Academic literature on the topic 'Työntekijät'

Rahapelaamisen mahdollisuuksien kasvaessa sosiaalialalla toimivat työntekijät tulevat todennäköisesti kohtaamaan rahapeliongelmista kärsiviä asiakkaita. Työntekijöiden asiantuntijuutta tarvitaan asiakkaan ongelman tunnistamisessa, hänen auttamisessaan ja ohjaamisessaan oikeanlaisten palvelujen äärelle. Tätä laadullista tutkimusta varten haastateltiin 24 sosiaalialan ammattilaista, jotka työskentelevät eri toimipaikoissa eri puolilla Suomea. Suurimmalla osalla oli yliopistotutkinto sosiaalityöstä. Menetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Asiantuntijuus alkaa useimmiten yhteiskunnallisen ilmiön (eli ongelmapelaamisen) hahmottamisesta asiakkaiden kertomusten ja omien kokemusten perusteella. Asiantuntijuutta tarvitaan myös asiakkaan kohtaamisessa ja rahapelaamisen puheeksiotossa. Moni haastateltava piti rahapelaamisesta kysymistä tärkeänä, vaikka kaikki eivät aina muistaneet tehdä sitä. Asiantuntijuus ei ollut pelkästään yhden työntekijän varassa, vaan yhteistyötä tekemällä hyödynnettiin kollegoiden monipuolista asiantuntijuutta ja muiden ammattilaisten osaamista.

Vapaan sivistystyön osaaminen ja pätevyys -ohjelman (VSOP) kohteina ovat vapaan sivistystyön omat työntekijät, siis kansanopistoväki sekä kansalaisopistojen ja opintokeskusten työntekijät, heidän pätevyytensä päivitys ja ammattitaidon nosto.

Työelämässä meneillään oleva murros edellyttää ihmisiltä yhä enemmän vuorovaikutustaitoja; työt pirstaloituvat (silpputyö) ja siirtyvät verkostoihin, digitalisoituminen, monimuotoistuminen monikulttuurisuuden ja uusien työntekijäsukupolvien myötä ja entinen osaaminen kohtaavat huomattavia muutospaineita. Erityisesti esimiehillä on merkittävä rooli, ja heidän vuorovaikutuskyvykkyytensä on avaintekijä muutoksissa, arjen sujumisessa, tuottavuuden ja työmotivaation ylläpidossa sekä työyhteisön työhyvinvoinnin ja työilmapiirin kehittymisessä.Artikkelissa tutkitaan eri työntekijäryhmien kokemuksia vuorovaikutussuhteesta esimiehen kanssa sekä suhteen vaikutuksia työn imuun, yksilön ja yksikön osaamiseen ja yksikön suoriutumiseen sekä joustavuuteen. Tutkimuksen perustana on LMX-teoriaan pohjautuva käsitys esimiehen ja alaisen välisestä suhteesta. Aineisto on kerätty 4500 vastaajalta 93 pk-yrityksestä eri toimialoilta Suomessa ja analysoitu kvantitatiivisesti. Tutkimus liittyy Vaasan yliopiston ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston 2015-2016 toteuttamaan HERMES-projektiin.Tutkimuksen keskeisin havainto liittyy työsuhteen tyyppiin ja työntekijän kokemukseen vuorovaikutuksen tasosta. Määräaikaisessa työsuhteessa olevat työntekijät arvioivat vuorovaikutuksen esimiehen kanssa parhaimmaksi verrattuna vakituisessa ja vuokratyösuhteessa oleviin. Löydös on yllättävä, ja kertoo vuorovaikutussuhteen merkityksellisyydestä ja uniikista kokemisesta. Vuorovaikutussuhteet erosivat myös sukupuolen ja esimiesaseman suhteen ja työntekijän asema vaikutti vuorovaikutussuhteen kokemisessa.

Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella työntekijöiden kuvauksia ja havaintoja siitä, miten ohjatussa äiti–lapsi-vertaisryhmässä tuetaan vanhemmuutta ja selviytymiskykyisyyttä. Tutkimuksen viitekehyksenä sovellettiin resilienssitutkimuksen ja Seligmanin (2011) PERMA-hyvinvointiteorian käsitteitä. Tutkimuksen kontekstina oli matalan kynnyksen perhekeskustoiminta ja kohteena äiti–lapsi-vertaisryhmä. Lähestymistapana sovellettiin tapaustutkimusta, ja menetelminä olivat työntekijöiden (N=2) parihaastattelut tutkimusjakson alussa ja lopussa sekä puolistrukturoidut päiväkirjat, joihin työntekijät kirjasivat huomioitaan omista toimintatavoistaan ja vuorovaikutustilanteista äitien ja lasten ryhmätapaamisista kolmelta ajanjaksolta. Aineisto analysoitiin temaattisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tuloksena tunnistettiin neljä selviytymiskykyä ja vanhemmuutta vahvistavaa työntekijän toimintatapaa: yhteisen tekemisen järjestäminen ja toiminnan sanoittaminen, kannustaminen ja vahvuuksien tunnistaminen, myönteisen ilmapiirin luominen sekä lähellä oleminen. Sosiaalipedagoginen työote ilmeni vertaisryhmän työntekijöillä toimivan vuorovaikutuksen rakentamisena, yhteisöllisyyden vahvistamisena ja yhteisön kasvatuksellisten mahdollisuuksien etsimisenä. Tutkimus antaa uutta tietoa työkäytänteistä, joilla voidaan vahvistaa vanhempien selviytymiskykyisyyttä perhekeskuksen matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa.

Työn tuunaaminen on oma-aloitteista työn kehittämistä työn voimavaroja ja vaatimuksia muokkaamalla. Tutkimme, millaisia tuunausprofiileja voidaan löytää kolmesta erilaisesta tuunaustavasta, jotka olivat työn voimavarojen lisääminen, työn vaatimusten lisääminen ja työn vaatimusten optimoiminen. Selvitimme myös, miten työhyvinvointi vaihtelee profiileissa. Sähköiseen kyselyyn osallistui 1 024 sosiaali- ja terveysalan organisaation työntekijää. K-keskiarvojen klusterianalyysin avulla tunnistimme neljä työn tuunaamisen profiilia: aktiiviset tuunaajat (19 %, monipuolinen tuunaaminen), optimoivat tuunaajat (21 %, työn vaatimusten optimointi), passiiviset tuunaajat (27 %, keskimääräistä vähemmän tuunausta) ja keskiverrot tuunaajat (34 %, keskimääräisesti tuunauksen eri tapoja). Moniulotteinen kovarianssianalyysi osoitti, että aktiiviset tuunaajat kokivat eniten työn imua ja työn merkityksellisyyttä. Passiiviset tuunaajat kokivat niitä vähiten. Aktiivisilla tuunaajilla ja optimoivilla tuunaajilla oli hieman muita profiileja enemmän emotionaalista uupumusta. Nuoremmat työntekijät olivat vanhempia työntekijöitä aktiivisempia työn tuunaajia. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sote-alalla kannattaa edistää työn tuunaamisen tapoja, sillä monipuolinen työn tuunaaminen oli yhteydessä erityisesti työn imuun ja työn merkityksellisyyteen.

