Journal articles on the topic 'Paikka'
To see the other types of publications on this topic, follow the link: Paikka.
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the top 50 journal articles for your research on the topic 'Paikka.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Browse journal articles on a wide variety of disciplines and organise your bibliography correctly.
1
Harinen, Päivi. "Omenan paikka." Aikuiskasvatus 24, no. 1 (February 15, 2004): 50–53. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93533.
Full text
2
Sarje, Kimmo. "Paikka ja välitila." Tiede & edistys 39, no. 2 (February 1, 2014): 190. http://dx.doi.org/10.51809/te.105152.
Full text
3
Hietala, Veijo. "Subjektin paikka klassisessa elokuvateoriassa." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 2, no. 3 (September 1, 1989): 20–26. http://dx.doi.org/10.23994/lk.116868.
Full text
4
Kytömäki, Leena. "Mikä on johdosten paikka?" Sananjalka 33, no. 1 (January 1, 1991): 7–30. http://dx.doi.org/10.30673/sja.86530.
Full text
5
Hietala, Veijo. "Subjektin paikka klassisessa elokuvateoriassa." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 30, no. 4 (January 11, 2018): 98–104. http://dx.doi.org/10.23994/lk.69015.
Full text
6
Järviluoma, Helmi. "Mantšuriasta Perikylään: paikka ja pelimannimusiikki." Etnomusikologian vuosikirja 9 (December 1, 1997): 15–62. http://dx.doi.org/10.23985/evk.101071.
Full text
7
Ala-Kyyny, Juuso. "Pääkirjoitus: Signumin paikka ja merkitys." Signum 53, no. 2 (June 21, 2021): 3. http://dx.doi.org/10.25033/sig.109612.
Full textAbstract:
Signumin tulevaisuus puhututtaa jälleen. Edellisessä numerossa avattiin hieman Suomen tieteellisen kirjastoseuran (STKS) hankalaa taloustilannetta, joka heijastuu myös painetun lehden tulevaisuuteen. Kysymys on siis lähinnä siitä, missä muodossa Signum jatkossa ilmestyy. Vastaa kyselyyn osoitteessa: Kysely: Signum-lehden merkitys STKS:n jäsenille (google.com)
8
Dana, Kathleen Osgood, and Tuula-Liina Varis. "Maan päällä paikka yksi on." World Literature Today 75, no. 1 (2001): 129. http://dx.doi.org/10.2307/40156399.
Full text
9
Välikoski, Tuula-Riitta, and Nina Lindberg. "Yksityisyyden viestinnällinen säätely ja kuunteleminen nuorten aikuisten matkapuhelinkeskusteluissa." Prologi 7, no. 1 (December 15, 2011): 86–101. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95975.
Full textAbstract:
Tämä kvantitatiivinen tutkimus kartoittaa nuorten aikuisten opiskelijoiden käsityksiä siitä, miten he säätelevät yksityisistä asioista kertomistaan, kuuntelevat matkapuhelinkeskusteluissaan ja miten tulokset eroavat sukupuolittain. Kartoitukset tehtiin samalla kyselylomakkeella1, mutta eri henkilöille vuonna 2007 (n = 216) ja vuonna 2010 (n = 289) Tampereen ja Jyväskylän yliopistoissa. Kuunteleminen on monitahoinen kognitiivinen prosessi, jonka tuloksena reagoidaan sosiaalisessa suhteessa puheviestinnän keinoin (Brownell 1990). Tarkkaavaisuus ja huomion kiinnittäminen käynnistävät kuuntelemisen (Imhof 2003), ja sanomaan keskittyminen ja läsnäolon osoittaminen ovat merkkejä kuuntelemisesta (Brownell 2002; Flynn, Välikoski & Grau 2008). Nuoret aikuiset kuuntelevat matkapuhelinkeskusteluissaan holistisesti, he vaikuttavat keskittyvän sanomaan ja olevan läsnä keskustelusuhteessa. He eivät häiriinny ympärillä käytävistä muista keskusteluista, joskin he ovat varsin tietoisia ympäristöstään. Kuuntelemista ei koettu helpoksi eikä matkapuhelinkeskusteluja käytäisi, jos kasvokkainen keskusteluyhteys olisi mahdollinen. Matkapuhelinkeskustelun paikka vaikuttaa keskustelunaiheisiin. Vältettäviä aiheita kontrolloitiin ilmoittamalla, että ei voi puhua aiheesta, että palaa aiheeseen myöhemmin tai että siirtyy puhumaan rauhallisempaan paikkaan. Vastaajajoukon mielestä matkapuhelinkeskusteluille sopimattomat paikat, kuten oppitunnit, elokuvat ja uskonnolliset toimitukset, kontrolloivat aiheita automaattisesti. Tulokset olivat molempina tutkimusvuosina hyvin pysyviä, eroja oli vähän eikä sukupuoli taustoittanut valintoja. Tulokset myös osoittivat kuuntelemisen olevan keskeinen tekijä matkapuhelinkeskusteluissa. Samoin vaikka matkapuhelinkeskustelut eroavat kasvokkain keskusteluista, myös niissä vahvistuivat Petronion (2002) yksityisten asioiden viestinnällisen säätelyn periaatteet.
10
Niemi, Heidi. "Sosiaalisella kuntoutuksella on tärkeä paikka sosiaalipalvelujärjestelmässämme." Kuntoutus 45, no. 3 (October 12, 2022): 54–60. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.122242.
Full text
11
Hakonen, Marko, and Janne Tienari. "Näköala fuusioon: Aalto-yliopisto, kampusmuutto ja identiteetit." Työelämän tutkimus 19, no. 2 (June 15, 2021): 119–46. http://dx.doi.org/10.37455/tt.101899.
Full textAbstract:
Vastaamme tässä artikkelissa kysymykseen siitä, miten akateemisten työntekijöiden paikkaan ja sosiaalisiin ryhmiin kiinnittyneet identiteetit rakentuvat organisaation toimintojen keskittämiseen tähtäävässä muutossa, joka on osa yliopistojen fuusiota. Tämä on monimutkainen prosessi, jota avaamme Aalto-yliopiston toimintojen keskittämisen ja Aallon kauppakorkeakoulun Etu-Töölöstä Otaniemen kampukselle tapahtuneen muuton kautta. Aikaisempi tutkimus on kuvannut paikkaidentiteetin ja sosiaalisen identiteetin yhteyksiä ja vuorovaikutusta muuttuvassa – tässä fuusioprosessin ja kampusmuuton kokeneessa – organisaatiossa varsin rajoittuneesti. Tuomme ”näköalan” käsitteen avulla esiin identiteettien kerrostumisen ulottuvuuksia muutostilanteissa. Ydinlöydöksemme on, että paikka- ja ryhmäsidonnaiset identiteetit kietoutuvat toisiinsa ja kerrostuvat monimutkaisemmin kuin aikaisempi tutkimus on esittänyt. Väitämme, että ”näköala” eli ihmisten kontekstisidonnainen henkilöhistoria auttaa ymmärtämään näitä yhteyksiä. Tämä tuo uusia ulottuvuuksia akateemisten identiteettien tutkimukseen.
12
Kettunen, Pauli. "Ammatista portfolioon." Aikuiskasvatus 21, no. 4 (December 1, 2001): 362–65. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93382.
Full text
13
Illman, Siv. "Var finner vi religion idag?" Budkavlen 84 (June 13, 2023): 61–62. http://dx.doi.org/10.37447/bk.130517.
Full textAbstract:
Recension av: Fingerroos, Outi, Opas, Minna & Taira, Teemu (toim.). Uskonnon paikka. Kirjoituksia uskonlajen ja uskontoteorioiden rajoista. Helsinki, Suomalaisen kirjallisuuden seura. 2004. (Tietolipas 205.) 421 s.
14
Brunila, Kristiina. "Aikuiskasvatuskuulumisia Euroopasta." Aikuiskasvatus 32, no. 4 (December 1, 2012): 315–17. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94012.
Full textAbstract:
Aikuiskasvatuksen Tutkimusseuran sihteeri, tutkijatohtori Kristiina Brunila on reilun vuoden ajan tarkkaillut aikuiskasvatuskenttää Euroopan mittakaavassa. Paikka ESREA:n (European Society for Research on Education of Adults) johtokunnassa on muun muassa osoittanut, että Suomi on aikuiskasvatuksen mallioppilas.
15
Antikainen, Ari, and Arja Huusko. "Tietotekniikan käyttö ja aikuiskoulutukseen osallistumisen sosio-ekonominen malli." Aikuiskasvatus 27, no. 3 (September 15, 2007): 164–72. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93762.
Full textAbstract:
Mikä on tietotekniikan käytön paikka ja merkitys aikuiskoulutukseen osallistumisessa? Muuttaako tietotekniikan käyttö aikuiskoulutukseen osallistumisen sosiaalista mallia? Olisiko tietokoneajokortista innostajaksi muuhun aikuiskoulutukseen? Kirjoittajat sijoittavat tilastollisessa tutkimuksessaan tietokoneen käytön elämänkulkuun ja sosiaalisen aseman muodostumiseen sekä vertaavat tuloksia Englantiin.
16
Antikainen, Elina. "Kunnissa kuunnellaan: asiakasosallisuus puheviestijän pelikenttänä." Prologi 10, no. 1 (December 15, 2014): 35–40. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95892.
Full textAbstract:
Puheviestinnän asiantuntijuutta tarvitaan vahvasti erilaisissa työpaikoissa, joissa palveluita tarjotaan asiakaslähtöisyys strategisena kärkenä. Yksi alamme tärkeä näytön paikka on piilotettu kuntaorganisaatioihin. Kunta saattaa vaikuttaa työnantajana jokseenkin vieraalta puheviestinnän asiantuntijan näkökulmasta. Miten vuorovaikutus näkyy kuntatyössä ja miten sitä voidaan kehittää?
