Journal articles on the topic 'Verkkokeskustelu'

Artikkelissa tunnistan toiseuttavan verkkokeskustelun erilaisia muotoja anonyy­meistä, suomenkielisistä verkkokeskustelukulttuureista. Aineistona on kolmelta eri keskustelualustalta – Tumblrista, Redditistä ja Ylilaudalta kerätyt keskustelu­aineistot, joista tarkastelen ryhmäytymisen sekä ulossulkemisen keinoja toiseuttavan verkkokeskustelun teorian avulla. Toiseuttava verkkokeskustelu on verkkovuorovaikutuksessa esiintyvää arvottavaa puhetta identiteeteistä, ihmisistä ja ryhmistä. Toiseuttavan verkkokeskustelun teoria taas on tapa hahmottaa tällaista puhetta sen erilaisten ominaisuuksien ja ympäröivien kontekstien avulla. Artik­kelissa analysoidut keskustelualustat ja niiden sisällä ylläpidetyt keskustelukult­tuurit poikkeavat toisistaan monilta osin ja artikkelin tavoitteena onkin vertailla, miten ulos sulkeva dynamiikka ilmenee eri tavoin ja miten se toisaalta ottaa samanlaisia muotoja keskenään hyvin erilaisissa keskustelukulttuureissa. Havain­noiduissa verkkokeskustelukulttuureissa toistuivat erityisesti huumoriin, epäilyk­seen, valta-­asemaan, arvoihin ja kansallisidentiteettiin pohjaavat toiseuttavan verkkokeskustelun muodot sekä vertaistuellinen toiseuttaminen. Kullakin kes­kustelukulttuurilla on myös niille ominaisia toiseuttamisen muotoja.

Verkon vihapuhe on yksi teknologiavälitteisen väkivallan muoto. Sen vaikutukset ovat harvoin välittömiä tai fyysisiä, vaan enemmänkin toiston kautta voimistuvia. Siksi verkon vihapuhekaan ei ole ”vain puhetta”. Sosiaalisella medialla on arjessamme alati kasvava vaikutus. Siksi myös identiteettimme hahmottuvat yhä enemmän verkossa muodostuvien yhteisöllisyyksien kautta.Tässä artikkelissa tarkastelen tällaista vihamielisyyteen sekä erityisesti väkivaltaisiin sisältöihin kytkeytyvää yhteisöllisyyttä toiseuttavan verkkokeskustelun käsitteen avulla. Tapausesimerkkinä käytän kuvafoorumi Ylilautaa, jonka anonyymin keskustelukulttuurin ongelmia on käsitelty laajasti sekä suomalaisessa julkisessa keskustelussa että akateemisessa kontekstissa. Tavoitteeni on selvittää, millaisia väkivaltaisen toiseuttavan verkkokeskustelun muotoja Ylilaudan pidäkkeettömäksi tunnustetulta Satunnainen-keskustelualueelta on tunnistettavissa ja millaiseksi toiseuden tuottajan ja ”Toisen” suhde näissä vuorovaikutustilanteissa rakentuu. Millaisia merkityksiä väkivallan kuvauksilla on toiseuden tuottamisen kannalta?Väkivaltainen toiseuttava verkkokeskustelu on Ylilaudan kontekstissa jäsennettävissä kohtaamisen ja ulossulkemisen kautta. Kohtaavan, väkivaltaisen toiseuttamisen keinoin käyttäjät tunnustavat toiseuttamisen kohteen läsnäolon keskustelussa. Ulossulkeva, väkivaltainen toiseuttaminen on keino kuvailla yhteisöstä ulkopuoliseksi hahmotettua Toista. Väkivaltainen toiseuttava verkkokeskustelu on keino reagoida yhteisön sisällä ilmaistuun ei-toivottuun käytökseen sekä tapa määrittää ja kuvailla identiteettejä, jotka nähdään yhteisöstä käsin ulkopuolisina.Avainsanat: verkkokeskustelu, verkkoyhteisöt, toiseus, toiseuttaminen, Ylilauta, verkkoväkivalta“Get in the oven” – Violent and othering online discourseDiscursive online hate is a form of technology-facilitated violence. Its effects are rarely immediate or physical, but the impact of hostile, violent online content is often amplified through repetition. That is why online hate speech should not be dismissed as “mere talk”. With the growing influence of social media, our identities are increasingly taking shape in online communities.In this article, I explore online communality and violent content by applying the concept of ‘othering online discourse’. As a case study, I use the Finnish image board Ylilauta, whose problematic discussion culture has been widely discussed both in Finnish public discourse and in the academic context. My aim is to find out what forms of violent and othering online discourse can be identified in Ylilauta’s infamously unrestrained Satunnainen discussion area, and what is the interaction like between the producers of otherness and the “Other” within these othering discourses. What kinds of meanings do descriptions of violence have in terms of producing otherness?Violent and othering online discourse expressed on Ylilauta can be divided into two main categories: confronting practices of othering and excluding practices of othering. By means of confronting and violent othering, users acknowledge the presence of the Other. Excluding, violent othering is a way to describe Others that are perceived as outsiders. Violent, othering online discourse is a way of reacting to unwanted behavior within a community and a way of defining and describing individuals and groups of people that are seen as outsiders.Keywords: online discourse, online communities, otherness, othering, Ylilauta, online violence

