suomen säännöstöön liittyen ydinteknisiin painelaitteisiin ja esitetään tiivistetysti työn aiheeseen liittyviä YVL-ohjeita eli ydinvoimalaitosohjeita. Seuraavaksi työssä käydään läpi standardien teoriaosuutta liittyen standardien mukaiseen kaavalaskentaan ja FEM-analyysien muodostamiseen ja niiden asianmukaiseen käsittelyyn. Seuraavissa osioissa esitetään FEM-mallin muodostaminen ja siihen liittyvät kuormitukset. FEM-mallin geometria on mallinnettu CATIA V5R21 -ohjelmalla, kun taas FEM-analyysit suoritettiin ANSYS R17.1 -laskentaohjelmalla. FEM-analyysejä suoritettiin kolmea erilaista: yksikköpaineanalyysi, lämpöanalyysi ja lämpöjännitysanalyysi. Standardi-käsiteltyjä FEM-tuloksia vertailtiin kaavalaskennasta saataviin eri standardien välillä. Tulokset olivat suurimmaksi osaksi odotettuja. Kaavalaskentaan perustuvat standardien menetelmät olivat konservatiivisempia kuin FEM-analyysiin perustuvat standardimenetelmät väsymisanalyysissä. Jännitysanalyysissä tulokset olivat likimain samansuuruisia, mutta FEM-analyysillä saadut tulokset olivat hieman konservatiivisempia. PNAE G-7-002-86 -standardi osoittautui kaikista FEM-analyysiin pohjautuvista standardimenetelmistä kaikista konservatiivisimmaksi
The objective of this Master’s thesis is to compare three different nuclear pressure vessel standards such as the American ASME, the French RCC-M and the Russian PNAE. The main objective is to determine the differences between design by rule -methods and design by analysis -methods in stress analysis and fatigue analysis. The results of these analysis are compared by the degree of utilization and the damage accumulation. Additional objective of this thesis is to find the differences of PNAE to western standards like ASME and RCC-M. In the beginning of this thesis, the Finnish regulations of the nuclear pressure vessels are briefly presented as well as the regulatory guides on nuclear safety (YVL) concerning this thesis. In the following part the theories of standards concerning the design by rule equations and design by analysis rules of FEM-analyzing are presented. Producing of the FEM-model and the applying the proper loads are presented in the next part of this thesis. Geometry is produced by CATIA V5R21 -software and the FEM-analyses are produced by ANSYS R17.1. Three kinds of FEM-analyses are performed: unitary pressure analyze, thermal analyze and thermal stress analyze. Standard processed FEM-results are then compared to design by rule equation results between different standards. Results were expected in the most part. Design by rule -methods give more conservative results than design by analysis -methods (FEM-analyzes) in evaluation of fatigue. Stress analysis results were approximately similar but the results from FEM-analyzes proved to be more conservative. Evaluating design by analysis -methods, PNAE G-7-002-86 proved to be most conservative of them all

Tiivistelmä. Tämän kandidaatintyön tarkoituksena on luoda katsaus 3D-tulostuksessa käytettäviin prosesseihin sekä vertailla FDM-tulostuksessa käytettäviä viipalointiohjelmia keskenään. Kolmea suosittua yksityiskäyttöön soveltuvaa viipalointiohjelmaa vertailtiin niiden alkuperäisasetuksilla. Vertailu tehtiin ominaisuuksien, nopeuden ja tulostettujen testikappaleiden perusteella. Vertailussa havaittiin selkeitä eroja etenkin ohjelman ja tulostuksen nopeudessa mutta myös testikappaleiden laadussa. Ominaisuuksien vertailun ja testikappaleiden perusteella yksityiskäyttäjä saa paremman käsityksen viipalointiohjelman ominaisuuksista ja osaa siten valita tarpeisiinsa sopivimman ohjelman.Comparison of slicing software on FDM printing. Abstract. The aim of this Bachelor’s thesis is to provide an overview of 3D printing processes and to compare slicing software used in FDM printing. Three popular slicing software suitable to private users were compared with their original settings. The comparison focused on the software’s features, speed, and printed test models. Notable differences between the software and printing speed, as well as the quality of test prints, were found. Based on the comparison of features and the test prints, a private user gains a better understanding of the slicing software features and may choose the software most suitable for his/her needs.

Tiivistelmä. Puheentunnistusta hyödyntävät sovellukset ovat viime vuosina yleistyneet ihmisten arkielämässä. Tavallisesti puheentunnistus perustuu äänenpiirteiden vertailuun. Piirteitä ovat muun muassa äänen taajuus- ja energiasisältö. Käytettävien piirteiden valinnalla on merkittävä vaikutus puheentunnistuksen laadussa, koska eri piirteet kuvaavat äänen eri ominaisuuksia. Tässä työssä keskitytään eri piirteiden käyttökelpoisuuden vertailuun ihmisen äänentunnistuksessa. Ääni tulee tunnistaa ihmisen puheeksi, ennen kuin kannattaa käyttää algoritmeja, jotka etsivät äänestä esimerkiksi sanoja tai tunnetiloja. Tämän idean pohjalta toteutettiin binäärinen luokittelija, joka arvioi, onko ääni ihmisen puhetta vai ei. Luokittelija toteutettiin käyttäen yleisimpiä äänen analyysimenetelmiä, kuten piirrevektoreita ja k-NN luokittelualgoritmia. Lisäksi suoritettiin testit, joilla tutkittiin luokittelun tarkkuutta. Testien perusteella MFCC oli testatuista piirteistä paras ihmisäänen luokittelussa. Lisäksi huomattiin, että piirrevektorin sisältö vaikuttaa luokittelun tarkkuuteen enemmän kuin sen pituus.Comparison of sound features for human sound classification. Abstract. Applications taking advantage of automatic speech recognition (ASR) have become increasingly common in people’s everyday lives. Usually speech recognition is achieved by comparing the sound’s features. Some example features include the spectral and energy content of the signal. The choice of features impacts greatly the performance of a speech detection system, because different sound features describe different sound properties. The goal of this study is to compare different features and their suitability in detecting human voice. Before proceeding with algorithms that try to find words or other meanings from the sound, it should be confirmed that the sound is human voice. Following this principle, a binary classifier is implemented that can evaluate whether or not a sound is human voice. The classifier is implemented using some common methods such as feature extraction and k-NN classification. In addition tests are carried out to measure the accuracy of the classification. The tests showed that MFCC performed the best in our feature set. Furthermore, it was observed that the content of the feature vector matters more than its length.

Tässä kandidaatintyössä rakennettiin Pulse Finland Oy:n tuotekehitystiimin suunnitteleman tukiasema-antennin prototyyppi. Antennirakenteeseen kuului kaksi antennielementtiä ja yksi elementti koostui kahdesta dipoliantennista. Yhden elementin antennit olivat aseteltu siten, että antenneilla oli eri polarisaatiot. Molempien elementtien saman polarisaation omaavat antennit kytkettiin samaan tehonjakajaan ja ne muodostivat antenniryhmän. Työssä testattiin kahta eri tehonjakaja vaihtoehtoa antenniryhmien syöttöverkossa; diskreettiä tehonjakajaa ja piirilevytehonjakajaa. Keskeinen osa työtä oli piirilevytehonjakajan suunnittelu ja sen toimivuuden varmistaminen. Työn tarkoituksena oli vertailla tehonjakajien vaikutusta antennin sovitukseen ja säteilyominaisuuksiin. Antennirakenteelle oli asetettu vaatimukset, jotka saavutettiin molemmilla tehonjakajatyypeillä. Työssä havaittiin ero tehonjakajien välillä säteilytehokkuudessa, joka oli piirilevytehonjakajalla parempi. Tämän vuoksi myös vahvistus oli piirilevytehonjakajalla parempi. Piirilevytehonjakajan todettiin olevan hyvä ratkaisu käytettäväksi antenniryhmän syöttöverkossa, koska se on kustannustehokkaampi ratkaisu verrattuna diskreettiin tehonjakajaan. Piirilevytehonjakajan käyttö vähentää myös liittimien määrää, joka puolestaan vähentää tehohäviöitä
In this thesis a prototype of base station antenna was built. The antenna was designed by R&D team of Pulse Finland Oy. Antenna structure consisted of two antenna elements and one element included two dipole antennas. Antennas of one element were arranged in such order that they had different polarizations. From both antenna elements the antennas with same polarization were connected to same power splitter and they formed an antenna array. In this thesis two different types of power splitter were tested in the feed network of the arrays. The types of power splitters were discrete power splitter and circuit board power splitter. Essential part of this project was designing the circuit board power splitter and confirming its functionality. The purpose of this thesis was to compare the effects of both types of power splitter to the antenna performance. The antenna structure had certain requirements and the requirements were achieved with both types of power splitters in the feed network. The difference between the two types of power splitter were noticed in the total radiation efficiency which was better with circuit board power splitter. Better radiation efficiency also yielded to better gain. The circuit board power splitter can be stated to be a solid choice to be used in the feed network of antenna array because it is more cost-effective compared to discrete power splitter. Also the using the circuit board power splitter reduces the amount of connectors which reduces the loss of power