17
Remes, Hannu. "Kollektiivisen ja paikka ilmaisevien johdostyyppien suhteista suomessa ja virossa." Lähivõrdlusi. Lähivertailuja, no. 17 (October 1, 2006): 231. http://dx.doi.org/10.5128/lv17.15.
Full text
18
Saarenmaa, Laura. "Arka paikka ja naisen intiimein raikkaus : suomalaisen hygieniamainonnan kulttuurihistoriaa." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 25, no. 1 (January 1, 2012): 33–52. http://dx.doi.org/10.23994/lk.121126.
Full text
19
Salo, Petri. "Maailma muuttui." Aikuiskasvatus 31, no. 1 (February 15, 2011): 35–44. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93910.
Full textAbstract:
Olemme yksin oppimisen maailmassa. Oppimisen oletetaan lähtevän yksilöstä ja palaavan yksilöön. Mutta olisiko aikuiskasvatustieteessä täyskäännöksen paikka? Teoreettis-analyyttisesti oppiminen voidaan toki paikantaa ihmisen mieleen ja ajatteluun, identiteetin rakentuminen hänen sisimpäänsä. Arjen monimuotoisissa käytännöissä – tiede, taide, uskonto, talous, politiikka – oppiminen näyttäytyy kuitenkin vuorovaikutuksellisena osallisuutena ja toimintana historiallis-kulttuuris-sosiaalisesti rakentuneissa ja määrittyneissä käytännöissä.
20
Korhonen, Ari, and Katariina Mäkinen. "Vertaisarviointi – Kuria vai hoivaa?" Tiede & edistys, no. 3 (October 31, 2022): 127–34. http://dx.doi.org/10.51809/te.122722.
Full textAbstract:
Vertaisarviointijärjestelmä on yksi tieteen ja tutkimuksen tämän hetken keskeisimmistä periaatteista ja toimintamekanismeista. Vertaisarvioinnin avulla määritellään käsikirjoitusten julkaisukelpoisuus ja arvioidaan rahoitushakemuksia. Samalla vertaisarviointijärjestelmällä on merkittävä paikka tieteen legitimoijana: vertaisarvioinnin käytännöt takaavat tieteen luotettavuuden ja tiedon pätevyyden. Vertaisarviointi, johon myös Tiede & edistyksen julkaisupolitiikka perustuu, on siis ”hyvän” tieteen ja tutkimuksen tae, jonka avulla vältetään tieteen muuttuminen epäluotettavaksi, intressivetoiseksi tai dogmaattiseksi.
21
Perkiömäki, Mika, and Hanna Samola. "Kurkistus itänaapurin kirjallisuuteen." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 3 (October 2, 2016): 3–6. http://dx.doi.org/10.30665/av.66157.
Full textAbstract:
Venäjällä ja Suomella on ollut tiivis kulttuurisuhde vuosisatojen ajan. Venäläiset kirjailijat ovat kuvanneet Suomea ja suomalaisia, ja suomalaiset kirjailijat – esimerkiksi Katri Lipson, Rosa Liksom, Sirpa Kähkönen ja Olli Heikkonen – ovat kertoneet Murmanskista, Moskovasta, Pietarista ja Siperiasta. Suomalaiset tuntevat hyvin suuret venäläiset kertojat, kuten Gogolin, Tolstoin, Dostojevskin ja Tšehovin. Etenkin Anton Tšehovilla on vakaa paikka suomalaisten sydämissä.
22
Pasanen, Heikki. "Itseohjautuvuus aikuiskoulutuksessa." Aikuiskasvatus 21, no. 1 (February 15, 2001): 46–55. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93338.
Full textAbstract:
Itseohjautuvuus opiskelussa ja oppimisessa on liitetty aikuisuuteen. Jukka Koro on todennut jokaisen aikuisen olevan itseohjautuvan ja tekevän matkaansa kohti omaa itseään ja täydellistymistään. Itseohjautuvuuden ei kuitenkaan pidä merkitä yksinopiskelua tai aikuisen jättämistä opintoineen yksin. Oppimisella on mitä selkeimmin yhteistoiminnallinen luonne. ”Ihmisen älykäs toiminta sijaitsee, jos sille jokin paikka halutaan osoittaa, pikemminkin ihmisten välisissä toiminnoissa kuin yksilön päässä”, Heikki Pasanen kirjoittaa.
23
Kangasharju, Helena, Tuija Nikko, and Risto Säntti. "Organisaation sisäinen kokous tiedon johtamisen välineenä." Aikuiskasvatus 23, no. 4 (December 1, 2003): 260–68. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93508.
Full textAbstract:
Kokemusperäisen tiedon merkitystä korostetaan yhä enemmän organisaatioissa. Ongelmana pidetään sitä, miten tällainen tieto saadaan esiin ja yhteiseen käyttöön. Tiedon johtamisen (knowledge management) alueella pidetään uuden tiedon syntymisen ja leviämisen kannalta ratkaisevan tärkeänä kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa käytävää dialogia. Organisaation sisäinen kokous on keskeinen paikka, jossa tällaista dialogia voidaan käydä, ja kokouksen puheenjohtajana toimiva esimies on avainasemassa dialogin edistämisessä. Vakiintuneet kokouskäytänteet eivät kuitenkaan välttämättä tue prosessia, jossa osallistujien kokemusperäisen tiedon avulla kehitetään uusia näkemyksiä.
24
Hiitola, Johanna, and Jaana Vuori. "Afganistanilaisten pakkomuuttajien arjen kansalaisuus ja toiminnan mahdollisuudet." Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 26, no. 4 (December 7, 2018): 326–42. http://dx.doi.org/10.30668/janus.76452.
Full textAbstract:
Artikkelimme tarkastelee afgaaniyhteisön jäsenten kotoutumisen mahdollisuuksia pienellä paikka- kunnalla Suomessa. Etnografisessa tutkimuksessamme kysymme, millaisia mahdollisuuksia ja esteitä kotouttamistyö asettaa perheissä elävien afganistanilaistaustaisten naisten ja miesten arjen kansalaisuudelle. Sovellamme kansalaisuuden käsitteistöä sellaisten prosessien, käytäntöjen ja tekojen empiiriseen analyysiin, joissa valtiollisia politiikkoja sovelletaan ja sovitetaan yksilöiden elämään. Esitämme analyysissamme tarinat kahdesta perheestä siten, että niiden kautta avautuu laajempi näkymä afgaaniyhteisöön kuuluvien yksilöiden ja perheiden toimijuuteen. Tulostemme mukaan kotouttamistyön ja maahanmuuttopolitiikan yhteen kietoutuminen raamittaa tutkittavien kohtelua tavalla, jolla on sukupuolenmukaisia seurauksia. Perheiden naisia ei välttämättä nähdä yksilöinä, jotka tekevät omia ratkaisujaan. Kun mies on turvapaikanhakija, heidän isyyttään ja hoivavastuutaan ei tunnisteta. Analyysin mukaan arjen kansalaisuus ja kansalaisuus oikeudellisena asemana liittyvät vahvasti toisiinsa.
25
Raussi, Satu, Päivi Mäntysaari, Lauri Jauhiainen, Jutta Siivonen, Leena Tuomisto, Kaisa Räsänen, and Marketta Rinne. "Lehmälle oma vai jaettu ruokintapaikka?" Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75776.
Full textAbstract:
Karkearehun ruokintapaikkojen määrä on usein pihatoissa rajoitettu, eivätkä kaikki lehmät mahdu syömään samanaikaisesti. Lehmillä on kuitenkin luontainen taipumus syödä yhtä aikaa, varsinkin uuden rehun jaon jälkeen ruokintapöydällä on tungosta. Tutkimme ruokintapöytäpaikkojen rajoittamista MTT:n Minkiön pihatossa. Selvitimme myös lehmän poikimakerran ja väkirehunruokintatason nostamisen vaikutukset lehmien tuotantoon, syöntiin ja käyttäytymiseen. Kokeessamme oli 36 ayrshire-lehmää, joista 12 oli ensikoita. Lehmillä oli puolet koeajasta oma ja puolet ajasta kahden muun lehmän kesken jaettu säilörehun syöntipaikka. Jaetulla paikalla oli 1 ensikko, 1 kaksi ja 1 kolme kertaa poikinut lehmä. Kaikilla ruokintapaikoilla oli tarjolla hyvälaatuista säilörehua vapaasti. Väkirehuruokintatasoja oli kaksi; puolella lehmistä oli koko kokeen ajan rehuannoksen kuiva-aineesta 45 % ja puolella 57 % väkirehua. Väkirehu tarjottiin väkirehukioskeista sekä lypsypaikalta. Koe toteutettiin kahdessa 4 viikon jaksossa cross over-kokeena ruokintapaikkojen suhteen. Jaksolla 2 lehmät, joilla jaksolla 1 oli oma ruokintapaikka, jakoivat paikan kahden muun lehmän kanssa ja jaksolla 1 jaetulla paikalla olleet saivat omat paikat. Jaksojen viimeisillä viikoilla rekisteröitiin maitomäärä jokaiselta lypsykerralta ja maitonäytteet neljältä lypsykerralta. Eläinkohtaiset väkirehun syöntimäärät kirjautuivat automaattisesti kioskeista ja säilörehun syöntimäärät, -kerrat ja -ajat vaakakupeista. Eläinten käyttäytyminen rekisteröitiin neljänä päivänä molemmilla jaksoilla paikanpäällä tarkkaillen. Lehmiä havainnoitiin 3 kertaa 1,5 h ajan, yhteensä 36 tuntia. Lehmän sijainti kirjattiin 5 minuutin välein ja kahden lehmän välisiä sosiaalisia tapahtumia havainnoitiin jatkuvasti. Säilörehun ruokintapaikan jakaminen ei vaikuttanut lehmien säilörehun syöntimääriin eikä maitotuotoksiin, mutta vähensi hieman syöntikertoja (10,7 vs 11,3 krt/vrk; P=0,12). Säilörehun syöntiin lehmät käyttivät 141 min/vrk omalla ja 137 min/vrk jaetulla paikalla. Omalla paikalla lehmät seisoivat hieman pidempään, kuin jaetulla paikalla. Jaetun syöntipaikan lehmät käyttivät enemmän aikaa makaamiseen. Runsaampi väkirehuruokinta vähensi syödyn säilörehun määrää, syöntikertoja ja syöntipaikalla vietettyä aikaa. Vähemmän väkirehua saaneet lehmät söivät enemmän säilörehua ja seisoivat pidempään syöntipaikalla. Runsaammin väkirehua saaneet lehmät käyttivät säilörehun syönnistä vapautuneen ajan makaamiseen. Säilörehun syöntipaikan jakaminen lisäsi sosiaalisia yhteenottoja. Erityisesti ensikot olivat sosiaalisissa yhteenotoissa vanhempia lehmiä useammin aggressioita vastaanottavana osapuolena. Hyvälaatuista säilörehua vapaasti tarjottaessa syöntipaikan jakaminen kolmen lehmän kesken ei vaikuta tuotoksiin tai säilörehun syöntiin, mutta lisää lehmien välisiä sosiaalisia yhteenottoja, etenkin ensikoilla. Ruokintapaikan jakamisen vaikutukset syöntikäyttäytymiseen olivat kokeessamme vähäiset, joskin jaettu paikka hieman vähensi syöntikertoja sekä syöntipaikalla seisomista. Voimakkaampi väkirehuruokinta jätti lehmille enemmän aikaa makaamiseen. Vaakakuppipaikalla lehmä saa syödä varsin rauhassa, joten tulosten tulkinnassa on huomioitava, että kokeemme tulokset eivät ole sovellettavissa avoimeen ruokintapöytään.