Tarkastelen tässä tutkimuksessa kymmenen nimimerkin kielenkäyttöä suomenkielisellä internetin keskustelupalstalla suomi24.fi-romano. Metodina on yksilömurteita vertaileva variaationtutkimus. Olen kerännyt tutkimukseen kymmenen nimimerkin kaikki viestit ajalta 22.2.2003–18.7.2013. suomi24.firomano on tämän tutkimuksen valmistumisen aikana ainoa erityisesti Suomen romaneille tarkoitettu keskustelupalsta internetissä. Keskustelupalsta on suunnattu romanien väliseen keskusteluun. Keskustelufoorumin pääkieli on suomi, mutta monet keskustelijat käyttävät suomen varieteettia, joka sisältää romanikielisiä tai romanikieleen pohjautuvia sanoja, romanikielisiä rakenteita tai lauseita. Tutkin tällaisia viestejä. Tarkasteltavana ovat kunkin nimimerkin käyttämät romanikieliset elementit (lekseemit ja rakenteet), niiden määrä, sanaluokat, morfologia ja taivutus sekä käyttötehtävät.Osa nimimerkeistä käyttää vain substantiiveja, osa laajemmin eri sanaluokkiin kuuluvia lekseemejä. Yhteinen piirre kirjoittajilla on romanikielisen elementin käyttö romani-identiteetin tai Suomen romanikulttuuriin liittyvän asian ilmaisemisessa. Kirjoittajien väliset erot romanikielen taivutuksessa ja kirjoitusasuissa voivat johtua taivutetun romanikielen käytön harvinaistumisesta. Nimimerkit eivät korjaa toistensa romanikielentaivutusrakenteita tai kirjoitusasuja. Kirjoittajien yksilömurteet eroavat eniten romanikielisen sanaston määrässä, mutta eroa on myös kieliopillisten rakenteiden määrässä ja monipuolisuudessa.

Sosiaalisen median keskusteluissa tunteilla on keskeinen sija. Tunnereaktiot, aina ärtymyksestä sympatiaan ja koukkuun jäämisestä tylsistymiseen, kuuluvat olennaisesti sosiaalisen median kohtaamisiin. Lähikuva lähestyy sosiaalisen median ilmiöitä affektin käsitteen kautta. Erikoisnumerossa osallistutaan keskusteluun affektin merkityksistä analysoimalla trollausta, verkkokeskustelun tunneintensiteettejä, affektiivista mainontaa, selfieitä ja e-urheilua.