Tiivistelmä. Adominoperineaalinen resektio (APR) on peräsuolen alakolmanneksen syövissä käytetty leikkaus, jossa on huomattava riski perineaalisen haavan komplikaatioihin. Syventävän tutkielman tarkoituksena on tarkastella 2006–2017 välisenä aikana Oulun yliopistollisessa sairaalassa tehtyjen APR-leikkausten postoperatiivisia komplikaatioita etenkin perineaalisen haavan sulkutekniikan osalta. Komplikaatioihin laskettiin tutkielmassa kaikki normaalista perineaalisen haavan paranemisesta poikkeavat tapahtumat. Komplikaatioiden vakavuudet arvioitiin käyttäen Clavien-Diondo -luokitusta. Potilastietojärjestelmästä kerättiin myös onkologisiin hoitoihin liittyvät tiedot. Potilaiden tiedot kerättiin EKSO-potilastietojärjestelmästä ja data taulukoitiin exceliin. Datan analysoinnissa käytettiin SPSS-ohjelmaa. Analyysissa oli 252 potilasta, joista perineaalinen haava suljettiin suoralla sululla 169 (67,1%) potilaalla ja kielekkeellä 83 (32,9) potilaalla. Kielekeleikkauksista de-epitelisoituja iho-subkutiskielekkeitä oli 57 (22,6%). Komplikaatioita ilmeni yhteensä 130 (54,6%) tapauksessa. Suorassa sulkemisessa komplikaatioita oli 72:ssa (45,3%) ja kielekkeiden avulla tehdyissä suluissa 58:ssa (73,4%) tapauksessa. Tutkielmassa komplikaatioriski on maailmanlaajuisen kirjallisuuden kuvaamalla tasolla. Lisäksi voidaan todeta kielekeleikkauksiin liittyvä korkeampi komplikaatioriski verrattuna suoraan sulkemiseen. Kielekeleikkausten korkeampaa komplikaatiomäärää voi selittää haastavammat leikkaukset poistettavan materiaalin osalta ja pidempi leikkausaika. Jatkoanalysointeja tarvitaan vielä muuttujien vakioimiseksi ja lopullisten tulosten saamiseksi.

Tiivistelmä. Siltojen tulopenkereiden stabiliteettilaskenta tehdään pääosin 2D-menetelmällä, jossa laskentapoikkileikkauksen oletetaan jatkuvan äärettömän pitkänä. 2D-laskenta soveltuu kuitenkin penkereen pituussuuntaisen stabiliteetin tarkasteluun huonosti, koska kuormituksen ja penkereen paikallisuutta ei pystytä huomioimaan 2D-mallissa. Diplomityön tavoitteena oli pyrkiä hahmottamaan, kuinka paljon 2D-laskentamenetelmillä saadut tulokset poikkeavat 3D-laskentamenetelmiin verrattuna ja mitkä tekijät vaikuttavat voimakkaimmin eri laskentamenetelmillä saatujen tulosten välisiin eroihin. Lisäksi tavoitteena oli pyrkiä antamaan laskentatulosten perusteella suositus päätyvastuksen huomioimisesta 2D LEM menetelmässä. Työssä vertailtiin 2D LEM ja 3D LEM -menetelmillä saatujen kokonaisvarmuuskertoimien eroja penkereen pituussuunnassa vaihtelevan muotoisilla liukupinnoilla. Tarkastelu tehtiin vesistö- ja alikulkukohteeseen kolmessa pohjamaatyypissä ja kolmella pengerleveydellä käyttäen Bishopin yksinkertaistettua menetelmää. Tarkasteltavat penkereet olivat yksi- ja kaksiraiteinen ratapenger sekä leveä moottoritiepenger. Vakavuus laskettiin sekä pelkälle penkereelle että penkereelle, jonka päällä oli pintakuorma. Kahdessa pohjamaatyypissä käytettiin suljetun tilan parametreja (löyhä ja sitkeä savi) ja yhdessä avoimen tilan parametreja (siltti). 2D LEM -menetelmän varmuuskertoimet laskettiin ilman päätyvastusta ja päätyvastuksen kanssa. Valituista tapauksista tehtiin vertailulaskelmat 3D FEM SRM -menetelmällä. Paalulaatan pituuden mitoitusta tutkittiin yhdessä tapauksessa 2D LEM ja 3D LEM -laskentamenetelmien välillä. Vertailulaskelma eurokoodin DA3 MRT -osavarmuuskertoimia soveltaen laadittiin yhdelle laskentatapaukselle. Kapeiden penkereiden tapauksessa 2D- ja 3D-laskentamenetelmillä saatujen varmuuskertoimien välille muodostui suuria eroja kummassakin kohteessa, kun käytettiin suljetun tilan parametrien pohjamaatyyppejä. 2D LEM menetelmällä saatiin näissä tapauksissa merkittävästi 3D-menetelmiä pienempiä varmuuskertoimia. Suurimmillaan 3D LEM -menetelmällä saatu varmuuskerroin oli yli kaksinkertainen verrattuna 2D LEM menetelmän varmuuskertoimeen ilman päätyvastusta. Ilman penkereen päälle tulevaa pintakuormaa, 2D LEM -menetelmällä päätyvastus huomioiden saatiin valituilla parametreilla likimain yhtä suuria varmuuskertoimia kuin 3D LEM -menetelmällä vapaan muotoisilla liukupinnoilla. Kun penkereen päällä oli lisäksi pintakuorma, 2D LEM menetelmällä päätyvastuksen kanssa saatiin pienempiä varmuuskertoimia kuin 3D LEM -menetelmällä vapaan muotoisilla liukupinnoilla. Leveimmällä penkereellä erot eivät olleet enää pääsääntöisesti merkittäviä. Penkereen leveyden vaikutus varmuuskertoimien eroihin oli selkeä: kapeimmalla, yksiraiteisella ratapenkereellä 2D ja 3D -laskentamenetelmien tulosten välinen ero oli suurin ja se pieneni pengerleveyden kasvaessa. Myös pintakuorma vaikutti varmuuskertoimien erojen suuruuteen kapeimmilla penkereillä: varmuuskertoimien ero oli suurempi penkereellä pintakuorman kanssa kuin penkereellä ilman pintakuormaa. Pohjamaan suuremmalla suljetun leikkauslujuuden arvolla ei ollut selvää vaikutusta laskentamenetelmien välisten varmuuskertoimien erojen pienenemiseen. Siltti-pohjamaatyypillä varmuuskertoimien erot olivat selvästi pienemmät kuin suljetun tilan parametrien pohjamaatyypeillä. Elementtimenetelmällä saatujen vertailulaskelmien varmuuskertoimet noudattelivat kaikissa lasketuissa tapauksissa 3D LEM -menetelmän vapaan muotoisten liukupintojen varmuuskertoimia. Paalulaatan pituustarkastelussa paalulaatan pituudelle tuli merkittäviä eroja, kun pituuden määrittämisen perusteena käytettiin 1,8 kokonaisvarmuuskerroinvaatimusta. Vaadittava paalulaatan pituus vaihteli 10 m ja yli 55 m välillä. Lyhyin paalulaatta olisi vaadittu 3D LEM -menetelmän perusteella ja pisin 2D LEM -menetelmän perusteella ilman päätyvastusta. Varmuuskertoimien ero vaihteli 2D LEM ja 3D LEM -menetelmien välillä kuormitustapauksesta riippuen myös siinä tapauksessa, kun 2D LEM -menetelmässä huomioitiin päätyvastus. Päätyvastuksen laskentaan ei siis ole olemassa yhdenmukaisia vakioparametreja, joilla saataisiin 3D LEM -menetelmää vastaavia varmuuskertoimia kaikissa tapauksissa. Paalulaatan pituustarkastelussa 2D LEM -menetelmällä päätyvastuksen kanssa, varmuuskerroin kasvoi jyrkästi paalulaatan pituuden funktiona nousten nopeasti suuremmaksi kuin 3D LEM -menetelmän varmuuskerroin vapaan muotoisilla liukupinnoilla. Lisätutkimustarpeena havaittiin muun muassa kerroksellisen maaperän ja maaperän lujuuden vaikutuksen sekä pengerleveyden ja kuormituksen yhteyden tarkempaa selvittämistä päätyvastusparametrien valintaan. Lisäksi 3D LEM -menetelmän soveltuvuus stabiliteetin laskentaan epäsymmetrisissä tapauksissa vaikeissa pohjaolosuhteissa olisi syytä selvittää.Comparison of 2D and 3D slope stability analysis methods in the case of bridge approach embankments. Abstract. Slope stability analysis of bridge approach embankments is done mainly by using 2D methods, which suppose calculation cross section to be infinitely long. However, 2D methods are not ideal for studying the embankment’s stability in longitudinal direction, because it is impossible to model the locality of an embankment and loading in a 2D model. The aim of this master’s thesis work was to study how much the results of 2D methods diverge compared to more realistic 3D situation, and which factors have the greatest influence on the difference. Another goal was to give recommendations for the definition of end effect in 2D LEM method. In this work, differences in factor of safety were compared in the longitudinal direction of embankment obtained by 2D LEM and 3D LEM methods. Varying slip surface shapes were utilized in a watercourse and an underpass case, using Bishop simplified method with three different soil types and three different embankments widths. The investigated embankments were a single-track railway, a double-track railway, and a wide motorway embankment. Factor of safety was calculated with and without a surface load. Undrained shear strength parameters were used with two soil types (soft and firm clay) and in one case friction and cohesion was used for subsoil (silt). Factor of safety was calculated in 2D LEM method with and without an end effect. For selected cases, reference calculations were performed with 3D FEM SRM method. Dimensioning of pile slab length was studied in one case using 2D LEM and 3D LEM methods. Reference calculation using Eurocode DA3 MRT partial factors was conducted in one case. There were big differences in the factor of safety between the 2D and 3D methods in both watercourse and underpass cases with the two narrowest embankments, when undrained shear strength soil types were used. In these cases, factor of safety values calculated with a 2D LEM method were significantly lower than with 3D methods. At the maximum, factor of safety calculated with a 3D LEM method was more than twice greater compared to 2D LEM method without an end effect. When there was no surface load on top of the embankment, the factors of safety calculated using a 2D LEM method with an end effect were approximately the same compared to the values obtained with 3D LEM method using non-spherical slip surfaces. When there was a surface load on the top embankment, factor of safety calculated using a 2D LEM method with an end effect was lower than the factor of safety calculated with 3D LEM method using non-spherical slip surfaces. In the wide motorway embankment, the difference was not significant. The impact of embankment width to the differences in factors of safety was obvious: the difference was the greatest in the narrowest, single-track embankment, and it became smaller when the width of the embankment increased. Also, the surface load had an impact on the differences in factors of safety in railway embankments: the difference was greater in an embankment with the surface load than with an embankment without the surface load. An increase of undrained shear strength of soil did not have an explicit impact on the reduction of safety factor difference between calculation methods. In the silt subsoil, the differences in factors of safety were clearly smaller than when utilizing undrained shear strength. Factors of safety calculated using a finite element method were close to the 3D LEM values with non-spherical slip surfaces in all calculated cases. The length of pile supported embankment slab varied a lot when a requirement of 1.8 was used for stability safety factor. The required length of pile slab varied from 10 m to over 55 m. The shortest pile slab length was based on 3D LEM method and the longest based on 2D LEM method without end effect. The difference in safety factor between the 2D LEM and 3D LEM methods varied depending on loading case, also when end effect was considered in the 2D LEM method. Thus, there are no constant parameters in 2D LEM end effect calculation that would produce factor of safety corresponding to 3D LEM method. In a pile slab length study, greater factor of safety values were obtained using 2D LEM method with end effect than with 3D LEM method using non-spherical slip surfaces. More research is needed to determine the impact of stratified soil base, impact of soil strength, as well as impact of loading intensity on determination of end effect calculation parameters. Also, the suitability of 3D LEM method in asymmetric cases in loose soil base should be clarified.