26
Puolakka, Hanna-Leena. "Maanselältä merelle." Tekniikan Waiheita 39, no. 3 (September 21, 2021): 186–97. http://dx.doi.org/10.33355/tw.110024.
Full textAbstract:
Kesällä 2020 ja keväällä 2021 sain mahdollisuuden tuottaa kaksi uitto- ja metsätyöaiheista näyttelyä: Ensimmäinen nousi Savukoskelle kotiseututalo Puistolaan, toista rakennetaan parhaillaan Iin kotiseutumuseoon. Vaikka aihepiiri on käytännössä sama, löytyi paikkakuntien teollisuushistorian väliltä paljon mielenkiintoisia eroavaisuuksia. Molempia näyttelyitä yhdistää aiheena uitto ja metsätyö, mutta näyttelyistä muodostui lopulta muuten hyvin erilaiset. Savukoskella uitto jäi huomattavasti pienempään rooliin kuin metsätyömaat, sillä juuri savotoilla oli selvästi suurempi paikka Kemijoen alkulähteiden seutuvilla asuvien Saulaisten sydämissä. Iissä jokisuun asukkailla oli vain hataria mielikuvia suursavotoista, sillä suurin osa paikallisista oli ollut töissä paikallisesti, siis nimenomaan tukkien uitossa tai erottelulla. Iloitsin kuitenkin siitä, että itse olen päässyt läheisesti tutustumaan pohjoisen suurten jokien molempiin todellisuuksiin. Eniten jäin kaipaamaan enemmän aiheen sosiaalihistoriaan liittyvää tutkimusta.
27
Salin, Milla, Katri Otonkorpi-Lehtoranta, Mia Hakovirta, and Anniina Kaittila. "Työ- ja perhe-elämän hämärtyvät rajat: suomalaisten äitien työ- ja perhe-elämän rajapintojen hallinnan strategiat korona-arjessa." Työelämän tutkimus 19, no. 4 (December 7, 2021): 570–94. http://dx.doi.org/10.37455/tt.112501.
Full textAbstract:
Keväällä 2020 monen lapsiperheen arki mullistui covid-19-pandemian seurauksena, kun valtaosa lapsista siirtyi kotihoitoon tai etäopetukseen. Lisäksi moni vanhempi siirtyi etätöihin. Tarkastelimme tutkimuksessamme suomalaisten äitien kokemuksia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta boundary-teorian näkökulmasta korona-arjessa. Aineistona käytimme keväällä 2020 kerättyä kyselyä lapsiperheiden kokemuksista korona-arjessa. Kysely sisälsi kvantitatiivisia kysymyksiä ja kvalitatiivisia avokysymyksiä. Analyysin toteutimme monimenetelmällisesti. Tulokset osoittivat, että valtaosa äideistä koki korona-arjen hämärtäneen työn ja perheen välistä rajapintaa. Rajapintojen hallinnan strategioissa korostuikin työ- ja perheroolien rajojen rikkoutuminen eli korona-arki hämärsi sekä tilalliset että ajalliset rajat. Äidit erosivat toisistaan siinä, millaisia strategioita heillä oli käytettävissään työn ja perheen välisten rajojen hallintaan. Eroja aiheuttivat niin työnteon paikka kuin perheessä neuvotellut käytännöt lisääntyneen hoivavastuun jakamisesta.
28
Arminen, Elina, Jan Hellgren, Samuli Hägg, Ilmari Leppihalme, Tytti Rantanen, Jarkko Toikkanen, and Lea Rojola. "Arvostelut." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 1 (March 1, 2010): 59–80. http://dx.doi.org/10.30665/av.74789.
Full textAbstract:
Elina Arminen Puheen vaikutelma roolirunossa Katja Seutu: Olla elävän sanat. Roolirunon laji Maila Pylkkösen teoksessa Arvo. Vanhaäiti puhuu runonsa Jan Hellgren Platsproblematik Satu Koho: Minun tuuleni, minun mereni. Koettu ja eletty paikka Joni Skiftesvikin martinniemeläisteoksissa Samuli Hägg Kun Suomi putos puusta Anna Helle: Jäljet sanoissa. Jälkistrukturalistisen kirjallisuuskäsityksen tulo 1980-luvun Suomeen Ilmari Leppihalme Vahvoja signaaleja Mukka-renessanssista! Elina Arminen: Keskeltä melua ja ääntä. Timo K. Mukan myöhäistuotanto, kirjallisuuskäsitys ja niiden suhde 1960-luvun yhteiskunnallis-kulttuuriseen keskusteluun Tytti Rantanen Marguerite Durasin voimakkaat hullut Sirkka Knuuttila: Fictionalising Trauma. The Aesthetics of Marguerite Duras’s India Cycle Jarkko Toikkanen Jälkiajatuksia Merja Polvinen: Reading the Texture of Reality: Chaos Theory, Literature and the Humanist Perspective Lea Rojola Kertomusten tutkimuksen vino maailma Samuli Hägg, Markku Lehtimäki & Liisa Steinby: Näkökulmia kertomuksen tutkimukseen
29
Järvinen, Mikko, Veijo Sutinen, Paula Martiskainen, Jari Rehu, Marko Korkalainen, Klaus Känsälä, and Jaakko Mononen. "Toimiva langaton tiedonsiirtojärjestelmä lypysylehmäpihattoon." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75780.
Full textAbstract:
Täsmäeläintuotannon (precision livestock farming) keskeinen toiminta-ajatus on tuottaa tietoa eläinten tuotannosta, terveydestä ja hyvinvoinnista. Tietoa saadaan nykyaikaisten eläintuotantotilojen automatiikasta, kuten erilaisista ympäristöä ja eläimiä valvovista sensoreista sekä mm. eläinten kaulapantoihin tai jalkoihin sijoitetuista mittauslaitteista. Tarkoituksenamme on esitellä yhden eläinten liikkeitä ja käyttäytymistä seuraavan järjestelmän kehitystyötä ja toimintaa.Kehittämämme HÄN-järjestelmän tavoitteena oli mitata lypsylehmien paikkaa, kiihtyvyysliikettä ja pintalämpötilaa eläinten liikkuessa vapaasti pihatossa. Mittausjärjestelmä koostuu mittaus- ja paikannusmoduuleista (MPM), SoC-vastaanottimesta (System-on-Chip), ohjaus- ja tiedonkeruu-PC:sta (OTPC), kahdeksasta pseudosatelliitista sekä pseudosatelliittien synkronointiradioverkosta.MPM ja akkukotelo sijoitettiin lehmien normaaleihin kaulapantoihin järjestelmää varten suunnitelluissa koteloinneissa. MPM koostuu kahdesta piirikortista (AVR ja ITRAX) ja ulkoisesta GPS-antennista. AVR-kortti toimii mittaus- ja paikannusmoduulin ohjaimena ja viestien välittäjänä ylemmille järjestelmille. AVR-kortilla on lisäksi 3D-kiihtyvyysanturi, lämpötila-anturin liitäntä, muunnin ulkoisille antureille sekä muita oheiskomponentteja. ITRAX-kortti toimii GPS-signaalien vastaanottimena.Mittaus- ja paikannusmoduulin tehonsyöttö toteutettiin 3,7V Litium-paristopaketilla, joka koostui neljästä 2,4 Ah kennosta. MPM:n keskimääräinen tehonkulutus mittaustilassa oli noin 3 mA ja mittaus- ja paikannustilassa noin 60 mA. Mikäli eläin liikkuu paljon, akku kestää huomattavasti lyhyemmän aikaa kuin vähän liikkuvalla eläimellä, sillä GPS-moduulin ja aktiivisen antennin virrankulutus vaikuttaa merkittävästi akun kestoon. Virran säästämiseksi paikannusmoduuli kytkeytyy pois päältä eläimen ollessa paikoillaan.HÄN-järjestelmään kuuluvat 45 kaulapantaa tekevät kukin paikka- ja kiihtyvyysmittauksen 100 ms välein ja 10 mittauksen jälkeen lähettävät mittauksista kootun datapaketin SoC-vastaanottimelle. SoC-vastaanotin hoitaa verkonhallinnan, tiedonkeruun lähettimiltä, lähettimien ohjaukset, tiedon paketoinnin ja paketoidun tiedon lähetyksen OTPC:lle. OTPC toimii tiedon varastoijana ja käyttöliittymänä verkossa oleville mittausmoduuleille. Käyttöliittymän avulla säädetään mittausmoduulien parametreja sekä näytetään reaaliaikaisesti mittaustulokset. Ohjelmisto tallentaa mittaustiedot MySQL-tietokantaan sekunnin välein tai asetetun mittausvälin mukaisesti.Hyvin Älykäs Navetta –hankkeessa kehitettiin radioverkko, joka toimi erinomaisesti tiedon siirrossa pihattonavetassa. Kiihtyvyysanturit ja lämpötila-anturit toimivat luotettavasti. Kiihtyvyysanturin ja älykkäiden laskentamenetelmien avulla pystytään tunnistamaan erilaisia lehmien käyttäytymismuotoja. Sen sijaan laboratorio-olosuhteissa toimiva pseudoliittijärjestelmään perustuva GPS-paikantaminen ei toiminut pihatto-olosuhteissa.