Ihmisten asenteet ja mielikuvat saattohoidosta vaikuttavat siihen, millaisia elämän loppuvaiheen hoitovaihtoehtoja he toivovat itselleen tai läheisilleen. Mediaesitykset, kuten dokumenttielokuvat, muokkaavat omalta osaltaan näitä mielikuvia. Marikan kuolema (2021) on tuore kotimainen dokumenttielokuva, jossa on kuvattu kuolevan ihmisen viimeisiä kuukausia saattohoitokodissa. Vaikka saattohoitoprosessit eivät ole elokuvan merkittävin teema, siihen liittyvät kuvaukset tarjoavat katsojilleen tarttumapintaa ymmärtää saattohoitoa ja heijastaa elokuvaan omia asenteitaan elämän loppuvaiheen hoidosta.Tutkin saattohoitoon liittyviä mielikuvia laadullisen vastaanottotutkimuksen keinoin. Aineistona toimivat elokuvan pohjalta tehdyt ryhmähaastattelut (48 osallistujaa) ja Vauva.fi-sivustolla käyty verkkokeskustelu (493 viestiä). Aineistosta paljastui, että saattohoidon kokonaisvaltaisuuteen ja moniammatillisuuteen liittyy väärinymmärryksiä saattohoidon merkitessä monelle kuolemista piilossa ja pois muiden tieltä. Keskustelijat myös kritisoivat, ettei suomalaisessa saattohoidossa osata kohdata kuolevaa ja hänen läheisiään yksilöinä, vaan hoidettavina potilaina ja lääketieteellisenä ongelmana.Saattohoitoon liittyi siten eettisiä kysymyksiä ja pelon tunteita. Ahdistus nousi yhtä lailla siitä, miten meistä kukin pystyy kohtamaan kuolevaisuutta, ja siitä, pystyykö suomalainen yhteiskunta tarjoamaan arvokasta kuolemaa kansalaisilleen. Marikan kuolema -dokumenttielokuvan vastaanotossa korostuivat negatiiviset mielikuvat suomalaisesta saattohoidosta.Avainsanat: saattohoito, kuolema, dokumenttielokuvat, välittäminen, etiikka, vastaanottotutkimusAudience’s Perception of Finnish Hospice Care in the Documentary Film Marika’s PassingPeople’s attitudes and images of hospice care affect what end-of-life care options they wish for themselves or their loved ones. Media presentations, such as documentary films, shape these images. Marika’s Passing (2021) is a recent Finnish documentary film that depicts the last months of a dying person in a hospice home. Although hospice care is not a significant theme of the film, the related descriptions offer viewers potential to understand hospice care and reflect their own attitudes about end-of-life care.I study Finnish audience’s perceptions of hospice care using qualitative reception research. The data includes focus group interviews (48 participants) and an online discussion on the Vauva.fi website (493 messages). The data reveales that there are misunderstandings associated with hospice care’s comprehensiveness and multi-professionalism when some viewers see hospice care as a result of taboo death where death is hidden from the public view. The discussants also criticized that Finnish hospice care does not know how to face the dying people as individuals.Thus, dying people are treated as patients and as medical problems, and hospice care became associated with fear and anxiety over the provided care. Audience’s anxiety focused on how each of us is able to face mortality and whether Finnish society is able to offer a dignified death to its citizens. In the reception of the documentary film Marika’s Passing, the viewers expressed rather negative images of hospice care in Finland.Keywords: hospice, palliative care, death, documentary films, care, ethics, reception, reception studies

People 'kansa' in digital discourses. Corpus-assisted discourse analysis on Suomi24 discussion forum. In this paper, our objective is to analyze how participants use the word kansa 'people' on the largest discussion forum in Finland, called Suomi24 (Finland 24). Our main research questions are the following: 1) What kinds of discourses the forum participants relate to kansa 'people' and 2) what kinds of representations the writers attach to kansa and what kinds of meanings they construct for the term on the discussion forum. Our theoretical and methodological approach is based on corpus-assisted discourse analysis and on digital discourse analysis. Studying the data from two different perspectives with two different methods will give two complementary views on the discourses of kansa. In the first part of the study, we analyzed the 2,4-billion-token Suomi24 data in its entirety applying corpus-assisted discourse studies and keyword analysis in order to analyze the discourses and representations that the discussion participants attach to kansa. To this end, we extracted all paragraphs were the lemma kansa was used. Alltogether, the data contain about 829 000 occurrences of the lemma. In the second phase, we executed qualitative digital discourse analysis in which we focused on the positioning of the word kansa (people) by examining the type of linguistic action in the utterances where it was used, what kind of relation and agreement/isagreement writers expressed in relation to the topic and object of talk they were writing about. The first analysis showed that the most frequent discourses attached to kansa were religion, politics and power, ethnicity and society. In particular, these indicate that kansa is often represented through religion and that the discourses relate kansa strongly to nation-state, that is, independence, government and ethnic groups. Furthermore, kansa is often associated with inequality in the society, where parts of the kansa are seen as disfavoured. The second analysis, based on digital discourse analysis, reveals that the word people is used in the following five ways. First, kansa is positioned as either in the biblical sense or as religious people who blames others. Second, writers describe stupid people and they complain and blame while showing their disregard towards people. Third, people was described as victim, betrayed, and oppressed without access to power. Here, the writers complain and accuse. Forth, the people was described as social actor through the use of cognitive verbs and speech act verbs showing intelligence of this people to which the writers belonged. The last category was a mixed one that contained people as representative of a nation or described with some quality, such as sisukas kansa (persistent people, or people with guts). The results show that kansa (people) are used in very familiar and stereotypical ways. This word functions as part of an ideological discourse in the discussions in this forum that allow writers to build their self-image, distinguish themselves from the people or in order to legitimate their own position in a way that other writers recognize the shared and reproduced representation of people. In this way, this representation is part of this new kind of public vernacular discourse in various platforms of social media produced by ordinary people. However, these representations of the kansa (people) did not present any novel ways of understanding people. Avainsanat: verkkokeskustelu, korpusavusteinen diskurssintutkimus, avainsana-analyysi, digitaalinen diskurssianalyysi, representaatio