Tutkielman aiheena on Pyhäjärven VMS-tyyppisen (engl. Volcanogenic massive sulphide) massiivisen sulfidimalmin itäpuolella sijaitseva, n. 20 km²:n laajuinen Kokkokankaan granodioriitti-intruusio ja sen mahdollinen geneettinen yhteys Pyhäsalmen alueen happamiin vulkaniitteihin. Lisäksi oli tarkoitus verrata kyseistä intrusiivista muodostumaa muualla maapallolla VMS-malmien yhteydessä esiintyviin subvulkaanisiin intruusioihin. Tutkimusta varten tehtiin syksyllä 2012 kallioperähavaintoja ja tutkittiin alueen kairasydämiä. Kokkokankaan granodioriitista ja happamista vulkaniiteista kerättiin näytteitä paljastumista ja kairasydämistä yhteensä 50, joista jokaisesta teetätettiin geokemiallinen pääalkuaine- ja hivenalkuaineanalyysi ICP-AES- ja ICP-MS-menetelmillä ja ohuthieet Oulun yliopiston hielaboratoriossa. Kemialliset analyysit osoittivat Kokkokankaan intruusion koostuvan differentaatiosarjasta, jossa tonaliittia, trondhjemiittia, granodioriittia sekä graniittia SiO₂-pitoisuuden vaihdellessa pääasiassa välillä 68–74 p.-%. Kivet ovat kohtalaisesti rikastuneet keveistä lantanideista raskaisiin nähden kondriittinormalisoidun (La/Yb)N-suhteen ollessa 22–40 ja niillä on selvä negatiivinen Eu-anomalia. Happamien vulkaniittien joukossa on Kokkokankaan granodioriitti-intruusion kanssa geokemiallisesti hyvin samanlaisia kiviä Pyhäsalmen malmin läheisyydessä sekä intruusion pohjoispuolella. Vastaavanlaisia VMS-malmeihin liittyviä paleoproterotsooisia ja arkeeisia intruusioita löytyy myös esim. Kanadasta. Etenkin Richard Laken ja Beidelman Bayn subvulkaaniset intruusiot vastaavat geokemialtaan Kokkokankaan granodioriittia (Galley 2003). Johtopäätöksenä voidaan esittää, että Kokkokankaan granodioriitti on mahdolisesti ollut osallisena malminmuodostusproseissa tuottaen lämpöä metallien kuljetuksen vaatimaan hydrotermiseen kiertoon.

Diplomityön tarkoituksena on vertailla eri lietteenkäsittelymenetelmistä syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä kuudella pohjoissuomalaisella jätevedenpuhdistamolla. Laskennoissa mukana ovat Pohjois-Pohjanmaalta Oulun Vesi liikelaitoksen Taskilan jätevedenpuhdistamo ja Kempeleen Vesihuolto Oy:n Lakeuden Keskuspuhdistamo Oy, Kainuusta Kajaanin Vesi -liikelaitoksen Peuraniemen Jätevedenpuhdistamo ja Sotkamon kunnan Mustolan jätevedenpuhdistamo ja Lapista Inarin Lapin Vesi Oy:n Mellanaavan jätevedenpuhdistamo Ivalosta ja Levin Vesihuolto Oy:n Levin jätevedenpuhdistamo Kittilästä. Vertailtavia lietteenkäsittelymenetelmiä ovat aumakompostointi, mädätys biokaasulaitoksessa, mekaanisesti kuivatun lietteen poltto sekä lietteen terminen kuivaus ja termisesti kuivatun lietteen poltto. Laskennoissa mukana olevat lietteen jatkokäsittelypaikat on valittu laskentoihin lähinnä sijainnin takia sekä CO₂-BIO -hankkeessa mukana olevien toiveesta. Laskennoissa mukana olevat aumakompostointialueet sijaitsevat Oulussa, Kempeleessä, Kajaanissa, Ivalossa ja Kittilässä ja biokaasulaitokset Oulussa ja Rovaniemellä. Laskennoissa mukana olevat mekaanisesti kuivatun lietteen polttolaitokset sijaitsevat Riihimäellä ja Oulussa ja lietteen terminen kuivainlaitos ja termisesti kuivatun lietteen polttolaitos Haapavedellä. Sijainnit ovat osittain teoreettisia, sillä esimerkiksi Oulussa ei ole lupaa lietteen polttoon ja Rovaniemellä ei ole tällä hetkellä biokaasulaitosta. Kasvihuonekaasuista päästölaskelmissa on otettu huomioon metaani (CH₄), typpioksiduuli (N₂O) sekä hiilidioksidi (CO₂), sisältäen myös bioperäisen hiilidioksidin (CO₂-bio). Käsittelymenetelmille ja niihin liittyville kuljetuksille laskettiin puhdistamokohtaisesti syntyvät päästöt ja vältetyt päästöt. Lisäksi laskettiin nettopäästöt, jolloin syntyvistä päästöistä on vähennetty vältetyt päästöt. Pienimmät syntyvät kokonaispäästöt saavutettiin kaikilla puhdistamoilla jätevesilietteen mädätyksellä, jossa puolet tuotetusta biokaasusta johdetaan liikennebiokaasun jalostukseen ja puolesta tuotetaan sähköä ja lämpöä. Suurimmat päästöt syntyivät termisesti sähköllä ja kevyellä polttoöljyllä kuivatun lietteen poltossa tai aumakompostoinnissa puhdistamosta riippuen. Kasvihuonekaasupäästöjä voidaan välttää, kun tuotetulla biokaasulla tai lietteen poltosta saatavalla energialla korvataan esim. fossiilisia polttoaineita tai lietteenkäsittelyn tuotoksella, kuten kompostimullalla ja mädätysjäännöksellä, korvataan mineraalilannoitevalmisteita. Kaikilla puhdistamoilla vältetyt kokonaispäästöt olivat kaikissa tarkastelluissa lietteenkäsittelymenetelmissä syntyviä kokonaispäästöjä pienempiä. Käsittelymenetelmien nettopäästöjen vertailussa kaikilla puhdistamoilla pienimmät nettopäästöt saavutettiin mädätyksessä, jossa tuotettu biokaasu hyödynnettiin sähkön ja lämmön tuotannossa. Aumakompostoinnin nettopäästöt olivat suurimmat kaikilla muilla puhdistamoilla paitsi Levillä, jolla suurimmat päästöt aiheutti käsittely, jossa liete ensin termisesti kuivattiin sähköllä ja polttoöljyllä, ja sitten tämä termisesti kuivattu liete poltettiin Haapavedellä. Pohjoisen erityislaatuisia olosuhteita lietteenkäsittelyn kannalta ovat pitkä ja kylmä talvi, pitkät kuljetusmatkat ja paikoin suhteellisen vähäinen lietteen määrä. Kasvihuonekaasupäästötarkastelussa pohjoisista olosuhteista saatiin hyvin otettua huomioon esimerkiksi pitkien välimatkojen aiheuttamat päästöt. Sen sijaan monellekaan päästökertoimelle ei löytynyt erityisesti pohjoisissa olosuhteissa mitattua arvoa. Tuloksia tarkasteltaessa on huomioitava muutoinkin, että laskennoissa käytetyt arvot perustuvat sekä kirjallisuudesta että toimijoilta kerättyihin tietoihin, ja monesti on jouduttu tekemään oletuksia ja yleistyksiä
The aim of this thesis is to calculate and compare the greenhouse gas emissions of the wastewater sludge treatment alternatives in the challenging northern conditions. In these calculations used treatment methods for wastewater sludge are windrow composting of sludge, anaerobic digestion of sludge, incineration of mechanically dried sludge, and thermal drying and incineration of thermally dried sludge. The participating wastewater treatment plants in the calculations are Taskila sewage treatment plant (Oulun Vesi) and Lakeuden Keskuspuhdistamo Oy (Kempeleen Vesihuolto) from Northern Ostrobothnia; Peuraniemi sewage treatment plant (Kajaanin Vesi Oy) and Mustola sewage treatment plant (The municipality of Sotkamo) from Kainuu region; and Mellanaapa sewage treatment plant (Inarin Lapin Vesi Oy) and Levi sewage treatment plant (Levin Vesihuolto Oy) from Lapland. Hypothetical sludge treatment facilities in the calculations are windrow composting areas in Oulu, Kempele, Kajaani, Ivalo and Kittilä; biogas plants in Oulu and Rovaniemi; incinerator plants of the mechanically dried sludge in Riihimäki and Oulu; and thermal drying plant and incinerator plant of thermally dried sludge in Haapavesi. Data for the calculations is gotten from sewage treatment plants and sludge treatment facilities. Emission factors and other values for calculations has been found from models and calculators, programs, articles and other possible sources. The greenhouse gases in the calculations are methane (CH₄), dinitrogen oxide (N₂O) and carbon dioxide (CO₂) including bio-based carbon dioxide (CO₂-bio). Results of the calculations are produced emissions, avoided emissions and net emissions. Based on the calculations, the lowest produced emissions were obtained from anaerobic digestion of sludge where biogas is produced both for processing traffic biogas and for combined heat and power (CHP). The highest produced emissions were either thermal drying of sludge with electricity and light fuel oil and incineration of thermally dried sludge, or windrow composting of sludge, depending on the sewage treatment plant. Greenhouse gases can be avoided if for example biogas replace fossil fuels and soil or digestate replace fertilizers. Avoided emissions were lower than produced emissions in every case. The lowest net emission were achieved in anaerobic digestion of sludge where biogas was produced for combined heat and power in every sewage treatment plant. The highest net emissions were produced in windrow composting of sludge in every sewage treatment plant except in Levi where thermal drying with electricity and light fuel oil and incineration of thermally dried sludge was the highest one. Special northern conditions for sludge treatment are long and cold winter, long-distance transports and, in some cases, relatively low amounts of sludge. In the greenhouse gas calculations northern conditions have been taken into account well in greenhouse gas emissions of long-distance transports. On the other hand, emission factors measured in the northern conditions were difficult to find. When the results of the calculations are studied, it should be noted that the values used in the calculations are taken from the literature and from the partners. And often there was need to make assumptions and generalizations