30
POTAPOVA, Maria. "GENDER IDENTITY IN FINNISH LITERATURE: THE CASE OF HANNU MÄKELÄ’S NOVEL ‘PIENI PAIKKA KERBIHAN’ (‘A SMALL PLACE KERBIHAN’)." Nordic and Baltic Studies Review, no. 7 (2022): 16. http://dx.doi.org/10.15393/j103.art.2022.2281.
Full text
31
Haltia, Nina, Ulpukka Isopahkala-Bouret, and Annukka Jauhiainen. "Korkeakoulujen opiskelijavalintauudistus ja aikuisopiskelijan opiskelumahdollisuudet." Aikuiskasvatus 39, no. 4 (December 10, 2019): 276–89. http://dx.doi.org/10.33336/aik.88081.
Full textAbstract:
Tarkastelemme artikkelissamme 2010-luvulla toteutettua korkeakoulujen opiskelijavalintauudistusta aikuisopiskelijan opiskelumahdollisuuksien näkökulmasta. Empiirinen aineisto koostuu keskeisistä opiskelijavalintauudistukseen liittyneistä koulutuspolitiikkadokumenteista.
Analyysi etenee kaksivaiheisesti. Analysoimme ensin uudistuksen eri vaiheita ja toiseksi sitä, millaiseksi aikuisten paikka niissä diskursiivisesti rakentuu. Tunnistamme kolme keskeistä toimea, joiden avulla opiskelijavalintauudistusta on viety eteenpäin: 1) valtakunnallisen hakujärjestelmän luominen, 2) hakijoiden kiintiöinnit ja ensikertalaiskiintiön luominen sekä 3) valintakriteereiden muutos ja ylioppilastutkinnon painottaminen valinnoissa.
Argumenttimme on, että kaikki nämä toimet asettavat tutkintokoulutukseen pyrkivät aikuiset korkeakoulutuksen marginaaliin. Tulkitsemme löydöksiämme koulutuksellisen tasa-arvon valossa ja väitämme, että tärkeä ulottuvuus aikuisopiskelun suhteen on niin kutsuttu panosten reiluus. Tästä näkökulmasta korkeakoulutukseen pääsyn avoimuus eri-ikäisille on yhteiskunnallisesti tärkeä asia, ei vain aikuisten kannalta vaan siksikin, että sisäänpääsymahdollisuuksien olemassaolo pitää laajemmin yllä koulutusjärjestelmän oikeudenmukaisuutta. Aikuisten opiskelumahdollisuudet viestivät siitä, että yhteiskunnassa on mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään ja sen suuntaan vielä nuorena tehtyjen valintojen jälkeenkin.
32
Harjuniemi, Timo. "Talouden asiantuntijoiden uskottavuuden hierarkia suomalaisten talous- ja politiikan toimittajien silmin." Media & viestintä 44, no. 3 (September 30, 2021): 30–51. http://dx.doi.org/10.23983/mv.111508.
Full textAbstract:
Esimerkiksi pankeissa, taloudellisissa tutkimuslaitoksissa ja valtionhallinnossa työskentelevät talousasiantuntijat ovat journalistien taajaan käyttämiä lähteitä. Julkisuudessa esiintyvät asiantuntijat arvioivat tehtyjä talouspoliittisia päätöksiä ja talouspolitiikan liikkumatilaa. Analysoin tässä artikkelissa talous- ja politiikan toimittajille suunnatun kyselytutkimuksen (N=42) sekä 19 teemahaastattelun avulla, miten talouspolitiikkaa seuraavat suomalaiset toimittajat arvioivat erilaisissa instituutioissa työskentelevien talousasiantuntijoiden uskottavuutta ja miten talousasiantuntijan uskottavuus rakentuu toimittajien silmissä. Artikkeli nojaa journalismin tutkimuksesta tuttuun uskottavuuden hierarkian käsitteeseen. Uskottavuuden hierarkian huipulla ovat tärkeimmät poliittiset vallankäyttäjät ja puolueettomiksi mielletyt asiantuntijat, kun taas poliittisesti marginaalisiksi koetut toimijat samoin kuin puolueellisiksi mielletyt asiantuntijat ovat alempana hierarkiassa. Esitän artikkelissa, että paikka talouden asiantuntijoiden uskottavuuden hierarkiassa määräytyy ennen kaikkea asiantuntijan institutionaalisen taustan mukaan. Suomen Pankin ja valtiovarainministeriön sekä Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen kaltaisten instituutioiden asiantuntijoita pidetään erityisen uskottavina, kun taas journalistien suhtautuminen pankkien talouspoliittiseen asiantuntemukseen on epäilevämpää. Vaikka valtionhallinnossa ja tutkimuslaitoksissa työskenteleviä asiantuntijoita pidetään yleisesti uskottavampina kuin pankkien asiantuntijoita, toimittajat suhtautuvat kriittisesti ajatukseen talouden asiantuntijatiedon puolueettomuudesta ja epäpoliittisuudesta.
33
Mäntynen, Anne, Sanna Tapionkaski, and Sari Pietikäinen. "Kielikäsitykset vanhustyössä - asukkaiden, hoitajien ja esimiesten käsityksiä hyvästä vuorovaikutuksesta ja kielenkäytöstä." Puhe ja kieli, no. 3 (December 20, 2018): 127–51. http://dx.doi.org/10.23997/pk.77383.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan käsityksiä hyvästä vuorovaikutuksesta ja kielenkäytöstä vanhainkodissa kriittistä diskurssintutkimusta ja etnografiaa hyödyntäen. Tutkimus perustuu aineistoon, joka kerättiin haastattelemalla ja havainnoimalla asukkaita, hoitajia ja esimiehiä kahdessa monikielisessä vanhusten hoitoyksikössä. Aineistosta analysoitiin vanhustyön kieleen liittyviä kieli-ideologioita ja metakieltä. Analyysin tuloksena nousi esiin neljä keskeistä vanhuslähtöisen kielen ulottuvuutta: (1) vuorovaikutuksen laatu, määrä ja sävy, (2) puhuttelun ja nimeämisen tavat, (3) äidinkieli ja monikielisyys sekä (4) kosketuksen ja muun multimodaalisen vuorovaikutuksen merkitys. Tulokset tuovat esiin, että vanhainkoti on institutionaalinen paikka, joka on asukkaille koti ja hoitajille ja esimiehille työpaikka. Nämä toisistaan poikkeavat positiot luovat erilaisia tarpeita ja toiveita vuorovaikutukselle ja kielenkäytölle: siinä missä hoitajat pyrkivät tekemään työnsä tarkoituksenmukaisesti ja sujuvoittamaan hoitoarkea, asukkaat kaipasivat keskustelua, rupattelua ja yhteistä toimintaa hoivakodin arkeen. Hoitajien kielikäsityksissä korostuvat puheen ymmärrettävyys ja selkeys, asukkailla kielen sosiaalinen merkitys, keskustelu ja kuunteleminen. Tulokset kertovat myös siitä, että vanhusten keskinäinen tuettu vuorovaikutus ja musiikin aktivoiva käyttö voisivat olla keinoja lisätä vanhuksia osallistavaa vuorovaikutusta vanhainkodissa.
34
Pesonen, Liisa, Juha Backman, Pasi Suomi, Jussi Nikander, and Markku Koistinen. "Teknologia arktisuuden hyödyntämisessä." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 33 (January 31, 2016): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75222.