Artikkelissa analysoidaan, millaista kuvaa opetuksen poliittisuudesta rakennetaan verkkokeskusteluissa ja millaisia merkityksiä kouluun ja opettajiin liitetään. Aineistona ovat kouluopetusta käsitelleet verkkokeskustelut, jotka käynnistyivät tammikuussa 2021 Helsingin Sanomien ja Yleisradion uutisoitua Perussuomalaisen Nuorison aloitteesta ilmiantaa puolueellisia opettajia. Menetelmällisesti artikkelissa hyödynnetään retorista analyysia, retoris-performatiivista diskurssiteoriaa ja toiseuttavan verkkokeskustelun teoriaa. Osa aineiston keskustelijoista esitti koulun puolueelliseksi ja kyseenalaisti opettajien luotettavuuden. Toiset puolustivat opettajien ammattitaitoa. Yleisesti ottaen puheenvuoroista kuvastuu keskustelijoiden epätietoisuus siitä, miten koulun arvoperusta määritetään. Monissa kommenteissa pyrittiin toiseuttamaan opettajia kuvaamalla heidät eliitin edustajiksi. Verkkokeskustelussa esiintyvät kouluun kohdistetut syytökset poliittisen vastustajan tavoitteiden ajamisesta ovat ominaisia populististen ryhmien käyttämälle puhetavalle. Tulokset johtavat pohtimaan tarvetta käydä avoimempaa keskustelua koulun arvoperustan määrittelystä ja median kykyä asiantuntevaan koulu-uutisointiin.