Toipumisorientaatio (recovery-orientation) mielenterveystyössä on asiakkaan henkilökohtaista toipumista korostavan toiminnan viitekehys. Toipumisorientaatiossa mielenterveyttä tarkastellaan laajemmin kuin häiriön puuttumisena. Toipumisella käsitetään koko henkilökohtaisten asenteiden, arvojen, tunteiden ja taitojen muutosprosessia, jossa korostuu henkilön omakohtainen kokemus mielekkäästä elämästä. Yhteistyösuhteella työntekijän kanssa on tärkeä merkitys toipumiselle. INSPIRE-mittari on kehitetty yhteistyösuhteen laadun ja toipumista edistävän tuen arviointia varten. Tässä kuvatun tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida INSPIRE-mittarin käytettävyyttä mielenterveystyössä asiakkaiden ja ammattilaisten näkökulmasta. Tavoitteena oli kuvata asiakkaiden ja työntekijöiden näkemyksiä INSPIRE-mittarin käytettävyydestä. Tutkimus toteutettiin mielenterveyskuntoutujien asumisyksikössä. Tulokset osoittivat, että INSPIRE-mittari on hyödyllinen työkalu toipumisorientaation edistämisessä sekä asiakkaiden että työntekijöiden näkökulmasta. Asiakkaat kuvasivat mittarin sisältävän kysymyksiä heille merkityksellisistä asioista, kuten toimivasta yhteistyösuhteesta. Työntekijät kokivat INSPIRE-mittarin käytön vahvistavan heidän työskentelyssään toipumisorientoitunutta työotetta. Tulosten perusteella mittarin sisältöalueet tulevat ohjaamaan työntekijöiden työskentelyä asiakkaiden kanssa. Näin ollen mittari voi osaltaan olla edistämässä mielenterveystyön henkilöstön työskentelyä kohti toipumisorientaation mukaista työotetta.

Huonepölypunkkien ja allergioiden välinen yhteys on tunnettu jo kauan. Kosteusvaurioiden yleistyessä sekä kodeissa että työpaikoilla, on havaittu myös varastopunkkien merkitys allergioiden aiheuttajina. Suomalaisen ammattitautitilaston mukaan vuosittain punkkien aiheuttaman ammattitaudin saa 50150 työntekijää. Työpaikkojen punkeista tiedetään kuitenkin erittäin vähän. Punkkien esiintyminen runsain määrin työpaikalla voi aiheuttaa työntekijöille oireilua, ja pahimmassa tapauksessa ammattitaudin. Kuopion aluetyöterveyslaitoksella ympäristömikrobiologian laboratoriossa olemme tutkineet maatiloilla työskentelevien ihmisten altistumista ja herkistymistä punkeille. Halusimme selvittää, mitä varastopunkkilajeja valituissa työympäristöissä esiintyy, mitkä ovat niiden runsaussuhteet ja vaihtelevatko lajisto tai punkkimäärät vuodenaikojen mukaan. Samoin tutkimme punkkien kulkeutumista maatalousympäristössä. Selvitimme myös tutkimukseen valittujen työntekijöiden oireilua, allergiasairauksia ja mahdollista herkistymistä varastopunkeille.Tutkimuksessa oli mukana yhdeksän maatilaa (kolme sikalaa, kanalaa ja tallia) ja 23 maatalouslomittajaa. Punkkeja löytyi kaikista tutkituista työympäristöistä. Tuotantoeläimen pieni koko (kana) ja pölyisyys liittyivät suuriin punkkimääriin. Noin 40% maatalouden näytteistä sisälsi enemmän punkkeja kuin arvioitu herkistymisraja-arvo (100 punkkia grammassa pölyä) on. Lajistollisesti kaikki nyt tutkimamme kohteet olivat samankaltaisia, näytteistä löytyi pääasiassa varastopunkkeja.Pyroglyphidae-heimon punkkeja (huonepölypunkkien heimo) löytyi merkittävästi vain kanaloista. Punkkien esiintyminen maatalouden kohteissa vaihteli vuodenajoittain. Eläintiloista punkkeja löytyi eniten syksyllä ja talvella, kun taas kesä oli kotien punkkirikkainta aikaa. Vaihtelu johtunee ko. tiloissa vallitsevista ja vuodenajan mukaan vaihtelevista kosteus ja lämpötilaolosuhteista. Punkit myös kulkeutuivat eläintiloista koteihin. Erityisesti Acaridae- jaTarsonemidae-heimojenpunkkeja löytyi yhtäaikaa sekä eläintiloista että kotoa. Oirekyselyn perusteella lomittajat kärsivät ihooireista enemmän kuin viljelijät. Tutkittujen sikaloiden ja kanaloiden työntekijät kärsivät hengitystieoireista enemmän kuin tallien työntekijät. Lääkärin toteamia allergiasairauksia oli yleensä viljelijöillä saman verran kuin väestössä keskimäärin ja lomittajilla hiukan tavanomaista enemmän. Lomittajista oli 17 % herkistynyt ainakin yhdelle punkille. Riski altistua ja herkistyä punkeille on ilmeinen maatalouden parissa, joten altistumisen ehkäisy on tärkeää. Punkkien määrän voi minimoida tehokkalla siivouksella ja muuttamalla olosuhteet punkeille epäsuotuisaksi toisin sanoen pitämällä ilman lämpötila ja kosteus riittävän alhaisina. Riittävä ilmanvaihto ja oikeanlainen suojautuminen ovat tärkeitä keinoja altistumisen vähentämiseksi.