Full textAbstract:
Arktisen maatalouden kehittämisessä, erikoislaatuisuuden ylläpitämisessä, tuotteistamisessa ja todentamisessa teknologisena haasteena ovat maatilojen monimuotoisuus, vaativat tuotantoprosessit ja olosuhteet sekä moninaiset tekniset osajärjestelmät prosessien hoitamiseen. Uudet Teollisen Internetin teknologiat tuovat potentiaalisia, erilaisiin tuotanto-olosuhteisiin sovellettavia digitaalisuutta ja automaatiota hyödyntäviä ratkaisumalleja arktisuuden hyödyntämisen tukemiseksi maataloudessa. Teollisella Internetillä käsitetään monimutkaisten fyysisten koneiden, sensoriverkkojen ja ohjelmistojen integraatiota. Se hyödyntää koneoppimista, big dataa, esineiden Internetiä, koneidenvälistä viestintää sekä kyber-fyysisiä järjestelmiä, käsitelläkseen ja analysoidakseen konedataa toimenpiteiden säätämistä varten, usein tosiaikaisesti. Teollisen Internetin ratkaisuja voidaan potentiaalisesti hyödyntää seuraavissa kohteissa:1. Tarkkaa paikkaan ja aikaan sidotun tuotannon prosessidatan dokumentointi prosesseihin liitettävienräätälöityjen sensoriverkkojen, tallentimien ja pilvipalveluiden avulla. Näin tuotantoprosessistakerätään dataa monitorointia sekä jäljitettävyys- ja muun tuotetiedon koostamista ja jakelua vartenjuuri niistä tekijöistä, joita asiakas ja markkina arvostavat, kuten eläinten hyvinvoinnista, lannoitteidenja kasvinsuojeluaineiden täsmäkäytöstä, uusiutuvan energian osuudesta tuotannossa,hiilineutraalisuudesta sekä ympäristövaikutuksesta.2. Tuotantoprosessien säätäminen uuden teknologian avulla resurssitehokkaasti paikka- tai yksilökohtaisen vaihtelun ja kulloistenkin olosuhdetietojen sekä vallitsevien säädösten jatuotantosopimusten mukaan. Säädön syötedata saadaan sensoriverkoista sekä erilaisista tilan sisäisistäja ulkoisista datavarastoista ja -palveluista. Säätö edellyttää tietämyksen valjastamista konekielisiksitietämysmalleiksi koneautomaation päätöksenteon käyttöön. Tuotantoprosessikohtaista tietämystävoidaan kasvattaa hyödyntämällä big data -teknologiaa, muun muassa tiedon aktiivista louhintaakerätystä prosessi- ja olosuhdedatasta. Kasvitautipainemallit paikkakohtaiseen ruiskutustarpeenmäärittämiseen ovat esimerkkejä viljelijöiden käytössä olevista reaaliaikaisista tietämysmalleihinperustuvista sovelluksista. Tällaisella täsmäteknologialla voidaan edistää panosten käytön tehokkuuttapaitsi kustannusten säästämiseksi ja sadon laadun turvaamiseksi, myös maaperän, diversiteetin javesien laadun suojelemiseksi.3. Robottien integrointi maatilan järjestelmiin kustannustehokkaasti. Mielenkiintoinen robotiikansovellus arktisen maataloustuotannon kannalta on robottien käyttäminen pelto- ja avomaanviljelyssäkustannustehokkaaseen mekaaniseen rikkakasvien torjuntaan, kemikaalien sijaan. Koneidenlisääntyvät autonomiset ominaisuudet säästävät työtä ja keventävät työntekijän kuormitusta lisätentuotannon sosiaalista kestävyyttä.4. Viljelijöiden keskinäisen luottamuksen vahvistaminen heidän antaessaan toisilleen oikeudet seuratavalittujen työ- ja tuotantoprosessiensa kulkua koneiden ja laitteiden välisen tiedonsiirron ja siihenperustuvan etämonitoroinnin avulla. Yhteinen monitorointi edistää koneiden, työpanosten ja peltojentehokasta yhteiskäyttöä sekä toinen toisiltaan oppimista. Viljelijät voivat yhdenmukaistaatuotantotapojaan markkinakysynnän mukaan tuottaakseen yhteistyössä riittävän suuren,dokumentoidusti kysyttyä laatua olevan tuote-erän.5. Tuotannon avoimuuden lisääminen verkottumalla vastaavasti myös asiakkaiden, tiettyäkuluttajaryhmää edustavan toimijan tai jopa yksittäisten kuluttajien kanssa. Maksavien asiakkaidentoiveet tulevat viljelijöiden tietoon nopeasti ja niihin reagoidaan nykyistä ketterämmin – kestävästipalvellen.
35
Karhu, Mikko. "Utopia, utopismi ja paikan tutkimus." Alue ja Ympäristö 48, no. 1 (June 19, 2019): 117–23. http://dx.doi.org/10.30663/ay.75179.
Full textAbstract:
Esittelen katsauksessa tutkimusaihepiirini, joka koskee utopioita, utopismia ja paikan tutkimusta. Vuonna 2016 valmistuneessa lisensiaatin opinnäytetyössäni tutkin kolmea klassista utopia- ja dystopiakirjallisuuden lajityyliin lukeutuvaa teosta tarkastelemalla, miten paikkaa niissä kuvataan. Tarkoitus on kehittää opinäytetyöni väitöskirjaksi vieläpä otolliseen aikaan, sillä yleinen kiinnostus utopioita kohtaan on kohoamassa. Tutkimusmatkalla tietämykseni aihepiirin kolmesta keskeisestä käsitteestä ja niiden yhteydestä on kasvanut. Esittelen tässä katsauksessa keskeiset asiat koskien utopiaa ja utopismia sekä vedän tähän asti havaitsemiani yhteneväisyyksiä niiden ja paikan tutkimuksen välillä tukeutumalla paikkateorian tutkimusperintöön.
36
Salmi, Hannu. ""Älkää milloinkaan kostako!": 1918 - Mies ja hänen omatuntonsa." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 31, no. 1 (May 21, 2018): 29–43. http://dx.doi.org/10.23994/lk.70450.
Full textAbstract:
Toivo Särkän ohjaama 1918 – Mies ja hänen omatuntonsa (1957) oli toisen maailmansodan jälkeisen suomalaisen elokuvan painokkain kuvaus kansalaissodan tapahtumista. Jarl Hemmerin romaanin filmatisointi oli Särkän pitkäaikainen tavoite, ja se sai ensi-iltansa kansainvälisellä foorumilla, Berliinin elokuvajuhlilla kesäkuussa 1957.
Artikkeli analysoi elokuvan tulkintaa vuoden 1918 tapahtumista ja myös tekijöiden suhdetta traumaattiseen historiaan: millaisia inhohimoja ja näkemyksiä vuoden 1918 elokuvalliseen käsittelyyn liittyi ja miten Särkän ohjaus tulkitsi neljän vuosikymmenen takaisia tapahtumia. Lähdeaineistona artikkeli käyttää elokuvaa ja sen pohjana ollutta romaania, mutta tukeutuu myös elokuvantekijöiden henkilöhistoriaan, siihen menneisyyteen, jota aikalaiset kantoivat mukanaan vuoden 1918 jälkeen. Vuonna 1890 syntynyt Särkkä oli itse elänyt tuon aikakauden ja palasi siihen elokuvantekijänä. Käsikirjoituksen toteutti kreditoimattomasti Ilmari Unho, jolla oli taustaa äärioikeistolaisen puolueen Isänmaallisen kansanliikkeen, IKL:n, aktiivina.
Artikkelin lähtökohta on enemmän historiantutkimuksellinen kuin teoreettinen, mutta tarkastelutapa on saanut innoitusta saksalaisen egyptologin Jan Assmannin muistiteoriasta, joka tekee eron kommunikatiiviseen ja kulttuuriseen muistiin. Artikkeli jatkaa Assmannin ajatuksia kutsumalla sukupolvellista menneisyyden kokemusta muistihorisontiksi. On tärkeä kiinnittää huomiota siihen, millaisesta historiallisesta horisontista vuoden 1918 tulkitsijat nousivat. Elokuva 1918 – Mies ja hänen omatuntonsa oli muistihorisonttien leikkauspiste, valkoisen ja punaisen Suomen neuvottelun paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset kietoutuivat yhteen muovautuvan kulttuurisen muistin kanssa.
37
Tuiskula-Haavisto, M., M. Honkatukia, W. Wei, I. Dann, R. Preisinger, and J. Vilkki. "Kananmunan kuoren kestävyyden parantaminen." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75733.
Full textAbstract:
SABRE-hankkeessa tutkimuspopulaatio koostuu Lohmann Tierzucht jalostusyhtiön kahden eri ruskean linjan risteytyksestä. Noin 2000 kanasta koostuva tutkimussukupolvi oli koko tuotantokauden (elinviikot 18 - 60) tuotannontarkkailussa. Munan laatua tutkittiin Canadian Egg Shell Tester laitteella, jolla saadaan selville munankuoren jousto ja kesto. Kuorenpaino mitattiin kerran 42 viikon iässä. Vuoden 2007 loppuun mennessä tehtiin alustava ominaisuuksiin vaikuttavien kromosomialueiden kartoitus tutkimuspopulaation 668 eläimestä. Kaikista tutkimusukupolven eläimistä ja niiden vanhemmista ja isovanhemmista otettiin verinäyte, josta eristettiin DNA. DNA- merkkeinä käytettiin selkeästi tunnistettavia DNA-jaksoja, joiden paikka kromosomissa on tarkalleen jo määritetty. Näillä merkeillä ei itse ole vaikutusta tutkittavaan ominaisuuteen. Mitä lähempänä tiettyä geenimerkkiä ominaisuuteen vaikuttava geeni sijaitsee, sitä useammin geenimerkki ja geeni periytyvät yhdessä. Tätä tietoa käytetään hyväksi kun tilastotieteen menetelmillä analysoidaan minkä geenimerkin läheisyydessä tutkittavaan ominaisuuteen vaikuttava geeni sijaitsee. Tutkimus käsitti 160 DNA-merkkiä 26 kromosomissa. Tutkimuksessa testattiin erilaisia tilastollisia analyysimalleja sekä geenien yhdysvaikutuksia kuoren laatuominaisuuksiin yhteistyössä Roslin Instituutin kanssa. Kanan genomista löytyi useita kuoren laatuun vaikuttavia kromosomialueita, joista lupaavimmat valittiin jatkotutkimuksiin. Kuoren kestävyyteen ja joustoon sekä alku- että loppumunintakaudella vaikuttavia alueita löytyi kromosomeista 2, 3, 6, 14, ja Z. Jatkokartoituksessa keskitytään näiden alueiden tarkempaan analysointiin koko 2000 eläimen populaatiossa käyttäen lähekkäin sijaitsevia DNA-merkkejä. MTT:ssä keskitytään kromosomeissa 14 ja Z oleviin alueisiin.
38
Salasuo, Mikko. "Suomalainen ”kilju-stoori”." Nuorisotutkimus 40, no. 1 (May 10, 2022): 38–53. http://dx.doi.org/10.57049/nuorisotutkimus.9115800.