Tiivistelmä Tämä artikkeli tarkastelee romanikielisten ja romanikieleen pohjautuvien sanojen käyttöä Suomen romanien suomenkielisessä verkkokeskustelussa. Aineistona ovat verkkokeskustelupalstan suomi24.fi-romano tekstit ajalta 22.2.2003 – 18.7.2013. Tutkimusmetodi on tutkimusaineiston empiiriseen tarkasteluun perustuva. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata romanikieltä sisältävää suomea pararomanien määrittelyn valossa aiemmin tutkimattoman verkkokeskustelun kielen avulla. Pararomaneilla tarkoitetaan kielimuotoja, joista on kadonnut romanikielen kielioppi. Tutkimuksessa tarkastellaan myös romanien suomenkielen varieteetissa esiintyvien romanikielisten elementtien alkuperää, sanaluokkia ja taivutusta. Suomen romanit käyttävät verkkokeskustelussa suomen yleis- ja puhekielen ja taivutetun Suomen romanikielen lisäksi suomen varieteettia, jossa on romanikieleen perustuvia sanoja, kieliopillisia muotoja ja lauseita. Aineiston romanikieleen pohjautuva sanasto edustaa alkuperältään seitsemäätoista eri kieliryhmää. Suurin osa lekseemeistä perustuu historialliseen indoarjalaiseen sanastoon. Kontaktikielten vaikutusta on huomattavasti vähemmän, yleisimpinä skandinaaviset vaikutteet. Sanoja taivutetaan useissa eri taivutusmuodoissa sekä suomen että romanikielen kieliopin mukaan. Joissakin sanoissa on sekä suomen että romanikielen taivutuksen aineksia. Kaikki sanaluokat esiintyvät vähintään kerran, mutta substantiivit ovat selvästi yleisin sanaluokka. Tämä on yleinen ilmiö lainautumisessa ja kielen rapautumisessa. Suomenkielisten kommenttien romanikielinen sanasto on suppeaa ja romanikielisten sanojen käyttö vaihtelee yksilöllisesti. Nämä seikat kertovat yleensä kielitaidon ja kielen käytön yleisestä vähenemisestä. Sanojen muodostaminen on verkkokeskustelussa kuitenkin luovaa. Taivutetusta Suomen romanikielestä voidaan ottaa käyttöön uusia, myös kieliopillisia romanikielisiä elementtejä. Siten verkkokeskustelun etnolektiin ei sovi pararomanin määrittely. Avainsanat: suomi, romani, etnolekti, leksikko, taivutus, verkkokeskustelu Romani and Romani-based words and structures in Finnish web discussion of the Finnish Roma This article investigates the use of Romani and Romani-based-words inweb discussion of the Finnish Roma. The data consist of the whole archive of Internet discussion board suomi24.fi-romano from date 22.2.2003 to date 18.7.2013. The data are studied empirically. The aim of this study is to compare the ethnolect of the Finnish Roma against the definition of Para-Romani. Para-Romanis have the grammatical structure of another language and only vocabulary from Romani. The origin, the use of parts of speech and inflection of the Romani lexemes in Finnish sentences have also been studied for this article. Finnish Roma use in their web discussion both Finnish and Romani but also the variety of Finnish, which has words, grammatical forms and sentences based on Romani. The vocabulary based on Romani represents in its origin seventeen different language groups, most of them on the historical Indo-Arian languages. The effect of contact languages is considerably smaller, and the most common influences are the Scandinavian ones. The Romani-based-words are used in several inflected forms of Finnish and Romani grammar. Some words include structures of both languages. All parts of speech occur at least once in the Romani-based-vocabulary but nouns are notably the most common. This is a common phenomenon in borrowing. The Romani vocabulary in Finnish comments in the data is narrow and the use of Romani words varies individually. These facts tell usually about weakening of the language skills and decrease in the use of the language. Hovewer, constructing the Romani-based- or Romani-mixed-words is creative in web discussions. The ethnolect of the Finnish Roma takes also grammatical linguistic elements from inflected Romani language. So, the definition of pararomani does not fit to the ethnolect of web discussions of the Finnish Roma. Key words: Finnish, Romani, ethnolect, lexicon, inflection, web discussion

Journalistisen median ja demokratian suhdetta käsittelevässä tutkimuksessa kansalaisten mielipiteet mediasta usein sivuutetaan. Tässä artikkelissa pyrin luomaan työkaluja kansalaisten media-arvioiden huomioimiseen jäsentämällä niitä normatiivisten demokratianäkemysten avulla. Muodostan jäsennyksen analysoimalla kahta Ilta-Sanomien internet-sivuilla vuonna 2007 käytyä verkkokeskustelua demokratiateorioiden näkökulmasta. Löydän verkko-keskusteluista kahdeksan median arviointikriteeriä, joilla on vastineensa demokratiateoreettisessa kirjallisuudessa. Keskustelijoiden tapa arvioida mediaa tulee lähelle eliittidemokratiaa ja deliberatiivista demokratiaa, kun taas osallistuvaan demokratianäkemykseen kytkeytyviä arviointikriteereitä käytetään keskusteluissa vähemmän. Tulokset myös täydentävät aiemmassa tutkimuksessa saatua kuvaa suomalaisten media-arvioista.