”Kilpailu työstä on myös yksilötasolla globaalia. Monilla aloilla työntekijät eivät voi osaamisen kehittämisellä vaikuttaa työnsä säilyttämiseen. Työhön sitoutuminen alkaa olla työntekijöille haitaksi.”

Snellmanilainen sivistyskäsite syventää keskustelua jatkuvasta oppimisesta. Se kuitenkin edellyttää uudenlaisia tutkimusavusteisia menetelmiä ja oppimisympäristöjä, joissa työntekijät, kehittäjät ja johtajat yhdessä kehittävät työtään ja osaamistaan ja tuottavat ratkaisuja ongelmiin.

Pro Graduni käsittelee varhaiskasvatuslainsäädännössä 1.8.2016 tehdyn aikuisten ja lasten välisen suhdeluvun asetusmuutoksen toteuttamisprosessia yhdessä kunnassa. Tutkielma tehtiin kunnasta, jossa päiväkotien yli kolmevuotiaiden lapsiryhmissä suhdelukua nostettiin ja sen myötä ryhmäkokojen enimmäismäärää kasvatettiin. Tutkielmassa selvitettiin mitä päättäjät, päiväkotien työntekijät ja päiväkotilasten vanhemmat kertovat kunnassa tehdystä suhdeluvun muutoksesta. Tämän tapaustutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla yksilö- ja ryhmähaastatteluilla. Kerronnallisen aineiston analyysissa käytettiin narratiivista analyysia sekä sisällönanalyysia. Aineiston pohjalta syntyi moniääninen kuvaus kunnassa tehdystä suhdeluvun muutoksesta. Eri osapuolten kertomuksissa rakennettiin kunnan päätöksenteosta seuraava kokonaiskuva: Päätöksenteko keskittyi muutamalle päättäjälle. Työntekijät kokivat, ettei heillä ollut mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksentekoon. Vanhemmat olivat ulkopuolisia sekä päätöksenteossa, että sitä koskevassa tiedonvälityksessä. Päätöksenteossa lapsen etu jäi talouspolitiikan varjoon. Lapsivaikutusten arviointia ei tehty päätöksenteon selvittämisvaiheessa. Varhaiskasvatuksen lainsäädännössä suhdelukuun ja ryhmäkokoon tehdyt uudistukset yhdistettiin käsittelyvaiheessa. Puheet suhdeluvun nostamisen syistä ja vaikutuksista olivat moninaisia; eri osapuolten kertomuksissa arkitodellisuudet eivät kohdanneet, osapuolilla itsellään ilmeni myös näkemyseroja. Kunnassa mitattiin työntekijöiden ammattitaitoa pärjäämisellä ja asenteen merkitystä korostettiin. Työntekijöiden väsymispuheisiin reagoitiin kahtalaisesti. Päiväkodeissa laadun kerrottiin heikenneen melun, kiireen, vuorovaikutussuhteiden ja työmäärän lisääntymisenä. Jotkut päättäjistä eivät nähneet suhdeluvun nostolla olleen minkäänlaisia laatuvaikutuksia. Työntekijät suhtautuivat negatiivisimmin suhdeluvun nostamiseen. Tutkielma osoittaa, että päiväkotien lapsiryhmien monimuotoisuuteen eivät nykyiset sääntelytavat riitä. Kunnan päiväkotiryhmät olivat suuria sääntelystä huolimatta. Kertomusten perusteella tilastot ja todellisuus eivät vastanneet toisiaan, koska päiväkotiryhmissä aikuisten ja lasten määrät vaihtelivat jokaisen päivän aikana. Lisäksi työntekijöiden ja vanhempien mukaan kunnassa tulkittiin suhdeluvun ja ryhmäkoon säännöksiä eri tavoin. Tämän vuoksi paikallisiin tarpeisiin tehdyn päätöksen vaikutuksia on vaikea todentaa ja arvioida. Tutkielma haastaa pohtimaan varhaiskasvatuksen yhteneväisyyden ja laadun osalta uusia paikallisia ja ryhmäkohtaisia ohjeistuksia päiväkotien suhdeluvun ja ryhmäkoon sääntelemiseen