Full textAbstract:
Kiljulla on ollut ainakin sadan vuoden ajan paikka suomalaisten nuorten kulttuurissa. Erityisen suosittua kiljun juominen oli 1970-luvulla ja vielä 1990-luvulla noin joka kymmenes 15–16-vuotiais kertoi juoneensa kiljua viimeisen kuukauden aikana. Kiljuperinne alkoi hiipua vuosituhannen taitteessa ja nykyään vain muutama prosentti nuorista kertoo juovansa kiljua. Vaikka kilju on koskettanut kymmenien tuhansien nuorten elämää, on kiljukulttuuri tutkimusaiheena jäänyt näkymättömäksi alkoholi- ja nuorisotutkimuksen välimaastoon. Kaunokirjallisia kuvauksia lukuun ottamatta kiljukulttuuri on unohduksiin painuva kulttuurinen perinne. Artikkelissa paikataan tutkimuksessa olevaa aukkoa tarkastelemalla nuorten kiljukokemuksia ja -muistoja aina 1960-luvulta nykypäivään asti. Aiheeseen tarttumisen mahdollistavat 521 kirjoitettua kiljumuistelua, jotka kerättiin Nuorisotutkimusverkoston vuonna 2019 toteuttamasta ”Kilju-stoorit”-muistitietokeräyksestä. Artikkelissa kysytään, millaisia kulttuurisia ja sosiaalisia merkityksiä kiljun valmistamiselle ja juomiselle annetaan muisteluissa ja millainen muistamisen maisema kiljumuisteluista rakentuu. Aineistolähtöisellä otteella muisteluista nousevat esiin nuoruuden ainutkertaiset kiljukokemukset, mutta muistamisen sosiaalinen maisema on lopulta hämmästyttävän yhtenäinen. Artikkelin lopussa aineistosta konstruoidaan nuoruuden kiljumuistelun tyyppitarina: Suomalainen ”kilju-stoori”. Kiljumuisteluista paljastuu merkitysrikas sosiaalinen maailma. Noin 15 ikä - vuoteen ajoittuvista kiljumuisteluista aukeaa näkymä nuoruuden salattuun seremoniaan ja kiellettyyn leikkiin. Tärkeää siinä ei ole humala vaan jännityksen, innostuksen, riemun, kielletyn tekemisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tuntemukset ja kokemukset. Tämä tunnekuvasto yhdistyy muisteluissa sellaiseen nuoruuden maisemaan, johon kuuluvat kotiseutu, kaverit, kesä, tytöt, pojat, punk, ensimmäiset humalakokemukset, bileet ja huolettomuus.
Asiasanat: kilju, nuorisokulttuuri, muistitieto, juomatavat, sosiaalihistoria
39
Pesonen, Maiju, and Arto Huuskonen. "Naudanlihantuotannon ympäristövaikutukset." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 33 (January 31, 2016): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75219.
Full textAbstract:
Tämän kirjallisuusselvityksen tarkoituksena oli selvittää naudanlihantuotannon ympäristövaikutuksia sekä mahdollisuuksia parantaa tuotannon ympäristötehokkuutta. Selvityksen perusteella suomalaisen naudanlihantuotannon vahvuus on tehokas nurmentuotanto. Tuotannossa tulisi tavoitella intensiivistä tuotantoa, jossa nurmi- ja eläinresurssit on hyödynnetty maksimaalisesti. Toinen vaihtoehto on keskittyä laajaperäisempään tuotantoon, jossa tuotannon tukijalkana ovat tuottavat ja pitkäikäiset laidunnurmet. Nopea kasvu ja lyhyt kasvatusaika ovat ympäristön kannalta edullisia. Nautojen teurasikä tulisi pitää noin 16 kuukaudessa. Korkeiden teuraspainojen tavoittelu aiheuttaa enemmän ympäristökuormitusta kuin eläinten teuraskypsyyden saavuttaminen nopeasti ennen kasvun hidastumista. Lyhyen kasvatusajan saavuttaminen karkearehuvaltaisella ruokinnalla voi olla haasteellista. Karkearehun ravitsemuksellisen ja säilönnällisen laadun tulisi olla koko kasvatuskauden ajan erinomaista. Nautojen valkuaisruokinnassa on selkeästi tarkastelun paikka. Valkuaisrehujen käytön vähentäminen on kannattavaa sekä ympäristön että tuottajan kannalta. Ruokinnan matalampi valkuaistaso vähentää virtsan ja sonnan typpipäästöjä. Suomessa tyypillisesti käytettävillä, säilörehua ja viljaa sisältävällä ruokinnoilla yli 200 kg:n painoisten kasvavien nautojen pötsimikrobien typen tarve täyttyy säilörehun ja viljan kautta. Tutkimusaineistojen perusteella valkuaislisällä saadut tuotannolliset hyödyt liittyvät tilanteisiin, joissa eläinten energian saanti ja kasvu ovat heikkoja perusruokinnalla eli eläimet on ruokittu heikkolaatuisilla karkearehuilla ja vähäisellä määrällä väkirehua. Tällöin valkuaislisää vastaavat hyödyt voidaan saavuttaa energian saantia (väkirehun määrää) lisäämällä. Noin 80 % Suomessa tuotetusta naudanlihasta tuotetaan maidontuotannon sivutuotteena. Ympäristöjalanjälki on sivutuotteena tuotetussa naudanlihassa pienempi kuin emolehmiin perustuvassa erikoistuneessa naudanlihantuotannossa, koska kuormitus jakaantuu sekä maidon että naudanlihantuotannolle. Emolehmätuotannon ympäristöjalanjälkeä lisää emon pitkä ylläpitokausi, jossa emojen ruokinta perustuu ravintoarvoltaan heikkoihin karkearehuihin. Sulavuudeltaan heikoista karkearehuista muodostuu puolestaan runsaasti metaania. Emojen ruokinnan toinen haaste on matala ylläpitoajan ravintoaineiden tarve, jossa yliruokinta aiheuttaa ravintoaineiden hukkaantumista. Ravintoaineiden ylimäärä lisää lannasta muodostuvia kasvihuonekaasuja. Naudanlihantuotannon ympäristökuormitus pienenee samansuuntaisilla toimenpiteillä, joilla voidaan parantaa tuotannon taloudellista kannattavuutta. Ympäristöjalanjäljen pienentämissä korostuu kokonaisuuden hallinta. Yksittäisillä toimenpiteillä voidaan saavuttaa pieniä vaikutuksia, mutta kokonaisuuden hallitsemisella ympäristökuormitus voi muodostua huomattavasti pienemmäksi. Olemassa olevien resurssien mahdollisimman hyvä hyödynnys parantaa kannattavuutta, mutta on myös ympäristöteko.
40
Korhonen, Hannu T., and Hanna Huuki. "Toimintatavan opas ketun lopetukseen." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75384.
Full textAbstract:
Hyvän toimintatavan oppaan (HTO) tarkoituksena on tarjota työkalut kettujen hyvinvoinnin takaamiseksi lopetuksen aikana. Oppaassa käsitellään keskeisiä muuttujia, onnistuneen lopetustapahtuman tunnusmerkkejä ja toimintaohjeiston laatimista. Lopetuksen suorittavilla henkilöillä on oltava kelpoisuustodistus tai henkilöt on opastettu lopetusmenetelmien käyttöön ja työtä valvoo henkilö jolla on voimassa oleva kelpoisuustodistus. Ennen lopetusta toimijan on laadittava toimintasuunnitelma, jossa ohjeistetaan lopetuksen menetelmä, sekä määritellään vähintään Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1099/2009 säädetyt valvottavat muuttujat. Lopetuksen aloittamisesta on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle. Lisäksi on määriteltävä toimenpiteet, jos laitteisto on epäkunnossa tai eläimet eivät tainnu ja kuole odotetusti. HTO:ssa käydään läpi asetuksen säädökset kelpoisuustodistuksesta ja sen vaatimuksista, sekä ohjeistetaan ja annetaan esimerkkejä lopetusasetuksen mukaisen toimintasuunnitelman laatimiseen. Asetus sallii lopetuksen useilla menetelmillä; päähän ja kehoon kohdistetulla sähköiskulla, lopetus puhtaalla hiilimonoksidilla (> 4 % CO), hiilimonoksidilla muiden kaasujen kanssa (>1 % CO) ja ampumalla. Lisäksi asetus sallii kettujen tainnuttamisen päähän kohdistuvalla sähköiskulla tai lävistävällä pulttipistoolilla, joiden jälkeen lopetus on välittömästi varmistettava jotain muuta lopetusmenetelmää käyttäen. Päähän kohdistuva isku on sallittu vain hätälopetusmenetelmänä. Muita menetelmiä kuin sähkölopetusta käytetään ketun lopetuksessa hyvin harvoin, ja päähän ja kehoon kohdistetun sähköiskun on todettu olevan tehokas lopetusmenetelmä, joka aikaansaa nopean tajunnan menetyksen ja kuoleman. HTO:ssa käsitellään myös niitä ominaisuuksia, mitä hyvällä lopetuslaitteella tulisi olla. Lopetukseen käytettävien laitteiden valmistajat ovat velvollisia antamaan ohjeet mm. laitteen käyttötavasta, sille tarkoitetuista eläinmääristä ja laitteen huollosta. Tämän vuoksi kaupallisten laitteistojen käyttäminen lopetuksessa on suositeltavaa. Laitteen valmistajan ohjeet on otettava huomioon toimintaohjeistoa laatiessa ja laitteistoja huollettaessa. Lopetuksen aikana on seurattava lopetuksen kannalta keskeisiä muuttujia, joita sähkölopetuksessa ovat vähimmäisvirta (0,3 A), vähimmäisjännite (110 V), enimmäistaajuus (Hz), vähimmäisaltistusaika (> 3 s), enimmäisaika tainnutuksesta lopetukseen, välineiden kalibrointitiheys, sähkövirran optimointi, sähköiskujen estäminen enne tainnutusta ja elektrodien paikka ja kosketuspinta-ala. HTO:ssa käydään läpi, miten eri muuttujat vaikuttavat lopetuksen onnistumiseen. Ennen nahkomisen aloittamista on varmistettava, että jokainen eläin on kuollut. Oppaassa käydään läpi menetelmiä tajuttomuuden ja kuoleman varmistamiseksi.
41
Soukiala, Tiina. "Sosiaalityöntekijöiden työlleen asettamat tavoitteet gerontologisessa sosiaalityössä." Gerontologia 37, no. 3 (September 29, 2023): 264–80. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.127598.