HPV-rokotteen avulla pyritään ehkäisemään ihmisen papilloomavirusten tartuntaa ja niiden aiheuttamia haittoja, erityisesti kohdunkaulan syöpiä. Suomessa rokotetta tarjotaan nuorille maksutta osana kansallista rokotusohjelmaa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan HPV-rokotteeseen liittyviä puhetapoja keskittyen kahteen päätöksentekoon liittyvään kysymykseen: 1. Ketkä ovat keskeisiä toimijoita HPV-rokotuspäätöksen tekemisessä ja millaisia ovat heidän asemansa? 2. Millaisiin tiedollisiin auktoriteetteihin HPV-rokotukseen liittyvässä keskustelussa vedotaan? Tutkimuksen aineistona toimivat HPV-rokotukseen liittyvät uutisartikkelit sekä nuorten ja aikuisten verkkokeskustelut, joita on analysoitu asemointianalyysin avulla. Tulokset osoittavat, että aktiivisiksi päätöksentekijöiksi asemoidaan vaihtelevasti nuori, tämän vanhemmat ja terveysviranomaiset. Keskustelussa ilmenee lisäksi jännitteitä erilaisten tiedollisten auktoriteettien välillä. Keskeisiksi nousevat biolääketieteellinen, institutionaalinen, kokemuksellinen ja yksilöllinen kognitiivinen auktoriteetti, joiden asemaa vahvistetaan ja haastetaan eri tavoin osana keskustelua. Tutkimus korostaa tarvetta tarkastella rokotuspäätöstä usean toimijan jaettuna päätöksenä.

Artikkelissa analysoidaan diskurssianalyysin keinoin anonyyminä käytyjä verkkokeskusteluja suomalaisen Ylilauta-keskustelufoorumin Ihmissuhteet-keskustelualueelta. Miesten ja poikien ihmissuhdekeskustelujen alueelle on tullut viime vuosina vaikutteita radikaalin miesliikkeen, niin sanotun manosfäärin, mielipidevaikuttajien blogeista, jotka pyrkivät muun muassa rakentamaan miesten emotionaalista yhteisöä naisvihan ympärille. Tässä artikkelissa analysoidut keskustelut pyrkivät typistämään sukupuolten väliset suhteet yksinkertaisiksi biologisperustaisiksi totuuksiksi ja stereotyypeiksi ja edustavat siinä mielessä populistista retoriikkaa. Artikkelissa osoitetaan vihamielisten diskurssien ylirajainen kierto sekä tulkitaan naisvihaan yllyttävät yhteisöt intiimin elämän radikalisoitumiseksi, jossa yksilöt pyrkivät levittämään omaksumaansa sanomaa edelleen muille. Keskusteluissa esiintyy myös vastapuhetta, jossa yritetään haastaa naisvihalle perustuvia käsityksiä ja naisvihamielisiä asenteita. Useimmiten keskusteluista tulee kiisteleviä.

Kysymykset kansakunnan alkuperästä ja roolista historiassa pohjautuvat 1800-luvun nationalistisiin historiantulkintoihin, ja ne elävät edelleen populaarissa historiakulttuurissa. Tässä artikkelissa tarkastelemme, millaisia merkityksiä Rurikin alkuperälle annetaan suomen- ja venäjänkielisissä 2000-luvun verkkokeskusteluissa. Tutkimme mistä lähteistä tietoa ammennetaan ja millaisia ovat keskustelujen erot ja yhtäläisyydet. Tulkinnat Rurikin taustasta ovat keskeisessä roolissa keskusteluissa joissa pohditaan oliko hän slaavi, normanni, suomalainen vai ruotsalainen. Lisäksi osoitamme, kuinka tiedon leviäminen internetissä ja kansalaisten saataville tulleet kaupalliset geenitestit ovat tuoneet uusia kerroksia keskusteluun, joka kilpistyy ikiaikaiseen oman ja oman ”kansan” identiteetin pohtimiseen. Uutta tutkimuksessa on, että tarkastelemme keskiaikaiseen henkilöhahmoon liittyvää kieli- ja kulttuurirajat ylittävää verkkokeskustelua ja sitä, miten keskusteluissa rakennetaan omaa usein kansallisuuteen kytkeytyvää identiteettiä. Artikkelin tutkimusaineisto pohjautuu suomen- ja venäjänkielisistä verkkosivuista, foorumkeskusteluista ja blogiteksteistä vuosina 2019–2020 louhittuihin aineistoihin sekä yksittäisiin, kohdistaen haettuihin aineistoihin. Artikkelin tutkimusmenetelmänä olemme käyttäneet kriittisen sisältöanalyysin ja tietokoneavusteisten menetelmien yhdistelmää.