Pro Gradu -thesis deals with the adult-child ratio of 1 August 2016 on the early childhood education law setting change into action in one municipality. The thesis was made from a municipality where the adult-child ratio in kindergartens over the age of three was raised and the maximum number of group sizes was increased. The thesis clarified what decision-makers, kindergarten workers and kindergarten children’s parents told about the change process of the ratio that was done in the municipality. The material of this case study was collected by semi-structured individual and group interviews. Narrative analysis and content analysis were used in the analysis of narrative material. Based on the narrative material, a polyphonic description of the change in the adult-child ratio in the municipality was created. The stories of the various parties built the general view of the decision-making in municipal: The decision-making concentrated to a few decision-makers. Kindergarten workers experienced that they had no opportunity to affect decision-making. Parents were external in both decision-making and in information communication about it. The advantage of the child stayed on the shadow of economic policy in the decision-making. The evaluation of child effects was not made at the clarifying stage of the decision-making. In addition, the reform of early childhood legislation to the ratio and group size were combined. The speeches on the reasons and effects for raising of the ratio were manifold; the everyday realities did not meet in the various parties’ stories, also there were different views within the various parties. In the municipality the professional skill of kindergarten workers was measured by the forces to do the work and the significance of their attitude was emphasized. The kindergarten workers’ fatigue speech was doubled. Quality was reported deteriorated because of noise, hesitation, interaction and workload has increased in daycare centers. Some of the decision makers did not see deteriorated in the quality when ratio was raised. Kindergarten workers reacted to the raising the ratio the most negatively. The thesis indicates that the present regulation ways are not enough for the multiformity of the child groups in kindergartens. The child groups in municipality’s kindergartens were large in spite of the regulation. With the basic tea of stories the statistics and the reality did not correspond to each other because there in kindergartens the number of adults and children varied during the every day. Furthermore, the regulations of the ratio and of the group size were interpreted according to the kindergarten workers and parents in the municipality in different ways. Because of this it is difficult to verify and estimate the effects of the decision that has been made to local needs. The thesis challenges to reflect on new local and group-specific guidelines for similarity and quality of early childhood education to regulate adult and child ratio and group size in kindergartens