Vaelluskalojen alasvaellus on kriittinen osa kalan elinkiertoa ja sen turvaaminen on tärkeää vaelluskalapopulaation elinvoimaisuuden kannalta. Rakennettujen vesistöjen padot muuttavat jokien virtausolosuhteita, hidastavat alasvaellusta ja heikentävät kalojen selviytymistä vaelluksesta. Vaelluskalojen ohjausrakenteilla voidaan edesauttaa kalojen selviytymistä alasvaelluksesta ohjaamalla ne voimalaitosten turbiinien ohitse kalaportaan tai muun ohitusväylän kautta. Työn tavoitteena oli vaelluskalojen alasvaellusrakenteiden toteutusvaihtoehtojen arviointi rakenteiden teknisten ominaisuuksien sekä kustannustarkasteluiden perusteella. Ohjausrakennevaihtoehtoja tarkasteltiin tapaustutkimuksen muodossa Kemijoella sijaitsevalle Valajaskosken voimalaitokselle. Työn aiheeseen syvennyttiin tutustumalla ensin vaelluskalojen elinkiertoon ja kierron kannalta tärkeään alasvaellukseen. Alasvaellusta käsittelevässä osuudessa tarkasteltiin tekijöitä, joilla on vaikutusta vaelluksen ajoittumiseen tai sijoittumiseen uomassa, sillä kyseiset tekijät vaikuttavat myös ohjausrakenteiden valintaan. Ohjausrakenteita tarkasteltiin ensin yleisesti, minkä jälkeen tarkastelua syvennettiin työn kirjallisuuskatsauksessa. Kirjallisuuskatsauksen jälkeen siirryttiin tarkastelemaan työn tapaustutkimuskohdetta. Toimivia vaihtoehtoja kartoitettiin tapaustutkimuskohteessa ensisijaisesti perehtymällä aihepiiristä tuotettuun kirjallisuuteen. Tutkittavia vaihtoehtoja rajattiin teoreettisen osuuden sekä kohdetarkastelun perusteilla muodostettujen valintakriteereiden avulla. Työssä tarkastellut ohjausratkaisut olivat kelluva ohjausaita, säleikkösuuntaaja, viisto välppärakenne, paaluseinä sekä pylväsratkaisu. Näistä paaluseinä ja pylväsratkaisu ideoitiin työn aikana. Vaihtoehtojen toteutustarkastelussa arvioitiin muun muassa rakenteiden toimintaa, vaihtoehtoisia toteutuksia, asemointia voimalaitoksella sekä kustannuksia. Kustannusarviot pohjautuivat saatavilla olevaan kirjallisuuteen, rakenteiden yksikköhintoihin sekä asiantuntija-arvioihin. Ohjausrakenteita pyrittiin tarkastelemaan itsenäisinä kokonaisuuksina vertailevan tarkastelun sijaan. Kirjallisuuden lisäksi työssä hyödynnettiin mallinnus- ja laskentaohjelmistoja. Työssä saatiin koottua perusteita alasvaelluksen ohjausrakenteiden alustavaa valintaa varten. Rakenteiden tarkastelussa tulee kiinnittää huomiota etenkin ohjattavien kalojen käyttäytymismuotoihin, tutkittavan kohteen virtausolosuhteisiin sekä kohdekohtaisiin erityispiirteisiin. Lisäksi on suositeltavaa, että virtausmallinnusta ja kalojen seurantatutkimusta hyödynnetään eri ohjausrakenteiden tarkasteluissa
Downstream migration is a crucial part of the life cycle for migratory fishes and therefore, securing the migration is essential for the vitality of the migratory fish populations. Dams in regulated rivers affect local flow conditions, slow down the downstream migration speed and reduce the chances of survival for migratory fish. Guidance structures for migratory fish can be used to increase fish survival in downstream migration by directing fish past the dam turbines via fishway or another bypass. The objective of this thesis was to evaluate different guidance structures and implementations for migratory fish by studying the technical features and cost estimations of different structures. As a case study for this thesis different guidance structures were evaluated for Valajaskoski hydropower dam which is located in Kemijoki river. The subject of the thesis was first examined by studying the life cycle of migratory fish and addressing downstream migration which is an important standpoint of the life cycle. Focus in the latter was on factors that affected the starting date and location of downstream migration in the river channel since those factors are essential in selecting guidance structures. Guidance structures were first studied at a general level and then examined in depth in a literature review. After the literature review focus was placed on the case study of this thesis. Potential implementations for the case study site were primarily investigated by studying produced literature about different guidance structures. Studied options were selected by using formulated criteria based on the theoretical part of the thesis and investigation of the case study. Guiding solutions investigated in this thesis were floating guide wall, louver, inclined rack, pile wall and column solution. Pile wall and column solution were designed in pursuance of this thesis. The assessment of different implementations included operation of structures, alternative solutions, location of structures with respect to the hydropower dam and cost estimations. Cost estimations were based on available literature, unit cost of structures and expert evaluations. Different options were assessed independently rather than comparatively. Modeling and calculation software were used in the investigations in addition to literature. As a result of the thesis a basis for the preliminary selection of guiding structures was combined. In the investigation of different guiding structures it is important to focus on the behavioral habits of the guided fish, flow patterns in the study site, and the special characteristics of the site. In addition, it is recommended that flow modelling (for the river) and monitoring study of the fish are used in the investigation of different guiding structures