Full textAbstract:
Tarkastelen tutkimuksessani tavoitteita, joita sosiaalityöntekijät asettavat työlleen iäkkäiden kanssa työskennellessään. Tavoitteenani on jäsentää gerontologisen sosiaalityön tavoitteita ja nostaa esiin näkökulmia sen erityispiirteistä. Sosiaalityöntekijän erilaisten tavoitteiden tunnistaminen, sanallistaminen ja tietoinen asettaminen edistävät moniammatillista yhteistyötä ja gerontologisen sosiaalityön työkäytäntöjen kehittymistä sekä vahvistavat auttamistoiminnan vaikuttavuutta. Tutkimuksen aineisto koostuu iäkkäiden kanssa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden ryhmäkeskusteluista, joita analysoin abduktiivisesti filosofisten toiminnan teoreettisten käsitevälineiden avulla. Tulosten mukaan sosiaalityöntekijöiden toiminnan tavoitteena oli turvata asiakkaan välttämättömät perustarpeet, vahvistaa iäkkään, tämän läheisen tai toisen ammattilaisen toiminnan edellytyksiä sekä saada aikaan auttamisen mahdollistavat olosuhteet. Sosiaalityöntekijöiden tavoitteenasettelussa korostuivat välttämättömien perustarpeiden turvaaminen ja iäkkään suojelu. Työssä painottui yksilökohtainen sosiaalityö, ja työtä tehtiin pääasiassa sellaisten iäkkäiden kanssa, joiden ongelmat olivat jo hyvin vakavia. Sosiaalityöntekijöiden tavoitteet kohdistuivatkin pitkälti ongelmien lievittämiseen ja vähemmän hyvinvoinnin vahvistamiseen sinänsä. Gerontologisen sosiaalityön tavoitteeksi tulisi ymmärtää iäkkään hyvinvoinnin kokonaisvaltainen edistäminen ja tältä pohjalta tarkastella ja tarvittaessa uudelleen määritellä gerontologisen sosiaalityön sisältö ja paikka palvelujärjestelmässä. Social workers’ goals in gerontological social work This study examines the kinds of goals social workers set when working to improve the wellbeing of older adults. The data consist of seven focus groups of gerontological social workers. The material was analysed using concepts from philosophical action theory. The analysis showed that gerontological social workers aimed to secure their clients’ basic needs, focused on strengthening action capabilities for their clients, clients’ relatives or other professionals, and attempted to create conditions that allowed them to help their clients. The social workers prioritised securing their clients’ essential basic needs and safeguarding them. At the same time, in the practice of gerontological social work, more attention would be needed for relationship-based practice and structural social work. A better understanding of the goals of social workers’ actions helps to systematise work practices in gerontological social work and increases the effectiveness of helping actions.
42
Sireni, Maarit. "Yli sinisten vaarojen: Affektiivisuus Sotkamoa käsittelevissä novelleissa." Maaseutututkimus 31, no. 2 (December 5, 2023): 40–62. http://dx.doi.org/10.51807/maaseutututkimus.130741.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan paikkaan liitettyjä tunteita ihmismaantieteen ja affektien tutkimuksen käsitteiden avulla. Tavoitteena on ymmärtää, mitkä kokemukset ja aistimukset tuottavat paikan tunnun, vaikuttavat yksilöiden käsityksiin itsestään paikkakuntalaisina ja vahvistavat paikkatunnetta. Tutkimuksessa tunnistetaan eri tavoin ilmaistuja tunnekokemuksia kiinnittäen huomiota sekä nimettyihin tunteisiin että kehollisiin tunnetiloihin eli affekteihin. Aineisto koostuu Sotkamo 375 vuotta -novellikirjoituskilpailun teksteistä. Analyysimenetelmänä käytetään sisällönanalyysiä. Nimettyjä tunnesanoja teksteissä ovat kaipaus, ylpeys, rakkaus, ikävä ja rauha. Keholliset tunnekokemukset kytkeytyvät Sotkamon maisemiin ja luonnonelementteihin sekä myös paikkakunnan historiaan ja suulliseen perinteeseen.
43
Kokkonen, Tuomo, Päivi Mäntysaari, and Pekka Huhtanen. "Lypsylehmän energiataseen mallintaminen." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75696.
Full textAbstract:
Lypsylehmät ovat tuotoskauden alkuvaiheessa tyypillisesti negatiivisessa energiataseessa, kun energian tarve kasvaa maitotuotoksen lisääntyessä nopeammin kuin energian saanti rehusta. Energiavajausta täydentääkseen lehmät mobilisoivat kudoksiensa rasvavarastoista rasvahappoja ja glyserolia. Lehmät mobilisoivat kudoksistaan myös aminohappoja, vaikka niillä ei rasvavarastoihin verrattavissa olevia valkuaisvarastoja. Tuotoshuipun jälkeen, rehun syönnin lisääntyessä, energiatase kääntyy vähitellen positiiviseksi ja lehmät alkavat jälleen kartuttaa mobilisoituja kudosvarastojaan. Kudosvarastojen kartuttaminen jatkuu loppulypsykauden ja ummessaolokauden ajan, aina seuraavaan poikimiseen saakka. Tuotoskauden alun negatiivinen energiatase on lehmille luonnollinen sopeutumismekanismi, johon liittyy varsin monimutkainen hormonaalinen säätely. Jalostusvalinta on kuitenkin tuottanut lehmiä, joiden kyky tuottaa runsaasti maitoa perustuu osittain lisääntyneeseen taipumukseen mobilisoida kudosvarastoja, vaikka myös rehunsyöntikyky on lisääntynyt jalostusvalinnan myötä. Lisääntynyt kudosmobilisaatio ja syvempi energiataseen vaje ovat lisänneet lehmien hedelmällisyys- ja terveysongelmia. Voimakkaasti negatiivinen energiatase viivästyttää kiimakiertojen alkamista ja heikentää tiinehtyvyyttä. Runsas rasvahappojen mobilisaatio lisää rasvan kertymistä maksaan, mikä voi haitata maksan toimintaa. Lisääntyneen ketoainetuotannon on todettu heikentävän immuunijärjestelmän toimintaa. Voimakas metabolinen stressi saattaa myös vaikuttaa lehmien käyttäytymiseen ja heikentää niiden hyvinvointia. Lehmien alkulypsykauden energiavajausta pyritään yleensä vähentämään lisäämällä väkirehun osuutta ruokinnassa. Liian runsas väkirehuruokinta lisää kuitenkin pötsin happamoitumisen riskiä, heikentää karkearehun sulavuutta ja on tuotosvasteeltaan tehotonta. Myös valkuaisruokinta vaikuttaa energiataseeseen: runsas aminohappojen saanti pyrkii lisää maitotuotosta ja lisää siten energian tarvetta. Lypsykauden keski- ja loppuosa ja ummessaolokausi, jolloin lehmät ovat yleensä positiivisessa energiataseessa, ovat lehmien terveyden kannalta huomattavasti ongelmattomampia kuin tuotoskauden alku. Tässä vaiheessa on kuitenkin vältettävä yliruokintaa ja lehmien liiallista lihomista, koska lihavien lehmien energiatase poikimisen jälkeen on negatiivisempi kuin normaalikuntoisten. Yliruokinta on myös taloudellisesti tehotonta. Tutkimuksessa mallinnetaan lypsylehmän energiatasetta tuotoskauden eri vaiheissa. Aineistona käytetään aiemmissa kotimaisissa tutkimuksissa kerättyjä lehmäkohtaisia syönti- ja tuotostietoja, jotka analysoidaan meta-analyysin avulla siten, että tutkimusolosuhteiden (mm. paikka) vaikutus huomioidaan mallissa satunnaistekijänä. Väkirehun osuuden ja ruokinnan valkuaispitoisuuden vaikutusta testataan lisäämällä nämä tekijät tilastolliseen malliin. Lisäksi mallissa huomioidaan poikimakerta. Mallinnuksessa saatua tietoa energiataseen muutoksesta tuotoskauden aikana sekä ruokinnan vaikutuksesta energiataseeseen voidaan käyttää ruokinnan suunnittelun kehittämisen työkaluna. Energiataseen mallintamisen lisäksi testataan sen ennustamista tilatasolla käytettävissä olevan tiedon (kuntoluokka, maidon pitoisuuden muutokset) perusteella.
44
Leinonen, Riitta-Marja. "Ihmisen ja hevosen suhteen muuttuminen." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75707.