Työntekijöiden sosiaalisen median käyttö on noussut organisaatioiden kiinnostuksen kohteeksi viime vuosina. Sosiaalisessa mediassa työntekijän ääni kuuluu rehellisenä ja usein myös julkisena, minkä organisaatiot kokevat sekä uhkana että mahdollisuutena. Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli tutkia työntekijän äänen eri sävyjen kuulumista työntekijöiden julkisissa Twitter-viesteissä eli twiiteissä. Teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla tutkin, edustavatko twiitit aiemmasta teoriasta löytyviä luokkia. Tutkimukseni nojaa työntekijän äänen teoriaan (engl. employee voice), joka on osa EVLN-teoriaa (engl. Exit, Voice, Loyalty, Neglect). Työntekijän ääni tarkoittaa työntekijän mahdollisuutta sanoa mielipiteensä ja osallistua päätöksentekoon niin suoraan kuin epäsuoraankin, sekä virallisia että epävirallisia kanavia käyttäen. Tutkimuksen analyysirunko on Dundon, Wilkinson, Marchington & Ackers 2004 luoma työntekijän äänen jako perinteiseen työntekijän ääneen, yhteisön ääneen, osallistuvaan ääneen ja vastavuoroisuuden ja kumppanuuden ääneen. Aineisto sisältää 21 998 twiittiä seitsemältä eri informantilta. Luokiteltuani aineistosta löytyvät työtwiitit lisäsin analyysirunkoon kategorian muut, joka sisältää ammatillisen minän ääntä ja jutustelua. Aineistoni perusteella työnantajien pelot ovat ylimitoitettuja, sillä aineiston työtwiiteistä 95,6 % motivoitui positiivisesti tai neutraalisti. Vaikka sosiaalisessa mediassa viestiessä kriisiviestintästrategia on aina hyvä olla valmiina, tämän tutkimuksen perusteella työntekijä sosiaalisessa mediassa on selkeästi mahdollisuus uhan sijaan.

Tämä tutkimus käsittelee työnantajabrändiä potentiaalisen työntekijän näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä työnantajabrändin ominaisuuksista. Tavoitteena on myös kuvata mitkä ominaisuudet kiinnostavat potentiaalista työntekijää sekä miten psykologinen sopimus on yhteydessä työnantajabrändiin. Tutkimusaihe valittiin ilmiön ajankohtaisuuden vuoksi sekä muun muassa demografisten muutosten aiheuttamien työmarkkinoiden muutospaineiden takia. Olemme lähestymässä sitä vaihetta, kun työikäinen väestö hiljalleen vähenee. Tulevaisuudessa ei enää useat työntekijät kamppaile yhdestä työnantajasta, vaan useat työnantajat kamppailevat yhdestä työntekijästä — potentiaalisesta työntekijästä. Työnantajabrändillä ja työnantajabrändäyksellä pyritään yksinkertaistetusti vaikuttamaan potentiaalisen työntekijän mielikuvaan työnantajasta ja erottautua muista kilpailevista työnantajista siten, että työnhakijat ajattelevat juuri sen yrityksen olevan paras paikka työskennellä. Työnantajabrändiä käytetään houkutellakseen uusia työntekijöitä, sillä henkinen pääoma on yksi tärkeimmistä kilpailuedun tekijöistä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, sillä siten tutkimus saavutti parhaiten tavoitteensa — lisätä ymmärrystä ilmiöstä. Empiirisessä osiossa toteutettiin kaksi puolistrukturoitua teemahaastattelua, joiden pohjalta analysoitiin empiirisiä tuloksia, joita myöhemmin verrattiin aiemmin muodostettuun teoreettiseen viitekehykseen. Tutkimuksessa muodostettiin empiirisesti perusteltu, uusi viitekehys. Tutkimuksen tulokset olivat osittain yhteneviä aiempien tutkimuksien kanssa, mutta myös uutta tietoa luotiin. Tutkimuksessa havaitut työnantajabrändin ominaisuudet jäljittelevät aiempaa tutkimusta, mutta esimerkiksi viestinnän sekä psykologisen sopimuksen tärkeys työnantajabrändissä korostui. Tutkimuksen lopuksi esitetään teoreettiset sekä liikkeenjohdolliset johtopäätökset, jotta tutkimuksen lukijat pystyisivät hyödyntämään tutkimuksen tuloksia.