Lisätyllä todellisuudella tarkoitetaan virtuaalisen todellisuuden liittämistä ympäröivään todellisuuden, esimerkiksi videon, äänen tai kuvan muodossa. Lisätty todellisuus on lupaava teknologia, jolle löytyy tulevaisuudessa useita mahdollisia tutkimuskohteita ja kaupallisia toteutuksia. Tässä työssä vertaillaan SimpleCV ja OpenCV -konenäkökirjastojen käyttöä ja tehoa Pythonilla käyttämällä niitä RSS-syötteiden heijastukseen lisätyn todellisuuden muodossa. Lisäksi niiden toiminnallisuutta kokeillaan suorituskykytesteillä. Testiohjelmissa vertaillaan tehoa normaalille videokuvalle, Cannyn reunantunnistukselle ja eroosiolle. Näiden testien lisäksi esitellään lisätyn todellisuuden sovellus, joka tehtiin Python-ohjelmointikielellä Raspberry Pi -tietokoneelle. Sovelluksessa tulostetaan RSS-uutissyötteitä kameran kuvaamalle tasolle. Taso löydetään käyttämällä Cannyn reunantunnistusta ja Hough-muunnosta, jotka toteutetaan OpenCV-kirjaston avulla. Käyttäjä voi ohjata ohjelmaa yksinkertaisilla näppäimistön syötteillä
Augmented reality means merging virtual reality and surrounding reality together using video, sound or image. Augmented reality is a promising technology with many possible research topics and commercial products. In this bachelor’s thesis SimpleCV and OpenCV computer vision libraries were compared for usability and efficiency. This was done as augmented reality by using them to display RSS-feeds on top of a camera image. The performance and speed were also tested by creating small test programs. In these programs the performance was evaluated for video feed, Canny edge detection and erosion. In addition to these tests an augmented reality program is introduced in this thesis. It was implemented for Raspberry Pi platform using Python programming language. The program shows RSS-feeds on top of a surface found on a camera image. The surface is found using Canny edge detection and Hough transform. OpenCV library was used for the algorithms. The user can control the program with simple keyboard inputs

Vesihuoltolaitosten pohjavedenottohankkeet ovat osoittautuneet useissa tapauksissa haastaviksi sidosryhmien ristiriitaisten intressien ja arvojen vuoksi. Tämän diplomityön tarkoituksena oli selvittää, millaiset riskit ja ongelmat vesilaitokset kokevat haastavina ja kuinka ne suhteutuvat toisiinsa. Samalla pyrittiin kartoittamaan, millaisia ratkaisuja ongelmiin on löydetty ja mistä ongelmat johtuvat. Tutkimus toteutettiin kysely- ja haastattelututkimuksena. Kyselyyn saatiin 77 edustavaa vastausta, ja haastatteluita tehtiin yhteensä 13 kappaletta, joista 11 vesilaitoksilla ja kaksi ELY-keskuksilla. Kyselyn tulokset analysoitiin ja vesilaitosten edustajien haastatteluissa keskityttiin syvällisemmin havaittuihin ongelmakohtiin. Rauta, mangaani ja veden happamuus olivat yleisimpiä laatuongelmia vesilaitosten käyttämässä pohjavedessä. Haastatteluissa raudan aiheuttamaa kaivojen tukkiutumista pidettiin haastavana ongelmana. Haastateltavilla ei ollut tiedossa nykyistä tehokkaampia puhdistusmenetelmiä ja he kokivat Suomessa vallitsevan jonkinasteinen tietopula kyseisestä aiheesta. Ratkaisuina saattavat olla uudenlaiset kaivorakenteet tai pumppauksen ajotapa. Aihe vaatii tarkempia tutkimuksia, jotta ongelman merkittävyys sekä mahdolliset ratkaisut voidaan selvittää. Suurin osa kyselyyn vastanneista vesilaitoksista oli sitä mieltä, että ympäristöarvojen ja vedenoton ristiriidat eivät ole estäneet pohjavedenottoa. Haastatteluissa selvisi, että ympäristöarvot eivät välttämättä ole estäneet pohjavedenottoa mutta ovat pienentäneet vedenottomääriä ja vaikuttaneet luvanhankintaprosessin sujuvuuteen. Ympäristöarvojen ja vedenoton ristiriitoja ilmenee lähinnä uusien pohjavesialueiden käyttöönotossa ja uusien vedenottamoiden rakentamisen yhteydessä. Yhteistyössä vesilaitoksen ja ELY-keskuksen vesihuollon sekä ympäristönsuojelun edustajien kanssa koettiin puutteita. Parempi yhteistyö näiden toimijoiden kesken voisi selkeyttää, mitä selvityksiä vesihuoltolaitokselta vaaditaan ja samalla parantaa vedenoton neuvotteluja. Vesihuoltolaitosten tulee varautua perustamaan useampia vedenottamoita samalle pohjavesialueelle, sillä yksittäisille vedenottamoille ei saada yhtä suuria vedenottolupia kuin aiemmin. Maankäytön ja vedenoton intressien ristiriidat ovat vaivanneet vesilaitoksia pitkään, mutta haastattelujen perusteella suunta näyttää muuttuneen. Ongelmat yhdistettiin kuntien viranomaisiin ja kaavoittajiin, jotka ohjaavat ja luvittavat maankäyttöä alueellaan. Haastatteluissa oltiin sitä mieltä, että pohjavedenottoa ei arvosteta tarpeeksi päätöksenteossa. Maankäyttöön liittyviä ongelmia ilmeni erityisesti kaupunkien läheisyydessä, joissa on usein erilaisia maankäytön muotoja pohjavesialueilla. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmia pidettiin hyvänä ratkaisuna. Ratkaisuna voi olla myös yhteistarkkailuohjelma, jossa kunta, vesilaitos ja paikalliset yritykset rahoittavat pohjavesialueen tutkimukset ja kartoitukset. Pohjavedenoton hyväksyttävyys nähtiin pienimpänä haasteena vastanneiden vesilaitosten näkökulmasta, vaikka se on yksi niistä asioista joihin vesilaitos voi omalla aktiivisuudellaan ja tiedottamisella eniten vaikuttaa. Haastateltavat vesilaitokset korostivat hyväksyttävyyden hakemisessa neuvottelutaitojen merkitystä, kohtuullisten korvausten sopimista mahdollisista haitoista ja osallistamista. Pienillä vesilaitoksilla (< 500 m³/vrk) lainsäädännön monimutkaistumista pidettiin suurimpana haasteena ja ne tarvitsisivat siksi enemmän tukea kohdatakseen näitä ongelmia. Monilla pienillä vesilaitoksilla on ollut puutteita laadun ja määrän varmistamisessa, mihin kuntaliitokset ovat auttaneet. Diplomityön tulokset tukevat ajatusta kokonaisuudessaan tiiviimmän yhteistyön lisäämisestä vesilaitosten kesken sekä toivat esiin hyviä käytäntöjä riskien ja ongelmien hallitsemiseen. Työ tuo myös esiin vesilaitosten edustajien näkemyksen nykyisistä pohjavedenoton haasteista ja se toimii tilannekatsauksena nykyisestä vesilaitosten pohjavedenoton toimintaympäristöstä.

Tässä työssä vertaillaan perinteistä Riemannin integraalia suhteellisen uuteen integraaliteoriaan, joka tunnetaan nimeltä mittaintegraali, yleistetty Riemann-integraali ja Henstock-Kurtzweil-integraali. Työssä käytettiin lähdekirjallisuutena pääasiassa Robert G. Bartlen ja Donald R. Sherbertin teosta Introduction to Real Analysis, Robert G. Bartlen teosta A Modern Theory of Integration sekä Lee Peng Yeen ja Rudolf Výbornýn teosta The Integral: An Easy Approach after Kurzweil and Henstock. Aluksi määritellään Riemannin integraalimenetelmä Riemannin summien raja-arvona sekä Darbouxin ylä- ja alaintegraalien avulla. Lisäksi esitellään Riemann-integraalille tärkeitä tuloksia, kuten epäoleellinen integraali, Analyysin peruslause sekä suppenemislauseet. Kolmannessa kappaleessa tarkastellaan Riemann-integraalin epäkohtia esimerkein. Riemann-integroituvien funktioiden pienuus on suurin epäkohta. Jos funktio on jollain välillä rajoittamaton tai funktion arvot heilahtelevat paljon jonkun pisteen ympäristössä, funktio ei välttämättä ole Riemann-integroituva. Lisäksi Riemannin integraalia ei ole määritelty äärettömille väleille. Analyysin peruslause ei ole voimassa sellaisenaan Riemannin integraalille, sillä funktion derivaattafunktio ei ole välttämättä Riemann-integroituva. Riemannin integraaliteoria ei takaa, että jokaisella Riemann-integroituvalla funktiolla olisi integraalifunktiota tai vaikka integraalifunktio olisikin olemassa se ei välttämättä ole Riemann-integroituva. Viimeisenä epäkohtana tarkastellaan rajafunktion Riemann-integroituvuutta. Riemann-integroituvien funktioiden jonon rajafunktio ei välttämättä ole Riemann-integroituva. Lisäksi vaikka rajafunktio olisikin Riemann-integroituva, sen integraalin arvo ei välttämättä ole sama kuin funktion integraalien jonon raja-arvo. Kappaleessa 4 määritellään mittafunktio, jonka avulla voidaan määritellä mittaintegraali, hyvin samaan tapaan, kuin Riemannin integraali. Lisäksi esitellään mittaintegraalin erityisominaisuuksia ja tuloksia, kuten tärkeän Saks-Henstockin Lemman, joita tarvitaan päätulosten todistamiseen. Viimeisessä kappaleessa korjataan kappaleessa 3 esitettyjä Riemannin integraalin epäkohtia mittaintegraalin päätuloksina. Analyysin peruslause mittaintegraalille on huomattavasti vahvempi, sillä minkä tahansa funktion derivaattafunktio on aina mittaintegroituva. Mittaintegroituvien funktioiden joukko on paljon suurempi, kuin Riemann-integroituvien, sillä se sisältää funktiot, joilla on olemassa Riemannin epäoleellinen integraali äärellisillä sekä ääretömillä väleillä. Rajafunktion mittaintegroituvuudelle esitellään mittaintegraalin vahvat suppenemislauseet, joita ovat Monotonisen, Dominoidun ja Keskeisen kovergenssin lause. Lopuksi määritellään käsite yhtäintegroituvuus, joka on tasaisen suppenemisen lisäksi toisentyyppinen tasainen olosuhde, joka yhdessä pisteittäisen suppenemisen kanssa takaa rajafunktion mittaintegroituvuuden.