Juhannuksena 2012 We Love Helsinki -kollektiivin avoimella Facebooktapahtumasivulla käytiin kiivasta keskustelua heteronormatiivisuudesta, syrjinnästä, klubikulttuureista, suvaitsevaisuudesta ja suvaitsemattomuudesta. Viisi päivää kestänyttä debattia kommentoitiin laajalti sosiaalisessa mediassa ja se nousi jopa pienimuotoiseksi kansalliseksi uutiseksi. Artikkeli esittelee debatin keskeisiä teemoja painottuen verkkokeskustelujen tunnedynamiikan käsitteellistämiseen. Aineistona on arkistoitu, 728 kommentin mittainen juhannustanssi-keskusteluketju sekä sitä koskevat uutis- ja blogitekstit. Verkkokeskustelujen intensiteetti kasvaa nopeasti kommenttien kärjistyessä ja tunneilmaisujen roihahdellessa. Artikkeli esittää, että tällainen affektiivinen tahmeus saa kävijät viipymään keskustelun parissa ja osallistumaan siihen: niinpä myös toisten käyttäjien tietoinen provosointi eli trollaus kasvattaa keskustelun tahmeutta. Samalla nettikeskustelun tunnedynamiikat liittyvät myös nettialustojen – tässä tapauksessa Facebookin – rajoituksiin, mahdollisuuksiin ja erityispiirteisiin. Artikkeli erittelee juhannuskeskustelun dynamiikan erityispiirteitä väittäen tunneintensiteettien sekä ajavan verkkokeskusteluja, fragmentoivan niitä että kiinnittävän käyttäjiä tiettyihin alustoihin, ketjuihin ja ryhmiin. Netin käyttäjälojaalisuuteen ja huomiotalouteen yhdistetty termi ”tahmea sisältö” onkin hedelmällisesti yhdistettävissä affektiivisen tahmeuden käsitteeseen nettisisältöjen koukuttavien – niin viihdyttävien kuin häiritsevienkin – piirteiden analyysissä.

Puurakentaminen on keino torjua ilmastonmuutosta ja edistää kestävää rakentamista. Valtio onkin pyrkinyt edistämään puun käyttöä ja asettanut mm. julkiselle puurakentamiselle kansalliset tavoitteet. Erityisesti suuria ja monikerroksisia puurakennuksia toivotaan Suomeen lisää. Suurista puurakennuksista on kuitenkin toistaiseksi saatavilla suhteellisen vähän tietoa. Tämä tutkimus tarkastelee kuluttajien näkemyksiä puurakentamisesta ja pohtii, miten puurakentamiseen liittyvää viestintää eri kuluttajaryhmille voidaan edistää. Aineistona on puurakentamista koskevien uutisten verkkokeskustelut vuonna 2020. Kuluttajanäkemysten perusteella on tyypitelty kuusi erilaista kuluttajaryhmää. Tutkimus antaa suosituksia siitä, kuinka viestiä puurakentamisesta kullekin kuluttajatyypille. Ekologisuuteen uskovat ovat tietoisia puurakentamisen ekologisuudesta, mutta heille kannattaa viestiä myös muista monikerroksisen puurakennuksen ominaisuuksista. Ekologisuutta epäilevät tarvitsevat selkeää tietoa puurakentamisen ekologisuuseduista. Rakennuksen kestävyydestä huolestuvilla epäilyksiä on mm. monikerroksisten puurakennusten paloturvallisuudesta. Heille voidaan antaa realistista tietoa vahinkojen mahdollisuudesta sekä rakennuksen kaikista ominaisuuksista pitkällä aikavälillä. Hinnasta huolestuvat pitävät monikerroksisia puurakennuksia kalliina. Heille täytyy viestiä hinnoista ja ylläpitokustannuksista läpinäkyvästi ja muihin rakennustapoihin vertaillen. Visuaalisuudesta pitäviä miellyttää puurakennusten ulkonäkö ja estetiikka. Visuaalisuutta arvostaville voidaan esimerkiksi tarjota vierailuja puurakennuksiin ja hyödyntää viestinnässä kuvia ja videoita. Puun luontaisia ominaisuuksia arvostaville tärkeää on mm. puurakennusten hengittävyys ja asumismukavuus, ja heille sopii puurakennusten muista ominaisuuksista kertominen. Tutkimus tuo ilmi niin kielteisiä kuin myönteisiäkin kuluttajanäkemyksiä puurakennuksista ja osoittaa tarpeen lisätä tietoa ja viestintää, jos puurakentamista halutaan edistää.