Full textAbstract:
Tarkastelen suomalaisten hevossuhteen muuttumista 1940-luvun maatalousyhteiskunnasta tämän päivän tietoyhteiskunnan vapaa-ajankulttuuriin. Tässä esityksessä haen vastausta kysymykseen, kuinka suomalaisessa hevoskulttuurissa tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet ihmisen ja hevosen suhteeseen ja hevostaitoon. Vertailuajankohtina ovat 1940-luvun työhevoskulttuuri ja 2000-luvun ratsastuskoulukulttuuri sekä näissä molemmissa konteksteissa viisi käsitettä: hevoskäsitys, yhteisöllisyys, sukupuoli, paikka ja aika. Käytän tutkimuksessani laadullisia aineistoja ja menetelmiä. Aineistona minulla on vuosina 1995-2009 keräämäni kenttätyöaineisto ja siihen liittyvät haastattelut ja kenttätyömuistiinpanot, vuonna 2004 tekemäni hevostaitokysely sekä kirjalliset kertomusaineistot Hevostarina ja Hevoset sodassa 1939-1944 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistosta. Teoreettisen ja metodologisen pohjan tutkimukselleni muodostavat narratiivinen lähestymistapa ja kognitiivinen antropologia. Tulokset osoittavat, että hevostaidot olivat 1940-luvulla osa toimeentuloon liittyvää tietoa, jota voidaan kutsua nykypäivän näkökulmasta perinnetiedoksi. Taitoja tarvittiin ennen kaikkea työntekoon ja lapset kasvatettiin eläinten käsittelyyn jo pienestä pitäen. Hevoskäsitys oli hyvin ihmiskeskeinen ja hevosta välineellistävä, mutta silti hevonen oli tärkeä myös emotionaalisesti ja osa yhteisöä. Sodassa olleita hevosia kunnioitettiin, niitä kutsuttiin sotasankareiksi ja aseveljiksi. Hevosen hoidolla oli yhteisöllistä merkitystä. Hevostaidot olivat yksi miehen työväline ja hänen arvonsa mitta. Hevonen oli osa miehen identiteettiä. Vaikka hevonen oli julkisesti miehen työtoveri ja hevoskulttuuri siten miellettiin hyvin maskuliiniseksi, ovat lapset aina osallistuneet myös hevosten hoitoon ja naiset toimittivat askareitaan hevosten kanssa. Hevosia oli kaikkialla ja niiden kanssa vietettiin paljon aikaa. Teollistuminen ja kaupungistuminen muuttivat hevossuhdetta. Maatalousyhteiskunnan tiiviiseen ja kokonaisvaltaiseen hevossuhteeseen verrattuna nykypäivän vapaa-aikaan liittyvä hevossuhde näyttäytyy pirstaleisena, kun koko yhteiskunnan kattavasta hevoskulttuurista on siirrytty kapeampiin alakulttuureihin kuten ravi- ja ratsastuskulttuureihin. Työhevosten vaihtuminen harrasteratsuiksi on merkinnyt hevosen merkityksen täydellistä muuttumista työvälineestä työstä ja arjesta irtaantumisen välineeksi. Hevosesta on tullut erityisesti ratsutelleilla osa naisten ja tyttöjen kulttuuria. Siitä on tullut harrastekumppani, jonka hoitoon ja käsittelyyn etsitään tietoa monista lähteistä. Kaupungistuminen on ajanut eläimet marginaaliin, niille varattuihin tiloihin ja samalla ne ovat etääntyneet tavallisen suomalaisen kokemusmaailmasta. Hevossuhde on muuttunut ihmiskeskeisestä ja välineellistävästä, mutta hevosta arvostavasta suhtautumisesta nykyiseen tieteellisen tiedon tuomaan eläinkeskeisempään näkökulmaan ja empaattisempaan suhtautumiseen hevosta kohtaan.
45
Määttä, Mirja, and Frida Westerback. "Nuoret aikuiset työmarkkinoilla ja niiden kynnyksellä – elämänkulun näkökulma." Nuorisotutkimus 40, no. 3 (October 25, 2022): 22–38. http://dx.doi.org/10.57049/nuorisotutkimus.9122542.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan seurantatutkimusaineiston valossa, millaisena elämänkulun kenttänä työelämä näyttäytyy nuorille aikuisille ja millaisia tulevaisuuden toiveita heillä on. Tutkimus liittyy monitieteisen elämänkulkututkimuksen sekä siirtymiä tarkastelevan nuorisotutkimuksen kysymyksenasetteluihin. Tutkimusaineisto koostuu vuosina 2018–2020 toteutetuista 29 nuoren kolmivuotisista yksilöhaastatteluista. Seuranta-aineistoa on analysoitu elämänkulun näkökulmasta sisällönanalyysin keinoin. Tulokset osoittavat, että nuorten aikuisten elämänkulussa työelämällä ja siihen valmistautumisella on merkittävä asema. Suhde työelämään vaihtelee vuosien varrella työelämäkokemusten, urapohdintojen, opiskelujen ja työttömyysjaksojen myötä. Aineistosta erotamme neljä elämänkulkukategoriaa suhteessa työelämään: 1. työelämän ovet raottuvat vain hetkeksi ja taas sulkeutuvat; 2 a. opintoihin panostaminen nostaa työmarkkina-arvoa ensimmäistä kertaa; 2 b. uudelleen kouluttaminen nostaa työmarkkina-arvoa; 3. työelämä avautuu ja oma asema on vakiintumaan päin; sekä 4. työelämäsuhde kehittyy vaihtoehtoiseksi. Osalla nuorista tulevaisuus näyttäytyy toiveikkaana, kun koulutuksessa tai työelämässä löytyy sopiva paikka. Sulkeutuvien työelämäovien taakse jääville nuorille hyvät tulevaisuudennäkymät näyttäytyvät vaikeasti saavutettavilta ja osa heistä tarkasteleekin tulevaisuutta päivä kerrallaan -asenteella. Osa nuorista löytää perinteisen työelämäosallistumisen sijaan muita merkityksellisiä asioita elämässään.
Asiasanat: elämänkulku, siirtymät, tulevaisuus, koulutus, työllistyminen
***
Young adults on the threshold of the labour market – the life course perspective
Based on a unique qualitative longitudinal study, this article explores how young adults approach working life as part of the life course, and what kind of aspirations they have for the future. Drawing on individual interviews with 29 young adults conducted over the course of three years, we distinguished four life course categories in relation to working life: 1. the doors to working life open only momentarily before closing again; 2. investing in studies increases one’s labour market value; 3. working life opens up, and one’s position within it becomes established; and 4. the work-life relationship develops into an alternative one. For some young adults, the future looks hopeful when they find a suitable place in education or working life. For those who remain behind the closing doors of working life, good future prospects seem difficult to achieve. Some young people find other meaningful things in their lives instead of traditional participation in working life.
Keywords: life course, transitions, future, education, employment
46
Wallinvirta, Eivor, Sari Nyberg, and Heikki Paakkonen. "Äitien Tunnevaaka-vertaistukiryhmätoiminta ja Tunnevaaka-mittari." Sosiaalipedagogiikka 24 (December 18, 2023): 139–52. http://dx.doi.org/10.30675/sp.119661.
Full textAbstract:
Tässä käytäntökuvauksessa tarkastellaan ammatillisesti ohjattua äitien Tunnevaaka- vertaistukiryhmätoimintaa vuosina 2020–2021. Toiminta tarjosi tukea äitiyteen ja tunteiden säätelyyn sekä mahdollisuuden itsetuntemuksen kehittämiseen oman kasvutarinan kautta. Ryhmätoiminnassa käytettiin Tunnevaaka-mittaria, joka koostui 20 kysymyksestä. Kysymyksillä punnittiin mielen voimavaroja ja huolen paikkoja sekä niiden muuttumista vertaistukiryhmän tuloksena. Äitien kokemukset ryhmäprosessista osoittivat, että heidän itsetuntemuksensa oli lisääntynyt ja äitiys vahvistunut. Äitien vertaistukiryhmä koettiin paikkana, jossa kiinnitettiin huomiota erityisesti äitien hyvinvointiin. Kokemusten ja Tunnevaaka mittarin tulosten perusteella voidaan todeta, että äidit olivat saaneet odotustensa mukaista tukea äitiytensä ja vanhemmuutensa vahvistamiseen. Äitien toisilleen antama ja heidän kokemansa vertaistuki oli erityisen arvokasta ja keskeinen osa ryhmäprosessia.
47
Ballengee, Olga. "John Cage, Fluxus and the Musicality of Nam June Paik." Roczniki Humanistyczne 68, no. 12 (December 23, 2020): 155–64. http://dx.doi.org/10.18290/rh206812-11.
Full textAbstract:
John Cage, Fluxus i muzykalność Nam June Paika
Niniejszy artykuł poświęcony jest analizie performance’u Nam June Paika. Autorka sugeruje, iż twórczość Paika, szczególnie po roku 1960, można uznać za wyjątkowo „muzyczną,” jeżeli spojrzy się na nią przez pryzmat Cage’owskiej muzyki-jako-działania. U Paika elementy słuchowe, wizualne i teatralne są zespolone w taki sposób, że performance staje się siłą jednoczącą i nadającą znaczenie. Autorka kończy artykuł argumentem, iż wpływ Cage’a był kluczowy, jeśli chodzi o rozwój dorobku twórczego Paika, skierowany w stronę eksperymentów w zakresie telewizji i wideo.
48
Lythberg, Billie, Jennifer Newell, and Wayne Ngata. "Houses of stories: the whale rider at the American Museum of Natural History." Museum and Society 13, no. 2 (March 1, 2015): 189–214. http://dx.doi.org/10.29311/mas.v13i2.326.
Full textAbstract:
In April 2013, fifteen members of the Māori tribal arts group Toi Hauiti travelled to New York to reconnect with their carved wooden ancestor figure, Paikea, at the American Museum of Natural History (AMNH). They gave educational presentations to school groups, museum staff and members of the public about Paikea and the whare kōrero , or house of stories, which Paikea had adorned as a gable figure.Through a discussion anchored in the importance of taonga (ancestral treasures), this paper describes embodied forms of knowledge used by Paikea’s descendants to know him in his absence, and introduce him to diverse audiences. Its foci are: museum education in multicultural contexts; learning by doing through the use of interactive activities; and community outreach and museum education. In addition, it discusses the challenges to protocols and opportunities for learning offered to AMNH staff through this engagement, and examines the impact it had son Toi Hauiti members themselves.
49
Markkola, Pirjo. "Uskon paikat." Väki Voimakas, no. 35 (September 9, 2022): 17–44. http://dx.doi.org/10.55286/vv.121585.
Full textAbstract:
Pirjo Markkola tarkastelee työväestön uskonnollisuuden harjoittamisen erilaisia ilmenemismuotoja ja sen paikkoja 1900-luvun alun Tampereella. Artikkelin keskeinen käsite on ”eletty uskonto”. Tällä viime vuosien historiantutkimuksessa vakiintuneella termillä Markkola tarkoittaa tiivistetysti ottaen näkökulmaa, joka havainnoi, millä tavoin uskonto oli läsnä tamperelaisten työläisten ja työläisperheiden arkisessa elämässä ja millä tavoin yksilöt ilmaisivat uskonnollisia kokemuksiaan. Artikkeli osoittaa suomalaisen teollisuuskaupungin uskonnollisen elämän monimuotoisuuden ja täydentää esimerkiksi PaavoKortekankaan aikaisempia tutkimuksia.
50
Saarenmaa, Laura. "Paikan politiikat." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 27, no. 3-4 (March 1, 2014): 3–7. http://dx.doi.org/10.23994/lk.121206.
Full text