Tutkielmani aiheena oli adpositioiden vertailu karjalan (livvin murre) ja suomen kielessä. Adpositioiden järjestelmä on tärkeä aihe, koska se on yksi itämerensuomalaisten kielten luonteenomaisista ominaisuuksista sijapäätteiden rinnalla. Indoeurooppalaisissa kielissä sijapäätteitä ei ole. Tämän tutkielman tavoitteena oli vertailla suomen sekä karjalan taajaan käytettyjä adpositioita ja kiinnittää huomiota adpositioiden merkitykseen, adpositiolausekkeiden pääsanan sijamuotoon ja siihen, millaisia konseptuaalisia perusrelaatioita adpositioilla kuvataan. Opiskeluaikanani minulla oli paljon vaikeuksia tarvittavien karjalankielisten oppikirjojen löytämisessä. Tarkoitukseni oli antaa karjalan kielestä kiinnostuneille mahdollisuus käyttää keräämiäni tietoja opiskelussa ja työelämässä, jotta heidän ei tarvitsisi joka kerta etsiä niin pitkään kirjallisuutta saadakseen tarvittavaa informaatiota. Tutkimuksen aineistona oli esimerkkejä kaunokirjallisuudesta ja oppikirjoista. Olen tarkastellut lapsille tarkoitettuja kertomuksia, koska ne on kirjoitettu yksinkertaisella kielellä ja niissä on enemmän adpositioita kuin aikuisille suunnatuissa kirjoissa. Olen käyttänyt adpositioiden kuvaamisessa kognitiivista kielitiedettä. Käytän laadullista tutkimusmenetelmää. Aineistossani eniten käytetyt adpositioiden joukot ovat pää- (karj. piä-) ja taka-kantaisia adpositioita. Tutkielmassani kerroin niiden alkuperästä, esiintymisestä adpositioina tai sekä post- että prepositioina ja niiden lausekkeiden pääsanojen sijamuodoista. Kuvasin myös aineistoni esimerkkejä käyttäen diagrammeja ja taulukkoja. Karjalan kieli ja suomen kieli ovat lähisukukieliä, joten adpositiot ovat näissä kielissä samankaltaisia. Adpositiot karjalan ja suomen kielessä muodostetaan samoista sanakannoista tai nomineista, alkuperä niillä on sama. Aineistoani tutkiessa huomasin, että ero karjalan- ja suomenkielisissä adpositioissa on se, että karjalan kielessä niiden muoto on lyhennetty. Monet adpositiot muodostetaan nomineista, ja nominit taipuvat sijamuodoissa, jotka ovat samat karjalan ja suomen kielessä. Koska suomessa ja karjalassa sijapäätteet ovat erilaiset, siksi on myös ero niiden adpositioiden sijapäätteissä, mutta sanakanta on sama. Adpositioissa voi olla myös eroja, jotka tapahtuvat karjalan ja suomen kielen fonotaksin erojen vuoksi. Yleensä kaikki adpositiot ovat samankaltaisia ja on helppo löytää karjalankielisen adposition vastine suomen kielessä tai päinvastoin. Tutkielmaani kirjoittaessa huomasin, että karjalan ja suomen kielessä on erittäin suuri joukko postpositioita, mutta prepositioita on vähemmän. Uudet sijat muodostetaan vain postpositioista, eikä prepositioista. Postpositioita voi muodostua myös adpositiosarjoja. Prepositioita ei muodostu adpositiosarjoja. Opiskellessa kieliä aina pitää niitä osata käyttää keskustelussa ja käyttää oikein. Tutkiessani adpositioita sain tietoja niiden muodostamisesta, merkityksestä sekä siitä, mikä on minulle on tärkeintä: miten niitä pitää käyttää lauseissa sekä karjalan että suomen kielessä.

Tiivistelmä. Tarkastelimme kahden erilaisen työyhteisön slangia pro gradu -tutkielmassamme Asiakaspalvelualan slangeista: vartija- ja McDonalds-slangin vertailua. Informantteina toimivat Oulun alueella työskentelevät vartijat sekä Kempeleen McDonald’sin työntekijät. Käytimme aineisonkeruumenetelminä kyselylomakkeita, haastetteluita sekä osallistuvaa havainnointia. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää työyhteisöjen slangisanojen muodostumista sekä niiden tunnettuutta ja käyttöä. Selvitimme myös slangin käyttäjien havaintoja siitä, miten slangi heidän mielestään muodostuu ja miksi slangia käytetään. Tällaista kahta työpaikkaslangia vertailevaa tutkimusta ei ole aiemmin tehty. Uusi näkökulma on myös se, että tutkimuksessa tarkastellaan slanginkäyttäjien omia käsityksiä slangin käytöstä. Tutkimuksemme mukaan molemmissa slangeissa slangisanat muodostuvat useimmiten muokkaamalla sanoja äänteellisesti. McDonald’s-slangissa lainasanoista muodostuu toiseksi eniten slangisanoja. Vartijoiden slangissa lainaperäiset slangisanat ovat vähemmistönä. Johtimellisista sanoista Ari-johtimellisia sanoja oli molemmissa aineistoissa selkeästi eniten. Toiseksi suureksi ryhmäksi muodostuivat U-johtimelliset sanat. Molempien tutkittavien työyhteisöjen naisinformantit tuntevat slangisanastoa miehiä vähemmän. He myös ilmoittivat käyttävänsä slangia miehiä vähemmän. Eniten slangia käytetään kollegoiden ja esimiehen kanssa, vähiten asiakkaan kanssa. McDonald’sin tiiviissä työyhteisössä slangisanat omaksutaan nopeammin kuin vartijoiden hajanaisessa työyhteisössä. Pikaruokaravintolan työntekijät myös tuntevat suuremman osan esitellystä slangisanastosta kuin vartijat. Molempien tutkittavien slangien informantit mainitsivat useimmiten lyhentämisen keinona muodostaa slangisanoja. Muita informanttien havaitsemia sanamuodostuskeinoja ovat muun muassa sanojen äänteellinen muokkaaminen ja lainasanat. Slangin käyttämisen syitä kysyttäessä vastaajat viittasivat useimmiten sujuvuuteen, kommunikoinnin helppouteen ja nopeuteen. Vartijoiden vastauksissa korostui lisäksi se, että slangia käytetään myös salaamiseen ja koodikielenä. McDonald’sin informanttien vastauksissa nousi puolestaan esiin yhteenkuuluvuus ja slangin hauskuus.

Abstract Health behaviour change is challenging and is addressed by the international community. Many people try to effect change for a healthier lifestyle, but they find it difficult to sustain their new habits. Today, technological applications support people who want to change their behaviour, oftentimes by utilising social influence: The influence of others on one’s behaviour. Social influence consists of different aspects, the particularities of which are often neglected in design. This thesis focusses on the design of the social comparison aspect of social influence. Social comparison psychology supports the view that when facing a lack of objective measurements, people tend to compare themselves to others who are similar to them for self-evaluation, self-enhancement, self-prediction, and coping. In psychology, social comparison theory has shown great potential in the aforementioned areas as well as challenges regarding its application. In the design of technology, social comparison theory has been utilised but lacks extensive exploration. In this thesis, four perspectives are considered to better understand social comparison in design: Existing designs, designers’ perspective, healthcare professionals’ perspective, and user research for social comparison. The four perspectives are explored using qualitative methodologies and through design science research. The knowledge took the form of a Multiple-perspective Approach Design (MAD) for social comparison features in technology that supports health behaviour change. MAD aims to support designers when working with social comparison in health behaviour change, by presenting social comparison potentials and challenges informed by the different perspectives. MAD builds upon the knowledge transferred from the field of psychology regarding social comparison and on the research conducted to understand the four perspectives of social comparison
Tiivistelmä Terveyskäyttäytymisen muutos on haastavaa ja sitä käsittelee kansainvälinen yhteisö. Monet ihmiset yrittävät tehdä muutoksia kohti terveellisempiä elämäntapoja, mutta heidän on vaikea ylläpitää uusia tapojaan. Tänä päivänä teknologiset sovellukset tukevat ihmisiä, jotka haluavat muuttaa käyttäytymistään, usein hyödyntämällä sosiaalista vaikutusta: toisten vaikutusta omaan käyttäytymiseen. Sosiaalinen vaikutus koostuu erilaisista näkökulmista, joiden erityispiirteitä on usein laiminlyöty suunnittelussa. Tässä opinnäytetyössä keskitytään sosiaalisen vertailun näkökulman suunnitteluun sosiaalisessa vaikutuksessa. Sosiaalisen vertailun psykologia tukee näkemystä siitä, että objektiivisten mittausten puuttuessa, ihmiset pyrkivät vertaamaan itseään muihin, jotka ovat samankaltaisia, itsearvioinnin, itsensä vahvistamisen, itsearvioinnin ja selviytymisen kannalta. Psykologiassa sosiaalisen vertailun teoria on osoittanut potentiaalinsa edellä mainituilla aloilla, mutta sen soveltamiseen liittyy haasteita. Sosiaalisen vertailun teoriaa on hyödynnetty teknologian suunnittelussa, mutta laaja-alaisempi tutkimus aiheesta on puutteellista. Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan neljää näkökulmaa ymmärtämään paremmin sosiaalista vertailua suunnittelussa: Olemassa olevat mallit, suunnittelijoiden näkökulma, terveydenhuollon ammattilaisten näkökulma ja käyttäjätutkimus sosiaaliseen vertailuun. Näitä neljää näkökulmaa tutkitaan käyttämällä laadullisia tutkimusmenetelmiä ja suunnittelutieteellistä tutkimusta. Kerätyn tiedon perusteella muodostettiin monia toimijoita tarkasteleva lähestymistapa suunnitteluun (MAD), joka koskee sosiaalisen vertailun ominaisuuksia teknologiassa, joka tukee terveyskäyttäytymisen muutosta. MAD pyrkii tukemaan suunnittelijoita, jotka työskentelevät sosiaalisen vertailun parissa terveyskäyttäytymisen muutoksessa, esittämällä sosiaalisen vertailun mahdollisuuksia ja haasteita, joita on kerätty eri näkökulmista. MAD perustuu psykologian alalta kerättyyn tietämykseen sosiaalista vertailusta ja toteutettuun tutkimukseen, joka on tehty sosiaalisen vertailun neljän näkökulman ymmärtämiseksi

Tiivistelmä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) alakyyneltiekirurgisten operaatioiden pitkäaikaistuloksia ja verrata kahta eri leikkaustekniikkaa (ulkoisesta viillosta tehtävä ja tähystimen avulla tehtävä) keskenään. 2011 vuoteen saakka potilaat leikattiin OYS:ssa ulkoisesta viillosta (eksterni tekniikka) ja sen jälkeen pääasiassa tähystimen avulla (endoskooppinen tekniikka). Potilasaineisto saatiin hakemalla eri toimenpidekoodien avulla OYS:n tietojärjestelmästä tietyllä aikavälillä leikatut potilaat, jonka jälkeen potilastiedot käytiin läpi ESKO-sairauskertomusjärjestelmästä. Tutkimukseen soveltuvia potilaita oli 45 kappaletta ja heille lähetettiin kirjekysely, johon oli sisällytetty elämänlaatua mittaava kysymyssarja (GBI) sekä oireita mittaava kysymyssarja (NLDO-SS). Kyselyyn vastasi 40 potilasta, joista seitsemän oli leikattu eksternisti ja 33 endoskooppisesti. Tutkimuksen pääpaino oli GBI- ja NLDO-SS -kyselyiden analysoinnissa ja vertaamisessa kahden eri leikkausmenetelmän välillä. GBI-kyselyssä endoskooppisesti leikatut potilaat saivat paremmat tulokset yhteispisteissä (50,4 vs 14,8), yleisessä hyvinvoinnissa (50,9 vs 14,3), fyysisessä hyvinvoinnissa (53,8 vs 19,4) ja sosiaalisessa hyvinvoinnissa (19,7 vs 2,4). GBI-tulokset olivat tilastollisesti merkittävät (p-arvo < 0,05) kaikissa muissa kohdissa paitsi sosiaalista hyvinvointia kuvaavassa kohdassa. NLDO-SS-kyselyssä endoskooppisesti leikattujen potilaiden oirepisteet olivat pienemmät yhteispisteissä (13,2 vs 25,0), vetistyksessä (3,0 vs 7,1), rähmimisessä (1,3 vs 4,1), kivussa (0,8 vs 2,6), tukkoisuudessa (2,6 vs 4,3) ja eritteisyydessä (2,7 vs 4,3). Eksternisti leikattujen potilaiden pisteet turvotuksessa olivat vähäisemmät (1,0 vs 1,2). Näköhäiriöitä esiintyi molemmissa ryhmissä yhtä paljon (1,6 vs 1,6). Tulos oli tilastollisesti merkittävä yhteispisteissä, vetistyksessä, rähmimisessä ja kivussa. Tutkimuksen perusteella vaikuttaisi siltä, että leikkaustekniikasta riippumatta, leikatut potilaat ovat hyötyneet leikkauksesta enemmän tai vähemmän. Vaikuttaisi siltä, että leikkaustekniikan vaihdoksen myötä potilaiden kokema leikkaushyöty on parantunut alakyyneltiekirurgisten potilaiden keskuudessa, mutta pieni potilasmäärä ja eksternistä leikkauksesta kulunut pidempi aika aiheuttaa mahdollisen harhan saatuihin tuloksiin ja mahdollinen endoskooppisen leikkaustekniikan paremmuus jää lähinnä akateemiseksi arvaukseksi. Endoskooppisen leikkaustekniikan voidaan todeta olevan vähinäänkin yhtä hyvä kuin aiemmin käytössä ollut eksterni leikkaustekniikka.

Thesis (DLitt (Afrikaans and Dutch))--University of Stellenbosch, 2010.
ENGLISH ABSTRACT: This dissertation explores Antjie Krog as translator within the Afrikaans and English literary field in South Africa. The focus of the study is primarily on Krog’s translation of her own work, namely her prose works Country of my skull and A change of tongue/’n Ander tongval, and poetry Down to my last skin, die sterre sê ‘tsau’/the stars say ‘tsau’ and Verweerskrif/Body bereft. Although Krog is also renowned for her work as translator of others’ work, the concept self translation is particularly relevant for this study: to write through translation and translate through writing. The study has a dual objective: on a polysystemic level Krog’s position and status as translator and that of her translation products within the Afrikaans and English literary field in South Africa is researched; on a sociocultural level Bourdieu’s concept habitus is employed in order to explore the underlying force behind Krog’s translation process. The focus throughout is on Krog’s double writing, the overlapping of the act of writing and the act of translating as it resonates on textual and metatextual level. Although a Bourdieusian reading of translations is a relatively unexplored terrain in the South African translation field, this study aims to add fresh insights into a dispositional view of the translator in his or her space within the literary field. In the course of this study philosophical concepts of Deleuze and Guattari, Kristeva and Bhabha are employed. Deleuze and Guattari’s concept minor literature is employed insofar the act of translation and the translation product reflects a different subjectivity. Kristeva’s concept the abject is likewise explored in the way it is reflected in Krog’s writing and translating. In the end it is argued that Krog, when writing in her non-mother tongue and when translating, is situated in a hybrid space, an in-between space. This study thus shifts from a polysystemic analysis of Krog’s translation products to a more individual approach and the notion that Krog’s habitus as writer is inextricably linked to her habitus as translator; that translation is an embodied process.
AFRIKAANSE OPSOMMING: Hierdie proefskrif is ’n studie van Antjie Krog as vertaler binne die Afrikaanse en Engelse literêre veld in Suid-Afrika. In hierdie studie word daar slegs op Krog se vertaling van haar eie werk gekonsentreer, naamlik die prosawerke Country of my skull en A change of tongue/’n Ander tongval, en die poësie Down to my last skin, die sterre sê ‘tsau’/the stars say ‘tsau’ en Verweerskrif/Body bereft. Hoewel Krog ook as vertaler van ander skrywers se werk bekend is, is dit veral die konsep selfvertaling wat in hierdie studie van belang is: om te skryf deur vertaling en vertaal deur te skryf. Die studie neem ’n tweeledige vorm aan: op ’n polisistemiese vlak word die posisie en status van Krog as vertaler, en ook van haar vertaalprodukte binne die Afrikaanse en Engelse literêre veld in Suid-Afrika ondersoek; op ’n sosiokulturele vlak word Bourdieu se konsep habitus ingespan ten einde die onderliggende dryfvere agter die vertaalproses van Krog te ondersoek. Die deurlopende fokus is op die dubbele skrywerskap van Krog; die oorvleueling van die skryfhandeling en vertaalhandeling soos dit op tekstuele en metatekstuele vlak resoneer. Alhoewel ’n sosiokulturele (Bourdieuaanse) lesing van vertaaltekste ’n relatief onbekende terrein in Suid-Afrikaanse vertaalteoretiese kringe is, wil hierdie studie aantoon dat ’n disposisionele beskouing van die vertaler in sy of haar ruimte binne die literêre veld vars insigte bring. Deur die loop van die studie word filosofiese konsepte van Deleuze en Guattari, Kristeva en Bhabha betrek. Deleuze en Guattari se denkinstrument van ’n mineurletterkunde word ingespan sover die vertaalhandeling en -produk ’n andersoortige subjektiwiteit weerspieël. Hierbenewens word Kristeva se konsep van die abjekte in Krog se skryf- en vertaalhandeling ondersoek. Uiteindelik word dit aangevoer dat Krog as vertaler binne ’n hibriede ruimte, ’n tussenruimte funksioneer wanneer sy in Engels skryf en wanneer sy vertaal. Hierdie studie beweeg dus van ’n polisistemiese ondersoek na Krog se vertaalprodukte tot by ’n meer individuele ondersoek na die beskouing dat Krog se habitus as skrywer onlosmaaklik verbind is aan haar habitus as vertaler, en dat die proses van vertaling ’n beliggaamde proses is.

Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa, kuvailla, selittää, tulkita, vertailla ja ymmärtää potilas- ja asiakas-sanojen käyttöä ja siten tuottaa uutta ja jäsenneltyä tietoa terveydenhuollossa käytettävän kielen merkityksistä ja funktioista etenkin terveydenhuollon johto- ja kehitystehtävissä toimiville. Tutkielmassa hahmotellaan sanojen käyttöä ylläpitäviä ja lisääviä tekijöitä. Aineisto muodostuu viiden julkis- ja viiden yksityissektorin terveydenhuollon organisaation verkkosivuilta kerätyistä potilas- ja asiakas-sanan sisältävistä virkkeistä (n = 400). Menetelmä on kielitieteellinen semanttisten roolien (kaikkiaan kymmenen) analyysi. Tulosten mukaan niin julkis- kuin yksityissektorin aineistossa selvästi yleisin semanttinen rooli on HYÖTYJÄ, joka ilmentää passiivista ja staattista hoidettavana olemista ja terveydenhuollollisten toimenpiteiden kohteena olemista. Potilas- ja asiakas-sanat sijoittuvat TEKIJÄN rooliin suurin piirtein samassa suhteessa, eli asiakas-sanan käyttö ei ilmennä mittavampaa tekijyyttä, saati luo sitä. Asiakkaan liikkumavara näyttäisi olevan suurempi kuin potilaan, joskaan sanojen käytössä ei usein ollut eroja. Sen sijaan julkis- ja yksityissektorin aineistojen välisiä eroja oli enemmän: esimerkiksi erityisesti asiakkaan osallistumista kielennettiin julkissektorin aineistossa selvästi enemmän, mikä kertonee julkissektorilla vallitsevasta arvon yhteistuottajuuden ideasta. VASTAANOTTAJAN rooliin sijoittuu niin ikään lähinnä asiakas, joka on aktiivinen ja osaa muun muassa hyödyntää tietotekniikkaa hoitonsa tukena. Tulosten perusteella voidaan tehdä johtopäätös, jonka mukaan potilas- ja asiakas-sanoja käytetään toisaalta rinnasteisesti ja synonyymisesti, toisaalta ambivalentisti ja epätarkasti. Potilas-sanan asema terveydenhuollon kielessä on asiakas-sanan yleistymisestä huolimatta vakaa. Merkitykset elävät jatkuvasti, ja ne ovat neuvoteltavissa. Potilas- ja asiakas-sanojen konnotatiiviset merkitykset olisivat samankaltaistumassa: kun potilas-sanaan liitetyt kielteiset merkitykset sementoituvat asiakas-sanaan, syntyy tarve alkaa miettiä sille korvaavaa ilmausta. Terveyspalvelujen käyttäjiä voi kohdella asiakkaina, vaikka heitä kutsuisi potilaiksi
The purpose of this study was to chart, describe, explain, interpret, compare, and comprehend the way words patient and client/customer are written and, thus, generate new and analyzed information on the meanings and functions of the language used in health care. The factors maintaining and increasing the usage of both words were outlined. The research material comprised sentences (n = 400), including the words patient and client/customer gathered from five public- and five private-sector health care organization web sites. The data was analyzed using linguistic semantic role (altogether 10) analysis. According to the results obtained, the most common semantic role was clearly BENEFICIARY, both in the public- and the private-sector material. It embodies passive and static as nursed and medically cured. Patient and client/customer (words) are placed in an AGENT role approximately relatively: the usage of client/customer (word) did not embody more large-scale authorship, let alone create it. The leeway of client/consumer (word) seemed to be more extensive than patient (word), even though there were no differences worth mentioning in the usage of the words in general. Instead, there were more differences in the public- and private-sector material: for example, the involvement of clients/customers (words) in particular, was obviously more noticeable in the public sector material than in the private sector, which may indicate the idea of collaboration and active engagement with value-creation in the public sector. Client/customer (word) was also often seen as RECIPIENT, which is active and, for example, able to utilize communication technology as support in his/her care. The key findings demonstrate that the patient and client/customer words are used, however, appositively and synonymously and, then, ambivalently and imprecisely. The status of patient (word) in health care language is stable, despite the fact that client/customer (word) has become more common. The meanings differentiate constantly and are negotiable. The connotative meanings of patient (word) and client/consumer (word) seem to have become reminiscent: when the negative meanings attached to patient (word) affect client/consumer (word), an expression to replace it will be needed. Health care service users can be treated as a client/customer but be called patients. The results of this thesis can be most effectively utilized in health care management, planning, and development

The project originated with the question "What is the future of urban mobility?" and the counterquestion "What is the future of urbanity?". To understand the future of mobility, we first need to try to understand more of the future context where it'll reside. Mobility and the context it exists within are two symbiotic yet constantly evolving elements. This project seeks to speculate about their respective state in the year of 2050. Our global population keeps on growing, and more people are moving into urbanized regions. Already today more 90% of the worlds population is concentrated on roughly 10% of our planets land surface, and the density keeps increasing. To cope with the expanding population, cities need to keep growing and create sustainable infrastructure. The trend in densely populated regions has been to grow in the vertical axis. Besides just residential spaces, modern cities are starting to distribute shops, utilities and other typical city content vertically as well. City blocks and their content that used to be spread out in the horizontal plane are now increasingly being housed within compact hubs over multiple levels vertically. This project proposes the idea of a prototype sub-city within a mega city in the South East Asian region, around the year of 2050. Created as a way to prototype solutions to challenges found in hyper densely populated regions ranging from urban planning and congestion to general liveability. The fictional district has a highly vertically oriented cityscape, consisting of many interconnected highrises and megastructures. Traversing the walls of the buildings, vertically and horizontally, are vehicles propelled through magnetic levitation technology on an inductive infrastructure retrofitted onto or built into the buildings in the region. The far future, visionary setting of the project intends to provoke thoughts and reflection about an urban lifestyle within a far more vertically oriented environment. The thesis also aims to paint a picture of a car free city hub where vehicles are bound to the vertical plane, and the horizontal plane is devoted to the community of the city. Whether it's on the ground level or multiple stories up in a luscious "sky garden", the horizontal planes belong to the people and are roamed by foot. The process behind the development of the project involved research into the future setting and emerging technologies. Creative development and ideation were done using analogue as well as digital sketching, brainstorm sessions and physical and digital mockuping. The final vizualisations and compositions were designed from storyboards describing typical use cases of the vehicle. After researching topics of future cityscapes, creating the future premise of the project and ideating and refining various ideas, the end result of the thesis is Vertal Hex. A maglev propelled shuttle targetting future businesses. Travelling along the walls of the interconnected megastructures making up the future cityscape and company campuses, it allows it's passengers to reach their destinations anywhere within the hub entering right at the floor of their destination.

The project is highly inspired by the rise of vertical cityscape and how it can shape a new context for mobility to exist within. When the destinations travelled will be spread out in the vertical landscape instead of only the horizontal one. A rearrangement of housing, schools, restaurants and parks will create new needs for mobility to fill. In which the vehicles restricted to the two dimensional format of today can not. This will create a new era of vertical transportation to combat the densification of the future. The project investigates how new technologies such as magnetic levitation could be applied to architecture and open up space for vertical transportation. To give a flexible mobility system in high rise, high density urban areas. And with this create walkways thriving with nature on the horizontal planes. That promotes walkability, social connections and gives more space to people. For this to work, the project was set in the year of 2050 inside of a protoype district. By the reason to let the technology mature, this will also be a pivotal time of how to accommodate for the densification. Exploring how mobility would work and the everdaylives of the innhabitants in the district. The Project aims to provoke the perception of what a future urban area could be and how it would affect the need for transportation. When the premise was set, the mission was to create this new type of mobility, its functionality, its experience and of course a vehicle to convey these different elements. This was made through a number of ideation sessions, physical prototypes, hand sketches, digital sketches and digital modeling. Realizing it into an viable solution. The result of this project is Vertal Mono, A compact vehicle suited for the era of vertical transportation. It is designed to be a daily commuting vehicle within Vertico district, a prototype district testing vertically connected cityscapes. Mono is designed to be the smaller human footprint pod of the Vertal line up. It is nimble and flexible, being able to reach anywhere at any time. It is an essential part of mobility to the inner circles of the district and part of the communities living there. Vertal offers an on demand shared experience whether the occupant is riding for a single minute or for 15. The interior space offers great flexibility as a response to the vast range of usecases it needs to fulfill.

Proefschrift--Faculteit der Godgeleerdheid--Leiden--Rijksuniversiteit, 1996.
Mention parallèle de titre ou de responsabilité : Dix sermons de Césaire d'Arles, traduits et expliqués, avec un résumé français. Bibliogr. p. I-XIV.